Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Kuluneena vuonna on keskusteltu paljon taloudesta, ja tähän on todellakin ollut aihetta. Hallituksen elvytystoimet tässä vaikeassa, kansainvälisen kriisin aiheuttamassa taloustilanteessa ovat kuitenkin olleet oikea-aikaisia ja onnistuneita. Saamme olla tyytyväisiä siitä, että työttömyys ei syöksynyt niin rajusti kuin esimerkiksi 1990-luvulla, jolloin viimeksi rajua lamaa elettiin. Tällä hetkellä työttömyys on voimakkaan kasvuvuoden 2006 tasolla. Näiden elvytystoimien seurauksena Suomi velkaantui rajusti, ja nyt olemme sitten tämän 85 miljardin velkamme kanssa ja meidän on katsottava eteenpäin, ensi vuoteen.

Täällä puheenjohtaja ed. Urpilainen aikaisemmin syytti hallitusta tästä valtavasta velkamäärästä ja mainitsi syyksi sen, että veronkevennykset ovat olleet niin rajuja. Tämä tällainen puhe täällä salissa on kyllä aikamoista, koska kaikkihan me tiedämme, mistä tämä talouskriisi on tänne Suomeen rantautunut. Kuitenkin, kun katsoin sosialidemokraattien varjobudjettia, huoli tästä velan kasvusta ei siellä konkretisoitunut. Siellä on valtava määrä, kymmenittäin, uusia menoli-säyksiä ja tulopuoli taas on kyllä hyvin huteralla pohjalla.

Mutta me olemme todellisuudessa hyvin vakavan tilanteen edessä. Jos me emme kykene menokasvua sekä valtiontaloudessa että kunnissa hillitsemään, meidän velkamme kasvaa rajua vauhtia tästä eteenpäin. Niukkuutta joka tapauksessa on jatkossa jaossa. Meidän täytyy ryhtyä tiukasti niihin toimenpiteisiin, mitä täällä on moneen kertaan eri keskusteluissa esitetty.

Kokoomus pitää tärkeänä sitä, että me lähdemme hakemaan velan takaisinmaksua ja talouden tasapainoa sekä tätä kestävyysvajeen umpeenkuromista sillä, että lähdetään ensinnäkin rakenteita uudistamaan. Kuntareformi on tärkeä, kuntien palvelujen tuotanto on tärkeää saada tehokkaammalle mallille. Sen lisäksi on hyvin tärkeätä, että me todellakin saamme työelämään uudenlaista virtaa. Eli työurien pidentäminen on tärkeää, mutta sen täytyy lähteä työelämän kehittämisen kautta, työuran alkuvaiheesta, keskeltä ja loppupäästä, siten että työurat todella pitenevät. Tämä ei ole yksistään eduskunnassa päätettävä asia, vaan tämä on kaikkien suomalaisten työelämässä toimivien yhteinen huoli, ja tässä täytyy todellakin edetä. Yksi vuosi lisää työuria merkitsee 2 miljardia valtion kassaan.

Me tarvitsemme kasvua vauhdittavia toimenpiteitä, kuten verouudistuksen, mutta hyvin todennäköistä on, kuten täälläkin on keskusteluissa moneen kertaan esitetty, että tarvitaan myös veronkiristyksiä sekä menoleikkauksia. Kun tätä tarkastelee yrittäjätaustaisena, niin menoleik-kaukset ovat varmasti pelottavalta kuulostava asia, mutta toisaalta on hyvin itsestään selvää, että meidän on tarkasteltava näitä syntyneitä lupauksia, erilaisia menoautomaatteja, muutoinkin aika kriittisesti, koska hyvin helposti käy niin, että muodostuu menoja, jotka vuodesta toiseen ovat samansuuruisia, tai parhaassa tapauksessa niitä kasvatetaan erilaisin perustein, ja välttämättä niiden vaikuttavuus sitten tuolla ihmisten keskuudessa ei kuitenkaan ole niin suurta kuin mitä me ehkä ajattelemme. Eli tämmöinen taloustilanne pakottaa meidät arvioimaan, mikä on todella tärkeätä ja miten me näitä yhteisiä verovaroja, myös julkisia varoja, kaikkein tehokkaimmin käytämme. Se ei välttämättä edes tarkoita sitä, että moni asia heikkenee, vaan rahat kohdennetaan tarkemmin ja vaikuttavammin.

Kokoomus painottaa sitä, että jos ja kun talouden tasapainotustoimiin joudutaan, niin heikompiosaisten sosiaaliturvasta on huolehdittava. Pidän itse erittäin tärkeänä myös sitä, että kuntien palveluista pidetään jatkossakin huolta. Tämä tulee toki edellyttämään kunnilta paljon työtä, sitä että tässä palvelureformissa todella edetään ja palveluja ryhdytään tuottamaan yhteistyössä huomattavan paljon tehokkaammin kuin nyt. Myös tietojärjestelmäuudistukset ovat tärkeitä.

Talousarvio sisältää erittäin hyviä uusia toimenpiteitä. Muun muassa lapsiperheille on tulossa paljon parannuksia: minimiäitiyspäivärahat sidotaan indeksiin, kun ne ovat aikaisemmin saaneet jo merkittävät korotukset, kouluterveydenhuoltoon ja neuvolaan tulee panostuksia, lapsiperheiden kotiapua vahvistetaan. Eli täällä on hyvinkin paljon — en enempää rupea luettelemaan — näitä toimenpiteitä.

Hyvin vastuullinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen on budjetti, vaikka olemme eläneet taloudessa erittäin vaikeita aikoja.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Viimeisten parin vuoden aikana on jokaisen talouteen liittyvän puheenvuoron voinut aloittaa korostamalla epävarmuutta, niin nytkin. Vaikka nousua on näkyvissä, on yleinen talouden epävarmuus kaiken aikaa lyömässä leimansa myös suomalaisen talouden kehitykseen.

Kuluvan vuoden bkt:n nousun arvellaan olevan noin 2 prosenttia ja ensi vuodelle kolmisen prosenttia. Suomen kasvuarvio perustuu lähinnä viennin ja investointien vahvaan kehitykseen. Myös työllisyyden kehitys on ollut tänä vuonna odotettua parempaa. Mikäli euroalueen rahoitusmarkkinoiden heilahdukset eivät aiheuta uusia notkahduksia, voidaan katsoa Suomen selvinneen kohtuudella taantumasta. Uuteen elvytykseen meillä ei olisikaan varaa, ja siksi onkin katsottava, että viime keväänä ja viime viikkoina tehtyjen apupakettien vaikutukset kantavat eteenpäin euroalueen talouskehityksessä.

Valtio on määrätietoisesti hoitanut taantuman vaikutuksia, ja tilanne on parempi kuin edellisen laman aikana 1990-luvun alussa. Myös yritysten parempi tilanne on ollut auttamassa pahimmasta ylitse. Nyt ei olekaan syytä kiristää yritysten tulevaisuutta, sillä hyvinvoivat yritykset takaavat työllisyyden hyvän tason. Kiristyvä tilanne johtaa kuitenkin siihen, että jostakin on löydettävä rahoitus palveluiden takaamiseksi. Ansiotuloverotus on syytä pitää ennallaan, jotta työn tekeminen olisi kannattavaa. Linjauksena onkin siirtää painopistettä kuluttamisen verotukseen. Seuraavilla vaalikausilla on edessä päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta valtiontalous on saatava tasapainoon, ja lisävelkaantuminen on pysäytettävä.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa ensi vuoden talousarviossa on monia hyviä painotuksia. Omien asioiden hoidon lisäksi on Suomen huolehdittava myös kansainvälisistä velvoitteista. Kehitysyhteistyömäärärahat nousevat tulevana vuonna. Se on tärkeää, jotta ihmisten elinolosuhteita voitaisiin parantaa kehitysmaissa eikä heidän tarvitsisi lähteä kodeistaan paremman tulevaisuuden toivossa. On kuitenkin oltava tarkkana, että apu kohdistetaan oikein.

Lähialueyhteistyöhön osoitetaan 15,5 miljoonaa euroa, mikä on 4 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Lähialueiden yhteistyöhön olisi panostettava etenkin pohjoisessa. Arktisten alueiden merkityksen kasvu tuo muutoksia myös Suomeen. Barentsin alueen mahdollisuudet suomalaisille yrityksille on tiedostettava entistä paremmin. Tämä edellyttää kansallisen tason toimenpiteitä eikä pelkästään esimerkiksi vain Lapin panostuksia. Norjassa tämä on oivallettu hyvin, ja siellä elinkeinopolitiikan pääkehityssuuntana on nimenomaan pohjoinen. Siitä olisi hyvä ottaa meilläkin oppia.

Suomi on ollut aktiivinen arktisten alueiden erilaisissa kansainvälisissä foorumeissa. Sen vuoksi onkin erittäin hyvä asia, että valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät löysivät 100 000 euroa arktisen informaatiokeskuksen saamisen edistämiseksi Rovaniemelle. Monet muutkin maat ovat siitä olleet kiinnostuneita, mutta useat arktiset maat ovat tukeneet nimenomaan Suomea. Rovaniemen arktinen keskus olisi luonteva sijoituspaikka keskukselle, paljon parempi kuin esimerkkeinä olleet Italia tai muut Etelä-Euroopan maat.

Muutoinkin niin sanotusta 59 miljoonan euron jakovarasta saatiin hyviä tukia Lappiin. Vaikka kyse on usein pienistä rahaeristä, on niillä saajilleen suuri merkitys. Tärkeimmät lisäykset lappilaisen työllisyyden kannalta ovat varmasti Metsähallituksen luontopalveluiden lisäraha, joka on 3,6 miljoonaa euroa, ja Metlan 1,5 miljoonaa euroa, joiden avulla vältytään irtisanomisilta. Myös poronhoito ja saamen kielen ylläpito on huomioitu budjetissa.

Kaiken kaikkiaan ensi vuoden noin 50 miljardin euron talousarvio on tasapainoinen kokonaisuus ja sen kanssa voidaan ja pitää elää näinä haasteellisina talouden aikoina.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ministeri Katainen kantaa huolta siitä, että kasvuyrityksiin ei riitä työntekijöitä, kun julkinen sektori nielee paljon työvoimaa, kun sieltäkin jää paljon väkeä eläkkeelle lähivuosina. Tämähän on ollut ihan keskeinen argumentti tuottavuusohjelmaa perusteltaessa. Kuitenkin samaan aikaan ministeri Katainen jarruttaa vaikeasti työllistettävien, joita meillä on nyt jo todella paljon, työllistämistä kurjistamalla työllistämisrahoja. Tästä on seurannut, että pitkäaikaistyöttömyys on räjähtänyt käsiin. Se on kasvanut vuodessa miltei 40 prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut esimerkiksi Varsinais-Suomessa 75 prosentilla viime vuodesta. Kaikki tiedämme, että moni pitkäaikaistyötön ei enää palaa työelämään koskaan.

Työllistämismäärärahojen krooninen alimitoitus aiheuttaa sen, että määrärahat loppuvat kesken vuoden. Tästä seuraa, että työllistämistoimenpiteisiin tulee turhia katkoksia ja tavoitteet saada työvoimapalvelujen asiakkaat takaisin muun muassa avoimille työmarkkinoille ja koulutukseen paikoin ratkaisevasti heikkenevät. Tämän vuoden toukokuussa voimaan tulleiden de minimis -säännön ja ryhmäpoikkeusasetuksen tulkinnat eri ely-keskusten alueella ovat aiheuttaneet joillain alueilla epävarmuutta. Säännökset ovat jo nyt vaikeuttaneet kolmannen sektorin työllistämistoimintaa niin, että olemme menettämässä tuhansia sellaisia työpaikkoja, jotka työllistävät kaikkein vaikeimmin työllistettäviä. Paljon näitä on jo itse asiassa menetetty. Ministeri on sulkenut silmänsä näiltä tulkintaongelmilta. Ely-keskusten ohjeistusta olisi kiireellisesti tarkistettava.

Nuorten työttömien kohdalla hallitus on käyttänyt heikoimmilla olevien suhteen jo keppiä kovalla kädellä leikkaamalla alle 25-vuotiaiden toimeentulotukea. Nyt olisi aivan ehdottomasti tarjottava vastaavasti porkkanaa ja toteutettava nuorten yhteiskuntatakuu, mahdollisuus 3 kuukaudessa työttömyyden alkamisesta työ-, koulutus- tai harjoittelupaikkaan.

Kuntouttavan työtoiminnan laatuun on myös panostettava. Tämä vaatii resursseja henkilöstöpuolelle. Oppisopimusta, etsivää työparitoimintaa ja työharjoittelua on kehitettävä edelleen ja käytettävä joustavasti ja luovasti.

Arvoisa herra puhemies! On väärin, että suomalaisessa yhteiskunnassa taloudellisen laman vaikutukset konkretisoituvat ihmisten arkeen kuntatasolla. Tästä seuraa epätasa-arvoisuutta niin asuinkunnan perusteella kuin palvelutarpeenkin myötä. Kuntien lomautukset, palvelujen karsiminen sekä palvelumaksujen ja verojen nostaminen koskevat pahimmin jo valmiiksi heikoimmilla oleviin kuntalaisiin. Tämä kaikki on seurausta siitä, että nykyinen hallitus on sysännyt kunnat taloudelliseen ahdinkoon.

Kuntien talouteen ja sitä kautta kansalaisten peruspalveluihin ei muka ole varaa panostaa samaan aikaan, kun Kreikkaan ja Irlantiin kannetaan säkkikaupalla velkarahaa vaatimatta edes takuita takaisinmaksusta. Teoreettisella tasolla voisi jopa väittää, että jos nämä samat miljardit olisi vaikkapa jaettu sosiaalisen luototuksen menetelmällä yhteiskuntamme köyhimmille, olisi köyhyys poistettu kertarysäyksellä maastamme ja laina olisi saatu todennäköisesti korkoineen takaisin.

SDP:n yksi täsmäase köyhyyttä vastaan on kunnallisverotuksen perusvähennyksen korottaminen 3 000 euroon, mikä kohentaisi merkittävästi muun muassa työttömien ja lapsiperheiden asemaa. Täydennettynä muiden sosiaalietuuk-sien parantamisella, kuten SDP on esittänyt, saavuttaisimme riittävän perusturvan kaikille suomalaisille tavalla, joka samalla kannustaisi työntekoon.

Arvoisa herra puhemies! Selkeä esimerkki kuntien talousahdingon vaikutuksista koko yhteiskuntaan ovat omaishoitajien kirjavat tuki- ja palvelukäytännöt kunnissa. Kaikkien päättäjien yhteinen tavoite ainakin puheiden tasolla on ollut omaishoitajien tilanteen parantaminen. Heidän työnsä arvokkuus on tiedostettu, vain teot valitettavasti puuttuvat. Jos omaishoitajien työpanos hiljalleen lähtee vähenemään, on tämä yhteiskunta ihmeissään vanhustenhoidon ja sairaanhoidon kustannusten kasvun kanssa. SDP vaatii, että omaishoidon tuen riittävä rahoitus turvataan ja sen maksatuksen siirtoa Kelalle kiirehditään sekä tuen kriteerejä tarkennetaan hyvin nopealla aikavälillä.

Valtiontalouden ahdinko pohjautuu pitkälti maailmanlaajuisen laman vaikutuksiin, joihin emme ole voineet vaikuttaa. Silti laman tunnistamiseen meni hallitukselta merkittävän paljon aikaa. Viivytyksen aikana jatkettiin veropohjaa syöviä veronalennuksia suuryrityksille ja hyväosaisille. Nyt kun on maksun paikka, lasku lähtee veronmaksajille.

SDP on esittänyt omassa vaihtoehtobudjetissaan paljon linjauksia, jotka ovat talouden ja oikeudenmukaisuuden kannalta kestävämmällä pohjalla kuin hallituksen politiikka. Olemme esittäneet, mitä tulee tehdä ja miten se tehdään. Keinot ja päämäärät on esitetty taloudellisesti menot ja tulot tasapainottavana kokonaisuutena. Odottaisin hallitukselta ja hallituksen edustajilta selkärankaa sen verran, että sortumatta leimaamaan vaihtoehdot populismiksi tai muuksi hötöksi aidosti tarkasteltaisiin näitä vaihtoehtoja. Hyviä ehdotuksia saa ihan vapaasti ottaa käyttöön SDP:n vaihtoehtobudjetista.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olemme hyvin erilaisessa tilanteessa nyt kuin neljä vuotta sitten. Voi tässä vaiheessa arvioida, että Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on pääsääntöisesti ollut onnistunutta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen talous kasvoi ripeästi ja hallitus saavutti tavoitteitaan kiitettävällä tavalla, jaettavaakin jäi. Keskusta vaati tästä jaettavasta parannusta yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Keskusta vaati oikeudenmukaisuutta myös verotuksen osalta.

Ruuan arvonlisäveron laskeminen on tästä hyvä esimerkki, sillä sen vaikutukset hyödyttävät kaikkia. Voi sanoa, että tuota alennusta ruuan hintaan ei olisi tullut ilman keskustan määrätietoista toimintaa asiassa. Yhteiskunnan pienituloisille sen vaikutus on erityisen tärkeä, vaikka tästäkin on jonkinnäköistä suukopua ja keskustelua ollut, onko näin vai eikö. Mutta selvää se on, että kun pienituloisella menee suuri osa tuloista juuri ruokaan, niin on hyvä, että se on edes jokseenkin kohtuuhintaista.

Arvoisa puhemies! Myös hallitusohjelmaan keskusta sai keskeisiä vaalitavoitteitaan, muitakin kuin tuon ruuan arvonlisäveron alentamisen. Esimerkiksi ne, että takuueläke toteutuu nyt ja useita lapsiperhe-etuuksia sidotaan indeksiin, ovat erinomaisia esimerkkejä siitä.

Finanssikriisi ja siitä seurannut maailmanta-louden romahdus ovat yhä muistissamme. Näin suureen talouden tragediaan ei ollut osattu varautua. Vaikka kriisistä on nyt osittain selvitty ja suunta on oikeanlainen, on vielä paljon tehtävää. Ja valitettavasti tämä globaali ja eurooppalainen taloustilanne on se, että vieläkään emme voi sulkea tätä niin sanottua W-mallia pois elikkä sitä, että tulee toinen tiputus, mutta toivottavasti se pystytään välttämään.

Suomessa Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten määrätietoinen elvytys on onnistunut pääsääntöisesti hyvin, ja sillä on estetty työttömyyden räjähtäminen käsiin. Nyt työttömyys on saatu taas painettua lasku-uralle. Elvytyksen onnistumisen avaintekijänä olivat muiden muassa yritysverouudistus ja valtion elvytystoimet suhdanneherkille aloille. Erityiskiitoksen ansaitsevat myös yritykset, jotka pitivät pääsääntöisesti työntekijänsä töissä taloudellisesti kriittisissäkin tilanteissa. Se on ollut tärkeää yhteiskuntavastuun kantamista.

Suomalaisten luottamus talouteen on vahvaa tällä hetkellä, vaikka monissa Euroopan maissa tilanne on vähintäänkin epävarma ja maailmantalous yleisesti ottaen on muutostilassa. Tämän kaltainen suomalaisten kuluttajien luottamus kertoo ainakin osin siitä, että me suomalaiset olemme säästyneet pahimmalta. Se kertoo myös siitä, että hallituksen politiikka on ollut onnistunutta. Sen avulla on pystytty suojelemaan ihmisiä finanssikriisin aiheuttamasta kovimmasta aallokosta.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallituksen elvytystoimet ovat onnistuneet hyvin, on finanssikriisin jäljiltä vielä paljon siivottavaa ja uuttakin voi vielä tulla. Taloutemme ei ole kestävällä pohjalla, jos tienaamme vähemmän kuin kulutamme. Talouden tasapainottamiselle on kerta kaikkiaan löydettävä keinot, ja velkaantumiselle on painettava jarrua. Sen voi tehdä oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti. Uusien työpaikkojen luomisen myötä saadaan vakautta niin valtiontalouteen kuin kuntien kykyyn huolehtia peruspalveluistaan, mutta kyllä meillä edessä on isot talkoot tulevalla vaalikaudella. Niitä on nyt aloitettu, mutta tehtävää jää vielä paljon.

Ensi vuoden budjetti, arvoisa puhemies, ei ole myöskään unohtanut ympäristöä. Panostaminen uusiutuvan energian lisäkäyttöön on askel kohti kestävää energiantuotantoa. Hiilenmustasta energiataloudesta on päästävä eroon. Vaikka energiaverojen tarkistus tuntuukin epämukavalta, on muutos silti perusteltu. On hyvä tavoite, että ihmisillä on entistä enemmän rahaa käytettävissään, mutta on myös entistä tärkeämpää harkita, miten nuo rahansa käyttää. Energiaa säästävistä toimista tulee entistä kannattavampia, mikä on myös ympäristön kannalta kestävä linja.

Arvoisa puhemies! Tämän, kuten tulevienkin budjettien, suuri kysymys on valtiontalouden tasapainottaminen. Velkaantumistahtimme on tällä hetkellä aivan liian kova. On kohtuutonta jättää suunnaton velkataakka tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tilanteen tasapainottaminen vaatii monia toimia, muun muassa yrittäjyyden ja ennen kaikkea työllisyyden vahvistamista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Budjetti on kokonaisuudessaan tähän tilanteeseen oikean suuntainen. Varmasti siinä vielä korjaamisen varaakin löytyy. Ilon aiheita siellä on, muun muassa mainitsemani takuueläke ja esimerkiksi lapsilisien indeksiin sitominen. Nämä parannukset pystytään toteuttamaan kovista ja vaikeista ajoista huolimatta, ja se jos mikä kertoo siitä, että hallituspuolueilla on ollut siihen vahva tahto. Myös panostus bioenergian lisäämiseen kertoo aivan samasta asiasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun näitä puheita olemme kuunnelleet täällä tämän maanantain aikana, niin voimme samalla todeta, että täällä maalattu ja maalailtu todellisuus on aika tavalla toisenlainen kuin tuolla pääoven ulkopuolella maailmassa oleva reaalimaailma ja reaalitodellisuus. Edelleenkin kunnissa ja jokapäiväisessä elämässä ihmiset joutuvat ihmettelemään palvelujaan: mistä saa terveyskeskuspalveluja, miten erikoissairaanhoito toimii, miten jonot poliklinikoille ovat edelleen yllättävän pitkiä, miten vaikeata on päästä jatkohoitoon, tutkimuksiin, ja vanhusten hoiva- ja hoidon ongelmat ja vajavaisuudet ovat jokapäiväistä arkista elämää.

Näin ollen ymmärrän kyllä, että hallituksen tehtävänä ja ministerien tehtävänä ja myös hallituspuolueiden tehtävänä on kaunomaalata tilanne, puhaltaa optimismia, vähän peitellä olemassa olevaa tilannetta, ja on valitettavasti todettava, että hallituksesta riippumatta usein näin on menetelty. Mutta rehellisesti olisi kuitenkin tunnustettava ongelmat, koska ongelmien ja tosiasioiden tunnustaminen on niiden ratkaisun alku.

Tänään täällä keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Reijonen totesi, että kivihiilen mustasta energiataloudesta olisi siirrytty vihreään talouteen. On vaikea ymmärtää, mitä ed. Reijonen tällä tarkoittaa, koska meillä on tiedossa, että hallituksen energiaveropolitiikka on johtanut esimerkiksi turpeen käytön lisäämiseen. Tuo turpeen tummanruskea sävy ja väri mielestäni parhaiten tätä väriskaalaa, hallituksen väriskaalaa, energiaverotuksessa luonnehtivat: ei vihreä vaan turpeenruskea. 5 prosenttia Suomen energiasta tuotetaan turpeella, ja turve tuottaa puolestaan noin 15—16 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä.

Ed. Nepponen sanoi, että kokoomuksella on ympäristökysymyksissä silmät auki. Mielestäni kokoomus kyllä tässä enemmänkin muistuttaa kissanpoikasta: silmät ovat kiinni. Ajatelkaamme nyt vaikkapa luonnonsuojelualueelle laajennettua metsästysoikeutta hallituksen — kokoomuksen, vihreiden, keskustan, Rkp:n — esityksestä taikka sitä, että haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen edistämistä, sitä hallituksen lakiesitystä, joka on tuotu tänne eduskuntaan, on alettu kokoomuksen toimesta hidastaa ja jarruttaa. Tämä ei puhu hyvää mistään ympäristötietoisuudesta tai ympäristövastuullisuudesta.

Ed. Gestrin puhui tuottavuusohjelmasta, ja hiukan liikaa mielestäni hänen puheestaan pääsi siihen käsitykseen, että tuo tuottavuusohjelma on ollut siunauksellinen. Kuitenkin ed. Gestrin tietää, että kaikki asiantuntijakuulemiset ympäristövaliokunnassa ovat lähteneet siitä, että resurssit vähenevät virkamiesten, vastuunalaisten tahojen puolelta, Suomen ympäristökeskuksessa esimerkiksi, nimenomaan tuottavuusohjelman vuoksi. Ei pystytä ylläpitämään sitä ympäristönsuojelun tasoa, mikä pitäisi olla, mihinkä lainsäädäntö ja uudet lait velvoittavat, kun tuottavuusohjelmalla vähennetään työpaikkoja ja näitä toimijoita.

Tuloista. Tobinin veron kaltainen taikka vastaavan tyyppinen verotus pitäisi saada aikaan. Sehän on myöskin näiden ympäristörahastojen ja kansainvälisen ilmastorahaston idea. Cancúnissa oli nimenomaan kysymys 100 miljardin euron tason vuotuisesta kehittyneiden maiden tuesta kehittyville maille, ja siinä etsitään innovatiivisia rahoituslähteitä. Tobinin veron kaltainen olisi sitä, samoin lentoverot ja esimerkiksi laivaliikenteeseen liittyvät verotusmahdollisuudet.

Pääomavero on saatava Suomessa progressiiviseksi, (Puhemies: 5 minuuttia!) pääomaveroa maksavat henkilöt — arvoisa puhemies, lopetan aivan pian — kun eivät maksa kuntaveroa. Ja tämä on ongelma.

Tässä vaiheessa voidaan myös todeta se, että kun Cancúnissa todellakin lähdetään tästä 100 miljardin euron kädenojennuksesta kehittyville maille, niin on luonteenomaista meidän hallituksen politiikalle, että hallituksessa ei oikeastaan tiedetä, mitä tämä 100 miljardia Suomelle merkitsee, miten paljon se kaiken kaikkiaan on julkista ja miten paljon se on yksityistä rahaa. Minä ymmärrän sen, että tämä asia on kaiken kaikkiaan varsin auki, mutta meidän pitäisi tässä toimia ilmastokysymyksissä voimakkaammin, määrätietoisemmin, koko hallituksen, myös niin, että valtiovarainministeri on siinä mukana niin, ettei taakkaa jätetä vain ympäristöministerille.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hämmästelen, ed. Tiusanen, teidän energiapoliittista ajatteluanne erityisesti siltä osin, että keskustelu keskustelulta te hyökkäätte aina turpeen kimppuun ja haluatte jättää kivihiilen polton rauhaan. Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Vaikka turpeella onkin pitkäjänteinen uusiutumisaika, sillä on se ja se on kotimaista. Meillä on erittäin paljon turvesoita, joita on pystytty uusimaan, joko metsityskäytössä tai jossakin muussa. Ja te kuitenkin sallitte kivihiililaitosten säilymisen Suomessa, joka on meille suuri ongelma.

Toinen kommentti liittyy Cancúnin tuloksiin. Hämmästelen sitä, että siellä kansalaisjärjestöt, joiden linjaa te puolustatte, hyökkäävät voimakkaasti sen Suomen linjan kimppuun, että me saamme laskea metsät nieluiksi. On ollut aina suomalainen traditio, että kun kaadetaan puu, istutamme toisen, ja muualla maailmassa metsitystä vasta aloitetaan. Tämä teidän energiapoliittinen ajattelunne ontuu, ed. Tiusanen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole puhunut mitään nieluista. Niistä voimme puhua joskus myöhemmin, niin että ed. Laukkasellekin asia valkenee.

Tähän energiapolitiikkaan, mihinkä ed. Laukkanen viittasi: Tietysti kivihiili on sellainen polttoaine, jota ei pitäisi ollenkaan käyttää, aivan niin kuin turvekin. Ne ovat hyvin samalla tavalla, ed. Laukkanen, samassa ryhmässä. Ja tähän niin kutsuttuun energiaverouudistukseen — joka käytännössä on kansaneläkemaksun, jonka aikaisemmin maksoivat työnantajat, jakaminen uudella tavalla — liittyy se ongelma, että kun maakaasun verorasitusta nostetaan, niin se avaa tien lisääntyvälle turpeen käytölle ja jopa uhkasi avata tien kivihiilelle. (Ed. Reijonen: Mitäs pahaa siinä on?) — Ja tämä on pahaa, ed. Reijonen, nimenomaan Suomen ilmastopolitiikan näkökulmasta. (Välihuuto) — No, hän ei ole paikalla. (Puhemies: Minuutti!) — Ja tässä mielessä turve ei ole mikään vaihtoehto. — Ed. Laukkanen tietää, että omalla seudulla siellä Pohjois-Kymenlaaksossa avataan luonnonsoita turpeen nostamiselle.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tuo turvekeskustelu on ihan hyvä käydä, ja siitä väännetään kättä. Kyllä minäkin turpeen puolesta olen. Sillä on työllisyysvaikutus meille Pohjois- ja Itä-Suomessa, ja meidän turpeessamme on erittäin suuret energiavarat. Sitten, kun laitetaan vielä nämä, mistä turpeet on otettu, ja entisöidään, niin siinähän syntyy sitten sitä hiilinielua.

Eduskunnan lisäykset ovat tietysti tervetulleita olleet tähän vuoden 2011 talousarvioon, mutta ne ovat riittämättömät. Eriarvioistuminen kasvaa entisestään, lapsiperheiden asema taloudellisesti heikkenee, ja työttömien nuorten rankaiseminen on hallituksen keppilinjaa nuorille. Eläkeläisten tilanne myös samalla tavalla heikkenee entisestään.

Suomessa on eriarvoisuus kasvanut länsimaista nopeimmin. Näin totesi arkkipiispa Kari Mäkinen viime lauantaina TV1:n Ykkösaamussa. Hän on huolissaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Ongelmien yhteiskunnalliset ratkaisut hän jättää poliitikkojen ratkaistavaksi, niin kuin pitääkin olla. Vuoden 2011 budjetilla voitaisiin näihin ongelmiin tarttua, mutta hallitus ei halua yhteiskuntapahoinvointiin puuttua vaan siirtää vastuun vaalien jälkeiselle hallitukselle.

Hallituspuolueiden edustajat pyrkivät puheenvuoroillaan harhauttamaan kansalaisia hallituksen toimenpiteistä pienituloisten ongelmien ratkaisemiseksi, mutta käytännössä asia ilmenee konkreettisina syrjäytymisongelmina yhteiskunnan eri lohkoilla. Meillä ei ole varaa heittää yhtään yhteiskunnan jäsentä ulos toiminnasta. Tulevina vuosina tarvitsemme heitä kaikkia tuottamaan hyvää suomalaisen hyvinvointivaltion hyväksi.

Arvoisa puhemies! Taloustaantuman vaikutuksesta ja porvarihallituksen virhearvioinnin seurauksena — eli 8,8 miljardin veronkevennykset hyvätuloisille — Suomi on ajettu selkä seinää vasten, ja tämä tarkoittaa tulevaisuudessa voimakkaita talouden sopeuttamistoimia. Seuraavan hallituksen keskeisin tehtävä tulee olemaan tämän hallituksen taloustoimien vahinkojen korjaaminen. Hallituksessa paniikkinappia on painettu useasti, ja kansalaisten kukkarolla on käyty muun muassa Kreikan ja Irlannin lainojen takauksien tiimoilta. Totean vielä tässä yhteydessä, että kyllähän tähän kansainvälinen finanssikriisi on osasyyllinen mutta virhearvioita on tehty myös hallituksen puolella. Nyt lapsiperheille, työttömille, eläkeläisille on luvassa uusia lisärasituksia, verojen kiristyksiä ja menoleikkauksia.

Kannan huolta kansakunnan kahtia jakautumisesta. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut voimakkaasti, ja nuorten työttömyys on muuttumassa rakenteelliseksi. Työvoimapolitiikan rahoitus on tästä huolimatta leikkauskohteena. Määräraha on nyt pahasti alimitoitettu, ja on todettava, ettei hallitusta näytä kiinnostavan korkean työttömyysasteen korjaaminen.

Elvytystä on jatkettava. Kohteita löytyy, kun halutaan vaan etsiä. Tämä on ehto, jotta työttömyyttä voidaan torjua. Talouskasvua ei saada aikaiseksi, jos työttömyyttä ei saada torjuttua. Tarvitaan sijoittamista tulevaisuuteen. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjunta on parasta sijoitusta yhteiskunnan kannalta.

Arvoisa puhemies! Investointeihin tulisi panostaa. Kunnissa on paljon korjausvelkaa, johon olisi saatava pikaisesti apua. Sillä olisi työllistävä vaikutus, ja se antaisi monelle perheelle toimeentuloa sekä verotulojen kautta takaisin tuloja kuntien ja valtion kassaan.

Myös rautatieliikenteen kehittämiseen on panostettava, ratojen peruskorjaukseen ja etenkin aloitettujen hankkeiden loppuun saattamiseen, viittaan nyt tässä yhteydessä Seinäjoki—Oulu-rataosan korjausrakentamisen loppuun saattamiseen. Myös Savon-radan tasonnostokorotus on tärkeä asia, ja sitä tulee viedä eteenpäin. Turvalaitteiden uusimiseen, asemainformaatioon on panostettava.

Keskeinen asia Kainuun kannalta, ehkä merkittävin asia: nyt tässä voidaan todeta, että eduskunta on lisännyt Metsähallituksen luontopalveluihin rahoituksen ja se turvaa näin toiminnan, eli 3,6 miljoonaa euroa lisää on tervetullutta. Olisin myös toivonut, että siirtoviemärihankkeille Otanmäen ja Kajaanin välille olisi tullut rahoitusta. Se on erittäin tärkeää, ja sillä olisi ollut työllisyyteen sekä myös asumismukavuuteen ja ympäristöön liittyvää parannusmerkitystä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Alkaa olla aika arvioida myöskin päättymässä olevan vaalikauden talouspoliittisia saavutuksia. Ja jos palautamme mieliin, missä tunnelmissa ja tilanteissa aloitimme vaalikauden, niin maailmantalouden aika syvään romahdukseen, puhumattakaan tähän tsunamiin, joka nyt on pyyhkinyt koko Euroopan talouden, ei kukaan osannut varautua. Siksi oli tavattoman tärkeä asia, että hallitus omaksui aivan erilaisen talous- ja finanssipoliittisen linjan kuin vuoden 1991 laman alussa. Tuolloinhan me hoidimme asiaa erittäin voimakkailla säästötoimenpiteillä ja tavallaan tällaisella sisäisellä pankkikriisillä ja pankkien oman vastuun kantamisella, jota nyt sitten edellytetään myöskin eurooppalaisilta pankeilta. Siitä huolimatta nuo raa’at ja kovat toimet johtivat tuolloin siihen, että Suomen talous lähti erittäin voimakkaaseen kasvuun ja elpymiseen 1990-luvun lopun jälkeen, mutta tuolloin syntyi suurtyöttömyys, ja monet perusturvaetuisuuk-sien leikkaukset synnyttivät yhteiskuntaan hyvin paljon sellaista pahoinvointia, jonka jälkiä olemme joutuneet pitkän aikaa hoitamaan.

Nyt valittiin toinen tie. Valittiin aktiivisen elvytyspolitiikan tie, ja samalla huolehdittiin siitä, että etuisuuksiin ei puututtu, niitä pikemminkin tämän vaalikauden aikana on erittäin paljon parannettu, erityisesti perusturvaetuisuuksia. Ja siitä johtuen olemme velkaantuneet ennätystahtia. Siitä taas seuraa se — rohkenen arvioida — että seuraava vaalikausi tulee olemaan tälle talolle äärimmäisen haasteellinen. Joudumme vastaanottamaan suuren valtiontalouden tasapainottamisen haasteen. Se ei tapahdu vain millään yhdellä tempulla, ei verojen kiristyksellä mutta ei toisaalta myöskään pelkillä leikkauksilla. Siinäkin täytyy löytää tasapaino. Täällä edellinen puhuja sanoi aivan oikein, että se ykkösasia on työllisyys. Millä pidämme suomalaisen työn Suomessa, ja millä luomme uusia työpaikkoja? Mitä parempi työllisyys meillä on, sitä enemmän meillä on verotuloja, pystymme huolehtimaan keskeisistä hyvinvointiyhteiskunnan menoista ja toisaalta meillä on vähemmän työttömyydestä aiheutuvia menoja.

Tämä on se iso linja, mihin täytyy pyrkiä, ja on hyvä nähdä, että ne yritysverouudistukset, joita tämän vaalikauden aikana on tehty, ovat merkinneet yrityksille sitä, että taseet ovat kunnossa ja on pystytty pitämään kiinni työvoimasta myöskin taantuman yli, ja siksi nämä elvytystoimet, joista nyt pikkuhiljaa ollaan irtaantumassa suhdanneherkillä aloilla, kuten rakennusalalla, ovat myöskin tuottaneet tuloksia. Itse olisin odottanut kuntasektorin tarttuvan paljon enemmän niihin mahdollisuuksiin, mitä rakennusalalla ja rakentamistarpeissa meillä selkeästi oli.

Puhemies! Tämä äärimmäisen vellova ja suurta epävarmuutta, hämmennystä aiheuttava eurooppalainen tilanne, jossa valuuttakurssit ovat myllerryksessä ja monien valtioiden — niin Kreikan, Irlannin, Portugalin kuin Espanjan ja tällä hetkellä uutisten mukaan myöskin Unkarin — tietynlainen epävarmuus, saa aikaan sen, että monissa maissa joudutaan tekemään äärimmäisen kovia, kipeitä poliittisia päätöksiä puuttumalla olemassa oleviin etuisuuksiin ja tekemällä valtiontalouden säästötoimia, jotta hankitaan markkinoiden uskottavuus, olkoonkin niin, että markkinat ovat olleet monta kertaa myöskin väärässä siinä mielessä että rahoituslaitokset ovat luoneet tilanteen, jossa syntyy kuplataloutta. Ja sen takia on ihan oikein, että ne pysyvät kriisinhallintamekanismit, mitä EU-tasolla nyt rakennetaan, ovat sen kaltaisia, että myöskin rahoituslaitokset ja pankit joutuvat tätä vastuuta kantamaan. (Ed. Kuoppa: Näkis vaan!) — No, tämä on tehtävä, ed. Kuoppa. Tämä on tehtävä, koska mikään maa ei pysty loputtomasti sitä poliittista vastuuta kantamaan, jossa veronmaksajien rahoilla eri maiden talouksia pelastetaan.

Puhemies! Kolikon toisella puolella on myös se tosiasia, että kuitenkin suomalaisten luottamus omaan talouteensa on erittäin vahva. Se on hyvä asia, koska meidänhän täytyy kuitenkin katsoa eteenpäin eikä taaksepäin. Silloin se kertoo siitä, että kuitenkin on onnistuttu luomaan turvallisuutta, taloudellista turvallisuutta perheille, kodeille.

Tähän liittyy myöskin se, että kyllä meidän täytyy tätä eläkeläisten ostovoiman kysymystä pystyä tarkastelemaan puhtaalta pöydältä. On aivan selvää, että tällaisella suhteella 80/20, missä otetaan palkkakehitys-, kustannuskehitys huomioon, näköpiirissä on se, että eläkkeiden ostovoima tulee hyvilläkin työeläkkeillä tulevina vuosina laskemaan, dramaattisesti. Ja tämä kyllä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tähän löytää joku tapa tarkastella sitä, että me pystymme pitkässä juoksussa eläkkeiden ostovoimaa säilyttämään.

Puhemies! Lopuksi totean vain eläkepolitiikasta, että ensi vuoden budjetin yksi suurimpia ja merkittävimpiä hankkeita on tietysti tämä takuueläkkeen luominen ja se, että tärkeät perhe-etuudet sidotaan indeksiin. Se jos mikä osoittaa merkittävää sosiaalisen vastuun kantamista.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen aivan oikein totesi, että nykyinen leikattu eläkeindeksi ei voi olla oikea ja oikeudenmukainen. Nimittäin se jätättää koko ajan eläkkeitä palkoista. Mutta, ed. Laukkanen, ette kuitenkaan puhunut tasaindeksin puolesta, puhuitte, että asia pitäisi jollakin tavalla ratkaista. Kysyisin teidän käsitystänne siitä, eikö ole kuitenkin niin, että nimenomaan elinkustannusindeksi pitäisi ottaa enemmän huomioon ja tasaindeksi ottaisi sen selvästi eläkeläisten kannalta oikeudenmukaisemmin huomioon.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä olemme ed. Tiusasen kanssa yhtä mieltä, että jos tämä 80/20-suhde säilyy, niin tämä tuottaa epäoikeudenmukaisuutta. Sen takia, vaikka tämä on tavallaan vanha asia, tämä ei saa olla kiveen hakattu asia myöskään kolmikannassa. Työmarkkinaosapuolethan ovat myös tässä pöydässä, jossa niin sanotusta taitetusta indeksistä päätetään. Mutta itse näkisin näin, että tämän pitäisi olla aika joustava. Meillähän on aikoja, jolloin palkkakehitys on voimakkaampaa kuin kustannuskehitys, ja joskus on toisin päin, kustannukset nousevat nopeammin kuin palkat. Sen takia tätä täytyisi voida tarkastella mielestäni joustavammalla tavalla. Tasaindeksin puolesta olen itse puhunut, koska se pitkässä juoksussa tuottaa tasaisemman kehityksen. Mutta tämän pitäisi olla eräällä tavalla fleksiibeli ja ottaa huomioon sen tosiasiallisen kehityksen paremmin kuin se tänä päivänä tekee. Siksi olen ollut vähän pettynyt siihen, että tämä on eräällä tavalla semmoinen kiveen hakattu asia. Sitä se ei saisi olla, koska se ostovoiman alennus (Puhemies: Minuutti!) on rajusti edessä lähivuosina.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2011 talousarvioesityksen määrärahat ovat yhteensä 50,3 miljardia euroa. Valtionvelan korkojen maksuun menee liki 2 miljardia euroa. Tulevan vuoden budjetti on alijäämäinen, ja valtionvelka kasvaa. Vuoden 2009 bruttokansantuote aleni peräti 8 prosenttia, vuoden 2011 bruttokansantuotteen nousuksi arvioidaan paria prosenttia. Se ei vielä riitä siihen, että työllisyys paranisi. Tänä vuonna työttömyysaste on keskimäärin 8,5 prosenttia, ja ensi vuonna työttömyyden arvioidaan alenevan vain vähän.

Nyt näyttää siltä, että hallitukselta puuttuvat lääkkeet nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanteen korjaamiseksi. Viime viikolla nuoret saivat hallitukselta joululahjaksi risuja. Nuorten alle 25-vuotiaiden perusturvaa on mahdollisuus laskea peräti 20—40 prosenttia. Tämä on monelle nuorelle iso asia ja lisää syrjäytymisriskiä. Hallituksen edustajien on vaikea kuvitella sitä tilannetta, että moni nuori kitkuttaa jo nyt vähillä rahoillaan päivästä toiseen ja ilman omaa syytä.

Hallituksen politiikka on johtanut siihen, että työttömien aktivointiaste on laskenut vuodesta 2007. Tämän vuoden alussa aktivointiaste oli vain 24 prosenttia. Vielä Vanhasen ykköshallituksen aikaan se oli lähes 30 prosenttia. On ollut ikävä todeta, että nuorten työttömyyttä ei ole hallituksessa huomioitu riittävästi. Työvoimapolitiikka on ollut poukkoilevaa, ja usein hallitus on liian myöhään havainnut sen, että työttömyyden hoitoon ei ollut riittävästi määrärahoja.

Minusta sinivihreän hallituksen politiikka on vääränlaista. Se on ollut vääränlaista säästämistä. Sanon sen: se on ollut ja tulee myös ensi vuonna olemaan silkkaa tuhlausta. (Ed. Laukkanen: Puhumattakaan seuraavasta!) — Puhumattakaan seuraavasta. — Tähän väliin voin todeta, että ed. Toivakka käytti puheenvuorossaan hyvän lausahduksen, kun hän totesi, että yksi vuosi lisää työuria tarkoittaa 2:ta miljardia valtion kassaan. Ehkä niitä työuria kannattaisi saada pidentymään nuorten työttömien osalta.

Moni nuori on jäänyt ilman työvoimapoliittisia toimenpiteitä, ja työttömyys on pitkittynyt. Tiedämme kaikki, että nuorten työllistymistä parantaa se, että työttömyyteen puututaan heti. Se on myös lyhyellä ja pitkällä aikajaksolla niin nuorten kuin koko yhteiskunnan etu. Hallituksen on tehtävä kaikkensa, jotta nuoret eivät jää ilman opiskelu- tai työpaikkaa tai työvoimapoliittisia aktivointitoimenpiteitä.

Me sosialidemokraatit olemme sitä mieltä, että työllisyysmäärärahojen tasoa on korotettava. Työttömille nuorille tulee taata heille kuuluva yhteiskuntatakuu eli mahdollisuus kolmessa kuukaudessa työttömyyden alkamisesta työ-, koulutus- tai harjoittelupaikkaan.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti liikenneväyliemme korjausvelka kasvaa edelleen. Välttämättömien hoito- ja korjaustöiden kustannukset ja liikennemäärät kasvavat mutta perustienpidon määrärahat eivät. Tiestömme ei ole liikennemääriä vastaavassa kunnossa, ja se haittaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Erityisesti näin on Uudellamaalla. Uudenmaan elyn alueeseen kuuluu nykyisin koko Uusimaa sekä Kanta- ja Päijät-Häme. Alueella asuu lähes 2 miljoonaa ihmistä, siis enemmän kuin joka kolmas suomalainen. Alueella sijaitsee lähes 40 prosenttia maamme työpaikoista, ja alueella tehdään yli 40 prosenttia maamme joukkoliikenteen suoritteista. Perusväylänpidon rahoituksesta Uudenmaan elyn alue saa kuitenkin vain 18 prosenttia.

Uudellamaalla olisi taloudellisesti kannattavaa investoida väylähankkeisiin. Valitettavasti liikennehankkeista ei viime aikoina ole päätetty kannattavuuslaskelmien perusteella. Asian on todennut myös Valtiontalouden tarkastusvirasto. Se antoi syyskuussa moitteita liikenneministeriölle siitä, ettei liikenneinvestoinneista päätettäessä arvioida riittävästi hankkeiden kannattavuutta. Tarkastusvirasto totesi, että kaikkien toteutukseen edenneiden väylähankkeiden osalta ei voitu selvästi osoittaa, millä perusteilla päätös oli tehty. Juuri tältä päätöksenteko Uudenmaan näkökulmasta katsoen näyttääkin.

Arvoisa puhemies! Hallitus esitti 1,5 miljoonan euron leikkausta joukkoliikenteen palveluiden oston ja kehittämisen määrärahaan. Lopetan tähän, kun 5 minuuttia tuli täyteen, jatkan sitten seuraavassa puheenvuorossa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ed. Laukkanen lähti pois, mutta muutama sana vielä tuosta energiaverotuksesta.

Hallitushan puolustelee energiaveroesitystään sillä, että se on vihreä energiaverouudistus. On aika mielenkiintoista, kun katsoo tätä energiaverotuksen sisältöä, että ensinnäkin liikenteen osalta polttoaineitten hinnankorotukset vuonna 2012 tulevat merkitsemään sitä, että linja-autoliikenteen kustannukset nousevat noin 10 miljoonaa euroa, joka tulee suoraan lippujen hintaan. Samoin sähkön hinnankorotukset tulevat nostamaan Valtionrautateiden kustannuksia, ja sitä kautta myöskin Valtionrautateiden lippujen hinnat tulevat nousemaan. Taksiliikenteen osuus tästä korotuksesta on 4,4 miljoonaa euroa, elikkä varmasti myöskin taksimatkojen hinnat tulevat kohoamaan. Tämä siitä energiaystävällisestä joukkoliikenteestä.

Ainoastaan bensiinin hintaan hallitus ei uskalla puuttua, enkä minäkään tietysti sitä esitä. Siihen ei puututa. Elikkä bensiinin hinta ei nouse, ja käytännössä yksityisautoilu tulee muihin liikennemuotoihin nähden edullisempaan asemaan. Lisäksi on todettava, että kun maakaasun hintaa nostetaan — vaikka sitä nostetaan asteittain, niin joka tapauksessa sitä nostetaan merkittävästi — se tulee johtamaan siihen, että Helsingin ja Tampereen energialaitokset tulevat maakaasun sijasta käyttämään kivihiiltä tai turvetta. Se tulee lisäämään ilmansaasteita. Se ei tule niitä vähentämään. Tämä ei kyllä myöskään tältä osin ole kovin ilmastoystävällinen ratkaisu.

Herra puhemies! Täällä on puhuttu myöskin eläkeläisten toimeentulosta ja eläkeläisten verotuksesta. On puhuttu suurella äänellä, kuinka eläkeläisten verotus helpottuu. Haluan edelleenkin todeta sen, että 10 000 euroa vuodessa ansaitsevan eläkeläisen verohelpotus on 1 euro viisikymmentä senttiä kuukaudessa, siis 1,5 euroa. Jos eläke on 20 000 euron luokkaa, hänen verohelpotuksensa on 2 euroa kuukaudessa. Ei voida puhua mistään suurista verohelpotuksista puhumattakaan työmarkkinatuella olevan työttömän verohelpotuksesta, joka on 13 euroa vuodessa elikkä hiukan runsas euro per kuukausi. Nämä ovat todella pieniä ja mitättömiä verohelpotuksia verrattuna siihen, mitä hyvätuloiset saavat.

Vasemmistoliitto esittää, että osinko- ja pääomatuloja ruvetaan verottamaan muiden ansiotulojen yhteydessä progressiivisesti. Samalla puututaan myöskin listaamattomien osakeyhtiöitten osinkotulojen verottomuuteen. Otetaan jälleen käyttöön suuriin omaisuuksiin kohdistuva varallisuusvero. Meidän mielestämme on täysin käsittämätöntä, että kaikista suurimmat omaisuudet ovat varallisuusveron ulkopuolella.

Energiayhtiöille kertyvää ylimääräistä voittoa tulee verottaa ydinpolttoaineita verottamalla, ja pörssissä nykyisin verottomana tapahtuva arvopaperikauppa säädetään verolliseksi. En voi oikein ymmärtää sitä, että jos asunnontarvitsija ostaa asunto-osakkeen, hän joutuu maksamaan siitä veroa, mutta pörssikauppaa voidaan tehdä vaikka kuinka suurilla summilla, ja se on täysin verotonta. Ei tämä ainakaan tasa-arvoista ole.

Näillä toimilla voitaisiin jo merkittävästi parantaa valtion taloudellista asemaa tai ainakin voitaisiin korjata kaikista heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa.

Täällä ed. Laukkanen otti esille taitetun eläkeindeksin. Tämä on kyllä yksi todella suuri epäkohta, joka leikkaa jatkuvasti työeläkkeellä olevien eläkeläisten ostovoimaa. Ensi vuonna työeläkkeellä olevien eläkeläisten indeksitarkistus on 1,35 prosenttia, ja kansaneläkeindeksiä tarkistetaan 0,4 prosentilla. Nämä korotukset menevät suoraan asumiskustannusten korotuksiin. Elikkä eläkeläiset joutuvat maksamaan jo ennestään todella niukoista varoistaan tämän energiaverotuksen korotuksen. Nämä tulevat indeksitarkistukset menevät kokonaan näihin asumiskustannusten korotuksiin, ja näin ollen heidän tilanteensa ei tule helpottumaan.

Sen sijaan Suomen valtio oli valmis antamaan 1 600 miljoonaa euroa lainaa Kreikalle ja tätä kautta tukemaan kansainvälisiä pankkeja, mutta sen sijaan oman maan kansalaisia ei tueta kunnolla, vaan heille annetaan vain rippusia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella, tuosta tasaindeksistä ed. Laukkanen pääsee äänestämään myös meidän kanssamme ihan tuota pikaa.

On puhuttu siitä, että pitäisi mieluummin puhua konkreettisista ehdotuksista pääministerille, mitä pääministerin pitäisi tehdä toisin kuin mitä tehdään. Toisin kuin nyt on, pääministerin pitäisi olla aktiivisempi nimenomaan vanhustyön suuntaan. Vanhuslaki olisi pääministerin laitettava valmisteluun. (Ed. Vahasalo: Se on!) Vasemmistoliitolta saa hyvän mallin.

Ikääntyneille on taattava oikeus saada tarvittaessa tasa-arvoinen kohtelu ja myöskin tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan päätöksentekoon. Se on jäämässä sivuun. Myöskin ikääntyneiden toimeentulon perustana oleva eläkkeiden riittävä taso ja ostovoima on turvattava — tässä nimenomaan tulee tämä tasaindeksi. Myöskin pohjaosan takaisin saamiseen on syytä kiinnittää huomiota. Tavalla tai toisella on kompensoitava sitä epäoikeudenmukaisuutta, mikä tapahtui 1990-luvun lopulla, kun alettiin pala palalta leikata pohjaosaa. Se ei ollut oikein, se ei ollut reilua. Siihen on syytä palata.

Myöskin palvelujen saamisessa ikäihmisten oma tahto jää helposti huomiotta. Tähän myös pääministerin pitäisi kiinnittää huomiota. Kustannusten kohtuullisuus on myös tärkeä asia. Palvelut ovat yhä enemmän kallistuneet, myös vanhuspalvelut, ja nimenomaan yksityistäminen on levinnyt ja laajentunut, ja nämä yksityiset palvelut ovat erityisen kalliita. Niihin ei tavallisen eläkkeensaajan eläke — keskieläke noin 1 150 euroa — riitä. Palvelujen ja palvelutarpeiden arviointien on oltava yhdenmukaisia koko maassa. Palvelujen laadun valvonta on myös tärkeää, sille pitäisi olla riittävät perusteet — tässä myös viesti pääministerille. Meillä ei Valvira joka paikkaan riitä, tarvitaan enemmän laadunvalvontaa.

Yhteiskunnallisia yrityksiä voidaan käyttää entistä enemmän, mutta palvelusetelin käyttöön liittyy aina se ongelma, että se suosii paremmassa asemassa olevia, (Ed. Vahasalo: Se ei pidä paikkaansa!) jättää usein pienituloisimmat huomiotta, ja se on se ongelma. Jos palvelusetelin taso olisi suunnilleen palvelun hinta, niin silloin tietysti kärsijä olisi lähinnä kunnallinen sektori, ei niinkään sitten palvelunsaaja.

Puhemies! Haluaisin myös kiittää eduskunnan valtiovarainvaliokuntaa, sitä kokonaisuudessaan, kaikkia siellä olevia, siitä lisäämisestä ympäristöpääluokkaan, mikä tapahtui valiokunnan työskentelyssä. Siellä siirtoviemäreihin lisättiin 3 miljoonaa euroa, ja se on tärkeä asia. Siellä palautettiin sekä maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan että ympäristöministeriön pääluokkaan nimenomaan ympäristöhallinnon puolelle varoja 3,6 miljoonaa euroa, mikä mahdollistaa luontopalvelujen toiminnan. Mutta sen pitää olla jatkuvaa, se ei riitä, että se tapahtuu vain vuonna 2011, sen pitää olla myös jatkossa. Oli aivan kummallista, että kansalaisjärjestöiltä haluttiin vähentää 50 000 euroa niiden avustuksia. No, ne on palautettu. En tiedä, miksi tämä tällainen pakollinen koreografia piti suorittaa, aivan niin kuin vuosi sitten hallituksen esityksessä.

Kaiken kaikkiaan tämä ympäristöministeriön pääluokka kuitenkin tarvitsee enemmän tukea, ja olen varma, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa tulee paineita ympäristöministeriön suuntaan. Meidän pitää nostaa järkiperustein vastapaineita, todeta, että me tarvitsemme ympäristöministeriön, joka pystyy toimimaan ilmastokysymyksissä, resurssikysymyksissä ja eläinsuojelukysymyksissä, metsästykseen liittyvissä kysymyksissä riippumattomasti ja vahvalla otteella myös luonnonvarojen suuntaan. (Ed. Laukkanen: Eikö nykyinen muka pysty?) — Ei, ed. Laukkanen. Sieltä on viety voimavaroja aika tavalla, ja myöskin on aivan väärässä ministeriössä näitä tehtäviä: niitä on maa- ja metsätalousministeriössä, jossa susi vahtii lammaslaumaa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! SDP:n vaihtoehtobudjetti on työllistävämpi ja tasa-arvoisempi kuin tämä hallituksen esitys, ja siihen kannattaa todella tutustua. Mutta tässä yhteydessä haluaisin korostaa ennen kaikkea rakennemuutospaikkakuntien tuen tarvetta myös tulevaisuudessa. Meillä on tuntuvia tuloksia muun muassa Kajaanissa, jossa on saatu aikaiseksi merkittävää. Rakennemuutospaikkakunnat tarvitsevat edelleen vahvaa valtion tukea, jotta uutta yritystoimintaa näille alueille saadaan synnytettyä. Kun EU:n rakennetukea sovelletaan oikein, voidaan rakennemuutospaikkakuntien elinkeinorakenteita monipuolistaa. Tällöin olemassa olevat uhat voidaan kääntää uusiksi mahdollisuuksiksi. Tässä yhteydessä on todettava, että rakennemuutosrahat vähenevät ja sen takia valtion osuus olisi tässä nyt merkittävämpi.

Verotuksen uudistaminen on ajankohtaisempi kuin kenties koskaan aikaisemmin. Veronmaksukyky täytyy arvioida uudelleen, ja hyvinvointivaltiomme rahoituksen on perustuttava oikeudenmukaiseen verotukseen. Poliittinen oikeisto on käyttänyt hallitusvaltaansa hyväksi ja siirtänyt verotuksen painopistettä kulutusveroilla pienituloisille. Kelamaksun poisto korvataan energiaverolla, joka kohdentuu lapsiperheille ja eläkeläisille. Tätä 500 miljoonan lisärasitusta eivät eläkeläiset ja lapsiperheet ole tilanneet. Tämä ei ole oikeudenmukaista politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Harmaa talous on juurtumassa Suomen maaperään, ja hallitus ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa tilanteen parantamiseksi rikollisuutta torjuttaessa. Sitä on ollut rakennusteollisuudessa, ja nyt se on myös hyvin vahvasti ryömimässä tuonne maanteille ja kuljetukseen yleensäkin.

Nyt tarvitaan voimakkaita toimia, joilla kerta kaikkiaan kitketään tämä taloussyöpä yhteiskunnasta. Harmaa talous on meille kaikille vahingoksi, ennen kaikkea se on sitä niille rehellisille yrittäjille, jotka pyrkivät toimimaan rehellisellä pohjalla, maksamaan työehtosopimusten mukaista palkkaa ja maksamaan myös omat osuutensa sosiaaliturvamaksuista. Pimeä ulkomainen työvoima vaarantaa työmarkkinoiden toimintakykyä, ja myös ihmisten henkilökohtainen koskemattomuus ja turvallisuus ovat uhattuina. Ulkomaisen laittoman työvoiman valvontayksikkö täytyy perustaa uudelleen ja tälle myöntää riittävästi varoja.

Köyhyys on Suomessa arkipäiväistymässä, eikä hallitus ole tehnyt pienituloisten asemaan vaikuttavia sosiaaliturvaparannuksia. (Ed. Vahasalo: No nimenomaan on tehnyt!) Hallitus on toiminut päinvastoin: eriarvoisuus on kasvanut palvelumaksujen ja asiakastaksojen korotuksilla. Tämä kehitys ei voi jatkua. Hallitukselta vaaditaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ja siihen on panostettava. Esimerkiksi kuntien tilanne on heikko, ja kunnat olisivat tarvinneet suurempaa valtionosuutta.

Oma henkilökohtainen näkemykseni taitettuun indeksiin on se, että eläkkeensaajien tilanne on todella hankala, ja kun toreilla käydään keskustelua, niin jonkinlaista suuntaa tälle pitäisi nyt antaa. Elikkä tarkoitan, että indeksiä 80/20 tulisi pikkuhiljaa lähteä muuttamaan suuntaan 70/30. Se on todella jäänyt jälkeen. Jos arvioidaan nyt tällä hetkellä, mitä se maksaisi ensi vuoden budjetissa, se maksaisi 93 miljoonaa euroa. Tämmöinen tieto minulla on. Se on merkittävästi vähemmän kuin esimerkiksi tasaeläke maksaa. Tasaeläke maksaa pitkästi yli 110 miljoonaa euroa. (Ed. Laukkanen: Siis takuueläke!) — Siis joo, tarkoitan takuueläkettä.

Vuoden 2015 ajassa tämä taitettu indeksi olisi 70/30-suhteessa 223 miljoonaa euroa. Se ei todellakaan paljoa ole, mutta tässä täytyy ottaa se huomioon, että se ei sille eläkkeensaajalle ole kovin iso raha, mutta se olisi kumminkin merkittävä kädenojennus ja ennen kaikkea arvostus- ja arvovaltakysymyskin siihen suuntaan, että heitäkin arvostetaan tässä yhteiskunnassa.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ikävä tosiasia on vaan se, että suomalaiset kuluttavat tällä hetkellä enemmän kuin me tienaamme. Tämä on valitettava valtiontalouden tilanne tällä hetkellä, ja sitä taustaa vasten tuntuu hieman oudolta kuulla täällä puheenvuoroja, että hallitus on vaan säästänyt. Emmehän me ole säästäneet, emme sinne päinkään. Tällä vaalikaudella on velkaannuttu 12 miljardia euroa, massiivinen määrä, ja hoidettu elvytyksellä ja velanotolla sitten vältetty niitä kipeitä leikkauksia, jotka vuorenvarmasti ovat meillä edessä. Siksi minkään poliittisen liikkeen ei pidä seuraavien eduskuntavaaleihin lähteä sammutetuin lyhdyin, vaan täytyy olla sitten selkeä talouspoliittinen linja, finanssi- ja veropoliittinen linja siitä, millä tavalla aiheutamme ja saamme aikaan vahvaa talouskasvua, jolla pystymme luomaan uusia työpaikkoja. Ongelma on vaan se, että meidän etuisuusjärjestelmämme on sitä tasoa, että meidän täytyy jo nykytason turvaamiseksi saada aikaan yli 2 prosentin kasvu. Tämä on suuri haaste, äärimmäisen suuri haaste. Siksi meidän täytyy huolehtia kilpailukyvystä ja työn tarjoamisen ja työn vastaanottamisen edellytyksistä sitä tukevin veropoliittisin keinoin. Tämä on ollut selvä talouspoliittinen linja tähän asti, mutta ensi vaalikaudella on suurin haaste valtiontalouden tasapainottamisen tehtävä.

Totta kai vaikeuskerrointa lisää tämä vakauden puute Euroopan taloudessa. Sen takia ne toimet, mitä nyt on sekä Kreikan että Irlannin osalta — tietysti keinovalikoimasta voidaan puhua paljonkin — ovat olleet juuri sen vakauden ja luottamuksen säilyttämisen kannalta tietysti välttämättömiä, ja vain sen vakauden kautta pystytään rakentamaan entistä vahvempaa taloutta ja säilyttämään suomalainen työ Suomessa ja luomaan vientiteollisuudelle parempia toimintaedellytyksiä.

Sosialidemokraattien äsken käytetty puheenvuoro piti sisällään minusta yhden erittäin merkittävän ja myönteisen asian. Se oli nimenomaan tämä rakennemuutosalueiden haaste. Mehän elämme erittäin monella alueella perinteisen metsäteollisuuden vahvaa rakennemuutosta, joka pitäisi nyt pystyä korvaamaan uusin keinoin, uusin innovaatioin. Siksi odotankin paljon enemmän myöskin Tekesiltä vastausta näihin uusiin innovaatioihin. Joskus tuntuu siltä, että Tekesinkin pitäisi löytää uusi innovaatio itsessään ja löytää ne lähdöt uusiin hankkeisiin. Liian moni yrittäjä tulee sanomaan, että hakemus tulee bumerangina takaisin eikä ole oivallettu sitä, minkä mahdollisuuden se pitäisi sisällään. Pienillä sijoituksilla voisimme saada aikaan paljon. Nämä ovat juuri sitä vihreän talouden teollistamista ja tuotteistamista, luonnonvaratalouden teollistamista, mistä täällä viime viikollakin olemme keskustelleet. Siinä on Suomella äärimmäisen paljon mahdollisuuksia.

Yhtenä esimerkkinä tässäkin yhteydessä mainitsen taas puurakentamisen. On hyvä asia, että nyt vihdoin päästään puurakentamisessa vähän korkeampiinkin kerrostaloihin ja tällaisella regulatiivisella säädösesteellä ei tehdä puurakentamisen kilpailukykyä heikommaksi. Tätäkin politiikkaa täytyy tehdä ajassa. Tähän liittyy, totta kai, sitten myöskin työurien pidentämiskysymys, jolla, niin kuin ed. Kuusisto taisi sanoa, on suora ja välitön yhteys myöskin valtiontalouteen. Siksi työurien pidentäminen on välttämätöntä, eikä se sulje pois sitä tosiasiaa, että samalla täytyy löytää keinot pitää huolta työssäjaksamisesta. Kyllä niitä keinoja on, ne pitää vain ottaa täysimääräisinä käyttöön. Koulusektori on hyvä esimerkki siitä, että uupumus on rankkaa ja opettajien sietokyky on monta kertaa koetteilla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean vielä vaan tästä energiapolitiikasta, josta täällä jo vähän aloiteltiinkin.

Kyllähän, ed. Tiusanen, teidänkin täytyy myöntää, että tämä hallituksen kotimaisten ja uusiutuvien energialähteiden ja bioenergiaan perustuvan energiankäytön kasvattaminen ja lisääminen on ainutlaatuinen pakettikokonaisuus. Se on ainutlaatuinen eurooppalaisesti. Siinä kannetaan suurta vastuuta ilmastonmuutoksesta, ja sillä on suoria ja välittömiä vaikutuksia myöskin meidän uuden energiateknologiamme kehittämiseen, joka saattaa olla meille äärimmäisen suuri mahdollisuus.

Olen kyllä oikein ymmärtänyt, mitä tämä nieluajattelu tarkoittaa, ja siksi olisi ollut välttämätöntä, että myöskin Suomen metsät ja puunkäyttö voidaan laskea hyväksemme silloin, kun päästöhintoja määritellään.

Sen takia, arvoisa puhemies, lopuksi totean vaan sen, että kun Cancúnin kokouksessa näytetään innolla, kun kehitysmaissa metsitetään, se on hieno asia, että metsitys pääsee liikkeelle, ja meidän pitää olla mukana niissä hankkeissa. Metsitys on tärkeää kehityspolitiikkaa, mutta suomalaiset ovat aina hoitaneet metsänsä hyvin, ja siksi on tärkeätä, että se otetaan myöskin ilmastopolitiikan keinovalikoimassa huomioon.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen otti tuossa edellisessä puheessaan esiin uudet innovaatiot ja siinä puhui puurakentamisesta. Olen itse myös paljon puhunut puurakentamisesta, ja puheeni johti siihen, että Tuusulassa rakennettiin jo kymmenen vuotta sitten kaksi kaunista puukerrostaloa. Ne ovat kolmikerroksisia, ja ne ovat todella hyvin palvelleet ihmisiä, mitään ongelmia ei ole ollut.

Arvoisa puhemies! Hallitus esitti 1,5 miljoonan euron leikkausta joukkoliikenteen palveluiden oston ja kehittämisen määrärahaan. Tämä olisi merkinnyt lähijunaliikenteen supistamista etenkin Helsingin ja Lahden välillä. Toimiva ja asiakkaita palveleva joukkoliikenne vaatii riittävän tiheää vuoroväliä. Vuorojen harvennus olisi merkinnyt sitä, että moni Z-junan käyttäjä olisi siirtynyt henkilöautollaan Lahdentien ruuhkaan. Alueen kunnat, asukkaat ja päättäjät, myös Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunta, ryhtyivät yhteistoimintaan, ja tälle momentille palautettiin valtiovarainvaliokunnassa 8 000 euroa. (Ed. Vahasalo: 800 000!) — 800 000 euroa, aivan oikein, kiitos edustaja. — Näin junaliikenne pystytään turvaamaan Lahden oikoradalla. Käyttäjien määrä on kasvussa, ja sen myötä myös liikenteen kannattavuus paranee. Tämä on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Suomalainen köyhyys ei katso ikää. Pitkäaikaistyöttömät, yksinhuoltajaperheet, opiskelijat, eläkeläiset ovat kaikki suuria pienituloisten ryhmiä. Väestöryhmien väliset sosioekonomiset ja terveyserot ovat kasvaneet. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saannissa eri alueilla on suuret erot, ja tämä vaikuttaa ennen kaikkea pienituloisten ihmisten arjen turvallisuuteen.

Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat kansainvälisesti vertaillen suuret, eikä korottamisen yhteydessä luvattu maksukattojen yhdistäminen ja alentaminen ole vieläkään toteutunut. Tarvitsemme näiden ihmisten auttamiseksi perusturvan tason nostamista. On hyvä, että hallitus on tehnyt etuuksiin tasokorotuksia ja etuudet on saatu indeksikorotusten piiriin, opintotukea lukuun ottamatta. Myös takuueläke on hyvä asia.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin panostaa siihen, että palvelujärjestelmä toimii, sillä toimivat julkiset palvelut ovat ihmisten turva. Kun ihmiset voivat luottaa saavansa tarvitsemansa avun ja palvelut, he uskaltavat myös itse kohentaa omaa asemaansa, vaikka se merkitsisi jopa jonkinlaisia riskejä. Esimerkiksi he uskaltavat muuttaa seuduille, joissa on paremmin työtä tarjolla, tai opiskella ja ottaa opintolainaa ja siten kohentaa omaa työmarkkina-asemaansa.

Valitettavasti nyt alkaa olla viitteitä myös siitä, että huono-osaisuus periytyy. Sille kehitykselle pitää saada stoppi, ja tasa-arvoisesta koulutusjärjestelmästä huolehtiminen on siinä yksi perustavaa laatua oleva toimi. Tässä asiassa hallituksen esitykset ovat pyrkineet pikemminkin lisäämään eriarvoisuutta.

Köyhyyden vähentämiseksi olemme esittäneet korotuksia ensimmäisen lapsen lapsilisään, yksinhuoltajakorotukseen, yleiseen asumistukeen ja eläkkeensaajien asumistukeen ja työttömyyspäivärahoihin. Sen lisäksi vaihtoehtobudjettimme sisältää monia panostuksia kuntapalveluihin, työllisyyden hoitoon ja koulutukseen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kommentoin vaan lyhyesti tätä ed. Kuusiston mainitsemaa puurakentamista. On hieno asia, että Tuusulaan on saatu kaksi kaunista kerrostaloa, niin kuin mainitsitte, mutta tässäpä se ongelma juuri, herra puhemies, onkin. Puurakentamisesta ei ole tullut tavallaan osa tätä suomalaisen rakentamisen rakennetta, niin kuin se on monessa muussa maassa, monissa Etelä-Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, joka on aina käyttänyt, myös Kanada, tavattoman paljon puuta puurakentamisessa.

Ja sen jujuhan on siinä, että sen ekologinen kilpailukyky on ylivertainen kaikkiin muihin rakennusmateriaaleihin nähden. Siinä, missä betoni- ja teräsrakentaminen ja näiden materiaalien valmistus tuottaa päästöjä, puu sitoo niitä ja toimii hiilinieluna. Ja sen takia Suomen puumaana tulisi satsata näihin uusiin teknologioihin, rakentamisinnovaatioihin, ja pyrkiä olemaan maailman johtava puurakentamisen maa. Julkinen valta voisi toimia tässä asettamalla Ranskan tavoin puurakentamiselle myöskin suosituimmuusaseman.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana talous- ja velkaneuvonnasta ja sitten myös muutamasta muusta asiasta. Kuluvalle vuodellehan tähän on esitetty määrärahaa runsaat 5 miljoonaa. — Minä toivon, että ed. Laukkanen ei poistu. Minulla on lopussa myös kysymys teille. (Ed. Laukkanen: Asia selvä!)

Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään talous- ja velkaneuvonnalle 200 000:ta euroa lisää, siis kokonaissumma jää noin 300 000 euroa pienemmäksi kuin kuluvana vuonna. Talous- ja velkaneuvonnan kysyntä on kasvanut kaiken aikaa. Sinne on vuosittain aina lisätty määrärahoja. Vuonna 2009 neuvonnassa kävi runsaat 15 000 uutta asiakasta, ja tämä oli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tämän vuoden lukuja ei vielä ole. En tiedä, mutta epäilen, että taantuma ei ole ainakaan niitä vähentänyt, eli avun tarvetta on vähintään yhtä paljon kuin aiemminkin.

Kunnat rahoittavat noin kolmasosan talous- ja velkaneuvonnasta aiheutuvista kuluista, ja niin kuin kaikissa kuntien palveluissa, alueelliset erot ovat myös velkaneuvonnassa todella suuria. Jonotusajat neuvontaan vaihtelevat 0 päivästä jopa yli 4 kuukauteen, näin on kerrottu. Tietysti tähän talous- ja velkaneuvontaan ja neuvojien työhön kuuluisi myös ennalta ehkäisevä neuvonta, mutta tähän ei nykyresursseilla valitettavasti kyllä päästä.

Toki olisi parempi se, että pystyttäisiin puuttumaan voimallisemmin niihin syihin, jotka aiheuttavat tätä velkaneuvonnan tarvetta. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan muun muassa pikavippitoiminta. Sitähän on kiristetty jonkin verran, mutta varmaan syytä olisi vieläkin sitä kiristää. Vuosien saatossa nämä velkaneuvonta-asiat ovat tulleet entistä vaativammiksi, sillä myös asiakkaiden ongelmat ovat vuosien saatossa vaikeutuneet.

Myös itse olen vuosittain tehnyt talousarvioaloitteen eurojen lisäämisestä tähän velkaneuvontaan, mutta nyt sen vedin pois, kun eduskuntaryhmältämme tulee tähän lisäysesitys. Tämä tästä. Mutta tämä on niin kuin monessa muussakin asiassa eduskunnassa, että vuosittain tiedetään jo hallituksen tai VM:n puolelta, että tähän tarvitaan rahaa enemmän, ja sitten sitä vähitellen riputellaan. Mutta tarve on todella suuri.

Arvoisa puhemies! Viittaan tuossa taitettu indeksi -keskustelussa muun muassa ed. Kuopan ja ed. Laukkasen puheenvuoroihin. Minusta olisi tärkeää, että tässä asiassa päästäisiin edes pienellä askeleella eteenpäin, jos ei heti siihen 50—50-indeksiin, niin kuitenkin tulisi tarkistaa tätä 80—20-asetelmaa. Se on tosiasia, että eläkkeet hyvin paljon jäävät jälkeen palkkojen kehityksestä tällä hetkellä. Ja eläkeläisjärjestöthän ovat tämän asettaneet myös ykkösasiaksi, näin olen käsittänyt.

Arvoisa puhemies! Vielä kaksi asiaa. Ensinnäkin ihan lyhyesti kaukojunaliikenteen ostoista. Valtiovarainvaliokuntahan lisäsi tulevalle vuodelle määrärahoja näihin ostoihin, olikohan se pari miljoonaa, kuitenkin niin, että summa vastaisi kustannusten nousua eikä tarvitsisi sitten vähentää junavuoroja. Mutta me tiedämme, että kehyksissä sitten seuraavalle vuodelle ne rahat ovat jo vähenemässä kolmanneksella. Sillä olisi erittäin negatiivinen vaikutus alueitten saavutettavuuteen ja junavuorojen vähentymiseen. Todella huolissani olen tästä, ja toivottavasti tämä asia ratkeaa positiivisesti.

Kuten lupasin, ed. Laukkaselle kysymys liit-tyen pääministerin puheenvuoroon Kajaanissa tuossa hiljattain. Hän totesi: "On uuden, vieläkin vahvemman keskustalaisen aluepolitiikan, koko Suomen politiikan, aika." Kun ajattelee tämän hallituskauden tekoja liittyen noihin alueisiin, niin siellä on joukkoliikennettä vaikeutettu, edelleen se vaikeutuu, kuntien kontolle jää kihlakuntauudistus, tuottavuusohjelman myötä julkiset työpaikat entisestään ovat vähentyneet — viittaan poliisiin ja Rajavartiostoon jne. Pyytäisin kommentteja liittyen tähän, kun pääministeri näin toteaa, onko se aluepolitiikka ollut vahvaa tällä vaalikaudella.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eihän aluepolitiikka voi olla mikään erillinen saareke tässä koko yhteiskuntapolitiikan ketjussa. Se on osa tätä meidän talouspolitiikkaamme, ja totta kai on selvää, että ne suhdanneongelmat, joiden parissa valtiontalous tällä hetkellä rämpii, näkyvät myöskin meidän aluepolitiikassamme. Tässä on hyvä kuitenkin nyt muistaa, ed. Kähkönen, miten paljon monien paikkakuntien, vaikkapa nyt Kajaaninkin seudun tai ajattelen vaikka omaa Kymenlaaksoani, vanhojen teollisuuspaikkakuntien, elämä on kiinni siitä, miten siellä olevalla vanhalla perusteollisuudella menee. Ne ovat olleet aikanaan suuria aluepoliittisia ratkaisuja, että on luotu perusteollisuutta maakuntiin ja alueelle. Jos niillä menee huonosti, niin silloinhan se heijastuu koko yhteiskuntaan ja se lisää sitten sieltä tapahtuvaa muuttoliikettä asutuskeskuksiin.

On aivan selvää, että silloin, kun väki vähenee, siitä seuraa sitten suuria haasteita tämän palvelusektorin ylläpitämiseksi, ja nämä ovat myös budjettiratkaisuja, jos me joudumme sitten verovaroin ostamaan vaikkapa junavuoroja lisää.

Varmasti on paljon kehitettävää aluepolitiikassa, ja tavoitteita on sillä rintamalla myöskin ensi vaalikaudella, isoja haasteita olemassa, jotka ovat rahakysymyksiä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä ed. Laukkanen sanoi edellisessä vastauspuheenvuorossa, minä täysin yhdyn, kun hän totesi, että tästä perusteollisuudesta on pidettävä huoli, ja myös annan tässä julkisesti tunnustusta, niin kuin olen aiemminkin antanut, omaan paikkakuntaan liittyen ministeri Pekkariselle. Todella se on hyvin keskeistä, mutta varmasti ed. Laukkanen ymmärsi sen, mitä tässä ajoin takaa. (Ed. Laukkanen: Kyllä!) Todella on monella tapaa vaikeutettu sitten näillä muilla ratkaisuilla näitten reuna-alueitten ja pienempien paikkakuntien toimintamahdollisuuksia, muun muassa näitten paikkakuntien keskuksien saavutettavuutta ja kaiken kaikkiaan näitten alueitten saavutettavuutta, ja myös julkiset työpaikat ovat vähentyneet.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä vastauksena ed. Kähköselle. Aivan sama asiahan koskee esimerkiksi kouluverkostoa. Kouluverkostoa olemme joutuneet supistamaan eri puolilla maata. Kunnat ovat joutuneet supistamaan, kun oppilaiden määrä vähenee. Sama koskee meidän syrjäseutujamme. Jos väki vähenee kylillä ja syrjemmillä seuduilla, se merkitsee sitä, että se näkyy heti postipalvelutasossa, se näkyy joukkoliikenteen palvelutasossa jne. (Ed. Kähkönen: Mutta poliisi ja kihlakuntauudistus!) — Ihan samaa asiaa. Silloin joudutaan kustannussyistä niitä karsimaan, ja meillä on paljon haasteita siinä, että pystytään nämä palvelut tasapuolisesti sitten eri puolilla tarjoamaan.

Mutta, arvoisa ed. Kähkönen, itse avasin tämän taitetun indeksikysymyksen täällä puheenvuorossani. Olen erityisen huolissani siitä, että matematiikka osoittaa selvästi, että kun menemme riittävän kauas eteenpäin, niin työeläkkeiden ostovoima supistuu. Ja tämä on se meidän suuri haasteemme. Tässä toivoisin, että siinä kolmikannassa, jossa myöskin tästä indeksistä neuvotellaan, voisi löytyä tapa, jolla askel askeleelta lähdemme tasoittamaan tätä tai löydämme jonkun muun joustavan tavan paremmin huomioida sitten kustannus- ja palkkatason nousu niin, että se ostotaso ei lähivuosina alene.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ensi vuoden budjetissa on investoitu ihan oikeisiin asioihin: osaamiseen, koulutukseen, infraan jne. Tämä on myös välittämisen budjetti, jossa muun muassa takuueläke on tulossa, mikä tarkoittaa 120 000 pieneläkeläiselle tasokorotusta. Lapsilisät sidotaan indeksiin, samoin kotihoidon tuki. Minimiäitiys-, -isyys- ja -sairauspäivärahat nousevat. Ihmettelen suuresti opposition sanomaa, että ei pidetä huolta köyhimmistä. Tämä on juuri sitä täsmätoimenpidettä, millä me pidämme huolta näistä pienituloisimmista.

Työuria pitää pidentää. Meillä on suuret haasteet tulevaisuudessa ei pelkästään siellä lähellä eläkeikää, vaan myöskin siellä alkupäässä, ja opintoaikoja halutaan lyhentää ja opiskeluun pääsemistä nopeuttaa. Keskimäärin kestää vajaat kolme vuotta ennen kuin lukiolainen pääsee yliopistoon opiskelemaan, ja siinä on ainakin yksi vuosi liikaa.

Tehokkuutta ja tuottavuutta pitää lisätä. Se ei tarkoita huononnuksia, vaan päinvastoin se voi myöskin tarkoittaa parannuksia työntekijöitten työhön. Meidän pitää tarkastella yhdessä henkilöstön kanssa prosesseja ja niitä työtapoja, toimintatapoja, millä tehdään, ja näitä järjestelmiä, ja tämä kaikki vaatii suurta muutosjohtamisen taitoa, ja sitä johtajuutta peräänkuulutan.

Suomi on aina ollut hyvä niukkuuden aikoina. Suomen vahvuuksiin kuuluukin uuden brändityöryhmän mukaan tämä ongelmanratkaisukyky ja luonto ja koulutus, ja muistetaan nyt näistä pitää kiinni.

Ed. Tiusaselle teki mieli heittää tässä, kun hän viimeksi käytti puheenvuoron vanhuspalvelulaista ja halusi, että se valmistelu käynnistetään, että sehän on jo käynnistetty. Ja on hienoa, että osa laatusuosituksissa olevista asioista aiotaan nostaa lain tasolle. Se on täysin välttämätöntä, koska vanhustenhuollon palveluissa on suuria, suuria kuntakohtaisia ja laitoskohtaisia eroja ja näihin on pakko puuttua. Tämä on aivan ihmisoikeuskysymys.

Halusin myöskin heittää hänelle takaisin siinä, kun ed. Tiusanen moitti yksityisiä palveluja, että ne tulisivat kalliimmiksi kuin julkiset. Aina ei näin ole. Aina eivät yksityiset palvelut ole kalliimpia kuin julkiset. Esimerkiksi Helsingin kaupungissa on tehty niin, että on sovittu, että nämä maksut ovat asiakkaalle samantasoisia kuin julkisellakin puolella.

Mitä tulee palveluseteliin, mitä ed. Tiusanen tässä sanoi, niin siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että sen palvelusetelin arvon pitää olla riittävän suuri. Mutta se ei kuitenkaan ole sitä, että kunta kärsisi tästä asiasta, vaan päinvastoin kyllä kuntakin hyötyy, koska kuitenkin se palvelusetelin arvo on pienempi kuin se, mitä kunnalle tulee kustannettavaksi palveluiden tuottamisesta.

Meillä on menty todella hyvään suuntaan vanhustenhuollon palveluiden osalta tällä hallituskaudella. Kotihoitoa on vahvistettu, tehostettua palveluasumista on laajennettu, omaishoidon tukea on laajennettu, ja entistä iäkkäämmät voivat asua kotona, kuten he haluavatkin asua, ja palvelut tulevat sinne.

Edelleen olen hyvin iloinen siitä, että meillä on rintamaveteraanien palveluja kehitetty niin, että on otettu käyttöön uusi kotihoitomalli, jolla tuetaan veteraanien omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä kotona. Tätä veteraanit ovat itsekin halunneet, että sitä kotona olemista voitaisiin tukea muun muassa ateriakuljetuksen ja kotisairaanhoidon osalta.

Itsekin, arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että tässä liikennepolitiikassa Z- ja Y-junat tulevat saamaan rahoituksensa niin, ettei näitä vuoroja joukkoliikenteessä tällä Uudenmaan alueella tarvitse supistaa. Joukkoliikennettä täytyy tukea, ja se on hienoa, että eduskunta korjasi tämän liikenne- ja viestintäministerin tekemän asian.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalolle toteaisin, että vanhuslaki ei ilmeisesti kuitenkaan valmistu tämän eduskunnan aikana. (Ed. Vahasalo: Ei, mutta on työryhmä menossa!) Sen takia totesin, niin kuin Vanhustyön keskusliittokin, että tässä pitäisi toimia aktiivisemmin, monella tavalla aktiivisemmin. On aloitettu tietynlaista valmistelua, hyvä on, mutta on ollut neljä vuotta aikaa tällä hallituksella tehdä, ei ole vielä oikein ehtinyt.

Palveluseteleistä on hyvä todeta se, että silloin esimerkiksi terveydenhoidon puolella, kun niitä jaetaan sen tyyppisiin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi polvi- tai lonkkaproteesioperaatiot, kaihileikkaukset, ne rahat on kuitenkin siirretty pois julkisen terveydenhoidon puolelta yksityissektorille, se raha, mikä on siinä setelissä, ja sitten se, minkä potilas siihen lisäksi maksaa. Siinä mielessä ikään kuin helpot, rutiininomaiset, tosin korkeaa ammattitaitoa vaativat, toimenpiteet tehdään yksityissektorilla. Julkiselle jäävät kannettaviksi tehohoito, päivystys, synnytykset, hyvin paljon sen tyyppisiä kalliita, monimutkaisia toimenpiteitä, jotka vaatisivat resursseja. Sitten ne rahat, jotka kunnilta muuten tulisivat näiden ikään kuin rutiininomaisempien leikkausoperaatioiden kautta yksikköihin, erikoissairaanhoitoon, jäävät tulematta. Silloin rahoitustilanne heikkenee.

Tässä on valitettava ongelma. Yksityissektori ei anna sellaisia palveluja kuin esimerkiksi tehohoito, päivystys, synnytykset, elinsiirrot jne. (Ed. Vahasalo: Mikä ongelma siinä on?) — Tässä on tietty ongelma, ja se tekee epästabiliteettia tähän terveydenhoidon rahoitukseen. — Muuten palvelusetelin tietysti pitäisi olla sitä luokkaa, että se ei jaa ihmisiä niihin, joilla on laittaa se oma raha siihen, ja niihin, joilla ei ole laittaa. Siinä olemme tietysti samaa mieltä, mutta siihen liittyy tämä taustaongelma. Se on edelleen ongelmallista, että vanhuslaki puuttuu. Turhaan ei Vanhustyön keskusliitto ole asiaan kiinnittänyt huomiota muun muassa tänään.

Henkilöliikenteen ostoista. Todellakin 1. päivänä syyskuuta oli Kotkassa seminaari, jossa oli mukana VR:n toimitusjohtaja ja liikenneministeriön edustajia, ja siellä tuli ilmi juuri tämä Z-junien rahoituksen heikentäminen. Sen jälkeen siitä hälytettiin eri suuntiin, muun muassa Lahden suuntaan, ja keskustelu alkoi. Ja nyt on hyvä, että tämä asia on tällä tavalla tullut ratkaistuksi. Mutta jatkossa tietysti pitää kiinnittää huomiota henkilöjunaliikenteen ostoihin. Vuoteen 2011 mennessä nykyiset sopimukset raukeavat. Tässä nyt ei ole paikalla ed. Laukkasta, mutta uskon, että olemme samaa mieltä siitä, että Kotka—Kouvola—Kotka-välin henkilöjunaliikenne pitää säilyttää ja kaikki nämä ostosopimukset pitää pystyä takaamaan silloin, kun niillä todella on yhteiskunnallisesti merkittävyyttä, ja yleensä niillä sitä on. Nyt kehyksissä on yhden kolmasosan leikkaus näihin rahoihin vuoden 2012 alusta. Se on hyvä tietää meidän kaikkien.

Edelleenkin tässä ed. Laukkanen, joka nyt valitettavasti ei ole paikalla, viittasi tähän koulujen karsimiseen ja puhui siitä, kuinka olemme joutuneet karsimaan kouluja. Tiedän, että hän on Kouvolasta, ja tiedän myös tilanteen Kouvolassa. Siellä on ollut laaja kansanliike koulujen säilyttämisen puolesta, ja mistään taloudellisesta ratkaisusta ei tosiasiallisesti ole ollut kyse, kun pieniä kouluja on lakkautettu. Siellä on ollut ihan kolmeopettajaisia kouluja, kylliksi oppilaita. Siitä huolimatta on karsittu. Siinä on tehty tällaisia niin sanottuja säästöpäätöksiä laskennallisesti hyvinkin pienten säästöjen saavuttamiseksi.

Tässä tämän energiakeskustelun sietäisi edelleenkin jatkua. Ed. Kähkönenkään ei ole paikalla, hän ilmoittautui turpeen ystäväksi. Mutta on todella huomattava, että kun 5 prosenttia energiasta tuotetaan turpeella, niin samalla tuotetaan 15 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Ed. Laukkasen kotialueella Pohjois-Kymenlaaksossa (Puhemies: 5 minuuttia!) — kyllä, puhemies, huomaan suosituksen — aivan luonnontilaisia soita avataan turpeen nostamiseen. Tämä ei ole kestävä asia.

Bioenergian tukiasiat, biokaasu, tuulen saama syöttötariffi, (Ed. Vahasalo: ottakaa uusi puheenvuoro!) nämä kaikki ovat positiivisia asioita, ja näissä olen tietysti samaa mieltä kuin ed. Laukkanen, kun hän tuossa kysyi, mitä mieltä olen niistä. Olen samaa mieltä.

Cancúnista tulin eilen, ja Cancúnissa puhuimme nimenomaan siitä, että rakentamiseen käytetty puu pitäisi saada mukaan nielulaskentaan. Se, miten Suomen metsänielut ja maaperänielut tulevaisuudessa lasketaan, on vielä auki oleva kysymys. Mutta jos ilmasto lämpenee ja jos metsästä viedään niin sanotusti kaikki, mikä vain vietävissä on, niin varmasti siinä tapahtuu nielun muuttuminen päästölähteeksi. Siinä on ongelma, joka ei selity vain sillä, että syytetään kansalaisjärjestöjä.

Sitten lopuksi, kun Cancúnissa nyt saatiin sopimus aikaan ja siinä todetaan, että lyhyen aikavälin tuet kehittyville maille vuosina 2010—2012 ovat 30 miljardia dollaria, se tekee Suomelle noin 100 miljoonaa. No, nyt tämä toinen, pitkän aikavälin tavoite on 100 miljardia vuodessa vuonna 2020. Se tekee yhdeksän kertaa suuremman panoksen. Näin ollen se tekisi tämän laskuopin mukaan sitten jo huomattavasti suuremman taloudellisen panoksen Suomelle kuin mitä tuo lyhyen aikavälin rahoitus, joka on jo alkanut Suomen kohdalla. Ja kun puhumme vuoden 2011 budjetista, niin budjetista puuttuu sellainen kappale, sellainen osio, jossa olisi huomioitu, kuinka paljon vuoden 2011 Suomen tasavallan talousarvio asettaa varoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja kuinka paljon se toisaalta asettaisi varoja myöskin adaptaatioon eli sopeutumiseen. Sellaista ei ole, vaikka sitä on pyydetty ja vaikka sitä on ikään kuin hiukan jo yritettykin. Siinä on selvä heikkous.

Lopuksi. Se, että tämä energiaverouudistus heikentää julkisen liikenteen, sekä rautatieliikenteen että maantieliikenteen, toimintaedellytyksiä, on todella valitettava asia. Se ei tee tätä energiaveroesitystä suinkaan ekologiseksi.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu huolta suomalaisen teollisuuden puolesta, ja tämä on erittäin tärkeä ja hyvä asia. Ensinnäkin nyt täytyy kiitellä niitä, jotka ovat olleet osallisia, ennen kaikkea varmaan Hsl:n hallitusta, joka mahdollisti, että Kainuussa voi jatkaa kiskokalustotuotanto. Elikkä Transtech sai merkittävän tilauksen ja optiot, ja vielä jos VR:n puolelta on tulossa tilauksia, niin on todennäköistä, että tämä teollisuudenhaara säilyy meillä Suomessa ja myös Kainuussa.

Ed. Vahasalo kehui tässä yliopistoja, miten ne ovat tehokkaita tai täytyy saada tehokkaiksi ja tuottaviksi. Nyt tässä on viime aikoina puhuttu paljon siitä, onko se oikein, että yliopistot sijoittavat pääomiaan ja toimivat aivan kuin rahoitusyhtiöt, ja eikö niitten pitäisi tuottaa suomalaista pääomaa ja sillä tavalla opettaa nyt. Mutta näyttää, että se rahan hankkiminen on yliopistoille kohta pääasia.

Ed. Laukkanen poistui täältä, mutta hän nosti esille erittäin tärkeän asian, puurakentamisen. Se tarvitsee käsittääkseni jonkin verran lainsäädäntöuudistusta, että voidaan kerrostaloja rakentaa. Onkohan se kerrosmäärä yli neljä kerrosta, jolloin täytyy olla paloturvamääräykset, ja siihen ei meidän lainsäädäntömme tällä hetkellä anna mahdollisuutta. Siihen kannattaisi miettiä lainsäädäntöuudistusta.

Myös alueiden saavutettavuuden puolesta täällä on puhuttu, ja tietenkin on kannettu huolta Helsingin lähialueen Z- ja Y-junista. Se on erittäin tärkeää, ja se on hyvä, että henkilöliikenteen ostosopimusten puolesta puhutaan. Mutta minä korostaisin kyllä myös sitä, että kauko- ja yöju-nien osista huolehditaan myös, koska on tärkeätä, että päästään käymään harvaan asutuilta seuduilta myös täällä Pääkaupunkiseudulla, ja päinvastoin, että täältä voidaan liikennöidä sinne. Se on matkailulle erittäin suuri ja merkittävä panostus, että on toimivat yhteydet. Ennen kaikkea rautatieliikenteen puolesta kannattaa pitää huolta senkin takia, että se on tulevaisuuden liikennemuoto, vähäpäästöinen jnp. Iisalmi—Ylivieska-väli on vaarassa myös nyt ostopalvelujen rahoituksen tiimoilta, ja minä kantaisin huolta myös sen puolesta, että sekin väli turvataan, koska se on syöttöliikennettä pääväylälle.

Aluehallinnon puolella on rahoitusongelmia ennen kaikkea työsuojelun tarkastajien osalta. Siinähän nyt kävi niin, kun aluehallintouudistus tehtiin, että työsuojeluorganisaatio hävitettiin ja tarkastajat siirrettiin aluehallintovirastoon. Alueet kasvoivat, valtion tuottavuusohjelma on vähentänyt tarkastajia, ja heidän työmääränsä on koko ajan kasvanut. Tämä heikentää edelleenkin myös rakennusteollisuuden puolella valvontaa, ja tätä kautta päästään sitten toimimaan harmaalle alueelle entistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Tässä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä mainita lempilapsestani, palvelusetelistä, jonka ed. Tiusanen nosti esille. Se on hyvä asia, kun sitä sovelletaan oikein. Asiakas saa itse valita palvelun tuottajan, ja kunta sitten maksaa setelin. Oleellista on, että setelin arvo tosiaankin on riittävän korkea. Kolmas tärkeä asia on se, että asiakasmaksu on kelluva eli se on tuottajan ja asiakkaan välinen asia eivätkä sitä muut saisi säädellä. Se on se, joka aiheuttaa sen positiivisen kilpailuasetelman, jolloin asiakasmaksut pysyvät kurissa.

Tämä palveluseteli on täydentämässä julkista palvelutuotantoa, ja ilman tätä yksityistä sektoria emme mitenkään selviytyisi sosiaali- ja ter-veydenhuollon palvelutarpeesta vastaisuudessa. Eli me tarvitsemme enemmän tämmöistä yksityisen ja julkisen palvelutuotannon välistä yhteistyötä. Toivon, että ed. Tiusaselta tulisi tähän kannatus.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan toki sitä, että nimenomaan kolmas sektori, eli yhteiskunnalliset yritykset esimerkiksi, ja julkinen puoli tekevät yhteistyötä. Mutta sitä kyllä hiukan kammoksun, niin kuin myöskin arkkiatri Pelkonen, että esimerkiksi terveydenhoitoon tulee kansainvälisiä pörssiyhtiöitä tekemään omaa bisnestä. Ei heidän tavoitteensa ole terveydenhoito niinkään. Ykköstavoite on yhtiöitten voitto, ja tämä on ongelmallista. Mutta tässä yhdyn kyllä, että vanhustenhoivassa ei voida ajatella, että yhteiskunta ihan kaikki hoitaa. Tarvitaan myös yhteistyötä. Kannatan kolmannen sektorin suuntaan.

Ed. Piirainen lähti pois, mutta hän puhui rakentamisesta ja nimenomaan puurakentamisesta, se tarvitsee uutta lainsäädäntöä. Nythän meillä on mahdollisuus rakentaa vaikka 8-kerroksisia puutaloja Suomessa, mutta ne tulevat vähän kalliimmiksi, koska paloturvallisuussäännökset ovat toisenlaisia, sprinklerit ovat kalliita. Niihin on tulossa nyt muutoksia. Mutta ennen muuta on selvää, että hiilinielufunktio, mikä tällaisilla puurakenteilla on, on hyvin tärkeä.

Lopuksi haluaisin, puhemies, kiinnittää huomiota siihen, että varmasti vielä tämä Kiotossa päätetty bioenergia nolla, siis hiilidioksidi nolla -rasite, on tulossa varmasti jonkinlaiseen uuteen tarkasteluun ennemmin tai myöhemmin, ja bioenergialla tarkoitan tässä lähinnä puuperäistä bioenergiaa. Se tulee vastaan nyt jo, kun me ajattelemme sitä, mitä merkitsee ilmaston kannalta, että metsästä viedään kaikki kannot pois ja poltetaan saman tien. Kuitenkin se aikaväli, jonka sisällä täytyy tapahtua ilmastopolitiikassa muutos, on vain 20 vuotta.