Täysistunnon pöytäkirja 130/2014 vp

PTK 130/2014 vp

130. MAANANTAINA 15. JOULUKUUTA 2014 kello 12.01

Tarkistettu versio 2.0

24) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamisesta

 

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei voi hyväksyä arvokkaan elämän poistamista ikääntyneen henkilön laitoshoitoon pääsyn perusteista. Siksi teen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön vastalauseen 3 mukaisen hylkäysesityksen.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on vanhuspalvelulaki, johon ollaan tekemässä 1—2 sanan muuttamisella muutosta, että laitoshoitoa vähennetään, mihinkä edellinen puhuja viittasi.

Itse asiassa on täysin oikein, että tavoitellaan sitä, että laitoshoitoa vähennettäisiin eli terveyskeskusten pitkäaikaista vuodeosastohoitoa ja myös vanhainkotien hoitoa. Mutta se, että hallitus esittää tällä saavutettavan 270 miljoonaa euroa säästöä vuoteen 2017 mennessä, ei millään tavalla ole realistista. Lisäksi ihmettelen kyllä sitä, että kun hallitus on tästä tiedottanut ja tämä asia on ollut noin reilun vuoden verran esillä, niin tämä ei ole ollut oikeassa valossa esillä ja ei ole tuotu esiin sitä, että samaan aikaan pitäisi pystyä lisäämään tehostettua palveluasumista ja niitä muita muotoja, joilla korvataan laitoshoitoa tulevaisuudessa. Eihän tietenkään voi olla niin, että vietäisiin nyt laitoshoidossa olevia vanhuksia takaisin kotiin tai muihin hoitopaikkoihin, vaan on kysymys siitä, että tulevaisuudessa enemmän painopiste olisi avopalveluissa ja kotiin tuotavissa hoidoissa.

Me keskustassa epäilemme, että kunnilla ei ole riittävästi varaa rahoittaa tätä vanhuspalvelulakia, joka astui reilu vuosi sitten voimaan, ja ei myöskään tehdä tätä rakennemuutosta, mitä tässä esitetään. On otettava huomioon, että jatkossa on yhä enemmän vanhempia vanhuksia eli yli 85-vuotiaita ja heistä todella moni tarvitsee ympärivuorokautista, todella hyvää ja sitovaa hoitoa. Se tarkoittaa sitä, että tehostetussa palveluasumisessa tarvitaan myös entistä enemmän henkilöstöresursseja. Niin ikään arvelemme, että meillä ei ole kehitetty Suomessa riittävällä tavalla vanhusten yhteisöasumista, ja sehän olisi erittäin tärkeätä, jos laitoshoitoa aiotaan nyt vähentää.

Sitten muita asioita kotiin tuotaviin palveluihin on se, että pitäisi samalla, kun tehdään tällaista palvelurakenteen uudistamista, kehittää sekä palveluseteliä että kotitalousvähennystä siten, että ne vanhukset, joilla on myös varaa itse kustantaa paremmin omia palveluitaan, voisivat opetella jo aiemmassa vaiheessa tämän kotitalousvähennyksen käytön.

Yksi asia, josta keskusta on ollut erittäin murheellinen tämän hallituskauden aikana, on omaishoidon kehittämättä jättäminen. Nyt vaalikausi alkaa olla aivan lopussa, ja hallitus on 3,5 vuotta luvannut, että omaishoitoon tehdään kunnolliset kehittämistoimet. Keskusta on erityisesti edellyttänyt, että omaishoidolle laaditaan valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit ja se siirretään Kelan vastattavaksi. Näin ei ole tapahtunut. Myös perhehoidon kehittäminen on jäänyt tältä hallitukselta liian pienelle sijalle.

Vielä yksi asia eli asiakasmaksujen muuttamiset palveluasumiseen. Siitä, jos muistan oikein, on jopa hallitusohjelmassa kirjaus, ja nyt eletään jo joulukuun puoltaväliä, ja kohta tämä eduskuntakausi päättyy eikä ole näkynyt asiakasmaksulakia.

Näillä sanoin, arvoisa puhemies, esitän eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavansisältöiset lausumaehdotukset.

"1) Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa kunnille riittävän rahoituksen vanhuspalvelulain hyvään toteuttamiseen.

2) Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy aktiivisiin toimiin ikäihmisten yhteisöasumisen kehittämiseksi.

3) Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee pikaisesti esityksen yhtenäisistä kriteereistä omaishoidon tuelle ja tuen siirtämisestä Kelan vastattavaksi.

4) Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle ensi tilassa esityksen palveluasumisen asiakasmaksulain muuttamisesta."

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista tähtää laatusuositusten mukaiseen palvelurakennemuutokseen iäkkäiden palveluissa. Tavoitteena on vähentää ympärivuorokautista hoitoa, erityisesti laitoshoitoa, sekä lisätä avopalveluja, kuten kotihoitoa. THL:n arvion mukaan 12 prosenttia nykyisistä laitoshoidon asukkaista voitaisiin hoitaa muulla tavoin ja 30 prosenttia tehostetun palveluasumisen asukkaista voisi asua kotona.

Palvelurakennemuutoksella hallitus tavoittelee myös säästöjä, jotka ovat tarpeen huoltosuhteen heiketessä sekä heikon taloustilanteen jatkuessa. Hallitus on esittänyt arvion, että palvelurakennemuutos hidastaisi iäkkäiden sote-palveluiden kustannusten kasvua noin 300 miljoonalla eurolla vuonna 2017.

Perussuomalaisten mielestä palvelurakennemuutos ja avopalvelujen lisääminen on lähtökohtaisesti kannatettava asia edellyttäen, että avopalvelut toteutetaan laadukkaasti, niihin varataan riittävät resurssit ja että palvelurakennemuutos tehdään hallitusti. Kannatamme myös siirtymistä ympärivuorokautisesta hoidosta avopalveluihin silloin, kun se on aidosti asiakkaan tai potilaan edun mukaista. Sen sijaan emme kannata sitä, jos kyseessä on puhdas säästötoimi tai jos sillä mitenkään vaarannetaan ikääntyvän oikeus arvokkaaseen elämään. Pidämmekin epärealistisena hallituksen oletusta ympärivuorokautisen hoi-don tarpeen vähenemisestä väestörakenteeseenkin peilaten. Kyseenalaistamme myös hallituksen arviot rakennemuutoksen tuomista säästöistä.

Arvoisa puhemies! Ympärivuorokautisen hoidon tarve ja samalla kustannukset saattavat kasvaa voimakkaastikin tulevaisuudessa. Suomi kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa kaikkien iäkkäimpien osuus väestöstä kasvaa nopeimmin. Iäkkäimmille ovat tyypillisiä muun muassa heikko toimintakyky ja muistisairaudet, ja heidän hoitonsa toteuttaminen edellyttää usein ympärivuorokautista turvaa, joko laitoshoitoa tai tehostettua palveluasumista. Tätä tarvitsee moni nuorempikin henkilö. On tullut vakavia viestejä omaisilta siitä, että joissain paikoissa jopa yövalvonta on lakkautettu. Kuinka silloin, jos vanhus laitetaan kotiin säästösyistä, vaikka hän tarvitsisi ympärivuorokautista hoivaa? Perussuomalaiset huomauttaa, että avopalvelujen kehittämisestä huolimatta pitää jatkossakin ympärivuorokautista hoitoa tarjota riittävästi ja laadukkaasti sekä turvallisesti toteuttaen.

Hallitus on siis ajamassa erityisesti laitoshoitoa alas samalla kun sen tarve tai sitä korvaavan tehostetun palveluasumisen tarve kasvaa. Jatkossa on suuri riski siihen, että avopalveluiden piirissä onkin yhä huonokuntoisempia ja iäkkäämpiä henkilöitä. Tämä puolestaan edellyttää avopalvelujen määrätietoista kehittämistä mukaan lukien kuntoutus ja erilaiset asumismuodot, kuten perhehoito.

Avopalvelujen määrää ja henkilökuntaa on lisättävä. Tämä vaatii valmiutta kehittää henkilöstörakennetta vanhuspalveluissa sekä myös vahvaa johtamisosaamista, jossa henkilöstöresurssit kyetään ohjaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Avopalvelujen kehittäminen vaatii myös eri kuntoutusmuotojen kehittämistä ja psykofyysisen kokonaiskuvan ymmärtämistä ikääntyvän elämänlaadun parantamiseksi.

Hallituksen esitys toteaa vain lyhyesti, että laitoshoitoa karsittaessa on tarpeellisia resursseja avopalveluun. Esitys lähinnä näin ollen toistaa Ikähoiva-työryhmän lausuntoa, jonka mukaan laitospaikkojen vähentäminen edellyttää muiden palveluiden lisäämistä ja kehittämistä. Hallitus ei kuitenkaan ole millään säädöksellä lisäämässä henkilökunnan tai hoidon määrää avopalveluissa, kuten kotihoidossa, eikä hallituksella ole konkreettisia esityksiä avohoidon kehittämiseen. Kyse on myös hoitohenkilöstön työn mielekkyydestä ja työssäjaksamisesta, sillä jatkuva kiire ja aikapula kuormittaa myös hoitajia, palvelujen saajasta puhumattakaan.

Perussuomalaiset katsovat, että hallitus ei ole huomioinut kaikkein iäkkäimpien ja huonokuntoisten määrän saati hoidon tarpeen kasvua realistisesti eikä tee riittäviä korvaavia toimenpiteitä vähentäessään laitoshoitopaikkoja. Perussuomalaisten mielestä laitoshoidon perusteiden kiristäminen ei saa johtaa siihen, että laitoshoitoa tarvitseva iäkäs henkilö jää sen ulkopuolelle. Olemme myös huolissamme siitä kehityssuunnasta, johon tämä pahimmillaan johtaa, että vain kaikkein varakkaimmat voivat ostaa nämä palvelut yksityiseltä palveluntuottajalta. Emme missään tapauksessa hyväksy sitä kehityssuuntaa, että sosioekonominen asema määrittelisi sitä, millainen on arvokas vanhuus. Katsomme, että niin maantieteellisesti, inhimillisesti kuin taloudellisesti tarkastellen kaikilla tulee olla samanvertainen oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Uskommekin, että hallituksen esitys johtaa siihen, että vanhusten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa, mikäli selkeitä ja konkreettisia toimenpiteitä ei tuoda lainsäädäntöön tai hallitusta ei velvoiteta toimenpiteisiin, jotka tuomme vastalauseemme lausumaehdotuksessa esiin.

Iäkkäiden määrän kasvaessa yhä useampi toimii omaishoitajana läheiselleen, (Puhemies koputtaa) ja omaishoitajamäärän voidaan arvioida kasvavan tulevaisuudessa. Lisäksi omaishoitajat saavat edelleen liian vähän tukea kunnilta ja alueelliset erot tuen saamisessa ovat suuret. Perussuomalaiset vaativatkin omaishoitajan aseman kokonaisvaltaista parantamista mukaan lukien omaishoitajan yhdenvertainen ja riittävä tuki sekä uuden omaishoitajalainsäädännön pikaista valmistelun aloittamista.

Arvoisa puhemies! Lopuksi teen vastalauseen 2 mukaiset lausumaehdotukset.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Vehviläisen tekemiä lausumaehdotuksia.

Sitten muutama sana itse tästä laista. Ikääntyvän väestön toimintakyvyn tukemiseen ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain muuttamiseen tämä lakiesitys liittyy. Kyse on vanhuspalvelulain muuttamisesta tilanteessa, jossa ensinnäkin hallitus on kertonut etsivänsä yhteensä miljardin euron edestä tehtäviä, joita kunnilta karsitaan. Olemme tämän hallitustaipaleen ja tämän vaalikauden loppupuolella. Tuo miljardi euroa ollaan kasaamassa. Muutama kymmenen miljoonaa silppua ja sälää, väheksymättä yhtään yksittäistä asiaa, solariumlaitteiden valvonnan luopumisesta alkaen. 270 miljoonaa ollaan karsimassa kuntien "velvoitteita" tämän kautta, ja hallitus on joitakin kuukausia sitten ilmoittanut, että lokakuun loppuun mennessä valmistellaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin liittyen niin sanottu menosääntö. Tuo menosääntö on 700 miljoonan euron kokoinen. Miljardi euroa kuntien tehtävistä pois, velvoitteesta pois, ja mikä on lopputulos?

Tämä vanhuspalvelulain muutos tarkoittaa ihan hyvää. Ei voi olla huono tavoite se, että mahdollisimman moni meistä suomalaisista ikääntyessään asuisi mahdollisimman pitkään kotona. Tämä 270 miljoonan euron kokoaminen on kuitenkin tällä tavalla ja tässä laissa esitetyllä mallilla täysin epärealistinen. Tuon vähennyksen pitäisi tapahtua nykytasoon verrattuna vuoteen 2017 mennessä. Kyse on todellisuudessa kuntien valtionosuusleikkurista. Viedään euromääräisiä resursseja pois ja evääksi, miten tuo käytännössä tapahtuu, annetaan varsin vähän.

Voi myös kysyä, riittävätkö henkilöstöresurssit jatkossa tämän lain voimaan tullessa siihen työhön, jota pitäisi pystyä tekemään ikääntyvän ihmisen, vanhan ihmisen kotona. Laitospaikkojen vähentäminen ei onnistu ilman kotiin vietäviä palveluja. Laitoshoidon vähentäminen ei myöskään onnistu, ellei ole riittävästi laadukasta tehostettua palveluasumista. Myös erilaisia yhteisöasumisen muotoja pitäisi kyetä kehittämään. Palvelusetelin ja kotitalousvähennyksen käyttöä on voitava laajentaa, jotta tuo euromäärä saadaan kasaan ja tämän lain tavoitteet toteutettua.

Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon tuesta on kyllä tällä vaalikaudella paljon puhuttu. Vaalikauden alussa Kataisen hallituksessa vaikuttanut peruspalveluministeri eduskunnan täysistunnoissa ja kyselytunneillakin useita kertoja lupasi omaishoitajille paljon. Mitä on jäämässä käteen? Ylijohtaja Elli Aaltosen työryhmän selvitystyö, työ, jossa on nuotit omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistämisestä ja omaishoitajien tukipalvelujen parantamisesta ja kehittämisestä. Saldo jää tuon sinänsä hyvin tehdyn työn paperien sivuille.

Ei pidä myöskään unohtaa perhehoitoa, sen uusia mahdollisuuksia, yhtenä tapana mahdollistaa ja vähentää painetta laitoshoitoon.

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtaisesti ja periaatteessa hyvä lakiesitys, mutta toteutuminen on, ei edes fifty-sixty, vaan vähintäänkin epätodennäköistä. Raippapuoli tässä kyllä toteutuu. Kunnilta viedään rahat, mutta mahdollisuudet toteuttaa tätä lakia ovat enemmän kuin heiveröiset.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen ainakin kerran tämän päivän keskusteluissa kuullut lausahduksen siitä, että sivistysvaltion mitta on se, miten se kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisiansa. Minusta tämä lausahdus on hyvä pitää mielessä, kun käsitellään tätä lakiesitystä. Itse pidän tätä palvelurakennemuutosta silkkana säästölakina enkä voi hyväksyä heikommassa asemassa olevien ikäihmisten huonoa kohtelua. Näitä ikäihmisten palveluja, niin kuin monessa puheenvuorossa on käynyt ilmi, ei ole kokonaisuutena mietitty eikä järjestetty.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, kannatan edustaja Hännisen tekemää ehdotusta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tällä lailla yritetään laitoshoitoa vähentää. Mielestäni kyse on myös leikkausesityksestä, ja ihmettelen sitä, koska tarve laitoshoidolle kuitenkin jatkuvasti kasvaa, enkä näe mitään sellaisia ehdotuksia ja rahasummia osoitettavan sellaiseen toimintaan, jolla nyt sitten tätä laitoshoitoon tulevaa painetta jotenkin erityisesti saataisiin vähennettyä.

Ihmettelen muutenkin sitä, että tästä laitoshoidosta on tehty sellainen eräänlainen mörkö. Esimerkiksi vanhainkodeissa se hoito on varsin hyvää ja laadukasta, kunhan siellä on hoitohenkilökuntaa riittävästi eli suositusten mukaan, ei vain näitten vähimmäismitoitusten mukaan, tämän 0,5:n mukaan, jota sitäkin ikävä kyllä monissa laitoksissa laiminlyödään. Sehän on poliittinen päätös kuntatasolla, jos näin tehdään, tai kuntayhtymätasolla. Itse olen yrittänyt omassa kotikaupungissani puuttua ylipäätään siihen, että palvelurakennetta on ajettu alas varsinkin haja-asutusalueella ja ylipäätään maaseudulla. Se ei ole järkevää, koska se kotihoito, jota tilalle tarjotaan, tulee aika kalliiksi myös, jos ajattelee, että se aika menee hoitajilla aika pitkälti siihen paikasta A paikkaan B liikkumiseen.

Vähän pitkin hampain tätä lakiehdotusta voin olla hyväksymässä, mutta kannatan joka tapauksessa edustaja Mäntylän tekemää ehdotusta lausumaehdotuksiksi. Tämän lain olisi voinut ihan yhtä hyvin mielestäni hylätä, koska tässä ei merkittävää muutosta voimassa olevaan lainsäädäntöön tule. Todennäköisesti tästä haetaan taas lisäperusteluja sille, että näitä laitospaikkoja vähennetään.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen väestö ikääntyy, se ei ole meille kenellekään uusi tieto. Suomi kuuluu niihin Euroopan maihin, joissa kaikkein iäkkäimpien osuus väestöstä kasvaa nopeimmin. Ikäihmisten toimintakyky heikkenee usein ikävuosien myötä, ja elämään tulee myös sairauksia, esimerkiksi muistisairauksia, jotka saattavat vaatia ympärivuorokautista silmälläpitoa laitoshoidossa, tehostetussa palveluasumisessa tai kotona omaishoidossa. Hyvinvointiyhteiskuntamme on tähän asti pystynyt takaamaan varsin kattavia palveluita niitä tarvitseville.

Palvelurakenteita ja palvelutarjontaa mietittäessä on kuitenkin varmistettava, että jatkossakin kattavat palvelut ovat kaikkien niitä tarvitsevien saatavissa. Tämä vanhuspalvelulain muutos on aivan aiheellisesti herättänyt myös kysymyksiä, miten palvelut jatkossa ikäihmisille toteutetaan sekä miten ja kuka ne maksaa. Valitettavasti yhteiskuntamme on menossa kiihtyvällä vauhdilla kohti tuotteistettua yhteiskuntaa, jossa jokainen palvelu hinnoitellaan ja vain varakkailla on mahdollisuus hankkia tarvitsemiaan palveluita. Tämä eriarvoistaa ikäihmiset.

Palvelurakennemuutos ja avopalvelujen lisääminen voivat olla hyvä asia, jos voimme edellyttää, että avopalvelut myös pystytään toteuttamaan laadukkaasti ja niille on mahdollista saada riittävät resurssit. Valitettavasti kuntatalouden kiristynyt tilanne ei vakuuta siitä, että tarvittavia taloudellisia tai henkilöstöresursseja kunnissa riittäisi avopalveluiden tuottamiseen.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat siis valtion opastuksella ajamassa laitoshoitoa alas painottamalla avopalveluita. Jatkossa laitoshoitoa tarjottaisiin joko lääketieteellisin perustein tai asiakas- taikka potilasturvallisuuden perusteella. Erityisesti eläkejärjestöjen huolena onkin, kuinka nämä lääketieteelliset perusteet määritellään. Onko arvokkaan vanhuuden määritelmä jatkossa vain sivulauseissa?

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Mäntylän tekemää vastalausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan näitä edustaja Mäntylän tekemiä lausumaehdotuksia.

Edustaja Saarakkala on täysin oikeassa, että meidän niin sanotusta laitoshoidosta on tehty semmoinen mörkö, mitä kammoksutaan. Itse ajattelen niin, että meillä on ihmisiä ja ihmisillä on erilaiset tarpeet. Erilaiset paikat ovat eri ihmisille hyviä ja parhaita paikkoja riippuen aina siitä tilanteesta ja kunnosta, missä ihminen on. Kuitenkin pohjalla, kun ajatellaan, että koti on kaikille kuitenkin se rakas paikka, missä haluaisi viettää mahdollisimman pitkän ajan elämästään, niin siinä suhteessa tämä on oikeanlainen esitys. Kun sitä ajatellaan niin, että mahdollistetaan kotona asuminen ja eläminen mahdollisimman pitkään, silloin tämä on hyvä. Tätä tukemaan meillä on tässä tosiaan nämä kuusi lausumaa.

Se kuitenkin mietityttää, että mikähän nyt tämä hallituksen linja loppujen lopuksi on. Saattaa olla tosiaan, niin kuin täällä jo sanottiin, että tämän ainoa tarkoitus on säästäminen. Jos ihmisiä riepotellaan edestakaisin, otetaan hyvästä laitoshoidosta ja laitetaan kotiin ilman tilan tarvitsemaa hoitoa, niin se ei ole inhimillistä eikä oikein. Toivon, ettei hallitus ole tehnyt tätä esitystä vain ja ainoastaan säästöperustein.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tuossa tuo edellinen puheenvuoroni oli jo tämmöinen kohtuullisen pitkä, en näitä lausumaesityksiä siinä enää sitten loppuun ehtinyt lukea, mutta ajattelin, että ne mielelläni tässä kuitenkin haluaisin vielä kertoa. Eli perussuomalaiset tekevät seuraavanlaiset lausumaehdotukset:

"1. Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että iäkkäille turvataan riittävät ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ja kuntien rahoitus tähän turvataan. Palvelurakennemuutos on toteutettava hallitusti.

2. Eduskunta edellyttää, että palveluita kehitetään monipuolisesti iäkkäiden eri tarpeisiin ja palveluiden riittävät resurssit turvataan niin avo- kuin laitospalveluissa.

3. Eduskunta edellyttää, että lain toimeenpanossa huolehditaan siitä, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat iäkkäät henkilöt.

4. Eduskunta edellyttää, että kuntouttavia palveluita lisätään niin avo- kuin laitoshoidon puolella, jotta iäkkäät säilyttävät toimintakykynsä mahdollisimman pitkään.

5. Eduskunta edellyttää, että omaishoitajien asemaa parannetaan, mukaan lukien yhdenvertainen ja riittävä tuki, ja uusi omaishoitajalainsäädäntö valmistellaan pikaisesti.

6. Eduskunta edellyttää, että asiakasmaksujen vaikutukset vanhusten taloudelliseen selviytymiseen selvitetään ja hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin, jotta vanhusten taloudellinen selviytyminen turvataan tasavertaisesti sosioekonomisesta asemasta riippumatta."

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnissa vähennetään siis laitoshoitoa, ja se tarkoittaa väistämättä sitä, että omaishoidon tarve lisääntyy. Ministeri Huovinenkin on todennut puheissaan, että paine laitoshoitoon syntyy muun muassa hoitavien omaisten uupumisesta. Omais- hoito on 24-työtä ilman työehtosopimusta.

Työelämässä työehtosopimuksissa määritellään muun muassa erilaisten taukojen pituus tai maksimiviikkotyömäärä. Omaishoitotyössä sellaisia määrityksiä ei ole, vaan ilman lakisääteisiä kahvi-, ruoka- tai lepotaukoja työtä tehdään. Omaishoitajien oma jaksaminen on peruspilari onnistuneelle omaishoitosuhteelle. Omaishoitajat toivovatkin erittäin hartaasti lakisääteisiä terveystarkastuksia. Hallitus on kuitenkin panostanut omaishoitajiin tällä hallituskaudella hävyttömän vähän, vain vajaat 35 miljoonaa euroa.

Sopimuksen tehneellä omaishoitajalla on la-kisääteinen oikeus kolmen vuorokauden vapaaseen kuukaudessa. Työelämässä työntekijä saa lomarahaa vietettyään lakisääteistä lomaa, omaishoitaja sen sijaan maksaa sijaishoitopalveluista, joita kunta järjestää. Hän siis maksaa voidakseen pitää lakisääteisiä vapaitaan. Yli 250 000 hoitosuhdetta kuuluu jo nyt omaishoidon ja ansiotyön sovittamisen piiriin. Työkaveri voi lomalle jäädessään hehkuttaa lomansa rentouttavaa vaikutusta. Ansiotyötä tekevän jäädessä ansiotyöhön kuuluvalle lakisääteiselle lomalle omaishoitotyö jatkuu normaaliin tapaan.

Onkin syytä siis toivoa, että tämän sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman, josta raportti luovutettiin maaliskuussa, kehittämistyö jatkuu. Toimeenpanosta ei vain ole vielä tehty poliittisia päätöksiä, eikä omaishoidon järjestämis- ja rahoittamismallista ole päästy yhteisymmärrykseen. Sopii kysyä, onko tämä jälleen työryhmän tulos, jonka ehdotukset eivät koskaan johtaneet mihinkään.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sitten kun äänestämme näistä lausumaehdotuksista, tietenkin se antaa suuntaa siihen, mitä jatkossa tapahtuu. Esimerkiksi edustaja Mäntylän tekemä lausumaehdotus 3, "eduskunta edellyttää, että lain toimeenpanossa huolehditaan siitä, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat iäkkäät henkilöt", on erittäin tärkeä linjaus, ja tämä on se, miksi voin itse kannattaa näitä ehdotuksia, joita nyt tehtiin, koska tämä on sellainen, mihinkä tarvittaessa pitää sitten palata, jos tämä ei toimi, koska niin kuin sanottua, aika pitkin hampain olisin nyt tätä hyväksymässä. Tavallaan, jos on se tilanne, että tämä lausuma ei mene läpi, niin mikäli siitä huolimatta nyt päädyn sitten hyväksymään tämän, niin aika pian, mikäli ei oikeita toimenpiteitä tapahdu ja toimeenpanossa on ongelmia, niin mikäli olen täällä jatkossa eduskunnassa vaikuttamassa, takaan sen, että tulen sitten esittämään muutoksia tähän lainsäädäntöön itse.

Keskustelu päättyi.