Täysistunnon pöytäkirja 130/2014 vp

PTK 130/2014 vp

130. MAANANTAINA 15. JOULUKUUTA 2014 kello 12.01

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston kanslia 23

 

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti omistajapolitiikasta:

Olen tehnyt lausumaehdotuksen, että hallitus turvaa valtion aktiivisella omistajapolitiikalla Pohjois-Suomen — Lappi ja Kuusamo — lentoliikenteen toimivuuden ja pohjoisen matkailu-alueen saavutettavuuden. Tämä on Lapille elintärkeä kysymys, ja tunnustan kyllä, että olen käynyt tilaisuudessa, sekä Finavian että Kemijoki Oy:n järjestämässä, joka sekin on omanlaisensa valtionyhtiö vielä toistaiseksi, ja kummassakin tilaisuudessa olen nauttinut myöskin tarjoiluja, mutta kansanedustajalla onneksi raja kulkee lahjusten ottamisen suhteen muualla kuin siinä, onko syönyt sienikeittoa.

Mutta tämä Finavia, Finnair ja matkanjärjestäjät -kolmiyhteys on äärimmäisen tärkeä. Finavialla täytyy lentokenttiä kehittääkseen olla varmuus siitä, kuinka kentille liikennöidään, matkanjärjestäjillä pitää olla tieto siitä, mitkä ovat lentoyhteydet, mitkä ovat kenttien palveluvarustukset, ja siinä mielessä tämä asetelma on aika hankala: kaikilla osapuolilla pitäisi olla varmuus asioista, mutta kuka ottaa sen ensimmäisen askeleen, jolla pystyy sitouttamaan kaksi muuta toimijaa, se on äärimmäisen vaikea ratkaista.

Vaikka olen vesivoimarakentamisen kiivas vastustaja, ainakin silloin kun puhutaan Vuotoksen altaasta, surullisena olen seurannut sitä, mitä Kemijoki Oy:ssä on tapahtunut. Se on kuitenkin ollut omanlaisensa, lappilaisten oma yhtiö, ja jopa vesivoiman vastustajat ovat kokeneet, että sillä on erityinen merkitys Lapissa. Toiminnathan on ulkoistettu, ja itse asiassa valvomotoimintakin on nyt siirretty Espooseen, ja silloin pitää kysyä, koska kieltäydyttiin osakassopimuksesta, kuinka ja kenen osakkeenomistajan ehdoilla niitä ajoja siellä valvomossa jatkossa tehdään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä olen todennut, oppositiopuolueitten, perussuomalaisten, varjobudjetti on kokonaisuus, johon sisältyvät sitten omat painotukset leikkauksineen tai sitten muina painotuksina, ja tässä olemme esittäneet vähennettäväksi kansan-omaisesti sanottuna puoluetukia momentilta, ja näin olemme myös itse valmiita osallistumaan talkoisiin, jotka tietenkin koskettavat nyt sitten kaikkia muitakin puolueita. Mutta tämä olkoon nyt esimerkkinä ja haasteenakin niin vanhoille kuin uusillekin puolueille.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä äskeisen pääluokan keskustelusta, jossa edustajat Sasi ja Zyskowicz kilvan kehuivat tasavallan presidenttiä, joka on luopunut palkkioistaan (Timo Heinonen: Ei siitä saa puhua!) ja näin osallistunut talkoisiin. Nyt mitä ilmeisimmin he ovat tässä meidän vastalauseemme kohdalla sitten äänestämässä meidän puolellamme, koska nimenomaan me olemme esittäneet tätä, mitä te olette nyt äsken toivoneet. Eli perussuomalaiset täyttävät toiveenne, ja saatte äänestää meidän mukanamme. — Kiitos.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää huomiota valtiovarainvaliokunnan kahteen kannanottoon.

Ensinnäkin omistajaohjauksen osalta valiokunta korostaa sitä, mitä aikaisemminkin, kun tämä 1,9 miljardin paketti hyväksyttiin: kun myyntejä tehdään, ne pitää harkita huolella, ja pitää myöskin katsoa, että ajankohta on sellainen, että omaisuudesta saadaan mahdollisimman hyvä hinta, ja ehdottomasti on tehtävä vertailu, että siellä, mihinkä se raha laitetaan, tuoton täytyy olla parempi kuin siinä, mitä ollaan myymässä. Koska on aika huvittavaa ja huonoa, jos tehdään näin, että myydään jotakin omaisuutta, jossa on hyvä tuotto — meillähän on paljon semmoista omaisuutta, jossa on varsin hyvä tuotto — ja sitten sijoitetaan johonkin muualle, jossa tuotto on hyvin alhainen. Tietysti riskejähän aina joudutaan ottamaan sijoitusten osalta. Arviot voivat mennä pieleen, mutta tässä suhteessa lähtökohtana pitäisi olla se, että tuoton pitäisi olla parempi.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on sitten valiokunnan yleisperusteluissa maininta ministereitten esikunnista. Valtiovarainvaliokuntahan toteaa, että ministereitten esikuntien koko on kasvanut merkittävästi ja nämä avustajat eivät saisi hämärtää virkamiesvastuulla tapahtumaa virkamiesvalmistelua ja nyt jatkossa olisi syytä harkita huolellisesti valtiosihteeri- ja eri-tyisavustajajärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta ja erityisesti sen suuruutta. Tietysti täytyy sanoa, että nytkin kun vihreät jäivät pois hallituksesta, avustajia lisättiin tässä yhteydessä, niin että täytyy miettiä sitä, että ministereitten määrä vähenee, mutta avustajien lisääntyy.

Muistutan vain, että kun presidentti Niinistö oli valtiovarainministeri, hän pärjäsi yhdellä avustajalla silloin. Jos me katsomme, minkälaiset avustajakunnat tänä päivänä on sekä pääministerillä että valtiovarainministerillä, ne ovat kasvaneet merkittävästi. En sano, etteivätkö nuo henkilöt tarvitse tukea, mutta joka tapauksessa pidän erityisen tärkeänä sitä, että meille on syntymässä järjestelmä, jossa intresenttitahot ovat yhteydessä avustajiin, avustajat ministeriin, ja sitten avustajat ovat tekemisissä entisten avustajien kanssa, jotka ovat nykyisin lobbareita.

Täytyy sanoa, että tämä järjestelmä ei ole ihan semmoinen perinteinen suomalainen järjestelmä, vaan lähtökohta pitäisi olla se, että ne, joilla on intressejä, ovat suoraan ministeriin yhteydessä, keskustelevat hänen kanssaan, ja ministeri keskustelee ei avustajiensa välityksellä vaan suoraan virkamiesten kanssa, jolloin hän joutuu virkamiesten kanssa testaamaan omat näkemyksensä ja katsomaan, että ne ovat juridisesti mutta myöskin asiallisesti riittävän kestäviä. Eli toivon tässä suhteessa, että kun seuraava hallitus perustetaan, mietitään ylipäätänsä valtiosihteerijärjestelmää, onko se tarkoituksenmukainen ja voitaisiinko siitä luopua, ja sen lisäksi sitten arvioidaan myöskin niitä avustajia ja pyrittäisiin merkittävästi vähentämään avustajien lukumäärää seuraavan hallituksen toiminnassa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa puhemies! Kun puhuttiin tasavallan presidentin pääluokasta, niin kiinnitin huomiota siihen, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö yritti Suomen suurituloisimmille antaa esimerkkiä pidättyvyydestä, pienensi omaa palkkiotaan ja halusi sillä tavoin kannustaa kaikkein suurituloisimpia suomalaisia noudattamaan huomattavaa pidättyvyyttä omien etujensa ajamisessa. Kuten totesin, suurituloisimmat suomalaiset katselivat taivaalle ja ihmettelivät, ketäköhän se presidentti mahtaa tarkoittaa.

Haluan tässä yhteydessä, kun on puhetta valtioneuvostosta, todeta, että sikäli kuin oikein muistan, myös valtioneuvosto eli ministerit pienensivät omia palkkioitaan. Tuokaan ele ei saanut minkäänlaisia seuraajia suomalaisessa yhteiskunnassa. Ainoa taho, jonka minä tiedän myös omalta osaltaan noudattaneeni palkoissaan tiettyä jäädyttämistä, oli Suomen Pankin johtokunta, joka omaehtoisesti halusi osallistua tietyn esimerkin antamiseen ja pidättäytyi jopa täysin säännönmukaisista palkkojen tarkistuksista tietyllä tavalla osoittaakseen, että kaikkein suurituloisimmilla suomalaisilla on mahdollisuuksia pidättyvyyteen, ja tietysti sillä pyrittiin myös kannustamaan laajasti työmarkkinoita malttiin palkkaratkaisuissa, mikä on tietysti tärkeätä suomalaisen hintakilpailukyvyn parantamiseksi.

Haluan tältä osin kaiken kaikkiaan vielä todeta, että tämä valtioneuvoston antama esimerkki ei myöskään lainkaan hetkauttanut maamme suurituloisimpia, jotka yritysjohtajat tienaavat monta sataa prosenttia enemmän kuin esimerkiksi valtioneuvoston jäsenet. Ilmeisesti se yritysten johtaminen on sitten niin paljon vaikeampaa kuin tasavaltamme johtaminen.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Eero Heinäluoma.

Päivi Lipponen /sd:

Herra puhemies! Edustaja Sasi nosti esille avustajajärjestelmän. Elämme nyt kovin paljon monimutkaisempia aikoja tässä globaalissa maailmassa kuin 90-luvulla, ja tarvitaan hyvin laajaa osaamista. Se varmaan sitten heijastuu myös tässä avustajamäärässä. Sitä on mietittävä suhteessa työn vaikuttavuuteen eikä vain pääluvun mukaan. Mutta siinä minun mielestäni edustaja Sasi on aivan oikeassa, että työ ministeriöissä on järkeistettävä ja kaikkea ei voida heti asioiden alkumetreillä politisoida vaan meidän virkamiehillä pitää olla mahdollisuus ensiksi valmistella ne asiat ja sitten ruvetaan käynnistämään ehkä tätä toista prosessia. Nyt tässä on ollut selviä ongelmia. Ne ovat todellakin tulevaisuusvaliokunnankin tietoon kantautuneet.

Suomalainen demokratia lepää kyllä hyvin vahvasti meidän huippukoulutettujen ja sitoutuneiden virkamiesten varassa. Sitä resurssia on pystyttävä entistä paremmin hyödyntämään päätöksenteossa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Käsitykseni mukaan nyt tammiskuussa valmistuu selvitys näistä johtojärjestelmistä, ja siinä voidaan sitten arvioida, millä tavalla myöskin tämä avustajajärjestelmä tähän järjestelmän toimivuuteen kaiken kaikkiaan vaikuttaa.

Tietysti on selvää, että ministeriössä täytyy olla asiantuntemusta. Mutta kun katsoo näitä avustajia, heidän ikäänsä ja koulutustaan, niin en ole ihan vakuuttunut siitä, onko heillä sitä asiantuntemusta. Heillä voi olla poliittista kokemusta muutaman vuoden ajalta, mutta itse asiantuntemus on kuitenkin virkamiesten käsissä. On tärkeätä, että se ministeri ensi sijassa neuvottelee niitten omien virkamiestensä kanssa, joilla on kuitenkin kaikkein paras ja pitkäaikaisin näkemys näistä asioista ja kehittymislinjauksista.

Tietysti ministerihän tekee päätökset viime kädessä. Jos sitten näitten avustajien tehtävänä on pitää lähinnä yhteyttä mediaan ja poliittiseen järjestelmään, poliittisiin toimijoihin, on tärkeätä, että silloin kun ulkopuolisia tahoja tulee ja haluaa neuvotella ministerin kanssa, siellä on mielellään aina ministeri ja sitten virkamies paikalla, jolloin se asia voidaan käydä paljon paremmin substanssinkin puolesta eikä pelkästään poliittiselta puolelta ja tällä tavalla tehdä ratkaisuja, joilla on ensi sijassa poliittinen sisältö mutta joiden yhteys sitten itse päätöksentekoon ja sen oikeaan, tarkoituksenmukaiseen sisältöön on suhteellisen ohut.

Yleiskeskustelu pääluokasta 23 päättyi.