Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyseisellä mietinnöllä ja lakiehdotuksella on tarkoitus tehostaa ja parantaa metsästäjäjärjestöjen toimintaa, niiden hallitusten toimintaedellytyksiä ja myöskin tietysti vastuun kantamista. Nykyisessä laissa hallituksen koko on hyvin monimuotoinen ja hallituksiin on kerätty eri tahoja. Tästä johtuen välttämättä se ajatus, joka laissa organisaatioille on asetettu, ei ole timantinkirkkaasti korostunut, ja sen tähden tämän kaltainen ehdotus on varsin tarpeellinen.

Muutamia huomioita: Valiokunnassa oltiin varsin yksimielisiä siitä, että hirvivahingot liikenteessä ovat hyvin keskeinen ja merkittävä asia ja hirvien määrällä ja liikennevahingoilla on olemassa selkeä yhteys. Tässä yhteydessä valiokunta päätti avata 26 §:n, johon se nosti edellytyksen, että riistanhoitopiirin tulee vuosittain kuulla alueellisia liikenneviranomaisia ennen kuin tekee näitä hirvilupapäätöksiä. Tästä harkinnasta valiokunta oli yksimielinen. Osa valiokunnassa oli myös sitä mieltä, että valtuutusta ja asiaa pitää muuttaa, mutta enemmistö kuitenkin halusi jäädä tähän ja päätyä tähän ratkaisuun. Mikäli olisi edetty niin pitkälle, mitä vastalauseessa vähemmistö edellyttää, se olisi edellyttänyt myöskin asiantuntijakuulemista ja tähän asiaan olisi pitänyt suhtautua täysin eri tavalla.

Toinen merkittävä asia: Kun hallituksen kokoa päätettiin pienentää, esityksessä oli, että yleisen kokouksen tulee voida valita ensinnä puheenjohtaja ja vasta tämän jälkeen valitaan hallitukseen jäsenet. Tästä kaikki olimme yhtä mieltä. Edelleen siinä asiassa, mitä tahoja tulee varsinaisten asianomaisten lisäksi sekä keskusjärjestön hallitukseen että riistanhoitopiirin hallitukseen (Hälinää — Puhemies koputtaa), valiokunnan enemmistö päätyi siihen, että maanomistajien mahdollisuus olla vaikuttamassa lupapäätöksiin parhaiten toteutuu niin, että maanomistajan edustuksen tulee olla mukana hallinnossa. Sen lisäksi voimaantulosäännöksessä, siirtymäsäädöksessä, lähdetään siitä, että jo tämän vuoden aikana, kun keskusjärjestö kokoontuu, se voi tehdä valinnan hallituksesta ja sitä kautta valinnat voivat edetä kuitenkin niin, että viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä uusien hallituksien pitää aloittaa toiminta.

Ed. Seppo Lahtela on jakanut muutosehdotuksen, joka koskee sitä, että hallituksien toimivalta alkaisi kalenterivuoden alusta. Käsittelyn pohjana oleva mietintö lähtee taas siitä, että valintahetkestä alkaen uusilla hallituksilla tulee olla toimivalta ja ne aloittavat välittömästi sen jälkeen, kun valinnat on tehty, sekä nyt että myöskin jatkossa, kun valitaan uusia jäseniä erovuoroisten tilalle.

Arvoisa puhemies! Toivon, että käsittelyn pohjana oleva maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö voisi tulla hyväksyttyä varsin laajalla enemmistöllä täällä ja antaisi toimivallan ja paremmat edellytykset kyseisille organisaatioille hoitaa niitä tehtäviä, joita laki edellyttää näiltä tahoilta.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä metsästyslain muutosesitys tuotiin eduskuntaan maa- ja metsätalousministeriön valmistelemana ikään kuin rutiinilakina, jolla tehostettaisiin riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja organisaatiota kevennettäisiin. Keventämisen erikoisuuksiin kuului muun muassa se, että pohjoisen riistanhoitoyhdistyksistä oli heitetty Metsähallituksen edustaja pois. Tämä oli meille ja onneksi sitten myöhemmin koko valiokunnalle yhteisesti korjaamisen arvoinen asia sen takia, että Pohjois-Suomen valtion maat ja yleensä valtion maat ovat erittäin tärkeitä maattomien metsästäjien metsästysoikeuksien turvaamisen näkökulmasta.

1980-luvulla sosialidemokraattien esityksestä tehtiin metsästyslakiin muutos, jossa etusijalle valtion maiden luovuttamisessa metsästykseen asetettiin metsästysmaata vailla oleva väestö ja asukkaat. Tämä näkökulma on ollut juuri Metsähallituksen edustajien taholta erityisesti pitkäaikaisissa metsästyssopimuksissa Pohjois-Suomessa valvottava asia. Tämä niin sanottu rationalisointi haiskahti kyllä suoraan sanoen maattomien metsästäjien aseman heikentämiseltä. Siinä mielessä oli erittäin tärkeää, että Metsähallituksen edustajat on nyt palautettu lakitekstissä — ja tämä, kiitos, yksimielisesti — valiokunnassa takaisin.

Muutoin organisaatioasioiden osalta, niin keskusjärjestön edustuksen osalta kuin puheenjohtajavalinnan osalta, edustajat Kangas ja Kähkönen tulevat tarkemmin tarkastelemaan sosialidemokraattien ja vasemmiston erilaista lähestymistapaa. Itse keskityn olennaiseen eli 26 §:ään, hirvieläinten pyyntiluvan myöntämisperusteisiin.

Meillä on erittäin voimakkaasti metsästyslaki ollut lähtökohdiltaan metsästäjänäkökulmaa yksinomaan tuijottava sillä tavalla, että tärkeintä on, että metsästyksen johdosta ei vaarannu hirvieläinkanta, ja ikään kuin toissijaisia ovat kaikki ne vahingot, mitä liian suuri hirvieläinkanta aiheuttaa. Mehän tiedämme, että myös metsille aiheutuvien vahinkojen määrä on noussut viime vuosina huomattavasti. Valtiohan maksaa taimikkovahinkoja ynnä muita. Arvioidaan jopa 8 prosenttiin nousevan hirvivahinkojen osuuden kaikista metsävahingoista valtakunnan metsien inventoinnin perusteella.

Metsästyshän on hyvin maanomistukseen perustuvaa niin kuin kalastuskin jossain määrin varsinkin ennen kalastuslain muutosta, ja tässä on vielä erikoista se, että nekin metsänomistajat, jotka eivät ole antaneet maitaan metsästykseen, nekin maanomistajat, ovat saaneet taimikonhoitokorvausta ja taimikkovahingoista korvausta verovaroista. Tämä on mielestäni täysin käsittämätöntä. Se maanomistaja, joka ei anna hirvikantaa säädellä maallaan tapahtuvalla metsästyksellä, ei voi olla oikeutettu saamaan aiheuttamistaan myöskään oman metsänsä vahingoista erityistä korvausta, puhumattakaan että tällä vaarannetaan liikenneturvallisuutta erittäin paljon, mihin kohta syvällisemmin palaan.

Yleensäkin metsästys on siis maanomistuspohjaista. Tältä osin valiokunnassa erityisesti porvareille oli erittäin tärkeä lisätä tähän vielä erikseen riistanhoitoyhdistyksen hallitukseen maanomistajien edustaja.

Siinä yhteydessä sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto esittivät, että myöskin liikenneturvallisuusviranomaisten edustajan pitäisi olla riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa. Tässä ensimmäisessä äänestyksessä ensimmäisessä käsittelyssä hävisimme, ja kompromissina tuli sitten tämä kuulemisvelvollisuus.

Tämä kuuleminen ei yksin kyllä riitä. Me valtiovarainvaliokunnassa esitimme jo vuoden 2000 talousarvion yhteydessä, että tieviranomaisten ja toisaalta maa- ja metsätalousministeriön viranomaisten pitää tiivistää yhteistyötä hirvien aiheuttamien liikenneturvallisuustekijöiden ja -vaarojen vuoksi. On aika erikoista, että eduskunnan on pitänyt kehottaa kahta ministeriötä, liikenneministeriötä ja maa- ja metsätalousministeriötä, tiivistämään yhteistyötä, muun muassa alueilla tieviranomaisten ja metsäkeskusten jnp. yhteistyötä. Tässä on paljon ollut puutteita.

Mutta on selvästi nähtävissä, että hirvikannan aiheuttamat onnettomuudet ovat myös räjähdysmäisesti kasvaneet. Kun vuonna 2000 oli kaiken kaikkiaan 4 586 kolaria hirven tai peuran kanssa, niin tässä määrässä on lähes kaksinkertaistuminen 90-luvun puoleenväliin. Kuolleita vuonna 2000 oli 12 ja loukkaantuneita 241. Esimerkiksi Vaasan tiepiirissä on tätä nykyä 300—330 hirvikolaria vuodessa, kun 90-luvun puolivälissä 120—140. Eli tämä on selvästi osoittamassa, että sekä hirvieläinten määrän että liikennemäärien kasvu tietysti lisäävät tätä, mutta varsinkin hirvipopulaation hallitsematon kasvu on monilla alueilla aiheuttanut erityisesti ongelmaa.

Eläinkannan nykyistä voimakkaampaa säätelyä pahimmilla onnettomuusalueilla siis tarvittaisiin. Tästä johtuen viime talvena ministeri Hemilän kanssa käynnistyi paineet ja ratkaisut tehtiin suuremmista kaatomääristä, mutta eri alueilla ei tämä liikenneturvallisuusnäkökohta ole riittävästi näiden asioiden käsittelyssä mukana. Hirviaidan rakentaminen maksaa 12 000—20 000 euroa per kilometri. Suomen kaikkia teitä ei siis voida hirviaidata monienkin ongelmien takia ja myös kustannussyistä, eli hirvikannan säätely on tärkeää.

26 § on mielenkiintoinen. Kuten sanoin, siinä on metsästäjän näkökulma ensisijainen: "hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu". Siitä on huolehdittava, se sanotaan ensimmäisenä. Toiseksi sanotaan sitten, että aiheutuvien vahinkojen pitää sitten, niin kuin enemmistö halusi vain todeta, pysyä "kohtuullisella tasolla". Se on aika karmea sanonta, kun tiedetään, miten paljon loukkaantumisia ja vakavia onnettomuuksia sattuu. Pitää pitää kohtuullisella tasolla! Tarkoittaako se, että onnettomuuksien määrä pitää säilyttää nykyisellä tasolla?

Tämä oli mielestämme aivan väärä lähestymistapa tässä asiassa, ja siksi sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto esittivät tässä yhteydessä, että pitää sanoa "alhaisella tasolla". Esitimme "mahdollisimman alhaisella tasolla", kompromissina sitten lopulta "alhaisella tasolla". Viime viikon, istuntojen väliviikon, aikana, vaikka ensin näytti hyvältä, tämä ei kuitenkaan sitten enemmistölle kelvannut. Tässä on nimittäin iso ero. "Alhaisella tasolla" on velvoittavampi eri viranomaisten toiminnalle, sille että liikenneviranomaiset, metsäviranomaiset ym. enemmän miettisivät yhteistoimintaa ja liikenneturvallisuuden ja liikenneonnettomuuksien vähentämisnäkökulmaa. Tältä osin, arvoisa puhemies, teen vastalauseen 2 mukaisen esityksen, että 26 § saisi vastalauseessa 2 olevan muodon. Siinä on nimenomaan tämä "alhainen taso", joka on velvoittavampi viranomaisille ja tällä tavalla, uskon, liikenneturvallisuusnäkökohdiltaan parempi.

Asia, jota kannattaa ehkä enemmän vielä jatkossa pohtia eikä luonnollisesti ihan kuulunut tämän lain piiriin, on yleensä metsästykseen liittyvät erityishaasteet. Se, että se on maanomistajaperusteinen niin voimakkaasti, on eräs tekijä, ja ikääntyvien metsästysseurojen ongelmaan liittyy se, että nuorten on vaikea päästä harrastuksen pariin. Tähän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Samoin mielestämme metsänhoitoyhdistysten lailla metsästäjien vaikutusmahdollisuuksien myöskin metsästyksen asioista päättämisessä pitäisi olla paremmat. Tässä esitimme postiäänestyksen selvittämistä ja mukaanottoa. Tämäkin porvarienemmistön toimesta poistettiin mietinnöstä, vaikka se oli vain selvittämiskysymys.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki toi esille valiokunnan yksimielisen kannanoton siitä, että riistanhoitoyhdistyksiin pohjoisessa valitaan myöskin Metsähallituksen edustus. Sitä pidän erittäin hyvänä, ja kiitokset valiokunnalle. Toivottavasti se on myöskin yksimielinen kanta täällä salissa, koska se kyllä varmistaa sitä, että paikallisilla asukkailla Metsähallituksen mailla se metsästysoikeus jatkossakin säilyy.

Siitä kysyisin valiokunnan puheenjohtajalta Kallilta, kun hän selosti tätä valiokunnan mietintöä, että minun käsittääkseni tähän jää selvä ristiriita riistanhoitoyhdistyksen uuden hallituksen toimintakauden alkamisessa. Hallituksen perusteluissahan sanotaan, että se toimintakausi alkaisi seuraavan kalenterivuoden alussa. Nyt kuitenkin puheenjohtaja totesi sen, että hallituksen toimikausi alkaa heti, kun uudet luottamushenkilöt on valittu. Minunkin mielestäni näin pitäisi olla, mutta mikä tässä nyt on tilanne, kun kuitenkin ed. S. Lahtela esittää näistä kahdesta (Puhemies koputtaa) tulkinnasta poikkeavaa kolmatta tulkintaa muutoksena?

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki hyvin moneen kertaan viittasi siihen, että metsästysoikeus on meillä maanomistukseen sidottu, ja niinhän se onkin. Hän tavallaan yhdisti sitten siihen sen ongelman, ettei saada nuoria mukaan metsästysharrastuksen piiriin, mutta kyllä ainakin meillä päin maanomistajat lähes poikkeuksetta ovat vuokranneet ne alueet metsästysseuroille ja metsästysseurat mielihyvin ottavat uusia jäseniä mukaan tämän harrastuksen pariin.

Timo Kalli /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki esitti paljon paljon hyviä asioita, mutta valitettavasti ne eivät kuulu tähän lainsäädäntöön. Ne pitää selvittää muiden asioiden yhteydessä, ja sen tähden syytä on nyt menetellä näin näiden asioiden osalta, joista asiantuntijakuuleminen on suoritettu.

Sitten tähän toimielinten voimaantuloon: Se on minun tulkintani, että kun valitaan jäsenet hallitukseen, niin siitä hetkestä alkaen alkaa tämä toimivalta, ja ymmärsin, että tällä tavalla myöskin asiaa koko valiokunta tulkitsee.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä valtion maat on edelleen todella merkittävä asia metsästysmahdollisuuksien turvaamiseksi maattomalle väestölle. Tässä suhteessa vaikka on, totta kai, eri puolella maata erilaisia mahdollisuuksia, jossain kynnys matalampi, jossain korkeampi, niin valtion mailla on hyvin suuri merkitys, ja se on tärkeä paitsi Pohjois-Suomessa niin muuallakin myöntää. Etelä-Suomen ihmiset saavat myös mahdollisuuksia metsästää Pohjois-Suomessa juuri valtion mailla.

Tämä maanomistuksen lähtökohta on erittäin kova. Metsätaimet ja niiden korvaaminen on tärkeämpää tämän lain lähestymistavassa ja enemmistön mukaan kuin ihmishenkien ja ihmisten turvallisuuden turvaaminen liikenteessä. Tämä on minusta väärä vinoutunut tilanne, että metsästäjän näkökulma ja kiväärin näkökulma on paljon tärkeämpi kuin liikenneturvallisuus. Sille ei mahda mitään, että se oli tämän lain substanssi. 26 §:ssä siihen olisi voitu ottaa kantaa, korostaa eri viranomaisten vastuuta liikenneturvallisuuden lähtökohdista enemmän kuin hirvieläinkannan turvaamista metsästäjien seuraavaa sesonkia varten.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä metsästyslain muuttaminenhan on lähtenyt tavoitteesta, että metsästäjäorganisaatiota tehostetaan vähentämällä Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien hallitusten jäsenten lukumäärää. Ministeriö esitti kautta linjan eli keskusjärjestön, riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistysten hallitusten valitsemista siten, että kokouksessa valitaan ensin hallitus ja tämän jälkeen sitten hallituksen keskuudesta puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Tässä menettelyssä on vaarana se muun muassa — ja tulkitsen, koska valiokunta yksimielisesti sitten päätyy toiseen valintatapaan — että puheenjohtajaksi tulee hallitukseen näille eri tasoille sellainen henkilö, joka sitten vaarantaa tämän hallituksen sisäisen, toimivan tehokkaan työskentelyn. Eli kyseisten kokousedustajien tahto ei toteudu. Niinpä valiokunta yksimielisesti muutti nämä asianomaiset pykälät siten, että varsinainen kokous valitsee ensin puheenjohtajan ja hänelle varahenkilön ja tämän jälkeen valitaan sitten hallituksen muut jäsenet.

Uskon todella, että tämä tapa, ja tämä tuli myös asiantuntijalausunnoista kentältä hyvin vahvasti, on sellainen, että se takaa sitten näitten hallitusten toimivan työskentelyn. Totta kai kun on inhimillisestä toiminnasta kyse, niitä änkyröitä voi tulla sinne hallitukseen, mutta se on sitten puheenjohtajan tehtävä toimia siten, että työskentely on jouhevaa.

Hallituksen esityksessä ei ole pystytty osoittamaan eikä myöskään asiantuntijakuulemisessa tullut mielestäni riittäviä toiminnallisia ja taloudellisia syitä näitten sidosryhmien edustajien lähes täydelliseen poistamiseen keskusjärjestön hallituksesta. Siellähän on jatkossa, jos ja kun tältä osin tämä laki hyväksytään, henkilö, joka edustaa metsästyksen ja riistanhoidon kannalta merkittävää alaa, niin kuin aiemmin oli, elikkä käytännössä MTK:n edustaja. En missään mielessä kritisoi kyseisen tahon edustajaa. On aivan hyvä, että se edustus siellä on. Toimivat ja luottamukselliset suhteet, välit, maanomistajien kanssa ovat tämän harrastuksemme ehdoton edellytys.

Mutta miksi sitten keskusjärjestön hallitukseen ei mahtunut edes yhtä — esitimme kahta — metsästyksen ja riistanhoidon kannalta merkittävän alan edustajaa, niin kuin siellä aiemminkin on toiminut? Tähän saakka tämä edustus on ollut Suomen Metsästäjäliitolla ja Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry:llä. Kyseiset liitothan toivat myös omissa lausunnoissaan tämän halukkuutensa ja perustelut sille, miksi he jatkossakin haluaisivat asettaa keskusjärjestön hallitukseen edustajan. Tämä keskusjärjestön hallitushan aiemmin oli varsin laaja ja tälläkin hetkellä siellä on muun muassa maa- ja metsätalousministeriön, Metsähallituksen, ympäristöministeriön ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen edustajat. Nyt näiltä tahoilta, ainakin osalta, tuli viesti, että he eivät enää halua omaa edustajaa.

Mutta perustelen muutamalla sanalla, miksi Suomen Metsästäjäliiton ja Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliiton edustus olisi siellä ollut, ja toivottavasti se muuttuu täällä eduskunnassa, että he saavat edustajan. Tämä varmasti herättäisi luottamusta tämän keskusjärjestön hallituksen toimintaan. Täällähän päätetään juuri metsästäjiltä perittyjen varojen käytöstä, ja hallitukselle tietysti tulee asioita, joita virkamiehet eivät ehkä sidonnaisuuksiin perustuen tuo esille. Metsästäjäin Keskusjärjestö on budjettisidonnainen, ja valtiovallan ohjaus on siellä hyvin keskeinen. Väitän myös, että päättäjillä olisi mahdollisuus saada tietoa erilaisista näkemyksistä paremmin oman päätöksenteon tueksi. Tällä tavalla päätösvalta ei keskittyisi liian pienelle ryhmälle.

Mitä tulee sitten kustannussäästöihin, kun ajatellaan näitä kahta tahoa, jotka sinne olisivat halunneet edustajansa, niin varmasti nämä kustannukset eivät ole merkittävät. Käytännössä kai liittojen puheenjohtajat siellä olisivat edustajina. Suomen Metsästäjäliittohan on vapaaehtoisuuteen pohjautuva metsästäjien etujärjestö, joka ajaa metsästäjien asioita. Se on ylivoimaisesti Suomen suurin. Siellä on lähes 140 000 jäsentä. Tämän perusrungon muodostavat metsästysseurat. Todella toivoisin, että tältä osin tätä lakia voitaisiin muuttaa.

Vastalauseessa 1 tämä asia on esitetty. Vastalauseen ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Kangas, joka käyttää myöhemmin puheenvuoron. Myös oma nimeni on vastalauseen alla.

Arvoisa puhemies! Sitten riistanhoitopiirin hallituksesta sen verran, että sinnehän valiokuntakäsittelyssä lisättiin myös käytännössä MTK:n edustaja. Ed. Rajamäki toi esille, että vasemmiston puolelta sinne olisi haluttu valita liikenneturvallisuusviranomaisten edustaja. Nyt totean, että vastalauseessa 2 on kyllä kirjoitusvirhe. Eli koskien 62 §:ää siellä pitäisi lukea "riistanhoitopiirin hallituksessa" eikä "riistanhoitoyhdistyksen". Siinä on virhe. Pykälä on oikein, mutta tuo on virheellisesti, ja myös ed. Rajamäki puheessaan sanoi sen väärin.

En käy toistamaan ed. Rajamäen puheenvuoroa ja perusteluja 26 §:ään, jossa olisimme halunneet sinne kohtuullisella-sanan paikalle sanan alhainen. Kyllä tähän tulisi ehdottomasti pyrkiä, jos haluamme korostaa liikenneturvallisuusnäkökohtia, ja toisaalta se takaa myös metsästysmahdollisuuden.

Timo Kalli /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkösen puheenvuoro oli hyvä, mutta ei looginen, koska esityksen lähtökohta oli se, että organisaation hallitusta pienennetään. Kaikki keskusjärjestön hallituksen jäsenethän kuuluvat joko Metsästäjäliittoon tai Metsästäjä- ja Kalastajaliittoon, koska nämä järjestöt alhaaltapäin tekevät ehdotuksen ja heidän ehdotustensa pohjalta tehdään valinta. Sen lisäksi ed. Kähkönen ja kumppanit ehdottavat, että korvamerkittyjä paikkoja pitäisi samoille järjestöille esittää. Itse en ymmärrä tätä perustetta.

Lauri  Kähkönen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytännössä ne ovat korvamerkittyjä samalla tavalla kuin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirin paikat maanomistajille. Ei tässä vastalauseessa ole nimetty näitä liittoja, mutta käytäntö on se mikä on.

Sitten ed. Kallin toinen asia, joka liittyy ... Nyt tuli kyllä katkos tähän toiseen asiaan. (Ed. Kokkonen: Lopettakaa!)

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Näin pitkän ja raskaan viikon jälkeen ei ole ihme, vaikka pikkuisia katkoksia tuleekin jo ajatukseen tässä vaiheessa. Yleensä ne sitten selkiytyvät matkan varrella.

Mitä tulee ed. Kähkösen viimeiseen puheenvuoroon, mihin valiokunnan puheenjohtaja ed. Kalli vastasi, niin juuri näinhän on: mikä estää valitsemasta Metsästäjäin Keskusjärjestön hallitukseen nimenomaan vaikka näiden liittojen puheenjohtajia. Jos he kerran nauttivat kentällä suurta luottamusta, niin heidän valintansahan sitten tässä tapauksessa olisi ihan loogista. Tämä asia lienee siinä mielessä täysin järjestyksessä.

Metsästys- ja kalastusasiat ovat tunnetusti hyvin herkästi intohimoja herättäviä asioita. Kolmen ja puolen vuoden kokemuksen perusteella eduskunnasta voin todeta, että näin on myöskin täällä. Kun näitä asioita käsitellään, oli sitten kysymys isommasta tai pienemmästä uudistuksesta, me saamme mielenkiintoisen debatin yleensä syntymään niin valiokunnassa kuin suuressa salissakin. Nämähän ovat todella merkittäviä asioita. Meillä on sellainen maa, jossa on onneksi metsää, maata ja vesiä, joissa voi kalastaa ja metsästää. Yleensä kaikki ihmiset tuntevat nämä asiat ja ovat asiantuntijoita ihan siinä kuin jokainen meistä täällä salissakin olevista ihmisistä.

Hallituksen esityksen metsästyslain muuttamiseksi piti olla alun perin luonteeltaan hyvin tekninen ja lähinnä organisatorinen. Tarkoitus oli lähinnä tehostaa metsästäjäorganisaatiota sen eri tasoilla. Niin kuin ed. Rajamäen puheenvuorossa tuli esille, asian käsittelyn alkuun verrattuna tämä näkökulma muuttuu aika merkittävästi ja käsittelyyn tuli mukaan myös hyvin ideologisia näkökulmia ehkä porvaripuolelta, mutta varsinkin vasemmiston puolelta, mikä toi tietenkin omaa väriään ja omaa suolaa tähän käsittelyyn.

Kaiken kaikkiaan toteaisin, että kuitenkin meillä on suhteellisen hyvässä ja rauhallisessa hengessä valiokunnassa pääsääntöisesti käsitelty näitä asioita. Kuitenkin lopputulokseltaan, ainakin omalta arviolta tarkasteltuna, päädyttiin ihan hyvään tulokseen ja saatiin parannettua hallituksen alkuperäistä esitystä.

Mitä tulee metsästäjien hallinnon organisaatioon, niin sen kyllä voi todeta, että tehostamisen tarvettahan todella on, kun esimerkiksi Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksessa on nykyisellään peräti 22 jäsentä. Hallituksen esityksen mukaan keskusjärjestön hallituksen koko pienenisi yhdeksään henkilöön, ja tähän myös valiokunta yhtyi melko yksimielisesti, ainoastaan ed. Kähkösen esiin tuoma näkökulma tuli esiin. Mutta niin kuin totesin, se on kyllä valintakokouksen yhteydessä järjestettävissä valitsemalla nyt vaikka kummankin järjestön puheenjohtajat hallitukseen. Kun nyt saadaan tiputettua tämä jäsenmäärä tuonne yhdeksään, niin minä ainakin haluan uskoa, että tällä saadaan selkeästi hallituksen toimintaa ja Metsästäjäin Keskusjärjestön toimintaa tehostavaa vaikutusta aikaan.

Riistanhoitopiirin hallitukseen kuuluu nykyisellään kymmenen jäsentä, ja määrää hallitus on esittänyt vähennettäväksi enintään kahdeksaan. Myös tämän näkökohdan valiokunta pääosin hyväksyi. Metsästysoikeus Suomessa pohjautuu edelleen maanomistukseen, ja sen tulee myöskin tulkintani mukaan pohjautua. Me käytämme ihmisten omistamia maita hyväksi silloin, kun me siellä niissä harrastustoiminnoissamme liikumme, ja selvänä lähtökohtana täytyy olla, että metsästysoikeus perustuu maanomistukseen. Näin se perustuu myöskin Venäjällä. Siellä myöskin metsästysoikeus perustuu maanomistukseen ja niitä maita sitten vuokrataan, niin kuin meilläkin. Ei tässä pitäisi nyt niin isoa ideologista näkökulmaa olla nähtävissä. Tämän asian valiokunta sai kuulla silloin, kun siellä viimeksi vierailimme. Ed. Rajamäki valitettavasti ei ollut sillä matkalla mukana, siinä olisi ehkä näkökulma hiukan laajentunut, jos olisi päässyt retkeen mukaan. Hän varmaan on tutustunut tähän Venäjän yhteiskuntajärjestelmään vuosien varrella riittävän monta kertaa, että tietää ne hyvät puolet, mitä siellä on.

Valiokunnan enemmistö halusi omassa käsittelyssään kuitenkin korostaa myöskin tätä maanomistusnäkökulmaa ja lisäsi tähän lakiin, niin kuin täällä on todettu, kohdan, jonka mukaan yhden riistanhoitopiirin hallituksen jäsenen tulee leimallisesti edustaa maanomistajia.

Osa valiokunnasta olisi halunnut myöskin tieturvallisuusviranomaisten edustuksen hallitukseen, lähinnä perustellen tätä liikenneturvallisuusnäkökulmilla. Uskon, että valiokunta varmaan kokonaisuudessaan sinänsä ymmärsi tämän lähtökohdan ja tämän näkökulman. Minä koin hiukan pöyristyttävänä sen, että ed. Rajamäki täällä asetti valiokunnan enemmistön jollakin tavalla liikenneturvallisuutta vaarantavaksi ja epäili sitä, että ehdoin tahdoin haluttaisiin johtaa tilanteeseen, jossa näitä liikenneonnettomuuksia tulee tapahtumaan. Minä uskon, että siinä valiokuntakäsittelyssä kyllä selkeästi todettiin, että kaikki me olemme huolissamme siitä, mitä tapahtuu tiellä, ja olimme huolissamme hirvieläinkannan suuresta määrästä. Sen perusteella sinne lisättiin 26 §, jonka mukaan me lähdemme siitä, että silloin, kun riistanhoitopiiri käsittelee näitä hirvieläinlupia, on kuulemisvelvoite paikallisiin tieturvallisuusviranomaisiin päin. Tämä järjestelyhän on tänä päivänä jo aika useilla alueilla valtakunnassa käytössä. Siellä pidetään neuvottelu, jossa on maanomistajan edustajia, on metsäviranomaisten edustajia ja liikenneviranomaisten edustajia ja tarpeen vaatiessa muitakin, ja ainakin osittain tämä järjestely pelaa hyvin, ja on todettu, että se on hyödyllinen. Halusimme kuitenkin nostaa tämän neuvotteluvelvoitteen lain tasolle, ja uskon, että saamme tällä myönteisen vaikutuksen aikaan.

Periaatteessa liikenneturvallisuusviranomaista tarvittaisiin yhdessä riistanhoitopiirin hallituksen kokouksessa eli siinä kokouksessa, jossa nämä luvat myönnetään. On aika raskas järjestelmä ottaa tätä yhtä asiaa, yhtä kokousta, varten hallitukseen edustaja. On seurattava, mitä nyt sitten tapahtuu, kun tämä laki tulee voimaan, ja millä tavalla riistanhoitopiirit huomioivat nämä liikenneturvallisuuskysymykset, mutta ainakin minä uskon sen, että asian vakavuus ymmärretään ja tiedostetaan ja ne tullaan ottamaan huomioon silloin, kun näitä päätöksiä tehdään. Jos sitten näin on, että ei tapahdu, niin kuin meidän lähtökohtanamme on, silloin asia täytyy tietenkin tarkastella uudelta pohjalta.

Mitä sitten tulee tähän keskusteluun siitä, pitääkö sanamuotona olla se, että hirvikannan tulee olla alhaisella tasolla vai kohtuullisella tasolla, niin siinäkin lähtökohta oli se, että me hyvin avoimesti tätä kysymystä halusimme käsitellä ja sitä lähestyä. Kun sitten alhaisella tasolla -teksti sinne käsittelyyn tuli, otimme selvää siitä, miten tähän tekstiin tulee suhtautua. Me saimme selvän viestin siitä, että siinä vaiheessa, jos tällaisia onnettomuuksia tapahtuu, tuomioistuinten tulkinta tällaisissa tapauksissa saattaa tulla aika arvaamattomaksi. Silloin lähdettiin siitä, että neutraalimpi ilmaisu kuitenkin on hirvikannan pitäminen "kohtuullisella tasolla". Tämä oli se lähtökohta.

Tässä tulee myöskin sitten se, jos puhutaan mahdollisimman alhaisesta tasosta, niin mikä se sitten on. Sehän on mahdollisimman alhaisella tasolla silloin, kun hirvet on ammuttu kaikki pois. Luultavasti täällä kuitenkin on tilanne se, että sitten tulevat jotkin luontodirektiivit vastaan, jotka ed. Pulliainen varmaan hyvin tuntee ja jotka taas lähtevät siitä, että meillä pitää olla kanta.

Hirvi kuuluu pohjoiseen luontoon hyvin oleellisella tavalla ja sen kantaa on siedettävä. Meidän pitää muilla konsteilla pyrkiä huolehtimaan sitten siitä, että nämä asiat ovat suurin piirtein balanssissa, tasapainossa.

Haluan jyrkästi irtisanoutua siitä, että me haluaisimme jollakin tavalla liikenneturvallisuutta olla vaarantamassa, ja todella toivon, että ed. Rajamäki ei sisimmässään kuitenkaan tunne tällä tavalla. Ehkä lähestyvät eduskuntavaalit hiukan näitä ilmaisuja sitten kärjistävät.

Sitten myöskin, kuten täällä on todettu, valiokunta päätti pohjoisessa palauttaa Metsähallituksen edustuksen riistanhoitoyhdistyksen hallitukseen. Siitä olimme yksimielisiä, ja käsitykseni mukaan, kun ottaa huomioon valtion omistuksen suuruuden pohjoisilla alueilla, niin on ihan looginen seuraus palauttaa tämä asia. Kyllä mekin tunnemme huolta ja halua turvata myöskin maata omistamattoman kansanosan metsästysmahdollisuudet. Ei meillä sellaista tarvetta tässä ole, että se kuuluisi pelkästään maanomistajille.

Katson, että valiokunnan enemmistö kuitenkin hyvin monella tavalla oli valmis kompromisseihin ja sovittelemaan näitä asioita. Ed. Kähkönen ajoi hyvin vahvasti tätä puheenjohtajan valintamenettelyä, ja me annoimme siinä hyvinkin sujuvasti periksi ja totesimme, että ed. Kähkönen edustaa asiantuntemusta tässä asiassa varmaan hyvin paljon enemmän kuin moni meistä muista. Siinä mielessä tällainen lähestyminen ed. Kähkösen mielipiteeseen oli helppoa. Omalta osaltani uskoisin, että tästä valiokuntakäsittelyn perusteellisuudesta huolimatta me olemme päässeet hyvään lopputulokseen ja tällä perusteella metsästystoiminta voi jatkua ja metsästäjien hallinto voi tehostua.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin paikata nyt sen muistikatkokseni, eli vastaan ed. Kallille ja ed. Mäki-Hakolalle, kun he perustelivat sitä, että keskusjärjestön hallituksen jäsenet, jotka eri alueilta valitaan, kuuluvat jo johonkin liittoon, esimerkiksi Suomen Metsästäjäliittoon. Näinhän käytännössä on, mutta väitän, että nämä alueitten edustajat eivät välttämättä ole omien liittojensa hallituksessa. Tästä johtuu se, että heidän tietomääränsä, kokonaisnäkemys, ei ehkä voi olla niin laaja kuin tarvittaisiin tietyissä asioissa. Sen takia on perusteltua, että liittojen edustajina olisivat useinkin puheenjohtajat, siis sieltä ylimmältä tasolta.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola, vaaleja tässä talossa on joko edessä tai takana.

Syksyllä 1999 vuoden 2000 talousarvion käsittelyssä valtiovarainvaliokunnassa esitimme nimenomaan viranomaisten yhteistyötä velvoittavia kannanottoja valiokunnan budjettimietintöön tie- ja toisaalta maa- ja metsätalousministeriön viranomaisten välille. Se liittyi juuri tähän asiaan, että pitää ottaa metsästyksen ja hirvikannan aiheuttamat liikenneturvallisuusasiat paremmin huomioon, koska onnettomuudet olivat jo silloin voimakkaassa kasvussa.

Se tilanne, mistä lähdettiin, oli aivan erikoinen. Siis laki on tällä kertaa kirjoitettu niin, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja on pyrittävä siihen, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Tämä on hyvin erikoinen tilanne. Tarkoittaako kohtuullinen taso nykyistä tasoa, kun meidän liikenneonnettomuutemme ovat kaksinkertaistuneet hirvikannan johdosta ja osin liikenteen kasvusta ja toki myös ajotavoistakin johtuen. Tässä tilanteessa nimenomaan oli tärkeätä meidän mielestämme sanoa selvästi, (Puhemies koputtaa) että vahingot pysyvät alhaisella tasolla, mikä velvoittaa viranomaiset reagoimaan tähän voimakkaammin.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minäkin kiinnitän huomiota siihen, että lähtökohtaisesti tähdätään siihen, että onnettomuudet pysyvät kohtuullisella tasolla, mutta jos käykin niin, että onnettomuudet vaipuvat toivomustemme mukaan alle tämän kohtuullisen tason, niin miten sitten toimitaan? Kenen tehtävänä ja vastuulla on järjestää liikenteeseen lisää hirviä? Se voi toimia näinkinpäin. Emme kai me tällaista tavoittele? Kyllä kai me tavoittelemme, että se on mahdollisimman alhaisella tasolla.

Ed. Kalli valitteli sitä, että olisi pitänyt kuulla asiantuntijoita. Jos asia vaatii, niin valiokunnilla on tapana kuulla asiantuntijoita niin pitkään kuin asian käsittely vaatii, jotta saadaan hyvä tulos.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Mäki-Hakolalle, että esimerkiksi Kymen riistanhoitopiiri on jo yli 30 vuoden ajan kuullut paikallisia tieviranomaisia siitä, kuinka paljon hirvet aiheuttavat liikenneonnettomuuksia alueella, ja sen jälkeen on päätetty, kuinka monta hirvenkaatolupaa asianomainen riistanhoitopiiri myöntää. On hyvä, että tämä tulee lakiin. Mutta minun mielestäni liikenneonnettomuudet parhaiten vältettäisiin sillä, että varsinkin valtateitten varret varustettaisiin hirviaidoilla.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan tarkkaan kun tätä pykälää lukee, niin tulee samaan johtopäätökseen kuin ed. Saarinen. Tässähän todetaan nimenomaan tällä tavalla — ja tämä on eri asia: "- - ja että hirvieläinten vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla." Sitä ennen on lausuma metsästysluvista ja hirvien määrästä. Ei tämä ole mitään sanoilla noppailua, vaan tämä lause edellyttää sitä, jotta vahinkojen pitää pysyä kohtuullisella tasolla. Sen takia meidän vastalauseemme toivon mukaan menee läpi sillä tavalla, jotta kaikki, jotka eivät halua ihmisiä kuolevan liikenteessä niin paljon kuin kuolee — mitä tapahtuukaan kantojen säätelyn osalta — pyrkisimme siihen tilanteeseen, jotta ihmistaimi olisi kuitenkin arvokkaampi kuin puun taimi.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä nyt noppaillaan tällä alhaisella tai kohtuullisella tasolla. Kyllä meillä kaikilla yhteinen huoli on siitä, että hirvien aiheuttamia liikenneonnettomuuksia voidaan vähentää. Se ei voi olla sanamuodosta kiinni. Se on saivartelua enemmän. Tämä kohtuullisuus tuli virkamiesten esityksenä, ja sille oli perusteita, miksi se ei voinut olla "alhaisella tasolla", ja nyt tästä käydään ihan turhanpäiväistä väittelyä. Meillä kaikilla on yhteinen tavoite. Tämä laki ei ole se, jolla yksinomaan tätä asiaa hoidetaan.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saariselta sinänsä terävä huomio. Täytyy ottaa huomioon, että tässä puhutaan vahinkojen osalta myös metsävahingoista. Siellä on jo korvausjärjestelmä, joka lähtee siitä, että silloin, kun vahingot menevät enemmän kuin kohtuullisiksi, silloin tulee korvaus. Erityisesti liikennepuolta olemme halunneet korostaa sillä tavalla, että tänne tuli pakollinen neuvotteluvelvoite, kuulemisvelvoite. Tässä täytyy ottaa huomioon, että vahinkoja syntyy muitakin kuin pelkästään liikennevahinkoja, ja sitä tässä tarkoitetaan.

Mitä tulee siihen, kun puhuttiin, että liikennevahinkojen määrät ovat kaksinkertaistuneet, niin täytyy nyt ottaa huomioon, että on myöskin reagoitu sillä tavalla, että historiassa eniten kaatolupia on nimenomaan tälle metsästyskaudelle myönnetty hirvieläinten osalta. Se määrä on todella suuri, ja täytyy toivoa, että mahdollisimman tehokkaasti metsästäjät siinä todella isossa tavoitteessa onnistuvat. Mutta kyllä yhteiskunta ja viranomaiset ja riistanhoitopiirit ovat reagoineet tähän tilanteeseen, mikä tällä hetkellä on olemassa, ja se on tiedostettu. Tämän väittäminen muuksi on väärä väite.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ed. Saarinen olisi ollut kärpäsenä maa- ja metsätalousvaliokunnan katossa, niin ajatus olisi ehkä toisenlainen. Me olimme päättäneet asiantuntijakuulemisen, ja sen jälkeen eräiden edustajien toimesta nimenomaan tämä alhainen taso tuli kuvaan mukaan. Sen tähden valiokunnan enemmistö ei voinut hyväksyä tämän kaltaista asiaa, jota ei asiantuntijakuulemisessa ollenkaan käsitelty. Kohtuullisen tason hirvien osalta on määritellyt eri elin. Suomessa kohtuullinen taso on 2—5 hirveä per tuhat hehtaaria. Kun joillakin alueilla on tällä hetkellä 10—12 hirveä, niin ilmeisesti se ei ole kohtuullinen taso.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikään kuin jatkoksi tähän debattiin: Liikenteessä tietysti on näitä liikkuvia osia ne hirvet ja sitten ne ajoneuvot. Ed. Saarinen, teillähän on kokemuksia niistä hyvin paljon, lehtitietojen mukaan. Nyt sattuu olemaan niin, että liikennemerkeillä ja muulla liikenneohjeistolla ohjataan sitä liikennettä, joka voi törmätä toiseen liikkuvaan objektiin elikkä niihin hirviin. Elikkä toisin sanoen asia ei ole ihan niin yksioikoinen.

Sitten toisekseen vahingonkorvausoikeudellisesti tämä "mahdollisimman alhaisella tasolla" tai "alhaisella tasolla" on ongelmallinen, koska se ei tuo sitä vakuutusyhtiötä ja vakuutusorganisaatiota vaan se voisi tuoda sen riistanhoitopiirin hallituksen siinä syytteen kohteeksi, kanteen kohteeksi. Se monimutkaistaisi tämän asian todella niin vaikeaksi, että sen takia tämä ratkaisu on paras mahdollinen.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Metsästys on hieno harrastus, ja se koskettaa monia suomalaisia alan harrastajia. Kaupungeissa asuu paljon metsästäjiä, jotka eivät ole metsänomistajia ja joilla on harvoin mahdollisuus päästä metsälle. Kun maaseudun väki vähenee, kaupunkilaisia voidaan sitouttaa maaseutuun metsästyksen kautta. Jos he pääsevät metsälle, tätä kautta voivat tutustua maaseutuun ja siellä asuviin ihmisiin.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa olemme huolella käsitelleet tätä hallituksen esitystä. Esityksessä on paljon hyvää, mutta myös ongelmallisia kohtia. Valiokunnan mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta. Minun tekemäni vastalause koskee keskusjärjestöjen hallituksen jäsenten valintaa. Katson, että metsästyslain 59 a §:ssä tulee olla maininta, että molemmat valtakunnallisesti merkittävät metsästysjärjestöt ovat edustettuina keskusjärjestöjen hallituksessa. Ne ovat Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ja Suomen Metsästäjäliitto. Ajatuksena on se, että pyyntilupia myönnettäessä kiinnitettäisiin riittävästi huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakautumiseen. Taustalla on huoli maattomien ihmisten metsästysmahdollisuuksien turvaamisesta.

Ed. Rajamäen vastalauseessa esitetään muutosta, että Liikenneturvan edustajat olisivat mukana riistanhoitopiirien hallinnossa, koska hirvet aiheuttavat tieliikenteessä kuolonkolareita, niin kuin täällä on jo todettu tänäänkin monella suulla. Näillä perusteilla kannatan ed. Rajamäen tekemää vastalausetta. Vaikka en vastalausetta ehtinytkään valiokunnassa allekirjoittaa, tuen sitä nyt täällä salissa. Valiokunnassa olin äänestämässä tämän esityksen puolesta.

Arvoisa puhemies! Maassamme sattuu paljon hirvikolareita, koska hirvikanta on tällä hetkellä erittäin vahva. Ensisijaisesti olisi suojeltava ihmisiä eikä hirviä. Samoin metsätalouden ja metsäteollisuuden näkökulmasta vahva hirvikanta on ongelmallinen asia. Hirvet aiheuttavat vuosittain suuret tappiot taimikoissa. Metsästystä lisäämällä hirvien taimikoille aiheuttamia vahinkoja voitaisiin edes jonkin verran vähentää.

Hirvivahinkojen korvausjärjestelmää voitaisiin kehittää siten, että jos metsänomistaja ei anna maita hirviporukan käyttöön, hänelle ei korvata taimikolle aiheutuneita vahinkoja valtion varoista. Muutenkin maattomien metsästäjien pääsyä hirviporukoihin ja metsästysseuroihin pitäisi helpottaa. Kaupungeissa on paljon innokkaita metsämiehiä, jotka eivät pääse hirviporukoihin mukaan. Pyyntiluvat pitäisi myöntää riistanhoitopiireittäin ja huolehtia lupien tasapuolisesta jakautumisesta.

Riistanhoitopiirien hallitukset voisi jatkossa valita postiäänestyksellä. Näin mahdollisimman moni pääsisi sanomaan kantansa vaalissa. Valitettavasti porvaripuolen kansanedustajat valiokunnassa vastustivat postiäänestystä. Te olette nykyaikaista kehitystä vastaan. Kun ihmisillä on kiire ja paljon menoja, olisi järkevää, että ihmiset voisivat äänestää riistanhoitopiireissä postiäänestyksellä. Nyt vaikuttaminen jää monelta tekemättä muitten esteitten takia.

Vasemmistopuolueitten edustajat olisivat valiokunnassa näyttäneet vihreää valoa riistanhoitopiirien hallitusten valitsemiselle postiäänestyksellä tai ainakin sille, että sitä ruvettaisiin tutkimaan. Näin demokratian aikana pitäisi edistää päätöksentekoa ja edustuksellisuutta. Tulevaisuuden ongelma on se, että metsästäjien etujärjestöjen edustus kaventuu keskusjärjestötason päätöksenteossa, jos tämä hallituksen esitys menee läpi tällaisenaan.

Päätöksenteon demokraattisuuden vuoksi ehdotan, että vastalauseen 1 mukaisesti 59 a §:ään tehdään esittämäni muutos. Samoin vastalauseen 2 mukaisesti katson, että maattomien metsästäjien mahdollisuuksista metsästykseen on pidettävä huolta reilun pelin hengessä, ja kannatan vastalauseen 2 hyväksymistä.