Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä käsittelyssä on kaksikin autoihin liittyvää lainsäädäntöä: arvonlisäverolain 114 §:n muuttaminen sekä ajoneuvoverolain eräiden pykälien muuttaminen. Lisäksi valiokunnassa on myöskin valmistunut autoverolain muutos koskien niin sanottua kuuden kuukauden sääntöä, ja se on tulossa myöskin tänne täysistuntokäsittelyyn. Kokonaisuutena tässä on suhteellisen pienistä lakimuutoksista kyse. Tässä yhteydessä voin todeta, että valiokunnassa lähinnä tämän autoverolain käsittelyn yhteydessä on kyllä ollut esillä laajemminkin uudistus, jota eduskunta silloin autoverolain uudistamisen yhteydessä esitti, ja tämä ponsi on nyt uusittu.

Tässä nyt käsittelyssä olevassa esityksessä ehdotetaan arvonlisäverolakia muutettavaksi siten, että henkilöautoja koskevaa vähennysrajoitusta täsmennettäisiin kaksikäyttöautojen osalta ottamalla lakiin niitä koskeva määritelmä. Arvonlisäverolaissa ei ole sen paremmin henkilöauton kuin muihinkaan autoluokkiin kuuluvien ajoneuvojen määritelmiä. Verotuksessa on nojauduttu toistaiseksi ajoneuvolainsäädännössä tai vastaavassa aikaisemmassa lainsäädännössä käytettyihin määrittelyihin. Hallituksen esityksen tarkoituksena on nyt lisätä arvonlisäverolakiin kaksikäyttöauton määritelmä selvyyden vuoksi. Lisäystä pidetään tarpeellisena ajoneuvolainsäädännössä toteutettujen muutosten takia.

Kaksikäyttöauto määriteltäisiin arvonlisäverolaissa samalla tavalla kuin ajoneuvoverotuksessa. Sillä tarkoitetaan nykyiseen tapaan pakettiautoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja sen vieressä olevien istuinten lisäksi muilla istuinpaikoilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla. Sääntelyn ulkopuolelle jäisivät autoverolain 24 §:n mukaiset tilapäiseen käyttöön tarkoitetut istuimet tai ennen 30. syyskuuta 1998 voimassa olleiden tieliikennesäännösten mukaisesti pakettiautoon hyväksytyt istuimet.

Valiokunta on käsitellyt määrittelyä tarkemmin hallituksen esityksen 190 yhteydessä eli ajoneuvoverolain yhteydessä ja pitänyt ehdotusta selkeänä ja siten oikeusvarmuutta ja verotuksen yhdenmukaisuutta edistävänä.

Valiokunta on tutkinut asian käsittelyn yhteydessä myös mahdollisuutta rajata kaksikäyttöauton käsitteen ulkopuolelle sellaiset double cab tai pick up -tyyppiset ajoneuvot, joita käytetään käytännössä vain työkäytössä. Tämä olisi sinänsä suositeltavaa esimerkiksi monien pienyrittäjien kannalta. Valiokunnan lopullinen näkemys on ollut kuitenkin se, ettei kaksikäyttöautoja koskevaan määrittelyyn ole mahdollista tehdä tässä vaiheessa poikkeuksia ilman uhkaa merkittävistä verotuottojen menetyksistä. Kyse, jos otamme huomioon EU-oikeudellisen näkökulman, voisi olla yli 200 miljoonan verotuoton menetyksestä, ja sellaista ei voi tässä yhteydessä pitää järkevänä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että kaksikäyttöautojen vähennysrajoitusta sovellettaisiin vasta vuoden 2005 alusta rekisteröitäviin autoihin tai vasta lain voimaantulopäivästä alkaen. Valiokunta ei pidä tätä kuitenkaan mahdollisena eikä perusteltuna. Se, että vähennysoikeus riippuisi rekisteröintiajankohdasta eikä automallista, olisi epäoikeudenmukaista muihin verovelvollisiin nähden. Ehdotetut muutokset olisivat erityisen ongelmallisia yhteisölainsäädännön ja verotulojen kannalta: jäsenvaltio, joka verolainsäädännössään luopuu tietoisesti vähennysrajoituksesta, ei voi yhteisölainsäädännön mukaan enää sen jälkeen ottaa rajoitusta käyttöön. Näin se vaan on.

Yhteisölainsäädäntö ei salli myöskään samanlaisten tuotteiden erilaista verokohtelua. Saman ajoneuvomallin eri rekisteröintiajankohta ei tee autoista luonteeltaan erilaisia hyödykkeitä. Vähennysoikeuden myöntäminen tiettynä ajanjaksona rekisteröidyille autoille merkitsisi siis sitä, että vastaava vähennys olisi myönnettävä kaikille muillekin kaksikäyttöautoille. Tämä veisi pohjan nyt ehdotetuilta muutoksilta. Se heijastuisi puolestaan suoraan valtion verotuottoihin, kun otetaan huomioon muutosrekisteröinnin helppous. Lisäksi se voisi rapauttaa henkilöauton vähennysrajoituksen tarkoituksen. Sitä kautta uhattuna on viime kädessä henkilöautojen vähennysrajoituksen koko verotuottovaikutus, kuten jo äsken sanoin, noin 220 miljoonaa euroa vuosittain.

Puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että arvonlisäverolain vähennysoikeuden piiriin otettaisiin yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitut matkailuperävaunut. Niitä joudutaan käyttämään esimerkiksi koneurakoinnissa yrittäjien ja heidän työntekijöittensä työmaamajoitukseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komissio on antanut hiljakkoin ehdotuksen niin sanotuksi yhden yhteyspisteen mekanismiksi. Siinä täsmennetään myös eri jäsenvaltioissa sovellettavien vähennysrajoitusten piiriä. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena sitä, että mahdolliset vähennysrajoituksia koskevat tarkistukset arvonlisäverolakiin tehdään yhdellä kertaa ja samanaikaisesti uuden direktiivin mahdollisesti edellyttämien muutosten kanssa. Valiokunta ei pidä sen vuoksi ehdotettua erillismuutosta tässä yhteydessä perusteltuna.

Valiokunnan mietintöön on jätetty kokoomuksen, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien vastalause, jossa ehdotetaan juuri äsken mainitsemani kohdan muuttamista siten, että yksinomaan yrityskäyttöön hankitut matkailuperävaunut tulisivat tässä yhteydessä vähennysoikeuden piiriin.

Kuten sanoin, puhemies, tämä seuraava laki, jota nyt en erikseen esittele, liittyy tähän kokonaisuuteen, ja siinä yhteydessä on valiokunnan lausuma myöskin olemassa koskien ajoneuvojen verotuksen luokituksen aikaansaamista.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön puitteissa ollaan kehittämässä niin sanottua yritysvaikutusten arviointia. Huomaan tämän lakiesityksen osalta, että sellainen olisi todella tarpeen. Kun tämänkin lakiesityksen yritysvaikutuksia olisi arvioitu, olisi huomattu, että matkailuautoja ja matkailuvaunuja käytetään esimerkiksi rakennus- ja metsäkoneyrityksissä.

Kannatan ed. Häkämiehen ja muiden vastalauseen esitystä arvonlisäverolain 114 §:n muuttamisesta, joka ottaa huomioon yrittäjänäkökulman lainsäädännössä.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti täällä kertoi, mistä tässä on kysymys. Kaksi asiaa on kuitenkin syytä ottaa esille täältä. Ensinnäkin tämän arvonlisäverolain osalta ja myös sitten kohta varsinaisesti puhuttavan ajoneuvoverolain osalta on huomattu, että ihan ongelmaton tämä asia ei ole. Saattaa olla paljon esimerkiksi yrittäjiä, jotka ovat hankkineet näitä niin sanottuja kaksikäyttöautoja hyvässä uskossa luullen, että niitä verotetaan samalla tavalla kuin verotetaan pakettiautoja, jolloin heillä olisi mahdollisuus vähentää myös arvonlisäverot aikanaan verotuksessa. Nyt kun mahdollisesti näihin yrityksiin joskus kohdistuu verotarkastuksia, niin toivottavaa olisi, että myös verotarkastajat ymmärtäisivät näitten yrittäjien tilan ja toteaisivat sen, että koska kyseessä on ollut tämmöinen, voi sanoa, pieni lapsus lainsäädännössä, annettaisiin armon käydä oikeudesta ja todettaisiin, että yrittäjät eivät missään mielessä ole menetelleet virheellisesti eivätkä väärin eivätkä vilpillisesti tai tahallaan, jolloin sitten verotarkastajat katsoisivat, että kyllä tämä arvonlisäverovähennys koskisi myös näitä kaksikäyttöautoja näissä tapauksissa. Toivottavasti tämmöinen järkevä käytäntö verotarkastuksessa löytää paikkansa sitten, kun niitä tehdään yrityksissä.

Mutta, herra puhemies, varsinaisesti kaksikäyttöautoihin ja tähän double cab -ongelmaan ja muihin ongelmiin paneudun sitten seuraavassa puheenvuorossa seuraavassa asiakohdassa, mutta liittyen tähän itse arvonlisäverolain uudistukseen: nyt kun kerran tämä 114 § on auki, niin samassa yhteydessä sitä olisi voitu pikkuisen parannella ja korjata. Sen takia meillä on vastalauseessa esitettykin, että arvonlisäverolain 114 §:ssä 2 momenttia muutettaisiin sillä tavalla, että yrittäjät voisivat myös vähentää arvonlisäverot matkailuperävaunuista, jotka hankitaan yritysten käyttöön. Niin kuin ed. Laxell äsken totesi, on paljon metsäkoneyrittäjiä ja muitakin yrittäjiä, jotka työssään joutuvat käyttämään matkailuperävaunua sen takia, että ollaan kaukana kotoa töissä ja jossain pitää yöpyä ja kuitenkaan töitäkään ei voi vuorokaudet läpeensä tehdä. Väitetään, että tämmöinen rajanveto olisi vaikeaa, milloin on yksityiskäyttö tai yrityskäyttö, mutta uskon, että siihenkin käytännöt varmasti löytyisivät ajan myötä. Samanlaisia rajanveto-ongelmiahan verotuksessa on joka paikassa, ja niistä kyllä aina on selviydytty.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin verojaoston puheenjohtaja ed. Koskinen totesi, tämä ongelma koskee lähinnä näitä double cab -autoja ja pick up -autoja ja nimenomaan sellaisia double cab -autoja, missä on kaksi istuinriviä. Jos on vain yksi istuinrivi, silloin ongelmia ei synny, koska tämmöiset autot, missä on istumapaikkoja ohjaajan vieressä, menevät kyllä pakettiautoina. Mutta maahan on tullut sellaisia autoja, joissa on kaksi istuinriviä. Nämä ohjaajan eli kuskin takana istuvat yleensä selin, ja istuimet ovat aika kovia, eivät ole pehmustettuja niin kuin tavallisessa henkilöautossa, paitsi joissakin merkeissä on pehmustettuja istuimia. Nämä niin sanotut double cab -autot, missä on kaksi penkkiriviä ja toinen penkkirivi kova, ovat mielestämme kiistatta työautoja ja lähinnä pakettiautoihin rinnastettavia ajoneuvoja. Näin ne ovat olleet tähän päivään saakka. Yrittäjät ovat hankkineet ne, käyttävät niitä pääasiallisesti, ei ehkä kokonaan, mutta pääasiallisesti, työssään, ammatissaan.

Nyt kun laki muuttuu, voi käydä niin, että verotarkastuksessa todetaan, että tämä autohan ei ole pakettiautoon rinnastettava auto. Tästä autosta on myönnetty arvonlisävero, ihan niin kuin pakettiautosta on myönnetty arvonlisävero, yrittäjälle, ja kun se ei ole pakettiauto, niin peritään tämä vähennys takaisin. Tämä olisi aivan kohtuutonta. Yrittäjä on tämän auton hyvässä uskossa, vilpillisessä mielessä, hankkinut, (Eduskunnasta: Vilpittömässä!) se on palvellut häntä pääasiallisesti ... — vilpittömässä mielessä, anteeksi, minä testasin, kuunteletteko te — ja olisi täysin kohtuutonta, jos hän menettäisi tämän vähennyksen ja joutuisi arvonlisäveroa siitä maksamaan. Tästä ollaan, ainakin mitä minä olen ymmärtänyt, laajasti yksimielisiä, mutta tällaista ei voida pykälään kirjoittaa. Mutta kun lakia tulkitaan, kun lainkäyttäjä, tuomioistuin, tässä tapauksessa veroviranomainen, käyttää lakia, niin hänen tulee myöskin selvittää, mikä on lainsäätäjän tahto. Tässä istuu lainsäätäjä. Lainsäätäjän tahto on se, että tätä arvonlisäveroa ei peritä takaisin. Tämä tulee nyt pöytäkirjoihin merkityksi, ja tätä tulee myöskin noudattaa sitten tulevassa lainkäytössä.

Kun tätä asiaa käsiteltiin, tuli myöskin esille tämä kysymys, mihin sekä ed. Laxell että ed. Koskinen ovat puuttuneet eli matkailuperävaunu. Yrittäjälle, joka käyttää henkilöautoa yksinomaan ammatissaan, työssään, on mahdollista myöntää arvonlisäverovähennys siitä autosta. Jos hän käyttää sitä henkilöautoa myöskin yksityisesti ja vain osittain työssään, silloin sitä vähennystä ei myönnetä. Yrittäjällä, joka käyttää matkailuperävaunua sataprosenttisesti ammatissaan, sataprosenttisesti työssään, ei ole tätä mahdollisuutta saada arvonlisäverovähennystä siitä. Tämähän ei voi olla oikein. Tästäkin ollaan laajasti yksimielisiä, että pitäisi myöskin matkailuperävaunusta saada tämä arvonlisäverovähennys. Mutta se ei ole mahdollista, mikäli me emme muuta lainsäädäntöä, ja nyt on oiva tilaisuus muuttaa se lainsäädäntö niin, että se vastaisi yleistä käsitystä siitä, mikä on oikein. Oppositio on tästä tehnyt vastalauseen, ja kannatan sitä, mitä ed. Koskinen ja ed. Laxell ovat matkailuperävaunun lisäämisestä tähän pykälään lausuneet.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo tuotu esiin niitä seikkoja, mitkä liittyvät tähän mietintöön ja hallituksen esitykseen. Täytyy vaan hämmästellä sitä, kuinka epäloogisesti voidaan lainsäädäntöä ja nimenomaan verotuslainsäädäntöä säätää.

Ed. Kallis toi esiin sen, että jos osoitetaan, että matkailuperävaunua käytetään sataprosenttisesti tehtäviin, jotka liittyvät nimenomaan ansiotoimintaan, urakointiin, niin kuin Pohjanmaalta on erittäin useita maanrakennusurakoitsijoita ja osa myöskin asuinrakentamisessa ja neljä päivää viikossa he ovat Pääkaupunkiseudulla, majoittuvat niissä matkailuperävaunuissa, niin tuntuu kohtuuttomalta, että tällainen arvonlisäverovähennysoikeus ei koskisi heitä. Minun mielestäni on aika epälooginen tämä tilanne kokonaisuudessaan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tällaiseen mielenkiintoiseen sanaan kaksikäyttöauto, niin siihen problematiikkaan päiväjärjestyksen seuraavassa kohdassa ehkä lähemmin puutun, mutta tältä osin tämän hallituksen esityksen kohdalta voimaantulosäännösten osalta kyllä minua hämmästyttävät valiokunnan näinkin voimakkaat kannanotot, kun puhutaan, kuinka selkeä lainsäädäntö meillä on, ja taas toisaalta, vaikka asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että tätä lakia sovellettaisiin vasta 2005, niin mielenkiintoisilla argumenteilla tämä on kumottu ja ikään kuin menty EU:n taakse viittaamalla yhteisölainsäädäntöön.

Kun arvoisa valiokunnan puheenjohtaja totesi siitä, että kaikki yhdellä kertaa: minä olen täällä talossa nyt viidettä kautta ja olen aina kyllä havainnut sen, että mitään lakia ei yhdellä kertaa voida muuttaa, niin että se oli kyllä, arvoisa puhemies, minun mielestäni valiokunnan puheenjohtajalta, jota muuten suuresti kunnioitan, aika käsittämätön repliikki.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja esitteli mietinnön ja asiasisällön niin tarkasti, että siihen ei ole syytä sen kummemmin enää palata.

Samaten edustajat Kallis ja Koskinen kertoivat sen muutoksen, mitä vastalauseessa oppositio esittää, eli kysymys oli nimenomaan matkailuperävaunujen hyväksymisestä vähennysjärjestelmän piiriin arvonlisäverotuksessa. Siltä osin yhdyn tähän näkemykseen ja olen yhtynyt myös vastalauseeseen. Jotta en pitkittäisi istuntoa, en jatka enempää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on hyvin mieluista minunkin tukea kokoomuslaista vastalausetta ja muutakin. Nyt ei olla suurrikkaiden asialla. Nyt ollaan pienyrittäjän asialla, joka vetää matkailuperävaunua tuolla pitkin kairaa ja yrittää itsensä elättää. Se on muutenkin vaikeata, ja tällaiset esteet pitäisi ehdottomasti poistaa, mitä tässä on. Tämä on hyvä vastalause, ja tämän vastalauseen pohjalta pitäisi mennä eteenpäin.

Mutta samaa minäkin ihmettelen kuin ed. Vistbacka. Tässä valiokunnan puheenjohtaja viittasi hieman puolihuolimattomasti siihen, tuleeko paine tähän lainsäädäntöön EU:sta. Eikö se nyt ollut, arvoisa herra puhemies, niin, että kun me menimme sinne EU:hun, sanottiin, että tämä veropolitiikkahan kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin? Että näin se unioni taas siellä ujuttaa ja vie kansallista päätösvaltaa ja ohjaa Suomen herroja kansan vahingoksi ja pienyrittäjän vahingoksi. Tämmöiseen emme tietenkään alistu, vaan tuemme tätä vastalausetta.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Niin paljon kuin minäkin haluaisin tässä yhtyä näihin edellisiin puheenvuoroihin siitä asiasta, että pienyrittäjille pitäisi taata mahdollisuus tässä tapauksessa double cab -tuotteiden hankintaan, niin tässä meillä on todella suuri riski siitä, että tämä johtaisi siellä EU:n suunnalla tulkintoihin siitä, että meille aiheutuisi sen seurauksena suuria veromenetyksiä. Tämä on suuri huoli, ja niin kuin valiokunnan ja verojaoston käsittelyssä on todettu, autoverouudistus on kulman takana meitä odottamassa. Me tarvitsemme kyllä — tämäkin osoittaa sen — todella kokonaisvaltaista, isoa käsittelyä siitä, millä tavalla tulevaisuudessa tätä autoveroa rakennamme Suomessa. Sitä ei voi nyt vain tässä jatkuvasti sanoa, että se on siirrettävä ja siirrettävä. Kyllä siihen on tartuttava ja katsottava aidosti, mitä mahdollisuuksia on nämä verotuotot säilyttäen muuttaa autoverotusta siihen suuntaan, että käyttöä verotetaan ja sitä hankintaa ei, koska nyt tässä on näitä jatkuvia virityksiä, jatkuvia loukkujen paikkauksia eri tahoilla ja se johtaa tällaisiin erikoisiin asioihin, niin kuin tässä on. Minä kyllä myönnän, että pienyrittäjien kohdalla tämä asia on kyllä hankala, ja pitkin hampain tässä olen hallituksen esityksen kannalla.