Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa runsaslukuinen ja virkeä yleisö! Hallitus esitti lakia nuorisorangaistuksesta, joka oli erittäin tervetullut ja eduskunnan monissa ponsissa jo vaatimakin uudistus. Sitä on jo yli 7 vuotta osassa maata kokeiltu, ja perustuslakivaliokunta jo viime kaudella totesi, että oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden näkökulmasta, jotka nyt ovat kuitenkin perustuslakimme aivan keskeisiä peruslähtökohtia, ei voi jatkua enää niin, että osassa maata kokeiluluontoisesti kokeillaan tiettyä rikosseuraamusta. Kyllä rikoksista täytyy olla yhdenvertaiset ja samankaltaiset rikosseuraamukset koko maassa, kokeilu ei voi jatkua enää tätä pidempään. Niinpä hallitus toi esityksen nuorisorangaistuksen saattamisesta pysyväksi, koska kokeilun tulokset kuitenkin ongelmista huolimatta olivat pääsääntöisesti hyviä, niin että nuorisorangaistus kattaisi koko maan.

Sitten tullaan kyllä aivan käsittämättömään näytelmään, kun mietitään rahan mittasuhteita. Näin kuitenkin periaatteellisessa perustuslain kannalta tärkeässä asiassa, joka koskee vielä nuoria, hyvin moniongelmaisia nuoria, joidenka asioista taas hallitusohjelman muissa kohdissa varsinkin sosiaali- ja terveysministeriön osalta puhutaan moneen kertaan, kuinka hallitus aikoo erityisesti estää syrjäytymistä. Sitten, kun näitten nuorten kohdalla on rangaistusjärjestelmän tervetulleesta muutoksesta kyse, yhtäkkiä lakivaliokunnalle tullaankin kertomaan, että oikeusministeriöllä ei olekaan rahaa tämän rangaistusmuodon saattamiseen voimaan koko vuodeksi, vaan että — ja näin ministeri esitti — jatkettaisiin sittenkin, vaikka perustuslakivaliokunta on jo todennut, että näin ei saa tehdä, alkuvuosi osassa maata ja vasta sitten loppuvuoden koko maassa. Puhutaan 240 000 eurosta. Siitä summasta ollaan siis valmiita toimimaan vastoin perustuslakivaliokunnan selkeätä kantaa. Tässä tilanteessa lakivaliokunta ei pystynyt tekemään muuta kuin lähettämään asian takaisin perustuslakivaliokuntaan tälläkin vaalikaudella, eikä ollut mikään yllätys kenellekään lukutaitoiselle tai vähänkin asioihin perehtyneille, että perustuslakivaliokunta totesi tämmöisen järjestelyn kerta kaikkiaan mahdottomaksi — ei vain perustuslain vastaiseksi vaan myös järjestelyksi, johon ei sovi käyttää poikkeuslainsäätämisjärjestystä.

No, sitä luulisi, kun summa on kuitenkin niihin summiin nähden, mistä täällä talossakin yleensä riidellään, aivan marginaalinen, että asia viimeistään perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen olisi selvinnyt, mutta eipä selvinnyt. Oikeusministeriö ei pystynyt valtiovarainministeriön kanssa neuvotellessaan eikä omista resursseistaan löytämään kyseistä rahaa ja päätyi kirjoittamaan kirjeen, kansliapäällikön allekirjoittaman kirjeen valtiovarainvaliokunnalle, jossa väitetään, että mitään ongelmaa ei tulekaan semmoisesta teknisluontoisesta muutoksesta, että pidetäänkin muutaman kuukauden tauko koko maassa ja rangaistus astuisi voimaan sitten koko maassa ehkä joskus huhtikuussa. Lakivaliokuntaa pyydettiin hyväksymään blankona uusi rangaistusmuoto koko maahan, osittain siis se kokeiltu rangaistusmuoto ilman, että tiedämme, koska se astuisi voimaan, ja joka tapauksessa olisimme tietoisia, että syntyy ajallinen aukko. Tämä ajallinen aukko on kyllä perustuslain näkökulmasta aivan yhtä ongelmallinen kuin se alueellinen aukko. Tämä on itse asiassa niin absurdi ajatus, että silloin, kun lähetimme asian perustuslakivaliokuntaan, kellekään ei tullut edes mieleen, että joku voi tällaista esittää.

Pidän kyllä vieläkin aika järkyttävänä, että kirjallisesti on väitetty, että kyseessä olisi ollut vain teknisesti järjestettävä asia. Siinä vaihtoehdossa kuitenkin joka tapauksessa ensi vuoden alkukuukausina rikoksia tekevät nuoret olisivat joutuneet eri asemaan kuin loppukuukausina ja kuin 7 vuotta aikaisemmin puolessa maassa jo kokeilussa olleet nuoret. Täytyy erikseen kiittää molempien päähallitusryhmien neuvottelijoita ja erityisesti Sdp:n ryhmän puheenjohtajaa Jouni Backmania, että hänen kauttaan ja häneen vedoten näyttivät asiat sitten etenevän ja lakivaliokunnan puheenjohtajana pystyin kuitenkin viemään asiaa eteenpäin ja saimme noin viikko sitten tiedon, että nämä 200 000 euroa ovat löytyneet. Toinen 100 000 löytyi ministeriön sisältä ja toisen sitten valtiovarainministeriö löysi valtion budjetin muista lähteistä.

Joten nyt, arvoisa puhemies, voin esitellä valiokunnan mietinnön, joka on perustuslain mukainen ja perustuslakivaliokunnan mietinnön mukainen. Totean vain tämän episodin jälkeen, kun tiedän, että eduskunnassa tällä hetkellä puhutaan aika paljon siitäkin, lähetetäänkö perustuslakivaliokuntaan turhia asioita tai liikaa asioita, että jos hallitus esittää tämän kaltaisia perustuslakivaliokunnan aiempien kannanottojen valossa selvästi kiistanalaisia tai jopa kerta kaikkiaan mahdottomia esityksiä, niin eivät asianomaiset erikoisvaliokunnat muuta voi. Tässä keskustelussa, lähteekö liikaa asioita perustuslakivaliokuntaan, on kyllä käännettävä katseet myös siihen, minkälaisia hallituksen esityksiä erikoisvaliokuntiin lähetetään. Itse en ole vielä jo kuitenkin kohtalaisen pitkän kansanedustajuusurani aikana törmännyt yhtä omituiseen tilanteeseen, jossa perustuslainvastaisuus oli ilmeistä ja rahasumma, josta puhutaan, aivan marginaalinen.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, muutamia sisältöseikkoja itse asiasta. Nyt tämä nuorisorangaistuslaki, joka siis astuu tai tulee voimaan koko maahan ensi vuoden alusta, on toiminut jollain tavalla ja on varmasti tarpeellinen ongelmallisten alle 18-vuotiaiden nuorten rikostentekijöiden tuomitsemisessa. Heidät voidaan siis sen sijasta, että heidät tuomittaisiin vankilaan tai että heidät sitten tuomittaisiin taas kerran vain ehdolliseen vankeusrangaistukseen — joka juuri näiden ongelmanuorten tajunnassa ja elämänhallinnassa todennäköisesti tarkoittaa samaa kuin ei mitään taikka vaan semmoista ongelmien lykkäämistä — voidaan Kriminaalihuoltoyhdistyksen tekemän rangaistussuunnitelman mukaisesti tuomita nyt jatkuvaan kontaktiin Kriminaalihuoltoyhdistyksen kanssa: työharjoitteluun, psykologiseen apuun ja myös mahdolliseen tämmöiseen yhdyskuntapalvelun tapaiseen työhön. Hyvin tärkeätä on, että he voivat myös tutustua eri työpaikkoihin, taikka heitä samalla autetaan heidän opinnoissaan eteenpäin taikka opintojen tielle.

Noin kolmannes viime vuonna määrätyistä nuorisorangaistuksista kuitenkin jouduttiin keskeyttämään sen takia, että nämä moniongelmaiset nuoret pääsääntöisesti ovat myös päihdeongelmaisia eikä tästä nuorisorangaistuksen suorittamisesta tullut mitään. Sen takia lakivaliokunta kiirehti jo tässä vaiheessa huomauttamaan, että kun ministeriössä työryhmä on tehnyt esityksiä uusista vielä paremmista nuorisorangaistuksista, niin siinä työryhmässä puhutaan siitä, että täytyisi olla mahdollista myös suorittaa tämä rangaistus päihdehuoltolaitoksissa vieroitushoitona.

Itse asiassa eduskunta on jo pariinkin otteeseen yksimielisesti vaatinut ponnella, että niin sanottu sopimushoitorangaistus saadaan aikaiseksi. Silloin se ei koskisi vain nuoria, vaan muitakin päihdeongelmaisia rikollisia, myös monia huumeidenkäyttörikollisia ainakin, että heidät tuomiolla tuomittaisiinkin vieroitushoitoon, päihdehoitoon. Tämä rangaistusmuoto, sopimushoitorangaistus, on hallitusohjelmassa. Ministeri Koskinen on tähän asti koko tämän hallituskauden meille lakivaliokunnassa luvannut, että se kyllä tulee, mutta tämän 200 000 euron taistelun yhteydessä kävi aivan selväksi, että valitettavasti hallitus ei halua löytää rahoitusta erittäin tarpeelliselle sopimushoitorangaistukselle koko vaalikaudella.

Aiomme siis kääntää selkämme kokonaan sille, että hyvin monet vankeinhoidon piiriin joutuvat ihmiset — vaikka eduskunta on jo vuosikaudet todennut, että tämä joukko ei varsinaisesti tarvitsisi vankeusrangaistusta, vaan heidät pitäisi pakottaa päihdehoitoon, katkaisuhoitoon, vieroitukseen — tulisivat saamaan tarvitsemansa rangaistusmuodon. Pidän tätä paitsi epäinhimillisenä, niin myös yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta aivan ajattelemattomana. Meidän kaikkien niin sanottujen tavallisten ihmisten turvallisuus kasvaa huomattavasti enemmän siitä, että päihdeongelmaiset tai huumeongelmaiset vieroitetaan kuin että heidät laitetaan vankilaan, missä kuitenkin kaikkien tarkastustenkin jälkeen tänäkin päivänä huumekierre pystyy jatkumaan, lääkekierre pystyy jatkumaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vain, että lakivaliokunta jää odottamaan muiltakin osin nuorisorikostyöryhmän esittämiä vielä joustavampia, parempia, monipuolisempia keinoja puuttua nuorten rikostentekijöiden toimiin välittömästi. Valiokunta kokee, että tämä esitys on tässä vaiheessa tarpeellinen ja näköjään ainoa, mihin oikeusministeriö on pystynyt hankkimaan varat, mutta täytyy löytyä vielä nopeampia, vielä paremmin nuorten moniongelmaisuuteen puuttuvia keinoja, muun muassa sellaisia, joilla ongelmanuoret voitaisiin ainakin viikonloppuisin poistaa siitä seurasta, missä he ovat ja missä he näköjään päätyvät rikosten pariin.

On puhuttu kotirangaistuksesta, kotiarestista. Itse en usko, että koti useinkaan on se paikka, minne näiden nuorten kuuluu joutua. Päinvastoin epäilen, että sieltä kodista ne ongelmat ovat lähtöisin, ja usein juuri näiden nuorten kodeissa nuori on suorastaan vaarassa joutua pahoinpidellyksi, väkivallan kohteeksi. Usein muun muassa äidin uusi mies saattaa suhtautua hyvinkin aggressiivisesti tähän nuoreen, ja hän on siellä kadulla juuri sen takia, ettei kotona voi olla.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! On todella absurdi tilanne: Oikeusministeriöltä on puuttunut 200 000 euroa, jotka ovat olleet hukassa, onneksi ovat löytyneet, mutta muuten vankeinhoitoa taikka oikeuden soveltamisen kehittämistä ei voida edistää Suomessa, koska oikeusministeriöltä puuttuu varoja. Samaan aikaan sitten toisaalta hallitus miettii yhä uusia veronalennuskeinoja. Viimeisin, jo eilinen uutinen on sitten varallisuusvero.

Näin ollen on todella hankalaa, jos ei hallintoa ja oikeudenkäyttöä, esimerkiksi juuri lainsäädäntöä, pystytä kehittämään johtuen tästä suhteellisesta rahan puutteesta. Toisaalta, puhemies, tämä ei ole ainoastaan oikeusministeriön hallinnon alueella; myös muualla on aivan selvää resurssipulaa, myös ympäristöhallinnon puolella. Näin ollen tilanne on todellakin varsin absurdi tästä näkökulmasta.