Täysistunnon pöytäkirja 131/2005 vp

PTK 131/2005 vp

131. PERJANTAINA 2. JOULUKUUTA 2005 kello 15 (15.31)

Tarkistettu versio 2.0

6) Valtioneuvoston selonteko lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista — kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi

  jatkuu:

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Jos kuulin oikein, niin en kuullut tuossa äsken, että tätä lähetettäisiin laisinkaan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, mistä olen tietenkin pahoillani, koska tuolla suuressa valiokunnassa juuri oli käsittelyssä tänään yksitoista ympäristövaliokunnan lausuntoa ja ed. Tiusanen, joka on siellä puheenjohtajana, varmasti tuntee tämän pienhiukkasasian, joka tuntuu olevan hyvin monelle aika vieras.

Pienhiukkaset aiheuttavat taloudellisia menetyksiä EU:ssa noin pyöreästi 300—800 miljardia euroa vuonna 2000 ja ennenaikaisia sydän- ja hengityssairauden kuolemantapauksia jopa 350 000 tämän lausunnon mukaisesti. Cafe-selvityksessä katsotaan, että Suomi on yksi puhtaimmista maista Euroopassa, ja kuitenkin tilastollisesti vuonna 2000 Suomessa oli noin 1 300 ennenaikaista kuolemantapausta ja yli 600 kroonista keuhkoputkentulehdusta. Keskimääräinen elinikä pienhiukkasten vuoksi lyhenee 1—2 kuukautta. En nyt käy lukemaan tätä tarkemmin, koska tämän jokainen voi katsoa joko Internetistä taikka sitten edustajat lukea täällä näistä asiakirjoista. Kyllä nämä pienhiukkaspäästöt ovat tärkeitä, ja Suomeenkin niitä tulee kaukokulkeutumisen mukana. Lähipolttolaitokset on tärkeä putsata, samoin kuin liikenne. Autoverotusta kuitenkin kannattaa uudistaa. Siitähän on ollut nyt viime päivinä kovasti puhetta myös mediassa, että kyllä autoverotukseen tulisi puuttua vihdoinkin. Se on iso asia, mutta se on tietenkin niin kuin esimerkiksi MOT-ohjelmasta kuulimme, että eihän sitä puhetta voi käydä kovin paljon julkisesti, koska muuten autokauppa reagoi siihen tavalla tai toisella.

Mutta tämä energiapoliittinen selonteko "Lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksia — kansallinen strategia Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi" unohtaa kokonaan pienvoimalat, jotka jo nyt kärsivät päästökaupan aiheuttamasta energian raaka-aineen hinnannoususta. Pienet, paikalliset puuta käyttävät lämpövoimalat eivät tästä päästökaupasta hyödy. Silti raaka-aineen hinta määräytyy Suomen markkinoilla päästökauppaan kuuluvien voimaloiden mukaan. Isot voimalaitokset hyötyvät tällä hetkellä noin 15 euroa kiintokuutiolta päästökaupasta käyttäessään puuenergiaa. Paikallisten, pienten voimaloitten on mahdotonta tulevaisuudessa kilpailla puuenergiasta näillä ehdoilla, ja pidän sitä perin epäreiluna. Energiapolitiikan tavoitteena pitää olla maaseudun elinvoimaisuuden kehittäminen, josta annan myöhemmin biokaasusta esimerkkejä, ja nyt siirretään kilpailukykyä puun energiakäytössä keinotekoisesti suuriin voimalaitoksiin.

Odotankin hallitukselta tässä asiassa ripeää toimintaa eikä vain paljoa puhetta. Tässä on tarkoituksena se, että maaseudulla säilyisivät toimeentulo ja työpaikat metsäenergian käytön osalta. On valitettavaa, jos pelkästään kaikki hyöty menee isojen kaupunkien energiayhtiöille ja isoille metsäyhtiöille, vaikka ymmärrän, että nekin työpaikat ovat tärkeitä, mutta viime aikoina olemme paljon saaneet lukea, kuinka paljon työttömiä eri aloilta tulee.

Lisäksi hallituksen tulisi terävöityä siinä, että se turvaa maamme kilpailukyvyn myös ympäristöteknologian toimittajana. Ihmettelenkin, miksi ei ole ryhdytty aktiivisiin toimenpiteisiin maamme sähköenergiahuollon todelliseksi turvaamiseksi ja tätä kautta maaseudun elinvoimaisuuden kehittämiseksi esimerkiksi niin, että maataloudessa voitaisiin tuottaa biokaasulaitoksia, jotka sitten voisivat myös jakaa lähistöönsä energiaa. Juuri nyt tänään olemme lukeneet, että energiakatkoksia on ollut ja esimerkiksi Heinolassa vettä ei ole tullut, ja sillä on katastrofaaliset seuraukset. Voisi olla hyvä, että meillä näin turvattaisiin energiansaanti. Esimerkiksi jos haja-asutusseuduilla ja paikoissa, missä on karjatiloja, voitaisiin tällä biokaasulla tuottaa sähköenergiaa ja lämpöenergiaa, niin voitaisiin taata sitten ainakin itselle ja naapurille energia, ettemme olisi vain suurista ketjuista riippuvaisia. Lisäksi täytyy huomioida, että meidän jokapäiväiset päätöksemme vaikuttavat asiaan. Esimerkiksi käyttämästämme ruokaöljystä voidaan saada energiapolttoainetta. Se on myös mahdollisuus työllistää ja viedä uutta teknologiaa eteenpäin, joskin kyseessä on kokonaisuudessa maailmanlaajuisesti pieni asia, mutta kuitenkin pienistä puroista tulevat ne isot virrat.

Vielä kerran haluan muistuttaa siitä, mistä ed. Laukkanen täällä jo ystävällisesti puhui, tästä jätteenpolttodirektiivin muutoksesta, joka tulee vuoden alusta voimaan, että näitä rinnakkaispolttolupia ei saada. Se on tietenkin perin sääli, sillä kun saataisiin jätteitä polttaa energiaksi, se olisi kovin tärkeää.

Voisin ehkä vielä todeta, kun tuolla kehityspoliittisessa työryhmässä olen toiminut, että olisi mukavampi nähdä, että enemmän tuotaisiin kehityspolitiikassa esille naisille energiankäyttöön ja jätteiden käsittelyyn liittyviä seikkoja, jotta saataisiin kestävää kehitystä. Kun saataisiin käytettyä vesi- ja aurinkovoimaa kehitysmaissa ja sitten taas, kun osattaisiin käsitellä jätteitä, niin niistä voitaisiin saada ehkä energiaa ja turvata puhdas vesi, niin että ympäristö ei saastuisi ja saataisiin vettä, joka on ihmisille niin perin tärkeää.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä selontekohan on erittäin monipuolinen selonteko. Tämä on hyvä avaus. Tämä tunnistaa tavallaan erittäin hyvin meidän ongelmamme ja tekee myöskin toimenpide-ehdotuksia hyvin laajalla rintamalla, niin kuin meidän tarvitseekin tavattoman laajalla rintamalla tunnistaa ongelmat mutta samalla nähdä, millä pystytään yhdistämään, sovittamaan yhteen taloudellisen kasvun vaatima lisäenergian tarve ja kasvihuonepäästöjen ja kaasupäästöjen merkittävä vähentäminen. Tämä on tavallaan se ydin, mihin pitäisi tässä päästä. Tarvitaan uutta teknologiaa, tarvitaan uusia energiantuotantomuotoja, tarvitaan energiansäästöä, tarvitaan energiapolitiikkaan uusia avauksia, joista veropolitiikka ohjauskeinona ei tietenkään ole laisinkaan vähäinen. Sitä pitäisi käyttää olennaisesti paljon enemmän kuin mitä tämän sisällä on.

Merkittävin ja tehokkain keino vähentää ja estää kasvihuonepäästöjen lisääntymistä on käyttöönottaa globaalilla tavalla uutta päästötöntä tai päästöjä vähentävää teknologiaa, kuten muun muassa uusiutuvaa energiaa ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, jossa meillä suomalaisilla on ollut aika hyviä näyttöjä ja rekordeja maailmanlaajuisestikin ajatellen. Energiapolitiikan toimilla voidaan lisätä erityisesti biopolttoaineiden, kuten metsähakkeen, peltobiomassan, biokaasun ja talokohtaisen lämmityksen puupolttoaineiden, käyttöä, ja tavoitteena tuleekin olla näiden energialähteiden käytön lisääminen merkittävästi, noin 65 prosenttia vuodesta 2003 vuoteen 2015 ja 80 prosenttia vuoteen 2025 mennessä — kunnianhimoinen, hyvin kirjoitettu tavoite tähän selontekoon.

Puhemies! Muutama sana sitten tästä päästökaupasta. Itsekin olin silloin, kun tätä päästökaupparatkaisua sorvattiin eduskunnassa, valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaostossa puheenjohtajana sitä työstämässä, ja kyllä täytyy sanoa, ettei tuolloin nähty kovin realistisesti, mihin tilanne sitten menee, ei varsinkaan tämän hinnan kehityksen osalta. On ollut ihan selvää, että päästökaupan vaikutus sähkön hintaan, teollisuuden kilpailukykyyn on osoittautunut tavattoman merkittäväksi, paljon suuremmaksi kuin luultiin. Totta kai kuluttajan kannalta kohonnut sähkön hinta on hyvin ikävä asia. On hyvin tärkeää huolehtia toimivista kilpailluista sähkömarkkinoista, ne ovat niin teollisuuden kuin kuluttajankin etu, mutta se plusmerkkinen asia on tietysti se, että päästökauppa toisaalta kannustaa energiansäästöön ja toisaalta parantaa sitten uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä.

On aivan selvää, että se iso kysymys tänä päivänä onkin miettiä, mitä sitten tehdään vuoden 2012 jälkeen, ja siellä tunnistaa se, että ilmastonmuutos on mitä syvimmin globaali-ilmiö, joka voidaan ratkaista vain globaalikeinoin, ja siksi tämä kysymys EU:n yksipuolisesta sitoutumisesta toimenpiteisiin on tavattoman hankala. Kysymys kuuluukin, mikä sen todellinen vaikutus sitten ilmastonmuutokseen on, jos esimerkiksi maailman massa- ja paperituotannosta yli puolet on päästökaupan ulkopuolella. Tämä on hyvin olennainen kysymys, ja sen takia tavallaan keskeisten Aasian maiden — Kiinan, Intian — ja toisaalta Yhdysvaltojen, niin sanotun kuuden maan sopimuksen sisältö on tavattoman mielenkiintoinen, ja siihen pitää tietysti EU:n pyrkiä intensiivisen yhteistyön ja vuoropuhelun kautta voidaksemme löytää ratkaisut aikaan vuoden 2012 jälkeen.

Totta kai on tavattoman ikävää, että kaikki osapuolet eivät ole sitoutuneet Kioton pöytäkirjan absoluuttisiin päästörajoihin. Se ei palkitse tehdyistä tehostamistoimista eikä huomioi kansainvälistä kilpailua, ja jos mietitään vielä näitä kuutta maata, joihin äsken mainittujen maiden lisäksi kuuluvat siis Australia, Japani ja Etelä-Korea, tämä ilmastoaloite kattaa puolet maailman väestöstä, päästöistä ja metsäteollisuuden tuotannosta. Se perustuu puhtaan, tehokkaan teknologian kehittämiseen, ja on aivan selvää, että Euroopan unionin pitää olla tässä tavalla tai toisella mukana.

Nykyisen päästökauppajärjestelmän ongelmallisuus liittyy tähän päästöoikeuden korkeaan hintaan. Se tekee puuraaka-ainekäytön kannattamattomaksi, ja tässä otan esimerkkinä vaikkapa paljon energiaa nielevän levyteollisuuden. Se on nostanut sähkön hintaa teollisuudelle noin 30 prosenttia, on nostanut polttoaineiden hintoja, ja ongelma on siinä, että siitä syntyy kustannuksia teollisuudelle, joita prosessiteollisuus ei voi siirtää tuotteisiin, koska näillä globaaleilla kilpailijoilla taas ei ole näitä vastaavia kuluja. Päästökulut, energiaverot totta kai rasittavat molemmat metsäteollisuutta raskaasti, ja siksi ministeri Pekkarisen viesti siitä, että ollaan valmiit puolittamaan teollisuuden energiaverorasitusta, oli lupaava. On ihan selvää, että tässä asiassa tämä lupaus pitää tällä kaudella lunastaa. Ongelma on se, että päästökauppa suosii myös toimijoita, jotka vasta tulevaisuudessa vähentävät päästöjään. Siksi se ei huomioikaan metsäteollisuuden nyt jo tekemiä merkittäviä päästövähennyksiä, vaan siitä syntyy välillisiä vaikutuksia, kuten puuraaka-aineen hinnannousu, ja ne ovat tarpeettomia lisärasitteita kilpailukyvylle.

Hyvin mielenkiintoinen kysymys on se, ohjaavatko sitten ilmastopoliittiset ratkaisut puun käyttöä jalostukseen tai polttoon. Nythän on käynyt näin, että päästöoikeuksien hintojen nousu ja polttoaineiden hintasuhde on johtanut osittain siihen, että turpeesta on tulossa kannattamaton polttoaine. Se on tavattoman huono ja valitettava asia. Vakava kysymys on myös se, saattaako tämä johtaa siihen, että osa raaka-ainepuusta ohjautuu jalostuksen sijasta polttoon, koska energiatehokkaan turpeen käyttö tavallaan estyy.

Suomessa metsäteollisuuden puuraaka-ainekulut ovat 2 000 miljoonaa euroa vuodessa, energiakulut taas 1 000 miljoonaa euroa vuodessa. Kustannusten nousu 20 prosentin tasolla tarkoittaa puuraaka-ainekuluissa 400:aa miljoonaa euroa ja energiakuluissa 200:aa miljoonaa euroa, eli nämä ovat aika fundamentaalisia lukuja, ja siitä johtuen on selvää, että nämä ovat tekijöitä, joiden kannalta, Suomen kilpailukyvyn kannalta, täytyy päästökaupparatkaisuja ja -rakennetta pohtia hyvin vakavalla tavalla tulevaisuudessa.

Puhemies! Päättäessään perusvoimaratkaisusta eduskunta teki päätöksen myöskin kotimaisen energian lisäämistoimista. Metsätähteen, kantojen, kierrätyspurkupuun, kaupan tuottaman polttokelpoisen jätteen keräys ja hyödyntäminen yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa lähti erittäin hyvin liikkeelle. Suomi pystyi rakentamaan mallin, jossa hyödynnettiin puun tai turpeen kaltaisen peruspolttoaineen rinnalla myöskin polttokelpoista jätettä. Tästä jo käytin muutaman lyhyen puheenvuoron toissapäiväisessä keskustelussa mutta haluan nostaa tämän vielä sen takia esiin, että nyt tämä hyvä, etevä, ympäristöystävällinen suomalainen malli, rinnakkaispolttomalli, on uhattuna sen takia, että EU:n jätteenpolttodirektiivi astuu voimaan ensi vuoden alussa. Direktiivihän on rakennettu puhtaasti tämän saksalaisen massapolttojärjestelmän varaan.

Kuinka tässä sitten on käynyt? Meillä oli jo rahat varattu tähän Martinlaakson kaasutuslaitoksen toteuttamiseen. Se viivästyi kohtuuttomasti Luonnonsuojeluliiton käynnistämän valitusprosessin vuoksi kolme vuotta, sitä ei toteuteta. Tämä olisi vähentänyt jätteiden vientiä kaatopaikalle 150 tonnia, olisi vähentänyt voimalaitoksen hiilen käyttöä 30 prosenttia sekä pienentänyt merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja muita päästöjä. Tällä oli Uudenmaan ympäristökeskuksen ja useiden muiden tahojen tuki, ja tänä päivänä tilanne on monen muun polttolaitoksen osalta samanlainen. Oulun polttolaitos on saanut ympäristöluvan, josta on valitus, Kotkan polttolaitos on saanut luvan, josta on valitus, Keravan polttolaitos on saanut ympäristöluvan, valitusaika kesken. (Ed. Pulliainen: Missä se Oulun laitos on?) — Sitä en tiedä. (Ed. Tiusanen: Missä Kotkan on?) — Lähellä kaupunkia. Mutta siitä huolimatta tämä on tosiasia, mitä kerroin: ympäristölupa on olemassa, mutta on valitettu. — Hyvinkää, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Jyväskylä, Kitee, Kokkola, Lohja, Pietarsaari, Pori — yksikään näistä polttolaitoksista ei ole saanut lupaa.

Kyllä tämä on iso ongelma, että jos meillä on malli, joka edellyttää, että jäte täytyy polttaa varsinaisessa jätteenpolttolaitoksessa, mutta jos me emme saa niihin lupia emmekä saa niitä rakennettua, niin silloin se polttokelpoinenkin jäte menee kaatopaikalle ja sitten joudutaan korvaamaan tätä polttokelpoista jätettä vaikkapa kivihiilellä. Silloin me teemme ratkaisuja, jotka sotivat ilmastopäästösopimuksia ja ympäristötavoitteita vastaan.

Puhemies! Näen näin, että laaja ympäristövaikutusten arviointi on totta kai paikallaan. Ympäristölupahakemukset pitää käsitellä huolellisesti, mutta niiden hidas käsittely, erittäin laajat valitusoikeudet, tuomioistuinten pitkät käsittelyajat ovat johtaneet nyt hankkeiden viivästymiseen ja osin myöskin toteutumatta jäämiseen. Sen takia tämä on pulma, koska energiakäytössä jäte katsotaan 60-prosenttisesti uusiutuvaksi energiaksi ja onnistuneella jätepolitiikan toteutuksella voisimme olla tilanteessa, jossa miljoona tonnia pääasiassa puuperäistä jätettä ohjautuisi nykyistä enemmän kaatopaikan sijasta energiantuotantoon. Jätteen energiakäytön edistymisen eteen täytyisi nyt todellakin voida tehdä jotakin, ja tässä on evästystä hallitukselle, että varsinkin valitusprosessien pituuteen ja tuomioistuinten päätösten hitauteen täytyisi löytää joitain nopeuttavia ratkaisuja.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastostrategia on nyt vihdoinkin eduskunnan käsittelyssä ja pitää sisällään monia tärkeitä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Kioton velvoitteiden täytäntöön panemiseksi maassamme.

Ilmastonmuutoshan on maailman suurin tämän ajan ympäristöongelma ja uhka. Se on myös suurimpia turvallisuusuhkia maailmassa. Kasvihuoneilmiö voimistuu jatkuvasti, ja jos nykymeno jatkuu, olemme todellisen ekokatastrofin edessä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen elämään ja toimintaan maapallolla niin taloudellisesti, sosiaalisesti, ekologisesti kuin kulttuurisestikin. Tarvitaan siis pontevia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ilmastonmuutoksen voimakkuudesta ja seurauksistahan on erilaisia arvioita, mutta yhteistä kaikille arvioille on sen tunnustaminen, että ihmisen toiminta on vaikuttanut ilmastoon vakavalla tavalla. Ilmaston lämpenemisen seurauksena arvioidaan sään ääri-ilmiöiden voimistuvan, muun muassa tulvien, myrskyjen, kuivuuden ja metsäpalojen lisääntyvän. Samoin ennustetaan merenpinnan nousevan veden lämpölaajentumisen ja napajäätiköiden ja ikiroudan sulamisen myötä, valtamerten virtausten muuttumista sekä luonnon monimuotoisuuden muuttumista, kun kasvi- ja eläinlajit eivät ehdi sopeutua muutokseen ja niiden nykyiset levinnäisyysalueet muuttuvat. Myös trooppisten tautien ja tuhohyönteisten leviämisen ennustetaan lisääntyvän sekä ympäristöpakolaisuuden kasvavan.

Arktisia alueita koskeva ilmastotutkimus osoitti, että jäätiköt ovat alkaneet huveta merkittävästi jo pohjoisilla alueilla. Ennusteiden mukaan tämä saattaa tietää loppua alkuperäiskansojen elämänmuodoille ja arktisten alueiden olosuhteista riippuville eläin- ja kasvilajeille.

EU:ssa on asetettu tavoitteeksi, ettei lämpötila nousisi nykyisestä kahta astetta enempää. Tämän ylittävän lämmön nousun on arvioitu muuttavan riskit kestämättömiksi. Kahdenkin asteen nousu tietää asiantuntijoiden mukaan korjaamattomia seurauksia. Arvioidaan, että seurauksena olisi muutaman vuoden takaisen Keski-Euroopan hellekesän kaltainen pysyvä säätila, mikä silloin tappoi suuren joukon ihmisiä.

Maailman terveysjärjestön tiedon mukaan ilmastonmuutoksen takia jo nykyisellään kuolee vuosittain 150 000 ihmistä. Vaikka kaikki päästöt pystyttäisiin nyt katkaisemaan, ei sekään enää estäisi ilmaston lämpenemistä, sillä ilmatilassamme on jo niin paljon hiilidioksidia sitoutuneena.

Suomi vastaa osaltaan kansainvälisiin ilmastovelvoitteisiin ja on näin hillitsemässä kasvihuoneilmiötä. Teollisuuden piirissä tavoitteena on vähentää 8 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Näillä toimilla saadaan tehokkaasti vähennettyä haitallisia hiilidioksidipäästöjä, ja näiden päästövähennysten toteuttamiseksi ja niiden seurauksiin varautumiseksi hallitus aikoo laskea samalla teollisuuden energiaveroa. Tällä pyritään tasapainoiseen kokonaisuuteen, joka niin täyttää ilmastovelvoitteet kuin myös pitää huolta teollisuuden toimintaedellytyksistä ja sitä kautta työpaikoista.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan päästökaupan lisäksi vahvasti uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä, energian säästöä ja sitä tukevia taloudellisia ohjauskeinoja, ympäristöteknologiaan panostamista, kestävää kaavoitus- ja maapolitiikkaa, joukkoliikenteen kehittämistä sekä biopolttoaineiden edistämistä.

Energian säästö on yleensä myös taloudellisesti kannattavaa. Teknisin ratkaisuin kuten taajuusmuuntimin on mahdollisuus saada hyviä tuloksia aikaan. On hyvä, että strategiassa on esillä näitä toimenpiteitä, joiden konkreettisia toimia tuleekin viedä eteenpäin ja tehdä niitä tukevia päätöksiä. Pelkkä ylevä teksti ei riitä. Näiden osalta olisin kyllä toivonut kunnianhimoisempia ja konkreettisempiakin hallituksen tavoitteita.

On hyvä, että konkreettisesti strategiassa on nostettu esiin ympäristöteknologiaan satsaaminen, mihin on sitouduttu osoittamaan 60 miljoonaa euroa lähivuosina. Ympäristöteknologiaan satsaamalla on mahdollisuus lisätä kilpailukykyämme ja luoda Suomeen vihreää Nokiaa. Tällä hetkellähän jo Suomesta viedään muun muassa tuulivoimaloiden komponentteja paljon maailmalle.

Hyvää on myös uusiutuvien energialähteiden käyttöön osoitetut satsaukset, metsähakkeeseen osoitettava 6 miljoonaa euroa ja biopolttoainedirektiivin täytäntöönpanoa koskevat seikat. Tulee myös vahvasti harkita ansiottoman windfall-voiton rajoittamista. Tämä lisätulohan tarvittaisiin kipeästi uusiutuvien ja kotimaisten energialähteiden käytön edistämiseen esimerkiksi energiatukien kautta. Kotimaisiin energialähteisiin satsaaminen on myös työllisyyden ja aluepolitiikan kannalta tärkeää. Myös esimerkiksi maalämmön käyttöönottoa tulee tukea ja edistää.

Valitettavasti tarvitaan myös sopeutumistoimia. Maa- ja metsätalousministeriön keväällä julkaisema ilmastonmuutoksen kansallista sopeutumista käsittelevä teos kuvaa niitä seurauksia, niin etuja kuin haittojakin, mitä yhteiskunnan eri sektorien arvioidaan kohtaavan ilmastonmuutoksen seurauksena. Muutokset tulevat olemaan rajut, puhumattakaan globaalin tason seurauksista, joita muun muassa matalat saarivaltiot kohtaavat.

Sopeutuminen tulee vaatimaan yhteiskunnan resursseja. On hyvä, että strategian liitteenä onkin myös sopeutumisstrategia. Itse olen huolissani, kuinka yhteiskuntamme pystyy satsaamaan tarvittaviin sopeutumistoimiin samalla, kun ilmastonmuutoksen torjuntaan tulee satsata merkittävästi. Sopeutumistoimia tärkeämpää on kuitenkin ohjata resursseja yhä enemmän ilmastonmuutoksen hillintään, sen ennaltaehkäisyyn nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus.

Valistus- ja kansalaisjärjestöjen toimintaa ilmastonmuutoksen torjuntatyössä tulee tukea, minkä vuoksi satsaus tiedotus- ja koulutustoimintaan on tärkeä pieni lisänsä tässä työssä. Esimerkiksi ilmastolähettilästoiminta on ollut tärkeää oppilaitoksissa. Ilmastonmuutokseen liittyvät asiat tulisi tuoda lähemmäksi ihmisiä.

Eduskuntakäsittelyssä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita tulee käsitellä laaja-alaisesti sekä pidemmän aikavälin tarkastelulla. Kyse on viime kädessä koko maapallon tulevaisuudesta. Talouden ja työllisyyden turvaaminen ja niiden kestävyys tulee huomioida kuitenkin niin, etteivät ne saa ohittaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Kaiken toiminnan, taloudenkin, edellytys on viime kädessä hyvinvoiva ympäristö.

Tarvitaan myös aktiivista kansainvälistä politiikkaa, jolla kehitysmaat, Aasian maat ja Yhdysvallat saadaan mukaan entistä tiiviimpään yhteistyöhön ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Meidän tulee ottaa vastuu lastenlastemme tulevaisuudesta. Tämä selonteko on vasta varsin pieni askel oikeaan suuntaan. Jatkossa tarvitaan rohkeutta suurempiin askeliin.

Arvoisa puhemies! Kannatan esityksiä siitä, että asiaa käsittelevä valiokunta olisi ympäristövaliokunta. Hyvä on myös puhemiesneuvoston esitys siitä, että lausunnon strategiasta antavat myös maa- ja metsätalousvaliokunta sekä liikenne- ja viestintävaliokunta, joiden toimialaa strategia tulee myös merkittävästi käsittelemään.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! I mitt tidigare anförande föreslog jag att redogörelsen skall remitteras till miljöutskottet. Jag drar nu tillbaka det här förslaget och understöder i stället ledamot Pulliainens förslag att ärendet skall remitteras till miljöutskottet för betänkande och dessutom till finansutskottet, ekonomiutskottet, jord- och skogsbruksutskottet samt kommunikationsutskottet för utlåtande.

Arvoisa puhemies! Ehdotin tässä aikaisemmin, että selonteko lähetetään mietinnön tekoa varten ympäristövaliokuntaan, mutta koska ed. Pulliainen teki tästä paremman ehdotuksen — hän ehdotti, että selonteko lähetetään ympäristövaliokunnalle mietinnön tekoa varten ja valtiovarainvaliokunnalle, talousvaliokunnalle, maa- ja metsätalousvaliokunnalle ja liikenne- ja viestintävaliokunnalle lausunnon antoa varten — niin poistan oman ehdotukseni ja kannatan ed. Pulliaisen ehdotusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun viisi minuuttia kävi todella lyhyeksi, että melkein niin kuin lennosta putosin alas, niin nyt sitten pari päivää myöhemmin kerron vähän sitä, mitä piti oikeastaan varsinaisesti sanoa.

Ensinnäkin minä vielä palautan mieliin sen asian, mistä tässä niin sanotussa ilmastonmuutoksessa on kysymys. Siinähän on kysymys siitä, että kaikkien niiden fossiilisten energianlähteiden, joitten määrä on tavallaan tiedossa maapallolla, käyttöön ei mennä, vaan poikkaistaan se käyttö, niin että hiilidioksidia, jota ei pystytä sitomaan yhteyttämisreaktiossa tai saamaan liukenemaan vesiin ja meriin erikoisesti, ei synny. Siitähän tässä on kysymys.

Eli kysymys on siitä, millä tavalla uusiutuvalla energialla ja siihen tukeutumisella pystytään tämä katkaisureaktio saamaan aikaiseksi. Se on näin yksinkertainen asia. Ne fossiiliset energianlähteet ovat varastoituneet maapallon pintakerrokseen 500 miljoonan vuoden aikana. Nyt 200 vuodessa niitä ollaan käyttämässä niin sanotusti loppuun ja siitä seuraa tietysti kaikenlaista, kun ne sitten jäävät ilmakehään eivätkä ne sitoudu mihinkään eivätkä liukene mihinkään. Tästä vain on kysymys.

Kysymys on nyt siitä, millä keinoilla tämä katkaisuoperaatio hoidetaan, ja yksi merkittävimmistä siinä on uusiutuviin energianlähteisiin tukeutumisen järjestelmä. En toista sitä, mitä jo aikaisemmin ehdin sanoa. Erikoisesti kiinnitin huomiota siihen, että chp-laitosten osalta kaukolämpöosa pitää pystyä hoitamaan, muuten se kokonaisuus ei toimi. Eli aina pitää katsoa, että se kokonaisuus toimii kaikissa olosuhteissa, ja sehän merkitsee nimenomaan hajautettua järjestelmää.

Maalämpöosuuden totesin jo aikaisemmin. Pellettimenettelyt pelto- ja metsäenergian osalta totesin jo aikaisemmin, ja nehän kytkeytyvät nimenomaan chp-ratkaisuihin. Sen järjestelmän täytyy olla kokonaisuutena kunnossa niin, että tämä mahdollisuus maksimaalisesti voidaan hoitaa. Niin ikään edelleen käsittelin jo tuulipuistot ja laajat aurinkoenergiaratkaisut, joihin jälkimmäisiin maatilatalous antaa aivan erikoisen mahdollisuuden sen takia, että perusrakenteet ovat olemassa niissä rakennuksissa. Käytetään se kattopinta hyväksi ja otetaan se tuotettu sähkö sitten valtakunnan verkkoon Saksan mallin mukaisesti.

Sitten siihen se minun lentoni viimeksi katkesikin, ja nyt sitten siihen, mitä jäi kertomatta. Erikoisesti jäi kertomatta tämä paljon mieltä lämmittänyt bioetanoli, suomeksi sanottuna pirtu. Nyt täällä eräissä puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota Ruotsin tilanteeseen, siis Ruotsihan on ryhtynyt käyttämään aktiivisesti bioetanolia. On moitittu Ruotsia siitä, että Ruotsi hankkii tämän bioetanolin Brasiliasta, jossa se tuotetaan sokeriruo’osta.

Minä en katso tätä asiaa ollenkaan näinpäin, vaan minä katson tämän asian kulttuurisena lähtökohtana. Eli opetetaan ruotsalaiset hankkimaan kalustoa, joka pystyy sitä bioetanolia käyttämään hyväksi, luodaan järjestelmä, jossa bioetanoli on tehty houkuttelevaksi bioenergiavaihtoehdoksi, ja siinä vaiheessa, kun tämä käyttäjäpuoli on kunnossa, sitten ruvetaan sitä omaa bioetanolituotantoa voimallisemmin kehittämään, kun tällä hetkellä siis tätä harjoituspolttoainetta on Brasiliasta saatavissa varsin kohtuulliseen ja alhaiseen hintaan.

Tässä suhteessa Ruotsista pitää ottaa mallia siitä, millä tavalla ne porkkanat tämän homman hoitamiseen on kehitetty, eli niitä ei tarvitse Suomessa keksiä, kun ne on jo Ruotsissa valmiiksi keksitty. Ei mitään muuta kuin kopioidaan sieltä samalla tavalla kuin aikoinaan virkaehtosopimuslainsäädäntö kopioitiin pilkkuvirheitä myöten. Suomihan on kaksikielinen maa, jossa toinen kotimainen on ruotsin kieli, ja ruotsin kielellä ne Ruotsin laitkin on tehty, ei muuta kuin kopioidaan ne sieltä vaan ja käännetään ne sitten suomeksi, niin asia on sillä tavalla kunnossa.

Edelleen meillä on biokaasuvaihtoehto olemassa. Senkin suhteen on olemassa kaikki varsinainen pilottityö jo tehtynä. Ei mitään muuta kuin ryhdytään vaan käytännön toteuttamiseen ja laajentamiseen hajautettuna järjestelmänä. Meillä on olemassa käytössä jo automaattinen vetyasema pilottihankkeena, tekniikka on hallinnassa, kaikki on kotimaista. Ei mitään muuta kuin ryhdytään perustamaan automaattisia vetyasemia ja jälleen otetaan Ruotsista se malli siltä osalta kuin siinä tarvitaan lisäopiksi otettavaa jne.

Toisin sanoen meillä on kaikki mahdollinen edellytys jo olemassa. Tieto on olemassa, kaikki mahdollinen siihen liittyvä tekniikka on olemassa ja porkkanateollisuus eli se, millä tavalla näitä porkkanoita voidaan käyttää, sekin on jo tiedossa ja olemassa.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan erityisenä asiakohtana on jätehomma. Minä olen ollut aika masentunut, jos nyt näissä politiikan kuvioissa masentunut voi koskaan ollakaan, siitä, miten tämä jätehomma on ymmärretty. Meillä on olemassa Ämmässuon suunnitelma, joka on äärimmäisen fiksu suunnitelma ja joka tarkoittaa sitä, että kaikki ne jätefraktiot, jotka pystytään ottamaan erikseen ja edelleen hyötykäyttämään, myös käsitellään niin. Se on teknologisesti, teknisesti, hallinnassa oleva, tiedossa oleva järjestelmä. Kun siinä sitten syntyy se niin sanottu rejekti, jota ei nyt voi erotella millään tavalla hyötykäyttöfraktioiksi, niin se rejekti sillä järjestelmässä syntyvällä lämmöllä kuivatetaan ja sitten se voidaan kaasuttaa missä tahansa laitoksessa, niin kuin olisi ollut siinä Martinlaakson ratkaisussa. Mutta siinä nyt sitten tekniikka petti, siis lainsäädäntötekniikka ja lupatekniikka petti, ja siinä ei sitten lopuksi näyttänyt kukaan hallitsevan mitään.

Tätä Ämmässuon mallia pitäisi kopioida ympäri Suomen, ja silloin kaikki perusteet, jotka nyt valitusprosesseissa ovat mukana, menettäisivät merkityksensä. Eli tämä on ikävää, että tässä joku rupeaa aina niin kuin pätkimään ja sillä tavalla kaikki hyvä näyttää menevän poskelleen.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tässä on nyt jo tietysti hiukan aikaa ryhmäpuheenvuorosta, jossa myöskään kymmenessä minuutissa ei ehtinyt suinkaan tästä asiasta sanoa kaikkea taikka läheskään kaikkea, mutta ainakin tässä välillä on kyllä aika tavalla mennyt myös ilmastomuutos eteenpäin.

Muutamia kommentteja tähän keskusteluun. Yksi yleinen piirre on se, että huoli on osoitettu kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa, yleensä kaikkien kansanedustajien puheenvuorot ovat saman suuntaisia tässä, huolta kannetaan. Mitään epäilypuheenvuoroja, onko sitä ilmastonmuutosta vai ei, ei ole, eikä viittauksiakaan sinänsä niihin.

Muutamia asioita. Tämä decoupling eli irtikytkentä, mihin muun muassa ed. Pulliainen viittasi omassa puheenvuorossaan, sehän oleellisesti merkitsee elintason nousun, hyvinvoinnin nousun, irtikytkemistä päästöjen lisääntymisestä ja myös sitä, että tämä yhteys voitaisiin katkaista sen suhteen, että elintason nousua ei välttämättä ole sidottu energiankäytön lisäämiseen.

Kestävä kulutus ja tuotanto on tärkeä päämäärä myös YK:ssa. Se on Csd:ssä eli kestävän kehityksen komiteassa vuosiksi 2010-2011 sinne paalutettu. Se oli Johannesburgissa vuonna 2002 vahvasti esillä, ja se oli nimenomaan EU-hanke, jota Suomi on taas EU:n sisällä vienyt maana eteenpäin, siis meidän näkökulmastamme erittäin tärkeä hanke.

Se liittyy oleellisella tavalla hiilidioksidimäärien vähenemiseen, kaikkien kasvihuonekaasujen määrän laskuun, sillä lailla, että se, mitä tuotetaan, tuotetaan entistä vähemmällä ja entistä parempaa saadaan aikaan. Se on myös se sama periaate, mikä on Suomen kansallisen Kultu-toimikunnan eli kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunnan antama nimi tälle Kultu-toimikunnan mietinnölle. Se on juuri tämä Vähemmästä enemmän ja paremmin.

Energiansäästön yleislaki kuului silloin toukokuussa 2002 hyväksyttyihin ponsiin, kun ydinvoimasta äänestettiin, ja silloin aika monella ponnella haravoitiin kasaan se joukko, joka saatiin enemmistöksi, kun viidennestä ydinvoimalaitoksesta päätettiin. Mutta energiansäästön yleislakia ei ole todellakaan toteutettu.

Tässä keskustelussa on myös tullut paljon ja usein esille se, että ei ainoastaan energiapolitiikalla, veroilla, sähköveron alentamisella tai biopolttoaineiden tukemisella ratkaista tätä mahtavaa edessä olevaa haastetta eli vähentää hiilidioksidi- ja kasvihuonepäästöjä tasolla 50—80 prosenttia vuoden 1990 tasosta esimerkiksi vuoteen 2050 mennessä tai vähentää tasolla 10—30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Nämä ovat päämääriä, joihin EU on sitoutunut. Mutta tämä selonteko ei näihin kysymyksiin vastaa, ei se kyllä selkeätä tiekarttaa piirrä myöskään siihen, miten Suomi saavuttaa vuosina 2008—2012 vuoden 1990 tason. Keinoja, piirteitä, linjauksia, niin kuin tämän selonteon nimi on, niitä kyllä kerrotaan.

Kokonaisyhteiskunnallinen näkemys, ihmisten mukaansaanti, koulutus, yliopistojen, koulujen, merkitys tässä asiassa, tutkimuksen merkitys, liikenteen, maatalouden ja yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen, maankäyttö, alueiden käyttö, kaavoitus, suunnittelu, rakennussäädökset ja niiden todellinen toimeenpaneminen, puurakentaminen hiilinieluna jne., ne puuttuvat tästä selonteosta. Suomalainen kantaa selässään 16 tonnin hiilidioksidisäkkiä vuosittain per asukas, tämä on päästömäärämme. Olemme siis todellakin kymmenen kärjessä maailman mittakaavassa.

Täällä on myös, puhemies, puhuttu Kioton sopimuksesta ja puheenparsia aina silloin tällöin värittää myös se, ettei oikein tunneta sitä sopimusta. Kioton sopimuksessa ovat mukana myöskin näistä niin sanotuista kuudesta, joista täällä on paljon ollut puhe, Kiina, Intia, Japani, Korean tasavalta, sen ulkopuolella näistä kuudesta ovat Yhdysvallat ja Australia.

Kun Kioton sopimus säädettiin vuonna 1997, niin Yhdysvallat oli siinä silloin mukana ja Yhdysvaltain vaatimuksesta siihen tulivat nämä mekanismit, niin sanotut joustomekanismit, ja nimenomaan Yhdysvaltain vaatimuksesta tuli mukaan päästökauppa. Nyt päästökauppa on sisällä, Yhdysvallat ulkona.

Sen lisäksi silloin tunnettiin myös, siis kahdeksan vuotta sitten, historiallista vastuuta siitä, että teollisuusmaat ovat 100 vuotta, 150 vuotta, lisänneet hiilidioksidimäärää ilmakehässä ja käyttäneet fossiilisia polttoaineita, etenkin kivihiiltä. Tämä vastuu tulee esiin sillä tavoin, että Oecd-maat, teollisuusmaat ja siirtymätalousmaat, ovat niitä, joilla on sitovat velvoitteet Kioton sopimuksessa. Mutta samalla Kioton sopimuksen kaikki osapuolikokoukset myöskin vuosi sitten Buenos Airesissa ja tänä vuonna Montrealissa tähtäävät siihen, että kehittyvät teollisuusmaat joutuvat myös sitovien säännösten piiriin. Esimerkiksi Buenos Airesissa 2004 joulukuussa sekä Intia että Brasilia, molemmat, pitivät oman esityksensä siitä, millä tavalla ja kuinka paljon ne päästävät kasvihuonekaasuja ja minkä näköinen visio niillä on siitä, miten ne hallitsevat ja pyrkivät vähentämään tätä päästömäärää. Tavallaan ne ovat astumassa tähän sitovuuteen mukaan, ja on sanomattakin selvää, että vuoden 2012 jälkeen myös kehittyvien maiden päästöt on saatava sitovuuden piiriin tavalla tai toisella, se on selvä, mutta myöskin Yhdysvallat mukaan, sekin on selvä asia.

Mutta tämä ei merkitse sitä, että Kioto olisi huono sopimus. Kioto on maailman mittakaavassa suurin, merkittävin sopimuskokonaisuus, jonka puolesta on tehty, voisi sanoa, aina 70-luvulta lähtien työtä, ja ilman YK:ta me emme selviä myöskään tästä, ei tällaisilla privaattikumppanuussopimuksilla tai niiden tyyppisillä ratkaisuilla.

Japanista on puhuttu, että se kuuluisi johonkin likaiseen puolitusinaan. Ei toki kuulu. Japanin Kioton-velvoite on 6 prosenttia. Muistutan, että Suomen Kioton-velvoite on EU:n sisällä tapahtuvan taakanjaon jälkeen 0 prosenttia vuoden 90 päästötasoon nähden.

Mutta, puhemies, meillä on ollut täällä vahvasti yhteistä tahtoa. Se on hyvin tärkeä asia. Jotkut asiat ovat tulleet vain marginaalissa esille. Muun muassa vetytalous on tullut tällä tavalla esille, joka kuitenkin vuoden 2001 selonteossa oli aika vahvasti esillä. Ja kun täällä puhuttiin muun muassa, tämä on nyt vähän kommentti ed. Laukkaselle, näistä polttolaitoksista, niin niiden ongelmat on hallittava. Yhdyn tähän käsitykseen, että me olemme nyt välivaiheessa ja energian polttaminen ei onnistu, kotitaloudesta tulevaa energiajätettä ei polteta, tämä on kymenlaaksolainen ongelma, mutta kun Kotkan polttolaitos, niin sanottu hyötyvoimala, joka käyttää siis jätteitä, sijoitetaan käytännössä aivan lähelle asutusta ja olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisään, niin on aivan selvä, että se ei ole mikään jätepolttolaitoksen sijoituspaikka. Mutta siihen on taas muut syyt, lähinnä teollisuushöyryn tuotanto.

Lopuksi, kotkalainen asia myös, kun näen, että täällä on myös kotkalaisia paikalla ja myös virolaisia. Totean sen, että Kotkassa toimii Kotkan sairaala, toimii myös Stora Enson Laminating Papers -yhtiö ja se tarvitsee puuraaka-ainetta ja sen toiminta on jossakin määrin uhattuna, uskoakseni tavallaan aika vakavasti uhattuna sen vuoksi, että sahojen sahanpurun hinta nousee ja siinä kilpaillaan energiantuotannon kanssa samasta raaka-aineesta ja siitä saattaa tulla todella suuria ongelmia.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Minkä unohdin tuossa puheenvuorossani mainita, oli kiitos hyvälle lahtelaiselle koululaitokselle, kun siellä vanhempainyhdistys järjestää luentotilaisuuksia lapsien vanhemmille. Siellä minäkin sitten sain oppia, kun eräs energiayhtiön johtava toimenhaltija tuli kertomaan, eräitä faktoja energiataloudesta, ja ne olivat hyvin hyödyllisiä tietoja vaikka meille kaikille kuulla.

Mutta mikä kiinnitti huomiota, niin näyttää olevan yleisestikin vielä tiedostamatta se, että mitä korkeampi elintaso, sitä enemmän energiaa käytetään, eli esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa — Kanadahan on samalla korkeudella kuin Suomi suurin piirtein — käytetään paljon energiaa. Mitä korkeampi elintaso, sitä energiasitovampi tämä yhteiskunta on, ei pelkästään sen takia, että on kylmä ilmanlaatu niin kuin täällä pohjoisessa Suomessa. Nythän on jopa tutkimuksia, että Golfvirran nopeuskin olisi hidastumassa, ja kun on puhuttu siitä mahdollisesta Golfvirran kääntymisestä, niin kyllä siellä vaan on niitä nopeuksia pystytty mittaamaan, että on tullut virtausnopeuden muutoksia.

Sitten toinen juttu, mihin haluan kiinnittää huomiota, on se, että vaikka tämä nyt on marginaalista, mutta kun puhutaan siitä, kuinka paljon pk-puolelle sijoitetaan rahaa ja kuinka saadaan työpaikkoja ja vientiteollisuutta ... — On aika ehkä siirtyä puhujakorokkeelle.

(Korokkeelta) Koska tätä energiateknologiaakin Suomessa on, niin esittäisin yhden toivomuksen, kun satun nyt tietämään sen henkilökohtaisesta kokemuksesta eräissä hallituksissa, että aurinkoenergiaakin voidaan Suomessa käyttää, niin hupaisalta kuin se kuulostaakin. Jopa Saksassa käytetään parkkimittareitten energialähteenä aurinkokennoja. En ymmärrä, miksi Suomessa sitä ei pystytä markkinoimaan, niin että täälläkin on jouduttu näitten paneeleitten tuotanto lopettamaan, kun niitä ei ole saatu markkinoitua eteenpäin. Kyllä tähän suomalaisen osaamisen markkinointiin pitäisi kiinnittää huomiota, kun sitä osaamista ja kauppatavaraakin on, mutta ehkä nyt olisi sitten syytä kiinnittää huomiota siihen, että opimme markkinoimaan sen tavaran, mitä meillä on. Tämän halusin sanoa.

Vielä terveydenhuollosta, josta puhuin, ja näistä pienhiukkasista: Suomen ilmanlaatu sinänsä on direktiiviin verrattuna puhdasta, mutta siitä huolimatta meille tulee sitä kaukolaskeumaa muualta. Toivoisi, koska se johtuu kuitenkin liikenteestä ja myös energiasta, että siihen kiinnitettäisiin huomiota, kun valiokunnissa käsitellään tätä asiaa.

Ulkoilman epäpuhtaudet liittyvät selkeästi tähän energiantuotantoon myös ja tähän kyseessä olevaan asiakirjaan. Täytyy muistaa, että tämmöiset hengityselin- ja sydänsairaat, esimerkiksi vanhukset ja lapset, ovat herkkiä näille ulkoilman epäpuhtauksille. On arvioitu, että yhdyskuntailman epäpuhtaudet ja erityisesti hiukkaset aiheuttavat Suomessa noin 3 000 ihmisellä astmaoireiden pahentumista ja 30 000—40 000 lapselle hengitystieinfektioita. Tuoreiden arvioiden mukaan jopa 1 000 ihmistä vuodessa kuolee näitten ilman epäpuhtauksien vuoksi ennenaikaisesti. Eli missä ovat nyt kaikki ne, jotka puhuvat sosiaali- ja terveydenhuollosta ja ympäristönhuollosta? Ympäristöterveydenhuolto on aika uusi ala, jossa on paljon uutta, ja nyt on saatu tämä Reach-kemikaaliasetuskin aikaiseksi, joka turvaa, oliko se nyt, 4 500 ihmisen hengen, estää mahdollisia kuolemia. Toivon, että tähän nyt suhtaudutaan vakavasti ja kun se ympäristöjohtajalakikin muutettiin, tähän kiinnitetään huomiota ja kutsutaan asiantuntijoita paikalle ja kuullaan myös ilmastostrategian ihmisen terveyteen vaikuttavista seikoista.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Ed. Nurmen esittämään huoleen voi mielellään yhtyä. Samoin olen hyvin mielelläni samaa mieltä niistä perusteista, minkä vuoksi ilmasto on muuttunut ja on muuttumassa, joita ed. Pulliainen esitti tiedemiehen pätevyydellä. Siihen ei ole mitään sanomista niistä perusteista. Se, että me nyt 200 vuodessa käytämme hyväksemme kaiken sen, minkä 500 miljoonan vuoden aikana on varastoitunut pintakerroksiin, ei tietenkään ole perusteltua. Siihen pitää puuttua.

Sen sijaan, kun aikaisemmin täällä keskustelimme siitä, mitä kaikkea maaperässä on, huomasin olevani eri mieltä ed. Pulliaisen kanssa. Olen ydinvoiman kannattaja, ja ed. Pulliaisella on huoli siitä, että uraani loppuu. Kun tiedämme, että säteilyä on kaikkialla koko ajan, niin luotan siihen, että sitä säteilyä riittää kyllä pitkäksi ajaksi hyödynnettäväksi sillä tavoin, että me tämän ilmastonmuutoksen osalta vähintään olemme plussapuolella voimakkaasti sitä käyttämällä.

Täysin perusteltua on huoli ilmastonmuutoksesta. Tämän huolen korjaamiseksi ei auta kuin pieneltä, pieneltä muruseltaan se, mitä me täällä Suomen eduskunnassa puhumme ja päätämme. Tärkeämpää olisi se, että ne opit, joita täältä julistamme, joita meillä on vähän joka sektorille, saataisiin maailmanlaajuisesti, globaalisti, toimimaan. Ainoastaan siten me saamme myös tuloksia aikaan. Ei ole mahdollista, että viiden kuuden miljoonan ihmisen Suomi ratkaisisi 7 miljardin ihmisen ongelmat. Tärkeätä olisi tämän viestin vieminen eteenpäin kansainvälisillä areenoilla, järjestöissä, kokouksissa jne., että me saisimme kaikki maailman maat yhtymään siihen huoleen vakavasti ja todella. Siellä on myös — tietenkin realismia — otettava huomioon se, että monet monet maat ovat siinä kehityksen tilassa, että väkisinkin joudutaan hyödyntämään henkilökohtaisessa perheiden energiataloudessa niin alkeellisia keinoja, että ilmaan tulee saasteita valtavat määrät, ja kun ihmisten lukumäärä on niin suuri, niiden vaikutus on valtava.

Selonteko perustuu keskeiseltä lähtökohdaltaan oikeaan asiaan. Se perustuu siihen, miten me käytämme uusiutuvia energiamuotoja ja miten me hyödynnämme meidän maassamme olevaa monipuolista bioenergiajärjestelmää ja miten me hyödynnämme jätteiden käsittelyä oikealla tavalla. Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen on ainoa oikea tapa. Me joudumme käyttämään teollisuudessa massiivista energiaa. Meidän teollisuutemme on raskasta teollisuutta, se on paperiteollisuutta, vahvaa metalliteollisuutta. Ne laitteet ja järjestelmät eivät toimi tuulivoimalla. Paperikoneen sylinteri ei pyöri tuulivoimalla, tämä on vanha viisaus. Sen vuoksi pienetkin lähteet, eri muotoiset uusiutuvan energian muodot, on aivan välttämättä valjastettava käyttöön.

Ongelma numero yksi on ainakin niillä seuduilla, joissa on turvetuotantoa ja turpeen käyttöä, se, miksi on päässyt tapahtumaan, osin Suomen parlamentin omiin päätöksiin, turpeen sisällön käsittäminen aivan väärin; niin monet maailman maat ja kansat ymmärtävät, että turve on uusiutumaton luonnonvara. Turve uusiutuu, se uusiutuu hitaasti, mutta se ei uusiudu sillä vauhdilla kuin edustaja, professori Pulliainen sanoi, 500 miljoonan vuoden kuluessa, vaan siinä puhutaan kuitenkin tuhansien vuosin muutoksista. Joka tapauksessa se uusiutuu. Sen hyödyntäminen on meille välttämätöntä, se antaa myös runsaasti työtä, ja me tarvitsemme sitä laitostemme käytössä lämmitykseen ja lämpö- ja sähköenergian tuotantoon. Minä toivoisin kaikkien voimien olevan siinä mukana, että me tuemme sen työryhmän työtä, jonka kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut ja jossa turve nyt todella huolella katsotaan kaikkineen läpi ja analysoidaan ja selvitetään niin, että sen käytön helpotus voisi olla realismia.

Puuraaka-aineen käytössä tietysti meillä on keskeisen tärkeää se, että me olemme todella suuri bioenergian käyttäjä. Maassamme on ykkösenä luonnollisesti teollisuutemme, metsäteollisuutemme, jäteliemi, joka antaa tuon peruskuorman, mutta sen jälkeen kaikki varsinaisesta puuaineksesta käytettävä on mitä tervetulleinta. Herra puhemies tuntee hyvin pellettienergian, ja se kaikki, mitä pelletin käytön hyödyntämiseksi voidaan tehdä, on äärimmäisen tärkeätä. Pelletin käyttö on myös teknologisesti tullut paljon helpommaksi, koska teollisuus on tullut voimakkaasti mukaan. Se ei ole enää sellaista pelletin lapiointia määrätuntivälein lämmitysjärjestelmiin, johon jokainen puutuu, vaan automaattijärjestelmät toimivat moitteetta, aivan niin kuin öljylämmitysjärjestelmä.

Näitä kaikkia on alettava kehittää yhdessä jätteidenpolton kanssa. Minä olen kyllä ed. Tiusasen kanssa vähän eri mieltä siitä, mihin jätteidenpolttolaitos, siis nykyaikainen laitos, sopii tai ei. Juuri tällainen ajattelutapa lisää ihmisten ennakkoluuloja ja sitä valitusherkkyyttä, mikä Suomen lainsäädäntöön on tehty mahdolliseksi. Kun puhutaan jätelaitoksesta, karvat nousevat pystyyn, niskavillat kuin Jukolan Jussilla, että meidän alueellemme tai sitä aluetta lähelle tuodaan joku haiseva, pölyävä, savuava laitos. Nykyaikaiset jätteenpolttolaitokset, joissa lämpötila nostetaan reippaasti yli tuhannen asteen, ovat sellaisia, että niitä ei edes huomaa, ellei nyt välttämättä tienviitoista näe, että siinä on polttolaitos.

Minusta ei pitäisi innostaa ihmisiä vastustamaan jätteidenpolttolaitoksia ja kaasutuslaitoksia. Eiväthän ne voi olla kaukana erämaassa, koska niiden tuottamaa lämpöhyötyä pitää myös kyetä hyödyntämään taloudellisesti viisaasti. Aivan järjetöntä ajatella, että ne laitettaisiin pitkälle käyttäjien tarpeesta. Aivan mahdoton ajatus.

Koska puheaikataulu jää lyhyeksi, jätän monta aihetta tässä vielä. Jos mahdollista, käytän uuden puheenvuoron.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin ihan lyhyt kommentti vielä tähän jätteenpolttokeskusteluun. Niin kun sanottu, meillähän oli kehitetty tämä erinomainen rinnakkaispolttojärjestelmä, jossa voitiin polttaa peruspolttoaineen rinnalla polttokelpoista jätettä, joka yleensä oli vielä lajiteltua. Tämän mallin direktiivin kirjoittajatkin totesivat parhaaksi mahdolliseksi, mutta ei voitu kirjoittaa tämän pohjalle direktiiviä, vaan piti ottaa pohjaksi saksalainen massapolttomalli. Nythän, niin kuin ed. Juhantalo täällä sanoo, on arinapolttokaasutukseen perustuva poltto, joka toimii massapolttolaitoksissa ja toimii hyvin puhtaalla uudella teknologialla. Ei se ole mikään ongelma enää, sijaitsee se lähestulkoon missä tahansa. Sen takia pitäisi nyt löytää keinot, että saisimme hyvin nopeasti aikaan näitä laitoksia Suomeen, kun kerran tähän massapolttodirektiiviin nyt mennään. Sen takia tästä valitusprosessien kestosta on tullut se ongelma, ei itse valituksesta, sanotaan se nyt tältä paikalta myöskin, ettei siitä jää epäselvyyksiä. Valitusoikeutta, totta kai, pitää kunnioittaa, mutta prosessien kesto on mahdoton, koska se lyö korville sitten varsinaisia tavoitteita.

Herra puhemies! Halusin tässä puheenvuorossa ottaa vielä esiin liikenteen päästökysymykset, koska selonteossa käsitellään myöskin sitä ja liikenne- ja viestintävaliokunta on myöskin yksi lausunnonantajavaliokunnista. On aivan selvä asia, että koska liikenne on nyt tällä hetkellä päästökaupan ulkopuolella ja liikenteen päästöt ovat kuitenkin merkittävä haaste myöskin päästösopimuksen kannalta, tätä kysymystä voidaan lähestyä tavallaan hyvin moniarvoisella, moni-ilmeisellä tavalla. Jos katsellaan vaan autojen käytön kannalta ja polttoaineiden kannalta, on selvää, että liikenteen biopolttoaineiden edistämisessä ja kehittämisessä voidaan tehdä tavattoman paljon.

Kaikista tärkein ohjauskeino sillä alueella on tietysti autoverotuksen uudistaminen. Voidaan edistää sellaista autokantaa, jossa korostuu ympäristöystävällisyys, kun autoverotus muutetaan suosimaan vähäpäästöisiä, uutta tekniikkaa käyttäviä autoja, mutta aivan samalla tavalla me voimme edistää myöskin merkittävällä tavalla biopolttoaineiden tuotantoa jopa kotimaassa ja nimenomaan veropoliittisin ohjauskeinoin. Nythän Neste Oil on aloittamassa reilun vuoden kuluttua biodieselin tuotannon Suomessa tuossa Porvoon lähellä. Se tulee olemaan erittäin merkittävää. Neste Oil sai jo tarjouksen, koko sen vuosittainen tuotanto olisi ostettu Saksaan kertaheitolla, yhdellä kaupalla, mutta haluttiin säästää se Suomeen kotimaiseen kulutukseen. Tämän laitoksen tuotto tulee riittämään sellaiseen seokseen, jossa sekoitetaan biopolttoainetta dieseliin ja bensiiniin, niin että niiden ekoaste nousee sinne yli 5 prosentin, mikä on hyvin merkittävä avaus tässä.

Eli me vähennämme tällä tuontiriippuvuutta, me vähennämme kasvihuonekaasuja, polttoaineen kulutuksen kasvun tyydyttäminen ja raakaöljyn hinnan pitäminen kohtuutasolla on tästä seurauksena. Sitten tällä on myöskin erittäin mielenkiintoinen kytkentä maataloussektorin työllisyyteen, peltokasvituotantoon, koska suomalainen rypsi tai muut öljykasvit ovat erinomaisia biodieselin tuotannon raaka-ainelähteitä. On ihan selvää, että tämän käytön tulisi painottua nimenomaan biodieseliin, koska biodieselin CO2-hyöty on suurempi kuin biobensiinin ja koska dieselin kulutus kasvaa tällä hetkellä voimakkaammin kuin bensiinin.

Otan tästä vielä käytännön esimerkin. Elimäellä Pohjois-Kymenlaaksossa viljellään biodieselin tuotantoon soveltuvaa rypsiä 1 170 hehtaarin alueella ja tästä saadaan noin 700 000 litraa öljyä, miljoona kiloa valkuaisrehua, eli tämä on aika etevä, hieno kasvi tämä rypsi. Tämän öljymäärän hyödyntäminen fossiilisten polttoaineiden korvaukseen vähentäisi hiilidioksidipäästöjä arviolta noin 1 500 tonnia. Biodieseliä saadaan hehtaarilta 500 litraa, ja yksi litra öljyä vastaa noin 0,75:tä litraa biodieseliä, joten tämä elimäkeläisten tuottama 700 000 litran öljyerä vastaa 525 000:ta litraa biodieseliä. Kun polttoöljy maksaa noin 0,54 senttiä litralta — jaa, taitaa olla vähän enemmän tällä hetkellä — niin tämän erän arvo biodieselinä on lähes puoli miljoonaa euroa, yli 300 000 euroa. Yksi pieni kunta, sen kunnan alueella olevat pellot — tällaisia merkittäviä tuontienergian korvaamismahdollisuuksia, ja tälle on kysyntää, tällä on erittäin merkittävä ekologinen kilpailukyky, tämä korvaa tuontia, vähentää päästöjä, pitää pellot viljeltynä. Traktorit, työkoneet, miksei julkinen liikenne, voisivat vallan hyvin ajella kotimaisesta rypsistä tehdyllä biodieselillä, jonka tuotannon edellyttämä teknologia on tavattoman edullista. Se on erittäin yksinkertaista.

Mutta verottajalle kotimaisen energian tuotanto on ollut erityisen hankalaa. Sille ei ole voitu myöntää tähän mennessä edes huojennusta valmisteveroon. Limonadituotannossa voidaan kyllä myöntää, mutta ei tässä. Eli kun puhutaan verottajan puolelta siitä yhdenvertaisuudesta, niin tuntuu hyvin omituiselta, että tämmöinen pieni, paikallinen biodieseltuotanto sotkisi jollain tavalla globaaleja öljymarkkinoita. Sitä se ei todellakaan tee. Tässä pitäisi nyt jollain tavalla edetä laajalla rintamalla, laajalla sektorilla, ja ymmärtää se, että tällä on merkitystä energiapolitiikalle, tällä on merkitystä ilmastopäästöille, tällä on merkitystä myöskin välillisesti maatalouden tuotannolle.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on viime päivinä keskustellut jossain määrin Euroopan komission vihreästä kirjasta energiatehokkuudesta "Enemmän tuloksia vähemmällä". Tässähän lähdetään myöskin siitä, että koska liikenne on tällä hetkellä merkittävin päästökaupan ulkopuolella oleva toimiala, on hyvin tärkeää panostaa liikenteen energiatehokkuuteen myös yhteisötasolla. Parhaiten energiatehokkuuden edistämistavoitteita tällä sektorilla palvelisivat sellaiset toimenpiteet, jotka tähtäävät energiatehokkaiden ajoneuvojen standardien kehittämiseen, tällaisten ajoneuvojen markkinoiden edistämiseen sekä sitten, kuten sanottu, vaihtoehtoisten polttoaineiden laatuvaatimusten kehittämiseen ja markkinoiden luomiseen.

Tässä on tavattoman suuria haasteita, joita varmasti voidaan edistää myöskin kansallisella tasolla, mutta aina parempi, jos niistä saadaan myöskin yhteisötason asioita. Toki on sitten myöskin niin, että liikennepolitiikkaan vaikuttavat myöskin monet, monet muutkin tekijät yleisen taloudellisen kehityksen lisäksi. On tavaraliikenteen osuus teollisuuden tuotantorakenteessa, joka ei ole kasvanut samassa tahdissa, kun tuotanto. Tähän vaikuttaa asuntomaan käyttöpolitiikka, mihin yhteiskuntarakennetta halutaan kehittää, elämäntapatottumukset kansalaisilla, jotka lisäävät matkustamista ja sen kautta sitten yksityisautoilua, lentoliikennettä. On ihan selvä asia, että silloin pitää nähdä, että monien yhteiskuntapoliittisten keinojen kautta tätä kysymystä tulee voida myöskin lähestyä.

Ajoneuvoverokysymyksen kannalta, josta niin ikään valiokunta on antanut lausuntoa näinä päivinä, tavoitteena on ratkaisu, jossa olennainen osa tämän veron tuotosta perustuisi hiilidioksidipäästöön ja kaikkien autojen verokohtelu olisi iästä riippumatta sama. Veron määräytymisen ratkaisussa olisi ratkaisun oltava mahdollisimman yksinkertainen, esimerkiksi niin, että vero määrättäisiin vakiomääräksi hiilidioksidigrammaa kohden. Näitä porkkanakeinoja on toki tavattoman paljon. Tietysti se veroratkaisu on yksi tärkeimmistä. Ruotsissahan kerrotaan, että kun etanolia käytetään, siellä on hyvin paljon keinoja suosia autoilijaa, esimerkiksi työmatkaliikenteessä voidaan saada jotain etuisuuksia, parkkipaikkoja saadaan halvemmalla, voidaan käyttää julkisen liikenteen kaistoja, kun ajetaan biopolttoaineella jne.

Mutta kaiken kaikkiaan olennainen kysymys on se, että autoteollisuus, joka on tällä hetkellä toiminut vapaaehtoisen sopimuksen pohjalta komission, EU:n, kanssa, on totta kai kehittänyt hyvässä hengessä entistä energiatehokkaampia vaihtoehtoja myös autokalustoon, mutta tällä alueella pitäisi voida mennä vielä pidemmälle ja vielä niin, että jos tarvitaan tällä hetkellä lisälaitteita ajoneuvoihin, jotta mahdollistuu sen biovaihtoehdon käyttö, on hyvin tärkeätä, että niiden autojen hinnat olisivat samalla tasolla kuin normaalikäyttöön soveltuvien autojen. Pitää kehittää myöskin näitä, oliko se nyt bi-fuel vai mikä se oli se auto, joka voi käyttää useampaa eri polttoainetta, lähteä liikkeelle vaikka (Ed. Tiusanen: Hybridi!) — hybridiautohan se on, kyllä — maakaasutankkauksella täältä kohti Saariselkää ja vaihtaa sitten biodieselille matkalla, jos maakaasutankkausasemia ei ole, mikä on muuten sekin tärkeä kysymys. Maakaasun tankkausasemia tarvitsemme merkittävästi myöskin lisää.

Arvoisa herra puhemies! Liikenteen osuus tässä keskustelussa on tavattoman merkittävä. Suomi voi olla myöskin erittäin esimerkillinen maa tässä, ja meillä voisi olla erinomainen tilaisuus tulla tuottajaksi kovien hinta- ja veropaineiden piirissä olevaan energiamarkkinaan vähän sellaisella ajattelulla, että kotimaista tankkiin ja kattilaan, ja näin voimme edetä hyvin nopeasti myöskin liikenteen osalta näiden ilmastotavoitteiden, päästötavoitteiden osalta. Ja mikä tärkeintä, öljykasvien viljelyyn perustuva liikennepolttonesteiden tuotanto on erittäin vahvassa kasvussa Saksassa, Itävallassa ja Yhdysvalloissa. Tämän tuotannon edellyttämään teknologiaan kannattaa Suomessakin panostaa paljon julkisia tutkimus- ja kehitysvaroja, siinä on paljon vielä töitä, ja samaan aikaan huolehtia myöskin tästä pienimuotoisen, hajautetun tuotantokonseptin tuotannosta Suomessa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! On ilo kuulla, että täällä hallituspuoleen kansanedustaja Laukkanen ottaa autoverotuksen näin tärkeänä asiana esille. Toivon, että hallitus pian saa autoiluun liittyvät seikat selvitetyiksi, toisin sanoen autoveroasiat niin, että yhä useammalla suomalaisella on mahdollisuus ostaa uusia, turvallisia ja ympäristöystävällisiä autoja, ilman että ne kärsivät, joilla on vanhat autot. Siinä pitää varmasti olla hyvin tarkkana. (Ed. Laukkanen: Suomessa on yksi Euroopan vanhimmista autokannoista!) — Nimenomaan. —Kun sanoin sen eräälle toimittajalle, hän sanoi, että määrittele Eurooppa. No, tämä on nyt tietenkin lillukanvarsia, mutta se nyt riittää, jos yksi Euroopan vanhimmista autokannoista on Suomessa. Mutta kuitenkin pitäisi antaa ihmisille mahdollisuus, koska olemme isojen etäisyyksien maassa pohjoisessa, että ihmiset saavat uusia, turvallisia, ympäristöystävällisiä autoja, ilman että heidän vaurauteensa taikka tulomääräänsä katsottaisiin. Mielestäni pikaisesti autoverotus vaatii uudistusta. Myös jo senkin vuoksi puhun nyt näin yleispiirteisesti, tietenkin täällä voisi tuoda eksakteja numeroita ja niistä voisi ruveta saivartelemaan, mutta käytän tämmöistä yleiskieltä ja esitän päälinjoja.

Meillähän tutkitut öljyresurssit muutamassa kymmenessä vuodessa, sanotaan nyt 40—50 vuoden kuluttua pyöreästi, ne öljyvarat, jotka on löydetty, on käytetty ja uraaniakaan ei ole kuin noin suurin piirtein 100 vuodeksi. Kyllä meidän tulee miettiä kriisitilanteita varten Suomessa niitä vaihtoehtoja, että turvaamme suomalaisille energian kriisitilanteissa. Tietenkään me emme toivo kriisiä, mutta kyllähän on realismia siihen varautua. Puhunkin vielä näistä luonnonkatastrofeista ja tsunamista myöhemmin.

Mutta kun täällä puhuttiin tästä bioöljyn ja biopolttoaineen käytöstä, mielestäni on tärkeää, että ihan niin kuin, arvoisa puhemies, jo maaseutuselonteossa nostettiin esille, voimme päästökaupan myötä ottaa käyttöön mahdollisuuden nostaa maataloutemme kannattavuutta. Voimme siirtää osan pelloista kasvamaan esimerkiksi ruokohelpeä.

Meillä Päijät-Hämeessä eivät kaikki pellot ole niin hedelmällisiä kuin parhaimmilla Suomen viljelysseuduilla, tosin Päijät-Häme on hyvää viljelysaluetta, mutta varsinkin niillä kivisemmillä pelloilla tai siellä, missä ei enää esimerkiksi viljantuotantoa ole, ruokohelpi on yksi hyvä mahdollisuus. Se ei ole mitenkään erityisen kaunis kasvi, mutta se takaisi meille oman hyvän energialähteen. Onneksi hallitus on nyt hyvin kasvattamassa ruokohelven viljelyn lisäämistä, mutta sen eteen tulee ponnistella vielä uutterammin. Tätä ruokohelpeä kasvaa esimerkiksi Heinolassa Vapon turvesuolla, eli tuotannosta poistuneet alueet kasvavat ruokohelpeä, käytännöllisesti katsoen siis pelloilla, suomeksi sanottuna.

On hyvä, että näitä uusia eri mahdollisuuksia annetaan syntyä ja niille annetaan tilaa, vaikka ne tuntuvat joskus aina vähän vierailta. Mutta jos me kahlitsemme itsemme vain olemassa oleviin mahdollisuuksiin, niin mikään kehitys ei etene ja jäämme tallaamaan paikallemme. Katson, että bioenergian mahdollisuudet ovat laajat, kun vain turvataan myös pienten voimalaitosten mahdollisuudet pärjätä päästökaupan ilmapiirissä.

Sitten haluankin siirtyä tähän luonnonkatastrofiasiaan. Käteeni osui Pasma-lehti, joka on lehti Pohjolan asiakkaille. En voi olla puuttumatta siihen, koska tämä tsunami kosketti niin monia suomalaisia ja varsinkin oman alueeni ihmisiä siellä menehtyi. Tässä lehdessä Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton toimitusjohtaja Esko Kivisaari toteaa, että ei ole pelkästään pelottelua vaan ihan realismia tuoda esille, että kasvihuoneilmiöstä aiheutuva ilmastonmuutos tulee lisäämään luonnonkatastrofien määrää. Se aiheuttaa myös vakuutuspuolella ongelmia, ja Suomessa on nähty, että täällä on myös tulvia ja myrskyjä.

Tässä kohtaa haluan muistuttaa, että Suomen metsistä vain noin 30 prosenttia on vakuutettuja. Siellä tulee suuria taloudellisia tuhoja. Kun me tiedämme, että Suomen metsät kasvavat perin hitaasti, toivoisin, että metsänomistajat, jotka, niin kuin usein olen täällä maininnut, ovat heterogeeninen porukka, ottaisivat vakuutuksen ja pitäisivät huolen, että heidän metsänsä on vakuutettu. Siellä on eläkeläisiä ja palkansaajia eri yhteiskuntaluokista. Tämä jälleenvakuuttamisongelma on näitten katastrofien kohdalla yksi probleema myös vakuutusyhtiöiden suhteen, ajatellaanpa nyt näitä kaikkia, Islamabadin maanjäristyksiä, tsunamia ja pyörremyrskyjä.

Mutta ihan käytännön tasolle haluan vielä palata. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että täällä puhutaan niin kauniisti selonteossa, mitä me Suomessa voimme tehdä. Olemme niin vähäinen kansa täällä. Mutta toivoisin, että me täällä eduskunnassa jo omalla esimerkillämme, missä sitten liikummekin, kansanedustajat, käyttäisimme säästäen lämpöä, vettä ja sähköä. Kun valiokuntien kokoukset loppuvat, niin sammutetaan valot, koska on todettu, että loisteputken polttaminen kannattaa lopettaa, jos huoneessa ei olla 8—10 minuuttiin. Toivon, että edustajat huomioivat sitten omassa kodissaan ja omassa käytöksessään tämän ja näyttävät esimerkkiä. Eräs suuri ihmetyksen aihe edelleenkin englantilaisille ja mannereurooppalaisille on se, että Suomessa edelleenkin tiskataan astioita ja pestään hampaita juoksevan kuuman veden alla. Toivon, että tämäkin tapa kitketään irti.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Ensinnäkin se, mitä ed. Laukkanen puhui jätteiden poltosta, on hyvin asiantuntevaa, sikäli kuin kuulija osaa sitä arvostaa. Ed. Laukkanen käytti siitä myös jo keskiviikon istunnossa erinomaisen hyviä puheenvuoroja, ja niitä lämpimästi kannatan, samoin kuin ed. Nurmi ruokohelpiasiasta. Varmuudella on juuri niin, että meillä myös tuolla pohjoisessa Satakunnassa on aivan samanlaisia peltoja ja samanlaisia oloja kuin teillä. Tässä oli mainittuna esimerkkinä Pälkäne. Varmasti ruokohelpi on sopiva kasvi.

Tältä osin minä ihmettelin edellisessä istunnossa keskiviikkona ed. Kuisman puheenvuoroa, joka oli hyvin asiallinen ja hyvä, mutta ruokohelpin osalta hänellä oli täysin virheellinen tieto. Hän sanoi, että se ei ole energiataseen kannalta ollenkaan positiivinen, vaan sen viljely vie vähintään yhtä paljon energiaa kuin siitä saadaan. Minä en pitänyt sitä oikeana ja tarkistin myöhemmin, mitä energiaa ruokohelpi tarvitsisi. Sehän on erittäin vaatimaton kasvi. Jos niukalla, erittäin niukalla pellolla sitä aletaan kasvattaa, se tarvitsee hivenen lisää typpeä. Se kykenee ottamaan niukasta maasta itse ravinteita. Se pieni typpimäärä, mitä sinne pitäisi laittaa, ei laisinkaan vastaa sitä energian negatiivista puolta, joka ruokohelpistä saadaan sitten vapautuvana energiana.

Kun edellisessä puheenvuorossa lausuin olevani ydinvoiman kannattaja, haluan muutaman sanan ydinvoimasta lausua. Tietysti satakuntalaisena olen siihen hyvinkin tottunut. Tietysti siellä, missä on meillä toiset ydinvoimalat (Ed. Tiusanen: Loviisassa!) — Loviisan seudulla tietenkin — sillä seudulla niihin on myös samalla tavalla totuttu. Kyllä ydinvoima on sellainen, että kun puhumme ilmastonmuutoksesta ja kaikesta siitä, niin se on välttämätön perusenergia meidän maassamme. Kun nyt rakennamme tavalla, jota erittäin kiinnostuneena seurataan Euroopassa, jossa ydinvoiman rakentaminen on ollut pysähtyneenä, sitä tullaan seuraamaan sillä intensiteetillä, että varmuudella alkaa myös ydinvoiman lisärakentaminen muualla. Se on välttämätöntä, ja olen vakuuttunut siitä, että tähän tämä rakentaminen ei lopu. Hallituksen pitäisi tyylikkäällä tavalla voida aloittaa keskustelut siitä, kenen rahoittamana ja minne sijoitettuna sitä jatkorakennettaisiin nykyisen viidennen ydinvoimalan jälkeen. Se on välttämättömyys. Siihen mennessä, kun tämä tuotanto saadaan käyttöön, meillä on jo vaje olemassa energiantuotannossa.

Suomella on sikäli huono onni, että me emme kykene kovinkaan paljon vesivoimaa lisäämään. Meidän pinnanmuodostuksemme on sen verran matala, ja meillä ei ole pudotuskorkeuseroja ollenkaan sillä tavoin kuin Norjassa ja Ruotsissa, jotka perustuvat valtavasti vesivoimaan, Norja käytännössä 100-prosenttisesti, Ruotsi 50-prosenttisesti. Edullisen luonnon vuoksi vesivoimavarastot ovat niin suuret. Meillä jäädään pieneen. Siksi senkin pienen osuuden, mitä meillä vesivoimaa tuotetaan, pitäisi voida olla lisättävissä. Oikeastaan on ihmeellistä, että me olemme laatineet sellaista lainsäädäntöä, joka estää järkevänkin vesivoiman lisärakentamisen. Tietysti henkilökohtaisesti harmittaa, että kun aikoinani teollisuusministerinä sain hallituksessa enemmistön Vuotoksen altaan taakse, niin kaikkien erilaisten järjestelmien jälkeen tämä on kaatunut, toivottavasti ei ikuisesti, koska sitä säätövoimaa, joka Vuotoksesta olisi ollut saatavilla, tarvitaan välttämättä.

Edellisessä istunnossa keskiviikkona käytiin hyvin mielenkiintoinen keskustelu maalämmöstä. Lausuin silloin, että itse omaan talooni olen laittanut jo vuonna 81 maalämpöjärjestelmän. Lämmitän vähän yli 400:aa neliötä, maalämpöä tuottaa kaksi maahan asennettua putkijärjestelmää; yhteensä 800 metriä on putkea maassa. Olen tämän järjestelmän toimivuuteen erittäin tyytyväinen. Kuten kaikissa järjestelmissä, tarvitaan uusiutumista. Öljylämmityksessä pitää ostaa silloin tällöin uusia polttimia. Teollisuus kehittää uusia järjestelmiä siten, että investoida täytyy. Maalämmön ongelmahan on tietysti alkuinvestointi, joka on merkittävästi suurempi kuin monessa muussa, erityisesti suorassa sähkölämmityksessä, mutta sen alkuinvestoinnin osuus vuosikymmenen loppukäytöstä on kuitenkin suhteellisen pieni. Siihen ei liikaa pidä tuijottaa, koska se tehoprosentti on todella korkea. Se, mikä niiden mainostamisessa hyvin helposti unohtuu, on tietysti kompressoreiden kuluminen. Ne kestävät 5—10 vuotta ja vanhoissa, entisissä markoissa maksavat noin 10 000 markkaa kappale. Se on niiden laitosten kuluva osa. Muuta sitten juuri ei olekaan.

Maalämmön käytön lisääminen on mahdottoman hyödyllistä. Melkein jokaiselta alueelta löytyy mahdollisuuksia. Jos on yksittäistaloja, ehkä vesistö vieressä, riittävästi peltopinta-alaa, riittävän suuri puutarha tai sitten sellainen maapohja, johon voi tehdä porakaivon, niin suosittelen lämpimästi. Se nyt on ainakin erittäin puhdasta energian hyödyntämistä.

Myös kävimme täällä aikamoisen innostavan keskustelun tuulivoimasta. Kuuntelin mielenkiinnolla mainostettua vihreiden puheenvuoroa, joka oli hyvin vanhanaikaista kritisointia maan hallitusta kohtaan ja oikeastaan kaikkia muita kohtaan, että kukaan muu ei ymmärrä näitä uusiutuvan energian ja ilmastomuutoksen problemaattisia kysymyksiä kuin vihreät, mutta ei siellä ollut mitään, ei mitään muuta antia ollut kuin tuulivoiman lisääminen, aivan järjetöntä Suomen olosuhteissa.

Ministerinä ollessani tutustuin Suomessa tehtyyn erittäin huolelliseen selvitykseen meidän tuuliolosuhteistamme. Vaikka luulemme, niin kuin eilen ja toissa päivänäkin oli kova tuuli, jopa myrsky, että Suomessa tuulee aina reippaasti, niin meidän tuulivoimamme, tuuliolosuhteemme, ovat erittäin vaatimattomat. Olemme sellaisten luonnonmuotojen takana, että vaikka pieni meri meillä onkin, niin meillä tuulen antama energia on pieni.

Yllättäen parhaat tuuliolosuhteet Suomessa ovat käsivarren Lapissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön tukemana aikoinaan sinne rakennettiinkin Imatran Voiman toimesta koetuulivoimala. Se haluttiin rakentaa juuri parhaisiin tuuliolosuhteisiin. Se ei kuitenkaan milloinkaan menestynyt. Syynä oli se, että silloin, kun oli siellä nämä reippaat tuulet, siihen liittyi yleensä ottaen räntä- tai lumisadetta, joka tarttui siipiin, ja siivet olivat hyvin usein rikki. Se oli jatkuvasti remontissa ja jouduttiin sen takia pitämään suljettuna. Sitten, kun suurimmat ja kovimmat pakkaset olivat Suomessa ja erityisesti Lapissa, oli tyventä ja silloin olisi tarvittu ydinvoimaa pyörittämään niitä tuulimoottoreita. Se ei onnistunut.

Vaikka meillä on kuriositeettina ja jopa aivan ihastuttavana muotonakin muun muassa Satakuntaan rannikolle rakennettu tuulivoimaloita, niiden kustannukset, investointi- ja käyttökustannukset, verrattuna niistä saatavaan energiaan ovat aina erittäin voimakkaasti miinusmerkkisiä. Siksi on mitä kannatettavinta tässä selonteossa oleva järjestelmä, että Suomi keskittyisi lähinnä tämän teknologian ja järjestelmän tutkimiseen ja selvittämiseen ja tuulivoimaloiden rakentamiseen ja niiden myymiseen maailmanmarkkinoille. Samalla tavalla ed. Saarikangas kokoomuksesta hyvin suurella ammattitaidolla selvitti: Tuulivoimaloita kannattaa rakentaa suomalaisella teknologialla sinne, missä tuulee hyvin ja missä niistä kieltämättä koko globaalia järjestelmää ajatellen on hyötyä meidän ilmastomuutoksemme kannalta hyödynnettyinä ja sitä vaatimatonta, pientä energiaa todella tarvittaisiin. Meidän massiivitarpeidemme tyydyttämiseen siitä ei ole.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä pari näkökulmaa tähän ilmastokeskusteluun, energiakeskusteluun.

Meillä Suomessa toimii tällä hetkellä 25 kokopäiväistä puubioenergianeuvojaa. Näiden ihmisten palkkaukseen käytetään EU:n hankerahoitusta, joka on loppumassa ensi vuoden helmikuun jälkeen. Tämä koskee erityisesti tavoite 1 -alueen ulkopuolista aluetta, johon muun muassa Kaakkois-Suomi kuuluu. Tämä tarkoittaa sitä, että metsäkeskusten bioenergianeuvontapalvelut uhkaavat loppua kokonaan tai ainakin hyvin radikaalilla tavalla vähentyä ensi helmikuun jälkeen.

Tämä työ on ollut erittäin laaja-alaista energianeuvontaa, ja tämän kohteena ovat olleet maatilat, erikokoiset yksityiset kiinteistöt, kuntien hoidossa olevat lämmitettävät kiinteistöt, yksityiset ihmiset, yritykset. Tämä on luonut sitä pohjaa bio- ja puuenergiaan liittyvän myönteisen ilmapiirin ja asenteen muokkaamiselle. Se on johtanut jo nyt erityisesti pienten paikallisten puulämpökeskusten perustamiseen. On syntynyt paljon puuenergiaan perustuvaa yritystoimintaa ja paljon vaikuttavuutta.

On jopa arvioitu, että on säästetty 50 miljoonaa litraa öljyä vuodessa. Lämpöyrityskohteita oli viime vuoden lopussa jo yli kaksi- ja puolisataa. Nämä korvaavat kevyttä polttoöljyä. Lämmitysjärjestelmä on uusittu, voi sanoa, useilla sadoilla maatiloilla vuosittain. 50 miljoonaa litraa öljyä tarkoittaa 500 000:ta megawattituntia, mikä vastaa taas 134 000 tonnin päästöjä per vuosi. Jos päästöoikeuden hinnaksi lasketaan 20 euroa tonnilta, saadaan sen arvoksi lähes 3 miljoonaa euroa vuodessa, tällaisella pienimuotoisella neuvontatyöllä, eli nämä 25 ihmistä ovat kyllä palkkansa tässä hankkineet. Sitten on hyvä huomioida myöskin kauppataseeseen vaikuttava säästö öljyn tuonnin vähentymisenä: 15 miljoonaa euroa vuodessa. On arvioitu, että on syntynyt kolmisensataa henkilötyövuotta tämän hankkeen myötä.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän olennaisella tavalla liittyy puun käyttö rakentamisessa, puurakentaminen, hyvin olennainen iso kysymys, josta hallitusta sopii kyllä onnitella, että hallitus sai aikaan tämän puurakentamisen teollisuuspoliittisen ohjelman sekä asunto- ja ympäristöministeriön puolella puurakentamisen asuntopoliittisen ohjelman. Suomihan oli kymmenkunta vuotta sitten, voi sanoa, yksi heikoimmin puuta rakentamisessa käyttävä maa. Emme olleet lähimainkaan maailman kärkeä. Sitä olivat Yhdysvallat, Kanada, useat keskisen Euroopan maat. Tällä hetkellä me olemme numero ykkönen maailmassa: kuutio per capita per vuosi käytössä on erittäin paljon. Yhdysvallat tulee heti kakkosena, mutta kyse on vaan siitä, että Yhdysvalloissa, Itävallassa puun käyttö on tavallaan ajettu sinne rakentamisen rakenteisiin eikä niin kuin meillä, missä se on aina semmoinen erillinen keissi.

Meillä on hienoja lippulaivoja, pakko mainita Lahden Sibeliustalo, Metlan pääkonttori Joensuussa, Areenat, Laajasalon kirkko uutena asiana Helsingissä, Puu-Paavola Lahdessa, Porvoon uusi puutaloalue, Viikki täällä ja Friisilän asuntoalue jne. On tehty tavattoman hienoja asioita, vähennetty puurakentamisen esteitä, voidaan tehdä nelikerroksisia kerrostaloja jne., saavutettu hyviä menekinedistämiskampanjoita Baltian maihin, Pietarin alueelle ja nyt myöskin Euroopan suuntaan. Olennaista on se, että nähdään, että puutuotteiden lisääntyvä käyttö, puurakentaminen, on mitä parhainta toimintaa ja rakentamista myöskin ilmastopäästötavoitteiden kannalta. Puuhan on siinä mielessä mielenkiintoinen raaka-aine, että se sitoo hiilipäästöjä, kasvaa se sitten metsässä, on paneelina ulkoseinässä tai pöytänä täällä sisällä tai missä tahansa käytössä.

Sen takia oli jonkin sortin pettymys, kun tässä selonteossa tämä puurakentaminen ja puutuotteiden lisääntyvä käyttö on mainittu yhdessä sivulauseessa. No, tietysti on hyvä, että se on mainittu, mutta tätä olisi voitu avata paljon enemmän, koska metsien roolia, puujalosteiden roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tulisi arvioida syvällisemmin ja useamman vuoden aikajänteellä. Esimerkiksi Ranskassa on päästökauppapuolella arvioitu, että puurakentaminen sitoo 7 miljoonan tonnin edestä päästöjä, joista lasketaan 4 miljoonaa nimenomaan puurakentamisen hyväksi ja 3 korvaa muuta, enemmän päästöjä aiheuttavaa materiaalituotantoa.

Tämä on, puhemies, erittäin merkittävä asia Suomelle. Suomi on tehnyt paljon hyviä avauksia nimenomaan poliittisen päätöksenteon ja teollisuuden välisenä yhteistyönä. Sen takia näille avauksille, mitä nyt on tehty, olisi erittäin luonteva jatko, että nämä ilmastotavoitteet otetaan väkevällä tavalla tässä mukaan. Suomen ensi vuoden EU-puheenjohtajakausi tulee muodostamaan tietysti erinomaisen näyteikkunan näiden avauksien tekemiselle, näyttää Suomea puurakentamisen johtavana mallimaana, mutta myöskin tällä perusteella, että puurakentaminen edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja nähdään, että puulla on erittäin korkea ekologinen kilpailukyky.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En voi olla käyttämättä puheenvuoroa tähän suuntaan, kun ed. Juhantalo puhui ydinvoimasta, niin haluan myös selkeästi tuoda oman kantani esille, että olen ydinvoiman kannattaja ja mielestäni se on hyvä ja turvallinen energialähde. Mutta tietenkin olen valmis kannattamaan vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja, joita tulee kehittää, kuten aiemmissa puheenvuoroissani sanoin, mutta täytyy myös seurata sitä, kuinka fuusioenergian käyttö edistyy nyt, kun Ranskassa Iter-ohjelmassa kahdeksan eri valtiota tekee fuusioenergialaitoksen, jolloin olemme lähempänä fuusioenergian tuotannollista käyttöä kuin aikaisemmin. Se on merkittävä edistys, ja toivon, että siitä tulee positiivisia tuloksia. Sääli, kun oli komission Venäjän-energia-asiantuntija Schwartz täällä, niin en päässyt esittämään hänelle kysymystä, koska tilaisuus oli taas päällekkäin täysistunnon kanssa, niin että jouduin lähtemään.

Täytyy myös huomata, koska täällä on kymenlaaksolaisia paikalla niin voimallisesti, että on valitettavaa, koska Kymenlaaksossa on hyviä metsiä, että kun puusta kilpaillaan, niin huonoimmassa asemassa on nyt tietenkin halvinta puuraaka-ainetta käyttävä teollisuus eli levyteollisuus. Nyt kuitenkin pitäisi saada, kuten aiemmin olen maininnut, päätehakkuista latvuksia käyttöön energiaksi ja puu jalostettua näin tuotteiksi, että voimme saada työpaikkoja ja kaupata tavaraa; se olisi äärimmäisen tärkeää. Täytyy myös sanoa, että Kymenlaaksossa, kuten Elimäellä, on erittäin paljon tutkimusta liittyen puuenergiaan.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Kun puhuin lämpimästi maalämmön puolesta, niin ed. Nurmen tavoin harmittaa se, että meillä aurinkopaneelijärjestelmä ei ole riittävästi ollut kaupallisesti hyödynnettävissä. Verrattuna tuulivoimaan aurinkopaneelit ovat erittäin luontoystävällisiä, niiden hyötysuhde on nykyisin erinomaisen hyvä ja ne soveltuvat hyvin luontoon, maastoon, ja niillä on paljon hyvää pienkäyttöä. Toivoisi, että siihen saataisiin uusi innostus.

Haluaisin lausua muutaman sana valiokuntakäsittelystä. Mielestäni tämän päivän puhemiesneuvoston päätös laventaa lausunnonantovaliokuntia on erinomaisen hyvä. On syytä, että tämä laaja kysymys käsitellään laajasti, useammassa valiokunnassa, mutta jo aikaisempi valiokunnan äänestyspäätös mietintövaliokunnasta on täysin oikea, enkä voi yhtyä ed. Pulliaisen täällä tekemään ja ed. Gestrinin kannattamaan ajatukseen sen vaihtamisesta. Tässä tarvitaan oikeastaan monialaista tietämystä, mutta mietintövaliokunnalta tarvitaan myös monipuolista harkintaa, niin että tämä puhemiesneuvoston päätös on aivan oikea.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tämä keskustelu on hiukan mennyt pitkäksi, mutta toteaisin ed. Nurmelle: Ihan oikein, vakuutusyhtiöt 80-luvulla aloittivat tämän keskustelun. Siis 70-luvulla alkoi Rooman klubin ja muuta kautta, Tukholman kokouksen kautta, tämän ongelman hahmottelu, ja vakuutusyhtiöt lähtivät 80-luvulla laskemaan, kuinka paljon ne joutuvat maksamaan tuhoja, koska kaikki ne menot, mitä ilmastonmuutos aiheuttaa, ovat paljon suurempia kuin sen hillintään, preventioon, liittyvät menot.

Vuonna 92 Rion kokouksessa rikkaat maat lupasivat hyvin paljon kehitysmaille. Ne eivät ole yleensä pitäneet näitä lupauksiaan, kehitysapu- jne. lupauksiaan, ja ne vaikuttavat kaikissa näissä osapuolikokouksissa. Kehitysmaat ovat mukana Kioton prosessissa. Niillä on oma G77 ja Kiina -ryhmä, ja jatkuvasti sen ryhmän työssä on näkynyt näiden lupausten paikkansapitämättömyys.

Pienhiukkasista, aivan oikein, ed. Nurmi, siteerasitte ympäristövaliokunnan mietintöä, tai se on ympäristövaliokunnan lausunto suurelle valiokunnalle. Siis tämä liikenteen ja lämmityksen aiheuttama lähipäästö on tärkeä asia. Pellettien mukaantulo pitää myös samalla huomioida, niin että myös polttotekniikkaa ja teknologiaa kehitetään, jolloin näiden pienhiukkasten aiheuttama terveysongelma vähenee. Tämä kuolleisuuden lisääntyminen 1 200:lla vuodessa on laskennallinen, ja Suomen kohdalla tämän Cafe-tutkimuksen mittarit osoittavat, että Suomessa keskimäärin elinikä lyhenee 1—2 kuukaudella. Näin ollen ennenaikainen kuolleisuus merkitsee kahta kuukautta, yhtä viikkoa, kolmea kuukautta, ja se on tämä tilastollinen määritelmä.

Mutta se, mikä liittyy energiateollisuuteen: Jos me panostamme ainoastaan suuriin yksiköihin, niin kuin nyt on Olkiluodon 1 600 megawatin yksikkö, niin myöskään varsinainen energiateollisuuden volyymi ei kasva, siis vaihtoehtoinen energia, bioenergia, nimenomaan uudet innovaatiot. Ydinvoimafissio ei ole mikään uusi innovaatio. Se on sata vuotta vanha keksintö. Nimenomaan uuden teollisuuden, uusien innovaatioiden, tulo luo vaihtoehtoja. Ne ovat maalämpöä, sen kehittämistä, tuulivoimaa, bioenergiaa, vetyenergiaa, vetytaloutta jne. jne. Suomen volyymi on 3,4 miljardia euroa, ja se ei ole kymmeneen vuoteen lisääntynyt. Muualla maailmassa sen vuosittainen kasvu on 10 prosentin luokkaa. Globaalisti sen volyymi on 550 miljardia euroa, Euroopan unionin sisällä noin 340 miljardia euroa.

Vuotos- ja koskiensuojelulakia, kumpaakaan, ei pidä avata vesivoimalle. Se on aivan selvä asia. Uskon, että muun muassa Espoon sopimus estää Vuotoksen avaamisen. Se on täysin jälkijättöistä. Hollantilaiset tekevät juuri päinvastoin. He yrittävät saada vedeltä maata käyttöönsä, kun taas Lapissa maata peitetään vedellä. En usko, että tämä asia etenee. En näe niin synkkänä maailmaa.

Mutta se vielä ed. Juhantalon kommenttiin, niin sanottujen jäte- tai hyötyvoimaloiden — molempia nimiä voi käyttää — asettamisesta keskelle asutusta, että se ei ole johdonmukaista silloin, kun se häiritsee asumista. Tietysti kaukolämmön ohjaaminen on selkeä mahdollisuus, mutta se ei merkitse sitä, että sen pitää olla aivan asutuksen sisällä. Se voi olla kilometrin päässä esimerkiksi. Näitä putkiahan vedetään kymmeniä kilometrejä.

Kotkan vaihtoehto ei ollut hyvä, ja tähän haluaisin vieläkin todeta, vaikka tämä on yksityiskohta, että Kotkan Vesi, joka on kunnallinen liikelaitos, tähtää muun muassa viemärijätejakeiden polttamiseen. Tätä eivät ihmiset ja muun muassa vieressä oleva, Yhdysvaltain omistuksessa oleva, paperiteollisuus, vientiteollisuus, joka valmistaa elintarvikekartonkia, hyväksy. Se, miksi ei hyväksy: se ei kuulu tämän yrityksen tuotekuvaan, että se voisi sen hyväksyä, eikä siihen ole muutenkaan ympäristön kannalta aihetta.

Kompostointilaitos, kuten Lahdessa, on erinomainen. Sen tyyppisen suuntauksen pitäisi edetä myös Kymenlaaksossa.

Näin ollen jätepoltto-ongelmat pitää ratkaista. Tässä ed. Laukkasen puheenvuoro oli ihan oikean suuntainen.

Mitä tulee liikennepolttoaineiden biopuoleen, on selvää, että me olemme vahvasti jäljessä. Suomen numero on tällä hetkellä 0,01 prosenttia, kun EU olisi, indikatiivisesti tosin, velvoittanut tämän vuoden loppuun mennessä jo 2 prosenttia, eli me olemme siitä jäljessä todellakin vahvasti. Yli 500 kertaa 0,01, niin päästäisiin sitten sinnepäin, minne pitäisi.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Ed. Tiusanen lausuu nyt tässä virheellisesti, että ei ole oikein, että me satsaamme pelkästään suurteollisuuteen ja ydinvoiman rakentamiseen. Täytyy muistaa se, että ydinvoima on aivan eri tavoin rahoitettu kuin niillä rahoilla, jotka ovat Suomen parlamentin ja valtioneuvoston käytössä. Sitä rahoittavat teollisuus ja sen järjestelmät. Meidän roolimme siinä on ainoastaan luvan antajan rooli. Kaikki tämä muu, kaikki tämä uusiutuva huoli ilmastosta ja huoli kaikesta siitä muusta paletista, on paljolti meidän käsissämme, koska silloin me voimme käyttää parlamentin voimaa etsiä niitä taloudellisia voimavaroja, mitä me tuemme, mihin suuntaan me haluamme uudistaa tätä meidän työtämme ja sitä tärkeätä keskustelua, jota me täällä käymme. Mutta ei pidä antaa sellaista käsitystä, että me vähääkään säätäisimme taloudellisesti ydinvoiman rakentamista tässä maassa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En voi olla tuomatta esille tässä vielä, kun puhutaan terveysvaikutuksista ja kun energiaselontekoa käsitellään, kun puhutaan yhteiskunnasta ja energian tuottamisesta, että toivon, että lainsäädännössä ja käytännön järjestelyissä esimerkiksi ympäristövaliokunta ja tietenkin koko eduskunta toimii niin, että esimerkiksi laitteet, joita käytetään kaupungissa, eivät aiheuttaisi kohtuuttoman paljon melua. Juuri näistä kompostointilaitoksista ja jätteenpolttolaitoksista, kuten täällä on aiemmin mainittu, on ennakkoluuloja eikä tunneta asiaa. Mutta melua tulisi välttää, koska se on, ihan niin kuin hajukin, terveys- ja ympäristöhaitta. Kuitenkin esimerkiksi noin miljoona suomalaista asuu alueella, jolla on 55 desibeliä metelin taso. Se vaikuttaa tietenkin terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn kielteisesti, ja onpa jopa todettu, että se vaikuttaa viestintään sekä uneen ja aiheuttaa stressiä. Kuten tiedämme, stressi voi aiheuttaa myös kakkostyypin diabetesta jne. Tämä tulisi huomioida täällä, kun päätöksiä tehdään.

Täällä on puhuttu maalämmöstä. Olen maalämmön lämmin kannattaja. Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta sitä koskaan hyödyntää, mutta tiedän, että esimerkiksi alueeltani olevalla kansanedustaja Timo Seppälällä on tämmöinen ilmapumppulämmitin ja hän on perin tyytyväinen siihen. Näyttää olevan Kymenseudun sähköalan lehdessä, että näitä ilmapumppulaitteita on myyty lähes 12 000 kappaletta tänä vuonna. Toivottavasti niitten käyttö jatkossa lisääntyy.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Kyllä on selvää, että monipuolinen, innovatiivinen, tulevaisuuteen katsova energiapolitiikka pitää sisällään energiatehokkuuden lisäämisen, nimenomaan laajan energiapaletin, ei niin, että todella — ja toistan sen — asetettaisiin ajatuksia niin, että aina yksi uusi, olkoon se nimeltään nyt sitten ydinvoimalayksikkö, perustetaan aina tarpeen ilmaantuessa, vaan meidän pitäisi pystyä energian tarpeen lisääminen katkaisemaan nimenomaan yhteiskunnan kehittämisen näkökulmasta. Enää yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääminen ei vaadi ehdottomasti ja jatkuvasti energian tarpeen lisäämistä, vaan me voimme nimenomaan olemassa olevaa energiaa jo jakaa eri tavalla ja käyttää energian tehokkuutta. Täällä muun muassa ed. Taiveaho mainitsi nimenomaan taajuusmuuttajat, on kaikkea tämän tyyppistä uutta innovaatiota. Niillä on myös työvoimapoliittista merkitystä, ne ovat työpaikkoja. Maailmassa kehittyy kaikkein nopeimmin ympäristöteollisuus, ympäristöteknologia. Se on nopeimmin kehittyvä teollisuudenala, ja tämän pitäisi olla myös meillä visiona Suomessa. Se on selvää, että meillä olevan teollisuuden mahdollisuudet taataan, siitä ei ole kysymys. Siihen jo vuoden 2001 selonteko osoitti sen molemmat vaihtoehdot.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ed. Tiusanen itse lopussa tuli siihen, josta aioin häntä huomauttaa. Me emme elä sellaisessa ihanneyhteiskunnassa, jossa antaisimme työtä suomalaisille ompelukoneita polkien tai jotain muuta tällaista kaunista pientä työtä tehden, vaan meidän täytyy löytää kansantalouteemme vahvuutta, jonka perusrungon muodostaa teollisuus, ja meidän teollisuutemme on erittäin energiaintensiivinen. On vääjäämättä selvää, vaikka mitä toivoisimme, että samalla nousutrendillä on sähköenergian tarpeen kasvu ja meidän on se hoidettava. Muuten me olemme riippuvaisia naapureista, ja jos on liikaa riippuvainen naapureista, se merkitsee hintapolitiikassa myös jatkuvaa nousua.

Me tiedämme jo nyt, että kun nykyinen rakenteilla oleva ydinvoima valmistuu, niin se vaje on jo samanlainen kuin se on tänä päivänä. Meidän pitää jo varautua taustalla siihen, että me joudumme rakentamaan tätä perusvoimaa lisää. Ed. Tiusanen, teidän puolueenne edustajat Pohjois-Suomesta ovat kyllä eri mieltä vesivoiman valjastamisesta Lapissa. Toivoisin, että kuuntelisitte heidän järkeviä mielipiteitään, miten siitä saataisiin työtä ja miten se myös hyödyttäisi koko meidän — kun puhutte lämpimästi ja aivan oikeinkin ilmastoasioista — ilmastotaseemme parantamista, kun jokainen pienikin prosentti vesivoimassa on todella hyödyksi meille.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Kuuntelen tarkkaan, mitä muun muassa kansanedustajat Mustajärvi ja Tennilä puhuvat. Molemmat vastustavat Vuotos-altaan, Vuotoksen Kemijoen haarojen rakentamista energiantuotantoon.

Mutta todellakin on selvää, että tämä planeetta ei pysty vastaamaan niihin haasteisiin eikä läpäisemään niitä haasteita, mitä nyt on ilmastonmuutoksen suhteen, jos ei katsota kokonaisuutta. Maapallon kokonaisuuden näkökulmasta todella ydinvoima ei ole ratkaiseva keksintö lainkaan hallita sitä, että me voimme parantaa ihmisten elintasoa mutta meidän ei tarvitse lisätä samalla tavalla energian raaka-aineiden käyttöä kuin tähän saakka. Uusi teknologia antaa uusia mahdollisuuksia. Se voi olla it-teknologia tai muita innovaatioita. Se on aivan selkeätä, että esimerkiksi cdm:ssä — clean development mechanism, siis tämä puhtaan kehityksen käytännöt — ei ole mukana ydinvoimaa.

Haluaisin tähän lopuksi todeta myös sen, että kun me puhuimme täällä tästä hallituksen selonteosta, hallitus ilmoittaa ikään kuin yleisasianaan, että 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia ostetaan valtion rahoituksella. Mutta kun asiasta lähemmin keskustellaan, mikä tuli esiin myös ministeri Pekkarisen puheenvuorossa, niin tuleekin ilmi, että se tulee joint implementationin, siis ji:n, ja cdm:n kautta eli kestävän kehityksen mekanismien kautta — tämä cdm on suomeksi kestävän kehityksen mekanismi — hankittavaksi ja sen takia sen hintakin on 30 miljoonaa tonnia kolmelle vuodelle eli noin 5 euroa tonni ja ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Tiusanen, pyydän siirtymään puhujakorokkeelle, 2 minuuttia on kulunut!

Puhuja:

Joo, lopetan saman tien ja totean, että tämä on hyvin tärkeä näkökulma tähän keskusteluun.

Keskustelu päättyy.

​​​​