Täysistunnon pöytäkirja 131/2010 vp

PTK 131/2010 vp

131. TIISTAINA 14. JOULUKUUTA 2010 kello 10.01

Tarkistettu versio 2.0

Valtiovarainministeriön hallinnonala 28

 

Mika Lintilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä pääluokka, jonka esittelyvuoroista minulle kuuluu valtiovarainministeriön osuus, on aika poikkeava muihin pääluokkiin verrattuna, koska tämä valtiovarainministeriön verojaoston osuushan on, voisiko sanoa, semmoinen kamreerimainen osuus, jossa on isoja lukuja mutta oikeastaan tekstisisältö varsin pieni.

Verojaostolle tästä kuuluu sellaisina, voisiko sanoa, operatiivisina toimijoina Tulli ja Verohallinto. Niitten osalta ei ole tehty muutoksia budjettimietinnössä. Oikeastaan ainut kirjaus, joka meidän jaostoamme koski, oli Senaatti-kiinteistöjä koskeva varsin tekninen osuus, joka on mietintöön kirjattu.

Tämän koko pääluokan suurin painopiste tulee tietysti olemaan kuntapuolella, ja kuntapuolen esittelee kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja ed. Väätäinen.

Ehkä toisissa olosuhteissa tässä olisi voinut keskustelua herättää myös veropolitiikasta ja sen linjauksista, mutta jo eilisessä yleiskeskustelussa nämä veropolitiikan isot linjat varmaan käytiin sen verran perin pohjin läpi, ja kun se ei varsinaisesti kuulu jaoston budjetissa olevaan osuuteen, niin jätän nämä kommentit pois.

Tuula Väätäinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän pääluokkaan ei sisälly rahaesityksiä, mutta otan muutamia asioita, mitä valtiovarainvaliokunta on mietintöönsä kirjannut.

Ennakoitua paremmasta kuntien talouskehityksestä huolimatta kuntien menopaineet ovat erittäin suuret, ja myös kansainvälisen talouden epävakaus voi heijastua Suomen kansantalouteen ja kuntatalouteen.

Valiokunta pitää hyvänä, että 20 suurinta kaupunkia on käynnistänyt tuottavuusohjelmatyön. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että kuntien tuottavuusohjelmista ei muodostu henkilöstön vähentämisohjelmaa vaan lähtökohtana on palvelurakenteen ja tuotannon sekä palvelujen sisällön kehittäminen. Kustannuskasvun hillitsemiseksi on keskeistä, että säästötoimilla saavutetaan kokonaistaloudellisia hyötyjä ja että säästöpäätökset eivät pelkästään siirrä menoja tuleville vuosille tai jonkun muun tahon maksettavaksi.

Kuntien tietojärjestelmät ovat tällä hetkellä selkeä este palvelurakenteen kehittämiselle. Tietojärjestelmien yhteensopimattomuus aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia kuntaliitosten ja yhteistoiminta-alueiden käynnistämisessä. Hankintoihin liittyvää osaamista kunnissa on lisättävä. Siksi valiokunta pitää tärkeänä, että hankintatoimen kehittäminen otetaan kuntien tuottavuusohjelmassa erääksi painopisteeksi.

Valiokunta korostaa, että kunnilla on oltava selkeä käsitys siitä, mitä kannattaa kilpailuttaa ja mitkä palvelut voidaan tuottaa edullisemmin kehittämällä omia toimintatapoja. On myös keskeistä, että kunnat vastaavat itse keskeisten ydinpalvelujen tuottamisesta. Hankinta-alueet on syytä pitää kooltaan sellaisina, että paikalliset toimijat voivat jatkossakin toimia palvelujen tuottajina. Näissä asioissa on selvästi ollut ongelmia ympäri Suomea.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on vauhdittanut kuntaliitoksia sekä kuntien yhteistoimintaa. Uudistus on kuitenkin merkinnyt sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat monin paikoin jakautuneet kahdelle hallinnontasolle, mikä on johtanut monimutkaisiin ja hajanaisiin palvelurakenteisiin. Palvelut ovat myös etääntyneet, ja palvelujen saumattomuus on heikentynyt. Tästä asiasta valtiovarainvaliokunta on useampana vuonna huomauttanut ja pyytänyt, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota.

Valiokunta kannattaa kunta- ja palvelurakennelain muuttamista siten, että yhteistoimintavelvoite täsmennetään koskemaan koko sosiaalihuoltoa lasten päivähoitoa lukuun ottamatta. Näin varmistetaan, että sosiaali- ja terveydenhuolto muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden.

Valiokunnan mielestä kuntien yhdistymis-avustuksiin tulisi liittää elementtejä, jotka kannustavat tuottavuuden sekä palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen sekä myös rakenteellisten uudistusten toteuttamiseen.

Tässä lyhyesti valtiovarainvaliokunnan huomioita mietinnöstä, ja tässäkin kohden on syytä erityiskiitokset sanoa ministerille hyvästä yhteistyöstä ja tietysti valiokunnalle ja jaostolle sekä valiokuntaneuvokselle hyvästä yhteistyöstä ja työn tekemisestä myös tämän pääluokan kohdalta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan esittelypuheenvuoroon liittyen täytyy muistaa, että 100 pienintä kuntaa käyttävät kuntien menoista vain 3 prosenttia ja 6 suurinta kaupunkia käyttävät kolmasosan. Siellä siis ne merkittävimmät palvelurakenteissa tehtävät päätökset tullaan tarvitsemaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö joka kunnassa tulisi miettiä, miten asiat voidaan tehdä paremmin, tehokkaammin ja järkevämmin. Aloitejärjestelmän tulee toimia tietenkin jatkuvalla sykkeellä, mutta en usko, että kuntien lukumäärän leikkaaminen 100:aan tuo onnea kuntalaisille.

Tuo valtioneuvoston päätös yhteistoiminnasta velvoittaa tosiaan kuntia yhteistoimintaan. Vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjan täyttyminen säilyy ehtona, ja vaatimuksena on myös sosiaalihuollon palveluiden järjestämisvastuun siirto jatkoajalla viimeistään vuoteen 2017 mennessä. Valtioneuvosto voi kuitenkin myöntää poikkeuksia väestöpohjasta jatkossakin, jos kyseessä on "toiminnallinen kokonaisuus ja tehty riittävät päätökset ottaen huomioon alueelliset olosuhteet". Eli niille kunnille, joiden katsotaan täyttävän nämä puitelain vaatimukset säädettyä pienemmällä väestöpohjalla, tulee valtioneuvoston tehdä poikkeukseen oikeuttavat hallinnolliset päätökset.

Kunnissa on haettava edelleen ilman muuta tuottavuutta parantavia toimenpiteitä eli samalla rahalla on saatava aikaan enemmän. Sähköisten palvelujen tehostaminen ja nimenomaan kustannustehokas käyttö ja uusien toimintatapojen omaksuminen ovat jos eivät nyt oikoteitä onneen niin kohtuullisiin säästöihin kuitenkin.

Sähköiset järjestelmät eivät keskustele keskenään edes yhden yksikön sisällä, saati sitten eri kuntien tai valtionhallinnon välilläkään. Tästä on vihdoinkin päästävä ripeämmin eteenpäin.

Toinen asia, minkä valiokunta nosti esille, on hankintatoimen kehittäminen. Tästä on tullut kansalaisille monesti vastattua, että laki ei estä sitä tai tätä. Kyse on monesti nimenomaan tarjouspyyntöjen tekemisosaamisesta.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionavut lisääntyvät ensi vuonna yli 400 miljoonaa euroa. Kuluvan vuoden budjettiin myönnetty 30 miljoonan euron valtionosuuden ylimääräinen korotus leikkautuu pois ensi vuodelle, kuten vuosi sitten hallituksessa on sovittu. Lisäksi ensi vuodelle kunnille annetaan tehtäviä muun muassa terveydenhuoltolain toimeenpanoon, vankilan perheosaston perustamiseen, vammaispalvelulain uudistamisen toteuttamiseen ja päihdeäitien hoidon järjestämiseen liittyen. Näihin myönnetään valtionosuus, joka ei ole tietenkään täysi korvaus, kuten hyvin tiedämme.

On kuitenkin hyvä muistaa, että valtion vuoden 2009 kehysriihessä päättämä kuntatalouspaketti taantuman yli sisältäen kelamaksun poiston, kiinteistöveron ala- ja ylärajojen sekä yhteisöveron jako-osuuden korotukset vaikuttaa vielä ensi vuonnakin. Vaikutus kuntataloudelle on vuositasolla noin 750 miljoonaa euroa. Lisäksi vuoden alussa voimaan astunut harvaanasutuille ja saaristoisille kunnille myönnetty olosuhdelisä valtionosuuksissa säilyy. Yhteisöverokertymäennustetta on korjattu tänä vuonna ylöspäin, ja vienti osoittaa selviä elpymisen merkkejä. Sekin tuo lisärahaa kuntataloudelle.

Kuntien harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin hallitus esittää 20 miljoonaa euroa, sama summa siis kuin tälle vuodelle.

Kuntien verotulojen kasvuarvio lähivuosina on noin 3,5 prosenttia, ja sehän tarkoittaa kuntataloudelle kiristyviä aikoja. Menopuolella yksi prosenttiyksikkö merkitsee noin 350:tä miljoonaa euroa, mutta tulopuolella se on vain 175 miljoonaa euroa.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tässä mietinnössään pohtinut kuntataloutta ja kuntien tukemista. Se onkin todella keskeistä, ja valiokunta pitää hyvänä, että 20 suurinta kaupunkia on käynnistänyt tuottavuusohjelman.

Näin on Espoossakin tehty, ja olemme tosiaan voineet parantaa tuottavuutta 2,5 prosenttia vuosittain. Se on ollut kuntapäättäjille kyllä todella haastavaa, koska olemme halunneet taata lapsille ja vanhuksille hyvät ja laadukkaat palvelut, mutta yhtä kaikki olemme onnistuneet tasapainottamaan taloutta. Varmasti onkin hyvä, että näistä ohjelmista saatuja tuloksia käytetään tuottavuusohjelmien laadintaohjeiden pohjana, jota ministeriö tulee laatimaan kaikille kunnille.

Pidän myös tärkeänä sitä, että painotetaan, että kuntien tuottavuusohjelmista ei muodostu henkilöstön vähentämisohjelmaa. Kuntia pitääkin kannustaa tekemään oikeita asioita. Tässä yksi keskeinen seikka on myös valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Nythän kunta saa sitä enemmän rahaa, mitä enempi on nuoria työkyvyttömyyseläkkeellä, kun sen sijaan paljon järkevämpi lähestymistapa olisi kannustaa ja voimaannuttaa nuoria ja palkita sitten ne kunnat, jotka tekevät oikeita asioita. Palveluitakin voi tuottaa tehokkaammin käyttämällä yhteistiloja, hyödyntämällä sukupolvien välistä kohtaamista erinäisissä tiloissa, se tuo sekä yhteisöllisyyttä että tuottavuutta lisää.

Valiokunta on myös pohtinut hankintoja ja hankintoihin liittyvän osaamisen parantamista. Kunnilla on oltava kuitenkin selkeä käsitys siitä, mitä kannattaa kilpailuttaa ja mitkä palvelut voidaan tuottaa edullisemmin kehittämällä kunnan omia toimintoja. Onkin todella keskeistä auttaa kuntia hankintaosaamisen kehittämisessä, mutta myös kuntien oman palvelutuotannon tukemisessa ja vahvistamisessa, koska aivan kaikkeahan ei voi ulkoistaa eikä kilpailuttaa. Esimerkiksi vanhusten ja lasten peruspalveluihin kilpailutus ja hoitajien vaihtumiset sopivat erittäin heikosti. Elikkä kannattaa panostaa myös tähän kumppanuusnäkökulmaan ja vakauteen.

Mutta hankintaosaamisen kehittämisessä on todella keskeisen tärkeätä löytää väyliä kotimaisille pienyrityksille tarjota palveluitaan kunnille. Tähän varmasti nämä yrittäjätkin tarvitsevat tietoa ja neuvontaa, mutta myös kunnat siihen, minkälaisia osakokonaisuuksia he myyvät, että hankinta-alueet säilyvät kooltaan sellaisina, että paikalliset toimijat voivat toimia palveluiden tuottajina.

Sitten oikeastaan nostan vielä näihin hankintoihin liittyen yhden sellaisen keskeisen seikan. Tänään nimittäin juuri Espoon kaupunginhallitus käsittelee vastuullista ostamista ja sosiaalisesti kestävää kehitystä Espoon hankinnoissa. Eli hankintojen kauttakin on hyvä tehdä vastuullista, kestävää, oikeudenmukaista, ympäristökriteerit ja ilmastokriteerit täyttävää politiikkaa. Kunnilla on mahdollisuus ottaa hankinnoissaan huomioon erilaisia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaatimuksia, mahdollisuus julkisten hankintojensa kautta edistää muun muassa vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymistä. Tänään kaupunginhallituksessa olevassa päätösesityksessä esitetään, että Espoon kaupungin hankintaohjetta täydennetään sosiaalisilla kriteereillä, ja olen kyllä tästä seikasta ylpeä.

EU:ssakin on havahduttu samaan asiaan. Komissio on julkaisemassa EU-tasolla ohjetta sosiaalisten näkökulmien käyttämisestä hankinnoissa. Buying social -oppaan mukaan sosiaalisia näkökulmia ovat muun muassa työ- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sosiaalisen inkluusion tukeminen, yhteisötalouden ja pk-yritystoiminnan edistäminen, tasa-arvoisten mahdollisuuksien tukeminen, esteettömyys, reilu kauppa sekä laajempi vapaaehtoinen yritysten yhteiskuntavastuun noudattaminen. Sosiaalisia kriteerejä voidaan ohjeen mukaan soveltaa laajasti hankinnan eri vaiheissa. Näillä hankinnoilla voidaan edistää myös pitkäaikaistyöttömien, vajaakuntoisten, vammaisten ja maahanmuuttajien työnsaannin tukemista, ja kaikkihan tämä myös vähentää kaupungin työmarkkinatuki- ja toimeentulotukimenoja. Eli kaiken kaikkiaan siitä seuraa hyvä win—win-tilanne kaikille.

Tuulikki Ukkola /kok:

Herra puhemies! Kunnat ovat kansalaisen kannalta se ensimmäinen ja tärkein yhteiskunnallinen, julkinen palvelulaitos, jonka täytyy toimia, ja meidän kuntamme, ministeri, eivät tällä hetkellä toimi. Toiset toimivat, mutta on paljon kuntia, joissa palvelut ovat heikot ja joissa rahaa on vähän. Toisissa kunnissa sitten rahaa menee sellaisiin menoihin, jotka eivät koske periaatteessa kuntalaisten palveluja. Kaikille anojille annetaan tukia, vaikka ne eivät sitä tarvitsisikaan. Puhun nyt harrastus- ja tämän tyyppisistä asioista.

Se, missä peruspalvelurakenneuudistus on epäonnistunut, on se, että se luo moninkertaisen organisaation. Jos kunnat yhdistyisivät, niin silloin pystyttäisiin säästämään ja silloin pystyttäisiin toimimaan tehokkaammin, ja tämä olisi nimenomaan myös sosiaali- ja terveysalalla kaikkein paras vaihtoehto. Tällä tavalla saataisiin jäntevyyttä siihen toimintaan, mitä kunnissa tapahtuu. Monissa kunnissa esimerkiksi terveyskeskuksen järjestelmät eivät tunnista erikoissai-raanhoidon järjestelmiä, ja tämä on sellainen, johon on ihan pakko tulevaisuudessa puuttua. Järjestelmien on keskusteltava toistensa kanssa ja niiden on pystyttävä auttamaan. Ne ovat ihmisiä varten, eivätkä järjestelmät järjestelmiä varten.

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut vielä siihen asiaan, että tämä aluehallinnon perustaminen on tuonut ainakin minulle suunnattoman määrän valituksia. Se on joidenkin mielestä epäonnistunut, ja se epäonnistuminen johtuu siitä, että tietyllä tavalla järjestelmät ovat niin monimutkaisia, koska läänit lopetettiin. Minusta se oli suuri virhe, että lopetettiin läänit, joilla oli tärkeä yksittäinen tehtävä, ja maaherra oli sen tehtävän johdossa. Nyt ei kukaan tiedä, kuka johtaa ja mitä johtaa ja kuka valvoo ja ketä valvotaan.

Arvoisa puhemies! Ihan yksi asia vielä verotukseen. Olisin toivonut, että veroministeri olisi ollut täällä, minä olisin kysynyt häneltä, miksi presidentit eivät maksa veroa.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Eilen salissa todisteltiin ja aivan aiheesta, kuinka suomalaisten köyhyys on tosiasiallisesti lisääntynyt ja syventynyt. Erityisesti lapsiperheiden asema on käynyt kestämättömäksi, puhutaanhan kuitenkin kansamme tulevaisuuden tekijöistä. Olenkin tehnyt muutamia aloitteita, joilla muun muassa taistellaan köyhyyttä vastaan ja lievitetään niitä ongelmia, joita siitä aiheutuu niin yksilölle kuin yhteiskunnalle eli kuntalaisillekin.

Ensinnäkin Suomessa panostetaan liian vähän kotimaisen köyhyyden torjuntaan. Olemme kyllä eturivin köyhyyden torjujia kehitysmaissa, voisipa jopa sanoa, että suoranainen toiverahoittaja joillekin maille. Suomi on niitä harvoja maita, jotka ovat lisänneet kehitysapua tai siksi luokiteltavaa rahamäärää, summa on jo 1,1 miljardia euroa. Valitettavasti meillä on myös Suomessa avun tarpeessa olevia. Olenkin siksi tehnyt aloitteen, jossa ehdotetaan 150 miljoonan euron summaa kotimaisen köyhyyden torjuntaan. Summalla ehkäistään syrjäytymistä ja kehitetään toimeentuloa ja elinympäristöä tavoitteena köyhyyden vähentäminen. Rahat saadaan leikkaamalla varsinaisen kehitysavun määrää samalla summalla.

Olen kummastellut sitä tapaa, jolla ministeri Katainen asiaan suhtautuu. On valitettavaa huomata, että kreikkalaisten ja irlantilaisten taloudella on ministeri Kataiselle enemmän merkitystä kuin suomalaisen vähävaraisen ihmisen tai perheen hyvinvoinnille. Kertonee jotain laajemminkin tämän hallituksen maailmankuvasta.

Toinen merkittävä aloitteeni koskee määrärahan osoittamista kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden korottamiseen. Kunnille on sälytetty porvarihallituksen aikana lisävastuita, mutta määrärahoja ei ole annettu riittävästi samassa suhteessa. Julkisen vallan on lain mukaan turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveydenhoidon palvelut, nyt näin ei todellakaan voida sanoa tapahtuvan. Palveluiden saatavuus nykyään riippuu liian paljon kunnasta, jossa sattuu asumaan. Tämän johdosta 100 miljoonan euron korotus kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuteen on enemmän kuin kohtuullista.

Arvoisa puhemies! Omaishoito ja lasten kotihoito ovat tärkeitä perussuomalaisille. Tein syksyllä lakialoitteen kotihoidon tuen saamisesta samalle tasolle työttömyysturvan kanssa. Nykyisinhän ero esimerkiksi peruspäivärahan ja kotihoidon tuen välillä on toistasataa euroa työttömänä olevan hyväksi, mikä on johtanut siihen, että monet lapsia kotona hoitavat ilmoittautuvat mieluummin työttömiksi työnhakijoiksi kuin hakevat kotihoidon tukea. Lakialoitteen toteutta-miseksi tarvitaan toki rahaa, ja olenkin tehnyt asiaan liittyvän talousarvioaloitteen vajaan 14 miljoonan euron määrärahasta, jolla kotihoidon tuki nostetaan peruspäivärahan ja minimiäitiyspäivärahan tasolle.

Omaishoito on erityisen tärkeä asia perussuomalaisille. Voisipa sanoa, että se on jossain mielessä jopa kynnyskysymys. On häpeällistä, että yhteiskunta pyrkii eroon raskaasta laitoshoidosta sysäämällä vanhukset kunnissa kotihoitoon ilman, että omaishoidon tai ylipäänsä kotona tapahtuvan hoidon edellytyksistä on kunnolla huolehdittu. Yksinkertaista olisi tukea omaishoitajia siirtämällä omaishoito Kelan vastuulle ja maksamalla omaisille kunnon korvaus kotona tapahtuvasta hoidosta. Yhteiskuntamme ei kaadu siihen, että tuemme omaishoitajia, se kaatuu, jos emme tue heitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kuntien taloudellinen asema on ollut jo useampana vuonna vaikea. Tänä vuonna 181 kuntaa nosti veroprosenttia, ja ensi vuonna 49 kuntaa nostaa veroprosenttia, eli noin 230 kuntaa on kahden vuoden aikana nostanut veroprosenttia. Lisäksi kunnat ovat tehneet lomautuksia, varsin mittaviakin lomautuksia, kulusäästöjen aikaansaamiseksi. Se on tietenkin selvää, että se on vaikuttanut myöskin palveluihin.

Täällä puhuttiin siitä, että pitäisi olla suuria kuntia. Varmasti kunnan koon täytyy jonkinmoinen olla, mutta jos tämä suuruuden ideologia pitäisi paikkaansa, niin Helsinginhän pitäisi olla ylivoimaisesti tehokkain kunta yksikkökustannuksia laskettaessa Suomessa, koska Helsinki on ylivoimaisesti suurin kunta. Mutta näin valitettavasti ei ole, elikkä tämä suuruuden ideologia ei pidä tässä kuntataloudessa paikkaansa.

Kuntien tuottavuusohjelmasta on myöskin puhuttu, ja toivoisin, että kun kuntien tuottavuus-ohjelmia laaditaan, niin ei oteta oppia tästä valtion tuottavuusohjelmasta. Valtiovarainvaliokunta sai 12.11. Vtt:n lausunnon, ja siinä on kyllä hyvin mielenkiintoisia kohtia tästä tuottavuusohjelmasta. Lainaan tästä pienen pätkän: "Kokonaiskäsitystä siitä, kuinka paljon ulkoistamista on tuottavuusohjelman henkilötyövuosivähennysten saavuttamiseksi käytetty, ei ole. Selvää kuitenkin on, että palvelujen ostot ovat lisääntyneet noin viidenneksellä vuodesta 2006 vuoteen 2009. Reaalinen kasvu on ollut noin 450 miljoonaa euroa, josta 40 miljoonaa selittyy sillä, että uutena palvelujen oston tyyppinä ovat tulleet valtion sisäiset talous- ja henkilöstöpalvelujen ostot." Elikkä 450 miljoonaa, se on aikamoinen raha palvelujen ostoon, kun samanaikaisesti valtion omaa henkilöstöä on vähennetty.

Tämä valtion henkilöstön vähentyminen on hyvin kaksipiippuinen asia. Verohallinnosta on vähennetty henkilöstöä, ja se on merkinnyt sitä, että verotarkastuksia on jouduttu vähentämään ja samoin myöskin Tullin tarkastuksia. Esimerkiksi Tullin kohdalla on käynyt niin, että — lainaan myöskin tästä tarkastusraportista — "jos Tullin talousrikostorjunnassa joudutaan tinkimään, se alkaa heijastua valtiontaloudellisina menetyksinä. Vuonna 2009 tullirikostorjunnassa takaisinsaadun rikoshyödyn arvo oli 7,7 miljoonaa euroa. Tullirikostorjunnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus kokonaisuudessaan oli noin 50 miljoonaa euroa vuonna 2009." Elikkä jos sieltä vähennetään henkilöstöä, se tulee myöskin vähentämään valtion tuloja, samoin myöskin Verohallin-non puolella. Siinä on myöskin selviä lukuja siitä, että Verohallinnon tarkastusten vähentäminen on merkinnyt valtion tulojen vähentymistä.

Tämän johdosta tämän tyyppinen tuottavuusohjelman toteuttaminen ei ole oikeudenmukaista eikä valtion kannalta kannatettavaa. Mielestäni kuntien ei pidä syyllistyä samanlaiseen tuottavuusohjelman toimintaan. Kuntien taloudellisen aseman korjaamiseksi tarvitaan huomattavasti enemmän valtionosuuksia, mitä tällä hetkellä. Vasemmistoliitto on tehnyt vastalauseen 2 mukaiset ehdotukset, ja tulemme ne esittämään sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Tämän lisäksi haluan huomauttaa, kun täällä puhuttiin omaishoitajien tuesta, että me esitimme jo aikaisemmin verolakien käsittelyn yhteydessä, että omaishoitajien pieni tulo olisi verovapaata tuloa, mutta sitä ei hyväksytty, vaikka omaishoitajien tulosta maksetaan enemmän veroa kuin vastaavasta palkkatulosta, mikä sinänsä jo on täysin kohtuutonta. Toiseksi lähdemme siitä, että omaishoitajien asemaa tulee muutoinkin parantaa, koska se on yhteiskunnalle edullista ja se on myöskin näille hoidettaville inhimillisempi tapa vanhuudenpäivien turvaksi kuin pelkkä laitoshoito.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Vatt julkaisi muutama päivä sitten talousneuvoston toimeksiannosta tutkimuksen, jossa käsiteltiin kuntatalouden suurimpia ongelmia. He nostivat suurimmaksi ongelmaksi pienten kuntien heikon talouden ja kuntatalouden kokonaisalijäämän. He esittivät lääkkeeksi kuntien pakkoliitoksia ja valtionosuusjärjestelmän muuttamista siten, ettei pieniä ja köyhiä kuntia enää tuettaisi entiseen tapaan.

Tämä tutkijoitten johtopäätös oli, sanon näin, tarkoitushakuinen ja vääristelevä, koska sadan pienimmän kunnan kokonaismenot ovat vain noin 3—4 prosenttia kaikkien kuntien yhteismenoista. Tämä ei voi olla ongelma, koska jokaiselle suomalaiselle kuuluu sosiaali- ja terveys- sekä opetustoimen palvelut perustuslain mukaan. Eli vaikka nämä kaikki sata kuntaa poistettaisiin kuntakartalta, niin ei näitä kuntien asukkaita voi jättää ilman palveluita. Se on perustuslain mukaankin täysin mahdoton ajatus, mutta Vattin tutkijat kyllä näin ilmeisesti ajattelevat.

Suurin ongelma on isojen kaupunkien heikko tuottavuus ja yliraskas byrokratia. Esimerkiksi Helsingin seudun kuntien menot ovat yli kolmannes kaikkien kuntien yhteisistä menoista. Minun oma arvioni on, että tämä Vattin tutkimus pohjustaa tulevia hallitusneuvotteluita ja nimenomaan siinä hengessä, että kaksi puoluetta, jotka ovat julkisesti oman kuntamallinsa esittäneet, saavat tästä taustatukea, eli kokoomus ja SDP ovat julkisesti ilmoittaneet tavoitteeksi kuntaremontin ja sadan kunnan mallin. Tähän viittaa sekin, että etujärjestö Suomen Kuntaliitossa samainen puoluekoalitio on jo pitkään antanut yhdensuuntaisia lausuntoja.

Kuntien valtionosuusjärjestelmän ja verotulojen tasausjärjestelmän tulee mielestäni jatkossakin lisätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, koska kaikilla kunnilla ei ole samanlaisia sijainnin tai valtion toimien antamia kilpailuetuja. Tällä tarkoitan valtion työpaikkoja, yliopistojen kautta tulevaa rahoitusta ja työpaikkoja tai liikenneverkostoon investointia ja satsauksia, joita yhteisillä varoilla on tehty mittavalla tavalla kautta historian.

Minä uskon, että tulevien eduskuntavaalien erääksi pääteemaksi nouseekin kuntapolitiikka, ja silloin vaihtoehtona näyttävät tämän keskustelun pohjalta olevan keskustan ajama vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuva linja ja kahden toisen suuren puolueen ajama pakkoliitoslinja, jossa kunnalliselle itsehallinnolle ei annettaisi juuri minkäänlaista painoarvoa. Tämä pakko toteutettaisiin juuri niin, että valtionosuusjärjestelmää rukattaisiin ja sitä kautta vietäisiin taloudellisia edellytyksiä pieniltä ja syrjäisiltä kunnilta. Ainakin osa mediaa näyttää olevan hyvin vahvasti mukana tässä kamppailussa, jossa kyseenalaistetaan verotulojen tasausjärjestelmä ja pyritään luomaan vastakkainasetteluja maakuntien ja sitten Pääkaupunkiseudun välillä.

Tämä on epäviisasta politiikkaa kaikkien kannalta. Nyt pitäisi lähteä siitä, että katsotaan, millä tavalla kuntasektorin tuottavuuttakin parannetaan mutta hyväksyen erilaiset mallit, eikä automaatti ole se, että vain pienimmät kunnat ovat kustannuksiltaan kalliimpia. Kyllä siihen vaikuttaa kunnan sijainti, väestörakenne ja monet tekijät, joihinka kuntapäättäjät eivät ainakaan nopeasti pysty kyllä käytännössä millään tavalla vaikuttamaan.

Minä itsekin kuntapäättäjänä tiedän sen, että kyllä Suomen kunnissa, myös niissä pienissä kunnissa ja erityisesti niissä pienissä kunnissa tehdään valtavan paljon työtä, että kuntalaisten palvelut voitaisiin turvata ja hoitaa ne lakisääteiset velvoitteet. Kyllä eduskunnan ja hallituksen tehtävänä on turvata oikeudenmukainen rahoitusjärjestelmä, jotta jokainen suomalainen saa asianmukaiset palvelut perustuslain hengessä.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää valtiovarainvaliokuntaa ja erityisesti sen kunta- ja terveysjaostoa tästä hyvin laaditusta mietinnöstä, joka on hyvin keskeiset asiat ottanut esille.

Ensi vuoden budjetti ei kuntien kannalta sisällä suuria muutoksia. Loppusaldo on hieman kuntataloutta kiristävä hallitusohjelmaan kirjattujen peruspalveluiden ja kehittämishankkeiden sekä määräaikaisen ylimääräisen 30 miljoonan euron valtionosuuskorotuksen poistumisen johdosta. Muutoin valtionosuuksissa indeksikorotukset on tehty täysimääräisinä ja samoin verotulon vähennysten kompensointi. On huomattava myös, että tämä tuhti kuntatalouden tukipaketti on myös ensi vuonna voimassa eli tämä yhteisöveron jako-osuuden korotus, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla.

Valtion ja kuntien yhteisin toimenpitein on kuntien peruspalvelut onnistuttu turvaamaan kohtuullisen hyvin taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa. Hallituksen kannalta tämä on ollut myös selvä arvovalinta peruspalvelujen turvaamisessa. Kuten valtiovarainvaliokunta mietinnössään on todennut, meillä julkinen talous on vaikeuksissa. Puhutaan niin sanotusta kestävyysvajeesta. Lähiajan yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin luoda edellytykset, jolla julkisen talouden kestävyys kuntatalous mukaan luettuna on turvattu riittävän pitkällä aikavälillä. Se vaatii talouskasvun vauhdittamista, työllisyysasteen nousua sekä tuottavuutta parantavia rakenteita ja toimintatapoja. On myös kuitenkin huolehdittava riittävistä ja kattavista peruspalveluista. Keskeinen asia on, miten kunnissa hyvinvointipalvelut onnistutaan jatkossa turvaamaan. Siihen eivät kovin hyvin istu kategoriset menoleikkaukset, vaikka vähemmillä menoilla joudumme tulemaan toimeen.

Hyvinvointipalvelujen turvaamisen kannalta on olennaista, että kunnissa menojen kasvu onnistutaan painamaan pysyvästi ja selvästi alle nykyisen tason, 4 prosentin. Se on vaativa tehtävä olosuhteissa, jolloin väestön ikääntymisestä johtuva hoivapalvelujen tarve on jatkuvassa kasvussa. Peruslähtökohta on kuitenkin selvä: kunnilla on keskeinen vastuu yhteiskuntamme hyvinvointipalveluista, ja siksi niiden toimintakyvystä on kaikissa oloissa huolehdittava. On selvää, että hyvinvointipalvelujen turvaaminen ei ole yksin valtion tai kuntien toimenpiteiden varassa. Siinä tarvitaan mittavaa yhteisvastuuta. Se vaatii myös valtiolta johdonmukaista ja selkeää kuntapolitiikkaa yli vaalikauden. Paras-hankkeen linjausten mukaisesti on syytä jatkaa. Hosuminen ei auta, ja pelkkä kuntien lukumäärästä puhuminen ei johda hyvään tulokseen.

Pidän tärkeänä, että tulevaisuudessa pidättäydytään uusista tehtävistä kunnille. Niitä voitaisiin antaa vain, kun niillä pystytään tuottavuutta parantamaan tai niiden vaikuttavuus on tässä mielessä selvästi positiivinen. Tällainen hanke on esimerkiksi koko julkisen sektorin tietojärjestelmien yhteensovittaminen, johon ed. Ukkola äsken puheenvuorossaan viittasi. Sitä määrittävä tietohallintolaki on parhaillaan hallintovaliokunnan käsittelyssä. Parhaillaan tehdään myös hankkeen toimeenpanoa koskevaa suunnittelutyötä, missä valtiovarainministerillä tulee olemaan keskeinen ohjaava rooli. Tämän vaikuttavuus on merkittävä, ja sen aikaansaaminen ja toteutukseen saaminen on välttämätöntä. On selvää, että tiukkenevasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tähän, kuten muihinkin rakenteisiin ja tuottavuutta parantavien uudistusten toteuttamiseen, on löydyttävä kuitenkin riittävästi voimavaroja. Tässä mielessä on oltava rohkeutta investoida tulevaisuuteen.

On myös selvää, että eri sektoriministeriöiden välistä yhteistyötä on tiivistettävä merkittävästi. Tässä mielessä reviirin varjelun ajan pitäisi olla ohi tai sitä pitäisi olla huomattavasti vähemmän kuin sitä on ollut. Julkisen sektorimme siilomaisuudesta on huomauttanut muun muassa Oecd keväällä julkaisemassaan maaraportissa. On arvioitava tässäkin mielessä kunnille asetettujen velvoitteiden kokonaisvaikuttavuutta. On karsittava sellaisia normeja, jotka estävät tuottavuuden parantamisen. Eduskunnalle on annettu kuluvana syksynä useita lakiesityksiä, joilla ohjataan kuntia parantamaan tuottavuutta sekä uudistamaan rakenteita. Niillä ei ole kuitenkaan taianomaisuutta. On selvää, että kunnissa on jatkettava hyvien käytäntöjen jalkauttamista ja omien toimenpiteiden toteuttamista.

Haluan tässä yhteydessä ottaa esille myös hyvin tärkeän asian, jota olen eri yhteyksissä nostanut esille, ja se on yksilön vastuu. Meidän on tuettava kaikin tavoin ihmisen omaa elämänhallintaa ja selviytymiskykyä. Nyt on aika keskustella siitä, mikä on ihmisen vastuu, mikä on kunnan vastuu ja valtion vastuu. Se ei tarkoita sitä, että yksilölle sälytetään määrättömästi vastuuta, mutta oman elämänhallinnan tukeminen selviytymisessämme on hyvin tärkeä asia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean aluehallintovirastoista, joihin ed. Ukkola viittasi puheenvuorossaan: Ne aloittivat tämän vuoden alussa, ja kokonaisuutena voi sanoa, että ne ovat kohtuullisen hyvin pystyneet toimimaan ottaen huomioon muutoksen laajuuden. Uuden viraston perustamiseen sisältyy kuitenkin aina merkittävä määrä lisäkustannuksia, ja kun tähän rinnastetaan valtion tuottavuusohjelma jne., aluehallintovirastot ovat olleet taloudellisesti aika tiukoilla ja ensi vuoden osalta tilanne näyttää aika vaikealta. Joudumme varmasti ensimmäisessä lisäbudjettivaiheessa tähän tilanteeseen palaamaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin kuntakentästä, johon ed. Rantakangaskin viittasi. Jäin odottamaan esimerkiksi tässä ministerin suunnasta kommenttia siihen, miksi esimerkiksi aluekuntamallivalmistelut eivät nyt ole jalalla. Miksi ei ole ikään kuin sillä tiellä yhtään askelta tietojeni mukaan otettu, vaikka kaikki tiedämme, että kuntakentässä joudutaan tekemään rakenteellisia uudistuksia?

Toinen näkökanta ministerin puheenvuoron kuultuani on siinä, että kun meillä aluehallintoviranomaisen, ely-keskusten ja maakuntien liittojen rajat ovat vinksin vonksin, suloisesti sekaisin, niin miksi me emme nyt koettaisi järkevällä porukalla saada tässä syntymään tulosta, jossa Euroopan kehitys menee alueitten Euroopan suuntaan ja meillä myöskin kyettäisiin niitä hartioita sillä tavoin vahvistamaan kansanvaltaisen mallin mukaisesti, että meillä olisi sen kokoiset toimintayksiköt, jotka pystyvät sen vastuun hoitamaan ja joissa valtion väliportaan ja maakuntahallinnon kohtaanto tapahtuisi samojen rajojen puitteissa.

Näitä uudistuksia hartaudella jäisin odottamaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen ed. Kanervan kanssa samaa mieltä tästä maakuntahallinnon kehittämisestä, aluehallinnon kehittämisestä, elikkä kyllä meidän pitää kyetä ottamaan seuraava askel tässä eurooppalaisen järjestelmän mukaisesti. Tämä nyt toteutettu malli on vain eräänlainen välivaihe, osittain vähän sekavakin välivaihe, mutta joka tapauksessa siinä on koottu organisaatioita yhteen, mikä varmasti helpottaa seuraavaa vaihetta, mutta kyllä aivan aidolla tavalla tätä maakuntien vaikutusmahdollisuutta pitää viedä eteenpäin.

Ministeri mainitsi tästä tietohallintolaista, joka on hallintovaliokunnassa. Me katsomme, voidaanko se vielä tällä kaudella säätää näitten perustuslaillisten ongelmien kautta, jotka ovat perustuslakivaliokunnan lausunnossa tulleet esille. Mutta tiedostamme sen tarpeen ja välttämättömyyden, että siinä pitäisi päästä eteenpäin. Ensi vuoden puolella se sitten tullaan arvioimaan.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon osalta on helppo yhtyä edellisiin puhujiin.

Mutta mitä tulee kuntiin, niin kuntien talous heikkenee heikkenemistään. Rahoitusvaje on ollut kasvussa jo pitkään, ja viime vuonna tämä rahoitusvaje oli jo 5,4 miljardia. Myös kuntien velkaantuminen on ollut nopeaa ja velkaantuminen jatkuu. Tätä kuvaa hyvin se, että kun vuoden 2002 lopussa velkaa oli 4,8 miljardia, niin viime vuonna se oli jo 10,9 miljardia ja tulee tämän vuoden lopulla, ensi vuoden lopulla olemaan vielä enemmän. Kuntakenttä myöskin eriytyy nopeasti. Tämä näkyy veroprosenttien suurena vaihteluna.

Kun sitten kysyy kuntapäättäjiltä, mistä tämä tilanne johtuu, niin kyllä he kehottavat katsomaan hallituksen ja eduskunnan suuntaan. Meillä on hyvin paljon puhuttu siitä, että kuntien tehtäviä ei lisätä tai jos niitä lisätään, niin sitten huolehditaan myöskin riittävästä rahoituksesta. Näin vain ei ole toimittu. Ed. Komi puheenvuorossaan luetteli monta uutta tehtävää, jotka kunnille on tulossa, eli me tarvitsemme, ministeri, todellakin selkeää kuntapolitiikkaa, ja selkeää kuntapolitiikkaa olisi juuri se, että tehtäviä ei lisätä tai jos niitä lisätään, niin sitten huolehditaan myöskin rahoituksesta. Jos tämän teette, ministeri, niin te teette historiaa, koska kukaan aikaisempi kuntaministeri tähän ei ole pystynyt. Toivotan menestystä tässä tehtävässä!

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Tölli! Me molemmat tiedämme, että näin ei voi jatkua. Kuntien menojen ja tulojen suhde on ollut jo pitkään kestämätön. Kun näyttää siltä, että valtio ei millään onnistu vastaamaan edes siitä, mitä me täällä säädämme valtionosuuksien osalta kunnille, niin sitten tulee tietysti kysymys siitä, mitä kuntien tehtäville oikeasti pitäisi tehdä.

Millä tavalla teidän mielestänne, ministeri, pitäisi ryhtyä arvioimaan sitä, mitkä kuntien oikeat tehtävät ovat, ja millä tavalla huolehditaan siitä, jos ja kun ne oikeat ja riittävät tehtävät on määritelty, että myöskin se rahoitus varmasti turvataan? Nyt kun ollaan tekemässä yhteistä tuottavuusohjelmaa valtion ja kuntien kanssa, niin tekee myöskin mieli kysyä, millä tavalla turvataan se, että niitä virheitä, jotka tarkastusvaliokunta ja Valtiontalouden tarkastusvirasto ovat moneen kertaan esille nostaneet, ei toistettaisi.

Lopuksi vielä tästä tietoteknisestä yhteensovittamisesta. Vaikka nyt jouduttaisiin ... Olen täällä itse asiassa sanonut monta kertaa, että ilman perustuslain säätämisjärjestystä ilmeisesti ei päästä riittävästi eteenpäin. Entäpä jos kokeilisimme sitä täällä?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen talouden kestävyydestä on tärkeää puhua jokaisessa yhteydessä, ja kun mietimme eri keinoja, miten me pystymme sen 10,5 miljardia euroa kuromaan umpeen, jonka valtiovarainministeriön kansantalousosasto viime perjantaina toi meille tiettäväksi, keinot ovat monenlaisia ja mitään niistä ei tule sulkea pois.

Haluaisin kysyä ministeri Tölliltä, mitä te olette miettineet valtiovarainministeriössä tämän valtion tuottavuusohjelman kehittämiseksi. Mitkä ovat todellakin ne uudet keinot, niin kuin edellä ed. Erkki Virtanen juuri puhui ja ed. Kuoppa kertoi näistä Valtiontalouden tarkastusviraston kriittisistä kommenteista ja havainnoista? Miten te olette konkreettisesti valtiovarainministeriössä nämä kritiikit ottaneet vastaan? Mitä te aiotte esittää tälle tuottavuusohjelmalle? Miten te aiotte parantaa sitä ensi kaudella ja seuraavilla kausilla? Konkretiaa siihen kaipaisin teiltä.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä erityisesti korostetaan uusia toimintatapoja ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Kuitenkin tällä hetkellä aika pitkälle kuntakentässä käydään semmoista suuruuskilpailua, kuinka monen kunnan liittoutumia voidaan toteuttaa, ja haetaan aika yksiselitteisesti kilpailuetua tästä kuntien suuruudesta. Kuitenkin valiokunnassa, kun kuulimme asiantuntijoita, jouduttiin toteamaan, että suurimmat taloudelliset ongelmat ovat 40 000—100 000 asukkaan kunnissa.

Siksi kysynkin: Onko nyt riittävästi kiinnitetty huomiota siihen ministerin hyvin esille ottamaan näkökulmaan, että vastuuta pitää lisätä, vastuuta pitää jakaa, kun rahat ovat loppumassa? Vastuun jakaminen on voimavara: kun sitä käytetään, niin vastuu vain kasvaa ja lisääntyy ja ehkä myös ne kipeät ongelmat, jotka joudutaan ratkaisemaan, tätä kautta saavat uuden sisällön ja löydetään niitä uusia toimintatapoja, jotka ovat kuitenkin ydin ja kaikkein vahvin polttopiste tässä Paras-hankkeen uudistuksessakin.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat monilla eri tavoilla pyrkineet korjaamaan talouttaan, ja ihan täydestä syystä valtiovarainvaliokunta todella kirjasi mietintöön, että on keskeistä, että kunnat vastaavat itse keskeisten ydinpalvelujen tuottamisesta. Nämä palvelut ovat tietysti sosiaali- ja terveys- sekä opetustoimi ja myös lasten päivähoito. Sen lisäksi, että on huonoa kilpailuttamista ja sitä kautta tehty huonoja ratkaisuja, on myös palveluseteleitten kautta tulossa ongelmia nimenomaan peruspalveluitten tuottamisen näkökulmasta. Esimerkiksi omassa kunnassani suunnitellaan palveluseteliä, kun päivähoitopaikkoja ei ole riittävästi, kuntaan, jossa ei edes ole oikeastaan yksityistä palvelutuotantoa riittävästi.

Haluaisin kysyä ministeriltä, millä tavalla te olette seurannut tätä kuntien palveluseteleitten käyttöä ja miten laajaa on se, että nimenomaan kunnille kuuluvien peruspalveluitten järjestämistä siirretään tätä kautta ikään kuin asiakkaalle tämän palvelusetelin muodossa. Kuka valvoo näitä palvelusetelien kautta järjestettyjä palveluja, (Puhemies: Voi kun se minuutti on ajat sitten mennyt!) ja millä tavalla se on hanskassa?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien velkaantuessa olen huolestuneena seurannut erilaisten ostopalvelusopimusten ja niin kutsuttujen elinkaarimallien yleistymistä, kun kunnallisia palveluja organisoidaan uudestaan ja kun kunnan yksiköille hankitaan uusia toimitiloja. Pahimmillaan olen nähnyt elinkaarimalliesityksiä, joissa kuntien vuokratiloja ja niihin liittyviä palveluja ollaan hankkimassa jopa 40 vuoden sopimuksilla. Huolestuttavaa näissä pitkäaikaisissa elinkaarimalleissa on tietysti se, että emme voi varmuudella tietää olosuhteista, jotka vallitsevat 10, 20, 30 vuoden kuluttua, puhumattakaan siitä, että tietäisimme, minkälaisessa maailmassa elämme 40 vuoden kuluttua.

Mitä mieltä arvoisa kuntaministeri on tästä kehityksestä ja kuntien rahankäytöstä, kun sitä sidotaan jopa 40 vuodeksi näillä elinkaarisopimuksilla, joita ei voida kesken sopimuskauden irtisanoa?

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomessa on tällä hetkellä tarkalleen 342 kuntaa. Jos katsomme aikaa taaksepäin, niin 1970-luvun alussa oli Suomessa hieman yli 500 kuntaa. Kuntien määrä on siis supistunut 40 vuodessa lähes kolmanneksella lähinnä kuntaliitosten myötä.

Kuluvan vuoden syyskuun alussa keskustelu jälleen kiihtyi, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen esitti tavoitteeksi noin sata kuntaa, vastaavasti demarit puhuivat kuntamäärän puolittamisesta kuntaliitosten kautta noin 160 kuntaan, eikä tässä vielä kaikki, sillä SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly iski vieläkin hurjemmat luvut pöytään: hän toivoo kuntien määrän laskevan alle sadan.

Arvoisalta ministeriltä kysyisin sitä kuntakentän visiota, jota me voimme viedä muun muassa Järvi-Pohjanmaalle ja Järviseudulle, kertoa kunnille, mikä on tulevaisuuden kuntavisio. Voimmeko me jatkaa itsenäisinä siellä, vai kuinka meidän käy?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt, mitä mieltä ministeri on kuntien pakkoliittämisestä tai pakottamisesta osakuntaliitoksiin. Ja sitten aluehallinnosta olisin ministerin mielipidettä kysynyt esimerkiksi täällä Uudenmaan alueella: Onko mahdollisuus maankäytön, liikenteen ja asumisen osalta järjestää enemmän tehtäviä maakuntaliitoille ja järjestää sitä myötä seutuhallintoa uudestaan?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, sanoitte täällä puheessanne, että hosuminen ei auta. Kuntaliitoksia on nyt kuitenkin tehty mallikkaasti, ja odotukset ovat hyvinkin suuret. Tulokset tulevat viiveellä, ja kalusto on hyvinkin raskas kaikin tavoin.

Miten kunnissa nyt voidaan ottaa rauhallisesti, kun alijäämät siellä edelleenkin ovat näkyvissä ja talouden tervehdyttämisohjelman mukaisesti pitäisi edetä tietyssä aikataulussa? Samaan aikaan joudutaan kyläkouluja lakkauttamaan, hoitokoteja sulkemaan, henkilöstöä lomautetaan. Arvovalinnoista ei ehditä edes keskustella, kun edetään tavallaan vain säästötoimesta toiseen. Ja kuntalaiset pettyvät asia toisensa jälkeen ja haukkuvat ensin tietysti virkahenkilöt ja sen jälkeen luottamushenkilöt tai toisessa järjestyksessä. Eli miten tässä tilanteessa voisi kunnissa välttää sitä hosumista ja edetä rauhallisesti, kun samalla valtio tekee myös omalla tahollaan työtä elikkä vie tarpeellisia palveluja yhä kauemmaksi pienemmistä kunnista? Puhuitte yksilön vastuusta. Miten paljon vastuuta voi sälyttää kuntien virkahenkilöille ja luottamushenkilöille tässä hankalassa tilanteessa?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: Olen valtiovarainministeriön Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmässä, ja me hyvin pitkään mietimme erilaisia malleja, millä tavalla voitaisiin edetä, ja teimme siitä esityksenkin, että silloin, kun toimitaan niin sanotusti maakunnan alueella, olisi niin sanottu maakuntayhtymämalli, ja sitten, missä ei maakunnan tehtäviä ole, olisi aluekuntayhtymämalli. Nämä mallit ovat jonnekin nyt jääneet. Kysyisin ministeriltä, mihin ne ovat hukkuneet ja onko niillä sitten mitään eloonjäämismahdollisuutta.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä palvelu ja rahoitus kuntien osalta ovat se suuri ongelma: miten ne rahoitetaan, ja mikä sitten on valtionosuus? Pitkällä tähtäyksellä kun katsotaan, niin valtionosuudet ovat kyllä aikanaan laskeneet. Ne ovat olleet korkeampia.

Sitten näiden kuntien määrään. Kyllä minä näen, että kuntien yhdistäminen vapaaehtoisuuden pohjalta on kannatettavaa ja sitä kannattaisi myöskin edelleenkin valtion porkkanarahoilla tukea. Näissä yhdistyvissä kunnissa on kyllä tapahtunut niin, että palvelut pääsääntöisesti ovat menneet entistä kauemmaksi, ne ovat keskittyneet suurimman kunnan keskukseen, ja monissa kunnissa on kyllä kaivattu sitä entistä pientä kuntaa, missä ne palvelut olivat lähellä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusi uljas yliopisto täyttää kohta vuoden. On aika ottaa jälleen esille tuottavuusohjelma. Nimittäin silloin, kun tässä salissa keskusteltiin yliopistolaista, opetusministerit Sarkomaa ja Virkkunen molemmat lupasivat, että yliopistouudistus tehdään nimenomaan sen vuoksi, että yliopistot sen myötä pääsevät tuottavuusohjelmasta. Näin totesi muun muassa ministeri Sarkomaa budjettikeskustelussa 18.9.2008.

Tilanne on kuitenkin edelleen se, että tuottavuusleikkuri kohdistuu yliopistoihin, ja vaikka meillä on erinomainen yliopistoindeksi, joka otettiin käyttöön tämän uuden yliopistolain myötä, edelleen ollaan siinä tilanteessa, että yliopistojen rahoitus on miinuksella. Esimerkiksi näin on Helsingin yliopistossa. Ja tämä johtuu paitsi tuottavuusohjelmasta myös työnantajamaksusta.

On siis aiheellista kysyä, eikö valtiovarainministeriön pitäisi ottaa nyt tästä tilanteesta vastuu ja taata yliopistoille sellainen rahoitus, että saadaan edes ikään kuin nenä pinnan päälle, että vapautettaisiin viimein yliopistot tuottavuusohjelmasta (Puhemies: No niin, minuutti on kulunut!) ja taattaisiin niille luvattu työnantajamaksu.

Puhemies:

Ja sitten ministeri vastannee, nyt debatti on käyty.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Ydinasia, kun keskustellaan kuntien tilanteesta, on palvelut ja palvelujen tarvitsijat ja palveluiden rahoittaminen, järjestäminen ja tuottaminen. Hallintorakenne on sitten seurausilmiö. Ja meidän pitäisi puhua ja linjata vielä enemmän sitä varsinaista asiaa eli sitä, miten palvelut tuotetaan ja järjestetään ja millä hinnalla.

Sitten tämä aluekunta-asia, mihin ed. Kanerva viittasi. Olen itse hyvin kiinnostunut aluekuntamallista ja sen toimivuudesta, ja kun tämä palvelurakenneuudistus käynnistettiin, niin olisin mielelläni nähnyt, että se olisi ollut yhtenä vaihtoehtona. Nyt on kuntalain kokonaisuudistus käynnissä, ja tässä yhteydessä myös sitten katsotaan erilaisia ratkaisumalleja siinä, millä tavalla paikallinen vaikuttaminen ja demokratia voidaan ottaa huomioon, kun yksikkökoko kasvaa.

Sitten aluehallintouudistuksesta sinänsä, joka oli valtion aluehallintouudistus, jossa koottiin asiat kahteen viranomaiseen, joista ensimmäinen hoitaa lupa-asiat jne. ja sitten toinen kokonaisuus hoitaa kehittämisasiat. Eli tulivat aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Tämä perusratkaisu on mielestäni kuitenkin hyvin perusteltu, ja siitä annetaan selonteko vuonna 2012. Varmasti siinä tarvitaan sitten joitakin korjaustoimenpiteitä, mutta lähtökohtaisesti se on kohtuullisen hyvin toiminut. Sitä, miten muuten maakuntien toimintoja ja maakuntien asemaa ja tilannetta on syytä kehittää, on myös syytä tarkastella sitten myöhemmin.

Tietojärjestelmäuudistuksesta totesin tuossa, että se on välttämätön ja se on nyt käsittelyssä hallintovaliokunnassa. Toivottavasti se saadaan näiden valtiopäivien aikana käsiteltyä, jotta tässä päästään riittäviin toimiin.

Sitten näistä eri toimenpiteistä kunnissa. Kun me puhumme tuottavuudesta, niin samanaikaisesti on mielestäni puhuttava myös vaikuttavuudesta. Eri keinojen vaikuttavuus on erittäin tärkeä asia, ettei käy niin, että säästämme kustannuksista piittaamatta ja että joku säästötoimenpide aiheuttaa suurempia kustannuksia kuin varsinaisesti saatu säästö. Meidän on syytä tarkastella kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa, ja meidän on syytä tarkastella myöskin sitä, mitä tehtäviä kunnilla yleensä tulevaisuudessa on.

Siihen liittyy mielestäni se, että me tarkastelemme myös avoimesti ihmisen, eli kansalaisen, ja yhteiskunnan välistä vastuuta. Se ei tarkoita sitä, että me sälytämme korkeat palvelumaksut. On enemmän kysymys elämän hallinnasta. Meillä on herkästi se ajatus, kun me olemme hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaneet, että kyllä systeemi hoitaa. Mutta alamme olla siinä tilanteessa, että systeemi alkaa yskiä, ja meidän on huolehdittava siitä, että systeemi toimii.

Tosiasia on se, että julkisen talouden hoitaminen on vaikeaa ja tämä kestävyysvaje on todellinen, ja on myöskin sanottava suoraan se, että valtiolla ei ole käytettävissään ylimääräistä rahoituspottia, jonka se pystyy jakamaan kunnille niin, että valtionosuuden määrä oleellisesti nousee toiselle tasolle. Ja vaikka olisikin, jos emme saa yhteisesti taitettua menokasvua, taloustilanne on hyvin pian yhtä tiukka tai vaikeampi. Eli meidän täytyy eri tavoin pystyä taittamaan nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon menokasvu.

Sitten tämä kuntarakenne. Mielestäni tämä kuntien lukumääräkeskustelu johtaa harhapoluille. Tarvitaan muutoksia kaiken kokoisissa kunnissa. Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus tarkoittaa kaiken kokoisia kuntia. Mutta on mielenkiintoista se, että nimenomaan joku suuren kunnan edustaja korostaa voimakkaasti kuntaliitosten autuutta ja kuitenkin pitäisi katsoa oman kunnan tilannetta. Se saattaa korostaa yhteistoiminta-alueen hallinnollista himmeliä, ja oman kaupungin hallinnollinen himmeli saattaa olla kerta kaikkiaan aika monimutkainen. Nyt meidän on jokaisen katsottava se oma piha ja oma ympäristö ja oma tilanne, että tätä asiaa kehitetään. Tämä muutos koskee pieniä kuntia ja suuria kuntia, ja tarvitaan kuntaliitoksia, mutta ne samat palvelut on hoidettava koko maassa, vaikka meillä olisi vain yksi kunta. Rakenteen täytyy olla sellainen, jolla mahdollisimman hyvin ja toimivasti pystytään nämä asiat hoitamaan.

Mitä tulee sitten pakkoliitoksiin, niin olen sitä mieltä, että me emme ole pakkoyhteiskunnassa. On ollut joitakin muita yhteiskuntia, jotka ovat toimineet pakkotoimenpiteillä. Ei Suomessa koskaan tällä tavalla saa hyvää aikaan. Me emme saa sitoutumista sillä aikaan, ja siinä mielessä sitä pitää niin pitkälle välttää kuin suinkin. Meidän täytyy aina kaikissa tilanteissa kuitenkin muistaa, että oleellinen asia on se kansalainen ja hänen tarvitsemansa palvelut, jotka meidän täytyy kaikissa tilanteissa turvata.

Sitten: mitä tarkoittaa hosuminen? Se tarkoittaa sitä, että vaikka on kuinka vaikea tilanne ja kriisi kaatuu päälle, niin pitää säilyttää päätöksentekokyky ja pitää olla suunnasta suunnilleen selvillä eikä mennä eri suuntiin eikä hosumalla panna hyvää asiaa pilalle.

Arvoisa puhemies! Minä olen ylittänyt ajan ja käytän jossain välissä toisen puheenvuoron ja vastaan niihin loppuihin kysymyksiin.

Puhemies:

Jatketaan yleiskeskustelua puhujalistalta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Maailmantalous on toipumassa pahimmasta lamasta sitten 1930-luvun. Talous on lähtenyt hiljalleen kasvuun ja markkinat vetävät odotettua tehokkaammin. Verotuloissamme on kuitenkin tuntuva pudotus ja julkinen talous on heikentynyt hälyttävästi. Korjausliikkeet ovat tarpeen, sillä tulevaa talouskehitystä on lähes mahdoton ennustaa, eikä tulevan kriisin mahdollisuutta voida sulkea pois. Talouskriisin aiheuttamat vauriot jäivät kuntakentässä odotettua pienemmiksi. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että talousahdingossamme on kaksi köyhää yhdessä, valtio ja kunnat. Vain valmius rajuihin ja koko yhteiskuntaa leikkaaviin rakenneuudistuksiin vetää meidän oikealle kurssille.

Kunnille osoitettuja velvoitteita on paljon, ja kunnilla on ulkopuolista velkaa. Menotaso on jo pitkään ollut huomattavasti korkeampi kuin kuntien tulot. Valtionapujen lisääntymisestä huolimatta kuntien rahoitusasema heikkenee entisestään. Tekemällä mittavia säästöjä, hallinnollisia uudistuksia ja maltillisia palkkaratkaisuja kunnat voivat osoittaa taloudellista vastuullisuuttaan. Samalla kun valtion ja kuntien tehtävänjakoa selkeytetään, vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta täytyy säilyttää samalla organisaatiolla, peruskunnalla. Uusia velvoitteita ja normeja ei voida asettaa, siihen eivät kuntien resurssit enää riitä.

Yksi tärkeä keino kuntatalouden tasapainottamisessa on palveluiden tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisääminen. Joustavoittamalla nykyisiä normeja kuntapalvelut voidaan tuottaa entistä tarkoituksenmukaisemmin. Esimerkiksi sosiaalitoimen kelpoisuusvaatimukset ovat joissain tapauksissa aivan liian korkeita. Palveluinnovaatioiden käyttöönotto ja uuteen teknologiaan perustuvat toimintamallit voivat parantaa palveluiden laatua. Kustannustehokkuuden kannalta on myös aika kehittää sähköisiä palveluita. Lisäksi työmarkkinaratkaisut ovat välttämättömiä. Hyvistä uudistusideoista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, jos niitä ei voida tai osata toteuttaa. Onnistuminen toteutuu vain, jos poliittiset päättäjät ja virkamieskunta tuntevat vastuunsa ja uskaltavat tehdä oikeita ratkaisuja ja päätöksiä.

Laajamittaisia kuntaliitoksia tarvitaan yhäti lisää, jotta kuntien elinvoimaisuus ja asukkaiden laadukas elinympäristö taataan. Suomessa on paljon eläköityviä kuntia, jotka eivät jatkossa selviä yksin. Tulevaisuudessa kunnat voidaan velvoittaa mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueisiin. Näin pystytään vastaamaan paremmin palveluiden kysynnän kasvuun ja turvaamaan työvoiman saanti. Palveluissa tarvitaan myös harkittua ulkoistamista. Kunnan on pohdittava tarkasti, mitä se tekee itse ja mitä se hankkii yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Herra puhemies! Tullilla on suuri rooli suomalaisten terveyden, turvallisuuden ja ympäristön turvaamisessa. Tullin työ on tärkeää myös talouskasvun kannalta, sillä tuonnin ja viennin viranomaistehtävät kuuluvat Tullille. Lisäksi Suomen Tulli tekee tärkeää sillanrakennustyötä EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa. Tulli osallistuu aktiivisesti rajat ylittävien rikosten torjuntaan yhteistyössä muiden rajaviranomaisten kanssa. Esimerkiksi lääkerikollisuus on yksi nykyajan suurista haasteista. Se toimii kansainvälisellä tasolla ja sitä on vaikea pysäyttää.

Tullin toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Sen on oltava valmis reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin ja vastaamaan kasvaviin haasteisiin. Kaupalliset tavaravirrat ovat kasvussa ja niitä halutaan häiritä Tullin toiminnalla mahdollisimman vähän. Tulli on vähitellen siirtymässä kokonaan sähköiseen toimintaympäristöön, ja esimerkiksi läpivalaisutekniikkaa kehitetään edelleen. Meneillään on myös laaja organisaatiomuutos, jossa tullipiireistä luovutaan kokonaan.

Olen erittäin huolissani Tullin resursseista. Tuottavuusohjelman vaatimien henkilöstövähennysten myötä osa Tullin lakisääteisistä tehtävistä voi jäädä tekemättä ja niiden taso voi heiketä. Tullin valvontatehtävien hoito tuo valtiolle takuulla enemmän tuloja kuin tuottaa henkilöstökustannuksia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Perustoimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä on talouden taantuman ja kasvavan työttömyyden seurauksena selvässä kasvussa, eikä ole oletettavissa, että muutosta parempaan tapahtuisi kovin nopeasti. Samalla elinkustannuksetkin ovat nousseet kiihtyvällä tahdilla.

Suomessa työttömyysturva ja muut ensisijaiset sosiaalietuudet ovat esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna selvästi jääneet jälkeen. Pidentyneet ruoka-apujonot kertovat silmin nähden tilanteesta, joka maassa vallitsee. Kuntien mahdollisuudet reagoida kasvavaan tarpeeseen toimeentulotuen myöntämisen muodossa ovat nykyisen taloudellisen laman vallitessa hyvin heikot. Kun ihmisten keskinäinen tasa-arvoisuus on riippuvaista siitä, missä he asuvat, ja on kyse perustoimeentulotuesta, ollaan todella vakavassa tilanteessa.

Toimeentulotuki on menettänyt ostovoimastaan 10 vuoden aikana noin 5 prosenttia. Tällä hetkellä toimeentulotuen perusosa on vain hieman yli 400 euroa kuukaudessa. Kuntien talousahdingon vuoksi myös ennalta ehkäisevä tuki on lähes olematon. Suomen valtion on nyt tultava vastaan, otettava normaalia suurempaa taloudellista vastuuta ja taattava siten kaikkien olosuhteiden pakosta tukalaan tilanteeseen joutuneiden suomalaisten perustoimeentulo.

Olen esittänyt, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2011 talousarvioon lisäyksenä 50 miljoonaa euroa valtionosuuteen kunnille perustoimeentulotuen kustannuksiin.

Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajat toimivat tukihenkilönä oppilaille, joille opiskelu on normaalia haasteellisempaa esimerkiksi vamman tai käytöshäiriön vuoksi. Koulunkäyntiavustaja auttaa oppilasta opetustilanteissa sekä tarvittaessa myös arkielämän taidoissa ja osallistuu yhdessä opettajan kanssa oppilaan kuntoutuksen ja koulutyön suunnitteluun. Ilman koulunkäyntiavustajia monien erityistukea tarvitsevien oppilaiden olisi mahdotonta opiskella tavallisessa ryhmässä muiden oppilaiden kanssa ilman, että opettajan työ hankaloituisi merkittävästi.

Kuntien säästöpaineet vaikuttavat epäsuotuisasti koulunkäyntiavustajien määrään, vaikka tarve avustajille on kasvava. Kunnille tulisikin suunnata riittävästi resursseja koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen, jotta erityisoppilaille voidaan myös jatkossa tarjota laadukasta opetusta. Olen esittänyt valtion vuoden 2011 talousarvioon lisäyksenä 5 miljoonaa euroa koulunkäyntiavustajien palkkaamiseen.

Arvoisa puhemies! Nyky-Suomessa yhä useampi lapsiperhe voi huonosti. Suuret asuntolainat, työelämän paineet ja valvotut yöt näkyvät erityisesti pienten lasten vanhempien ahdistuksena ja uupumuksena. Myös lapsiin kohdistuvien pahoinpitelyjen määrä on kasvussa. Pahoinpitelyt tapahtuvat usein aivan tavallisissa perheissä, joiden vanhemmat väsyvät suuren työtaakan alla.

Viime vuosikymmenten aikana kunnallisten kotipalvelujen piirissä olevien lapsiperheiden määrää on vähennetty voimakkaasti. Samalla lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä on kasvanut. Nykyään lapsiperheiden on miltei mahdotonta saada kotiapua, vaikka moni tarvitsisi sitä kipeästi. Kaikilla ei ole lähellä asuvia sukulaisia auttamassa, ja esimerkiksi äidin sairastuessa saattaa perhe joutua hyvinkin lujille. On väärin, että apua annetaan vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on päätynyt lastensuojelutyön asiakkaaksi. Tällöin ollaan jo pahasti myöhässä, ja perheen tilanteen korjaaminen ja perheenjäsenten auttaminen on sekä vaikeaa että kallista.

Tukemalla ajoissa vanhempien jaksamista pystyttäisiin useissa tapauksissa ennalta ehkäisemään vakavampien ongelmien synty. Raskaassa elämäntilanteessa pienikin käytännön apu arjen keskellä voi olla korvaamaton ja auttaa perhettä jaksamaan. Tämän vuoksi olen ehdottanut, että valtion vuoden 2011 talousarvioon lisätään 10 miljoonaa euroa lapsiperheiden kotipalveluiden kehittämiseen.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa kunnat lomauttavat henkilökuntaa ja karsivat palvelujaan. Talouden tasapainottaminen iskee helposti jo kaikkein heikoimmilla oleviin palveluihin ja kuntalaisiin. Talouden kehityksestä huolimatta kunnat eivät selviä peruspalveluistaan. Lomautukset koskevat suurimmaksi osaksi juuri sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä mutta myös opettajia.

Valtion vastuuta hyvinvointipalveluista on nostettava. Kunnat tekevät nyt perusoikeuksien vastaisia ratkaisuja, ja tätä ei voi katsoa sivusta. Hallituksen on otettava vastuu ihmisten turvallisesta arjesta ja palveluiden toimivuudesta. Kuten tarkastusvaliokunta on suositellut, tuottavuusohjelma pitää keskittää valtiovarainministeriön alaisille toimialoille.

Sosialidemokraatit esittivät jo vuoden 2009 alussa kuntatalouden ongelmien ratkaisemiseksi kolmen vuoden sillanrakennusohjelmaa, jolla kuntatalous olisi autettu yli laman. Ohjelmalla olisi turvattu palveluiden taso sekä vältetty henkilöstön irtisanomiset ja lomautukset. Esitimme muun muassa kuntien verotulojen vahvistamista ja investointien vauhdittamista sekä valtionosuuksien pysyvää korotusta. Kuntien valtionosuuksiin ei tehty hallituksen toimesta ylimääräisiä korotuksia, vaan lisäykset perustuivat lakisääteisiin indeksikorotuksiin.

Esitämme kunnille peruspalveluiden järjestämiseen 300 miljoonaa euroa. Tästä 190 miljoonaa euroa tulee osoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden valtionosuuksiin sekä 50 miljoonaa euroa opetustoimen rahoituksen turvaamiseksi. Lisävaltionosuuksilla pitää lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa sekä muun muassa korjata huonossa kunnossa olevia sairaaloita ja vanhainkoteja. Opetustoimen valtionosuuksien lisäyksestä tulee osa käyttää opettajien palkkaamiseen.

Nuorten syrjäytymistä ja rakenteellista työttömyyttä on torjuttava tehokkain keinoin. Osoitamme korvamerkittyä valtionosuutta 60 miljoonaa euroa suoraan kuntien kautta tapahtuvaan työllistämiseen. Määräraha on osa sosialidemokraattien nuorten työttömyyden torjuntaan tarkoitettua tukipakettia. Kuntien ja te-toimistojen yhteistyönä toteutettavan kuntouttavan työtoiminnan laatua on syytä parantaa huomioiden asiakasnäkökulma.

Nuorten työttömyyden pitkittyminen on estettävä. Jokaiselle nuorelle tulee taata hänelle kuuluva yhteiskuntatakuu eli mahdollisuus saada nopeasti työttömyyden alkamisen jälkeen työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka. Nuoria on työttömänä tällä hetkellä noin 30 000, ja nuorten työttömyys on pitkittynyt merkittävästi. Sekä valtion että kuntien on otettava nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen. Nuorten on päästävä työ-, opiskelu- tai työharjoittelupaikkaan 3 kuukaudessa työttömyyden alkamisesta. Monet tutkimukset nimittäin osoittavat sen, että nimenomaan nuorten osalta yli kolme kuukautta jatkunut työttömyys ratkaisevasti vaikuttaa heidän syrjäytymiskehitykseensä kielteisesti.

Arvoisa puhemies! Valtion vuoden 2011 talousarvioesityksen vuoksi Tulli joutuu sopeuttamaan toimintaansa voimakkaasti. Tulli saattaa joutua vähentämään henkilöstömääräänsä yli tuottavuusohjelman tavoitteiden ainakin lyhyellä aikavälillä. Tulli joutuu myös priorisoimaan tehtäviään. Saadun selvityksen perusteella tällöin osa lakisääteisistäkin tehtävistä joko jää tekemättä tai niiden laatu laskee. Tullin toimipisteiden palveluverkostoa joudutaan karsimaan sieltäkin, missä palveluilla olisi kysyntää, ja siksi esitämme momentille 2 miljoonaa euroa Tullilaitoksen toimintamenoihin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Väätäinen penäsi, että valtion pitäisi maksaa lisää rahaa kunnille. Mistä se raha otetaan? Se raha otetaan käytännössä lisälainana. Kyse on vain siitä, ottaako sen lainan kunta vai ottaako sen lainan valtio.

Kun lähdemme tarkastelemaan kuntien ja valtion velkaantumista, niin on syytä pohtia, mikä on se suhde, joka näiden kahden eri toimijan osalta tulee olla. Mielestäni on parempi, että kunnilla on oma vastuunsa myös veloista, ei niin, että ne ovat pelkästään valtion kannettavana, oikeastaan kasvottomana toimijana. Kunnissa kuitenkin tuotetaan pääosa meidän kuntalaisten hyvinvointipalveluista. Kun vertaillaan menoja valtion ja kuntien kesken, ero on vain noin 10 miljardia euroa. Siltä osin voi pohtia, mikä on tosiasiassa se oikea suhdeluku näiden kahden toimijan välillä.

Yleisestikin pohdituttaa valtion ja kunnan rooli toisiinsa nähden. Tavallinen kaduntallaaja, joka tulee meille vastaan useasti, ei ymmärrä, mikä palvelu on valtion tuottamaa ja mikä kunnan tuottamaa ja mistä rahasäkistä mikäkin palvelu on tuotettu. Tältä osin voisi jopa pohtia sitä, onko nykyjärjestelmä, nykyinen valtion ja kuntien rooli ja rahoitusjärjestelmä, ajan tasalla, kun ei tavallinenkaan ihminen ymmärrä, mistä on kysymys.

Täällä on puhuttu paljon siitä, mikä on oikea määrä kuntia, onko se 100 kuntaa, 200 kuntaa, 300 kuntaa. Varmasti Suomessa on paljon liian pieniä kuntia, jotka ovat hyvinkin haavoittuvaisia. On kuitenkin tosiasia, että yhdistyminen ei itsessään takaa kustannusten tai tulojen kasvua. Kuntalaisten ikärakenne, hoivan ja hoidon tarve ei katoa mihinkään, eikä uusia yrityksiä synny hetimmiten uuteen kuntaan. Sen sijaan rakenne mahdollistaa toimintojen yhdistämiset. Toimenpide konkretisoituu sillä, että on yksi kaupunginjohtaja, -valtuusto, -hallitus kahden tai useamman kyseenomaisen johtajan tai toimielimen sijaan.

Toisaalta riskit lienevät siinä, että kuntien yhdistyessä ei päästä aloittamaan tyhjältä pöydältä. Tässä on seuraavalle hallitukselle paikka, millä kunnat pääsisivät yhdistyessään aloittamaan tyhjältä pöydältä organisaation ja toimintojensa rakentamisen. Pahimmassa tapauksessa tällä hetkellä palkkakustannukset ja muut kustannukset kasvavat kuntien yhdistymisen yhteydessä, koska henkilöstömääriä ei pystytä sopeuttamaan uuteen tilanteeseen. Lisäksi, kun katsotaan, mikä kunta on tehokkain tuottamaan palveluita, se ei ole se 500 000 asukkaan kunta eikä 200 000 asukkaan kunta vaan 50 000 asukkaan kunta. Pahimmassa tapauksessa megaluokan kaupunkien synnyttäminen aiheuttaa vain lisää hallinnollisia rakenteita. Tältä osin on syytä tarkastella kuntien yhdistymisessä, miten pystytään luomaan palvelutuotannon kannalta tehokkain organisaatiomuoto.

Arvoisa puhemies! Kuntakenttä sisältää paljon toiminnan kehittämismahdollisuuksia. Se vain vaatii myös kykyä luopua. Otan tässä esimerkkinä sairaanhoitopiirit, joita on 20 kappaletta maassamme. Ne ovat hyvin erisuuruisia lähtien Husista, jolla on 1,5 miljoonan asukkaan väestöpohja, verrattuna Itä-Savon 46 000 asukkaan väestöpohjaan. On syytä vähentää oleellisesti sairaanhoitopiirejä ja samalla keskittää erityistason erikoissairaanhoitoa entistä tarmokkaammin. Se myös tuottaa palveluille parempaa laatua. Toisaalta tässäkin kohdin on kyse sellaisista palveluista, joita ihmiset eivät välttämättä toivon mukaan elinaikanaan käytä tai käyttävät mahdollisesti yhden kerran elämässään.

Kuntakenttä sisältää vain mahdollisuuksia. Vaikka euromäärissä joudumme tinkimään, niin se ei tarkoita sitä, että meidän kuntalaiset joutuvat saamaan huonompia palveluita.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on kuultu ja puhuttu paljon tuottavuusohjelmasta, ja siitä haluan myös minä ilmaista huoleni ja paheksuntani, että tämä tuottavuusohjelma tällä kertaa ja tällä hetkellä on enemmänkin henkilöstön irtisanomisohjelma kuin varsinaisen tehokkuuden tai tuottavuuden ohjelma.

Haluaisinkin kyllä vielä kertaalleen ministeriltäkin kuulla sen, millä tavalla tulemme ensi vuonna turvaamaan avien toiminnan. Meillä Itä-Suomessa avia uhkaavat ensi vuoden alusta lomautukset, yt-neuvottelut usealle hengelle, ja mielestäni se ei kyllä ole hyvää työnantajapolitiikkaa valtion taholta.

Toinen asia, kuntatalous. Ylipäänsäkin kuntatalous ja sen ongelmat ovat meidän kaikkien tiedossamme, mutta ulkoistaminen tuntuu olevan nyt liian monessa kunnassa se ratkaisu ja se keppihevonen, millä koetetaan näistä talousongelmista päästä eteenpäin. Toivoisin, että ministeri ottaisi jotakin kantaa myös siihen, millä tavalla tästä ulkoistamisen vimmasta ja mantrasta päästäisiin eroon ja päästäisiin siihen, että sitä ei käytettäisi ainoana oikeana totuutena silloin, kun yritetään järjestää kuntalaisille palveluita.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hämmästyttää ja kummastuttaa tämä keskustelu kuntien lukumäärästä. Asia on noussut syksyn kuluessa kuumaksi puheenaiheeksi. Näkemyksiä oikeasta kuntien lukumäärästä on niin monta kuin on esittäjääkin.

Jo debatissa totesin, että Suomessa on tällä hetkellä tarkalleen 342 kuntaa. Suomessa oli 1970-luvun alussa hieman yli 500 kuntaa, joten kuntien määrä on supistunut 40 vuodessa noin kolmanneksella. Edelleen debatissa totesin, että syyskuun alussa keskustelu jälleen kiihtyi, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen esitti tavoitteeksi sata kuntaa. Vastaavasti demarit ovat puhuneet lukumäärän puolittamisesta kuntaliitosten kautta noin 160 kuntaan. Eikä tässä vielä ole kaikki, sillä SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly iski vieläkin hurjemmat luvut pöytään: hän toivoi kuntien määrän laskevan alle sadan.

Arvoisa herra puhemies! Lukumäärien ylimalkainen heittely ilman järkiperäisiä perusteluita aiheuttaa kunnissa ja kuntalaisissa melkoista hämmennystä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että kunnat, jotka ovat omia yksilöitään omine olosuhteineen, elinkeinoineen ja asukkaineen, isketään pakosta yhteen muottiin. Kuntien pakkoliitoksilla palvelut häviävät niin kylistä kuin pienistä kuntakeskuksistakin. Ehkä lienee väärin väittää, että häviävät kokonaan. Se on kuitenkin varmaa, että ne etääntyvät entistä kauemmaksi niiden todellisista käyttäjistä. Keinotekoisella suu-ruudella ei saavuteta kustannustehokkuutta.

Vaikuttaa siltä, että kylien ja niiden asukkaiden asioista tiedetään parhaiten Helsingissä, virkamiesten kabineteissa, joiden ikkunoista näkyy vain naapuritalon betoniseinä. Suomi ei saa olla yhteiskunta, jossa ylhäältä päin sanellaan, mikä kylätien varrella asuville ihmisille on parasta.

Mitä tämä keskustelu ennakoi? Uskokaa tai älkää, mutta kuntakenttä saa kylmää kyytiä, mikäli vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen Suomeen muodostuu sellainen hallitus, joka käynnistää kuntien määrän vähentämistä koskevan keskustelun. Takaan, että tällöin pakkoliitokset tulevat kukoistamaan. Kunnilta ei kysytä ollenkaan, haluavatko ne liittyä yhteen, kuuluu vain käsky, sitähän nämä luvut ennakoivat.

Arvoisa herra puhemies! Me keskustassa emme esitä mitään kuntien lukumäärällisiä tavoitteita, vaan me hyväksymme ainoastaan vapaaehtoiset kuntaliitokset. Kuntien lukumäärä ja pakkoliitokset eivät ole missään tapauksessa pääasia. Taloudellisesti vahvojen kaupunkikeskusten ympärille tarvitaan tulevaisuudessakin elinvoimaiset kuntakeskukset ja elävä maaseutu. Mielestäni pääasiassa ovat ihmiset, kuntalaiset, ja palvelujen tuottaminen sekä kustantaminen heille. Paras tulos saavutetaan siten, että kuntapäättäjät sekä kuntalaiset ovat motivoituneita ja sitoutuneita muutokseen, olkoon muutos sitten iso tai pieni.

Suomessa on tehty monta vapaaehtoisuuteen perustuvaa onnistunutta liitosta ja yhteistoimintasopimusta. Jos kunnat yhteisesti toteavat, että elinvoimaisuus ja taloudelliset seikat huomioiden on järkevää järjestää kuntalaisten palvelut yhdessä, niin totta kai on tarkoituksenmukaista yhdistyä tai tuottaa palvelut yhteistyössä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen tässä kuunnellut mielenkiinnolla sekä ed. Rantakankaan että ed. Ahosen puheenvuoroja, ja miltei pelottamaan rupesi, kun näin suuri, tekisi mieli sanoa puheitanne kuultuani, aave kulkee Euroopassa, kokoomuksen ja sosialidemokraattien kuntia yhdistävä aave, mutta en nyt oikein kuitenkaan jaksa uskoa siihen eikä toivottavasti ministerikään, että pelkästään uhka kuntien yhdistämisestä aiheuttaisi kaikkia mahdollisia kauheuksia. Kuntia tarvitaan juuri niin monta kuin ihmisille tuotettavien palveluiden optimaalinen tuottaminen edellyttää. Siinä suhteessa kuuntelin hieman enemmän ilolla ministeri Töllin kuin hänen arvoisien edustajaryhmätoveriensa puheenvuoroja.

Minusta tässä kuntien lukumääräasiassa on syytä edetä järkevästi niin, että kuntalaiset itse arvioivat, tarvitsevatko he sen oman kuntansa vai eivät, mitkä ovat sen realistiset toimintaedellytykset ja mitkä eivät. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että meidän on kunnissa ja ehkä täälläkin selvitettävä, mitkä ovat ne kuntien perustehtävät, jotka kuntien tulee hoitaa. Välillä on tuntunut, että kunnat ulkoistavat peruspalvelunsa ja ryhtyvät itse enemmälti hoitamaan erilaisia huvituspalveluita, ja se ei ole oikea linja. Toisaalta on niinkin, että varmasti kunnissa voidaan hoitaa tehtäviä nykyistä tuottavammin, vaikuttavammin, tehokkaammin, taloudellisemminkin, mutta se voi vaatia joissain tapauksissa myös sitä, että henkilökuntaa lisätään eikä vähennetä. Nythän tämä tuottavuudesta, myöskin kuntien tuottavuudesta puhuminen on yksinkertaistettu ja hölmöläistetty pelkästään puhumiseksi väen vähentämisestä. Se ei voi olla eikä se ole oikean tuottavuuden kriteeri, kuten Valtiontalouden tarkastusvirasto valtion niin sanotusta tuottavuusohjelman nykyisestä menosta on sattuvasti todennut.

Olennaista on myöskin se, että kun me sitten toivottavasti ensi kaudella ja hallitusohjelmassa ja kaikissa muissakin paikoissa pääsemme yksimielisyyteen siitä, mitkä ne kuntien hoidettaviksi kuuluvat tehtävät ovat, niin pidämme myöskin huolen siitä sekä kunnissa että erityisesti tässä salissa, että kunnilla on riittävästi voimavaroja niitten tehtävien hoitamiseen, muuten ei tule mitään.

Kuten ministeri täällä edelleen ansiokkaasti totesi, kuntien keskeinen tehtävä on huolehtia ihmisten peruspalveluista, ja se tehtävä on keskeinen, koska veroin rahoitetut peruspalvelut huolehtivat parhaalla mahdollisella tavalla yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuuden lisäämisestä ja taloudellisesta tasauksesta. Rikkailta otetaan enemmän veroja kuin köyhiltä ja tuotetaan niillä yhteisiä julkisia palveluita, joita kaikki voivat ilmaiseksi tai mahdollisimman pieneen hintaan käyttää, jolloin myöskin köyhät ja pienituloiset saavat niitä palveluita, joita me kaikki välttämättä tarvitsemme: sivistystä, terveyttä, sosiaalihuoltoa, myöskin kunnallistekniikkaa.

Arvoisa puhemies! Ehto, että tähän päästään, on se, että tähän tuotantoon on riittävät voimavarat, ettei ministerille ensi kaudella käy kuten hänen edeltäjälleen. Ministeriön eteiseen saapui elämisen arvoista elämää viettänyt mieshenkilö muovikassin kanssa, ja vahtimestari kysyi, mitäs te täältä haluatte. Mies sanoi, että niitä köyhien kuntien avustuksia, minä luin lehdestä, että tässä ministeriössä jaetaan köyhien kuntien avustuksia, minä olen köyhä kunti.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset yritykset ja kotimainen työllisyys ovat epäedullisessa asemassa Suomen ja Baltian maiden välillä solmittujen verosopimusten takia. Tällaisen viestin lähetti keskisuuren loimaalaisen laatoitusalan yrityksen johtaja.

Nämä sopimukset ovat huono malli muiden uusien EU-maiden, muun muassa Puolan, kanssa valmisteilla oleville sopimuksille. Nykyisten säännösten mukaan urakointikohde muodostaa kiinteän toimipaikan, jos se kestää yli 6 kuukautta. Esimerkiksi virolaisyrityksen työntekijät ovat velvollisia maksamaan veronsa Suomeen vasta 6 kuukauden työskentelyn jälkeen. Valvonta puuttuu. Siksi samat yritykset pyörittävät näitä puolivuotisjaksoja vuosia joutumatta verovelvollisiksi Suomessa, ja tuskinpa ne maksavat veroa kotivaltioonsakaan. Lisäksi Viro suosii yrityksiä, jotka investoivat voittonsa Viroon, niitä ei veroteta.

Suurimmillaan ulkomaalaisten rakentajien määrä Suomessa on hiponut 40 000:ta. Vuositasolla puhutaan yli 500 miljoonan euron palkkasummasta, ei siis vähäisestä taloudellisesta panoksesta.

Vuonna 2007 tuli voimaan lainmuutos, joka velvoitti ulkomaisia vuokratyöntekijöitä rekisteröitymään verovelvollisiksi kuukauden kuluessa työskentelyn alkamisesta. Millaisen suosion tämä vapaaehtoinen verovelvollisuus sai? Enimmillään noin 900 ulkomaista työntekijää ilmoittautui ennakkoverorekisteriin. Vuonna 2009 heitä oli koko maassa enää 82. Kun aliurakointiin ei liity lain mukaan samanlaista ilmoitusvelvollisuutta kuin vuokratyöhön eivätkä työntekijät tule täällä verovelvollisiksi ennen 6 kuukauden kulumista, aliurakointi on korvannut vuokratyötä.

Uusia sopimusvelvoitteiden ja verojen kierron keinoja syntyy jatkuvasti. Uusimpina innovaatioina on monimuotoinen valeyrittäjyys eli yrittäjäaseman väärinkäyttö. Eräässä virolaisessa avoimessa yhtiössä työskenteli useita kymmeniä yhtiömiehiä, jotka välttivät työsuojelutarkastukset, työaikalain ja työturvallisuuslain valvonnan ja tietenkin verot. Slovakialaiset muurarit puolestaan kilpailivat urakoista omilla toiminimillä ja kilpailijoiden tarjouksiin nähden puoleen hintaan.

On välttämätöntä, että 6 kuukauden määräaika puolitetaan ja valvontaresursseja lisätään. Poliittinen valmius näin konkreettisiin toimenpiteisiin näyttää edelleen puuttuvan. Verorahojen annetaan valua ulkomaille. Suomalaisten yritysten kilpailuasemaa ei haluta korjata, ja kotimaista ammattityövoimaa on tuhansia työttömänä. Ei ihme, että veropohja supistuu.

Viking Linen risteilylauttatilaukseen luvattujen tukien ehdoista päättäminen on hallitukselle tärkeä poliittisen tahdon testi. Sitä se on myös meille kansanedustajille, vaikka niistä ei eduskunta suoranaisesti päätäkään. Onko valmiutta kiristää tilausten rahoituksen kotimaisuusehtoja korontasauksin ja viennin jälleenrahoituksin? 50 prosentin kotimaisuusvaatimus on välttämättä korotettava 80 prosenttiin. Myös vientitakuulain suomalaisen intressin ehtoja on tiukennettava.

Meriteollisuuden innovaatio- ja ympäristötukiin sekä äkillisen rakennemuutoksen tukiin on asetettava ehdoksi irtisanomiskielto ja ohjattava yrityksiä täydentävän tilauskannan hankkimiseen, henkilöstön koulutukseen ja tuotekehitykseen. On hurskastelua puhua laivanrakennuksen osaamisverkostojen ja ammattitaidon säilyttämisestä ja ylläpitämisestä, kun samaan aikaan on käynnissä yt-neuvottelut sadoista lopputileistä. STX irtisanoi keväällä yli 450 työntekijää, ja nyt neuvotellaan yli 350:n vähennyksestä. Ei sitä osaamista lopputileillä ylläpidetä eikä kehitetä. Pitäisi olla päivänselvää, että ankaran kansainvälisen kilpailun keskellä ja suomalaisten veronmaksajien tukien ja riskien avulla Suomeen saadut tilaukset ja työt on tehtävä Suomessa kotimaisin voimin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kunnat pitävät näinä päivinä budjettivaltuustoja, ja talousarvioissa punakynät leikkaavat pois opetusryhmiä, hoitajia vanhustenhoidosta, jopa kokonaisia hoitokoteja ja kyläkouluja. Silti monessa kunnassa tuloveroprosentteja on jouduttu nostamaan historiallisiin lukemiin. Kotikuntani Jämsän veroprosentti on tällä hetkellä 21, mutta silti valtuustossa lopetimme kaksi kyläkoulua, koska ei ole rahaa tarpeellisiin korjausinvestointeihin. Näin ei tulisi olla. Kunnissa on jo pitkään toteutettu talouden tervehdyttämisohjelmia ja puristettu kaikki irti henkilöstön selkänahasta, silti velkaa syntyy kovalla vauhdilla eikä peruspalveluja pystytä enää turvaamaan. Kuntaliitoksia on tehty mallikkaasti, mutta niistä koituvat taloudelliset hyötyvaikutukset ovat kaukana tulevaisuudessa. Liitoskunnissa eletään suurissa alijäämäkurimuksissa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on kantanut koko vaalikauden huolta kuntien toimeentulosta. Olemme vaatineet pysyvää lisäystä valtionosuuksiin, jotta kuntalaisille voitaisiin turvata edes jonkinlaiset lähipalvelut. Niin olemme nytkin vaihtoehtobudjetissamme esittäneet lisäyksenä 300 000 euroa kuntien peruspalvelujen järjestämiseen. Meidän mielestämme on pystyttävä huolehtimaan asumisen edellytyksistä kaikkialla Suomessa, ja asumisedellytykset tarkoittavat myös työtä ja riittäviä lähipalveluja.

Arvoisa puhemies! Olen omissa talousarvioaloitteissani myös esittänyt alijäämän kattamisvelvoitteen ajallisesta velvoitteesta luopumista tai sen höllentämistä. Silloin kunnissa ei tarvitsisi tehdä niin sanottuja paniikkiratkaisuja palvelujen lopettamiseksi. Monessa kunnassa mennään ihan väärässä järjestyksessä, kun leikataan palveluista ennen kuin kunnollista palvelustrategiaa on edes tehty, aivan nurinkurista touhua sinänsä. Mutta aikaa ei ole riittävästi pysähtyä pohtimaan esimerkiksi arvovalintoja ja palvelujen järjestystä, kun nurkan takana uhkaa kriisikunnan nimike ja kovat toimet, jos alijäämä ei poistu tietyssä ajassa.

Kunnissa pystyttäisiin tekemään myös hyvää nuorten syrjäytymistä ehkäisevää työtä, mutta miten on todellisuudessa käynyt? Työpajoja on jouduttu lakkauttamaan, ja harjoittelupaikkoja ei ole ollut saatavilla. Nuorisotyö on kärsinyt myös voimakkaasta työntekijöiden resurssipulasta. Kummallista onkin, että tällaisen nuorisotyöttömyyden tilanteessa hallitus on päättänyt leikata nuorten työllistämismäärärahoja. Kunnat voisivat nimenomaan toimia esimerkillisinä nuorten työllistäjinä, jos siihen löytyisi resursseja. Toisaalta myös työllistämispalveluja viedään samaan aikaan yhä kauemmaksi palvelujen tarvitsijoista.

Hankalasta taloustilanteesta johtuen kuntien julkisia palveluja kahmivat tällä hetkellä yksityiset toimijat. Palvelusetelikulttuurin saadessa yhä enemmän jalansijaa toiminnat ohjautuvat julkisista ulos. Tässä kehityksessä vaarana on asiakashintojen käsistä karkaaminen, joka ei taas ole kuntalaisen perusturvan kannalta hyvä asia, kunnat kun voivat täysin itse määritellä omavastuuosuuden. Olisi hyvä muistaakin, että palveluseteli ei ole ratkaisu lähipalvelujen tasavertaiseen saatavuuteen. Periaatteessa siinä voi käydä päinvastoin.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensin korjata ed. Peltoselle sen, että työpajojen rahoitustahan ei ole leikattu tässä budjetissa. Tällä hallituskaudella työpajoille on joka vuosi myönnetty lisää määrärahoja, ja seuraavan vuoden elikkä vuoden 2011 työpajojen määrärahat ovat samalla tasolla tämän vuoden määrärahojen kanssa, mikä on sen ansiota, että tässä budjetissa, josta nyt puhutaan, työpajoille tulee 800 000 euroa lisää määrärahoja.

Mutta se, mistä tulin tänne puhumaan, koskee yliopistoja ja tuottavuusohjelmaa. Joudun jälleen kerran palaamaan tähän asiaan, josta olen puhunut täällä jo monesti aikaisemmin. Uuden yliopistolain yhteydessä sovittiin, että yliopistoille langennut työnantajamaksu tullaan kompensoimaan niille ja että yliopistoihin ei enää kohdistu tuottavuusvaatimuksia. Valitettavasti on todettava, että kumpikaan näistä lupauksista ei ole pitänyt. Tuottavuusvaatimukset rokottavat edelleen yliopistojen taloutta, eikä yliopistoille edelleenkään ole kompensoitu täysimääräisesti työnantajamaksua. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kohdalla tilanne on se, että vaikka rahoituksen sitominen niin sanottuun yliopistoindeksiin nostaa rahoitusta, niin tuottavuusvaatimukset ja työnantajamaksut laskevat sitä vastaavasti eli lopputulos on plus miinus nolla. Tämä, arvoisa puhemies, on kestämätön tilanne suomalaisen tieteen ja erityisesti perustutkimuksen kannalta.

Haluan tässä viitata opetusministeri Sarkomaan puheeseen 18.9.2008, kun hän sanoi, että "nyt on aloitettu yliopistouudistus, että päästään tuottavuusohjelmasta", ja opetusministeri jatkoi, että "kun virkasuhteet muuttuvat työsuhteisiksi, tuottavuusohjelman htv:t eivät enää koske yliopistoja". Tämä on yliopistoille luvattu. Samoin hallituksen kehyspäätöksessä vuosille 2010—2013 luvattiin, että uusimuotoisiin yliopistoihin ei sovelleta enää valtion tuottavuusohjelmaa. Yliopistojen ja harjoittelukoulujen rahoitusperusteisiin esitetään vuodelle 2011 kuitenkin vielä 266:ta henkilötyövuotta vastaavaa määrärahavähennystä. Tämä tavoite on ristiriidassa sen kanssa, kuten Tieteentekijöiden liittokin on tuonut esille, että tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta halutaan kuitenkin parantaa ja opettaja—opiskelija-lukumääräsuhdetta halutaan kohentaa ja siitä kannetaan huolta.

Kuten täällä tänään on monta kertaa monissa eri puheenvuoroissa tuotu esille, niin myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on katsonut, että tuottavuusohjelmasta on tullut lähinnä henkilöstön vähentämisohjelma eikä tuottavuuden parantaminen ole ollut ensisijainen tavoite. On todettava, että yliopistojen kohdalla tämä on totta. Yliopistoilla on noudatettu tuottavuusohjelmaa jo 15 vuotta, ja tällä hetkellä, kun se edelleen yliopistoihin kohdistuu, se kohdistuu jo siihen tutkimushenkilökuntaan ja opetushenkilökuntaan, joka vastaa yliopistojen varsinaisesta tehtävästä elikkä tutkimuksesta ja opetuksesta. Se on hyvin valitettavaa.

Nyt vetoan valtiovarainministeriöön siinä, että olisitte suopeita sille, että tästä yliopistojen ja tutkimuksen kannalta kestämättömästä tilanteesta voitaisiin vähitellen päästä irti.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntatalous näyttää vaikeuksista huolimatta selviävän talouskriisistä paremmin kuin arvioitiin. Yleinen talouskehitys on ollut ennakoitua parempaa, eikä onneksi työttömyys ole pahentunut niin rankasti kuin pelättiin. Kunnat ovat myös onnistuneet hidastamaan toimintamenojensa kasvua. Kuntien menopaineet ovat kuitenkin erittäin suuret, ja kansainvälisen talouden epävakaus ilman muuta heittää varjonsa myös kuntatalouteen.

Tuottavuusohjelmatyöhön on lähdetty suurimmissa kaupungeissa, ja ohjelman tavoitteena on oltava palvelurakenteiden ja -tuotannon sekä palveluiden sisällön kehittäminen. Se ei saa jäädä pelkäksi mekaaniseksi henkilöstön vähentämisohjelmaksi. Pidän hämmästyttävänä sitä, että niin hitaasti kuntien sähköisiä palveluita saadaan käytännössä toimimaan. Rahaa asian hoitamiseen on laitettu suuret määrät, mutta tulokset ovat ikävä kyllä jääneet toistaiseksi varsin laihoiksi. Tietojärjestelmien yhteensopimattomuus on aivan selkeä este palvelurakenteiden kehittämiselle.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on vauhdittanut kuntaliitoksia, kuten tiedämme, ja kuntien yhteistoimintaa, mutta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat paikoin tässä kehityksessä jakautuneet. Ne ovat osittain hajanaisia ja monimutkaisia jossakin päin Suomea. Tämä on käynyt asiantuntijakuulemisessa selvästi esille.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitoksia on todellakin tehty paljon, mutta toistaiseksi tutkimusten mukaan kovin paljon säästöjä niistä ei ole tullut. Kannattaa edelleenkin muistaa, että kuusi suurinta kaupunkia käyttävät kolmasosan kaikista kuntien menoista, kun sadan pienimmän kunnan osuus kaikista menoista on edelleenkin vain se 3 prosenttia. Pienten kuntien röykyttäminen ei ratkaise kuntakentän kustannusten hillitsemistä. Paljon olennaisempaa olisi, että nimenomaan suuret kunnat saisivat aikaan uusia palvelujen tuottamismalleja ja rakenteita ja pistäisivät prosessinsa ja tuottavuutensa kuntoon. Totta kai leveitä harteita tarvitaan myös pienissä kunnissa, eli hyvin pienten kuntien mahdollisuus jatkossa tuottaa lähipalvelut, peruspalvelut, ydinpalvelut on varmaan heikkoa ja yhteistoimintaa pitää lisätä. Mutta minä en kuitenkaan usko edelleenkään suuruuden ekonomiaan ilman muuta enkä haluaisi toimia mutu-tuntumalla vaan luotan tutkittuun tietoon. Tietty kuntakoko ei automaattisesti turvaa hyviä, laadukkaita palveluita kustannustehokkaasti, eivätkä suuret yksiköt esimerkiksi terveydenhuollossa ilman muuta näytä takaavan saumattomia ja edullisia palveluita.

Arvoisa puhemies! Meidän on uskallettava vertailla läpinäkyvästi palveluiden tuottamistapoja ja vaikuttavuutta koko maassa ja luotava valtakunnallisia kriteerejä ja mittareita palveluiden laadun ja saatavuuden mittaamiseen. Muussa tapauksessa toimimme mutu-pohjalta, ja se ei kyllä näin suuressa ruljanssissa kuin tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ole hyväksi, vaan avoimuutta, läpinäkyvyyttä, todellisia tuloksia, todellista tuottavuuden lisäystä tarvitaan.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskityn kolmeen asiaan tässä omassa puheenvuorossani. Ensiksi palvelujen laatuvaatimukseen, toisena tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen ja kolmantena hankinta-alueisiin, hankintaosaamiseen.

Ajattelen, että kun paikalla on ministeri Tölli, niin haluan erityisesti nostaa esille sen kysymyksen, että kun paljon puhutaan nyt palvelujen uudistamisesta, toimintatapojen uudistamisesta, mitkä ovat ne palveluiden laatuvaatimukset, joihinka tavallaan tukeudutaan palvelujen tuottamisessa. Pysähdyn tähän sen vuoksi, että sain olla kolmisen viikkoa sitten oman rakkaan kotikuntani vanhusten palvelutalon laajennuksen vihkiäistilaisuudessa, käyttöönottotilaisuudessa, ja voi sanoa, että se on erittäin hyvin varusteltu vanhusten palvelutalo, erittäin hyvin hoidetut hoitokäytännöt. Kun valmistauduin pieneen puheenvuoroon, niin perehdyin tutkimukseen, joka on tehty Valviran toiminnasta, jossa yli 1 200 vanhusten palveluyksikköä oli arvioinnin kohteena, ja näistä vain runsaat 10 prosenttia täytti asetetut laatuvaatimukset.

Miksi otan tämän näkökulman? Kun puhutaan siitä, millä tavalla me näissä talouden olosuhteissa pystymme riittävän kustannustenhallinnan aikaansaamaan, niin minusta me olemme keskustelleet aivan liian vähän siitä, mitkä ovat ne palvelulaatukriteerit, joiden pohjalta eri palveluita tuotetaan. Minä jopa puhuisin tietyssä tapauksessa myös ylilaadun vaarasta. Tässä tapauksessa, kun ihastelimme niiden hoitopuitteiden ja vanhuksille varattujen huoneiden olemusta, niin kunnaninsinööri kertoi, että jos rahoitushakemus olisi myöhästynyt kaksi kuukautta, niin joka huoneessa olisi pitänyt olla viisi neliötä lisää, ja tämä olisi merkinnyt sellaista mitoitusta, että koko investointi olisi jäänyt tekemättä.

Minä toivon, että tämä esimerkki jollakin tavalla hahmottaa sitä, että kun keskustellaan siitä, miten me turvaamme palvelut, niin myös tämän näkökulman riittävä huomioon ottaminen on perusteltua. Me hyvin helposti pitäydymme vaan siinä tarkastelussa, että kun kaikki on hoidettu niin huonosti. Ei suinkaan ole yksinomaan siitä kysymys.

Toisena asiana tähän tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen, josta on puhuttu erittäin paljon, mutta edelleen puuttuu ehkä se riittävä ote, jolla tämä tasokorotus saadaan aikaiseksi. Siksi ajattelen, että nimenomaan seuraavaa hallitusohjelmaa rakennettaessa on äärimmäisen tärkeää varautua myös riittäviin taloudellisiin voimavaroihin tämän tasokorotuksen läpiviemiseen.

Se, että ollaan tässä tilanteessa, minä korostaisin, ei niinkään ole kenenkään syy, vaan on enemmänkin kysymys tämän tietoyhteiskuntakehityksen etenemisestä. Me olemme edenneet tietyn vaiheen, joka on liian voimakkaasti ollut sidottuna vanhoihin rakenteisiin, ja tämä on johtanut hyvin erilliseen ohjelmakehitykseen, ja tämän seurauksena on ohjelmien toimimattomuus. Nyt, jotta me etenemme tässä tietoyhteiskuntakehityksessä sille tasolle, että todella tämä yhteentoimivuus tuo lisää tehoa ja auttaa todellakin tämän palvelutuotannon paremmassa hallinnassa, meiltä vaaditaan myös seuraavaa investointivaihetta. Ensi vuoden budjetissa ei ole riittäviä voimavaroja tähän, mutta näen, että tämä tulee olemaan seuraavan hallitusohjelman sisällä hyvin keskeinen kysymys.

Viimeisenä asiana lyhyesti hankinta-alueisiin. Erittäin suuri vaara näitten palvelujen tuottamisessa on se, että meille tulevat kansainväliset toimijat, jotka nykyisten hankintakäytäntöjen puitteissa ottavat erittäin merkittävän tilan. Äärimmäisen tärkeää on se, että varmistetaan, että myös pienemmät toimijat voivat olla tässä hankintakilpailussa mukana. Näin varmistetaan myös tämmöinen luova kehitystyö näitten palvelujen tuottamisen alueella.

Puhemies:

Vielä ed. Piirainen, sitten ministeri ja sitten vaihdamme pääluokkaa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin useat aloittaneet puheenvuoronsa kertomalla oman kaupunkinsa tai kuntansa tilanteesta. Teen samoin. Kajaanissa on kunnallisvero 20 pointsin paikkeilla, kiinteistövero on valtakunnan huippua ja alijäämiä parikymmentä miljoonaa euroa, ja meillä on kumminkin käytössä tämä Kainuun hallintokokeilu ja on saavutettu silläkin hyviä tuloksia ennen kaikkea sosiaali- ja terveystoimen puolella, puhumattakaan koulutoimen puolesta.

Kunnille tulee lisää tehtäviä. Siellä on nyt ensinnäkin vammaispalvelujen puolella tämä henkilökohtaisen avustajan tuntimäärä 10 tunnista 30 tuntiin. Se on tullut nyt syksyllä, ja sillä on merkittävä vaikutus kuntien puolella. Sitten on terveydenhoitolain uudistus, se lisää kuntien kustannuksia, ja myös kotouttamislaki ja mitä näitä nyt muita tällä hetkellä on.

Täällä on puhuttu hyvin paljon näistä uusista käytännöistä, ja meillä nyt Kainuussa on siitä kokemusta kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yhdistämisen osalta. Siinä on saatu hyviä kokemuksia. Palaute on ollut hyvää hoitoketjujen toimivuuden suhteen, ja sillä tavalla voidaan olla siitä ylpeitä, että on jotakin oltu tekemässä, ja siitä voivat mallia ottaa sitten muutkin.

Tietojärjestelmiin täällä on otettu kantaa. Silloin kun tätä Kainuun hallintokokeilua valmisteltiin, kunnissa oli hyvin erilaisia ohjelmia ja silloin meille vakuutettiin, että kaksi erilaista ohjelmaa saadaan tietyllä serverisysteemillä keskustelemaan keskenään. Vielä tänä päivänäkään ne eivät keskustele. Elikkä turhia investointeja on tehty. Erikoissairaanhoidon puolella on eri ohjelma kuin kunnissa, ja tämä on vaikeuttanut sitä työtä. Toivottavasti tällä uudistuksella saadaan nyt sitten tietojärjestelmiin jotakin tehokkuutta ja järkeä tähän toimintaan.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin tähän ottaa kantaa: kuntien lukumääristä on puhuttu paljon ja heitelty kaiken näköisiä lukuja. Siihen on tietysti jokaisella oikeus, mutta kun on henkilöihinkin viitattu, jotka eivät edes ole eduskunnassa, puhumattakaan hallituksesta, niin ei kannata silloin kovin paljon niitä nostella esille. Minä näen ainakin sillä tavalla tämän kuntien lukumäärän, että silloin se on järkevällä tasolla, kun se kohdistuu työssäkäyntialueeseen ja toimii sillä alueella. Se täytyy ottaa huomioon. Väkisellä näitä kuntia ei voida viedä yhteen. Se täytyy muistaa, että kunnilla on tietty itsemääräämisoikeus ainakin vielä toistaiseksi ollut.

Sitten aluehallintovirastoon liittyen. Silloin kun tämä aluehallintouudistus tehtiin, niin työsuojelupiirithän lakkautettiin ja työsuojelutarkastajat vietiin aluehallintovirastoon ja nämä työsuojelutarkastajien alueet kasvoivat merkittävästi. Valtion tuottavuusohjelma on vienyt sieltä työpaikkoja, tarkastajia vähentänyt, ja kun alueet ovat suurempia, niin tämä tarkastuspuoli on heikentynyt ja varsinkin rakennuspuolella ja yksityisissä yrityksissä. Mielestäni sinne olisi syytä nyt panostaa uusia tarkastajia, että pystytään tähän harmaaseen talouteen vastaamaan myös tällä aluehallintoalueella.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Useammassa puheenvuorossa on puhuttu kuntataloudesta ja rahojen riittävyydestä. Kokeneen valtiomiehen ohje nuoremmille poliitikoille kuului, että kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa. Asia on niin, että lisää rahaa kunnille jaettavaksi ei oleellisesti ole. Se on selvä. Silloin on tilanne se, että meidän on samalla rahalla tai jossakin tilanteessa jopa vähemmällä rahalla saatava enemmän aikaan. Miten me tämän hoidamme, se on aika lailla yhteinen juttu. Se on kuntien, valtion ja kuntalaisten yhteinen asia, että pystymme hoitamaan ne ihmisten tarvitsemat peruspalvelut mahdollisimman hyvin. Siitä on kysymys.

Sitten tämä palveluiden yksityistäminen tai ulkoistaminen, käytettiin nyt mitä sanaa tahansa. Useampi edustaja kysyi ministerin suhtautumisesta tähän asiaan, että miten kuntien tulisi tehdä. Kunkin kunnan on arvioitava se itse. Mielestäni yksityistäminen tai palveluiden ostaminen ei ole itsetarkoitus, vaan jos kunnan kannattaa se tehdä, se kannattaa tehdä, mutta jokaisen osalta on arvioitava. On syytä muistaa se keskeinen asia, että se järjestämisen vastuu on kunnalla. Kun kunta ostaa, vastuu siitä palvelusta kuitenkin jää kunnalle, että se oikein hoidetaan, että se toimii riittävän laadukkaasti ja turvallisesti. Siinä ovat sitten valvovat viranomaiset, jotka sitä seuraavat, ja kuulimme tässä, että siinä on joiltakin osin huomauttamista.

Sitten toinen asia on se, että kuntien on kehitettävä ostamisen osaamista. Tähän liittyy myöskin se, mihin ed. Karjula viittasi, että myöskin pienemmät palvelujen tarjoajat pystyvät toimimaan markkinoilla. Meillä on tässä asiassa paljon tehtävää, että myöskin riittävästi olisi yrittäjiä ja yrityksiä, jotka pystyvät näitä palveluita tarjoamaan laadukkaasti ja toimivasti. On erittäin huolestuttavaa se, jos näillä markkinoilla on vaan suuria kansainvälisiä toimijoita.

Sitten näistä palveluiden laatuvaatimuksista. Minusta on erittäin tärkeää se, että näitä normeja tarkastellaan myös tässä mielessä, ettei mennä siinä yli, ei myöskään ylitiukaksi mennä kaikissa tilanteissa koulutusvaatimusten osalta. Ja minä en tarkoita sitä, etteivät tietyt pätevyysvaatimukset ole välttämättömiä, mutta ei siinäkään pidä mennä yli järkevän toiminnan kannalta. Jos muoto tulee liian tärkeäksi, arvioidaan väärää kohtaa, mitataan, onko neliöitä riittävästi, mutta ei katsotakaan sitä, onko palvelu laadukasta ja turvallista ja toimivaa. Tietyt kriteerit ja normit tarvitaan, mutta niitä on syytä päivittää ja tarkastella, että ne ovat todella toimivat.

Sitten tietojärjestelmäkysymys. On tuottavuuden ja toimivuuden ja, voi sanoa, turvallisuuden kannaltakin aivan oleellinen asia, että sen toteuttamiseen on riittävät toimivaltuudet, riittävät resurssit ja riittävästi osaajia. Ei tämän rakentaminen tapahdu pelkästään toimintamäärärahoista siirtämällä silloin, kun tämä homma käynnistetään. On välttämätöntä, että meillä on rohkeutta tässä mielessä investoida, jotta saadaan säästöjä aikaan.

Sitten oli tästä tuottavuusohjelmasta. Minä en yliopistojen osalta siihen puutu, koska tässä seuraavana on opetusministeriön pääluokka, ja silloin sitä käsitellään. Mutta tuottavuusohjelmahan on käynnistynyt. Ensisijaisesti on arvioitu henkilömääriä, mutta kun tuottavuutta arvioidaan, niin se on laajempi käsite. Minusta siinä tällä hetkellä ollaan menossa eteenpäin, mutta siihen liittyy sekin realiteetti, että meidän on tultava tulevaisuudessa vähemmällä henkilömäärällä toimeen. Ei ole itsetarkoitus vähentää väkeä, mutta sekin on realiteetti.

Kuntataloudesta lopuksi vielä, että päiväkohtainen tilanne on kuitenkin monen tekijän summana sittenkin hieman positiivisempi kuin se oli vuosi sitten ja mitä se oli viime talvena. Tämä antaa myös uskoa siihen, että kyllä tästä tilanteesta voidaan eteenpäin selvitä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

​​​​