Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen huolestuttaa. Oikeusprosessit kestävät meillä usein vuosia. Aivan yksinkertaisetkin asiat saattavat kestää korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuosikausia. Toivon todella, että tämä Oikeudenhoidon uudistamisohjelma tuo parannusta asiaan. Ministeri ei ole nyt valitettavasti täällä vastaamassa, mutta näin varmasti lienee.

Oikeusturvaongelma on myös liian suuret oikeudenkäyntikulut. Tavallinen palkansaaja ei useinkaan käytännössä uskalla asiaansa lähteä käräjille viemään, koska pelko suurista oikeudenkäyntikuluista on niin mittava. Samasta syystä ihmiset ovat myös alkaneet pelätä käräjille joutumista. Oikeudenkäyntikulut saattavat saada tavallisen ihmisen talouden pitkäksi aikaa pois raiteiltaan. Todellakin toivoisi, että näille usein ylisuurille asianajopalkkioille voitaisiin jotain tehdä. Vähän ihmetyttää, miten jonkun verovaroilla koulutetun ammattikunnan palkkiot voivatkin olla näin suuria.

Kolmas huoleni koskee maamme lukemattomia kuntien viranhaltijoita, joista moniin kohdistuu ikään kuin kiusallaan samojen ihmisten taholta lukemattomia selvityspyyntöjä, samoista asioista jatkuvia valituksia ja lopulta jopa rikosilmoituksia yleensä aivan perusteettomasti. Nämä prosessit ovat hyvin raskaita esimerkiksi monille sosiaalitoimen viranhaltijoille, jotka joutuvat työssään tekemään esimerkiksi lastensuojeluun liittyviä ikäviäkin päätöksiä. Viranhaltijoiden oikeusturvaa virkatehtävissä toimimisessa tulisikin parantaa. On aivan kohtuutonta, että nämä henkilöt joutuvat näistä asioista huolta kantamaan ja työpäiväänsä niiden takia tuon tuostakin ylitöinä jatkamaan. Huolia siis oikeudenhoidon osaltakin riittää.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan kohdalla pidän erittäin tärkeinä näitä toimenpiteitä, jotka kohdistuvat nimenomaan sekä näiden tuomioistuinten toimintaan että Rikosseuraamusviraston toimintaan eli vankiloitten toimintaan ja niihin säästöihin, niin että voitaisiin nähdä se, että niillä säästöillä, erityisesti esimerkiksi vankeinhoidossa, ei aiheutettaisi samalla enemmän kuluja. Näen sen helposti syntyvän esimerkiksi siinä — jos ajatellaan, että näitä sopeuttamisohjelmia tehdään ja henkilökuntaa vähennetään — miten vankeinhoidossa päästään kuntouttavaan toimintaan ja siihen, että vankeinhoidossa olevat vangit voisivat vankilassaoloaikanaan olla ei pelkästään niin sanotusti säilytyksessä. Sitten kun he pääsevät sieltä pois, niin kuin joissain tilastoissa on, niin saattaa olla, että jo ensimmäisen tunnin aikana tehdään uusia rikoksia.

Näkisin erittäin tärkeänä, että tätä toimintaa pidettäisiin sellaisena, että se on samalla kuntouttavaa ja erilaisten asiantuntijoitten suunnittelemaa ja toteuttamaa, niin että vangit voivat kokea ei pelkästään oman itsetuntonsa vahvistumista vaan sen, että he lähtevät sieltä vankilasta yhteiskuntaan osaavina ja mahdollisesti uutta elämää rakentavina ihmisinä takaisin. Silloin siis tämmöiset konkreettiset toimenpiteet, mitä siellä vankeinhoidon aikana tehdään, voivat estyä, jos ei siellä ole riittävästi tällaista toimintaa. Erityisesti tämä koskettaa vankilassa esimerkiksi näitä päihdeongelmaisia ja mielenterveysongelmaisia, jotka tarvitsevat hyvinkin paljon myös ter-veydenhuollon palveluja ja tukea. Eli se, mikä mielestäni tarvitsisi lisärahoitusta, on nämä Rikosseuraamuslaitoksen määrärahat, jotka nyt ovat edelleen vähentyneet.

Sitten erittäin hyvä asia tämän pääluokan kohdalla on tämä Rikosuhripäivystyksen...

No, luulen, että lopetan tähän.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Rikosseuraamuslaitos on toteuttanut säästöjä jo useamman vuoden ajan, ja säästöt jatkuvat ensi vuonna, kuten monen muunkin laitoksen. Kuten tiedämme, toimintaa on viime vuosina sopeutettu monin tavoin, kun on pyritty tuottavuuden lisäämiseen. Tämä on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi toimitilaverkostoja on supistettu. Lisäksi vuoteen 2016 ulottuva sopeuttamissuunnitelma yhdessä tuottavuusohjelman kanssa johtaa yli 500 henkilötyövuoden vähenemiseen, mikä vastaa 16:ta prosenttia Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstöstä. Ensi vuoden säästöt ovat 1,3 miljoonaa euroa, ja henkilökuntaa vähennetään noin 35 henkilötyövuodella. Tosin irtisanomisilta ilmeisesti vältytään.

Säästöjen vuoksi vangeille järjestettävää uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtäävää toimintaa on jouduttu ja joudutaan jatkossakin vähentämään. Se on todella valitettavaa, sillä kuten lakivaliokunnan lausunnossakin painotetaan, uusintarikollisuuden vähentämisen tulee olla keskeinen osa vankeinhoitoa. Vankien mahdollisuudet kuntouttavaan toimintaan ovat vähentyneet, ja ensi vuoden tavoitteiden mukaan vain 60 prosenttia vangeista osallistuisi päivittäiseen toimintaan.

Jo tehdyt sopeuttamissuunnitelmat eivät nekään vielä riitä, sillä kehyspäätöksen mukaan rahoitusta vähennetään jatkossa. Se tulee luultavasti tarkoittamaan edelleen henkilökunnan ja tilojen vähentämistä. Tässä yhteydessä pitää muistuttaa, että paljuselleistä emme ole vieläkään päässeet eroon, vaikka asia on kirjattu hallitusohjelmaan ja siitä on puhuttu useita vuosia. Tähän asiaan pitää viimein saada muutos, ja tämä asia tulee korjata.

On tärkeää, että Rikosseuraamuslaitoksen rahoitus turvataan pitkäjänteisesti ja tasaisesti, jotta toimintaa voidaan kehittää suunnitelmallisesti. Tämä on myös kirjattu valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Koska kuluneen kymmenen vuoden aikana muutos on ollut jatkuvaa, toiminnan kehittäminen ja pitkäjänteinen suunnittelu on ollut hyvin vaikeaa. Se näkyy monella tavalla vankiloiden arjen työssä.

Pidän erittäin tärkeänä, että hallitusohjelman mukaisesti on käynnissä selvitys vankien terveydenhuollon järjestämisen ja rahoittamisen siirtämisestä oikeusministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen ja samalla valvonnan siirtämisestä Valviralle ja aluehallintovirastolle. On tärkeää, että tämä siirto tullaan myös toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Muutama sana lasten huolto- ja tapaamisoikeutta koskevasta asiasta. Asiantuntija-avustajan käyttö tuli toukokuun alussa mahdolliseksi kaikissa käräjäoikeuksissa lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevissa riidoissa. Sovittelussa sovittelijana toimii tuomari, ja häntä avustaa lasten asioihin perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä. Koko sovittelu on prosessina oikeudenkäynnistä erillinen. Tavoitteena on, että näissä asioissa päästään lapsen edun kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ilman käsittelyn pitkittymistä. Tämä on erittäin tärkeä toimintatapa, jota kannattaa kehittää edelleen. — Kiitos.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää tässä budjetissa oikeusministeriön hallinnonalalle määrärahoja 14 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuodelle 2014. 6 miljoonaa euroa kohdistuu tuomioistuimiin, 3 miljoonaa ulosottolaitokseen ja 1,3 miljoonaa euroa Rikosseuraamuslaitokseen. Säästöt kohdistuvat suoraan kansalaisten oikeusturvaan ja vaarantavat vakaan oikeusjärjestelmämme. Myös vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on kuitenkin oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus turvattava riittävällä tavalla.

Vaalikauden alussa päätetty harmaan talouden torjuntaan suunnattu 5,2 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus jatkuu vielä ensi vuonna. Hyvä niin, sillä harmaa talous edelleen kukoistaa, ja menetämmekin sen myötä vuosittain 2—3 miljardia euroa verotuloja. Samaan aikaan toimintojen perusrahoituksista kuitenkin leikataan. Tätä ei voida pitää kovin pitkäjänteisenä politiikkana. Tulevina vuosina määrärahat vähenevät entisestään, kun harmaan talouden torjunnan ohjelman rahoitus lopetetaan. Harmaan talouden torjuntaan osoitettujen määrärahojen tulisi olla pysyvä osa perusbudjettia, jotta toimintaa voitaisiin suunnitella pidemmälle ajanjaksolle. Myös eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti tähän seikkaan huomiota lausunnossaan.

Arvoisa puhemies! Syyttäjälaitoksen osalta ongelmia alkaa näkyä vuonna 2016, jolloin muun muassa harmaan talouden torjuntaan osoitettu lisärahoitus ilmeisesti loppuu. Syyttäjälaitoksessa aloitetaan jo ensi vuonna yt-neuvottelut, joissa tavoitteena on merkittävät henkilöstövähennykset, vuonna 2016 tähän vuoteen verrattuna jo noin 12 prosenttia ja vuonna 18 noin 15 prosenttia täystyöllistetyn syyttäjälaitoksen henkilöstön kokonaismäärästä. Työkuorman pienentymistä ei ole kuitenkaan odotettavissa, joten henkilöstövähennysten myötä käsittelyaikojen ennakoidaan pidentyvän entisestään. Näin ollen tuomioistuimien toimintamenoihin osoitettuja määrärahoja tulisi lisätä merkittävästi. Lisääntyvät työtehtävät ja huoli töiden jatkuvuudesta luovat henkilöstölle suuria paineita, joten huoli henkilöstön jaksamisesta on erittäin aiheellinen.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä jatkan siitä, mistä päivälläkin jo puhuin, elikkä taantumassa tahtoo käydä sillä tavalla, että maksuhäiriöt lisääntyvät ja toisaalta myös tuomioistuinten käsittelymäärät lisääntyvät, ja silloin tarvittaisiin aina lisäresursseja. Nyt tämä tilanne tietysti on siinä mielessä valtionkin kannalta haasteellinen, että siihen ei pystytä vastaamaan, ja aina pitäisi tietenkin toimia niin, että myös ihmisoikeudet sitten turvattaisiin.

Mutta toinen asia, mistä minä vielä jatkan tätä puhumista, on tämä vankilaverkko. Ennen kaikkea kun katsoo tässä lakivaliokunnan mietintöä tästä, siellä todetaan, että Rikosseuraamuslaitos tekee lokakuun 2014 loppuun mennessä oikeusministeriölle suunnitelman, miten vankilaverkostoa tulisi jatkossa kehittää. Se suunnitelmahan on tehty elikkä on jäädytetty tämä tilanne, ei ole millään tavalla edetty käsittääkseni. Sitten valiokunnan mukaan aiemmin tehtyjä päätöksiä vankiloiden peruskorjaushankkeista ei tule ainakaan merkittävällä tavalla muuttaa. Kun katsoo tätä tilannetta kaiken kaikkiaan, niin tulee vain mieleen semmoinen ajatus, että eiköhän korjattaisi niitä olemassa olevia rakennuksia ja sitten vankeja kuljetellaan. Minun käsitykseni mukaan vankien kuljettaminen on edelleenkin edullisempaa kuin se, että rakennetaan uusia tiloja, oli se sitten keskitettyä toimintaa tai mitä tahansa.

Tuon Pelson nostan esille edelleen. Siellä ovat kumminkin tilat suhteellisen hyvät, on maatilatyyppinen tila, ja miljöö on todella mahtava, ja siellä pystyttäisiin näitä vankeja saamaan sitten tähän yhteiskuntaan vielä hyvinkin kiinni työn kautta ja myös koulutuksen ja ohjeistuksen kautta. Minä ihmettelen tätä keskittämistä, mikä Rikosseuraamusvirastolla on.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa tuosta, mihin edustaja Piirainen jäi, elikkä tästä vankilaverkostosta.

Ensinnäkin, minä toivon vankeinhoidoltamme kuntouttavampaa otetta ja siksi haluan vedota pienten vankiloiden puolesta tähän eduskuntaan ja tulevaankin eduskuntaan ja hallitukseen, kun nyt rakenteellisia uudistuksia ollaan siirtämässä jälleen kerran. En ymmärrä, että tavallaan suunnitellaan niitä leikkauksia, se leikkauksen uhka on olemassa, mutta ei pyritäkään kehittämään.

Juuri niin kuin edustaja Piirainen totesi, nykyistä vankilaverkostoa on kehitettävä. Ei välttämättä pidä nimenomaan suunnata näihin isompiin vankilakomplekseihin, vaan kyllä puhun juuri Pelson vankilan puolesta minäkin, koska se on Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksen naapurikunnassa. Se on aivan turhaan löysässä hirressä. Pelso on pieni, kuntouttavaan toimintaan perehtynyt vankila, maatilatyyppinen. Siellä hoidetaan myöskin alkuperäisrotuja, suomenlampaita ja lapinlehmiä. Siellä on mahdollista suorittaa myös ammattitutkinto.

Minä toivoisin, että mieluummin kuin suunniteltaisiin näitä leikkauksia tällä tavalla vähän niin kuin mutkan takaa, tehtäisiin ihan reilu kartoitus vankiloitten toiminnasta ja kuntoutuksen tuloksellisuudesta.

Oikeusministeriön hallinnonalalla on varmasti paljon tehtävää. Ensinnäkin se, mistä perussuomalaiset jättivät lakialoitteen, on velallisen aseman parantaminen eli nimenomaan konkurssipesien hoito. Ymmärtääkseni myös hallitusohjelmassa ja budjeteissa on otettu siihen kantaa, että kehitettään konkurssipesien hoitoa. Siinä on tarkoitus se, että velallisen tilanne ja konkurssipesän varat määritellään niin, että sen velallisen edes joskus on mahdollista päästä siitä jaloilleen eikä se konkurssipesä tyhjene pesänselvityksen kuluessa. Tästäkin on olemassa ja tiedossa erittäin pitkiä prosesseja, jotka eivät millään lailla minusta edusta hyvää hallintoa. Eli velallisen asema konkurssissa kaipaa parantamista.

Puhun vielä myöskin verottajan asemasta. Se on erittäin vahva yrittäjään nähden. Jos ajatellaan vaikkapa 90-luvun laman konkurssiveteraaneja, heidän asemaansa ei edelleenkään ole tunnustettu. Kuitenkin on aivan ilmeistä, että tuolloin tuomioistuimet tekivät aivan järjestelmällisesti pankkeja suosivia päätöksiä konkurssituomioissa. Monet yrittäjät menettivät paitsi työnsä myös mielenterveytensä, ja perheet joutuivat kärsimään. Tästähän nyt sitten tehtiin laki, jossa velallisen asemaa muutettiin, mutta taannehtivuus ei ole ollut riittävä. Tästä perussuomalaiset jättivät sitten eriävän mielipiteen lakivaliokunnassa. Olen sitä mieltä, että 90-luvun lama on myös vaiettu lama.

Jos näitä verottajan päätöksiä vielä tarkastellaan tarkemmin, niin verorikoksista nostettujen syytteiden käsittelyaika on useinkin venynyt vuosiin. Pisin tiedossani oleva veroriita kesti 22 vuotta, jonka jälkeen verottaja antoi periksi.

Tuomioistuinten päätöksiin ja toimintaan on kiinnitetty julkisuudessa huomiota hiljattain. Ylen tekemässä ohjelmassa maalaillaan Suomen tuomioistuinlaitoksen vajonneen mutasarjaan oikeusjuttujen kestolla mitattuna. EU-tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat moittineet Suomea useaan otteeseen näitten käsittelyjen venymisestä. Hiljattain Lakimiesliitto moitti tuomioistuinten riippumattomuutta ja vaati korjausliikkeittä. Eläkkeellä oleva hovioikeuden presidentti Erkki Rintala on todennut, ettei Suomea voi sanoa enää eturivin oikeusvaltioksi. Eli kyllä tulevilla hallituksilla on tekemistä. Budjeteissa ja budjettien sisällöissä nämä täytyy huomioida, että mihin sitten suunnataan näitä taloudellisia panoksia.

Lopuksi heitän edelleen ajatuksen, josta täällä myöskin perussuomalaiset ovat useaan otteeseen puhuneet, että olisiko Suomessakin syytä harkita erillistä perustuslakituomioistuinta. Useissa Euroopan maissa tällainen on, ja mielestäni tällainen selvitys kannattaisi tehdä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeuslaitoksen varat ovat vähissä, ja myös arkikokemus osoittaa, että rahoitusta tarvitaan lisää. Oikeudenkäynnit venyvät ja kestävät pitkään, ja jutturuuhka on melkoinen. Erityisesti talousrikospuolella ja tällaisissa raskaammissa sentyyppisissä rikoksissa käsittelyajat ovat varsin pitkiä. Luulisin, että olisi valtionkin kannalta kannattavaa panostaa tällaisten rikosten ratkaisuun oikeudessa, jotta saataisiin sitten rikolliset tuomittua maksamaan valtiolle korvauksia. Voisi olettaa, että tuottoja olisi saatavilla sitä kautta.

On hyvä, että sisäministeri Räsänen ja oikeusministeri Henriksson ovat perustaneet parlamentaarisen työryhmän, joka tuottaa tietoa myös oikeuslaitoksen rahoitustarpeista jatkoa varten, ja varmaankin kun se sitten asiasta lausuu, meidän on täällä eduskunnassa syytä sitä puhetta kuunnella.

Edustaja Mattila tuossa viittasi siihen, onko Suomi oikeusvaltio. Kyllä se minusta on, mutta tietysti olemme ehkä tavallaan riskivyöhykkeellä siinä, että jos todellakaan rahoitusta ei saada kuntoon, niin olemmeko me sitten jatkossa oikeusvaltio. Se on hyvä kysymys, siinä mielessä olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Minusta on hyvä, että hallitus toi erillisenä esityksenä tämän sakon muuntorangaistuksen tänne eduskuntaan. Se ei tietenkään ole sellainen yhtä tehokas keino kuin se oli aiemmin, ennen kuin se vesitettiin ja poistettiin, mutta yhtä kaikki se tällaisenaankin vie kuitenkin asiaa oikeaan suuntaan, ja on hyvä asia, että yhteiskunta antaa tuonne rikolliskenttään tässäkin asiassa signaalin, mikä on oikein ja mikä väärin, ja että rikoksista ja rikkomuksista rangaistaan ja teoilla on seurauksensa eikä niiltä voi välttyä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Uusintarikollisuuden vähentäminen on yksi keskeinen osa vankeinhoitoa, ja kuten täällä on todettu, suurena ongelmana on se, että nyt esimerkiksi kuntoutukseen liittyvää rahoitusta on vähennetty. Tosiasia on kuitenkin se, että jotta me tässä tavoitteessa onnistumme, niin tarvitaan entistä enemmän tukea ja yksilökohtaista kuntoutusta vankien osalle.

Me tiedämme myös sen, että vankien suurena ongelmana ovat muun muassa oppimisvaikeudet sekä päihde- ja ihmissuhdeongelmat, joihinka olisi vankeinhoidon aikana mahdollista saada kuntoutusta. Ja kun he sitten vapautuvat, niin suurena ongelmana on myös se, että kunnat eivät ole kovinkaan halukkaita sijoittamaan heitä omiin kuntiinsa ja heillä on vaikeuksia muun muassa saada asuntoa, työtä ja sitä kautta myös kuntoutusta. Vaikka on tämä tavoite, joka vankeinhoidossakin on, että me vähentäisimme uusintarikollisuutta, nämä meidän järjestelmämme ja prosessimme eivät kuitenkaan sitä riittävästi tue. Sen takia näkisin, että meidän pitäisi ottaa vahvemmin, kokonaisvaltaisemmin huomioon näiden ihmisten erityistilanteet ja panostaa tämän vankeinhoidon aikana näiden ihmisten kuntoutukseen, suunnitelmallisesti tukea heitä sitten, kun he vapautuvat, jatkaa heidän kuntoutustaan myös sitten kunnissa ja tukea heidän asumistaan sekä myös työllistymistään. Elikkä sitä kautta tämä on ehkä se paras ja tärkein tehtävä, jolla me voimme todellisuudessa vähentää uusintarikollisuutta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan edustaja Kopran puheenvuoron johdosta haluan kirjauttaa tästä puheesta, että se ei suinkaan ollut tietysti ainoastaan minun moitteeni tai ajatukseni, vaan nimenomaan olen tässä siteerannut hovioikeuden ex-presidentti Erkki Rintalaa, Lakimiesliittoa ja puheenjohtaja Asko Nurmea. Lisäksi viittaan EU-tuomioistuimen antamiin moitteisiin Suomen tuomiolaitokselle ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamiin moitteisiin. Lisäksi tänä vuonna on nimettömänä tehty kyselyjä, jotka myös uutisoitiin. Oli haastateltu tuomareita näistä käräjäoikeuksien ja eri asteitten ongelmista.

Lisäksi haluan kyllä vielä kirjauttaa puheenvuorooni sen palautteen, ja aika suurenkin joukon palautetta, jonka olen saanut 90-luvun laman yrittäjiltä, jotka ovat kokeneet kärsineensä kohtuuttomasti siitä, kuinka silloin yrityksiä meni nurin, ja erinäisistä syistä, totta kai, silloin oli ihan oikea talouden kriisi, mutta väittäisin sen saamani palautteen perusteella, että ei ole aina pelkästään kyse hävinneen katkeruudesta tai siitä, että joku voittaa ja joku häviää, vaan on ehkä ollut kohtuutonta kohtelua näitä 90-luvun yrittäjiä kohtaan.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään oikeusministeri Henrikssonin läsnä ollessa me vähän sivuutimme keskustelun siitä terroriin osallistuneitten suomalaisten muslim-uskovaisten osuudesta, ja se on huolestuttava asia, ja jonkun sanan haluaisin siitäkin sanoa.

Kaikista maailman maista muslimien määrään nähden Suomesta on lähtenyt eniten taistelijoita Isis-terrorijärjestön riveihin. Irakiin ja Syyriaan on arvioitu lähteneen Suomesta nelisenkymmentä henkilöä. Lisäksi joitain henkilöitä on lähtenyt taisteluihin Somaliaan al-Shabaabin riveihin. Ylen haastattelussa radikalisoitumista vastustavan Quilliam-säätiön johtaja Haras Rafiq sanoi, että Suomi on yksi pahimmista ongelma-alueista Euroopassa. "Suomessa taistelijoiden osuus maan muslimiväestöstä on yli kolme kertaa suurempi kuin Britanniassa, Rafiq totesi Ylelle. Hänen mukaansa Suomessa on tehty virheitä radikaalin islamismin tunnistamisessa ja ongelman torjumisessa." — Tämä oli Ilta-Sanomien artikkelista 8.12.2014.

Rauhaa arvostaville suomalaisille on itsestään selvää, että taistelusta Suomeen palaavilta pitäisi ottaa kansalaisuus pois ja estää heitä tänne palaamasta. Hallitus ei ole tätä perussuomalaisten vaatimusta kyennyt toteuttamaan. Yhteiskuntarauha voi tulevaisuudessa järkkyä, mikäli taisteluista palaavat jatkavat toimintaa edes rekrytoinnin osalta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on tämän vuoden aikana erilaisissa yhteyksissä vieraillut useita Suomessa asuvia muslimeja. He ovatkin kahdenvälisissä keskusteluissa kertoneet, että Suomessa rekrytoidaan hyvin avoimesti musliminuoria taisteluihin. Heidän mukaansa Suomen poliisi ei ole suhtautunut asiaan riittävän vakavasti. Samankaltaista viestiä on julkisuudessa kertonut myös Nur Mohamed -niminen ymmärtääkseni kokoomuslaistaustainen henkilö. Hän on peräänkuuluttanut muun muassa tiedottamisen lisäämistä musliminuorten keskuudessa ja vinkkausjärjestelmän rakentamista. Vinkkausjärjestelmän avulla voitaisiin antaa vihjeitä sosiaalisen median toimijoista ja Suomessa tapahtuvista rekrytoinneista. Tämä siis itse Nur Mohamedin ehdotuksesta.

Edustaja Eerola omassa puheenvuorossaan aiemmin oli huolissaan siitä, miten islam-uskoisista maista tänne tulleet sopeutuvat yhteiskuntaamme. Muslimien keskuudessa nuorten syrjäytymiseen on suhtauduttava vakavasti. Hallituksen tulisikin tässä asiassa olla aktiivisempi ja ryhtyä toimiin, jotta vahinkoja ei pääse syntymään. — Kiitos.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tein kirjallisen kysymyksen ministerille koskien nettiäänestämisen kehittämistä. Vastauksessaan ministeri totesi, että oikeusministeriön asettama työryhmä jatkaa työtään tammikuun 2015 loppuun saakka. Työryhmän väliraportin perusteella hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä linjasi kesäkuussa 2014 ensi vaiheessa tavoitteeksi kehittää osana oikeusministeriön demokratiaverkkopalveluja neuvoa-antaviin kunnallisiin kansanäänestyksiin nettiäänestysjärjestelmä, joka olisi kuntien käytössä ilman korvausta. Kunnallisissa kansanäänestyksissä on matalampi kynnys nettiäänestyksen käyttöönotolle kuin yleisissä vaaleissa, koska kansanäänestykset ovat neuvoa-antavia ja niissä on jo laajasti käytössä kirjeäänestys. Nettiäänestystyöryhmä valmistelee kunnallisia kansanäänestyksiä koskevan kehittämishankkeen käynnistämistä ja arvioi jär-jestelmän toteuttamiskustannuksia. Työryhmä myös selvittää yhteistyömahdollisuuksia naapurivaltioiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Työryhmän toimikausi alkaa olla lopuillaan, ja jos ministeri olisi vielä täällä, olisinkin kysynyt, olisiko arvoisalla ministerillä mitään uutta tietoa aiheesta, tullaanko lähitulevaisuudessa löytämään tarvittavat määrärahat nettiäänestysjärjestelmän kehittämiseen.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelimme myös debattipuheenvuoroissa rattijuopumusrangaistuksen koventamisesta, ja keskustelussa tuli kyllä huolestuttavalla tavalla ilmi se, että oikeusministerimme ei taida olla valmis koventamaan näitä rangaistuksia.

Kansalaisaloite, joka on eduskuntaan tullut ja on käsittelyssä parhaillaan, vaatii rattijuopumusrangaistuksen koventamista ennen kaikkea siltä osin, kun tulee tällainen törkeä kuolemantuottamustapaus. Toki me lainsäätäjinä voimme sanoa, että se on hyvin vaikea laki muuttaa siten, että yhdeltä osin törkeän kuolemantuottamustapauksen kuten rattijuopon yliajaman uhrin osalta muutettaisiin laki siten, että vain siltä osin rangaistukset nousisivat. Me voimme toisenkin tekosyyn keksiä jos kolmannenkin sille, että me emme voi lakia kiristää, mutta silloin täytyy myös kysyä rehellisesti itseltään, toteutuuko omaisten oikeusturva silloin, jos rattijuopon surmaama henkilö saa niin sanottua hyvitystä ainoastaan vuoden verran vankeutta. Keskimääräinen vankeustuomiohan on ollut näissä seitsemässä tapauksessa vuonna 2012 kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Kun tiedetään tämä suomalainen lievä rangaistuskäytäntö, että ensikertalaiseksi luettu henkilö kärsii vankeudestaan vain puolet, niin on syytäkin olla huolissaan siitä, toteutuuko oikeusturva uhrin tai uhrin omaisten kohdalla.

Arvoisa puhemies! Me voisimme kuitenkin yhdeltä osalta harkita sitä, että jos me sitä alarajaa saisimme nostettua ylemmäs, niin silloin ei tulisi tämmöistä tuomareiden tulkintaa siitä, käytetäänkö ala- vai yläasteikkoa tuomiossa. Siinä mielessä toivon eduskunnalta tarkkaa harkintaa tämän kansalaisaloitteen käsittelyn kohdalla, jotta me emme tyytyisi pelkästään esimerkiksi alkolukkojen vaatimukseen tai tiedotuksen ja tällaisen ennalta ehkäisevän työn lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, mikä huolestuttaa erityisesti, ovat nämä liikenneonnettomuudet. Meillä tässä viikko sitten omassa kotikylässäni Korson Matarissa kymmenvuotias lapsi jäi auton yliajamaksi. Tämä tieosuus oli sellainen, jossa ei ollut jalkakäytävää. Tämä tieosuus oli myös rakennettu jo vuosikymmeniä sitten ja sinne oli kyllä suunniteltu jalkakäytävä, mutta sitä ei ollut koskaan varaa rakentaa. Vantaalla on tällaisia suunniteltuja ja toteuttamattomia jalkakäytäviä tai jalkateitä rakentamatta noin 200 kilometriä. Tämä kuvastaa sitä, että kun esimerkiksi Vantaa kasvaa voimakkaasti, rahat eivät enää riitä infran loppuun rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Me tiedämme samanaikaisesti tilastoista sen, että tieliikenneonnettomuuksissa kuoli 182 henkilöä ja loukkaantui 5 532 henkilöä tammi—lokakuun 2014 välisenä aikana, jalankulkijoita kuolleista oli 23 ja pyöräilijöitä 16. Nämä ovat suuria lukuja. Vaikka ne ovat alenemaan päin joiltain osin, niin olisi hallituksen kiinnitettävä huomiota siihen, että kunnat myös rakentaisivat olemassa olevat asuinalueensa loppuun saakka. Meidän täytyy turvata lastemme koulutiet. Meidän täytyy turvata lastemme turvallinen liikkuminen ja kasvaminen lähiöissä, joissa he asuvat. Siinä mielessä, arvoisa puhemies, me emme saa laiminlyödä liikenneverkoston rakentamista. Meidän tulisi jollakin tavalla asettaa velvollisuuksia näiltä osin. — Kiitos.