Oikeusministeriön hallinnonala 25
jatkui
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! Oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen huolestuttaa.
Oikeusprosessit kestävät meillä usein vuosia.
Aivan yksinkertaisetkin asiat saattavat kestää korkeimmassa
oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuosikausia. Toivon
todella, että tämä Oikeudenhoidon uudistamisohjelma
tuo parannusta asiaan. Ministeri ei ole nyt valitettavasti täällä vastaamassa,
mutta näin varmasti lienee.
Oikeusturvaongelma on myös liian suuret oikeudenkäyntikulut.
Tavallinen palkansaaja ei useinkaan käytännössä uskalla
asiaansa lähteä käräjille viemään,
koska pelko suurista oikeudenkäyntikuluista on niin mittava.
Samasta syystä ihmiset ovat myös alkaneet pelätä käräjille joutumista.
Oikeudenkäyntikulut saattavat saada tavallisen ihmisen
talouden pitkäksi aikaa pois raiteiltaan. Todellakin toivoisi,
että näille usein ylisuurille asianajopalkkioille
voitaisiin jotain tehdä. Vähän ihmetyttää,
miten jonkun verovaroilla koulutetun ammattikunnan palkkiot voivatkin
olla näin suuria.
Kolmas huoleni koskee maamme lukemattomia kuntien viranhaltijoita,
joista moniin kohdistuu ikään kuin kiusallaan
samojen ihmisten taholta lukemattomia selvityspyyntöjä,
samoista asioista jatkuvia valituksia ja lopulta jopa rikosilmoituksia
yleensä aivan perusteettomasti. Nämä prosessit
ovat hyvin raskaita esimerkiksi monille sosiaalitoimen viranhaltijoille,
jotka joutuvat työssään tekemään
esimerkiksi lastensuojeluun liittyviä ikäviäkin
päätöksiä. Viranhaltijoiden
oikeusturvaa virkatehtävissä toimimisessa tulisikin
parantaa. On aivan kohtuutonta, että nämä henkilöt
joutuvat näistä asioista huolta kantamaan ja työpäiväänsä niiden
takia tuon tuostakin ylitöinä jatkamaan. Huolia
siis oikeudenhoidon osaltakin riittää.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan
kohdalla pidän erittäin tärkeinä näitä toimenpiteitä,
jotka kohdistuvat nimenomaan sekä näiden tuomioistuinten
toimintaan että Rikosseuraamusviraston toimintaan eli vankiloitten
toimintaan ja niihin säästöihin, niin
että voitaisiin nähdä se, että niillä säästöillä,
erityisesti esimerkiksi vankeinhoidossa, ei aiheutettaisi samalla
enemmän kuluja. Näen sen helposti syntyvän
esimerkiksi siinä — jos ajatellaan, että näitä sopeuttamisohjelmia
tehdään ja henkilökuntaa vähennetään — miten
vankeinhoidossa päästään kuntouttavaan
toimintaan ja siihen, että vankeinhoidossa olevat vangit
voisivat vankilassaoloaikanaan olla ei pelkästään
niin sanotusti säilytyksessä. Sitten kun he pääsevät
sieltä pois, niin kuin joissain tilastoissa on, niin saattaa
olla, että jo ensimmäisen tunnin aikana tehdään
uusia rikoksia.
Näkisin erittäin tärkeänä,
että tätä toimintaa pidettäisiin
sellaisena, että se on samalla kuntouttavaa ja erilaisten
asiantuntijoitten suunnittelemaa ja toteuttamaa, niin että vangit
voivat kokea ei pelkästään oman itsetuntonsa
vahvistumista vaan sen, että he lähtevät
sieltä vankilasta yhteiskuntaan osaavina ja mahdollisesti
uutta elämää rakentavina ihmisinä takaisin.
Silloin siis tämmöiset konkreettiset toimenpiteet,
mitä siellä vankeinhoidon aikana tehdään,
voivat estyä, jos ei siellä ole riittävästi
tällaista toimintaa. Erityisesti tämä koskettaa
vankilassa esimerkiksi näitä päihdeongelmaisia
ja mielenterveysongelmaisia, jotka tarvitsevat hyvinkin paljon myös
ter-veydenhuollon palveluja ja tukea. Eli se, mikä mielestäni
tarvitsisi lisärahoitusta, on nämä Rikosseuraamuslaitoksen
määrärahat, jotka nyt ovat edelleen vähentyneet.
Sitten erittäin hyvä asia tämän
pääluokan kohdalla on tämä Rikosuhripäivystyksen...
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
(koputtaa)
Edustaja Rauhala, voitte tulla jatkamaan täältä korokkeelta.
No, luulen, että lopetan tähän.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Okei, kiitos.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Rikosseuraamuslaitos on toteuttanut
säästöjä jo useamman vuoden
ajan, ja säästöt jatkuvat ensi vuonna,
kuten monen muunkin laitoksen. Kuten tiedämme, toimintaa
on viime vuosina sopeutettu monin tavoin, kun on pyritty tuottavuuden
lisäämiseen. Tämä on tarkoittanut
sitä, että esimerkiksi toimitilaverkostoja on
supistettu. Lisäksi vuoteen 2016 ulottuva sopeuttamissuunnitelma
yhdessä tuottavuusohjelman kanssa johtaa yli 500 henkilötyövuoden
vähenemiseen, mikä vastaa 16:ta prosenttia Rikosseuraamuslaitoksen
henkilöstöstä. Ensi vuoden säästöt
ovat 1,3 miljoonaa euroa, ja henkilökuntaa vähennetään
noin 35 henkilötyövuodella. Tosin irtisanomisilta
ilmeisesti vältytään.
Säästöjen vuoksi vangeille järjestettävää uusintarikollisuuden
vähentämiseen tähtäävää toimintaa
on jouduttu ja joudutaan jatkossakin vähentämään.
Se on todella valitettavaa, sillä kuten lakivaliokunnan
lausunnossakin painotetaan, uusintarikollisuuden vähentämisen
tulee olla keskeinen osa vankeinhoitoa. Vankien mahdollisuudet kuntouttavaan
toimintaan ovat vähentyneet, ja ensi vuoden tavoitteiden
mukaan vain 60 prosenttia vangeista osallistuisi päivittäiseen
toimintaan.
Jo tehdyt sopeuttamissuunnitelmat eivät nekään
vielä riitä, sillä kehyspäätöksen
mukaan rahoitusta vähennetään jatkossa.
Se tulee luultavasti tarkoittamaan edelleen henkilökunnan
ja tilojen vähentämistä. Tässä yhteydessä pitää muistuttaa,
että paljuselleistä emme ole vieläkään päässeet
eroon, vaikka asia on kirjattu hallitusohjelmaan ja siitä on
puhuttu useita vuosia. Tähän asiaan pitää viimein
saada muutos, ja tämä asia tulee korjata.
On tärkeää, että Rikosseuraamuslaitoksen
rahoitus turvataan pitkäjänteisesti ja tasaisesti,
jotta toimintaa voidaan kehittää suunnitelmallisesti.
Tämä on myös kirjattu valtiovarainvaliokunnan
mietintöön. Koska kuluneen kymmenen vuoden aikana
muutos on ollut jatkuvaa, toiminnan kehittäminen ja pitkäjänteinen
suunnittelu on ollut hyvin vaikeaa. Se näkyy monella tavalla vankiloiden
arjen työssä.
Pidän erittäin tärkeänä,
että hallitusohjelman mukaisesti on käynnissä selvitys
vankien terveydenhuollon järjestämisen ja rahoittamisen
siirtämisestä oikeusministeriöltä sosiaali-
ja terveysministeriön alaisuuteen ja samalla valvonnan siirtämisestä Valviralle
ja aluehallintovirastolle. On tärkeää,
että tämä siirto tullaan myös
toteuttamaan.
Arvoisa puhemies! Muutama sana lasten huolto- ja tapaamisoikeutta
koskevasta asiasta. Asiantuntija-avustajan käyttö tuli
toukokuun alussa mahdolliseksi kaikissa käräjäoikeuksissa lapsen
huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevissa riidoissa. Sovittelussa
sovittelijana toimii tuomari, ja häntä avustaa
lasten asioihin perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä.
Koko sovittelu on prosessina oikeudenkäynnistä erillinen.
Tavoitteena on, että näissä asioissa
päästään lapsen edun kannalta
parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ilman käsittelyn
pitkittymistä. Tämä on erittäin
tärkeä toimintatapa, jota kannattaa kehittää edelleen. — Kiitos.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitus esittää tässä budjetissa
oikeusministeriön hallinnonalalle määrärahoja
14 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuodelle 2014.
6 miljoonaa euroa kohdistuu tuomioistuimiin, 3 miljoonaa ulosottolaitokseen
ja 1,3 miljoonaa euroa Rikosseuraamuslaitokseen. Säästöt
kohdistuvat suoraan kansalaisten oikeusturvaan ja vaarantavat vakaan
oikeusjärjestelmämme. Myös vaikeassa taloudellisessa
tilanteessa on kuitenkin oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien
viranomaisten perusrahoitus turvattava riittävällä tavalla.
Vaalikauden alussa päätetty harmaan talouden
torjuntaan suunnattu 5,2 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus
jatkuu vielä ensi vuonna. Hyvä niin, sillä harmaa
talous edelleen kukoistaa, ja menetämmekin sen myötä vuosittain 2—3
miljardia euroa verotuloja. Samaan aikaan toimintojen perusrahoituksista
kuitenkin leikataan. Tätä ei voida pitää kovin
pitkäjänteisenä politiikkana. Tulevina
vuosina määrärahat vähenevät
entisestään, kun harmaan talouden torjunnan ohjelman
rahoitus lopetetaan. Harmaan talouden torjuntaan osoitettujen määrärahojen tulisi
olla pysyvä osa perusbudjettia, jotta toimintaa voitaisiin
suunnitella pidemmälle ajanjaksolle. Myös eduskunnan
lakivaliokunta kiinnitti tähän seikkaan huomiota
lausunnossaan.
Arvoisa puhemies! Syyttäjälaitoksen osalta ongelmia
alkaa näkyä vuonna 2016, jolloin muun muassa harmaan
talouden torjuntaan osoitettu lisärahoitus ilmeisesti loppuu.
Syyttäjälaitoksessa aloitetaan jo ensi vuonna
yt-neuvottelut, joissa tavoitteena on merkittävät
henkilöstövähennykset, vuonna 2016 tähän
vuoteen verrattuna jo noin 12 prosenttia ja vuonna 18 noin 15 prosenttia
täystyöllistetyn syyttäjälaitoksen
henkilöstön kokonaismäärästä.
Työkuorman pienentymistä ei ole kuitenkaan odotettavissa,
joten henkilöstövähennysten myötä käsittelyaikojen
ennakoidaan pidentyvän entisestään. Näin
ollen tuomioistuimien toimintamenoihin osoitettuja määrärahoja
tulisi lisätä merkittävästi.
Lisääntyvät työtehtävät
ja huoli töiden jatkuvuudesta luovat henkilöstölle
suuria paineita, joten huoli henkilöstön jaksamisesta
on erittäin aiheellinen.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Minä jatkan siitä, mistä päivälläkin
jo puhuin, elikkä taantumassa tahtoo käydä sillä tavalla,
että maksuhäiriöt lisääntyvät
ja toisaalta myös tuomioistuinten käsittelymäärät
lisääntyvät, ja silloin tarvittaisiin
aina lisäresursseja. Nyt tämä tilanne
tietysti on siinä mielessä valtionkin kannalta
haasteellinen, että siihen ei pystytä vastaamaan,
ja aina pitäisi tietenkin toimia niin, että myös
ihmisoikeudet sitten turvattaisiin.
Mutta toinen asia, mistä minä vielä jatkan
tätä puhumista, on tämä vankilaverkko.
Ennen kaikkea kun katsoo tässä lakivaliokunnan
mietintöä tästä, siellä todetaan,
että Rikosseuraamuslaitos tekee lokakuun 2014 loppuun mennessä oikeusministeriölle
suunnitelman, miten vankilaverkostoa tulisi jatkossa kehittää.
Se suunnitelmahan on tehty elikkä on jäädytetty
tämä tilanne, ei ole millään
tavalla edetty käsittääkseni. Sitten valiokunnan
mukaan aiemmin tehtyjä päätöksiä vankiloiden
peruskorjaushankkeista ei tule ainakaan merkittävällä tavalla
muuttaa. Kun katsoo tätä tilannetta kaiken kaikkiaan,
niin tulee vain mieleen semmoinen ajatus, että eiköhän
korjattaisi niitä olemassa olevia rakennuksia ja sitten vankeja
kuljetellaan. Minun käsitykseni mukaan vankien kuljettaminen
on edelleenkin edullisempaa kuin se, että rakennetaan uusia
tiloja, oli se sitten keskitettyä toimintaa tai mitä tahansa.
Tuon Pelson nostan esille edelleen. Siellä ovat kumminkin
tilat suhteellisen hyvät, on maatilatyyppinen tila, ja
miljöö on todella mahtava, ja siellä pystyttäisiin
näitä vankeja saamaan sitten tähän
yhteiskuntaan vielä hyvinkin kiinni työn kautta
ja myös koulutuksen ja ohjeistuksen kautta. Minä ihmettelen
tätä keskittämistä, mikä Rikosseuraamusvirastolla
on.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! On helppo jatkaa tuosta, mihin edustaja Piirainen
jäi, elikkä tästä vankilaverkostosta.
Ensinnäkin, minä toivon vankeinhoidoltamme
kuntouttavampaa otetta ja siksi haluan vedota pienten vankiloiden
puolesta tähän eduskuntaan ja tulevaankin eduskuntaan
ja hallitukseen, kun nyt rakenteellisia uudistuksia ollaan siirtämässä jälleen
kerran. En ymmärrä, että tavallaan suunnitellaan
niitä leikkauksia, se leikkauksen uhka on olemassa, mutta
ei pyritäkään kehittämään.
Juuri niin kuin edustaja Piirainen totesi, nykyistä vankilaverkostoa
on kehitettävä. Ei välttämättä pidä nimenomaan
suunnata näihin isompiin vankilakomplekseihin, vaan kyllä puhun juuri
Pelson vankilan puolesta minäkin, koska se on Pohjois-Pohjanmaalla
Muhoksen naapurikunnassa. Se on aivan turhaan löysässä hirressä.
Pelso on pieni, kuntouttavaan toimintaan perehtynyt vankila, maatilatyyppinen.
Siellä hoidetaan myöskin alkuperäisrotuja,
suomenlampaita ja lapinlehmiä. Siellä on mahdollista
suorittaa myös ammattitutkinto.
Minä toivoisin, että mieluummin kuin suunniteltaisiin
näitä leikkauksia tällä tavalla
vähän niin kuin mutkan takaa, tehtäisiin
ihan reilu kartoitus vankiloitten toiminnasta ja kuntoutuksen tuloksellisuudesta.
Oikeusministeriön hallinnonalalla on varmasti paljon
tehtävää. Ensinnäkin se, mistä perussuomalaiset
jättivät lakialoitteen, on velallisen aseman parantaminen
eli nimenomaan konkurssipesien hoito. Ymmärtääkseni
myös hallitusohjelmassa ja budjeteissa on otettu siihen
kantaa, että kehitettään konkurssipesien
hoitoa. Siinä on tarkoitus se, että velallisen
tilanne ja konkurssipesän varat määritellään
niin, että sen velallisen edes joskus on mahdollista päästä siitä jaloilleen eikä
se
konkurssipesä tyhjene pesänselvityksen kuluessa.
Tästäkin on olemassa ja tiedossa erittäin
pitkiä prosesseja, jotka eivät millään
lailla minusta edusta hyvää hallintoa. Eli velallisen asema
konkurssissa kaipaa parantamista.
Puhun vielä myöskin verottajan asemasta. Se on
erittäin vahva yrittäjään nähden.
Jos ajatellaan vaikkapa 90-luvun laman konkurssiveteraaneja, heidän
asemaansa ei edelleenkään ole tunnustettu. Kuitenkin
on aivan ilmeistä, että tuolloin tuomioistuimet
tekivät aivan järjestelmällisesti pankkeja
suosivia päätöksiä konkurssituomioissa.
Monet yrittäjät menettivät paitsi työnsä myös
mielenterveytensä, ja perheet joutuivat kärsimään.
Tästähän nyt sitten tehtiin laki, jossa
velallisen asemaa muutettiin, mutta taannehtivuus ei ole ollut riittävä.
Tästä perussuomalaiset jättivät
sitten eriävän mielipiteen lakivaliokunnassa.
Olen sitä mieltä, että 90-luvun lama
on myös vaiettu lama.
Jos näitä verottajan päätöksiä vielä tarkastellaan
tarkemmin, niin verorikoksista nostettujen syytteiden käsittelyaika
on useinkin venynyt vuosiin. Pisin tiedossani oleva veroriita kesti
22 vuotta, jonka jälkeen verottaja antoi periksi.
Tuomioistuinten päätöksiin ja toimintaan
on kiinnitetty julkisuudessa huomiota hiljattain. Ylen tekemässä ohjelmassa
maalaillaan Suomen tuomioistuinlaitoksen vajonneen mutasarjaan oikeusjuttujen
kestolla mitattuna. EU-tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
ovat moittineet Suomea useaan otteeseen näitten käsittelyjen
venymisestä. Hiljattain Lakimiesliitto moitti tuomioistuinten
riippumattomuutta ja vaati korjausliikkeittä. Eläkkeellä oleva
hovioikeuden presidentti Erkki Rintala on todennut, ettei Suomea
voi sanoa enää eturivin oikeusvaltioksi. Eli kyllä tulevilla
hallituksilla on tekemistä. Budjeteissa ja budjettien sisällöissä nämä täytyy
huomioida, että mihin sitten suunnataan näitä taloudellisia
panoksia.
Lopuksi heitän edelleen ajatuksen, josta täällä myöskin
perussuomalaiset ovat useaan otteeseen puhuneet, että olisiko
Suomessakin syytä harkita erillistä perustuslakituomioistuinta.
Useissa Euroopan maissa tällainen on, ja mielestäni
tällainen selvitys kannattaisi tehdä.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Oikeuslaitoksen varat ovat vähissä,
ja myös arkikokemus osoittaa, että rahoitusta
tarvitaan lisää. Oikeudenkäynnit venyvät
ja kestävät pitkään, ja jutturuuhka
on melkoinen. Erityisesti talousrikospuolella ja tällaisissa
raskaammissa sentyyppisissä rikoksissa käsittelyajat
ovat varsin pitkiä. Luulisin, että olisi valtionkin
kannalta kannattavaa panostaa tällaisten rikosten ratkaisuun
oikeudessa, jotta saataisiin sitten rikolliset tuomittua maksamaan
valtiolle korvauksia. Voisi olettaa, että tuottoja olisi
saatavilla sitä kautta.
On hyvä, että sisäministeri Räsänen
ja oikeusministeri Henriksson ovat perustaneet parlamentaarisen
työryhmän, joka tuottaa tietoa myös oikeuslaitoksen
rahoitustarpeista jatkoa varten, ja varmaankin kun se sitten asiasta
lausuu, meidän on täällä eduskunnassa
syytä sitä puhetta kuunnella.
Edustaja Mattila tuossa viittasi siihen, onko Suomi oikeusvaltio.
Kyllä se minusta on, mutta tietysti olemme ehkä tavallaan
riskivyöhykkeellä siinä, että jos
todellakaan rahoitusta ei saada kuntoon, niin olemmeko me sitten
jatkossa oikeusvaltio. Se on hyvä kysymys, siinä mielessä olen
hänen kanssaan samaa mieltä.
Minusta on hyvä, että hallitus toi erillisenä esityksenä tämän
sakon muuntorangaistuksen tänne eduskuntaan. Se ei tietenkään
ole sellainen yhtä tehokas keino kuin se oli aiemmin, ennen kuin
se vesitettiin ja poistettiin, mutta yhtä kaikki se tällaisenaankin
vie kuitenkin asiaa oikeaan suuntaan, ja on hyvä asia,
että yhteiskunta antaa tuonne rikolliskenttään
tässäkin asiassa signaalin, mikä on oikein
ja mikä väärin, ja että rikoksista
ja rikkomuksista rangaistaan ja teoilla on seurauksensa eikä niiltä voi
välttyä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Uusintarikollisuuden vähentäminen
on yksi keskeinen osa vankeinhoitoa, ja kuten täällä on
todettu, suurena ongelmana on se, että nyt esimerkiksi
kuntoutukseen liittyvää rahoitusta on vähennetty.
Tosiasia on kuitenkin se, että jotta me tässä tavoitteessa
onnistumme, niin tarvitaan entistä enemmän tukea
ja yksilökohtaista kuntoutusta vankien osalle.
Me tiedämme myös sen, että vankien
suurena ongelmana ovat muun muassa oppimisvaikeudet sekä päihde-
ja ihmissuhdeongelmat, joihinka olisi vankeinhoidon aikana mahdollista
saada kuntoutusta. Ja kun he sitten vapautuvat, niin suurena ongelmana
on myös se, että kunnat eivät ole kovinkaan
halukkaita sijoittamaan heitä omiin kuntiinsa ja heillä on
vaikeuksia muun muassa saada asuntoa, työtä ja
sitä kautta myös kuntoutusta. Vaikka on tämä tavoite,
joka vankeinhoidossakin on, että me vähentäisimme
uusintarikollisuutta, nämä meidän järjestelmämme
ja prosessimme eivät kuitenkaan sitä riittävästi
tue. Sen takia näkisin, että meidän pitäisi
ottaa vahvemmin, kokonaisvaltaisemmin huomioon näiden ihmisten
erityistilanteet ja panostaa tämän vankeinhoidon
aikana näiden ihmisten kuntoutukseen, suunnitelmallisesti
tukea heitä sitten, kun he vapautuvat, jatkaa heidän
kuntoutustaan myös sitten kunnissa ja tukea heidän
asumistaan sekä myös työllistymistään.
Elikkä sitä kautta tämä on ehkä se
paras ja tärkein tehtävä, jolla me voimme
todellisuudessa vähentää uusintarikollisuutta.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan edustaja Kopran puheenvuoron johdosta
haluan kirjauttaa tästä puheesta, että se
ei suinkaan ollut tietysti ainoastaan minun moitteeni tai ajatukseni,
vaan nimenomaan olen tässä siteerannut hovioikeuden
ex-presidentti Erkki Rintalaa, Lakimiesliittoa ja puheenjohtaja
Asko Nurmea. Lisäksi viittaan EU-tuomioistuimen antamiin
moitteisiin Suomen tuomiolaitokselle ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
antamiin moitteisiin. Lisäksi tänä vuonna
on nimettömänä tehty kyselyjä,
jotka myös uutisoitiin. Oli haastateltu tuomareita näistä käräjäoikeuksien
ja eri asteitten ongelmista.
Lisäksi haluan kyllä vielä kirjauttaa
puheenvuorooni sen palautteen, ja aika suurenkin joukon palautetta,
jonka olen saanut 90-luvun laman yrittäjiltä,
jotka ovat kokeneet kärsineensä kohtuuttomasti
siitä, kuinka silloin yrityksiä meni nurin, ja
erinäisistä syistä, totta kai, silloin oli
ihan oikea talouden kriisi, mutta väittäisin sen saamani
palautteen perusteella, että ei ole aina pelkästään
kyse hävinneen katkeruudesta tai siitä, että joku
voittaa ja joku häviää, vaan on ehkä ollut
kohtuutonta kohtelua näitä 90-luvun yrittäjiä kohtaan.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Tänään oikeusministeri
Henrikssonin läsnä ollessa me vähän
sivuutimme keskustelun siitä terroriin osallistuneitten
suomalaisten muslim-uskovaisten osuudesta, ja se on huolestuttava
asia, ja jonkun sanan haluaisin siitäkin sanoa.
Kaikista maailman maista muslimien määrään
nähden Suomesta on lähtenyt eniten taistelijoita
Isis-terrorijärjestön riveihin. Irakiin ja Syyriaan
on arvioitu lähteneen Suomesta nelisenkymmentä henkilöä.
Lisäksi joitain henkilöitä on lähtenyt
taisteluihin Somaliaan al-Shabaabin riveihin. Ylen haastattelussa
radikalisoitumista vastustavan Quilliam-säätiön
johtaja Haras Rafiq sanoi, että Suomi on yksi pahimmista
ongelma-alueista Euroopassa. "Suomessa taistelijoiden osuus maan
muslimiväestöstä on yli kolme kertaa
suurempi kuin Britanniassa, Rafiq totesi Ylelle. Hänen
mukaansa Suomessa on tehty virheitä radikaalin islamismin
tunnistamisessa ja ongelman torjumisessa." — Tämä oli
Ilta-Sanomien artikkelista 8.12.2014.
Rauhaa arvostaville suomalaisille on itsestään selvää,
että taistelusta Suomeen palaavilta pitäisi ottaa
kansalaisuus pois ja estää heitä tänne
palaamasta. Hallitus ei ole tätä perussuomalaisten
vaatimusta kyennyt toteuttamaan. Yhteiskuntarauha voi tulevaisuudessa
järkkyä, mikäli taisteluista palaavat
jatkavat toimintaa edes rekrytoinnin osalta.
Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on tämän vuoden
aikana erilaisissa yhteyksissä vieraillut useita Suomessa
asuvia muslimeja. He ovatkin kahdenvälisissä keskusteluissa
kertoneet, että Suomessa rekrytoidaan hyvin avoimesti musliminuoria
taisteluihin. Heidän mukaansa Suomen poliisi ei ole suhtautunut
asiaan riittävän vakavasti. Samankaltaista viestiä on
julkisuudessa kertonut myös Nur Mohamed -niminen
ymmärtääkseni kokoomuslaistaustainen
henkilö. Hän on peräänkuuluttanut
muun muassa tiedottamisen lisäämistä musliminuorten
keskuudessa ja vinkkausjärjestelmän rakentamista.
Vinkkausjärjestelmän avulla voitaisiin antaa vihjeitä sosiaalisen
median toimijoista ja Suomessa tapahtuvista rekrytoinneista. Tämä siis
itse Nur Mohamedin ehdotuksesta.
Edustaja Eerola omassa puheenvuorossaan aiemmin oli huolissaan
siitä, miten islam-uskoisista maista tänne tulleet
sopeutuvat yhteiskuntaamme. Muslimien keskuudessa nuorten syrjäytymiseen
on suhtauduttava vakavasti. Hallituksen tulisikin tässä asiassa
olla aktiivisempi ja ryhtyä toimiin, jotta vahinkoja ei
pääse syntymään. — Kiitos.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tein kirjallisen kysymyksen ministerille
koskien nettiäänestämisen kehittämistä.
Vastauksessaan ministeri totesi, että oikeusministeriön
asettama työryhmä jatkaa työtään
tammikuun 2015 loppuun saakka. Työryhmän väliraportin
perusteella hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä linjasi
kesäkuussa 2014 ensi vaiheessa tavoitteeksi kehittää osana
oikeusministeriön demokratiaverkkopalveluja neuvoa-antaviin
kunnallisiin kansanäänestyksiin nettiäänestysjärjestelmä,
joka olisi kuntien käytössä ilman korvausta. Kunnallisissa
kansanäänestyksissä on matalampi kynnys
nettiäänestyksen käyttöönotolle
kuin yleisissä vaaleissa, koska kansanäänestykset
ovat neuvoa-antavia ja niissä on jo laajasti käytössä kirjeäänestys.
Nettiäänestystyöryhmä valmistelee
kunnallisia kansanäänestyksiä koskevan
kehittämishankkeen käynnistämistä ja
arvioi jär-jestelmän toteuttamiskustannuksia.
Työryhmä myös selvittää yhteistyömahdollisuuksia
naapurivaltioiden kanssa.
Arvoisa puhemies! Työryhmän toimikausi alkaa
olla lopuillaan, ja jos ministeri olisi vielä täällä,
olisinkin kysynyt, olisiko arvoisalla ministerillä mitään
uutta tietoa aiheesta, tullaanko lähitulevaisuudessa löytämään
tarvittavat määrärahat nettiäänestysjärjestelmän
kehittämiseen.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Tänään keskustelimme
myös debattipuheenvuoroissa rattijuopumusrangaistuksen
koventamisesta, ja keskustelussa tuli kyllä huolestuttavalla tavalla
ilmi se, että oikeusministerimme ei taida olla valmis koventamaan
näitä rangaistuksia.
Kansalaisaloite, joka on eduskuntaan tullut ja on käsittelyssä parhaillaan,
vaatii rattijuopumusrangaistuksen koventamista ennen kaikkea siltä osin,
kun tulee tällainen törkeä kuolemantuottamustapaus.
Toki me lainsäätäjinä voimme
sanoa, että se on hyvin vaikea laki muuttaa siten, että yhdeltä osin
törkeän kuolemantuottamustapauksen kuten rattijuopon
yliajaman uhrin osalta muutettaisiin laki siten, että vain
siltä osin rangaistukset nousisivat. Me voimme toisenkin
tekosyyn keksiä jos kolmannenkin sille, että me emme
voi lakia kiristää, mutta silloin täytyy myös
kysyä rehellisesti itseltään, toteutuuko omaisten
oikeusturva silloin, jos rattijuopon surmaama henkilö saa
niin sanottua hyvitystä ainoastaan vuoden verran vankeutta.
Keskimääräinen vankeustuomiohan on ollut
näissä seitsemässä tapauksessa
vuonna 2012 kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Kun tiedetään
tämä suomalainen lievä rangaistuskäytäntö,
että ensikertalaiseksi luettu henkilö kärsii
vankeudestaan vain puolet, niin on syytäkin olla huolissaan
siitä, toteutuuko oikeusturva uhrin tai uhrin omaisten
kohdalla.
Arvoisa puhemies! Me voisimme kuitenkin yhdeltä osalta
harkita sitä, että jos me sitä alarajaa
saisimme nostettua ylemmäs, niin silloin ei tulisi tämmöistä tuomareiden
tulkintaa siitä, käytetäänkö ala-
vai yläasteikkoa tuomiossa. Siinä mielessä toivon
eduskunnalta tarkkaa harkintaa tämän kansalaisaloitteen
käsittelyn kohdalla, jotta me emme tyytyisi pelkästään
esimerkiksi alkolukkojen vaatimukseen tai tiedotuksen ja tällaisen
ennalta ehkäisevän työn lisäämiseen.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, mikä huolestuttaa erityisesti,
ovat nämä liikenneonnettomuudet. Meillä tässä viikko
sitten omassa kotikylässäni Korson Matarissa kymmenvuotias
lapsi jäi auton yliajamaksi. Tämä tieosuus
oli sellainen, jossa ei ollut jalkakäytävää.
Tämä tieosuus oli myös rakennettu jo
vuosikymmeniä sitten ja sinne oli kyllä suunniteltu
jalkakäytävä, mutta sitä ei
ollut koskaan varaa rakentaa. Vantaalla on tällaisia suunniteltuja
ja toteuttamattomia jalkakäytäviä tai
jalkateitä rakentamatta noin 200 kilometriä. Tämä kuvastaa
sitä, että kun esimerkiksi Vantaa kasvaa voimakkaasti,
rahat eivät enää riitä infran
loppuun rakentamiseen.
Arvoisa puhemies! Me tiedämme samanaikaisesti tilastoista
sen, että tieliikenneonnettomuuksissa kuoli 182 henkilöä ja
loukkaantui 5 532 henkilöä tammi—lokakuun
2014 välisenä aikana, jalankulkijoita kuolleista
oli 23 ja pyöräilijöitä 16.
Nämä ovat suuria lukuja. Vaikka ne ovat alenemaan
päin joiltain osin, niin olisi hallituksen kiinnitettävä huomiota
siihen, että kunnat myös rakentaisivat olemassa
olevat asuinalueensa loppuun saakka. Meidän täytyy
turvata lastemme koulutiet. Meidän täytyy turvata
lastemme turvallinen liikkuminen ja kasvaminen lähiöissä,
joissa he asuvat. Siinä mielessä, arvoisa puhemies,
me emme saa laiminlyödä liikenneverkoston rakentamista.
Meidän tulisi jollakin tavalla asettaa velvollisuuksia
näiltä osin. — Kiitos.
Yleiskeskustelu pääluokasta 25 päättyi.