Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala 32
jatkui
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suomen kasvu, kilpailukyky ja työllisyys
ovat pahassa murroksessa. Suomessa on yli 400 000 työtöntä,
ja etenkin nuorisotyöttömyys on pahentunut, sekä alueellinen
työttömyys että akateeminen työttömyys.
Olemme siis suurien ongelmien edessä.
Seuraavien 10 vuoden aikana keskusta on esittänyt 200 000:ta
uutta työpaikkaa perustettavaksi yksityiselle alueelle,
yksityiselle sektorille, ja niin, että yrittäjyyttä pyritään
tukemaan kaikin mahdollisin tavoin.
On esitetty, että valtio ei voisi kovinkaan paljon
tehdä juuri tämän työttömyyden
edessä tai yrittäjyyden parantamisen eteen. Olen
tästä asiasta täysin toista mieltä.
Tässä salissa päätetään Suomen
lait, suurin osa verotuksista ja maksuista ja taksoista, normeista
sekä myöskin juuri tästä valtion
budjetista, 54 miljardista eurosta vuosittain. Juuri näillä pystytään
suuntaamaan, edistämään, parantamaan,
jos vain halutaan Suomeen kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä.
Keskustan eduskuntaryhmä on tänään
esittänyt monia hyviä tekoja, joilla valtio voi
muuttaa Suomen suuntaa aina vain paremmaksi. Etenkin yrittäjäpuolella
yrittäjävähennys, investointien vapaa
poisto-oikeus, kotitalousvähennyksen ehtojen parantaminen
ja tuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen
ovat aitoja esityksiä siitä, mitä tänään,
tässä ja nyt voitaisiin tehdä.
Haluamme myöskin purkaa yrittäjien ja työntekijöiden
hankaloittavia normeja. Tämä byrokratiatalkoo
tuntuu olevan muotisana joka ikisessä puolueessa, mutta
eduskunnalta odotetaan tekoja, ei vain sanoja näistä normitalkoista.
Keskusta on esittänyt 101 asiakirjassa esitettyä norminpurkuesitystä,
ja ne on tuotu myöskin laki- ja toimenpide-esityksinä eduskuntaan,
ja niistä hallitus voi halutessaan — ja toivoa
sopii myöskin — ottaa onkeen ja tehdä niistä esityksiä.
Arvoisa puhemies! Parasta työllisyyttä on
se, että otamme koko Suomen voimavarat käyttöön, ja
niitä voimavaroja alueilla on totta vieköön
paljon. Keskeisimpinä asioina on se, että tämä keskittämisen
politiikka lopetetaan nyt ja tähän. Alueilla on
mahdollisuuksia työllistää tulevina vuosina
etenkin matkailun alalla. Pohjois- ja Itä-Suomessa ulkomaisten
turistien määrä on tänäkin
vuonna kasvussa, vaikka elämme taantuman aikaa. Matkailu
tarvitsee hyvät logistiset yhteydet, ja sitä voimme
täällä eduskunnassa edistää. Lentoliikenteen,
raideliikenteen, tiestön mutta myöskin tietoliikenneyhteyksien
pitää olla kunnossa, jotta matkailun edellytykset
ovat kunnossa.
Teknologian, jota osaamista Suomessa on paljon terveys- ja hoiva-alalla,
cleantechin ja ennen kaikkea puhtaan veden ja ruuantuotannon edessä on
suunnattomat mahdollisuudet.
Arvoisa puhemies! Se suurin työllistävä ala tulevaisuudessa
on ehdottomasti kotimainen uusiutuva energia. Sen ympärille
on mahdollista luoda tuhansia uusia työpaikkoja. Se tarkoittaa sitä,
että uusiutuvien energiamuotojen, tuulen, veden, auringon,
ja ennen kaikkea biopohjaisten puun, turpeen ja muiden hyödyntäminen
nähdään mahdollisuutena. Me haluamme
kannustavaa veropolitiikkaa, me haluamme kannustavaa työllisyyspolitiikkaa
juuri siitä syystä, että me tarvitsemme
hyviä ilmastotekoja mutta myös työllisyystekoja
tuon puhtaan energiamuodon ympärille.
Toinen joka tapauksessa nouseva ala ja alue on kaivannaisteollisuus.
Vaikka Talvivaara on huono esimerkki siitä, että asioita
voi mennä pieleen, silti kaivosteollisuus, meidän
erittäin rikkaat luonnonvaramme ovat hyödynnettävissä ja jatkojalostaminen
kotimaassa Suomessa luo uusia työpaikkoja.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Päivällä jo kuulimme
työministerin hyvän esityksen mutta myös
sen huolen meidän työllisyydestä, pitkäaikaistyöttömyydestä ja
erityisesti nuorten työttömyydestä.
Tässä vielä tämän
TEMin, työ- ja elinkeino-ministeriön, hallinnonalan
hallinnosta: Mietinnössä on hyvin nostettu huoli
ely-keskusten toimintamenoihin kohdistuvista leikkauksista, jotka
ovat yli 2 736 000 euroa, ja se tarkoittaa tässä 2015—2018-kaudella,
että toimintamenosäästöjä on
saatava jopa 33 miljoonaa. Keskusten toimintamenoissa tämä kohdistuu
erityisesti henkilöstömenoihin, ja siellä on
käynnistetty, ely-keskuksissa, nämä yt-neuvottelut
tähdäten noin 700 henkilötyövuoden
vähentämiseen. Mitä tapahtuu siis ely-keskuksissa,
on todella kysyttävä. Voi sanoa, että ely-keskusten
toiminnan jatkuminen nykyisellä tehtävärakenteella
ja toimintatavoilla ei näytä mahdolliselta, erityisesti
sitä tehtävää ajatellen, mikä sillä on.
Näin ollen tämä on todella suuri huoli
tämän mietinnön ja tämän budjetin
sisällä.
Toinen huoli, jonka vielä haluan tässä nostaa esille,
on se, miten Suomea voitaisiin pitää kilpailukykyisenä.
Siihen tarvitaan uusia innovaatioita ja uutta työtä.
Valiokuntakin nostaa sen huolen, koska nimenomaan nämä meidän
tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiosektorille kohdennettavat
rahat ovat pienentyneet jo tänä vuonna ja tulevana
vuonna esityksessä on pienennys. Niinpä on hyvä,
että valiokunta lisää sinne 700 000
euroa, erityisesti pienten yritysten tutkimus-, kehittämis-
ja innovaatiotoiminnan tukemiseen, ja korottaa näin momentin
myöntövaltuutta 1 miljoonalla eurolla. Me tarvitsemme
todella innovaatioita ja uutta työtä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Meidän on tehtävä monenlaisia
toimenpiteitä, jotta saamme talouden ja hyvinvoinnin uudelleen
kasvuun. Keskeistä on saada työllisyysaste lähemmäs
pohjoismaista tasoa eli noin 75:tä prosenttia. Olemme kaukana
tästä tavoitteesta, sillä lokakuussa
työllisyysaste oli vain 67,6 prosenttia.
Erityisen huolestuttavaa on, että meillä kasvaa
pitkäaikaistyöttömyys ja tällä hetkellä myös korkeasti
koulutettujen työttömien määrä kasvaa.
Lokakuun lopussa työttömänä oli
lähes 42 000 korkeasti koulutettua, mikä on
lähes 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nämä ovat
huolestuttavia lukuja.
Pitkäaikaistyöttömyyden voimakas
kasvu on erityisen raskasta sekä kansantaloudelle että ihmisille
itselleen ja heidän perheilleen. Pitkäaikaistyöttömyys
johtaa vähitellen työkyvyn heikentymiseen ja ajaa
ihmisen helposti köyhyyteen. Pitkän työttömyyden
aikana riski joutua toimeentulotuen asiakkaaksi on suuri, ja kuten
tiedämme, toimeentulotuki kannustaa ihmistä työhön
hyvin huonosti, oikeastaan päinvastoin: pienestäkin
aktiivisuudesta yleensä rangaistaan tuen menetyksellä.
Tämä on sosiaaliturvamme ja työvoimapolitiikkamme
yksi isoimmista ongelmista.
Tänä vuonna pitkäaikaistyöttömiä arvioidaan olevan
keskimäärin lähes 90 000 ja
ensi vuonna noin 95 000. Pitkäaikaistyöttömyys
ei enää koske vain matalasti koulutettuja, vaan
tasoittain tarkasteltuna keskiasteen koulutuksen saaneet ovat suurin
pitkäaikaistyöttömien ryhmä.
Työttömyyden hoitaminen on kallista. Pelkästään
työttömyysturvamenoista koituu yhteiskunnalle
ensi vuonna noin 0,8 miljardin euron kustannukset. Tämän
lisäksi kustannustaakka kertaantuu veromenetysten, toimeentuloturvan
ja palvelutarpeen kasvun myötä.
Mikä sitten lääkkeeksi tähän
tilanteeseen, joka tavallaan kansantalouden näkökulmasta
on jotenkin vielä kestettävä mutta joka
on työttömälle itselleen ja hänen
perheelleen kaikkein ikävintä? Heille työttömyys — se,
ettei omaa panosta tarvita eikä omia rahoja saa riittämään — on
arkipäivää. Hallitus on pyrkinyt edistämään
pitkäaikaistyöttömien ja muiden heikossa
työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä uudistamalla muun
muassa työmarkkinatuen rahoitusta sekä työllistymistä edistävää moniammatillista
yhteispalvelua eli TYPiä.
On kuitenkin ongelmallista, että julkisten työvoima-
ja yrityspalvelujen rahoihin esitetään merkittävää vähennystä — tämä siis
samaan aikaan, kun työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat ja
yritysten rekrytointiongelmat sekä työttömyyden
ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden
kasvu edellyttäisivät aktiivitoimenpiteiden lisäämistä ja
niiden laadullista kehittämistä. Tämä on
nostettu keskeisesti esiin valiokunnan mietinnössä, ja
tähän todellakin tulisi paneutua.
Arvoisa herra puhemies! Taloustilanne on valitettavasti näkynyt
myös nuorisotakuun toimeenpanossa niin, että se
on päässyt käynnistymään
epätasaisesti eri alueilla. Mutta on saavutettu paikoittain
myös hyviäkin tuloksia: kuten mietinnössä mainitaan,
muun muassa etsivä nuorisotyö ja erityyppiset
työpajat ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi
toimintamuodoiksi ja ne vastaavat hyvin nuorten erilaisiin tarpeisiin. Tämä on
tärkeää toimintaa, jota pitää jatkaa
ja kehittää edelleen.
Nuorisotakuun onnistumisessa on olennaista, että toimitaan
moniammatillisesti eli nuoren tilanne ei lokeroidu millekään
kapealle sektorille vaan hänet pitää nähdä kokonaisuutena,
ja silloin niin koulutuksen järjestäjien, sosiaalitoimen,
nuorisotyön, te-keskusten, järjestöjen
kuin muiden sidosryhmien tulee toimia yhteistyössä. Muutenkin
on tärkeää, etteivät turhat
raja-aidat estä järkevää toimintaa.
Nuorelle ei varmasti juuri mikään ole turhauttavampaa
kuin se, että hyvä toiminta loppuu tai estyy sen
vuoksi, että nuorisotakuun toteuttaminen olisi liian jäykkää.
Nuoren kannalta avun ja tuen saaminen helpottuu, jos jokin taho
ottaa selkeän kokonaisvastuun nuoren tilanteesta.
On myös tärkeää, että nuoren
ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain ja näin voidaan
estää ongelmien pitkittyminen ja mutkistuminen.
Eli tarvitaan matalan kynnyksen palveluja. Tässä myös
järjestöillä olisi paljon enemmän
annettavaa, valitettavasti niitä hyödynnetään
aivan liian vähän.
Te-toimistoilla on keskeinen rooli ja vastuu siitä,
että nuori ohjataan sopiviin toimenpiteisiin ja palveluihin.
Onkin huolestuttavaa, että eri ammattilaisten mukaan te-toimistoissa
ei huomioida riittävästi nuorten toiveita eikä sitä,
miten nuoret eivät aina hallitse kaikkia viranomaisasiointiin
liittyviä asioita. Eli tähän te-toimistoissa pitää pystyä satsaamaan
nykyistä paremmin.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Työpaikat syntyvät tulevaisuudessa
entistä enempi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja ennen
muuta palvelusektorille. Olen samaa mieltä kuin täällä on
kerrottu, että me tarvitsemme uusia keinoja helpottaa työpaikkojen
syntymistä. Ensimmäisen työntekijän
palkkaus, alvin alaraja, kotitalousvähennyksen laajentaminen
on mainittu. Ne ovat varmasti sellaisia keinoja. Mutta yksi iso
on vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukainen jakaminen. Se olisi
kyllä jo oikeus ja kohtuus hoitaa, että vanhemmuus
ei aiheuttaisi ainoastaan naisvaltaisille aloille taakkaa ja jäisi
vain niiden kannettavaksi, vaan kantaisimme yhteisvastuullisesti
vastuun lapsistamme myös tässä tilanteessa.
Kireä työn verotus tarkoittaa sitä,
että Suomessa tehdään vähemmän
työtä, ja työn verotusta on ensi kevään
hallitusneuvotteluissa pyrittävä alentamaan. Toivoisin,
että tällaisia rohkeita toimenpiteitä uskallettaisiin
tehdä jo aiemmin.
Uusia työpaikkoja syntyy varmasti kotimaisen uusiutuvan
energian myötä, sinne niitä luodaan,
mutta myös suomalainen ruoka työllistää paljon.
Jos jokainen käyttäisimme 10 euroa kuukaudessa
lisää rahaa kotimaisiin tuotteisiin, ruokaan taikka
muuhun Suomessa tehtyyn tuotteeseen, niin syntyisi aina 10 000
työpaikkaa lisää. Sillä on iso
merkitys.
Elokuussa maassamme oli 320 000 työtöntä työnhakijaa.
Se on lähes 30 000 enemmän kuin vuotta
aiemmin. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut,
nuorisotyöttömien määrä on
kasvanut, mutta myös korkeasti koulutettujen työttömyystilanne
on heikentynyt. Me tarvitsemme sellaisia keinoja kuin nuorisotakuu,
mutta ennen muuta niitä, että nuori saisi ensimmäisen
oikean työpaikan, ja itse uskon, että yhtenä hyvänä tässä olisi oppisopimuskoulutuksen
kehittäminen. Meillä on Euroopasta hyviä malleja,
joita kannattaisi rohkeasti tuoda Suomeen.
Talouskasvumme on ennustettu pysyvän vielä pitkään
varsin alhaisena, ja itse asiassa 3 prosentin talouskasvu vasta
takaa sen, että työllisyys paranisi tai edes pysyisi
nykytasolla. Jos olemme näissä luvuissa kuin tällä hetkellä,
niin valitettavasti tilanne ei kovin nopeasti tule helpottamaan.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ely-keskukset ovat ankaran säästökuurin kohteena.
Nyt tässä talousarviossa vähennetään noin
700 henkilötyövuotta, henkilöitä eri
puolilta Suomea ja muutoinkin uudelleenjärjestellään toimintoja,
sijoitetaan toimintoja eri paikkoihin.
Ylipäätään olen kyllä sitä mieltä,
että ely-organisaatio on vähän hankala.
Jos ajatellaan valtion maisemaa Suomenmaahan eli sitä tapaa,
jolla asioita hallitaan, niin meillä on ely-organisaatio,
meillä on avi-organisaatio, maakuntaliitot, ja kaikki tavallaan
maantieteellisesti rajautuvat eri tavoin. Olisiko järkevää jatkossa
alkaa pohtia asiaa siitä näkökulmasta,
että nämä alueellisesti yhdistettäisiin
ja toiminta-alueet olisivat selkeästi rajatut ja näin
avit ja elyt ja maakuntaliitot toimisivat edes suurin piirtein samoilla
alueilla? Tämä olisi ainakin kansalaisten ja yritysten
ja muiden mielestä helpommin käsitettävissä oleva kokonaisuus.
Toinen seikka, johon haluaisin tässä talousarvioesityksessä kiinnittää huomiota,
on se, että on varsin harmi, että maakunnan kehittämisraha lakkautetaan
eikä sitä maakuntien käyttöön
tulevana vuonna anneta. Tässä on ollut useamman kymmenen
miljoonan euron potti, jonka avulla maakunnat ovat voineet kehittää maakunnissa olevia
tärkeitä hankkeita ja saada liikkeelle uusia ideoita
ja tavallaan vivuttaa tärkeitä toimia eteenpäin.
Ympäri Suomea on ollut erittäin hyviä esimerkkejä,
kuinka tehokkaasti maakunnan kehittämisrahaa on eri alueilla
käytetty. Todellakin on harmi, ettei sitä nyt
tässä ensi vuodelle esitetä, mutta onneksi
esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan,
että täytyy kuitenkin jatkossa vakavasti harkita,
josko maakunnan kehittämisraha palautettaisiin repertoaariin.
Minusta näin tulisi kyllä tehdä.
Eero Suutari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomen yritysjakauma kokoluokan suhteen
on u:n muotoinen, elikkä jos verrataan suomalaisia yrityksiä,
niiden jakaumaa, eurooppalaisiin vastaaviin, on meillä pieniä yrityksiä suhteellisen
paljon ja sitten taas kansainvälisiä, globaaleja
suuria yrityksiä myös suhteessa kohtalaisesti
mutta meiltä puuttuu lähes tyystin pienehköjä ja
keskisuuria yrityksiä, jotka harjoittavat vientiä ja
haluavat kasvaa.
Vientiä ja kasvua haluavat keskisuuret yritykset meiltä sitten
puuttuvat verrattuna muuhun Eurooppaan. Tämä on
sellainen seikka, mikä sekä on Suomelle mahdollisuus
että velvoittaa kiinnittämään
huomiota samaan asiaan, mihin valiokunta myös on vakavaa
huomiota kiinnittänyt, nimittäin Suomen kilpailukykyyn
ja siinä siihen osaamisen kilpailukykyyn, elikkä tki,
tutkimus, kehittäminen ja innovointi, ja sen rahoittaminen
nimenomaan pienille ja keskisuurille yrityksille on Suomen kansakunnan
kannalta erittäin tärkeää.
Se on kohtuullisen huolestuttavaa, että esimerkiksi
Tekesin avustusmäärärahat pienenevät
40 miljoonalla eurolla 359 miljoonaan euroon, ja tietysti pieni
positiivinen asia siinä on se, että nostetaan
samalla lainavaltuutusta 60 miljoonalla eurolla tuohon yhteensä 167
miljoonaan euroon. Tämä saattaa olla siinä mielessä tasapainossa,
että tällaiset yritykset, jotka eivät
saisi rahoitusta pankeilta, elikkä luokan B- yritykset
ja C-luokan yritykset saisivat sitten Tekesistä sitä lainaa.
(Mauri Pekkarinen: Voisitko kertoa, mitä koko vaalikauden
aikana on tapahtunut?) — Koko vaalikauden aikana? No, minä puhun
nytten tästä ensi vuoden budjetista. (Välihuutoja) — No,
ensi vuoden budjetin huomioihin tässä olen kiinnittämässä huomiota,
ja kun itsekin olen yli 32 vuotta ollut vientialan yrittäjänä,
niin jotakin minä siitä ymmärrän.
Minä pidän positiivisena asiana sitä,
että valiokunta nosti momentille 700 000 lisämäärärahaa
ja rahoitusvaltuutta miljoona euroa. Pidän myös
tuon Finpron muutoksen jälkeisiä, voi sanoa, tapahtumia
hyvänä asiana. Siellä 2 miljoonan kansainvälistymisrahoitus
on saanut hyvän kodin, ja jos siihen yhdistetään
tämä Invest in Finland, jonka tarkoituksena on
Suomeen investointi, niin se on myös positiivinen asia
suomalaisen työn kannalta. Sitten tämä EU-rahoitus kautta
Horisontti 2020 myös viittaa siihen, että suomalaisilla
yrityksillä, myös näillä pk-yrityksillä,
joita meidän pitäisi pyrkiä kasvattamaan, on
mahdollisuus sitä rahoitusta hakea.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin meillä on mahdollisuuksia
tässä yritysjakaumassa ja sen oikaisussa, mikäli
me teemme asiat niin, että esimerkiksi messujen kautta
pyrimme sitä suomalaisten keskisuurten yritysten vientiosaamista
kasvattamaan, ja myös tässä varsinaisessa
markkinoinnissa ja myyntityössä meillä olisi
paljon yliopistoilla tekemistä suomalaisille yrityksille. — Kiitoksia.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön
hallinnonalalta olisi paljon puhuttavaa aina nuorisotyöttömyydestä nuorisotakuuseen
ja perheiden hyvinvointiin asti, mutta tässä puheenvuorossa
haluan keskittyä mielestäni olennaisimpaan kysymykseen:
millä me saamme Suomen jaloilleen?
Me olemme tänään puhuneet paljon
tästä työllisyyden kasvusta. Muun muassa
täällä ministerit avauspuheenvuoroissaan
mainitsivat, en muista, oliko se Ihalainen, joka mainitsi, että Suomen
työllisyysprosentti on 68 ja Ruotsissa vastaavasti 74 prosenttia,
ja se tarkoittaa sitä, että jotta pääsisimme
Ruotsin tasolle, me tarvitsisimme 100 000 uutta työpaikkaa.
Mielestäni tämä on hyvä vertailukohta
siitä, mitä Ruotsissa tehdään
eri tavoin kuin Suomessa. Ruotsissa kokonaisviennistä 65
prosenttia tapahtuu suurten yritysten osalta, joissa on yli 250 työntekijää,
Suomessa 75 prosenttia. Sitten vastaavasti Ruotsissa on näitten
mikroyritysten osalla, alle 10 työntekijän yrityksissä,
ulkomaan vienti kaksi kertaa suurempaa kuin Suomessa. Sitten kun
mennään vielä pienempiin yrityksiin, alle
viiden työntekijän yrityksiin, niin Ruotsissa on
viisin—kuusinkertainen heidän vientinsä määrä suhteessa
suomalaisiin alle viiden työntekijän yrityksiin.
Tämä on merkittävä havainto,
nimittäin tämän vastaavan tilaston me
näemme jossain määrin myös Saksan
ja Ison-Britannian kohdalla sekä Itävallan, Ranskan
ja Viron kohdalla. Tämä löytyy tästä Rohkea
Suomi -kirjasta. Ja tästä meidän
tulisi jotain oppia, mitä me teemme eri tavalla tässä viennin
tukemisessa pk-yritysten kohdalla kuin meidän naapurimaamme.
Kun me tiedämme sen, että Suomessa lisäksi
nämä pk-yritykset ovat tuottaneet työpaikkoja
huomattavasti enemmän kuin suuret yritykset, niin onhan
se järkevää lähteä tukemaan
nimenomaan pk-yrityksiä.
Alle 10 hengen yrityksissä uusien työpaikkojen
osuus on 48 prosenttia, ja lisäksi 42 prosenttia työpaikoista
tulee alle 50 hengen työpaikoista. Elikkä vaikka
ulkomaanviennin osuudesta 75 prosenttia on yli 250 työntekijän
yrityksistä, niin ne eivät kuitenkaan työllistä työntekijöitä Suomessa,
päinvastoin he vähentävät jatkuvasti.
Sen takia on aiheellista kysyä, minkä tähden
hallitus yhteisöveron alennuksen osuudella, miljardilla eurolla,
tukee ennen kaikkea näitä suuria yrityksiä työllistämisen
näkökannalta, tätähän
perusteltiin silloin näin. Olisin odottanut ja odottaisin, että me
nytten näistä virheistä ottaisimme oppia ja
rupeaisimme panostamaan ennen kaikkea näihin mikroyrityksiin,
nimenomaan alkaen sieltä alle viiden työntekijän
yrityksistä. Otetaan malli Ruotsista, miten Ruotsissa tehdään
eri tavalla.
Yhtenä esimerkkinä voin itse kertoa, kun olen joillain
vienninedistämismatkoilla ollut tässä eduskuntatyöni
ohessa, että olen huomannut sen, että riskinottokyky
näillä ruotsalaisilla ja esimerkiksi Britannian
yrityksillä on toisenlainen. He ovat paljon nopeampia toimissaan,
heille valtio antaa erilaisia tukimuotoja, jotta he voivat erilaisten
yritysten kautta nopeasti vastata kysyntään esimerkiksi
Aasian markkinoilla. Siellä on olennaista se, että tämä niin
sanottu yrityskeskus, joita löytyy Kiinasta tai Euroopasta
useita, auttaa tämän byrokratian voittamisessa
vaikkapa Kiinassa. Ne auttavat myös pääsemään
suoraan sinne pöytään keskustelemaan,
oikeaan pöytään, missä heidän
tuotteensa kiinnostaa. Vastaavanlaista toimintaa Suomessa tekee
muun muassa Tampereella sijaitseva Hermia-yrityskeskus. He ovat
vieneet joitain kymmeniä suomalaisia, pirkanmaalaisia yrityksiä Kiinaan,
ja useat heistä ovat saaneet erittäin hyviä kauppoja
syntymään ja neuvotteluja alkamaan siellä.
Yhtenä huolena pk-yrittäjät näkevät
sen, että se riski kokonaisuudessaan tämän
käynnistämisen osalta ja sinne menemisestä jää yrittäjälle. Tässä kohtaa
Finnvera ja Tekes eivät vielä ole mukana. Ja siinä mielessä voitaisiin
panostaa tähän nopeuteen ja ketteryyteen, jotta
me saisimme sadat tai tuhannet suomalaiset pk-yrittäjät viemään
hyviä, vaikka metallialan tuotteita kiinalaisille toimijoille.
Minä uskon, että siellä on kysyntää,
niin uskovat myös nämä yrityskeskuksen
työntekijätkin.
Arvoisa puhemies! Puheaika alkaa päättymään,
mutta pääviesti on se, että me saamme Suomen
kyllä nousuun, jos me oikealla ja aidolla tavalla rupeamme
panostamaan hyviin, innovatiivisiin ja riskejäkin ottaviin
pieniin ja keskisuuriin yrityksiin maassamme.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Kopra käytti hyvän
puheenvuoron pohtiessaan maakunnan kehittämisrahaa, sen merkitystä,
sen tärkeyttä, niitä kokemuksia, mitä siitä on
saatu, kun tämä menettely on ollut käytössä jo
vuodesta 94 lähtien. Silloin päätettiin
nykyisen maakunnan hallinnon siitä muodosta ja aluekehitystehtävistä,
niitten siirtämisestä maakuntien liitolle, ja
silloin jo sovittiin siitä, että tämmöinen
maakunnan kehittämisraha, joka kootaan valtion eri hallinnon,
tavallaan ministeriön hallintojen päältä,
siirretään suoraan maakuntien liitolle sitä varten,
että maakunnat sillä voivat katalysoida, valmistella,
kehittää sellaisia hankkeita, jotka tällaisilla
varsinaisilla erillisillä elinkeinohankkeilla sitten viedään
eteenpäin.
Tämä ratkaisu ottaa pois kokonaan, lopettaa maakunnan
kehittämisraha on erittäin synkeä osa sitä keskittämispolitiikkaa,
mitä Kataisen ja Stubbin hallitus näköjään
on harjoittanut ja harjoittaa. Samaan aikaan tämä hallitus
on keskittynyt siihen, että se tekee suurten kaupunkien
kanssa tällaiset erilliset kasvusopimukset. Siis maakunnissa
kyllä niitten suurten kaupunkien kanssa, keskuskaupunkien
kanssa, puuhaillaan tähän tapaan, mutta se rahoitusinstrumentti,
joka on tarkoitettu ei vain keskuskaupungeille vaan koko maakunnan
tarpeisiin, on ajettu nollille. Silloin kun tämä hallitus
lähti liikkeelle — ihan tarkkaan en muista, mutta
muistini mukaan — se oli 31—32 miljoonaa euroa.
Vastasin silloin, vielä vajaa 4 vuotta sitten, tämän
määrärahan valmistelusta ja esittelystä,
ja se oli muistaakseni noin 31—32 miljoonaa euroa. Ja nyt
tämä hallitus on ajanut sen nollille.
Senkin takia mielestäni tämä Kopran
näkemys ja vaateet ovat erittäin perusteltuja,
kun täällä katsotaan, mitä tapahtuu
tuolla Suomenlahden eteläpuolella. En ihan tarkkaan nyt
muista, mutta jos minä sanon näin, että Viro
saa noin 3—5 kertaa enemmän yhteisestä Euroopan
unionin aluekehitysrahastosta rahaa — maa, jonka asukasluku
on alle kolmannes siitä, mikä on Suomen väestön
määrä. No, minä ymmärrän,
että pitääkin olla jonkunlainen ero siinä Viron
ja Suomen alue- ja rakennepolitiikan tuessa, mikä EU:n
pussista maksetaan, mutta kyllä se on niin suureksi mennyt,
että se vaikuttaa selvästi. Se imee täältä yrityksiä tuonne
Viron puolelle. Ilman tällaista epäneutraliteettia,
vääristävää menettelyä,
minkä käytännössä tämä EU:n
alue- ja rakennepolitiikka tuo, monet näistä investoinneista
toteutuisivat ja tapahtuisivat täällä Suomessa.
Arvoisa puhemies! Vielä tähän ajankohtaiseen
tilanteeseen. Minä luin itse asiassa pääministerin
puhetta, minkä hän on tänä iltana
tuolla pitänyt. Käsijarru päällä meillä mennään
kuulemma, konsensusta on liikaa, ja vaihtoehdot tästä eteenpäin
ovat joko taantuma tai uudistaminen. Juuri niin. Kyllä pääministeri
on harvinaisen oikeassa. Nämähän ne vaihtoehdot
ovat. Tällä hallituksella on ollut käsijarru
päällä. Se meni sen takia päälle,
että ensin ruvettiin ajamaan niin kovaa, päin
seinää mentiin, että sen jälkeen
oli pakko vetäistä jarru päälle,
ja se on siellä ollut. Se on siellä ollut.
Ja toisaalta, mitä tulee liikaan konsensukseen, niin
tuo liika konsensus nyt sitten näkyy siinä, että se
konsensuksen hakemisen halu on ollut niin suuri, että sellaista
aitoa yhteisymmärrystä, joka olisi tarvittu tuommoisen
yhteiskuntasopimusajattelun merkeissä, kuitenkaan ei ollut
valmiutta hakea. Sitten sellaiset ratkaisut, mitä Suomi
tällä hetkellä välttämättä tarvitsisi,
ovat jääneet todellakin puolitiehen. Joutuu vain
kysymään, että jos hallitus on neljä vuotta
istunut ja kaikissa keskeisissä rakenneuudistuksissa se
on ajanut päin seinää, ei ole kyennyt
tekemään niitä uudistuksia, mitä pitäisi,
niin millä lihaksilla sitten tämä Stubb
haluaisi ja pystyisi nyt seuraavalla vaalikaudella näitä asioita
viemään eteenpäin.
No, kysymys kuuluu sitten: onko se ratkaisu sitten se, mitä Katainen,
entinen pääministeri, tuolla Brysselissä tällä hetkellä hoitelee?
Siellä pannaan EU-rahaa tai meidän EU-maiden vastuulla
yhteensä rahaa liikkeelle 29 miljardia euroa, meille valiokunnalle
kerrotun mukaan 29 miljardia euroa. Luin tämän
päivän lehdistä, että se on
21 miljardia, mutta meille asiantuntijat sanoivat, että yhteensä takauksien
ja suoran rahan, EIB:n ja EU:n budjetin rahan määrä — yhteensä nämä kaikki — on
29 miljardia euroa. Ja siitä laskennallinen Suomen osuus
on puoli miljardia euroa.
Nyt kysymys kuuluu: jos ja kun tällä saadaan 315
miljardia euroa kasaan, uskotaanko täällä Suomessa
ihan oikein, että Suomi saa siitä 5,4 miljardia
euroa? Sillä 1,4 prosentin avaimella tämä tarkoittaa
sitä, että se on 5,4 miljardia euroa. Minä en
muuten usko, että sellaista pottia, 315:tä miljardia,
ylipäänsä saadaan kasaan, enkä usko
sitä, että sieltä tänne tuota
rahamäärää saadaan.
Edelleen kysymys kuuluu: Jos tuommoinen 315 miljardia pannaan
tuonne Brysseliin, miten se raha sieltä allokoidaan kentälle?
Mikä se korkotaso on sen lainoituksen osalta? Onko siinä avustuksia?
Millä perusteella avustuksia myönnetään?
Jos se on lainaa, niin mikä on korkotaso? Pystytäänkö korko
myöntämään jollakin tavalla jostain
syystä halvempana kuin on markkinakorko, millä yritykset
saavat kentältä tällä hetkellä rahaa
tai millä valtiot saavat, monet valtiot, niin kuin Suomi?
Kun Suomi menee markkinoille, Suomi saa lähes nollan reaalikorolla
rahaa. Saadaanko tällä tavalla edullisempaa rahaa
täällä Suomessa tapahtuville yritysinvestoinneille
tai julkisille investoinneille? Minun arvioni on yksiselitteisesti,
että taatusti ei halvemmalla tätä kautta
rahaa saada.
Arvoisa puhemies! Minun viestiini tässä liittyy,
tähän asiaan kuuluukin se, että minusta
olisi erittäin tärkeää, että Suomi,
Suomen hallitus, vielä kerran arvioisi sen, kannattaako
ja millä perusteilla tässä hommassa olla
mukana. Jos siitä tulee hyvä, että se
ihan oikein tuo lisäarvoa, niin totta kai kannattaa olla
mukana, mutta ne todisteet, mitkä pöydässä tällä hetkellä ovat,
eivät kyllä todista, että tämä lisäarvoa
toisi. (Puhemies koputtaa)
Erään hallituksen ministerin, kokoomuslaisen ministerin,
kertoman mukaan tähän osoitettaisiin Suomesta,
Suomen kansallisena rahoituksena, muun muassa Tekesin, Finnveran
ja Tesin rahoja. Arvoisa puhemies, minä vastustan aivan hirvittävän
jyrkästi (Puhemies koputtaa) tällaista menettelyä ja
minä toivon, että tästä eduskunnasta
löytyy tahtoa, joka tyrmää tuontapaiset
ajatukset.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle täytyy sanoa,
että sinänsä tämä Junckerin
investointipaketti on hyvä, mutta tietysti pitää muistaa,
että se varsinainen panostus on suhteellisen pieni ja sehän
aika pitkälti koostuu rahoituksesta. Yksi rahoittaja on
Euroopan investointipankki, jonka Niinistö aikoinaan laittoi
erittäin hyvään kuntoon. Tietysti he
saavat markkinoilta edullisesti lainaa, mutta niin saa myöskin
Suomen valtio. Se tarkoittaa sitä, että loppujen
lopuksi se laina, minkä me voimme saada, ei ollut merkittävästi
edullisempaa. Jollekin Kreikalle, joillekin muille maille se on
merkittävästi edullisempaa, ja tietysti ne hyötyvät
merkittävästi enemmän.
No, sitten edustaja Pekkarinen sanoi, että hallituksella
on jarru päällä. Oikeastaan se on väärä ilmaisu.
Hallitutuksella oli hyvä yritys, mutta se on totta, että toteutumisessa
on ollut vaikeuksia. Kokoomus on yrittänyt hallituksessa
viedä asioita eteenpäin voimakkaasti, mutta on
ollut vahvoja voimia hallituksen sisällä, jotka
eivät ole olleet valmiita toteuttamaan niitä suunnitelmia,
joita hallituksella on ollut.
Täytyy sanoa, että keskusta ei ole kyllä lainkaan
auttanut tässä suhteessa, että näitä rakenneuudistuksia
olisi saatu aikaan nykyisen hallituksen aikana. Otetaan vaikka kuntauudistus.
Hallituksella oli alussa tarkoituksena se, että meillä on 70
kuntaa tämän hallituskauden aikana, ja keskusta
intohimoisesti vastusti tätä rakenneuudistusta.
Tänä päivänä keskustassakin
ajattelu on jonkin verran toisen tyyppistä nyt, kun sote-uudistusta
tällä hetkellä tehdään.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee valtiovarainvaliokunnan
mietintöön, niin täytyy sanoa, että tämä TEMin
pääluokka on yksi kaikkein keskeisimpiä.
Valtiovarainvaliokunnassa ajatus oli se, että pitää edistää kaikin
keinoin kasvua ja työllisyyttä tässä yhteiskunnassa.
Olen varsin huolestunut siitä, että te-keskuksissa
alkaa erittäin suuri prosessi. Syyskuussa tänä vuonna
aloitettiin yt-menettelyt, jotka koskevat 700:aa henkilötyövuotta.
Täytyy sanoa, että jos joku yksityinen yritys
tekisi ratkaisun, jossa aloitetaan yt-neuvottelut 700 henkilön
osalta, niin täällähän oltaisiin erittäin
huolestuneita eduskunnassa ja sanottaisiin, että nyt pitää ryhtyä välittömästi
toimenpiteisiin.
Mutta joka tapauksessa, jos halutaan jossakin säästää,
hallituksen pitää säästää,
ja tietysti pitäisi ehkä vielä arvioida
se, kuinka tarkoituksenmukaista tämä te-keskuksen
säästäminen kaiken kaikkiaan on. Mutta
mitä te-keskuksen pitää tehdä?
Täytyy sanoa, että niitten atk-järjestelmät ovat
aivan antiikinaikaisia, ja jos ajatellaan palvelutoimintaa, sen
kehittämistä, niin atk-järjestelmiin
te-keskuksissa pitäisi ehdottomasti näissäkin
säästöolosuhteissa panostaa.
Valtiovarainministeriön budjettiehdotus viime elokuussa
leikkasi erittäin voimakkaasti tutkimuksesta ja tuotekehityksestä.
(Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Budjettiriihessä kokoomus
sai palautettua osan näistä leikkauksista takaisin, mutta
ei täysimääräisesti. Valtiovarainvaliokunnassa
todettiin, että jos johonkin pitää laittaa Suomessa
rahaa, niin se on tutkimus ja tuotekehitys.
Mitä Tekesin osalta hallitus tekee, on se, että lainavaltuuksia
kyllä korotetaan 60 miljoonaa euroa, mutta avustuksia vähennetään
40 miljoonaa euroa. Tietysti mitä tämä merkitsee,
on se, että kun valtuuksia lisätään,
se on sinänsä positiivinen asia, mutta se tarkoittaa
sitä, että kun itse tukea leikataan, niin se merkitsee
sitä, että yritysrahoitus siirtyy lyhytjänteisempään
suuntaan. Se on joissakin tilanteissa jossain määrin
ongelmallista.
Kun valtiovarainvaliokunnassa tutkittiin erityisesti lääkealan
kehitystä, niin todettiin, että siellä ongelma
on se, että Tekes antaa aika paljon rahoitusta vain 2—3-vuotisiin
projekteihin, mutta jos ajatellaan lääkealan kehitystä,
silloin pitäisi puhua 10 vuodesta, pitkäaikaisista
projekteista. Tältä osin valtiovarainvaliokunnan
mietinnössä on korostettu sitä, että pitää ottaa
myöskin alan luonne huomioon, kun rahoitusta annetaan, ja
se, ettei voida odottaa välittömästi
tuloksia, vaan jos on suuria hankkeita tietyllä sektorilla kyseessä,
niin silloin pitää olla mahdollisuus myöskin
odottaa riittävän pitkään, että ne
voivat toteutua. Mutta kaiken kaikkiaan valtiovarainvaliokunta lisää rahoitusta
Tekesin tutkimukseen, sekä pienten yritysten tutkimus-
ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukemiseen että myöntövaltuutta.
No, mikä on yksi ongelma, on se, että investointeja
Suomeen ei tehdä. Suomi on joku noin 40. niistä maista,
joihin investointeja tehdään. Sen takia Finpron
Invest in Finland antaa rahoitusta, mutta tietysti tässä olennaista
on se, että sen politiikan, mitä maassa tehdään,
pitää tehdä luottamusta ja sillä tavalla
pitää investointeja pyrkiä edistämään.
Sitten meillä on tiettyjä vienninedistämishankkeita,
ja Viexpo on Pohjanmaalla toiminut erittäin hyvin. Siellä on
vilkasta yritystoimintaa, ja pohjalaiset ovat muutenkin erittäin
tehokkaita, ja siitä syystä sinne annetaan rahoitusta.
Arvoisa puhemies! Lopuksi. VTT saa myöskin lisärahoitusta,
ja se rahoitus tulee nimenomaan kansallisena vastinrahoituksena
pienille yrityksille. Jos me katsomme VTT:tä, niin tilanne
siltä osin on se, että VTT:n kautta saadaan puiteohjelmaan
sijoitetut eurot 1,18-kertaisena takaisin ja puiteohjelmassa on
valmista rahoitusta yli 900 miljoonaa euroa. Väkilukuun
suhteutettuna Suomi saa erittäin paljon. Tässä suhteessa
pienikin panostus nimenomaan VTT:n rahoitukseen on varmasti keino,
jolla voidaan yritystoimintaa edistää Suomessa
ja tällä tavalla myöskin työllisyyttä ja
kasvua.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi kiinnitti hyvin huomiota siihen,
että Suomeen pitää saada lisää investointeja
syntymään ja ne pitää saada
houkuttelevaksi erilaisin porkkanoin, ja pitäisi mielestäni
ottaa erilaisia keinoja käyttöön. Nyt
on pakko ottaa uusia keinoja käyttöön,
esimerkiksi vaikka erityistalousalueet tai muut semmoiset. Näitä pitäisi
ruveta miettimään, millä tavalla me saamme
ulkomaalaisia, kansainvälisiä investointeja tänne
ja myös suomalaisia investointeja. Tietysti valtio voisi jossain
sijoitetusta riskistä tulla mukaan toisella tavalla tai
antaa vaikkapa jonkunnäköisiä veroetuja,
koska verokilpailuksihan tämä maailma yritysten
sijoitusten osalta on mennyt. Veikkaanpa, että tulevaisuudessa
puolet maailman yrityksistä sijaitsee Kiinassa, koska siellä osataan
tämä investointien tukeminen aivan toisella tasolla.
Arvoisa puhemies! Ennen kaikkea näitten pienten yrityksien
osalta, mistä aikaisemmin puhuin, nämä alkavat
yritykset ja pienet yritykset kaikki tarvitsevat rahoitusta. Ne
kärsivät rahoituksen puutteesta ja myös
osaamisen puutteesta. Elikkä tarvittaisiin lisää näitä sijoituspääomia, jotta
ne pystyisivät ottamaan todellista riskiä. Lisäksi
monet yritykset tarvitsevat käyttöpääomarahoitusta.
Nyt yrityksiä kaatuu jopa siinä tilanteessa, että heillä on
tuottavia kauppoja mutta he eivät saa pankeista eivätkä Finnveralta
projektin tai kaupan aikaisia rahoituksia tai takauksia syntymään.
Tällaista viestiä lähettävät
nämä pk-yritysten edustajat, että rahoitus
on hiukan tahmeaa.
Arvoisa puhemies! Millä tavalla me kansanedustajat
voisimme konkreettisesti sitten auttaa esimerkiksi näitä pk-yrityksiä viennin
edistämisessä? Haluan nostaa nytten yhden konkreettisen toimenpiteen.
Me teemme paljon, tämänkin eduskuntakauden
aikana olemme tehneet useita, valiokuntamatkoja. Mitä niistä on
sitten jäänyt käteen? Ehkä jotain
ollaan opittu, millä tavalla vaikka Sveitsissä tehdään
koulutuspolitiikkaa: siellä tehdään aivan
eri tavalla oppisopimuskoulutustoimenpiteitä kuin Suomessa,
ja siellä nuorisotyöttömyys on lähes
tuntematon käsite. Vaikka me siellä käymme
katsomassa niitä asioita, niin me emme niitä kuitenkaan
Suomeen pysty soveltamaan, koska täällä on
sitten muut ongelmat, kuten ammattijärjestöt,
jotka eivät hyväksy esimerkiksi tämmöisiä koulutusohjelman
kaltaisia sopimuksia työntekijän ja yrittäjän
välillä.
Meidän tulisi varmasti kansanedustajina — tai voisimme,
jos me haluamme konkreettisempia toimenpiteitä tehdä — vienninedistämismatkoja alkaa
tekemään. Nythän ministerit tekevät
näitä matkoja. Yleensä ministerien matkoilla
on toki mukana myös pk-yrittäjiä, mutta
pääsääntöisesti ne
ovat näitä suuryrityksiä, jotka suurimman osan
ulkomaankaupasta myös Suomesta toteuttavat.
Esittäisinkin tämmöistä ajatusta
hallitukselle pohdittavaksi, voisiko seuraavan eduskuntakauden aikana
aloittaa puheista tekoihin siirtymisen siten, että jokainen
kansanedustaja voisi ensi vaalikauden aikana näitten valiokuntamatkojen sijasta
lähteä muutaman pk-yrittäjän
kanssa avaamaan heille ovia ulkomaan markkinoille. Me tiedämme,
että suomalaisella kansanedustajalla on arvovaltaa esimerkiksi
Kiinassa ja monet mikroyritykset erityisesti tarvitsevat sinne byrokratian
voittamiseen ja ovien avaamiseen poliitikkojen tukea. Tämä olisi
se konkreettinen teko.
Ja mitä tulee sitten tähän investointien
tuloon Suomeen, niin kyllä meidän täytyy
vakavasti miettiä uudelleen se, pystymmekö me
tarjoamaan yrityksille jotain sellaista, mitä muualla ei pystytä tarjoamaan.
Esimerkiksi vaikkapa tämä datakeskusten tulo tänne
on mahdollista ainoastaan siten, että meillä on
tarjota heille viestintäsalaisuus siltä osin,
että data täällä pääsee
liikkumaan ilman NSA:n tai muun tahon urkintaa.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin nyt täytyy sanoa,
että tämä oikea laita täällä ansaitsee
Niikolla täydennettynä tunnustuksen siitä,
että silloin kun on elinkeino- ja työllisyysasioista
puhe, tältä puolelta ollaan kuitenkin täällä salissa — koko
toinen puoli ammottaa tyhjillään. Se ehkä nyt
kertoo jostakin.
Edustaja Sasin puheenvuoron johdosta ensinnäkin pari
kommenttia:
Juuri näin, hallitus lähti ajamaan rakenneuudistuksia
tavalla, jolla se törmäsi kohta seinään, yritys
rakentaa Suomeen maailman suurimmat kunnat oli jo alusta lähtien
tuhoon tuomittu. Hallitus roikkui tuossa toiveessaan niin kauan,
että aikaa kului vaikka kuinka paljon, ja tämän
hallituksen aikaan kuntarakenteita ei todella ole kyetty edistämään.
Kahden edellisen hallituksen aikaan Suomessa tehtiin 106 kuntaliitosta — 106
kuntaliitosta. Ne kaikki perustuivat vapaaehtoisuuteen. Yksi kuntaosa
liitettiin kylläkin valtioneuvoston enemmistöllä Helsingin
kaupunkiin Sipoon kunnasta. Asian esitellyt ministeri kyllä itse
vastusti tätä liitosta, kunnanosan siirtoa, mutta
valtioneuvoston enemmistön päätöksellä Sipoon
osa kuitenkin Helsinkiin liitettiin. Se ministeri, joka vastusti
tuota liitosta, oli esittelevä ministeri — se olin
minä.
Mitä tulee sitten muutoin näihin edustaja
Sasin mainitsemiin asioihin, se on juuri näin. Edellisen
vaikean laman aikaan, niin kuin päivällä täällä kävi
ilmikin, me satsasimme todella neljän vuoden aikana, lähes
kaksinkertaistettiin t&k-rahojen määrä,
julkisten t&k-panostusten määrä. Nyt
tämä hallitus tulee kymmenillä prosenteilla leikanneeksi
tätä rahoitusta.
Monelle tämä on sellainen asia, että kun
se on julkista rahaa, niin se on jotenkin niin kuin tämmöisen
markkinatalousideologian vastainen. Ei se ole sitä. Osaaminen
meillä ylipäänsä Suomessa rahoitetaan
julkisella rahoituksella, ja se raja siinä, milloin loppuu
sen osaamisen rahoitus ja milloin alkaa semmoinen bisneksen tekemiseen kuuluva
juttu, jossa ei enää julkista rahaa tarvita, on
vähän häilyvä viiva. Mutta kyllä siinä osaamisen
muuttumisessa — sen auttamisessa, että se muuttuu — uusiksi
tuotteiksi, jotka kaupallistuvat, jotka saadaan tuotantoon, vain
valtiota tarvitaan.
Jos ei joku usko, että puhtaasti kapitalistiset valtiot
toimivat tällä tavalla, niin katsokoon, mitä Yhdysvallat
tekee. Sen budjetissa on todella merkittävä julkinen
osa nimenomaan tutkimus- ja kehittämishankkeiden siihen
soveltavaan päähän, siihen soveltavaan
päähän, ei niinkään
perustutkimukseen — no, on toki perustutkimukseenkin, mutta
ennen kaikkea tähän soveltavaan. No, minä myönnän,
että merkittävä osa tästä on taas
tällaista sotilasteknistä tai sotilasteollisuuden
innovaatioihin liittyvää, mutta kuitenkin Yhdysvallat
siihen paljon rahaa laittaa.
127 miljoonaa euroa tämän vaalikauden aikaan
tämä hallitus tulee leikanneksi tuolta Tekesiltä,
lisäksi myöskin VTT:ltä. Vaikka nyt VTT:lle
tulee tässä vähän lisää rahaa,
niin jos minä nyt oikein muistan, 200—300 henkeä on vähennetty
VTT:n palveluksesta väkeä pois — ei kovin
hyvä asia tämä.
Arvoisa puhemies! Pari sanaa vielä ely-keskuksista:
Niin kuin edustaja Sasi sanoi, siellä on isot yt-neuvottelut
ja siellä on aika kovaa jälkeä. Sanon
vain ihan, kun palvelukeskuksia samaan aikaan, uusia palvelukeskuksia,
nyt ollaan rakentamassa, yhden pienen niin kuin, miten nyt sanoisikaan,
varoituksen, ettei tässäkin mentäisi
sellaiselle keskittämistielle, mistä nyt selvät
merkit on olemassa. Otan esimerkin Keski-Suomesta. Meille on syntymässä tilanne,
jossa meillä Keski-Suomen 23 kunnalla on yksi ainoa te-toimisto.
Sen hyväksyn, että on yksi maakuntalaajuinen te-toimisto,
mutta sille toimipisteitä, semmoisia, missä ihmiset
ovat kasvokkain asiakkaitten kanssa, tulisi joko kaksi tai korkeintaan
kolme — kaksi tai korkeintaan kolme. Entä palvelukeskukset?
No, sitten sanotaan, että rakennetaan työllisyyden
palvelukeskuksia, joissa ennen kaikkea hoidetaan näitä pitkäaikaistyöttömiä,
ja jos koko maakuntaan tulee yksi ainoa palvelukeskus, niin kuin
näyttää, ja se vielä Jyväskylään,
niin ollaan tilanteessa, jossa meillä on Jyväskylässä te-toimisto
ja tämä palvelukeskus ja oikeastaan koko muussa
maakunnassa ei näitä fasiliteetteja enää juuri
lainkaan ole. Äänekoskella kenties on toimiston
sivupiste ja kenties Jämsässä toimiston
sivupiste, mutta koko muussa maakunnassa ei yhtään
mitään.
Arvoisa puhemies! Jo nyt pitäisi ministeri Ihalaisen
tässä toimia ja huolehtia siitä, että nämä fasiliteetit,
mitä tarvitaan nimenomaan paremman työllisyyden
varmistamiseksi, jakaantuisivat, ei vain Keski-Suomessa vaan kaikkialla
muuallakin, mahdollisimman tasapuolisesti.
Ja vielä viimeinen kommentti — palaan osin tuohon
Stubbiin, siihen, mitä pääministeri on
tänään puhunut. Minä toistan
sen, minkä kerran täällä sanoin:
minä en usko, että Suomi tästä nousee
ja lähtee oikein uudelleen kasvuun, ellei seuraavien vaalien
jälkeen kyetä sopimaan laaja-alaisesta yhteiskuntasopimuksesta.
Mitä se yhteiskuntasopimus — vielä kertaalleen — on:
ei siinä ole vain palkat ja työehdot, vaan siinä on laajalti
ratkaisut siitä, että me sitoudumme siihen, että työn
määrää, työn tarjontaa
lisätään, ja radikaalisti lisätään,
että työn tuottavuuden parantamiseksi ryhdytään
toimenpiteisiin, joissa työntekijät itse ja yritykset
itse omalta osaltaan ovat valmiit satsauksiin ja joilla valtiovalta
omalta osaltaan noita satsauksia parantaa. Kun näissä asioissa
plus yrittäjyyden tiellä olevissa erilaisissa
byrokratian purkutalkoissa onnistutaan ja yrittäjyyden
edellytyksiä muuten voidaan parantaa, niin silloin, siinä tilanteessa
valtiovalta voi myöskin mennä mukaan ja tehdä infrainvestointeja
ja muita sellaisia investointeja, jotka edesauttavat talouden kasvun
liikkeelle lähtemistä.
Kun tiedetään, että me tulevaisuudessa
teemme entistä enemmän, entistä tuottavammin,
että yrittäjyydellä on entistä paremmat
edellytykset, niin valtiovalta voi ottaa tarvittaessa jopa velkaa lisää sillä,
että se sitä kautta nopeuttaa kasvua. Ja mitä nopeampi
kasvu, vähän suuremmastakin velkamäärästä,
sillä edellytyksellä selviydytään. Mutta
jos koko ajan kansantuote supistuu, niin maali karkaa ja käy
niin kuin VTV tänä päivänä on
varoittanut: ei ole selviydytty siitä, mistä aiottiin
selviytyä.
Yleiskeskustelu pääluokasta 32 päättyi.