Täysistunnon pöytäkirja 131/2014 vp

PTK 131/2014 vp

131. TIISTAINA 16. JOULUKUUTA 2014 kello 10.01

Tarkistettu versio 2.0

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala 32

  jatkui

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kasvu, kilpailukyky ja työllisyys ovat pahassa murroksessa. Suomessa on yli 400 000 työtöntä, ja etenkin nuorisotyöttömyys on pahentunut, sekä alueellinen työttömyys että akateeminen työttömyys. Olemme siis suurien ongelmien edessä.

Seuraavien 10 vuoden aikana keskusta on esittänyt 200 000:ta uutta työpaikkaa perustettavaksi yksityiselle alueelle, yksityiselle sektorille, ja niin, että yrittäjyyttä pyritään tukemaan kaikin mahdollisin tavoin.

On esitetty, että valtio ei voisi kovinkaan paljon tehdä juuri tämän työttömyyden edessä tai yrittäjyyden parantamisen eteen. Olen tästä asiasta täysin toista mieltä. Tässä salissa päätetään Suomen lait, suurin osa verotuksista ja maksuista ja taksoista, normeista sekä myöskin juuri tästä valtion budjetista, 54 miljardista eurosta vuosittain. Juuri näillä pystytään suuntaamaan, edistämään, parantamaan, jos vain halutaan Suomeen kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä.

Keskustan eduskuntaryhmä on tänään esittänyt monia hyviä tekoja, joilla valtio voi muuttaa Suomen suuntaa aina vain paremmaksi. Etenkin yrittäjäpuolella yrittäjävähennys, investointien vapaa poisto-oikeus, kotitalousvähennyksen ehtojen parantaminen ja tuki ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ovat aitoja esityksiä siitä, mitä tänään, tässä ja nyt voitaisiin tehdä.

Haluamme myöskin purkaa yrittäjien ja työntekijöiden hankaloittavia normeja. Tämä byrokratiatalkoo tuntuu olevan muotisana joka ikisessä puolueessa, mutta eduskunnalta odotetaan tekoja, ei vain sanoja näistä normitalkoista. Keskusta on esittänyt 101 asiakirjassa esitettyä norminpurkuesitystä, ja ne on tuotu myöskin laki- ja toimenpide-esityksinä eduskuntaan, ja niistä hallitus voi halutessaan — ja toivoa sopii myöskin — ottaa onkeen ja tehdä niistä esityksiä.

Arvoisa puhemies! Parasta työllisyyttä on se, että otamme koko Suomen voimavarat käyttöön, ja niitä voimavaroja alueilla on totta vieköön paljon. Keskeisimpinä asioina on se, että tämä keskittämisen politiikka lopetetaan nyt ja tähän. Alueilla on mahdollisuuksia työllistää tulevina vuosina etenkin matkailun alalla. Pohjois- ja Itä-Suomessa ulkomaisten turistien määrä on tänäkin vuonna kasvussa, vaikka elämme taantuman aikaa. Matkailu tarvitsee hyvät logistiset yhteydet, ja sitä voimme täällä eduskunnassa edistää. Lentoliikenteen, raideliikenteen, tiestön mutta myöskin tietoliikenneyhteyksien pitää olla kunnossa, jotta matkailun edellytykset ovat kunnossa.

Teknologian, jota osaamista Suomessa on paljon terveys- ja hoiva-alalla, cleantechin ja ennen kaikkea puhtaan veden ja ruuantuotannon edessä on suunnattomat mahdollisuudet.

Arvoisa puhemies! Se suurin työllistävä ala tulevaisuudessa on ehdottomasti kotimainen uusiutuva energia. Sen ympärille on mahdollista luoda tuhansia uusia työpaikkoja. Se tarkoittaa sitä, että uusiutuvien energiamuotojen, tuulen, veden, auringon, ja ennen kaikkea biopohjaisten puun, turpeen ja muiden hyödyntäminen nähdään mahdollisuutena. Me haluamme kannustavaa veropolitiikkaa, me haluamme kannustavaa työllisyyspolitiikkaa juuri siitä syystä, että me tarvitsemme hyviä ilmastotekoja mutta myös työllisyystekoja tuon puhtaan energiamuodon ympärille.

Toinen joka tapauksessa nouseva ala ja alue on kaivannaisteollisuus. Vaikka Talvivaara on huono esimerkki siitä, että asioita voi mennä pieleen, silti kaivosteollisuus, meidän erittäin rikkaat luonnonvaramme ovat hyödynnettävissä ja jatkojalostaminen kotimaassa Suomessa luo uusia työpaikkoja.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Päivällä jo kuulimme työministerin hyvän esityksen mutta myös sen huolen meidän työllisyydestä, pitkäaikaistyöttömyydestä ja erityisesti nuorten työttömyydestä.

Tässä vielä tämän TEMin, työ- ja elinkeino-ministeriön, hallinnonalan hallinnosta: Mietinnössä on hyvin nostettu huoli ely-keskusten toimintamenoihin kohdistuvista leikkauksista, jotka ovat yli 2 736 000 euroa, ja se tarkoittaa tässä 2015—2018-kaudella, että toimintamenosäästöjä on saatava jopa 33 miljoonaa. Keskusten toimintamenoissa tämä kohdistuu erityisesti henkilöstömenoihin, ja siellä on käynnistetty, ely-keskuksissa, nämä yt-neuvottelut tähdäten noin 700 henkilötyövuoden vähentämiseen. Mitä tapahtuu siis ely-keskuksissa, on todella kysyttävä. Voi sanoa, että ely-keskusten toiminnan jatkuminen nykyisellä tehtävärakenteella ja toimintatavoilla ei näytä mahdolliselta, erityisesti sitä tehtävää ajatellen, mikä sillä on. Näin ollen tämä on todella suuri huoli tämän mietinnön ja tämän budjetin sisällä.

Toinen huoli, jonka vielä haluan tässä nostaa esille, on se, miten Suomea voitaisiin pitää kilpailukykyisenä. Siihen tarvitaan uusia innovaatioita ja uutta työtä. Valiokuntakin nostaa sen huolen, koska nimenomaan nämä meidän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiosektorille kohdennettavat rahat ovat pienentyneet jo tänä vuonna ja tulevana vuonna esityksessä on pienennys. Niinpä on hyvä, että valiokunta lisää sinne 700 000 euroa, erityisesti pienten yritysten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukemiseen, ja korottaa näin momentin myöntövaltuutta 1 miljoonalla eurolla. Me tarvitsemme todella innovaatioita ja uutta työtä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Meidän on tehtävä monenlaisia toimenpiteitä, jotta saamme talouden ja hyvinvoinnin uudelleen kasvuun. Keskeistä on saada työllisyysaste lähemmäs pohjoismaista tasoa eli noin 75:tä prosenttia. Olemme kaukana tästä tavoitteesta, sillä lokakuussa työllisyysaste oli vain 67,6 prosenttia.

Erityisen huolestuttavaa on, että meillä kasvaa pitkäaikaistyöttömyys ja tällä hetkellä myös korkeasti koulutettujen työttömien määrä kasvaa. Lokakuun lopussa työttömänä oli lähes 42 000 korkeasti koulutettua, mikä on lähes 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nämä ovat huolestuttavia lukuja.

Pitkäaikaistyöttömyyden voimakas kasvu on erityisen raskasta sekä kansantaloudelle että ihmisille itselleen ja heidän perheilleen. Pitkäaikaistyöttömyys johtaa vähitellen työkyvyn heikentymiseen ja ajaa ihmisen helposti köyhyyteen. Pitkän työttömyyden aikana riski joutua toimeentulotuen asiakkaaksi on suuri, ja kuten tiedämme, toimeentulotuki kannustaa ihmistä työhön hyvin huonosti, oikeastaan päinvastoin: pienestäkin aktiivisuudesta yleensä rangaistaan tuen menetyksellä. Tämä on sosiaaliturvamme ja työvoimapolitiikkamme yksi isoimmista ongelmista.

Tänä vuonna pitkäaikaistyöttömiä arvioidaan olevan keskimäärin lähes 90 000 ja ensi vuonna noin 95 000. Pitkäaikaistyöttömyys ei enää koske vain matalasti koulutettuja, vaan tasoittain tarkasteltuna keskiasteen koulutuksen saaneet ovat suurin pitkäaikaistyöttömien ryhmä.

Työttömyyden hoitaminen on kallista. Pelkästään työttömyysturvamenoista koituu yhteiskunnalle ensi vuonna noin 0,8 miljardin euron kustannukset. Tämän lisäksi kustannustaakka kertaantuu veromenetysten, toimeentuloturvan ja palvelutarpeen kasvun myötä.

Mikä sitten lääkkeeksi tähän tilanteeseen, joka tavallaan kansantalouden näkökulmasta on jotenkin vielä kestettävä mutta joka on työttömälle itselleen ja hänen perheelleen kaikkein ikävintä? Heille työttömyys — se, ettei omaa panosta tarvita eikä omia rahoja saa riittämään — on arkipäivää. Hallitus on pyrkinyt edistämään pitkäaikaistyöttömien ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä uudistamalla muun muassa työmarkkinatuen rahoitusta sekä työllistymistä edistävää moniammatillista yhteispalvelua eli TYPiä.

On kuitenkin ongelmallista, että julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen rahoihin esitetään merkittävää vähennystä — tämä siis samaan aikaan, kun työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat ja yritysten rekrytointiongelmat sekä työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvu edellyttäisivät aktiivitoimenpiteiden lisäämistä ja niiden laadullista kehittämistä. Tämä on nostettu keskeisesti esiin valiokunnan mietinnössä, ja tähän todellakin tulisi paneutua.

Arvoisa herra puhemies! Taloustilanne on valitettavasti näkynyt myös nuorisotakuun toimeenpanossa niin, että se on päässyt käynnistymään epätasaisesti eri alueilla. Mutta on saavutettu paikoittain myös hyviäkin tuloksia: kuten mietinnössä mainitaan, muun muassa etsivä nuorisotyö ja erityyppiset työpajat ovat osoittautuneet erittäin toimiviksi toimintamuodoiksi ja ne vastaavat hyvin nuorten erilaisiin tarpeisiin. Tämä on tärkeää toimintaa, jota pitää jatkaa ja kehittää edelleen.

Nuorisotakuun onnistumisessa on olennaista, että toimitaan moniammatillisesti eli nuoren tilanne ei lokeroidu millekään kapealle sektorille vaan hänet pitää nähdä kokonaisuutena, ja silloin niin koulutuksen järjestäjien, sosiaalitoimen, nuorisotyön, te-keskusten, järjestöjen kuin muiden sidosryhmien tulee toimia yhteistyössä. Muutenkin on tärkeää, etteivät turhat raja-aidat estä järkevää toimintaa. Nuorelle ei varmasti juuri mikään ole turhauttavampaa kuin se, että hyvä toiminta loppuu tai estyy sen vuoksi, että nuorisotakuun toteuttaminen olisi liian jäykkää. Nuoren kannalta avun ja tuen saaminen helpottuu, jos jokin taho ottaa selkeän kokonaisvastuun nuoren tilanteesta.

On myös tärkeää, että nuoren ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain ja näin voidaan estää ongelmien pitkittyminen ja mutkistuminen. Eli tarvitaan matalan kynnyksen palveluja. Tässä myös järjestöillä olisi paljon enemmän annettavaa, valitettavasti niitä hyödynnetään aivan liian vähän.

Te-toimistoilla on keskeinen rooli ja vastuu siitä, että nuori ohjataan sopiviin toimenpiteisiin ja palveluihin. Onkin huolestuttavaa, että eri ammattilaisten mukaan te-toimistoissa ei huomioida riittävästi nuorten toiveita eikä sitä, miten nuoret eivät aina hallitse kaikkia viranomaisasiointiin liittyviä asioita. Eli tähän te-toimistoissa pitää pystyä satsaamaan nykyistä paremmin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Työpaikat syntyvät tulevaisuudessa entistä enempi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja ennen muuta palvelusektorille. Olen samaa mieltä kuin täällä on kerrottu, että me tarvitsemme uusia keinoja helpottaa työpaikkojen syntymistä. Ensimmäisen työntekijän palkkaus, alvin alaraja, kotitalousvähennyksen laajentaminen on mainittu. Ne ovat varmasti sellaisia keinoja. Mutta yksi iso on vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukainen jakaminen. Se olisi kyllä jo oikeus ja kohtuus hoitaa, että vanhemmuus ei aiheuttaisi ainoastaan naisvaltaisille aloille taakkaa ja jäisi vain niiden kannettavaksi, vaan kantaisimme yhteisvastuullisesti vastuun lapsistamme myös tässä tilanteessa.

Kireä työn verotus tarkoittaa sitä, että Suomessa tehdään vähemmän työtä, ja työn verotusta on ensi kevään hallitusneuvotteluissa pyrittävä alentamaan. Toivoisin, että tällaisia rohkeita toimenpiteitä uskallettaisiin tehdä jo aiemmin.

Uusia työpaikkoja syntyy varmasti kotimaisen uusiutuvan energian myötä, sinne niitä luodaan, mutta myös suomalainen ruoka työllistää paljon. Jos jokainen käyttäisimme 10 euroa kuukaudessa lisää rahaa kotimaisiin tuotteisiin, ruokaan taikka muuhun Suomessa tehtyyn tuotteeseen, niin syntyisi aina 10 000 työpaikkaa lisää. Sillä on iso merkitys.

Elokuussa maassamme oli 320 000 työtöntä työnhakijaa. Se on lähes 30 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut, nuorisotyöttömien määrä on kasvanut, mutta myös korkeasti koulutettujen työttömyystilanne on heikentynyt. Me tarvitsemme sellaisia keinoja kuin nuorisotakuu, mutta ennen muuta niitä, että nuori saisi ensimmäisen oikean työpaikan, ja itse uskon, että yhtenä hyvänä tässä olisi oppisopimuskoulutuksen kehittäminen. Meillä on Euroopasta hyviä malleja, joita kannattaisi rohkeasti tuoda Suomeen.

Talouskasvumme on ennustettu pysyvän vielä pitkään varsin alhaisena, ja itse asiassa 3 prosentin talouskasvu vasta takaa sen, että työllisyys paranisi tai edes pysyisi nykytasolla. Jos olemme näissä luvuissa kuin tällä hetkellä, niin valitettavasti tilanne ei kovin nopeasti tule helpottamaan.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ely-keskukset ovat ankaran säästökuurin kohteena. Nyt tässä talousarviossa vähennetään noin 700 henkilötyövuotta, henkilöitä eri puolilta Suomea ja muutoinkin uudelleenjärjestellään toimintoja, sijoitetaan toimintoja eri paikkoihin.

Ylipäätään olen kyllä sitä mieltä, että ely-organisaatio on vähän hankala. Jos ajatellaan valtion maisemaa Suomenmaahan eli sitä tapaa, jolla asioita hallitaan, niin meillä on ely-organisaatio, meillä on avi-organisaatio, maakuntaliitot, ja kaikki tavallaan maantieteellisesti rajautuvat eri tavoin. Olisiko järkevää jatkossa alkaa pohtia asiaa siitä näkökulmasta, että nämä alueellisesti yhdistettäisiin ja toiminta-alueet olisivat selkeästi rajatut ja näin avit ja elyt ja maakuntaliitot toimisivat edes suurin piirtein samoilla alueilla? Tämä olisi ainakin kansalaisten ja yritysten ja muiden mielestä helpommin käsitettävissä oleva kokonaisuus.

Toinen seikka, johon haluaisin tässä talousarvioesityksessä kiinnittää huomiota, on se, että on varsin harmi, että maakunnan kehittämisraha lakkautetaan eikä sitä maakuntien käyttöön tulevana vuonna anneta. Tässä on ollut useamman kymmenen miljoonan euron potti, jonka avulla maakunnat ovat voineet kehittää maakunnissa olevia tärkeitä hankkeita ja saada liikkeelle uusia ideoita ja tavallaan vivuttaa tärkeitä toimia eteenpäin. Ympäri Suomea on ollut erittäin hyviä esimerkkejä, kuinka tehokkaasti maakunnan kehittämisrahaa on eri alueilla käytetty. Todellakin on harmi, ettei sitä nyt tässä ensi vuodelle esitetä, mutta onneksi esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että täytyy kuitenkin jatkossa vakavasti harkita, josko maakunnan kehittämisraha palautettaisiin repertoaariin. Minusta näin tulisi kyllä tehdä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen yritysjakauma kokoluokan suhteen on u:n muotoinen, elikkä jos verrataan suomalaisia yrityksiä, niiden jakaumaa, eurooppalaisiin vastaaviin, on meillä pieniä yrityksiä suhteellisen paljon ja sitten taas kansainvälisiä, globaaleja suuria yrityksiä myös suhteessa kohtalaisesti mutta meiltä puuttuu lähes tyystin pienehköjä ja keskisuuria yrityksiä, jotka harjoittavat vientiä ja haluavat kasvaa.

Vientiä ja kasvua haluavat keskisuuret yritykset meiltä sitten puuttuvat verrattuna muuhun Eurooppaan. Tämä on sellainen seikka, mikä sekä on Suomelle mahdollisuus että velvoittaa kiinnittämään huomiota samaan asiaan, mihin valiokunta myös on vakavaa huomiota kiinnittänyt, nimittäin Suomen kilpailukykyyn ja siinä siihen osaamisen kilpailukykyyn, elikkä tki, tutkimus, kehittäminen ja innovointi, ja sen rahoittaminen nimenomaan pienille ja keskisuurille yrityksille on Suomen kansakunnan kannalta erittäin tärkeää.

Se on kohtuullisen huolestuttavaa, että esimerkiksi Tekesin avustusmäärärahat pienenevät 40 miljoonalla eurolla 359 miljoonaan euroon, ja tietysti pieni positiivinen asia siinä on se, että nostetaan samalla lainavaltuutusta 60 miljoonalla eurolla tuohon yhteensä 167 miljoonaan euroon. Tämä saattaa olla siinä mielessä tasapainossa, että tällaiset yritykset, jotka eivät saisi rahoitusta pankeilta, elikkä luokan B- yritykset ja C-luokan yritykset saisivat sitten Tekesistä sitä lainaa. (Mauri Pekkarinen: Voisitko kertoa, mitä koko vaalikauden aikana on tapahtunut?) — Koko vaalikauden aikana? No, minä puhun nytten tästä ensi vuoden budjetista. (Välihuutoja) — No, ensi vuoden budjetin huomioihin tässä olen kiinnittämässä huomiota, ja kun itsekin olen yli 32 vuotta ollut vientialan yrittäjänä, niin jotakin minä siitä ymmärrän.

Minä pidän positiivisena asiana sitä, että valiokunta nosti momentille 700 000 lisämäärärahaa ja rahoitusvaltuutta miljoona euroa. Pidän myös tuon Finpron muutoksen jälkeisiä, voi sanoa, tapahtumia hyvänä asiana. Siellä 2 miljoonan kansainvälistymisrahoitus on saanut hyvän kodin, ja jos siihen yhdistetään tämä Invest in Finland, jonka tarkoituksena on Suomeen investointi, niin se on myös positiivinen asia suomalaisen työn kannalta. Sitten tämä EU-rahoitus kautta Horisontti 2020 myös viittaa siihen, että suomalaisilla yrityksillä, myös näillä pk-yrityksillä, joita meidän pitäisi pyrkiä kasvattamaan, on mahdollisuus sitä rahoitusta hakea.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin meillä on mahdollisuuksia tässä yritysjakaumassa ja sen oikaisussa, mikäli me teemme asiat niin, että esimerkiksi messujen kautta pyrimme sitä suomalaisten keskisuurten yritysten vientiosaamista kasvattamaan, ja myös tässä varsinaisessa markkinoinnissa ja myyntityössä meillä olisi paljon yliopistoilla tekemistä suomalaisille yrityksille. — Kiitoksia.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalta olisi paljon puhuttavaa aina nuorisotyöttömyydestä nuorisotakuuseen ja perheiden hyvinvointiin asti, mutta tässä puheenvuorossa haluan keskittyä mielestäni olennaisimpaan kysymykseen: millä me saamme Suomen jaloilleen?

Me olemme tänään puhuneet paljon tästä työllisyyden kasvusta. Muun muassa täällä ministerit avauspuheenvuoroissaan mainitsivat, en muista, oliko se Ihalainen, joka mainitsi, että Suomen työllisyysprosentti on 68 ja Ruotsissa vastaavasti 74 prosenttia, ja se tarkoittaa sitä, että jotta pääsisimme Ruotsin tasolle, me tarvitsisimme 100 000 uutta työpaikkaa.

Mielestäni tämä on hyvä vertailukohta siitä, mitä Ruotsissa tehdään eri tavoin kuin Suomessa. Ruotsissa kokonaisviennistä 65 prosenttia tapahtuu suurten yritysten osalta, joissa on yli 250 työntekijää, Suomessa 75 prosenttia. Sitten vastaavasti Ruotsissa on näitten mikroyritysten osalla, alle 10 työntekijän yrityksissä, ulkomaan vienti kaksi kertaa suurempaa kuin Suomessa. Sitten kun mennään vielä pienempiin yrityksiin, alle viiden työntekijän yrityksiin, niin Ruotsissa on viisin—kuusinkertainen heidän vientinsä määrä suhteessa suomalaisiin alle viiden työntekijän yrityksiin.

Tämä on merkittävä havainto, nimittäin tämän vastaavan tilaston me näemme jossain määrin myös Saksan ja Ison-Britannian kohdalla sekä Itävallan, Ranskan ja Viron kohdalla. Tämä löytyy tästä Rohkea Suomi -kirjasta. Ja tästä meidän tulisi jotain oppia, mitä me teemme eri tavalla tässä viennin tukemisessa pk-yritysten kohdalla kuin meidän naapurimaamme. Kun me tiedämme sen, että Suomessa lisäksi nämä pk-yritykset ovat tuottaneet työpaikkoja huomattavasti enemmän kuin suuret yritykset, niin onhan se järkevää lähteä tukemaan nimenomaan pk-yrityksiä.

Alle 10 hengen yrityksissä uusien työpaikkojen osuus on 48 prosenttia, ja lisäksi 42 prosenttia työpaikoista tulee alle 50 hengen työpaikoista. Elikkä vaikka ulkomaanviennin osuudesta 75 prosenttia on yli 250 työntekijän yrityksistä, niin ne eivät kuitenkaan työllistä työntekijöitä Suomessa, päinvastoin he vähentävät jatkuvasti. Sen takia on aiheellista kysyä, minkä tähden hallitus yhteisöveron alennuksen osuudella, miljardilla eurolla, tukee ennen kaikkea näitä suuria yrityksiä työllistämisen näkökannalta, tätähän perusteltiin silloin näin. Olisin odottanut ja odottaisin, että me nytten näistä virheistä ottaisimme oppia ja rupeaisimme panostamaan ennen kaikkea näihin mikroyrityksiin, nimenomaan alkaen sieltä alle viiden työntekijän yrityksistä. Otetaan malli Ruotsista, miten Ruotsissa tehdään eri tavalla.

Yhtenä esimerkkinä voin itse kertoa, kun olen joillain vienninedistämismatkoilla ollut tässä eduskuntatyöni ohessa, että olen huomannut sen, että riskinottokyky näillä ruotsalaisilla ja esimerkiksi Britannian yrityksillä on toisenlainen. He ovat paljon nopeampia toimissaan, heille valtio antaa erilaisia tukimuotoja, jotta he voivat erilaisten yritysten kautta nopeasti vastata kysyntään esimerkiksi Aasian markkinoilla. Siellä on olennaista se, että tämä niin sanottu yrityskeskus, joita löytyy Kiinasta tai Euroopasta useita, auttaa tämän byrokratian voittamisessa vaikkapa Kiinassa. Ne auttavat myös pääsemään suoraan sinne pöytään keskustelemaan, oikeaan pöytään, missä heidän tuotteensa kiinnostaa. Vastaavanlaista toimintaa Suomessa tekee muun muassa Tampereella sijaitseva Hermia-yrityskeskus. He ovat vieneet joitain kymmeniä suomalaisia, pirkanmaalaisia yrityksiä Kiinaan, ja useat heistä ovat saaneet erittäin hyviä kauppoja syntymään ja neuvotteluja alkamaan siellä.

Yhtenä huolena pk-yrittäjät näkevät sen, että se riski kokonaisuudessaan tämän käynnistämisen osalta ja sinne menemisestä jää yrittäjälle. Tässä kohtaa Finnvera ja Tekes eivät vielä ole mukana. Ja siinä mielessä voitaisiin panostaa tähän nopeuteen ja ketteryyteen, jotta me saisimme sadat tai tuhannet suomalaiset pk-yrittäjät viemään hyviä, vaikka metallialan tuotteita kiinalaisille toimijoille. Minä uskon, että siellä on kysyntää, niin uskovat myös nämä yrityskeskuksen työntekijätkin.

Arvoisa puhemies! Puheaika alkaa päättymään, mutta pääviesti on se, että me saamme Suomen kyllä nousuun, jos me oikealla ja aidolla tavalla rupeamme panostamaan hyviin, innovatiivisiin ja riskejäkin ottaviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin maassamme.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kopra käytti hyvän puheenvuoron pohtiessaan maakunnan kehittämisrahaa, sen merkitystä, sen tärkeyttä, niitä kokemuksia, mitä siitä on saatu, kun tämä menettely on ollut käytössä jo vuodesta 94 lähtien. Silloin päätettiin nykyisen maakunnan hallinnon siitä muodosta ja aluekehitystehtävistä, niitten siirtämisestä maakuntien liitolle, ja silloin jo sovittiin siitä, että tämmöinen maakunnan kehittämisraha, joka kootaan valtion eri hallinnon, tavallaan ministeriön hallintojen päältä, siirretään suoraan maakuntien liitolle sitä varten, että maakunnat sillä voivat katalysoida, valmistella, kehittää sellaisia hankkeita, jotka tällaisilla varsinaisilla erillisillä elinkeinohankkeilla sitten viedään eteenpäin.

Tämä ratkaisu ottaa pois kokonaan, lopettaa maakunnan kehittämisraha on erittäin synkeä osa sitä keskittämispolitiikkaa, mitä Kataisen ja Stubbin hallitus näköjään on harjoittanut ja harjoittaa. Samaan aikaan tämä hallitus on keskittynyt siihen, että se tekee suurten kaupunkien kanssa tällaiset erilliset kasvusopimukset. Siis maakunnissa kyllä niitten suurten kaupunkien kanssa, keskuskaupunkien kanssa, puuhaillaan tähän tapaan, mutta se rahoitusinstrumentti, joka on tarkoitettu ei vain keskuskaupungeille vaan koko maakunnan tarpeisiin, on ajettu nollille. Silloin kun tämä hallitus lähti liikkeelle — ihan tarkkaan en muista, mutta muistini mukaan — se oli 31—32 miljoonaa euroa. Vastasin silloin, vielä vajaa 4 vuotta sitten, tämän määrärahan valmistelusta ja esittelystä, ja se oli muistaakseni noin 31—32 miljoonaa euroa. Ja nyt tämä hallitus on ajanut sen nollille.

Senkin takia mielestäni tämä Kopran näkemys ja vaateet ovat erittäin perusteltuja, kun täällä katsotaan, mitä tapahtuu tuolla Suomenlahden eteläpuolella. En ihan tarkkaan nyt muista, mutta jos minä sanon näin, että Viro saa noin 3—5 kertaa enemmän yhteisestä Euroopan unionin aluekehitysrahastosta rahaa — maa, jonka asukasluku on alle kolmannes siitä, mikä on Suomen väestön määrä. No, minä ymmärrän, että pitääkin olla jonkunlainen ero siinä Viron ja Suomen alue- ja rakennepolitiikan tuessa, mikä EU:n pussista maksetaan, mutta kyllä se on niin suureksi mennyt, että se vaikuttaa selvästi. Se imee täältä yrityksiä tuonne Viron puolelle. Ilman tällaista epäneutraliteettia, vääristävää menettelyä, minkä käytännössä tämä EU:n alue- ja rakennepolitiikka tuo, monet näistä investoinneista toteutuisivat ja tapahtuisivat täällä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän ajankohtaiseen tilanteeseen. Minä luin itse asiassa pääministerin puhetta, minkä hän on tänä iltana tuolla pitänyt. Käsijarru päällä meillä mennään kuulemma, konsensusta on liikaa, ja vaihtoehdot tästä eteenpäin ovat joko taantuma tai uudistaminen. Juuri niin. Kyllä pääministeri on harvinaisen oikeassa. Nämähän ne vaihtoehdot ovat. Tällä hallituksella on ollut käsijarru päällä. Se meni sen takia päälle, että ensin ruvettiin ajamaan niin kovaa, päin seinää mentiin, että sen jälkeen oli pakko vetäistä jarru päälle, ja se on siellä ollut. Se on siellä ollut.

Ja toisaalta, mitä tulee liikaan konsensukseen, niin tuo liika konsensus nyt sitten näkyy siinä, että se konsensuksen hakemisen halu on ollut niin suuri, että sellaista aitoa yhteisymmärrystä, joka olisi tarvittu tuommoisen yhteiskuntasopimusajattelun merkeissä, kuitenkaan ei ollut valmiutta hakea. Sitten sellaiset ratkaisut, mitä Suomi tällä hetkellä välttämättä tarvitsisi, ovat jääneet todellakin puolitiehen. Joutuu vain kysymään, että jos hallitus on neljä vuotta istunut ja kaikissa keskeisissä rakenneuudistuksissa se on ajanut päin seinää, ei ole kyennyt tekemään niitä uudistuksia, mitä pitäisi, niin millä lihaksilla sitten tämä Stubb haluaisi ja pystyisi nyt seuraavalla vaalikaudella näitä asioita viemään eteenpäin.

No, kysymys kuuluu sitten: onko se ratkaisu sitten se, mitä Katainen, entinen pääministeri, tuolla Brysselissä tällä hetkellä hoitelee? Siellä pannaan EU-rahaa tai meidän EU-maiden vastuulla yhteensä rahaa liikkeelle 29 miljardia euroa, meille valiokunnalle kerrotun mukaan 29 miljardia euroa. Luin tämän päivän lehdistä, että se on 21 miljardia, mutta meille asiantuntijat sanoivat, että yhteensä takauksien ja suoran rahan, EIB:n ja EU:n budjetin rahan määrä — yhteensä nämä kaikki — on 29 miljardia euroa. Ja siitä laskennallinen Suomen osuus on puoli miljardia euroa.

Nyt kysymys kuuluu: jos ja kun tällä saadaan 315 miljardia euroa kasaan, uskotaanko täällä Suomessa ihan oikein, että Suomi saa siitä 5,4 miljardia euroa? Sillä 1,4 prosentin avaimella tämä tarkoittaa sitä, että se on 5,4 miljardia euroa. Minä en muuten usko, että sellaista pottia, 315:tä miljardia, ylipäänsä saadaan kasaan, enkä usko sitä, että sieltä tänne tuota rahamäärää saadaan.

Edelleen kysymys kuuluu: Jos tuommoinen 315 miljardia pannaan tuonne Brysseliin, miten se raha sieltä allokoidaan kentälle? Mikä se korkotaso on sen lainoituksen osalta? Onko siinä avustuksia? Millä perusteella avustuksia myönnetään? Jos se on lainaa, niin mikä on korkotaso? Pystytäänkö korko myöntämään jollakin tavalla jostain syystä halvempana kuin on markkinakorko, millä yritykset saavat kentältä tällä hetkellä rahaa tai millä valtiot saavat, monet valtiot, niin kuin Suomi? Kun Suomi menee markkinoille, Suomi saa lähes nollan reaalikorolla rahaa. Saadaanko tällä tavalla edullisempaa rahaa täällä Suomessa tapahtuville yritysinvestoinneille tai julkisille investoinneille? Minun arvioni on yksiselitteisesti, että taatusti ei halvemmalla tätä kautta rahaa saada.

Arvoisa puhemies! Minun viestiini tässä liittyy, tähän asiaan kuuluukin se, että minusta olisi erittäin tärkeää, että Suomi, Suomen hallitus, vielä kerran arvioisi sen, kannattaako ja millä perusteilla tässä hommassa olla mukana. Jos siitä tulee hyvä, että se ihan oikein tuo lisäarvoa, niin totta kai kannattaa olla mukana, mutta ne todisteet, mitkä pöydässä tällä hetkellä ovat, eivät kyllä todista, että tämä lisäarvoa toisi. (Puhemies koputtaa)

Erään hallituksen ministerin, kokoomuslaisen ministerin, kertoman mukaan tähän osoitettaisiin Suomesta, Suomen kansallisena rahoituksena, muun muassa Tekesin, Finnveran ja Tesin rahoja. Arvoisa puhemies, minä vastustan aivan hirvittävän jyrkästi (Puhemies koputtaa) tällaista menettelyä ja minä toivon, että tästä eduskunnasta löytyy tahtoa, joka tyrmää tuontapaiset ajatukset.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle täytyy sanoa, että sinänsä tämä Junckerin investointipaketti on hyvä, mutta tietysti pitää muistaa, että se varsinainen panostus on suhteellisen pieni ja sehän aika pitkälti koostuu rahoituksesta. Yksi rahoittaja on Euroopan investointipankki, jonka Niinistö aikoinaan laittoi erittäin hyvään kuntoon. Tietysti he saavat markkinoilta edullisesti lainaa, mutta niin saa myöskin Suomen valtio. Se tarkoittaa sitä, että loppujen lopuksi se laina, minkä me voimme saada, ei ollut merkittävästi edullisempaa. Jollekin Kreikalle, joillekin muille maille se on merkittävästi edullisempaa, ja tietysti ne hyötyvät merkittävästi enemmän.

No, sitten edustaja Pekkarinen sanoi, että hallituksella on jarru päällä. Oikeastaan se on väärä ilmaisu. Hallitutuksella oli hyvä yritys, mutta se on totta, että toteutumisessa on ollut vaikeuksia. Kokoomus on yrittänyt hallituksessa viedä asioita eteenpäin voimakkaasti, mutta on ollut vahvoja voimia hallituksen sisällä, jotka eivät ole olleet valmiita toteuttamaan niitä suunnitelmia, joita hallituksella on ollut.

Täytyy sanoa, että keskusta ei ole kyllä lainkaan auttanut tässä suhteessa, että näitä rakenneuudistuksia olisi saatu aikaan nykyisen hallituksen aikana. Otetaan vaikka kuntauudistus. Hallituksella oli alussa tarkoituksena se, että meillä on 70 kuntaa tämän hallituskauden aikana, ja keskusta intohimoisesti vastusti tätä rakenneuudistusta. Tänä päivänä keskustassakin ajattelu on jonkin verran toisen tyyppistä nyt, kun sote-uudistusta tällä hetkellä tehdään.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee valtiovarainvaliokunnan mietintöön, niin täytyy sanoa, että tämä TEMin pääluokka on yksi kaikkein keskeisimpiä. Valtiovarainvaliokunnassa ajatus oli se, että pitää edistää kaikin keinoin kasvua ja työllisyyttä tässä yhteiskunnassa. Olen varsin huolestunut siitä, että te-keskuksissa alkaa erittäin suuri prosessi. Syyskuussa tänä vuonna aloitettiin yt-menettelyt, jotka koskevat 700:aa henkilötyövuotta. Täytyy sanoa, että jos joku yksityinen yritys tekisi ratkaisun, jossa aloitetaan yt-neuvottelut 700 henkilön osalta, niin täällähän oltaisiin erittäin huolestuneita eduskunnassa ja sanottaisiin, että nyt pitää ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin.

Mutta joka tapauksessa, jos halutaan jossakin säästää, hallituksen pitää säästää, ja tietysti pitäisi ehkä vielä arvioida se, kuinka tarkoituksenmukaista tämä te-keskuksen säästäminen kaiken kaikkiaan on. Mutta mitä te-keskuksen pitää tehdä? Täytyy sanoa, että niitten atk-järjestelmät ovat aivan antiikinaikaisia, ja jos ajatellaan palvelutoimintaa, sen kehittämistä, niin atk-järjestelmiin te-keskuksissa pitäisi ehdottomasti näissäkin säästöolosuhteissa panostaa.

Valtiovarainministeriön budjettiehdotus viime elokuussa leikkasi erittäin voimakkaasti tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Budjettiriihessä kokoomus sai palautettua osan näistä leikkauksista takaisin, mutta ei täysimääräisesti. Valtiovarainvaliokunnassa todettiin, että jos johonkin pitää laittaa Suomessa rahaa, niin se on tutkimus ja tuotekehitys.

Mitä Tekesin osalta hallitus tekee, on se, että lainavaltuuksia kyllä korotetaan 60 miljoonaa euroa, mutta avustuksia vähennetään 40 miljoonaa euroa. Tietysti mitä tämä merkitsee, on se, että kun valtuuksia lisätään, se on sinänsä positiivinen asia, mutta se tarkoittaa sitä, että kun itse tukea leikataan, niin se merkitsee sitä, että yritysrahoitus siirtyy lyhytjänteisempään suuntaan. Se on joissakin tilanteissa jossain määrin ongelmallista.

Kun valtiovarainvaliokunnassa tutkittiin erityisesti lääkealan kehitystä, niin todettiin, että siellä ongelma on se, että Tekes antaa aika paljon rahoitusta vain 2—3-vuotisiin projekteihin, mutta jos ajatellaan lääkealan kehitystä, silloin pitäisi puhua 10 vuodesta, pitkäaikaisista projekteista. Tältä osin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on korostettu sitä, että pitää ottaa myöskin alan luonne huomioon, kun rahoitusta annetaan, ja se, ettei voida odottaa välittömästi tuloksia, vaan jos on suuria hankkeita tietyllä sektorilla kyseessä, niin silloin pitää olla mahdollisuus myöskin odottaa riittävän pitkään, että ne voivat toteutua. Mutta kaiken kaikkiaan valtiovarainvaliokunta lisää rahoitusta Tekesin tutkimukseen, sekä pienten yritysten tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukemiseen että myöntövaltuutta.

No, mikä on yksi ongelma, on se, että investointeja Suomeen ei tehdä. Suomi on joku noin 40. niistä maista, joihin investointeja tehdään. Sen takia Finpron Invest in Finland antaa rahoitusta, mutta tietysti tässä olennaista on se, että sen politiikan, mitä maassa tehdään, pitää tehdä luottamusta ja sillä tavalla pitää investointeja pyrkiä edistämään. Sitten meillä on tiettyjä vienninedistämishankkeita, ja Viexpo on Pohjanmaalla toiminut erittäin hyvin. Siellä on vilkasta yritystoimintaa, ja pohjalaiset ovat muutenkin erittäin tehokkaita, ja siitä syystä sinne annetaan rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi. VTT saa myöskin lisärahoitusta, ja se rahoitus tulee nimenomaan kansallisena vastinrahoituksena pienille yrityksille. Jos me katsomme VTT:tä, niin tilanne siltä osin on se, että VTT:n kautta saadaan puiteohjelmaan sijoitetut eurot 1,18-kertaisena takaisin ja puiteohjelmassa on valmista rahoitusta yli 900 miljoonaa euroa. Väkilukuun suhteutettuna Suomi saa erittäin paljon. Tässä suhteessa pienikin panostus nimenomaan VTT:n rahoitukseen on varmasti keino, jolla voidaan yritystoimintaa edistää Suomessa ja tällä tavalla myöskin työllisyyttä ja kasvua.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi kiinnitti hyvin huomiota siihen, että Suomeen pitää saada lisää investointeja syntymään ja ne pitää saada houkuttelevaksi erilaisin porkkanoin, ja pitäisi mielestäni ottaa erilaisia keinoja käyttöön. Nyt on pakko ottaa uusia keinoja käyttöön, esimerkiksi vaikka erityistalousalueet tai muut semmoiset. Näitä pitäisi ruveta miettimään, millä tavalla me saamme ulkomaalaisia, kansainvälisiä investointeja tänne ja myös suomalaisia investointeja. Tietysti valtio voisi jossain sijoitetusta riskistä tulla mukaan toisella tavalla tai antaa vaikkapa jonkunnäköisiä veroetuja, koska verokilpailuksihan tämä maailma yritysten sijoitusten osalta on mennyt. Veikkaanpa, että tulevaisuudessa puolet maailman yrityksistä sijaitsee Kiinassa, koska siellä osataan tämä investointien tukeminen aivan toisella tasolla.

Arvoisa puhemies! Ennen kaikkea näitten pienten yrityksien osalta, mistä aikaisemmin puhuin, nämä alkavat yritykset ja pienet yritykset kaikki tarvitsevat rahoitusta. Ne kärsivät rahoituksen puutteesta ja myös osaamisen puutteesta. Elikkä tarvittaisiin lisää näitä sijoituspääomia, jotta ne pystyisivät ottamaan todellista riskiä. Lisäksi monet yritykset tarvitsevat käyttöpääomarahoitusta. Nyt yrityksiä kaatuu jopa siinä tilanteessa, että heillä on tuottavia kauppoja mutta he eivät saa pankeista eivätkä Finnveralta projektin tai kaupan aikaisia rahoituksia tai takauksia syntymään. Tällaista viestiä lähettävät nämä pk-yritysten edustajat, että rahoitus on hiukan tahmeaa.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla me kansanedustajat voisimme konkreettisesti sitten auttaa esimerkiksi näitä pk-yrityksiä viennin edistämisessä? Haluan nostaa nytten yhden konkreettisen toimenpiteen.

Me teemme paljon, tämänkin eduskuntakauden aikana olemme tehneet useita, valiokuntamatkoja. Mitä niistä on sitten jäänyt käteen? Ehkä jotain ollaan opittu, millä tavalla vaikka Sveitsissä tehdään koulutuspolitiikkaa: siellä tehdään aivan eri tavalla oppisopimuskoulutustoimenpiteitä kuin Suomessa, ja siellä nuorisotyöttömyys on lähes tuntematon käsite. Vaikka me siellä käymme katsomassa niitä asioita, niin me emme niitä kuitenkaan Suomeen pysty soveltamaan, koska täällä on sitten muut ongelmat, kuten ammattijärjestöt, jotka eivät hyväksy esimerkiksi tämmöisiä koulutusohjelman kaltaisia sopimuksia työntekijän ja yrittäjän välillä.

Meidän tulisi varmasti kansanedustajina — tai voisimme, jos me haluamme konkreettisempia toimenpiteitä tehdä — vienninedistämismatkoja alkaa tekemään. Nythän ministerit tekevät näitä matkoja. Yleensä ministerien matkoilla on toki mukana myös pk-yrittäjiä, mutta pääsääntöisesti ne ovat näitä suuryrityksiä, jotka suurimman osan ulkomaankaupasta myös Suomesta toteuttavat.

Esittäisinkin tämmöistä ajatusta hallitukselle pohdittavaksi, voisiko seuraavan eduskuntakauden aikana aloittaa puheista tekoihin siirtymisen siten, että jokainen kansanedustaja voisi ensi vaalikauden aikana näitten valiokuntamatkojen sijasta lähteä muutaman pk-yrittäjän kanssa avaamaan heille ovia ulkomaan markkinoille. Me tiedämme, että suomalaisella kansanedustajalla on arvovaltaa esimerkiksi Kiinassa ja monet mikroyritykset erityisesti tarvitsevat sinne byrokratian voittamiseen ja ovien avaamiseen poliitikkojen tukea. Tämä olisi se konkreettinen teko.

Ja mitä tulee sitten tähän investointien tuloon Suomeen, niin kyllä meidän täytyy vakavasti miettiä uudelleen se, pystymmekö me tarjoamaan yrityksille jotain sellaista, mitä muualla ei pystytä tarjoamaan. Esimerkiksi vaikkapa tämä datakeskusten tulo tänne on mahdollista ainoastaan siten, että meillä on tarjota heille viestintäsalaisuus siltä osin, että data täällä pääsee liikkumaan ilman NSA:n tai muun tahon urkintaa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin nyt täytyy sanoa, että tämä oikea laita täällä ansaitsee Niikolla täydennettynä tunnustuksen siitä, että silloin kun on elinkeino- ja työllisyysasioista puhe, tältä puolelta ollaan kuitenkin täällä salissa — koko toinen puoli ammottaa tyhjillään. Se ehkä nyt kertoo jostakin.

Edustaja Sasin puheenvuoron johdosta ensinnäkin pari kommenttia:

Juuri näin, hallitus lähti ajamaan rakenneuudistuksia tavalla, jolla se törmäsi kohta seinään, yritys rakentaa Suomeen maailman suurimmat kunnat oli jo alusta lähtien tuhoon tuomittu. Hallitus roikkui tuossa toiveessaan niin kauan, että aikaa kului vaikka kuinka paljon, ja tämän hallituksen aikaan kuntarakenteita ei todella ole kyetty edistämään.

Kahden edellisen hallituksen aikaan Suomessa tehtiin 106 kuntaliitosta — 106 kuntaliitosta. Ne kaikki perustuivat vapaaehtoisuuteen. Yksi kuntaosa liitettiin kylläkin valtioneuvoston enemmistöllä Helsingin kaupunkiin Sipoon kunnasta. Asian esitellyt ministeri kyllä itse vastusti tätä liitosta, kunnanosan siirtoa, mutta valtioneuvoston enemmistön päätöksellä Sipoon osa kuitenkin Helsinkiin liitettiin. Se ministeri, joka vastusti tuota liitosta, oli esittelevä ministeri — se olin minä.

Mitä tulee sitten muutoin näihin edustaja Sasin mainitsemiin asioihin, se on juuri näin. Edellisen vaikean laman aikaan, niin kuin päivällä täällä kävi ilmikin, me satsasimme todella neljän vuoden aikana, lähes kaksinkertaistettiin t&k-rahojen määrä, julkisten t&k-panostusten määrä. Nyt tämä hallitus tulee kymmenillä prosenteilla leikanneeksi tätä rahoitusta.

Monelle tämä on sellainen asia, että kun se on julkista rahaa, niin se on jotenkin niin kuin tämmöisen markkinatalousideologian vastainen. Ei se ole sitä. Osaaminen meillä ylipäänsä Suomessa rahoitetaan julkisella rahoituksella, ja se raja siinä, milloin loppuu sen osaamisen rahoitus ja milloin alkaa semmoinen bisneksen tekemiseen kuuluva juttu, jossa ei enää julkista rahaa tarvita, on vähän häilyvä viiva. Mutta kyllä siinä osaamisen muuttumisessa — sen auttamisessa, että se muuttuu — uusiksi tuotteiksi, jotka kaupallistuvat, jotka saadaan tuotantoon, vain valtiota tarvitaan.

Jos ei joku usko, että puhtaasti kapitalistiset valtiot toimivat tällä tavalla, niin katsokoon, mitä Yhdysvallat tekee. Sen budjetissa on todella merkittävä julkinen osa nimenomaan tutkimus- ja kehittämishankkeiden siihen soveltavaan päähän, siihen soveltavaan päähän, ei niinkään perustutkimukseen — no, on toki perustutkimukseenkin, mutta ennen kaikkea tähän soveltavaan. No, minä myönnän, että merkittävä osa tästä on taas tällaista sotilasteknistä tai sotilasteollisuuden innovaatioihin liittyvää, mutta kuitenkin Yhdysvallat siihen paljon rahaa laittaa.

127 miljoonaa euroa tämän vaalikauden aikaan tämä hallitus tulee leikanneksi tuolta Tekesiltä, lisäksi myöskin VTT:ltä. Vaikka nyt VTT:lle tulee tässä vähän lisää rahaa, niin jos minä nyt oikein muistan, 200—300 henkeä on vähennetty VTT:n palveluksesta väkeä pois — ei kovin hyvä asia tämä.

Arvoisa puhemies! Pari sanaa vielä ely-keskuksista: Niin kuin edustaja Sasi sanoi, siellä on isot yt-neuvottelut ja siellä on aika kovaa jälkeä. Sanon vain ihan, kun palvelukeskuksia samaan aikaan, uusia palvelukeskuksia, nyt ollaan rakentamassa, yhden pienen niin kuin, miten nyt sanoisikaan, varoituksen, ettei tässäkin mentäisi sellaiselle keskittämistielle, mistä nyt selvät merkit on olemassa. Otan esimerkin Keski-Suomesta. Meille on syntymässä tilanne, jossa meillä Keski-Suomen 23 kunnalla on yksi ainoa te-toimisto. Sen hyväksyn, että on yksi maakuntalaajuinen te-toimisto, mutta sille toimipisteitä, semmoisia, missä ihmiset ovat kasvokkain asiakkaitten kanssa, tulisi joko kaksi tai korkeintaan kolme — kaksi tai korkeintaan kolme. Entä palvelukeskukset?

No, sitten sanotaan, että rakennetaan työllisyyden palvelukeskuksia, joissa ennen kaikkea hoidetaan näitä pitkäaikaistyöttömiä, ja jos koko maakuntaan tulee yksi ainoa palvelukeskus, niin kuin näyttää, ja se vielä Jyväskylään, niin ollaan tilanteessa, jossa meillä on Jyväskylässä te-toimisto ja tämä palvelukeskus ja oikeastaan koko muussa maakunnassa ei näitä fasiliteetteja enää juuri lainkaan ole. Äänekoskella kenties on toimiston sivupiste ja kenties Jämsässä toimiston sivupiste, mutta koko muussa maakunnassa ei yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Jo nyt pitäisi ministeri Ihalaisen tässä toimia ja huolehtia siitä, että nämä fasiliteetit, mitä tarvitaan nimenomaan paremman työllisyyden varmistamiseksi, jakaantuisivat, ei vain Keski-Suomessa vaan kaikkialla muuallakin, mahdollisimman tasapuolisesti.

Ja vielä viimeinen kommentti — palaan osin tuohon Stubbiin, siihen, mitä pääministeri on tänään puhunut. Minä toistan sen, minkä kerran täällä sanoin: minä en usko, että Suomi tästä nousee ja lähtee oikein uudelleen kasvuun, ellei seuraavien vaalien jälkeen kyetä sopimaan laaja-alaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Mitä se yhteiskuntasopimus — vielä kertaalleen — on: ei siinä ole vain palkat ja työehdot, vaan siinä on laajalti ratkaisut siitä, että me sitoudumme siihen, että työn määrää, työn tarjontaa lisätään, ja radikaalisti lisätään, että työn tuottavuuden parantamiseksi ryhdytään toimenpiteisiin, joissa työntekijät itse ja yritykset itse omalta osaltaan ovat valmiit satsauksiin ja joilla valtiovalta omalta osaltaan noita satsauksia parantaa. Kun näissä asioissa plus yrittäjyyden tiellä olevissa erilaisissa byrokratian purkutalkoissa onnistutaan ja yrittäjyyden edellytyksiä muuten voidaan parantaa, niin silloin, siinä tilanteessa valtiovalta voi myöskin mennä mukaan ja tehdä infrainvestointeja ja muita sellaisia investointeja, jotka edesauttavat talouden kasvun liikkeelle lähtemistä.

Kun tiedetään, että me tulevaisuudessa teemme entistä enemmän, entistä tuottavammin, että yrittäjyydellä on entistä paremmat edellytykset, niin valtiovalta voi ottaa tarvittaessa jopa velkaa lisää sillä, että se sitä kautta nopeuttaa kasvua. Ja mitä nopeampi kasvu, vähän suuremmastakin velkamäärästä, sillä edellytyksellä selviydytään. Mutta jos koko ajan kansantuote supistuu, niin maali karkaa ja käy niin kuin VTV tänä päivänä on varoittanut: ei ole selviydytty siitä, mistä aiottiin selviytyä.

Yleiskeskustelu pääluokasta 32 päättyi.

​​​​