Täysistunnon pöytäkirja 132/2002 vp

PTK 132/2002 vp

132. TIISTAINA 12. MARRASKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi metsästyslain muuttamisesta

  jatkuu:

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö koskien metsästyslain muutosta muutamien pykälien osalta on jo perjantaina saanut minusta mielenkiintoisia muotoja, ja vielä mielenkiintoisempaa tämä asia on olemassa, kun olen tavallaan sivusta seurannut, kun maa- ja metsätalousvaliokunta on työstänyt tätä hallituksen esitystä.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan pykälämuutosten osalta, missä puututaan lähinnä hallintoon ja hallinnon keventämiseen, että tavoitteena on kustannussäästö. Mielestäni säästöperusteet ovat selkeät, mutta ottaen nyt huomioon sen, mihin tämä on johtanut tai oli välillä johtamassa, kyllä tässä jonkinlaista harhaakin on nähtävissä. Sen pohjalta, kun perusteluissa todetaan, että tässä syntyy tämmöinen voimavarasäästö kustannusten osalta, 0,5—0,7 miljoonaa euroa vuositasolla, epäilen vain, että tässä joskus saattaisi käydä sellainen näköala, että todetaan, että näitä rahoja, mitkä tässä säästyvät, ei ollakaan valmiita enää ohjaamaan tänne vaan on jonkinlainen punakynä taas jossakin budjettikeskustelussa jossain vaiheessa olemassa.

Tästä ei ole näyttöä mutta epäily kyllä. Tämän osalta perusteet ovat olleet kevyenlaiset kuitenkin olemassa. Tähän voisi vielä todeta, että voimaantulosäännöksen osalta, niin kovin vaikea kuin alkupäässä tuntui olevankin tämän asian ymmärtäminen, mitä se olisi tehnyt ja tarkoittanut kaikkine ylimääräisine kokouksineen, nämä perusteet ovat joutuneet vähän outoon valoon. Mutta hyvä näin.

Valiokunta on mielestäni onnistuneesti onnistunut työstämään hallituksen esityksen sinänsä, mikä oli yksinkertaisen näköinen ja selkeä, mutta sen jälkeen kun tämän mietinnön lukee tässä asiassa, moni asia on muuttunut ja moni asia on tullut tähän myöskin lisää. Voi vain todeta sen ristiriitaisuuden, millä pohjalla tätä keskusteluakin täällä on käyty ja käydään, ja tämän sisällön muuttumisen muutamien pykälien osalta, että vaikea pala on ollut olemassa. Yleensä tällaisissa asioissa, missä kovin laaja asiantuntemus ei yleensäkään ole olemassa juuri minkään harrastajan ja harrasteen kohdalla, kun osittain harrasteesta kuitenkin pitkälti on kysymys, tulee usein tällaisia ristiriitatilanteita. (Ed. Nepponen: Kyllä asiantuntemusta oli riittävästi!)

Erinomaisen hyvä on tämä hallinnon siirtymäsäännös. Kun ed. Nepponen toteaa, että asiantuntemusta oli riittävästi, muistutan tässä asiassa vain sellaisesta aiheesta, että kun tämän siirtymäsäännöksen osalta keskusteltiin useassa eri paikassa, siinä vaiheessa tuntui siltä, että ei kovin paljon valiokunnan jäsenillä ymmärtämystä siirtymäsäännöksen tarpeellisuuteen ollut olemassa. Kun se perille meni, asiantuntemusta on siltä osin ollut riittävästi valiokunnassa, että on opittu ymmärtämään ja tietämään, mikä siirtymäsäännöksen tarve ja merkitys on ollut ja kuinka tarpeellinen se on ollut nimenomaan kustannussäästöjen osalta.

Valiokunta on mielestäni vahvasti ja onnistuneesti ottanut osaa ja kantaa metsästyslain 26 §:n kohdalta, missä todetaan hirvien kohtuullisesta tasosta, kohtuullisesta määrästä. Mielestäni ymmärtäen ja tietäen, kuinka vaikea on ollut näitä sanoja kääntää, onko se kohtuullinen alhainen, tarpeellinen, välttämätön tai jokin muu, tähän on löytynyt tämä kohtuullinen taso nimenomaan liikenneturvallisuusnäkökohtien huomioon ottamiseksi. Mielestäni, kun liikenneturvallisuus on tähän vahvana nähty, olisi myöskin voitu nähdä siinä samassa paikassa maa- ja metsätalouden vahingot ja oikeastaan voisi lisätä siihen kolmantena vielä puutarhataloudenkin vahingot, jotka sisältyvät kyllä maatalouteen. Sen pohjalta tämä ei ole ongelmaton sielläkään, jolloin hirvikanta on tarve säilyttää sillä tasolla, että se on kohtuullinen ja ymmärrettävissä oleva niin, että minimivahingoilla saadaan optimihyöty. Tässä mielestäni on osittain onnistuttu, osittain ei.

Kun tätä hallintoa siltä osin olen miettinyt ja kokenut, itse joskus jo 30 vuotta mukana olleena, mielestäni oli täysin yksinkertaisen selvää, että tässä kuultiin liikenneviranomaisia sekä metsätalouden harjoittajien etujärjestöjä, niitä viranomaisia ja luottamushenkilöjoukkoa, ja sen osalta on löytynyt ainakin Kymen riistanhoitopiirissä semmoinen optimaalinen taso, missä kaikki ovat jollakin lailla toisiansa ymmärtäneet. Valitettavasti vain on niin, että hirvitutkimus ei ole vieläkään pystynyt selvittämään sellaisia menetelmiä, millä kannan ennustettavuus olisi järjestyksessä ja kunnossa, kunnossa varsinkin niin, että voitaisiin nähdä, mikä kanta on seuraavana syksynä taikka sitä seuraavana, ja voitaisiin tehdä pitemmän aikavälin ohjelma kannan säilymisen kohdalta. Tässä mennään tavallaan sellaisessa oravanpyörässä, että välillä mennään liian alas, välillä liian ylös. Tämä syksy näyttänee nyt, kun tämä huippumäärä tulee metsästettyä, että eiköhän tämä järjestykseen tule. Paikoittaisia eroja kuitenkin on olemassa.

Tässä on syytä muistuttaa sellaisesta aiheesta, että hirvi on luonnoneläin. Se lisääntyy luonnon kaavojen ja menetelmien, todenperäisten asioitten, perusteella, ja siltä osin näyttää niin, että ihmisen käsi ei riitä sen ohjaamiseen ja säilyttämiseen. Siltä osin tapahtuu tämmöisiä hyppäyksiä suuntaan ja toiseen. Sinänsä ymmärrän erinomaisen hyvin, että valiokunta on ottanut tämän asian esille ja kokee huolta myöskin liikenneturvallisuuden osalta. Metsästäjän näkemyshän on tietysti, että halutaan metsästää maksimimäärä, se, minkä kohtuullinen, kestävä taso edellyttää.

Rouva puhemies! Kokonaisuudessaan tässä puheenvuorossa keskityn nyt kuitenkin tähän hallinnon uudistukseen. Historian osalta voisi todeta, että vuoden 62 metsästyslaissa ja pitkälti sen jälkeen oli riistanhoitoyhdistysten osalta sellainen malli olemassa, että hallituksen toimikausi oli kolme vuotta, puheenjohtaja oli erovuorossa vuosittain ja tämä kolme vuotta tapahtui niin, että kolmasosa oli aina hallituksesta vuorollaan erovuorossa. Tämän osalta syntyi sellainen jatkuvuuden periaate, että koskaan ei ollut epäselvää se, kuka vastaa ja mistä vastaa.

Vuoden 93 metsästyslain mukaan, mikä nyt tällä kertaa on muutaman pykälän osalta vain remontissa, syntyi tapa ja tulkintatapa tähän asiaan, kun laissa todetaan, että hallituksen toimikausi on kolme vuotta, ja näitä muita säännöksiä siitä asiasta ei löydykään. Maa- ja metsätalousministeriö totesi tämän jälkeen ohjeessaan, että kun hallitus on erovuorossa, niin valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ja ohjeisti tämän asian Metsästäjäin Keskusjärjestön kautta niin, että kun riistanhoitoyhdistysten osalta vuosikokoukset ovat helmi—maaliskuulla, helmi—maaliskuulla valitaan uusi hallitus, minkä toimikausi alkaa sitten seuraavan vuoden alusta. Tälläkin kertaa riistanhoitoyhdistysten osalta on sellainen tilanne, että viime kevättalvella vuosikokouksessa valitut uudet hallitukset ja puheenjohtajat, joiden kolmevuotinen toimikausi alkaa 1.1.2003, ovat parhaimmillaan olleet kymmenen kuukautta siellä reservissä. Kaikkein pahimman vaihtoehdon mukaan koko hallitus saattaisi olla ollut vaihtunut aivan uudeksi, jolloin olisi tällainen kahden hallituksen kausi, missä vanha hallitus toteuttaa päätöksiä, uusi odottaa, mitä käy ja syntyy. Onneksi tämä metsästäjäjoukko on kovin yksimielistä useimmiten olemassa ja tällaista, että ne kaikki vaihtuisivat kerralla, on ani harva tapaus ja harvoin tapahtuu.

Sen pohjalta katson, että tästä lähtökohdasta, että ei ole tietoa, milloin hallituksen toimikausi alkaa ja kuinka tämä toimii, pitäisi päästä eteenpäin. Tämän tyyppinen kikkailu, missä voidaan ohjeistaa ministeriön taholta toimikauden alkaminen satunnaisesti ja sattumanvaraisesti, pitäisi jollakin lailla sitoa myöskin pykälätasolla sen muotoiseksi, niin kuin tämä perustarkoitus ja -ajatus on olemassa.

Kun metsästyslain 66 § on nyt käsittelyssä ja auki, mielestäni eduskunnan on tehtävä hyvä ja tarkoituksenmukainen lakipykälä ja lainmuutos tähän asiaan. Siltä osin tämä esitykseni ja puheenvuoroni nojaa tähän asiaan. Tässä on yleensäkin nähtävä sellainen asia, että metsästäjien ja alan harrastajien tahdon kunnioittamista pitäisi korostaa ja nähdä tärkeänä myöskin eteenpäin ja rakentaa sellaiset pykälät, että tämä tahto myöskin tulee toteutettua tässä asiassa.

Sen osalta tässä yleiskeskustelussa jo, rouva puhemies, esitän, että metsästyslain 66 §:n 3 momentti saa sellaisen lisäyksen, että hallituksen toimikausi alkaa valintakokousta seuraavan kalenterikuukauden alusta, muuten pykälä sellaisena kuin se on tässä asiassa olemassa. Tämän esityksen muoto, minkä esityksen tulen uudistamaan yksityiskohtaisessa käsittelyssä, on omittu nimenomaan siirtymäsäännöksen osalta, jossa todetaan "seuraavan kalenterikuukauden alusta".

Voi olla niin, että jos vuosikokous on kuukauden viimeinen päivä, se alkaa seuraavana päivänä tässä asiassa, jolloin tältä osin tämä näköala, mitä valiokunnan puheenjohtaja perjantaina täällä totesi, että normaali peruste on, että hallituksen toimikausi alkaa heti valintakokouksen jälkeen, olisi vielä luontevampi. Mutta kun katsoin, ettei ole mahdollista, että se saisi täällä ymmärtämystä, omin tämän muodon siirtymäsäännöksestä, mikä ei mikään erityisen vieras muoto ole muutenkaan tämän asian puitteissa olemassa. Tiedän, että tällaisesta asiasta on keskusteltu niin ministeriö- kuin keskusjärjestötasollakin ja metsästäjät ovat tällaiseen valmiita, koska se on huomattavasti miellyttävämpi kuin se, että se alkaisi seuraavan vuoden alusta.

Näiden vastuukysymysten osalta ei ole ongelmaa olemassa, että se alkaa mahdollisimman nopeasti. Jos jotain tilinpidollisia vastuukysymyksiä syntyy ja tulee, mielestäni nämä voidaan välitilinpäätöksellä hoitaa ja panna järjestykseen paremmin kuin että odotetaan jopa kymmenen kuukautta, milloin hallituksen toimikausi alkaa.

Tässä asiassa voisi esittää esimerkin noin kansanomaisesti, että eduskuntatasolla tämä asia olisi helppo ymmärtää, jolloin tästä löytyy aika läheltä esimerkki, kun mennään asiaa vähän eteenpäin: Kun ensi maaliskuussa on eduskuntavaalit, niin jos toteutettaisiin sellaista tapaa kuin tämän osalta lainsäädännön pohjalta on tässä asiassa tehty ja käytännön toimissa on tehty, valittaisiin maaliskuussa uusi eduskunta, mutta vanha, erittäin hyvä eduskunta istuisi vielä ensi vuoden loppuun ja sitten vuoden 2004 alusta alkaisi toimia uusi valittu eduskunta. Kyllä vain luulen, että olisihan tämä aika mahdoton ja mahdottoman tuntuinen järjestelmä. (Ed. Vistbacka: Hyvä se meille on!) — No, tältä osin, ed. Vistbacka. Niin kuin sanoinkin, tämä hyvä ja erityisen onnistunut eduskunta olisi varmasti meille hyvä, mutta tuskin äänestäjien tahto sen tyyppinen olisi olemassa. Niin myöskin riistanhoitoyhdistystasolla tämä asia on vähän samanlainen olemassa.

Tässä voi vielä todeta, kun viikonvaihdekin on todettu ja nähty, että täällä on jollakin lailla nähtävissä sellainen junttaus tälle asialle, että maa- ja metsätalousministeriön suuret lonkerot ovat tämän asian tavanneet kiinni ja mielellään näkevät, että mitään muutoksia ei tähän asiaan pidä tehdä eikä tämän asian puitteissa pidä mitään lausua. Mutta kyllä näen niin, että eduskunta on lainsäädäntötyössä sellainen elin, jonka tahtoa myöskin maa- ja metsätalousministeriön tulisi kunnioittaa. Tämän pohjalta katson, että tämä asia pitää myöskin eduskunnassa puida ja käsitellä.

Rouva puhemies! Yleensäkin tässä metsästäjäorganisaatiossa on nähtävissä, että ne ovat itsenäisiä, lainsäädäntöön perustuvia järjestöjä ja yhdistyksiä, niin Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit kuin riistanhoitoyhdistyksetkin, mutta ne ovat erittäin tiukasti peukalon alla, sellaisen peukalon alla, mitä maa- ja metsätalousministeriöstä ohjataan ja tehdään. Muistan vanhastaan sellaisen näkemyksen Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajainkokouksesta, joka tälläkin kertaa sattuu tulevaan viikonvaihteeseen, että siellä ministeriön osastopäällikkö ennen sanoi, että saattehan te täällä puida ja päättää mitä tahansa, mutta ministeriöhän se ratkaisee, miten tämä asia toteutuu ja käy. Siltä osin katson, että eduskunnan on myöskin näytettävä tässä asiassa jonkinlainen kaapinpaikka ja pantava järjestykseen niin kuin hyvä tulee ja niin kuin tämä kenttä, kansa ja myöskin lainsäätäjä tässä asiassa tahtoo ja haluaa.

Tapio  Karjalainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon kommentti tämän kiistellyn 26 §:n kohdalta. Ed. Seppo Lahtela, valiokunta oli yksimielinen siitä, että se ei puhu suhteellisuudesta hirvieläinkannan kohdalla vaan siitä, että on huolehdittava siitä, että se ei vaarannu. Toisaalta sanotaan: "hirvieläinten aiheuttamat vahingot". Siinä on "vahingot", mikä kattaa kyllä kaikki vahingot. Se, että siellä sen jälkeen tulee liikenneturvallisuus kohtalaisen voimakkaasti, on toinen asia. "Kohtuullinen" oli se kiistanalainen sana, onko se "alhainen" vai "kohtuullinen taso". Mielestäni sen pitää olla "alhainen taso" siellä, mihin pyritään.

Timo Kalli /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela peräänkuulutti asiantuntemusta. Valiokunta lähti siitä, että kun on keskusjärjestön edustajakokous, johon riistanhoitoyhdistysten ja -piirien edustajat kokoontuvat, heidän itse pitäisi voida päättää siitä, minkälainen on se johtosääntö, millä tavalla nämä valinnat tapahtuvat ja miten ne saatetaan voimaan. Sen tähden minusta on hyvä, että kunnioitetaan asiantuntemusta eikä eduskunta sanele sitä, miten tämä asia toteutuu, vaan metsästäjät itse voivat päättää sen, miten he organisoituvat.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallaan kysymykseni ensi osa on täsmälleen sama kuin ed. Kallin äskeinen kommentti.

Toisekseen, kun Hesari kysyi meiltä kaikilta kansanedustajilta, mikä on tämän vaalikauden suurin saavutus, ehtikö ed. Seppo Lahtela ilmoittaa tämän muutoksen suurimmaksi saavutuksekseen?

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti, kun itse en ole maa- ja metsätalousvaliokunnassa, on hieman vaikea kommentoida, mutta puuttuisin ed. Seppo Lahtelan liikenneturvallisuusosioon lähinnä siltä osin, että itse ymmärtäisin valikoidun hirvenmetsästyksen aika tehokkaaksi. Tänä syksynä on nähty, että alueellisesti joillakin alueilla on hyvin paljon ja joillakin ei lainkaan. Eli harkinta pitäisi pystyä myöskin niin sanotun hirvipankin kautta hoitamaan aika pitkälle.

Mutta sitä minä en voi ymmärtää koskaan, että esimerkiksi sellaiset liikenneonnettomuudet, joissa on ihmishenkien menetys, voisivat olla koskaan "kohtuullisella tasolla", että koskaan pitäisi edes pyrkiä siihen, että hirvionnettomuuksissa, joissa menehtyy ihmisiä, voidaan edes puhua "kohtuullisesta tasosta", vaan mielestäni aina silloin pitää sanoa, että "mahdollisimman alhainen taso" tältä osin. Alueellisesti näihin pystytään puuttumaan. Tältä osin pidän hieman arveluttavana, jos näissä asioissa puhutaan "kohtuullisesta tasosta".

Seppo  Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin valiokunnan puheenjohtajalle ed. Kallille, että tässä on nimenomaan metsästäjien tahdon ja toiveitten kunnioittamisesta kysymys, ja kun metsästäjien toiveita ei ole tässä asiassa kunnioitettu nimenomaan maa- ja metsätalousministeriön taholta, niin mielestäni pitäisi kunnioittaa ja saattaa tämä sellaiseen muotoon, että tämä asia myöskin toimii niin kuin metsästäjät haluavat.

Ed. Pulliaiselle vastaisin, että en ole vielä vastannut siihen Helsingin Sanomien kysymykseen, mutta kun tässä näin hyvä vihje tuli, niin katsotaan, löytyykö mitään parempaa, mutta en ole aikonutkaan vastata siihen näillä eväillä vielä.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Tässä lakiesityksessä todella tavoitteena oli tehostaa riistanhoito-organisaatiota, ja se on pitkälti myöskin viranomaistyötä. Se on tiukan tulosohjauksen alaisena. Totta kai toimitaan myös itsenäisten yhdistysten puitteissa, mutta ne saavat ohjeita maa- ja metsätalousministeriöstä, mikä on hyväksyttävä, koska tavoitteita on hyvin paljon niin riistakannan hoidossa kuin myöskin sen sääntelyssä.

Toteaisin ed. Lahtelalle, että luonto se on, joka tikanpojankin puuhun ajaa. Näin se myöskin kyllä lisääntyminen käy siellä luonnonlakien mukaisesti. Ei siihen mitään erikoisia menetelmiä tarvita. (Ed. S. Lahtela: Ilmoista se on kiinni!) — Vähän ilmoista, pikkuisen, niin se on meillä itse kullakin.

Valiokunnan käsittelyssä pyrittiin asioita yksinkertaistamaan ja mielestäni päädyttiin aika hyvään lopputulokseen. Se, että hirvieläinvahingot saivat näinkin suuren huomion tässä lakiesityksessä, johtuu juuri niistä suurista vahingoista, jotka tulevat niin metsän osalle kuin myöskin liikennevahingoissa.

On aivan paikallaan, että siihen kiinnitettiin huomiota, millä tavalla riistanhoitopiirit määritellessään kaatolupien määrää käyvät neuvotteluja. Todettiin, että lakiin tulee velvoite neuvotella, mutta katsottiin enemmistön kantana, ettei enää kasvatettaisi organisaation suuruutta. Valitettavasti sitten jouduttiin vähän ideologisiinkin keskusteluihin, ketkä edustavat Metsästäjäin Keskusjärjestössä metsästäjiä, ja tältä osin on erilaisia mielipiteitä. Minusta kuitenkin tässä on päästy siihen tavoitteeseen, että on pelkistetty organisaatiota. Uskon, että toiminta myöskin tehostuu ja myöskin kaikki säädökset, joilla uusi hallinto astuu voimaan, ovat sellaisia, että ne täyttävät myöskin metsästäjien odotukset.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki käytti perjantaina siinä määrin reippaan puheenvuoron ja sen päälle vielä varsin reippaan julkisuuteen ulostulon tämän mietinnön johdosta, että ansaitsee tulla käsitellyksi tässä vähän yksityiskohtaisemmin.

Tämä varsinainen ydinkysymys liittyy siis 26 §:ään ja siinä siihen, millä tavalla pyyntilupien määrä mitoitetaan.

Silloin kun vuonna 93 tätä metsästyslakia kokonaisuudistuksen puitteissa säädettiin, tämä kohta sai sen muodon, että "Pyyntilupia myönnettäessä on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla". Toisin sanoen vaihtoehtona jo silloin oli, kun tiedetään, että on vahinkoja hyvin monenlaisia, että siinä olisi sanat "alhaisella tasolla", joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että tason alhaisuudesta tulisi silloin vahinkotapauksissa syytteenvarainen asia, myöskin kanneasia alioikeuteen ja myöskin vakuutusoikeudessa jnp.

Jos näin kävisi, sehän merkitsisi sitä, että riistanhoitopiirin hallitus, joka on sen ratkaisun tehnyt pyyntilupien määrästä, olisi tässä se niin sanottu potentiaalinen syyllinen. Vielä jos tämä kirjoitettaisiin "mahdollisimman alhaisella tasolla", niin vielä varmemmin joka ikisessä vahinkotapauksessa etsittäisiin syyllisyysastetta myöskin käräjäoikeuden kautta.

Kun sitten päädyttiin tähän "kohtuullisella tasolla", niin syy oli tietysti siinä, että nämä asiat ratkaistaan korvausmenettelyjen kautta ja pyritään sitten, mikä koskee liikenneturvallisuutta, liikenneturvallisuutta edistämään kaikin mahdollisin tavoin maanteillä ja teillä ylipäätään sillä tavalla, että pystytään hirvikolarit välttämään. Vaikka meillä olisi jäljellä metsästyslain vastainen tilanne elikkä kanta olisi lähes sukupuuttoon kuolemisen tasolla, siitä huolimatta se viimeinen hirvikin voisi olla liikenneonnettomuuden uhri. Meillä on tilanteita historiassa, kun meillä oli muutama kymmen sutta maassa, niin siitä huolimatta vuodessa yksi kaksi sutta jäi auton alle. Toisin sanoen tässä katsannossa absoluuttinen raja on sellainen, että tällaista eläinkantaa, joka on näin ongelmallinen tässä suhteessa, ei ole olemassakaan.

Se taas kuitenkin on sekä Euroopan unionin säädösten että metsästyslain kestävän käytön säännösten vastainen tila. Toisin sanoen siinä on jouduttu tekemään tämmöinen kompromissi, mutta liikenneturvallisuusmielessä välineistö on olemassa siihen, että liikenneturvallisuutta pyritään maksimoimaan muilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Siinä eräs keino on pyyntilupien avulla säädellä kanta sellaiseksi, ettei se myöskään ole kohtuuttoman suuri. Sellainen tilanne tässä juuri pääsi muodostumaan, että kanta oli todella päässyt liian suureksi. Voi jopa olla niin, että tämän syksyn jahdin päätyttyä todetaan, että se on vieläkin eräillä alueilla selvästi liian runsas, ja sen takia sitä joudutaan pienentämään. Tämä on todennäköisesti tilanne, mutta siihen tämä nykyinen metsästyslaki antaa instrumentit käyttöön.

Jos ajatellaan, että liikenneturvallisuuden edistämismielessä olisi, niin kuin valiokunnassa ehdotettiin, lisätty riistanhoitopiiriin yksi hallituspaikka liikenneturvallisuutta edistävälle taholle, sehän olisi merkinnyt sitä, että hän olisi ollut yksi kuudesta tai yksi yhdeksästä, jos muusta ei olisi pienennetty, elikkä siis hyvin selvä vähemmistö. Siis ääritapauksessa olisi yhdistetty malli, että on liikenneturvallisuutta edustava jäsen siellä riistanhoitopiirin hallituksessa ja sitten 26 §:ssä tämä "vahingot pidettävä mahdollisimman alhaisella tasolla", ja siitä olisi seurannut, että asianomainen henkilö ei olisi pystynyt tosiasiallisesti muuta kuin verbaalisesti vaikuttamaan siihen pyyntilupien määrään ja sitten joutunut potentiaaliseksi kohteeksi, että joutuu käräjäoikeuteen tästä ratkaisusta. Tätä minä pidän kohtuuttomana tilanteena. Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita, joissa pitää kokonaisvaltaisesti asioita tarkastella. Sen minä ymmärrän, että tarvetta politiikantekoon on, koska vaaleihinhan ei ole enää kovin monta päivää jäljellä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Metsästyslain muuttamisesta muutama havainto ja huomio. Nythän hallituksen esitys lähtee hyvin pitkälle siitä, että Metsästäjäin Keskusjärjestön riistanhoitopiirin hallitusten jäsenten lukumäärää pienennetään tavoitteena se, että toiminta tehostuu ja muodostuu tuloksellisemmaksi, ja toisaalta, että riistanhoitoyhdistysten johtokunnat muutetaan hallituksiksi.

Minusta maa- ja metsätalousvaliokunta on varmasti näissä hallinnon järjestämiskysymyksissä päässyt sen kaltaiseen tulokseen, että nämä hallituksen esityksessä esitetyt tavoitteet tulevat kohtuullisen hyvin toteutumaan. Mutta ennen kaikkea selvää on ollut se, että valiokunnankin käsittelyssä hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat nousseet hyvin keskeisesti esille, vahingot niin metsätaloudelle kuin myöskin liikenteelle. Siinä suhteessa minusta on erittäin hyvä, että täällä on käyty tätä asiaa varsin paljon läpi ja että liikenteen vahinkojen osalta nyt valiokunta on päätynyt 26 §:n osalta siihen, että hirvilupia myönnettäessä kuullaan alueellisia liikenneturvallisuudesta vastaavia viranomaisia. Minä uskon, että tätä kautta tulee tiedoksi, minkälaiset liikennevahingot alueella on ollut, ja sitä kautta myöskin hirvikantaan voidaan hyvin merkittävästi vaikuttaa.

Toisaalta myöskin pidän erinomaisen hyvänä sitä, että maanomistajien edustus on nyt tullut selvästi esille riistanhoitopiirien hallituksiin ja sitä kautta myöskin se taho eli metsänomistajat ja maanomistajat, jotka kokevat metsävahingot, pääsevät keskusteluun mukaan näistä metsävahingoistaan ja sitä kautta myöskin vaikuttamaan myönnettävien lupien määrään. Tämä on ollut välttämätöntä.

Sitten on valiokunnassa tullut esille vahinkojen määrä, onko se kohtuullinen vai onko se alhainen liikenneonnettomuuksien osalta. Tietysti yleinen tavoite on se, että se on mahdollisimman alhainen, mutta on muistettava nämä korvausnäkökulmat, jotka täällä valiokunnan puheenjohtaja ja lukuisat valiokunnan jäsenet ovat nostaneet esille, että korvausvastuun määrittely vakuutusjuridiikan kannalta on edellyttänyt tämän kohtuullinen-sanan valintaa vahinkojen arvion määrään, ja siinä mielessä tämä tietysti on hyväksyttävissä, jos sillä tällaiset juridiset perusteet on olemassa. Tietysti voidaan kysyä sitä, onko kohtuullisuudella koskaan alarajaa. On varmasti kohtuullista, että vahinkoja ei tapahdu, ei metsässä eikä liikenteen piirissä. Sillä tavalla uskon, että tästä sananvalinnasta ei ole syytä saada aikaan mitään sen suurempaa näkökulmaa, olkoonkin, että vastalause valiokunnan mietintöön on jätetty.

Ed. Seppo Lahtela on tuntenut syvää huolta 66 §:n osalta siitä, miten riistanhoitoyhdistysten hallitusten toimikausi alkaa valinnan jälkeen. Siirtymäsäännös määrittelee tietysti tuon toimikauden alkamisen välittömästi ensimmäisen valinnan jälkeen, mutta miten se tapahtuu sen jälkeen? Täällä valiokunnan puheenjohtaja on esittänyt näkemyksen, että näissä vahvistettavissa johtosäännöissä Metsästäjäin Keskusjärjestö antaisi siitä tarkemman ohjeen. Minä uskon, että se toimii sitä kautta. Mielestäni tietysti 66 §:n 3 momentin loppuun olisi hyvin voinut kirjata säännöksen siitä, että riistanhoitoyhdistyksen hallituksen toimikausi alkaa valinnasta ja päättyy seuraavaan yhdistyksen kokoukseen, mikä olisi ollut hyvin luonteva näkökulma tässä asiassa, mutta kun se on nyt jäänyt sinne kirjaamatta, toivotaan, että tämä toteutuu sitten yhdistyskokousten käytännön kautta ja tulee toimimaan niin kuin tässä on ajateltu.

Joka tapauksessa hirvet ovat osa meidän monimuotoista luontoamme. Siinä mielessä on välttämätöntä, että me luomme edellytykset tietysti hirvikannan elämiselle, ololle ja sille, että me voimme metsästää hirviä, mutta toisaalta kantojen määrittelyn ja säätelyn on tapahduttava tavalla, joka on sopusoinnussa kestävän käytön, kestävän kehityksen ja syntyvien vahinkojen kanssa. Siinä mielessä toivon, että tämä valiokunnan mietintö luo edellytykset sille, että me pääsemme hirvikannan sääntelyssä siihen tulokseen, joka on meidän yhteinen tahtomme, elikkä vahinkoja ei synny liikenteessä eikä metsätaloudessa, mutta kantaa on kuitenkin jossain määrin aina metsästäjille metsästettävissä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Mennään suoraan asiaan. Tässä nämä samat asiat, mitkä ovat pyörineet edellisessä puheenvuorossa, ovat ne ongelmakohdat.

Ihan heti tähän 26 §:ään. Siltä osin kuin itse valiokunnassa olin, en ainakaan kuullut missään vaiheessa, että asiantuntijat olisivat puhuneet mistään juridiikasta, siitä, jotta tässä olisi juridisesta ongelmasta kysymys. Enemmänkin edustajien keskuudessa käytiin tämmöistä keskustelua. Nimittäin jos puhutaan alhaisesta tasosta tai kohtuullisesta tasosta, niin alhainen tasohan ei tarkoita nollatoleranssia, että pitää olla niin, että ei tule yhtään vahinkoa, vaan tavoitteena on alhainen taso. Sitten jos puhutaan kohtuudesta, niin se jättää sillä tavalla sen juuri, pitääkö varta vasten pitää vahinkoja korkeammalla tasolla. Se voi tarkoittaa juuri näin. Silloin molemmissa tapauksissa, jos mennään käräjiin, siinäkin tapauksessa, jos tässä lukee alhaisella tasolla, joku voi väittää, jotta tämä on liian korkea taso, tai yhtä hyvin, jos lukee kohtuullinen taso, että tämä on liian korkea taso, jos on vahinko sattunut. Näissä molemmissa tapauksissa yhtä hyvin joku voi väittää, että se on liian matala taso, mutta kuitenkaan ei näissä ilmauksissa niin isoa eroa näyttäisi olevan, että tässä voitaisiin sen takia jättää se mielikuva tässä lainsäädännössä, jotta annettaisiin se viesti, jotta pitääkin sattua vahinkoja. Se on sallivampi muoto. Eli jos ruumiita on tullut liian vähän, kun pitää joka vuosi kuolla vähintään 20 henkeä tai mikä se luku sattuu olemaan, jotta onpas vähentynyt tänä vuonna sitten. Se on se ikävä viesti tässä.

Sitten toinen asia, joka koskee vastalausetta 1 täällä. Olen nimittäin sitä mieltä, kuten äsken ensin puhuin, että ehdottomasti kannatan sitä vastalausetta 2, jossa esitetään tämä "alhainen" taso.

Sitten vastalauseessa 1 on kuvattu se, jotta keskusjärjestön edustajakokoukseen kuuluisi molempien merkittävien valtakunnallisten metsästäjäjärjestöjen edustajat, ja aikanaan sitten, kun tämä tulee yksityiskohtaiseen käsittelyyn, tulen kannattamaan tätä ed. Matti Kankaan tekemää vastalausetta.

Sitten ed. Seppo Lahtelan käyttämä puheenvuoro: Itse mietin vaan, että jos asia on niin kuin ed. Seppo Lahtela väittää, jotta riistanhoitoyhdistyksen hallituksen toimikausi alkaisi seuraavan vuoden alusta, (Ed. S. Lahtela: Tosi on!) niin aika omituinen tulkinta, jos se kerta on käytössä jossakin. Siinä ei kyllä päätä eikä häntää ole. Sehän tarkoittaisi nyt, jos tämä ed. Seppo Lahtelan esitys ei menisi läpi, että seuraavan vuoden alusta tämä hallitus lähtee työskentelemään, jolloin tässä ei oikeastaan muuta voisi kuin kannattaa aikanaan, kun tämä tulee yksityiskohtaiseen käsittelyyn, koska on järkevää, että se lähtee silloin välittömästi seuraavan kuukauden alusta, niin kuin tämä esitys kuului, jolloin siinä jää sitä järjestelyaikaa, joka on normaalijärjestöissä käytössä, eikä nyt lähes koko pitkää vuotta olla vanhan hallituksen varassa. Jotenkin omituinen järjestelmä, jos näin on, mutta tässä ilmeisesti viisaammat veljet ja kokeneemmat metsästäjät sitten kertovat, mikä on totuus näissä riistanhoitoyhdistyksissä tämän käytännön osalta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitykseen on jätetty kaksi vastalausetta. Minun tekemäni vastalause koskee keskusjärjestöjen hallituksen jäsenten valintaa. Katson, että metsästyslain 59 a §:n tulee mainita, että molemmat valtakunnallisesti merkittävät metsästysjärjestöt ovat edustettuina keskusjärjestön hallituksessa, Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ja Suomen Metsästäjäliitto. Ajatuksena on se, että pyyntilupia myönnettäessä kiinnitettäisiin riittävästi huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakautumiseen. Taustalla on huoli maattomien ihmisten metsästysmahdollisuuksien turvaamisesta.

Ed. Rajamäen vastalauseessa esitetään muutosta, että Liikenneturvan edustajat olisivat mukana riistanhoitopiirin hallituksessa, koska hirvet aiheuttavat liikenteessä kuolonkolareita ja vahinkoja. Näillä perusteilla kannatan ed. Rajamäen tekemää vastalausetta.

Pykäläkohtaisessa käsittelyssä tulen tekemään näistä esitykset.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän esillä olevan metsästyslain yhteydessä esille noussut liikenneturvallisuuskysymys on yhtä lailla asioiden hoitoa ja politiikan tekoa kuin kaikki tämän talon päätettävät asiat. Itse asiassa tämä on ollut viime vuosina aiheellisesti pidempään jo tässä talossa esillä, ei tietysti tässä salissa niin paljon, koska metsästyslakia ei täällä joka viikko käsitellä, mutta muun muassa valtiovarainvaliokunnassa on ainakin kahteen valtiovarainvaliokunnan budjettimietintöön, myönnän, osittain minun taholtani ja sitten yksimielisesti, kirjattu näkemyksiä liikenneviranomaisten ja muun muassa maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten yhteistyön tiivistämisestä liikenneturvallisuusmielessä hirvivahinkojen vähentämiseksi. Se on kahdessakin ihan 99 alkaneen kauden budjettimietinnössä kirjattu. Itse asiassa tästä myöskin on eduskuntakyselyjä tässä matkan varrella tehty ministeri Hemilän aikana siitä, mihin toimenpiteisiin ministeriö ryhtyy näiden viranomaisten yhteistyön tiivistämiseksi, koska meillä on ongelma se, että tässä vähän niin kuin sählää metsäkeskus tahollaan, liikenneviranomaiset tahollaan ja sitten on tämä metsästyslainsäädännön oma päätöksenteko tahollaan. Ei riittävää vuorovaikutusta kuitenkaan ole ollut havaittavissa. Itse asiassa tämä kaatomäärien kasvuhan perustuu aika pitkälti ministeri Hemilän ja hallitusvastaavien muun muassa erääseen keskusteluun, jossa ed. Pulliainenkin silloin ansiokkaasti mukana oli. Olimme täysin yksimielisiä, että tähän on puututtava, ja väitän, että tämä hirvikaatojen määrän nousu aika pitkälti sieltä poliittisesta keskustelusta myöskin tuli esille.

Tilannehan on sillä tavalla, että tämä on vakava asia senkin takia, että meillä on vuonna 2000 ollut 4 586 onnettomuutta hirvieläinten johdosta. Määrä oli kaksinkertainen vuoden 1994 lukuun nähden. Tämä osoittaa, että tässä on selvästi tapahtunut voimakas muutos. Esimerkiksi kun Vaasan tiepiirin hirvionnettomuuksien kustannuksia tieliikenteessä ja Tiehallinnon onnettomuusrekisteristä katsoo, niin kun vuonna 94, samoin 93, puhuttiin noin 6 miljoonan euron vuositasosta, se määrä on 17,3 miljoonaa euroa eli kolminkertainen vuonna 2001. Tämä on nyt vain yksi tiepiiri, Vaasan tiepiiri, mutta tämä kuvaa sitä, että tilanne on todella vakavasti kärjistynyt. Tähän on puututtava juuri sen takia.

Metsävahinkojen osalta taimikkopuolella arvioidaan metsäinventoinneissa 5—8 prosenttia olevan hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja. Nämähän korvataan verovaroista metsänomistajille. Tässäkin yhteydessä haluan sanoa, että sosialidemokraatit eivät voi hyväksyä sellaista lähestymistapaa, että metsänomistaja, joka ei anna maitaan hirvenmetsästykseen, voi saada vielä taimikkovahingoista hirvivahinkokorvauksia valtion verorahoista. Kyllä joku vastuu pitää olla myöskin metsän- ja maanomistajalla.

No, maanomistajan näkökulmaahan tässä lisättiin. Nimenomaan porvariedustajat halusivat vielä tänne riistanhoitopiirin hallitukseen lisätä sitä, mutta eivät olleet vastaavalla tavalla valmiita liikenneturvallisuusviranomaisen edustajan lisäämiseen sinne riistanhoitopiirin hallitukseen. No, kun saatiin lakiin kuitenkin velvoite siitä, että on kuultava liikenneturvallisuusviranomaisia, niin se oli tietysti tyhjää parempi, koska eihän se yksi pääsky kesää tee siellä hallituksessa paikalla ollen, vaikka olisi ollut kuitenkin korostamassa liikenneturvallisuuslähestymistapaa paremmin.

Nimenomaan tämä 26 §:n muotoiluhan alun perin hallituksen esityksessä oli vielä kammottavampi. Sehän lähti siitä, että "hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu" sekä että on "pyrittävä siihen, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla". Se oli pyrkimistä siihen, ja tämä priorisoituu tietysti siten, että metsästyksen näkökulma on ensisijainen. Totta kai hirvieläinkantakin on turvattava, eihän siitä kukaan ole toista väittänyt, mutta kyllä tämä liikenteen turvallisuusongelma ja se kärjistynyt turvattomuus tuolla maanteillä — vaikkakin se johtuu varmaan ajotavoista ja monista muistakin ja liikenteen kasvusta — kiistatta johtuu siitä, että on päässyt hirvikanta liian suureksi. Tämä turvallisuusnäkökohta vaatii hirvikantojen voimakkaampaa säätelyä ja voimakkaampaa liikenneturvallisuusnäkökohtaa mukaan, niin että kun hirvieläinkannasta päätetään, otetaan myös velvoittavampi vastuu eri viranomaisten yhteistoiminnalla siitä, että onnettomuudet pitää saada alhaiselle tasolle, ei "kohtuulliselle tasolle" vaan "alhaiselle tasolle".

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että metsäkeskusten viranomaiset joutuvat voimakkaammin miettimään tien vierustoja, näkyvyyttä, tässä mielessä turvallisuutta. Mitä se merkitsee tieviranomaisille? Kenties vaarallisimpiin paikkoihin 12 000—20 000 euroa per kilometri maksavia hirviaitoja, kamerajärjestelmiä ynnä muita. Se vaatii yhdessä voimakkaampaa viranomaisotetta hirvivahinkojen vähentämiseksi, ja se vaatii myöskin riistapuolelta vakavampaa suhtautumista hirvikantoihin niin, että ne eivät ole tarpeettoman suuria liikenteen kannalta turvattomilla alueilla. Se on siis kaikille viranomaisille velvoittavampi vaatimus. Tämän takia on pakko tehdä sellainen muutos 26 §:ään, että tämä velvoittavuus näkyy liikenneturvallisuusnäkökohdiltaan enemmän eikä pelkästään niin, että hirvieläinkanta on se ainut priorisointi, kun tätä asiaa arvioidaan, niin kuin tämä pykälä edelleen liikaa korostaa.

Muutoin haluan vielä todeta, että sosialidemokraatit ovat iloisia siitä, että kaikki puolueet olivat valmiita palauttamaan Metsähallituksen edustajat tuonne pohjoisten riistanhoitopiirien hallituksiin. Se ei ollut tekninen muutos, mitä hallitus ja maa- ja metsätalousministeriö esittivät, kun ne esittivät Metsähallituksen edustajan poistamista. Se olisi ollut maattomien metsästysoikeuksien selkeätä vaarantamista. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että olemme aikoinaan 80-luvulla itse olleet vaatimassa valtion maiden käyttöä ensisijaisesti metsästysmaata vailla olevan väestön metsästysmahdollisuuksien turvaamiseen. Nämä maattomien oikeudet olisivat tässä tapauksessa vaarantuneet.

Myöskin tietysti sitten metsästäjäkunnan ikääntyminen vaatisi kyllä myöskin aktiivisempaa pohdintaa. Tämä laki ei sitä suoranaisesti ole käsitellyt, mutta on syytä kyllä evästää sitä ministeriötä sillä tavalla, että se valmistelee myöskin tähän liittyviä asioita, että nuoret pääsevät tämän harrastuksen pariin paremmin. Meiltähän ei hyväksytty edes näkemystä siitä, että muun muassa postiäänestys otettaisiin käyttöön riistanhoitopiirien hallitusten valinnassa, mikä olisi ollut nykyisten metsästäjien vaikutusmahdollisuuksien parantamista. Mutta tärkeintä olisi myös miettiä sitä, mikä on tämä tilanne, jossa entistä ikääntyneemmät juoksevat entistä useampien hirvien perässä, hyvä että saavat kaadon aikaiseksi, ja sitten nuoret katsovat, pääseekö pohjoiseen valtion maille metsästämään, ja esimerkiksi palkansaajaväki on pohjoisen metsien varassa hyvin paljon tällä hetkellä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki puhui ihan hyvin perusteluita 26 §:lle mainiten erittäin paljon keinoja. Mutta nyt vaan on sillä tavalla, että tässä 26 §:n tekstissä pyyntilupien määrä kytketään tähän vahinkojen kohtuullisella tai, niin kuin hän haluaa, alhaisella tasolla pitämiseen. Elikkä siinä on siis pyyntilupamenetelmästä kysymys eikä näistä muista. Me olemme täysin yksimielisiä näistä muista menetelmistä.

Sitten toisekseen valiokuntakuulemisesta kävi hyvin selvästi ilmi, että riistantutkimus on täydellisesti epäonnistunut hirvikantojen laskennassa ja sen määrän seurannassa, elikkä se menee sinne piikkiin, ja se myönnettiin siellä. Siinä ei ole kysymys mistään muusta kuin ministeriön poliittisesta ohjauksesta, että se homma tulee kuntoon.

Sitten vielä sellainen kiusallinen havainto, jonka minä sanon nyt oikein rakentavahenkisesti, että ne maattomat tarvitsevat siihen metsästämiseen myöskin niitä hirviä ja ne maattomat autoilevat vielä enemmän kuin ne paikalla asuvat turpeenpuskijat.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Rajamäki peräsi vuorovaikutusta hirvilupia myönnettäessä. Minusta yksi vuorovaikutustekijä, joka tässä on jäänyt vaille huomiota, olisi se, että riistanhoitoyhdistykset ja kunnalliset metsänhoitoyhdistykset pitäisivät myöskin keskenään vuosittain hirvikiintiöpalaverin, jossa arvioitaisiin kuntatasolla hirvitiheys ja tarvittavat lupakiintiöt, jotka voitaisiin riistanhoitopiirille esittää.

Sitten hirvivahingoista ed. Rajamäki totesi, että ne korvataan verovaroista. Nythän käytäntö on, että jos liikennevahingossa on vastuuvakuutus, se tulee sieltä, sen jälkeen tavallaan budjetin kautta, mutta käytännössä hirvilupavaroista yhtä lailla kuin taimistovahingotkin, eli siinä suhteessa.

Lyhyesti vielä lopuksi, että maattomat metsästäjät ovat nyt kyllä pääsemässä entistä enemmän seurueiden jäseniksi, koska metsästäjät vanhenevat, ja siinä suhteessa minusta on erinomainen tilaisuus päästä tänä päivänä jo metsästysseuroihin mukaan.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäen puheenvuoron johdosta toteaisin, niin kuin ed. Nousiainen jo totesi, että hirvivahinkoja ei korvata verovaroista vaan ne korvataan kaatolupamaksukertymästä. Periaate on tietysti sama, koska ne kulkevat valtion budjetin kautta, mutta tästä ei ole kovin pitkä aika, pari vuotta, kun kaatolupamaksuja ei kertynyt niin paljon kuin vahinkoja oli, ja oltiin vähentämässä ja syömässä niitä sillä perusteella pois, että ei ollut kertynyt edellisenä vuonna riittävästi. Tämän osalta tämä valtion kassa on ihmeellinen. Sinne mahtuu mitä vaan, mutta sitten kun joskus ei ole riittävästi olemassa, sitten todetaan, että ei ole kertynyt.

Sen verran, mitä tulee Metsähallituksen edustukseen riistanhoitopiireissä ja riistanhoitoyhdistyksissä: En kyllä näe, että Metsähallitus edustaa kovinkaan paljon maattomien metsästäjien edustusta siellä asiassa. Metsähallituksen kovat liiketaloudelliset perusteet valitettavasti ovat johtaneet siihen, että rahastetaan kaikin keinoin kaikki irti, mitä tältä harrastajakunnalta saadaan. Siinä mielessä valitettavasti nämä maattomatkin joutuvat maksamaan kohtuuttoman panoksen päästäkseen metsälle, (Puhemies koputtaa) paitsi ne kunnassa asuvat siellä pohjoisessa.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että riistanhoitomaksuista budjetin kautta korvaukset maksetaan. Tarkennus, joka äsken annettiin, oli ihan oikea.

Metsähallitus on sillä tavalla tärkeä, että se tekee pitkäaikaisten metsästyssopimusten ja metsästysoikeuksien osalta selvityksen hakijoiden metsästysmahdollisuuksista, jolloin maattomat asetetaan etusijalle. Siinä on sen merkitys.

Sitten hirvikannan määrittelyyn: Siinä ed. Pulliainen on oikeassa, että siinä on selkeästi epäselvyyttä eräillä alueilla ja siihen on syytä puuttua. Mutta haluan nyt vielä korostaa sitä, että kyllä pyyntilupien määrittely on, totta kai, selkeästi kantaan vaikuttava asia, ja sitä kautta, miten siinä onnistutaan ja mille tasolle mennään, määritellään eräiltä osin myös liikenneturvallisuuden taso.

Tapio Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän kiista-asiaan, 26 §:ään, vielä lyhyesti: Minä en epäile yhdenkään tässä salissa esiintyneen ja valiokunnassa tuon kohtuullisen tason puolesta puhuneen tavoittelevan vääriä asioita. Luulen, että me tavoittelemme samaa asiaa. Siksi ihmettelen tätä pitäytymistä tällaiseen käsitteeseen. Ilmaisu "kohtuullinen taso" tarkoittaa toisaalta, että se on tarpeeksi vähän. Sitä varmaan enemmistö valiokunnassa tavoitteli, mutta se valitettavasti tarkoittaa myös tarpeeksi paljon. Se on se irvokas ja hilpeyttä herättävä piirre. En omalta osaltani ole tällaista sanamuotoa omalla myötävaikutuksellani hyväksymässä lakiin.

Sanoisin juridiikasta, että "alhainen taso" ei ole absoluuttinen käsite, ei sillä vedetä oikeuteen ketään varmasti. Kyllä tässä tavoitteellisuutta pitää olla, ja tuo "alhainen taso" tuo sen mukaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmettelin ed. Nepposen puheenvuoroa siltä osin kuin hän puhui, että valtakunnallisten metsästäjäjärjestöjen edustajakysymys olisi ideologinen kysymys. Ehkä hän asetti sanansa huolimattomasti. Nimittäin alueitten edustajat Metsästäjäin Keskusjärjestössä eivät välttämättä kuulu näiden valtakunnallisten järjestöjen hallitukseen. Sitä kautta väitän, että ainakin on suurempi todennäköisyys, että heillä ei ole sitä kokonaisnäkemystä, joka näiden valtakunnallisten metsästäjäjärjestöjen puheenjohtajilla esimerkiksi on. Ainakin omalta osaltani olen lähtenyt ja uskon muittenkin — vaikka nyt ovatkin vasemmistopuolueiden kansanedustajat tämän vastalauseen allekirjoittajat — lähteneen juuri tästä perusteesta. Tällä tavalla päätöksiin olisi entistä laajempi tietopohja ja sitä kautta nämä päätökset olisivat parempia.

Merkittävistä lisäkuluista tässä ei voi olla kysymys, kun puhutaan kahdesta valtakunnallisesta metsästäjäjärjestöstä ja heidän edustajastaan. Todennäköisesti vielä nämä puheenjohtajat ovat ainakin tähän saakka olleet vielä Etelä-Suomesta. Mielestäni perusteita näihin merkittäviin lisäkustannuksiin ei esitetty tältä osin myöskään asiantuntijakuulemisessa.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Metsästyslakia ja metsästystä säätelee termi "kestävä käyttö", ja kun 26 §:ssä lupia myönnettäessä edellyttää, että kanta ei saa vaarantua ja vahinkojen pitää pysyä kohtuullisella tasolla, niin se riistanhoitopiiri, joka hirviluvista päättää, joutuu niitä määritellessään ottamaan huomioon sen, että kun hirvet laumoittuvat, saattaa olla niin, että jonkin kunnan alueella ei ole yhtään hirveä ja jonkin toisen kunnan alueella saattaa olla kymmenen tai jopa kymmeniä hirviä. Sen tähden "kohtuullinen taso" on varmempi määritelmä. Eli haluan muistuttaa siitä, että metsästyslakia leimaa nimenomaan kestävä käyttö ja kestävyys.

Sitten ed. Seppo Lahtelan toimikauden alkuun liittyvä asia: Haluaisin todeta, että kun edustajakokous 24. marraskuuta kokoontuu ja kun metsästäjät silloin päättävät itselleen tulevasta ohjesäännöstä, niin uskon, että he ovat sen verran itsekkäitä ihmisiä, että he eivät tyydy siihen, mitä ministeriössä päätetään, vaan he haluavat tehdä itselleen sen kaltaisen ohjesäännön, joka elvyttää ja parantaa sitä toimintaa, mitä tulevilla hallituksilla pitää olla.

En näe viisaaksi, että eduskunta löisi lukkoon jonkun tietyn rakennelman, vaan metsästäjät itse voivat päättää sen, minkälaisen toimikauden aktivoinnin he haluavat. Onko loogista, että tilikausi ja hallituksen kestoikä on sama vai onko se joku toinen, minusta metsästäjät itse voivat sen päättää, ja uskon ja luotan siihen. Ellei tämän kaltainen järjestelmä toimi, niin se osoittaa sitä, että demokratia tältä osin metsästäjäpiireissä ei toimi.

Toivon, että mietintö voidaan hyväksyä, ja uskon, että tältä pohjalta keskusjärjestön toiminta jatkossa on joustavampaa ja ne tavoitteet, jotka laissa on asetettu, tulevat jatkossa toteutumaan nopeammin ja että kestävän käytön periaate jatkossa on entistä elävämpi, kun metsästystä harrastetaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hirvien liian suuri määrä useilla alueilla Suomessa on tosiasia, josta ei päästä mihinkään. Näyttää siltä, että tämän syksyn metsästys ei vielä vähennä hirvien määrää riittävästi. Siltä alkaa tilanne näyttää. Hirvet aiheuttavat tuhoa taimikoille ja sitä kautta heikentävät metsiemme tuottoa. Suurin vaara ja haitta hirvistä aiheutuu kuitenkin liikenteelle, siellähän on kysymys ihmishengistä. Hirvien aiheuttamat liikenneturmat ovat olleet viime vuosina kasvussa, joten tälle asialle täytyy tehdä jotain. Valiokuntakäsittelyssä asiasta on oltu lähes yhtä mieltä, mutta pari erimielisyyden aihettakin on toki löytynyt.

Hirviongelma vaihtelee alueittain, samoin onnettomuuksia sattuu usein samoilla tietyillä vaarallisilla tieosuuksilla. Riistanhoitopiireillä ja niiden erilaisilla käytännöillä on voinut olla vaikutusta siihen, että joillakin alueilla tilanne on päässyt kärjistymään liian huonoksi. Asia olisi hoidettavissa ainakin vaikeimmilla tieosuuksilla parhaiten ja turvallisesti siten, että kaikkiin pahimpiin paikkoihin rakennetaan tienvarsille hirviaidat.

Omakohtaiset kokemukset tulevat Valtatie 8:lta väliltä Raahe—Oulu. Niillä tieosuuksilla, missä on hirviaidat, on turvallista ajaa, mutta samaiselta väliltä löytyy vielä osuuksia, joissa ei ole hirviaitaa, ja siellä tapahtuu myös todella paljon pahoja onnettomuuksia. Lisäksi on ollut useita läheltä piti -tapauksia, itsellänikin. Tämä olisi helposti korjattavissa rakentamalla lisää hirviaitaa. Kustannukset olisivat pienet saavutettuun hyötyyn nähden.

Arvoisa puhemies! Sitten eräs asia hirvenmetsästyksestä, johon täällä on myös kiinnitetty huomiota. Eräillä alueilla valitetaan, että hirvenpyyntiin ei tahdo aina löytää riittävästi metsästäjiä. Pakostakin herää kysymys, onko metsästysseuroihin mahdollista päästä kaikkien niiden, jotka haluavat harrastaa tätä hyvää vapaa-ajanharrastusta. Varsinkin niillä kansalaisilla, jotka eivät omista maata, on ilmeisesti — ainakin joissain paikoissa — vaikeuksia olla mukana hirvenmetsästyksessä, vaikka haluja olisi. Uskon kuitenkin, että niin kaupungeista kuin maaseudultakin löytyy nuoria uusia metsästäjiä, jos heille annetaan siihen kohtuulliset mahdollisuudet. Mielestäni asiaa kannattaa kehittää sellaiseksi, että vastuuntuntoisia uusia metsästäjiä riittää tuleviksikin vuosiksi.

Arvoisa puhemies! Täällä on kiistelty sanoista "kohtuullinen" vaiko "alhainen". Kun on kysymys liikenneonnettomuuksista, niin sana alhainen on varmasti kansalaisten kannalta turvallisemmalta kuulostava vaihtoehto. Molemmat sanat, "kohtuullinen" ja "alhainen", ovat tulkinnanvaraisia. Mutta jotenkin tuntuu vaikealta hyväksyä kohtuullista määrää liikenneonnettomuuksia, joten kannatan vastalauseessa 2 olevaa muotoa "alhainen taso", joka on mielestäni parempi.

Olli Nepponen /kok:

Rouva puhemies! Tulen korokkeelle, ettei tuo punainen valo piipitä tuolla ärsyttävästi.

Vastaisin ensin ed. Lahtelalle: Sanoin huonosti. Tarkoitin, että keskustalla on myös ajoittain ideologisia piirteitä. Se ei liittynyt suinkaan Metsästäjäin Keskusjärjestön hallitustyöskentelyyn.

Täällä on puhuttu hirvistä. Meillä ovat hirvieläinten kannat vahvasti kasvussa. Peuroja metsästetään Länsi-Suomessa runsain mitoin. Otan esille sen alueen metsästysseuran, missä itselläni on maanomistusta. Meillä on noin kolmekymmentä hirvenkaatolupaa, mutta 350 valkohäntäpeuran kaatolupaa, siis puhutaan hirvieläimistä. Haasteet ovat kovat. Näiden joutumista liikenneonnettomuuteen ei kyllä hirviaidoilla estetä. Samalla lailla valitettavasti kauriskanta on kasvamassa. Siitä on tulossa myöskin eläin, joka syö nyt jo kuusentaimia, ja se tulee olemaan aikamoinen haaste jatkossa, miten torjutaan nämä vahingot. Hirvi tekee metsävahinkoja, kauris tekee, mutta toistaiseksi ei ole mitään näyttöä siitä, että valkohäntäpeura tekisi näitä. Me olemme kovan haasteen edessä niin liikenneonnettomuuksien kuin metsävahinkojen suhteen. Siinä mielessä se keskustelu, jonka valiokunta tässä yhteydessä kävi, oli jälleen paikallaan. Parisen vuotta sitten käytiin keskustelua, kun käsittelimme, millä tavalla korvataan hirvieläinten aiheuttamat vahingot niin liikenneonnettomuuksissa kuin erityisesti metsille aiheuttamat.

Täällä on peräänkuulutettu ja sitäkin keskustelua käytiin, onko mahdollisuus päästä metsästysseuran jäseneksi. Itselläni on kyllä kuva siitä, että myöskin maattomat pääsevät. Siinä vanhassa perusseurassa, johon nuoresta pojasta saakka olen kuulunut, enemmistö jäsenistä on maattomia metsästäjiä, mikä osoittaisi sitä, että ongelmia ei ole pääsystä. Kenties jossakin on, mutta tämä haaste varmasti tulee niin suureksi, kun metsästäjät ikääntyvät, että ovia on avattava entistä enemmän, koska metsästysseuroilla on keskeinen vastuu siitä, että päästään niihin tavoitteisiin, mihin kaatolupien kautta hirvieläinkannan säätelyn osalta on tavoitteet asetettu.

Myöskin keskustelu "alhainen" vai "kohtuullinen" sai piirteitä, jossa varmasti kaikilla olivat tavoitteet yhtenevät, saada kanta sellaiseksi, että vahingot, erityisesti liikennevahinkojen mutta myöskin metsävahinkojen osalta, pysyvät sellaisella tasolla, johon päästään niillä kustannuksilla ja toiminnoilla, mitä lain ja varojen osalta on saatavissa. Siksi se turhaankin nousi tälle tasolle, mutta yhdyn siihen enemmistön kantaan, että tuo "kohtuullinen" kyllä ohjaa varmasti ihan oikeaan suuntaan. Siinä vain pitää niiden, jotka päättävät, elikkä riistanhoitopiirien tiedostaa vastuunsa. Mutta myöskin haluan peräänkuuluttaa, että metsästysseurojen pitää tiedostaa vastuunsa, niin että riittävä määrä kaatolupia otetaan eikä vain odoteta sitä, että seuraavana vuonna olisi jälleen yhtä paljon metsästettävää. Meidän on päästävä tässä sellaiselle tasolle, että nämä tavoitteet, mitkä yhteisesti on todettu, toteutuvat.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Nepposen puheenvuorosta voisi todeta, että kyllähän metsästys on niin jalo harrastus ja aate olemassa, että siellä ei juuri politiikalla sijaa ole olemassa, vaan se on yhteinen ja jalo harrastus. Tämän pohjalta politiikkaa sinne ei mahdu.

Mitä ed. Nepposen puheenvuoroon tulee maattomien jäsenten osalta, niin ei tässä nyt voi mitenkään varmasti todeta, etteikö seuroissa olisi myöskin semmoista sisäänlämpiävyyttä olemassa. Nuorten metsästäjien mahdollisuus päästä sinne on todella vaikeaa. Kyllä se täytyy sanoa, että maattomat metsästäjät edustavat enempi semmoista herratasoa, millä on iso vatsa ja paksu pussi. Tämän osalta nuorten näköala pitäisi ottaa aivan toisella tavalla keskusteluun, mutta siinä on varmaan valistuksen paikka. Se ei ole nyt tällä kertaa sitten suoraan eduskunnan paikka.

Tämän osalta voisi todeta myöskin, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Kalli puhui voimakkaasti ja vahvasti tämän puolesta, että keskusjärjestön edustajakokous vahvistaa ohjesäännön, missä tämä asia tulee hoidettua ja tulee kuntoon. Muistutan tässä edelleenkin siitä, että ed. Kalli puhui perjantaina siitä, ettei tarvita tämmöistä pykälämuutosta, koska hallituksen toimikausi alkaa heti jne. Koetan sanoa sillä lailla hyvin kauniisti ja lempeästi, että tämä asia kävisi esille. Epäilen niin, että tässä ollaan taas astumassa maa- ja metsätalousministeriön arvovallan puitteisiin ja tämä etäohjaus tuntuu haiskahtavan taas tässäkin asiassa. Kyllä eduskunnan pitää käyttää itsenäisesti lainsäädäntövaltaa eikä kuunnella liian paljon ministeriöitten edustajia.

Yleiskeskustelu päättyy.