Outi Ojala /vas:

Herra puhemies! Meillä on tänään käsiteltävänä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomukset vuosilta 1999 ja 2000. Käsittelen siis niitä molempia puheenvuorossani.

Pohjoismaiden neuvoston toiminta on kumpanakin kertomusvuonna ollut selvästi laajenemassa kansainväliseen suuntaan. Tämä kehityshän on jatkunut jo useamman vuoden ajan ja juontaa tietysti juurensa niistä suurista muutoksista, jotka viime vuosikymmenellä ovat kohdistuneet geopoliittiseen toimintaympäristöön ja myöskin lähialueillemme, mukaan lukien myöskin Euroopan integraatiokehitys. Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyydellä on tietenkin ollut tässä myös suuri merkitys.

Pohjoismaiden neuvoston toiminta on juuri näistä lähtökohdista viime vuosina perinteisen pohjoismaisen yhteistyön lisäksi suuntautunut ennen kaikkea lähialueisiin ja erityisesti Baltian maihin ja Luoteis-Venäjään, mutta myös yhä enenevässä määrin Eurooppaan muualle. Kansainvälistä yhteistyötä on kehitetty aktiivisesti ja neuvostolle on etsitty omaa roolia, oma profiili, niin Itämeri-yhteistyössä kuin EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikan toteuttamisessakin.

Pohjoismaiden neuvosto on tiivistänyt yhteistyötään Baltian parlamentaariseen yleiskokoukseen niin sanotun Baltian neuvoston kanssa, ja tätä yhteistyötä esiintyy nyt sekä näiden järjestöjen yleiskokousten kuin myöskin puheenjohtajistojen välillä, mutta myöskin hyvin konkreettisesti työryhmätasolla ja valiokuntien välisenä yhteistyönä. Baltian maiden lisäksi on Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston toimesta kehitetty yhteistyötä Venäjän duuman ja myös liittoneuvoston kanssa. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota tähän kehitykseen ja ilmaissut tukensa näiden yhteistyösuhteiden tiivistämiselle käytännön tasolla ja nykyisten yhteistyösopimusten pohjalta.

EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittäminen on myös ollut Pohjoismaiden neuvoston kasvavan mielenkiinnon kohteena. Pyrkimyksenä on myötävaikuttaa siihen, että pohjoisen ulottuvuuden politiikalle luodaan myös parlamentaarinen ulottuvuus ja ankkurointi. Myös tämän on ulkoasiainvaliokunta mietinnössään huomioinut ja pitänyt tärkeänä.

Viime vuosina on myös virinnyt laaja keskustelu Pohjoismaiden neuvoston tulevaisuuden toiminnasta ja roolista sekä neuvoston rakenteesta ja sen muutostarpeesta. Pohjoismaiden ministerineuvosto asetti niin sanotun viisasten paneelin, ja sen tehtävänä oli selvittää ja analysoida pohjoismaisen yhteistyön tulevaa luonnetta ja tehtäviä ja uusia haasteita. Työryhmä sai raporttinsa valmiiksi kertomusvuonna 2000, ja tämän raportin pohjalta käytiin hyvin laajaa keskustelua muun muassa Reykjavikissa pidetyssä istunnossa. Silloin jo oli nähtävissä, että neuvoston piirissä on suuri yhteisymmärrys ja yksimielisyys siitä, että neuvoston rakennetta tulee muuttaa. Näin perustettiinkin yhteinen strategiatyöryhmä neuvoston piiriin, joka teki yhteistyötä ministerineuvoston vastaavan ryhmän kanssa, ja jo tuolloin oli nähtävissä, että maantieteellisestä valiokuntajaosta, eli Pohjola-valiokunta, lähialuevaliokunta ja Eurooppa-valiokunta, tulee neuvoston puolella luopua ja siirtyä asiaperusteisiin valiokuntiin. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään myös ottanut kantaa tämän tyyppiseen rakennemuutokseen ja todennut sen tarpeelliseksi.

Kuluvana vuonna on Pohjoismaiden neuvoston toiminnan kehittämistä ja organisaatiorakenteen uudistamista valmisteltu, ja saimme työmme päätökseen sopivasti ennen Kööpenhaminassa hiljattain pidettyä Pohjoismaiden neuvoston istuntoa, jossa myöskin tehtiin ratkaisut valiokuntarakenteen uudistamiseksi.

Herra puhemies! Minulla on ilo todeta, että pohjoismainen yhteistyö voi tänä päivänä hyvin ja että se on elinvoimaista. Lokakuun lopulla pidetty istunto osoitti sen, että neuvosto kykenee vastaamaan haasteisiin ja että toiminta on tulevaisuuteen tähtäävää.

Tämän vuoden istunnossa keskeisiä asioita olivat organisaatiouudistuksen lisäksi myöskin se, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka olivat vahvasti esillä kahden työryhmän raportin käsittelyn osalta eli jo aikaisemmin mainitsemani pohjoisen ulottuvuuden raportin osalta, mutta myöskin siviilikriisinhallintaa ja konfliktintorjuntaa koskeva raportti hyväksyttiin tuossa Kööpenhaminan istunnossa.

Parlamentaarisen ulottuvuuden kehittämisestä pohjoisen ulottuvuuden politiikalle keskusteltiin Venäjän duuman ja liittoneuvoston edustajien kanssa ja alustavasti sovittiin laajan pohjoisen ulottuvuuden seminaarin tai konferenssin järjestämisestä ensi syksynä Pietarissa. Neuvoston puheenjohtajisto tapasi myöskin Baltian neuvoston edustajia ja keskusteli kahdenvälisen yhteistyömme kehittämisestä.

Nyt uusi rakenne, joka hyväksyttiin, tarkoittaa Pohjoismaiden neuvoston puolella sitä, että jatkossa meillä tulee olemaan kulttuuri- ja koulutusvaliokunta, hyvinvointivaliokunta, kansalais- ja kuluttajavaliokunta, ympäristö- ja luonnonvarainvaliokunta sekä elinkeinovaliokunta. Tällä valiokuntarakenteella pyritään ennen kaikkea parantamaan Pohjoismaiden neuvoston ja toisaalta kansallisten parlamenttien sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston välistä yhteistyötä. Uusi valiokuntajako vastaa paremmin myöskin todellakin ministerineuvoston rakennetta. Kansallinen ankkurointi on selvästi nostettu korkealle tavoitteeksi neuvoston toiminnassa. Se on varmasti hyvä ottaa huomioon myöskin oman eduskuntamme toiminnassa. Myös kansainvälisessä yhteistyössä esimerkiksi Baltian neuvoston kanssa on helpompi uuden valiokuntarakenteen kanssa jatkaa yhteistyötä.

On ehkä syytä tässä yhteydessä korostaa, että luopuminen lähialuevaliokunnasta ja Eurooppa-valiokunnasta ei suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö lähialueyhteistyö ja Eurooppa-suuntautuminen olisi keskeisellä sijalla jatkossakin. Molemmat säilyvät merkittävinä painopistealueina, mutta tarkoitus on, että tämän jälkeen kaikki uudet valiokunnat omassa toiminnassaan ottavat tämän huomioon eli käsittelevät oman sektorinsa asioita Pohjola-, lähialue- ja Eurooppa-näkökulmasta.

Valiokuntien lisäksi Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajistolla tulee uudessa organisaatiossa olemaan tärkeä oma roolinsa substanssialueella, eli nimenomaan yleisen pohjoismaisen toiminnan koordinoinnin ohella ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee selkeästi olemaan puheenjohtajiston tehtäväaluetta.

Pohjoismaiden neuvoston tulevaa toimintaa ja uutta rakennetta koskevat päätökset on nyt tehty. Ensi vuonna alkaa neuvoston 51. toimintavuosi. Sen tärkein tehtävä tulee olemaan näiden päätösten toteuttaminen ja niin sanotun uuden pohjoismaisen päiväjärjestyksen täytäntöönpano. Tämä tulee olemaan hyvin haasteellinen tehtävä. Toivottavasti myös eduskunnassa jaksamme omalta osaltamme olla vaikuttamassa siihen, että entistä tiiviimmin pohjoismaiset asiat ovat myös päiväjärjestyksessä meillä omassa eduskunnassamme. On myöskin syytä tietysti muistaa, että ensi vuosi on juhlavuosi ja myös 50-vuotisjuhlallisuudet vietetään ensi lokakuussa täällä eduskunnassa. Näihinkin on syytä paneutua.

Arvoisa herra puhemies! Olisin halunnut myös mainita erään asian, joka oli hyvin näyttävästi esillä Kööpenhaminan istunnossa. Suomihan on tänä vuonna ollut ministerineuvoston puolella puheenjohtajamaana, ja nimenomaan kansalaisten oikeudet ovat olleet hyvin vahvasti esillä ministerineuvoston puolella. Suomen Norjan-suurlähettilään Ole Norrbackin johdolla on nyt selvitetty pohjoismaisten yhteistyösopimusten toimivuutta. Kööpenhaminassa saimme väliraportin asiasta, joka koski siis pohjoismaalaisten oikeuksia. Nyt on ollut selvästi nähtävissä, että meillä on paljon hyviä sopimuksia ja suosituksia, mutta varsin suuria puutteita siinä, miten nämä todentuvat käytännössä ihmisten arjessa. Tämä on käynyt ilmi. Meillä on niin sanottu pohjoismainen Haloo Pohjola -palvelujärjestelmä kaikissa Pohjoismaissa. Maalis-lokakuun aikana Hallå Nordeniin on tullut liki 1 000 yhteydenottoa ja noin 1 500 kysymystä kansalaisilta niistä ongelmista, joita he kohtaavat esimerkiksi sen myötä, että siirtyvät maasta toiseen. Verotus ja sosiaaliturva ovat olleet näiden kiireellisten asioiden kärjessä. Niiden pohjalta on siis tullut eniten yhteydenottoja. Nyt odotamme mielenkiinnolla sitä, että suurlähettiläs Norrbackin johdolla toimiva työ saadaan eteenpäin ja että saisimme konkreettisia ratkaisuja ihmisten arjessa oleviin ongelmiin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! En ole erikseen pyytänyt valtuutusta eduskunnalta, mutta kuitenkin uskallan tässä eduskunnan puolesta ensimmäisenä puhujana Outi Ojalan jälkeen esittää lämpimät onnittelut Outi Ojalalle siitä, että hänet on valittu Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajaksi ensi vuodeksi. Tämä oli historiallinen tapahtuma. Se oli ensimmäinen kerta, kun Pohjoismaiden neuvosto valitsi sosialidemokraateista vasemmalla olevan ryhmän edustajan Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajaksi. Se oli minusta erinomainen asia. Se oli hyvä Suomelle, mutta uskon, että se oli erityisesti tunnustus Outi Ojalan aktiivisuudelle Pohjoismaiden neuvostossa.

Puhemies! Halusin käyttää lyhyen puheenvuoron sen johdosta, että itse aikoinani 83—86 olin Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen ja osallistuin sen työskentelyyn. Nyt kävin Kööpenhaminan kokouksessa varamiehenä. Yritin vertailla, mitä oli tapahtunut. Ensinnäkin voin todeta, että ilmapiiri on hyvä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa. Se oli sitä jo 1980-luvulla. Ehkä asia, johon jo Outi Ojala omassa puheenvuorossaan viittasi ja joka oli todella suuri muutos 1980-lukuun, oli se, että nyt keskustellaan vapaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Silloinhan tämä aihe oli kielletty. 1980-luvulla ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei voitu käsitellä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa.

Myöskin, puhemies, olen sitä mieltä, että Pohjoismaiden neuvosto on nyt löytämässä uudelleen roolinsa. Valiokuntauudistus on osaltaan auttamassa siihen. Toivoa sopii, että kansanedustajat, myöskin suomalaiset, aktiivisesti osallistuvat Pohjoismaiden neuvoston työhön. Luvalla sanottuna tässäkin yhteydessä otan esille sen, joka oli julkisessakin keskustelussa. Meidän merkittävän puolueemme kokoomuksen edustajista vain yksi, sitäkin aktiivisempi Jari Vilén, osallistui työskentelyyn ja eräs edustaja kävi yhden päivän ajan, mutta muita edustajia kokoomuksesta ei tullut. Minusta tämä oli huono arvio kokoomukselta. Sen takia toivon kokoomuksen tulevaisuudessa, koska tiedän sen olevan kuitenkin pohjoismainen puolue, myöskin osallistuvan Pohjoismaiden neuvoston työskentelyyn entistä aktiivisemmin.

Puhemies! Ihan lopuksi pari sanaa yhteistyöstä Pohjoismaiden välillä EU:n sisällä. Olen aikaisempien Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan kertomusten yhteydessä todennut, että me tarvitsisimme tällaista koordinointia erityisesti ennen EU:n huippukokouksia, ja ilokseni olen havainnut, että tämä asia on menossa voimakkaasti eteenpäin. Nythän pohjoismaiset pääministerit ovat sopineet siitä, että aina ennen Eurooppa-neuvoston kokouksia pääministerit tapaavat toisensa ja mukana ovat tietysti myös Norjan ja Islannin pääministerit. Olen havainnutkin, että Norjassa ja Islannissa, erityisesti Norjassa, on todella suurta harrastusta yhteistyöhön EU:n kanssa. Se on sinänsä luonnollista, vaikka Norja ei, niin kuin tiedämme, eräistä syistä ainakaan tälläkään hetkellä vielä näytä liittyvän Euroopan unionin jäseneksi.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä haluan todeta sen, että Pohjoismaitten välisessä yhteistyössä valmistautumisessa EU:n kokouksiin, erityisesti huippukokouksiin, saattaa myöskin olla siemen ehkä vielä suurempaankin yhteistyöhön. Kun me tänä päivänä voimme havaita, että ilmeisesti vuonna 2004 tullaan hyväksymään ainakin EU:n komission raportin mukaan mahdollisesti kymmenen uutta jäsenmaata, joista yhdeksän on niin sanottua pientä maata, tämä saattaa antaa myöskin Pohjoismaiden neuvostolle roolin siinä yhteydessä toimia entistä aktiivisemmin näitten uusien pienten jäsenmaitten kanssa, ettei tapahdu tällaista, mitä tapahtui Tony Blairin kutsuessa pelkästään suuret EU-maat päivällistilaisuuteen, johon Hollanninkin pääministeri kutsutti itsensä.

Puhemies! Tässä varmasti on erittäin mielenkiintoisia näkymiä Pohjoismaiden yhteistyön kehittämiselle.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! On helppo jatkaa siitä, mihin ed. Elo jäi. Silloin kun kävimme intensiivisimmillään keskustelua Euroopan yhdentymisestä, kun EU oli agendalla ensimmäisenä, näytti jossain vaiheessa vähän pahalta noin pohjoismaisessa mielessä. Näytti hiukan siltä, että olisi käymässä siten, että Pohjoismaiden yhteistyö perinteisessä muodossansa olisi ikään kuin aikansa elänyt. Mutta nyt, kun katselemme Pohjolaan, voimme hyvin rehellisin mielin todeta, että pohjoismaisuus on selvästi löytämässä uudelleen sijansa ei vain täällä vaan laajemminkin Euroopassa. Tämä näkyy myöskin Euroopassa sillä tavoin, että pohjoismaisella mallilla on kysyntää. Kun oli tilaisuus vierailla Kiinassa, oli suorastaan hellyttävää havaita, kuinka kiinalaisille pohjoismaisella mallilla oli varsin suuri ja enemmänkin kuin symbolimerkitys. Se merkitsi jotain sellaista, johon he suhtautuivat, niin kommunistinen maa kuin se onkin, hyvin myötätuntoisella uteliaisuudella, sellaisella uteliaisuudella, joka todennäköisesti tulee poikimaan myöskin matkoja sieltä Pohjolaan ja Suomeen entistä enemmän.

Pohjoinen ulottuvuus, eurooppalainen määre, on tärkeätä havaita silloin, kun puhumme pohjoismaisesta neuvostosta. On hyvä, että se esiintyy myöskin näissä kertomuksissa, ja on hyvä, että se esiintyy myöskin ulkoasiainvaliokunnan asiaa koskevassa mietinnössä. Kun luettelee ne, mitä neuvosto priorisoi: lapset ja nuoret, kilpailukykyinen Pohjola, aluepoliittiset toimet, muukalaisvihan vastaiset toimet, kulttuurisektori, nuorisovaihtojärjestelmät sekä lähialueyhteistyö, voimme todeta, että tämä priorisointi antaa valtavan tehtäväkentän Pohjoismaille yleensä ja Pohjoismaiden neuvostolle aivan erityisesti.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet. Suomikin tulee ensi vuonna olleeksi 50 vuotta mukana tässä työssä. Sieltä on paljon hyviä esimerkkejä kerrottavana, mitä kaikkea rajojen yli on saatu aikaan. Nyt kuitenkin koen niin, että tässä on selkeästä murrosvaiheesta kysymys. Itse Pohjoismaiden neuvostossa mukana olevana asetin aika paljon toiveita viisasten paneelin jälkeisen työn erilaisiin toteutumisvaihtoehtoihin, mitä sieltä tulee ulos. Se oli aika valtava selvitystyö, ja oli ihan selvää, että niitä kaikkia ei voida kerralla toteuttaa. Minusta painotettiin kyllä sikäli aivan oikein, että päästiin kolmesta pilarista ja maantieteellisestä asetelmasta eroon kohti asiakysymyksiä ja selviä poliittisia kysymyksiä. Näinhän yhteisneuvotteluissa saatiinkin aikaan, että valiokuntatyöskentely toimii eri pohjalta kuin aikaisemmin.

Nimenomaan se periaate, että tässä pyritään lähentämään parlamenttien vastaavia valiokuntia, on erittäin hyvä ja minusta aivan tarpeeksi haasteellinen edustajien sangen monissa tehtävissä. Meidän Outi Ojalallamme ensi vuonna, kun hän ottaa vastaan presidentin tehtävät, on aikamoinen duuni suomeksi sanottuna edessä, joten lykkyä tykö vain siltä osin siihen työskentelyyn.

Itse asiassa tulin tänne sen takia, että olen PN:ssä istunut Eurooppa-valiokunnassa ja koko ajan, kun olen siellä tehnyt työtä, minua on häirinnyt hivenen se, että kun Suomihan sijoittaa tähän yhteistyöhön vuodessa noin 150 miljoonaa markkaa, niin Eurooppa-valiokunnan osalta on ollut kuitenkin vähän epäselvää, mihin tehtäviin siellä loppujen lopuksi keskitytään. Sitä kautta ajattelin, että aika paljon toivoa on nyt, kun valiokuntatyöskentely tällä tavalla poliittisluontoisesti käynnistetään suhteessa parlamentteihin, että myös turvallisuus- ja puolustuspoliittiset tai ennen kaikkea ehkä ulkopoliittiset asiat olisivat rakentuneet valiokuntapohjalle. Tästä tietenkin neuvoteltiin ja minusta ihan asiallisesti lopputuloksena päädyttiin siihen, että se jäi presidiumin rooteliin. Toivon vain, että siinä presidiumilla riittää rahkeita ja energiaa. Kykyä teillä on, siitä ei tässä ole kysymys, mutta onko teillä kapasiteettia huolehtia siitä siinä laajuudessa kuin varsinainen valiokuntatyöskentely vaatii?

Mielenkiintoista itse asiassa on se, että jatkumossa, kun meillä ulkoasiainvaliokunta on antanut mietintönsä, se ei ota kantaa oikeastaan puolesta eikä vastaan mutta ei myöskään näe sitä paralleelia, että sillä olisi ollut ulkoasiainvaliokunta PN:n sisällä, eikä myöskään mainitse sitä, että paralleeli on nyt puhemiehistö. Ehkäpä se tulee meidän käytäväkeskusteluissamme tarpeeksi terävästi huomioitua. Miten tieto vaihtuu ja kaikki pidetään ajan tasalla, sehän jää nähtäväksi, mutta tässä on selkeitä mahdollisuuksia ja ne pitää toteuttaa, koska hyvin paljon tarvetta on. Tietysti näyttää myöskin siltä, että vaikka meillä on vähän erilaisia suhteita EU:hun, siitä huolimatta kaikilla Pohjoismailla on tiettyjä yhteisiä asioita, joissa ehkä pitäisi olla yhteinen ei nyt välttämättä neuvottelumandaatti mutta jokin tapa, jolla kävisimme keskustelua Brysselin kanssa, ja PN on siinä hyvä operatiivinen yksikkö, jos se työnsä hyvin hoitaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! On selvää, että nyt on uudelleen ikään kuin herätty siihen mahdollisuuteen, mitä pohjoismainen yhteistyö tarjoaa myös EU:n jäsenyyden ollessa sekä Tanskan, Ruotsin että Suomen osalta voimassa, ja Norjakaan ei kovin kaukana ole tästä henkisestä yhteydestä. Näin ollen toimiminen EU:ssa myös sillä tavalla, kuin muun muassa ed. Elo viittasi, on erittäin tärkeätä.

Toinen asia: Itämeri yhdistää aika tavalla kaikkia Pohjoismaiden neuvoston jäseniä. Islanti on tietysti vähän kauempana, mutta joka tapauksessa Itämeren tilanne ja sen pelastaminen on varmasti yksi Pohjoismaiden neuvoston huolenaiheita, niin kuin sen pitäisi olla Euroopan unioninkin ja kaikkien maiden, jotka rajoittuvat Itämereen. Itämeri rehevöityy. Ensi kesä tullee olemaan sinileväongelmakesä, ja kysymme kaikki toisiltamme, miksi mitään ei ole tehty. Paljon on tietysti tehty, mutta vielä paljon enemmän pitäisi tehdä.

Ympäristö näin ollen varmasti on yksi luonnollinen Pohjoismaiden neuvoston toiminnan kohde, ja eipä tässä varmaan pitkä aika mene siihen, kun myös Baltian maat ovat mukana EU-toiminnassa, jolloin vielä tämä pohjoinen dimensio, EU:n pohjoinen ulottuvuus, vahvistuu. Siihen varmasti Outi Ojalan ensi vuonna johtama Pohjoismaiden neuvosto tulee suuntautumaan.

Jari  Vilén  /kok:

Arvoisa puhemies! Voisi melkein aloittaa sanomalla, että uusi Pohjoismaiden neuvosto aloittaa työnsä ensi vuoden alussa. Pidän niitä muutoksia, mitä Kööpenhaminassa hyväksyttiin, niin perinpohjaisina ja perusrakenteisiin menevinä, että mielestäni me voimme ihan perustellusti väittää, että me olemme käynnistämässä hyvin uudenlaista Pohjoismaisen neuvoston työtä. Mikä sen hienompaa juhlavuonna suomalaisen puheenjohtajan toimesta!

Meille suomalaisille Pohjoismaiden neuvosto aiemmin historiasta johtuen oli varmaankin keskeinen ikkuna länteen ja ikkuna toisenlaiseen toimintayhteyteen kuin siihen, missä aiemmin olimme. Tänä päivänä tätä ikkunaa käyttää aika paljon hyväkseen erityisesti Norja, joka on tehnyt erilaiset EU-ratkaisut kuin toiset meistä. Mielestäni onkin hyvin selvää, että ennen kaikkea EU-jäsenyydet ja EU:n merkityksen kasvaminen koko Pohjolassa ovat johtaneet siihen, että myös Pohjoismaiden neuvosto joutuu omassa toiminnassaan tavalla tai toisella vastaamaan hyvin erilaisiin haasteisiin.

Aiemmat puheet ovat mielestäni hyvin analysoineet sitä tilannetta, että ennen kaikkea Baltian maiden tuleva EU-jäsenyys tulee olemaan yksi keskeinen myös Pohjoismaiden neuvoston toimintaan vaikuttava tekijä. Venäjän kehitys, Venäjän läheisyys ja yleensäkin Venäjän mukaan kytkeminen myöskin pohjoismaiseen toimintaan, onko se sitten Pohjoismaiden neuvoston nimellä tai pohjoisen ulottuvuuden nimellä, tulee olemaan hyvin keskeinen vaikuttava tekijä. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka mielestäni aivan toisella tapaa on tullut Pohjoismaiden neuvoston toimintaan mukaan, tulee olemaan meidän toimintaamme entistä enemmän vaikuttava riippumatta siitä, mitkä meidän varsinaiset turvallisuusjärjestelymme tulevat olemaan.

Pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että Pohjoismaiden neuvosto todellakin löytäisi itsellensä uudenlaisen roolin, jossa minusta yhtenä keskeisenä avainsanana on koordinoija. Minä näkisin, että Pohjoismaiden neuvosto on organisaatio, jolla on hyvä perinne, toimiva rakenne ja kyky vastata siihen haasteeseen, mitä esimerkiksi Benelux-maat omalta osaltaan tällä hetkellä tekevät. Jos me osaamme käyttää tehokkaasti hyväksi Pohjoismaiden neuvoston organisaatiota, me voimme koordinoida meidän kannaltamme keskeisiä kysymyksiä myös Euroopan unionin tarpeisiin, ja vääjäämättä — EU:n rooli on niin keskeinen meidän jokaisen elämässä tänä päivänä — annamme tämän saman informaation, tiedon ja vaikuttamisen mahdollisuuden myös niihin Pohjolan maihin, jotka eivät ole Pohjoismaiden neuvoston jäseniä, eli ennen kaikkea norjalaisille ja islantilaisille. Pitäisin sitä Pohjoismaiden neuvoston työtä positiivisena blokkiajatteluna, jos tämän kaltaista ilmaisua uskaltaa käyttää, ennen kaikkea laajentuvassa Euroopan unionin toiminnassa.

Mitä tulee Kööpenhaminan kokoukseen ja viittaukseen kokoomuksen läsnäoloon siellä, olen todellakin omasta puolestani myös pahoillani siitä, että kokoomuksen delegaatio ei ollut ehkä niin lukumääräinen kuin sen olisi mahdollista olla. Asia tullaan vakavasti käsittelemään myös omassa eduskuntaryhmässämme, ja tulemme huolehtimaan siitä, että meillä on täysivaltainen ja täysilukuinen edustus paikalla jatkossa ja jatkotehtävissä tältä osin.

Haluaisin tavallaan haasteena tulevalle presidentille nostaa esille myös yhden kysymyksen, joka on varmaan meillä kaikilla äidinkielenä suomea puhuvina noussut esille Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa. Toivon, että puheenjohtaja, presidentti Ojala pitää esillä myös selkeästi suomen kielen roolia ja asemaa. Pohjoismaisen yhteistyön täytyy olla mahdollista meidän omilla äidinkielillämme, ja pelkään, että joissakin tilanteissa kieli voi olla rajoittava tekijä siihen, miten ja millä tavalla pohjoismaiseen yhteistyöhön halutaan mennä. Katsoisin, varsinkin kun olemme suomalaisen puheenjohtajan alaisuudessa, että keskeistä on muistaa myös suomen kielen keskeinen rooli. Pohjoismainen yhteistyö ei ole vain tietyn kieliperheen yhteistyötä, vaan sen täytyy olla mahdollista myös meidän jokaisen omalla äidinkielellä. Me jokainen, jotka toiminnassa mukana olemme, tiedämme, että ennen kaikkea esimerkiksi aineiston saannissa tilanne todellakaan ei ole hyvä, ei edes tyydyttävä tällä hetkellä. Jos haluat toimia täysipainoisesti mukana toiminnassa, sinulla täytyy tällä hetkellä olla sujuva ruotsin kielen taito tai skandinaavisen kielen taito. Tämä on yksi missio, minkä uskallan konservatiiviryhmän puheenjohtajan nimissäkin antaa puheenjohtaja Ojalalle, jota tuimme myös puheenjohtajan valinnassa omalta osaltamme.

Pohjoismaiden neuvosto, joka toimii jatkossa uudessa organisaatiossa, jonka yhteistyökumppanit ovat entistä enemmän Baltian maat ja Venäjä, on hyvin erilainen kuin aiempi Pohjoismaiden neuvosto. Tämä tosiasia täytyy tunnustaa. Mutta mielestäni meillä löytyy kuitenkin runsaasti yhdistäviä tekijöitä, jotka meidän kannattaa muistaa omaa yhteistyötämme tehdessämme. Tänä päivänä puhutaan paljon syyskuun 11. päivän tapahtumista. Uskallan sanoa, että syyskuun 11. päivä omalta osaltaan yhdisti myös meitä kaikkia Itämeren alueella olevia valtioita ja kansoja nostamalla ehkä voimakkaasti esille ne keskeiset arvot, jotka kuitenkin meitä kaikkia yhdistävät, arvot demokratiasta, ihmisoikeuksista, monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Näiden arvojen puolustajana minä näen Pohjoismaiden neuvoston hyvin keskeisenä toimijana.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin oikein tänne korokkeelle puhumaan, kun ajattelin antaa muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun.

Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia neljää poliittista ryhmää Pohjoismaiden neuvostossa siitä tuesta, jonka sain valinnalleni neuvoston presidentiksi ensi vuodeksi. Arvostan sitä yksituumaisuutta suuresti, ja kuten sanoin Kööpenhaminassa kiitospuheessani, tulen tekemään tietysti parhaani myöskin, että tämä yhteistyö jatkuisi hyvänä jatkossa.

Moni nosti esille asian, että Pohjoismaiden neuvosto kokee eräänlaista uutta renessanssia, ja allekirjoitan tämän täysin. Meillä on hyvät mahdollisuudet tehdä pohjoismaisesta yhteistyöstä entistä mielenkiintoisempaa ja myöskin tehokkaampaa ja sitä kautta vaikuttavampaa. Ed. Kekkonen totesi, että Kiinaa myöten tunnetaan mielenkiintoa, ja voin sanoa, että jopa Väli-Amerikkaa myöten tunnetaan myöskin kiinnostusta Pohjoismaiden neuvoston toimintaan. Siellähän on oma parlamenttinsa, joka toimii siellä, ja he ovat olleet hyvin kiinnostuneita.

Meillähän on lähialueiden, siis Baltian maiden ja Venäjän, lisäksi ollut toki yhteistyötä pitkään jo Benelux-maiden kanssa, ja nyt juuri voin kertoa, että Berliinissä tällä viikolla meitä oli muun muassa ed. Vilén ja ed. Kallis, ed. Kiviniemikin ehti käydä. Siellä oli Saksan Bundestagin eli liittopäivien Skandinavia-ryhmän, Pohjoismaiden neuvoston, Pohjoismaiden ministerineuvoston sekä viiden Pohjoismaan suurlähetystöjen yhteistyössä valmistelema niin sanottu Pohjoismainen viikko, joka ei ihan täysi viikko ollut, mutta erittäin mielenkiintoinen tapahtuma Berliinissä. Oli muun muassa seminaareja. Siellä oli suomalaisia ja muita pohjoismaisia luennoitsijoita. Siellä oli hyvin juhlallinen avaustilaisuus, jossa myöskin liittopäivien puhemies käytti puheenvuoron ja Skandinavia-ryhmän puheenjohtaja. Siellä avattiin pohjoismainen nuorten muotoilijoiden näyttely. Oli jazzkonsertti, joka oli hyvin suosittu.

Eli meillä Pohjoismaillahan on todella näyttävät suurlähetystöt samalla alueella Berliinissä, erittäin moderni kiehtova rakennuskompleksi, jossa on myös yhteisiä tiloja. Ne ovat erittäin suosittuja, Pohjoismaat näkyvät hyvin merkittävällä tavalla myöskin Berliinissä, ja tällä tavoin me viisi pientä maata voimme hyödyntää sitä, että toimimme yhdessä. Sillä tavoin saamme lisäarvoa tästä yhteisestä toiminnasta. Täytyy vakuuttaa, että nämä tapahtumat Berliinissä olivat erittäin onnistuneet.

Eli meillä on hyvät mahdollisuudet myöskin kehittää yhteistyötä paitsi Itämeren alueella myöskin Barentsin alueella, ja tietenkin kiinnostusta on myös Länsi-Pohjolan ja arktisten alueiden yhteistoiminnan osalta, eli haasteita meillä kyllä riittää.

Sen verran olisin halunnut myöskin kommentoida valiokuntarakennetta, että on totta, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta oli itse asiassa suurin kiistakysymys, kun rakenteesta päätettiin. Nyt päädyttiin kuitenkin siihen, että puheenjohtajisto hoitaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat, ja jos tämä osoittautuu toimivaksi, se on hyvä, ja jollei, niin ainahan voidaan sitten järjestelmää muuttaa tulevaisuudessa, jos katsotaan erillinen valiokunta tarpeelliseksi.

Tärkeintä nyt kuitenkin on se, niin kuin täällä todettiin, että nyt ei ole enää tabuja asioita vaan kaikki asiat ovat esityslistalla. Siitä huolimatta, että esimerkiksi puolustusministereillä ei ole virallista ministerineuvostoa niin kuin ei EU:nkaan puolella, kuitenkin puolustusministerit tapaavat säännöllisesti. Yhteispohjoismainen helikopterihankinta on hyvin selkeä esimerkki siitä, että tätä yhteistyötä Pohjoismaiden osalta on. Sen lisäksi meillä on Nordcaps-rauhanturvajoukot jne., joissa tehdään yhteistyötä.

Kun todettiin, että nyt on tärkeää, että uudistetun rakenteen pohjalta pystytään aloittamaan täysipainoisesti heti alussa, niin nyt joulukuussa jo kokoontuvat puheenjohtajisto, valiokuntien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat miettimään, miten työ uuden rakenteen puitteissa aloitetaan niin, että todellakin alusta lähtien pääsemme täysillä liikkeelle, ettei kulu turhaa aikaa siihen, että mietittäisiin, mitä kukin tekee.

Vielä olisin halunnut todeta, että Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskuntahan teki esityksen siitä, että Pohjoismaiden Investointipankin ympäristölainan pääomaa nostettaisiin nykyisestä 100 miljoonasta Tanskan kruunusta 300 miljoonaan Tanskan kruunuun sen takia, että nyt jo tuo 100 miljoonaa on lähes käytetty. Nämä Pohjoismaiden Investointipankin ympäristölainat ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi, erittäin kannatettavia hankkeita, mutta todellakin lisää rahaa tarvitaan. Nyt ei yhteistyöministereiden eikä ympäristöministereiden puolelta ole vielä saatu varmuutta siitä, että asia etenee, mutta me kovasti olemme optimistisia siihen suuntaan, että tämä ratkaisu saadaan aikaiseksi, jolloin voidaan monia keskeisiä Itämeren alueen ympäristöhaittoja torjua uusilla ympäristöhankkeilla.

Ed. Vilén toi esille kielikysymyksen. Tämä on kyllä tavattoman tärkeä asia. Se on myöskin ollut tänä vuonna ministerineuvoston puolella Suomen yhtenä prioriteettialueena ja tulee olemaan myöskin omana prioriteettinani ensi vuonna. Se on tavattoman tärkeää. Ei ainoastaan meille suomalaisille vaan myöskin islantilaisille kielikysymyksellä on suuri merkitys. Jokainen me tiedämme, että on aina ihan merkittävää, kun voi käyttää omaa äidinkieltään, siitä huolimatta että tietenkin on jokaisen syytä myöskin pyrkiä lisäämään omia taitojaan skandinaavisissa kielissä.

Olen useaan otteeseen korostanut paitsi sitä, että on tietysti hyvä, että me saamme riittävästi tulkkausta ja käännöksiä, myös sitä, että tärkeää on myös se, että kokouksessa läsnäolijat näkevät hieman vaivaa, että heidän puheensa on ymmärrettävää. Tanskalaisten kohdalla tämä joskus tuntuu unohtuvan. Heillehän saa useasti huomauttaa, että he ottaisivat hieman huomioon sen, että tanskan kieli ei meille suomalaisille ole niin helppoa kuin ruotsin kieli on, mutta ehkä tässäkin kehitytään. Mutta tärkeää on se, että meillä on oikeus käyttää omaa äidinkieltämme niin valiokuntatyöskentelyssä kuin myöskin puheenjohtajiston työskentelyssä ja neuvoston istunnoissa. Tällä tavoin tietysti olemme tasavertaisemmassa asemassa.

Yhden asian olisin vielä halunnut tässä mainita. Pohjoismaiseen yhteistyöhönhän meillä on valtavasti tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. Kysymys on tietysti aina myöskin rahasta. Tällä kertaa budjetin osalta kovin suuria muutoksia ei neuvoston puolelta ministerineuvoston ehdotukseen saatu. Tärkeänä pidän kyllä sitä, että saadaan muun muassa tärkeä epidemiologinen tutkimushanke paremmin liikkeelle kuin alun perin näytti. Samoin myös on tärkeää se, että lähialueyhteistyöhön saadaan lisää rahaa, jotta voidaan niihin tärkeisiin ongelmiin, mitä lähialueilla on muun muassa terveyden- ja sosiaalihuollon, hivin ja aidsin osalta olemassa, satsata enemmän rahaa. Naiskauppa ja prostituutio liittyvät olennaisesti näihin asioihin. Nämä ovat myöskin näyttävästi olleet ja ovat varmaan jatkossakin esillä meidän työssämme.

Sitten siellä oli myöskin vahvasti esillä mahdollisuudet Pohjoismaissa tv:n osalta sikäli, että jatkossakin säilyisi mahdollisuus, kun siirrytään digitaaliseen tv:hen, seurata myös toisista maista tapahtuvia tv-lähetyksiä. Tämänkin osalta ymmärsin, että Pohjola-valiokunnan edustajat kävivät keskusteluja meidän kulttuuriministereidemme kanssa, ja tältäkin osin toivottavasti näkyvyys voitaisiin turvata jatkossa. Uskon, että menettäisimme valtavan paljon, mikäli jatkossa emme voisi seurata toistemme televisiolähetyksiä. Se on kuitenkin hyvin keskeinen asia ja voi myöskin lisätä suuren yleisön parissa kiinnostusta pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ed. Vilén ja myös ed. Ojala ottivat esille hyvin tärkeän, niin kuin ed. Ojala sanoi, kysymyksen siitä kielestä, mitä me suomalaiset käytämme Pohjoismaiden neuvoston työskentelyssä. Sanoisin kuitenkin, että se on myöskin hyvin herkkä kysymys.

1980-luvulla, jota aikaa tässä muistelen, ei ollut tulkkausta, jolloin tietysti kansanedustajan oli sitä helpompi työskennellä, mitä parempi valmius hänellä oli toimimiseen ruotsin kielellä. Siinä ei varmasti kaikilla ollut ihan samanlaista kykyä, mutta joka tapauksessa kaikki tapahtui ruotsin kielellä. Kyllä minun mielestäni tämä on kysymys, jota pitää nyt hyvin tarkkaan miettiä. Nimittäin kun seurasin esimerkiksi Kööpenhaminassa, kun suomeksi puhuttiin, niin kaikki eivät pistäneet kuulokkeita korvilleen. Tuntui monta kertaa siltä, että menee vähän ohi näiden pohjoismaisten kollegojen se suomen kielen käyttö, kun ihmiset eivät vaivaudu käyttämään kuulokkeita.

Mitä tulee sitten näihin kieliin, niin kyllähän 1980-luvullakin todettiin se, että tanskan kieli on todella, niin kuin ed. Ojala sanoi, vaikea suomalaisille. Sen sijaan toteaisin kyllä islannin kielestä, että islantilaisethan oppivat sitä erikoista tanskaa, mitä he puhuvat, ja islanti on kuitenkin pohjoismainen kieli ja he ovat paljon paremmassa asemassa kuin suomalaiset tässä suhteessa.

Mutta minun ehdotukseni, puhemies, on se, että suomalaiset voisivat käyttää molempia, ei nyt erikoisuutena suomen kieltä, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tätä pitäisi aika tarkkaan harkita.

Tässä yhteydessä tuon vielä esille sen, että kyllä se tietysti on niin, että kansanedustajat valikoituvat sen mukaan aika paljon, minkälainen kielitaito heillä on, myöskin Euroopan neuvoston työskentelyyn. Meillähän ei ole Euroopan neuvostossa ollenkaan tulkkausta suomen kielelle, vaan lähdetään siitä, että jokaisen edustajan on osattava englantia niin hyvin, että hän pärjää siellä sekä komiteatyöskentelyssä että myöskin täysistuntotyöskentelyssä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan myös täältä keskiryhmien taholta onnitella ed. Outi Ojalaa ja toivottaa menestystä ensi vuoden puheenjohtajana.

Olen itse aika lyhyen aikaa ollut Pohjoismaiden neuvoston työssä viime kaudella varajäsenenä. Silloin aluksi puhuttiin organisaatiosta aika paljon ja tultiin kolmen valiokunnan malliin ja nyt sitten palataan siihen malliin, joka paremmin vastaa kansallisten parlamenttien valiokuntajakoa.

Itse olen sitä mieltä ulkopolitiikkapuolesta — tietysti, kun joka maalla on ollut vähän erilainen turvallisuuspoliittinen ratkaisu, siitä ei ole kovin paljon puhuttu, mutta nyt siitä voidaan puhua — että se sopii erinomaisesti puheenjohtajistolle. Se lisää tavallaan puheenjohtajiston arvovaltaa, ja puheenjohtajisto ulkopuolella edustaa neuvostoa. Toisin kuin ed. Akaan-Penttilä olen kyllä sitä mieltä, että tällä mallilla on hyvä edetä.

Ongelma on ehkä se, että vaikka paljon puhutaan, että nyt valiokuntajako vastaa kansallisten parlamenttien jakoja, niin kuitenkin eri henkilöt toimivat Pohjoismaiden neuvostossa. Siitä syntyisi lisäarvoa, että jos on jossakin valiokunnassa täällä, voisi olla tavallaan vastaavassa valiokunnassa Pohjoismaiden neuvostossa. Ehkä aikaa myöden tilanne tässäkin suhteessa paremmin asettuu kohdalleen kuin tähän mennessä.

Muuten se toiminta mielestäni näinäkin vuosina on taas parantunut. Vuonna 95, kun Suomi ja Ruotsi tulivat EU:n jäseniksi, toiminta oli enemmän suuntautunut Eurooppaan ja kokoukset olivat vähän muodollisempia, mutta nyt on tullut enemmän sisältöä. Hyvään suuntaan ollaan menossa.