1) Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus
1999
Outi Ojala /vas:
Herra puhemies! Meillä on tänään
käsiteltävänä Pohjoismaiden
neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomukset vuosilta 1999
ja 2000. Käsittelen siis niitä molempia puheenvuorossani.
Pohjoismaiden neuvoston toiminta on kumpanakin kertomusvuonna
ollut selvästi laajenemassa kansainväliseen suuntaan.
Tämä kehityshän on jatkunut jo useamman
vuoden ajan ja juontaa tietysti juurensa niistä suurista
muutoksista, jotka viime vuosikymmenellä ovat kohdistuneet geopoliittiseen
toimintaympäristöön ja myöskin lähialueillemme,
mukaan lukien myöskin Euroopan integraatiokehitys. Suomen
ja Ruotsin EU-jäsenyydellä on tietenkin ollut
tässä myös suuri merkitys.
Pohjoismaiden neuvoston toiminta on juuri näistä lähtökohdista
viime vuosina perinteisen pohjoismaisen yhteistyön lisäksi
suuntautunut ennen kaikkea lähialueisiin ja erityisesti
Baltian maihin ja Luoteis-Venäjään, mutta
myös yhä enenevässä määrin
Eurooppaan muualle. Kansainvälistä yhteistyötä on
kehitetty aktiivisesti ja neuvostolle on etsitty omaa roolia, oma
profiili, niin Itämeri-yhteistyössä kuin
EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikan toteuttamisessakin.
Pohjoismaiden neuvosto on tiivistänyt yhteistyötään
Baltian parlamentaariseen yleiskokoukseen niin sanotun Baltian neuvoston
kanssa, ja tätä yhteistyötä esiintyy
nyt sekä näiden järjestöjen
yleiskokousten kuin myöskin puheenjohtajistojen välillä,
mutta myöskin hyvin konkreettisesti työryhmätasolla
ja valiokuntien välisenä yhteistyönä.
Baltian maiden lisäksi on Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston
toimesta kehitetty yhteistyötä Venäjän
duuman ja myös liittoneuvoston kanssa. Ulkoasiainvaliokunta
on mietinnössään kiinnittänyt
huomiota tähän kehitykseen ja ilmaissut tukensa
näiden yhteistyösuhteiden tiivistämiselle
käytännön tasolla ja nykyisten yhteistyösopimusten
pohjalta.
EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittäminen on myös
ollut Pohjoismaiden neuvoston kasvavan mielenkiinnon kohteena. Pyrkimyksenä on
myötävaikuttaa siihen, että pohjoisen
ulottuvuuden politiikalle luodaan myös parlamentaarinen
ulottuvuus ja ankkurointi. Myös tämän
on ulkoasiainvaliokunta mietinnössään
huomioinut ja pitänyt tärkeänä.
Viime vuosina on myös virinnyt laaja keskustelu Pohjoismaiden
neuvoston tulevaisuuden toiminnasta ja roolista sekä neuvoston
rakenteesta ja sen muutostarpeesta. Pohjoismaiden ministerineuvosto
asetti niin sanotun viisasten paneelin, ja sen tehtävänä oli
selvittää ja analysoida pohjoismaisen yhteistyön
tulevaa luonnetta ja tehtäviä ja uusia haasteita.
Työryhmä sai raporttinsa valmiiksi kertomusvuonna
2000, ja tämän raportin pohjalta käytiin
hyvin laajaa keskustelua muun muassa Reykjavikissa pidetyssä istunnossa.
Silloin jo oli nähtävissä, että neuvoston
piirissä on suuri yhteisymmärrys ja yksimielisyys
siitä, että neuvoston rakennetta tulee muuttaa.
Näin perustettiinkin yhteinen strategiatyöryhmä neuvoston piiriin,
joka teki yhteistyötä ministerineuvoston vastaavan
ryhmän kanssa, ja jo tuolloin oli nähtävissä,
että maantieteellisestä valiokuntajaosta, eli
Pohjola-valiokunta, lähialuevaliokunta ja Eurooppa-valiokunta,
tulee neuvoston puolella luopua ja siirtyä asiaperusteisiin
valiokuntiin. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään
myös ottanut kantaa tämän tyyppiseen
rakennemuutokseen ja todennut sen tarpeelliseksi.
Kuluvana vuonna on Pohjoismaiden neuvoston toiminnan kehittämistä ja
organisaatiorakenteen uudistamista valmisteltu, ja saimme työmme
päätökseen sopivasti ennen Kööpenhaminassa
hiljattain pidettyä Pohjoismaiden neuvoston istuntoa, jossa
myöskin tehtiin ratkaisut valiokuntarakenteen uudistamiseksi.
Herra puhemies! Minulla on ilo todeta, että pohjoismainen
yhteistyö voi tänä päivänä hyvin ja
että se on elinvoimaista. Lokakuun lopulla pidetty istunto
osoitti sen, että neuvosto kykenee vastaamaan haasteisiin
ja että toiminta on tulevaisuuteen tähtäävää.
Tämän vuoden istunnossa keskeisiä asioita olivat
organisaatiouudistuksen lisäksi myöskin se, että ulko-
ja turvallisuuspolitiikka olivat vahvasti esillä kahden
työryhmän raportin käsittelyn osalta
eli jo aikaisemmin mainitsemani pohjoisen ulottuvuuden raportin
osalta, mutta myöskin siviilikriisinhallintaa ja konfliktintorjuntaa
koskeva raportti hyväksyttiin tuossa Kööpenhaminan
istunnossa.
Parlamentaarisen ulottuvuuden kehittämisestä pohjoisen
ulottuvuuden politiikalle keskusteltiin Venäjän
duuman ja liittoneuvoston edustajien kanssa ja alustavasti sovittiin
laajan pohjoisen ulottuvuuden seminaarin tai konferenssin järjestämisestä ensi
syksynä Pietarissa. Neuvoston puheenjohtajisto tapasi myöskin
Baltian neuvoston edustajia ja keskusteli kahdenvälisen
yhteistyömme kehittämisestä.
Nyt uusi rakenne, joka hyväksyttiin, tarkoittaa Pohjoismaiden
neuvoston puolella sitä, että jatkossa meillä tulee
olemaan kulttuuri- ja koulutusvaliokunta, hyvinvointivaliokunta,
kansalais- ja kuluttajavaliokunta, ympäristö-
ja luonnonvarainvaliokunta sekä elinkeinovaliokunta. Tällä valiokuntarakenteella
pyritään ennen kaikkea parantamaan Pohjoismaiden
neuvoston ja toisaalta kansallisten parlamenttien sekä Pohjoismaiden ministerineuvoston
välistä yhteistyötä. Uusi valiokuntajako
vastaa paremmin myöskin todellakin ministerineuvoston rakennetta.
Kansallinen ankkurointi on selvästi nostettu korkealle
tavoitteeksi neuvoston toiminnassa. Se on varmasti hyvä ottaa
huomioon myöskin oman eduskuntamme toiminnassa. Myös
kansainvälisessä yhteistyössä esimerkiksi
Baltian neuvoston kanssa on helpompi uuden valiokuntarakenteen kanssa jatkaa
yhteistyötä.
On ehkä syytä tässä yhteydessä korostaa,
että luopuminen lähialuevaliokunnasta ja Eurooppa-valiokunnasta
ei suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö lähialueyhteistyö ja
Eurooppa-suuntautuminen olisi keskeisellä sijalla jatkossakin.
Molemmat säilyvät merkittävinä painopistealueina, mutta
tarkoitus on, että tämän jälkeen
kaikki uudet valiokunnat omassa toiminnassaan ottavat tämän
huomioon eli käsittelevät oman sektorinsa asioita
Pohjola-, lähialue- ja Eurooppa-näkökulmasta.
Valiokuntien lisäksi Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajistolla
tulee uudessa organisaatiossa olemaan tärkeä oma
roolinsa substanssialueella, eli nimenomaan yleisen pohjoismaisen toiminnan
koordinoinnin ohella ulko- ja turvallisuuspolitiikka tulee selkeästi
olemaan puheenjohtajiston tehtäväaluetta.
Pohjoismaiden neuvoston tulevaa toimintaa ja uutta rakennetta
koskevat päätökset on nyt tehty. Ensi
vuonna alkaa neuvoston 51. toimintavuosi. Sen tärkein tehtävä tulee
olemaan näiden päätösten toteuttaminen
ja niin sanotun uuden pohjoismaisen päiväjärjestyksen
täytäntöönpano. Tämä tulee
olemaan hyvin haasteellinen tehtävä. Toivottavasti
myös eduskunnassa jaksamme omalta osaltamme olla vaikuttamassa
siihen, että entistä tiiviimmin pohjoismaiset
asiat ovat myös päiväjärjestyksessä meillä omassa
eduskunnassamme. On myöskin syytä tietysti muistaa,
että ensi vuosi on juhlavuosi ja myös 50-vuotisjuhlallisuudet
vietetään ensi lokakuussa täällä eduskunnassa.
Näihinkin on syytä paneutua.
Arvoisa herra puhemies! Olisin halunnut myös mainita
erään asian, joka oli hyvin näyttävästi
esillä Kööpenhaminan istunnossa. Suomihan
on tänä vuonna ollut ministerineuvoston puolella
puheenjohtajamaana, ja nimenomaan kansalaisten oikeudet ovat olleet
hyvin vahvasti esillä ministerineuvoston puolella. Suomen
Norjan-suurlähettilään Ole Norrbackin
johdolla on nyt selvitetty pohjoismaisten yhteistyösopimusten
toimivuutta. Kööpenhaminassa saimme väliraportin
asiasta, joka koski siis pohjoismaalaisten oikeuksia. Nyt on ollut
selvästi nähtävissä, että meillä on
paljon hyviä sopimuksia ja suosituksia, mutta varsin suuria
puutteita siinä, miten nämä todentuvat
käytännössä ihmisten arjessa. Tämä on
käynyt ilmi. Meillä on niin sanottu pohjoismainen
Haloo Pohjola -palvelujärjestelmä kaikissa Pohjoismaissa.
Maalis-lokakuun aikana Hallå Nordeniin on tullut liki 1 000
yhteydenottoa ja noin 1 500 kysymystä kansalaisilta
niistä ongelmista, joita he kohtaavat esimerkiksi sen myötä,
että siirtyvät maasta toiseen. Verotus ja sosiaaliturva
ovat olleet näiden kiireellisten asioiden kärjessä.
Niiden pohjalta on siis tullut eniten yhteydenottoja. Nyt odotamme
mielenkiinnolla sitä, että suurlähettiläs
Norrbackin johdolla toimiva työ saadaan eteenpäin
ja että saisimme konkreettisia ratkaisuja ihmisten arjessa
oleviin ongelmiin.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! En ole erikseen pyytänyt valtuutusta eduskunnalta,
mutta kuitenkin uskallan tässä eduskunnan puolesta
ensimmäisenä puhujana Outi Ojalan jälkeen
esittää lämpimät onnittelut
Outi Ojalalle siitä, että hänet on valittu
Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajaksi ensi vuodeksi. Tämä oli
historiallinen tapahtuma. Se oli ensimmäinen kerta, kun
Pohjoismaiden neuvosto valitsi sosialidemokraateista vasemmalla
olevan ryhmän edustajan Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajaksi.
Se oli minusta erinomainen asia. Se oli hyvä Suomelle, mutta
uskon, että se oli erityisesti tunnustus Outi Ojalan aktiivisuudelle
Pohjoismaiden neuvostossa.
Puhemies! Halusin käyttää lyhyen
puheenvuoron sen johdosta, että itse aikoinani 83—86 olin
Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen ja osallistuin
sen työskentelyyn. Nyt kävin Kööpenhaminan
kokouksessa varamiehenä. Yritin vertailla, mitä oli
tapahtunut. Ensinnäkin voin todeta, että ilmapiiri
on hyvä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa. Se oli sitä jo 1980-luvulla.
Ehkä asia, johon jo Outi Ojala omassa puheenvuorossaan
viittasi ja joka oli todella suuri muutos 1980-lukuun, oli se, että nyt keskustellaan
vapaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Silloinhan tämä aihe
oli kielletty. 1980-luvulla ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei
voitu käsitellä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa.
Myöskin, puhemies, olen sitä mieltä,
että Pohjoismaiden neuvosto on nyt löytämässä uudelleen
roolinsa. Valiokuntauudistus on osaltaan auttamassa siihen. Toivoa
sopii, että kansanedustajat, myöskin suomalaiset,
aktiivisesti osallistuvat Pohjoismaiden neuvoston työhön.
Luvalla sanottuna tässäkin yhteydessä otan
esille sen, joka oli julkisessakin keskustelussa. Meidän merkittävän
puolueemme kokoomuksen edustajista vain yksi, sitäkin aktiivisempi
Jari Vilén, osallistui työskentelyyn ja eräs
edustaja kävi yhden päivän ajan, mutta
muita edustajia kokoomuksesta ei tullut. Minusta tämä oli
huono arvio kokoomukselta. Sen takia toivon kokoomuksen tulevaisuudessa,
koska tiedän sen olevan kuitenkin pohjoismainen puolue,
myöskin osallistuvan Pohjoismaiden neuvoston työskentelyyn
entistä aktiivisemmin.
Puhemies! Ihan lopuksi pari sanaa yhteistyöstä Pohjoismaiden
välillä EU:n sisällä. Olen aikaisempien
Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan kertomusten yhteydessä todennut,
että me tarvitsisimme tällaista koordinointia
erityisesti ennen EU:n huippukokouksia, ja ilokseni olen havainnut,
että tämä asia on menossa voimakkaasti
eteenpäin. Nythän pohjoismaiset pääministerit
ovat sopineet siitä, että aina ennen Eurooppa-neuvoston
kokouksia pääministerit tapaavat toisensa ja mukana
ovat tietysti myös Norjan ja Islannin pääministerit.
Olen havainnutkin, että Norjassa ja Islannissa, erityisesti
Norjassa, on todella suurta harrastusta yhteistyöhön EU:n
kanssa. Se on sinänsä luonnollista, vaikka Norja
ei, niin kuin tiedämme, eräistä syistä ainakaan
tälläkään hetkellä vielä näytä liittyvän
Euroopan unionin jäseneksi.
Puhemies! Ihan lopuksi vielä haluan todeta sen, että Pohjoismaitten
välisessä yhteistyössä valmistautumisessa
EU:n kokouksiin, erityisesti huippukokouksiin, saattaa myöskin
olla siemen ehkä vielä suurempaankin yhteistyöhön.
Kun me tänä päivänä voimme
havaita, että ilmeisesti vuonna 2004 tullaan hyväksymään
ainakin EU:n komission raportin mukaan mahdollisesti kymmenen uutta
jäsenmaata, joista yhdeksän on niin sanottua pientä maata,
tämä saattaa antaa myöskin Pohjoismaiden
neuvostolle roolin siinä yhteydessä toimia entistä aktiivisemmin
näitten uusien pienten jäsenmaitten kanssa, ettei
tapahdu tällaista, mitä tapahtui Tony Blairin
kutsuessa pelkästään suuret EU-maat päivällistilaisuuteen,
johon Hollanninkin pääministeri kutsutti itsensä.
Puhemies! Tässä varmasti on erittäin
mielenkiintoisia näkymiä Pohjoismaiden yhteistyön
kehittämiselle.
Antero Kekkonen /sd:
Herra puhemies! On helppo jatkaa siitä, mihin ed. Elo
jäi. Silloin kun kävimme intensiivisimmillään
keskustelua Euroopan yhdentymisestä, kun EU oli agendalla
ensimmäisenä, näytti jossain vaiheessa
vähän pahalta noin pohjoismaisessa mielessä.
Näytti hiukan siltä, että olisi käymässä siten,
että Pohjoismaiden yhteistyö perinteisessä muodossansa
olisi ikään kuin aikansa elänyt. Mutta
nyt, kun katselemme Pohjolaan, voimme hyvin rehellisin mielin todeta,
että pohjoismaisuus on selvästi löytämässä uudelleen
sijansa ei vain täällä vaan laajemminkin
Euroopassa. Tämä näkyy myöskin
Euroopassa sillä tavoin, että pohjoismaisella mallilla
on kysyntää. Kun oli tilaisuus vierailla Kiinassa,
oli suorastaan hellyttävää havaita, kuinka
kiinalaisille pohjoismaisella mallilla oli varsin suuri ja enemmänkin
kuin symbolimerkitys. Se merkitsi jotain sellaista, johon he suhtautuivat,
niin kommunistinen maa kuin se onkin, hyvin myötätuntoisella
uteliaisuudella, sellaisella uteliaisuudella, joka todennäköisesti
tulee poikimaan myöskin matkoja sieltä Pohjolaan
ja Suomeen entistä enemmän.
Pohjoinen ulottuvuus, eurooppalainen määre, on
tärkeätä havaita silloin, kun puhumme
pohjoismaisesta neuvostosta. On hyvä, että se
esiintyy myöskin näissä kertomuksissa,
ja on hyvä, että se esiintyy myöskin
ulkoasiainvaliokunnan asiaa koskevassa mietinnössä.
Kun luettelee ne, mitä neuvosto priorisoi: lapset ja nuoret,
kilpailukykyinen Pohjola, aluepoliittiset toimet, muukalaisvihan
vastaiset toimet, kulttuurisektori, nuorisovaihtojärjestelmät
sekä lähialueyhteistyö, voimme todeta,
että tämä priorisointi antaa valtavan
tehtäväkentän Pohjoismaille yleensä ja
Pohjoismaiden neuvostolle aivan erityisesti.
Ed. Ala-Nissilä merkitään
läsnä olevaksi.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Pohjoismaisella yhteistyöllä on
pitkät perinteet. Suomikin tulee ensi vuonna olleeksi 50 vuotta
mukana tässä työssä. Sieltä on
paljon hyviä esimerkkejä kerrottavana, mitä kaikkea
rajojen yli on saatu aikaan. Nyt kuitenkin koen niin, että tässä on
selkeästä murrosvaiheesta kysymys. Itse Pohjoismaiden
neuvostossa mukana olevana asetin aika paljon toiveita viisasten
paneelin jälkeisen työn erilaisiin toteutumisvaihtoehtoihin,
mitä sieltä tulee ulos. Se oli aika valtava selvitystyö,
ja oli ihan selvää, että niitä kaikkia
ei voida kerralla toteuttaa. Minusta painotettiin kyllä sikäli
aivan oikein, että päästiin kolmesta
pilarista ja maantieteellisestä asetelmasta eroon kohti
asiakysymyksiä ja selviä poliittisia kysymyksiä.
Näinhän yhteisneuvotteluissa saatiinkin aikaan,
että valiokuntatyöskentely toimii eri pohjalta
kuin aikaisemmin.
Nimenomaan se periaate, että tässä pyritään lähentämään
parlamenttien vastaavia valiokuntia, on erittäin hyvä ja
minusta aivan tarpeeksi haasteellinen edustajien sangen monissa
tehtävissä. Meidän Outi Ojalallamme ensi
vuonna, kun hän ottaa vastaan presidentin tehtävät,
on aikamoinen duuni suomeksi sanottuna edessä, joten lykkyä tykö vain
siltä osin siihen työskentelyyn.
Itse asiassa tulin tänne sen takia, että olen PN:ssä istunut
Eurooppa-valiokunnassa ja koko ajan, kun olen siellä tehnyt
työtä, minua on häirinnyt hivenen se,
että kun Suomihan sijoittaa tähän yhteistyöhön
vuodessa noin 150 miljoonaa markkaa, niin Eurooppa-valiokunnan osalta
on ollut kuitenkin vähän epäselvää,
mihin tehtäviin siellä loppujen lopuksi keskitytään.
Sitä kautta ajattelin, että aika paljon toivoa
on nyt, kun valiokuntatyöskentely tällä tavalla
poliittisluontoisesti käynnistetään suhteessa
parlamentteihin, että myös turvallisuus- ja puolustuspoliittiset
tai ennen kaikkea ehkä ulkopoliittiset asiat olisivat rakentuneet
valiokuntapohjalle. Tästä tietenkin neuvoteltiin
ja minusta ihan asiallisesti lopputuloksena päädyttiin
siihen, että se jäi presidiumin rooteliin. Toivon
vain, että siinä presidiumilla riittää rahkeita
ja energiaa. Kykyä teillä on, siitä ei
tässä ole kysymys, mutta onko teillä kapasiteettia
huolehtia siitä siinä laajuudessa kuin varsinainen
valiokuntatyöskentely vaatii?
Mielenkiintoista itse asiassa on se, että jatkumossa,
kun meillä ulkoasiainvaliokunta on antanut mietintönsä,
se ei ota kantaa oikeastaan puolesta eikä vastaan mutta
ei myöskään näe sitä paralleelia,
että sillä olisi ollut ulkoasiainvaliokunta PN:n
sisällä, eikä myöskään
mainitse sitä, että paralleeli on nyt puhemiehistö.
Ehkäpä se tulee meidän käytäväkeskusteluissamme
tarpeeksi terävästi huomioitua. Miten tieto vaihtuu
ja kaikki pidetään ajan tasalla, sehän
jää nähtäväksi, mutta tässä on
selkeitä mahdollisuuksia ja ne pitää toteuttaa,
koska hyvin paljon tarvetta on. Tietysti näyttää myöskin
siltä, että vaikka meillä on vähän
erilaisia suhteita EU:hun, siitä huolimatta kaikilla Pohjoismailla
on tiettyjä yhteisiä asioita, joissa ehkä pitäisi
olla yhteinen ei nyt välttämättä neuvottelumandaatti
mutta jokin tapa, jolla kävisimme keskustelua Brysselin
kanssa, ja PN on siinä hyvä operatiivinen yksikkö,
jos se työnsä hyvin hoitaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! On selvää, että nyt on
uudelleen ikään kuin herätty siihen mahdollisuuteen,
mitä pohjoismainen yhteistyö tarjoaa myös
EU:n jäsenyyden ollessa sekä Tanskan, Ruotsin
että Suomen osalta voimassa, ja Norjakaan ei kovin kaukana
ole tästä henkisestä yhteydestä.
Näin ollen toimiminen EU:ssa myös sillä tavalla,
kuin muun muassa ed. Elo viittasi, on erittäin tärkeätä.
Toinen asia: Itämeri yhdistää aika
tavalla kaikkia Pohjoismaiden neuvoston jäseniä.
Islanti on tietysti vähän kauempana, mutta joka
tapauksessa Itämeren tilanne ja sen pelastaminen on varmasti
yksi Pohjoismaiden neuvoston huolenaiheita, niin kuin sen pitäisi
olla Euroopan unioninkin ja kaikkien maiden, jotka rajoittuvat Itämereen.
Itämeri rehevöityy. Ensi kesä tullee
olemaan sinileväongelmakesä, ja kysymme kaikki toisiltamme,
miksi mitään ei ole tehty. Paljon on tietysti
tehty, mutta vielä paljon enemmän pitäisi tehdä.
Ympäristö näin ollen varmasti on
yksi luonnollinen Pohjoismaiden neuvoston toiminnan kohde, ja eipä tässä varmaan
pitkä aika mene siihen, kun myös Baltian maat
ovat mukana EU-toiminnassa, jolloin vielä tämä pohjoinen
dimensio, EU:n pohjoinen ulottuvuus, vahvistuu. Siihen varmasti
Outi Ojalan ensi vuonna johtama Pohjoismaiden neuvosto tulee suuntautumaan.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa puhemies! Voisi melkein aloittaa sanomalla, että uusi
Pohjoismaiden neuvosto aloittaa työnsä ensi vuoden
alussa. Pidän niitä muutoksia, mitä Kööpenhaminassa hyväksyttiin,
niin perinpohjaisina ja perusrakenteisiin menevinä, että mielestäni
me voimme ihan perustellusti väittää,
että me olemme käynnistämässä hyvin
uudenlaista Pohjoismaisen neuvoston työtä. Mikä sen
hienompaa juhlavuonna suomalaisen puheenjohtajan toimesta!
Meille suomalaisille Pohjoismaiden neuvosto aiemmin historiasta
johtuen oli varmaankin keskeinen ikkuna länteen ja ikkuna
toisenlaiseen toimintayhteyteen kuin siihen, missä aiemmin olimme.
Tänä päivänä tätä ikkunaa
käyttää aika paljon hyväkseen
erityisesti Norja, joka on tehnyt erilaiset EU-ratkaisut kuin toiset
meistä. Mielestäni onkin hyvin selvää,
että ennen kaikkea EU-jäsenyydet ja EU:n merkityksen
kasvaminen koko Pohjolassa ovat johtaneet siihen, että myös Pohjoismaiden
neuvosto joutuu omassa toiminnassaan tavalla tai toisella vastaamaan
hyvin erilaisiin haasteisiin.
Aiemmat puheet ovat mielestäni hyvin analysoineet sitä tilannetta,
että ennen kaikkea Baltian maiden tuleva EU-jäsenyys
tulee olemaan yksi keskeinen myös Pohjoismaiden neuvoston
toimintaan vaikuttava tekijä. Venäjän
kehitys, Venäjän läheisyys ja yleensäkin
Venäjän mukaan kytkeminen myöskin pohjoismaiseen
toimintaan, onko se sitten Pohjoismaiden neuvoston nimellä tai
pohjoisen ulottuvuuden nimellä, tulee olemaan hyvin keskeinen
vaikuttava tekijä. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikka,
joka mielestäni aivan toisella tapaa on tullut Pohjoismaiden
neuvoston toimintaan mukaan, tulee olemaan meidän toimintaamme
entistä enemmän vaikuttava riippumatta siitä,
mitkä meidän varsinaiset turvallisuusjärjestelymme
tulevat olemaan.
Pitäisin erittäin tärkeänä sitä,
että Pohjoismaiden neuvosto todellakin löytäisi
itsellensä uudenlaisen roolin, jossa minusta yhtenä keskeisenä avainsanana
on koordinoija. Minä näkisin, että Pohjoismaiden
neuvosto on organisaatio, jolla on hyvä perinne, toimiva
rakenne ja kyky vastata siihen haasteeseen, mitä esimerkiksi
Benelux-maat omalta osaltaan tällä hetkellä tekevät.
Jos me osaamme käyttää tehokkaasti hyväksi
Pohjoismaiden neuvoston organisaatiota, me voimme koordinoida meidän
kannaltamme keskeisiä kysymyksiä myös
Euroopan unionin tarpeisiin, ja vääjäämättä — EU:n
rooli on niin keskeinen meidän jokaisen elämässä tänä päivänä — annamme
tämän saman informaation, tiedon ja vaikuttamisen
mahdollisuuden myös niihin Pohjolan maihin, jotka eivät
ole Pohjoismaiden neuvoston jäseniä, eli ennen
kaikkea norjalaisille ja islantilaisille. Pitäisin sitä Pohjoismaiden
neuvoston työtä positiivisena blokkiajatteluna,
jos tämän kaltaista ilmaisua uskaltaa käyttää,
ennen kaikkea laajentuvassa Euroopan unionin toiminnassa.
Mitä tulee Kööpenhaminan kokoukseen
ja viittaukseen kokoomuksen läsnäoloon siellä, olen
todellakin omasta puolestani myös pahoillani siitä,
että kokoomuksen delegaatio ei ollut ehkä niin
lukumääräinen kuin sen olisi mahdollista
olla. Asia tullaan vakavasti käsittelemään myös
omassa eduskuntaryhmässämme, ja tulemme huolehtimaan
siitä, että meillä on täysivaltainen
ja täysilukuinen edustus paikalla jatkossa ja jatkotehtävissä tältä osin.
Haluaisin tavallaan haasteena tulevalle presidentille nostaa
esille myös yhden kysymyksen, joka on varmaan meillä kaikilla äidinkielenä suomea
puhuvina noussut esille Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa. Toivon,
että puheenjohtaja, presidentti Ojala pitää esillä myös
selkeästi suomen kielen roolia ja asemaa. Pohjoismaisen
yhteistyön täytyy olla mahdollista meidän
omilla äidinkielillämme, ja pelkään,
että joissakin tilanteissa kieli voi olla rajoittava tekijä siihen,
miten ja millä tavalla pohjoismaiseen yhteistyöhön
halutaan mennä. Katsoisin, varsinkin kun olemme suomalaisen
puheenjohtajan alaisuudessa, että keskeistä on
muistaa myös suomen kielen keskeinen rooli. Pohjoismainen
yhteistyö ei ole vain tietyn kieliperheen yhteistyötä,
vaan sen täytyy olla mahdollista myös meidän
jokaisen omalla äidinkielellä. Me jokainen, jotka
toiminnassa mukana olemme, tiedämme, että ennen
kaikkea esimerkiksi aineiston saannissa tilanne todellakaan ei ole
hyvä, ei edes tyydyttävä tällä hetkellä.
Jos haluat toimia täysipainoisesti mukana toiminnassa,
sinulla täytyy tällä hetkellä olla
sujuva ruotsin kielen taito tai skandinaavisen kielen taito. Tämä on
yksi missio, minkä uskallan konservatiiviryhmän
puheenjohtajan nimissäkin antaa puheenjohtaja Ojalalle,
jota tuimme myös puheenjohtajan valinnassa omalta osaltamme.
Pohjoismaiden neuvosto, joka toimii jatkossa uudessa organisaatiossa,
jonka yhteistyökumppanit ovat entistä enemmän
Baltian maat ja Venäjä, on hyvin erilainen kuin
aiempi Pohjoismaiden neuvosto. Tämä tosiasia täytyy
tunnustaa. Mutta mielestäni meillä löytyy
kuitenkin runsaasti yhdistäviä tekijöitä,
jotka meidän kannattaa muistaa omaa yhteistyötämme
tehdessämme. Tänä päivänä puhutaan
paljon syyskuun 11. päivän tapahtumista. Uskallan
sanoa, että syyskuun 11. päivä omalta
osaltaan yhdisti myös meitä kaikkia Itämeren
alueella olevia valtioita ja kansoja nostamalla ehkä voimakkaasti
esille ne keskeiset arvot, jotka kuitenkin meitä kaikkia
yhdistävät, arvot demokratiasta, ihmisoikeuksista, monikulttuurisuudesta
ja suvaitsevaisuudesta. Näiden arvojen puolustajana minä näen
Pohjoismaiden neuvoston hyvin keskeisenä toimijana.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Tulin oikein tänne korokkeelle puhumaan,
kun ajattelin antaa muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun.
Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia
neljää poliittista ryhmää Pohjoismaiden
neuvostossa siitä tuesta, jonka sain valinnalleni neuvoston
presidentiksi ensi vuodeksi. Arvostan sitä yksituumaisuutta
suuresti, ja kuten sanoin Kööpenhaminassa kiitospuheessani,
tulen tekemään tietysti parhaani myöskin,
että tämä yhteistyö jatkuisi
hyvänä jatkossa.
Moni nosti esille asian, että Pohjoismaiden neuvosto
kokee eräänlaista uutta renessanssia, ja allekirjoitan
tämän täysin. Meillä on hyvät
mahdollisuudet tehdä pohjoismaisesta yhteistyöstä entistä mielenkiintoisempaa
ja myöskin tehokkaampaa ja sitä kautta vaikuttavampaa.
Ed. Kekkonen totesi, että Kiinaa myöten tunnetaan
mielenkiintoa, ja voin sanoa, että jopa Väli-Amerikkaa
myöten tunnetaan myöskin kiinnostusta Pohjoismaiden
neuvoston toimintaan. Siellähän on oma parlamenttinsa,
joka toimii siellä, ja he ovat olleet hyvin kiinnostuneita.
Meillähän on lähialueiden, siis Baltian
maiden ja Venäjän, lisäksi ollut toki
yhteistyötä pitkään jo Benelux-maiden
kanssa, ja nyt juuri voin kertoa, että Berliinissä tällä viikolla
meitä oli muun muassa ed. Vilén ja ed. Kallis,
ed. Kiviniemikin ehti käydä. Siellä oli
Saksan Bundestagin eli liittopäivien Skandinavia-ryhmän,
Pohjoismaiden neuvoston, Pohjoismaiden ministerineuvoston sekä viiden
Pohjoismaan suurlähetystöjen yhteistyössä valmistelema
niin sanottu Pohjoismainen viikko, joka ei ihan täysi viikko
ollut, mutta erittäin mielenkiintoinen tapahtuma Berliinissä.
Oli muun muassa seminaareja. Siellä oli suomalaisia ja
muita pohjoismaisia luennoitsijoita. Siellä oli hyvin juhlallinen
avaustilaisuus, jossa myöskin liittopäivien puhemies
käytti puheenvuoron ja Skandinavia-ryhmän puheenjohtaja. Siellä avattiin
pohjoismainen nuorten muotoilijoiden näyttely. Oli jazzkonsertti,
joka oli hyvin suosittu.
Eli meillä Pohjoismaillahan on todella näyttävät
suurlähetystöt samalla alueella Berliinissä, erittäin
moderni kiehtova rakennuskompleksi, jossa on myös yhteisiä tiloja.
Ne ovat erittäin suosittuja, Pohjoismaat näkyvät
hyvin merkittävällä tavalla myöskin
Berliinissä, ja tällä tavoin me viisi
pientä maata voimme hyödyntää sitä, että toimimme
yhdessä. Sillä tavoin saamme lisäarvoa
tästä yhteisestä toiminnasta. Täytyy
vakuuttaa, että nämä tapahtumat Berliinissä olivat erittäin
onnistuneet.
Eli meillä on hyvät mahdollisuudet myöskin kehittää yhteistyötä paitsi
Itämeren alueella myöskin Barentsin alueella,
ja tietenkin kiinnostusta on myös Länsi-Pohjolan
ja arktisten alueiden yhteistoiminnan osalta, eli haasteita meillä kyllä riittää.
Sen verran olisin halunnut myöskin kommentoida valiokuntarakennetta,
että on totta, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi,
että ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta oli itse
asiassa suurin kiistakysymys, kun rakenteesta päätettiin. Nyt
päädyttiin kuitenkin siihen, että puheenjohtajisto
hoitaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat, ja jos tämä osoittautuu
toimivaksi, se on hyvä, ja jollei, niin ainahan voidaan
sitten järjestelmää muuttaa tulevaisuudessa,
jos katsotaan erillinen valiokunta tarpeelliseksi.
Tärkeintä nyt kuitenkin on se, niin kuin täällä todettiin,
että nyt ei ole enää tabuja asioita vaan kaikki
asiat ovat esityslistalla. Siitä huolimatta, että esimerkiksi
puolustusministereillä ei ole virallista ministerineuvostoa
niin kuin ei EU:nkaan puolella, kuitenkin puolustusministerit tapaavat säännöllisesti.
Yhteispohjoismainen helikopterihankinta on hyvin selkeä esimerkki
siitä, että tätä yhteistyötä Pohjoismaiden
osalta on. Sen lisäksi meillä on Nordcaps-rauhanturvajoukot
jne., joissa tehdään yhteistyötä.
Kun todettiin, että nyt on tärkeää,
että uudistetun rakenteen pohjalta pystytään
aloittamaan täysipainoisesti heti alussa, niin nyt joulukuussa
jo kokoontuvat puheenjohtajisto, valiokuntien puheenjohtajat ja
varapuheenjohtajat miettimään, miten työ uuden
rakenteen puitteissa aloitetaan niin, että todellakin alusta
lähtien pääsemme täysillä liikkeelle,
ettei kulu turhaa aikaa siihen, että mietittäisiin,
mitä kukin tekee.
Vielä olisin halunnut todeta, että Pohjoismaiden
neuvoston Suomen valtuuskuntahan teki esityksen siitä,
että Pohjoismaiden Investointipankin ympäristölainan
pääomaa nostettaisiin nykyisestä 100
miljoonasta Tanskan kruunusta 300 miljoonaan Tanskan kruunuun sen
takia, että nyt jo tuo 100 miljoonaa on lähes
käytetty. Nämä Pohjoismaiden Investointipankin
ympäristölainat ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi,
erittäin kannatettavia hankkeita, mutta todellakin lisää rahaa
tarvitaan. Nyt ei yhteistyöministereiden eikä ympäristöministereiden
puolelta ole vielä saatu varmuutta siitä, että asia
etenee, mutta me kovasti olemme optimistisia siihen suuntaan, että tämä ratkaisu
saadaan aikaiseksi, jolloin voidaan monia keskeisiä Itämeren
alueen ympäristöhaittoja torjua uusilla ympäristöhankkeilla.
Ed. Vilén toi esille kielikysymyksen. Tämä on kyllä tavattoman
tärkeä asia. Se on myöskin ollut tänä vuonna
ministerineuvoston puolella Suomen yhtenä prioriteettialueena
ja tulee olemaan myöskin omana prioriteettinani ensi vuonna.
Se on tavattoman tärkeää. Ei ainoastaan
meille suomalaisille vaan myöskin islantilaisille kielikysymyksellä on
suuri merkitys. Jokainen me tiedämme, että on
aina ihan merkittävää, kun voi käyttää omaa äidinkieltään,
siitä huolimatta että tietenkin on jokaisen syytä myöskin
pyrkiä lisäämään omia
taitojaan skandinaavisissa kielissä.
Olen useaan otteeseen korostanut paitsi sitä, että on
tietysti hyvä, että me saamme riittävästi tulkkausta
ja käännöksiä, myös
sitä, että tärkeää on
myös se, että kokouksessa läsnäolijat
näkevät hieman vaivaa, että heidän
puheensa on ymmärrettävää. Tanskalaisten
kohdalla tämä joskus tuntuu unohtuvan. Heillehän
saa useasti huomauttaa, että he ottaisivat hieman huomioon
sen, että tanskan kieli ei meille suomalaisille ole niin helppoa
kuin ruotsin kieli on, mutta ehkä tässäkin
kehitytään. Mutta tärkeää on
se, että meillä on oikeus käyttää omaa äidinkieltämme
niin valiokuntatyöskentelyssä kuin myöskin
puheenjohtajiston työskentelyssä ja neuvoston
istunnoissa. Tällä tavoin tietysti olemme tasavertaisemmassa asemassa.
Yhden asian olisin vielä halunnut tässä mainita.
Pohjoismaiseen yhteistyöhönhän meillä on valtavasti
tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. Kysymys on tietysti aina myöskin
rahasta. Tällä kertaa budjetin osalta kovin suuria
muutoksia ei neuvoston puolelta ministerineuvoston ehdotukseen saatu.
Tärkeänä pidän kyllä sitä,
että saadaan muun muassa tärkeä epidemiologinen
tutkimushanke paremmin liikkeelle kuin alun perin näytti.
Samoin myös on tärkeää se, että lähialueyhteistyöhön
saadaan lisää rahaa, jotta voidaan niihin tärkeisiin
ongelmiin, mitä lähialueilla on muun muassa terveyden-
ja sosiaalihuollon, hivin ja aidsin osalta olemassa, satsata enemmän
rahaa. Naiskauppa ja prostituutio liittyvät olennaisesti
näihin asioihin. Nämä ovat myöskin näyttävästi
olleet ja ovat varmaan jatkossakin esillä meidän
työssämme.
Sitten siellä oli myöskin vahvasti esillä mahdollisuudet
Pohjoismaissa tv:n osalta sikäli, että jatkossakin
säilyisi mahdollisuus, kun siirrytään digitaaliseen
tv:hen, seurata myös toisista maista tapahtuvia tv-lähetyksiä.
Tämänkin osalta ymmärsin, että Pohjola-valiokunnan
edustajat kävivät keskusteluja meidän
kulttuuriministereidemme kanssa, ja tältäkin osin
toivottavasti näkyvyys voitaisiin turvata jatkossa. Uskon,
että menettäisimme valtavan paljon, mikäli
jatkossa emme voisi seurata toistemme televisiolähetyksiä.
Se on kuitenkin hyvin keskeinen asia ja voi myöskin lisätä suuren
yleisön parissa kiinnostusta pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ed. Vilén ja myös ed. Ojala ottivat
esille hyvin tärkeän, niin kuin ed. Ojala sanoi,
kysymyksen siitä kielestä, mitä me suomalaiset
käytämme Pohjoismaiden neuvoston työskentelyssä.
Sanoisin kuitenkin, että se on myöskin hyvin herkkä kysymys.
1980-luvulla, jota aikaa tässä muistelen,
ei ollut tulkkausta, jolloin tietysti kansanedustajan oli sitä helpompi
työskennellä, mitä parempi valmius hänellä oli
toimimiseen ruotsin kielellä. Siinä ei varmasti
kaikilla ollut ihan samanlaista kykyä, mutta joka tapauksessa
kaikki tapahtui ruotsin kielellä. Kyllä minun
mielestäni tämä on kysymys, jota pitää nyt
hyvin tarkkaan miettiä. Nimittäin kun seurasin
esimerkiksi Kööpenhaminassa, kun suomeksi puhuttiin,
niin kaikki eivät pistäneet kuulokkeita korvilleen.
Tuntui monta kertaa siltä, että menee vähän
ohi näiden pohjoismaisten kollegojen se suomen kielen käyttö,
kun ihmiset eivät vaivaudu käyttämään
kuulokkeita.
Mitä tulee sitten näihin kieliin, niin kyllähän 1980-luvullakin
todettiin se, että tanskan kieli on todella, niin kuin
ed. Ojala sanoi, vaikea suomalaisille. Sen sijaan toteaisin kyllä islannin
kielestä, että islantilaisethan oppivat sitä erikoista
tanskaa, mitä he puhuvat, ja islanti on kuitenkin pohjoismainen
kieli ja he ovat paljon paremmassa asemassa kuin suomalaiset tässä suhteessa.
Mutta minun ehdotukseni, puhemies, on se, että suomalaiset
voisivat käyttää molempia, ei nyt erikoisuutena
suomen kieltä, mutta kuitenkin olen sitä mieltä,
että tätä pitäisi aika tarkkaan
harkita.
Tässä yhteydessä tuon vielä esille
sen, että kyllä se tietysti on niin, että kansanedustajat
valikoituvat sen mukaan aika paljon, minkälainen kielitaito
heillä on, myöskin Euroopan neuvoston työskentelyyn.
Meillähän ei ole Euroopan neuvostossa ollenkaan
tulkkausta suomen kielelle, vaan lähdetään
siitä, että jokaisen edustajan on osattava englantia
niin hyvin, että hän pärjää siellä sekä komiteatyöskentelyssä että myöskin täysistuntotyöskentelyssä.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan myös täältä keskiryhmien
taholta onnitella ed. Outi Ojalaa ja toivottaa menestystä ensi
vuoden puheenjohtajana.
Olen itse aika lyhyen aikaa ollut Pohjoismaiden neuvoston työssä viime
kaudella varajäsenenä. Silloin aluksi puhuttiin
organisaatiosta aika paljon ja tultiin kolmen valiokunnan malliin
ja nyt sitten palataan siihen malliin, joka paremmin vastaa kansallisten
parlamenttien valiokuntajakoa.
Itse olen sitä mieltä ulkopolitiikkapuolesta — tietysti,
kun joka maalla on ollut vähän erilainen turvallisuuspoliittinen
ratkaisu, siitä ei ole kovin paljon puhuttu, mutta nyt
siitä voidaan puhua — että se sopii erinomaisesti
puheenjohtajistolle. Se lisää tavallaan puheenjohtajiston
arvovaltaa, ja puheenjohtajisto ulkopuolella edustaa neuvostoa.
Toisin kuin ed. Akaan-Penttilä olen kyllä sitä mieltä,
että tällä mallilla on hyvä edetä.
Ongelma on ehkä se, että vaikka paljon puhutaan,
että nyt valiokuntajako vastaa kansallisten parlamenttien
jakoja, niin kuitenkin eri henkilöt toimivat Pohjoismaiden
neuvostossa. Siitä syntyisi lisäarvoa, että jos
on jossakin valiokunnassa täällä, voisi
olla tavallaan vastaavassa valiokunnassa Pohjoismaiden neuvostossa.
Ehkä aikaa myöden tilanne tässäkin
suhteessa paremmin asettuu kohdalleen kuin tähän
mennessä.
Muuten se toiminta mielestäni näinäkin
vuosina on taas parantunut. Vuonna 95, kun Suomi ja Ruotsi tulivat
EU:n jäseniksi, toiminta oli enemmän suuntautunut
Eurooppaan ja kokoukset olivat vähän muodollisempia,
mutta nyt on tullut enemmän sisältöä.
Hyvään suuntaan ollaan menossa.
Keskustelu päättyy.