Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä aiheesta on tehty useita lakiehdotuksia sen jälkeen, kun uusittu kotikuntalaki tuli voimaan kesäkuun alussa 94. Mutta mitään korjausta ei ole saatu, vaikka epäkohtia on todettu olevan paljon.

Kotikuntalain ja väestötietolain mukaiset muuttoilmoitusmenettelyt on haluttu vuonna 1993 voimaan tulleen kotikuntalain perustelujen mukaan tehdä mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi. Ilmoitus kotipaikan muutoksesta on säädetty ensisijaisesti henkilölle itselleen. Taloyhtiöllä ei ole enää velvollisuutta pitää talon asukkaista niin sanottua talonkirjaa, joten tietoja asukkaista ei ole saatavissa taloyhtiöiltä. Kun muuttoilmoitusta ei tarvitse enää tehdä taloyhtiön edustajalle, vaan pelkkä puhelinsoitto Väestörekisterikeskukselle riittää, on väestötietojärjestelmään mahdollista saada kirjattua tosiasiallista tilannetta vastaamattomia tietoja. Väestötietojärjestelmässä on tällä hetkellä menettelyn vuoksi runsaasti merkintöjä, jotka joko eivät ole ajan tasalla taikka joihin on kirjautettu tosiasioita vastaamaton asumistieto. Oikeat väestötietojärjestelmän tiedot ovat välttämättömiä sosiaaliturvaa hoitaville tahoille, esimerkiksi Kansaneläkelaitokselle. Useissa sosiaalietuuksissa etuuden määrään vaikuttaa se, onko etuuden saaja avio- tai avoliitossa ja asuuko hän yhdessä puolisonsa kanssa.

Tässä on muutamia esimerkkejä nykyjärjestelmän mukaisesta tilanteesta, jossa henkilö itse tekee ilmoituksen suoraan puhelimitse väestörekisterin pitäjälle.

Ensimmäinen esimerkki: Perhe muuttaa uuteen osoitteeseen. Isä ilmoittaa itsensä ja perheenjäsentensä uudet osoitteet pankkiin sekä entiseen ja uuteen taloyhtiöön, tekee postiin osoitteenmuutosilmoituksen sekä ilmoittaa asiasta työpaikalle. Hänelle ei ole tullut mieleen, että pitäisi vielä erikseen tehdä niin sanottu muuttoilmoitus esimerkiksi postitoimipaikassa taikka puhelimitse väestötietojärjestelmään.

Toinen esimerkki: Asunnossa asuvat avopuoliso ja kaksi lasta. Perheen miehen työnsaannin johdosta asumistuki uhkaa loppua. Mies soittaa väestötietojärjestelmään ja ilmoittaa uudeksi osoitteekseen vanhempiensa osoitteen. Väestötietojärjestelmästä näkyy, että äiti asuu yksin kahden alaikäisen lapsensa kanssa. Hän on oikeutettu asumistukeen sekä yksinhuoltajien korotettuun lapsilisään.

Kolmas esimerkki: Perheessä tapahtuu avioero. Puoliso muuttaa pois kotoaan ja toinen puoliso jää lasten kanssa entiseen osoitteeseen. Poismuuttanut puoliso ei halua, että hänen entinen puolisonsa tietää hänen uudesta osoitteestaan, joten hän ei ilmoita asiaa väestötietojärjestelmään. Kun lasten kanssa kotiin jäänyt puoliso hakee sosiaaliturvaa, väestötietojärjestelmästä näkyy, että hänen puolisonsa asuu edelleen samassa osoitteessa. Hänelle kuuluvien sosiaaliturvaetujen saaminen hidastuu asiaa ryhdyttäessä selvittelemään. Näin entinen puoliso voi tehdä kiusaa ja hidastaa toisen puolison asioiden järjestelyä. Koska nykyjärjestelmässä asunto-osakeyhtiöillä ei ole velvoitetta ylläpitää asukasrekisteriä, siltä suunnalta ei välttämättä saa apua sen selvittämiseen, kuka asunnossa itse asiassa asuu ja kuka ei.

Seuraava esimerkki: Henkilö piileskelee velkojiaan. Koska hän ei ole päivittänyt muuttotietojaan, sekä ulosottoviranomaisten että velkojien on vaikea saada häneen yhteyttä.

Vielä yksi esimerkki: Perhe saa uuden vuokra-asunnon ja muuttaa sinne. Perheen elämäntilanne on ongelmallinen, ja perhe hakee sille kuuluvaa asumistukea. Aikaisemmat asukkaat eivät ole pois muuttaessaan tehneet muuttoilmoitusta, joten väestötietojärjestelmästä näkyy, että asunnossa asuu heidän lisäkseen kolme muuta varsin hyvätuloista henkilöä. Ennen kuin perhe on saanut korjattua tiedon, jonka mukaan asunto on pelkästään sen käytössä, on mennyt aikaa ja turhaa työtä ja sen oikeus etuuteen viivästyy.

Tarvitaan loppujen lopuksi vain pieni muutos kotikuntalakiin, jotta näistä ongelmista selvittäisiin.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Minäkin olen kotikuntalain 7 §:n muuttamisesta tehnyt lakialoitteen. En nyt ihan tarkkaan muista, oliko se ennen edellisiä vaaleja vai niiden jälkeen eli onko se vielä voimassa, mutta sen tein siksi, että Kansaneläkelaitoksen Jyväskylän paikallistoimiston johtaja esitti nämä perustelut, jotka ed. Ihamäki hyvin toi havainnollisesti ja kirkkaasti esille. Näiden perusteiden pohjalta on jo syytä ja pitäisi hallituksen ryhtyä toimenpiteisiin lain korjaamiseksi sillä tavalla kuin tässä esitetään.

Lisäksi totean, että palo- ja pelastusviranomaiset ovat kiinnittäneet eräissä yhteyksissä tähän huomiota. Kun tapahtuu onnettomuus, tulipalo, jossakin huoneistossa, ei tiedetä, keitä siellä on, kun talon isännöitsijä tai talonmies, joka on lähinnä kuitenkin usein, ei tiedä, ketkä siellä asuvat. Toisaalta, jos siihen liittyy rikos, poliisilla rikoksen selvittämiseen tulee turhia kustannuksia, vaikeuksia ja ongelmia ja epätietoisuutta omaisille jne. sen takia, että taloyhtiöllä ei ole tietoa talon vakinaisista asukkaista.

Mielestäni tämä laki pitäisi kiireen vilkkaa korjata. Se on yhteiskunnan etu. Se on myös ihmisten turvallisuuden kannalta tärkeää. Siksi toivoisin, vaikka tämä on nyt vain yhden edustajan allekirjoittama, että tämä tulisi toteutetuksi ja muutetuksi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Kankaanniemi. Todella toivoisi, että tämä menisi eteenpäin ja asia korjattaisiin.

Kuvaukset, mitä ed. Ihamäki lakialoitteensa perustaksi toi, ovat arkielämää. Näen myös, että yhteiskunnan ja yksilön etu ja turvallisuus on tässä kyseessä. En ole kotikuntalakiin sillä lailla perehtynyt, mutta kun elämme osaamisyhteiskunnassa, tietoyhteiskunnassa, samalla mietin, minkälaisessa arvoyhteiskunnassa elämme. Onko se tietoista vai tiedostamatonta, että tällaiset asiat jätetään hoitamatta ja sillä tavalla saadaan etuisuuksia, jotka eivät itselle kuulu? Mielestäni silloin on kysymys eettisistä asioista. Tämä panee kysymään, miten todella voimme vahvistaa tietoyhteiskuntaa myös arvoyhteiskunnaksi.