Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! Tästä aiheesta on tehty
useita lakiehdotuksia sen jälkeen, kun uusittu kotikuntalaki
tuli voimaan kesäkuun alussa 94. Mutta mitään
korjausta ei ole saatu, vaikka epäkohtia on todettu olevan
paljon.
Kotikuntalain ja väestötietolain mukaiset muuttoilmoitusmenettelyt
on haluttu vuonna 1993 voimaan tulleen kotikuntalain perustelujen mukaan
tehdä mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi. Ilmoitus
kotipaikan muutoksesta on säädetty ensisijaisesti
henkilölle itselleen. Taloyhtiöllä ei
ole enää velvollisuutta pitää talon asukkaista
niin sanottua talonkirjaa, joten tietoja asukkaista ei ole saatavissa
taloyhtiöiltä. Kun muuttoilmoitusta ei tarvitse
enää tehdä taloyhtiön edustajalle,
vaan pelkkä puhelinsoitto Väestörekisterikeskukselle
riittää, on väestötietojärjestelmään
mahdollista saada kirjattua tosiasiallista tilannetta vastaamattomia
tietoja. Väestötietojärjestelmässä on
tällä hetkellä menettelyn vuoksi runsaasti
merkintöjä, jotka joko eivät ole ajan
tasalla taikka joihin on kirjautettu tosiasioita vastaamaton asumistieto.
Oikeat väestötietojärjestelmän
tiedot ovat välttämättömiä sosiaaliturvaa
hoitaville tahoille, esimerkiksi Kansaneläkelaitokselle.
Useissa sosiaalietuuksissa etuuden määrään
vaikuttaa se, onko etuuden saaja avio- tai avoliitossa ja asuuko
hän yhdessä puolisonsa kanssa.
Tässä on muutamia esimerkkejä nykyjärjestelmän
mukaisesta tilanteesta, jossa henkilö itse tekee ilmoituksen
suoraan puhelimitse väestörekisterin pitäjälle.
Ensimmäinen esimerkki: Perhe muuttaa uuteen osoitteeseen.
Isä ilmoittaa itsensä ja perheenjäsentensä uudet
osoitteet pankkiin sekä entiseen ja uuteen taloyhtiöön,
tekee postiin osoitteenmuutosilmoituksen sekä ilmoittaa
asiasta työpaikalle. Hänelle ei ole tullut mieleen,
että pitäisi vielä erikseen tehdä niin
sanottu muuttoilmoitus esimerkiksi postitoimipaikassa taikka puhelimitse
väestötietojärjestelmään.
Toinen esimerkki: Asunnossa asuvat avopuoliso ja kaksi lasta.
Perheen miehen työnsaannin johdosta asumistuki uhkaa loppua.
Mies soittaa väestötietojärjestelmään
ja ilmoittaa uudeksi osoitteekseen vanhempiensa osoitteen. Väestötietojärjestelmästä
näkyy,
että äiti asuu yksin kahden alaikäisen
lapsensa kanssa. Hän on oikeutettu asumistukeen sekä yksinhuoltajien
korotettuun lapsilisään.
Kolmas esimerkki: Perheessä tapahtuu avioero. Puoliso
muuttaa pois kotoaan ja toinen puoliso jää lasten
kanssa entiseen osoitteeseen. Poismuuttanut puoliso ei halua, että hänen
entinen puolisonsa tietää hänen uudesta
osoitteestaan, joten hän ei ilmoita asiaa väestötietojärjestelmään. Kun
lasten kanssa kotiin jäänyt puoliso hakee sosiaaliturvaa,
väestötietojärjestelmästä näkyy,
että hänen puolisonsa asuu edelleen samassa osoitteessa.
Hänelle kuuluvien sosiaaliturvaetujen saaminen hidastuu
asiaa ryhdyttäessä selvittelemään.
Näin entinen puoliso voi tehdä kiusaa ja hidastaa
toisen puolison asioiden järjestelyä. Koska nykyjärjestelmässä asunto-osakeyhtiöillä
ei
ole velvoitetta ylläpitää asukasrekisteriä,
siltä suunnalta ei välttämättä saa
apua sen selvittämiseen, kuka asunnossa itse asiassa asuu
ja kuka ei.
Seuraava esimerkki: Henkilö piileskelee velkojiaan.
Koska hän ei ole päivittänyt muuttotietojaan,
sekä ulosottoviranomaisten että velkojien on vaikea
saada häneen yhteyttä.
Vielä yksi esimerkki: Perhe saa uuden vuokra-asunnon
ja muuttaa sinne. Perheen elämäntilanne on ongelmallinen,
ja perhe hakee sille kuuluvaa asumistukea. Aikaisemmat asukkaat
eivät ole pois muuttaessaan tehneet muuttoilmoitusta, joten
väestötietojärjestelmästä näkyy,
että asunnossa asuu heidän lisäkseen
kolme muuta varsin hyvätuloista henkilöä.
Ennen kuin perhe on saanut korjattua tiedon, jonka mukaan asunto
on pelkästään sen käytössä,
on mennyt aikaa ja turhaa työtä ja sen oikeus
etuuteen viivästyy.
Tarvitaan loppujen lopuksi vain pieni muutos kotikuntalakiin,
jotta näistä ongelmista selvittäisiin.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa puhemies! Minäkin olen kotikuntalain 7 §:n
muuttamisesta tehnyt lakialoitteen. En nyt ihan tarkkaan muista,
oliko se ennen edellisiä vaaleja vai niiden jälkeen
eli onko se vielä voimassa, mutta sen tein siksi, että Kansaneläkelaitoksen
Jyväskylän paikallistoimiston johtaja esitti nämä perustelut,
jotka ed. Ihamäki hyvin toi havainnollisesti ja kirkkaasti
esille. Näiden perusteiden pohjalta on jo syytä ja
pitäisi hallituksen ryhtyä toimenpiteisiin lain
korjaamiseksi sillä tavalla kuin tässä esitetään.
Lisäksi totean, että palo- ja pelastusviranomaiset
ovat kiinnittäneet eräissä yhteyksissä tähän huomiota.
Kun tapahtuu onnettomuus, tulipalo, jossakin huoneistossa, ei tiedetä,
keitä siellä on, kun talon isännöitsijä tai
talonmies, joka on lähinnä kuitenkin usein, ei
tiedä, ketkä siellä asuvat. Toisaalta,
jos siihen liittyy rikos, poliisilla rikoksen selvittämiseen
tulee turhia kustannuksia, vaikeuksia ja ongelmia ja epätietoisuutta
omaisille jne. sen takia, että taloyhtiöllä ei
ole tietoa talon vakinaisista asukkaista.
Mielestäni tämä laki pitäisi
kiireen vilkkaa korjata. Se on yhteiskunnan etu. Se on myös
ihmisten turvallisuuden kannalta tärkeää.
Siksi toivoisin, vaikka tämä on nyt vain yhden
edustajan allekirjoittama, että tämä tulisi
toteutetuksi ja muutetuksi.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Kankaanniemi.
Todella toivoisi, että tämä menisi eteenpäin
ja asia korjattaisiin.
Kuvaukset, mitä ed. Ihamäki lakialoitteensa perustaksi
toi, ovat arkielämää. Näen myös,
että yhteiskunnan ja yksilön etu ja turvallisuus
on tässä kyseessä. En ole kotikuntalakiin
sillä lailla perehtynyt, mutta kun elämme osaamisyhteiskunnassa,
tietoyhteiskunnassa, samalla mietin, minkälaisessa arvoyhteiskunnassa
elämme. Onko se tietoista vai tiedostamatonta, että tällaiset
asiat jätetään hoitamatta ja sillä tavalla
saadaan etuisuuksia, jotka eivät itselle kuulu? Mielestäni
silloin on kysymys eettisistä asioista. Tämä panee kysymään,
miten todella voimme vahvistaa tietoyhteiskuntaa myös arvoyhteiskunnaksi.
Keskustelu päättyy.