13) Laki adoptioavustuksesta kansainvälisessä lapseksiottamisessa
Mari Kiviniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Syksyn aikana on ilmestynyt useita perheitä käsitteleviä tutkimuksia,
joiden viesti on yksiselitteinen: Lapsiperheiden toimeentulo on
heikentynyt muihin kotitalouksiin verrattuna. Perhetuet ovat vähentyneet
dramaattisesti 90-luvun lopulla, ja lisäksi työ-
ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yhä vaikeampaa.
Lapsiperheiden pahoinvointi on siis kieltämättä kasvanut.
Tähän hätään ja
näihin ongelmiin hallitus ei ole kyennyt vastaamaan. Puhetta
ja työryhmiä on kyllä riittänyt,
mutta konkreettiset toimet ovat olleet vähissä.
Keskustan pari päivää sitten jättämä välikysymys
lasten ja lapsiperheiden heikentyneestä tilanteesta tulikin
tarpeeseen. Päättäjien vahvaa viestiä halusta
parantaa tilannetta tarvitaan.
Välikysymyksen aihepiiriin liittyen valmistelimme keskustan
nuorten kansanedustajien toimesta lakialoitepaketin, jossa korjataan
perheiden elämän keskeisiä epäkohtia.
Näillä aloitteilla puututtaisiin kohtuullisin
menolisäyksin arkipäivän ongelmiin.
Esitämme ensinnäkin kotihoidon tuen korottamista
2 000 markkaan kuukaudessa eli tasolle, jolla se oli Ahon
hallituksen aikaan. Samoin yksityisen hoidon tuki kaipaisi korotusta
noin 1 000 markan tasolle. Tämän lisäksi
esitämme, että edellä mainittuihin tukiin
tehtäisiin automaattisesti indeksitarkistukset.
Lipposen hallituksen tekemien leikkausten vuoksi kotihoidon
tuki on menettänyt kilpailukykyä lasten päivähoidon
vaihtoehtona. Leikkausten jälkeen monet kunnat ovat toki
paikanneet kotihoidon tuen pienuutta kuntalisillä, ja hyvä näin.
Valtion tehtävä kuitenkin on ensi sijassa huolehtia
kotihoidon tuen riittävästä tasosta. Tämä siksi,
että näin taataan kaikille perheille kunnan taloudellisesta
tilanteesta riippumatta samantasoiset peruspalvelut.
Perheiden päivähoitovaihtoehtojen lisäämisen
ohella tekemämme aloitteet koskevat lapsilisien indeksitarkistuksia,
pienimmän äitiyspäivärahan korottamista,
perhepäivähoitajien kustannuskorvauksen verovapautta,
vuorotteluvapaalain muuttamista ja adoptioavustusta. Aloitteiden
ensimmäiset allekirjoittajat esittelevät puheenvuoroissaan
aloitteidensa yksityiskohtia ja perusteita.
Mutta sitten adoptioavustuksesta ja aloitteesta, jonka ensimmäinen
allekirjoittaja olen.
Lakialoitteessahan ehdotetaan otettavaksi käyttöön
adoptioavustus kansainväliseen lapseksiottamiseen. Avustuksen
suuruus olisi 1 900 eurosta 4 500 euroon kohdemaasta
riippuen eli 11 400 markasta 27 000 markkaan saakka.
Viime vuosikymmenien aikanahan kansainvälinen adoptio
on vakiinnuttanut asemansa Suomessa, ja vuosittain tänne
adoptoidaan noin 200 lasta, joista suurin osa tulee Venäjältä,
Kiinasta, Kolumbiasta ja Thaimaasta. Saapuvien lasten määrä on
ollut hieman kasvussa, joten on oletettavissa, että lähivuosina
tuo lukumäärä tulee edelleen jonkin verran
kasvamaan.
Kansainvälisestä adoptiosta kertyvät
korkeat kustannukset karsivat kuitenkin tällä hetkellä adoptoijien
joukkoa. Kustannukset vaihtelevat noin 3 200 eurosta jopa
15 500 euroon eli 19 000 markasta yli 90 000
markkaan. Kustannukset ovat pienimmät adoptoitaessa Virosta
tai Venäjän Karjalasta, ja korkeimmat kustannukset
syntyvät puolestaan silloin, kun adoptio tapahtuu Kolumbiasta.
Kuluja adoptioperheille kertyy virallisten paperiasioiden hoitamisesta,
palvelun antajille suoritettavista maksuista, matka- ja asumiskuluista,
paikallisen asiamiehen palkoista ja erinäisistä maakohtaisista
hallintokuluista. Tämä avustus, jota lakialoitteessa
esitetään, korvaisi osittain edellä mainittuja
kustannuksia.
Myöntämällä tällaisen
adoptioavustuksen Suomi seuraisi muiden Pohjoismaiden esimerkkiä kansainvälisen
adoption tukemisessa. Tällaisen avustuksen saamisen ehtona
olisi, että hakijat asuvat Suomessa ja että hakijat
ovat saaneet lapseksiottamiseen Suomen kansainvälisten
lapseksiottamisasioiden lautakunnan luvan ja käyttävät
menettelyssä palvelun antajaa. Ilman muuta perheille myönnettävä avustus
olisi porrastettu adoptiomaan ja adoptiosta kertyvien kustannusten
mukaan.
Mielestäni on tärkeää tukea
niitä perheitä, joille biologisen lapsen saanti
on mahdotonta. Tämä aloitteessakin esille tuleva
summa on pieni hinta inhimillisyydestä.
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikka vaatii pikaista suunnan muutosta.
Nämä aloitteet ja jatkossa välikysymys
ovat tarpeellinen viesti hallitukselle siitä, että paljon
on pielessä. Tarvitaan niin painostusta hallitusta kohtaan
kuin myös keskustelua laajemminkin. Työmarkkinajärjestöjen
on oltava tosissaan tämän hankkeen takana, eikä unohtaa
saa vanhempien kasvatusvastuun korostamista. Kaikilla kanssaihmisillä on paljon
tehtävää myöskin, sillä niin
kuin tiedämme, lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä.
Tanja Karpela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Esittelen seuraavaksi lakialoitteen
vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain 2 §:n muuttamisesta,
joka niin ikään kuuluu ed. Kiviniemen mainitsemaan,
tekemäämme perhepakettiin.
Aloitteessa ehdotetaan vuorotteluvapaakokeilun oikeuden laajentamista
siten, että nykyinen käytäntö edelleen
jatkuisi, kuitenkin niin, että vanhemmat saisivat oikeuden
käyttää vuorotteluvapaata joka neljäs
vuosi silloin, kun perusteena on oman lapsen tai nuoren hoito.
Vuodesta 1995 on ollut määräaikainen
laki jo voimassa vuorotteluvapaasta. Määräaikainen
lakihan on voimassa vuoden 2002 loppuun asti. Kokemukset tästä laista
ovat olleet varsin myönteisiä, ja koetaan myös,
että ne ovat vastanneet laille asetettuja tavoitteita.
Tänä päivänä on
siis mahdollista, että kokoaikatyöntekijä voi
työnantajansa kanssa tekemänsä vuorottelusopimuksen
perusteella jäädä yhtäjaksoisesti
vähintään 90 kalenteripäivän
ja yhteensä enintään 359 kalenteripäivän
ajaksi vuorotteluvapaalle. Tältä vuorotteluvapaan
ajalta työntekijälle maksetaan työttömyyspäivärahaan suhteutettua
vuorottelukorvausta. Edellytyksenä tälle on, että työnantaja
palkkaa täksi vastaavaksi ajaksi työvoimatoimistossa
työttömänä työnhakijana
olevan henkilön. Vuodesta 96 vuorotteluvapaata on käyttänyt
noin 37 000 henkilöä. Vuorotteluvapaata
käyttävät eniten 35—54-vuotiaat,
ja sijaisiksi palkataan eniten 25—44-vuotiaita.
Vuorotteluvapaajärjestelyssä oli tavoitteena ennen
kaikkea työn jakaminen korkean työttömyyden
aikana. Lain työvoimapoliittisena tavoitteena oli myös
työkunnon ylläpitäminen ja työssä olevien
uudelleen kouluttaminen, mutta perhepoliittisia näkökulmia
ei tuotu lain valmistelussa esiin. Tästä varmaan
johtuukin, että vuorotteluvapaata on käytetty
eniten työntekijän kouluttautumiseen ja vuorotteluvapaalla
on haettu ikään kuin vapaavuotta työstä,
jotta taas jaksaisi tehdä työtä. Hyviä perusteita
nekin, totta kai, mutta kuitenkin on niin, että vuorotteluvapaata
haetaan harvemmin lasten tai nuorten takia tai perheen tilanteeseen
vedoten.
Tänä päivänä perheissä saattaa
useinkin ilmentyä jaksoja, joissa niin sanottu vanhempainloma
voisi olla hyvinkin tarpeen. Näitä tarpeita voi
ilmestyä silloin, kun lapsi on pieni, alle 3-vuotias, mutta
myös silloin, kun perheessä on jo varttuneempia,
murrosikäisiä lapsia, ja saattaa olla, että useat
perheet kokevat, että silloin olisi tarvetta vuorotteluvapaaoikeuden
käyttämiseen.
Lakialoitteessa vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain 2 §:n
muuttamisesta siis ehdotetaan muutettavaksi lakia työvuorottelusta
niin, että vanhemmilla olisi oikeus vuorotteluvapaaseen joka
neljäs vuosi, kun tämä on perusteltua
työntekijän oman lapsen tai nuoren hoidon kannalta. Eli
tässä esitetään, että vuorotteluvapaamahdollisuus
ei olisi enää kiinni siitä, antaako työnantaja tähän
mahdollisuuden, vaan se olisi oikeus vanhemmille silloin, kun perusteena
hoitamista käytetään.
Aloitteessa niin ikään esitetään,
että tuo oikeus olisi joka neljäs vuosi eli hieman
harvemmin kuin se on muissa perusteissa, johtuen siitä,
että silloin, kun tuo on oikeus vanhemmille, se voisi olla
kenties hieman harvemmin, mutta sitä voisi käyttää yhtä lailla
niin äiti kuin isäkin.
Esittelen samalla toisen aloitteen, joka niin ikään
ed. Kiviniemen mainitsemaan, tekemäämme perhepakettiin
kuuluu. Lakialoite koskee lapsilisälain 21 §:n
muuttamista. Lapsilisiähän leikattiin 700 miljoonalla
markalla vuonna 1995. Leikkauksen jälkeen lapsilisiin ei
ole tehty edes kustannusten nousua korvaavaa indeksitarkistusta,
saati että lapsilisiä olisi kohotettu tuottavuuden
nousua vastaavalla tavalla. Tämän vuoksi lapsilisien
reaaliarvo onkin pudonnut yli 10 prosenttia vuodesta 94.
Lakialoitteessa esitetään siis, että lapsilisiin tehtäisiin
automaattisesti indeksitarkistus ja indeksikorotukset joka vuosi.
Tällä estettäisiin se, mikä on
tänä päivänä tapahtunut.
Nythän on käynyt niin, että lapsilisät
ovat ostovoimaansa menettäneet korotusten puuttumisten
myötä. Se, että lapsilisät saatettaisiin
indeksikorotusten piiriin, takaisi sen, että lapsilisien
ostovoima ja reaaliarvo säilyisivät.
Lapsilisiin on ottanut niin ikään kantaa professori
Katja Forssén Turun yliopistosta, ja asiasta on myös
tehty tutkimuksia. Muun muassa Veronmaksajain Keskusliitosta on
todettu, että lapsilisän ostovoima on heikentynyt
ja näin ollen vaikuttanut perheiden taloudelliseen tilanteeseen heikentävästi.
Veronmaksajain Keskusliitosta todetaankin, että lapsilisien
ostovoima on ollut parempi jopa syvimpinä lamavuosina vuonna
91 ja 93.
Eli lyhyesti: Lakialoite lapsilisälain 21 §:n muuttamisesta
käsittää, että tästä lähtien
ostovoiman heikkenemistä ei tapahtuisi, koska tuo indeksikorotus
tapahtuisi joka vuosi.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ajattelin esitellä kaksi lakialoitetta,
jotka kuuluvat keskustan perhepakettiin ja jotka ovat minun nimissäni
tehdyt. Ensinnäkin laki sairausvakuutuslain 22 §:n
muuttamisesta, joka suomeksi sanoen tarkoittaa samaa kuin minimiäitiyspäivärahan
tason korottaminen.
Kysymyksessä on se, että pienimpiä äitiys-, isyys-
ja vanhempainrahoja korotettaisiin samalle tasolle kuin alin työttömyysturvan
taso tänä päivänä on.
Alin äitiyspäivärahahan on Lipposen ensimmäisen
hallituksen leikkauksen jäljiltä 60 markkaa tänä päivänä.
Me keskustan edustajat esitämme, että se korotettaisiin
samalle tasolle kuin alin työttömyyskorvaus, joka
tämän viikon ratkaisujen jälkeen korotetaan — lakihan
ei ole vielä täällä — 133
markkaan. Kun työttömyyskorvausta maksetaan viideltä päivältä viikossa,
tasoksi tulee alimmalle työttömyysturvalle 2 600
ja vähän yli. Tässä esitämme,
että alin äitiyspäiväraha, jota
maksetaan kuudelta päivältä viikossa,
olisi 112,50 markkaa päivältä, joten kuukaudessa
tämä olisi 2 700 markkaa eli samalla
tasolla.
Minimiäitiyspäivärahan historian
voi sanoa olevan erittäin synkkä. Kun aikanaan
Lipposen hallitus leikkasi sitä, ei tutkittu edes perustuslakivaliokunnassa,
onko se perustuslain mukaista. Uuden perustuslain 19 § takaa
jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan myös vanhemmuuden ja äitiyden
aikana. Nythän tämä on huomattavasti,
yli puolet, alempi kuin muut alimmat sosiaaliturvat eli esimerkiksi
alin työttömyysturvan taso.
Selvitin, miksi tätä ei silloin perustuslakivaliokunnassa
tutkittu, ja sain selville sen, että tämä oli
sidottu kotihoidon tuen tasoon. Kotihoidon tuki oli silloin 1 900
markkaa, ja kun se lasketaan päivää kohti,
siitä tuli 79 markkaa ja risat. Alin äitiyspäiväraha
oli ennen leikkausta saman verran, ja sitten se vain ihan yksinkertaisesti
poliittisesti nykyisten hallituspuolueitten turvin alennettiin 60
markkaan. Tänä päivänä alinta äitiyspäivärahaa
saa noin 34 000 henkilöä. He ovat pääsääntöisesti
opiskelijoita, vastavalmistuneita, pätkätyöntekijöitä,
työttömiä tai yksinyrittäjiä.
Joukossa on myös maanviljelijöitä tai
emäntiä.
Tämä asia koskettaa erittäin suurta
joukkoa. Ei voi sanoa niin, että kukaan tekisi sen takia
lapsia, että siitä saisi taloudellista etua, mutta
on aivan itsestäänselvää, että jos
perhetuet, mukaan lukien alin äitiyspäiväraha,
ovat näin kohtuuttoman huonolla tasolla, totta kai se vaikuttaa
siihen, että nuoret ihmiset eivät rohkene tehdä lapsia
taloudellisen epävarmuuden vuoksi.
Minimiäitiyspäivärahan alhainen taso
on keskusteluttanut myös tässä eduskunnassa
viimeisen parin vuoden aikana kovasti. Vuosi sitten, kun tämän
vuoden budjettia käsiteltiin, sekä sosiaali- ja
terveysvaliokunta että valtiovarainvaliokunta kiinnittivät
huomiota kaikkein alhaisimpiin sosiaaliturvan muotoihin, kuten äitiyspäivärahaan.
Silloin eduskunta yksimielisesti tämän vuoden
budjettia hyväksyessään hyväksyi
ponnen, jossa evästettiin hallitusta korjaamaan myös alinta äitiyspäivärahaa.
Näin ei ole tapahtunut. Nyt on kuitenkin eletty tuosta
leikkauksesta kuusi vuotta jatkuvaa taloudellisen kasvun aikaa ja tätä ei
ole korjattu.
Kun itse sain olla viime keväänä ja
talvena äitiyslomalla, kun Helsingin päässä ensi
vuoden budjettia ja myös niin sanottua köyhyyspakettia valmisteltiin,
odotin kovasti, että hallitus ottaisi eduskunnan viime
joulukuussa hyväksymän ponnen tosissaan ja tekisi
minimiäitiyspäivärahaan korotuksen. Mutta
niin ei tapahtunut, joten olen tässä asiassa ollut
yhteydessä myös oikeuskansleriin päin
ja jättänyt kantelun alkusyksystä tästä asiasta,
onko perustuslain mukaista, että yksi sosiaaliturvan alimmista
muodoista on tällä tasolla. Vastausta en ole kanteluuni
vielä saanut, mutta kantelu on otettu siellä tosissaan
ja sitä on selvitetty ministeriöstä päin.
Luulisin saavani vastauksen tästä asiasta ehkä vuodenvaihteen
tienoilla. Eli keskusta esittää tässä,
että minimiäitiyspäiväraha nostettaisiin
vihdoinkin samalle tasolle, mikä alin työttömyysturva
tulee ensi vuonna olemaan.
Arvoisa puhemies! Toisessa nimissäni olevassa lakialoitteessa
keskustan edustajat kiinnittävät huomiota perhepäivähoitajien
asemaan. Meillä on tällä hetkellä noin
18 000 kunnallista perhepäivähoitajaa,
ja voi sanoa, että perhepäivähoitajat
ovat itse asiassa lähes katoava luonnonvara. Heitä oli
vielä kymmenen vuotta sitten lähes 30 000,
eli kolmasosa perhepäivähoitajista on kymmenen
vuoden aikana siirtynyt joko eläkkeelle tai muihin töihin.
Kun perhepäivähoitajien tilannetta katsotaan tarkemmin,
on aika ymmärrettävää, että perhepäivähoitajuus
ei tänä päivänä houkuttele
nuoria ihmisiä. Tämähän on ollut
hyvin naisvaltainen ala, ja ne, jotka tänä päivänä hoitavat
lapsia kotonaan, ovat suurten ikäluokkien ihmisiä,
naisia, jotka jäävät piakkoin eläkkeelle.
Työn vaativuuteen, vastuullisuuteen ja raskauteen nähden
heidän palkkansa on erittäin huono ja myös
muut korvaukset ovat huonoja. Tämä lakialoite
koskee niitä muita korvauksia.
Perhepäivähoitajat saavat keskimäärin
25 markkaa per hoidettava lapsi niin sanottua kustannuskorvausta.
Se maksetaan heille aterioista, huoneen käytöstä,
sähköstä, askartelutarvikkeista eli niistä välittömistä kuluista,
joita hoidettavista lapsista syntyy. Jos hoitajalla on keskimäärin
neljä kokopäivälasta hoidossa, tämä kustannuskorvaus
tarkoittaa vuositasolla yli 20 000:ta markkaa. Jos perhepäivähoitajan
bruttoansiot ovat noin 100 000, niin tämä on
erittäin iso osa siitä koko tulomäärästä.
Ongelma on se, että kustannuskorvaus ei ole aidosti
verotonta tuloa. Kustannuskorvausta ei ole säädetty
erikseen laissa verovapaaksi. Se tarkoittaa sitä, että korvaus
lisätään lopullisessa verotuksessa palkkatalon
päälle hoitajan veronalaisiin tuloihin ja samalla
näistä tuloista myönnetään
korvauksen suuruinen tulonhankkimisvähennys. Näin
nimelliset bruttotulot ovat siten todellisia ansiotuloja huomattavasti
korkeammat. Tällainen verotuskäytäntö on
johtanut siihen, että perhepäivähoitajien
ennakonpidätysprosenteissa on ollut ongelmia ja myös
sosiaalietuuksiin ovat vaikuttanut todellisia bruttotuloja korkeammat
tulot. Tämän menettelyn seurauksena perhepäivähoitajat
eivät käytännössä ole
saaneet myöskään käyttää hyväkseen
muiden verovelvollisten tavoin tuloverolain mukaista tulonhankkimisvähennyksen
perusmäärää.
Arvoisa puhemies! Esitämme todellakin, että tämä tuloverolain
kohta muutettaisiin vihdoin perhepäivähoitajien
kustannuskorvauksen osalta. Tällä kuten myös
edellisellä vaalikaudella jokaisesta ryhmästä — olen
aivan varma, että jokaisesta eduskuntaryhmästä — on
tehty aloitteita tämän asian hoitamiseksi. Kun
selvittelin näitä taustoja, mikä tilanne
nyt on ja kuinka paljon tämä kustannuskorvaus
on, niin minulle sanottiin, että on se ihme, että tätä asiaa
ei ole saatu kuntoon, kun kaikki puolueet, monet edustajat, ovat
tästä aloitetta tehneet. Näin nyt on
mahdollisuus tällä eduskunnalla tämä laki
muuttaa.
Arvoisa puhemies! Muut edustajat keskustan ryhmästä ovat
esitelleet omat lakialoitteensa ja vielä puhuu ed. Rehula.
Haluan todeta kuitenkin vielä, kun ed. Kiviniemi esitteli
adoptioavustusasiaa, että täällä oli
eilen ed. Leea Hiltusen hyvä aloite adoptioperheen tilanteesta
muutoin. Haluaisin todeta sen, että tämä,
mitä ed. Kiviniemen nimissä on jätetty
adoptioavustuksen saamisesta myös Suomeen, on se ensimmäinen
ja kiireellisin toimenpide, mutta sen lisäksi pikaisesti
pitäisi pystyä muutenkin parantamaan adoptiolasten asema
tasavertaiseksi muihin, biologisiin lapsiin nähden.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden arjesta selviytymiseen
voidaan vaikuttaa, jos niin halutaan. Meidän suomalaisessa
mallissamme on kyse kokonaisuudesta, joka sisältää niin
tulonsiirtoja, toimia vanhemmuuden tukemiseen kuin palvelujakin.
Viimeisten kuukausien aikana on julkaistu lukuisia tutkimuksia siitä,
mitä lapsiperheille, lapsille ja heidän vanhemmilleen
kuuluu, miten kodeissa voidaan ja miten päivästä toiseen
selviydytään. Otan esimerkin näistä selvityksistä Stakesin
raportista 263/2001, joka on otsikoitu "Mikä lapsiamme uhkaa?
Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun".
Tätä raporttia ei tarvitse lukea sisällysluetteloa
pidemmälle havaitakseen, missä mennään. Joitakin
otsikoita: Tuloerot ovat kasvaneet; Lasten ja lapsiperheiden asema
heikkeni 1990-luvulla; Asumiskulut ovat kohonneet; Lasten köyhyys
on lisääntynyt; Lapsiperheiden tulonsiirtoja on
leikattu; Peruspalvelut ohenivat — jne. jne. jne., ed.
Ihamäki, unohtamatta tietenkään lastensuojelun
lisäresurssitarpeita tai mielenterveysongelmia. Myönteisestä näkökulmastakin
asioita ja niiden menoa tarkastellen on pakko todeta, että kyse
on vakavista ongelmista, joihin pitää pystyä reagoimaan
ja on välttämätöntä reagoida. Pelkkä ohjelmatyö,
raportit ja asioiden toteaminen eivät riitä, on
toimittava ja tehtävä päätöksiä.
Niin kuin ed. Kiviniemi ensimmäisenä puheenvuorossaan
totesi, keskustaryhmässä on valmisteltu perhepoliittinen
paketti, joilla osaan lapsiperheille kohdistettavista tulonsiirroista
puututaan. Nimelläni on kaksi aloitetta, jotka molemmat
liittyvät perheiden valinnanmahdollisuuksien lisäämiseen
tavalla, jota kautta nimenomaan aivan pienimpien lasten vanhempien
osalta voidaan vanhemmuutta tukea ja tarjota mahdollisuus jakaa
aikaa omien lasten kanssa omassa kodissa, korostan, niin haluttaessa.
Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on, että Lipposen
ensimmäinen hallitus leikkasi monen muun toimensa ohella
vuonna 1995 lasten kotihoidon tukea 22,5 prosentilla. Kotihoidon
tuen perusosa aleni 1908 markasta 1 500 markkaan kuukaudessa.
Vastaavasti alenivat sisarkorotus sekä pieni- ja keskituloisia
koskeva lisäosa. Kotihoidon tuki on leikkausten takia menettänyt
kilpailukykyään vaihtoehtona päivähoitoa
järjestettäessä.
Lakisääteisen kotihoidon tuen supistamisen jälkeen
monet kunnat ovat jälleen ottaneet käyttöön
kotihoidon tuen kuntalisiä. Näin kunnat ovat halunneet
lisätä lapsiperheiden mahdollisuuksia valita joko
kotona tapahtuva hoito tai yksityinen tai kunnallinen päivähoito.
Kuntalisien taustalla ovat olleet myös taloudelliset perusteet. Kuntalisät
ovat vähentäneet tarvetta rakentaa uusia päiväkoteja
erityisesti kasvukunnissa.
Toisaalta monet vanhemmat haluaisivat hoitaa pientä lastaan
kotona vanhempainrahakauden jälkeenkin, jos se olisi taloudellisestikin
edes jotenkin mahdollista. Ed. Vehviläinen täällä äsken
totesi, että ei perhettä perusteta markkojen vuoksi.
Tämä on totta, muut syyt onneksi vaikuttavat siihen,
mutta on paljon perheitä, joiden on pakko laskea, mihin
markat riittävät, ja silloin joudutaan miettimään
muun muassa se, millä tavalla omaa lastaan hoidetaan. Nykyisen
suuruisella kotihoidontuella ei ole mahdollista valita kotihoidon
tukea, koska perheen tulot useimmiten romahtavat toisen kuukausipalkan
jäädessä pois perheen menojen ollessa
kuitenkin suurimmillaan asumisen ja perheen perustamiseen liittyvien
muiden kulujen takia. Tämän vuoksi kotihoitoa
ei monessakaan tapauksessa voida edes ajatella, vaikka halua siihen
kenties olisikin. Valtion tehtävänä ja
vastuulla on huolehtia myös kotihoidon tuen riittävästä tasosta,
jotta kaikki perheet olisivat tasa-arvoisessa asemassa peruspalvelujen
suhteen.
Esitämme kotihoidon tuen määrärahaa
korotettavaksi ja tuen tason korottamista tulevana vuonna 500 markalla
eli 84 eurolla. Esitämme myös, että yksityisen
hoidon tuen taso nostettaisiin 700 markasta 1 000 markkaan
eli 168 euroon. Siten kotihoidon tuki nousisi 100 markkaa suuremmaksi
kuin se oli ennen vuotta 1995, jolloin sitä siis leikattiin.
On perusteltua toimia näin, koska muutoinkin elinkustannukset
ovat vuosien varrella nousseet ja näin korvataan edes osa
siitä menetyksestä, jota vuosien varrella on tapahtunut.
Ne vanhemmat, jotka jäävät hoitamaan
lastaan kotiin, menettävät eläkekertymänsä työssäoleviin
verrattuna. Siksi esitämme myös lakiesityksessämme
muutoksena, että kotona tapahtuvasta lastenhoidosta, mikäli
siltä ajalta saa kotihoidon tukea, kotiin jäävälle
vanhemmalle karttuisi eläke. Valitettavasti näyttää siltä,
että suurta eläkeremonttia tehneeltä kotona
tehtävä työ ei ole saanut eikä ole
saamassa sitä arvostusta, joka sille kuuluu, mikä heikentää muun
muassa kotihoidon tuen merkitystä ja sen houkuttelevuutta lasta
hoidettaessa. Valitettavasti näin on.
Arvoisa puhemies! Toisessa nimelläni varustetussa aloitteessa
esitetään, että kotihoidon ja yksityisen
hoidon tukeen tulee maksaa kustannusten nousua vastaavat ja korvaavat
indeksikorotukset. Muutoin tuet jäävät
edelleenkin jälkeen elinkustannusten noususta ja menettävät
näin arvoaan, niin kuin esimerkit seurauksineen menneeltä vuosikymmeneltä erinomaisesti
osoittavat.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomalaisissa perheissä on selkeä trendi
eli se, että syntyvien lasten lukumäärä vähenee
ja synnyttävien naisten ikä nousee. Tähän
kehitykseen vaikuttaa pääasiallisesti huoli toimeentulosta
ja oman aseman säilymisestä työelämässä,
mikä puolestaan on muuttunut yhä epävakaisemmaksi.
Jotta suomalaiset nuoret aikuiset voisivat nähdä perheen
perustamisen todellisena ja hyvänä vaihtoehtona,
tulisi yhteiskunnan siihen taloudellisesti kannustaa. Nykyisessä perhepoliittisessa
järjestelmässä on selkeitä epäkohtia,
joihin keskustan aloitteet, joita tänään
on esitelty, pyrkivät puuttumaan.
Ruotsissa ja Norjassa pienten lasten hoito kartuttaa työeläkettä enemmän
kuin muissa Pohjoismaissa. Sekä Ruotsissa että Norjassa
lakisääteiset työeläkejärjestelmät
kattavat kaikki palkansaajat ja yrittäjät, kun
taas Suomessa eri työelämässä olevat
ryhmät ovat kovin epätasa-arvoisessa asemassa.
Norjassa työeläkettä karttuu nykyisin
alle 7-vuotiaan lapsen hoidon ajalta noin 11 900 markan
suuruisesta laskennallisesta kuukausipalkasta. Lisäksi
eläkettä karttuu riippumatta siitä, onko
vanhempi ollut työssä ennen lapsen syntymää vai
ei. Eläkkeet kustannetaan vakuutetuilta ja työnantajilta
perittävillä maksuilla sekä valtionosuuksilla.
Ruotsissa kotona lasta hoitavan työeläke kustannetaan
kokonaan valtion varoin. Eläkeuudistuksen mukaisesti siellä tullaan
työeläkettä maksamaan alle 4-vuotiaan lapsen
jommallekummalle vanhemmalle. Näissä maissa on
todellisella huolella suhtauduttu väestön vähenemiseen
ja ikääntymisen tuottamiin ongelmiin. Perhepolitiikkaa
on lähdetty suunnittelemaan perhe- ja lapsilähtöisesti,
konkreettisesti. Kyse on viime kädessä poliittisesta
ja taloudellisesta allokoinnista.
Näin olisi toivonut Suomessakin olevan, mutta kuten
olemme kuulleet, erittäin monia väliinputoajaryhmiä on
meillä suomalaisissa lapsiperheissä. Näitä ryhmiä on
syntynyt kiihtyvällä tahdilla viime vuosina, kun
sosiaaliturvaa lapsiperheiltä on heikennetty. Tiedämme
kuitenkin, että lasten määrä on
vähentynyt vuodesta 94 kymmenillätuhansilla lapsilla.
Tästä aiheutuu lapsilisämenojen aleneminen
noin miljardilla markalla vuodesta 94. Nyt voikin todeta, että tämä summa,
joka on lapsiperheiltä säästynyt, voidaan
nyt käyttää lapsiperheiden hyväksi,
jotta voidaan korottaa niitä tulomuotoja, joita tänä iltana
on esitelty. Nimenomaan tämä summa on säästynyt niiltä lapsiperheiltä,
jotka saavat lapsilisiä, ja se voidaan nyt käyttää näiden
perheiden hyväksi.
Mitä tulee erityisen ongelmallisiin sosiaaliturvakohtiin,
sellainen on nimenomaan pienin äitiyspäiväraha.
Kun vuonna 96 minimisairauspäiväraha poistettiin,
silloin myöskin tämä ongelma syntyi,
ja tässä on varmasti oikeuskanslerilta odotettavissa
ratkaisu. Osittainhan tässä hallitus on jo palannut
ruotuun, koska osa näistä silloin leikatuista
etuuksista ollaan palauttamassa, myöskin sairausvakuutuksen
päivärahan osalta on yksi korjaus jo tehty ja
ollaan korjaamassa. Eli nyt huomataan, että silloin on
tehty vääränlaista sosiaalipolitiikkaa,
joka tullaan oikaisemaan ja myöskin sitten varmasti ehkä oikeuskanslerin
tekemän velvoitteen johdosta korjaamaan. Me saamme nähdä sen
sitten, kun ed. Vehviläisen kanteluun tulee lopullinen
vastaus sieltä virastosta.
Monet lapsiperheet ovat todella suuressa taloudellisessa ahdingossa,
joka on kiihtynyt viime vuosina. Osa lapsiperheistä putosi
tällaiseen loukkuun jo, kun edellisellä kerralla
päivähoitomaksuja muutettiin elokuussa 97. Silloin
osalla perheitä korotukset olivat niin voimakkaita, että kun
samaan aikaan tuli muita heikennyksiä, niin todellisia
köyhyysloukkuja syntyi. Kun kotihoidon tukea leikattiin,
niin niissä perheissä, joissa toisen puolison
tulot samaan aikaan nousivat, kuitenkin käytettävissä olevat
tulot laskivat selvästi, koska verotuksen ja tukien yhteensovitus on
todella onnetonta.
Muistan, että kun viime kaudella perhepoliittisia leikkauksia
tehtiin, niin silloin puhuttiin perälaudoista, joita lapsiperheille
tarjoiltiin. Puhuttiin myös monilapsisten perheiden saamista
ylikompensaatioista ja mittakaavaeduista lapsilisissä ja
toimeentulotuessa. Voi vain kysyä, mikä on tämä ylikompensaatio
tai mittakaavaetu. Harvassa perheessä kaikkia urheiluvälineitä tai
vaatteita pystytään lasten kesken kierrättämään.
Arvoisa puhemies! Pahimmat epäkohdat liittyvät
aloitteen sisältämiin asioihin, mutta toki muitakin
perheitten kannalta tärkeitä asioita on, joihin
pitäisi keskittyä. Olen ollut tämän
viikon alussa kouluterveysseminaarissa, jossa tuli monenlaisia lapsiperheisiin
liittyviä ongelmia esille ansiokkaitten esitelmien nojalla.
Siellä on myöskin paljon korjattavaa ja tehtävää,
jotta tälläkin alalla saadaan parannuksia aikaan.
Timo Ihamäki /kok:
Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mielenkiintoista
kuulla Suomen keskustan nuorten kansanedustajien esiintymistä tänä iltana.
Ed. Kiviniemi kysyi, onko mielekästä tukea vanhempia,
joilla ei biologisista syistä ole mahdollista saada lapsia.
Ei minulla mitään tätä vastaan
ole, mutta kysymys kuuluu: Miksi tuetaan vain adoptioperheitä?
Eikö ole vain lyhyt askel siihen, että annetaan
kotimaisesta lapsen syntymästä jokin maksu tai,
voisiko sanoa, palkkio? Kuluja syntyy silloinkin.
Ed. Kiviniemen aloite oli sinänsä hyvä aloite, koska
siinä kerrottiin, paljonko se maksaa ja miten se kustannetaan.
Sitähän minä olen perännyt koko
illan. Kokonaisuudessaan haluan kysyä: Mitä maksaa
koko keskustan perhepaketti? Siinä on paljon hyviä ajatuksia,
toiveita ja hyviä asioita, mutta mitä se maksaa?
Jos nyt vielä ajatellaan sellaista teoreettista mahdollisuutta,
että Suomen keskusta on ensi kaudella hallituksessa, niin
kun ottaa huomioon kaikki Suomen keskustan esittämät
määrärahalisäykset ja nyt tämän
paketin vielä, miten te oikein aiotte selvitä ja
miten te kaikki nämä rahoitatte, vai onko se sitten
sen ajan murhe?
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki kysyi, aletaanko tässä kohta
maksaa lasten synnyttämisestäkin palkkiota. En
näe kyllä tämmöistä kehityskulkua missään
tapauksessa mahdollisena, koska adoptioavustuksessa, jota maksetaan
muissa Pohjoismaissa, idea on nimenomaan siinä, että prosessissa
syntyy aivan uudenlaisia kuluja verrattuna siihen, kun pariskunta
aivan normaalisti biologisella tavalla saa lapsen. Näitä kustannuksia
tässä korvataan. Sitten kun katsotaan koko meidän
tekemämme lakipaketin kustannuksia, niin ne ovat jonkin
verran yli 300 miljoonaa markkaa eli eivät todellakaan
mitään miljardiluokan eriä.
Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt muistuttaa ed. Ihamäkeä,
että esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien
neuvottelukunta, jossa on myös kokoomuksen ja sosialidemokraattisen puolueen
kansanedustajia, on tehnyt aloitteita noin 13—14 miljardin
markan edestä. Jos nyt hieman suhteutetaan näitä lukuja,
tämä perhepaketti on siis noin 300 miljoonaa.
On meillä suurempiakin ratkaisuja tehty, esimerkiksi Sonera, joka
oli sinänsä aivan perusteltu ratkaisu, mutta kannattaisi
näitä lukuja kuitenkin pitää oikeassa suhteessa
keskenään.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Keskustan perhepoliittiset lakialoitteet
ansaitsevat kyllä huomiota osakseen. Niillä halutaan
auttaa perheitä, ja nimenomaan niitä perheitä,
joissa on lapsia tai halutaan hankkia lapsia.
Uskottava kotihoidon tuki on ainoa todellinen tapa yhdistää työ ja
perhe. Kun viime aikoina on puhuttu työn ja perheen yhdistämisestä,
niin siinä tarvitaan myöskin keinoja. Eräs
keino tuli juuri tässä esille. Jos ajattelemme
lapsen hyvinvointia, niin se on myös sellainen asia, josta
kannattaa maksaa. Meidän kannattaa katsoa tulevaisuuteen.
Silloin me katsomme niihin toimiin, joilla voidaan lapsiperheitten
asemaa parantaa.
Viime sotien jälkeen, jolloin todella tässä maassa
oli taloudellisia pulmia, silloiset päättäjät
halusivat panostaa lapsiperheisiin. Luotiin lapsilisäjärjestelmät,
perustettiin kyläkouluja, rakennettiin niitä,
palkattiin opettajia, syrjäseuduilla maksettiin syrjäseutulisiä,
että saatiin opettajia pitäjiin. Tämä on
luonut tämän päivän hyvinvointi-Suomea.
Kyllä meillä on tässäkin
asiassa, aivan kuten äsken eläkeasiassa, kyse
arvovalinnasta, haluammeko osaltaan auttaa lapsiperheiden asemaa
ja luoda sitä kautta tulevaisuutta. Myös perhepäivähoitajien
asema on kysymys, johon tulee kiinnittää huomiota.
Se on yhteiskunnassa hyvin toimiva järjestelmä,
edullinen, ja sitä tulee edelleen kehittää.
Täällä on aivan oikein kiinnitetty
huomiota siihen, että kotona tehtävästä hoitotyöstä on
saatava karttumaan eläkettä ja nimenomaan myös tässä tapauksessa,
kun äiti, tai jossakin tapauksessa isä, hoitaa
lapsiaan. Kyllä se on niin arvokasta työtä yhteiskunnan
hyväksi, että se on suurissa eläkeratkaisuissa
saatava huomioon.
Kun me katsomme väestömme ikäluokkakehityksiä,
huomaamme järkyttävän suunnan, kuinka
syntyvyys on vähentynyt. Syntyvyys tietysti riippuu enemmän
monista muista tekijöistä kuin taloudesta. Meidän
on taloudella ja yhteiskuntapolitiikalla luotava edellytyksiä siihen,
että syntyvyys saadaan myös nousemaan ja lapsiperheet voivat
hyvin. Samoin pitäisi harkita ikä- ja kokemuslisien
karttumista myös siltä ajalta, jolloin hoidetaan
lapsia kotona.
Arvoisa herra puhemies! Meidän kannattaa yhteiskuntapolitiikassa
etsiä perhe- ja lapsilähtöisyyttä.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Ihamäki täältä ehti
poistua, mutta haluan vielä todeta näistä kustannuksista, että on
oikein, totta kai, perätä sitä, mitä mikäkin ratkaisu
maksaa. Tällä viikolla on juuri tehty hallituksen
piirissä ratkaisuja ensi vuodelle, jotka tekevät
yli 400 miljoonaa markkaa lisää. Viittaan työttömyys-
ja eläkeratkaisuihin, mitä nyt on tehty. Keskustan
nyt esillä oleva paketti maksaa ensi vuodelle noin 330
miljoonaa markkaa eli ei kovinkaan paljon verrattuna siihen, mistä muutoin tällä viikolla
on jo sovittu.
Jos ajatellaan koko pakettia, ed. Hyssälä minusta
oikein hyvin toi esille sen, mistä on kysymys viime vuosien
leikkauksissa kaiken kaikkiaan ollut. Nyt on kysymys siitä,
että oikeudenmukaisesti vihdoin korjataan niitä kaikkein
räikeimpiä puutteita, mutta näihin keskusteluihin palaamme
27. päivä uudestaan.
Keskustelu päättyy.