Täysistunnon pöytäkirja 133/2001 vp

PTK 133/2001 vp

133. TORSTAINA 15. MARRASKUUTA 2001 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

13) Laki adoptioavustuksesta kansainvälisessä lapseksiottamisessa

 

Mari  Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Syksyn aikana on ilmestynyt useita perheitä käsitteleviä tutkimuksia, joiden viesti on yksiselitteinen: Lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt muihin kotitalouksiin verrattuna. Perhetuet ovat vähentyneet dramaattisesti 90-luvun lopulla, ja lisäksi työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yhä vaikeampaa. Lapsiperheiden pahoinvointi on siis kieltämättä kasvanut.

Tähän hätään ja näihin ongelmiin hallitus ei ole kyennyt vastaamaan. Puhetta ja työryhmiä on kyllä riittänyt, mutta konkreettiset toimet ovat olleet vähissä. Keskustan pari päivää sitten jättämä välikysymys lasten ja lapsiperheiden heikentyneestä tilanteesta tulikin tarpeeseen. Päättäjien vahvaa viestiä halusta parantaa tilannetta tarvitaan.

Välikysymyksen aihepiiriin liittyen valmistelimme keskustan nuorten kansanedustajien toimesta lakialoitepaketin, jossa korjataan perheiden elämän keskeisiä epäkohtia. Näillä aloitteilla puututtaisiin kohtuullisin menolisäyksin arkipäivän ongelmiin.

Esitämme ensinnäkin kotihoidon tuen korottamista 2 000 markkaan kuukaudessa eli tasolle, jolla se oli Ahon hallituksen aikaan. Samoin yksityisen hoidon tuki kaipaisi korotusta noin 1 000 markan tasolle. Tämän lisäksi esitämme, että edellä mainittuihin tukiin tehtäisiin automaattisesti indeksitarkistukset.

Lipposen hallituksen tekemien leikkausten vuoksi kotihoidon tuki on menettänyt kilpailukykyä lasten päivähoidon vaihtoehtona. Leikkausten jälkeen monet kunnat ovat toki paikanneet kotihoidon tuen pienuutta kuntalisillä, ja hyvä näin. Valtion tehtävä kuitenkin on ensi sijassa huolehtia kotihoidon tuen riittävästä tasosta. Tämä siksi, että näin taataan kaikille perheille kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta samantasoiset peruspalvelut.

Perheiden päivähoitovaihtoehtojen lisäämisen ohella tekemämme aloitteet koskevat lapsilisien indeksitarkistuksia, pienimmän äitiyspäivärahan korottamista, perhepäivähoitajien kustannuskorvauksen verovapautta, vuorotteluvapaalain muuttamista ja adoptioavustusta. Aloitteiden ensimmäiset allekirjoittajat esittelevät puheenvuoroissaan aloitteidensa yksityiskohtia ja perusteita.

Mutta sitten adoptioavustuksesta ja aloitteesta, jonka ensimmäinen allekirjoittaja olen.

Lakialoitteessahan ehdotetaan otettavaksi käyttöön adoptioavustus kansainväliseen lapseksiottamiseen. Avustuksen suuruus olisi 1 900 eurosta 4 500 euroon kohdemaasta riippuen eli 11 400 markasta 27 000 markkaan saakka.

Viime vuosikymmenien aikanahan kansainvälinen adoptio on vakiinnuttanut asemansa Suomessa, ja vuosittain tänne adoptoidaan noin 200 lasta, joista suurin osa tulee Venäjältä, Kiinasta, Kolumbiasta ja Thaimaasta. Saapuvien lasten määrä on ollut hieman kasvussa, joten on oletettavissa, että lähivuosina tuo lukumäärä tulee edelleen jonkin verran kasvamaan.

Kansainvälisestä adoptiosta kertyvät korkeat kustannukset karsivat kuitenkin tällä hetkellä adoptoijien joukkoa. Kustannukset vaihtelevat noin 3 200 eurosta jopa 15 500 euroon eli 19 000 markasta yli 90 000 markkaan. Kustannukset ovat pienimmät adoptoitaessa Virosta tai Venäjän Karjalasta, ja korkeimmat kustannukset syntyvät puolestaan silloin, kun adoptio tapahtuu Kolumbiasta. Kuluja adoptioperheille kertyy virallisten paperiasioiden hoitamisesta, palvelun antajille suoritettavista maksuista, matka- ja asumiskuluista, paikallisen asiamiehen palkoista ja erinäisistä maakohtaisista hallintokuluista. Tämä avustus, jota lakialoitteessa esitetään, korvaisi osittain edellä mainittuja kustannuksia.

Myöntämällä tällaisen adoptioavustuksen Suomi seuraisi muiden Pohjoismaiden esimerkkiä kansainvälisen adoption tukemisessa. Tällaisen avustuksen saamisen ehtona olisi, että hakijat asuvat Suomessa ja että hakijat ovat saaneet lapseksiottamiseen Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnan luvan ja käyttävät menettelyssä palvelun antajaa. Ilman muuta perheille myönnettävä avustus olisi porrastettu adoptiomaan ja adoptiosta kertyvien kustannusten mukaan.

Mielestäni on tärkeää tukea niitä perheitä, joille biologisen lapsen saanti on mahdotonta. Tämä aloitteessakin esille tuleva summa on pieni hinta inhimillisyydestä.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikka vaatii pikaista suunnan muutosta. Nämä aloitteet ja jatkossa välikysymys ovat tarpeellinen viesti hallitukselle siitä, että paljon on pielessä. Tarvitaan niin painostusta hallitusta kohtaan kuin myös keskustelua laajemminkin. Työmarkkinajärjestöjen on oltava tosissaan tämän hankkeen takana, eikä unohtaa saa vanhempien kasvatusvastuun korostamista. Kaikilla kanssaihmisillä on paljon tehtävää myöskin, sillä niin kuin tiedämme, lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä.

Tanja Karpela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esittelen seuraavaksi lakialoitteen vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain 2 §:n muuttamisesta, joka niin ikään kuuluu ed. Kiviniemen mainitsemaan, tekemäämme perhepakettiin.

Aloitteessa ehdotetaan vuorotteluvapaakokeilun oikeuden laajentamista siten, että nykyinen käytäntö edelleen jatkuisi, kuitenkin niin, että vanhemmat saisivat oikeuden käyttää vuorotteluvapaata joka neljäs vuosi silloin, kun perusteena on oman lapsen tai nuoren hoito.

Vuodesta 1995 on ollut määräaikainen laki jo voimassa vuorotteluvapaasta. Määräaikainen lakihan on voimassa vuoden 2002 loppuun asti. Kokemukset tästä laista ovat olleet varsin myönteisiä, ja koetaan myös, että ne ovat vastanneet laille asetettuja tavoitteita.

Tänä päivänä on siis mahdollista, että kokoaikatyöntekijä voi työnantajansa kanssa tekemänsä vuorottelusopimuksen perusteella jäädä yhtäjaksoisesti vähintään 90 kalenteripäivän ja yhteensä enintään 359 kalenteripäivän ajaksi vuorotteluvapaalle. Tältä vuorotteluvapaan ajalta työntekijälle maksetaan työttömyyspäivärahaan suhteutettua vuorottelukorvausta. Edellytyksenä tälle on, että työnantaja palkkaa täksi vastaavaksi ajaksi työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön. Vuodesta 96 vuorotteluvapaata on käyttänyt noin 37 000 henkilöä. Vuorotteluvapaata käyttävät eniten 35—54-vuotiaat, ja sijaisiksi palkataan eniten 25—44-vuotiaita.

Vuorotteluvapaajärjestelyssä oli tavoitteena ennen kaikkea työn jakaminen korkean työttömyyden aikana. Lain työvoimapoliittisena tavoitteena oli myös työkunnon ylläpitäminen ja työssä olevien uudelleen kouluttaminen, mutta perhepoliittisia näkökulmia ei tuotu lain valmistelussa esiin. Tästä varmaan johtuukin, että vuorotteluvapaata on käytetty eniten työntekijän kouluttautumiseen ja vuorotteluvapaalla on haettu ikään kuin vapaavuotta työstä, jotta taas jaksaisi tehdä työtä. Hyviä perusteita nekin, totta kai, mutta kuitenkin on niin, että vuorotteluvapaata haetaan harvemmin lasten tai nuorten takia tai perheen tilanteeseen vedoten.

Tänä päivänä perheissä saattaa useinkin ilmentyä jaksoja, joissa niin sanottu vanhempainloma voisi olla hyvinkin tarpeen. Näitä tarpeita voi ilmestyä silloin, kun lapsi on pieni, alle 3-vuotias, mutta myös silloin, kun perheessä on jo varttuneempia, murrosikäisiä lapsia, ja saattaa olla, että useat perheet kokevat, että silloin olisi tarvetta vuorotteluvapaaoikeuden käyttämiseen.

Lakialoitteessa vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain 2 §:n muuttamisesta siis ehdotetaan muutettavaksi lakia työvuorottelusta niin, että vanhemmilla olisi oikeus vuorotteluvapaaseen joka neljäs vuosi, kun tämä on perusteltua työntekijän oman lapsen tai nuoren hoidon kannalta. Eli tässä esitetään, että vuorotteluvapaamahdollisuus ei olisi enää kiinni siitä, antaako työnantaja tähän mahdollisuuden, vaan se olisi oikeus vanhemmille silloin, kun perusteena hoitamista käytetään.

Aloitteessa niin ikään esitetään, että tuo oikeus olisi joka neljäs vuosi eli hieman harvemmin kuin se on muissa perusteissa, johtuen siitä, että silloin, kun tuo on oikeus vanhemmille, se voisi olla kenties hieman harvemmin, mutta sitä voisi käyttää yhtä lailla niin äiti kuin isäkin.

Esittelen samalla toisen aloitteen, joka niin ikään ed. Kiviniemen mainitsemaan, tekemäämme perhepakettiin kuuluu. Lakialoite koskee lapsilisälain 21 §:n muuttamista. Lapsilisiähän leikattiin 700 miljoonalla markalla vuonna 1995. Leikkauksen jälkeen lapsilisiin ei ole tehty edes kustannusten nousua korvaavaa indeksitarkistusta, saati että lapsilisiä olisi kohotettu tuottavuuden nousua vastaavalla tavalla. Tämän vuoksi lapsilisien reaaliarvo onkin pudonnut yli 10 prosenttia vuodesta 94.

Lakialoitteessa esitetään siis, että lapsilisiin tehtäisiin automaattisesti indeksitarkistus ja indeksikorotukset joka vuosi. Tällä estettäisiin se, mikä on tänä päivänä tapahtunut. Nythän on käynyt niin, että lapsilisät ovat ostovoimaansa menettäneet korotusten puuttumisten myötä. Se, että lapsilisät saatettaisiin indeksikorotusten piiriin, takaisi sen, että lapsilisien ostovoima ja reaaliarvo säilyisivät.

Lapsilisiin on ottanut niin ikään kantaa professori Katja Forssén Turun yliopistosta, ja asiasta on myös tehty tutkimuksia. Muun muassa Veronmaksajain Keskusliitosta on todettu, että lapsilisän ostovoima on heikentynyt ja näin ollen vaikuttanut perheiden taloudelliseen tilanteeseen heikentävästi. Veronmaksajain Keskusliitosta todetaankin, että lapsilisien ostovoima on ollut parempi jopa syvimpinä lamavuosina vuonna 91 ja 93.

Eli lyhyesti: Lakialoite lapsilisälain 21 §:n muuttamisesta käsittää, että tästä lähtien ostovoiman heikkenemistä ei tapahtuisi, koska tuo indeksikorotus tapahtuisi joka vuosi.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ajattelin esitellä kaksi lakialoitetta, jotka kuuluvat keskustan perhepakettiin ja jotka ovat minun nimissäni tehdyt. Ensinnäkin laki sairausvakuutuslain 22 §:n muuttamisesta, joka suomeksi sanoen tarkoittaa samaa kuin minimiäitiyspäivärahan tason korottaminen.

Kysymyksessä on se, että pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja korotettaisiin samalle tasolle kuin alin työttömyysturvan taso tänä päivänä on. Alin äitiyspäivärahahan on Lipposen ensimmäisen hallituksen leikkauksen jäljiltä 60 markkaa tänä päivänä. Me keskustan edustajat esitämme, että se korotettaisiin samalle tasolle kuin alin työttömyyskorvaus, joka tämän viikon ratkaisujen jälkeen korotetaan — lakihan ei ole vielä täällä — 133 markkaan. Kun työttömyyskorvausta maksetaan viideltä päivältä viikossa, tasoksi tulee alimmalle työttömyysturvalle 2 600 ja vähän yli. Tässä esitämme, että alin äitiyspäiväraha, jota maksetaan kuudelta päivältä viikossa, olisi 112,50 markkaa päivältä, joten kuukaudessa tämä olisi 2 700 markkaa eli samalla tasolla.

Minimiäitiyspäivärahan historian voi sanoa olevan erittäin synkkä. Kun aikanaan Lipposen hallitus leikkasi sitä, ei tutkittu edes perustuslakivaliokunnassa, onko se perustuslain mukaista. Uuden perustuslain 19 § takaa jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan myös vanhemmuuden ja äitiyden aikana. Nythän tämä on huomattavasti, yli puolet, alempi kuin muut alimmat sosiaaliturvat eli esimerkiksi alin työttömyysturvan taso.

Selvitin, miksi tätä ei silloin perustuslakivaliokunnassa tutkittu, ja sain selville sen, että tämä oli sidottu kotihoidon tuen tasoon. Kotihoidon tuki oli silloin 1 900 markkaa, ja kun se lasketaan päivää kohti, siitä tuli 79 markkaa ja risat. Alin äitiyspäiväraha oli ennen leikkausta saman verran, ja sitten se vain ihan yksinkertaisesti poliittisesti nykyisten hallituspuolueitten turvin alennettiin 60 markkaan. Tänä päivänä alinta äitiyspäivärahaa saa noin 34 000 henkilöä. He ovat pääsääntöisesti opiskelijoita, vastavalmistuneita, pätkätyöntekijöitä, työttömiä tai yksinyrittäjiä. Joukossa on myös maanviljelijöitä tai emäntiä.

Tämä asia koskettaa erittäin suurta joukkoa. Ei voi sanoa niin, että kukaan tekisi sen takia lapsia, että siitä saisi taloudellista etua, mutta on aivan itsestäänselvää, että jos perhetuet, mukaan lukien alin äitiyspäiväraha, ovat näin kohtuuttoman huonolla tasolla, totta kai se vaikuttaa siihen, että nuoret ihmiset eivät rohkene tehdä lapsia taloudellisen epävarmuuden vuoksi.

Minimiäitiyspäivärahan alhainen taso on keskusteluttanut myös tässä eduskunnassa viimeisen parin vuoden aikana kovasti. Vuosi sitten, kun tämän vuoden budjettia käsiteltiin, sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta että valtiovarainvaliokunta kiinnittivät huomiota kaikkein alhaisimpiin sosiaaliturvan muotoihin, kuten äitiyspäivärahaan. Silloin eduskunta yksimielisesti tämän vuoden budjettia hyväksyessään hyväksyi ponnen, jossa evästettiin hallitusta korjaamaan myös alinta äitiyspäivärahaa. Näin ei ole tapahtunut. Nyt on kuitenkin eletty tuosta leikkauksesta kuusi vuotta jatkuvaa taloudellisen kasvun aikaa ja tätä ei ole korjattu.

Kun itse sain olla viime keväänä ja talvena äitiyslomalla, kun Helsingin päässä ensi vuoden budjettia ja myös niin sanottua köyhyyspakettia valmisteltiin, odotin kovasti, että hallitus ottaisi eduskunnan viime joulukuussa hyväksymän ponnen tosissaan ja tekisi minimiäitiyspäivärahaan korotuksen. Mutta niin ei tapahtunut, joten olen tässä asiassa ollut yhteydessä myös oikeuskansleriin päin ja jättänyt kantelun alkusyksystä tästä asiasta, onko perustuslain mukaista, että yksi sosiaaliturvan alimmista muodoista on tällä tasolla. Vastausta en ole kanteluuni vielä saanut, mutta kantelu on otettu siellä tosissaan ja sitä on selvitetty ministeriöstä päin. Luulisin saavani vastauksen tästä asiasta ehkä vuodenvaihteen tienoilla. Eli keskusta esittää tässä, että minimiäitiyspäiväraha nostettaisiin vihdoinkin samalle tasolle, mikä alin työttömyysturva tulee ensi vuonna olemaan.

Arvoisa puhemies! Toisessa nimissäni olevassa lakialoitteessa keskustan edustajat kiinnittävät huomiota perhepäivähoitajien asemaan. Meillä on tällä hetkellä noin 18 000 kunnallista perhepäivähoitajaa, ja voi sanoa, että perhepäivähoitajat ovat itse asiassa lähes katoava luonnonvara. Heitä oli vielä kymmenen vuotta sitten lähes 30 000, eli kolmasosa perhepäivähoitajista on kymmenen vuoden aikana siirtynyt joko eläkkeelle tai muihin töihin.

Kun perhepäivähoitajien tilannetta katsotaan tarkemmin, on aika ymmärrettävää, että perhepäivähoitajuus ei tänä päivänä houkuttele nuoria ihmisiä. Tämähän on ollut hyvin naisvaltainen ala, ja ne, jotka tänä päivänä hoitavat lapsia kotonaan, ovat suurten ikäluokkien ihmisiä, naisia, jotka jäävät piakkoin eläkkeelle. Työn vaativuuteen, vastuullisuuteen ja raskauteen nähden heidän palkkansa on erittäin huono ja myös muut korvaukset ovat huonoja. Tämä lakialoite koskee niitä muita korvauksia.

Perhepäivähoitajat saavat keskimäärin 25 markkaa per hoidettava lapsi niin sanottua kustannuskorvausta. Se maksetaan heille aterioista, huoneen käytöstä, sähköstä, askartelutarvikkeista eli niistä välittömistä kuluista, joita hoidettavista lapsista syntyy. Jos hoitajalla on keskimäärin neljä kokopäivälasta hoidossa, tämä kustannuskorvaus tarkoittaa vuositasolla yli 20 000:ta markkaa. Jos perhepäivähoitajan bruttoansiot ovat noin 100 000, niin tämä on erittäin iso osa siitä koko tulomäärästä.

Ongelma on se, että kustannuskorvaus ei ole aidosti verotonta tuloa. Kustannuskorvausta ei ole säädetty erikseen laissa verovapaaksi. Se tarkoittaa sitä, että korvaus lisätään lopullisessa verotuksessa palkkatalon päälle hoitajan veronalaisiin tuloihin ja samalla näistä tuloista myönnetään korvauksen suuruinen tulonhankkimisvähennys. Näin nimelliset bruttotulot ovat siten todellisia ansiotuloja huomattavasti korkeammat. Tällainen verotuskäytäntö on johtanut siihen, että perhepäivähoitajien ennakonpidätysprosenteissa on ollut ongelmia ja myös sosiaalietuuksiin ovat vaikuttanut todellisia bruttotuloja korkeammat tulot. Tämän menettelyn seurauksena perhepäivähoitajat eivät käytännössä ole saaneet myöskään käyttää hyväkseen muiden verovelvollisten tavoin tuloverolain mukaista tulonhankkimisvähennyksen perusmäärää.

Arvoisa puhemies! Esitämme todellakin, että tämä tuloverolain kohta muutettaisiin vihdoin perhepäivähoitajien kustannuskorvauksen osalta. Tällä kuten myös edellisellä vaalikaudella jokaisesta ryhmästä — olen aivan varma, että jokaisesta eduskuntaryhmästä — on tehty aloitteita tämän asian hoitamiseksi. Kun selvittelin näitä taustoja, mikä tilanne nyt on ja kuinka paljon tämä kustannuskorvaus on, niin minulle sanottiin, että on se ihme, että tätä asiaa ei ole saatu kuntoon, kun kaikki puolueet, monet edustajat, ovat tästä aloitetta tehneet. Näin nyt on mahdollisuus tällä eduskunnalla tämä laki muuttaa.

Arvoisa puhemies! Muut edustajat keskustan ryhmästä ovat esitelleet omat lakialoitteensa ja vielä puhuu ed. Rehula. Haluan todeta kuitenkin vielä, kun ed. Kiviniemi esitteli adoptioavustusasiaa, että täällä oli eilen ed. Leea Hiltusen hyvä aloite adoptioperheen tilanteesta muutoin. Haluaisin todeta sen, että tämä, mitä ed. Kiviniemen nimissä on jätetty adoptioavustuksen saamisesta myös Suomeen, on se ensimmäinen ja kiireellisin toimenpide, mutta sen lisäksi pikaisesti pitäisi pystyä muutenkin parantamaan adoptiolasten asema tasavertaiseksi muihin, biologisiin lapsiin nähden.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden arjesta selviytymiseen voidaan vaikuttaa, jos niin halutaan. Meidän suomalaisessa mallissamme on kyse kokonaisuudesta, joka sisältää niin tulonsiirtoja, toimia vanhemmuuden tukemiseen kuin palvelujakin. Viimeisten kuukausien aikana on julkaistu lukuisia tutkimuksia siitä, mitä lapsiperheille, lapsille ja heidän vanhemmilleen kuuluu, miten kodeissa voidaan ja miten päivästä toiseen selviydytään. Otan esimerkin näistä selvityksistä Stakesin raportista 263/2001, joka on otsikoitu "Mikä lapsiamme uhkaa? Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun".

Tätä raporttia ei tarvitse lukea sisällysluetteloa pidemmälle havaitakseen, missä mennään. Joitakin otsikoita: Tuloerot ovat kasvaneet; Lasten ja lapsiperheiden asema heikkeni 1990-luvulla; Asumiskulut ovat kohonneet; Lasten köyhyys on lisääntynyt; Lapsiperheiden tulonsiirtoja on leikattu; Peruspalvelut ohenivat — jne. jne. jne., ed. Ihamäki, unohtamatta tietenkään lastensuojelun lisäresurssitarpeita tai mielenterveysongelmia. Myönteisestä näkökulmastakin asioita ja niiden menoa tarkastellen on pakko todeta, että kyse on vakavista ongelmista, joihin pitää pystyä reagoimaan ja on välttämätöntä reagoida. Pelkkä ohjelmatyö, raportit ja asioiden toteaminen eivät riitä, on toimittava ja tehtävä päätöksiä.

Niin kuin ed. Kiviniemi ensimmäisenä puheenvuorossaan totesi, keskustaryhmässä on valmisteltu perhepoliittinen paketti, joilla osaan lapsiperheille kohdistettavista tulonsiirroista puututaan. Nimelläni on kaksi aloitetta, jotka molemmat liittyvät perheiden valinnanmahdollisuuksien lisäämiseen tavalla, jota kautta nimenomaan aivan pienimpien lasten vanhempien osalta voidaan vanhemmuutta tukea ja tarjota mahdollisuus jakaa aikaa omien lasten kanssa omassa kodissa, korostan, niin haluttaessa.

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on, että Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi monen muun toimensa ohella vuonna 1995 lasten kotihoidon tukea 22,5 prosentilla. Kotihoidon tuen perusosa aleni 1908 markasta 1 500 markkaan kuukaudessa. Vastaavasti alenivat sisarkorotus sekä pieni- ja keskituloisia koskeva lisäosa. Kotihoidon tuki on leikkausten takia menettänyt kilpailukykyään vaihtoehtona päivähoitoa järjestettäessä.

Lakisääteisen kotihoidon tuen supistamisen jälkeen monet kunnat ovat jälleen ottaneet käyttöön kotihoidon tuen kuntalisiä. Näin kunnat ovat halunneet lisätä lapsiperheiden mahdollisuuksia valita joko kotona tapahtuva hoito tai yksityinen tai kunnallinen päivähoito. Kuntalisien taustalla ovat olleet myös taloudelliset perusteet. Kuntalisät ovat vähentäneet tarvetta rakentaa uusia päiväkoteja erityisesti kasvukunnissa.

Toisaalta monet vanhemmat haluaisivat hoitaa pientä lastaan kotona vanhempainrahakauden jälkeenkin, jos se olisi taloudellisestikin edes jotenkin mahdollista. Ed. Vehviläinen täällä äsken totesi, että ei perhettä perusteta markkojen vuoksi. Tämä on totta, muut syyt onneksi vaikuttavat siihen, mutta on paljon perheitä, joiden on pakko laskea, mihin markat riittävät, ja silloin joudutaan miettimään muun muassa se, millä tavalla omaa lastaan hoidetaan. Nykyisen suuruisella kotihoidontuella ei ole mahdollista valita kotihoidon tukea, koska perheen tulot useimmiten romahtavat toisen kuukausipalkan jäädessä pois perheen menojen ollessa kuitenkin suurimmillaan asumisen ja perheen perustamiseen liittyvien muiden kulujen takia. Tämän vuoksi kotihoitoa ei monessakaan tapauksessa voida edes ajatella, vaikka halua siihen kenties olisikin. Valtion tehtävänä ja vastuulla on huolehtia myös kotihoidon tuen riittävästä tasosta, jotta kaikki perheet olisivat tasa-arvoisessa asemassa peruspalvelujen suhteen.

Esitämme kotihoidon tuen määrärahaa korotettavaksi ja tuen tason korottamista tulevana vuonna 500 markalla eli 84 eurolla. Esitämme myös, että yksityisen hoidon tuen taso nostettaisiin 700 markasta 1 000 markkaan eli 168 euroon. Siten kotihoidon tuki nousisi 100 markkaa suuremmaksi kuin se oli ennen vuotta 1995, jolloin sitä siis leikattiin. On perusteltua toimia näin, koska muutoinkin elinkustannukset ovat vuosien varrella nousseet ja näin korvataan edes osa siitä menetyksestä, jota vuosien varrella on tapahtunut.

Ne vanhemmat, jotka jäävät hoitamaan lastaan kotiin, menettävät eläkekertymänsä työssäoleviin verrattuna. Siksi esitämme myös lakiesityksessämme muutoksena, että kotona tapahtuvasta lastenhoidosta, mikäli siltä ajalta saa kotihoidon tukea, kotiin jäävälle vanhemmalle karttuisi eläke. Valitettavasti näyttää siltä, että suurta eläkeremonttia tehneeltä kotona tehtävä työ ei ole saanut eikä ole saamassa sitä arvostusta, joka sille kuuluu, mikä heikentää muun muassa kotihoidon tuen merkitystä ja sen houkuttelevuutta lasta hoidettaessa. Valitettavasti näin on.

Arvoisa puhemies! Toisessa nimelläni varustetussa aloitteessa esitetään, että kotihoidon ja yksityisen hoidon tukeen tulee maksaa kustannusten nousua vastaavat ja korvaavat indeksikorotukset. Muutoin tuet jäävät edelleenkin jälkeen elinkustannusten noususta ja menettävät näin arvoaan, niin kuin esimerkit seurauksineen menneeltä vuosikymmeneltä erinomaisesti osoittavat.

Liisa Hyssälä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisissa perheissä on selkeä trendi eli se, että syntyvien lasten lukumäärä vähenee ja synnyttävien naisten ikä nousee. Tähän kehitykseen vaikuttaa pääasiallisesti huoli toimeentulosta ja oman aseman säilymisestä työelämässä, mikä puolestaan on muuttunut yhä epävakaisemmaksi. Jotta suomalaiset nuoret aikuiset voisivat nähdä perheen perustamisen todellisena ja hyvänä vaihtoehtona, tulisi yhteiskunnan siihen taloudellisesti kannustaa. Nykyisessä perhepoliittisessa järjestelmässä on selkeitä epäkohtia, joihin keskustan aloitteet, joita tänään on esitelty, pyrkivät puuttumaan.

Ruotsissa ja Norjassa pienten lasten hoito kartuttaa työeläkettä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Sekä Ruotsissa että Norjassa lakisääteiset työeläkejärjestelmät kattavat kaikki palkansaajat ja yrittäjät, kun taas Suomessa eri työelämässä olevat ryhmät ovat kovin epätasa-arvoisessa asemassa. Norjassa työeläkettä karttuu nykyisin alle 7-vuotiaan lapsen hoidon ajalta noin 11 900 markan suuruisesta laskennallisesta kuukausipalkasta. Lisäksi eläkettä karttuu riippumatta siitä, onko vanhempi ollut työssä ennen lapsen syntymää vai ei. Eläkkeet kustannetaan vakuutetuilta ja työnantajilta perittävillä maksuilla sekä valtionosuuksilla. Ruotsissa kotona lasta hoitavan työeläke kustannetaan kokonaan valtion varoin. Eläkeuudistuksen mukaisesti siellä tullaan työeläkettä maksamaan alle 4-vuotiaan lapsen jommallekummalle vanhemmalle. Näissä maissa on todellisella huolella suhtauduttu väestön vähenemiseen ja ikääntymisen tuottamiin ongelmiin. Perhepolitiikkaa on lähdetty suunnittelemaan perhe- ja lapsilähtöisesti, konkreettisesti. Kyse on viime kädessä poliittisesta ja taloudellisesta allokoinnista.

Näin olisi toivonut Suomessakin olevan, mutta kuten olemme kuulleet, erittäin monia väliinputoajaryhmiä on meillä suomalaisissa lapsiperheissä. Näitä ryhmiä on syntynyt kiihtyvällä tahdilla viime vuosina, kun sosiaaliturvaa lapsiperheiltä on heikennetty. Tiedämme kuitenkin, että lasten määrä on vähentynyt vuodesta 94 kymmenillätuhansilla lapsilla. Tästä aiheutuu lapsilisämenojen aleneminen noin miljardilla markalla vuodesta 94. Nyt voikin todeta, että tämä summa, joka on lapsiperheiltä säästynyt, voidaan nyt käyttää lapsiperheiden hyväksi, jotta voidaan korottaa niitä tulomuotoja, joita tänä iltana on esitelty. Nimenomaan tämä summa on säästynyt niiltä lapsiperheiltä, jotka saavat lapsilisiä, ja se voidaan nyt käyttää näiden perheiden hyväksi.

Mitä tulee erityisen ongelmallisiin sosiaaliturvakohtiin, sellainen on nimenomaan pienin äitiyspäiväraha. Kun vuonna 96 minimisairauspäiväraha poistettiin, silloin myöskin tämä ongelma syntyi, ja tässä on varmasti oikeuskanslerilta odotettavissa ratkaisu. Osittainhan tässä hallitus on jo palannut ruotuun, koska osa näistä silloin leikatuista etuuksista ollaan palauttamassa, myöskin sairausvakuutuksen päivärahan osalta on yksi korjaus jo tehty ja ollaan korjaamassa. Eli nyt huomataan, että silloin on tehty vääränlaista sosiaalipolitiikkaa, joka tullaan oikaisemaan ja myöskin sitten varmasti ehkä oikeuskanslerin tekemän velvoitteen johdosta korjaamaan. Me saamme nähdä sen sitten, kun ed. Vehviläisen kanteluun tulee lopullinen vastaus sieltä virastosta.

Monet lapsiperheet ovat todella suuressa taloudellisessa ahdingossa, joka on kiihtynyt viime vuosina. Osa lapsiperheistä putosi tällaiseen loukkuun jo, kun edellisellä kerralla päivähoitomaksuja muutettiin elokuussa 97. Silloin osalla perheitä korotukset olivat niin voimakkaita, että kun samaan aikaan tuli muita heikennyksiä, niin todellisia köyhyysloukkuja syntyi. Kun kotihoidon tukea leikattiin, niin niissä perheissä, joissa toisen puolison tulot samaan aikaan nousivat, kuitenkin käytettävissä olevat tulot laskivat selvästi, koska verotuksen ja tukien yhteensovitus on todella onnetonta.

Muistan, että kun viime kaudella perhepoliittisia leikkauksia tehtiin, niin silloin puhuttiin perälaudoista, joita lapsiperheille tarjoiltiin. Puhuttiin myös monilapsisten perheiden saamista ylikompensaatioista ja mittakaavaeduista lapsilisissä ja toimeentulotuessa. Voi vain kysyä, mikä on tämä ylikompensaatio tai mittakaavaetu. Harvassa perheessä kaikkia urheiluvälineitä tai vaatteita pystytään lasten kesken kierrättämään.

Arvoisa puhemies! Pahimmat epäkohdat liittyvät aloitteen sisältämiin asioihin, mutta toki muitakin perheitten kannalta tärkeitä asioita on, joihin pitäisi keskittyä. Olen ollut tämän viikon alussa kouluterveysseminaarissa, jossa tuli monenlaisia lapsiperheisiin liittyviä ongelmia esille ansiokkaitten esitelmien nojalla. Siellä on myöskin paljon korjattavaa ja tehtävää, jotta tälläkin alalla saadaan parannuksia aikaan.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin mielenkiintoista kuulla Suomen keskustan nuorten kansanedustajien esiintymistä tänä iltana.

Ed. Kiviniemi kysyi, onko mielekästä tukea vanhempia, joilla ei biologisista syistä ole mahdollista saada lapsia. Ei minulla mitään tätä vastaan ole, mutta kysymys kuuluu: Miksi tuetaan vain adoptioperheitä? Eikö ole vain lyhyt askel siihen, että annetaan kotimaisesta lapsen syntymästä jokin maksu tai, voisiko sanoa, palkkio? Kuluja syntyy silloinkin.

Ed. Kiviniemen aloite oli sinänsä hyvä aloite, koska siinä kerrottiin, paljonko se maksaa ja miten se kustannetaan. Sitähän minä olen perännyt koko illan. Kokonaisuudessaan haluan kysyä: Mitä maksaa koko keskustan perhepaketti? Siinä on paljon hyviä ajatuksia, toiveita ja hyviä asioita, mutta mitä se maksaa?

Jos nyt vielä ajatellaan sellaista teoreettista mahdollisuutta, että Suomen keskusta on ensi kaudella hallituksessa, niin kun ottaa huomioon kaikki Suomen keskustan esittämät määrärahalisäykset ja nyt tämän paketin vielä, miten te oikein aiotte selvitä ja miten te kaikki nämä rahoitatte, vai onko se sitten sen ajan murhe?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ihamäki kysyi, aletaanko tässä kohta maksaa lasten synnyttämisestäkin palkkiota. En näe kyllä tämmöistä kehityskulkua missään tapauksessa mahdollisena, koska adoptioavustuksessa, jota maksetaan muissa Pohjoismaissa, idea on nimenomaan siinä, että prosessissa syntyy aivan uudenlaisia kuluja verrattuna siihen, kun pariskunta aivan normaalisti biologisella tavalla saa lapsen. Näitä kustannuksia tässä korvataan. Sitten kun katsotaan koko meidän tekemämme lakipaketin kustannuksia, niin ne ovat jonkin verran yli 300 miljoonaa markkaa eli eivät todellakaan mitään miljardiluokan eriä.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt muistuttaa ed. Ihamäkeä, että esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunta, jossa on myös kokoomuksen ja sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajia, on tehnyt aloitteita noin 13—14 miljardin markan edestä. Jos nyt hieman suhteutetaan näitä lukuja, tämä perhepaketti on siis noin 300 miljoonaa. On meillä suurempiakin ratkaisuja tehty, esimerkiksi Sonera, joka oli sinänsä aivan perusteltu ratkaisu, mutta kannattaisi näitä lukuja kuitenkin pitää oikeassa suhteessa keskenään.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustan perhepoliittiset lakialoitteet ansaitsevat kyllä huomiota osakseen. Niillä halutaan auttaa perheitä, ja nimenomaan niitä perheitä, joissa on lapsia tai halutaan hankkia lapsia.

Uskottava kotihoidon tuki on ainoa todellinen tapa yhdistää työ ja perhe. Kun viime aikoina on puhuttu työn ja perheen yhdistämisestä, niin siinä tarvitaan myöskin keinoja. Eräs keino tuli juuri tässä esille. Jos ajattelemme lapsen hyvinvointia, niin se on myös sellainen asia, josta kannattaa maksaa. Meidän kannattaa katsoa tulevaisuuteen. Silloin me katsomme niihin toimiin, joilla voidaan lapsiperheitten asemaa parantaa.

Viime sotien jälkeen, jolloin todella tässä maassa oli taloudellisia pulmia, silloiset päättäjät halusivat panostaa lapsiperheisiin. Luotiin lapsilisäjärjestelmät, perustettiin kyläkouluja, rakennettiin niitä, palkattiin opettajia, syrjäseuduilla maksettiin syrjäseutulisiä, että saatiin opettajia pitäjiin. Tämä on luonut tämän päivän hyvinvointi-Suomea.

Kyllä meillä on tässäkin asiassa, aivan kuten äsken eläkeasiassa, kyse arvovalinnasta, haluammeko osaltaan auttaa lapsiperheiden asemaa ja luoda sitä kautta tulevaisuutta. Myös perhepäivähoitajien asema on kysymys, johon tulee kiinnittää huomiota. Se on yhteiskunnassa hyvin toimiva järjestelmä, edullinen, ja sitä tulee edelleen kehittää.

Täällä on aivan oikein kiinnitetty huomiota siihen, että kotona tehtävästä hoitotyöstä on saatava karttumaan eläkettä ja nimenomaan myös tässä tapauksessa, kun äiti, tai jossakin tapauksessa isä, hoitaa lapsiaan. Kyllä se on niin arvokasta työtä yhteiskunnan hyväksi, että se on suurissa eläkeratkaisuissa saatava huomioon.

Kun me katsomme väestömme ikäluokkakehityksiä, huomaamme järkyttävän suunnan, kuinka syntyvyys on vähentynyt. Syntyvyys tietysti riippuu enemmän monista muista tekijöistä kuin taloudesta. Meidän on taloudella ja yhteiskuntapolitiikalla luotava edellytyksiä siihen, että syntyvyys saadaan myös nousemaan ja lapsiperheet voivat hyvin. Samoin pitäisi harkita ikä- ja kokemuslisien karttumista myös siltä ajalta, jolloin hoidetaan lapsia kotona.

Arvoisa herra puhemies! Meidän kannattaa yhteiskuntapolitiikassa etsiä perhe- ja lapsilähtöisyyttä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Ihamäki täältä ehti poistua, mutta haluan vielä todeta näistä kustannuksista, että on oikein, totta kai, perätä sitä, mitä mikäkin ratkaisu maksaa. Tällä viikolla on juuri tehty hallituksen piirissä ratkaisuja ensi vuodelle, jotka tekevät yli 400 miljoonaa markkaa lisää. Viittaan työttömyys- ja eläkeratkaisuihin, mitä nyt on tehty. Keskustan nyt esillä oleva paketti maksaa ensi vuodelle noin 330 miljoonaa markkaa eli ei kovinkaan paljon verrattuna siihen, mistä muutoin tällä viikolla on jo sovittu.

Jos ajatellaan koko pakettia, ed. Hyssälä minusta oikein hyvin toi esille sen, mistä on kysymys viime vuosien leikkauksissa kaiken kaikkiaan ollut. Nyt on kysymys siitä, että oikeudenmukaisesti vihdoin korjataan niitä kaikkein räikeimpiä puutteita, mutta näihin keskusteluihin palaamme 27. päivä uudestaan.

Keskustelu päättyy.

​​​​