3) Hallituksen esitys laiksi pelastustoimen alueiden muodostamisesta
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Käsittelyssä on lakiehdotus,
joka koskee pelastustoimen alueiden muodostamista. Perustana ehdotukselle
on selvitysmies Pekka Myllyniemen selvitystyö, jossa selvitysmies
päätyi ehdottamaan pelastustoimen pitämistä edelleen
kuntien hoidettavana. Aiemminhan on käyty keskustelua siitäkin,
että pelastustoimi siirtyisi kokonaan valtion vastuulle,
ja eräät valiokunnan kuulemat asiantuntijat pitivät
tätä jatkossakin näkökannaltaan
parhaimpana vaihtoehtona, mutta käsittelyssä olevassa
lakiehdotuksessa siis edetään kunnalliselta pohjalta.
Pekka Myllyniemi ehdotti, että maa jaettaisiin noin 30
pelastustoimialueeseen. Lakiehdotuksessa hallitus on päätynyt
alempaan lukumäärään alueiden
osalta. Mikä se lopulta tulee olemaan, jää toimeenpanovaiheessa
ratkaistavaksi.
Arvoisa puhemies! Tavoitteena pelastustoimen uudistuksella on
saada aikaan lisää tehokkuutta siten, että sekä henkilöstö,
ammatillinen osaaminen ja erikoistuminen että kalusto olisivat mahdollisimman
hyvin käytössä. Valiokunta korostaa,
että pelastustoimella tulee olla riittävät voimavarat.
Jo nyt on niukkuutta, erityisesti kaluston hankintojen osalta.
Tärkeä näkökohta uudistuksessa
on se, että kyettäisiin estämään
onnettomuuksia ennalta. Tavoitteena on siis saada aikaan suuruuden
etuja toisaalta, mutta säilyttää myös
läheisyyden edut ja läheisyyden periaate. Valiokunta
on päätynyt arviointiin, että erityisesti
onnettomuuksien estämisen osalta pelastustoimen taso tulee
paranemaan jatkossa tai ainakin siihen on edellytykset ja näin
ollen näiltä osin myös kansalaisten turvallisuus
voisi parantua.
Arvoisa puhemies! Yksi hyvin tärkeä kysymys,
jota valiokuntakin pohti paljon, liittyy vapaapalokuntatoimintaan.
Meillähän suuri osa varsinkin pienissä kunnissa
toimivista palokunnista toimii vapaapalokuntaperiaatteella, ja on tietysti
hyvin tärkeää, että uudistuksen
yhteydessä ei vaaranneta tätä tärkeää,
tuloksekasta toimintaa, joka kaiken lisäksi on myös
koettu hyvänä yhteistoimintana ja harrastuksena,
mielekkäänä toimintana kunnissa. Jos
tämä toiminta vaarantuu, se merkitsee, kuten valiokunta
mietinnössään toteaa, huomattavia taloudellisia
lisäkustannuksia erityisesti juuri kunnille.
Eniten keskustelua ymmärrettävästi
on herättänyt aluejako. Näiltä osin
valiokunta kuuli runsaasti asiantuntijoita ja hankki erilaisia selvityksiä.
Esiintyi myös — ja sitä on esiintynyt
erilaisissa aiemmissa kuulemisvaiheissa — voimakasta vastustustakin
ehdotetun järjestelyn toteuttamiseksi. Nythän
tähän mennessä on jo kuultu sekä kuntia
että maakuntien liittoja valmistelutyön edetessä,
ja on alueita, joilla on merkittävää vastustusta
ollut selvitysmies Myllyniemen ehdottamalle aluejaolle.
Mielestäni on hyvin tärkeää,
että toimeenpanovaihe, niin kuin valiokunnan keskusteluissakin
todettiin, toteutettaisiin mahdollisimman hyvin kuntien tahdon mukaisesti
ja että kunnat tosiasiallisesti voisivat aluejaosta lausua
kantansa. Valiokunta korostaa, itse asiassa oikeastaan edellyttää,
ettei alueiden muodostaminen saa olla kaavamaista, vaan sen tulee
lähteä pelastustoimen toiminnallisista tarpeista.
Tämän vuoksi on tärkeää ottaa
huomioon jo tähänastinen toteutunut kuntien vakiintunut
yhteistoiminta pelastustoimen osalta ja samoin myös luonnonolosuhteet,
etäisyydet, taloudellinen toimintakyky ja myös
kielelliset seikat.
Arvoisa puhemies! Valiokunta on yksityiskohtaisessa perusteluosassa
perustellut 4 §:ään tehtyjä muutoksia,
joiden tavoitteena on vahvistaa kuntien päätäntävaltaa
tai sopimisvaltaa, kun näitä alueita muodostetaan.
Tavoitteenahan on, että sopimus pelastustoimen yhteistoiminnan
järjestämisestä saataisiin aikaan viimeistään
ensi vuoden loppuun mennessä, ja tämän
jälkeen sitten nämä sopimukset tulisivat
kunnissa käsittelyyn. Todella tavoitteena on, että mahdollisimman
moni sopimus syntyisi kuntien keskinäisin päätöksin.
Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on ollut mietinnössään
yksimielinen ja toteaa, että se pitää tätä ehdotusta
tarpeellisena ja hyvänä lähtökohtana
ja että lakiehdotus tulisi toteuttaa siinä muodossa,
joka sisältyy valiokunnan mietintöön,
ja vielä että tämä voidaan säätää tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Valiokuntahan sai eduskunnan päätöksen
mukaisesti myös perustuslakivaliokunnan lausunnon asiasta.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys laiksi pelastustoimen alueiden muodostamisesta ja sitä koskeva hallintovaliokunnan
yksimielinen mietintö. Palo- ja pelastustoimen toimivuus
kuntalaisten perusturvallisuuden kannalta on keskeinen. Tämän lain
tavoitteet ovat hyvät ja kannatettavat. Kuitenkin on muistettava,
että jos maahamme perustettaisiin lähinnä maakuntajakoa
vastaavat noin 20 pelastustoimen aluetta, kuten on kaavailtu ja suunniteltu,
lopputulos voi toiminnallisesti olla joillakin alueilla aivan toisenlainen
verrattuna siihen, mihin tällä lakiesityksellä on
pyritty. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.
Lain tavoitteena on muun muassa pelastustoimen tehokkuuden lisääminen.
Esityksellä pyritään siihen, että pelastustoimen
voimavarat, henkilöstö ja kalusto saatettaisiin
parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Tavoitteena
on, että hallinnosta siirretään resursseja
ennen kaikkea ennalta ehkäisevään toimintaan,
palotarkastukseen sekä koulutus- ja valistustoimintaan.
Sopii kuitenkin epäillä, jos ministeriön
kaavailema, suurelta osin maakuntajakoa vastaava aluejako toteutettaisiin, miten
sen myötä jokaisella alueella palopäällikkökunta
saataisiin mahtikäskyllä siirtymään
ennalta ehkäisevään työhön.
Samalla oletetaan, että hallintorutiinit siirrettäisiin
kaikkialla eli siis niissäkin tapauksissa, joissa etäisyydet
ovat yli 100 kilometriä, pääpaikalle
hoidettavaksi. Niissä tapauksissa, joissa todella etäisyydet
ovat kovin suuret, joka tapauksessa hallintoa, toisin sanoen talouteen
liittyviä kysymyksiä, joudutaan valmistelemaan
keskuspaikan ulkopuolella. Samalla myös henkilöstöasiat
ovat sellaisia, että ei voi olettaa, että henkilöstöä sitten
siirretään kymmenien, jopa yli 100 kilometrin
päähän. Toisaalta on muistettava, että niillä paikkakunnilla,
jotka sijaitsevat kaukana toisistaan, täytyy myös
olla tärkein operatiivinen johto.
Lainaan sanatarkasti mietintöä: "Valiokunta korostaa
sitä, että uudistuksen yhteydessä vapaapalokuntatoimintaa
ei saa vaarantaa eikä sen toimintaedellytyksiä heikentää."
Vapaaehtoisen palokunnan toiminnan varmistaminen on sitä vaikeampaa,
mitä laajemmasta palo- ja pelastustoimen alueesta on kysymys,
koska alueen kunnissa on hyvin erilaisia käytäntöjä kuntien maksamissa
rahallisissa korvauksissa vapaapalokunnille. Toiminnan varmistaminen
suurilla alueilla tulee todennäköisesti kasvattamaan
kuntien kustannuksia. Tämän uhkakuvan valiokuntamme
on tiedostanut, ja se on myös kirjattu mietintöön.
Hallitus esittää, että pelastustoimen
alueita määriteltäessä kriteereinä käytettäisiin
alueen päätoimisen henkilöstön
ja päällystön viranhaltijoiden määrää,
alueen asukaslukua ja käytettävissä olevaa
kalustoa. Mielestäni alueita muodostettaessa tulisi painottaa
enemmän palo- ja pelastustoimen keskeistä periaatetta,
joka on kuntalaisten kannalta läheisyyden ja toiminnallisuuden
periaate. Läheisyyden ja toiminnallisuuden periaate ei
toteudu alueilla, joilla kuntien välinen maantieteellinen
etäisyys muodostuu liian suureksi alueita muodostettaessa.
Toki on myönnettävä, että pelastustoimen
aluemalli luo edellytyksiä tietyiltä osin henkilöstön
koulutuksen tehostamiseen, päällystöpäivystyksen
mahdollisten päällekkäisyyksien poistamiseen
sekä myös henkilökunnan erikoistumiseen
joiltakin osin.
Edelleen lainaus mietinnöstä: "- - valiokunta edellyttää,
ettei alueiden muodostaminen saa olla kaavamaista vaan sen tulee
lähteä pelastustoimen toiminnallisesta tarpeesta."
Mietinnössä siis todetaan, että alueiden
muodostamisessa on otettava huomioon muun muassa kuntien vakiintunut
yhteistoiminta, luonnonolosuhteet, taloudellinen toimintakyky ja
etäisyydet. Valiokunnan mielestä lähtökohtana
alueiden muodostamisessa tulisi olla kuntien yhteinen tahto. Tämän vuoksi
valiokunta korostaa alueiden luomisen yhteydessä kuntien
perusteellisen kuulemisen merkitystä. Tätä myös
valiokunnan puheenjohtaja painotti puheenvuorossaan.
Ministeriön suunnitteleman alueellisen pelastustoimen
järjestelyt toimivat hyvin niillä alueilla, joilla
on todella vahva keskuskunta. Vahvan keskuskunnan antama hyöty
naapurikunnille vaikeutuu, mitä suuremmaksi kuntien välinen
etäisyys muodostuu, esimerkkinä oma maakuntani Pohjois-Karjala,
jossa etäisyydet ovat todella yli 100 kilometriä.
Vielä suuremmista etäisyyksistä puhutaan,
kun on Lapista kysymys. Totta kai erityisalueita löytyy
muualtakin. Sellaisilla alueilla, joilla vahvasta keskuskunnasta
ei saada hyötyä, tulisi alueiden muodostamisessa
huomioida enemmän kuntien läheisyyden ja toiminnallisuuden
periaatteet, kuten aiemmin totesin.
Yhteenvetona vielä haluan todeta, että alueellisen
pelastustoimen suunniteltu malli toimii niillä alueilla
hyvin, joilla on vahva keskuskunta, jonka palveluihin muut kunnat
voivat tukeutua.
Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni alussa ilmaisin epäilykseni
siitä, mitä tulee kaavamaisiin suunnitelmiin,
jotka aiotaan toteuttaa tämän lain myötä.
Laista puuttuvat selvitykset pelastustoimen uudelleenjärjestämisestä kunnille
aiheutuvien suunnittelukustannusten korvaamisesta. Myöskään
pelastustoimen alueellistamisen vaikutusta kuntien pelastustoimen
palvelutasoon ja kuntien itsenäiseen päätäntävaltaan
ei ole selvitetty. Uskon, että pelastustoimen alueiden
muodostaminen suunnitellussa muodossa tulee joillakin alueilla kasvattamaan
byrokratiaa ja myös lisäämään
kunnan pelastustoimen kustannuksia.
Kunnilla on jo nykylainsäädännön
perusteella mahdollisuus palvelutason niin vaatiessa kehittää vapaaehtoisia
yhteistoimintajärjestelyjä. Nämä yhteistoimintajärjestelyt
ovat lähteneet paikallisista tarpeista ja olosuhteista,
jolloin ne on kyetty toteuttamaan mahdollisimman kustannusneutraalisti
luomatta uutta hallintoa.
Aivan lopuksi: Toivottavasti tosiaan kunnat saavat aikaiseksi
sopimukset ja pystytään muodostamaan erilaisia
alueita kuntien yhteisen tahtotilan mukaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen
valiokuntakäsittelyssä nousi keskeisimmäksi
keskustelunaiheeksi kaavailtu aluejako. Maa jaettaisiin pelastustoimen
alueisiin, jotka valtioneuvosto lopullisesti määrää vielä kerran
kuntia kuultuaan.
Hallituksen esityksen perustana oli Pekka Myllyniemen selvitystyö,
jonka merkittävin tulos tietysti oli se, että Myllyniemi
katsoi, että tämä toiminta tulee säilyttää kunnallisena,
mutta hän myös esitti oman näkemyksensä järkevästä aluejaosta
ja päätyi lähes 30 alueeseen. Sisäministeriön
kannanotot ovat viitanneet painokkaasti niin sanottuun maakuntamalliin
eli 20 alueeseen. Sen etuja on perusteltu johtamisen ja hankintojen
järkevyydellä ja taloudellisuudella.
Kunnilta on jo kertaalleen asian valmisteluvaiheessa pyydetty
aluejaosta mielipidettä. Useassa tapauksessa kunnat ovat
tukeneet nykyisen seutukunnan kokoista tai vähän
suurempaa aluetta, jonka puitteissa palokunnat ovat tähän
mennessä tottuneet harjoittamaan yhteistoimintaa. Sisäministeriön
taholta ei ole silti kovinkaan paljon osoitettu ymmärtämystä maakuntamallia
pienempiä, esimerkiksi seudullisia, malleja kohtaan. Nyt
on siis tarkoitus kuitenkin vielä kertaalleen kunnilta
pyytää lausunto asiasta.
Valiokunta korosti mietinnössään,
että kuntien kuulemiselle tulee tässä asiassa
antaa myös todellista merkitystä. Jos ne tähänastiseen
käytäntöön perustuen pitävät
yksimielisesti hyvänä esimerkiksi seudullista
mallia, tällainenkin alue pitäisi voida hyväksyä pelastustoimialueeksi.
Mietinnön perustelutekstin mukaan valiokunta edellyttää,
ettei alueiden muodostaminen saa olla kaavamaista, vaan sen tulee
lähteä pelastustoimen toiminnallisista tarpeista.
Toisin sanoen maakuntaa pienemmänkin alueen täytyy
olla tietyissä tapauksissa mahdollinen.
Me keskustalaiset olisimme halunneet tämän asian
todettavaksi myös valiokunnan lausumana, mutta siihen ei
löytynyt yksimielisyyttä, vaikka ymmärsin,
että aika monet hallituspuolueidenkin edustajat tosiasiallisesti
olivat tätä mieltä. Edellyttää-sana
tuli perustelutekstiin ja on mielestäni kyllä selkeästi
kuvaamassa valiokunnan mielipidettä, joka toivottavasti
lopullisessa aluejaossa otetaan huomioon.
Edellinenkin puhuja, ed. Kähkönen, puhui vapaapalokuntatoiminnasta.
Uskon, että aluejaolla osaltaan on merkitystä myös
vapaaehtoistoiminnassa ja sen motivoinnissa. Pelkään,
että jos mennään kovin suuriin maakunnallisiin
malleihin, niin käytännössähän
se johtaa siihen, että paras kalusto on maakuntakeskuksessa,
vähän huonompi seutukuntatasolla ja lähes
romut sijoitetaan maakunnan laitapitäjiin, joissa kuitenkin
vapaaehtoistoiminnalla on kaikkein suurin merkitys. Meidän
pitäisi tehdä voitavamme, että vapaaehtoistoiminta
säilyisi. Se on kuitenkin aikamoinen säästö yhteiskunnalle.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunnan mietinnössä on
merkittävässä määrin
huomiota annettu sille, että pelastustoimen alueet muodostetaan
toiminnallisin eikä kaavamaisin perustein. Lisäksi
valiokunta korostaa erityisesti sitä, ettei vapaapalokuntatoiminta
saa uudistuksen yhteydessä vaikeutua tai vaarantua.
Hallituksen esityksessä lähtökohtana
on pääosin maakuntajakoa vastaava jako pelastustoimialueisiin.
Esityksessä kaavaillaan alustavasti pelastustoimialueen
henkilökunnan suuruudeksi sataa päätoimista
viranhaltijaa ja pelastustoimialueen talousarvion suuruudeksi 25—30:tä miljoonaa
markkaa. Näillä perusteilla Suomeen muodostuisi
parisenkymmentä pelastustoimialuetta.
Hallituksen esityksessä määritelty
pelastustoimialueen koko on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden
mukaan itse asiassa uudistuksen ongelmallinen osa. Asiantuntijalausunnoista
käy ilmi, ettei jako maakunnallisiin pelastustoimialueisiin
ole kaikilta osin läheskään aina toiminnallisesti
järkevää. Tämän vuoksi
hallintovaliokunta, aivan oikein, nyt edellyttää mietinnössään,
että kaavamaisten ratkaisujen sijaan aluejaon on lähdettävä pelastustoimen
toiminnallisista tarpeista, kuten edellinenkin puhuja korosti.
Esimerkiksi kotiseudullani Salon seudulla on käynnistymässä seudullinen
pelastustoimihanke, jolla on toiminnallisia edellytyksiä itsenäiseksi
pelastustoimialueeksi myös pelastustoimilain uudistamisen
jälkeen. Seutukunnan väestömäärä on
yli 60 000 henkilöä, ja alue käsittää kaikkiaan
11 kuntaa. Salon kaupungin pelastuskeskus nykyisin täyttää hallituksen
esityksen kriteerit pelastuskeskuksesta. Salossa on vahva vakinainen
pelastuslaitos, jonka asiantuntemusta voidaan hyödyntää koko
alueen palo- ja pelastustoimen tehostamiseksi ja kehittämiseksi.
Arvoisa puhemies! Vapaapalokuntatoiminta on mielekästä harrastustoimintaa,
jolla on suotuisa vaikutus esimerkiksi toimintaan osallistuvien nuorten
elämässä. Kyseessä on itse asiassa
myös kansantaloudellisesti merkittävä työpanos
palo- ja pelastustoimessa. Siitä huolimatta hallituksen esityksessä kuitenkaan
vapaapalokuntien toiminnan turvaamista ei ole nostettu keskeiseksi
asiaksi.
Valiokunnassa kansalaisten vapaaehtoinen, usein korvauksetta
tapahtuva toiminta palo- ja pelastustoimen tehtävissä nähdään
onneksi hyvin tärkeänä voimavarana. Hallintovaliokunta edellyttääkin,
että pelastustoimen alueiden muodostamisessa vapaapalokunnan
toimintaedellytyksiä ei saa heikentää.
Paikalliset palopäälliköt ovat vapaapalokunnan
toiminnan johtajia, kouluttajia ja tärkeitä tukihenkilöitä.
Nämä toimivat sidokset vapaaehtoistoiminnan ja
yhteiskunnan ylläpitämän pelastustoimen
välillä on säilytettävä myös
pelastustoimialueita rakennettaessa. Mikäli vapaapalokunnalla
ei ole paikallista yhteyshenkilöä ja yhteishenkeä ylläpitävää johtajaa, toiminnan
jatkuminen ja uusien ikäluokkien saaminen mukaan toimintaan
vaarantuu.
Esimerkiksi Varsinais-Suomessa on Turkuun keskitetty pelastustoimen
johto. Se ei kuitenkaan välttämättä ole
toiminnallisesti paras ratkaisu 56 kunnan muodostamassa maakunnassa.
Pienten kuntien vapaapalokuntien näkökulmasta
seutukunnan kokoinen pelastustoimialue olisi toiminnallisesti parempi
kuin maakunnallinen aluejako.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Varmasti näin on ollut ja
tulee vielä enemmän olemaan, että pelastustoimi
tulee näyttelemään pioneerin osaa kuntien
yhteistyössä aina vain suuremmilla alueilla. Meillä on
lähes 450 kuntaa Suomessa, etenkin Lounais-Suomessa pieniä kuntia.
Kuntaliitokset ovat olleet ongelma, mutta monesti ongelma on ollut
myös ihan kuntien yhteistyön tasollakin. Pelastustoimi
ja sen vaatima yhteistyö on näitä esteitä murtanut myöskin
omassa maakunnassani Kymenlaaksossa esimerkiksi Hamina—Vehkalahti—Kotka-linjalla.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on todettu hallintovaliokunnan
mietinnössä hyväksi. Yhdyn niihin huoliin,
jotka täällä on todettu vapaaehtoisen
toiminnan säilymisen ja tukemisen osalta. Tiedämme,
että vapaaehtoiset palokunnat ovat jatkuvasti myös
taloudellisissa vaikeuksissa. Se ongelma on myös pystyttävä ratkaisemaan.
Ne ovat oleellinen osa pelastusjärjestelmää.
Mutta yhdyn myös niihin ajatuksiin, ettei liian suuriin
yksiköihin voi mennä. Silloin suuruuden tuomat
edut saattavat kääntyä myös
haitoiksi.
Reijo Laitinen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tulin puhujakorokkeelle, kun ajattelin,
että kaksi minuuttia saattaa helposti umpeutua, jos jostakin
syystä pitempään tämän
asian osalta puhun.
Arvoisa puhemies! Tämähän on esitys,
joka on puhuttanut aika tavalla kuntien edustajia. Meitä kansanedustajia
on lähestytty tämän asian osalta monin
eri tavoin. Kun olemme kiertäneet maakunnassa, kunnista
on tullut palautetta ja ehdotuksia siitä, miten tämä asia
tulisi järjestää.
Heti alkuun sanon sen, että minusta valiokunta on tätä esitystä lähestynyt
periaatteessa ihan oikeasta näkökulmasta. Pikkuisen
jäi valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoron johdosta mietityttämään
se, kun te sanoitte, ed. Väistö, että tämän
muutoksen myötä saavutettaisiin pelastustoimen
osalta toisaalta suuruuden antamat edut, mutta samalla säilytettäisiin
niin sanottu läheisyysperiaate ja siitä saatava
ja tuleva etu. Mietin, liittyykö tähän
tietty ristiriita. Voi olla, että siihen liittyy ristiriita.
Oikeastaan se on edellisissä puheenvuoroissa, muun muassa
ed. Kähkösen puheenvuorossa, tullut esille. Voidaanko
säilyttää tämä niin
sanottu läheisyysperiaate, jos kuntien maantieteelliset
etäisyydet ovat varsin pitkiä? Onko niin, että pystytään
parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan kansalaisille pelastuspalvelu
samanarvoisesti?
Minusta valiokunnan lähtökohta, että kunnille ihan
oikeasti ja aidosti annetaan mahdollisuus sanoa mielipiteensä pelastustoimen
aluejaosta päätettäessä, on
hyvä, ja korostan henkilökohtaisesti sitä,
että sen pitää olla aito kuuleminen ja
sille mielipiteelle pitää antaa arvo. Niin kuin
edellä on todettu, tämä ratkaisu ei mielestäni
voi olla kaavamainen, vaan on lähdettävä siitä,
että ensi sijalle asetetaan tietenkin kansalaisten turvallisuus
ja järjestelmän toiminnallisuus eikä niinkään
etusijalle aseteta ylitse muiden kriteeriksi pelkästään taloudellisia
arvoja ja tekijöitä.
Minusta tuntuu vähän siltä, niin
kuin muidenkin kansanedustajien puheenvuoroista olen havainnut,
että joissakin tapauksissa maakunnallinen malli ei välttämättä ole
toimiva eikä täytä niitä kriteerejä,
joita edellä mainitsin. Silloin kun päätetään
aluejaosta, kyllä silloin pitää pohtia myöskin
seudullista mallia. Uskonpa niin, että se voisi olla joissakin
tapauksissa huomattavasti järkevämpi, niin kuin
olen ymmärtänyt hallituksen vähän
ajattelevan, kuin maakunnallinen malli.
Ensimmäinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuoron pituus enintään 1 minuutti.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle totean, että mainitessani
suuruuden edut tarkoitin sitä, että kyettäisiin
saamaan aikaan sellainen toiminta- ja johtamismalli, jossa erikoiskalustoa
kyettäisiin hankkimaan, jossa kyettäisiin henkilöstön
koulutusta tehostamaan, jossa kyettäisiin erilaisia päällystöpäivystyksen
tai muita päällekkäisyyksiä poistamaan
ja jossa kyettäisiin ennakoivan, onnettomuuksia estävän
toiminnan tehostamiseen. Uskon, että tällaisella
erikoistumisella näitä etuja suuremmassa yksikössä on
saavutettavissa.
Mitä läheisyyden etuihin tulee, tässä haluaisin korostaa
juuri sitä, että se toiminnallinen osa pelastuspalvelua,
pelastustointa, on mahdollisimman lähellä ihmisiä edelleenkin
ja tätä kautta saataisiin tätä etua
säilytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Toimeenpanosta
riippuu ratkaisevasti, miten tässä onnistutaan.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi pelastustoimen
alueiden muodostamisesta on perusteiltaan ja lähtökohdiltaan
aivan oikea, johon lopputulokseen näyttää hallintovaliokuntakin
yksimielisesti päätyneen. Minusta on aivan oikein
kiinnitetty huomiota hallintovaliokunnan mietinnössä oleviin
kohtiin, joissa painotetaan alueiden muodostamisessa kuntien kuulemista
ja myös merkityksen antoa kuntien mielipiteille. Kun hallituksen
esitys pohjautuu hyvin pitkälle selvitysmies Myllyniemen pohjatyöhön,
jossa lähtökohtana oli 30 alueen muodostaminen,
sisäasiainministeriön työryhmä näyttää päätyneen
jo oleellisesti pienempään eli 21:een omissa kaavailuissaan,
jotka ilmeisesti rakentuvat hyvin pitkälle maakuntamallin
periaatteiden mukaan.
Minusta valiokunta on oikeassa, kun se alleviivaa parissakin
eri kohdassa kuntien kuulemisen merkitystä ja sen huomioon
ottamista. Toivottavasti tuo sanoma tässäkin muodossa
menee perille ja se huomioidaan, kun aluejakoja lopullisesti päätetään.
Maakuntamalli on tietenkin yksi aluejako, jota monissakin asioissa
noudatetaan, mutta minusta tässä lähdetään
liian kaavamaisiin ratkaisuihin, mikäli pelkästään
sitä toteutetaan. Minusta hyvän pohjan ja lähtökohdan
antaa myös pienemmille jaoille se seudullinen malli, jossa
päädytään kuitenkin suunnilleen
näihin lukumääriin, mitä Myllyniemikin
on raportissaan kaavaillut.
Eräs lähtökohta voisi olla se, että valtioneuvosto
jokin aika sitten hyväksyi Aluekeskusohjelman, jossa lähtökohtana
on hyvin pitkälle alueiden kuntien yhteistyön
tehostaminen ja kiinteyttäminen. Monet ohjelman alueista
muodostavat oman käsitykseni mukaan aivan riittävän suuren
väestöpohjan ja ovat myös alueina riittävän
laajoja. Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa Ylä-Savo,
jolla on perinteisesti vahvaa kuntien välistä yhteistoimintaa
ja joka minusta on aivan oivallinen myös pelastustoimen
alueeksi. Kun pelastustoimi kuitenkin käytännössä on
kuntien ylläpitämää ja ensisijaisesti
rahoittamaa toimintaa, minusta on täydet perusteet edellyttää,
että kuntien näkemys otetaan huomioon näitä aluejakoja
toteutettaessa.
Perustuslakivaliokunta näytti kiinnittäneen lausunnossaan
huomiota siihen asiaan, että vaikka kysymyksessä on
kuntien hoidettavia tehtäviä, perinteisesti kunnille
kuuluvia, niiden toimivaltaan kuuluvia tehtäviä,
niin kun niitä siirretään joko lailla
tai muuten erillisten organisaatioiden tehtäväksi,
etäännytään siitä kunnallishallinnon
lähtökohdasta, jossa kuntien vaaleilla valitut
luottamushenkilöt tekevät päätöksiä,
joita kunnassa noudatetaan. Minusta tämä lausunto toisaalta
tukee sitä ajatusta, että kuntien mielipiteille
aluejaossa on annettava suurempi merkitys kuin tuossa kaavamaisessa
valmistelussa oman käsitykseni mukaan on hahmoteltu.
Pertti Turtiainen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun tämä keskustelu
aikoinaan käynnistyi, oliko vuosi tai puolitoista taaksepäin,
silloin puhuttiin yhdestä valtakunnallisesta pelastusalueesta.
Sehän sai karvat pystyyn joka suunnalla, että ei
voi olla mahdollista eikä millään tapaa
ole järkevää lähteä keskustelemaan siltä pohjalta.
Nyt selvitysmies Myllyniemen raportin perusteellahan ollaan ihan
toisenlaisessa tilanteessa elikkä puhutaan 30 pelastusalueen muodostamisesta
raportin pohjalta.
Ensi alkuun tuntui siltä, että tässä ei
saavuteta minkäänlaista yhteisymmärrystä johtuen
kuntien erilaisuudesta ja erilaisista näkemyksistä,
voidaanko suurempien kokonaisuuksien kautta hallita pelastustointa.
Siinä mielessä on hyvä, että valiokunnan
käsittelyn ja asiantuntijakuulemisen jälkeen on
päädytty näinkin hyvään
mietintöön, joka pitää sisällään
aika lailla mahdollisuuksia ja huomioita siitä, mitä tämä reaalielämä on
osaltaan.
Tavoitteenahan tässä on ollut kaiken aikaa
se, että pelastustoimen osalta pyritään
vähentämään onnettomuuksia ennalta
ehkäisevällä toiminnalla. Tietenkin se
laittaa ajattelemaan, onko ennalta ehkäisevällä toiminnalla
mahdollista vaikuttaa onnettomuuksien syntymiseen riittävästi
vai ovatko ne pelkkiä puheita. Siksi jatkossa tuleekin
huomioida se, että panostukset ovat riittäviä todella
tähän ennalta ehkäisevään
toimintaan eikä siihen jälkijättöiseen
toimintaan.
Tavoitteenahan tässä on tämän
lakiehdotuksen perusteella tehokkuuden parantaminen, palvelun tason
korottaminen ja sitten kustannustason alentaminen. Tämä kustannuspuoli
tulee monessa eri yhteydessä päällimmäisenä asiana esiin,
mutta se on totta, että tähän puoleen
pitää kiinnittää huomiota, sillä jaettavaa
yhteiskunnassa on niin moneen paikkaan ja kaikessahan tässä koetetaan
katsoa, että se riittää sitten järkevästi kohdennettuna.
Valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistökin viittasi
suuruuden mahdollisuuksiin. Olen samaa mieltä siitä,
että suuruudella on mahdollisuus vaikuttaa kalustoinvestointeihin.
Keskittämällä kalustoinvestoinnit paremmin
saadaan parempi kalusto ja edullisemmin, mitä tänä päivänä,
kun joka ainoa pelastuslaitos itse hankkii kalustot. Tämä on
yksi toimi, mikä on järkevää ja
perusteltua tämmöisen suuremman kokonaisuuden
kautta jatkossa hoitaa.
Vapaapalokuntatoiminta on tässä hyvin keskeisesti
noussut esiin. Asiantuntijakuulemisessa hyvinkin voimakkaasti tuotiin
esiin se talkootyön määrä, mitä vapaapalokuntatoiminnan
kautta toteutetaan. Jos vapaapalokuntatoiminta vaarantuu, se realisoituneena
tarkoittaa sitä, että tulee melkoisia kustannuksia
pelastustoiminnan järjestämisen osalta muutoin,
jos vapaapalokuntatoimintaa ei ole. Se täytyy myöntää ja
todeta, että vapaapalokuntatoiminta on varsin kirjavaa valtakunnassa.
Sitä ei voi yleistää, että se
on joka kohdalla maata jokaisessa kunnassa samalla tapaa hoidettua
ja järjestettyä. Siinä on talkooluonteisuutta
ja on harrasteluonteisuutta ja yhteistoimintaa asianomaisen kunnan
kanssa; siinä on varsin erilaisia tasoja.
Pelastustoiminnan aluejaossa, niin kuin totesin, lähtötilannehan
oli koko valtakunta. Täällä salissakin
on käyty keskustelua, mikä on aluejaon kohdalta
paras vaihtoehto, onko se maakuntajako, mistä sisäasiainministeriön
ehdotuksen pohjalta on lähdetty liikkeelle, elikkä se
olisi 21 aluetta, vai onko se sitten seutukuntajako, mikä on
täällä tullut esiin. Tähän
liittyen valiokunnassa käytiin kyllä keskustelua
siitä, mikä olisi ollut järkevin jako,
ja silloin asiantuntijakuulemisen perusteella päädyttiin
siihen, mikä näkyy mietinnöstä,
että jaon pitää olla kuntien ja alueiden luonnollisesta
tarpeesta lähtevä reaalitilanteen pohjalta. Tätä pidän
kyllä varsin hyvänä ja oikean suuntaisena
näkemyksenä.
Hyvänä esimerkkinähän tässä on
ollut kuulemisen aikana se, että meillä on maassa
ollut myönteisiä esimerkkejä näitten
alueitten kohdalla. Esimerkiksi Pirkanmaan kohdalla on kaiken aikaa
edetty myönteisempään suuntaan aluekokonaisuuden
kohdalla, ja se on auttanut osaltaan jatkotyöskentelyssä.
Kuntien kuuleminen on hyvin merkittävä asia, jotta
koko pelastusaluejako onnistuu. Siinä pitää kuntia
kyllä kuunnella herkällä korvalla, ettei käy
niin, että kuullaan muodollisesti ja kuitenkin ministeriö tekee
omat ratkaisunsa. Korostan sitä, että kuntien
kuuleminen on tässä erityisen huomion kohteena.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta on tehnyt mielestäni
kyllä hyvää ja rohkaisevaa työtä näin
vaikeassa asiassa. Sanon, että vaikea asia: olen itse ollut
ajamassa kahta palokuntaa yhteen ja se kesti noin kolme vuotta.
Minusta täällä kyllä hieman
liioitellaan, kun sanotaan, että vapaapalokuntatoiminnassa työskennellään
mielenkiintoisen harrastuksen ja mielekkään tekemisen
parissa usein korvauksetta. Tämä otti minun silmiini
kyllä oikein todella kovaa. Olen seurannut parin kunnan
vpk:laisten toimintaa ja tiedän, mitkä korvaukset
heille maksetaan, elikkä se ei ole mitään
vapaaehtoisuuteen perustuvaa, vaan ihan kunnolla palkalla tehtävää työtä.
Tiedän kyllä, että se vaihtelee aika
paljon eri puolilla Suomea, mutta sanoisin näin, että niissä paikoissa,
missä toiminta on puhtaasti maksullista, siellä myöskin
ovat riidat kaikkein suurimmat.
Ehkä Pirkanmaalle on osunut useita kuntia, missä tätä yleistä riitaa
on ollut viime vuosien aikana, erityisesti 90-luvulla aika monella
eri paikkakunnalla. Siitä johtuen ihmettelenkin, että tämä on
saanut nyt näin lämpöisen vastaanoton erityisesti
Pirkanmaalla, jossa tämä on otettu hyvinkin selvästi
ja yksimielisesti vastaan, että tehdään
yhteinen alue ja pelastustoimialue koko Pirkanmaasta, kun taannoin
takavuosina, lähes kunta kuin kunta, aina rissattiin, joko
siellä tappelivat päälliköt
vakinaisia vastaan tai vakinaiset ja vapaapalokuntalaiset keskenään,
kuka mitenkin päin.
Ehkä meillä Vilppulassa, voisi sanoa vielä, kaikkein
kärjekkäimmät riidat on ollut siitä,
että vapaapalokunta halusi sanella kunnan päättäjille sen
nimen, kuka kelpaa palopäälliköksi. He
ilmoittivat, että jos tämä mies tulee
palopäälliköksi, jota kunta esitti ja
oli päälliköksi valinnut, heille se ei
käy. He vetivätkin sitten leikkikalunsa pois leikistä eivätkä toimikaan
tällä hetkellä. Eli jos vpk:laiset yrittävät
sanella kunnan päättäjien ajatukset,
pitää miettiä sitä kuntien kuulemista,
ed. Turtiainen, herkällä korvalla. Kuntien päättäjien
joukossa, joita kuunnellaan, saattaa olla joku palopäällikkökin,
jolla on omat intressit ja omat kuvat. (Ed. Väistön
välihuuto) — Ei, mutta kuntia, tarkoitan sitä,
että kun kuunnellaan kuntia, niin kuntien päättäjien
rooli saattaa olla jossain päin niin, että tehokas
palopäällikkö on sumentanut koko kunnan
päättäjien kasvot. (Eduskunnasta: Ei
kai sentään!) — Kyllä siinä näinkin
voi käydä.
Voin kertoa esimerkin eräästä tehtaan
johtajasta, joka ei saanut yöllä nukuttua, kun
ei ollutkaan kuin yksi mies jatkuvasti päivystämässä paloasemalla
yöaikaan ja toinen tuli kotoansa noin kilometrin päästä.
Tehtaan johtaja ei saanut nukuttua sen takia, kun päivystystä huononnettiin niin
paljon, että pistettiin toinen mies kotiin päivystämään.
Kyllä näitä tehokkaita pelotteita löytyy.
Pelastustoimi on herkkä alue, siinä voidaan ihmisten
tunteilla manipuloida ja tehdä vaikka mitä.
Meillä on kyllä mahdollisuuksia syytää siihen rahaa
vaikka kuinka paljon. Edellisessä ammatissa monta kertaa
minua närästi, kun itse jouduin ajamaan leipätyökseni
semmoisella rippikouluikäisellä autolla, ja kun
tehtaalta tulin, ajoin aina paloaseman ohi, jossa seisoi melkein
tuliterä uusi säiliöauto tallissa, lähes
parin miljoonan vehje. Minä ajattelin, että jos
sillä ajetaan muutama kymmenen kilometriä kuukaudessa
ja itse sentään ajettiin aina 500—600
kilometriä päivässä, niin tuli
mieleen, että onkohan se oikein tehokkaassa käytössä.
Kyllä minusta tällainen alueellinen ja isompaan
keskittyvä palokunta voisi olla tehokas, niin että,
ed. Ranta-Muotio, siellä Teuvankaan tallissa ei seisoisi
uusia autoja, vaan ne olisivat Seinäjoella. Sitten kun
Teuvalla kerran vuodessa palaa, vähän vanhemmallakin
autolla voisi käydä siellä tulipalossa,
ettei tarvitse ihan uusia rautoja säilyttää pitkin
tallin nurkkia. Kyllä minä luulen, että tällä asialla
sinänsä voidaan saavuttaa hyvääkin,
jos vain kuunnellaan oikeita ihmisiä ja oikealla paikalla.
Eikä aina kannata kunnan päättäjiä ihan
täysin uskoa.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Nuorena poikana olin vpk:ssa, ja kyllä se
ihan hyvä harrastus oli. Luulenpa, että tänä päivänäkään
niistä tehtävistä ei niin suuria korvauksia
makseta kuin edellä tuli esille. Keskimäärin
ne ovat aika pieniä, ja minusta on kyllä tässä asiassa
syytä hyvin suuresti varottaa siitä, että tällä järjestelmän
perusremontilla, mistä nyt on kysymys, ei tuhota vapaapalokuntamallia.
Se on maaseudulla, missä vielä hiukan ihmisiä on, kuitenkin
sellainen muoto, joka on tavattoman paljon edullisempi ja kuitenkin
luo kohtuullisen turvan onnettomuuksia ajatellen, eikä vaan
onnettomuuksia vaan taloudellisia vahinkoja ajatellen, joita syntyy,
jos ei tämä toiminta ole kunnossa ja ajan tasalla.
Arvoisa puhemies! Nyt on menossa tavattoman kiihkeä suuruuden
ihannoinnin aalto täällä niin kuin kaikessa
muussakin. Nyt se koskettaa myös palo- ja pelastustointa.
Niin ollen hallitus on valmistellut tämän esityksen,
joka on valiokunnan läpäissyt käytännössä sellaisenaan.
Siinä oli tähtäimessä hyvin
suuriin yksiköihin meno, jopa, niin kuin edellä jossakin
puheenvuorossa kuulimme, valtakunnalliseenkin malliin. Kuitenkin
Suomi on edelleen pinta-alaltaan yhtä suuri kuin aikaisemminkin.
Kaikkialla maassa vielä asuu jonkin verran ihmisiä ja
on ainakin omaisuutta, metsiä tai tyhjiä taloja.
Niidenkään tuhon omaksi helposti antaminen ei
ole kansantaloudellisesti viisasta.
Tämä suuruuden ihannointi on nyt tässä lähtökohtana.
Näyttää siltä, että tässä punnitaan
suurten yksikköjen etuja ja järjestelmän
toiminnallisuutta. Meidän on tietysti löydettävä lainsäädännössä se
ihannetilanne ja sitten pitäisi myös saada sellaiset
säädökset, että täytäntöönpaneva
eli nuo alueet määrittelevä viranomainen,
ministeriö, toteuttaisi sen ihanteen.
Toiminnallisesti on äärettömän
tärkeää, että lähtökohtana
on ihmisen, jokaisen suomalaisen, henkilökohtaisen turvallisuuden
ja hänen omaisuutensa ja myös yhteisen omaisuuden
turvaaminen. Se edellyttää toiminnallisesti läheisyyttä,
se on aivan selvä asia. Jos palokunta, pelastuslaitos,
on kovin kaukana, ihmiset kokevat sen turvattomuudentunteena, ja
sitten kun vahinko tulee, se osoittautuu turvattomaksi. Se on erittäin vakava
asia. Ihmisten arvostus yhteiskuntaa kohtaan, joka vastaa kuitenkin
turvallisuudesta, heikkenee, ja tätä kautta jopa
kansalaisten keskinäinen tasa-arvo edelleen romuttuu. Se
on nyt jo pitkälle mennyt, kun maaseutu on autioitettu, palvelut
ovat heikentyneet. Tässä on vaarana, että edelleen
mennään turvallisuuspuolellakin heikompaan suuntaan
tällä esityksellä.
On kiistatta selvä, että suuret yksiköt
ovat henkilöstön koulutuksen, kalliin erikoiskaluston hankinnan
ja ylläpidon, päivystysjärjestelmien
ja ennalta ehkäisevän toiminnan kannalta viisaita
ja edullisia, mutta nämä tekijät eivät
voi määrätä tätä järjestelmää.
Mielestäni yhteistoimintaa tarvitaan. Jossakin Keski-Suomessa
esimerkiksi, kalliita, isoja, korkealle yltäviä tikasautoja
ei monta tarvita ja ne voivat ovat vaikkapa Jyväskylässä,
mutta taas toisaalta sitä nopean toiminnan kalustoa tarvitaan
siellä eri puolilla maakuntaa. Sen turvaaminen parhaiten
toteutuu maaseutukunnissa, pienimmissä kunnissa, vapaapalokuntamallilla.
Sen toiminnan vaarantaminen on mielestäni tämän
lainsäädännön yksi suuri uhka.
Sain sähköpostia, niin kuin varmaan kaikki keskisuomalaiset
kansanedustajat, Äänekosken kaupunginjohtajalta.
Hän varoittaa selkeästi tästä mallista,
kun näyttää siltä, että Keski-Suomea ollaan
muodostamassa yhdeksi alueeksi kokonaisuudessaan — lähtökohta
kai oli se, että esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa
pitäisi olla 90 000 asukasta, jolloin se voitaisiin
jakaa erilliseksi alueeksi, alue, jossa etäisyydet kuitenkin
ovat suuret. Siellä nähdään,
että yhteistoimintakulttuurin puute, sopimuspalokuntien
sopimusten kirjavuus ja alueen heterogeenisyys estävät
sellaisten hyötyjen aikaansaamisen, johon tällä uudistuksella
tähdätään.
Mielestäni tämä on otettava vakavasti
ja tältä pohjalta katsottava, että esimerkiksi
Keski-Suomen kokoinen maakunta on jaettava enemmän kuin
yhteen pelastustoimen alueeseen. Näin ei nyt kuitenkaan
ehkä ole tapahtumassa. Siinä mielessä olen
pettynyt hallintovaliokunnan mietintöön, että siellä ei
ole annettu selkeämpiä, voimallisempia ohjeita
täytäntöönpanijoille, että nämä mainitsemani
ja tässä mainitut yhteistoimintakulttuurin puute,
sopimuspalokuntien sopimusten kirjavuus ja alueen heterogeenisyys
esimerkiksi otettaisiin huomioon ihan reaalisesti eikä vain
kuunnellen kuntia muodollisesti, mikä tässä on
suuri vaara, että todella sitten niin lopulta tapahtuu.
Mitä sitten tulee kustannuksiin, niin edelleen Äänekosken
kaupunginjohtaja toteaa, että kunnille tästä muutoksesta
aiheutuu väistämättä lisäkuluja,
toisin kuin ministeriö väittää,
ja katsoo, että sopimuspalokuntien kirjavan sopimuspolitiikan
yhtenäistämisessä piilee kustannuspommi kunnille.
En ainakaan omasta näkökulmastani, kun ajattelen,
voi päätyä muuhun kuin että tässä on
suuri vaara, että näin juuri tapahtuu kuin pohjoisessa
Keski-Suomessa on tältä osin pelätty.
Arvoisa puhemies! Ihmisen näkökulma tässä pitää ottaa
kaikkein keskeisimmäksi, ja ihmisen turvallisuuden, josta
meidän pitää kantaa huolta, pitää olla
lähtökohtana. Kun sitä lähtökohtaa
ajatellaan, niin näihin erittäin suuriin alueisiin
ja yksiköihin pyrkiminen vaarantaa tämän
ihmisen näkökulman toteutumisen, hänen
turvallisuutensa toteutumisen. Siksi mielestäni eduskunnan
pitäisi asettaa rajat ja todeta, että jollakin
alueella yksi seutukunta, joillakin alueilla ehkä yhdestä kahteen
seutukuntaa, voisi olla se alue, jonka pitää muodostaa
pelastustoimen alue. Mutta sen laajempia, esimerkiksi maakuntakokonaisuuksia meillä
ei
voida ajatella ainakaan keskisessä, pohjoisessa Suomessa.
Jos edetään sillä tiellä, mihin tämä nyt
antaa mahdollisuuden, valtavan suuriin yksiköihin, silloin
on syytä miettiä sitä, että koko homma
otetaan valtion tehtäväksi. Ei ole mitään mieltä kunnilla
pitää kustannuksia, jotka tästä aiheutuvat,
jos alueet ovat valtavan suuria. Sillä ei ole sitten enää kunnallishallinnon
kanssa mitään tekemistä, jos valtio määrää näin.
Tältä pohjalta tätä asiaa pitäisi
nyt edelleen viedä eteenpäin.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen huoleen voi monilta osin
toki yhtyä. Hän on ollut mukana aiemmin aluejakoja päätettäessä ja
erilaisia yhteistoiminta-asioita käsiteltäessä.
Eivät ne kovin helppoja, arvoisa puhemies, sen enempää lainsäädäntöön,
tällaiseen puitelainsäädäntöön,
sisällytettyinä kuin myöskään
erilaisina eduskunnan perustelulausumina ole. Hyvin hankalaa on
Suomen kaltaisessa maassa tarkalleen sanoa, miten toimeenpanossa pitää menetellä.
Me olisimme, arvoisa puhemies, todenneet toki hieman vahvemmin
olosuhteiden huomioon ottamisen, etäisyyksien huomioon
ottamisen, kuten ed. Ranta-Muotio aiemmin totesi, mutta katsoimme,
että oma arvonsa on silläkin, että valiokunta
on näkemyksistä yksimielinen. Nyt todella paljon
jää riippumaan sen varaan, miten toiminta toteutetaan
tästä eteenpäin puitelain pohjalta ja miten
hallinto ja toiminnalliset olosuhteet sitten järjestetään,
ja lopulta tietysti myös sen varaan, millainen aluejako
lopulta toteutetaan.
Arvoisa puhemies! Tähän liittyy tärkeänä osana
myös väestönsuojelun toteuttaminen. Tässä mielessä se
on osa turvallisuutta ja tuntuisi siltä, että pääsääntöisesti
monissa osissa maata maakuntajakoinen aluejako olisi paras, mutta
kuten totesin, kaikki näkökohdat tulee eri alueiden osalta
punnita hyvin huolella lopullisia päätöksiä tehtäessä.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Rönni kannatti voimakkaasti
maakuntamallia, ja myös itse hyväksyn sen, jos
maakunnan kunnat ovat yksimielisiä. Sehän sopii
varsin hyvin. Hän esimerkkinä mainitsi, että Seinäjoella
on, pitääkin olla, uusi auto, jossakin Teuvalla kelpaa
lähes romu, jos on vain yksi tulipalo vuodessa. Se voi
Teuvalla olla kuitenkin se merkittävin teollisuuslaitos,
joka syttyy. Joka tapauksessa jokainen palo on sellainen, että siihen
täytyy vakavasti suhtautua.
Jos lähdetään aivan puhtaasti talousajattelusta,
sitten tullaan lähelle sitä ajattelua, mitä meillä päin
joku kunnallismies totesi, että kunnalle olisi kaikkein
edullisinta, jos ei olisi palokuntaa ollenkaan vaan kunta maksaisi
korvauksen tulipalosta.
Yleiskeskustelu päättyy.