Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Käsittelyssä on lakiehdotus, joka koskee pelastustoimen alueiden muodostamista. Perustana ehdotukselle on selvitysmies Pekka Myllyniemen selvitystyö, jossa selvitysmies päätyi ehdottamaan pelastustoimen pitämistä edelleen kuntien hoidettavana. Aiemminhan on käyty keskustelua siitäkin, että pelastustoimi siirtyisi kokonaan valtion vastuulle, ja eräät valiokunnan kuulemat asiantuntijat pitivät tätä jatkossakin näkökannaltaan parhaimpana vaihtoehtona, mutta käsittelyssä olevassa lakiehdotuksessa siis edetään kunnalliselta pohjalta. Pekka Myllyniemi ehdotti, että maa jaettaisiin noin 30 pelastustoimialueeseen. Lakiehdotuksessa hallitus on päätynyt alempaan lukumäärään alueiden osalta. Mikä se lopulta tulee olemaan, jää toimeenpanovaiheessa ratkaistavaksi.

Arvoisa puhemies! Tavoitteena pelastustoimen uudistuksella on saada aikaan lisää tehokkuutta siten, että sekä henkilöstö, ammatillinen osaaminen ja erikoistuminen että kalusto olisivat mahdollisimman hyvin käytössä. Valiokunta korostaa, että pelastustoimella tulee olla riittävät voimavarat. Jo nyt on niukkuutta, erityisesti kaluston hankintojen osalta.

Tärkeä näkökohta uudistuksessa on se, että kyettäisiin estämään onnettomuuksia ennalta. Tavoitteena on siis saada aikaan suuruuden etuja toisaalta, mutta säilyttää myös läheisyyden edut ja läheisyyden periaate. Valiokunta on päätynyt arviointiin, että erityisesti onnettomuuksien estämisen osalta pelastustoimen taso tulee paranemaan jatkossa tai ainakin siihen on edellytykset ja näin ollen näiltä osin myös kansalaisten turvallisuus voisi parantua.

Arvoisa puhemies! Yksi hyvin tärkeä kysymys, jota valiokuntakin pohti paljon, liittyy vapaapalokuntatoimintaan. Meillähän suuri osa varsinkin pienissä kunnissa toimivista palokunnista toimii vapaapalokuntaperiaatteella, ja on tietysti hyvin tärkeää, että uudistuksen yhteydessä ei vaaranneta tätä tärkeää, tuloksekasta toimintaa, joka kaiken lisäksi on myös koettu hyvänä yhteistoimintana ja harrastuksena, mielekkäänä toimintana kunnissa. Jos tämä toiminta vaarantuu, se merkitsee, kuten valiokunta mietinnössään toteaa, huomattavia taloudellisia lisäkustannuksia erityisesti juuri kunnille.

Eniten keskustelua ymmärrettävästi on herättänyt aluejako. Näiltä osin valiokunta kuuli runsaasti asiantuntijoita ja hankki erilaisia selvityksiä. Esiintyi myös — ja sitä on esiintynyt erilaisissa aiemmissa kuulemisvaiheissa — voimakasta vastustustakin ehdotetun järjestelyn toteuttamiseksi. Nythän tähän mennessä on jo kuultu sekä kuntia että maakuntien liittoja valmistelutyön edetessä, ja on alueita, joilla on merkittävää vastustusta ollut selvitysmies Myllyniemen ehdottamalle aluejaolle.

Mielestäni on hyvin tärkeää, että toimeenpanovaihe, niin kuin valiokunnan keskusteluissakin todettiin, toteutettaisiin mahdollisimman hyvin kuntien tahdon mukaisesti ja että kunnat tosiasiallisesti voisivat aluejaosta lausua kantansa. Valiokunta korostaa, itse asiassa oikeastaan edellyttää, ettei alueiden muodostaminen saa olla kaavamaista, vaan sen tulee lähteä pelastustoimen toiminnallisista tarpeista. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa huomioon jo tähänastinen toteutunut kuntien vakiintunut yhteistoiminta pelastustoimen osalta ja samoin myös luonnonolosuhteet, etäisyydet, taloudellinen toimintakyky ja myös kielelliset seikat.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on yksityiskohtaisessa perusteluosassa perustellut 4 §:ään tehtyjä muutoksia, joiden tavoitteena on vahvistaa kuntien päätäntävaltaa tai sopimisvaltaa, kun näitä alueita muodostetaan. Tavoitteenahan on, että sopimus pelastustoimen yhteistoiminnan järjestämisestä saataisiin aikaan viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä, ja tämän jälkeen sitten nämä sopimukset tulisivat kunnissa käsittelyyn. Todella tavoitteena on, että mahdollisimman moni sopimus syntyisi kuntien keskinäisin päätöksin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on ollut mietinnössään yksimielinen ja toteaa, että se pitää tätä ehdotusta tarpeellisena ja hyvänä lähtökohtana ja että lakiehdotus tulisi toteuttaa siinä muodossa, joka sisältyy valiokunnan mietintöön, ja vielä että tämä voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokuntahan sai eduskunnan päätöksen mukaisesti myös perustuslakivaliokunnan lausunnon asiasta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi pelastustoimen alueiden muodostamisesta ja sitä koskeva hallintovaliokunnan yksimielinen mietintö. Palo- ja pelastustoimen toimivuus kuntalaisten perusturvallisuuden kannalta on keskeinen. Tämän lain tavoitteet ovat hyvät ja kannatettavat. Kuitenkin on muistettava, että jos maahamme perustettaisiin lähinnä maakuntajakoa vastaavat noin 20 pelastustoimen aluetta, kuten on kaavailtu ja suunniteltu, lopputulos voi toiminnallisesti olla joillakin alueilla aivan toisenlainen verrattuna siihen, mihin tällä lakiesityksellä on pyritty. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä.

Lain tavoitteena on muun muassa pelastustoimen tehokkuuden lisääminen. Esityksellä pyritään siihen, että pelastustoimen voimavarat, henkilöstö ja kalusto saatettaisiin parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Tavoitteena on, että hallinnosta siirretään resursseja ennen kaikkea ennalta ehkäisevään toimintaan, palotarkastukseen sekä koulutus- ja valistustoimintaan. Sopii kuitenkin epäillä, jos ministeriön kaavailema, suurelta osin maakuntajakoa vastaava aluejako toteutettaisiin, miten sen myötä jokaisella alueella palopäällikkökunta saataisiin mahtikäskyllä siirtymään ennalta ehkäisevään työhön. Samalla oletetaan, että hallintorutiinit siirrettäisiin kaikkialla eli siis niissäkin tapauksissa, joissa etäisyydet ovat yli 100 kilometriä, pääpaikalle hoidettavaksi. Niissä tapauksissa, joissa todella etäisyydet ovat kovin suuret, joka tapauksessa hallintoa, toisin sanoen talouteen liittyviä kysymyksiä, joudutaan valmistelemaan keskuspaikan ulkopuolella. Samalla myös henkilöstöasiat ovat sellaisia, että ei voi olettaa, että henkilöstöä sitten siirretään kymmenien, jopa yli 100 kilometrin päähän. Toisaalta on muistettava, että niillä paikkakunnilla, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan, täytyy myös olla tärkein operatiivinen johto.

Lainaan sanatarkasti mietintöä: "Valiokunta korostaa sitä, että uudistuksen yhteydessä vapaapalokuntatoimintaa ei saa vaarantaa eikä sen toimintaedellytyksiä heikentää." Vapaaehtoisen palokunnan toiminnan varmistaminen on sitä vaikeampaa, mitä laajemmasta palo- ja pelastustoimen alueesta on kysymys, koska alueen kunnissa on hyvin erilaisia käytäntöjä kuntien maksamissa rahallisissa korvauksissa vapaapalokunnille. Toiminnan varmistaminen suurilla alueilla tulee todennäköisesti kasvattamaan kuntien kustannuksia. Tämän uhkakuvan valiokuntamme on tiedostanut, ja se on myös kirjattu mietintöön.

Hallitus esittää, että pelastustoimen alueita määriteltäessä kriteereinä käytettäisiin alueen päätoimisen henkilöstön ja päällystön viranhaltijoiden määrää, alueen asukaslukua ja käytettävissä olevaa kalustoa. Mielestäni alueita muodostettaessa tulisi painottaa enemmän palo- ja pelastustoimen keskeistä periaatetta, joka on kuntalaisten kannalta läheisyyden ja toiminnallisuuden periaate. Läheisyyden ja toiminnallisuuden periaate ei toteudu alueilla, joilla kuntien välinen maantieteellinen etäisyys muodostuu liian suureksi alueita muodostettaessa. Toki on myönnettävä, että pelastustoimen aluemalli luo edellytyksiä tietyiltä osin henkilöstön koulutuksen tehostamiseen, päällystöpäivystyksen mahdollisten päällekkäisyyksien poistamiseen sekä myös henkilökunnan erikoistumiseen joiltakin osin.

Edelleen lainaus mietinnöstä: "- - valiokunta edellyttää, ettei alueiden muodostaminen saa olla kaavamaista vaan sen tulee lähteä pelastustoimen toiminnallisesta tarpeesta." Mietinnössä siis todetaan, että alueiden muodostamisessa on otettava huomioon muun muassa kuntien vakiintunut yhteistoiminta, luonnonolosuhteet, taloudellinen toimintakyky ja etäisyydet. Valiokunnan mielestä lähtökohtana alueiden muodostamisessa tulisi olla kuntien yhteinen tahto. Tämän vuoksi valiokunta korostaa alueiden luomisen yhteydessä kuntien perusteellisen kuulemisen merkitystä. Tätä myös valiokunnan puheenjohtaja painotti puheenvuorossaan.

Ministeriön suunnitteleman alueellisen pelastustoimen järjestelyt toimivat hyvin niillä alueilla, joilla on todella vahva keskuskunta. Vahvan keskuskunnan antama hyöty naapurikunnille vaikeutuu, mitä suuremmaksi kuntien välinen etäisyys muodostuu, esimerkkinä oma maakuntani Pohjois-Karjala, jossa etäisyydet ovat todella yli 100 kilometriä. Vielä suuremmista etäisyyksistä puhutaan, kun on Lapista kysymys. Totta kai erityisalueita löytyy muualtakin. Sellaisilla alueilla, joilla vahvasta keskuskunnasta ei saada hyötyä, tulisi alueiden muodostamisessa huomioida enemmän kuntien läheisyyden ja toiminnallisuuden periaatteet, kuten aiemmin totesin.

Yhteenvetona vielä haluan todeta, että alueellisen pelastustoimen suunniteltu malli toimii niillä alueilla hyvin, joilla on vahva keskuskunta, jonka palveluihin muut kunnat voivat tukeutua.

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni alussa ilmaisin epäilykseni siitä, mitä tulee kaavamaisiin suunnitelmiin, jotka aiotaan toteuttaa tämän lain myötä. Laista puuttuvat selvitykset pelastustoimen uudelleenjärjestämisestä kunnille aiheutuvien suunnittelukustannusten korvaamisesta. Myöskään pelastustoimen alueellistamisen vaikutusta kuntien pelastustoimen palvelutasoon ja kuntien itsenäiseen päätäntävaltaan ei ole selvitetty. Uskon, että pelastustoimen alueiden muodostaminen suunnitellussa muodossa tulee joillakin alueilla kasvattamaan byrokratiaa ja myös lisäämään kunnan pelastustoimen kustannuksia.

Kunnilla on jo nykylainsäädännön perusteella mahdollisuus palvelutason niin vaatiessa kehittää vapaaehtoisia yhteistoimintajärjestelyjä. Nämä yhteistoimintajärjestelyt ovat lähteneet paikallisista tarpeista ja olosuhteista, jolloin ne on kyetty toteuttamaan mahdollisimman kustannusneutraalisti luomatta uutta hallintoa.

Aivan lopuksi: Toivottavasti tosiaan kunnat saavat aikaiseksi sopimukset ja pystytään muodostamaan erilaisia alueita kuntien yhteisen tahtotilan mukaan.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä nousi keskeisimmäksi keskustelunaiheeksi kaavailtu aluejako. Maa jaettaisiin pelastustoimen alueisiin, jotka valtioneuvosto lopullisesti määrää vielä kerran kuntia kuultuaan.

Hallituksen esityksen perustana oli Pekka Myllyniemen selvitystyö, jonka merkittävin tulos tietysti oli se, että Myllyniemi katsoi, että tämä toiminta tulee säilyttää kunnallisena, mutta hän myös esitti oman näkemyksensä järkevästä aluejaosta ja päätyi lähes 30 alueeseen. Sisäministeriön kannanotot ovat viitanneet painokkaasti niin sanottuun maakuntamalliin eli 20 alueeseen. Sen etuja on perusteltu johtamisen ja hankintojen järkevyydellä ja taloudellisuudella.

Kunnilta on jo kertaalleen asian valmisteluvaiheessa pyydetty aluejaosta mielipidettä. Useassa tapauksessa kunnat ovat tukeneet nykyisen seutukunnan kokoista tai vähän suurempaa aluetta, jonka puitteissa palokunnat ovat tähän mennessä tottuneet harjoittamaan yhteistoimintaa. Sisäministeriön taholta ei ole silti kovinkaan paljon osoitettu ymmärtämystä maakuntamallia pienempiä, esimerkiksi seudullisia, malleja kohtaan. Nyt on siis tarkoitus kuitenkin vielä kertaalleen kunnilta pyytää lausunto asiasta.

Valiokunta korosti mietinnössään, että kuntien kuulemiselle tulee tässä asiassa antaa myös todellista merkitystä. Jos ne tähänastiseen käytäntöön perustuen pitävät yksimielisesti hyvänä esimerkiksi seudullista mallia, tällainenkin alue pitäisi voida hyväksyä pelastustoimialueeksi. Mietinnön perustelutekstin mukaan valiokunta edellyttää, ettei alueiden muodostaminen saa olla kaavamaista, vaan sen tulee lähteä pelastustoimen toiminnallisista tarpeista. Toisin sanoen maakuntaa pienemmänkin alueen täytyy olla tietyissä tapauksissa mahdollinen.

Me keskustalaiset olisimme halunneet tämän asian todettavaksi myös valiokunnan lausumana, mutta siihen ei löytynyt yksimielisyyttä, vaikka ymmärsin, että aika monet hallituspuolueidenkin edustajat tosiasiallisesti olivat tätä mieltä. Edellyttää-sana tuli perustelutekstiin ja on mielestäni kyllä selkeästi kuvaamassa valiokunnan mielipidettä, joka toivottavasti lopullisessa aluejaossa otetaan huomioon.

Edellinenkin puhuja, ed. Kähkönen, puhui vapaapalokuntatoiminnasta. Uskon, että aluejaolla osaltaan on merkitystä myös vapaaehtoistoiminnassa ja sen motivoinnissa. Pelkään, että jos mennään kovin suuriin maakunnallisiin malleihin, niin käytännössähän se johtaa siihen, että paras kalusto on maakuntakeskuksessa, vähän huonompi seutukuntatasolla ja lähes romut sijoitetaan maakunnan laitapitäjiin, joissa kuitenkin vapaaehtoistoiminnalla on kaikkein suurin merkitys. Meidän pitäisi tehdä voitavamme, että vapaaehtoistoiminta säilyisi. Se on kuitenkin aikamoinen säästö yhteiskunnalle.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunnan mietinnössä on merkittävässä määrin huomiota annettu sille, että pelastustoimen alueet muodostetaan toiminnallisin eikä kaavamaisin perustein. Lisäksi valiokunta korostaa erityisesti sitä, ettei vapaapalokuntatoiminta saa uudistuksen yhteydessä vaikeutua tai vaarantua.

Hallituksen esityksessä lähtökohtana on pääosin maakuntajakoa vastaava jako pelastustoimialueisiin. Esityksessä kaavaillaan alustavasti pelastustoimialueen henkilökunnan suuruudeksi sataa päätoimista viranhaltijaa ja pelastustoimialueen talousarvion suuruudeksi 25—30:tä miljoonaa markkaa. Näillä perusteilla Suomeen muodostuisi parisenkymmentä pelastustoimialuetta.

Hallituksen esityksessä määritelty pelastustoimialueen koko on valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan itse asiassa uudistuksen ongelmallinen osa. Asiantuntijalausunnoista käy ilmi, ettei jako maakunnallisiin pelastustoimialueisiin ole kaikilta osin läheskään aina toiminnallisesti järkevää. Tämän vuoksi hallintovaliokunta, aivan oikein, nyt edellyttää mietinnössään, että kaavamaisten ratkaisujen sijaan aluejaon on lähdettävä pelastustoimen toiminnallisista tarpeista, kuten edellinenkin puhuja korosti.

Esimerkiksi kotiseudullani Salon seudulla on käynnistymässä seudullinen pelastustoimihanke, jolla on toiminnallisia edellytyksiä itsenäiseksi pelastustoimialueeksi myös pelastustoimilain uudistamisen jälkeen. Seutukunnan väestömäärä on yli 60 000 henkilöä, ja alue käsittää kaikkiaan 11 kuntaa. Salon kaupungin pelastuskeskus nykyisin täyttää hallituksen esityksen kriteerit pelastuskeskuksesta. Salossa on vahva vakinainen pelastuslaitos, jonka asiantuntemusta voidaan hyödyntää koko alueen palo- ja pelastustoimen tehostamiseksi ja kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Vapaapalokuntatoiminta on mielekästä harrastustoimintaa, jolla on suotuisa vaikutus esimerkiksi toimintaan osallistuvien nuorten elämässä. Kyseessä on itse asiassa myös kansantaloudellisesti merkittävä työpanos palo- ja pelastustoimessa. Siitä huolimatta hallituksen esityksessä kuitenkaan vapaapalokuntien toiminnan turvaamista ei ole nostettu keskeiseksi asiaksi.

Valiokunnassa kansalaisten vapaaehtoinen, usein korvauksetta tapahtuva toiminta palo- ja pelastustoimen tehtävissä nähdään onneksi hyvin tärkeänä voimavarana. Hallintovaliokunta edellyttääkin, että pelastustoimen alueiden muodostamisessa vapaapalokunnan toimintaedellytyksiä ei saa heikentää. Paikalliset palopäälliköt ovat vapaapalokunnan toiminnan johtajia, kouluttajia ja tärkeitä tukihenkilöitä. Nämä toimivat sidokset vapaaehtoistoiminnan ja yhteiskunnan ylläpitämän pelastustoimen välillä on säilytettävä myös pelastustoimialueita rakennettaessa. Mikäli vapaapalokunnalla ei ole paikallista yhteyshenkilöä ja yhteishenkeä ylläpitävää johtajaa, toiminnan jatkuminen ja uusien ikäluokkien saaminen mukaan toimintaan vaarantuu.

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa on Turkuun keskitetty pelastustoimen johto. Se ei kuitenkaan välttämättä ole toiminnallisesti paras ratkaisu 56 kunnan muodostamassa maakunnassa. Pienten kuntien vapaapalokuntien näkökulmasta seutukunnan kokoinen pelastustoimialue olisi toiminnallisesti parempi kuin maakunnallinen aluejako.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti näin on ollut ja tulee vielä enemmän olemaan, että pelastustoimi tulee näyttelemään pioneerin osaa kuntien yhteistyössä aina vain suuremmilla alueilla. Meillä on lähes 450 kuntaa Suomessa, etenkin Lounais-Suomessa pieniä kuntia. Kuntaliitokset ovat olleet ongelma, mutta monesti ongelma on ollut myös ihan kuntien yhteistyön tasollakin. Pelastustoimi ja sen vaatima yhteistyö on näitä esteitä murtanut myöskin omassa maakunnassani Kymenlaaksossa esimerkiksi Hamina—Vehkalahti—Kotka-linjalla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on todettu hallintovaliokunnan mietinnössä hyväksi. Yhdyn niihin huoliin, jotka täällä on todettu vapaaehtoisen toiminnan säilymisen ja tukemisen osalta. Tiedämme, että vapaaehtoiset palokunnat ovat jatkuvasti myös taloudellisissa vaikeuksissa. Se ongelma on myös pystyttävä ratkaisemaan. Ne ovat oleellinen osa pelastusjärjestelmää. Mutta yhdyn myös niihin ajatuksiin, ettei liian suuriin yksiköihin voi mennä. Silloin suuruuden tuomat edut saattavat kääntyä myös haitoiksi.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tulin puhujakorokkeelle, kun ajattelin, että kaksi minuuttia saattaa helposti umpeutua, jos jostakin syystä pitempään tämän asian osalta puhun.

Arvoisa puhemies! Tämähän on esitys, joka on puhuttanut aika tavalla kuntien edustajia. Meitä kansanedustajia on lähestytty tämän asian osalta monin eri tavoin. Kun olemme kiertäneet maakunnassa, kunnista on tullut palautetta ja ehdotuksia siitä, miten tämä asia tulisi järjestää.

Heti alkuun sanon sen, että minusta valiokunta on tätä esitystä lähestynyt periaatteessa ihan oikeasta näkökulmasta. Pikkuisen jäi valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoron johdosta mietityttämään se, kun te sanoitte, ed. Väistö, että tämän muutoksen myötä saavutettaisiin pelastustoimen osalta toisaalta suuruuden antamat edut, mutta samalla säilytettäisiin niin sanottu läheisyysperiaate ja siitä saatava ja tuleva etu. Mietin, liittyykö tähän tietty ristiriita. Voi olla, että siihen liittyy ristiriita. Oikeastaan se on edellisissä puheenvuoroissa, muun muassa ed. Kähkösen puheenvuorossa, tullut esille. Voidaanko säilyttää tämä niin sanottu läheisyysperiaate, jos kuntien maantieteelliset etäisyydet ovat varsin pitkiä? Onko niin, että pystytään parhaalla mahdollisella tavalla turvaamaan kansalaisille pelastuspalvelu samanarvoisesti?

Minusta valiokunnan lähtökohta, että kunnille ihan oikeasti ja aidosti annetaan mahdollisuus sanoa mielipiteensä pelastustoimen aluejaosta päätettäessä, on hyvä, ja korostan henkilökohtaisesti sitä, että sen pitää olla aito kuuleminen ja sille mielipiteelle pitää antaa arvo. Niin kuin edellä on todettu, tämä ratkaisu ei mielestäni voi olla kaavamainen, vaan on lähdettävä siitä, että ensi sijalle asetetaan tietenkin kansalaisten turvallisuus ja järjestelmän toiminnallisuus eikä niinkään etusijalle aseteta ylitse muiden kriteeriksi pelkästään taloudellisia arvoja ja tekijöitä.

Minusta tuntuu vähän siltä, niin kuin muidenkin kansanedustajien puheenvuoroista olen havainnut, että joissakin tapauksissa maakunnallinen malli ei välttämättä ole toimiva eikä täytä niitä kriteerejä, joita edellä mainitsin. Silloin kun päätetään aluejaosta, kyllä silloin pitää pohtia myöskin seudullista mallia. Uskonpa niin, että se voisi olla joissakin tapauksissa huomattavasti järkevämpi, niin kuin olen ymmärtänyt hallituksen vähän ajattelevan, kuin maakunnallinen malli.

Matti   Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle totean, että mainitessani suuruuden edut tarkoitin sitä, että kyettäisiin saamaan aikaan sellainen toiminta- ja johtamismalli, jossa erikoiskalustoa kyettäisiin hankkimaan, jossa kyettäisiin henkilöstön koulutusta tehostamaan, jossa kyettäisiin erilaisia päällystöpäivystyksen tai muita päällekkäisyyksiä poistamaan ja jossa kyettäisiin ennakoivan, onnettomuuksia estävän toiminnan tehostamiseen. Uskon, että tällaisella erikoistumisella näitä etuja suuremmassa yksikössä on saavutettavissa.

Mitä läheisyyden etuihin tulee, tässä haluaisin korostaa juuri sitä, että se toiminnallinen osa pelastuspalvelua, pelastustointa, on mahdollisimman lähellä ihmisiä edelleenkin ja tätä kautta saataisiin tätä etua säilytettyä mahdollisimman tehokkaasti. Toimeenpanosta riippuu ratkaisevasti, miten tässä onnistutaan.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi pelastustoimen alueiden muodostamisesta on perusteiltaan ja lähtökohdiltaan aivan oikea, johon lopputulokseen näyttää hallintovaliokuntakin yksimielisesti päätyneen. Minusta on aivan oikein kiinnitetty huomiota hallintovaliokunnan mietinnössä oleviin kohtiin, joissa painotetaan alueiden muodostamisessa kuntien kuulemista ja myös merkityksen antoa kuntien mielipiteille. Kun hallituksen esitys pohjautuu hyvin pitkälle selvitysmies Myllyniemen pohjatyöhön, jossa lähtökohtana oli 30 alueen muodostaminen, sisäasiainministeriön työryhmä näyttää päätyneen jo oleellisesti pienempään eli 21:een omissa kaavailuissaan, jotka ilmeisesti rakentuvat hyvin pitkälle maakuntamallin periaatteiden mukaan.

Minusta valiokunta on oikeassa, kun se alleviivaa parissakin eri kohdassa kuntien kuulemisen merkitystä ja sen huomioon ottamista. Toivottavasti tuo sanoma tässäkin muodossa menee perille ja se huomioidaan, kun aluejakoja lopullisesti päätetään.

Maakuntamalli on tietenkin yksi aluejako, jota monissakin asioissa noudatetaan, mutta minusta tässä lähdetään liian kaavamaisiin ratkaisuihin, mikäli pelkästään sitä toteutetaan. Minusta hyvän pohjan ja lähtökohdan antaa myös pienemmille jaoille se seudullinen malli, jossa päädytään kuitenkin suunnilleen näihin lukumääriin, mitä Myllyniemikin on raportissaan kaavaillut.

Eräs lähtökohta voisi olla se, että valtioneuvosto jokin aika sitten hyväksyi Aluekeskusohjelman, jossa lähtökohtana on hyvin pitkälle alueiden kuntien yhteistyön tehostaminen ja kiinteyttäminen. Monet ohjelman alueista muodostavat oman käsitykseni mukaan aivan riittävän suuren väestöpohjan ja ovat myös alueina riittävän laajoja. Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa Ylä-Savo, jolla on perinteisesti vahvaa kuntien välistä yhteistoimintaa ja joka minusta on aivan oivallinen myös pelastustoimen alueeksi. Kun pelastustoimi kuitenkin käytännössä on kuntien ylläpitämää ja ensisijaisesti rahoittamaa toimintaa, minusta on täydet perusteet edellyttää, että kuntien näkemys otetaan huomioon näitä aluejakoja toteutettaessa.

Perustuslakivaliokunta näytti kiinnittäneen lausunnossaan huomiota siihen asiaan, että vaikka kysymyksessä on kuntien hoidettavia tehtäviä, perinteisesti kunnille kuuluvia, niiden toimivaltaan kuuluvia tehtäviä, niin kun niitä siirretään joko lailla tai muuten erillisten organisaatioiden tehtäväksi, etäännytään siitä kunnallishallinnon lähtökohdasta, jossa kuntien vaaleilla valitut luottamushenkilöt tekevät päätöksiä, joita kunnassa noudatetaan. Minusta tämä lausunto toisaalta tukee sitä ajatusta, että kuntien mielipiteille aluejaossa on annettava suurempi merkitys kuin tuossa kaavamaisessa valmistelussa oman käsitykseni mukaan on hahmoteltu.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun tämä keskustelu aikoinaan käynnistyi, oliko vuosi tai puolitoista taaksepäin, silloin puhuttiin yhdestä valtakunnallisesta pelastusalueesta. Sehän sai karvat pystyyn joka suunnalla, että ei voi olla mahdollista eikä millään tapaa ole järkevää lähteä keskustelemaan siltä pohjalta. Nyt selvitysmies Myllyniemen raportin perusteellahan ollaan ihan toisenlaisessa tilanteessa elikkä puhutaan 30 pelastusalueen muodostamisesta raportin pohjalta.

Ensi alkuun tuntui siltä, että tässä ei saavuteta minkäänlaista yhteisymmärrystä johtuen kuntien erilaisuudesta ja erilaisista näkemyksistä, voidaanko suurempien kokonaisuuksien kautta hallita pelastustointa. Siinä mielessä on hyvä, että valiokunnan käsittelyn ja asiantuntijakuulemisen jälkeen on päädytty näinkin hyvään mietintöön, joka pitää sisällään aika lailla mahdollisuuksia ja huomioita siitä, mitä tämä reaalielämä on osaltaan.

Tavoitteenahan tässä on ollut kaiken aikaa se, että pelastustoimen osalta pyritään vähentämään onnettomuuksia ennalta ehkäisevällä toiminnalla. Tietenkin se laittaa ajattelemaan, onko ennalta ehkäisevällä toiminnalla mahdollista vaikuttaa onnettomuuksien syntymiseen riittävästi vai ovatko ne pelkkiä puheita. Siksi jatkossa tuleekin huomioida se, että panostukset ovat riittäviä todella tähän ennalta ehkäisevään toimintaan eikä siihen jälkijättöiseen toimintaan.

Tavoitteenahan tässä on tämän lakiehdotuksen perusteella tehokkuuden parantaminen, palvelun tason korottaminen ja sitten kustannustason alentaminen. Tämä kustannuspuoli tulee monessa eri yhteydessä päällimmäisenä asiana esiin, mutta se on totta, että tähän puoleen pitää kiinnittää huomiota, sillä jaettavaa yhteiskunnassa on niin moneen paikkaan ja kaikessahan tässä koetetaan katsoa, että se riittää sitten järkevästi kohdennettuna.

Valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistökin viittasi suuruuden mahdollisuuksiin. Olen samaa mieltä siitä, että suuruudella on mahdollisuus vaikuttaa kalustoinvestointeihin. Keskittämällä kalustoinvestoinnit paremmin saadaan parempi kalusto ja edullisemmin, mitä tänä päivänä, kun joka ainoa pelastuslaitos itse hankkii kalustot. Tämä on yksi toimi, mikä on järkevää ja perusteltua tämmöisen suuremman kokonaisuuden kautta jatkossa hoitaa.

Vapaapalokuntatoiminta on tässä hyvin keskeisesti noussut esiin. Asiantuntijakuulemisessa hyvinkin voimakkaasti tuotiin esiin se talkootyön määrä, mitä vapaapalokuntatoiminnan kautta toteutetaan. Jos vapaapalokuntatoiminta vaarantuu, se realisoituneena tarkoittaa sitä, että tulee melkoisia kustannuksia pelastustoiminnan järjestämisen osalta muutoin, jos vapaapalokuntatoimintaa ei ole. Se täytyy myöntää ja todeta, että vapaapalokuntatoiminta on varsin kirjavaa valtakunnassa. Sitä ei voi yleistää, että se on joka kohdalla maata jokaisessa kunnassa samalla tapaa hoidettua ja järjestettyä. Siinä on talkooluonteisuutta ja on harrasteluonteisuutta ja yhteistoimintaa asianomaisen kunnan kanssa; siinä on varsin erilaisia tasoja.

Pelastustoiminnan aluejaossa, niin kuin totesin, lähtötilannehan oli koko valtakunta. Täällä salissakin on käyty keskustelua, mikä on aluejaon kohdalta paras vaihtoehto, onko se maakuntajako, mistä sisäasiainministeriön ehdotuksen pohjalta on lähdetty liikkeelle, elikkä se olisi 21 aluetta, vai onko se sitten seutukuntajako, mikä on täällä tullut esiin. Tähän liittyen valiokunnassa käytiin kyllä keskustelua siitä, mikä olisi ollut järkevin jako, ja silloin asiantuntijakuulemisen perusteella päädyttiin siihen, mikä näkyy mietinnöstä, että jaon pitää olla kuntien ja alueiden luonnollisesta tarpeesta lähtevä reaalitilanteen pohjalta. Tätä pidän kyllä varsin hyvänä ja oikean suuntaisena näkemyksenä.

Hyvänä esimerkkinähän tässä on ollut kuulemisen aikana se, että meillä on maassa ollut myönteisiä esimerkkejä näitten alueitten kohdalla. Esimerkiksi Pirkanmaan kohdalla on kaiken aikaa edetty myönteisempään suuntaan aluekokonaisuuden kohdalla, ja se on auttanut osaltaan jatkotyöskentelyssä.

Kuntien kuuleminen on hyvin merkittävä asia, jotta koko pelastusaluejako onnistuu. Siinä pitää kuntia kyllä kuunnella herkällä korvalla, ettei käy niin, että kuullaan muodollisesti ja kuitenkin ministeriö tekee omat ratkaisunsa. Korostan sitä, että kuntien kuuleminen on tässä erityisen huomion kohteena.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta on tehnyt mielestäni kyllä hyvää ja rohkaisevaa työtä näin vaikeassa asiassa. Sanon, että vaikea asia: olen itse ollut ajamassa kahta palokuntaa yhteen ja se kesti noin kolme vuotta. Minusta täällä kyllä hieman liioitellaan, kun sanotaan, että vapaapalokuntatoiminnassa työskennellään mielenkiintoisen harrastuksen ja mielekkään tekemisen parissa usein korvauksetta. Tämä otti minun silmiini kyllä oikein todella kovaa. Olen seurannut parin kunnan vpk:laisten toimintaa ja tiedän, mitkä korvaukset heille maksetaan, elikkä se ei ole mitään vapaaehtoisuuteen perustuvaa, vaan ihan kunnolla palkalla tehtävää työtä. Tiedän kyllä, että se vaihtelee aika paljon eri puolilla Suomea, mutta sanoisin näin, että niissä paikoissa, missä toiminta on puhtaasti maksullista, siellä myöskin ovat riidat kaikkein suurimmat.

Ehkä Pirkanmaalle on osunut useita kuntia, missä tätä yleistä riitaa on ollut viime vuosien aikana, erityisesti 90-luvulla aika monella eri paikkakunnalla. Siitä johtuen ihmettelenkin, että tämä on saanut nyt näin lämpöisen vastaanoton erityisesti Pirkanmaalla, jossa tämä on otettu hyvinkin selvästi ja yksimielisesti vastaan, että tehdään yhteinen alue ja pelastustoimialue koko Pirkanmaasta, kun taannoin takavuosina, lähes kunta kuin kunta, aina rissattiin, joko siellä tappelivat päälliköt vakinaisia vastaan tai vakinaiset ja vapaapalokuntalaiset keskenään, kuka mitenkin päin.

Ehkä meillä Vilppulassa, voisi sanoa vielä, kaikkein kärjekkäimmät riidat on ollut siitä, että vapaapalokunta halusi sanella kunnan päättäjille sen nimen, kuka kelpaa palopäälliköksi. He ilmoittivat, että jos tämä mies tulee palopäälliköksi, jota kunta esitti ja oli päälliköksi valinnut, heille se ei käy. He vetivätkin sitten leikkikalunsa pois leikistä eivätkä toimikaan tällä hetkellä. Eli jos vpk:laiset yrittävät sanella kunnan päättäjien ajatukset, pitää miettiä sitä kuntien kuulemista, ed. Turtiainen, herkällä korvalla. Kuntien päättäjien joukossa, joita kuunnellaan, saattaa olla joku palopäällikkökin, jolla on omat intressit ja omat kuvat. (Ed. Väistön välihuuto) — Ei, mutta kuntia, tarkoitan sitä, että kun kuunnellaan kuntia, niin kuntien päättäjien rooli saattaa olla jossain päin niin, että tehokas palopäällikkö on sumentanut koko kunnan päättäjien kasvot. (Eduskunnasta: Ei kai sentään!) — Kyllä siinä näinkin voi käydä.

Voin kertoa esimerkin eräästä tehtaan johtajasta, joka ei saanut yöllä nukuttua, kun ei ollutkaan kuin yksi mies jatkuvasti päivystämässä paloasemalla yöaikaan ja toinen tuli kotoansa noin kilometrin päästä. Tehtaan johtaja ei saanut nukuttua sen takia, kun päivystystä huononnettiin niin paljon, että pistettiin toinen mies kotiin päivystämään. Kyllä näitä tehokkaita pelotteita löytyy. Pelastustoimi on herkkä alue, siinä voidaan ihmisten tunteilla manipuloida ja tehdä vaikka mitä.

Meillä on kyllä mahdollisuuksia syytää siihen rahaa vaikka kuinka paljon. Edellisessä ammatissa monta kertaa minua närästi, kun itse jouduin ajamaan leipätyökseni semmoisella rippikouluikäisellä autolla, ja kun tehtaalta tulin, ajoin aina paloaseman ohi, jossa seisoi melkein tuliterä uusi säiliöauto tallissa, lähes parin miljoonan vehje. Minä ajattelin, että jos sillä ajetaan muutama kymmenen kilometriä kuukaudessa ja itse sentään ajettiin aina 500—600 kilometriä päivässä, niin tuli mieleen, että onkohan se oikein tehokkaassa käytössä.

Kyllä minusta tällainen alueellinen ja isompaan keskittyvä palokunta voisi olla tehokas, niin että, ed. Ranta-Muotio, siellä Teuvankaan tallissa ei seisoisi uusia autoja, vaan ne olisivat Seinäjoella. Sitten kun Teuvalla kerran vuodessa palaa, vähän vanhemmallakin autolla voisi käydä siellä tulipalossa, ettei tarvitse ihan uusia rautoja säilyttää pitkin tallin nurkkia. Kyllä minä luulen, että tällä asialla sinänsä voidaan saavuttaa hyvääkin, jos vain kuunnellaan oikeita ihmisiä ja oikealla paikalla. Eikä aina kannata kunnan päättäjiä ihan täysin uskoa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nuorena poikana olin vpk:ssa, ja kyllä se ihan hyvä harrastus oli. Luulenpa, että tänä päivänäkään niistä tehtävistä ei niin suuria korvauksia makseta kuin edellä tuli esille. Keskimäärin ne ovat aika pieniä, ja minusta on kyllä tässä asiassa syytä hyvin suuresti varottaa siitä, että tällä järjestelmän perusremontilla, mistä nyt on kysymys, ei tuhota vapaapalokuntamallia. Se on maaseudulla, missä vielä hiukan ihmisiä on, kuitenkin sellainen muoto, joka on tavattoman paljon edullisempi ja kuitenkin luo kohtuullisen turvan onnettomuuksia ajatellen, eikä vaan onnettomuuksia vaan taloudellisia vahinkoja ajatellen, joita syntyy, jos ei tämä toiminta ole kunnossa ja ajan tasalla.

Arvoisa puhemies! Nyt on menossa tavattoman kiihkeä suuruuden ihannoinnin aalto täällä niin kuin kaikessa muussakin. Nyt se koskettaa myös palo- ja pelastustointa. Niin ollen hallitus on valmistellut tämän esityksen, joka on valiokunnan läpäissyt käytännössä sellaisenaan. Siinä oli tähtäimessä hyvin suuriin yksiköihin meno, jopa, niin kuin edellä jossakin puheenvuorossa kuulimme, valtakunnalliseenkin malliin. Kuitenkin Suomi on edelleen pinta-alaltaan yhtä suuri kuin aikaisemminkin. Kaikkialla maassa vielä asuu jonkin verran ihmisiä ja on ainakin omaisuutta, metsiä tai tyhjiä taloja. Niidenkään tuhon omaksi helposti antaminen ei ole kansantaloudellisesti viisasta.

Tämä suuruuden ihannointi on nyt tässä lähtökohtana. Näyttää siltä, että tässä punnitaan suurten yksikköjen etuja ja järjestelmän toiminnallisuutta. Meidän on tietysti löydettävä lainsäädännössä se ihannetilanne ja sitten pitäisi myös saada sellaiset säädökset, että täytäntöönpaneva eli nuo alueet määrittelevä viranomainen, ministeriö, toteuttaisi sen ihanteen.

Toiminnallisesti on äärettömän tärkeää, että lähtökohtana on ihmisen, jokaisen suomalaisen, henkilökohtaisen turvallisuuden ja hänen omaisuutensa ja myös yhteisen omaisuuden turvaaminen. Se edellyttää toiminnallisesti läheisyyttä, se on aivan selvä asia. Jos palokunta, pelastuslaitos, on kovin kaukana, ihmiset kokevat sen turvattomuudentunteena, ja sitten kun vahinko tulee, se osoittautuu turvattomaksi. Se on erittäin vakava asia. Ihmisten arvostus yhteiskuntaa kohtaan, joka vastaa kuitenkin turvallisuudesta, heikkenee, ja tätä kautta jopa kansalaisten keskinäinen tasa-arvo edelleen romuttuu. Se on nyt jo pitkälle mennyt, kun maaseutu on autioitettu, palvelut ovat heikentyneet. Tässä on vaarana, että edelleen mennään turvallisuuspuolellakin heikompaan suuntaan tällä esityksellä.

On kiistatta selvä, että suuret yksiköt ovat henkilöstön koulutuksen, kalliin erikoiskaluston hankinnan ja ylläpidon, päivystysjärjestelmien ja ennalta ehkäisevän toiminnan kannalta viisaita ja edullisia, mutta nämä tekijät eivät voi määrätä tätä järjestelmää. Mielestäni yhteistoimintaa tarvitaan. Jossakin Keski-Suomessa esimerkiksi, kalliita, isoja, korkealle yltäviä tikasautoja ei monta tarvita ja ne voivat ovat vaikkapa Jyväskylässä, mutta taas toisaalta sitä nopean toiminnan kalustoa tarvitaan siellä eri puolilla maakuntaa. Sen turvaaminen parhaiten toteutuu maaseutukunnissa, pienimmissä kunnissa, vapaapalokuntamallilla. Sen toiminnan vaarantaminen on mielestäni tämän lainsäädännön yksi suuri uhka.

Sain sähköpostia, niin kuin varmaan kaikki keskisuomalaiset kansanedustajat, Äänekosken kaupunginjohtajalta. Hän varoittaa selkeästi tästä mallista, kun näyttää siltä, että Keski-Suomea ollaan muodostamassa yhdeksi alueeksi kokonaisuudessaan — lähtökohta kai oli se, että esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa pitäisi olla 90 000 asukasta, jolloin se voitaisiin jakaa erilliseksi alueeksi, alue, jossa etäisyydet kuitenkin ovat suuret. Siellä nähdään, että yhteistoimintakulttuurin puute, sopimuspalokuntien sopimusten kirjavuus ja alueen heterogeenisyys estävät sellaisten hyötyjen aikaansaamisen, johon tällä uudistuksella tähdätään.

Mielestäni tämä on otettava vakavasti ja tältä pohjalta katsottava, että esimerkiksi Keski-Suomen kokoinen maakunta on jaettava enemmän kuin yhteen pelastustoimen alueeseen. Näin ei nyt kuitenkaan ehkä ole tapahtumassa. Siinä mielessä olen pettynyt hallintovaliokunnan mietintöön, että siellä ei ole annettu selkeämpiä, voimallisempia ohjeita täytäntöönpanijoille, että nämä mainitsemani ja tässä mainitut yhteistoimintakulttuurin puute, sopimuspalokuntien sopimusten kirjavuus ja alueen heterogeenisyys esimerkiksi otettaisiin huomioon ihan reaalisesti eikä vain kuunnellen kuntia muodollisesti, mikä tässä on suuri vaara, että todella sitten niin lopulta tapahtuu.

Mitä sitten tulee kustannuksiin, niin edelleen Äänekosken kaupunginjohtaja toteaa, että kunnille tästä muutoksesta aiheutuu väistämättä lisäkuluja, toisin kuin ministeriö väittää, ja katsoo, että sopimuspalokuntien kirjavan sopimuspolitiikan yhtenäistämisessä piilee kustannuspommi kunnille. En ainakaan omasta näkökulmastani, kun ajattelen, voi päätyä muuhun kuin että tässä on suuri vaara, että näin juuri tapahtuu kuin pohjoisessa Keski-Suomessa on tältä osin pelätty.

Arvoisa puhemies! Ihmisen näkökulma tässä pitää ottaa kaikkein keskeisimmäksi, ja ihmisen turvallisuuden, josta meidän pitää kantaa huolta, pitää olla lähtökohtana. Kun sitä lähtökohtaa ajatellaan, niin näihin erittäin suuriin alueisiin ja yksiköihin pyrkiminen vaarantaa tämän ihmisen näkökulman toteutumisen, hänen turvallisuutensa toteutumisen. Siksi mielestäni eduskunnan pitäisi asettaa rajat ja todeta, että jollakin alueella yksi seutukunta, joillakin alueilla ehkä yhdestä kahteen seutukuntaa, voisi olla se alue, jonka pitää muodostaa pelastustoimen alue. Mutta sen laajempia, esimerkiksi maakuntakokonaisuuksia meillä ei voida ajatella ainakaan keskisessä, pohjoisessa Suomessa. Jos edetään sillä tiellä, mihin tämä nyt antaa mahdollisuuden, valtavan suuriin yksiköihin, silloin on syytä miettiä sitä, että koko homma otetaan valtion tehtäväksi. Ei ole mitään mieltä kunnilla pitää kustannuksia, jotka tästä aiheutuvat, jos alueet ovat valtavan suuria. Sillä ei ole sitten enää kunnallishallinnon kanssa mitään tekemistä, jos valtio määrää näin. Tältä pohjalta tätä asiaa pitäisi nyt edelleen viedä eteenpäin.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen huoleen voi monilta osin toki yhtyä. Hän on ollut mukana aiemmin aluejakoja päätettäessä ja erilaisia yhteistoiminta-asioita käsiteltäessä. Eivät ne kovin helppoja, arvoisa puhemies, sen enempää lainsäädäntöön, tällaiseen puitelainsäädäntöön, sisällytettyinä kuin myöskään erilaisina eduskunnan perustelulausumina ole. Hyvin hankalaa on Suomen kaltaisessa maassa tarkalleen sanoa, miten toimeenpanossa pitää menetellä.

Me olisimme, arvoisa puhemies, todenneet toki hieman vahvemmin olosuhteiden huomioon ottamisen, etäisyyksien huomioon ottamisen, kuten ed. Ranta-Muotio aiemmin totesi, mutta katsoimme, että oma arvonsa on silläkin, että valiokunta on näkemyksistä yksimielinen. Nyt todella paljon jää riippumaan sen varaan, miten toiminta toteutetaan tästä eteenpäin puitelain pohjalta ja miten hallinto ja toiminnalliset olosuhteet sitten järjestetään, ja lopulta tietysti myös sen varaan, millainen aluejako lopulta toteutetaan.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyy tärkeänä osana myös väestönsuojelun toteuttaminen. Tässä mielessä se on osa turvallisuutta ja tuntuisi siltä, että pääsääntöisesti monissa osissa maata maakuntajakoinen aluejako olisi paras, mutta kuten totesin, kaikki näkökohdat tulee eri alueiden osalta punnita hyvin huolella lopullisia päätöksiä tehtäessä.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni kannatti voimakkaasti maakuntamallia, ja myös itse hyväksyn sen, jos maakunnan kunnat ovat yksimielisiä. Sehän sopii varsin hyvin. Hän esimerkkinä mainitsi, että Seinäjoella on, pitääkin olla, uusi auto, jossakin Teuvalla kelpaa lähes romu, jos on vain yksi tulipalo vuodessa. Se voi Teuvalla olla kuitenkin se merkittävin teollisuuslaitos, joka syttyy. Joka tapauksessa jokainen palo on sellainen, että siihen täytyy vakavasti suhtautua.

Jos lähdetään aivan puhtaasti talousajattelusta, sitten tullaan lähelle sitä ajattelua, mitä meillä päin joku kunnallismies totesi, että kunnalle olisi kaikkein edullisinta, jos ei olisi palokuntaa ollenkaan vaan kunta maksaisi korvauksen tulipalosta.