Esko Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Vajaan kuukauden kuluttua Euroopan unioni tekee päätöksen historiansa kaikkein mittavimmasta laajentumisesta, ja niin kuin aina ennenkin, laajentuminen tulee vaikuttamaan kahteen suuntaan: uudet jäsenmaat sopeutuvat ja sitoutuvat muuttumaan, mutta myös itse unioni tulee muuttumaan, ja siihen myös meidän suomalaisten, erityisesti eduskunnan ja hallituksen, on syytä varautua. Tässä ajankohtaiskeskustelussa on nimenomaan kysymys siitä, millaista unionia haluamme olla rakentamassa ja minkälainen näkökulma Suomella tähän laajentumisprosessiin kaiken kaikkiaan pitäisi olla.

On helppo nähdä laajentumiseen liittyviä uhkia, kysyä, miten tulee käymään suomalaisten työmarkkinoiden, kuinka kestää suomalainen maatalouspolitiikka ja elintarviketalous tai mitä seurauksia alue- ja rakennepolitiikalle laajentumisesta tulisi. Joudummeko kenties yhtenä jäsenmaana kohtuuttoman taloudellisen taakan haltijoiksi? Riskeistä huolimatta näen laajentumisen sisältävän sittenkin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Laajentuneessa unionissa ja nimenomaan laajentuneen unionin avulla voimme ratkaisevasti paremmin edellytyksin luoda uutta Pohjois-Eurooppaa ja viedä päätökseen tietyllä tavalla kylmän sodan jälleenrakennustyön. Laajentuneessa unionissa Itämerta ympäröivät maat pystyvät tehokkaammin kasvattamaan taloudellisia, kulttuurisia siteitään, luomaan yhtenäistä infrastruktuuria, suojautumaan kansainväliseltä rikollisuudelta tai sitten pelastamaan yhteistä mertamme. Jos tässä historiallisessa tehtävässä onnistutaan, Suomen näkökulmasta voi sanoa: me olemme ottaneet yhden askeleen keskemmälle Eurooppaa.

Mutta unionin laajentuminen pakottaa sen myös uudistumaan. Pääministeri Lipponen ehdotti Brüggessä miltei päivälleen kaksi vuotta sitten pitämässään puheessa tulevan Eurooppa-agendan valmistelemista "laajassa yleiskokouksessa, jossa olisivat edustettuina jäsenvaltioiden hallitukset ja kansalliset parlamentit, ehdokasvaltiot sekä EU:n toimielimet". Näin on myös käytännössä tapahtunut. Syntyi valmistelukunta, konventti, jonka toimeksiantoa tosin kukaan ei juuri enää muista. Laekenin julistuksen mukaanhan sen piti "käsitellä keskeisiä ongelmia, joita unionin tuleva kehitys tuo mukanaan ja tarkastella erilaisia niihin soveltuvia ratkaisuja".

Suomen ja monen muun pienen jäsenmaan kannalta valmistelutoimikunnan työ sai huonon lähdön. Suuri valiokunta arvosteli syntyvaiheessa voimakkaasti sitä, että jäimme kokonaan konventin puheenjohtajiston ja sihteeristön ulkopuolelle. Työn kuluessa olemme törmänneet toiseen vakavaan ongelmaan: Laekenin Eurooppa-neuvoston kaavailema vaihtoehtojen tarkastelu on muuttunut yritykseksi luoda ja rakentaa unionille uutta perustuslakia. Konventista on tullut eräänlainen esi-hvk, hallitustenvälisen konferenssin esivaihe, joka on paljon enemmän kuin Laekenissa kirjattu lähtökohta hallitustenvälisen konferenssin keskusteluille. Kuvaavaa työn luonteen muutokselle on, että Saksa vaihtoi hallituksen edustajaksi ulkoministeri Joschka Fischerin. Ensimmäisessä konventtipuheessaan hän vaati valmistelukuntaa tekemään työnsä niin, että tuleva hallitustenvälinen konferenssi ei voi kuin hyväksyä sellaisenaan konventin esityksen. Tässä ollaan, näin on käynyt, mitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin on enää turha valittaa konventin johdon kokoonpanosta, valitusaika on aikoja sitten mennyt umpeen. Virhe todettiin silloin ja tehtiin silloin, kun huippukokouksessa meni läpi päätös 12-jäsenisestä puheenjohtajistosta, johon Ranska, Espanja ja Italia saivat kaksi jäsentä Suomen ja viiden muun pienemmän jäsenmaan jäädessä kokonaan puheenjohtajiston ulkopuolelle.

Toiseksi, Suomen kannalta ratkaisevampaa kuin se, ketkä hallituksen ja eduskunnan nimissä osallistuvat tulevaisuustyöhön, on se, mitä linjaa he siellä ajavat. Tässä suhteessa kansallinen toimintalinjamme on nopeasti korjattava vastaamaan konventin tosiasiallista tehtäväkuvaa. Halusimme sitä tai emme, konventista on tullut oletettua paljon merkittävämpi ja siitä on tullut, jos ei muodollisesti, niin asiallisesti ratkaisujen ja päätösten tekijä.

Jos haluamme varmistaa oman puhevaltamme ja vaikutusvaltamme, meidän on ryhdyttävä toimimaan ikään kuin jo nyt olisi kysymyksessä hallitustenvälinen konferenssi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen on tuotava omat linjauksensa ja tavoitteensa eduskunnan arvioitavaksi hvk:n tapaan. Tästä seuraa, että sekä hallituksen että eduskunnan valitsemat konventin jäsenet sitoutuvat toimimaan näin syntyvän Suomen linjan mukaisesti. Jos näin ei toimita, edessä on tilanne, että hallitustenvälisen konferenssin yhteydessä joudumme toteamaan junan jo menneen.

Eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen edellyttää, että hallitus antaa selonteon Euroopan unionin tulevaisuudesta heti ensi vuoden alussa ja niin valiokunnat kuin koko eduskuntakin voivat sen pohjalta määrittää kantansa konventin työn pääkysymyksiin. Vaikka aikataulu saattaa tuntua työtään päättävän eduskunnan näkökulmasta hankalalta, siihen kannattaa sopeutua, sillä kysymys on historiallisista, erittäin kauaskantoisista, ehkä suurimmista ratkaisuista, mitä tämän eduskunnan päätettäväksi tai käsiteltäväksi on tulossa.

Suomen kantojen määrittäminen on tarpeen myös siksi, että meiltä lähtee osin ristiriitaisia viestejä siitä, mihin unionin tulevaisuuden rakentamisessa on pyrittävä. Puutun tässä niistä vain yhteen, joka koskee kansanvaltaisen rakenteen synnyttämistä ja niin kutsutun demokratiavajeen torjumista unionin sisällä. Meiltäkin on esitetty käsityksiä, joiden mukaan ainoastaan Euroopan parlamentti voi edustaa suoraa kansanvaltaa EU:n päätöksenteossa. Olen tästä toista mieltä. Meidän kannaltamme on olennaista se, että meillä on käytössä eduskunnan suuren valiokunnan kaltainen väline, vuorovaikutuksen ja päätöksenteon väline, jolla yhteistyössä hallituksen kanssa Suomen linja EU-kysymyksissä syntyy. Väitän, että kansanvaltaisen kontrollin näkökulmasta kansallisen parlamentin kautta tapahtuva valvonta näin ja oikein järjestettynä on huomattavasti tehokkaampaa valvontaa kuin konsanaan Euroopan parlamenttiin vaikuttaminen ja sitä kautta tapahtuva kansanvaltainen kontrolli.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana vielä keskustelun yleisestä sisällöstä. (Puhemies koputtaa)

Toimielinten suhteista ja päätöksenteon rakenteista käytävää keskustelua häiritsee eräiden suurten jäsenmaiden intohimoinen pyrkimys tehdä Euroopan unionista Euroopan yhdysvallat, Yhdysvaltoihin rinnastettava maailmanlaajuinen toimija. Sen kuvitellaan edellyttävän samanlaisia valtiorakenteita tai globaaleja toimintamahdollisuuksia, kuten Yhdysvalloilla on. Nämä pyrkimykset näkyvät esimerkiksi haluna yhteisen puolustuksen rakentamiseen tai uusien, entistä mahtipontisempien nimikkeiden käyttöönottoon Euroopan unionin sisällä. Euroopan tulevaisuutta pitää rakentaa eurooppalaisesta historiallisesta kokemuksesta ja perinteestä käsin. Unionin ongelma ei ole instituutioiden puutteessa tai niiden vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydessä. EU:n uskottavuus sekä ulos- että sisäänpäin vahvistuu keskittymällä paremmin siihen, mitä on jo annettu sen tehtäväksi, eikä haalimalla uusia tehtäviä.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin heikkous ei ole siinä, mitä sen ei sallita tehdä, vaan siinä, mitä se ei kykene tehokkaasti tekemään.

Pääministeri  Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni laajenee, päätökset tehdään Kööpenhaminassa. Kymmenen maata on tulossa jäseniksi, Bulgaria ja Romania saavat selvän näköalan omalle jäsenyydelleen, ja myöskin Turkkia rohkaistaan täyttämään jäsenyyden edellytykset. Unionin laajentuminen merkitsee todella suurta haastetta unionin toimintakyvylle. Unionin tulevaisuutta käsittelevältä konventilta tarvitaan unionin toimintaa selkeyttäviä, tehostavia esityksiä 2004 pidettävään hallitustenväliseen konferenssiin. Konventin työ on edennyt hyvin, ja tavoitteena on kattava loppuasiakirja.

Konventin työtä ja esityksiä unionin uuden perustuslaillisen sopimuksen aikaansaamiseksi on arvioitava lähinnä neljän perusteen mukaan. Ensinnäkin unionin toiminnasta on tehtävä aikaisempaa avoimempaa ja tehokkaampaa. Tätä linjaa olemme alusta lähtien jäsenenä edustaneet. Sopimusjärjestelmästä ja toimielinrakenteesta on tehtävä selkeämpi ja yksinkertaisempi. Kolmanneksi, unionin toiminnan on perustuttava kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten ja yritysten tasa-arvoiseen asemaan. Neljänneksi, unionin on kyettävä entistä paremmin kantamaan globaalia vastuuta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja kauppapolitiikan avulla. Näillä perusteilla siis on konventin työtä ja sopimusta tarkasteltava. Vain tällä tavoin päästään järkevään keskusteluun sen sijaan, että ryhdytään valmiiksi väittelemään muun muassa valtakysymyksistä.

Kun valmisteilla olevat uudistukset täyttävät nämä edellytykset, vahvistuu myös unionin demokraattinen legitimiteetti eli uskottavuus lisäarvon tuottajana, kun tavoitellaan hyvinvointia ja turvallisuutta. Unionin perustaa voidaan vahvistaa myös sisällyttämällä perusoikeuskirja uuteen perustuslailliseen sopimukseen sekä liittämällä unioni Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Pidän tärkeänä, että konventin työn pohjalta kyetään päättämään unionin toiminnan tehostamisesta muun muassa luomalla unionille yksi oikeushenkilöllisyys ja lisäämällä määräenemmistöpäätöksentekoa. Oikeudenmukaisin ja selkein järjestelmä päätöksenteossa olisi yksinkertainen kaksoisenemmistö, jossa päätöksen tueksi tarvittaisiin enemmistö jäsenvaltioiden asukaslukuun perustuvista äänistä ja toiseksi jäsenmaiden enemmistö.

Toissijaisuusperiaate on tärkeä. Sen valvonta auttaa unionia keskittymään sellaisiin asioihin, joissa unionitason säätely tuo todellista lisäarvoa, siis mitkä asiat kuuluvat varsinaisesti unionitasolle. Kansallisten parlamenttien kytkeminen valvontaan niin sanotun ennakkovaroitusjärjestelmän kautta on kannatettava esitys.

Unionin ulkoista toimintaa on tehostettava antamalla ulkopolitiikka entistä selkeämmin korkean edustajan hoidettavaksi, jolla on siihen tarkoitetut valtuudet. Korkean edustajan, jolle voitaisiin antaa oikeus tehdä aloitteita, on työskenneltävä tiiviisti komission kanssa, jotta hajallaan olevat ulkosuhteiden voimavarat saadaan tehokkaaseen käyttöön, koska ne ovat komission. Konventissa on etsittävä käytännön ratkaisut siihen, että unionin ulkosuhteiden hoito voitaisiin keskittää komission ja korkean edustajan käsiin.

Konventin tehtävänä on yksinkertaistaa päätöksentekoa. Eurooppa-neuvoston jo tekemät päätökset neuvoston ja huippukokousten työn tehostamisesta näyttävät oikean suunnan, ja kiertävää puheenjohtajuutta on laajentuvassa unionissa uudistettava. Monivuotiset työohjelmat ja toisiaan seuraavien puheenjohtajien yhteistyön tiivistäminen säilyttävät tärkeät tasavertaisuuden elementit samalla, kun toiminnan jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta parannetaan.

Unionin päätöksentekoa ei pidä entisestään monimutkaistaa luomalla kokonaan uusia instituutioita, kuten unionin presidentti tai kansojen kongressi. Pysyvän puheenjohtajan ympärille saattaisi syntyä uusi komission kanssa kilpaileva byrokratia. Päätöksenteon avoimuus saattaisi heikentyä. Kansalaisten ja yritysten kannalta on välttämätöntä vahvistaa perussopimuksia ja yhteisiä sääntöjä valvoa komission asemaa. Tässä juuri tulemme siihen, millä perusteilla uudistusta on arvioitava. Ei pidä unohtaa todellakaan kansalaisten ja yritysten tasavertaisuutta.

Institutionaalisista ratkaisuista tehdyt esitykset osoittavat, että unionin tulevan suunnan päällimmäiset vaihtoehdot eivät suinkaan ole liittovaltiorakenne tai hallitustenvälisyys. Kyse on ennemminkin siitä, vahvistetaanko instituutioiden väliseen vallan tasapainoon perustuvaa yhteisöllistä päätöksentekoa vai siirretäänkö päätöksentekoa hallitustenvälisille foorumeille. Laajentuvassa unionissa tämä kysymys on olennainen niin päätöksenteon tehokkuuden, avoimuuden kuin pienten jäsenvaltioiden aseman kannalta.

Arvoisa puhemies! Konventin työ on nyt edennyt vaiheeseen, jossa on tarpeen tiivistää konventtiin liittyvää valmistelutyötä Suomessa, kuitenkin siltä pohjalta, että tämä on konventti, ei hallitustenvälinen konferenssi. Hallituksen EU-ministerivaliokunta käsittelee tulevaisuuskonventin asioita säännöllisesti kokouksissaan. Valtioneuvosto tulee antamaan suurelle valiokunnalle lähiaikoina useita teemakohtaisia selvityksiä konventin käsittelemistä aiheista. Tulevaisuuskonventin työn kokonaisuutta päästään arvioimaan ensi keväänä. Vaalien jälkeinen eduskunta voi käsitellä aikanaan näitä kysymyksiä laajemman selonteon pohjalta.

Arvoisa puhemies! Parlamentarismissa hallitus antaa selonteot ja myöskin päättää siitä, missä tahdissa niitä annetaan, muuten parlamentarismi kääntyy päälaelleen.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on kansalaisia varten. Rauhan takaamiseksi ja Euroopan pärjäämiseksi maailmassa luotiin Euroopan unionin perusta toisen maailmansodan jälkeen. Unioni on vuosikymmenien aikana muuttanut muotoaan sekä laajentunut 15 jäsenmaan ja noin 400 miljoonan kansalaisen yhteistyöorganisaatioksi. Unioni on yhä merkittävämpi vallankäyttäjä maailmassa, eurooppalaisten etujärjestö.

Nyt edessä oleva unionin laajentuminen kymmenellä uudella jäsenmaalla ja noin 100 miljoonalla uudella EU-kansalaisella on tervetullut. Sosialidemokraattien mielestä Euroopan unioni kuuluu mahdollisimman monelle Euroopan kansalle. Eurooppa on kaikille eurooppalaisille. Laajentumisen myötä Euroopan historialliset itä—länsi-jakolinjat katoavat. Vahvempi ja isompi unioni on vastavoima maailman markkinavoimille. Laajentuneet yhteismarkkinat antavat kansalaisille ja yrityksille lisääntyviä mahdollisuuksia työntekoon ja yrittämiseen. Vaihtoehdot koulutuksessa, kulttuurissa, matkailussa ja elämisen yhteisöllisyydessä lisääntyvät.

Valtaosa kansalaisia koskevia päätöksiä tehdään edelleen Suomessa: eduskunnassa, valtioneuvostossa, maakuntavaltuustoissa ja kunnissa. Me suomalaiset vastaamme tulevaisuudessakin muun muassa valtion ja kuntien talousarvioista, työmarkkina-asioista, koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta, lasten ja ikäihmisten hoidosta, kulttuurista, urheilusta ja uskonnoista.

Menestyäkseen noin puolen miljardin kansalaisen unionina yli kuuden miljardin ihmisen maapallolla kilpailussa Amerikan ja Aasian kanssa unioni kaipaa jatkuvaa uudistumista. Laajentumisen unionin toiminnalle ja päätöksenteolle aiheuttamat haasteet on otettava tosissaan. Sosialidemokraatit kannattavat Euroopan unionin uudistamista ja kehittämistä rauhan, kansanvallan ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi Euroopassa.

Konventin työn käynnistämisvaiheessa vuosi sitten eduskuntaryhmämme esitti, että konventin tulisi tavoitella yhden selkeän ja ymmärrettävän ehdotuksen laatimista. Valtioneuvosto ja muut eduskuntaryhmät halusivat konventin tekevän useita vaihtoehtoisia esityksiä, joista jäsenmaiden hallitukset voisivat valita tai jättää valitsematta. Me arvioimme, että konventin yhtenäisen ehdotuksen kautta turvattaisiin parhaiten sekä pienten maiden etu että kaikkia kohtuullisesti tyydyttävän ratkaisun aikaansaaminen. Konventti on näin tehnytkin.

Konventin puheenjohtajisto on laatinut ehdotuksen perustuslaiksi, jossa nykyinen perussopimusviidakko kootaan yhdeksi perustamissopimukseksi. Ehdotus on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Ehdotuksessa on kuitenkin ongelmistaan huolimatta paljon hyvää, kuten perusoikeuksien vahvistaminen saattamalla ne juridisesti sitoviksi, kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen sekä päätöksenteon avoimuuden lisääminen. Ehdotus antaa hyvän pohjan konventin jatkotyölle. Tässä työssä, kuten aikaisemmissa puheenvuoroissakin on esitetty, hallituksen, eduskunnan, työmarkkinajärjestöjen, maakuntien ja kansalaisten on oltava tiiviisti mukana.

Epämääräisestä direktiiviviidakosta sekä monimutkaisista ja suljetuista päätöksentekojärjestelyistä on päästävä selkeään ja ymmärrettävään päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. Ehdotus uudesta toimielimestä, kansojen kongressista, ei vastaa näitä tavoitteita. Kansojen kongressi on näennäisdemokratiaa, jota jo muinaiset roomalaiset yrittivät periaatteella divide et impera eli hajota ja hallitse.

Sen sijaan lainsäädäntömenettelyä tulee selkeyttää. Toissijaisuusperiaatetta on vahvistettava. Siksi on otettava käyttöön varhaisvaroitusjärjestelmä parantamaan kansallisten parlamenttien vaikutusmahdollisuuksia riittävän ajoissa, kuten pääministeri totesi.

Myöskään ajatus unionin presidentin valitsemisesta ei vastaa sosialidemokraattien yhteisöllisyyttä korostavia tavoitteita. Asioiden avoin valmistelu sekä vahvan komission organisaatiossa että neuvostossa turvaa parhaiten Suomen ja muiden pienten valtioiden tavoitteiden toteutumisen.

Kritiikki omana otsikkonaan käsiteltyä puolustusta kohtaan on perusteltua. Unionin puolustuspolitiikka kaipaa kehittämistä. Sen tulee tapahtua osana yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Uudistettu, laajempi unioni on Suomelle ja suomalaisille suuri ja vakava haaste. Sosialidemokraatit ottavat haasteen vastaan turvataksemme meille kaikille suomalaisille hyvät elinolot tulevaisuudessa.

Juha  Korkeaoja  /kesk:

Rouva puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä konventin tulisi keskittyä tehtäväksiantonsa oleellisimpaan kysymykseen eli unionin säädösten yksinkertaistamiseen ja nykyisten tehtävien, ennen kaikkea sisämarkkina-asioiden, tehokkaampaan toteuttamiseen. Kansalaiset toivovat, että unionin rakenteet olisivat ymmärrettäviä ja toiminnot kansalaisia selkeästi hyödyttäviä.

Uuden byrokratian rakentamisen sijaan unionin tulee tehostaa toimia muun muassa kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi, kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja avattujen sisämarkkinoiden aiheuttamien muiden lieveilmiöiden hoitamiseksi.

Unionin tulee jatkossakin perustua itsenäisten valtioiden yhteistyöhön, ja näin ollen sen legitimiteetin perustan on oltava kansallisissa parlamenteissa. Niiden asemaa tulee päätöksenteon valmistelussa, kuten subsidiariteetin valvonnassa, vahvistaa ja selkeyttää. Tämän tavoitteen tulee näkyä myös unionin nimissä ja symboleissa, joiden ei pidä viitata liittovaltionomaiseen kehitykseen.

Unionin ei myöskään tule havitella uusia toimialueita, kuten yhteistä puolustusta, vaan tehostaa toimintaansa nykyisissä puitteissa. Pyrkimykset muodostaa rahaunionin kaltainen puolustusliitto on siksi torjuttava. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä unionin presidentti-instituution perustaminen ja kansojen kongressin luominen merkitsisivät vain unionin rakenteen monimutkaistamista, kun tavoite on sen yksinkertaistaminen.

Unionin instituutioiden väliset valtasuhteet on säilytettävä nykyisellään. Neuvoston presidentin valitsemisen lisäksi on ehdotettu komission puheenjohtajan asemaa vahvistettavaksi siirtämällä valinta Euroopan parlamentin tehtäväksi. Tämä vaihtoehto merkitsisi tosiasiassa parlamentin vallan kasvattamista, mikä ei ole hyväksyttävää. Olemme valmiit harkitsemaan muutoksia komission nimittämis- ja erottamiskäytäntöihin, mutta mielestämme komission puheenjohtajan roolia ja valintatapaa arvioitaessa oleellisinta on, että komission rooli riippumattomana toimielimenä säilyy. Pienten maiden kannalta komissio on tärkeä juuri riippumattomuutensa takia.

Konventin ehdotus unionin nykyisten sopimusten kirjoittamiseksi yhdeksi kokonaisuudeksi on kannatettava. Pyrkimys yksinkertaistaa päätöksentekoa on tervetullut, mutta sen varjolla ei tule muuttaa toimielinten keskinäisiä valtasuhteita. Ehdotettua unionisopimusta ei tule kuitenkaan nimittää perustuslaiksi, joka viittaa valtiorakenteeseen, vaan perustuslailliseksi sopimukseksi, joka viittaa unionin yhteistyöluonteeseen.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti unionin laajenemiseen ja tervehtii tyydytyksellä neuvottelujen suotuisaa etenemistä. Ryhmä kiinnittää kuitenkin huomiota Brysselissä ranskalais-saksalaisen ehdotuksen pohjalta saavutettuun kompromissiin, joka merkitsee maatalousmenojen jäädyttämistä vuoden 2006 tasolle. Tämähän merkitsee sitä, että uusien jäsenmaiden aiheuttamat kasvavat maatalousmenot rahoitetaan leikkaamalla vanhojen jäsenmaiden maataloustukia. Nykyisten jäsenmaiden viljelijät joutuisivat näin ollen laajentumisen maksumiehiksi. Tämä ei ole oikein. Laajentuminen on yhteinen poliittinen tavoite, jonka kustannukset näin ollen tulee myöskin jakaa niin Euroopan tasolla kuin kansallisestikin kaikkien maksettavaksi. Suomen nettomaksuosuus näyttää laajenemisen myötä kasvavan muita maita nopeammin. Koska maatalousmenot edustavat puolta EU:n budjetista, tulisi Suomesta EU:n maatalousmenojenkin nettomaksaja, vaikka harjoitamme maataloutta unionin kaikkein epäedullisimmalla alueella. Tämä ei ole oikein. Myös aluetukien osalta kriteerit tulee laatia niin, että sellaiset pysyvät ongelmat, kuten harva asutus, pitkät etäisyydet ja kylmä ilmasto, otetaan huomioon.

Ärade talman! Framtidskonventet måste staka ut riktlinjerna för Europeiska unionen. I framtiden skall unionen vara enklare, begripligare och mindre byråkratisk.

Riitta  Korhonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomus on antanut selkeän tukensa unionin laajentumiselle. Laajentumisen edut ovat kiistattomat niin Euroopan vakauden ja turvallisuuden kuin yksittäisten jäsenvaltioidenkin kannalta. Irlanti on innoittava esimerkki yhdentymisen myönteisistä vaikutuksista. Syrjäisestä maasta Euroopan laidalla on tullut yksi sekä EU:n että koko maailman taloudellisesti parhaiten menestyvistä kansantalouksista. Kuitenkin Irlanti oli liittyessään Euroopan yhteisöön vuonna 73 sen köyhin maa. Irlannin saavutus ei olisi ollut mahdollinen ilman EU:n jäsenyyttä.

Sama vaurastumisen mahdollisuus on kokoomuksen mielestä nyt annettava myös hakijamaille, joista valtaosa on vuosikymmeniä joutunut kärsimään kommunismin ikeen alla. Kaikki suomalaiset hyötyvät siitä, että turvallisuus ja hyvinvointi leviävät koko Euroopan mantereelle. Tässä yhteydessä on kuitenkin huolehdittava siitä, että tärkeistä suomalaisten eduista pidetään kiinni. Suomalaisen maataloustuotannon tulevaisuus on turvattava. Monivaikutteista maataloutta on pystyttävä harjoittamaan kaikkialla yhteisön alueella, myös erityisten vaikeuksien alueilla. Brysselin Eurooppa-neuvoston päätelmät valavat uskoa tähän.

Sisämarkkinoiden toimivuudesta on pidettävä kiinni, jotta hyvin kilpailukykyisillä ja innovatiivisilla suomalaisilla pk-yrityksillä on jatkossakin hyvät mahdollisuudet menestyä sisämarkkinoilla. Tätä kautta on turvattavissa hyvä työllisyyskehitys sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus.

Kuten kaikki tiedämme, laajentumisen edellytyksenä ovat mittavat uudistukset EU:n päätöksenteossa ja rakenteissa. Nämä uudistukset on toteutettava, jotta laajentunut EU kykenee tehokkaaseen toimintaan ja päätöksentekoon.

Lokakuun lopulla julkistettu alustava luonnos EU:n uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi ei ole tulevaisuuskonventin työn päätepiste. Se on vain konventin puheenjohtajiston omavaltainen näkemys tulevan perussopimuksen rakenteesta. Siten tämä luonnos ei ole vielä edes loppusuoran alku. Se on asettumista lähtötelineisiin, keskustelun avaus. Kyseessä on kyllä pikamatka. Vauhti on ollut hurjaa, ja se vain kiihtyy entisestään. Suomen kuten muidenkin pienten jäsenvaltioiden etujen vaaliminen edellyttää siis meiltä kovaa työtä. Perustuslakiluonnos on periaatteessa osoitus siitä, että tulevaisuuskonventti voi onnistua tavoitteessaan, joka on Euroopan unionia yksinkertaistavan ja sen sekavia rakenteita uudistavan perustuslaillisen sopimuksen ehdottaminen hallitustenväliselle konferenssille.

Unionin uudistamista ei voida tehdä suurten jäsenvaltioiden saneluratkaisuna, mitä monet näiden maiden edustajista konventin puheenjohtajista lähtien näyttävät tavoittelevan. Kokoomuksen eduskuntaryhmä sanoo tällaiselle suurten jäsenvaltioiden vallankaappaukselle selkeästi "ei kiitos". EU:n toiminnan vahvuutena on myös tulevaisuudessa jäsenvaltioiden tasavertaisuuteen perustuvat selkeät päätöksenteon pelisäännöt. Tällaista jäsenvaltioiden tasavertaisuuteen perustuvaa, entistä laajempaa Euroopan unionia me haluamme olla rakentamassa.

Lopulliset päätökset EU:n uudesta perustuslaista tehdään aikanaan hvk:ssa, ja ne edellyttävät kaikkien, myös pienten jäsenvaltioiden, hyväksymistä. Sopimusluonnoksen kansojen kongressia, EU:n presidenttiä tai Euroopan unionin nimen muuttamista koskevat aloitteet ovat pahimman luokan näennäisdemokratiaa, jolla ei ole mitään sijaa huomisen Euroopassa. Toteutuessaan ne etäännyttäisivät EU:n päätöksentekoa entisestään kansalaisista suurten jäsenmaiden suljettuihin kabinetteihin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä myös huomisen Euroopan on oltava yhteisö, jossa avoin päätöksenteko perustuu yhteisiin ja tasavertaisiin pelisääntöihin. Tavoitteenamme on tehokkaasti toimiva, avoin unioni byrokraattisen tehottomuuden, tuhlailun ja salailun asemasta.

Konventin työskentelyä tähän mennessä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että monet suomalaisille tärkeät, unionin tulevaisuutta koskevat tavoitteet ovat toteutumassa. Perusoikeuskirja sisältyy tulevaan perustuslailliseen sopimukseen. Kansallisten parlamenttien mahdollisuuksia vaikuttaa ja valvoa EU:n politiikkaa parannetaan. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen valvontaa kehitetään. Jatkossakin kaikki toimivalta, joka ei perustuslaillisen sopimuksen mukaan kuulu unionille, on jäsenvaltioiden toimivaltaa. Unionin rakenne selkeytyy myös, kun sille luodaan yksinomainen oikeushenkilöllisyys.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin laajentuminen ja sen uudistaminen (Puhemies koputtaa) on välttämätöntä. Me kokoomuksessa uskomme lujan työnteon palkitsevuuteen. Hellittämättömällä valppaudella voimme varmistaa sen, että unionin laajentuminen onnistuu ja että unioni uudistuu oikeaan, myönteiseen suuntaan.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuiset markkinat hallitsevat yhä syvällisemmin kansalaisten elämää ja ympäristöä. Yksinomaan kansallisesti vain oman päätöksenteon ja lainsäädännön turvin emme voi enää yhtä hyvin kuin aikaisemmin turvata kansalaistemme taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, sanalla sanoen hyvinvointia laajassa mielessä. Myös ympäristönsuojelu ja luonnon voimavarojen kestävä hyödyntäminen edellyttävät kansallisvaltion rajat ylittävää toimintaa.

Euroopan unionin vahvistamista tarvitaan pelisääntöjen rakentamisessa, jotta voidaan paremmin toteuttaa se, mitä kansalaiset omassa arjessaan odottavat, eli elämän paraneminen, parempi työllisyys ja toimeentulo. Vasemmistoliitolle Euroopan unioni on luonnollinen tapa ottaa takaisin sitä päätösvaltaa, joka on karkaamassa kansalliselta päätöksenteolta.

Vasemmistoliitto suhtautuu myönteisesti EU:n toimintatapaviidakon selkeyttämiseen. EU:sta on tehtävä ennen kaikkea ihmisten eikä vain yritysten liitto. Eduskunnan konventtiedustajien kysymysluettelo ja julkistettu Euroopan perustuslakirunko antavat varmasti hyvän pohjan jäsentää keskustelua. Konventissa pyritään valmiiseen esitykseen. On siis välttämätöntä, että hallitus antaa vielä tälle eduskunnalle selonteon, jotta voimme vaikuttaa lopputulokseen.

Perustuslakirungon 3 artiklassa hahmotellaan unionin tavoitteet kuten sisämarkkinoiden lujittaminen. Tärkeää on kuitenkin lisätä unionin tavoitteisiin rauhan ylläpitäminen sekä kansainvälisen, maailmanlaajuisen kumppanuuden edistäminen maapallon elintasokuilun kaventamiseksi ja tasavertaisten suhteiden luomiseksi.

EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa. Sotilaallisen voimapolitiikan sijasta vasemmistoliitto pitää tärkeänä kehittää yhteistyötä kriisinhallinnassa ja erityisesti konfliktien ennaltaehkäisemisessä. Euroopan unionissa komissio on käytännössä edustanut pieniä jäsenmaita hyödyttävää yhteisöllisyyttä. Suuret maat sen sijaan painottavat hallitustenvälisyyttä ajaakseen omia tavoitteitaan. Pienten maiden asema on turvattava unionissa ja estettävä suurten ylivalta. Tästä syystä emme pidä hyvänä EU:n presidenttiä, joka johtaisi Eurooppa-neuvostoa ja toimisi mahdollisesti myös neuvoston puheenjohtajana.

Suomessa eduskunta käy tiivistä vuoropuhelua hallituksen kanssa EU-asioissa ja ohjeistaa hallitusta ennen neuvoston kokouksia. Tämä on oivallinen tapa kansalliselle parlamentille vaikuttaa unionin päätöksentekoon. Sen sijaan ajatusta perustaa mammuttimainen Euroopan kansojen kongressi emme kannata, ja tästä ajatuksesta on syytä luopua.

Sosiaalisen suojelun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi EU:n on kyettävä asettamaan yhä laajemmin vähimmäisnormeja. Maitten välinen verokilpailu vie pohjaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselta. Uudessa perussopimuksessa nämä seikat olisikin otettava huomioon. Erityisen tärkeää on, että päätöksenteon avoimuutta lisätään. Kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemien elinten eli kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin valta on kovin vähäinen suhteessa EU:n muihin toimielimiin eli ministerineuvostoon ja komissioon.

Kansalaisten on voitava nähdä, missä päätös on tehty ja ketkä siitä vastaavat. Avoimuuden lisäämiseksi ministerineuvoston kokoukset, nimenomaan lainsäädäntökokoukset, on siksi tehtävä julkisiksi. Sen valvomiseksi, ettei unionitasolle siirretä liikaa valtaa, toisin sanoen tämän toissijaisuusperiaatteen valvomiseksi, on olennaista, että kansalliset parlamentit valvovat ministereiden toimintaa unionin neuvostossa. Tässä suhteessa monilla muilla jäsenmailla on syytä ottaa oppia suomalaisesta hyvästä käytännöstä.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionia tulee kehittää sellaisena kansalaisten liittona, joka turvaa alueellaan hyvän yhteiskunnan ja ottaa samalla vastuuta koko maailmasta.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Svenska riksdagsgruppen har flera gånger efterlyst ett bättre beslutsfattande i EU. Den nationella behandlingen av EU-ärenden är för snabb och för skyddad för insyn för att vi skall kunna tala om en faktisk och väl fungerande parlamentarisk kontroll. Att Finlands behandling av EU-ärenden framförs som exemplarisk är smickrande, men den kunde vara bättre även hos oss. Bland annat bör EU-ärenden debatteras oftare i plenisalen. Delaktigheten i EU-ärenden vilar för ensidigt på stora utskottets medlemmar, vilket begränsar kontakten till medborgarna.

Tillsättandet av framtidskonventet var nödvändigt för att få till stånd en mera innovativ diskussion. De klassiska regeringskonferenserna fungerade inte. Svenska riksdagsgruppen har höga förväntningar på arbetet eftersom det första konventet, där EU:s stadga om de grundläggande mänskliga rättigheterna fick sin form, var både till resultat och arbetsform en succé.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuskonventti on meidän mielestämme pääosin täyttänyt odotukset tähän asti. Puoluekokouksessaan 2001 ruotsalainen kansanpuolue esitti ensimmäisenä puolueena Suomessa vaatimuksen EU:n omasta perustuslaista. Tämän toteutuminen näyttää nyt mahdolliselta. Konventtiin kohdistetussa arvostelussa on enimmäkseen unohdettu se, että kyse on ehdotuksista eikä päätöksistä tässä vaiheessa. Sen jälkeen kun konventti on saanut työnsä päätökseen, prosessi siirtyy nimittäin kansallisille hallituksille.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on johdonmukaisesti esittänyt, että konventilla tulisi olla itsenäinen asema suhteessa hallituksiin. Tässä vaiheessa eduskunnan on tehtävä kaikkensa vaikuttaakseen konventin työhön, ja tässä pyrkimyksessä suuri valiokunta peräänkuuluttaa hallituksen selontekoa.

On ilahduttavaa, että konventti näyttäisi olevan päättymässä EU:n oikeushenkilöllisyyteen. Tämä merkitsee sitä, että unioni voi liittyä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, YK:n yleissopimuksiin ym. Tällä tavalla monien eurooppalaisten vähemmistöjen asemaa voidaan parantaa. Myös unionin oman uskottavuuden kannalta olisi hyvä, jos olisi olemassa mekanismi, jonka mukaisesti maa voisi erota unionista.

Konventet presenterar också en modell för hur de nationella parlamentens roll kunde stärkas. Genom att informera de nationella och regionala parlamenten om kommissionens lagförslag i ett tidigare skede vill man ge parlamenten mera handlingsutrymme i den nationella behandlingen. Svenska riksdagsgruppen stöder den här idén, samtidigt som vi varnar för nya arbetssätt, som ger fullmakter utan demokratisk täckning.

Arvoisa puhemies! Unioni on epäilemättä suurten haasteiden edessä sinä päivänä, jolloin EU:lla on 27 jäsenmaata. Työskentely ei mitenkään voi jatkua nykyisessä muodossaan. Ratkaisuna ei ole uusien instituutioiden ja valtaelinten, kuten uuden suuren kansankongressin, perustaminen. Ehdotus presidentin viran perustamisesta ministerineuvostoon ansaitsee kuitenkin hiukan julkista keskustelua monivivahteisemman analyysin.

Peruskysymyksenä onkin, voiko puolivuosittaiseen rotaatioon perustuva puheenjohtajuuden järjestelmä jatkua entiseen tapaan, kun jäsenmaita on 27. Meidän mielestämme vastaus on ei. Puheenjohtajuuden voisi hoitaa henkilö tai rotaatioon perustuva puheenjohtajisto. Tämän toimielimen tai tämän henkilön valtuuksien ja valintatavan tulisi olla tämän keskustelun ihan keskeinen asia. On tärkeää, että jos tehtävät siirrerään, ne siirtyvät henkilölle tai toimielimelle, jonka valtuudet sittenkin on rajattu ja josta ei tule komission puheenjohtajan kilpailijaa. Haluan kuitenkin toistaa ruotsalaisen eduskuntaryhmän näkökannan siitä, että tärkeintä nyt on nykyisten rakenteiden yksinkertaistaminen, ei uusien luominen.

Tässä vaiheessa pienten EU-maiden on pidettävä puoliaan suuria maita vastaan ja muodostettava yhteinen vahva ja rakentava rintama. Pääministeri Paavo Lipponen on jo käynyt kokeilemassa kepillä jäätä useiden hallitusten päämiesten luona tässä asiassa, ja me kehotamme pääministeri Lipposta olemaan aloitteellinen ja kokoamaan pienet maat niiden yhdenvertaisen aseman puolustamiseen. Uskomme pääministerillä olevan edellytykset onnistua siinä.

De små medlemsländerna måste helt enkelt stå på sig.

Värderade talman! Konventet har tyvärr i rätt liten grad gått in på det viktigaste i det här uppdraget. Svenska riksdagsgruppen hoppas på en klarare kompetensfördelning mellan unionen och medlemsländerna där vi framför allt betonar subsidiaritetsprincipen, att besluten skall fattas så lokalt som möjligt. De här reglerna måste prioriteras och preciseras och också användingen av artikel 308 bör begränsas genom att tillämpningsvillkoren preciseras i grundstadgan. I det fortsatta arbetet bör kompetensfördelningen ha en framstående position, eftersom det är nödvändigt att göra unionen begripligare för medborgarna för att den skall vinna tillräcklig legitimitet.

Till slut vill svenska riksdagsgruppen betona att det allra viktigaste är att utvidgningen blir av. Det är ett historiskt ögonblick för Europa. Som beslutsfattare har vi inte råd att slarva bort den här möjligheten att bygga ett gemensamt Europa. Det här förutsätter både vishet och klokhet.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Konventin luonne ja sen käymät keskustelut ovat jääneet vieraiksi suurelle yleisölle. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä osasyy tähän on, että keskiöön on asetettu riidat eri instituutioista ja unohdettu puhua EU-kansalaisista. Kun keskiöön asetetaan EU-kansalaiset, on oleellista kysyä, onko syntymässä unioni, jossa kansalainen voi tietää, mistä asiassa missäkin vaaleissa äänestetään. Nyt EU:n politiikkaa ei voi muuttaa yksittäisissä vaaleissa ja toimivallan jako jäsenvaltioiden ja EU:n välillä on epäselvä.

Tilanne muuttuu paremmaksi, jos europarlamentille annetaan valta osallistua kaikkeen EU-lainsäädäntöön, myös oikeus- ja sisäasioihin. Jos europarlamentti voi lisäksi nykyistä tehokkaammin valvoa komissiota, niin europarlamenttivaaleilla on helposti hahmottuva merkitys. Jos tämän lisäksi kaikki jäsenmaat löytävät Suomen tavoin keinon, jolla kansallinen parlamentti voi valvoa hallituksensa toimia EU:n ministerineuvostossa, olisi nykyistä selvempää, että kaikki EU-kansalaiset voisivat osaltaan, joskin eriaikaisissa vaaleissa, vaikuttaa kansallistenkin parlamenttivaalien kautta ministerineuvoston toimintaan. Kun tähän vielä lisätään kansallisten parlamenttien nykyistä konkreettisempi keskinäinen yhteistyö, olisivat kansalaisten demokratiapalvelut EU:ssa aivan uudella tasolla.

Tätä edistää myös se, että ministerineuvoston lainsäädäntötyö tehdään täysin julkiseksi ja poliittinen valmistelutyö osaltaankin nykyistä huomattavasti julkisemmaksi. Pelkkä lainsäädäntötyön julkistaminen ei vielä riitä, koska käytännössä EU:hun on muodostunut tapa tosiasiallisesti sitoa päätökset jo puite- tai periaatepäätöksissä ministerineuvostossa. Kun vielä EU-kansalaisille annetaan oikeus tehdä aloitteita ja oikeus EU-tason kansanäänestyksiin, lisääntyy EU:n legitimiteetti, oikeutus, uuden vuosituhannen ansaitsemalle tasolle.

Eikä tässä vielä kaikki: Kun EU liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja kun se takaa kansalaisilleen ja alueellaan oleskeleville perusoikeusasiakirjan mukaiset perusoikeudet, on meillä käsillä länsimaiden historiassa ennen kokematon mahdollisuus yhteiseen päätöksentekoon, joka on sidottu yhteisiin perusoikeustavoitteisiin, ei yhteisiin maailmanherruustavoitteisiin. Tämä on hyvin oleellinen ero muihin suurvaltaliittoumiin.

Jos yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ajattelee EU-kansalaisten näkökulmasta eikä siis yksittäisten valtioiden tai valtioryhmittymien suuruushaaveiden näkökulmasta, niin on luontevaa, että EU:lle annetaan oikeushenkilöllisyys ja että EU jatkossa toimii EU-maiden nimissä muun muassa YK:n turvallisuusneuvostossa. Mutta tämä järjestely palvelee EU-maiden kansalaisia vain, jos edellä kuvatut demokratiauudistukset tehdään.

Sen sijaan EU:n presidentti ei lainkaan ole demokraattisesti uskottava. Yksi ihminen, joka lähinnä kuuntelisi suuria jäsenmaita, ei vastaa moniarvoisen demokratian vaatimuksia. Vielä surkuhupaisampi on esitys kansojen kongressista, joka olisi eräänlainen jatkuva ja alati paisuva, itseään täydentävä konventti.

Arvoisa rouva puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomen eduskunta poissulkee ajatuksen EU:n presidentistä ja kansojen kongressista jo konventin tässä vaiheessa mahdollisimman nopeasti. Samoin on syytä tehdä jo nyt selväksi, että Suomi ei hyväksy yhteisen puolustuspolitiikan syventämistä ilman, että siihen sisältyy mahdollisuus jättäytyä sen ulkopuolelle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomi voisi niin halutessaan olla EU:n ytimessä, mutta mahdollisuus jättäytyä puolustusyhteistyön ulkopuolelle on taattava jokaiselle jäsenmaalle.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on muutoksessa. Juuri Nizzan sopimuksen valmistuttua tähdätään uuteen tilanteeseen, kun jäsenyyteen on tulossa kymmenkunta uutta maata. Valmisteleva konventti on hieman yllättäen omaksunut itselleen tärkeän roolin. Puhutaan jopa perustuslaillisesta prosessista. Valitettavasti monet nykytilanteeseen liittyvät ongelmakohdat ovat hoitamatta. Jäsenvaltioiden taloutta tasapainottavan Vakaussopimuksen soveltamisessa on ilmeisiä vaikeuksia. Suomi ei ole onnistunut saamaan ensimmäistäkään unionitason virastoa, ja virallinen asema konventissakin on jättänyt toivomisen varaan. Avoin koordinaatiomenettely elää omaa elämäänsä monilla politiikan lohkoilla, joilla kuitenkin kaikki käytännön vastuu on jäsenmailla.

Keskeisin kysymys koko prosessissa on se, missä ja miten toteutuu parlamentaarinen vastuu ja demokratia. Kristillisdemokraattien vastaus on selvä. Kulloisellakin hallituksella on vastuu Suomen linjan määrittelystä, ja eduskunta joko tarpeellisin muutoksin hyväksyy tai hylkää hallituksen esittämän linjan normaalin parlamentarismin keinoin. Demokratia ja parlamentaarinen vastuu toteutuvat ja kasvottuvat siinä ja silloin, kun ministerit hakevat toiminnoilleen eduskunnan ja käytännössä suuren valiokunnan mandaatin. Kun tästä perusperiaatteesta pidetään kiinni, vältetään monia uusia ja tarpeettomia kysymyksiä sekä samalla turvataan jäsenvaltioiden etu: olennaisiin asioihin keskittyvä Euroopan unioni.

Kristillisdemokraattien mielestä EU on edelleenkin ensisijaisesti sen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Emme tarvitse uutta komeaa nimeä, olipa ehdotus vaikka Yhdentynyt Eurooppa tai Euroopan yhdysvallat. Jo nykyisten sääntöjen mukaan unionilla on omaa toimivaltaa ja omat vastuualueensa, joihin sen tulee keskittyä.

Suurten visioiden asemesta tarvitsemme selkeitä pelisääntöjä siitä, mille tasolle hoidettavat asiat kulloinkin kuuluvat. Olisi hyvä syy toivoa, että ainakin poliitikot, mutta jopa kansalaisetkin ymmärtäisivät unionin jäsenmaiden tehtävänjaon ja vastuut kulloisessakin asiassa.

Arvoisa puhemies! Käytännössä tämä toteutuu selkeyttämällä määräyksiä siitä, mitä tehtäväalueita unioni hoitaa ja miten ne hoidetaan. Tarvitaan selkeät säännöt siitä, mikä on unionin yksinomaista toimivaltaa, mikä unionin ja jäsenvaltioiden jaettua toimivaltaa sekä mikä on unionin täydentävää toimivaltaa. Toimivallanjakoa määriteltäessä peruslähtökohta on se, että unionin toimivalta on jatkossakin rajoitettua erityistoimivaltaa. Yleistoimivalta kuuluu jäsenvaltioille, joille kuuluu kaikki se toimivalta, jota ei ole siirretty unionille. Jäsenvaltioiden aseman ensisijaisuuden kannalta on merkittävää myös se, että jäsenvaltioiden toimivaltaa ei pyritä perussopimuksessa erikseen määrittelemään.

Edellä olevasta seuraa myös se, että läheisyysperiaate määritellään jäsenten tasolla ja toimesta eikä unionin tasolla. Keskeistä on varmistaa, että kukin jäsenmaa voi ajoissa ja selkeästi ilmoittaa, jos sen mielestä läheisyysperiaate on uhattuna. Helpoimmin tämä toteutuu, jos EU-asiat itse kussakin jäsenmaassa käsitellään ajoissa ja vähintään sillä vakavuudella, jota esimerkiksi meidän suureen valiokuntaan perustuva järjestelmämme turvaa.

Samaan aikaan, kun hoitamattomia ongelmia on, heitetään tarjolle uusia järjestelyjä. Emme tarvitse uutta erityistä presidenttiä unionin edustajaksi, emme kansojen kongressia tai eurooppalaista verotusoikeutta. Puolustuspolitiikka ei tarvitse uutta roolia, emmekä tarvitse eurooppalaisia listoja EU-vaaleihin.

Jatkossakin europarlamentilla on oma selkeä ja määritelty asemansa unionin tasolla yhdessä komission ja neuvoston kanssa. Keskeiset elimet tulevat jatkossakin olemaan neuvosto ja komissio. Puolueettomasti ja koko alueen etua ajavalla komissiolla on tärkeä rooli. Sen joka jäsenellä ei laajentuneessa unionissa ole matemaattisesti laskien samaa painoarvoa, mutta pääperiaate jokaisen maan oikeudesta esittää yksi komissaari tähän tasa-arvon kannalta merkittävään elimeen tulee säilyttää.

Nykyistä periaatetta kiertävästä EU-puheenjohtajuudesta on kritisoitu. Jos voidaan kehittää toimiva vaihtoehtoinen malli jäsenmaiden tasa-arvoisuutta heikentämättä, olemme sille avoimia. Suurempi ongelma kuin pienen maan puheenjohtajuus on kuitenkin suurten maiden halu sopia toisiakin koskettavista asioista keskenään.

Arvoisa puhemies! Termi perustuslaki liittyy selkeästi valtion tasoon, siksi se sopii huonosti unionin tasolle. Suhtaudumme varauksellisesti pilarirakenteen olennaisiin muutoksiin, koska tämä merkitsisi ennen pitkää toimintatapojen samankaltaistumista yhteisöasioiden hoidossa, ulkopolitiikassa ja oikeusasioissa.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten taholta on toistuvasti Suomen Euroopan unioniin liittymisestä lähtien varoitettu EU:n liittovaltioitumiskehityksestä. Varoituksemme ovat kaikuneet kuuroille korville. Unionin tulevaisuutta pohtivan konventin työstä saadut väliaikatiedot osoittavat kuitenkin pelkomme oikeiksi. Varsinkin Saksan ja Ranskan päämääränä on luoda uljas Euroopan yhdysvallat -liittovaltio, jolla olisi merkittävää valtaa omaava presidentti. Tämän päämäärän esitaistelijaksi on suurella rahalla värvätty Ranskan entinen presidentti.

Yhtenä osana liittovaltiokehitystä ollaan konventissa valmistelemassa EU:lle uutta, kaikki nykyiset perussopimukset korvaavaa perustuslakia, jota lakia ei muuten ole muilla kuin itsenäisillä valtioilla. EU:sta tulisi siis yhteisen perustuslain hyväksymisen jälkeen valtio, ei valtioliitto. Lähes ainoana myönteisenä asiana kaavaillussa perustuslaissa olisi se, että siinä olisi määritelty tarkasti mahdollisuus ja tapa, jolla yksittäinen jäsenvaltio voisi vapaaehtoisesti erota unionista tai liittovaltiosta. Mielestäni tämä tulisi mahdollistaa kansanäänestyksen ja maan parlamentin niin päätettyä, minkä jälkeen maa voisi siirtyä Eta:n kaltaiseen tulli- ja kauppaliittoon EU:n kanssa.

Toisaalta yksittäistä maata ei tulisi voida erottaa unionista, sillä se loisi mahdollisuuden mielivaltaan, josta surullisen kuuluisa Itävalta-boikotti lapsellisine kättelykieltoineen on ikävän hyvä esimerkki. Ihmettelenpä vain, miksi EU:ssa ei ole lähdetty boikottitoimiin Italiaa vastaan, kun sen oikeistohallitus parlamenttienemmistönsä turvin säätää lakeja, jotka sotivat demokraattisen valtion periaatteita vastaan. (Ed. Elo: Mikäs semmoinen laki on?) Johtuisikohan se maan suuresta koosta? — Ed. Elo, olimme juuri vierailulla siellä.

Euroopan unionin elinten vallanjakoa kaavaillaan myös muutettavaksi. Valitettavasti Saksan johdolla ollaan kaavailemassa komission ja parlamentin vallan lisäämistä neuvoston kustannuksella. Tämä muka turvaisi pienten maiden aseman unionissa. Olen jyrkästi eri mieltä. Mielestäni juuri neuvostossa myös pienillä mailla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja jopa estää niille haitallinen päätös veto-oikeudellaan, edellyttäen tietysti, ettei määräenemmistöpäätöksin päätettävien asioiden määrää lisätä, kuten Suomen hallitus näyttää kuitenkin haluavan. Konventin kaavailema uusi noin 2 000-jäseninen Euroopan kansojen kongressi on käsittämätön esitys, kunhan nyt kansallisten parlamenttien valvonnassa toimiva neuvosto saa pitää nykyisen valtansa tai jospa sitä saataisiin jopa lisättyä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä EU:n laajentumisesta huolimatta kaikilla jäsenmailla tulee olla oikeus omaan komissaariin, ainakin rotaation kautta. Samoin unionin puheenjohtajuus tulee säilyttää kaikissa jäsenmaissa kiertävänä. Emme myöskään hyväksy EU-parlamentin vaalitavan yhtenäistämistä jäsenmaissa, sillä Suomeen ei mielestämme sovi listavaali, jossa puolueet päättävät käytännössä valittavat henkilöt. Unionin vallan laajentuminen yhteisen sosiaali-, vero- ja puolustuspolitiikan alueelle on mielestämme estettävä. Suhtaudumme varauksellisesti myös EU:n laajentumiseen jopa 25 jäsentä käsittäväksi, sillä ruotsalaisen tutkijan Bengt O. Karlssonin mukaan Suomen jäsenmaksut jopa kolmin- tai nelinkertaistuisivat sen takia. (Ed. Elo: Kyllä se on liioittelua!) Se hyvä puoli laajentumisesta ehkä olisi, että EU:lle tulee käymään kuin entiselle akalle, joka söi hiivaa ja halkesi. Eli käsitykseni mukaan ja tietenkin toivoni mukaan EU tulee aikanaan romahtamaan omaan mahdottomuuteensa.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Käytetyissä puheenvuoroissa on tullut esille se, että konventti on itse asiassa laatimassa Euroopan unionille perustuslakia. Tämä on siis perustuslaillinen prosessi, joka koskee meitä suomalaisia yhtä lailla. Eräänä huolenaiheena, joka on ihan vilpittömästi esitetty, on se, että Suomessa ei ole riittävästi aiheesta keskusteltu, ja sen takia on erinomaista, että meillä on nyt tämä ajankohtaiskeskustelu.

Ed. Aho suuren valiokunnan puheenjohtajana esitti sitä, että eduskunta käsittelisi vielä hallituksen selonteon muodossa vuodenvaihteen jälkeen konventtia ja konventin keskusteluja ja sieltä mahdollisesti tulevia esityksiä, ja sitä ovat eräät eduskuntaryhmät myöskin täällä omissa puheenvuoroissaan tukeneet. Pääministeri omassa puheenvuorossaan totesi, että ehkä tarkoituksenmukaisinta olisi käydä selontekopohjainen keskustelu vaalien jälkeen eli uusi eduskunta sen tekisi. Tässä näyttäisi olevan ristiriita. Se on ehkä kuitenkin näennäinen, koska minusta meidän ei pitäisi jumiutua nyt keskusteluun siitä, käymmekö selonteon pohjalta täällä keskustelun vai emme.

Olennaisin seikka on se, että me olemme saaneet juuri kaksi viikkoa sitten rungon täksi uudeksi Euroopan unionin perustuslailliseksi sopimukseksi. Tammikuussa me tulemme konventissa saamaan jo huomattavasti pidemmälle menevän selvityksen siitä, mitä tämä uusi perustuslaki tulee sisällään pitämään, ja olisi kohtuutonta se, että vielä tämä eduskunta ei kävisi kunnollista täysistuntotasoista debattia ja keskustelua näistä aiheista. Tapahtuuko se selonteon muodossa, hallituksen selvityksen muodossa, tiedonannon muodossa vai tämmöisen ajankohtaiskeskustelun muodossa, sitä sopinee varmaan harkita, mutta olennaista on se, että eduskunta paneutuu tähän kysymykseen vielä täysimääräisesti.

Ed. Aho omassa puheenvuorossaan minusta rakensi tarpeetonta ristiriitaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välille kansanvaltaisen päätöksenteon takuina nimenomaan unionin asioissa. Minusta tämä ristiriita on tarpeeton, koska olennaista on nähdä, että me tarvitsemme nimenomaan unionin lainsäädännössä tavallaan kaksi eri keskeistä pilaria. Toisaalta Euroopan parlamentin täysivaltaisena lainsäätäjänä on syytä olla nimenomaan unionilainsäädännössä mukana, toisaalta on ministerineuvosto, joka taas saa mandaattinsa, legitimiteettinsä, päätöksentekoon nimenomaan kansallisten parlamenttien kautta, ja nimenomaan Suomessa noudatettu parlamentaarinen seurantamalli on käyttökelpoinen. Tätä me olemme myöskin olleet omalta osaltamme edesauttamassa konventin piirissä, että tämä suomalainen parlamentaarinen seurantajärjestelmä tulisi muuallakin käytettäväksi. Se vahvistaa legitiimisyyttä, se vahvistaa myöskin osallistumista eurooppalaiseen keskusteluun kansallisella tasolla.

Matti Vanhanen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun arvioni on se, että vaalien jälkeen, ennen kuin hallitus on perustettu ja eduskunta järjestäytynyt, konventtityö on jo edennyt erittäin pitkälle, eli kyllä istuvan eduskunnan pitää pystyä mahdollisimman pitkälle evästämään se työ, joka konventissa tehdään.

Tässä suomalaisessa keskustelussa ehkä päällimmäiseksi on noussut huoli tästä presidentin virasta. Saattaa olla, että se veisi pieniltä jäsenmailta valtaa, mutta yhtä lailla haluaisin kyllä kiinnittää huomiota siihen, että konventin aktiivityössä europarlamentin vallan kasvattaminen on erittäin vahvana tendenssinä käynnissä. Siellä on pyrkimyksenä siirtää komission puheenjohtajan valinta ehkä parlamentille, samoin on pyrkimys tehdä yhteispäätösmenettelystä pääasiallinen lainsäädäntömenettely, mikä faktisesti siirtäisi valtaa neuvostolta parlamentille. On myös vahvat esitykset budjettivallan siirrosta kokonaisuudessaan parlamentin suunnalle. On myös esitetty, että parlamentille pitäisi saada rooli perussopimusten tulevassa muuttamisessa. Kaikki nämä ovat toimenpiteitä, jotka vahvistavat instituutioiden välistä tasapainoa koskevasta keskustelusta huolimatta erityisesti parlamentin asemaa, ja se tapahtuu pääsääntöisesti neuvoston ja sitä kautta kansallisten parlamenttien kustannuksella.

Pienten valtioiden ei ehkä kannata käyttää koko poliittista pääomaansa, sitä ei kovin paljoa ole, vain joidenkin asioiden torjumiseen, vaan täytyy tietysti esittää positiivisia esityksiä, joilla Suomen kaltaisten maiden asema voisi vahvistua. Meillä on selvästi syntymässä lainsäädäntöprosessiin kahden kamarin järjestelmä. Se on jo useimmissa lainsäädäntöasioissa, joissa neuvosto päättää määräenemmistöllä ja päätös tehdään yhteispäätösmenettelyllä parlamentin kanssa; tämä on eräänlainen kahden kamarin lainsäädäntöjärjestelmä. Nyt tässä järjestelmässä parlamentin pitää edustaa väestösuhdetta, mutta sen lisäksi meillä on hieman vino tilanne, kun myös neuvostossa väestösuhde otetaan hyvin voimakkaasti huomioon neuvoston ääntenpainotuksessa.

Minusta ei itse asiassa edes riitä se pitkään vaadittu ajatus, että neuvostossa siirryttäisiin kaksoisenemmistöön, koska siinäkin neuvostonkin puolella olisi väestön määrä paineena. Suomen ja muiden pienten maiden kannattaisi tavoitteeksi asettaa se, että niissä asioissa, joissa lainsäädännössä harjoitetaan yhteispäätösmenettelyä, neuvosto edustaa ääni per valtio -periaatteella valtioita ja parlamentissa tulee väestösuhteet näkyviin. Muissa neuvoston päätöksissä, myös muissa lainsäädäntöasioissa, olisi noudatettava joko nykykäytäntöä tai kaksoisenemmistöä tai yksimielisyyttä niissä asioissa, joissa sitä erityisesti vaaditaan. (Puhemies koputtaa) Minusta tämä vaatimuksen esittäminen olisi myös merkki suurille maille, että kannattaa miettiä tarkemmin, kannattaako edistää siirtymistä puhdaspiirteiseen kahden kamarin lainsäädäntökäytäntöön.

Liisa  Jaakonsaari  /sd:

Arvoisa puhemies! Kotimaa-lehden päätoimittaja Jaakko Elenius kirjoitti viime lehtensä pääkirjoituksessa, että "Euroopan yhdentyminen voidaan jo nyt lukea uuden ajan poliittisen historian onnistuneimpiin suurhankkeisiin", ja tähän voi yhtyä. Kun irlantilaiset äänestivät Nizzan sopimuksen hyväksymisen puolesta, kuten he itse ilmaisivat, viimeinen tiili Berliinin muurista siirrettiin historian romukoppaan. Nyt sitten konventin työssä on kysymys siitä, pystyykö tämä 25 jäsenen Euroopan unioni toimimaan ja käynnistyykö suurten ja pienten valtioiden välinen taistelu, joka täälläkin on ollut esillä.

Konventti on kovassa vedossa, ja varmasti suomalaisedustajat ovat tätä vetoa myös omalta osaltaan edesauttaneet. Nyt on erittäin tärkeää myös se, että eduskunta on instituutiona mukana tässä historiallisessa päätöksenteossa. Pääministeri sanoi, että parlamentarismissa hallitus päättää, antaako se selonteon. Se on totta, mutta parlamentarismissa myös eduskunnalla on oikeus vaatia selontekoa ja oikeus arvioida, milloin me tarvitsemme sen selonteon, ja tässä suhteessa kyllä on totta, että kun konventin veto ja vauhti on niin kova, on tärkeää, että vielä tammikuussa eduskunta instituutiona valiokunnissa myös määrittelee nämä tärkeät linjaukset.

Arvoisa puhemies! Rouva Thatcher, joka aikoinaan verisesti vastusti ja vihasi Euroopan unionia, sanoi näin, että kun olemme torjuneet sosialismin kotimaassa, siis briteissä, niin ei saa sosialismia päästää keittiön kautta eli Euroopan unionin kautta. Voisin käyttää kyllä tätä samaa metaforaa vähän toisin päin, että Euroopan unionin laajentumisen myötä saattaa myös taantumus uhata: naisen aseman suhteen, työelämän oikeuksien suhteen. Sen takia, kun me olemme torjuneet tämän taantumuksen täällä Suomessa, niin se pitää myös torjua niin, että se ei tule keittiön kautta eli tämän laajentumisprosessin kautta. Sen takia tässä pitää olla poliittisesti erittäin valppaana eikä nähdä vaan näitä myönteisiä ja kauniita puolia, mitä liittyy tähän prosessiin.

Esko Helle /vas:

Arvoisa puhemies! Tuen vahvasti sitä mielipidettä, että tämän eduskunnan on tästä asiasta saatava laajasti keskustella ja tehdä halutessaan myös linjauksia.

Mutta, arvoisa puhemies, puutun asiaan, jota tässä ei ole oikeastaan käsitelty. EU:ssa on instituutio, Eurooppa-neuvosto, ja se on mielestäni nykymuodossaan eräs ongelmista, joka vähentää EU:n uskottavuutta. Kuva, jonka kansalaiset saavat tuon niin sanotun huippukokouksen toiminnasta ja sitä kautta koko EU:n toiminnasta, on sellainen, että toiminta on aika sekavaa, ennakoimatonta ja näyttää olevan kähmintään perustuvaa. Se on kuin sirkus. Sillä ei ole useinkaan ollut kunnon asialistaa eikä luonnoksia päätöksiksi. Niinpä joskus on riidelty jopa kuukausia siitä, mitä on päätetty. Esimerkiksi Nizzan kokouksen asiakirjat valmistuivat lähes kolme kuukautta sen jälkeen, kun kokous oli pidetty. Kaiken lisäksi noissa kokouksissa käsitellään useita sellaisia asioita, joiden päätöspaikka olisi muualla. Viittaan esimerkiksi virastojen sijaintipäätöksiin.

Mutta, arvoisa puhemies, kaikkein suurin ongelma on se, että juuri tuon epämääräisyytensä vuoksi huippukokouksien päätöksiin näyttää livahtavan asioita ja linjauksia, jotka loukkaavat esimerkiksi Suomessa eduskunnan päätösvaltaa, eduskunnan linjausoikeutta. Muun muassa Tampereen päätelmissä oli useita tällaisia niin sanottuja terrorismilausekkeita, joihin vedoten nyt on tuotettu erilaisia esityksiä, jotka monessa mielessä ovat hyvin kyseenalaisia meidän oikeusperiaatteittemme mukaan. Samantapainen asia tuli vastikään esiin perustuslakivaliokunnassa, kun käsittelimme rahoitustarkastuslakia.

Toisin sanoen eduskuntamme sivuutetaan eräitä lausumaosia Eurooppa-neuvostossa hyväksyttäessä joko siksi, että niistä ei ole ennakkoon hajuakaan, tai siksi, että ne ovat esillä niin epämääräisessä muodossa, ettei tiedetä, mitä se tarkoittaa. Voi olla niin, että siinä kaoottisessa tilanteessa ei aina huomatakaan tämäntapaisia näkökulmia.

Minusta nykyisen kaltaisesta Eurooppa-neuvostosta tuleekin luopua ja asiat on ryhdyttävä valmistelemaan kunnolla niin, että eduskunnat, parlamentit, kykenevät ottamaan niihin myös kantaa. Pääministerineuvostona sillä olisi oma roolinsa. Nimittäin kaksoisedustajuus tietyissä tilanteissa kadottaa myös vastuun. On nähty, että on esimerkkejä, että pääministerin ja presidentin kilpailutilanne lisää kaaosta ja epämääräisyyttä. (Puhemies koputtaa)

Toivon, että tämänkintapaiset asiat olisivat konventissa esillä, ja tavoittelen omalta osaltani järkevää toimintaa EU:n puitteissa.

Esko Aho  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä sanat olisin halunnut kohdistaa pääministerille, joka nyt ei kuitenkaan ole salissa, jotta hän ymmärtäisi, mistä tässä selontekovaatimuksessa tai -toiveessa on kysymys: nimenomaan siitä, että eduskunta tarvitsee vuorovaikutusta hallituksen kanssa voidakseen muodostaa niitä kantoja, joita täällä on kaivattu. Uskon ja ymmärrän, että tästä vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys tässä talossa. Ongelmaa voitaisiin yrittää ratkaista selvityksillä, mutta luulen ja olettaisin, että itse kokonaisuus on sillä tavalla laaja ja siellä on paljon keskenään sidoksissa olevia asioita, että selonteko on ilman muuta parempi menettelytapa.

Ed. Kiljuselle toteaisin, että en suinkaan tarkoita, että parlamentti pitäisi lakkauttaa. Puheenvuoroni oli lähinnä vastaus niille, sanotaan nimeltäkin, ministeri Itälälle, joka puhui siitä, että on vain yksi kansanvaltainen elin ja se on Euroopan parlamentti. Se ei ole totta, vaan eduskunnan ja muiden kansallisten parlamenttien kautta tapahtuva valvonta on tärkeää ja siitä pitää pitää huolta. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi vielä päätöksenteosta: Jos jätämme asiat seuraavalle eduskunnalle, me samalla myös jätämme käyttämättä mahdollisuuden käyttää valtaa. (Puhemies koputtaa) Tässä suhteessa tilanne on hyvin selkeä.

Ben Zyskowicz  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä keskustelussa ainakin edustajat Brax ja Kiljunen ovat kannattaneet Euroopan parlamentin aseman vahvistamista tässä yhteydessä. Mielestäni tällaisiin vaatimuksiin ja näkemyksiin tulee suhtautua torjuvasti.

Kuten ed. Vanhanen täällä hyvin selosti, konventissa eräs agenda on selvä ja se on kaikkien Euroopan unionin parlamenttia edustavien edustajien agenda Euroopan unionin parlamentin aseman vahvistamisesta. Itse olen sitä mieltä, että koko parlamentin perustaminen, unionin suorilla vaaleilla valitun parlamentin perustaminen, oli virhe, joka vain hämärtää unionin roolia tai luonnetta itsenäisten valtioiden välisenä yhteisönä. On ihan selvää, että tästä virheestä ei enää päästä eroon, mutta ei ainakaan tulisi parlamentin asemaa enää vahvistaa.

Se, mikä konventissa aivan oikein on ollut esillä, on kansallisten parlamenttien aseman vahvistaminen toissijaisuusperiaatteen valvonnassa. Pitää päästä tilanteeseen, jossa unioni todellakin keskittyy vain niihin asioihin, jotka luontevasti unionille kuuluvat, (Puhemies koputtaa) ja hoitaa ne asiat hyvin.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mitä tulee tähän keskusteluun, tuntuu siltä, että vieläkin me käymme tätä ehkä liian abstraktilla tasolla, jotta Suomen kansalaiset voisivat tätä oikein kunnolla seurata. Nimittäin tilastot tai ainakin eräät tilastot osoittavat sitä, että suomalaiset käyvät kaikkein vähiten EU-keskustelua. Toivottavasti tämä keskustelu eduskunnassa nyt antaa pontta myös suomalaisille, vähän sitä ruisleipää, josta keskustelua voidaan saada aikaan.

Mitä tulee näihin varsinaisiin asioihin, ihmettelen kyllä ed. Helteen näkemystä, kun hän muuten erinomaisessa puheenvuorossaan otti esille meidän kaksoisedustuksemme. (Ed. Helle: En puhunut meidän edustuksestamme!) Suomessa on kuitenkin totuttu siihen, että presidentti ja pääministeri voivat molemmat osallistua Euroopan neuvoston kokouksiin. Olen itse täällä puhunut monesti sen puolesta, että Ranska on esimerkiksi vuosikymmenet käyttänyt tätä järjestelmää menestyksellisesti. Minkä takia ed. Helle nyt haluaa edelleen puuttua tähän asiaan, joka minun mielestäni Suomessa on ratkaistu (Puhemies koputtaa) erinomaisella tavalla pääministerin ja presidentin kesken?

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän selontekoon, minkä takia itse pidän tärkeänä sitä, että tämä eduskunta saa vielä linjata asioita, vaikka tietenkin asiat ratkaistaan lopullisesti hvk:ssa, johtuu juuri siitä, kun me tiedämme, että konventissa on niin vahva pyrkimys yhteen loppuratkaisuun. Jos ajatellaan, että siellä päädytään yhteen esitykseen, on niin itsestäänselvää, että sillä on niin vahva ja laaja tuki, että hvk:ssa on aika vaikea lähteä tekemään isoja muutoksia. Tämä on se tärkeä asia. Totta kai täytyy jättää siihen neuvotteluvaraa, eihän eduskunta voi sillä tavalla naulata asioita kiinni, ettei neuvotteluvaraa jää. Täytyyhän sitä jäädä, mutta kyllä kansallisten linjausten täytyy olla tiedossa.

Sitten hieman ihmettelen kyllä sitä, että täällä unohdetaan niin helposti se, että Suomi, Tanska ja eräät muut maat ovat niitä harvoja maita, joissa kansalliset parlamentit todella voivat valvoa. Minä en näkisi tätä vastakkaisena sille, että yhteispäätösmenettelyä voidaan lisätä myös (Puhemies koputtaa) Euroopan parlamentin osalta, koska siinä neuvosto on aina vahvoilla sovittelukomiteassa.

Mirja  Ryynänen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczilta on ihan pakko kysyä, mikähän tässä asiassa lopulta on kokoomuksen linja. Teidän puheenjohtajanne Ville Itälä on hyvin selkeästi linjannut, että ainoastaan Euroopan parlamentti voi edustaa kansanvaltaa EU:n päätöksenteossa. Tämä on suora lainaus hänen puheestaan Epp:n puoluekokouksen avajaisissa. Kyllähän tässä selvästi aliarvioidaan kansallisten parlamenttien merkitystä ja vaikutusmahdollisuuksia. Kansallisten parlamenttien asema on yksi keskeinen kohta koko konventissa. Ed. Zyskowicz on edustanut johdonmukaisesti myöskin ulkoasiainvaliokunnassa toisenlaista linjaa, ja se on kuulunut monissa muissa äänenpainoissa täällä.

Koko demokraattinen ulottuvuus tarvitsee vahvistusta Euroopan unionissa. Ei tässä ole kyse ristiriidasta, ed. Kiljunen, vaan yhteistyöstä. Molemmilla parlamenteilla on tehtävänsä, mutta minusta on hyvin vaarallista edetä siihen suuntana, mikä nyt on konventissa vahva suunta, että Euroopan parlamentin valtaa ollaan hyvin selvästi kasvattamassa.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta, että mielestäni tuo ehdotus, joka on jaettu, on paremminkin perustuslaillinen sopimus eikä perustuslaki.

Mitä sitten tulee näihin muutoksiin, niin sanoisin kyllä, mitä konventtiin tulee, niin siellä on suurisuuntaisia suunnitelmia. Muistan edellisen hvk:n, kuinka sielläkin puhuttiin kaiken maailman ehdotuksista ja oltiin visionäärisiä. Sitten kun menimme Nizzaan, mitä Nizzassa tapahtui? Äänestyspäätökset tulivat vaikeammiksi, ja suurin muutos oli se, että kauppapolitiikassa komissio sai vähän suuremmat valtuudet neuvotella palveluista. Siinä olivat ne suuret muutokset, mihin Nizzassa päädyttiin. Sanon kyllä tältä osin, että aika vaikea on päästä yhteiseen lopputulokseen, konventissa näkemykset ovat niin erilaisia, ja kun pääsemme sitten hallitustenväliseen konferenssiin, muutokset ovat hyvin pieniä.

Kun ed. Kiljunen ehdottaa Giscard d’Estaingille pelkästään sitä, että siirretään Euroopan parlamentin toiminnot pois Strassburgista ja keskitetään ne Brysseliin, niin saatte varmasti totaalisen kriisin siellä konventissa ettekä pääse yhtään mistään yhteisymmärrykseen. Mielestäni tässä suhteessa pitää olla realistinen, mitä voidaan saavuttaa.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minuakin vähän jäi askarruttamaan ed. Zyskowiczin kova, etten sanoisi, tiukka kanta. Juuri nyt, kun unioni on voimakkaassa liikkeessä, juna kulkee perin kovaa, en näe kovin viisaana viestittää kovin ehdottomia kantoja Suomen parlamentista yleensä, kuten en Suomesta erityisesti ollenkaan.

Ed. Elo puhui kaksoisedustuksesta. Minusta kaksoisedustusta pitää kyllä voida tarkastella vähän laajemmassa perspektiivissä, kun unioni laajenee, kun tulee 25 maata mukaan. Jos me silloin operoimme kaksoisedustuksella yhden maan yhteydessä, saatikka useamman maan yhteydessä, voi olla, että joudumme pulmiin, jotka pikemminkin vievät meidän sananvaltaamme kuin sitä tuovat.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lyhyt aika ei riitä näkemykseni kunnolliseen perustelemiseen, mutta totean, että oleellista mielestäni on se, että Euroopan unioni tänä päivänä on ja se myös jatkossa on itsenäisten jäsenvaltioiden muodostama yhteisö. Itsenäiset jäsenvaltiot ja niiden kansat edustautuvat omien parlamenttiensa ja niiden luottamusta nauttivien hallitusten kautta, jotka kohtaavat neuvostossa ja tekevät siellä unionin lainsäädäntöä.

Se, että on olemassa suorilla vaaleilla valittu parlamentti, joka edustaa Euroopan kansaa, jota ei ole olemassakaan, mielestäni vain hämärtää unionin luonnetta itsenäisten jäsenvaltioiden muodostamana yhteisönä. On aivan selvää, että tästä parlamentista ei päästä eroon. Halusin vain sanoa sen, että sen perustaminen oli mielestäni virhe. Tämän halusin sanoa tasapainottaakseni tai torjuakseni niitä näkemyksiä, jotka ovat erittäin vahvoina konventissa ja joissa vaaditaan unionin parlamentin aseman vahvistamista entistä lähemmäksi tavallista täysin toimivaltuuksin varustettua parlamenttia.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowiczin pitää kyllä ensimmäiseksi ehdottaa sitten, että kokoomuksen europarlamentaarikot eroavat europarlamentin konservatiiviryhmästä, jonka näkemykset ovat juuri niitä, mitä ed. Zyskowicz täällä kuvaili. Siellä ovat myös suomalaiset kokoomuslaiset mepit mukana.

Mielestäni ed. Zyskowicz oli oikeassa, kun väitti minun kannattavan muun muassa europarlamentin vallan kasvattamista. Se yhdessä niiden kaikkien esitysten kanssa, joita esitin kansallisten parlamenttien vallan kasvattamisesta, on vastapainona nykyiselle järjestelmälle, jossa ministerineuvostossa tosiasiassa päätökset tekevät virkamiehet, komiteologia, suurten maiden keskinäinen kaikelta julkisuudelta piilossa tapahtuva yhteispäätöksentekomenettely, josta me saamme lukea jälkikäteen silloin tällöin lehdistä, sekä täysin vaalien, kaikkien vaalien, ulottumattomissa oleva päätöksenteko ylipäätänsä. Tarvitaan sekä europarlamentin (Puhemies koputtaa) että kansallisten parlamenttien vallan kasvattamista.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Juuri sen takia, mitä ed. Brax ja jotkut muut ovat kuvailleet, on erittäin tärkeätä, että kansallisella parlamentilla Suomessa on voimakas vaikutusvalta näissä asioissa, voimakas vaikutusvalta kaikissa EU-asioissa. Ei pidä olla niin vauhtisokea, että me kuvittelemme, että siirtämällä valtaa vielä jonnekin muualle tämä tilanne parantuisi, koska me tiedämme, että meillä on paljon omia ongelmia, jotka on täällä hoitamatta. Ei voi ajatella niin, että yritämme ratkaista ne sitten siirtämällä ne jonnekin muualle.

Mutta muun muassa edustajien käymään keskusteluun tästä selonteon tarpeesta näkisin kyllä niin, että tämän eduskunnan on tämä keskustelu vielä käytävä. Hallitukselta on syytä tulla kattava kokonaisselvitys tästä asiasta. Olemme olleet Moran kivillä ja monessa muussakin paikassa tietysti historiamme aikana, mutta nyt on vauhti sen verran kova ja tietoa tarvittaisiin sillä tavalla täsmällisesti, että tätä ei voida seuraavien eduskuntavaalien jälkeen jättää. Silloin juna on varmaankin jo mennyt tässä asiassa.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on tärkeä asia ja keskustelu on tärkeätä. Kuten huomataan, niin ei ole nyt oikein selvillä, kuka edustaa EU-parlamentissa puolueitten linjaa ja minkälaista linjaa edustetaan sitten täällä. Valitettavaa minusta on nyt myös se, että tästä selonteosta on tullut jonkin tyyppinen ongelma sen takia, että kuulemani mukaan pääministerille ei ollut kerrottu tästä, että tämän tyyppistä ideaa täällä eduskunnassa ollaan kehittelemässä. Avoimeen keskusteluun ja asioitten avoimeen valmisteluun liittyisi myös, suuren valiokunnan puheenjohtaja Esko Aho, se että kerrotaan sitten myös hallitukselle, mitä ollaan tässä suunnitelmassa. (Ed. Helle: Ei se ollut Ahon syy! — Olkoon kenen tahansa. (Ed. Elo: Aho kertoi!) — Okei. (Puhemies koputtaa) — Mutta minusta tästä nyt pitää kuitenkin sopia, millä tavoin eduskunta saa tätä tietoa, koska on täysin selvää, että tämä eduskunta tämän tiedon tarvitsee. Jos eduskunta haluaa, eduskunnan pitää se myös saada, koska eduskunta on kuitenkin se, jonka luottamusta hallituksen pitää nauttia.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys parlamentin vallan kasvattamisesta on tärkeä, ja ennen kaikkea sen takia, että Suomen parlamentin kanta asiaan tulisi selväksi, ehdottaisin, että ed. Zyskowicz kävisi nyt keskustelua ministeri Itälän kanssa, koska näyttää aivan ilmeiseltä, että teillä on jyrkästi toisista poikkeavat kannat.

Toisekseen tästä eduskunnan käsittelystä: Mehän olemme, Suomen eduskunta, hyvin laajasti mainostaneet ja esittäneet tätä meidän malliamme muillekin maille, jossa siis unionin asiat käsitellään sillä tavalla, että hallitus tekee eduskunnalle esityksiä, jotka eduskunta sitten käsittelee suuren valiokunnan ja koko salin kautta. Nyt kun kysymys on konventista, joka tosiasiallisesti on muodostunut ja muodostumassa päätöksentekoelimeksi, olisi tietysti aika paradoksaalista, että tässä tärkeässä unionikysymyksessä itse emme noudattaisi sitä ohjetta, minkä olemme muillekin antaneet, eli tämä käsittelyjärjestys (Puhemies koputtaa) olisi tällainen, että hallitus antaa esityksen ja eduskunta sitten sen pohjalta käsittelee (Puhemies koputtaa) ja linjaa Suomen kannan.

Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy muistaa se, että Laekenin valtuutus on sillä tavalla löysä ja väljä, että konventti sitä tulkitessaan näki, että me voimme toimia näin kuin me toimimme ja meille syntyy siellä konsensus eli suuri yksimielisyys siitä, että pyrimme yksimieliseen lopputulokseen. Se, miten lopussa käy, sitähän ei tiedä. Se, mikä meitä tähän innoitti, oli se bordelli, mikä oli Nizzassa tämän päätöksenteon suhteen, (Ed. Zyskowicz: Mikä bordelli siellä oli?) eli ei haluttu sellaista lopputulemaa kuin Nizzan päätöksenteko oli. Haluttiin selkeästi prosessi, josta syntyy yhdenmielinen lopputulema.

Pidän myöskin tärkeänä selonteon antamista siitä syystä, että se on avoin menettelytapa, jossa parlamentti ottaa kantaa. Koska me toimimme siellä eduskunnan edustajina, meillä tulisi olla myöskin parlamentilta vahva näkemys näihin asioihin. Ainoa, mikä tässä on, on se, että täytyisi nyt selkeästi ja nopeasti syntyä päätös, että se saataisiin. Selontekomenettely sinällään on aika raskas. Täytyisi tietysti ehkä harkita ajan puutteen vuoksi jotain muuta.

Sitten kansallisten parlamenttien suhteen Suomessa tämä omien ministereitten valtuuttaminen on selkeä, mutta me emme voi pakottaa (Puhemies koputtaa) muita valtioita adaptoimaan meidän menettelyjämme, (Puhemies koputtaa) koska heillä on myöskin kansallinen itsenäisyys toimia niin kuin toimivat. Ranskalainen tapa toimia (Puhemies koputtaa) on totisesti toisenlainen kuin suomalainen.

Esko Aho /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan vielä ed. Skinnarille tästä, miten tämä selontekoajatus syntyi ja miten se kehittyi. Se oikeastaan lähti liikkeelle eilisestä keskustelusta ed. Jaakonsaaren johtamassa koordinaatioryhmässä, jossa kerroin, miten näin tämän tilanteen suuren valiokunnan näkökulmasta. Siinä kehkeytyi ajatus siitä, että selontekomenettely olisi hyvä. Tänään myöskin selostin suurelle valiokunnalle ennen tätä puhetta. En tietenkään hallitukseen päin ollut yhteydessä, mutta minusta tässä nyt ei suurta arvovaltakysymystä voi syntyä. Eduskunta valvoo itse mahdollisuutensa toimia tässä asiassa. Minusta on vastuutonta meidän kannaltamme, jos me annamme nyt asian mennä ja sitten jälkikäteen kysytään, miksi emme puuttuneet asioihin silloin, kun itse ratkaisut syntyvät. Ne tehdään nyt, ja me emme sille mahda mitään.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta on myös välttämätöntä, että eduskunta, ja vielä tämä eduskunta, saa selonteon, jonka pohjalta voi käydä sekä lähetekeskustelun että valiokuntakäsittelyn ja sen jälkeen palautekeskustelun normaalin selonteon tapaan. Siinä muotoutuvat sitten käsittelyn aikana ne kannat, jotka ovat jo otettavissa koskien tätä käynnissä olevaa konventtia, joka sinällään on muuttanut olennaisesti luonnettaan, kuten täällä ed. Esko Ahon puheenvuorossa kävi selvästi ilmi.

Laajentuva unioni on saatava keskittymään tärkeisiin ja kansalaisten ja jäsenmaiden kannalta keskeisiin kysymyksiin. Mielestäni kaikessa toiminnassa on lisättävä avoimuutta, josta edellä on hyvin puhuttu. Päätöksentekoa on tarpeen yksinkertaistaa. Se on pidettävä mahdollisimman lähellä niitä kansalaisia, niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat. Näistä perusperiaatteista ei mielestäni pidä tinkiä. On tietysti tärkeää, että unionia kehitetään itsenäisten jäsenvaltioiden liittona, kuten täällä on jo tullut myös hyvin esille. Tärkeää on huolehtia turvallisuudesta. Lisääntyvä kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi, niiden torjunta, se on tärkeää unionin yhteistä työtä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen on kyettävä kaikissa vaiheissa valvomaan etunsa. Meille on tärkeää, että kansallinen maatalouspolitiikka ja maatalous monimuotoisena kyetään Suomessa säilyttämään ja turvaamaan näin meidän elintarviketaloutemme jatkossakin, myös laajentumisen jälkeen. Meillä on edellytykset myös oltava itäisen ja pohjoisen Suomen osalta korkeimpaan EU-tukeen. Ne pysyvät haitat, jotka johtuvat harvasta asutuksesta, pitkistä välimatkoista, korkeista kustannuksista ja myös epäsuotuisasta ilmastosta, on kyettävä jatkossakin ottamaan huomioon. On muistettava, että Suomella on jatkossakin EU:n pisin ulkoraja laajentumisenkin jälkeen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni näihin kysymyksiin ja myös EU:n toimielinten valtasuhteisiin on eduskunnan kyettävä linjaamaan omat ratkaisunsa, omat päätöksensä vielä tässä eduskunnassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! EU on Suomelle tärkeä väline ja yhteistyökumppani pyrittäessä torjumaan kaikkia muita kuin sotilaallisia uhkia. EU:n puitteissa voidaan kehittää välttämätöntä kansainvälistä yhteistyötä. Sen avulla voidaan kehittää lainsäädäntöä, luoda yhteistyöverkkoja ja parantaa valmiuksia niin teknisesti kuin henkilöresurssienkin osalta. Baltian maiden liittyminen EU:hun lisää näitä etuja.

EU:n tulevaisuutta suunnittelevan konventin puheenjohtajiston lokakuussa 2002 päivättyyn luonnokseen perussopimukseksi Euroopan perustuslaista sisältyy yhteinen puolustuspolitiikka artikloissa 13 ja 30. Yhteisen puolustuksen sisällyttäminen sopimukseen ei vastaa Suomen edustajien tavoitteita konventissa. Kysymys jäänee ratkaistavaksi sopimusluonnosta käsittelevässä hvk:ssa. Tehdyn ehdotuksen tarkemmasta sisällöstä ei toistaiseksi näy olevan tietoa.

Uusi uhka, jota täällä ei ole mainittu ja joka vaatinee kansainvälisiä toimia, lienee tietoliikenteen turvaaminen terrorilta, hakkereilta ja muilta häiriöiltä. Nyky-yhteiskunta on hyvin riippuvainen tietoliikenteen häiriöttömästä sujumisesta. Vastaavasti se on myös tässä suhteessa haavoittuvainen. Paitsi valtionsisäisesti torjuntatyötä on tehtävä myös yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sanoisin, että kyllä Suomen äänen pitää kuulua tulevaisuustyössä, se on ihan selvä asia, ja Suomen kannankin pitäisi vähitellen profiloitua tässä asiassa. Sen takia kyllä kannatan, että tämmöinen selonteko tehdään. Jos se on liian raskas prosessina, ehkä jokin selvitys tai muu vastaava on se keino, mutta toivon, että viimeistään vuoden alussa eduskunta pääsee keskustelemaan uudelleen tästä tärkeästä ja laajasta asiasta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tarkoitukseni on lähinnä puhua pienten maitten vaikutusmahdollisuuksista, sellaisista kuin Suomen, mutta haluan kuitenkin aivan lyhyesti reagoida siihen, mitä edustajat Kekkonen ja Helle totesivat kaksoisedustuksesta. Minulla on käsissäni Valery Giscard d’Estaingin, konventin puheenjohtajan, ranskankielinen lause, jossa hän toteaa: "Ce sont les français qui sont à l’origine du processus d’integration." Juuri ranskalaiset ovat integraation ytimessä. Ranskalaiset ovat perustaneet kaksoisedustuksen, enkä, edustajat Kekkonen ja Helle, kovin helposti usko, että ranskalaiset tulevat tätä käytäntöä muuttamaan. Ranskalaisten mielestä he ovat perustaneet EU:n, ja niin kuin hän sanoo seuraavassa lauseessa, saksalaiset ovat liittyneet myöhemmin EU:hun. Miettikää nyt, koska me suomalaiset olemme liittyneet tähän ja mikä meidän roolimme ehkä Ranskan Valery Giscard d’Estaingin mielestä on. Haluaisin kuitenkin todeta tämän.

Ed. Kekkonen on varmasti siinä oikeassa, että kun tulee uusia maita, siellä on presidenttejä ja pääministereitä ja se lisää tietysti joukkokokouksen luonnetta, mutta totean, että aikamoisia joukkokokouksia jo tähän asti huippukokoukset ovat olleet.

Mitä pienten maitten edustukseen tulee, siitähän on ollut keskustelua, miten pienet maat parhaiten näissä instituutioissa hoitavat oman etunsa. Suomessa on tullut se käsitys, että komissio olisi nimenomaan se, jota olisi pienten maiden etujen mukaista vahvistaa. On aika erikoista, että esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on tultu aivan toisenlaiseen tulokseen. Ruotsissa ja Tanskassa on tultu tulokseen, jonka mukaan ministerineuvostojen asemaa pitäisi vahvistaa, jotta pienet maat voisivat vahvistaa yhteistyötään.

Olkoon niin tai näin, mutta joka tapauksessa näen aikamoisen tärkeänä sen, että nyt yhdeksän uutta pientä ja keskisuurta eurooppalaista maata on liittymässä Euroopan unioniin, ja pitäisin luonnollisena, että Suomi, Ruotsi ja Tanska erityisesti Baltian tulevien EU-maitten kanssa tiivistäisivät yhteistyötään ja täten voisimme puolustaa pienten maitten etua nykyistä paremmin. Mutta samanaikaisesti, puhemies, totean kyllä, että me emme voi estää sitä, että Ranska ja Saksa, jotka ovat jo vuosikymmeniä harrastaneet tätä yhteistyötä, edelleen kehittävät sitä. Heillä on sata työryhmää, joka valmistelee näitä, mutta se ei tarkoita sitä, ettemme me pienet maat voisi lisätä yhteistyötä, ja minä vaadin sitä, että Suomi lisää yhteistyötä nimenomaan pienten maitten kanssa. Meillä on ollut vähän se uskomus, että Saksan vanavedessä me parhaiten pärjäämme. Minusta tuntuu, että tällä hetkellä me alamme uskoa, että Saksa on sittenkin kiinnostunut enemmän Ranskasta kuin pienestä Suomesta.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Tyydyn käyttämään pelkkää suomen kieltä, koska en ole niin taitava ranskan ääntäjä kuin ed. Elo on. Samalla pahoittelen sitä, että pääministeri Lipponen on joutunut poistumaan salista. Ymmärrän sen kyllä hyvin, kun vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä lähes puolet äänesti epäluottamuslausetta hallitukselle ja puolueella on kuitenkin kaksi ministeriä hallituksessa.

Edustajat Brax ja Jääskeläinen viittasivat siihen, että suuret maat tekevät kulissien takana päätöksiä, joille pienet maat eivät voi mitään. Todennäköisesti tämä päätöksenteko tällä tavalla tulee lisääntymään Euroopan unionissa, koska mukaan tulee nyt monia pieniä maita. Hyvin todennäköistä on, että saattaa olla niin, että EU:n sisällä pelataan USA-kortilla vähän samalla tavalla kuin joskus Suomessa pelattiin Moskovan-kortilla, eli osa suurista EU-maista haluaisi työntää USA:ta pois Euroopasta, osa taas haluaisi pitää USA:n taloudellisista ja sotilaallisista syistä mukana Euroopan kehityksessä ja tietynlaisena sateenvarjona. Tämäkin keskustelu olisi hyvä jatkossa ottaa esille. Minun asiantuntemukseni ei tähän aivan riitä, mutta haluan tämän kysymyksen nostaa esille.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Hallinto ei ole koskaan itsetarkoitus. Hallinto pitää järjestää hyvin ja tehokkaasti, jotta kansalaisten todellisiin ongelmiin kansallisvaltioiden ja Euroopan kohdalla päästään käsiksi: työttömyyden torjuntaan, syrjäytymisen ehkäisyyn jne. Ne ovat ne perimmäiset kysymykset, miksi hallintoa tulee kehittää, jotta tavallisella kansalaisella arkielämä sujuisi paremmin ja Eurooppa selviytyisi niistä suurista haasteista, joita meillä on edessä.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Rouva puhemies! Kaikki ne, jotka ovat huolella kuunnelleet tähänastista keskustelua, itse asiassa ensimmäistä keskustelua konventin tästä niin sanotusta luurankoesityksestä, voivat tehdä sen johtopäätöksen, että eduskunnassa ryhmien välillä on eroja monissa keskeisissä asioissa, mutta yllättävintä ehkä on se, että myöskin ryhmien sisällä on merkittäviä eroja, ei vähiten kokoomuksessa, mutta myöskin joissakin muissa puolueissa.

Pidän valitettavana kyllä sitä, että pääministeri Lipponen ei ole katsonut arvolliseksi olla tässä keskustelussa mukana, kun ... (Ed. Jaakonsaari: Hän kuunteli kaikki ryhmäpuheenvuorot!) — Mutta se ei riitä, ei missään tapauksessa riitä. — Tämä on niin iso asia, että kyllä olisi olettanut, että pääministeri on mukana, varsinkin kun esimerkiksi, ed. Kekkonen, tässä keskustelussa on tullut aika laajalti esille se, että eduskunta haluaa laidasta laitaan selontekoa, ja pääministeri näytti olevan vähän toista mieltä. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Nyt ainakin on toivottavaa, että pääministeri ei tee tästä mitään arvovaltakysymystä vaan todella hallitus alkaa valmistella selontekoa niin, että pysymme täällä eduskunnassa myöskin konventin aikataulussa mukana.

Suomihan on tähän mennessä osoittanut toiminnallaan aika hyvin sen, että unionin jäsenyys on (Hälinää — Puhemies koputtaa) oikea tie. Olemme unionin jäsenyyden kautta muuttaneet toimintakulttuuriamme, erityisesti hallinnon ja päätöksenteon kulttuuria. Mutta unionin lainsäädännöllä on ollut ja on edelleenkin hyvin merkittävä vaikutus kansalaisten elämään.

Tässä keskustelussa on tullut esille monia meille tärkeitä asioita, mutta esimerkiksi läheisyysperiaatetta voisimme Suomessa myöskin käsitellä siitä näkökulmasta, mitä me voisimme itse tehdä myös täällä omassa maassamme hallinnon kehittämiseksi. Edelleen ihmettelen sitä, että emme tässä aluekehityslainsäädännössä ole päässeet sille tasolle, jolle monet muut maat ovat jo aikoja sitten luoneet hallinnon. Suomella on varmasti tekemistä.

On aivan välttämätöntä, puhemies, että eduskunta alkaa nyt nopeasti pyrkiä yhteen kannanmäärittelyyn siitä paperista, jota seuraavaa hvk:ta varten nyt konventissa valmistellaan. Tässä keskustelussa on hyvä asia se, että tämä prosessi, millä tavalla se tapahtuu, on nyt muotoutumassa.

On tietenkin myös hyvä asia se, että olemme monista asioista samaa mieltä. Annan pääministeri Lipposelle täyden tuen siinä, kun hän on useasti korostanut sitä, että unionin rakenteita pitää yksinkertaistaa, tehostaa, tasa-arvoistaa ja ottaa huomioon globaali kehitys. Siitäkin olen hänen kanssaan yhtä mieltä, ettei EU tarvitse presidenttiä eikä kansojen kongressia, ei myöskään tarvitse mitään nimenmuutosta. Mutta paljon on vielä auki olevia asioita, esimerkiksi, mikä on ministerineuvoston (Puhemies koputtaa) ja komission suhde ja millä tavalla puolustusta kehitetään. On hyvä, että täällä (Puhemies koputtaa) aika monet ovat todenneet, ettei Suomen tarvitse liittyä mahdolliseen tulevaan yhteiseen puolustukseen.

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu varsin paljon päätöksentekojärjestelmästä ja eri päätöksentekijöiden valtasuhteista. Oma mielipiteeni on se, että tulevaisuudessa Euroopan unionin perusteltavuus ja oikeastaan se arvo, mikä unionilla voidaan mitata olevan, perustuu siihen, kuinka hyvin unioni toimii niissä kysymyksissä, joissa kansallinen parlamentti ja kansallinen päätöksenteko on yksistään voimaton. Tällöin oleellista on vahvistaa Euroopan unionin yhteisöllisyyttä.

Täällä on varmasti niin kokoomuksen sisällä kuin monien muidenkin puolueiden sisällä monenlaista ilmaa, kädenvääntöä siitä, mikä on yhteisöllisyyden ja hallitustenvälisen päätöksenteon oikea suhde. Itse kuulun siihen ryhmään, joka kannattaa vahvempaa yhteisöllisyyttä. Kun täällä puhuttiin Euroopan parlamentin roolista, mikäli olemme valmiita vahvistamaan unionin yhteisöllisyyttä ja yhteistä päätöksentekoa, Euroopan parlamentti on hyvin oleellinen osa demokraattista, kansanvaltaista päätöksentekoa. Vahvistamalla yhteisöllisyyttä meidän on otettava kantaa sen päätöksenteon kansanvaltaisuuden ja virkavaltaisuuden puolesta, ja Euroopan parlamentti on hyvin oleellinen osa tätä.

Suomessahan, niin kuin täällä on todettu, erittäin hyvin, ehkä paremmin kuin muualla, toimii Suomen parlamentin ja suomalaisten ihmisten suora vaikutusvalta hallituksen EU-politiikkaan. Tämä on esimerkinomainen ratkaisu Suomessa, mutta sen lisäksi, mitä enemmän meillä on yhteisöllisyyttä unionin päätöksenteossa, me tarvitsemme myös Euroopan parlamentille vahvempaa roolia.

Oma näkemykseni samoin kuin kokoomuksen puoluekokouksessa hyväksytyn Eurooppa-poliittisen linjauksen näkemys on se, että yhteisöllisyys on yksi keskeinen elementti, mutta se ei tarkoita sitä, että EU:ssa pitää päättää useammasta asiasta tai että päätöksenteon piiriin kuuluvien asioitten määrä olisi laajempi, vaan pikemminkin niin, että vähemmän mutta parempaa.

Sisäasiainministeri  Ville  Itälä

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen otti asian aivan oikein esille. Olen puhunut siitä, miten pienten maiden asema voidaan taata parhaiten. Se on Suomen kannalta ratkaisevaa, ja se on yhteisöllisyys, vahva komissio. Kun meillä on parlamentti, parlamentin asema jatkossakin täytyy turvata. Nämä ovat ne ratkaisut, joilla me pääsemme eteenpäin.

Kimmo Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että Euroopan unionin lainsäädäntövalta on sekavaa ja hämärää. Mutta, ed. Zyskowicz, se ei ole sekavaa ja hämärää siksi, että Euroopan parlamentilla on valtaa, vaan siksi, että sillä ei ole riittävästi valtaa. On erikoista, että meillä on olemassa parlamentti, joka todellisuudessa ei ole parlamentti, joka todellisuudessa ei ole täysivaltainen lainsäädäntöelin unionin asioissa, eikä sillä ole myöskään budjettivaltaa. Olennaisin lainsäädäntöelin unionissa on ministerineuvosto, ja neuvosto tekee lainsäädäntövaltaa primäärisesti toimeenpanovallan mandaatilla ja nimenomaan vielä pahimmassa tapauksessa virkamiesten toimesta suljettujen ovien takana. Tässä on meillä suurin ongelma tällä hetkellä Euroopan unionin lainsäädännön osalta, ja siihen nimenomaan konventti on nyt keskittänyt huomionsa, että toisaalta Euroopan parlamentille tulee antaa täysivaltainen lainsäädäntövallan käyttö ja toisaalta neuvoston lainsäädäntövallan käytön tulee tapahtua avoimin ovin ja mieluiten selkeästi myöskin kansallisten parlamenttien valvonnan alla. Tässä tulee järkevä lainsäädäntövalta, joka on selkeä ja kansalaisille ymmärrettävä. Nykyisin se (Puhemies koputtaa) on hämärä ja jää hämäräksi, jos ed. Zyskowiczin linjaa ajetaan eteenpäin.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myöskin konventin puitteissa ja konventin sisällä vallan tasapainon säilyttämisestä. Valta ei voi olla kuin Nasdaqin indeksi, että kun me annamme sitä Ep:lle ja annamme sitä komissiolle, annamme sitä kansallisille parlamenteille, sitä vain jostakin ammennetaan tyhjästä lisää, vaan kun joku saa, se on joltakin pois. Näin ainakin minun matematiikkani toimii Elon laskuopin mukaan. Silloin jos me annamme sitä lisää Ep:lle, se tarkoittaa silloin, että se on pois komissiolta, se on pois neuvostolta, se on pois kansallisilta parlamenteilta. Tämä on se, mistä me käymme konventin sisällä keskustelua, enkä ole niinkään varma, ainakin se Epp-ryhmä, jonka tilaisuuteen minä eilen illalla viimeksi olin osallistumassa, piti hyvin tärkeänä vallan tasapainon säilyttämistä. Juhlapuheet ovat juhlapuheita ja puheet jossakin. Se, mikä on konventin lopputulos, on oleellinen. (Puhemies koputtaa) Siihen me tarvitsemme myöskin välineitä tästä parlamentista.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Itälä, miksi komissio on tärkeä pienten maiden kannalta? Sen tärkeys perustuu siihen, että se on riippumaton suurista maista, riippumaton Saksa—Ranska-akselin tekemistä sopimuksista jne. Mutta se, mitä te ehdotitte, tätä linkkiä, joka vahvistaisi parlamentin ja komission suhdetta ja alistaisi komission parlamentin valtaan, tarkoittaa, että juuri tämä riippumattomuus, joka on pienten valtioiden etu, siinä häviäisi. Minusta, ministeri Itälä, teidän logiikkanne ei oikein toimi.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Puutun varapääministeri Itälän puheenvuoroon, joka oli täysin sen vastainen, mitä itse esitin. En minä usko henkilökohtaisesti ainakaan siihen, että yhteisöllisyys eli komission vallan lisääminen tulisi olemaan pienten maiden etujen mukaista. Onko ministeri Itälä päässyt selville, minkä takia esimerkiksi ruotsalaiset tai tanskalaiset ovat tulleet aivan päinvastaiseen tulokseen? Heidän mielestään hallitustenvälisen yhteistyön vahvistaminen on nimenomaan pienten maitten etu.

Puhemies! Minun mielestäni myös tärkeä näkemys, johon pyydän ministeri Itälän näkemystä, on se, miten sitten, jos komission valtaa vahvistetaan ja neuvoston valtaa heikennetään, Suomen eduskunnan valvonnan silloin käy. Miten me pystymme komissiota valvomaan Suomen eduskunnan toimesta? Eikö kuitenkin tämä esimerkillinen yhteistyö, joka on toiminut Suomen hallituksen ja eduskunnan välillä, meidän pitäisi säilyttää? Se säilyisi parhaiten hallitustenvälisyyden kautta.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aika helppoa ja suosittua sanoa, että Euroopan parlamentille tarvitaan lisää valtaa, tarvitaan lainsäädäntövaltaa ja tarvitaan budjettivaltaa jne. Mutta kyllä samalla pitää tunnustaa, että kun sitä viedään tarpeeksi pitkälle, se tarkoittaa silloin myöskin liittovaltiokehitystä. Se on uskallettava sanoa. Elikkä ei voi sanoa toista sanomatta toista. Kun ajatellaan pienen maan kannalta, joka saa muutaman europarlamentaarikon, ja ajatellaan sitä tulevaisuutta, mikä on hyvinkin mahdollinen, että tulee europuolue jne., missäköhän se valta sitten sen pienen kansakunnan osalta itse asiassa on? Onko se siellä suurten maiden suurissa meppiryhmissä vai joissakin eurooppalaisissa puoluetoimistoissa pienen kansakunnan lähtökohdista nähtynä? Eivät nämä ole kovin yksinkertaisia asioita. Pitää aina nähdä mitalin molemmat puolet ja aidosti ne tunnustaa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Elolle: Ruotsalaisessa keskustelussa ei kertaakaan tule esille, että he mielestään olisivat pieni valta. He mieltävät olevansa yksi suurista. Se saattaa olla keskeinen syy. On eri asia, mitä mieltä me olemme heidän koostaan, mutta tämä tulee esille.

Ed. Korhoselle: Teidän puheenvuoronne oikeastaan vahvisti juuri sen, mitä ryhmäpuheenvuorossa sanoin, että aivan liikaa puhutaan vallasta ja instituutioista ja vielä tällaisella masentavalla nollasummapelivisiolla. Jos puhuisitte demokratiasta, niin silloin varmasti itsekin ymmärtäisitte, että demokratiaa voidaan lisätä tai se voi vähetä riippuen siitä, millä tavalla kansalaiset voivat vaikuttaa joko suoraan tai vaaleilla.

Europarlamentin ja kansallisten parlamenttien vallan samanaikainen kasvattaminen kasvattaa demokraattisia päätöksentekokeinoja, keinoja vaaleissa ottaa kantaa siihen, mitä minä haluan, että tälle demokraattiselle yhteisölle tapahtuu. Sen sijaan vallan piilottaminen ministerineuvostoon ja sen alaisiin komiteologioihin on demokratian (Puhemies koputtaa) vähentämistä.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin ed. Braxille: Demokratian pitää olla kuitenkin mahdollisimman lähellä meitä eikä mahdollisimman kaukana meistä.

Ed. Kiljuselle toteaisin, että kyllähän kuitenkin komissio ja virkamiehet kaikesta huolimatta ministerineuvoston kautta ovat vastuuketjussa. Eihän siellä nyt sentään ihan mitä tahansa tehdä, ilman että ministerineuvosto niitä päätöksiä tekee, jolloin korostaisin edelleen parlamentaarisesti vastuullisen hallituksen valvontaoikeutta ja luottamusta täällä kansallisella tasolla. Suomihan lähettää parhaat ministerinsä kaikkiin näihin kokouksiin. Kyllä heillä on vastuu meitä eli lähettäjiänsä kohtaan ja sitä kautta suomalaisia kohtaan.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Zyskowicz käytti aiemmin puheenvuoron, johon on ilo yhtyä. Hänen puheenvuoronsa osoitti todellista järjen valon loistoa tässä EU-kysymysten sekamelskassa. Todellakin toivon, että kokoomusryhmästä joukolla siirryttäisiin ed. Zyskowiczin näkemysten taakse, että EU:sta on kehitettävä itsenäisten jäsenvaltioitten yhteisöä, ei federaatiota ja liittovaltiota, ja että kansat kohtaavat toisensa ministerineuvostossa. Samalla EU:n salaisista ja pysyviksi sidotuista päätöksistä on päästävä myöskin irti päätöksiin, joita on voitava muuttaa, kuten muun muassa Suomen suurpeto-ongelma, jossa näyttää, että on vaarana, että joudumme EU:n vangiksi.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jääskeläinen totesi, että demokratiaa joudutaan arvioimaan myöskin niin, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä ihmisiä. Euroopan unionihan on syntynyt prosessina juuri sen vuoksi, että meillä on asioita ja ongelmia, jotka ovat luonteeltaan ylikansallisia, jotka luonteeltaan vaativat yhteistä päätöksentekoa, joka ylittää kansallisvaltioiden rajat. Tämähän on tietysti se prosessi, jossa me olemme kiinni.

Nyt näitä asioita on ylikansallisesti päätetty pääsääntöisesti ei-demokraattisesti. Konventin perustehtävänä on ollut sekä selkeyttää, tehostaa että kansanvaltaistaa päätöksentekojärjestelmää. Nyt tässä on kyse siitä, miten me sen kansanvaltaisuuden viemme sille ylikansalliselle tasolle. Juuri sen vuoksi nimenomaan Euroopan parlamentin asema on niin keskeinen. Sitä tulee vahvistaa, mutta sen rinnalla tulee vahvistaa myöskin ministerineuvoston lainsäädäntöroolia ja siinä selkeänä kansallisten parlamenttien valvontaa suhteessa ministereihin, jotka ovat lainsäätäjiä tässä unionin toisessa pilarissa. Tämä on selkeä lainsäädäntöjärjestelmä, joka koskettaa (Puhemies koputtaa) ylikansallisia asioita. Ne asiat, jotka ovat meitä lähellä, päätetään kansallisesti ja vielä (Puhemies koputtaa) lähempänä olevat asiat, jotka ovat pieniä asioita, päätetään paikallisesti. Demokratia on moniportaista.

Esko Aho  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mitä tulee tähän keskusteluun presidentistä ja kansojen kongressista, pitäisi varoa, että ei oteta näitä täkyjä liian helposti suuhumme, koska helposti käy niin, että kaikki huomio ja energia menee näihin kahteen kysymykseen, jotka saattavat sitten kuitenkin ohjata keskustelua aika lailla harhateille.

Toiseksi, minusta ei pitäisi nähdä kansallisvaltiota ja unionia kilpailevina toimijoina, vaan ne ovat oikeastaan peräkkäisiä toimijoita. Unionin toimivallan pitäisi alkaa siitä, mihin kansallisvaltio loppuu. Tässä mielessä ne eivät voi asiallisesti ottaen kilpailla toistensa kanssa, ja onnistumista pitäisi katsoa tehtävistä käsin, kuinka ne tehtävät, joita unionille on annettu, ovat onnistuneet. Nyt tässä on minusta tämmöinen elitistinen, suurvaltanäkökulmasta lähtevä ajattelu, joka nyt konventissakin on saanut aika tavalla jalansijaa ja joka lähti siitä, että unionilla oli itsetarkoitus olla jotakin. Ei niin ole, vaan unioni on vain väline hoitaa niitä asioita, mihin kansallisvaltioiden kynnet eivät nykymaailmassa enää pysty.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Täällä on sanottu, että mitä tulee tähän perustuslailliseen sopimukseen, niin suuret valtiot päättävät tai kabineteissa näistä asioista päätetään. Näinhän missään tapauksessa ei ole, vaan päätökset tehdään yksimielisesti kaikkien maiden kesken, siinä vaiheessa 25 valtion. Kaikkien näiden valtioiden parlamenttien pitää ratifioida tuo sopimus, ja useissa maissa tullaan järjestämään vielä kansanäänestys. Haluan korostaa sitä, että näin raskaalla päätöksentekomekanismilla tietysti tilanne tulee olemaan se, että ei tule olemaan kovin helppoa tehdä suuria muutoksia, varsinkin sellaisia muutoksia, jotka nykyistä tasapainoa olennaisesti muuttaisivat.

Mikä mielestäni on kaiken kaikkiaan erittäin tärkeätä, on se, että uusia instituutioita unioni ei tarvitse. Niitä on tälläkin hetkellä aivan liian paljon. Niitä pitäisi jopa paremminkin vähentää, mutta ei yhtään uutta instituutiota, ja teemana pitää olla: parempaa, mutta vähemmillä resursseilla, vähemmillä instituutioilla.

Mitä tulee Euroopan parlamenttiin, niin täytyy todeta se, että mielestäni ei ole tarkoituksenmukaista lisätä Euroopan parlamentin valtaa, ja kun puhumme demokratiasta, niin ehkä pitää ottaa se realiteetti huomioon, kuinka aktiivisesti vaaleissa osallistutaan eri instituutioiden jäsenistä äänestettäessä.

Mitä parlamentille pitäisi tehdä? Meillä on ongelma. On yhteispäätösmenettely, joka on kaikkein epästransparentein päätöksentekomenettely koko unionissa. Meidän ministereittenkin on vaikea seurata sitä, mitä tapahtuu, kun parlamentin kanssa neuvotellaan. Tässä suhteessa tälle menettelylle on tehtävä jotakin, se on avattava ja tältä osin parlamentin toimintaan on puututtava, parlamentin ja ministerineuvoston toimintaan. Toinen on se, että kun parlamentin pitäisi olla vastuullinen, pitäisi olla myöskin mahdollisuus hajottaa parlamentti. Se oikeus neuvostolla pitäisi olla tietyllä määräenemmistöllä, jolloin voidaan saada tasapaino siihen, että kun periaatteessa parlamentti voi erottaa komission tietyillä edellytyksillä, myöskin parlamentin toimintaan voidaan tällä tavalla puuttua.

Mitä tulee neuvostoon, niin ehkä ongelma on neuvoston toiminnan ei-läpinäkyvyys. Sitä varmasti pitäisi kehittää, mutta toisaalta, jos kaikista asioista televisiokameroitten edessä neuvotellaan, se helposti johtaa siihen, että neuvottelut siirtyvät käytäville, ja se ei välttämättä ole pienen valtion etu.

Tässä tilanteessa saattaisikin olla tarkoituksenmukaista, koska neuvostojen koordinaatio ei kovin hyvin toimi, että meillä yleisten asioiden neuvosto tosiasiallisesti koordinoisi kaikkien neuvostojen toimintaa ja tekisi viime kädessä päätökset ja alustavat päätökset tehtäisiin sektorikohtaisissa neuvostoissa. Tällöin voitaisiin ajatella, että Eurooppa-neuvosto ja yleisten asioiden neuvosto yhdistettäisiin niin, että valtioiden päämiehet tarvittaessa olisivat yleisten asioiden neuvoston kokouksissa.

Mitä tulee komissioon, niin mielestäni on täysin selvää se, että komissio on asiantuntijaelin niin kauan, kuin sinne valitaan asiantuntijoita, kuten nykyisin on. Asiantuntijat ovat kyllä unionissa pienen maan ystäviä, pienen maan etu. Voidaan sanoa, että meidän valmistelukoneistollamme, meidän ehdotuksillamme ja asiantuntemuksellamme me saamme hyvin usein komission vakuuttuneeksi omista näkemyksistämme. Siitä syystä yhteisöllisyys, komission aseman korostaminen, on meidän kansallinen etumme ainakin nykyisissä olosuhteissa.

Haluan myöskin korostaa sitä, että se, mitä tässä yhteydessä pitäisi tarkkaan pohtia, on toimivallanjako ja se, että mentäisiin entistä tiiviimmin selkeämpään toimivallanjakoon ja toissijaisuusperiaatteeseen. Eli analysoidaan ja katsotaan, mitkä ovat ne asiat, jotka pitää unionin tasolla päättää, (Puhemies koputtaa) ja niistä päätetään siellä, mutta muuten päätetään asioista kansallisvaltiotasolla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionin laajentumisesta ja sen päätöksenteon kehittymisestä on käyty keskustelua Suomessa, mutta ei ole käyty ollenkaan sellaista keskustelua, joka olisi ollut lähellä suomalaista kansaa ja suomalaisia äänestäjiä. Siihen nähden tämäkin keskustelu täällä eduskunnassa on nähtävä kehityksenä tässä asiassa, ja tämän puitteissa päästään vähän lähemmäs kansaa niin, että ymmärretään, mistä on kysymys olemassa. Muuten ei voida sanoa, että tässä keskustelussa ja valmistelussa voitaisiin onnistua.

Voisi sanoa, että pienten valtioiden asema tulee muuttumaan Euroopan unionissa varmasti huonommaksi. Niiden itsenäinen päätöksenteko tulisi kuitenkin näissä asioissa säilyttää ja päätöksentekovalmiutta ja avaruutta tulisi kunnioittaa. Tämän osalta, onko se sitten itsenäisten valtioiden liitto vai itsenäisten valtioiden yhteisö, tätä pitää tutkia ja sitä pitää vahvistaa niin, että siinä suomalainen kansalaiskeskustelu on myöskin mukana.

Sitten jos ajatellaan tätä yhtä tärkeää asiaa, Euroopan unionin kriisinhallintakyky on tällä kertaa hyvä, ja sen laajentuminen tulee vielä vahvistamaan sitä, mutta tämän takana on myöskin olemassa tämä Euroopan unionin laajentumisen myötä muodostuva uhka ja mahdollisuus siitä, että tulee Euroopan unionin sotilasliitto ja tätä kautta tämä sotilasliiton vahva asema ei ainakaan ole suomalaisille eduksi. Tästäkin pitäisi keskustella ja käydä vahvempaa mielipiteidenvaihtoa.

Tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuminen tulee olemaan haaste suomalaisille, suomalaiselle teollisuudelle ja suomalaiselle kilpailukyvylle. Tämäkin keskustelu pitäisi avata laajempana ja vahvempana, että suomalaiset ymmärtäisivät, mistä tässä on kysymys.

Rouva puhemies! Euroopan unioni ja Euroopan unionin jatkuva laajentuminen on hyvä asia, mutta vertaisin sitä ikään kuin lumipalloon. Syksyinen lumipallo kiertyessään tulee suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes sen liikuttaminen tulee mahdottomaksi, ja kevään tullen se sulaa kokonaan pois. Näin epäilen, että myöskin Euroopan unionille tulee joskus tulevaisuudessa käymään.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että kokoomuksen piiristä löytyy niin monia näkemyksiä. Nimittäin silloin aina niistä joihinkin voi yhtyä. Minä haluan nyt yhtyä ministeri Sasin varsin perusteltuun ja hyvään puheenvuoroon tuossa edellä. Pitkälti olen samaa mieltä.

Tähän äskeiseen selontekokeskusteluun en voi vielä olla toteamatta sitä, että ihmettelen kyllä pääministerin asennetta, erityisesti pääministerin, joka tähän saakka EU:n kehittämisestä hyvin kiinnostuneena on ollut rohkaisemassa eduskuntaa ja kansalaisia aktiiviseen keskusteluun EU:n tulevaisuudesta. Nyt kun eduskunta sitten pyytää aitoa julkista vuoropuhelua hallituksen kanssa EU:n uudistamisen kokonaisuudesta ja juuri tässä kriittisessä vaiheessa, jossa tosiasiallisia ratkaisuja ollaan jo tekemässä, niin pääministerin vastaus on tällainen ylhäältäpäin tuleva tyly "ei". Kuitenkin eduskunnan näkemykset kiteytyvät juuri tässä vuorovaikutuksessa hallituksen kanssa ja siitä syntyy se sitoutuminen, jota tarvitaan, jota konventin edustajat tarvitsevat, ja uskoisin, että tämä nimenomaan olisi myöskin hallituksen etu sitten varsinaisessa hvk:ssa. Siinä mielessä tätä näkemystä on kyllä tavattoman vaikea ymmärtää.

Arvoisa puhemies! EU:n uudistustyön perustavoitehan oli yksinkertaistaa ja selkeyttää päätöksentekoa ja toimivaltaa ja samalla tuoda EU lähemmäksi kansalaisia ja nimenomaan todellisen lisäarvon tuottajana ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden tarpeisiin. Tämä lähtökohta olisi kyllä syytä edelleen pitää aika kirkkaana mielessä, ettei sitten tässä menettelyjen viidakossa valta pakene vielä edemmäksi tai näennäisuudistusten varjoon, niin kuin pitkälti on tapahtumassa. Siitä kertovat nämä esitykset kansojen kongressista ja EU:n presidentistä. Nehän on täällä jo monissa puheenvuoroissa torjuttu.

Muutenkin EU:ssa tarvittaisiin todella pienten maitten ryhtiliikettä. Tämä kolmen suuren jäsenmaan veto-oikeus, joka Nizzan kompromissina syntyi, oli kyllä todellinen tappio jäsenmaitten yhdenvertaisuusperiaatteelle. Vaarana on, kuten nyt näkyy, että suuret alkavat sitten kompromissien suunnan sanella omista intresseistään käsin jossakin kulisseissa.

Unionin järkevän toiminnan edellytys on läheisyysperiaatteen tinkimätön toteuttaminen. Siksi juuri ennakollista poliittista valvontaa on vahvistettava, ja tässä nimenomaan kansallisella parlamenteilla on oltava hyvin keskeinen rooli. Näitä ennakkovalvonnan muotoja on syytä kehittää, niin kuin on esitettykin, varhaisen varoituksen menetelmän pohjalta ja komission lainsäädäntösuunnitelman käsittelyn kautta.

Minua hämmästyttää näissä konventin sopimusluonnoksissa tämä into yhteisen puolustuksen kehittämiseen. Tällaista tarvetta on kyllä vaikea nähdä tilanteessa, jossa EU:n kriisinhallintavalmiuksienkin kehittäminen on kesken. Kyllä puolustuspolitiikan (Puhemies koputtaa) on jatkossakin kuuluttava jäsenvaltioitten toimivaltaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Voin ensinnäkin yhtyä näkemykseen eduskunnan tärkeästä roolista jatkossa konventin seurannassa ja EU:n kehittyessä ja toisaalta myöskin siihen, että pienellä maalla täytyy olla paitsi positiivinen rooli EU:n kehittämisessä myöskin tiukka edunvalvonta silloin, kun on kyse sen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Kuten ed. Väistö täällä viittasi, niin ehkä ajankohtaisimpia kansanedustajan näkökulmasta ovat maatalouden ja elintarviketalouden kysymykset, kun EU laajenee ja kun meillä on vakavien vaikeuksien neuvottelut meneillään. Muun muassa näiden kysymysten pitäisi olla myöskin hallituksen pöydällä ykkösasioita.

Arvoisa puhemies! Olisin lyhyesti kommentoinut näitä EU:n uusia toimielimiä, kun olin EU-parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan kuultavana eduskunnan lähettämänä, eduskunnan varoillakin mukana. Täällä jo edustajat Korkeaoja ja Sasi totesivat, että EU:hun ei pitäisi kovin helposti perustaa uusia toimielimiä. Täällä mainittujen lisäksi todella EU:hun komissio ja europarlamentti ovat esittämässä eurooppalaista syyttäjätointa. Se sisältyy vihreään kirjaan yhteisön taloudellisten etujen rikollisoikeudellisesta suojaamisesta ja sitten todella Euroopan syyttäjätoimen perustamisesta. Sekä komissaari että valiokunnan puheenjohtaja ja valiokunta yleisen innostuksen vallassa ovat esittämässä syyttäjätointa. Tämä on ymmärtääkseni menossa myöskin konventin käsittelyyn.

Suomi ja monet jäsenmaat ovat ottaneet tähän kielteisen kannan. Me tiedämme, että juuri EU:hun on perustettu petoksentorjuntavirasto, on Europol ja on Eurojust-järjestelmä, jotta voitaisiin yhteistyöllä rajat ylittävää rikollisuutta torjua. Tähän liittyvät, totta kai, myöskin rikosoikeuden toimialakysymykset. Jos meillä on yhteinen syyttäjä tietyissä asioissa, niin silloin tullaan siihen, miten sitä rikosoikeutta jatkossa kehitetään, kuka siitä säätää ja mikä on sen sisältö. Mielestäni tuo Suomen kanta, että me emme tarvitse nyt tässä vaiheessa eurooppalaista syyttäjätointa, on oikea, ja toivon, että hallitus tällä linjalla jatkossakin toimii ja konventissa tämä linja Suomen kantana tulee esille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan unionia on ehdottomasti kehitettävä itsenäisten jäsenvaltioitten yhteisönä, jolla on oltava tämä linja. Siitä ei saa tehdä liittovaltiota eikä Euroopan yhdysvaltoja, vaikka joittenkin katseissa tämä kuinkakin kiiltelisi. Samalla on turvattava kansanvaltainen rakenne siten, että kansallisilla parlamenteilla on valvonta ja että nämä voivat vaikuttaa niihin ratkaisuihin, joihin välttämättömiä yhteisiä asioita EU:n puitteissa hoidettaessa on hyvä vaikuttaa. Nyt näyttää siltä, että tämä aletaan tajuta yllättävän hyvin myöskin EU:n puitteissa. Konventin puheenjohtajistohan on jatkotyölle esittänyt, osin tietysti ristiriitaisesti, mutta kuitenkin siten, että ministerineuvosto olisi se, jolla on suurin vaikutusvalta, elikkä tämä konfederaation periaate on tullut esille, ja Suomen tulisi selkeästi tätä linjaa myös edesauttaa.

Arvoisa rouva puhemies! Äsken vastauskeskustelupuheenvuorossa toin esille myöskin erään ongelman, joka liittyy Suomen EU:hun liittymisen yhteydessä tapahtuneeseen virheeseen. Suomesta ja osin Ruotsista tehtiin EU:n suurpetoreservaatti, ja nyt kun laajentuminen tapahtuu, niin tämä Suomen ja Ruotsin joutuminen EU:n suurpetoreservaatiksi pitää voida korjata ja palauttaa tässä asiassa kansallinen itsenäisyys.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Näissä Euroopan unionin laajentumiskysymyksissä kannattaa muistaa ne tosirealiteetit, mitkä meitä todella odottavat. Täällä on monessakin puheenvuorossa puhuttu, muun muassa pääministeri Lipponen puhui, yksinkertaistamisesta, selkeämmästä päätöksenteosta, tasa-arvoisemmasta päätöksenteosta jne. Nyt kun unioni laajenee, voisi sen kyllä minun mielestäni suoraan todeta, että nämä ovat sitä toiveajattelua, joka ei kyllä ole todellisuuden kannalta oikein vakavasti otettavaa.

Varmaan kaikki hyväksymme sen, että kehitysmahdollisuudet pitää suoda myöskin uusille jäsenmaille, se on meidän kaikkien etu. Mutta ei millä edellytyksillä hyvänsä myöskään Euroopan unioni voi näihin lähteä, sillä oman alueen elinkeinojen puolustaminen on äärimmäisen tärkeää. Kuten nytkin saimme kuulla agendatarkistuksissa EU-politiikasta, kyllä siellä Fischler edelleen pitää jyrkästi kiinni omista näkemyksistään, mitä hän ei kuitenkaan oikein ensimmäisellä kerralla läpi saanut. Se tuo meille lisäongelmia myöskin jatkossa.

EU:n budjettirahoitukset laajentumisen yhteydessä aivan varmasti tuovat myöskin Suomelle lisäkustannuksia niin valtakunnallisesti kuin myöskin maatalouselinkeinon kannalta, mikä on minusta äärimmäisen tärkeä asia.

Lisäbyrokratian luominen presidentteineen ja suurine kokouksineen on täysin järjetön ajatus, sillä nykyinenkin malli on jo tarpeeksi kallis ja tarpeeksi byrokraattinen. Meillä on hyvin paljon siitä kokemuksia. Varsinkin sillä, joka todellisten koukeroiden seassa joutuu pyörimään, on kyllä hyvä näkemys näistä asioista.

Energia, mitä tässä halutaan kehittämiseen laittaa, näyttää menevän hyvin monesti siihen, että väitellään näistä asioista, erilaisista näkemyksistä, ja energia menee tällaisista yleisistä asioista riitelyyn. Oma näkemykseni on, että meidän on kyllä pystyttävä keskustelemaan omassa parlamentissamme ja löydettävä selkeä oma linja, jota me sitten selkeästi puolustamme, ja annettava myöskin eväitä niille, jotka vievät Suomen linjaa Euroopan unionissa eteenpäin. Tämä on minusta tärkeä näkemys, ja ihmettelen, ellei tälle eduskunnalle anneta myöskin mahdollisuutta sanoa käsitystämme sen tulevaisuuden suhteen, mihin olemme menossa.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu on ollut tarpeellinen ja hyvä. Ajankohtaiskeskustelu sattui hyvään aikaan. Pidän kyllä erittäin tärkeänä sitä, että eduskunta pystyy olemaan tässä keskusteluprosessissa mukana myös jatkossa, mikä tuli tässä meidän kaikkien yhteisenä näkemyksenämme esille. Tietysti tässä vahvin elementti on selonteko. Silloin koko parlamentti pääsee mukaan keskusteluun, asioiden käsittelyyn. Toivottavasti tämä ensi vuoden alkupuolella sitten tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Puutun ihan lyhyesti maatalouskysymykseen, koska se on kuitenkin jatkossakin hyvin vahvasti unionin yhteistä politiikkaa. Ei oikeastaan mikään muu ole niin selkeästi yhteistä unionin politiikkaa kuin maatalouspolitiikka. Nyt maatalouteen liittyvä budjettiraamihan on lyöty kiinni vuoden 2006 tasolle aina vuoteen 2013. Nythän voimassa oleva niin sanottu maatalousagenda vietäneen loppuun vuonna 2006 nykyisessä muodossaan lisättynä tärkeällä 141-ratkaisulla ja välitarkastuksella, jonka toivon jäävän hyvin ohueksi. Mutta ihan niin kuin ed. Korkeaoja toi puheessaan esille, joka tapauksessa jakajia tulee kymmenen maata enemmän ja vaikka Berliinin päätöksestä on jäänyt budjettiin varauma, silti joudutaan jakamaan EU:n maatalousbudjetti uudelleen.

Minusta olisi erittäin tärkeää se, että jatkosta päästään hyvissä ajoin päätökseen, jotta suomalaiset viljelijät tietävät, millä tavalla tästä jatketaan eteenpäin, minkälaisilla tukielementeillä jatketaan eteenpäin. Myös unionin yhteinen aluepolitiikka linjataan uudelleen, ja myös siinä on erittäin tärkeää, että me mahdollisimman hyvissä ajoin tiedämme, mitä se jatkossa tulee olemaan, koska vuonna 2007 ja sen jälkeen kaikki muuttuu.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä kuuntelee keskustelua, yksi on varmaa: Suomen etu ohjaa tätä keskustelua tai pyrkimys löytää ratkaisut, millä tavalla se saavutetaan EU:ssa. Toinen läpikulkeva punainen lanka tässä keskustelussa mielestäni on ollut tällainen naiivi usko EU:n mahtivaltioiden jaloon demokratia-ajatteluun ja tasapuolisuuteen. Ei sellaista ole olemassa.

Suomen etu alkaa tästä eduskunnasta, meistä se alkaa. Vain me voimme puolustaa Suomen etuja. On järkyttävää todeta, että Suomi on EU:n kuuliaisin maa toimeenpannessaan kaikkia direktiivejä. Kuka todella uskoo, että EU synnyttää määräyksiä ja direktiivejä, jotka parhaiten sopivat Suomelle? Mutta Suomi kaikista vähiten niistä protestoi ja niitä vastustaa, Suomi kaikista vähiten ajaa omaa etuaan.

Jotenkin tuntuu, että Suomi on niin kaukana manner-Euroopasta, että täällä ei käsitetä eikä nähdä sitä raivonationalismia, joka vallitsee siellä ja joka on tulosta historiasta Rooman valtakunnasta alkaen, jolloin jokainen pieni valtio on joutunut viimeiseen saakka puolustamaan olemassaoloaan. Itse asiassa se taistelu on alkanut siellä paljon ennen Rooman valtakuntaa. Siellä on opittu elämään toisenlaisessa ympäristössä. Meidän pitäisi nähdä se, että vain me täällä voimme puolustaa Suomen etua. Siitä se alkaa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä syntyy ehkä kiusallinenkin jännite pääministerin ja aika monen muun välillä siitä, onko selonteko tarpeen tällä vaalikaudella vai ei, voin omalta osaltani vakuuttaa, että se henki, joka suuressa valiokunnassa tänään vallitsi, kun tähänkin vaihtoehtoon suuntauduttiin, oli kyllä hyvin vastuullinen. Siinä mielessä, kun vaalit ovat edessä ja kun konventin luonne on selvästi muuttunut, on kyllä vastuullista politiikkaa myöskin eduskunnalta, että se haluaa hallituksen kannan näihin suuriin kysymyksiin, jotka selkeästi ovat nyt avautumassa eteen ja joista linjauksia siellä jo tehdään. Eduskunnalla on vastuu myöskin omalta osaltaan niihin kanta muodostaa ja käydä vuoropuhelua eräällä tavalla todella virallisella ja korkealla tasolla.

Pääministerin linjauksista, joita hän puheenvuorossaan toi esille, monet olivat kestäviä, mutta ne olivat eräällä tavalla hänen puheenvuorossaan esittämiä ja niillä on eri painoarvo kuin hallituksen virallisena kantana esimerkiksi selonteossa esitettyinä. Mitään ei kannata ehkä kiinni lyödä, liikkumavaraa pitää tietenkin olla, mutta tämänhetkiset kannat pitäisi saada esiin.

Sitten yhdestä yksityiskohdasta, josta ei ole ollut oikeastaan ollenkaan puhetta: ed. Jaakonsaari viittasi työmarkkinoihin. Sen totean vain, että kun työvoiman vapaa liikkuminen tulee ulottumaan yhä laajemmalle EU:n laajentuessa, niin tämä tulee olemaan kova kysymys, joka tulee ravistelemaan näitä perinteisiä rakenteita aika paljon. Siinä on kova haaste sekä työmarkkinajärjestöille että myöskin kansallisille hallituksille ja parlamenteille, jotta kunnon pelisäännöt tälle puolelle saadaan rakennettua. Näistähän puhutaan tälläkin hetkellä tupopöydässä jossain määrin.

Tähän liittyy sitten maahanmuuttopolitiikka ja harmaat työmarkkinat Euroopan unionin sisällä. Espanjan huippukokouksessa puhuttiin paljon rajavalvonnasta ja maahanmuuton torjumisesta. Mutta niin kauan kuin Euroopan unionin sisällä on laaja harmaa talous, pimeät työmarkkinat, ei pystytä myöskään millään väkivaltakeinoin estämään laitonta maahanmuuttoa, ihmissalakuljetusta jne. Sen vuoksi meidän on todella tehtävä työtä, että työmarkkinoille nimenomaan työvoiman liikkuvuuden ja laittoman työvoiman suhteen saadaan luotua pelisäännöt koko EU:n alueella ja myös ennen kaikkea Suomessa, koska meillä riittää nyt omasta takaakin ongelmia näiden suhteen ihan riittävästi.

Juha Korkeaoja  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa piti olla kaksi teemaa: EU:n tulevaisuus ja laajeneminen. Nyt näyttää käyneen niin, että keskustelu laajenemisesta ja siihen liittyvistä asioista on jäänyt hyvin vähäiselle osuudelle. Kuitenkin neuvottelut laajenemisesta ovat loppusuoralla ja myös niissä tulee esille asioita, jotka vaikuttavat hyvin oleellisesti myös Suomen tilanteeseen, niin kuin ed. Uotila puheenvuorossaan työmarkkinoiden osalta viitasi.

Maatalouden osalta on paitsi rahoituskysymykset, joihin saatiin jonkunlainen ratkaisu jo Brysselin huippukokouksessa, vielä auki monia tärkeitä asioita, kuten kiintiöasiat, maitokiintiöasiat, muun muassa Viron maitokiintiö, joka tulee vaikuttamaan meidän maataloutemme tilanteeseen oleellisesti. Sen lisäksi, että tarvitaan lisää keskustelua ja eduskunnan kannanottoja EU:n tulevaisuuteen, tarvittaisiin myös laajempaa keskustelua ja uusi keskustelu liittyen laajenemiseen ja niihin päätöksiin, mitä tehdään laajenemisen yhteydessä.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On päivänselvää, että kansalaiset pitävät Euroopan unionia hyvin etäisenä ja kaukaisena ja katsovat, että se puuttuu sellaisiin asioihin, jotka luontaisesti eivät sille kuuluisi. Periaatteessa voidaan tietysti puhua, että on demokraattista lisätä Euroopan parlamentin valtaa, mutta sitä vastaan on myös hyvin monta eri seikkaa.

Ensinnäkin on aivan oikein todeta, että parlamentti kuuluu lähtökohtaisesti vain valtiolle. Silloin, jos on kysymys yhteistyöstä, ei ensisijaisesti puhuta parlamentista ainakaan sen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Toinen asia on myöskin se, että demokratia edellyttää tietyn asteista läheisyyttä ja asioiden tuntemusta. Väheksymättä kenenkään kykyjä omaksua asioita voi hyvin vahvasti epäillä, onko joku ranskalainen europarlamentin jäsen kovinkaan kiinnostunut Suomen asioista tai mitä hänellä on yleensä mahdollisuus omaksua lähes 30 eri maan asioista. Jos päätetään tietämättä asioista, niin ei sellaista voi kovin demokraattiseksi päätöksentekomenettelyksi kyllä kutsua.

Ennen kaikkea on tietysti hyvää se, että pyritään selkeyttämään sekä itse säännösviidakkoa että päätöksentekojärjestelmää, antamaan selvät rajat Euroopan unionin ja parlamenttien väliselle toimivallan- ja työnjaolle ja selvät rajat myöskin näiden eri instituutioiden väliselle vallanjaolle.

Mitä tulee Suomen eduskunnan toimintaan, on täysin välttämätöntä, että eduskunta voi riittävän aikaisessa vaiheessa ohjeistaa Suomen omia edustajia ja hallitusta siitä, millä tavalla se katsoo, että on Suomen edun mukaista menetellä. Kyllähän meidän tehtävämme on myöskin pyrkiä maksimoimaan Suomen vaikutusvalta, niin kuin ed. Bremer omassa puheenvuorossaan totesi.

Mitä tulee pääministeri Lipposen parlamentarismikäsitykseen, minun käsitykseni ei ole kyllä se, että vain hallitus päättää, milloin se antaa selonteot. Minun käsitykseni on, että jos eduskunta päättää pyytää selonteon, niin parlamentarismiin kuuluu, että hallitus sen myös antaa. Mutta annettakoon pääministerille anteeksi, ehkä se vähän järkytti, kun hallitus repesi rumanlaisesti tätä ennen olleessa luottamuslauseäänestyksessä.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Bremer asetti minusta erikoisella tavalla vastakkain Euroopan unionin lainsäädännön direktiivit ja Suomen edut. Miksi me emme voi katsoa, että myöskin unionin direktiiveissä, lainsäädännössä, toteutuu Suomen etu?

Ministeri Sasi täällä viittasi hyvin epäillen siihen, että konventti voisi aikaansaada mitään sen kummempaa merkittävää, kun huippukokouksetkin ovat epäonnistuneet viimeksi, viitaten Nizzaan. Juuri siksi, että huippukokoukset hallitusten välisen kamppailun, valtataistelun, vuoksi epäonnistuvat, on kehitetty tämä konventtimetodi, jossa on laajempi poliittinen osallistuminen, ja juuri sen vuoksi siltä voidaan odottaakin enemmän.

Ministeri Sasi totesi myöskin, että täytyy tarkastella vaalien tuloksia ja nimenomaan osallistumisastetta, ja näki sen vuoksi, että Euroopan parlamentin legitiimisyys on heikko, koska äänestysprosentit ovat hyvin heikkoja. Ehkäpä tilanne on juuri sen kaltainen, kun Euroopan parlamentti ei ole todellinen lainsäätäjä, todellinen parlamentti, että myöskin kansalaiset osallistuvat huonosti vaaleihin. Ehkäpä juuri sen vuoksi tuleekin kiinnittää huomiota Euroopan parlamentin aseman vahvistamiseen.

Ed. Vistbacka täällä omassa puheenvuorossaan pohti sitä, että konventille annetussa perustuslakirungossa oltaisiin yhdenmukaistamassa Euroopan parlamenttivaalien menettelytavat. Totta, siellä on mainittu se pyrkimys yhdenmukaistamisesta, mutta sen sisältönä ei ole listavaalien aikaansaanti, vaan pikemminkin pyrkimyksenä on se, että suhteellista vaalitapaa pyrittäisiin noudattamaan kaikkialla Euroopassa kontra enemmistövaalitapa.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeiseksi kysymys Euroopan unionin laajentumisesta. Siitä on täällä vähän tänään keskusteltu. Se on historiallinen prosessi. Euroopan unionin jäsenyyspohjana nykyisten perussopimusten mukaan on se, että maa on Euroopassa ja meillä on yhteiset arvot, joita yhdessä pyritään edesauttamaan. Tämän vuoksi konventin puheenjohtajan Giscard d"Estaingin kommentti siitä, että Turkki ei olisi kelvollinen Euroopan unionin jäsenmaa, vaan se hajottaisi unionin, oli hieman outo, outo jo sen vuoksi, että tässä konventissa, jota hän johtaa, on kolme Turkin edustajaa ja epäilemättä he osallistuvat siihen täysimääräisesti. Myöskin oli outo komission puheenjohtajan Romano Prodin lausunto kaksi viikkoa sitten, kun hän luetteli eräitä Itä-Euroopan maita, kuten Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä ja Venäjä, että ikiaikoina ne eivät voisi tulla unionin jäseniksi.

Ennen kaikkea Moldovan osalta voin ottaa esimerkin. Maa oli 20—30-luvulla Romanian osa. Romania on liittymässä nyt Euroopan unioniin. Moldovassa ainoa virallinen kieli on romanian kieli, joka itse asiassa on lähempänä aikoinaan Roomassa puhuttua latinaa kuin konsanaan italian kieli tänään, joka on Romano Prodin oma kieli. Jos toteamme, että Moldova ei ole eurooppalainen maa, tuntuu kovin oudolta.

Matti Vanhanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä keskustelu oli erittäin hyödyllinen käydä. Se osoitti sen, että kyllä on suomalainen perusajattelutapa, monissa periaatekysymyksissä edustajat ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta kertoi myös sen, että on olemassa unionin perustoimintoihin liittyviä kysymyksiä, joista on selvästikin myös aika suurta mielipidehajontaa. Sen tähden, jos Suomi haluaa vaikuttaa tehokkaasti tähän valmistelutyöhön, on tarpeen, että hallitus ja eduskunta jatkavat tätä vuoropuhelua ja sen tavoitteena on selkeiden kantojen, sopivalla neuvotteluvaralla varustettujen kantojen, määrittäminen. Parempi puhua erimielisyydetkin avoimesti läpi. Kyllä niihin yleensä ratkaisu löytyy.