Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite liittyy nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 5 §:ään. Siinä polttoaineverolain mukaan valmistevero ja myöskin huoltovarmuusmaksu määrätään 15 celsiusasteen lämpötilassa olevalle tuotteelle. Tässä lakialoitteessa ehdotetaan, että tuo lämpötila ei olisi 15 astetta vaan 8 celsiusastetta eli selkeästi alhaisempi kuin se, mikä laissa on tällä hetkellä. Miksi näin? Sen vuoksi, että 8 celsiusastetta on keskimääräiseksi arvioitavissa oleva polttoaineen lämpötila kauppiaiden myydessä polttoainetta. Kun kuitenkin valmisteverolaissa tällä hetkellä on 15 astetta, se tarkoittaa, että tässä tapahtuu itse asiassa lämpötilahävikkiä, jonka seurauksena itse asiassa bensiinikauppiaat maksavat sellaisesta polttoaineesta, jota heillä todellisuudessa ei ole, koska tilavuus muuttuu. Tämän vuoksi, kun vero nimenomaan maksetaan bensayhtiöille, joilta polttoaine ostetaan, ja lämpötilan mittaus tapahtuu ostohetkellä, se on itse asiassa tilanne, jossa öljy-yhtiöt hyötyvät suhteessa bensakauppiaisiin.

Tässä lakialoitteessa ajatuksena on se, että jos lämpötila pudotetaan 8 celsiusasteen tasolle, mikä on se keskimääräinen lämpötila, joka bensiinipolttoaineella jakeluasemissa on sitä myytäessä, tähän valmisteveroon, lämpötilahävikin kustannuksiin, tulevat ottamaan osaa myös öljy-yhtiöt, mikä olisi tässä tapauksessa tarkoituksenmukaista.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On erinomaista syytä tervehtiä ed. Kiljusen tekemää lakialoitetta tyytyväisyydellä. Tässä on yrittäjän käytännönläheinen ongelma suoraan nähtävissä ja tunnettavissa. Kun katselen ja ymmärrän tätä asiaa ja sisältöä, kuinka tämä on niin kansanomainen ja ymmärrettävässä muodossa, niin tämä täytyy ajatella sitä taustaa vasten, että ed. Kiljunen bensakauppiaana, itsenäisenä yrittäjänä, tuntee tämän omissa nahoissaan paremmin kuin kukaan voi tätä asiaa ymmärtää ja nähdäkään.

Tähän nähden täytyy sanoa, että myöskin salin toisella laidalla yrittäjäpolitiikka on lähempänä kuin ehkä täällä toisella puolella usein tuntuukaan olevan. Tässä pitäisi olla se vahvuus, missä Suomen eduskunnassa nimenomaan yrittäjän asemaa ajetaan, tuetaan, valvotaan ja huolletaan, mutta valitettavasti vain lainsäädäntötyössä tuntuu, että yrittäjän asema ei ole kovinkaan korkea eikä vahva eikä sillä ole puolestapuhujia ainakaan kovin näkyvästi hallituksen sisällä. Täytyy sanoa, että itsenäinen yrittäjä usein tuntee itsensä päähän potkituksi ja siltä osin tunne on sen tyyppinen, ikään kuin tekisi väärää tehtävää, kun yrittäjä tekee kuitenkin yhteiskunnallisesti tavattoman tärkeää työtä työllistäen, kehittäen, investoiden, suunnitellen ja ideoiden.

Tämän osalta tämä oli minulle uutta, että bensiinin tilavuus vaihtelee niin paljon kuin se tässä on olemassa ja kerrotaan. Itsekin olen kyllä aina tiennyt, että kun säiliö pannaan täyteen aamulla kylmänä, päivällä auringon paistaessa se tulee yli. Mutta kun määrä on näin suuri kuin tässä todetaan, että 1 300 000 litraa myyvän kauppiaan osalta se voi olla 10 920 litraa, niin tämä on sellainen määrä, jonka pitäisi havahduttaa jo kaikki päättäjät huomaamaan, että suuri vääryys ja rötöshän tässä asiassa on olemassa.

Mitä tulee ed. Kiljusen esittelypuheenvuoroon, että tässä vastuulliseksi maksajaksi siirretään öljy-yhtiö, niin kuin kuuluisikin, tämähän ei suinkaan ole niin yksinkertainen asia olemassa, koska öljy-yhtiö rahastaa sen asian kuitenkin yrittäjäkauppiaalta ja yrittäjäkauppiaan pitäisi pystyä tämä asia siirtämään hintaan niin, että kuluttaja tämän maksaisi, mutta useinkin kilpailutekijöistä johtuen tämä ei ole mahdollista, ja niin maksajaksi jää yrittäjä yksin, joka tästä omasta marginaalistansa maksaa sen yhteiskunnan pussiin.

Kun katsotaan tätä, kuinka paljon bensiini laajenee, niin tässähän on rintamassa vedettävissä samalla lailla maatalousläheinen aihe, että kun liha jäähtyessään kevenee, niin aivan vastaavan tyyppinen ongelma löytyy myöskin sieltä. Tämä on ollut kautta aikojen tiedossa, että kun lihaa punnitaan kylmänä tai lämpimänä, niin painoero vaihtuu.

Tämän pohjalta toivon, että tämä saa valiokuntakäsittelyssä sellaisen kohtelun, että tähän asiaan puututaan vakavasti ja nopeasti ja siirretään maksajan vastuu sinne, minne se parhaiten kuuluu, elikkä sinne alkupäähän, jota kautta se ehkä helpommin siirtyy vielä lopullisen käyttäjän vastuulle. Ovathan valmistevero ja huoltovarmuusmaksu sellaisia maksuja, mitkä ovat tämän tasavallan energiahuollon kannaltakin erittäin tärkeitä maksuja olemassa, mutta ei ole tärkeätä eikä oikeata se, että pienyrittäjät, joita bensiinikauppiaat usein edustavatkin tässä asiassa, joutuvat tämän tyyppisen, niin kuin sanoisin vähän lainausmerkeissä, riiston kohteeksi.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Minulla on se käsitys, että tämä 15 astetta perustuu kansainväliseen standardiin. Kysymys kuuluu ehdotuksen tekijälle: Missä määrin tällainen kansainvälinen standardi on murrettavissa tai muutettavissa kansalliseksi tavallaan erityiskäytännöksi?

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Lahtelan puheenvuorosta: Haluan kiittää hänen antamastaan tuesta, mutta jossain määrin haluan tarkentaa niitä perusteita, joita hän kiitoksessaan antoi. Hän viittasi taustaani pienyrittäjänä, mutta haluaisin korostaa, että tämän lakialoitteen ovat allekirjoittaneet myöskin edustajat Lauri Kähkönen, Pekka Ravi ja Petri Salo, joilla ei ole suoraa yhteyttä bensiinikauppaan. Joka tapauksessa perusteet tälle esitykselle on yhdessä jaettu.

Se mikä tässä nyt on ehkä keskeisempi sana kuin että tässä olisi kysymys bensiinikauppiaiden riistämisestä, niin ehkä tässä haetaan pikemminkin oikeudenmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta siinä mielessä, että bensiinikauppiaat maksaisivat valmisteveroa siitä bensiinimäärästä, jonka he todellisuudessa myyvät, eikä siitä määrästä, joka heille ikään kuin näennäisesti myydään, koska tässä on tätä lämpötilahävikkiä.

Ed. Bremer on täysin oikeassa. Tämä 15 celsiusastetta perustuu kansainväliseen sopimukseen, mutta tässä me juuri törmäämme siihen ilmiöön, että luonnonolot, ennen kaikkea maantieteellinen sijainti, poikkeavat unionimaista toiseen mentäessä, ja lämpötilahävikit tässä mielessä ovat tietysti kaikkein merkittävimpiä täällä pohjoisessa, ennen kaikkea täällä Suomessa, ja silloin pitäisi pyrkiä juuri siihen, että nämä Suomen erityisolosuhteet myöskin tämän valmisteveron kannon osalta otettaisiin huomioon. Siihen nimenomaan tämä lakialoite tähtää, että eduskunnassa tähän asiaan paneuduttaisiin ja haettaisiin tähän poikkeusmenettelyä.