Täysistunnon pöytäkirja 136/2002 vp

PTK 136/2002 vp

136. PERJANTAINA 15. MARRASKUUTA 2002 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

2) Pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus eduskunnalle 6.11.2002

 

Ilkka  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen talouden noususuhdanteen selkeä taittuminen ja sitä kautta talouden hidastuminen ovat heikentäneet useimpien euromaiden julkisen talouden tasapainoa ja lisänneet siihen liittyviä ongelmia. Erityisesti suurimpien jäsenmaiden talouden tasapaino on heikentynyt lähelle Vakaus- ja kasvusopimuksen määrittelemää ... (Hälinää)

Puhemies:

Anteeksi, ed. Kanerva. Arvoisat edustajat, kehotan rauhoittumaan. Jos on välttämättömiä yksityisiä keskusteluja, käytäköön ne salin ulkopuolella. Puheenvuoro on ed. Ilkka Kanervalla.

Puhuja:

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Erityisesti suurimpien, siis näin ollen myös taloudelliselta merkitykseltään keskeisten, eurooppalaisten jäsenmaiden julkisen talouden tasapainon horjahtaminen lähelle 3:a prosenttia bruttokansantuoteosuudesta on todellinen huolenaihe ei vain näille maille itselleen, vaan myöskin muille Emu-jäsenmaille ja koko euroalueelle.

Yhteisötason sopimusten kansalliselle finanssipolitiikalle asettamat rajoitteet ovat siten tulleet näissä maissa entistä selvemmiksi. Samalla on virinnyt vilkas keskustelu, ymmärrettävästi, siitä, ovatko nämä rajoitteet järkeviä ja perusteltuja, ovatko ne tarkoituksenmukaisia. Muun muassa komission puheenjohtaja Romano Prodi on kritisoinut tätä sopimusjärjestelyä ja puolestaan saanut eräät toiset tahot tarttumaan niskavilloihinsa tuon ilmoituksensa jälkeen.

Euroalueen maissa rahapolitiikkaa koskeva päätöksenteko on, niin kuin eduskunta tietää, erittäin keskitettyä, mutta puolestaan finanssipolitiikan jäsenvaltiot päättävät edelleen itsenäisesti, niin kuin tämäkin talo osaltaan tekee. EU pyrkii kuitenkin koordinoimaan myös finanssipolitiikkaa, ja jäsenvaltioilla on velvollisuus sen kautta harjoittaa talouspolitiikkaa siten, että perustamissopimuksissa määritellyt ja talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa esille tulevat tavoitteet todellakin toteutuvat.

Jäsenvaltioiden talouspoliittista liikkumavaraa rajoittaa etenkin perustamissopimuksen velvoite hoitaa julkista taloutta kurinalaisesti. Jos liiallisesti alijäämien toteutumisesta lipsutaan tai niihin tullaan, niin korjaavien toimien suosittelemisesta, tasapainon seurannasta ja seuraamusten määräämisestä vastaavat Euroopan komissio ja valtiovarainministereistä koostuva Ecofin-neuvosto.

Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkisen talouden tulee olla tasapainossa keskipitkällä aikavälillä, tarkoittaa käytännöllisesti sanottuna suhdannekiertoa. Kahdeksassa euroalueen maassa, samoin kuin kolmessa euroalueen ulkopuolisessa jäsenmaassa, saavutettiin ainakin jonkin asteinen julkisen talouden tasapaino viime vuoteen mennessä. Sen sijaa Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa tasapainotavoitteen saavuttamista on sitä vastoin siirretty jatkuvalla syötöllä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Ennuste onkin tällä haavaa se, että Saksassa, euroalueen keskeisimmässä jäsenmaassa, tänä vuonna saavutettaisiin jopa 3,5 prosentin epätasapainotaso, joka on todella suuren hälytysmerkin arvoinen. Portugalissahan oltiin suuremmassakin alijäämäsuhteessa, yli 4 prosentissa, mikä rikkoi selvästi tietysti tuon 3 prosentin arvon. Kaiken lisäksi Portugalin julkisen talouden suuri alijäämä oli siinä mielessä likipitäen häpeällinen, että se paljastui vasta jälkikäteen ikään kuin yllätyksenä.

Koko euroalueen julkisen talouden keskimääräinen rahoitusalijäämä oli vuonna 2001 vielä 1,5 prosenttia, ja vaikka tämä alijäämä edelleenkin on kohtuullisen pieni, oli se kuitenkin noin 0,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuonna 2000, ja odotusarvo tänä vuonna olisi jo sen tyyppinen, että se tulisi nousemaan yli 2 prosenttiin. Tietysti tätä muutosta selitetään talouskasvun hidastumisella, mutta myös sillä poliittisella päätöksentekoprosessilla, josta myös parlamenteilla finanssipolitiikassa ja hallituksilla on oma vastuunsa.

Monissa maissa toteutettujen muun muassa veronalennusten vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan ei kompensoida täysimääräisesti menojen kasvua hillitsemällä. Olisi tärkeää, että ne euroalueen maat, joiden alijäämä ja velkasuhde näyttää nyt olevan ongelmallinen, kykenevät pysyvällä rakenteellisella tavalla supistamaan alijäämiään ja velkojaan suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sen lisäksi useimmilla näillä mailla, melkeinpä kaikilla, niin kuin meillä Suomessakin, on tarvetta varautua vastaamaan haasteisiin, joita esimerkiksi väestön ikääntyminen aiheuttaa julkisen talouden kestävyydelle pitkällä aikavälillä.

Euroryhmän valtiovarainministerit hyväksyivät muutama viikko takaperin uuden strategian näiden alijäämämaiden julkisen talouden vakauttamiseksi kohti tasapainoa. Keskeisenä ideana on, että alijäämämaat sitoutuvat ensi vuodesta alkaen joka vuosi leikkaamaan suhdannevaihteluitten vaikutuksista puhdistettuja alijäämiään ainakin sillä määrällä, joka vastaa vähintään 0,5:tä prosenttia bkt:stä. Tällöin maat voisivat saavuttaa tämän sopimustavoitteensa, siis 3 prosentin tavoitteensa, vuoteen 2006 mennessä, kuten komissio alun pitäenkin ehdotti. Mutta taas tässäkin kokouksessa Ranska äityi ilmoittamaan, että se sitoutuu uuteen vakauttamisstrategiaan korkeintaan vasta vuodesta 2004 alkaen.

Meillä Suomessa julkisen talouden tasapaino on kehittynyt myönteisemmin kuin useimmissa muissa jäsenmaissa. (Ed. Elo: Myönteisemmin!) — Myönteisemmin kuin muissa jäsenmaissa. — Varsinkin yhteisöveron tuoton voimakas kasvu on mahdollistanut velkaantumisen vähentämisen ja valtion budjettitalouden ylijäämäisyyden. Suomen julkisen talouden hyvä tila on ollut seurausta osittain tilapäisistä tekijöistä, kuten nopeammasta taloudellisesta kasvusta, kuin muualla Euroopan alueella ja toisaalta poikkeuksellisen suuresta pääoma- ja yhteisöveron tuotosta.

Rahaliiton jäsenmaitten mahdollisuus velkaantumiseen ei tietenkään ole pelkästään kielteinen asia. On otettava lukuun, että yhteinen Rahaliitto edellyttää tietynlaista maakohtaista finanssipolitiikan liikkumavaraa ja sen käyttöä, koska Rahaliiton jäsenet eivät voi enää käyttää omaa rahapolitiikkaansa suhdannevaihteluitten ja maakohtaisten häiriöitten vaimentamiseen. Rahaliiton jäsenmaat ovat luopuneet kansallisesta raha- ja valuuttakurssipolitiikastaan, jolla ne tietysti aiemmin merkittävästi sääntelivät suhdannepolitiikkaansa. Tästä aiheutuvan kansallisen liikkumavaran menetyksen korvaamiseksi mahdollisuus finanssipoliittisiin toimiin on tullut aikaisempaa ratkaisevasti tärkeämmäksi työmarkkinoitten joustavan toiminnan lisäksi.

Kansallisen finanssipolitiikan harjoittamista rajoittavia yhteisiä sopimuksia on kuitenkin katsottu tarvittavan Rahaliitossa siksi, että Rahaliittoon osallistuvan maan ajautuminen kestämättömältä näyttävään alijäämään tai jopa rahoitusvaikeuksiinkin voisi haitata voimakkaasti muitten jäsenvaltioitten talouspolitiikkaa ja sitä kautta myös koko Rahaliiton toimintaan. Rahaliiton on myös pelätty luovan kannustimia siihen osallistuvien valtioitten liiallisenkin velkaantumisen suuntaan, koska yksittäisen jäsenmaan velkaantumisella ei ole vaikutusta yleiseen korkotasoon.

Vakaus- ja kasvusopimus, josta tässä on kysymys, on asia, jonka pitäisi sitoa Rahaliiton jäsenmaat noudattamaan julkiselle taloudelle asetettuja keskipitkän aikavälin tavoitteita, joitten mukaan rahoitusaseman tulee olla lähellä tasapainoa tahi ylijäämäinen. Sopimus tukee kansalliselle finanssipolitiikalle asetettujen päämäärien toteuttamista. Ongelmia kuitenkin syntyy, mikäli tavoitteisiin ei sitouduta, niin kuin nyt juuri on tapahtunut, ja niihin ei sitouduta riittävän määrätietoisesti tahi jos tavoitteitten saavuttaminen viivästyy heikon talouskehityksen vuoksi. Nykyiset ongelmat liittyvät sen ratkaisemiseen, miten hitaan kasvun olosuhteissa toimitaan, kun suhdanneautomatiikka näyttää ilman korjaavia toimia joissakin maissa johtavan ammottavan suuriin alijäämiin.

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuusto on osaltaan halunnut tähän kysymykseen myöskin puuttua ja haluaa provosoida eduskuntaa linjaamaan näissä asioissa myöskin sitä kantaa, joka parlamentilla näissä asioissa tuleekin olla. Sen vuoksi tuomme esille, että Vakaus- ja kasvusopimus on tarpeen riittävän julkisen talouden vakauden ja toisaalta yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi. Tämän vuoksi pankkivaltuuston selkeä kanta on, että sopimuksesta tulee pitää kiinni.

Vuoden 99 jälkeen saatujen kokemusten perusteella on kuitenkin syytä pohtia myös sellaisia keinoja, joilla voitaisiin parantaa Vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisiä menettelyjä. Kasvuennusteet ovat esimerkiksi osoittautuneet hyvin hyvin epävarmoiksi. Tämän vuoksi kansalliset vakausohjelmat tulisi laatia euroalueella niin, että ne sisältäisivät riittävät turvamarginaalit siltä varalta, että todellinen kehitys osoittautuu ennakoitua heikommaksi, juuri niin kuin nyt on käynyt.

Sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa tulee kuitenkin tietysti olla riittävästi joustavuutta, niin kuin nyt juuri tapahtuu aikatauluja arvioitaessa. Näin voidaan ottaa huomioon myös odottamattomien taloudellisten vaikeuksien vaikutus. Noususuhdanteessa pitäisi julkisten talouksien tosiasiallisten rahoitusjäämien asemesta kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota suhdannekorjattuihin jäämiin ja pyrkiä niitten kohentamiseen. Tässäkin asiassa Suomen viime vuosien talouskehitys kelpaa hyväksi esimerkiksi.

Julkisen talouden tilaa kuvaavien tilastojen laatimista on myös syytä pyrkiä nopeuttamaan, ajantasaistamaan ja tehostamaan kaikissa Rahaliiton jäsenmaissa, jotta jatkossa vältyttäisiin siltä Portugalin häpeältä, joka vuonna 2001 tuli tilastovirheen tapaisena asiana yllätyksellisesti esille. Vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteiden hyväksyttävyyden lisäämiseksi kansallisten parlamenttien ja hallitusten tulee niin meillä kuin muuallakin pyrkiä perusteellisesti arvioimaan näitä asioita ja saamaan aikaan toimenpiteitä, joilla vakausohjelmassa kyetään keskipitkällä aikavälillä pitämään tavoitteista kiinni samoin kuin tuon vakausohjelman muustakin sisällöstä.

Puhemies:

Tämä oli esittelypuheenvuoro. Sen jälkeen vasta voi debatoida. Nyt on ed. Elon puheenvuoro. Merkitsin jo vastauspuheenvuoropyynnön muistiin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus on erinomainen tilaisuus koko raha- ja talouspoliittiseen keskusteluun yleisemminkin. (Ed. Ala-Nissilä: Ajankohtainen!) — Todella on kysymys hyvin ajankohtaisesta asiasta. — Niin kuin tässä ajankohtaiskertomuksessa todetaan, talouskehitys on hyvin epävarmaa koko maailmassa. Kun Euroopan unionin komissio tällä viikolla esitti ennusteitaan, niin EU joutui selvästi laskemaan muun muassa tämän vuoden kasvuennustetta koko EU-alueelle, eli tänä vuonna kasvuennuste on 0,8 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Niin kuin tiedämme, ainakin jos perinteisen tavan mukaan arvioidaan työttömyyden kulkua, nämä kasvuluvut ovat selvästi liian alhaisia, jotta työttömyys saataisiin alenemaan.

Tässä yhteydessä on tietysti paikallaan sanoa myöskin muutama sana Yhdysvaltojen taloudesta, josta Eurooppa on sittenkin ehkä riippuvaisempi kuin on ajateltukaan. Yhdysvalloissa kansantalouden velkaantuminen, joka näkyy lähinnä vaihtotaseen vajeen valtavana kasvuna, ja toisaalta myöskin yksityistalouksien velkaantuminen, jotka ovat molemmat vaikuttamassa myöskin dollarin heikentymiseen ja samalla euron vahvistumiseen, eivät nekään lupaa Euroopan teollisuudelle mitään suuria kasvulukuja ainakaan Yhdysvaltojen suhteen, koska euron vahvistuminen tietysti omalta osaltaan heikentää vientimahdollisuuksia. Tässä vielä vuosi pari sitten arvioitiin, että Eurooppa saattaa ryhtyä koko maailmantalouden veturiksi. Näin ei ole käynyt, Euroopasta ei ole siihen ollut. Vielä viittaan tähän suhteeseen Eurooppa—Yhdysvallat. Tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että Aasian maista sittenkin eräät maat ovat, Kiina tietysti maailman suurimpana markkinana erityisesti, lähdössä vetämään tätä maailmantaloutta omalta osaltaan ylöspäin.

Täällä jo ed. Kanerva viittasi Euroopan suurten maiden eli EU-maitten ytimen, Saksan ja Ranskan, erittäin vaikeaan tilanteeseen. Komission viimeisessä ennusteessahan ennustetaan nyt sitten Saksalle alijäämää tänä vuonna 3,8 prosenttia, joka siis selvästi ylittää Vakaussopimuksen määräykset, ja Ranskakin tämän ennusteen mukaan päätyisi liki 3:a prosenttia eli ylärajaa, joka on 2,7 prosenttia. Vakaus- ja kasvusopimuksen kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen.

Niin kuin me huomaamme Ranskan ja Saksan tilanteesta, kysymys ei ole mistään tietystä puoluepoliittisesta asetelmasta. Ranskassahan oikeisto johtaa, presidentti Chirac on oikeistolainen ja myös hänen hallituksensa, Saksassa taas on punavihreä hallitus. Molemmat kuitenkin käyttävät tätä suhteellisen suurta budjettialijäämää hyväkseen — käyttävätkö hyväkseen tai joutuvatko käyttämään, se on tietysti toinen kysymys. Ranskassa ainakin tämä oli vaalilupaus. Chirac lupasi, että veroja alennetaan, ja veronalennuksista pidettiin kiinni, vaikka EU-komissio varoitti Ranskaa siitä, että veronalennukset saattavat lisätä talouden alijäämää. Niin kuin me tiedämme, Ranska on saanut lisäaikaa nyt sitten taloutensa kuntoon pistämiselle Euroopan unionilta.

Mitä tulee Suomeen, niin ed. Kanerva jo täällä viittasi siihen. Mehän olemme Euroopan unionin maiden kärjessä, mitä tulee julkisen talouden ylijäämään. Meillä, niin kuin tässä kirjassa sivulla 7 osoitetaan, oli vuonna 2000 julkisessa taloudessa 7 prosentin ylijäämä ja viime vuonnakin vielä 4,9 prosenttia, ja EU:n komissio ennustaa sekä tälle että ensi vuodelle reilun 3 prosentin ylijäämää. Kun olen täällä monta kertaa sanonut sitä, että me olemme noudattaneet Euroopan unionin kireintä talouspolitiikkaa, niin minusta nämä luvut osoittavat yhtäältä sen, että tämä väittämä on oikea. Suomi on todella noudattanut erittäin kireätä talouspolitiikkaa. Sillä on positiivisia puolia, niin kuin tiedetään. Me tiedämme myöskin ne haittapuolet, jotka siitä meidän poliitikkojen kannalta aiheutuvat.

Tämä esimerkiksi vaikuttaa siihen, että Suomen veroasteen voidaan katsoa olevan 4—5 prosenttia korkeampi kuin se olisi, jos meillä julkinen talous olisi tasapainossa. Eli me käytämme korkeampaa veroastetta kuin olisi tarpeellista. Tämä on kysymys, jota mielestäni myöskin pitäisi pohtia, onko se järkevää ja onko se tarpeellista. Tätä asiaa me täällä olemme monta kertaa pohtineet, erityisesti sosialidemokraattiset kansanedustajat, ja muistan, että vasemmistoliitostakin muun muassa ed. Laakso ja eräät muutkin kansanedustajat sen perään ovat kyselleet. (Ed. Pekkarinen: Meidän vaihtoehtomme vie juuri tähän suuntaan!) — Puhemies! Ed. Pekkarisella on puheenvuoro, ja varmaan hän pääsee selvittämään omaa vaihtoehtoaan ja keskustan vaihtoehtoa.

Mitä tulee sitten velkakriteeriin, niin oikeastaan olisin toivonut, ed. Kanerva ja muut, että vähän enemmän tähän velkakriteeriin olisi kiinnitetty huomiota kuin tässä kertomuksessa nyt kiinnitetään. Toivon, että kun täällä on valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Aulakin paikalla, niin valtiovarainvaliokunta, johon tämä lähetetään, perehtyisi velkakriteeriin ja siihen, miten sitä on sovellettu. Tässä lähinnä keskitytään budjetin yli- ja alijäämien tarkasteluun ja tähän 3 prosentin rajaan, mutta velkasuhteesta ei paljon puhuta. Aika selvää on se, että jos maalla on miinusmerkkinen julkinen talous, niin velkaantuminen lisääntyy, ja päinvastoin: jos on plusmerkkinen, niin velkaantuminen pienenee, niin kuin Suomen osalta on tapahtunut. Tämä on aika selvää.

Mutta, puhemies, tämä on osa myöskin Vakaus- ja kasvusopimusta, että julkinen velka on 60 prosenttia bruttokansantuotteesta tai se lähenee sitä nopeasti. Näin ei ole ilmeisesti läheskään kaikissa maissa tapahtunut, joten toivon, että Suomen eduskunnan valtiovarainvaliokunta perehtyy tähän asiaan ja tuo eduskunnalle vähän lisätietoa, enemmän kuin tähän ajankohtaiskertomukseen nyt sisältyy.

Puhemies! Vielä Vakaus- ja kasvusopimuksen tarpeellisuuteen ja järkevyyteen: Ed. Kanerva jo viittasi komission puheenjohtajan Prodin puheenvuoroon, joka minulla on tässä, 18. päivänä lokakuuta julkaistu haastattelu Le Monde -lehdessä. Hän sanoo suurin piirtein näin, että Vakaussopimus on epätäydellinen. Se on totta, koska täytyy olla järkevämpi työväline ja enemmän joustavuutta. Mutta te tiedätte hyvin, että jos me haluamme joustavuutta ja meillä on tietoa, niin täytyy myöskin olla auktoriteettia. Myöhemmin hän sanoo ajatuksen, joka tuli sitten varsin kuuluisaksi: "Minä tiedän erittäin hyvin, että Vakaussopimus on typerä" — hän käyttää englantilaista sanaa, joka on ranskannettu: stupide — kuten kaikki päätökset, jotka ovat jäykkiä." Tämä oli siis Prodin sanoma. Oli aika erikoista, niin kuin ed. Kanerva totesi, että EU:n komission puheenjohtaja arvostelee Kasvu- ja vakaussopimusta aika kovin sanoin: Se on epätäydellinen, se on joustamaton ja se on typerä suorastaan. Toivon myöskin, että valtiovarainvaliokunta ottaa tähän kantaa, ollaanko Prodin kanssa samaa mieltä, ja mitä ajattelee erityisesti ministeri Niinistö ehkä, joka on käyttänyt kyllä hyvin erilaisia puheenvuoroja kuin Prodi tästä. Olen ymmärtänyt että Suomen valtiovarainministeriö on ollut eri mieltä ja ilmaissut, että ei tämä Vakaus- ja kasvusopimus ole typerä.

Puhemies! Vielä ehkä eräs huomio, ja se liittyy siihen, mitä professori Kiander on todennut, kun hän on sanonut muun muassa seuraavaa: "Vakaus- ja kasvusopimuksen tulkintaa ja soveltamista pitäisi kehittää joustavampaan suuntaan, joka huomioi euroalueen ja jokaisen yksittäisen maan taloudellisen tilanteen. Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteet ovat oikeat. Vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämäkriteeri voisi huomioida velan tason niin, että alhaisen velan maalla olisi suurempi joustomahdollisuus kuin korkean velan maalla. Tämä olisi Suomen etu." Näin siis professori Kiander. Me suomalaiset emme ole tätä etua tarvinneet emmekä ole tätä etua käyttäneet, mutta varmasti ajatus on ainakin harkitsemisen arvoinen.

Puhemies! Ihan lopuksi rahapolitiikasta, joka sittenkin ehkä on jäänyt liian vähälle huomiolle myöskin tässä alijäämä—ylijäämä-keskustelussa. Kyllä aika yleinen käsitys tällä hetkellä on se, että Euroopan keskuspankki käyttää liian jäykkää rahapolitiikkaa, liian tiukasti tuijotetaan 2 prosentin inflaatiotavoitteeseen ja kasvu ja työllisyys jäävät toiselle sijalle. Jos katsotaan sitä, mitä esimerkiksi Amerikan keskuspankin säännöksiinkin kuuluu, kasvu ja työllisyys, niin kyllä minä toivon, kun täällä on muun muassa konventin jäsen Kimmo Kiljunenkin paikalla, että konventti esimerkiksi ottaisi kantaa myöskin Vakaus- ja kasvusopimukseen ja Euroopan keskuspankille annettaviin tehtäviin. Kyllä minun mielestäni Euroopan keskuspankin rahapolitiikassa pitää näkyä se, että kasvu ja työllisyys ovat sittenkin kaikkein tärkeimpiä, suurin piirtein samalla tavalla kuin Amerikan keskuspankissa. Ei pelkkä tuijottaminen 2 prosentin inflaatiotavoitteeseen voi olla mikään Euroopan keskuspankin ainoa tavoite, niin kuin se tähän asti on ollut. Jos me katsomme tämän päivän ohjauskorkoja, Euroopan keskuspankilla on 3,25 ja Amerikan keskuspankilla kahdentoista laskun jälkeen runsaan vuoden aikana 1,25. Minusta tästä Euroopan keskuspankki voisi ottaa mallia ja Suomenkin pankkivaltuuston jäsenet voisivat tätä viestiä viedä eteenpäin.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun viime hallituksessa valmisteltiin tätä Suomen Pankkia koskevaa lainsäädäntöä Emu-kuntoon ja otettiin huomioon Euroopan keskuspankin syntyminen, silloin erääksi tärkeäksi asiaksi jäi se, että pankkivaltuusto tekee töitä talouspolitiikan tuomiseksi eduskuntaan. Siinä talousvaliokunnalla on oma roolinsa ja nyt tässä tapauksessa myös valtiovarainvaliokunnalla on oma roolinsa. Siinä mielessä tervehdin nyt tyydytyksellä, että vaalikauden loppupuolella Suomen Pankin pankkivaltuusto ottaa tämän näin asiakseen. Tällä tavoin me saamme myös Suomen Pankin niitä satojen ihmisten resursseja, jotka siellä on olemassa, paremmin eduskunnan käyttöön. Eihän meillä valtiovarainvaliokunnassa ole sellaista virkamiesmäärää, mikä on Suomen Pankissa käytettävissä. Tällainen asiantuntemus on jäänyt kokonaan käyttämättä. Sen pitäisi olla myös jonkunlainen haaste valtiovarainministeriölle luoda omia linjauksiaan, joten tämä on erittäin tervetullut (Puhemies koputtaa) ja lisää toivotaan.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elo viittasi komission puheenjohtajan Prodin lausuntoon ja siihen, että Vakaus- ja kasvusopimus on typerä. Ehkä sitä taustaa vasten, jos sopimus ei ollenkaan joustaisi missään olosuhteissa, se voisi ollakin vähän tämän tyyppinen. Nythän joustavuutta on kuitenkin haettu muun muassa määräaikojen suhteen. Jos ajatellaan, että sopimus ei joustaisi ollenkaan tässä tilanteessa, kun suuret jäsenmaat, erityisesti Saksa, ovat todella joutumassa vaikeuksiin, ja Saksa eräällä tavalla tiukan joustamattomalla sopimuksella pakotettaisiin hyvin nopeasti lujaan budjettikuriin, koviin leikkauksiin, kotimaisen kysynnän hyytymiseen jne., sillä voisi olla aika suuria vaikutuksia koko euroalueen, myös Suomen, talouden kehitysnäkymiin ja mahdollisuuksiin selvitä omista haasteista. Kyllä tässä on todella paikallaan se, että mietitään asiaa, (Puhemies koputtaa) koska suuret maat ovat vaikutuksiltaan ja seurauksiltaan kovin erilaisia kuin pienet.

Ilkka  Kanerva  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hyvin lyhyesti vain ed. Skinnarin kommentointiin: Kiitos siitä kommentista sinänsä, mutta kun edustaja totesi, että tässä tulee hyväksikäytettyä Suomen Pankin henkilöstön talouspoliittista näkemystä, niin vain välillisesti korkeintaan Suomen Pankin puolelta, virkamiesten puolelta, tästä asiasta on tietysti meidän kanssamme keskusteltu. Mutta kyllä tämä on dokumentti, joka perustuu pankkivaltuuston näkemykseen eikä ole valmisteltu Suomen Pankin johtokunnan johdolla, vaan Suomen Pankin pankkivaltuuston toimesta.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota täsmälleen samaan kuin ed. Uotilakin. Eli kun nyt sekä pääministeri Lipponen että valtiovarainministeri Niinistö ovat pitäneet tätä Prodin lausuntoa tavattoman typeränä, niin ongelmahan tietenkin on se, että jos mekaanisesti alettaisiin leikata esimerkiksi Saksan ja Ranskan budjettivajetta, alijäämää, kovin jyrkin toimin, sillä olisi varmasti kielteiset heijastusvaikutukset koko Euroopan talouteen ja sitä kautta myös Suomen talouteen. Kun en pidä taas valtiovarainministeri Niinistöä ainakaan typeränä, niin haluaisin kuulla hänen mielipiteensä siitä, mikä tämä joustavuus itse tämän sopimuksen puitteissa on. Tiedän kyllä määräajat ja vuodet, mutta nyt tässä tilanteessa, jossa odotetaan, että Euroopassa Saksa ja Ranska toimisivat ikään kuin vetureina, miten tätä Vakaussopimusta teidän mielestänne nyt pitäisi soveltaa?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ja oikeastaan haluaisin vain tuohon komission puheenjohtajan rooliin kiinnittää huomiota. Enempi keskustelu siitä on tarpeetonta sen vuoksi, että hän ollut paikalla kahdessa viimeisessä euroryhmässä. Erityisesti jälkimmäisessä hän ei ole muuttanut mieltään siellä ryhmän sisällä. Hän on selkeästi ilmoittanut komission pitävän Vakaussopimusta ehdottomasti arvossa ja että siitä ei tingitä. Sitä varten, että sitten puhuttaisiin näistä joustavuuselementeistä, joita on huomattava määrä alun perin jo sopimuksen sisään rakennettu, ei taida nyt vastauspuheenvuorossa olla aikaa.

Esko  Aho  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on vain yksi lyhyehkö kommentti tähän käytyyn keskusteluun. Syntyy sellainen kuva ikään kuin Euroopan unionin perusongelma olisi Vakaussopimuksen joustavuus tai joustamattomuus. Näinhän asianlaita ei ole, vaan perusongelma on erityisesti Saksan talouden heikkous ja rakenneongelmat, joista on seurannut se, että Saksa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yksi heikoiten kehittyneistä EU-talouksista. Jos näihin rakenneongelmiin ei tule ratkaisua, ei löydy mitään ulospääsyä. Tämä on myös sitä kautta meidän ongelmamme, kun elämme yhteisvaluutassa; yhteisvaluutan seurauksena tuottavuuserot väkisinkin tulevat tasoittumaan. Jos ne alkavat tasoittua sillä tavalla, että ne tasoittuvat heikoimman maan mukaan, silloin mekin olemme aikamoisissa ongelmissa.

Kimmo  Kiljunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo pohdiskeli konventissa käytyä keskustelua Vakaussopimuksesta ja keskuspankin roolista. Siellä todellakin talouspoliittisessa työryhmässä on päädytty siihen ratkaisuun, kuitenkin debatin jälkeen, että nimenomaan myöskin rahapolitiikalle tulisi asettaa muitakin tavoitteita kuin rahan arvon vakaus eli kasvu- ja työllisyystavoitteet.

Täällä on puhuttu nyt Prodin lausunnosta, oliko se typerä, lausuntona typerä. Halusin sanoa näinpäin, että varmasti siinä oli sen verran järjettömyyttä, että silloin reagoidaan, kun suurten maiden alijäämät tulevat vastaan. Mutta toisaalta Prodia täytyy ymmärtää siitä näkökulmasta, että finanssipolitiikkaa on mitä luontevinta käyttää myöskin suhdannepoliittisena välineenä ja alijäämäisyyden vuositasollahan sen ei pitäisi olla varsinainen ongelma, ei edes keskipitkällä jännevälillä, vaan nimenomaan velkaantumisasteen, joka on suhteutettuna kansantuotteeseen. Jos me katsomme näitä numeerisia, kvantitatiivisia kriteereitä, niin nimenomaan velka-asteen suhteessa kansantuotteeseenhan pitäisi olla se olennaisin (Puhemies koputtaa) tekijä eikä vuosittaisten alijäämien, jotka ovat suhdannepolitiikassa käytettäviä.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Elolle, kun hän puheenvuorossaan pohdiskeli, että eduskunnan pitäisi nyt tämän asiakirjan yhteydessä ottaa kantaa Vakaussopimuksen järkevyyteen: Mehän olemme ottaneet siihen jo kantaa. Valtiovarainvaliokunta on monessa yhteydessä kirjallisesti ja suullisesti suuressa valiokunnassa todennut, että tästä sopimuksesta tulisi pitää kiinni ja suurten jäsenmaiden tulisi tasapainottaa budjettinsa mieluummin sen nopeamman, vuoden 2004 aikataulun, kannalta. Eli tässä suhteessa eduskunnan tämänhetkinen kanta ei ole mitenkään auki tai epäselvä.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että Prodi on siis expressis verbis luopunut näistä haastatteluissa hänen mukaansa virheellisestikin tulkituista lausunnoista.

Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Esko Aho, että eihän tätä Vakaus- ja kasvusopimusta ja erityisesti sen perälautasäännöksiä pitäisi tuijottaa itsenäisen talouspolitiikan johtotähtenä. Ne ovat vain ikään kuin sellainen varmistus, että kukaan ei hölmöile mahdottomuuksiin asti, mutta koko muu talouspolitiikan kenttä on avoin, ja se on laaja.

Tässä suhteessa olen kiinnittänyt muun muassa euroryhmässä huomiota Lissabonin prosessiin, jossa on paljon rakenteellisia tekijöitä mukana. Viimeisen mittauksen mukaan Suomi on implementoinut eniten noista eikä meilläkään se implementointitiheys ole ollut niin valtavan suurta. Eli tuo yli kahden vuoden takainen Lissabonin prosessi on jäänyt erittäin suuressa osassa eurooppalaisia maita kokonaan huomioimatta, ja sitä kautta sitä talouspolitiikkaa pitäisi tehdä, ettei mentäisi tällaisiin puhtaasti perälautasäännöksiin, joilla ei ole sinänsä mitään tekemistä vielä hyvän finanssipolitiikan kanssa; ne estävät vain tuhoisan finanssipolitiikan.

Täällä kaivataan joustavuutta. Nyt pitäisi muistaa, että miinus 3 prosenttia alijäämänä tarkoittaisi esimerkiksi Suomessa sitä, että me ottaisimme nyt yli 7,5 miljardia euroa velkaa vuodessa, joka on toiseksi pahimman lamavuoden saldo. Silloin sentään talous meni alaspäin ja lujaa. Jos oltaisiin lamassa, sopimushan on siinä mielessä joustava, että tuosta miinus 3:sta saa heti anteeksiannon, jos bkt on laskusuunnassa yli 2 prosenttia.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun satun olemaan ainut Suomen edustaja konventissa taloushallinnon työryhmässä, haluan sen verran korjata ed. Kiljusen puheita: Eli asiantuntijamme Duisenberg, Solbes ja Åkerholm muiden muassa pitivät ehdottomasti Kasvu- ja vakaussopimuksesta kiinnipitämistä erittäin tärkeänä. Totesimme tuossa työryhmässä Saksan, Ranskan ja Italian ongelmien olevan rakenteellisia johtuen heidän omista toimistaan, ja heillä olisi ollut täysi mahdollisuus samana aikana kuin euroalueen kahdeksalla muulla maalla saattaa asiansa kuntoon. He eivät ole sitä tehneet, he ovat olleet vapaamatkustajina, ja emme me voi toimia laajentuvassa Euroopassa siten, että lähdemme näitä sääntöjä muuttelemaan vapaamatkustajien mukaan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tämä Prodin puheenvuoro, mutta kyllä Euroopassa käydään Economist-lehdessä laajemminkin tätä keskustelua, onko tällainen tiukka, inflaatiovastainen linja hyvä, ja sanotaan, että se johtaa suurten yritysten, Ericssonin, ABB:n ja tällaisten, vaikeuksiin jnp. Se on vähän laajempaa keskustelua, mitä Euroopassa on käyty.

Mielestäni tässä pankkivaltuuston kertomuksessa on kyllä hyvä linjaus tämän joustavuuden osalta, ja tietysti pienen maan intresseissä, niin kuin täällä on linjattukin, on tärkeätä se, että pelisääntöjä noudatetaan. Olen samaa mieltä kuin ed. Esko Aho tässä ja ministeri Niinistökin, että kyllä perusongelma on Saksan, osin ehkä Ranskankin, talouden heikko kyky muuttaa omia järjestelmiään ja rakenteitaan tässä globaalissa maailmassa ja se aiheuttaa julkistaloudelle isoja ongelmia. Ellei (Puhemies koputtaa) siellä talouteen saada uutta dynamiikkaa, niin me olemme siinä omalta osaltamme ongelmissa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä sekä pankkivaltuuston puheenjohtaja että ed. Elo molemmat luotasivat taloudellista kehitystä myös pidemmällä aikavälillä. Toteaisin siihen, että YK on selvittänyt taloudellisen kehityksen sammuvan noin 20—30 vuoden aikavälillä, jos nyt tällä hetkellä menossa olevia kielteisiä ympäristömuutoksia ei voida pysäyttää.

Toisaalta, puhemies, toinen asia on se, että lähiaikoina tietysti taloudellinen kehitys varmasti Euroopassa niin kuin koko maailmassa saattaa pysähtyä siihen tosiasiaan, että öljyn hinta nousee ja tulee vahvasti kohoamaan, mikä liittyy taas Lähi-idän kriisin syvenemiseen ja mahdolliseen Irakin sotaan.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron siinä vaiheessa, kun täällä siteerattiin Prodia. Ministeri Niinistö täsmällisesti sanoi sen, mitä olin aikonut sanoa.

Mutta, rouva puhemies, sen verran tästä veturinkaipuusta, kansainvälisen talouden veturinkaipuusta, että se mitä ed. Elo sanoi Yhdysvalloista, piti aivan paikkansa, mutta kun hän tarjosi veturin roolia Kiinalle, niin se ei ilmeisesti tule tapahtumaan ihan kuitenkaan sillä tavoin yksinkertaisesti siitä syystä, että Kiinan lähtötaso on niin alhainen. (Ed. Elo: Mutta kasvu on kova!) — Kasvu on kova, se pitää paikkansa.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä korostan sitä, että on tärkeätä, että Suomen Pankin taholta, tässä tapauksessa pankkivaltuuston taholta, osallistutaan tähän keskusteluun. Silloin kun lakia tehtiin, oli esillä sekin, että pankin pääjohtaja ihan samalla tavoin kuin oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies olisi paikalla, kun tätä keskustelua käydään. Mutta minusta nyt tähän pitää sillä tavoin kiinnittää huomiota, että tässä luodaan uutta käytäntöä nyt Euroopan keskuspankkijärjestelmän aikana ja tässä suhteessa eduskunta ottaa sen roolin, mikä sille kuuluu.

Mutta toinen asia on se, että tässä pitäisi ottaa huomioon paitsi tämä Euroopan nykyinen tilanne, niin kuin on aivan oikein tehtykin, se, että Englanti, Britannia, on ulkopuolella, myös se, että Venäjä on Suomelle tärkeä ja Venäjän rupla on sidottu dollariin, mistä seuraa myös monia sellaisia asioita USA:n dollarin suhteen, joita meidän pitäisi enemmän tarkastella Suomessa kuin tällä hetkellä on rahapoliittisesti tehty.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pankkivaltuusto on lähettänyt tänne eduskuntaan ansiokkaan ja seikkaperäisen selostuksen Vakaus- ja kasvusopimuksen eri elementeistä ja sen toteuttamisesta. Tämä tosiaan lähetetään nyt valtiovarainvaliokuntaan. Jos katsotaan tätä työpainetta, mikä nyt on, niin on aika todennäköistä, että mietinnön tekeminen tästä varmaan menee ensi vuoden puolelle. Mutta tässä kertomuksessa minun mielestäni tärkein on se johtopäätös, minkä pankkivaltuutetut tekevät, elikkä täällähän he selvästi kirjaavat, että "Vakaus- ja kasvusopimus on tarpeen riittävän julkisen talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi. Tämän vuoksi sopimuksesta on pidettävä kiinni". Eli tämä vastaa sitä kantaa, minkä valtiovarainvaliokunta on ottanut useissa yhteyksissä.

Näitä asioitahan on käsitelty täällä eduskunnassa EU-asioiden puitteissa silloin, kun me valtiovarainvaliokunnassa annamme evästyksiä Suomen valtiovarainministereille, ja myöskin virkamiesten kanssa Ecofin-kokousten yhteydessä näistä käydään keskustelua. Viimeksi tämä kirjattiin, ihan mustaa valkoisellakin, viime keväänä, kun valtiovarainvaliokunta ensimmäistä kertaa otti kantaa EU:n niin sanottuihin yleisiin talouspoliittisiin suuntaviivoihin, joiden painoarvo on koko ajan tässä yhteisessä koordinaatiossa vahvistunut. Komission pohjaesitys silloin lähti siitä, että Vakaussopimuksen tavoitteista ei tule lipsua, ja valiokunta totesi, että se pitää tätä komission tinkimättömyyttä korostavaa linjaa perusteltuna ja katsoo, että sitä pitäisi noudattaa johdonmukaisesti kaikissa ja etenkin suurissa jäsenvaltioissa. Valiokunta pitää tähän nähden perusteltuna esimerkiksi kaikille jäsenmaille asetettua talouden tasapainotavoitetta viimeistään vuonna 2004 samoin kuin suositusta siitä, että verouudistukset on rahoitettava asianmukaisesti. Nythän sittemmin on komission aloitteesta Ecofin-neuvosto siirtänyt tätä tasapainotavoitetta tuonne vuoteen 2006.

Minusta on oikein hyvä, että näistä asioista keskustellaan myöskin täällä eduskunnan salissa nyt tämän kertomuksen myötä. Tietenkin voi jäädä miettimään myös sitä, että jos ajatellaan näitä EU-asioita ylipäätään, niin esimerkiksi nämä asiakirjat, joihin valiokuntamme on ottanut jo kantaa, eivät tule koskaan tänne salikäsittelyyn, ja jossakin määrin tuntuisi, että se olisi aivan hyvä, jos joskus tulisivatkin, jotta tulisi selväksi se, mihinkä ollaan sitouduttu ja millä kannalla ollaan.

Mitä tulee sitten näiden suurten jäsenmaiden ongelmiin, ehkä vähän eri näkökulmasta sitä lähestyisin kuin valtuuston puheenjohtaja Kanerva. Hän kiinnitti suurten jäsenmaiden ongelman kansainvälisen talouden taantumaan, mutta en niinkään lähtisi siitä, että se on ongelma suurille jäsenmaille, vaan ongelma on tosiaan se, että ne eivät ole hyvinäkään aikoina hoitaneet omia talouksiaan edes sillä tavalla, että se olisi lähentynyt tasapainoa, vaan Saksakin on ollut miinus 2 prosentin bkt:sta vajeen paikkeella nyt jo aika pitkän aikaa. Se on hyvinäkin aikoina tainnut vajota pikemminkin huonompaan kuin parempaan suuntaan. Eli kyse ei ole vain tästä nyt ajankohtaisesta hitaan kasvun tilanteesta (Ed. I. Kanerva: Saksa menee tänä vuonna 3,5:een!) vaan pysyvämmästä, pitkäaikaisemmasta ongelmasta.

Tosiaan, ed. Kanerva, jo niinä nopeankin kasvun kausina siellä oli tämä miinus 2 prosenttia. Totta kai nyt on kesän aikana ollut tulvaongelmia, ja ne ymmärrän sellaiseksi erityisen poikkeukselliseksi erikoistapaukseksi, joka on syytä ottaa huomioon, mutta sitten kuitenkin, vaikka Saksankin talouden mittakaavassa, en oikein usko sitä, että ne merkitsisivät niin paljon, että Saksa ei pystyisi talouttaan parempaan suuntaan viemään.

On ihan selvää, että euroalueen jäsenmailla täytyy olla yhteinen intressi koordinoida eri maiden finanssipolitiikkaa niin, että varsinkaan isot maat eivät poikkeaisi yhteisestä linjasta, koska totta kai ison maan poikkeaminen enemmän vaikuttaa valuutan vakauteen ja myöskin uskottavuuteen. Juuri tämän EU:n talouspolitiikan uskottavuuden kannalta minusta ovat ongelmallisia tällaiset puheenvuorot, mitä komission puheenjohtaja Prodikin on esittänyt, koska muutenkin on ollut ongelma se, että EU:sta on tullut hyvin monenlaisia ja epäselviä viestejä, joten siltä kannalta minusta voi kyllä yhtyä siihen, että se Prodin kannanotto pikemminkin oli tosiaan typerä ottaen huomioon sen, että EU:n talouspolitiikasta pitäisi saada paljon yksiselitteisempi, selkeämpi kuva ulospäin.

Jonkinlainen pieni paradoksi on kyllä se, että jos katsotaan euron ulkopuolisia EU-jäsenmaita, niin niissähän valtiontalouden tasapainotilanne on huomattavasti parempi kuin euroalueen sisäisissä. Onko nyt kyse siitä, että ne ovat kokeneet enemmän vielä haasteeksi tasapainottaa budjetin ja saada ylijäämäisen budjetin aikaan, koska korkoreaktiot ja myöskin valuuttareaktiot tulevat, totta kai, välittömämmin vaikuttamaan niiden kansantalouteen. (Ed. I. Kanerva: Kolmessa maassa!) — Tosiaan Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa valtiontalouden tila on varsin hyvä.

Vielä lopuksi siitä, että pankkivaltuutetut minusta hyvin ottavat kertomuksen ihan viimeisessä kohdassa kantaa siihen, että kansallisten parlamenttien tulisi keskustella vakausohjelmien keskipitkän aikavälin tavoitteista ja muustakin sisällöstä. Olen kyllä tästä samaa mieltä, että meidän eduskunnassa tulisi löytää sellaisia menettelyjä, joilla sekä tietenkin yleisistä talouspolitiikan suuntaviivoista, jotka antavat sen laajemman perustan myöskin näille vakausohjelmille, että sitten esimerkiksi Suomen aina kulloinkin tehtävästä vakausohjelmasta keskusteltaisiin enemmän ja hyvissä ajoin.

Tällä hetkellähän on niin, että Vakausohjelma esimerkiksi tulee enempikin tiedoksiantona tänne eduskuntaan, niin sanottuna E-asiana tai budjetin liitteenä. Se tulee tänne vasta siinä vaiheessa, kun se on jo oikeastaan annettu valtioneuvostosta komissiolle, eli siihen ei sinänsä voi enää vaikuttaa eikä siihen sinänsä ole nähtävästi sitten ajateltukaan parlamentaarista sitoutumista taakse. Mutta koska näihin sisältyy sellaisia, voi ajatella, eduskunnan budjettivaltaan vaikuttavia asioita ja myöskin useamman vuoden yli vaikuttavia sitoumuksia, minusta olisi hyvä, että kansanedustajat olisivat niistä ylipäätään ottaen paremmin tietoisia.

Minusta tuntuu, arvoisa puhemies, että täällä Suomessa me kuitenkin olemme kohtuullisen hyvällä mallilla tässä suhteessa. En tiedä, onko minkään muun eduskunnan valtiovarainvaliokunta esimerkiksi näihin yleisiin talouspoliittisiin suuntaviivoihin ottanut ihan kirjallista kannanottoa, ja tietenkin suuren valiokunnan työn kautta näihin päästään hyvin kiinni. Eli tämä nyt antaa hyvän mahdollisuuden valiokunnallekin myöskin näitä menettelytapoja ja käytäntöjä pohtia.

Mitä tulee siihen, kun ed. Elo puhui Suomen omasta julkisen talouden tilanteesta, totta kai se on hyvä, jos verrataan EU:n keskimääräiseen tilanteeseen. Siihen suhteuttaenhan se on aivan mainio, mutta kyllä meillä kuitenkin tulevaisuuden haasteet ovat aika vaikeat, kun otetaan huomioon se, miten laaja työttömyys on ja paljonko se syö voimavaroja. Vielä tässä hidastuvan kasvun tilanteessa, kun työvoiman määrä lähtee hiljalleen alenemaan, kun vähemmän nuoria tulee työmarkkinoille kuin toisesta päästä eläkkeelle, niin meillä on aika haasteellista pitää tällaista vauhdikasta talouden kasvua yllä, mikä meillä on. (Ed. Kekkonen: Mihin puhujan mielestä pitäisi verrata, jos ei muihin?) — No, minusta kyllä jokaisen pitäisi ensisijaisesti verrata omiin tulevaisuuden haasteisiin sitä asiaa. Nämähän ovat enempi semmoisia ... Totta kai on hyvä olla kansainvälisessäkin vertailussa hyvässä asennossa, mutta ei se ole minusta mikään peruste jättää omia kansallisen talouspolitiikan tulevaisuuden haasteita kellumaan ja tyytyä sanomaan, että kun me olemme kansainvälisesti näin hyvässä asennossa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama vuosi sitten näytti Euroopassakin aika hyvältä taloudellisesti. Kasvu oli jo silloin jatkunut pitkään ja korkeana. Erityisen vahvana tuo kasvu oli tietysti jatkunut pitkään Irlannissa ja Suomessa. Tänään tiedetään, että Suomessa kasvu on taittunut useimpia muita Euroopan maita nopeammin. Meillä kasvu viime vuonna oli jo alle Euroopan unionin keskitason, ja täällä jo äsken todetuissa luvuissa on selvä sanoma siitä, että arvio myös tälle ja ensi vuodelle tulee olemaan samanlainen. Jäämme alle sen tason, mitä keskimäärin Euroopan unionin alueella on kasvuksi ennustettu.

Huolimatta siitä, että kasvu Euroopassa on viime vuosikymmeninä ollut sen alkupuolelta kohta lähtien varsin ripeätä julkisen talouden rahoitustasapainon kohdalla, eivät asiat Euroopassa kulkeneet viime vuosikymmenellä yhtä suotuisaa tietä. Budjettialijäämistä tuli monissa maissa kutakuinkin pysyvä ilmiö korkeimpienkin suhdannehuippujen aikana. Tässä vissi paradoksi on asia, johon ed. Aula edellä kiinnitti huomiota: Euroopan unionin keskeisistä jäsenmaista ne maat, jotka eivät ole euromaita, jotka eivät ole Emu-järjestelmässä mukana, Englanti, Ruotsi ja Tanska, näiden maiden kohdalla budjettialijäämiä ei viime vuosilta ole. Kaikissa maissa ei vain nyt yhteisen euron aikana vaan jo sitä edeltäneen lähestymiskauden aikana on ylletty julkisen talouden tasapainolukemissa plusmerkkisiin lukemiin.

Mistä tämä on viesti? Se voi olla viesti siitä, että näissä maissa ryhdyttiin ikään kuin omaohjasteisesti voimakkaampiin toimenpiteisiin siltä varalta ja siitä syystä, että nähtiin, että tuossa naapurissa tuo yhteinen valuutta-alue ja yhteinen euroalue on syntymässä. Voi olla, että kerta kaikkiaan ne mekanismit, jotka euroalueen sisällä vaikuttavat, eivät toimi meidän kannaltamme, euromaiden kannalta, niin hyvin kuin niiden maiden kohdalla käytettävissä olevat raha- ja talouspolitiikan keinot toimivat, jotka ovat EU-maita, mutta ovat sitten euroalueen ulkopuolella.

Suomesta käsin on mielestäni aika vaikea lähteä arvioimaan nyt kuitenkaan näiden euromaiden, joissa tätä miinusta on, tilannetta kovin tarkasti, esimerkiksi sitä, olisiko näillä euromailla ollut edellytyksiä ylijäämäiseen julkistalouteen silloin, kun suhdanteet olivat toista maata kuin nyt elikkä olivat paremmin. Meidän on vaikea esimerkiksi arvioida sitä, mikä niitten reformien merkitys on ollut esimerkiksi Ranskassa, jotka kieltämättä ovat julkisen talouden tasapainoa heikentäneet lyhyellä tähtäyksellä, mutta voisivatko ne kumminkin vähän pitemmällä tähtäyksellä, nuo jälkeen jääneet reformit, Jospinin kaudella synnytetyt reformit, voisivatko ne kuitenkin hivenen pitemmällä tähtäyksellä sittenkin olla Ranskan kannalta ja sitä kautta jopa koko muun euroalueen kannalta ihan myönteisiäkin ratkaisuja. Tässä mielessä olen ainakin varovainen arvioimaan sitä, kuinka viisaasti tai typerästi jotkut ranskalaiset esimerkiksi ovat menetelleet. (Ed. Kekkonen: Edustajalta hyvä huomio tämä!)

Kykenemättä siis lopultakaan arvioimaan edellisen kaltaisia asioita, meille suomalaisille on muiden euromaiden tapaan annettu Kasvu- ja vakaussopimuksen pohjalta mahdollisuudet painostaa muita euromaita talouskuriin. Se mahdollisuus on tuolla sopimuksella meille annettu, ja niin hyvä on. Kyseisen sopimuksen keskeinen sisältö on, että yksityisten jäsenmaiden finanssipolitiikan on pysyttävä sellaisessa tasapainossa, ettei se vaaranna koko euroalueen rahapoliittista ja sitä tietä muutakin talouspoliittista ja taloudellista vakautta.

Se mekanismin käsittely, millä tavalla se vaarantaa, jos yksittäinen maa elää yli varojen, varmaan valiokunnassa on paikallaan ja perusteltua. Jos oikein ymmärrän, se käytännössä toimii sillä tavalla, että jos yksi elää kovin paljon yli varojen, se käytännössä johtaa siihen, että koko euroalueen valuutta heikkenee suhteessa muihin valtavaluuttoihin, ja kun se valuutta heikkenee suhteessa muihin valtavaluuttoihin, niin siitä seuraa sitten korkojen nousu. Tästä näin syntyneestä korkojen noususta seuraa koko euroalueen taloutta yleisesti alaspäin vetävä ja -vievä vaikutus. Jotenkin tähän tapaan kai se mekanismi käytännössä kulkee.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että kello käy — ja Hakulinen tällä kertaa on ihan jopa näköpiirissäkin. Ehkä vielä pari sanaa sanon nyt ja jatkan sitten.

Arvoisa puhemies! Kun tiedän, että puhemies oikeutetusti pitää tarkoin kiinni siitä, että istunto loppuu ennen kello 14:ää, niin lopetan tässä vaiheessa sanomani. Sanon ehkä pari virkettä tähän loppuun ihan vaan, ja nämä nyt jäävät perustelematta.

Puhemies:

Ed. Pekkarinen, me voimme keskeyttää puheenvuoron ja jatkaa sitä.

Puhuja:

Minä suostun hyvin mieluusti tähän.

Puhemies:

Asian käsittely keskeytetään.

​​​​