2) Pankkivaltuuston ajankohtaiskertomus eduskunnalle 6.11.2002
Ilkka Kanerva /kok:
Arvoisa puhemies! Kansainvälisen talouden noususuhdanteen
selkeä taittuminen ja sitä kautta talouden hidastuminen
ovat heikentäneet useimpien euromaiden julkisen talouden
tasapainoa ja lisänneet siihen liittyviä ongelmia.
Erityisesti suurimpien jäsenmaiden talouden tasapaino on
heikentynyt lähelle Vakaus- ja kasvusopimuksen määrittelemää ... (Hälinää)
Puhemies:
Anteeksi, ed. Kanerva. Arvoisat edustajat, kehotan rauhoittumaan.
Jos on välttämättömiä yksityisiä keskusteluja,
käytäköön ne salin ulkopuolella.
Puheenvuoro on ed. Ilkka Kanervalla.
Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Erityisesti suurimpien,
siis näin ollen myös taloudelliselta merkitykseltään
keskeisten, eurooppalaisten jäsenmaiden julkisen talouden
tasapainon horjahtaminen lähelle 3:a prosenttia bruttokansantuoteosuudesta
on todellinen huolenaihe ei vain näille maille itselleen,
vaan myöskin muille Emu-jäsenmaille ja koko euroalueelle.
Yhteisötason sopimusten kansalliselle finanssipolitiikalle
asettamat rajoitteet ovat siten tulleet näissä maissa
entistä selvemmiksi. Samalla on virinnyt vilkas keskustelu,
ymmärrettävästi, siitä, ovatko
nämä rajoitteet järkeviä ja
perusteltuja, ovatko ne tarkoituksenmukaisia. Muun muassa komission
puheenjohtaja Romano Prodi on kritisoinut tätä sopimusjärjestelyä ja
puolestaan saanut eräät toiset tahot tarttumaan
niskavilloihinsa tuon ilmoituksensa jälkeen.
Euroalueen maissa rahapolitiikkaa koskeva päätöksenteko
on, niin kuin eduskunta tietää, erittäin
keskitettyä, mutta puolestaan finanssipolitiikan jäsenvaltiot
päättävät edelleen itsenäisesti,
niin kuin tämäkin talo osaltaan tekee. EU pyrkii
kuitenkin koordinoimaan myös finanssipolitiikkaa, ja jäsenvaltioilla
on velvollisuus sen kautta harjoittaa talouspolitiikkaa siten, että perustamissopimuksissa
määritellyt ja talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa
esille tulevat tavoitteet todellakin toteutuvat.
Jäsenvaltioiden talouspoliittista liikkumavaraa rajoittaa
etenkin perustamissopimuksen velvoite hoitaa julkista taloutta kurinalaisesti.
Jos liiallisesti alijäämien toteutumisesta lipsutaan
tai niihin tullaan, niin korjaavien toimien suosittelemisesta, tasapainon
seurannasta ja seuraamusten määräämisestä vastaavat
Euroopan komissio ja valtiovarainministereistä koostuva
Ecofin-neuvosto.
Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan julkisen talouden tulee olla
tasapainossa keskipitkällä aikavälillä,
tarkoittaa käytännöllisesti sanottuna
suhdannekiertoa. Kahdeksassa euroalueen maassa, samoin kuin kolmessa
euroalueen ulkopuolisessa jäsenmaassa, saavutettiin ainakin
jonkin asteinen julkisen talouden tasapaino viime vuoteen mennessä.
Sen sijaa Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa tasapainotavoitteen saavuttamista
on sitä vastoin siirretty jatkuvalla syötöllä eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Ennuste onkin tällä haavaa
se, että Saksassa, euroalueen keskeisimmässä jäsenmaassa,
tänä vuonna saavutettaisiin jopa 3,5 prosentin
epätasapainotaso, joka on todella suuren hälytysmerkin
arvoinen. Portugalissahan oltiin suuremmassakin alijäämäsuhteessa,
yli 4 prosentissa, mikä rikkoi selvästi tietysti
tuon 3 prosentin arvon. Kaiken lisäksi Portugalin julkisen
talouden suuri alijäämä oli siinä mielessä likipitäen
häpeällinen, että se paljastui vasta
jälkikäteen ikään kuin yllätyksenä.
Koko euroalueen julkisen talouden keskimääräinen
rahoitusalijäämä oli vuonna 2001 vielä 1,5 prosenttia,
ja vaikka tämä alijäämä edelleenkin on
kohtuullisen pieni, oli se kuitenkin noin 0,5 prosenttiyksikköä suurempi
kuin vuonna 2000, ja odotusarvo tänä vuonna olisi
jo sen tyyppinen, että se tulisi nousemaan yli 2 prosenttiin.
Tietysti tätä muutosta selitetään
talouskasvun hidastumisella, mutta myös sillä poliittisella
päätöksentekoprosessilla, josta myös
parlamenteilla finanssipolitiikassa ja hallituksilla on oma vastuunsa.
Monissa maissa toteutettujen muun muassa veronalennusten vaikutusta
julkisen talouden rahoitusasemaan ei kompensoida täysimääräisesti menojen
kasvua hillitsemällä. Olisi tärkeää,
että ne euroalueen maat, joiden alijäämä ja
velkasuhde näyttää nyt olevan ongelmallinen,
kykenevät pysyvällä rakenteellisella
tavalla supistamaan alijäämiään
ja velkojaan suhteessa bruttokansantuotteeseen. Sen lisäksi
useimmilla näillä mailla, melkeinpä kaikilla,
niin kuin meillä Suomessakin, on tarvetta varautua vastaamaan
haasteisiin, joita esimerkiksi väestön ikääntyminen
aiheuttaa julkisen talouden kestävyydelle pitkällä aikavälillä.
Euroryhmän valtiovarainministerit hyväksyivät
muutama viikko takaperin uuden strategian näiden alijäämämaiden
julkisen talouden vakauttamiseksi kohti tasapainoa. Keskeisenä ideana on,
että alijäämämaat sitoutuvat
ensi vuodesta alkaen joka vuosi leikkaamaan suhdannevaihteluitten
vaikutuksista puhdistettuja alijäämiään
ainakin sillä määrällä,
joka vastaa vähintään 0,5:tä prosenttia
bkt:stä. Tällöin maat voisivat saavuttaa
tämän sopimustavoitteensa, siis 3 prosentin tavoitteensa,
vuoteen 2006 mennessä, kuten komissio alun pitäenkin
ehdotti. Mutta taas tässäkin kokouksessa Ranska äityi
ilmoittamaan, että se sitoutuu uuteen vakauttamisstrategiaan
korkeintaan vasta vuodesta 2004 alkaen.
Meillä Suomessa julkisen talouden tasapaino on kehittynyt
myönteisemmin kuin useimmissa muissa jäsenmaissa.
(Ed. Elo: Myönteisemmin!) — Myönteisemmin
kuin muissa jäsenmaissa. — Varsinkin yhteisöveron
tuoton voimakas kasvu on mahdollistanut velkaantumisen vähentämisen
ja valtion budjettitalouden ylijäämäisyyden. Suomen
julkisen talouden hyvä tila on ollut seurausta osittain
tilapäisistä tekijöistä, kuten
nopeammasta taloudellisesta kasvusta, kuin muualla Euroopan alueella
ja toisaalta poikkeuksellisen suuresta pääoma-
ja yhteisöveron tuotosta.
Rahaliiton jäsenmaitten mahdollisuus velkaantumiseen
ei tietenkään ole pelkästään
kielteinen asia. On otettava lukuun, että yhteinen Rahaliitto
edellyttää tietynlaista maakohtaista finanssipolitiikan
liikkumavaraa ja sen käyttöä, koska Rahaliiton
jäsenet eivät voi enää käyttää omaa
rahapolitiikkaansa suhdannevaihteluitten ja maakohtaisten häiriöitten
vaimentamiseen. Rahaliiton jäsenmaat ovat luopuneet kansallisesta
raha- ja valuuttakurssipolitiikastaan, jolla ne tietysti aiemmin
merkittävästi sääntelivät
suhdannepolitiikkaansa. Tästä aiheutuvan kansallisen
liikkumavaran menetyksen korvaamiseksi mahdollisuus finanssipoliittisiin
toimiin on tullut aikaisempaa ratkaisevasti tärkeämmäksi
työmarkkinoitten joustavan toiminnan lisäksi.
Kansallisen finanssipolitiikan harjoittamista rajoittavia yhteisiä sopimuksia
on kuitenkin katsottu tarvittavan Rahaliitossa siksi, että Rahaliittoon
osallistuvan maan ajautuminen kestämättömältä näyttävään
alijäämään tai jopa rahoitusvaikeuksiinkin
voisi haitata voimakkaasti muitten jäsenvaltioitten talouspolitiikkaa
ja sitä kautta myös koko Rahaliiton toimintaan.
Rahaliiton on myös pelätty luovan kannustimia
siihen osallistuvien valtioitten liiallisenkin velkaantumisen suuntaan,
koska yksittäisen jäsenmaan velkaantumisella ei
ole vaikutusta yleiseen korkotasoon.
Vakaus- ja kasvusopimus, josta tässä on kysymys,
on asia, jonka pitäisi sitoa Rahaliiton jäsenmaat
noudattamaan julkiselle taloudelle asetettuja keskipitkän
aikavälin tavoitteita, joitten mukaan rahoitusaseman tulee
olla lähellä tasapainoa tahi ylijäämäinen.
Sopimus tukee kansalliselle finanssipolitiikalle asetettujen päämäärien toteuttamista.
Ongelmia kuitenkin syntyy, mikäli tavoitteisiin ei sitouduta,
niin kuin nyt juuri on tapahtunut, ja niihin ei sitouduta riittävän
määrätietoisesti tahi jos tavoitteitten
saavuttaminen viivästyy heikon talouskehityksen vuoksi.
Nykyiset ongelmat liittyvät sen ratkaisemiseen, miten hitaan
kasvun olosuhteissa toimitaan, kun suhdanneautomatiikka näyttää ilman
korjaavia toimia joissakin maissa johtavan ammottavan suuriin alijäämiin.
Arvoisa puhemies! Pankkivaltuusto on osaltaan halunnut tähän
kysymykseen myöskin puuttua ja haluaa provosoida eduskuntaa
linjaamaan näissä asioissa myöskin sitä kantaa,
joka parlamentilla näissä asioissa tuleekin olla.
Sen vuoksi tuomme esille, että Vakaus- ja kasvusopimus
on tarpeen riittävän julkisen talouden vakauden
ja toisaalta yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi.
Tämän vuoksi pankkivaltuuston selkeä kanta
on, että sopimuksesta tulee pitää kiinni.
Vuoden 99 jälkeen saatujen kokemusten perusteella on
kuitenkin syytä pohtia myös sellaisia keinoja,
joilla voitaisiin parantaa Vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisiä menettelyjä.
Kasvuennusteet ovat esimerkiksi osoittautuneet hyvin hyvin epävarmoiksi.
Tämän vuoksi kansalliset vakausohjelmat tulisi
laatia euroalueella niin, että ne sisältäisivät
riittävät turvamarginaalit siltä varalta,
että todellinen kehitys osoittautuu ennakoitua heikommaksi,
juuri niin kuin nyt on käynyt.
Sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa tulee kuitenkin tietysti
olla riittävästi joustavuutta, niin kuin nyt juuri
tapahtuu aikatauluja arvioitaessa. Näin voidaan ottaa huomioon
myös odottamattomien taloudellisten vaikeuksien vaikutus. Noususuhdanteessa
pitäisi julkisten talouksien tosiasiallisten rahoitusjäämien
asemesta kiinnittää aiempaa suurempaa huomiota
suhdannekorjattuihin jäämiin ja pyrkiä niitten
kohentamiseen. Tässäkin asiassa Suomen viime vuosien
talouskehitys kelpaa hyväksi esimerkiksi.
Julkisen talouden tilaa kuvaavien tilastojen laatimista on myös
syytä pyrkiä nopeuttamaan, ajantasaistamaan ja
tehostamaan kaikissa Rahaliiton jäsenmaissa, jotta jatkossa
vältyttäisiin siltä Portugalin häpeältä,
joka vuonna 2001 tuli tilastovirheen tapaisena asiana yllätyksellisesti esille.
Vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteiden hyväksyttävyyden
lisäämiseksi kansallisten parlamenttien ja hallitusten
tulee niin meillä kuin muuallakin pyrkiä perusteellisesti
arvioimaan näitä asioita ja saamaan aikaan toimenpiteitä, joilla
vakausohjelmassa kyetään keskipitkällä aikavälillä pitämään
tavoitteista kiinni samoin kuin tuon vakausohjelman muustakin sisällöstä.
Puhemies:
Tämä oli esittelypuheenvuoro. Sen jälkeen
vasta voi debatoida. Nyt on ed. Elon puheenvuoro. Merkitsin jo vastauspuheenvuoropyynnön
muistiin.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että pankkivaltuuston
ajankohtaiskertomus on erinomainen tilaisuus koko raha- ja talouspoliittiseen
keskusteluun yleisemminkin. (Ed. Ala-Nissilä: Ajankohtainen!) — Todella
on kysymys hyvin ajankohtaisesta asiasta. — Niin kuin tässä ajankohtaiskertomuksessa
todetaan, talouskehitys on hyvin epävarmaa koko maailmassa.
Kun Euroopan unionin komissio tällä viikolla esitti
ennusteitaan, niin EU joutui selvästi laskemaan muun muassa
tämän vuoden kasvuennustetta koko EU-alueelle,
eli tänä vuonna kasvuennuste on 0,8 prosenttia
ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Niin kuin tiedämme, ainakin
jos perinteisen tavan mukaan arvioidaan työttömyyden
kulkua, nämä kasvuluvut ovat selvästi
liian alhaisia, jotta työttömyys saataisiin alenemaan.
Tässä yhteydessä on tietysti paikallaan
sanoa myöskin muutama sana Yhdysvaltojen taloudesta, josta
Eurooppa on sittenkin ehkä riippuvaisempi kuin on ajateltukaan.
Yhdysvalloissa kansantalouden velkaantuminen, joka näkyy
lähinnä vaihtotaseen vajeen valtavana kasvuna,
ja toisaalta myöskin yksityistalouksien velkaantuminen,
jotka ovat molemmat vaikuttamassa myöskin dollarin heikentymiseen
ja samalla euron vahvistumiseen, eivät nekään
lupaa Euroopan teollisuudelle mitään suuria kasvulukuja
ainakaan Yhdysvaltojen suhteen, koska euron vahvistuminen tietysti
omalta osaltaan heikentää vientimahdollisuuksia.
Tässä vielä vuosi pari sitten arvioitiin,
että Eurooppa saattaa ryhtyä koko maailmantalouden
veturiksi. Näin ei ole käynyt, Euroopasta ei ole
siihen ollut. Vielä viittaan tähän suhteeseen
Eurooppa—Yhdysvallat. Tällä hetkellä näyttää jopa
siltä, että Aasian maista sittenkin eräät
maat ovat, Kiina tietysti maailman suurimpana markkinana erityisesti,
lähdössä vetämään
tätä maailmantaloutta omalta osaltaan ylöspäin.
Täällä jo ed. Kanerva viittasi Euroopan
suurten maiden eli EU-maitten ytimen, Saksan ja Ranskan, erittäin
vaikeaan tilanteeseen. Komission viimeisessä ennusteessahan
ennustetaan nyt sitten Saksalle alijäämää tänä vuonna
3,8 prosenttia, joka siis selvästi ylittää Vakaussopimuksen
määräykset, ja Ranskakin tämän
ennusteen mukaan päätyisi liki 3:a prosenttia
eli ylärajaa, joka on 2,7 prosenttia. Vakaus- ja kasvusopimuksen
kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen.
Niin kuin me huomaamme Ranskan ja Saksan tilanteesta, kysymys
ei ole mistään tietystä puoluepoliittisesta
asetelmasta. Ranskassahan oikeisto johtaa, presidentti Chirac on
oikeistolainen ja myös hänen hallituksensa, Saksassa
taas on punavihreä hallitus. Molemmat kuitenkin käyttävät
tätä suhteellisen suurta budjettialijäämää hyväkseen — käyttävätkö hyväkseen
tai joutuvatko käyttämään, se
on tietysti toinen kysymys. Ranskassa ainakin tämä oli
vaalilupaus. Chirac lupasi, että veroja alennetaan, ja
veronalennuksista pidettiin kiinni, vaikka EU-komissio varoitti
Ranskaa siitä, että veronalennukset saattavat
lisätä talouden alijäämää.
Niin kuin me tiedämme, Ranska on saanut lisäaikaa
nyt sitten taloutensa kuntoon pistämiselle Euroopan unionilta.
Mitä tulee Suomeen, niin ed. Kanerva jo täällä viittasi
siihen. Mehän olemme Euroopan unionin maiden kärjessä,
mitä tulee julkisen talouden ylijäämään.
Meillä, niin kuin tässä kirjassa sivulla
7 osoitetaan, oli vuonna 2000 julkisessa taloudessa 7 prosentin
ylijäämä ja viime vuonnakin vielä 4,9
prosenttia, ja EU:n komissio ennustaa sekä tälle
että ensi vuodelle reilun 3 prosentin ylijäämää.
Kun olen täällä monta kertaa sanonut sitä,
että me olemme noudattaneet Euroopan unionin kireintä talouspolitiikkaa,
niin minusta nämä luvut osoittavat yhtäältä sen,
että tämä väittämä on
oikea. Suomi on todella noudattanut erittäin kireätä talouspolitiikkaa.
Sillä on positiivisia puolia, niin kuin tiedetään.
Me tiedämme myöskin ne haittapuolet, jotka siitä meidän
poliitikkojen kannalta aiheutuvat.
Tämä esimerkiksi vaikuttaa siihen, että Suomen
veroasteen voidaan katsoa olevan 4—5 prosenttia korkeampi
kuin se olisi, jos meillä julkinen talous olisi tasapainossa.
Eli me käytämme korkeampaa veroastetta kuin olisi
tarpeellista. Tämä on kysymys, jota mielestäni
myöskin pitäisi pohtia, onko se järkevää ja
onko se tarpeellista. Tätä asiaa me täällä olemme
monta kertaa pohtineet, erityisesti sosialidemokraattiset kansanedustajat,
ja muistan, että vasemmistoliitostakin muun muassa ed.
Laakso ja eräät muutkin kansanedustajat sen perään
ovat kyselleet. (Ed. Pekkarinen: Meidän vaihtoehtomme vie
juuri tähän suuntaan!) — Puhemies! Ed.
Pekkarisella on puheenvuoro, ja varmaan hän pääsee
selvittämään omaa vaihtoehtoaan ja keskustan
vaihtoehtoa.
Mitä tulee sitten velkakriteeriin, niin oikeastaan
olisin toivonut, ed. Kanerva ja muut, että vähän
enemmän tähän velkakriteeriin olisi kiinnitetty
huomiota kuin tässä kertomuksessa nyt kiinnitetään.
Toivon, että kun täällä on valtiovarainvaliokunnan
puheenjohtaja Aulakin paikalla, niin valtiovarainvaliokunta, johon
tämä lähetetään, perehtyisi
velkakriteeriin ja siihen, miten sitä on sovellettu. Tässä lähinnä keskitytään
budjetin yli- ja alijäämien tarkasteluun ja tähän
3 prosentin rajaan, mutta velkasuhteesta ei paljon puhuta. Aika
selvää on se, että jos maalla on miinusmerkkinen
julkinen talous, niin velkaantuminen lisääntyy,
ja päinvastoin: jos on plusmerkkinen, niin velkaantuminen
pienenee, niin kuin Suomen osalta on tapahtunut. Tämä on
aika selvää.
Mutta, puhemies, tämä on osa myöskin
Vakaus- ja kasvusopimusta, että julkinen velka on 60 prosenttia
bruttokansantuotteesta tai se lähenee sitä nopeasti.
Näin ei ole ilmeisesti läheskään kaikissa
maissa tapahtunut, joten toivon, että Suomen eduskunnan
valtiovarainvaliokunta perehtyy tähän asiaan ja
tuo eduskunnalle vähän lisätietoa, enemmän
kuin tähän ajankohtaiskertomukseen nyt sisältyy.
Puhemies! Vielä Vakaus- ja kasvusopimuksen tarpeellisuuteen
ja järkevyyteen: Ed. Kanerva jo viittasi komission puheenjohtajan
Prodin puheenvuoroon, joka minulla on tässä, 18. päivänä lokakuuta
julkaistu haastattelu Le Monde -lehdessä. Hän
sanoo suurin piirtein näin, että Vakaussopimus
on epätäydellinen. Se on totta, koska täytyy
olla järkevämpi työväline ja
enemmän joustavuutta. Mutta te tiedätte hyvin,
että jos me haluamme joustavuutta ja meillä on
tietoa, niin täytyy myöskin olla auktoriteettia.
Myöhemmin hän sanoo ajatuksen, joka tuli sitten
varsin kuuluisaksi: "Minä tiedän erittäin
hyvin, että Vakaussopimus on typerä" — hän
käyttää englantilaista sanaa, joka on
ranskannettu: stupide — kuten kaikki päätökset,
jotka ovat jäykkiä." Tämä oli
siis Prodin sanoma. Oli aika erikoista, niin kuin ed. Kanerva totesi,
että EU:n komission puheenjohtaja arvostelee Kasvu- ja
vakaussopimusta aika kovin sanoin: Se on epätäydellinen, se
on joustamaton ja se on typerä suorastaan. Toivon myöskin,
että valtiovarainvaliokunta ottaa tähän
kantaa, ollaanko Prodin kanssa samaa mieltä, ja mitä ajattelee
erityisesti ministeri Niinistö ehkä, joka on käyttänyt
kyllä hyvin erilaisia puheenvuoroja kuin Prodi tästä.
Olen ymmärtänyt että Suomen valtiovarainministeriö on
ollut eri mieltä ja ilmaissut, että ei tämä Vakaus-
ja kasvusopimus ole typerä.
Puhemies! Vielä ehkä eräs huomio,
ja se liittyy siihen, mitä professori Kiander on todennut, kun
hän on sanonut muun muassa seuraavaa: "Vakaus- ja kasvusopimuksen
tulkintaa ja soveltamista pitäisi kehittää joustavampaan
suuntaan, joka huomioi euroalueen ja jokaisen yksittäisen maan
taloudellisen tilanteen. Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteet
ovat oikeat. Vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämäkriteeri
voisi huomioida velan tason niin, että alhaisen velan maalla olisi
suurempi joustomahdollisuus kuin korkean velan maalla. Tämä olisi
Suomen etu." Näin siis professori Kiander. Me suomalaiset
emme ole tätä etua tarvinneet emmekä ole
tätä etua käyttäneet, mutta
varmasti ajatus on ainakin harkitsemisen arvoinen.
Puhemies! Ihan lopuksi rahapolitiikasta, joka sittenkin ehkä on
jäänyt liian vähälle huomiolle myöskin
tässä alijäämä—ylijäämä-keskustelussa.
Kyllä aika yleinen käsitys tällä hetkellä on
se, että Euroopan keskuspankki käyttää liian
jäykkää rahapolitiikkaa, liian tiukasti
tuijotetaan 2 prosentin inflaatiotavoitteeseen ja kasvu ja työllisyys
jäävät toiselle sijalle. Jos katsotaan
sitä, mitä esimerkiksi Amerikan keskuspankin säännöksiinkin
kuuluu, kasvu ja työllisyys, niin kyllä minä toivon,
kun täällä on muun muassa konventin jäsen
Kimmo Kiljunenkin paikalla, että konventti esimerkiksi
ottaisi kantaa myöskin Vakaus- ja kasvusopimukseen ja Euroopan
keskuspankille annettaviin tehtäviin. Kyllä minun
mielestäni Euroopan keskuspankin rahapolitiikassa pitää näkyä se,
että kasvu ja työllisyys ovat sittenkin kaikkein
tärkeimpiä, suurin piirtein samalla tavalla kuin
Amerikan keskuspankissa. Ei pelkkä tuijottaminen 2 prosentin
inflaatiotavoitteeseen voi olla mikään Euroopan
keskuspankin ainoa tavoite, niin kuin se tähän
asti on ollut. Jos me katsomme tämän päivän
ohjauskorkoja, Euroopan keskuspankilla on 3,25 ja Amerikan keskuspankilla
kahdentoista laskun jälkeen runsaan vuoden aikana 1,25.
Minusta tästä Euroopan keskuspankki voisi ottaa
mallia ja Suomenkin pankkivaltuuston jäsenet voisivat tätä viestiä viedä eteenpäin.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun viime hallituksessa valmisteltiin tätä Suomen
Pankkia koskevaa lainsäädäntöä Emu-kuntoon
ja otettiin huomioon Euroopan keskuspankin syntyminen, silloin erääksi tärkeäksi
asiaksi jäi se, että pankkivaltuusto tekee töitä talouspolitiikan
tuomiseksi eduskuntaan. Siinä talousvaliokunnalla on oma
roolinsa ja nyt tässä tapauksessa myös
valtiovarainvaliokunnalla on oma roolinsa. Siinä mielessä tervehdin
nyt tyydytyksellä, että vaalikauden loppupuolella
Suomen Pankin pankkivaltuusto ottaa tämän näin
asiakseen. Tällä tavoin me saamme myös
Suomen Pankin niitä satojen ihmisten resursseja, jotka
siellä on olemassa, paremmin eduskunnan käyttöön.
Eihän meillä valtiovarainvaliokunnassa ole sellaista
virkamiesmäärää, mikä on
Suomen Pankissa käytettävissä. Tällainen
asiantuntemus on jäänyt kokonaan käyttämättä.
Sen pitäisi olla myös jonkunlainen haaste valtiovarainministeriölle
luoda omia linjauksiaan, joten tämä on erittäin
tervetullut (Puhemies koputtaa) ja lisää toivotaan.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Elo viittasi komission puheenjohtajan
Prodin lausuntoon ja siihen, että Vakaus- ja kasvusopimus
on typerä. Ehkä sitä taustaa vasten,
jos sopimus ei ollenkaan joustaisi missään olosuhteissa,
se voisi ollakin vähän tämän
tyyppinen. Nythän joustavuutta on kuitenkin haettu muun
muassa määräaikojen suhteen. Jos ajatellaan,
että sopimus ei joustaisi ollenkaan tässä tilanteessa,
kun suuret jäsenmaat, erityisesti Saksa, ovat todella joutumassa
vaikeuksiin, ja Saksa eräällä tavalla
tiukan joustamattomalla sopimuksella pakotettaisiin hyvin nopeasti
lujaan budjettikuriin, koviin leikkauksiin, kotimaisen kysynnän
hyytymiseen jne., sillä voisi olla aika suuria vaikutuksia
koko euroalueen, myös Suomen, talouden kehitysnäkymiin
ja mahdollisuuksiin selvitä omista haasteista. Kyllä tässä on
todella paikallaan se, että mietitään
asiaa, (Puhemies koputtaa) koska suuret maat ovat vaikutuksiltaan
ja seurauksiltaan kovin erilaisia kuin pienet.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Hyvin lyhyesti vain ed. Skinnarin kommentointiin:
Kiitos siitä kommentista sinänsä, mutta
kun edustaja totesi, että tässä tulee
hyväksikäytettyä Suomen Pankin henkilöstön
talouspoliittista näkemystä, niin vain välillisesti korkeintaan
Suomen Pankin puolelta, virkamiesten puolelta, tästä asiasta
on tietysti meidän kanssamme keskusteltu. Mutta kyllä tämä on
dokumentti, joka perustuu pankkivaltuuston näkemykseen
eikä ole valmisteltu Suomen Pankin johtokunnan johdolla,
vaan Suomen Pankin pankkivaltuuston toimesta.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota täsmälleen
samaan kuin ed. Uotilakin. Eli kun nyt sekä pääministeri
Lipponen että valtiovarainministeri Niinistö ovat
pitäneet tätä Prodin lausuntoa tavattoman
typeränä, niin ongelmahan tietenkin on se, että jos
mekaanisesti alettaisiin leikata esimerkiksi Saksan ja Ranskan budjettivajetta,
alijäämää, kovin jyrkin toimin,
sillä olisi varmasti kielteiset heijastusvaikutukset koko
Euroopan talouteen ja sitä kautta myös Suomen
talouteen. Kun en pidä taas valtiovarainministeri Niinistöä ainakaan
typeränä, niin haluaisin kuulla hänen
mielipiteensä siitä, mikä tämä joustavuus
itse tämän sopimuksen puitteissa on. Tiedän
kyllä määräajat ja vuodet, mutta
nyt tässä tilanteessa, jossa odotetaan, että Euroopassa
Saksa ja Ranska toimisivat ikään kuin vetureina,
miten tätä Vakaussopimusta teidän mielestänne
nyt pitäisi soveltaa?
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ja oikeastaan haluaisin
vain tuohon komission puheenjohtajan rooliin kiinnittää huomiota. Enempi
keskustelu siitä on tarpeetonta sen vuoksi, että hän
ollut paikalla kahdessa viimeisessä euroryhmässä.
Erityisesti jälkimmäisessä hän
ei ole muuttanut mieltään siellä ryhmän
sisällä. Hän on selkeästi ilmoittanut
komission pitävän Vakaussopimusta ehdottomasti
arvossa ja että siitä ei tingitä. Sitä varten,
että sitten puhuttaisiin näistä joustavuuselementeistä,
joita on huomattava määrä alun perin
jo sopimuksen sisään rakennettu, ei taida nyt
vastauspuheenvuorossa olla aikaa.
Esko Aho /kesk (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on vain yksi lyhyehkö kommentti
tähän käytyyn keskusteluun. Syntyy sellainen
kuva ikään kuin Euroopan unionin perusongelma
olisi Vakaussopimuksen joustavuus tai joustamattomuus. Näinhän
asianlaita ei ole, vaan perusongelma on erityisesti Saksan talouden
heikkous ja rakenneongelmat, joista on seurannut se, että Saksa
on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yksi heikoiten kehittyneistä EU-talouksista.
Jos näihin rakenneongelmiin ei tule ratkaisua, ei löydy
mitään ulospääsyä.
Tämä on myös sitä kautta meidän
ongelmamme, kun elämme yhteisvaluutassa; yhteisvaluutan
seurauksena tuottavuuserot väkisinkin tulevat tasoittumaan.
Jos ne alkavat tasoittua sillä tavalla, että ne
tasoittuvat heikoimman maan mukaan, silloin mekin olemme aikamoisissa
ongelmissa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Elo pohdiskeli konventissa käytyä keskustelua
Vakaussopimuksesta ja keskuspankin roolista. Siellä todellakin
talouspoliittisessa työryhmässä on päädytty
siihen ratkaisuun, kuitenkin debatin jälkeen, että nimenomaan
myöskin rahapolitiikalle tulisi asettaa muitakin tavoitteita
kuin rahan arvon vakaus eli kasvu- ja työllisyystavoitteet.
Täällä on puhuttu nyt Prodin lausunnosta,
oliko se typerä, lausuntona typerä. Halusin sanoa näinpäin,
että varmasti siinä oli sen verran järjettömyyttä,
että silloin reagoidaan, kun suurten maiden alijäämät
tulevat vastaan. Mutta toisaalta Prodia täytyy ymmärtää siitä näkökulmasta,
että finanssipolitiikkaa on mitä luontevinta käyttää myöskin
suhdannepoliittisena välineenä ja alijäämäisyyden
vuositasollahan sen ei pitäisi olla varsinainen ongelma,
ei edes keskipitkällä jännevälillä,
vaan nimenomaan velkaantumisasteen, joka on suhteutettuna kansantuotteeseen.
Jos me katsomme näitä numeerisia, kvantitatiivisia
kriteereitä, niin nimenomaan velka-asteen suhteessa kansantuotteeseenhan
pitäisi olla se olennaisin (Puhemies koputtaa) tekijä eikä vuosittaisten alijäämien,
jotka ovat suhdannepolitiikassa käytettäviä.
Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Elolle, kun hän
puheenvuorossaan pohdiskeli, että eduskunnan pitäisi
nyt tämän asiakirjan yhteydessä ottaa
kantaa Vakaussopimuksen järkevyyteen: Mehän olemme
ottaneet siihen jo kantaa. Valtiovarainvaliokunta on monessa yhteydessä kirjallisesti
ja suullisesti suuressa valiokunnassa todennut, että tästä sopimuksesta
tulisi pitää kiinni ja suurten jäsenmaiden
tulisi tasapainottaa budjettinsa mieluummin sen nopeamman, vuoden
2004 aikataulun, kannalta. Eli tässä suhteessa
eduskunnan tämänhetkinen kanta ei ole mitenkään
auki tai epäselvä.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! Toistan vielä sen, että Prodi
on siis expressis verbis luopunut näistä haastatteluissa
hänen mukaansa virheellisestikin tulkituista lausunnoista.
Olen aivan samaa mieltä kuin ed. Esko Aho, että eihän
tätä Vakaus- ja kasvusopimusta ja erityisesti
sen perälautasäännöksiä pitäisi
tuijottaa itsenäisen talouspolitiikan johtotähtenä.
Ne ovat vain ikään kuin sellainen varmistus, että kukaan ei
hölmöile mahdottomuuksiin asti, mutta koko muu
talouspolitiikan kenttä on avoin, ja se on laaja.
Tässä suhteessa olen kiinnittänyt
muun muassa euroryhmässä huomiota Lissabonin prosessiin,
jossa on paljon rakenteellisia tekijöitä mukana.
Viimeisen mittauksen mukaan Suomi on implementoinut eniten noista
eikä meilläkään se implementointitiheys
ole ollut niin valtavan suurta. Eli tuo yli kahden vuoden takainen
Lissabonin prosessi on jäänyt erittäin
suuressa osassa eurooppalaisia maita kokonaan huomioimatta, ja sitä kautta
sitä talouspolitiikkaa pitäisi tehdä,
ettei mentäisi tällaisiin puhtaasti perälautasäännöksiin,
joilla ei ole sinänsä mitään
tekemistä vielä hyvän finanssipolitiikan
kanssa; ne estävät vain tuhoisan finanssipolitiikan.
Täällä kaivataan joustavuutta. Nyt
pitäisi muistaa, että miinus 3 prosenttia alijäämänä tarkoittaisi
esimerkiksi Suomessa sitä, että me ottaisimme
nyt yli 7,5 miljardia euroa velkaa vuodessa, joka on toiseksi pahimman
lamavuoden saldo. Silloin sentään talous meni
alaspäin ja lujaa. Jos oltaisiin lamassa, sopimushan on
siinä mielessä joustava, että tuosta
miinus 3:sta saa heti anteeksiannon, jos bkt on laskusuunnassa yli
2 prosenttia.
Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun satun olemaan ainut Suomen edustaja konventissa
taloushallinnon työryhmässä, haluan sen
verran korjata ed. Kiljusen puheita: Eli asiantuntijamme Duisenberg, Solbes
ja Åkerholm muiden muassa pitivät ehdottomasti
Kasvu- ja vakaussopimuksesta kiinnipitämistä erittäin
tärkeänä. Totesimme tuossa työryhmässä Saksan,
Ranskan ja Italian ongelmien olevan rakenteellisia johtuen heidän
omista toimistaan, ja heillä olisi ollut täysi
mahdollisuus samana aikana kuin euroalueen kahdeksalla muulla maalla
saattaa asiansa kuntoon. He eivät ole sitä tehneet,
he ovat olleet vapaamatkustajina, ja emme me voi toimia laajentuvassa
Euroopassa siten, että lähdemme näitä sääntöjä muuttelemaan
vapaamatkustajien mukaan.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tämä Prodin
puheenvuoro, mutta kyllä Euroopassa käydään
Economist-lehdessä laajemminkin tätä keskustelua,
onko tällainen tiukka, inflaatiovastainen linja hyvä,
ja sanotaan, että se johtaa suurten yritysten, Ericssonin,
ABB:n ja tällaisten, vaikeuksiin jnp. Se on vähän
laajempaa keskustelua, mitä Euroopassa on käyty.
Mielestäni tässä pankkivaltuuston
kertomuksessa on kyllä hyvä linjaus tämän
joustavuuden osalta, ja tietysti pienen maan intresseissä,
niin kuin täällä on linjattukin, on tärkeätä se,
että pelisääntöjä noudatetaan.
Olen samaa mieltä kuin ed. Esko Aho tässä ja
ministeri Niinistökin, että kyllä perusongelma
on Saksan, osin ehkä Ranskankin, talouden heikko kyky muuttaa
omia järjestelmiään ja rakenteitaan tässä globaalissa maailmassa
ja se aiheuttaa julkistaloudelle isoja ongelmia. Ellei (Puhemies
koputtaa) siellä talouteen saada uutta dynamiikkaa, niin
me olemme siinä omalta osaltamme ongelmissa.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Täällä sekä pankkivaltuuston
puheenjohtaja että ed. Elo molemmat luotasivat taloudellista
kehitystä myös pidemmällä aikavälillä.
Toteaisin siihen, että YK on selvittänyt taloudellisen
kehityksen sammuvan noin 20—30 vuoden aikavälillä,
jos nyt tällä hetkellä menossa olevia
kielteisiä ympäristömuutoksia ei voida
pysäyttää.
Toisaalta, puhemies, toinen asia on se, että lähiaikoina
tietysti taloudellinen kehitys varmasti Euroopassa niin kuin koko
maailmassa saattaa pysähtyä siihen tosiasiaan,
että öljyn hinta nousee ja tulee vahvasti kohoamaan,
mikä liittyy taas Lähi-idän kriisin syvenemiseen
ja mahdolliseen Irakin sotaan.
Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
siinä vaiheessa, kun täällä siteerattiin
Prodia. Ministeri Niinistö täsmällisesti
sanoi sen, mitä olin aikonut sanoa.
Mutta, rouva puhemies, sen verran tästä veturinkaipuusta,
kansainvälisen talouden veturinkaipuusta, että se
mitä ed. Elo sanoi Yhdysvalloista, piti aivan paikkansa,
mutta kun hän tarjosi veturin roolia Kiinalle, niin se
ei ilmeisesti tule tapahtumaan ihan kuitenkaan sillä tavoin
yksinkertaisesti siitä syystä, että Kiinan
lähtötaso on niin alhainen. (Ed. Elo: Mutta kasvu
on kova!) — Kasvu on kova, se pitää paikkansa.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä korostan sitä, että on tärkeätä,
että Suomen Pankin taholta, tässä tapauksessa
pankkivaltuuston taholta, osallistutaan tähän
keskusteluun. Silloin kun lakia tehtiin, oli esillä sekin,
että pankin pääjohtaja ihan samalla tavoin
kuin oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies olisi paikalla,
kun tätä keskustelua käydään.
Mutta minusta nyt tähän pitää sillä tavoin
kiinnittää huomiota, että tässä luodaan
uutta käytäntöä nyt Euroopan
keskuspankkijärjestelmän aikana ja tässä suhteessa
eduskunta ottaa sen roolin, mikä sille kuuluu.
Mutta toinen asia on se, että tässä pitäisi
ottaa huomioon paitsi tämä Euroopan nykyinen tilanne,
niin kuin on aivan oikein tehtykin, se, että Englanti,
Britannia, on ulkopuolella, myös se, että Venäjä on
Suomelle tärkeä ja Venäjän rupla on
sidottu dollariin, mistä seuraa myös monia sellaisia
asioita USA:n dollarin suhteen, joita meidän pitäisi
enemmän tarkastella Suomessa kuin tällä hetkellä on
rahapoliittisesti tehty.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Pankkivaltuusto on lähettänyt
tänne eduskuntaan ansiokkaan ja seikkaperäisen
selostuksen Vakaus- ja kasvusopimuksen eri elementeistä ja
sen toteuttamisesta. Tämä tosiaan lähetetään
nyt valtiovarainvaliokuntaan. Jos katsotaan tätä työpainetta,
mikä nyt on, niin on aika todennäköistä,
että mietinnön tekeminen tästä varmaan
menee ensi vuoden puolelle. Mutta tässä kertomuksessa
minun mielestäni tärkein on se johtopäätös,
minkä pankkivaltuutetut tekevät, elikkä täällähän
he selvästi kirjaavat, että "Vakaus- ja kasvusopimus
on tarpeen riittävän julkisen talouden vakauden
ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi. Tämän
vuoksi sopimuksesta on pidettävä kiinni". Eli
tämä vastaa sitä kantaa, minkä valtiovarainvaliokunta
on ottanut useissa yhteyksissä.
Näitä asioitahan on käsitelty täällä eduskunnassa
EU-asioiden puitteissa silloin, kun me valtiovarainvaliokunnassa
annamme evästyksiä Suomen valtiovarainministereille,
ja myöskin virkamiesten kanssa Ecofin-kokousten yhteydessä näistä käydään
keskustelua. Viimeksi tämä kirjattiin, ihan mustaa
valkoisellakin, viime keväänä, kun valtiovarainvaliokunta
ensimmäistä kertaa otti kantaa EU:n niin sanottuihin
yleisiin talouspoliittisiin suuntaviivoihin, joiden painoarvo on
koko ajan tässä yhteisessä koordinaatiossa vahvistunut.
Komission pohjaesitys silloin lähti siitä, että Vakaussopimuksen
tavoitteista ei tule lipsua, ja valiokunta totesi, että se
pitää tätä komission tinkimättömyyttä korostavaa
linjaa perusteltuna ja katsoo, että sitä pitäisi
noudattaa johdonmukaisesti kaikissa ja etenkin suurissa jäsenvaltioissa.
Valiokunta pitää tähän nähden
perusteltuna esimerkiksi kaikille jäsenmaille asetettua
talouden tasapainotavoitetta viimeistään vuonna
2004 samoin kuin suositusta siitä, että verouudistukset
on rahoitettava asianmukaisesti. Nythän sittemmin on komission
aloitteesta Ecofin-neuvosto siirtänyt tätä tasapainotavoitetta tuonne
vuoteen 2006.
Minusta on oikein hyvä, että näistä asioista keskustellaan
myöskin täällä eduskunnan salissa nyt
tämän kertomuksen myötä. Tietenkin
voi jäädä miettimään
myös sitä, että jos ajatellaan näitä EU-asioita
ylipäätään, niin esimerkiksi
nämä asiakirjat, joihin valiokuntamme on ottanut
jo kantaa, eivät tule koskaan tänne salikäsittelyyn, ja
jossakin määrin tuntuisi, että se olisi
aivan hyvä, jos joskus tulisivatkin, jotta tulisi selväksi
se, mihinkä ollaan sitouduttu ja millä kannalla
ollaan.
Mitä tulee sitten näiden suurten jäsenmaiden ongelmiin,
ehkä vähän eri näkökulmasta
sitä lähestyisin kuin valtuuston puheenjohtaja
Kanerva. Hän kiinnitti suurten jäsenmaiden ongelman kansainvälisen
talouden taantumaan, mutta en niinkään lähtisi
siitä, että se on ongelma suurille jäsenmaille,
vaan ongelma on tosiaan se, että ne eivät ole
hyvinäkään aikoina hoitaneet omia talouksiaan
edes sillä tavalla, että se olisi lähentynyt
tasapainoa, vaan Saksakin on ollut miinus 2 prosentin bkt:sta vajeen
paikkeella nyt jo aika pitkän aikaa. Se on hyvinäkin
aikoina tainnut vajota pikemminkin huonompaan kuin parempaan suuntaan.
Eli kyse ei ole vain tästä nyt ajankohtaisesta
hitaan kasvun tilanteesta (Ed. I. Kanerva: Saksa menee tänä vuonna
3,5:een!) vaan pysyvämmästä, pitkäaikaisemmasta
ongelmasta.
Tosiaan, ed. Kanerva, jo niinä nopeankin kasvun kausina
siellä oli tämä miinus 2 prosenttia. Totta
kai nyt on kesän aikana ollut tulvaongelmia, ja ne ymmärrän
sellaiseksi erityisen poikkeukselliseksi erikoistapaukseksi, joka
on syytä ottaa huomioon, mutta sitten kuitenkin, vaikka Saksankin
talouden mittakaavassa, en oikein usko sitä, että ne
merkitsisivät niin paljon, että Saksa ei pystyisi
talouttaan parempaan suuntaan viemään.
On ihan selvää, että euroalueen jäsenmailla täytyy
olla yhteinen intressi koordinoida eri maiden finanssipolitiikkaa
niin, että varsinkaan isot maat eivät poikkeaisi
yhteisestä linjasta, koska totta kai ison maan poikkeaminen
enemmän vaikuttaa valuutan vakauteen ja myöskin
uskottavuuteen. Juuri tämän EU:n talouspolitiikan
uskottavuuden kannalta minusta ovat ongelmallisia tällaiset
puheenvuorot, mitä komission puheenjohtaja Prodikin on
esittänyt, koska muutenkin on ollut ongelma se, että EU:sta
on tullut hyvin monenlaisia ja epäselviä viestejä,
joten siltä kannalta minusta voi kyllä yhtyä siihen,
että se Prodin kannanotto pikemminkin oli tosiaan typerä ottaen
huomioon sen, että EU:n talouspolitiikasta pitäisi
saada paljon yksiselitteisempi, selkeämpi kuva ulospäin.
Jonkinlainen pieni paradoksi on kyllä se, että jos
katsotaan euron ulkopuolisia EU-jäsenmaita, niin niissähän
valtiontalouden tasapainotilanne on huomattavasti parempi kuin euroalueen
sisäisissä. Onko nyt kyse siitä, että ne
ovat kokeneet enemmän vielä haasteeksi tasapainottaa
budjetin ja saada ylijäämäisen budjetin
aikaan, koska korkoreaktiot ja myöskin valuuttareaktiot
tulevat, totta kai, välittömämmin vaikuttamaan
niiden kansantalouteen. (Ed. I. Kanerva: Kolmessa maassa!) — Tosiaan
Ruotsissa, Englannissa ja Tanskassa valtiontalouden tila on varsin
hyvä.
Vielä lopuksi siitä, että pankkivaltuutetut
minusta hyvin ottavat kertomuksen ihan viimeisessä kohdassa
kantaa siihen, että kansallisten parlamenttien tulisi keskustella
vakausohjelmien keskipitkän aikavälin tavoitteista
ja muustakin sisällöstä. Olen kyllä tästä samaa
mieltä, että meidän eduskunnassa tulisi
löytää sellaisia menettelyjä, joilla
sekä tietenkin yleisistä talouspolitiikan suuntaviivoista,
jotka antavat sen laajemman perustan myöskin näille
vakausohjelmille, että sitten esimerkiksi Suomen aina kulloinkin
tehtävästä vakausohjelmasta keskusteltaisiin
enemmän ja hyvissä ajoin.
Tällä hetkellähän on niin,
että Vakausohjelma esimerkiksi tulee enempikin tiedoksiantona
tänne eduskuntaan, niin sanottuna E-asiana tai budjetin
liitteenä. Se tulee tänne vasta siinä vaiheessa,
kun se on jo oikeastaan annettu valtioneuvostosta komissiolle, eli
siihen ei sinänsä voi enää vaikuttaa
eikä siihen sinänsä ole nähtävästi
sitten ajateltukaan parlamentaarista sitoutumista taakse. Mutta
koska näihin sisältyy sellaisia, voi ajatella,
eduskunnan budjettivaltaan vaikuttavia asioita ja myöskin
useamman vuoden yli vaikuttavia sitoumuksia, minusta olisi hyvä,
että kansanedustajat olisivat niistä ylipäätään
ottaen paremmin tietoisia.
Minusta tuntuu, arvoisa puhemies, että täällä Suomessa
me kuitenkin olemme kohtuullisen hyvällä mallilla
tässä suhteessa. En tiedä, onko minkään
muun eduskunnan valtiovarainvaliokunta esimerkiksi näihin
yleisiin talouspoliittisiin suuntaviivoihin ottanut ihan kirjallista
kannanottoa, ja tietenkin suuren valiokunnan työn kautta
näihin päästään hyvin
kiinni. Eli tämä nyt antaa hyvän mahdollisuuden
valiokunnallekin myöskin näitä menettelytapoja
ja käytäntöjä pohtia.
Mitä tulee siihen, kun ed. Elo puhui Suomen omasta
julkisen talouden tilanteesta, totta kai se on hyvä, jos
verrataan EU:n keskimääräiseen tilanteeseen.
Siihen suhteuttaenhan se on aivan mainio, mutta kyllä meillä kuitenkin
tulevaisuuden haasteet ovat aika vaikeat, kun otetaan huomioon se,
miten laaja työttömyys on ja paljonko se syö voimavaroja.
Vielä tässä hidastuvan kasvun tilanteessa,
kun työvoiman määrä lähtee
hiljalleen alenemaan, kun vähemmän nuoria tulee työmarkkinoille
kuin toisesta päästä eläkkeelle, niin
meillä on aika haasteellista pitää tällaista vauhdikasta
talouden kasvua yllä, mikä meillä on.
(Ed. Kekkonen: Mihin puhujan mielestä pitäisi
verrata, jos ei muihin?) — No, minusta kyllä jokaisen
pitäisi ensisijaisesti verrata omiin tulevaisuuden haasteisiin
sitä asiaa. Nämähän ovat enempi
semmoisia ... Totta kai on hyvä olla kansainvälisessäkin
vertailussa hyvässä asennossa, mutta ei se ole
minusta mikään peruste jättää omia
kansallisen talouspolitiikan tulevaisuuden haasteita kellumaan ja
tyytyä sanomaan, että kun me olemme kansainvälisesti
näin hyvässä asennossa.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Vielä muutama vuosi sitten näytti
Euroopassakin aika hyvältä taloudellisesti. Kasvu
oli jo silloin jatkunut pitkään ja korkeana. Erityisen vahvana
tuo kasvu oli tietysti jatkunut pitkään Irlannissa
ja Suomessa. Tänään tiedetään,
että Suomessa kasvu on taittunut useimpia muita Euroopan
maita nopeammin. Meillä kasvu viime vuonna oli jo alle
Euroopan unionin keskitason, ja täällä jo äsken
todetuissa luvuissa on selvä sanoma siitä, että arvio
myös tälle ja ensi vuodelle tulee olemaan samanlainen.
Jäämme alle sen tason, mitä keskimäärin
Euroopan unionin alueella on kasvuksi ennustettu.
Huolimatta siitä, että kasvu Euroopassa on
viime vuosikymmeninä ollut sen alkupuolelta kohta lähtien
varsin ripeätä julkisen talouden rahoitustasapainon
kohdalla, eivät asiat Euroopassa kulkeneet viime vuosikymmenellä yhtä suotuisaa
tietä. Budjettialijäämistä tuli
monissa maissa kutakuinkin pysyvä ilmiö korkeimpienkin
suhdannehuippujen aikana. Tässä vissi paradoksi
on asia, johon ed. Aula edellä kiinnitti huomiota: Euroopan
unionin keskeisistä jäsenmaista ne maat, jotka
eivät ole euromaita, jotka eivät ole Emu-järjestelmässä mukana,
Englanti, Ruotsi ja Tanska, näiden maiden kohdalla budjettialijäämiä ei
viime vuosilta ole. Kaikissa maissa ei vain nyt yhteisen euron aikana
vaan jo sitä edeltäneen lähestymiskauden
aikana on ylletty julkisen talouden tasapainolukemissa plusmerkkisiin
lukemiin.
Mistä tämä on viesti? Se voi olla
viesti siitä, että näissä maissa
ryhdyttiin ikään kuin omaohjasteisesti voimakkaampiin
toimenpiteisiin siltä varalta ja siitä syystä,
että nähtiin, että tuossa naapurissa
tuo yhteinen valuutta-alue ja yhteinen euroalue on syntymässä.
Voi olla, että kerta kaikkiaan ne mekanismit, jotka euroalueen
sisällä vaikuttavat, eivät toimi meidän
kannaltamme, euromaiden kannalta, niin hyvin kuin niiden maiden
kohdalla käytettävissä olevat raha- ja
talouspolitiikan keinot toimivat, jotka ovat EU-maita, mutta ovat
sitten euroalueen ulkopuolella.
Suomesta käsin on mielestäni aika vaikea lähteä arvioimaan
nyt kuitenkaan näiden euromaiden, joissa tätä miinusta
on, tilannetta kovin tarkasti, esimerkiksi sitä, olisiko
näillä euromailla ollut edellytyksiä ylijäämäiseen
julkistalouteen silloin, kun suhdanteet olivat toista maata kuin nyt
elikkä olivat paremmin. Meidän on vaikea esimerkiksi
arvioida sitä, mikä niitten reformien merkitys
on ollut esimerkiksi Ranskassa, jotka kieltämättä ovat
julkisen talouden tasapainoa heikentäneet lyhyellä tähtäyksellä,
mutta voisivatko ne kumminkin vähän pitemmällä tähtäyksellä,
nuo jälkeen jääneet reformit, Jospinin
kaudella synnytetyt reformit, voisivatko ne kuitenkin hivenen pitemmällä tähtäyksellä
sittenkin olla
Ranskan kannalta ja sitä kautta jopa koko muun euroalueen
kannalta ihan myönteisiäkin ratkaisuja. Tässä mielessä olen
ainakin varovainen arvioimaan sitä, kuinka viisaasti tai
typerästi jotkut ranskalaiset esimerkiksi ovat menetelleet. (Ed.
Kekkonen: Edustajalta hyvä huomio tämä!)
Kykenemättä siis lopultakaan arvioimaan edellisen
kaltaisia asioita, meille suomalaisille on muiden euromaiden tapaan
annettu Kasvu- ja vakaussopimuksen pohjalta mahdollisuudet painostaa
muita euromaita talouskuriin. Se mahdollisuus on tuolla sopimuksella
meille annettu, ja niin hyvä on. Kyseisen sopimuksen keskeinen
sisältö on, että yksityisten jäsenmaiden
finanssipolitiikan on pysyttävä sellaisessa tasapainossa,
ettei se vaaranna koko euroalueen rahapoliittista ja sitä tietä muutakin
talouspoliittista ja taloudellista vakautta.
Se mekanismin käsittely, millä tavalla se
vaarantaa, jos yksittäinen maa elää yli
varojen, varmaan valiokunnassa on paikallaan ja perusteltua. Jos
oikein ymmärrän, se käytännössä toimii
sillä tavalla, että jos yksi elää kovin
paljon yli varojen, se käytännössä johtaa
siihen, että koko euroalueen valuutta heikkenee suhteessa
muihin valtavaluuttoihin, ja kun se valuutta heikkenee suhteessa
muihin valtavaluuttoihin, niin siitä seuraa sitten korkojen
nousu. Tästä näin syntyneestä korkojen
noususta seuraa koko euroalueen taloutta yleisesti alaspäin
vetävä ja -vievä vaikutus. Jotenkin tähän
tapaan kai se mekanismi käytännössä kulkee.
Arvoisa puhemies! Huomaan, että kello käy — ja
Hakulinen tällä kertaa on ihan jopa näköpiirissäkin.
Ehkä vielä pari sanaa sanon nyt ja jatkan sitten.
Arvoisa puhemies! Kun tiedän, että puhemies oikeutetusti
pitää tarkoin kiinni siitä, että istunto loppuu
ennen kello 14:ää, niin lopetan tässä vaiheessa
sanomani. Sanon ehkä pari virkettä tähän loppuun
ihan vaan, ja nämä nyt jäävät
perustelematta.
Puhemies:
Ed. Pekkarinen, me voimme keskeyttää puheenvuoron
ja jatkaa sitä.
Minä suostun hyvin mieluusti tähän.
Puhemies:
Asian käsittely keskeytetään.