Täysistunnon pöytäkirja 136/2004 vp

PTK 136/2004 vp

136. TORSTAINA 9. JOULUKUUTA 2004 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys laiksi Metsähallituksesta Hallituksen esitys laiksi Metsähallituksesta annetun hallituksen esityksen (HE 154/2004 vp) täydentämisestä

 

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei todellakaan ole kiitollinen tilanne esitellä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöä Metsähallituslaista, kun katselee tätä salin kuhinaa, mutta toivon, että ääneni kuitenkin kuuluu. (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Pyydän edustajia rauhoittumaan ja siirtämään palaverit salin ulkopuolelle.

Puhuja:

Kiitoksia, puhemies! — Hallituksen esityksen ja valiokunnan laatiman mietinnön mukaan Metsähallitus säilyy nykyisen kaltaisena liikelaitoksena, joka harjoittaa liiketoimintaa säädettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden puitteissa sekä hoitaa sille säädetyt julkiset hallintotehtävät. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Metsähallituksen hallinnassa on kolmannes valtakuntamme alueesta. Liiketaloudellisten vaatimusten lisäksi Metsähallituksen alueiden käyttöön kohdistuu jo tästä syystä myös yhteiskunnallisia odotuksia. Alueiden sijainnista pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomessa johtuu lisäksi se, että Metsähallituksen toiminnalla onkin huomattava alueellinen merkitys.

Metsähallituksen yleisiä yhteiskunnallisia velvoitteita ovat muun muassa luonnonvarojen kestävä hoito ja käyttö mukaan lukien biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen, virkistyskäytön ja työllisyyden edistäminen, saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytysten turvaaminen, varautuminen tehtävien hoitamiseen myös poikkeusoloissa sekä metsäpalojen ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvät tehtävät. Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukainen huomioon ottaminen käytännön toiminnassa edellyttääkin velvoitteiden erityistä huomioon ottamista tulos- ja muun omistajaohjauksen yhteydessä sekä Metsähallituksen toiminnan suunnittelussa, jota on tarkoitus toteuttaa laajaan kansalais- ja sidosryhmäkuulemiseen perustuvana, osallistavana luonnonvarasuunnitteluna, kuten tälläkin hetkellä.

Läpinäkyvyyden ja kilpailuoikeudellisten vaatimusten turvaamiseksi julkiset hallintotehtävät ja liiketoiminta erotetaan nyt kuitenkin sekä toiminnallisesti että rahoituksellisesti aikaisempaa selvemmin toisistaan. Esitysten mukaan julkisten hallintotehtävien rahoituksessa siirrytään valtion talousarvion kautta tapahtuvaan rahoitukseen ja nykyiset ristisubventoinnit puretaan. Talousarvion kautta tapahtuva rahoitus lisääntyisi noin 17 miljoonaa euroa vuodessa Metsähallituksen tuloutuksen valtiolle kasvaessa vastaavasti. Organisatorisesti erottaminen tarkoittaa julkisten hallintotehtävien keskittämistä liiketoiminnasta erilliseen yksikköön, jonka päällikkönä toimisi luontopalvelujohtaja.

Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden käyttöä koskevat yhteiskunnalliset tarpeet liittyvät myös paikallisen väestön perinteisiin ja eri laeissa vahvistettuihin oikeuksiin käyttää Metsähallituksen hallinnassa olevia valtion alueita lähinnä poronhoidon ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen. Aivan oman kokonaisuutensa tässä mielessä muodostavat vapaata metsästysoikeutta valtion mailla koskevat metsästyslain säännökset. Valiokunta pitääkin tärkeänä sitä, että esityksellä ei muuteta kyseisiä paikallisen väestön oikeuksia. Metsähallitus-laki on niin sanottu hallintolaki, jolla säädetään, millä tavalla Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden hallinnointi ja asioiden käsittely muutoinkin Metsähallituksen sisällä järjestetään. Säädettävällä lailla siis ei ratkaista Metsähallituksen hallinnassa nykyisin olevien alueiden omistusoikeutta eikä alueisiin kohdistuvia muita oikeuksia.

Tämä on asia, josta on hyvin paljon virheellistä tietoa liikkeellä erityisesti Lapin väestön keskuudessa, ja ainakin valiokunta on yrittänyt tehdä parhaansa sen eteen, että oikea tieto lisääntyisi Lapin väestön keskuudessa, että todella kysymyksessä on hallintolaki eikä yksittäisten ihmisten oikeuksiin tavalla tai toisella puuttuva lainsäädäntö.

Vaikka Metsähallitus on liikelaitos ja vaikka sen hallinnassa olevien valtion alueiden käytön tulee olla taloudellisesti tarkoituksenmukaista, ei taloudellisuusnäkökohta saa olla se ainoa Metsähallituksen toimintaa ohjaava periaate. Yhteiskunnan kokonaisetuun kuuluu kannattavan liiketoiminnan harjoittamisen ohella se, että Metsähallituksen hallinnassa oleviin alueisiin liittyvät muut yhteiskunnalliset tarpeet tulevat asianmukaisella tavalla huomioon otetuiksi. Tämä tulee ottaa huomioon myöskin Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa nimenomaan yhteiskunnallisten velvoitteiden osalta. Tulostavoitetta ei tule asettaa niin korkeaksi, että se vaarantaa yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttämisen. Tässä mielessä valiokunta pitää tärkeänä, ettei Metsähallitus käytä asemaansa siten, että esimerkiksi kilpailutilanne joillakin alueilla vääristyy. Eikä ole myöskään tarpeen, että Metsähallitus harjoittaa aina liiketoimintaa itse kaikilla sen toiminta-alueilla, vaan tarkoituksenmukaista voi olla, että Metsähallitus on eräillä alueilla vain mukana luomassa edellytyksiä ulkopuoliselle yritystoiminnalle.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa, että poronhoitoon liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä säädetään poronhoitolaissa, jonka velvoitteiden huomioon ottamisesta lakiehdotukseen sisältyy luonteeltaan informatiivinen säännös. Valiokunta katsoo, että poronhoitoon liittyvien aineellisten säännösten tulee jatkossakin sisältyä poronhoitolakiin eikä lähinnä hallinnollisia säännöksiä sisältävään lakiin Metsähallituksesta. Lakiehdotuksen säännös poronhoitolaissa olevien velvoitteiden huomioon ottamisesta korostaa kuitenkin sitä, että Metsähallituksen tulostavoitetta tulee tarpeen niin vaatiessa voida tarkistaa.

Kuntalaisilla on Pohjois-Suomen alueella vapaa metsästysoikeus Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion mailla. Oikeudestahan on säännökset metsästyslain 8 §:ssä, jota koskevia perusteluja on valiokunnan metsästyslakia koskevassa mietinnössä. Oikeuden toteutumisesta huolehditaan muun muassa siten, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi vuosittain oikeuden käytöstä aiheutuvat vaikutukset riistakantojen kestävyyteen. Tällöin tieto paikallisen asukkaan metsästyksestä ja saaliista on ensiarvoisen tärkeää kiintiöpäätöksen määrittämiseksi. Tältä osin tiedot ovat vielä puutteellisia, ja sen takia yhteistyötä on kehitettävä. Metsähallituksen metsästyslupien myynti tapahtuu sanotun arvion tuloksen sallimissa puitteissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että menettely säilyy jatkossakin samanlaisena.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa on edellytetty, että erävalvontaa koskeva säädös on liian avoin eikä täytä oikeasuhtaisuuden eikä lailla säätämisen ja siihen liittyvien täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksia. Tästä johtuen hallituksen täydentävässä esityksessä lähdetäänkin siitä, että nämä erävalvontaa koskevat säädökset annetaan erikseen, ja se on valiokunnan mielestä täysin perusteltua. Silloin pitää vaan huolehtia siitä, että näillä erätarkastajilla on riittävästi sitten valtuuksia tehtäviensä hoitamiseen. Tämä on kysymys, josta me valiokunnassa keskustelimme hyvin paljon.

Laki tulee voimaan nyt sitten perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan heti vuoden alussa, koska ei ollut mahdollista näitä siirtymäajan säädöksiä ottaa käyttöön perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Tämä tietysti asettaa sitten Metsähallituksen toiminnoille tavattoman suuren haasteen lähimmän kahden viikon aikana. Silloin Metsähallituksen tulee rakentaa järjestelmä, jolla nämä luvat voidaan jatkossa myöntää kiintiölupana paikallisen väestön tarpeisiin, ja sitten sen lisäksi tulevat elinkeinoelämän ja bisneksen tarpeeseen tarkoitetut erilaiset luvat. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti näiden lupapäätösten kohdalla pitää jatkossa olla mahdollisuus valitukseen, ja tätä koskevat tarkennukset on tehty valiokunnan mietintöön perustuslakivaliokunnan lausuntojen pohjalta.

Tulee olemaan Metsähallitukselle melkoinen haaste, että 1. ja 2. päivä tammikuuta nämä tietyt asiat ovat kunnossa, mutta uskomme, että Metsähallitus siitä selviää. Tulimme valiokunnassa yhteistyössä ministeriön ja Metsähallituksen kanssa siihen tulokseen, että lakiesitys on kuitenkin tässä vaiheessa parasta viedä eteenpäin ja toteuttaa, vaikka meillä oli yhdessä vaiheessa sellainen toivomus, että olisi tätä vuodella siirretty ja voitu tehdä asioita kukaties vähän pidemmällä valmistelulla, mutta aika näyttää, miten näistä haasteista selvitään.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää näitä esityksiä tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja muutamin muutosehdotuksin, jotka ovat pitkälti teknillisiä. Sen lisäksi valiokunnan mietintöön sisältyy yksi lausuma, jossa valiokunta edellyttää, "että hallitus osoittaa valtion talousarvioesityksessä korkeakouluille ja/tai oppilaitoksille tarvittaessa lisärahoituksen, jos valtionmaalla sijaitsevien opetus- ja/tai tutkimusmetsien pysyttäminen korkeakoulujen ja/tai oppilaitosten hallinnassa sitä vaatii".

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun tällä hetkellä noin 20 000 hehtaaria on opetusmetsiä ja nämä sopimukset ovat määräaikaisia, niiden voimassaoloajat ovat olleet jopa 25 vuotta, valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan nykyinen opetusmetsien hallintaa koskeva käytäntö ei ole esityksen mukainen siltä osin, kuin esityksessä on ehdotettu ristisubventioiden purkamista. Niinpä kevään aikana maa- ja metsätalousministeriö ja opetusministeriö neuvottelevat näistä sopimuksista, ja tätä tarkoitusta varten valiokunta halusi liittää ponnen, että jatkossa turvattaisiin näiden oppilaitosten tarvitsema rahoitus näiden opetusmetsien mahdollisiin vuokriin ja käyttöön, jotta ei kävisi niin kuin nyt on käynyt Senaatti-kiinteistöjen kohdalla, että me jatkuvasti törmäämme siihen, että Senaatti-kiinteistöjen tarvitsemia vuokria ei tahdo löytyä budjettiesityksestä. Se on ollut aika suuri ongelma. Kun maa- ja metsätalousvaliokunta muun muassa kävi Pohjois-Karjalassa Joensuussa Metsäntutkimuslaitoksella, ensimmäinen asia, jolla meitä lähestyttiin, oli se, että heiltä puuttuu vuokria 300 000. Tämän kokemuksen valossa haluamme jo nyt evästää hallitusta, että näiden opetusmetsien tarvitsemien vuokrien pitää löytyä budjetista. Se on minusta aivan turhaa näissä kitsailla siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat käytännön tarpeen sanelemia, ja kun kerran tähän järjestelmään mennään, ettei ristisubventiota ole, silloin ne vuokrat myöskin tarvitaan.

Lopuksi haluan kiittää ministeriötä ja ministeriä hyvästä yhteistyöstä ja valiokunnan jäseniä erinomaisesta turnauskestävyydestä. Tämä ei ole ollut helppo harjoitus, mutta tämä on ollut varsin mielenkiintoinen harjoitus, ja mikä parasta, me olemme tehneet sen täydellisessä yhteisymmärryksessä. Siitä valiokunnan jäsenille suuri kiitos.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan kunnianarvoisa puheenjohtaja kuvasi varsin tarkoin sitä keskustelua, mikä tuotti valiokunnassa yksimielisen mietinnön, ja myöskin niitä vaikeuksia, jotka kohtasimme tämän prosessin aikana. Täytyy sanoa, että kohta 18 vuotta valiokunnan jäsenenä olleena tämä oli kahden kovimman savotan kohde, jossa jo mielikuvitukselle ja kokemukselle annettiin vihoviimeinen koe, että tästä tilanteesta selvitään.

Toinen oli poronhoitolaki aikoinaan, joka tässäkin oli kuvassa mukana koko ajan. Sen kohdallahan kävi niin, että 1983—1987 eduskunnassa poronhoitolakiesitys raukesi, kun se eduskunta ei siitä pystynyt silloin selviytymään, ja seuraava eduskunta siitä sitten selvisi vähän samanlaisilla menettelytavoilla kuin nyt. Nyt sitten tässä jouduttiin toisenkin ongelmallisen asian kanssa tekemisiin, se oli vuoden 1993 metsästyslaki, jossa ensimmäinen äänestystulos täällä lähetekeskustelussa eduskunnassa oli 82—83. Oli pelättävissä, että siitä tulee ulos sellainen lakiteksti, jota ei pystytä vahvistamaan, jotenka silloinkin jouduttiin erityisratkaisuihin. Nyt tämä kaikki palasi elävänä mieleen, kun tätä prosessia käytiin. Perustuslakivaliokunta sitten järjesti vielä omat pikku yllärinsä siihen päälle niin, että sitten lähes olemattomassa ajassa yhdessä taitavien virkamiesten kanssa tästä hommasta selvittiin.

Tähän prosessiin liittyy hyvin mielenkiintoinen tieteellinen havainto, ja se on se, että kun tämä metsästyslaki osoittautui olevan ongelmallinen tässä yhteydessä, niin se paine tuli yksinomaan Lapin läänin alueelta, ei lainkaan vapaan metsästysoikeuden alueelta Kainuusta ja itäisestä Oulun läänistä. Siis toisin sanoen ongelma koettiinkin nimenomaan Lapissa olevaksi.

Arvoisa puhemies, minun sallittaneen todeta, että tälle tieteelliselle näytölle löytyi äskeisellä suullisella kyselytunnilla valtavan hyvä evidenssi, näyttö siitä, miten vaikeita nämä asiat ovat. Kun silloin puhunut ministeri lausahti jotakin sellaista, joka 36 vuoden kokemuksella Lapissa tutkimuslaitoksen johtajana ei sattunut oikein kohdalleen, niin kun yritin viitata kysymykseni alussa tähän tapaukseen, minut vaiennettiin ja pistettiin istumaan takaisin. Toisin sanoen se kuvaa sitä, että Lapissa on sellainen kokemus, että tuntuu siltä, että niin kuin koko ajan vedetään höplästä, että niin kuin se totuus ei saa tulla esille. Tämä instituutio on siinä samalla tavalla mukana näköjään. Mutta tämä valta puhemiehellä aina on, ja sitä ei nyt tässä kiistetä ollenkaan. Ei saateta perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, menettelikö puhemies oikein vai väärin. Se on hänen vallassaan.

Kysymys on tieteellisesti mielenkiintoinen vielä toisellakin tavalla. Se on tieteellisesti mielenkiintoinen sillä tavalla, kuinka helposti voidaan provosoida prosessi käyntiin. Tämä prosessi provosoitui käyntiin erään riittävän arvovaltaisen ja vaikutusvaltaisen henkilön puolihuulesta, joka käynnisti valtavan oikeusopillisen selvittelyn, millä tavalla tätä metsästyslain 8 §:n vapaan metsästysoikeuden oikeutta Lapissa aiotaan nyt muka hävittää. Toivottavasti tämä prosessi on osoittanut sen, mikä on se hyvä puoli tässä, että nyt ovat kaikki puolueet yksimielisesti mukana, että sitä ei olla hävittämässä, elikkä se ollaan niittaamassa pöytään, että se asia on nyt näin ja se ei tästä tule muuttumaan. Tämä olkoon tuleville eduskunnille näyttö siitä, että asianlaita todellakin näin on.

Sitten näistä muista ongelmallisista asioista. On erinomaisen hyvä, että tämä rakenteellinen ratkaisu, joka näihin asioihin nyt löydettiin, valituskelpoinen päätös, toivottavasti rauhoittaa sitten näitä vapaan metsästysoikeuden käyttäjiä sillä, että nyt noudatetaan metsästyslain kestävän käytön pykälää vihoviimeiseen pisteeseen saakka, ja silloin on kaikki samalla viivalla. Jos passiivisen säätelyn elikkä metsästysaikasäätelyn puitteissa on tarvetta kestävän käytön periaatteella rajoituksiin, ne iskevät kummallakin puolella, sekä vapaan metsästysoikeuden puolella että kiintiölupapäätösten puolella. Niin, että tämä on opetus siitä, että lakeja ei aiheettomasti eikä perusteettomasti säädetä, vaan kaikki on koko ajan hallinnassa. Vaikka tämä oli tuskallinen prosessi, tämä oli minusta kuitenkin hyvä prosessi sen takia, että se näyttää nyt kaikilta osilta kaapin paikan, se antaa oikeusvarmuuden kaikelta osalta, se asia on kaikilta osilta nyt käyty läpi eikä kukaan koskaan voi syyttää, että olisi hätiköiden tehty, kun on kaivettu viimeinen mutalikkokin ympäri ja katsottu, mitä siellä stratigrafiassa on materiaalia kätkettynä.

Sitten vielä kahteen asiaan. Toinen koskee tätä Morenia-ongelmatiikkaa. Tämä oli Morenia kakkonen, jälleen kerran maa-ainesrakentajien operaatio tässä. Tämä sama operaatio käytiin Tieliikelaitoksen käsittelyn yhteydessä. Silloin se tuskallisen prosessin kautta hoidettiin ratkaisuun, jota nyt kaikki noudattakoot. Nyt on käyty se täsmälleen sama operaatio: samat toimijat, samat puheenvuorot, samat paperit. Kun nykyisin on sanojenkäsittelylaitteet, niin ei mitään muuta kuin muuttaa ne muutamat sanat vaan ja samaa lausuntoa voi syytää uudestaan ja uudestaan eduskuntaan mielipiteenilmaisuna, mutta joka tapauksessa tämäkin asia on nyt käännetty, se asia on kirjoitettu auki mietinnössä.

Sitten kolmas asia, joka on kaivettu jälleen kerran, joka oli valiokunnassa joku aika sitten muutenkin, on Metsähallituksen hallinnassa olevien valtionmaitten käyttäminen opetusmetsinä ja tutkimusmetsinä, huom. tutkimusmetsinä myöskin, koska se liittyy muun muassa Helsingin ja Joensuun yliopistojen tutkimustyöhön, jossa täytyy olla pitkäjänteisyyttä, jossa ei voida ottaa sitä riskiä, että kun metsä kasvaa 100 vuotta, 150 vuotta, niin se on jonkun budjettipäätöksen takana, jatkuuko tutkimustyö vai ei, meneekö joku pilaamaan ne jollakin päätehakkuulla jnp. Nyt tälle on viitoitettu tie ja annettu kahdelle ministerille selkänoja hoitaa nämä neuvottelut asiallisesti, ja tähän myöskin Metsähallituksen liikelaitoksena johto tyytyköön.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Helppo yhtyä ed. Pulliaisen sanoihin ja antaa tunnustus valiokunnalle, sen puheenjohtajalle ja jäsenistölle loppuun saatetusta yksimielisestä mietinnöstä.

Arvoisa puhemies! Metsähallituksella on tällä hetkellä useita aputoiminimiä: Villi Pohjola, Laatumaa, Morenia. Näiden aputoiminimien avulla Metsähallitus on tähän saakka toteuttanut yritystoimintaa, joka on vääristänyt todellisuudessa markkinatilanteen. Kuten täällä aikaisemmissa puheissa on useaan otteeseen otettu esiin, on näistä aputoiminimistä ennen kaikkea Morenia toiminut maa-ainesmarkkinoilla erityisasemassa muihin toimijoihin nähden. Näin yrittäjien kilpailuasema on ollut huomattavasti sitä heikompi.

Nyt maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön kilpailuoikeudellisen moitteettomuuden tarkennuksella pyritään vaikuttamaan markkinoiden tasavertaisuuteen. Metsähallituksen liiketoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja kilpailuoikeudelliset vaatimukset täyttävää kaikilta osin. Läpinäkyvyys on tässä kohtaa avainkysymys, sillä aikaisemmin Morenian maksuista Metsähallitukselle ei ollut tarkkaa tietoa. Jatkossa tulisi kuitenkin pyrkiä Morenian yhtiöittämiseen, jolloin sen kilpailuasema putoaisi samalle viivalle yksityisten toimijoiden kanssa. Näin varmistettaisiin markkinoiden todellinen tasapuolisuus.

Arvoisa puhemies! Toinen tärkeä kysymys, johon myös perustuslakivaliokunta puuttui, oli lupakysymykset. Nyt on niin, että Metsähallitus myöntää nykyisin kymmeniätuhansia metsästys-, maastoliikenne- ja kalastuslupia vuosittain. Metsähallitus on pyrkinyt niiden osalta asiakaslähtöisempään jakeluun. Metsähallitus on käyttänyt muun muassa ulkopuolisia jakelukanavia. Näitä ovat olleet Internet, huoltoasemat, erä- ja urheiluliikkeet ja matkailuyritykset. Nämä luvat myönnetään erikseen harkittujen kiintiöiden puitteissa. Perustuslakivaliokunta katsoi kuitenkin, että oli tarpeen tarkentaa, kenellä oli muutoksenhakuoikeus kiintiöitä koskevista päätöksistä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa todettiin, ettei ole tarvetta eritellä muutoksenhakuun oikeutettuja, vaan että valitusoikeus kuuluu sille, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Näin muotoiltuna mielestäni säilyy toimiva jakeluverkosto ja samalla kuitenkin hallinnollisen päätöksen muutoksenhakuoikeus toteutuu selkeästi. Kaiken kaikkiaan tämä lakiuudistus parantaa osaltaan nykytilaa, mutta jatkolle jää toiveita.

Täällä salissa on useaan otteeseen kiinnitetty maa- ja metsätalousministeriön valmistelutyöhön huomiota tämän lain osalta, eikä kritiikki ole ollut täysin aiheetonta. Toivon, että maatalousministeri kävisi pikaisesti neuvottelut, joissa sovittaisiin erävalvojien toimintavaltuuksista. Mielestäni on täysin turhaa rakentaa uutta järjestelmää erävalvojien siirtämiseksi Metsähallituksen piiriin. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti heidän toimivaltansa määräytymisessä. Niinpä erävalvonta kuuluukin mielestäni poliisitoimen piiriin, jolla on toimivalta luonnollisesti koko maassa.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Tässä uudelle kansanedustajalle oli varmasti sellainen mietinnön valmistelun oppitunti. Jotenkin tuntui, että me teimme tätä vuoden verran, ja joskus kun näytti siltä, että mietintö alkaa valmistua, niin sitten yhtäkkiä homma räjähti käsiin ja tuli jostakin ulkopuolelta viesti, ettei sitä nyt niin voida tehdäkään. Täällä on kuvailtu minusta sitä aika hyvin niin valiokunnan puheenjohtajan kuin muittenkin lausumana.

Oikeastaan meikäläiselle avautui tämä juttu vasta tässä ihan alkuviikosta, kun tällainen Lapissa tutkijana oleva Kaisa Korpijaakko täytti 50 vuotta ja oli hänen haastattelunsa. Ihmettelin sitä, mistä Lapin ongelmat johtuvat. Valiokunnassa kävi yli 40 eri tahoa kertomassa ongelmia, ja pääasiassa, niin kuin ed. Pulliainenkin kertoi, ne kilpistyivät Lapin ongelmiksi. Kuitenkin varmasti ne asiat ovat koko Suomen ongelmia eivätkä pelkästään Lapin.

Mutta täältä oikeastaan löytyi montakin semmoista lausetta, mitkä pelkistävät: "Entäpä nyt? YK:n ihmisoikeuskomitea on ilmaissut huolensa saamelaisten maanomistuksesta, sillä Suomi ei edes ole kertonut sille, mihin toimiin se on ryhtynyt. Toimikunta kiirehtii Suomea. Sillä välin sen on pitäydyttävä toimista, jotka voivat kielteisellä tavalla vaikuttaa asian ratkaisuun." — Elikkä tässä koko ajan kerrottiin meille Lapista päin, että nyt vaarantuvat erilaiset niin yksityisoikeudelliset edut kuin sitten yhteisölliset edut. — "Ja mitä hallitus on tehnyt? Yrittänyt säätää metsähallituslain, joka mitä suurimmassa määrin loukkaa saamelaisten oikeuksia. Perustuslakivaliokunta on onneksi pysäyttänyt yrityksen."

Elikkä tässä kohtaa avautui se, että nykyisen perustuslain mukaan ilmeisesti tässä asiassa on oltu laittomilla lupamenettelytoimilla vähintäänkin, ja eräpoliisienkin laillisuus on hyvin kyseenalainen sen mukaan. Kuitenkin meillä VR:n konduktööreillä ja monilla muilla on erilaisia poliisin oikeuksia. Ovatkohan ne sitten perustuslain mukaisia? Tässä minusta perustuslakivaliokunta avasi nyt vähän isomman tapin kuin tarkoitti, elikkä nyt ilmeisesti pitää mennä eri laitokset läpi, missä on erilaisia perustuslain vastaisia oikeuksia.

No, lopputulos minusta oli ihan siedettävä, niin ettei tätä ole syytä lähteä luku luvulta toistamaan vaan todeta, että vasemmistoliitossakin, kun tunnetaan Lapin alueet, oli alkuun aika jyrkkäkin vastustus tälle asialle, ja pikkuhiljaa sitten tämä mietintö valmistui, ja mietintö hyväksyttiin yksimielisesti valiokunnassa ja ilmeisesti hyväksytään täällä eduskunnassa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisissä puheenvuoroissa on varsinaista mietintöä käsitelty varsin seikkaperäisesti, joten en puutu siihen muilta osin, kuin haluan vain todeta sen, että hyvinkin tilanne voi vuodenvaihteen jälkeen olla sellainen, että Metsähallitus joutuu palkkaamaan lisää henkilökuntaa kiintiöpäätöksiin liittyvistä koukeroista selvitäkseen. Aika sen näyttää. Toivottavasti kuitenkin myös vuodenvaihteen jälkeen kansalaiset voivat ostaa niin metsästys- kuin kalastuslupia myös automaateista, netistä, huoltoasemilta, urheiluliikkeistä, matkailuyrityksistä jne. häiriöittä.

Lakiesityksen täydennysesityksen mukaan Metsähallituksen erävalvonnasta säädetään erikseen. Mietinnössä korostetaan erätarkastajien toiminnan keskeistä merkitystä erävalvonnan kannalta. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että Metsähallituksen nykyisillä virkasuhteisilla erätarkastajilla säilyvät ne poliisi- ja esitutkintavaltuudet, jotka heille on myönnetty, siihen saakka, kunnes uusi laki erävalvonnasta annetaan.

Metsähallituksen erävalvoja valvoo ja ohjaa luvallisuuden ja laillisuuden toteutumista kaikilla Metsähallituksen hoitamilla alueilla ja kaikkia tulosalueita koskien. Käytännön valvontavastuu on yhdeksällä erätarkastajalla, joiden toimialueet kattavat koko maan. Erätarkastajien määräaikaiset toimivaltuudet uusittiin viimeksi vuoden 2000 alusta. Tällöin erätarkastajien toimivaltuuksista poistettiin muun muassa rangaistusmääräyksen ja rikesakon tiedoksianto-oikeus. Alkuperäisessä MMM:n lakiesityksessä ne käsittääkseni olisi palautettu, mutta oikeusministeriö ei niitä hyväksynyt, ja todennäköisesti tässä tosiaan myös tämän perustuslain kanssa joitain ongelmia on.

Kun lakiesitys erävalvonnasta ja erätarkastajista aikanaan, toivottavasti mahdollisimman pian, saadaan tänne eduskuntaan, niin erätarkastajille on siinä palautettava muun muassa edellä mainitut oikeudet, esimerkiksi, niin kuin totesin juuri, tämä tiedoksianto-oikeus rikesakosta. Kyse ei ole erätarkastajien vallan lisäämisestä vaan heidän työnsä järkiperäistämisestä. Kaikilla Metsähallituksen nykyisillä erätarkastajilla on poliisin koulutus ja vankka kokemus poliisin kenttätyöstä. Esimerkiksi äskettäin Itä-Suomeen nimettiin uusi erätarkastaja, ja hän on tähän saakka toiminut liikkuvan poliisin vanhempana konstaapelina.

Tällä hetkellähän asiakas joutuu pahimmassa tapauksessa tekemään hyvinkin pitkän matkan saadakseen kuitata tiedonannon, joutuu kuluttamaan siihen aikaa, jotta hän voi maksaa esimerkiksi 50 euron rikesakon luvattomasta kalastuksesta. Nykytilanteessa erätarkastaja kirjaa tämän henkilön henkilö- ynnä muut tiedot, tiedot tapahtumasta ja toimittaa ne poliisille. Poliisi edelleen toimittaa tiedot rikkoneen kotipaikkakunnan poliisille, esittää vaatimuksen ja antaa asian kyseessä olevalle henkilölle tiedoksi. Erärikokset ovat lisääntyneet, ja valitettavasti ammattimainen rikollisuus on tullut myös eränkäyntiin.

Erätarkastajien uskottavan toiminnan ja asiakkaan oikeusturvankin kannalta heidän toimivaltuuksiaan nykyisestä on syytä jonkin verran laajentaa. Todettakoon, että Metsähallituksen erätarkastajat ovat työssään kouluttaneet sekä poliiseja että rajavartioston henkilökuntaa eränkäyntiin liittyvien lakien valvonnassa. On tietenkin valitettavaa, että poliisien resurssit eivät riitä varsinaiseen erästelyvalvontaan nykyisin kuin hyvin satunnaisesti, ennen kaikkea niin sanottujen valvontaiskujen yhteydessä yhdessä Rajavartiolaitoksen ja Metsähallituksen erätarkastajien kanssa. Sakon ja rikesakon määräämisoikeus on yksi työkalu metsästysrikollisuuden torjunnassa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Esimerkiksi vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Itä-Suomen erätarkastaja Raimo Suominen on suurimman osan työvuosistaan, lähes 25 vuotta, toiminut sellaisin poliisivaltuuksin, että hänellä on ollut rikesakon ja rangaistusvaatimuksen tiedoksianto-oikeus. Toimintavuoden 99 loppuun saakka oli hänen mielestään silloin helpompaa niin hänelle kuin asiakkaalle eikä mitään ongelmia esiintynyt. Niin hän tänään totesi, kun hänelle soitin.

Toivottavasti heti alkuvuodesta saamme tosiaan käsiteltäväksemme tämän lakiesityksen erävalvonnasta ja samalla erätarkastajilta rikkomuksen sattuessa puuttuva niin sanottu sakotusoikeus palautetaan, näin uskon; se on kaikkien etu. Painotan vielä lopuksi, että kyseessä eivät ole uudet oikeudet ja valtuudet eikä näitten valtuuksien laajentaminen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Monelle kuulijalle pettymykseksi ed. Kähkönen puhui niin hyvän puheenvuoron tästä erävalvonnasta ja tarkastuksesta ja siihen liittyvästä kokonaisuudesta, että minun ei tarvitse sitä kuitata enää uudestaan eikä toistaa, jolloin tyydynkin lyhyemmin puhumaan tästä paikalta toteamalla, että on erinomaisen hyvä asia, että maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli tämän aiheen oikeassa hengessä ja siinä hengessä myöskin torjui sen monessa virkamiesportaassa esiintyneen riistohalun, jolla lappilaisten paikallisten asukkaitten metsästysoikeus olisi ikään kuin saatettu luvanvaraiseksi ja maksun alaiseksi. Tätä tervehdin erityisellä tyydytyksellä.

Täällä on kiitelty ja itsekin varmaan myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen kiittelen perustuslakivaliokuntaa tästä täsmällisyydestä, mutta tämän asian käsittelyn osalta voisi todeta, että perustuslakivaliokunta on sortunut semmoiseen nippelioppiin, että onkohan heillä ollut oikein loppujen lopuksi kokonaisuudesta tajua ja käsitystä, mitä syntyy ja mitä tulee. Tässä viittaan ed. Kähkösen käyttämään puheenvuoroon toteamalla, että hyvä tästä kuitenkin tuli, kun näin hoidettiin ja näin tehtiin.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä täytyy varmaan heti paikalta kommentoida ed. Lahtelan puheenvuoroa siltä osin, kun hän esitti, että virkamiehet olisivat esittäneet paikallisen väestön metsästysoikeuden rajoittamista; näin ei ole ollut. Tämä on hallintolaki, jossa viranomaistehtävät jäävät Metsähallitukseen ja liikelaitospuoli tai bisnespuoli menee liikelaitokseen. Tämä on hallintolaki, jossa on vain eriytetty liiketoiminta ja hallinto toisistaan. Missään vaiheessa ei ainakaan valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ollut haluja rajoittaa paikallisen väestön metsästysoikeutta.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Wallinin tarkennus oli kyllä hyvä tässä asiassa, mutta tarkoitin, ehkä sanoin epäselvästi sen, että hevosmiesten tietotoimiston tietojen mukaan tämmöisiä hankkeita on ollut monta vuotta jo vireillä ja nyt ne on varmaan pantu kerralla järjestykseen.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä laiksi Metsähallituksesta ja sen täydentämisestä puutun yhteen asiaan. Puutun omistusoikeuteen, maanomistusoikeuteen, ja siihen, miten se Lapissa tällä hetkellä on. Sattuneesta syystä olen tähän asiaan joutunut vähän paneutumaan ja sen takia olen erittäin hyvilläni, että mietinnön sivulla 7 ja 8 otetaan kantaa tähän asiaan.

Tästähän on viime päivinä lehdissäkin jopa puhuttu, ja itse olen nähnyt erilaisia tilakirjoja ja oikeudenpäätöksiä jo 1700-luvun alusta ja 1600-luvun lopultakin kaiketi ja niihin liittyviä oikeudenkäyntejä, ja kun Metsähallitus on perustettu vasta 1800-luvun lopulla, niin on aika mielenkiintoista, että on syntynyt semmoinen käytäntö, joka nyt on purkautumassa niin päin, että ne, jotka asuvat Lapissa ja omistavat siellä maata ja joita voi kutsua lappalaisiksi tai lappilaisiksi eikä pelkästään saamelaisiksi, ovat joutuneet osittain sen uhkan alle, että he eivät ehkä omistakaan omia maa-alueitaan, jotka ovat monessa polvessa heille tulleet ja joihin liittyy sitten kaikki käyttöoikeudet sekä kalastuksen, metsästyksen että luontaiselinkeinojen suhteen. Tämä asia ilmeisesti vaatii vieläkin lisää jatkoselvityksiä. Olen itse nähnyt oikeusviranomaisten useita tutkimuksia tähän liittyen, ja toissapäivän Helsingin Sanomissa yksi näistä tutkijoista kertoi oman mielipiteensä ja kauhisteli suomalaista oikeuskäytäntöä, miten nämä olot voineet ollakin näin sekaisella tavalla järjestettyjä.

Sen takia on erittäin hyvä, että valiokunta korostaa, että "ehdotetulla lailla annettaisiin ainoastaan säännökset siitä, millä tavalla Metsähallituksen hallinnassa olevia alueita hallinnoidaan ja miten asioiden käsittely muutoinkin Metsähallituksen sisällä järjestetään. "Toisin sanoen, tämähän on sitä, joka kuuluu tähän hallintolakiin, kun uusitaan. Se on ihan asiallinen kommentti. Ja valiokunta jatkaa sitten: "Säädettävällä lailla ei siten ratkaista Metsähallituksen hallinnassa nykyisin olevien alueiden omistusoikeutta eikä alueisiin kohdistuvia muita oikeuksia. Metsähallituksen on vastaisuudessakin otettava toiminnassaan huomioon kaikki oikeusjärjestelmämme tunnustamat oikeudet." Seuraavalla sivulla, lainaan vielä hivenen lisää tätä mietintöä: "Valiokunta kiinnittää esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että säännös ei tarkoittaisi, että sanottujen luontaiselinkeinojen harjoittamiseen liittyvät oikeudet kuuluisivat vain saamelaisille ottaen huomioon, että oikeudet ovat jo kauan kuuluneet osaksi kaikkien Pohjois-Suomen paikallisten asukkaiden elämää." — Eli lappilaisten elämää. — "Säännös ei siten muuttaisi nykytilaa." Nämä ovat erittäin tärkeitä lauseita, ja luulen, että näihin tulevat vetoamaan Lapissa jo nyt vakituisesti asuvat ihmiset ja maanomistusta siellä harjoittavat, ja ymmärrän tämän asian niin, että Metsähallitus joutuu tätä asiaa jatkossa selvittelemään, kun tämä hallinto muilta osin rakentuu uusien, modernien systeemien mukaisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan lisäksi myös ympäristövaliokunta on antanut lausuntonsa tähän mietintöön hallituksen esityksestä laiksi Metsähallituksesta.

Olemme painottaneet varsin paljon nimenomaan sitä, että Metsähallituksen tulostavoitteiden pitäisi olla sen kaltaisia, että ne eivät pakota epäsuorasti Metsähallitusta ryhtymään esimerkiksi hakkuisiin, jotka vaarantavat vanhojen metsien sinänsä erittäin arvokkaiden luontokohteiden tulevaisuutta ja olemassaoloa.

Valiokuntamme viittasi yhteiskunnallisiin velvoitteisiin, hyvin laajasti myös saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytysten säilyttämiseen, vuorovaikutusjärjestelmän kehittämiseen Metsähallituksen ja Lapin asukkaiden välillä. Alue-ekologinen suunnittelu on erittäin tärkeätä, ja myös sidosryhmien mukaan ottaminen tähän on valiokuntamme mielestä ollut tärkeätä.

Edelleen tulostavoitteista sanomme varsin selkeästi: "Valiokunta katsoo, että Metsähallituksen tulostavoitetta asetettaessa tulee sen yhteiskunnalliset velvoitteet ottaa täysimääräisesti huomioon. Tulostavoitteita ei tule asettaa niin korkeiksi, että se vaarantaisi metsien suojeluarvojen tai virkistyskäyttömahdollisuuksien säilymisen. Tähän tulee valiokunnan mielestä kiinnittää erityistä huomiota."

Erityistä merkitystä tulostavoitteilla on Ylä-Lapin osalta. Tämän toteamme myös selkeästi tässä ja toteamme myös, että metsätalouden ja poronhoidon yhteensovittaminen on keskeinen Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen tavoitteista ja mielestämme nämä intressit pystytään yhteensovittamaan. Tämä on selkeästi ympäristövaliokunnan lausunnon luvussa "Metsähallituksen tulostavoitteesta" luettavissa.

Nyt kun katsoo, miten maa- ja metsätalousvaliokunta on tätä asiaa käsitellyt omassa mietinnössään, niin täällä puhutaan yhteiskunnallisista velvoitteista, niiden huomioon ottamisesta. Tässä mielessä maa- ja metsätalousvaliokunta on tämän tulostavoiteasian huomioinut. Mehän asetimme sen lausunnossa erityiseen arvoon. Totesimme maa- ja metsätalousvaliokunnalle, että se on meillä lausuntoehdotuksena.

Lausuntona, jonka annoimme nimenomaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle, että se ottaisi sen erityisesti huomioon, oli tämä mainittu osallistavan suunnittelun merkitys ja riittävien määrärahojen turvaaminen erävalvonnan järjestämiseen. Tämä erävalvonta ympäristövaliokunnan näkökulmasta on tärkeä asia. On hyvä, että tämä ylimenokausi, mistä oli puhetta, on taattu sillä tavalla, että maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä tämä asia on huomioitu ja yksiselitteisesti todettu erävalvonnan jatkuvan huolimatta siitä, että tähän lakiin ei sitä tullut mukaan. Se jatkuu, kunnes erityislaki saadaan aikaan. Se on tärkeä asia.

Ympäristövaliokunta tuntee toki Metsähallituksen, nimenomaan sen luonnonsuojelutoimen ja -velvoitteiden näkökulmasta, ja olemme muun muassa kansallispuistoja perustettaessa Lappiin ja muuallekin olleet varsin paljon Metsähallituksen kanssa tekemisissä. Tämä on luonnollista, koska Metsähallitus myöskin hoitaa kansallispuistot ja laatii niille hoito- ja käyttösuunnitelmat.

Tässä keskustelussa, mikä valiokunnassa käytiin kyseisen lain yhteydessä, tuli selkeästi esille, että ollaan rakentamassa palomuuria Metsähallituksen liikelaitoksen ja luonnonsuojelupuolen väliin. Meidän näkökulmastamme on olemassa, mikä käy meidän lausunnostammekin ilmi, ilmeiset yhteistoiminnan mukanaan tuomat edut, siis synergia näiden kahden yksikön välillä. Lausunnossamme viittaamme siihen, että niitä ei tulisi hukata. Toisaalta on keskustelussa tullut esille myös se mahdollisuus, että tämä palomuuri avataan mahdollisesti joskus niin kuin vetoketju kahteen osaan: bisnes, liikelaitospuoli, ja toisaalta luonnonsuojelu ja hallinto ja yhteiskunnallinen toimintayksikkö. Pelkoja on myös esitetty ja näkökulmia siitä, että tämä liikelaitospuoli saatetaan myydä ja laittaa myyntiin ja yhtiöittää, laittaa myyntiin ja muuttaa rahaksi. Tämä ei mielestäni ole päämäärä, mitä tulisi tavoitella.

Muuten on tietysti hyvä, että eduskunta on lopulta saanut aikaiseksi tämän mietinnön. Tietysti arvokasta siinä on myös se, että se on yksimielinen, samoin kuin liitteenä olevat lausunnot.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi Metsähallituksesta pohjautuu valtion liikelaitoksista annettuun lakiin. Esityksessä on otettu huomioon Metsähallituksen ominaispiirre valtion suurimpana maa- ja vesiomaisuuden haltijana ja siitä saadut kokemukset. Tässä laissa Metsähallituksen tehtävät säilyvät ennallaan. Lisäksi Metsähallituksen tulee toimia kestävästi ja tuloksellisesti. Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden käyttöä koskevat yhteiskunnalliset tarpeet liittyvät myös paikallisen väestön perinteisiin ja eri laeissa vahvistettuihin oikeuksiin, muun muassa poronhoidon ja luontaiselinkeinojen harjoittamiseen.

Oma kokonaisuutensa on vapaa metsästysoikeus valtion mailla paikallisella väellä Pohjois-Suomessa. Vapaan metsästysoikeuden toimiminen edellyttää sitä, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi kestävän metsästyksen tason, josta varataan riittävä taso paikallisten metsästäjien ja matkailuyritysten tarpeeseen. Loppuosa jää sitten Metsähallituksen myytäviksi luviksi. Tästä vapaasta metsästysoikeudesta on tullut runsaasti palautetta sekä suullisesti että kirjallisesti. Liikuttavaa on ollut se huoli, jota ikäihmiset ovat kokeneet tämän lain valmistelussa. Uusi laki on koettu uhaksi. En nyt itse usko enkä koe käydyn valmistelun jälkeen näitä uhkia enää olevan, kunhan lain henki saadaan myös joustavaksi käytännöksi. Salakähmäisesti toimimisesta on päästävä sekä metsästyslupien että kalastuslupien myynnin osalta.

Ylä-Lapissa metsätalouden, porotalouden, matkailun ja suojelunkin yhteensovittaminen edellyttää tulostavoitteen asettamista kohtuulliseksi. Lisäksi eri osapuolilta odotan nykyistä parempaa kykyä sovittaa yhteen toistensa tarpeita. Ilman joustavuutta Ylä-Lapissa ei voi ennustaa myönteistä tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Metsähallituksen alueiden käytössä sovelletaan jo nyt vuorovaikutteista suunnittelua, johon voivat osallistua kaikki tahot. Tältä osallistuvalta suunnittelulta odotan paljon. Tämän säädöksen on toimittava myös käytännössä. Paikallisen väestön ja matkailuyritysten kulkemiseen ja yritystoimintaan liittyvät tarpeet on aidosti otettava huomioon. Kulkupäätökset eivät saa olla Metsähallituksen sanelupäätöksiä. Muuten valtio ja paikallinen väki ovat edelleen napit vastakkain, ja sitä eduskunta ei varmaankaan halua. Odotan tämän moniulotteisen valmistelun ja laajan käsittelyn rauhoittavan paikallisen väen tuntoja. Myös Metsähallituksen henkilökunnalta odotan aitoa läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, jotta pienimmätkin epäilyt saataisiin hälvennettyä. Yhdessä toimien myös Pohjois-Suomessa voidaan odottaa eri elinkeinojen ja yritysten menestyvän.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä jo alkaen valiokunnan puheenjohtajan puheenvuorosta on tuotu esiin, tämän asian käsittely, tämän Metsähallitus-lain käsittely, on ollut aika lailla vaikeatakin välillä ja työlästä, ainakin se on saanut hyvin erikoisia piirteitä. Välillä vaikutti jo siltä, että hallitus haluaa tämän asian osalta aikalisää, ja asian käsittely keskeytettiin oikeastaan maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Sitten kuitenkin kävi niin, että hallitus ei sitä aikalisää halunnutkaan käyttää, ja näin ollen nyt olemme tässä tilanteessa. Kuitenkin tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on hyvin perusteellinen, mutta siinä on hyvin myöskin perusteltu ne asiat, mitkä valiokunnassa nousivat keskeisiksi.

Ongelmia toki varmaan riittää jatkossa. Yksi ongelma tulee olemaan, mikä valiokunnassakin monissa asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, erävalvonnan järjestäminen. Toivottavasti hallitus ja ministeriö pystyvät valmistelemaan sellaisen lainsäädännön, millä erävalvonta-asia sitten ongelmattomasti voidaan järjestää niin, että erävalvonta itse toteutuu, niin kuin tarkoitettu on, ja myöskin kansalaisten oikeusturva tulee huomioon otetuksi.

Mietintöön sisältyy myöskin yksi lausuma, jossa kiinnitetään huomiota metsäopetuksen mahdollisuuksiin käyttää valtion maita. Erityisesti valiokunta haluaa muistuttaa siitä, että valtion talousarviossa jatkossa osoitettaisiin riittävät määrärahat, jotta opetuskäytössä olevat metsäalueet, valtion maat, pysyvät jatkossakin näitten oppilaitosten hallinnassa ja opetuskäytössä.

Mutta erävalvonnasta haluan vain todeta, että todellakin kansalaisten oikeusturvan kannalta on tärkeää ensinnäkin se, ettei poliisivaltuuksia lähdetä jakelemaan eri tehtävissä oleville valtion virkamiehille, vaan koska Suomessa on yhden asiantuntijaministeriön alainen poliisiorganisaatio, niin käytetään tämän poliisiorganisaation asiantuntemus hyväksi.

Hallituksen esityksessähän oli alun perin, että Metsähallituksen alaisuuteen perustetaan erätarkastajien virkoja ja erätarkastajille annetaan Metsähallituksen mailla poliisivaltuuksiin verrattavia oikeuksia. Tällöin maa- ja metsätalousministeriöön pitäisi perustaa sisäasiainministeriön poliisiorganisaatiota osittain vastaavia johtamis- ja valvontavirkoja. Metsähallituksen olisi järkevää minun mielestäni kuitenkin eräällä tavalla ostaa näitä poliisin palveluita poliisilta yhteistyösopimuksella, kuten oikeastaan monissa tapauksissa tänäkin päivänä tapahtuu. Nyt tällä hetkellä erävalvojat, saamamme tiedon mukaan yhtä lukuun ottamatta, ovat poliisikoulutuksen omaavia henkilöitä. Jos erävalvojilla on poliisikoulutuksensa perusteella valtuudet myöskin Metsähallituksen maiden ulkopuolella tietyissä tapauksissa tänä päivänäkin toimia, mikä estäisi, ettei Metsähallitus voisi tehdä yhteistyösopimusta ja tietyllä tavalla, kuten totesin, ostopalveluna ostaa poliisilta nämä erävalvojapalvelut, jolloinka ei tulisi alueellista eikä asiallista rajaa poliisin valtuuksien käyttämisessä, kuten saattaa tulla siinä tapauksessa, että Metsähallituksella on ikään kuin lainausmerkeissä oma poliisiorganisaationsa, jolloin näille erävalvojille voidaan myöntää rajoitetut poliisivaltuudet vain tietyllä alueella eli Metsähallituksen omistamilla maa-alueilla?

Tässä yhteydessä kuitenkin on paikallaan alleviivata sitä, että mikäli poliisiorganisaatioon turvaudutaan, se jää nähtäväksi, miten tämä erävalvonta tullaan järjestämään. Mikäli tähän turvaudutaan, tämän tietyn tyyppisen poliisin sisältä kotoisin olevan eräyksikön, Metsähallituksen ikään kuin alaisuudessa toimivan eräyksikön, pitäisi saada rahoitus kuitenkin muualta kuin poliisin määrärahoista elikkä siihen pitäisi osoittaa määrärahat erikseen maa- ja metsätalousministeriön kautta.

Herra puhemies! Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota myöskin Morenian toiminnan läpinäkyvyyteen ja kilpailuoikeudelliseen moitteettomuuteen. Vajaa kaksi vuotta sitten, kun Metsähallitukseen perustettiin itsenäinen tulosvastuullinen yksikkö Morenia harjoittamaan valtion maa-aineskauppaa, tarkoituksena oli nimenomaan kehittää toimintaa markkinoita paremmin palvelevaksi ja läpinäkyvämmäksi. Kun vuonna 2003 Morenia myi noin 3 miljoonaa tonnia maa-aineksia, Morenian tulos kyseiseltä vuodelta on arvion mukaan noin 1,2 miljoonaa euroa. Tästä tuloksesta Morenia, kuten valiokunta on saanut kuulla, maksaa veroa osana liikelaitos Metsähallituksen verotusta, ja lisäksi osa voitosta tuloutetaan valtiolle. Itse asiassa kyllähän se niin on, että Morenian voitto oikeastaan tuloutetaan valtiolle kokonaisuudessaan.

Morenian toimintaperiaatteet ovat sinänsä selkeät, ja tulosyksikkö maksaa maa-aineksista paikallisen markkinahinnan mukaisen hinnan ja maksaa vuokraakin toimitiloistaan ja korvauksia Metsähallitukselta saamistaan asiantuntijapalveluista. Tältä osin kaikki, ainakin paperilla, näyttää olevan kunnossa. Mutta se, miten on käytännössä, jää nyt tämän jälkeen nähtäväksi. Verrattuna yksityisiin yrityksiin Morenia on joka tapauksessa erityisasemassa ollessaan osa Metsähallitusta ja voidessaan hyödyntää Metsähallituksen koko kiinteistöomaisuutta. Metsähallitushan hallitsee Suomen maa-alasta kolmattaosaa.

Valiokunta otti mietinnössään kantaa myös siihen, että Morenian toiminnan pitää olla läpinäkyvää ja kilpailuneutraalia. Morenian perustaminen on ollut ikään kuin ensimmäinen askel kohti läpinäkyvämpää toimintaa maa-aineskaupassa tällä sektorilla. Seuraava looginen toimenpide hyvin todennäköisesti tulee olemaan Morenian yhtiöittäminen jossain vaiheessa. Metsähallitus-lailla emme tätä kuitenkaan voi säätää, vaan Metsähallituksen ja ministeriön, valtioneuvoston viime kädessä, tulee itse viedä tarpeen vaatiessa toiminnan yhtiöittäminen koko valtioneuvoston käsittelyyn ja tuoda sitä koskevat tarvittavat lakiuudistukset eduskunnan käsittelyyn. Tällöin kysymyksessä on ihan luonnollinen liiketoimintalain mukainen yhtiöittämistoimenpide.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuulimme juuri puheenvuoron, joka oli sen sisältöinen, että jos tätä hallituksen esityksen täydennysesitystä ei olisi tullut erävalvojien osalta sellaisena ratkaisuna kuin se nyt tuli, meille olisi käynyt niin, että yksimielistä mietintöä ei olisi syntynyt ja olisi myöskin tullut tarve käsitellä tätä asiaa todella perusteellisesti, koska ed. Hemmilähän ei nyt ollutkaan tässä asiassa sitä mieltä, kuin minä ymmärsin, että hän valiokunnassa kysymystensä perusteella näytti olleen.

Tämä erävalvoja-asiahan on sen laatuinen, että sehän on erittäin poikkeuksellinen kategoria virkamiehiä sen takia, arvoisa ed. Hemmilä, että hehän paitsi valvovat yleistä metsästyslain noudattamista, niin he myöskin palvelevat Metsähallitusta ja erikoisesti he palvelevat paikallisia asukkaita tarkastamalla meidän lantalaisten metsästysluvat, siis nämä ovat poliisimiehen toiminnasta poikkeavia tehtäviä. Tämän takia juuri tarvitaan tämä erikoiskategoria. Mielenkiintoista tässä on se, että sisäministeriö katsoo, että juuri näin sen pitää sitten ollakin sekä ministerin kannanotoissa, jotka saatiin yksityistä tietä, että myöskin sisäministeriötä edustaneen virkamiehen toimesta, että juuri näin asianlaita on.

Arvoisa puhemies! Mutta se mielenkiintoinen pointsi oli se, että eräs asiantuntijataho oli valiokunnassa muistaakseni sitä mieltä, että ei pidä olla mitään valvontaa, että siellä pitää saada olla aivan niin kuin vatukossa vaan! Arvoisa ed. Hemmilä, ei siellä ole poliisia nähtykään, millä vuosisadalla lie nähty viimeksi poliisi niillä Itä-Lapin kairoillakaan. (Ed. Kähkönen: Näin on!) Minä siellä olin tutkimuslaitoksen johtajana, kuten tuli kerran sanottua, 36 vuotta ja ne kairat olen kulkenut läppeensä, eikä ole vielä polliisia tullu, mutta olen ilmassa nähnyt helikopterissa heitä sentään kuitenkin. Sen sijaan erävalvojia siellä on näkynyt ja tullut vastaan maastossa jnp.

Eli tässä, arvoisa puhemies, on nyt erittäin tarpeellista, että nyt eivät mene munat ja makkarat jatkossa sekaisin, vaan tämä erävalvojien erityislainsäädäntö säädetään juuri sen takia, että nämä tehtävät ovat kaikesta muusta "poliisitoiminnasta" poikkeavia tehtävänkuvan mukaisesti. Ja vielä jos ajatellaan Lapin kairaa, arvoisa ed. Hemmilä, niin missä se on se poliisilaitos tai kihlakunnan konttori, mistä ne tilaukset tehdään ja sieltä 200 kilometrin päästä ruvetaan pyytämään, että tiällä ois rosvoja varmaan liikenteessä, että suattaisko tulla paikalle!

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikella kunnioituksella ed. Pulliaisen näkemyksiä kohtaan toteaisin kuitenkin, että hän on ymmärtänyt täysin väärin sen, mitä olen puhunut äsken juuri tai sitten hän ei ole ymmärtänyt kuulemaansa. Tarkoitin nimittäin juuri sitä, mitä hänkin tarkoittaa, että tarvitaan erävalvontaa, tarvitaan asiantuntijat tähän erävalvontaan, ja tällä hetkellä nämä erävalvojat ovat poliisikoulutuksen saaneita — yhtä lukuun ottamatta — poliisikoulutuksen saaneita. He ovat poliisimiehiä, ed. Pulliainen. He ovat poliisimiehiä. Ja näin ollen siellä kairalla aina, kun nämä erävalvojat liikkuvat ja kulkevat siellä, ihmisten ilmoilla varmaan siellä kairallakin taikka ihmisten ulottumattomissa, niin he ovat poliisimiehiä.

Minä olen sitä mieltä, että ylimääräisiä hallintobyrokraatteja tähän maahan ei tarvita, vaan tarvitaan toimijoita, tarvitaan poliisia kentälle, tarvitaan poliisia myöskin sinne erävalvonnan kentälle valvomaan niitä toimenpiteitä. Me olemme varmasti ed. Pulliaisen kanssa tästä aivan yhtä mieltä. Se, kuka on se organisaatio, joka viime kädessä valvoo sitten näitten eräpoliisien toimintaa, niin sehän on vähempiarvoista, ja se, mitä ne eräpoliisit siellä kentällä tekevät, niin se on se tärkein asia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin äsken, että ed. Hemmilä tarkoitti sitä, että Metsähallitus ostaa ostopalveluna nämä toiminnat poliisijärjestelmältä, kihlakunnan konttorista jnp. Minä yritin kuvata, arvoisa puhemies, ed. Hemmilälle, että kun se toimeksiantaja on se Metsähallituksen viranomaistaho, niin se samalla käskee katsomaan ne intressit, mitä Metsähallituksella instituutiona on. Siinä se on se pieni ero, mutta se on äärimmäisen olennainen ero.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan samoin kuin ed. Pulliainen myös itse käsitin ed. Hemmilän puheenvuoron tältä osin, jos käsitin väärin, niin käsitin. Joka tapauksessa totean vielä ed. Hemmilälle, että mielestäni tälläkään hetkellä erätarkastajat Metsähallituksen puolella — ja toivottavasti tämä voidaan huomioida tietyin osin, kun niiden tehtäviä laajennetaan, niin kuin omassa puheenvuorossani toivoin, jotka ovat ennenkin olleet — eivät hallintobyrokratiaa lisää. Päinvastoin! Tälläkin hetkellä se on kenttätyötä, se on ihmisten palvelemista hyvin paljon, ja tarvittaessa sitten puututaan niihin rikkomuksiin, jos niitä esiintyy.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta lausui tästä erävalvonnasta ja totesi, että asianmukaisin vaihtoehto järjestää se olisi säätää erävalvonnasta erikseen siten, että laissa olisi säännökset valvojista, koulutuksesta, tehtävistä, toimivallasta ja sen käyttämisen edellytyksistä, niin kuin on menettely rajavalvonnan ja tullin osalta. Totta kai tätä valvontaa tarvitaan, mutta kyllä minä haluan ottaa tässä esiin sen näkökulman, että kun me puhumme esimerkiksi Lapin erämaista — jos teillä jollakin on kokemusta ja näkemystä siitä, minkälaisista mittasuhteista puhutaan — niin ei muutamalla valvojalla sitä asiaa hoideta, vaan olennainen lähtökohta on se, että lainsäädäntö tehdään paikallisen väestön kanssa sillä tavalla yksimielisesti yhteistyössä, että paikallinen väestö sitoutuu siihen. Silloin metsästäjät itse valvovat, silloin riistanhoitoyhdistykset toimivat niin kuin avainasemassa siinä. Tähän luotan paljon enemmän kuin muutamaan valvojaan noissa valtavissa kairoissa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on se, mitä ne poliisimiehet, ne erävalvojat siellä kentällä tekevät, se on tärkeintä. Eikä tärkeää ole se, minkä organisaation palveluksessa he viime kädessä ovat. Se ei ole tärkeätä, ja tästä me olemme varmasti kaikki yhtä mieltä. Sen vuoksi minäkin haluan kiinnityttää huomiota siihen, että jos nyt jonkun toisen ministeriön elikkä tässä tapauksessa esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen joudutaan perustamaan sitä varten joku viranomaisyksikkö, että sen tehtävänä on valvoa tätä poliisitoimintaa, mikä tapahtuu siellä erämailla, erävalvojien tekemää poliisityötä, niin ei siinä nyt ole hirveän paljon välttämättä järkeä, mutta voi olla, että tämä ongelma poistuu sillä, että tällainen yksikkö perustetaan jo olemassa olevien resurssien puitteissa eikä siitä aiheudu lisää hallintokustannuksia. Voi olla, että se onnistuu näin, mutta ministeri, joka onneksi istuu täällä aitiossa, varmasti tätä vahtii sitten siellä omassa ministeriössään — ministeri Korkeaoja — ja tästä tulee vielä erittäin hyvä esitys eduskunnan käsiteltäväksi. Näin me toivomme.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Paajanen täällä otti esille tämän kilpailuneutraliteettikysymyksen ja nosti aivan erityisesti esille Morenian. Minä muistuttaisin siitä, että me valiokunnassa tosiaan tätä asiaa käsittelimme ja pidämme tärkeänä sitä, ettei Metsähallitus käytä asemaansa siten, että kilpailutilanne joillakin aloilla vääristyy. Jos olen oikein ymmärtänyt — ministeri voi sen vielä tarkemmin vahvistaa — tästä kilpailutilanteen mahdollisesta vääristymisestä on tarkoitus tehdä selvitys, ja siihen me luotamme, että tämän selvityksen jälkeen asiat ovat kunnossa, koska ilmeisesti Morenia saattaa olla juuri sellainen yksikkö ja toiminnon ala, joka saattaisi olla ihan viisasta vaikka yhtiöittää.

Ed. Tiusanen puhui tästä osallistuvasta suunnittelusta. Metsähallituksen toiminnassa se toimii tällä hetkellä erinomaisen hyvin, emmekä nähneet mitään tarvetta nostaa sitä lainsäädäntötasolle, koska se on käytännön toimintatapa ja se toimii ilman, että siinä on mitään lainsäädännön kehikkoa ympärillä. Erävalvonnan järjestämisestä täällä on käyty jo varsin hyvää keskustelua, ja niin kuin on todettu, siitähän hallitus tulee antamaan aikanaan sitten oman esityksensä.

Haluaisin lopuksi kiittää erittäin asiallisesta ja asiantuntevasta keskustelusta. Uskon vakaasti, että tällä Metsähallitus-lain uudistuksella luodaan sellaiset puitteet, että Metsähallitus voi jatkossa hoitaa ne tehtävät, jotka sille laissa on säädetty, parhaalla mahdollisella tavalla.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei ollut tarkoitus tässä kaapata viimeistä puheenvuoroa, viimeistä sanaa, vaan kävi vain niin, etten aikaisemmin tuohon listalle ehtinyt. Aika lyhyesti nyt tässä yhteydessä muutaman asian poimin täältä.

Ensiksikin tämä kysymys paikallisten oikeuksista: Me olemme kansallispuistolain yhteydessä jo päässeet alulle ja jyvälle siitä, että siinä on kysymys erittäin vahvoista oikeuksista. Meidän perustuslakivaliokuntamme on nämä todennut. Vieläkin tässä yhteydessä otan sieltä esiin perustuslakivaliokunnan erään kohdan, jossa luetellaan saamelaisten, paikallisten asukkaitten perinteiset oikeudet, erityisperusteiset oikeudet ja sitten tämä kuntalaisen lakiin perustuva oikeus kalastukseen ja metsästykseen oman kuntansa alueella.

Varmasti vielä joudumme eduskunnassa käymään tätä kysymyskenttää läpi ihan Lapin oikeushistorian kannalta. Se on vain sillä tavalla, että Tornion ja Kemin Lappien alueella on erilainen oikeushistoria koskien maanomistuskysymyksiä kuin muualla Suomessa. Oikeusministeriöhän on juuri asettanut työryhmän, jonka määräaika tulee kai täyteen ensi kesän korvalla, ja siinä pyritään nyt kartoittamaan sitä kysymystä, joka koskee nimenomaan sitten saamelaisalueella saamelaisten ja lappalaisten — aivan kuten täällä ed. Akaan-Penttilä totesi, oikein analysoi sitä, että siellä on saamelaisten ja muun paikallisen väestön, joita voidaan nykyisin kutsua lappalaisiksi, lisäksi meitä muitakin, jotka Lapissa asumme, nämä käsitteet ovat vuosien varrella vaihdelleet — meidän, paikallisen väestön maanomistusoikeuksia.

Se on todettava, että Inarissa esimerkiksi tällä hetkellä on kai liki parisataa tilaa, jotka ovat näitä vanhoja talonkirjojaan poimineet esiin, käyneet kartoista läpi niihin merkityt oikeudet, siis ne eivät ole maanomistusoikeuksia tilan ulkopuolisiin alueisiin, vaan ne ovat metsästykseen ja kalastukseen ja poronhoitoon liittyviä oikeuksia, jotka ovat erittäin vahvoja oikeuksia. Nämä niin sanotut erityisperusteiset oikeudet ovat mielenkiintoisia siitä syystä, että niissä saamelaiset ja muu paikallinen väestö ovat aivan samalla viivalla. Nyt täytyy vaan toivoa, että kun nämä ihmiset lähtevät näitä oikeuksiaan peräämään, tilanne säilyisi hallinnassa ja maankäyttökysymykset metsätalouden, poronhoidon, matkailun, metsästyksen ja kalastuksen osalta säilyisivät siellä rauhallisina niin, että Ylä-Lapin ja Tornion ja Kemin Lappien elämää voitaisiin kaikilta osin myönteisessä hengessä kehittää.

On ehkä vaikea ymmärtää nykypäivän Suomessa, kun me puhumme tästä korkean teknologian ja korkean osaamisen maailmasta, mikä merkitys tällä ympäröivällä luonnolla ja sen luonnonvaroilla ja niiden monipuolisella käyttämisellä on Lapin väestölle. Sillä on erittäin suuri merkitys tänäkin päivänä, ja sen takia Lapissa alun pitäen oli erittäin suuria varauksia tämän Metsähallitus-lain käsittelyn osalta. Pelättiin, että tässä valtio julistautuu myöskin ei ainoastaan haltijaksi vaan riistakantojen omistajaksi.

Sikäli kuin nyt olen ymmärtänyt, tämä vaara on nyt voitu tässä perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen tehdyssä uudessa lakiesityksessä poistaa. Siellähän on päädytty siihen, että perustetaan erätalouspäällikön virka ja nämä alueelliset kiintiöt metsästysriistan osalta sitten hänen alaisuudessaan käsitellään. Näistä kiintiöistä on sitten paikallisella väestöllä valitusoikeus. Tosin perustuslakivaliokunta totesi tuossa lausunnossa, että avoimeksi jää, kenelle kaikille tämä valitusoikeus sitten loppujen lopuksi jää. Tässä on tällaisia kysymysmerkkejä, jotka sitten joudutaan käytännön kautta käymään läpi. (Ed. Pulliainen: Olisiko pitänyt luetella ne tahot?) — No, se varmasti olisi ollut ongelmallista mennä luettelemaankaan. Perustuslakivaliokuntahan totesi, että on syytä selvittää, onko ja miten tämä valitusoikeuskysymys on ratkaistava. — Nyt kuitenkin kaiken kaikkiaan oma käsitykseni on tästä lakiesityksestä sellainen, että tässä on pystytty ne pahimmat pelot, joita Lapissa oli, torjumaan ja tässä päästään semmoiseen tilanteeseen, että paikallinen väestö voi luottaa siihen, että perinteiset oikeudet näihin luonnonvaroihin, joita muun muassa metsästyksen ja kalastuksen kautta hyödynnetään, heillä säilyvät.

Arvoisa puhemies! Ei oikeastaan tässä yhteydessä tämän enempää. Niin kuin totesin, eduskunta tulee varmasti vielä käsittelemään perusteellisesti näitä Tornion ja Kemin Lapin maanomistuskysymyksiä. Kun paikallisella väestöllä oli odotuksia, että tässä yhteydessä ne ratkaistaisiin, niin on selkeää todeta, että tämä laki ei ollut nyt sitten se paikka, jossa näitä ratkaistaan.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää eduskuntaa asiallisesta ja hyvästä tämän laajan ja monivivahteisen lain käsittelystä. Voin yhtyä täällä esitettyihin käsityksiin siitä, että tämä laki eduskunnan käsittelyn jälkeen on parantunut ja täyttää ne tavoitteet, joita laille on asetettu, paremmin varmasti kuin tämä alkuperäinen esitys. Muutamia kohtia haluaisin tässä yhteydessä todeta.

Lähtökohtahan alun pitäen oli se, että vaikka taustalla on valtion yleinen liikelaitoslaki, niin Metsähallituksen kohdalta luodaan kokonaisuus, jossa nämä yhteiskunnalliset tehtävät ja liiketaloudelliset tehtävät kuitenkin sisällytetään molemmat Metsähallituksen toimintaan. Esillähän oli myös sellaisia vaihtoehtoja, että olisi luotu kaksi erillistä toimijaa, toinen varsinaista liiketoimintaa varten ja toinen näitä yhteiskunnallisia toimintoja varten, mutta nähtiin, että tässä sellainen pitkä historiallinen perinne, jossa Metsähallitus on hoitanut yhteiskunnallisia velvoitteita liiketoiminnan ohella, katkaistaisiin ja se ei olisi toivottavaa, että näin tapahtuisi.

Eli luotiin tämä perusrakenne, jossa sitten eräänä kysymyksenä oli valitusmahdollisuus ja Metsähallituksen aseman arviointi, onko se verrattavissa tavanomaiseen metsänomistajaan ja maanomistajaan vai onko sillä muunlaista roolia. Perustuslakivaliokunnan kanta siitä, että ottaen huomioon erityisoikeuksiin liittyvät kiistat, joihin ed. Rundgren viittasi, pitää selkeästi olla valitusoikeus, on ymmärrettävä ja hyväksyttävä lähtökohta, ja täydennyksellä tällainen menettely tähän rakenteeseen luotiin.

Tässä ongelmana on se, että valitusoikeus, niin kuin tiedetään, on oikeusturvan kannalta tarpeellinen, mutta ei pidä luoda sellaisia rakenteita, että tällaista mahdollisuutta käytettäisiin väärin hyväksi ja haitattaisiin normaaleja toimintoja. Sen takia pyrittiin luomaan järjestelmä, jossa tällaiseen kiusanteon motiivilla tehtyyn valittamiseen ei ainakaan kannustettaisi tai luotaisi mahdollisuuksia, vaan että lupakäytäntö voisi jatkua normaalisti haittaamatta elinkeinotoimintoja siinäkin tapauksessa, että jostain erillisestä kysymyksestä on valitettu.

Pidin yllättävänä sitä, että perustuslakivaliokunta ei katsonut, että on mahdollista saada siirtymäaika, jotta tätä valitusjärjestelmää olisi voitu huolella ja perusteellisesti valmistella ja luoda riittävän pitkä aikaväli sen käyttöönottoon ja hyvään valmistautumiseen siihen, koska tämä ongelma tässä oikeustilassa joka tapauksessa vanhan lain voimassa ollen on ihan samanlainen. Olisin toivonut, että perustuslakivaliokunta olisi käyttänyt harkintaa ottaen huomioon paitsi sen, mikä on tämän oikeudentilan kannalta tarpeellista toteuttaa, myöskin tämmöisen käytännön järjen siitä, miten asiat käytännössä voidaan toteuttaa. Nyt joudumme tekemään nämä muutokset hieman liian kireällä aikataululla. Kuitenkin toivomme ja tässä lähtökohdaksi on asetettu se, että järjestelmämuutos tapahtuu tavalla, joka ei haittaa elinkeinoja, muun muassa matkailun normaalia toimintaa tulevan talven aikana.

Herra puhemies! Haluan vielä lopuksi kiinnittää huomiota siihen, että täällä on nostettu esiin muun muassa Metsähallituksen Morenia-liiketoiminta, maa-ainesliiketoiminta. Olen todennut, että kun maa- ja metsätalousministeriön ja myös Metsähallituksen oleellisinta toimialaa on uudistuvien luonnonvarojen hyödyntäminen ja kestävä käyttö, tämä maa-ainesliiketoiminta sopii kovin huonosti tähän kokonaisuuteen. Olen luvannut, että maa-ainesliiketoiminnan rooli ja luonne arvioidaan lähitulevaisuudessa, ja siinä tullaan sitten tekemään tämän arvioinnin perusteella tarvittavia toimenpide-ehdotuksia.

Vielä pidän myös hyvänä sitä, että erävalvontakysymys, joka täälläkin nousi esille keskustelussa, erillisenä kysymyksenä selvitetään.

Se edellyttää yhteistoimintaa maa- ja metsätalousministeriön, oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön kesken, ja olemme tämän yhteistyön ja pohdinnan aloittaneet. Tässä suhteessa uskon, että tulemme saamaan siihen toimivan, hyvän ratkaisun.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Haluaisin ministerin läsnä ollessa vielä siteerata sitä, että ympäristövaliokunta antoi tästä myös lausunnon ja painotti muutamaa seikkaa, joista ehkä tärkein on se, että Metsähallituksen tulostavoitteiden asettamisen yhteydessä luonnonsuojelun ja sosiaalisen kestävyyden näkökulma on otettava huomioon niin, että tämä tulostavoite ei ole liian raskas. Edelleenkin, osallistuva suunnittelu on tärkeää ja sen merkitys keskeistä.

Luonnonsuojelun puolella, joka kuuluu myös Metsähallituksen toimialaan, ohjaavana ministeriönä on ympäristöministeriö, mutta yhteistyö näiden kahden ministeriön välillä on ollut hyvää, ja toivon mukaan jatkuu se hyvä tilanne ja myös, kun nyt on liikelaitos ja toisaalta tämä hallinnollinen yksikkö ja luonnonsuojeluyksikkö Metsähallituksessa, synergia jatkuisi edelleenkin näiden kahden yksikön tai osan välillä eikä niin, että järkevää synergiaa ei voitaisi toteuttaa.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain sanoa, kun ministeri viittasi tähän, että perustuslakivaliokunta ei hyväksynyt siirtymäsäännöksen jättämistä lakiin, että meillä ei ollut kerta kaikkiaan muuta vaihtoehtoa. Asiantuntijat perustuslain 21 ja 124 §:n perusteella kiistivät tämän mahdollisuuden, joten sinne ei olisi meille jäänyt mitään harkintaa.

Toisaalta terve järki kyllä tässä puhuu sen puolesta, että vähintään siirtymäsäännös olisi pitänyt olla, mutta myöskin aivan viimeiseen, kalkkiviivoille, saakka itse olin ja olen edelleenkin sitä mieltä, että parempi laki olisi saatu, jos se olisi pantu voimaan vasta 2006 alusta ja perusteellisemmin käsitelty sitä. Mutta kun tämmöistä lisäaikaa siihen ei saatu siitä johtuen, että se oli budjettilaki, niin sitten jouduttiin pikkusen hankalaan tilanteeseen. Toivotaan, että lain täytäntöönpano onnistuu 1.1.2005 alkaen.

Yleiskeskustelu päättyy.