Täysistunnon pöytäkirja 136/2004 vp

PTK 136/2004 vp

136. TORSTAINA 9. JOULUKUUTA 2004 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys laiksi Liesjärven kansallispuiston laajentamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys 109 koskee Liesjärven kansallispuiston laajentamista, niin kuin nuo kaksi muutakin esitystä. Kansallispuistot ovat eteläisessä Suomessa, ja ne on jo aikoja sitten perustettu. Näitä kolmea kansallispuistoa — Seitsemistä, Helvetinjärveä ja Liesjärveä — nyt laajennetaan.

Tämä mietintö on ollut lausunnolla maa- ja metsätalousvaliokunnassa, joka on antanut siitä varsin pitkän käsittelyn jälkeen lausunnon, ja se on luettavissa mietinnön liitteenä. Liesjärven kansallispuiston laajentaminen sinänsä ei ole kovin ongelmallista. 660 hehtaarin kansallispuistosta tulee hiukan yli 2 000 hehtaarin kansallispuisto. Se on osa Suomen vastuunkantamista biodiversiteetistä. Se on myöskin osa Metso-projektia eli tässä tapauksessa eteläisen Suomen metsien suojelua. Kaikki lausunnonantajat ovat olleet yksimielisiä siitä, että laajennus on hyvä, kannatettava. Erityisesti kunnat ovat olleet tässä asiassa aktiivisia ja liikkeellä.

Valiokunta on ottanut myös maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon tosissaan, ja olemme lukeneet sen varsin tarkoin ja olemme vastanneet siihen osuuteen varsin yksityiskohtaisesti, johonka maa- ja metsätalousvaliokunta viittasi, nimittäin metsästykseen. Luenkin asian selventämiseksi tätä koskevan kohdan ympäristövaliokunnan mietinnöstä:

"Valiokunnan mielestä yleistä metsästysoikeutta kansallispuistossa ei näillä toimenpiteillä avata. Ympäristövaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että valtioneuvosto selvittää kansallispuistojen eri käyttäjäryhmien näkemyksiä puistojen erilaisista virkistyskäyttömahdollisuuksista ja niiden yhteensovittamisesta siten, että kansallispuistojen luonnonsuojelulliset arvot turvataan. Erityisesti Etelä-Suomen kansallispuistoihin kohdistuvat kasvavat virkistyskäyttöpaineet edellyttävät tätä koskevien strategiatason linjausten valmistelua. Samalla tulee valiokunnan mielestä selvittää kansallispuistojen käyttöä ja hirvieläinkantojen sääntelyä Etelä-Suomen kansallispuistoissa.

Valiokunnan tiedossa on, että ympäristöministeriön tarkoituksena on asettaa eri asiantuntija- ja intressitahoista koostuva työryhmä, jonka tehtävänä olisi etsiä yleisesti hyväksytty, luotettava ja käyttökelpoinen malli eteläisen Suomen kansallispuistojen hirvieläinkantojen määrän arvioimiseksi sekä niiden mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen todentamiseksi itse kansallispuistoissa ja niiden vaikutusalueella. Työryhmän tehtävänä olisi myös luoda periaatteet, joiden perusteella kansallispuistojen hirvieläinkantojen pienentämiseen voitaisiin tarvittaessa ryhtyä nykyisen luonnonsuojelulain mukaisesti. Tämän lisäksi työryhmän tehtävänä olisi luoda eri käyttäjäryhmät huomioon ottavat pelisäännöt kansallispuistojen käytölle."

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan huoli metsästyksen suhteen pohjautuu hirvieläinkantaan. Tämä on tullut esille asianomaisen valiokunnan lausunnossa sikäli, että tämän kansallispuiston läheisyydessä ja nimenomaan tässä tapauksessa sen laajentamisen jälkeen alueelle sijoittuu vilkkaasti liikennöityjä teitä, Valtatiet 2 ja 10. On pelätty ja esitetty epäily, että Forssa—Tammela-alueella nimenomaan hirvieläinkannat lisääntyisivät Liesjärven kansallispuistossa ja sen laajennusalueella, siis lisääntyisivät siinä mielessä, että ne kokoontuisivat sinne, olisi jonkinlainen reservaatti näille hirvieläimille, ja sieltä ne sitten tulisivat myös uhkaksi maantieliikenteelle.

Ympäristövaliokunta edelleen mietinnössään viittaa voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin, sen 15 ja 16 §:ään, ja myöskin toteaa tässä kohdin: "- - luonnonsuojelulain 15 §:n 2 kohdan mukaan kansallispuistossa ja luonnonpuistossa voidaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla vähentää eläinlajin yksilöiden lukumäärää, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi." Mielestäni, arvoisa puhemies, tämäkin siteeraus riittää sikäli, että valiokuntamme todella totesi luonnonsuojelulain jo nyt olevan riittävä sekä hirvieläinkantojen että pienpetokantojen sääntelyyn, mikäli tähän siis syntyy äsken luetun kaltainen tarve.

Totean tämän myös siksi, että poikkeuksellisesti ympäristövaliokunnan mietintöön liittyy vastalause, joka on myös luettavissa tässä yhteydessä. Sen ovat allekirjoittaneet valiokunnan jäsen ed. Unto Valpas ja varajäsen ed. Esa Lahtela. En lue nyt tätä vastalausetta, vaikka se ei kovin pitkä olekaan, vaan ainoastaan siinä olevan ehdotuksen, jossa todetaan: "Liesjärven kansallispuistossa luvanvarainen metsästys sallitaan hirvieläin- ja pienpetokantojen sääntelyn vuoksi, jotta puistossa luonnon monimuotoisuus voidaan säilyttää."

Toteaisin kuitenkin valiokunnan puheenjohtajana, että tässä ikään kuin viitataan luonnonsuojelulakiin, johonka myöskin mietintö on jo viitannut, sen asianomaisiin pykäliin. Nimenomaan luonnonsuojelulaki mahdollistaa pienpetokantojen sääntelyn ja hirvieläinkantojen sääntelyn, myös biodiversiteetin vuoksi mutta myöskin muun syyn, esimerkiksi liikenneturvallisuuden säilyttämisen, vuoksi. Näin ollen — kunnioitan tietysti jokaisen kansanedustajan oikeutta laatia eriävä mielipide — totean kuitenkin, että kahteenkin kertaan asiaan paneuduttuani en näe sitä, etteikö tässä esitetty olisi jo esitetty varsinaisessa ympäristövaliokunnan mietinnössä. Eli se, mikä vastalauseen ehdotuksessa on, sisältyy kyllä valiokunnan muuten siis yksimieliseen mietintöön.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä puheenvuoroni ja erityisesti se paikka, jonka valitsin tälle puheenvuorolle — käytän sen oikein täältä puhujakorokkeelta — johtuu siitä, että niin maan perusteellisesti on käsitelty tätä kolmen kansallispuiston rykelmää omassa valiokunnassamme. On pakko uhrata vielä se viimeinen tikki aiheen käsittelylle. Mieleeni tulee se, mihin oikeastaan koko tämä kansallispuistoasia kulminoitui: että on kysymyksessä jonkinlaiset hirvien kokoontumisajot, joissa yksittäiset hirvet hakevat paalupaikkaa sännätäkseen tielle ja sopivan auton eteen. Tämä oli se ydinsanoma, mikä johti koko meidän kansallispuistokeskusteluamme, vaikkakin tässä tärkeimpänä periaatteena oli kansallispuistojen laajennus, mikä sinänsä nähtiin hyvänä kaikissa asiantuntijapuheenvuoroissa.

Haluaisin kuitenkin todeta valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoron tapaan, että suinkaan tällä vastalauseella, mikä sinne loppuun on kirjattu, ei varmaankaan ehkäistä suuntaan eikä toiseen mahdollisten hirvien tai muiden pienpetojen metsästystä, vaan menetelmät ovat ihan muualla. Haluan kerrata sen, että ministeriössä on asetettu työryhmä tarkastelemaan nimenomaan reunaehtoja, joilla hirvien sääntelymetsästys olisi mahdollista jo tällä hetkellä. Nämä reunaehdot ovat merkityksellisiä siksi, että niitä nykyinen luonnonsuojelulainsäädäntö ei tunnista, joten siitä syystä tietyt tahot ovat vastustamassa hirvien sääntelyä kyseisellä alueella. Työryhmä istuu vuoden 2005 loppuun, ja varmasti sinä aikana nämä säännöt ja reunaehdot löytyvät. Näin uskomme.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan tähän varsinaiseen asiaan, kun nämä oheisasiat on tässä käsitelty. Itse näen hyvänä, että nämä kansallispuistot laajennetaan. Mutta tulevaisuutta silmälläpitäen, kun on paineet eteläisessä Suomessa uusien kansallispuistojen perustamiselle, katson, että vapaaehtoiset menetelmät nimenomaan näissä asioissa ovat niitä ainoita ja oikeita.

Muistuttaisin vielä siitä, että kun meillä Suomessa kansallispuistoja pidetään yllä ja niitä valjastetaan virkistys- ja harrastuskäyttöön, niin sopisi kuitenkin mallia ottaa muista Euroopan kansallispuistotyyppisistä virkistysalueista, joissa käyttötarkoitusperiaatteet on säädelty toisella tavalla kuin meillä Suomessa. Monesti tuntuu, että kansallispuistot ovat meillä niin pyhiä paikkoja, että sinne ei juurikaan uskalla jalallaan astua, puhumattakaan siitä, että siellä jotakin uskaltaisi todella tehdä. Ymmärrän sen, että haavoittuvaista on luonto ja siellä on paikkoja, joita ei sovi suurella joukolla tallata. Mutta kuitenkin katson niin, että Suomessa on vielä luontoa ja uskoakseni aika pitkäänkin luontoa niin, että voimme siellä kuljeskella kohtuullisen hyvillä mielin ja vapaalla mielelläkin, näin sanoisin. Elikkä toivoisin, että yhtäältä, kun näitä hirvikannan säätelyrajoitteita nyt tarkastellaan, myös tarkasteltaisiin sitä, onko meillä varaa lähteä eurooppalaiselle linjastolle nimenomaan kansallispuistojen käyttötarkoitusperiaatteistojen tarkastelemisessa.

Arvoisa puhemies! Totean tähän loppuun vielä sen, että valiokuntamme mielestäni teki erittäin yksituumaista työtä. Jos joillakin tahoilla on vain pääperiaatteena se, että tehdään vastalause ilman erillistä valiokunnan yhteisestä käsityksestä poikkeavaa sisältöä, sekin lienee sallittua täällä, mutta en näe, että tähän olisi ollut erityistä tarvetta.

Muutoin valiokunnan mietintö on hyvin perusteltu ja asianmukaisesti tehty. Toivon, että nämä kaksi muuta kansallispuistoa saavat myös samanmukaisen kohtelun erityisesti tulevaisuudessa vuoden 2005 loppuun tehtävää säännöstöä tarkasteltaessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen pikkuisen hämmästyksen vallassa niin sanotusti alan miehenä seurannut tätä keskustelua niin valiokunnassa näiltä osin kuin käytävilläkin. Selvyyden vuoksi todettakoon, että olen yli 50 vuotta harjoittanut metsästystä, joten pikkuisen kokemusta on myöskin siitä, ja tämän alan professori satun olemaan myöskin.

Ensinnäkin lähden vähän yleisemmältä puolelta liikkeelle. Siihen antoi erityisesti aihetta ed. Kerolan äskeinen rakentavahenkinen puheenvuoro. Kun keskityn nyt ensin käsittelemään tätä metsästysasiaa, niin nythän sattuu olemaan sillä tavalla, että siellä niin sanotussa muualla maailmassa nämä ihmisen liikkumiset toisen maalla ovat aivan kokonaan toisessa jamassa kuin täällä koti-Suomessa. Mennäänpä vain Keski-Eurooppaan, niin siellä ei ole sellaista jokamiehenoikeutta liikkua toisen maalla kuin täällä meillä. Se on kerta kaikkiaan lupa-asia. Sinne et astu, jos lupaa ei ole, ja lain mukaan oikeus poistaa alueelta on olemassa.

Sitten kun mennään kansallispuistoihin, niin niissä kansainvälisesti otettuna on hyvin selvät kävijärajoitukset, siis todella. Esimerkiksi Amerikan kansallispuistoissakin, jotka ovat tämmöisen Uudenmaan maakunnan taikka kahden Uudenmaan maakunnan kokoisia alueita, rajoitetaan ihmisten, kerrallaan paikalla olijoitten, määrää hyvin tarkkarajaisesti ja lasketaan joka nuppi, joka lasketaan portista sisälle, ja dokumentti pitää olla, että sinulla on oikeus olla ne tunnit siellä taikka vuorokausi korkeintaan siellä, puhumattakaan siitä, että elikot on suojeltu kaiken maailman metsästykseltä ilman muuta.

Tästä taas sitten seuraa se, että tämä kansainvälinen kansallispuistoluokitus on syntynyt näillä perusteilla, se on nimenomaan syntynyt. Nyt, jos mentäisiin sellaiseen ratkaisuun erikoisesti, että Etelä-Suomen kansallispuistoissa olisi tämmöinen yksiselitteinen metsästysoikeus, sehän merkitsisi kansainvälisesti sitä, että tämä kansainvälinen luokitusreittaus, jos niin voidaan sanoa, meidän Etelä-Suomen puistoissamme menisi kerta kaikkiaan pohjille. No, mitä tästä sitten olisi seurauksena? Siitä olisi seurauksena, että kyllä Luontoliitot ja Suomen Luonnonsuojeluliitot ja kaikki mahdolliset paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ja -piirit saisivat vettä myllyynsä vallan paljon sen puolesta, että nyt aloitetaan varsinainen "kansallispuistotaistelu" täällä Suomessa niin, että tämä homma loppuu. Kuka tai mikä sen häviäisi? Se on arvokas metsästäjäkaarti. Se on aivan selvä asia. Se olisi aivan tarpeeton tappio, kerta kaikkiaan aivan tarpeeton tappio.

Olivatko nämä asiat tiedossa silloin, kun täällä eduskunnassa käsiteltiin luonnonsuojelulakia ja metsälakia yhdessä? Nehän käsiteltiin aivan rinta rinnan niin, että valiokunnat seurasivat päivittäin sitä, mitä toisessa tapahtuu, ja sillä tavalla ne synkattiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Oliko siinä yhteydessä tämä asia esillä, sellainen tilanne, että a) on hirviä liikaa tai hirvieläimiä laajemmin otettuna liikaa, taikka b) ovatko nimenomaan muualta tulleet niin sanotut vieraat pienpetolajit ongelmia? Kumpikin asia oli esillä, aivan selvärajaisesti oli esillä. Sen takia luonnonsuojelulakiin otettiin se 16 §, joka mahdollistaa näitten poistamisen sieltä luonnosta.

Tässä pitää nyt muistaa yksi hyvin selvä asia. Jos perusteena on todella haitta sille kokonaisuudelle, jota mieltä ymmärrän ed. Esa Lahtelan vastalauseessaan olevan, niin sehän tarkoittaa silloin erikoistehtävää poistaa ne ylimääräiset elikot sieltä luonnosta. Se koskee sillä tavalla hirvieläimiä, ja silloin se on suurin piirtein niin sanotusti tappomääräys, että ne otetaan sieltä pois, ja toinen on, että pienpedot loukutetaan sieltä pois. Sehän tarkoittaa sitä, että ne, jotka ovat väärää sorttia, lasketaan luontoon ja otetaan sieltä vain ne, jotka pitää poistaa.

Siis näillä perusteilla olen sitä mieltä, kun sitten tähän vielä löytyy paljon muitakin perusteita, jotka näkyvät maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon eriävässä mielipiteessä, että sellaista karhunpalvelusta, vaikka nyt karhu riistaeläin onkin, ei pidä tehdä metsästykselle, joka on jalo harrastuslaji meillä eikä enää ammatti, niin kuin se joskus maailmassa on ollut. Sellaista ei pidä tehdä. Se on ihan, sanotaanko nyt, niin kuin joku kuuluisa valtiomies sanoi, väärää politiikkaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi voisin todeta tästä vastalauseesta ja siihen sisältyvästä ponnesta, jotta tämähän on ikään kuin sillä tavalla evästyksenä sille työryhmälle, mihin suuntaan pitää edetä, koska itse tässä ympäristövaliokunnan kannanotossa ei tavallaan siihen viitata ollenkaan. Jopa käsittelyvaiheessa — muistan hyvin — todettiin, jotta tämä ei lisää metsästystä. Kuitenkin kun tiedetään Liesjärven alue, missä asiantuntijoiden mukaan hirvikanta on tällä hetkellä jo huomattavasti isompi, enemmän kuin kaksi kertaa suurempi kuin keskimäärin saa olla, niin kyse on jo tällä hetkellä semmoisesta tilanteesta, joka ei ole hyvä, mikä todistaa sen, että tämä mekaniikka, mikä tällä hetkellä on ollut olemassa, että puistonjohtaja voi antaa luvan, ei ole toiminut siinä.

Siinä mielessä minusta tässä ympäristövaliokunta katsoi semmoisten vihreiden silmälasien läpi liian paljon, ei katsonut oikeasti asiaa, miten se todellisuudessa on ja mitä se voi aiheuttaa. Sen takia semmoinen kokonaisvaltainen ajattelu puuttuu tästä kysymyksestä, koska kun lukee tätä ed. Pulliaisen tekemää eriävää mielipidettä, jonka mukaan ympäristövaliokunta sitten höynähti tekemään tämän mietintönsä, niin siinähän lähdetään semmoisesta ajattelusta, jotta kun metsät kasvavat isoiksi, niin hirvet häviävät sieltä. No, totta näin, mutta miettikää sitä aikaa, ennen kuin ne metsät ovat isoja. Nimittäin siellä tällä hetkellä on nuorta metsää. Jos ei saada sillä tavalla järkeviä toimenpiteitä, jotta se ylimääräinen hirvikanta voidaan vähentää sieltä, niin siellä hirvet kaluavat ne puut, katkovat latvat. Minä luulen, että se ei ole oikea kuva kansallispuistosta, mitä haetaan, vai onko se? Onko se semmoinen kaluttujen puiden puisto? Tai sitten monet aluskasvit, mitkä voivat olla hyvin herkkiäkin ja uhanalaisia lajeja, suuri hirvikanta tuhoaa. Onko se tarkoitus, koska tällä hetkelläkään sitä ei hallita? Sen takia se viesti tässä ponnessa oli sen tyyppinen.

Olisin odottanut, jotta ympäristövaliokunta olisi ottanut kannan siihen suuntaan, jotta tällä alueella tarvitaan vähentäviä toimenpiteitä, mutta semmoista kantaa ei tässä näy. Päinvastoin tässä hämättiin koko keskustelun aikana valiokunnassa se, jotta me muka haluamme elikkä maa- ja metsätalousvaliokunta haluaisi yleistä metsästysoikeutta. Sitä me emme halunneet. Missään vaiheessa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa ei mainita mistään yleisestä metsästysoikeudesta. Siinä puhutaan kantojen sääntelystä. Se on ihan eri asia kuin yleinen metsästysoikeus, mikä näkyy myös ympäristövaliokunnan julkilausumassa, joka eetteriin työnnettiin eilen ja joka minusta oli ihan pöljä homma, haluttiin harhauttaa ihmisiä siinä, jotta maa- ja metsätalousvaliokunta olisi halunnut avata laajan jutun ilman mitään lupia, yleisen metsästysoikeuden.

Minusta tässä on kaksi ihan erinäköistä maailmaa olemassa. Miksi tähän tilanteeseen on ajauduttu? Ympäristövaliokunta ei ajatellut, että ihmisethän ovat aiheuttaneet sen tilanteen, jotta hirvillä ei ole luontaista vihollista. Ei ole olemassa näillä alueilla suurpetoja, ei ole karhuja, ei ole susia. Silloin pitäisi miettiä, mitä sitten tehdään. Itä-Suomessa on totuttu aina semmoiseen ajatteluun, jotta me annamme vähästämmekin. Me emme ole niin nuukia näissä. Meillähän on susia ja karhuja ihan riittämiin. Äsken juuri Juuasta minulle soitti yksi kaveri, jotta siellä pihan kulmilla pilkistelee susi taas. Niin kuin luitte joku vuosi sitten, kaksi vuotta sitten, Ilomantsissa hiilihangolla kaveri tappoi rapulta suden, kun se oli tulossa koiran jäljestä sisään. Miettikää, millainen tilanne. Me olemme valmiit näitä susia antamaan teille tänne, ketkä asutte näillä alueilla, mutta ottakaa myös vastuu siitä, jotta jos halutaan susilla ja karhuilla vähentää näitä hirviä, niin siinä saattaa muutama kissa ja koira mennä — ne ovat nimittäin tottuneet niiden makuun — ja sitten menee muutama vasikka sieltä. Joillakin alueilla sitten saattavat kaikki lampaat hävitä, niin kuin Vaasan seudulla ilmeisesti sata lammasta joku susi oli syönyt.

Tässä me emme ole ollenkaan mitenkään eri linjoilla. Mutta millä tavalla niitä vähennetään? Vähennetäänkö niitä ampumalla? Siirretäänkö suurpetoja? Siihen tehkää sitten aidat myös. Kun nimittäin tein aikanaan kirjallisen kysymyksen, niin vastauksessa todettiin, jotta sudet eivät ole oikein hyviä siirtoistutettavia, ne saattavat tulla takaisinkin, eivät kestä siellä alueella. Sen takia kannattaa varustautua siihen. Minä olisin odottanut tässä ympäristövaliokunnan lausunnossa sanottavan, jotta tehdään aidat. Ed. Pulliainen kuvasi oikeastaan hyvin, jotta tuolla muualla on tehty aidat, jolloin ne sudet ja karhut kestäisivät siellä hirvien kanssa eivätkä tulisi tielle, jos te olette sitä mieltä. Minä en ole sitä mieltä, kun minusta se on järjetöntä. Se ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin, jotta aidattaisiin alueet. Sehän tarkoittaa myös sitä, jotta jos aiotaan ne hirvikolarit estää, tietkin pitää aidata, viimeisen päälle aidata, jotta ei mitään kautta pääse. Jotenkin tämä menee yli ymmärryksen.

Ed. Pulliainen käytti hyvän puheenvuoron siinä mielessä, jotta hän totesi, että meillä on luontoa nimittäin liikkua. Se kuvastaa sitä, jotta meillä ei ole edes sen tyyppistä tarvettakaan näin massiivisiin toimenpiteisiin, mitä jotkut tässä haluavat näköjään tällä hetkellä eteenpäin viedä.

Se toinen asia on pienpedot, jotka eivät kuulu tänne Suomen luontoon. Ne ovat nimittäin, supikoira ja minkki, nekin ihmisten aiheuttama ongelma, elikkä täällä on tarhattu niitä, ja ne ovat karanneet. Sen takia minusta on luonnollinen juttu, että ei mitään vihreiden silmälappujen läpi katsovaa puistonvartijaa tarvitse siinä kuunnella, jotta saako lupia, vaan sen pitäisi olla suhteellisen väljä tämän pyyntimahdollisuuden, mutta senkin luvanvarainen, koska joka tapauksessa se tiedetään, että pienpedot hävittävät pienet nisäkkäät, hävittävät lintujen pesät, linnut hyvin tehokkaasti. Siitä ihan itse tiedän omalla alueellani, missä asun, jotta jos ei olisi tehokasta pienpetojen metsästystä olemassa, juuri näiden muilta mailta tulleiden pienpetojen metsästystä, niin siellä todennäköisesti ei hyvin paljon linnunlauluja kuuluisi. Onneksi siellä on tämmöisiä ihmisiä, jotka tekevät sitä ihan harrastuksen vuoksi ja vapaaehtoisesti.

Tähän liittyen tuli mieleen, jotta mistähän löydätte väkeä, ympäristövaliokunnan jäsenet. Kun sanotaan, että metsästäjäkaarti ukkoutuu ja vanhenee, ne vanhat äijätkö ne lähtevät ajelemaan niitä hirviä puistossa, että hus-hus-pois-täältä-nyt, kun tässä esitettiin hyvin vahvasti sitä näkökantaa, että enstäänkin se eka keino siellä on, että hätistellään pois. Tämmöisillä alueilla pitää olla valtava ketju ihmisiä, kuulkaa, vai lähteekö eduskunta porukassa ajelemaan ja hätistämään, tehdään semmoinen hirvenajotalkoo ... (S-L. Anttila: Yli 2 000 hehtaaria!) — Se on valtavan iso alue, kun lähdette kahlaamaan läpi. Muutama sata hehtaaria jos kävelette päivässä läpi, se on jo kohtuullisen iso, mutta tässä on sentään tuhansista hehtaareista kysymys. Tiedän sen verran, kun olen kuitenkin metsässä syntynyt ja ikäni siellä puuhannut.

Sen takia toivon, ed. Valpas ei ole paikalla, mutta toivon, että ihan vakavasti ne, jotka tuolla työhuoneissaan kuuntelevat tätä juttua, tuon meidän eli ed. Valppaan tekemän ja minun varajäsenenä allekirjoittaman vastalauseen ponnen voisivat hyväksyä. Se on nimenomaan viesti siihen suuntaan sille työryhmälle, joka tekee työtä, että sen pitäisi tehdä nopeammin se työ, ei vuoden 2005 loppuun vaan mahdollisimman nopeasti, ettei tässä pitkää väliaikaa jäisi. Luulisi, että isompiakin asioita on hoidettu nopeasti, niin että tässä ei voisi tupeksia vuotta eteenpäin, kun voi olla ihmishenkiä vaarassa tuolla tien päällä liikkuessa. Näillä eväillä uskon, että kuitenkin tähän toivon mukaan eduskunnassa saadaan vähän enemmän terävyyttä kuin ympäristövaliokunnan mietinnössä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Olen todella siitä pahoillani, että tämän asian ympärillä on levitetty sellaista tietoa, että eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta olisi avaamassa yleistä metsästysoikeutta kansallispuistoihin. Tällaista todella ei olla tekemässä, ja sen takia pidän aika lailla huonona sitä, että tämän tyyppistä levitetään. Minä pidin jopa tästä asiasta hallituspuolueiden valiokunnan vastaaville ennen ympäristövaliokunnan kokousta pienen neuvottelun, jossa korostin nimenomaan tätä, että tässä ollaan ainoastaan pyytämässä sellaista säätelymahdollisuutta hirvieläinkannalle, joka olisi tarkkaan etukäteen suunniteltu ja tiedossa oleva ja josta voisi tiedottaa.

Sen takia toivon, että jatkossa, kun uskon, että ympäristöministeriön työryhmä tekee nopeasti työnsä tämän asian osalta, tämä asia voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä, niin että myöskin ihmishenkiä voidaan suojella hirvieläinten kolareilta. 2 300 hehtaarin puistosta, jossa toisella puolella on järvi ja toisella puolella valtatiet, on mahdoton hirviä ajaa pois. Joka niitä puhuu, ei tiedä mistä puhuu.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsekin hämmästyin tuolla ympäristövaliokunnassa ollessani, miksi ja kenellä on intressi levittää semmoista ajatusta, että tässä ollaan avaamassa sellainen vapaa metsästysoikeus, kun siitä ei missään vaiheessa ollut kyse. Monessa vaiheessa tuli se esille, puheissa ja jopa tekstissäkin se näkyy ja ennen kaikkea se lukee tiedotteessa, joka eilen lähti tiedonvälitykseen, että tämmöistä vapaata metsästysoikeutta maa- ja metsätalousvaliokunta olisi ollut viemässä läpi. Missään vaiheessa siitä ei ollut kyse. Lukekaa tarkkaan, mitä siellä lausunnossa sanotaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelaa kunnioitan monella tavalla, hän on pitkään täällä ollut, hän puhuu ahkerasti ja hän käy silloin tällöin myös ympäristövaliokunnan kokouksissa, mutta ed. Lahtela ei todellakaan valitettavasti päässyt kaikkiin kohtiin, missä me olemme tätä asiaa käsitelleet, kaikkiin kokouksiin, ja myöskin päätökseen hän pystyi osallistumaan vain osittain, jotenka kyllä me olemme varsin tarkkaan käyneet tämän asian läpi ympäristövaliokunnassa.

En tiedä, kuka sellaista kaikenlaista sitten kertoo, mutta luin 2. päivä joulukuuta Aamulehdesta suuren otsikon, jossa luki, että kahteen Etelä-Suomen kansallispuistoon tulee hirvenmetsästysoikeus. En tiedä, mutta siellä mainittiin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja ja valiokuntaneuvos nimeltä. (Puhemies koputtaa: Minuutti!) Siis meidän valiokuntamme on ottanut kannan, jossa se toteaa ihan yksiselitteisesti vain, että emme avaa metsästysoikeutta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä käsiteltävässä Liesjärven kansallispuistolaissa on käsittääkseni mahdollisuus ehkä jossain määrin viitata myöskin seuraavaan päiväjärjestyksen asiaan Helvetinjärven kansallispuistosta ja sitten sitä seuraavaan Seitsemisen kansallispuistoon, koska saman tyyppinen sisältöhän näissä on olemassa.

Näyttää olevan aika ihmeellistä, että vaikka ilta on näin myöhäinen, niin parhaat asiantuntijat, ed. Tiusanen, ed. Pulliainen jne., ovat poistuneet täältä eivätkä antaudu tähän keskusteluun. Epäilen, että olisivatko he kuitenkin heikoilla tässä pelissä. Mutta kun nyt poissa olevista voi puhua myönteisesti, niin onnittelen kyllä ed. Tiusasta ympäristövaliokunnan puheenjohtajana, kun hän on onnistunut hurmaamaan tällä vihreällä näkemyksellään niin, että kun kuuntelin ed. Kerolan puheitakin tässä asiassa, suuresti arvostamaani kansanedustajaa, niin hänellä oli aika lailla tämmöinen tiusasmainen näkemys tähän. Siltä pohjalta tiedän, mistä tämä on syntynyt ja tullut. Täytyy kyllä ihmetellä, kun katsoo vielä valiokuntien kokoonpanoa, miten voi maailma muuttua niin ankarasti ja niin ymmärtämättömästi toisen tyyppiseksi, kun katsoo maa- ja metsätalousvaliokuntaa ja ympäristövaliokuntaa, ja hetkessä tämä asia on kääntynyt niin kuin lasit eri väriseksi.

Näin ajatellen ja arvioiden, kun erittäin tarkalla silmällä olen katsonut ja lukenut, mitä tämä sisältö pitää lausunnoissa ja mietinnössä sisällään, että kyllä tässä nyt on nähty tieten tahtoen jotain tarkoitushakuisuutta. Ja kun maa- ja metsätalousvaliokunta tämän lausunnon pohjalta lausuu täällä, että ihmisten ja liikenteen ja muitten turvallisuuden kannalta tulee harkita mahdollisuutta siitä, että näitä kantoja voidaan metsästyksellä säätää, niin onhan se nyt kumma, että tätä asiaa ei ympäristövaliokunta ole voinut mietinnössään yhtään sisälle ottaa eikä lähteä siltä pohjalta pohtimaan. Ymmärrän kyllä, että kun täältä lukee maa- ja metsätalousvaliokunnan eriävän mielipiteen, niin ikään kuin tähän eriävän mielipiteen sisältöön, minkä ed. Pulliainen kyllä täällä ansiokkaasti esitteli, liittyen on johtunut ja juontunut tämä ympäristövaliokunnan mietintö tästä asiasta.

Nyt kun tätä maailmaa katsotaan ja nähdään, elämme muuttuvassa maailmassa, elämme sellaisessa maailmassa, missä nämä hirvieläimet yksinkertaisesti aiheuttavat semmoisen vahingon ja semmoisen uhkan ympäristötekijöille, mitkä ovat sen kansallispuiston ulkopuolella, että ellei tätä asiaa pystytä avaamaan ja muuttamaan jollakin lailla, ellei sitä voida toteuttaa käytännön järjen kanssa, tulee sellaiset ongelmat, että tämä yhteiskunta maksaa ne todella kalliisti.

Kun katsotaan tätä sisältöä Liesjärven kansallispuiston osalta, niin täällä todetaan erikoisen hyvin yhdellä viittauksella vaan: "Puistoon tulee laajennuksen kautta lisäksi keidassuo ja vesiluontoa. Laajennusalueet sisältyvät pääosin valtioneuvoston 20.8.1998 hyväksymään Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotukseen ja valtioneuvoston 8.2.2002 hyväksymään Suomen Natura 2000 -verkoston täydentämisehdotukseen." Tämänkin osalta pidän valitettavana, että ed. Hoskonen ei ole täällä paikan päällä, hän on parhaiten perehtynyt tähän Natura-verkoston laajentamiseen ja niihin petollisiin tapoihin, millä se 20.8.1998 tehty ratkaisu ohi Suomen eduskunnan esiteltiin EU:n sisältöön, ja sen kautta siitä käydään oikeutta vieläkin ja käydään tästä eteenpäinkin. Katsotaan, mitä tilanne tulee siitä sitten esille tuomaan.

Näin ajatellen, kun maa- ja metsätalousvaliokunta on tämän sisällön tänne rakentanut, on varmasti lähdetty siitä liikkeelle, että on ollut enemmän kuin pelkästään yhdet vihreät lasit, minkä läpi tätä on katsottu. Tässä nostan erinomaisen suuren arvon ja ansion siitä, että valiokunnan puheenjohtaja on täällä paikalla ja on puolustamassa ja vastaamassa niihin syytöksiin, mitä täältä syntyy ja tulee. Ja kun näin selvä lausuma on olemassa: "Edellä esitetyn perusteella valiokunta esittää, että ympäristövaliokunta ottaisi asiaa koskevan lausuman mietintöönsä ja edellyttäisi siinä metsästyksen sallimista hirvieläin- ja pienpetokantojen säätelemiseksi Liesjärven kansallispuistossa."

Tässä ei ole, niin kuin ed. Esa Lahtela täällä perusteli, missään viitattu yleiseen metsästysoikeuteen, eikä sitä mielestäni sinne pidä niin toteuttaakaan. Mutta nykyiset käyttösäännöt joka paikassa estävät tämän hirven ajonkin sieltä. Sellaiset kansalaiset, jotka tuntevat hirven käyttäytymistavat, tietävät, että hirvi on niin viisas, että se on ihmistäkin moninkertaisesti viisaampi. Ellei hirvi olisi ihmistä viisaampi, se olisi tuhoutunut täällä, miten sanoisi, luomakunnan kovassa kisassa ja taistossa. Se ei olisi pystynyt selviytymään sen jälkeen, kun ihminen on ravinnokseen hirveä käyttänyt. Näin katsottuna pelkkä ajo ei riitä, pitää olla myöskin sellaista mahdollisuutta, että hirvikanta tasapainotetaan. Nyt käydään taas, kun hirvenmetsästys kohta päättyy, kovaa kisaa siitä, paljonko hirviä saa olla 1 000 hehtaarilla noin keskimääräisenä kantana, sanotaan nyt, pitäjä—maakunta-tasolla, ja se kannanmäärittely, se kestävä, minkä luonto ja metsätalous kestää, on noin kolmen paikkeilla. Miten se voi toteutua näitten pitäjien ympärillä, missä nämä puistot sijaitsevat, jos kaikki hirvet pakenevat sinne luonnonpuistoalueelle, kansallispuistoalueelle ja muualta niitä ei saada vähennettyä? Sen jälkeen ne palaavat sinne ihmisten metsiin, kun tuntevat, että metsästyskausi päättyy.

Täällä on monessa puheenvuorossa, tulevat mieleen edustajat Pulliainen ja Tiusanen, todettu, niin kuin täällä ympäristövaliokunnan mietinnössäkin todetaan, että kun metsä vanhenee, siellä ei ole ravintoa hirvelle ja hirvi ei voi sinne mennä. Onpa tässä keskustelussa unohtunut sellainenkin asia, että täällä on erittäin paljon aikaisemmin puhuttu, että tämä luonnontilaisuus pitää säilyttää ja tehdä, on jopa niin sanotusti yritetty polttaa metsää, tai jos sattuisi, että tämä metsä palaisi luontaisesti vaikkapa salaman iskusta, sinne syntyy erittäin tiheä nuori metsä, ja tämäkin pitää nähdä eteenpäin, semmoinen niin sanotusti oikein houkutteleva pusikko jossain vaiheessa. Ei näitäkään asioita pitäisi kokonaan unohtaa, kun näin tehdään ja toteutetaan.

On erityisen myönteisenä asiana nähtävä, että ympäristövaliokunnan kautta on vastalauseeseen syntynyt kaksi, miten sanoisinkaan, hereillä ollutta edustajaa. Tämän vastalauseen kautta, edustajat Valpas ja Esa Lahtela, on päästy ja päästään tämän sisällön kautta jo toivon mukaan eduskunnan lausumana toteamaan, että tämä asia pitää nähdä ja avata. Niin kuin ed. Esa Lahtela perusteli täällä, niin sen jälkeen, kun tämä toimikunta avaa ja pohtii näitä asioita, voidaan niin kuin viitteenä nähdä, että tähän asiaan on tartuttu, ja toivottavasti tämä tulee myöskin vahvemmin hyväksyttyä ja nähtyä.

Herra puhemies! Tässä voisi olla päivänkin puheitten aika, mutta toivon, että tässä asiassa järki voittaa ja järjen käyttö on tulevaisuudessa sallittua, hyväksyttyä, jopa toivottua muuallakin, niin että kun maa- ja metsätalousvaliokunta valmistelee näitä asioita, ymmärtää ja tietää, niin ympäristöihmiset ottaisivat nämä asiat tekijänä huomioon ja ryhtyisivät rakentamaan sellaista kansallispuistokäytäntöä, lainsäädäntöä ja eduskunnan päätöksiä, missä tämä sopeutuu muuhun yhteiskuntaan niin, että semmoinen vihamielinen asenne, mihin minunkin epäillään kuuluvan, ei olisi niin julkista eikä sille annettaisi sellaisia eväitä kuin tämän tyyppisillä mietinnöillä, niin kuin tässä nyt on tehty, annetaan kaikille niille, jotka eivät tätä asiaa ymmärrä, eivät halua ymmärtää taikka sitten ymmärtävät vielä paremmin kuin valiokunta on nähnyt tämän.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi Liesjärven kansallispuiston laajentamisesta on tässä käsiteltävänä. En käy puistoon itseensä liittyviä yksityiskohtaisia asioita nyt läpi, koska pääpiirteet on jo todettu.

Metsästys ja erityisesti hirvenmetsästys Etelä-Suomen kansallispuistoissa on juuri tämän puiston asiantuntijakuulemisessa tullut vahvasti esille. Vaihteluväli lausuntojen välillä on ollut suuri. Metsästyskielto on toinen äärilaita, ja toisena laitana on maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto, jossa hirvieläinten ja pienpetojen metsästys tulee sallia. Lausunnoissa on ollut esillä myös hirvien ajometsästys ja oudoimpana vaihtoehtona metsästys hirvikoiralla siten, että hirville annetaan välillä karkkoja ja siten saatetaan hirvet sellaiselle alueelle, jossa ne voidaan ampua. Käytännössä tämähän on jo metsästyslainkin mukaan mahdoton asia, koska hirvikoiran irti laskemisesta katsotaan metsästys jo alkaneeksi.

Mielestäni mietinnön mukainen kanta, jonka mukaan metsästys kansallis- ja luonnonpuistossa selvitetään erillisen työryhmän toimesta ja sen jälkeen tehdään päätökset metsästyksestä, on järkevin. Luonnonsuojelulain 16 § mahdollistaa metsästyksen, mutta tiedän, että se ei käytännössä tänä päivänä kumminkaan toimi. Kun huolehditaan siitä, että työryhmään tulee sekä ympäristöpuolen että metsästyksen asiantuntemus, päästään sellaiseen ratkaisuun, johon sekä metsästäjät että päättäjät voivat yhtyä. Vastalauseen mukainen päätös hirvien ja pienpetojen metsästyksen sallimisesta jo nyt antaisi mielestäni väärän signaalin hirviporukoille ja metsästysseuroille ja liikkeellelähdön välittömästi useille lupahakemuksille.

Arvoisa puhemies! Odotetaan työryhmän tuotosta ja tehdään sitten tuon tuotoksen pohjalta metsästystä koskevat ratkaisut.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itse Helvetinjärven ja Seitsemisen synkistä saloista tänne Helsinkiin eduskuntaan tulevana ihmisenä minä ensinnäkin kiitän, jos ed. Kerolan puheenvuorossa esiin tullut perusteellisuus on totta, että te ympäristövaliokunnassa olette käyttäneet aikaa ja miettineet todellakin näitä asioita, ennen kuin ne on laitettu paperille.

Yhdyn siinä mielessä ed. Esa Lahtelan puheenvuoroon, että luettuani tämän Liesjärven kansallispuiston osuuden jäin kyllä miettimään, mistä ne miehet ja kenties naiset tulevat sitten yhtäkkiä, kun metsästämistä aletaankin harrastaa tai sitä oikeasti tarvitaan. Ainakin tuolla Helvetinjärvellä ja meillä päin on enemmän ongelmana, että ikääntyvät metsästäjät eivät tämmöisiin savottoihin ihan vapaaehtoisesti lähde.

Toisaalta minulla on myöskin kokemusta tästä hirviasiasta, kun asun paikassa, jossa kilometrin kahden päässä on yksi varmasti Pirkanmaan suurimpia hirvien talvehtimisalueita. Siellä voi olla jopa satoja hirviä, ja niitä ei mikään koira kyllä sieltä liikkeelle pölläytä. Itse en tunne tätä maailmaa niin, että tietäisin, miten ne hirvieläimet siihen talvehtimisalueelle rauhoittuvat sillä tavalla, että eivät ne sieltä kyllä paljon liiku.

Mutta ed. Sirkka-Liisa Anttilan näkemys varmasti on myös perusteltu. Siellä, missä isot tiet kulkevat ja tällaisen puiston sijainti on sellainen, että näitä liikenneriskejä tai muita riskejä oikeasti on, minusta pitäisi olla mahdollista harkita erilaisia vaihtoehtoja eri kansallispuistoihin. — Siirryn puhujakorokkeelle, ettei jää lause kesken.

Puhemies! Meillä siellä Helvetinjärven seuduilla on niin vähän ihmisiä ja aika vähän sitä liikennettäkin, että tämä argumentti ei ainakaan kovin päällimmäisenä ole ollut kansallispuistokeskusteluissa, että olisi ihmisille vaaraa, jotka jostakin ohi ajavat tai muuten, jos hirvieläinkanta pääsisi puiston alueella lisääntymään. Mutta ymmärrän sen, että jos maantieteellinen asema on se, mihinkä ed. Anttila viittasi, niin tilanne on aivan toinen. Jos tällainen työryhmä on asetettu, niin toivon todellakin, että siellä jaksetaan tehdä yksilöllisiä arvioita ja yksilöllisiä ratkaisuja. Viittaan vain tämän päivän täysistuntoon, jossa me äänestimme ikiaikaisesta metsästysoikeudesta tuolla Lapin perukoilla. Käsittääkseni sekin liittyi jotenkin kansallispuistoihin, ei tietenkään tässä samassa mielessä, mutta kuitenkin metsästys asiana on eri puolilla Suomea vähän kulttuurillisestikin erilainen asia, ja meitä ihmisiä täällä Etelä-Suomessa vaan tuppaa olemaan paljon enemmän kuin vaikkapa pohjoisempana.

Minä esimerkiksi asunto- ja ympäristöjaostossa olen havahtunut siihen, että nämä kansallispuistot ovat erittäin merkittävä myöskin elinkeinopoliittinen, matkailullinen, työllisyyspoliittinen tekijä tulevina aikoina. Jos aina siinä perustamisvaiheessa on kipuilua monestakin syystä, kun näitä rajoitteita tulee, niin veikkaan kuitenkin, että muutaman sukupolven kuluttua kaikki ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että nämä ratkaisut on kuitenkin tehty. Jos nämä hienosäädöt, niin kuin nämä metsästysasiat, vielä saadaan sujumaan, niin seuraavat sukupolvet tulevat kiittämään meitä, että olemme ymmärtäneet. Ei tarvitse mennä kuin Helvetinjärvelle tai Seitsemiseen, ja jos pääsee sitä ikimetsää edes kerran eläessään katsomaan, niin siellä kyllä on elämyksestä kysymys. Mutta meillä on täällä Etelä-Suomessa esimerkiksi Nuuksio, joka on taas aivan erityyppisissä paineissa. Nyt puhutaan, että Nuuksiosta tulisi näyteikkuna kaikkiin Suomen kansallispuistoihin. Ehkä niin on viisastakin, että kaikki kansalaiset eivät lähde kaikkia kolkkia taivaltamaan.

Mutta tähän metsästysasiaan: Itse asiassa minä toivon, että vaikka tässä istunnossa saisin vielä vastauksen siihen, että kun täällä kakkossivulla ympäristövaliokunta toteaa, että "luonnonsuojelulain 15 §:n 2 kohdan mukaan kansallispuistossa ja luonnonpuistossa voidaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla vähentää eläinlajien yksilöiden määrää, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi", onko tämä "muutoin vahingolliseksi" nyt sama asia kuin nämä liikenneonnettomuudet vai "muutoin vahingolliseksi" siellä puistossa. Jos tämän tarkennuksen vielä saisin, niin olisi helpompi kansalaisille tuolla Seitsemisen ja Helvetinjärvenkin maisemissa vastailla, mitä tämä kohta tarkasti tarkoittaa. Olisi aika hienoa, jos tämä ed. Anttilankin esiin tuoma ongelma eli liikenneonnettomuuksien vaara sen alueen ulkopuolella on tällainen syy.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen käytti hyvän puheenvuoron. Tämä kysymys: Mielestäni vastaus on "kyllä". Se "muutoin vaarallinen" liittyy liikennevahinkoihin siellä välittömässä läheisyydessä, jos voi katsoa, että niillä on yhteys. Kyllä tämä on ollut koko ajan valiokunnan enemmistön linjaus, että me olemme osoittaneet jo olemassa olevassa luonnonsuojelulaissa ikään kuin asiaan tarvittavien välineiden olevan käytettävissä.

Tämä maininta tästä työryhmästä, mihin on viitattu: se tekee vuoden työtä ja selvittää vielä nämä eri asiat, myös muut kansallispuistoihin liittyvät paineet tämän metsästyksen lisäksi.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Ylä-Monosen kysymykseen: Tuossa viikolla metsästyksen asiantuntijalta ihan kysyin tätä asiaa. Heidän mielestään käytännössä tätä ei juuri käytetä. Se ei toimi sillä tavalla kuin täällä kentällä odotetaan. Siihen pitää parannusta saada aikaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kanssa tuossa maa- ja metsätalousministeriön Havun kanssa juttelin ja kyselin samaa asiaa, miten tämä on toiminut. Hän ei oikein tiedä, missä olisi paljon käytetty. Semmoisia on tapahtunut, että on sanottu, että elävänä pitää siirtää, kanahaukkoja muun muassa ottaa elävänä kiinni ja viedä toiselle alueelle. Se tuntuu aika hassulta ajatukselta. Näkisinpä ne ihmiset, jotka hirven ottavat elävältä kiinni ja siirtävät toiseen paikkaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä ed. Ylä-Monosen esille nostamasta kysymyksestä. On todellakin niin, että tähän mennessä tietääkseni ei ainuttakaan kertaa ole luonnonsuojelulain 15 §:n 2 kohtaa sovellettu käytäntöön. Siitä syystä tarvitaan tämä työryhmä, josta ympäristöministeriö ja maatalousministeriö ovat keskenään sopineet, että sellainen asetetaan. Minun saamani informaation mukaan sen työryhmän ensimmäinen tehtävä on selvittää juuri tämän luonnonsuojelulain 15 §:n 2 kohdan mahdollisuudet, milloin sitä voidaan hyödyntää, luoda ne pelisäännöt, jotka nyt puuttuvat siitä, että sitä ei ole käytännössä kertaakaan hyödynnetty. (Ed. Tiusanen: Ei pidä paikkaansa!) Emme me vaikeroisi Liesjärven kansallispuiston alueella, jos siellä olisi tätä pykälää voitu käyttää, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole voitu käyttää.

Eli tärkeätä on se, että tämä asia nyt selvitetään. Siinä mielessä olen erittäin tyytyväinen ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön keskenään tekemään sopimukseen siitä, että tämä asia todella työryhmässä selvitetään, jossa on mukana myöskin metsästyksen edustajia, luonnonsuojelun edustajia ja eri tahoja. Käsittääkseni heidän ensimmäinen tehtävänsä on selvittää juuri tämä luonnonsuojelulain 15 §:n soveltaminen, jotta saadaan ne oikeat pelisäännöt, minkä jälkeen on mahdollista, että esimerkiksi hirvieläinkantaa silloin karsitaan, kun siihen on perusteltua syytä.

Kaiken kaikkiaan haluaisin vielä hyvin painokkaasti oikaista sen tiedon — ja toivon, että ei todellakaan levitetä semmoista tietoa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnosta — että me olisimme avaamassa kansallispuistoihin vapaan metsästysoikeuden. Siitä ei suinkaan ole ollut koko aikana lainkaan kysymys, vaan siitä, että luodaan järjestelmä, jolla voitaisiin hirvieläin- ja pienpetokantoja säädellä, kun me tarkkaan tiedämme, että niistä on ongelmia. Esimerkiksi Liesjärven kansallispuiston alueella kysymys on tasan tuplamääräisestä hirvimäärästä siihen verrattuna, mitä yleensä riistanhoitopiirin alueella on. Eli ollaan jo eläinmäärässä, joka on tasan puolta suurempi, ja lisäksi on olemassa poliisin tilastot hirvieläinkolareista, joita sattuu, viimeksi kaksi päivää sitten, eikä ole kuin kuusi viikkoa, kun somerolaisen perheen äiti kuoli vähän ennen Karkkilaa juuri tämän Liesjärven kansallispuiston alueella hirvikolarissa. Kyllä nämä ovat sellaisia vakavia asioita, joihin meidän on lainsäätäjinä pakko kiinnittää huomiota. Sen takia olen tässä asiassa ollut hyvin aktiivinen, koska tämä liikuttaa esimerkiksi sitä aluetta, jota minä melkein päivittäin kuljen. Olen siellä todella usein nähnyt hirven ja hirvivaaran sillä alueella.

Kaiken kaikkiaan koen, että ympäristövaliokunnan tekemän mietinnön pohjalta on mahdollisuus luoda ne pelisäännöt, joilla voidaan jatkossa hirvieläinkantaa ja pienpetokantaa vähentää, kun tämä työryhmä, joka tähän on asetettu, on työnsä tehnyt.

Vielä lopuksi haluan kiistää jyrkästi sen, että me olisimme olleet avaamassa yleistä metsästysoikeutta kansallispuistoihin. Sellaisen tiedon levittäminen on perätöntä ja varsinkin siitä syystä, kun ennen ympäristövaliokunnan kokousta viime viikolla hallituspuolueiden valiokuntavastaavien kanssa neuvottelimme ja korostin tätä asiaa, että älkää ihmeessä tulkitko meitä väärin, koska meidän lausunnossamme ei lue näin. Siellä lukee nimenomaan eläinkannan säätelemiseksi tarvittavasta metsästysoikeudesta.

Kaiken kaikkiaan näissä ympäristöasioissa hyvin helposti tunteet nousevat pintaan. Toivoisin, että käytettäisiin enemmän myöskin tavallista maalaisjärkeä. Kyllä se maalaisjärki kertoo sen, että pelisääntöjen pitää olla sellaiset, että silloin, kun on tilanne se, että hirvieläinkantaa pitää vähentää, se on mahdollista. Nimittäin meillä ei auta edes sekään, jos tehtäisiin hirviaidat. Siellä on niin paljon näitä pieniä paikallisteitä, yksityisteitä, jotka tulevat sille Valtatie 2:lle, että se ei sitä tilannetta kokonaan rauhoittaisi. Se saattaisi jonkun kolarin estää, mutta se ei olisi se lopullinen ratkaisu.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja käytti hyvän puheenvuoron, ja näihin näkemyksiin voi täysin yhtyä. Minusta maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämän asian käsittely näitten kolmen kansallispuiston osalta oli erittäin asiallinen, ja joitakin havaintoja, kun itsekin pääsin asian käsittelyä seuraamaan valiokunnassa, jäi mieleen.

Ensinnäkin näissä asioissa ylipäätään pitäisin tärkeänä, että niitä kuntia, joitten alueella nämä kansallispuistot sijaitsevat, kuultaisiin. Muun muassa Seitsemisen kansallispuiston osalta kävi niin, että kun valiokunnassa asiaa käsiteltiin ja kuuntelin ympäristöministeriön edustajan puheenvuoron, niin mieleeni tuli, että kuntia ei ole varmaan kuunneltu. Soitin Kurun kunnanjohtajalle, ja asia varmistui, että kurulaisilta ei ollut kysytty kantaa. (Ed. S-L. Anttila: Me kuuntelimme!) — Tiedän, että maa- ja metsätalousvaliokunnassa suoritettiin tässä asiassa erittäin hyvä kuuleminen. Siellä oli kuntien edustajat, siellä oli metsätiejärjestöjen edustajat, ja kyllä selkeä viesti oli, että kyllä paikallisilla ihmisillä on huoli tästä hirvikannan säätelystä. — Ja kun täällä ed. Pulliainen kertoi, että on yli 50 vuotta metsästänyt, niin minäkin olen lähes 50 vuotta metsästänyt ja nähnyt käytännössä sen hirvikannan kehittymisen, mikä on tapahtunut. Nuoruudessani ei hirviä paljon ollut, mutta sen jälkeen niitten hirvien kanssa on todella jouduttu tekemään töitä. Monilla alueilla, missä väestö vähenee ja ikärakenne vanhenee, ei se hirvikannan säätely niin kovin helppo tehtävä ole. Kuitenkin metsien hoidon kannalta ja liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeätä, että jonkinmoiset rajat tässä hirvikannan säätelyssä on. Siinä mielessä pidän erittäin hyvänä, että tämmöisen työryhmän asettamisesta on sovittu. Pidän tärkeänä, että siellä tämmöiset pelisäännöt määritellään, joitten avulla sitten mahdollistetaan järkevä riistanhoito.

Myös pienpetokantojen säätely on mielestäni tärkeä asia, jos halutaan ylipäätään riistakannoista huolehtia. Kyllä meillä on alueita, joilla pienpetokannat ovat päässeet lisääntymään, ja sieltä sitten muu riista on hävinnyt niiltä alueilta. Pidän tärkeänä, että kansallispuistoista ei tule sellaisia alueita, joissa sitten nämä pienpetokannat pääsevät lisääntymään ja sitten tosiaan nimenomaan tämä hirvikanta sillä lailla, että se aiheuttaa ympäristöön vahinkoja. Kyllä meillä on kokemuksia liikenneonnettomuuksista, varmaan jokaisen lähiomaisten kohdalla löytyy kokemuksia. Itse olen lähiomaisia menettänyt ja olen ollut auttamassa hirvikolaritilanteissa, kyllä ne ovat vakavia tilanteita. Elikkä tähän asiaan pitää suhtautua järkevästi ja kiihkottomasti ja saada aikaan semmoiset ratkaisut, että hirvikannat pystytään näillä alueilla säätelemään niin, etteivät ne aiheuta metsänhoidolle eikä ihmisten turvallisuudelle kohtuuttomia ongelmia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn kaikkiin niihin, joidenka mielestä pitäisi asiallisesti, vähemmällä tunteella käsitellä metsästystä taikka luonnonsuojelua yleensä ja pitää sitä tietysti hyvin arvokkaana asiana tätä luonnon- ja ympäristönsuojelua. Mielestäni maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan Sirkka-Liisa Anttilan puheenvuoro, minkä hän nyt käytti juuri tässä ennen näitä paria välissä ollutta, oli erittäin hyvä, kun hän totesi, että tämä ympäristövaliokunnan mietintö antaa mahdollisuuden tämän asian selvittämiseen. Tässä me olemme aivan samaa mieltä.

Haluan todeta, että maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja sanoi minulle henkilökohtaisesti tavatessamme ennen meidän lopullista mietinnön käsittelyämme, että maa- ja metsätalousvaliokunta ei vaadi yleistä metsästysoikeutta. Tätä me emme ole missään väittäneet, sitä ei ole ollut, me vain painotamme omia näkökulmiamme. Siinä tiedotteessa, joka annettiin, johonka täällä ed. Esa Lahtela viittasi, joka annettiin 8.12., todetaan, että maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti lausunnossaan metsästyksen sallimista kansallispuistoissa, niin kuin valiokunnan lausunnossa todetaan, nimenomaan näiden hirvieläin- ja pienpetokantojen säätelemiseksi. Me toteamme omassa tiedotteessamme ja myöskin mietinnössä, että ympäristövaliokunta toteaa, ettei yleistä metsästysoikeutta avata valiokunnan mietinnössä. Tässä ei viitata mihinkään maa- ja metsätalousvaliokunnan vaatimaan teoreettiseen yleiseen metsästykseen, koska tämähän on selvä asia; sitä ei ole vaadittu.

Ed. Ylä-Montonen kysyi todellakin, mahdollistavatko luonnonsuojelulain 15 §:n 1 momentin 2 kohta tai sitten 16 § Aluekohtaiset poikkeukset rahoitussäännöksistä tämän haitallisen lajin poistamisen, jolla on siis, niin kuin hän luki, vaikutusta myös kansallispuiston ulkopuolelle. Oma tulkintani on, että sitä voidaan näin soveltaa. Se, onko tätä sovellettu, niin sitä on sovellettu eri puolilla Suomea. Tästä keskustelimme myös, kun tapasimme ympäristöministeriön virkamiehiä tässä tiistaina, siis toissapäivänä. On luonnonpuistojakin, joista on poistettu nimenomaan haitallisia lajeja, eläimiä, nimenomaan sen vuoksi, että eläinlajin yksilöiden lukumäärä on ollut liian runsaslukuinen tai laji on käynyt muutoin vahingolliseksi, niin kuin tuossa 2 kohdassa todettiin, myös siis luonnonpuistoja, joilla on vielä luonnonsuojelun näkökulmasta vielä tiukempi status kuin kansallispuistoille.

Hirviaidat tulivat esille. Varmasti niistä voisi olla Ylä-Tammelan alueella hyötyä. En väitä, että se veisi kaiken kaikkiaan tätä ongelmaa. Kun katsomme tätä karttaa, mikä on tämän hallituksen esityksen liitteenä, niin näemme todella, että siinä on järvi ja sen itäpuolella tämän vanhan kansallispuiston 660 hehtaaria ja sitten sen länsipuolella on tämä valtatie. Pohjois- ja eteläpuolella on alueita, joilla voidaan toimia, mutta todellakin pohjoispuolella on myös pieni järvikannas, joka estää tätä, ja sitten on tämä laajennusalue. Tämä alue ei ole varmaankaan mikään helppo. Uskon, että asiassa jo hyvin pitkälle perehtyneet metsästäjät tietävät tämän asian. Tässähän laajennetaan myös näitä alueita voimakkaasti, ja niillähän on metsästetty tähänkin saakka.

Mutta sitten edelleen tämä kanta. Minkä takia hirvikanta on niin suuri, mitä pitäisi tehdä? Varmaankin mielenkiinnon pitäisi keskittyä myöskin siihen, miten nämä metsästysseurat pystyvät rekrytoimaan väkeä silloin, kun hirvijahti on. Kanta on kasvanut, koska talviravintoa on hirvillä paljon. Se liittyy taas meidän metsänhoitotapoihimme. Nimenomaan Seitsemisen kansallispuisto, joka on tuttu tietysti varmaan meille kaikille, on mitä hienoin kokemus, elämys, ja niin kuin ed. Montonen totesi, jo nyt on ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Tiusanen, kysymys on ed. Ylä-Monosesta.

Puhuja:

Anteeksi, kiitoksia, puhemies! — Ed. Ylä-Mononen. Ed. Ylä-Mononen antaa anteeksi.

Ed. Ylä-Mononen totesi tämän asenteen muuttumisen; se on jo 20 vuoden aikana muuttunut hyvin voimakkaasti. Edelleenkin tämä näkemys siitä, onko tässä kuinka vastakkain nyt maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta, niin haluaisin itse ihan lopuksi todeta, että kun lukee vielä kertaalleen meidän, ympäristövaliokunnan mietinnön, maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon, niin ei näissä sillä tavalla ole erityistä vastakkainasettelua, vaan tässä on ehkä näkökulmakysymys ja asiaa voidaan varmasti edesauttaa vuoden aikana tässä työryhmätyöskentelyssä. Ihan samalla tavalla päätän tässä, niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja: sieltä varmaan löytyy ratkaisuja eri ongelmiin.

Vielä kerran: Kansallispuistot ovat erilaisia, niitä on eri puolilla Suomea. Onnettomuuksia tapahtuu monella suunnalla. Itse olin kesällä 2003 autokolarissa omalla autollani puoli yksi yöllä Valtatie 15:llä. Lähitienoollakaan siellä Suomenniemen suunnassa ei ole kansallispuistoa. Siitä huolimatta auto oli kuusi viikkoa korjattavana, ja se hirvikolari oli hyvin mieleen jäävä. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) — Ei, hirvelle valitettavasti kävi huonosti. — Ja edelleenkin hirvionnettomuuksia tapahtuu siis monella suunnalla, ja nyt tässä on varmasti erityiskysymys tässä Tammelan ylänköasiassa, ja se voidaan ratkaista viisaalla tavalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on noussut monta kysymystä esiin, joista ihan muutama kommentti vaan. Ensinnäkin nämä kolme kansallispuistoa, jos ne laajennetaan, ne ovat erilaisia. Ihan totta, niin kuin ed. Ylä-Mononen totesi. Silloin kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuultiin asiantuntijoita, niin tämä Liesjärvi on ilmeisesti pahin siinä mielessä hirvitiheyden osalta. Näkisin tässä tärkeänä sen kuitenkin, jotta tässä ei semmoista välivuotta tulisi kuitenkaan, koska, niin kuin ed. Anttila, valiokunnan puheenjohtaja, totesi, siellä nyt jo sattuu näitä hirvivahinkoja, ja toivoisi, että ei sattuisi yhtään ylimääräistä kolaria eikä kuolemaan johtavaa onnettomuutta sen takia, jotta tässä työryhmä vaan pähkäilee, jotta jos siellä on kuusi tai seitsemän hirveä tuhannella hehtaarilla, niin vähennetäänkö niitä vai miten ne vähennetään, kun itsestään ne eivät siitä vähene. Sen takia odottaisi, että tässä jotenkin se viesti saataisiin tuonne perille muulla tavalla, hoputettaisiin sitten täältä eri tahoilta sitä, jotta työryhmä tekisi nopeammin sen työnsä eikä vuoden 2005 loppuun, koska siinä ennättää tapahtua jo monta vahinkoa.

Se, onko tässä vastakkaiset lait vai ei, nähdään vasta sitten, kun työryhmä on tehnyt työnsä ja se tulee tänne eduskuntaan ja sitten käydään jauhamaan sitä. Sitten se vasta veri punnitaan, jotta kuka on mitäkin mieltä siinä, koska sitten vasta tulee näkyviin, hyväksytäänkö niitä kantoja, koska mitä on kuunnellut joitakin näitä hyvin tunteenomaisiakin purkauksia siitä, niin jotkut ovat sitä mieltä tiukasti, jotta kansallispuistossa ei pidä saada metsästää ollenkaan, ja jotkut ovat sitä mieltä, että esimerkiksi säännelty metsästys voisi olla mahdollinen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on joitakin puheenvuoroja käytetty tunteella, joitakin niin, että on asiasta jotain tiedetty, ja joitakin semmoisia, että on luultu tiedettävän. Omatkin saattavat joskus liikkua vähän sillä rintamalla. Mutta täällä mietinnössä mainitaan "eri -- intressitahoista koostuva työryhmä, jonka tehtävänä olisi etsiä yleisesti hyväksytty, luotettava ja käyttökelpoinen malli eteläisen Suomen kansallispuistojen hirvieläinkantojen määrän arvioimiseksi sekä niiden mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen todentamiseksi itse kansallispuistoissa ja niiden vaikutusalueella". Tässä mielestäni on kyllä nykyisellään metsästyskäytössä aika pitkälti aika lailla luotettavia tapoja, millä hirvieläinkannat määritellään, mutta metsästysseurat määrittelevät ne omilla alueilla, ei kansallispuistojen alueilla metsästä kukaan. Tähän pitää valtiovallan panostaa. Kyllä tavat löytyvät, millä hirvikanta määritellään ja osataan arvioida, mitä se tekee ja on.

Mitä sitten syntyy myöskin tähän metsästykseen ja näihin pienpetoihin, mihin tässä vastalauseessa viitataan, niin silloin, kun on vesistöistä kysymys ja niihin liittyvistä kosteikoista, niin erityisesti minkki, mikä on ihmisen tuoma sinne, tekee aivan mahdottomaksi tämmöisten normaaliluontaisten lintujen pesimisen ja elämän siellä paikalla.

On syntynyt myöskin keskustelua tästä metsästyksestä hirvikoiralla jne., ed. Hänninen muun muassa puheenvuorossaan tähän asiaan viittasi. On aika ihmeellinen homma, että normaalisti metsästyslaki sallii sen, että ajo taikka haukku poikkeaa vieraalle maalle ja sitä ei saisi sieltä keskeyttää, mutta kansallispuistojen ympärillä on sellainen sääntö, että ei saa edes päästää koiraa sillä alueella irti, että se voisi joutua tänne puiston alueelle. Toivon, että tämä työryhmä myöskin nämä asiat pohtii ja selvittää, että tämmöistä ristiriitaa ei ole olemassa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan vain yksi lause ed. Esa Lahtelalle, kun hän aivan oikein toivoi, että työryhmä tekisi työnsä nopeasti. Itse olen ymmärtänyt näin, että työryhmän työ aiotaan ohjastaa niin, että ensimmäisenä pitää selvittää nimenomaan nämä toimenpiteet, jotka tarvitaan luonnonsuojelulain 15 ja 16 §:n soveltamiseksi, ja sen jälkeen nämä muut asiat. Olen ymmärtänyt, että tämä työryhmän toimeksianto rakennetaan näin. Alun perin tarkoitus oli, että se olisi jo tämän vuoden loppuun mennessä selvitetty. Katsotaan nyt sitten, meneekö se kuinka pitkälle tammi—helmikuulle. Mutta lupaan, että valiokunta valvoo, mitä tapahtuu.

Yleiskeskustelu päättyy.