Täysistunnon pöytäkirja 137/2002 vp

PTK 137/2002 vp

137. TIISTAINA 19. MARRASKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2001

 

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt ovat siis käsittelyssä valtiovarainvaliokunnan mietinnöt kahdesta eri asiakirjasta, jotka ... (Hälinää)

Puhemies:

Anteeksi, ed. Aula. Arvoisat edustajat, kehotan teitä menemään paikoillenne hiljaa hiipien, että ed. Aula saa pitää jo meneillään olevan istunnon ensimmäistä puheenvuoroa, ja paikoillenne mieluummin menkääkin! Ed. Aula, olkaa hyvä!

Puhuja:

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Nyt on käsittelyssä kaksi mietintöä valtiovarainvaliokunnasta. Ensimmäinen mietintö koskee näkemyksiämme viime vuoden eli vuoden 2001 valtiontalouden hoidosta. Valiokunnan mietintö hallituksen kertomuksesta valtiovarain hoidosta ja tilasta vuodelta 2001 on siinä kyseessä. Toinen mietintö koskee Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta. Pääosin sekin kohdistuu vuoteen 2001, mutta osaltaan myöskin koskee jo kevättä 2002.

Ihan aluksi muutama yleinen huomio. Tässä käsitellään siis tavallaan vuoden 2001 tilinpäätöstä ja sitä, miten valtion talousarvio on toteutunut ja mitä vuoden 2001 budjetissa myönnetyillä rahoilla on tehty. Jos ajatellaan, että nyt on jo marraskuu ja käsitellään viime vuoden tilinpäätöstä, niin tietenkin voi sanoa, että tämä on aika myöhäinen ajankohta. Tässähän on ollutkin tarkoitus parantaa tätä asiaa niin, että nämä voitaisiin tulevina vuosina käsitellä huomattavastikin aikaisemmin eli mielellään jo ennen seuraavan vuoden talousarvion käsittelyä, niin että syyskuussa viimeistään saataisiin tilinpäätösasiat edelliseltä vuodelta jo pois käsittelystä. Se, että nyt vielä ollaan tässä näin myöhäisessä aikataulussa, totta kai myös rajaa niitä mahdollisuuksia, mitä valtiovarainvaliokunnalla on näihin tilinpäätösasioihin keskittyä, koska myös ensi vuoden budjetti on yhtä aikaa käsittelyssä. Siksi on valittu tässä vain muutamia alueita, joita on käsitelty.

Toiseksi näiden kahden kertomuksen välisistä kytkennöistä. Tällä hetkellähän nämä ovat vielä täysin irrallisia asiakirjoja. Hallitus antaa oman kertomuksensa vuoden 2001 valtiontalouden hoidosta ja VTV sitten oman, ihan itsenäisen kertomuksensa. Tässä kohtaa tilintarkastajat eivät ole tarkastaneet hallituksen antaman tilakertomuksen tietojen oikeellisuutta, vaan tehneet ikään kuin itsenäistä työtä. Tätäkin on tarkoitus jatkossa parantaa juuri aikataulujenkin paremmalla yhteen kytkemisellä niin, että VTV voisi antaa eduskunnalle myös ihan varsinaisen arvion hallituksen antamien tietojen oikeellisuudesta.

Kolmantena on mainittava vielä semmoinen asia, että valtiovarainvaliokunnassa on nyt koetettu myöskin syventää valiokunnan osalta näiden tilinpäätösasioiden tarkastelua niin, että jokainen jaosto on pyrkinyt omalta osaltaan näihin kertomuksiin perehtymään ja ottamaan kantaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen antamasta tilakertomuksesta ensin. Kuten aikaisemminkin, valtiovarainvaliokunta on keskittynyt arvioimaan ennen muuta hallinnon tuloksellisuusnäkökulmaa ja erityisesti sitä, miten voitaisiin niitä menettelytapoja parantaa, että eduskuntaan saataisiin parempaa informaatiota siitä, millä tavalla edellisen vuoden talousarvio on toteutunut ja mikä on ollut sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Valiokunta toteaa, että meille tulee tämän kertomuksen muodossa kyllä hyvinkin runsaasti varmaan ilmeisen hyödyllistä, mutta toimintakatsauksen tyyppistä tietoa hallinnon tilasta. Näissä kertomuksissa käydään läpi erilaisia toteutettuja hankkeita ja toimenpiteitä, mutta varsinainen vaikuttavuustieto näistä hyvin monilla hallinnonaloilla jää puuttumaan eli enempi kerrotaan suoritteista eikä niinkään siitä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Jotkut ministeriöt ovat asiantilaa kyllä parantaneet ja esittävät hyviäkin tietoja, mutta pääosin tiedon luonne ja laatu ei ole eduskunnan näkökulmasta vielä tarkoituksenmukaista.

Millä tavalla valiokunta sitten toivoo tätä parannettavaksi? Tässä on otettu esille erityisesti kolme asiaa:

Ensinnäkin se, että ylipäätään valtion talousarviota pitäisi kehittää niin, että jo talousarviossa otettaisiin jämäkämmin ja selkeämmin kantaa niihin tulostavoitteisiin, joita halutaan raportoitavaksi. Se on tietenkin se perusasia ja perusasiakirja, josta tulisi lähteä liikkeelle.

Toiseksi sitten on se, että tulostavoitteissa ja eduskunnalle raportoinnissa tosiaankin pitäisi keskittyä yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.

Kolmanneksi toivotaan, että myös ministeriöt ottaisivat jämäkämmän otteen virastojen ohjauksesta tältä osin, ottaisivat kantaa niiden tulosraportteihin, ja sitä kautta tulisi parempaa tietoa tilakertomukseen.

Arvoisa puhemies! Tuloksellisuuden sisällön osalta emme ole menneet näihin varsinaisiin substanssiarviointeihin, koska tosiaan tulevan tiedon laadussa on sillä tavalla ongelmia, että laadun kohentaminen on nyt meidän mielestämme se tärkein asia ja pääasia.

Valiokunta on ottanut kantaa myös kolmeen erilliseen asiaan tilakertomuksesta, ensinnäkin valtion henkilöstön tilaan, sitten valtion tulojen arviointiin sekä työllisyysmäärärahojen käyttöön. Valtion henkilöstön tilasta on hallitus nyt ensimmäistä kertaa antanut kertomuksen siltä osin, millä tavalla se viime vuoden aikana on kehittynyt. Valiokunta pitää oikein hyvänä sitä, että valtion henkilöstöpolitiikkaa tätäkin kautta seurataan, koska valtion työnantajakuvan, yleisen kilpailukyvyn ja palkitsemisen osalta ja kehittämisen kannalta on tärkeää, että ... (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, ed. Aula. Täällä ei ole nyt työrauhaa, ei teillä eikä muilla edustajilla. Mikäli teillä on tärkeitä yksityisiä keskusteluja, käykää ne salin ulkopuolella, mutta mieluummin rauhoittukaa paikoillenne. Tämä ei ole eduskunnan arvolle sopivaa. Toivon, että tämä rauha jatkuu koko tämän hyvän työviikon, tämä rauha, joka nyt toivottavasti saavutetaan. Olkaa hyvä, ed. Aula!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Valtion henkilöstön tila on tulevaisuuden kannalta iso strategiakysymys, koska lähimmän kymmenen vuoden aikana nykyisistä 120 500:sta valtion palveluksessa olevasta henkilöstä poistuu eläkkeelle vajaa 60 000 elikkä lähes 50 prosenttia. Sen takia pidämme tätä aluetta hyvin tärkeänä. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, että aikaisemmin pysyvää virkasuhdetta on pidetty valtiotyönantajan kilpailuvalttina, mutta tällä hetkellä määräaikaisia virkasuhteita on valtionhallinnossa jo lähes 30 prosenttia. Sen takia pidetään tärkeänä, että Valtion työmarkkinalaitoksen ja valtion henkilöstöä edustavien pääsopijajärjestöjen kesken on tarkoitus käynnistää selvitys määräaikaisten palvelussuhteiden käytöstä koskien koko valtionhallintoa.

Toinen asia, mihin olemme kiinnittäneet huomiota, on valtion tulojen arviointi. Tämä on ollut erityisen vaikeaa viime vuonna siksi, että suhdanteet muuttuvat hyvin nopeasti, ennakoimattomasti, ja toisaalta valtion tuloissa suhdanneherkkien erien osuus on kasvanut. Siitä syystä on aika luonnollista, että tämä tulojen arviointi on ollut vaikeampaa kuin aikaisemmin. Mutta kuitenkin valiokunta muistuttaa siitä, että on myös semmoisia tuloja, joita voidaan arvioida aika täsmällisesti, ja kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että valtionyhtiöille ja liikelaitoksille asetettavien tuottotavoitteiden tulisi olla mahdollisimman realistisia. Oy Veikkaus Ab on sellainen yhtiö, jossa tuottotavoitteet ovat olleet huomattavasti korkeampia talousarviossa kuin yhtiön oma arvio. Yhtiön oma arvio on kuitenkin sitten osoittautunut olleen varsin lähellä oikeaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa tämmöisiltä ongelmilta vältyttäisiin ja että nämä yhtiöitä koskevat tuloutustavoitteet olisivat realistisia. Tuo veikkausyhtiön alentunut tuottoarviohan vaikuttaa sitten erityisesti kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntamäärärahojen budjetointiin.

Kolmantena asiana on kiinnitetty huomiota työllisyysmäärärahojen käyttöön. Jo pitkään on ollut se ongelma, että työllisyysmäärärahoja on jäänyt käyttämättä, koska budjetointitekniikassa ja -menetelmissä on semmoisia ongelmia ja hidasteita, että toisilla alueilla rahoja on jäänyt käyttämättä ja toisilla niitä olisi haluttu käyttää enemmän. Tältä osin näyttää, että vuosi 2001 on sinänsä ollut kohtalaisen hyvä, mutta toisaalta taas tämän vuoden osalta, vuoden 2002 osalta, näitä ongelmia taas näyttää syntyvän, kun ei ole saatu siirrettyä alueelta toiselle näitä työllisyysmäärärahoja tarpeeksi joustavasti.

Valiokunnan mielestä tämä nykyinen käytäntö on edelleenkin liian jäykkä. Näitä työllisyysmäärärahamomenttien rahoja, jotka kohdistuvat joko kuntien työllistämiseen, valtion työllistämiseen, yritysten tukityöllistämiseen tai aikuiskoulutukseen, periaatteessa voidaan niin sanotusti ristiinkäyttää, mutta ristiinkäytöstä päättäminen on hyvin monimutkaista ja siitä päätetään lopullisesti valtioneuvoston rahakunnan tasolla. Valiokunnan mielestä tämä on niin sanotusti liian korkea taso tälle asialle ja päätösvalta tulisi saada paljon enemmän alueelliselle tasolle, niin että te-keskuksissa jo pystyttäisiin paremmin ylittämään näitä eri työllisyysmäärärahamomentteja ja käyttämään niitä ristikkäin.

Valiokunta katsookin, että jatkossa tulisi selvittää mahdollisuudet työllisyysmäärärahojen kokoamiseen kokonaan yhdelle momentille niin, että tästä ristikkäinbudjetointimenettelystä sitä kautta päästäisiin eroon. Jossain määrin tämä varmaan edellyttäisi ihan budjettilainsäädännönkin muutoksia tältä osin. Myöskin näyttää siltä, että se malli, jolla näitä työllisyysrahoja jaetaan eri alueille, ei ihan vastaa sitä tarvetta, mikä kullakin alueella on, elikkä ei siltä osin ole aivan osuva. Valiokunta myöskin toivoo, että tätä vielä kehitettäisiin paremmin osuvaksi.

Myöskin tähän liittyy muutamia näkökohtia koskien hätäkeskusuudistusta, joihin en mene tällä kertaa tarkemmin. Myöskin Valtion kiinteistölaitoksen elikkä Senaatti-kiinteistöjen toimintaan valtiovarainvaliokunta on useaan kertaan kiinnittänyt näissä yhteyksissä huomiota, mutta tähän tulemme palaamaan sitten tarkemmin ensi vuoden talousarvion yhteydessä. Tämä tämän hallituksen antaman tilakertomuksen osalta.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana tästä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta. Tässähän on käsitelty kolmea eri asiaa elikkä ensinnäkin Tarkastusviraston omaa toimintaa, sitten niitä varsinaisia tilintarkastuksia, joita on tehty eri tilivirastojen tilinpäätöksistä, ja kolmantena hallinnon tilan arviointia toiminnan tarkastusten perusteella. Tarkastusviraston toiminnasta valiokunta on todennut eduskunnan alustavia kokemuksia niin, että ne ovat olleet myönteisiä, elikkä näyttää siltä, että tämä perusratkaisu VTV:n siirtämisestä eduskunnan yhteyteen on osoittautunut oikeaksi. Tarkastustulosten hyödyntäminen on parantunut. Kuitenkin tässä yhteydessä valtiovarainministeriö on esittänyt jonkin verran kriittisiäkin kokemuksia tästä uudesta tilanteesta. Valiokunta toivoo, että näitä ministeriön ja VTV:n yhteyksiä parannetaan niin, että VTV voisi sitten palvella myöskin hallintoa niin, että sillä puolella oltaisiin tyytyväisiä.

Yksi alue kuitenkin on, missä valiokunta toivoisi parempaa tiedonsaantia, ja se koskee valtion talousarvion ulkopuolisia rahastoja. Tällä hetkellähän valtiolla on yksitoista talousarvion ulkopuolista rahastoa. Pulma tässä tiedonsaannissa on se, että VTV voi tällä hetkellä suorittaa näissä rahastoissa toiminnan tarkastuksia mutta ei varsinaisia vuositilintarkastuksia. Näiden valtiontalouden ulkopuolisten rahastojen, kuten Maatalouden kehittämisrahaston, Asuntorahaston jnp., tilien tarkastaminen kuuluu erillisille ulkopuolisille tilintarkastajille, jotka eivät raportoi näistä havainnoistaan eduskunnalle. Tästä syystä valiokunta on sitä mieltä, että eduskunta ei saa riittävästi tietoa näistä ulkopuolisista rahastoista. Tätä raportointia tulisi hallituksen ensinnäkin parantaa ja myöskin miettiä sitä, olisiko järkevämpää nimetä VTV myöskin näiden ulkopuolisten rahastojen tilintarkastajaksi, jolloin se voisi suoraan raportoida eduskunnalle näistä kokemuksistaan.

Mitä tulee sitten tähän toiseen osuuteen elikkä varsinaisiin tilintarkastushavaintoihin, niin valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että näitä laillisuusmuistutuksia on yllättävänkin paljon elikkä 50 tilivirastolle. Mutta huomattava osa näistä on yliopistoja, ja näyttää siltä, että yliopistojen sponsoritulojen budjetointi- ja tilinpäätösmenettelyssä on paljon epäselvyyttä, joka johtuu osittain myös siitä, että yliopistojen tehtävät ovat viime aikoina huomattavasti laajentuneet ja ne eroavat tavallisesta valtion tilivirastosta. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä yliopistojen erikoisluonne otettaisiin tässä tarkastuksessa huomioon ja että opetusministeriö myös kehittäisi yliopistojen taloushallinnon menettelyjä ja säännöksiä niin, että yliopistot voivat hoitaa tehtävänsä joustavasti ja ilman epätarkoituksenmukaista byrokratiaa. Mutta kaikki nämä erilaiset muistutukset, puutteet ja virheet huomioon ottaenkin VTV:hän totesi, että nämä eivät olisi esteinä valtion tilinpäätöksen vahvistamiselle, mikäli tällainen menettely olisi olemassa. Tämä havainto on tietysti tärkein ja pääasia.

Valiokunta kiinnittää kyllä huomiota myös valtion taloushallinnon henkilökunnan osaamiseen. Taloushallinnon henkilökuntaa on varsin vähän, ja heidän keski-ikänsä on korkea. On tärkeätä, että tästä riittävyydestä ja osaamisesta pidetään jatkossa huolta myös, jotta tilannetta voitaisiin tältäkin osin parantaa.

Mitä tulee hallinnon tilan tarkastukseen VTV:n puolelta, sekin on kohdentunut aika paljon tulosohjauksen tilaan. Edellä jo siitä toisen kertomuksen yhteydessä totesin oleelliset havainnot, eli en mene siihen enää sen enempää.

Mitä tulee toiminnan tarkastuksiin, niistä valiokunta kiinnittää huomiota lähinnä kolmeen asiaan: Ensinnäkin siihen, että usein näissä toiminnan tarkastuksissa kiinnitetään tietenkin huomiota siihen, mikä asia on huonosti, missä on korjaamisen tarvetta. Mutta onhan myös monia hyviä käytäntöjä, erinomaisia toimintamalleja. Valiokunta toivoo, että myös näitä hyviä käytäntöjä jossakin muodossa kyettäisiin paremmin hallinnossa levittämään ja tietoa välittämään myöskin VTV:n toimesta.

Toinen asia on se, että tarkastushavaintojen toivottaisiin välittyvän nopeammin hallintoon. Näissä on aika pitkä viive, ja jos tarkastustiedot tulisivat nopeammin tietoon, hallinto pystyisi myös mahdollisimman nopeasti huonoja käytäntöjä korjaamaan. Tässä viitataan erityisesti Puolustusvoimien niin sanotun thl-tilausvaltuuden käyttöön.

Kolmanneksi kiinnitetään huomiota siihen, että joissain tapauksissa on ollut ehkä poliittisluonteisiakin sävyjä viraston kannanotoissa. Erityisesti viitataan Vuosaaren satamahanketta koskevaan tarkastukseen ja havaintoihin.

Muilta osin, arvoisa puhemies, ei ole tarkoituksenmukaista mietintöä enempää käydä läpi. Valiokunta esittää sitten näistä lähetettäväksi sekä hallitukselle että Valtiontalouden tarkastusvirastolle tiedon.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Tarkoituksena on käsitellä työllisyysmäärärahojen käyttöä. Ed. Aula valiokunnan puheenjohtajana jo selvittikin sitä aika paljon, mutta joiltakin kanteilta haluan vielä tähän muutaman sanan sanoa.

Ensinnäkin valtion työllistämisrahathan kohdistuvat erityisesti juuri pitkäaikaistyöttömien ja muuten vaikeasti työllistettävien henkilöiden työllistymiseen. Siinä mielessä näitten määrärahojen käyttöä on varsin tärkeää valvoa, että ne tulevat mahdollisimman hyvin käytetyiksi ja niin, ettei rahoja jää suuria määriä käyttämättä, sillä työttömiähän on edelleenkin paljon maassa, satoja tuhansia.

Vuonna 2000 työllisyysmäärärahoja jäi käyttämättä peräti 250 miljoonaa markkaa. Silloin voidaan todeta jo, että kaikki ei ollut kohdallaan, koska kuitenkin maassa oli edelleenkin suurtyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömiäkin oli noin 100 000 henkilöä. Sen jälkeen, kun tästä keskusteltiin, työvoimaministeriö on parantanut varojen käytön seurantaa, ja vuonna 2001 työllisyysvaroja jäi käyttämättä noin 2 prosenttia, jota voidaan pitää jo kohtuullisen hyvänä lukuna ja myöskin osoituksena siitä, että jos ajoissa ryhdytään toimenpiteisiin, näitten varojen käyttöä voidaan tehostaa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tänä vuonna näitä varoja jää jonkin verran enemmän käyttämättä. Tämän vuoden lokakuussa varoja oli sidottuna noin 94 prosenttia, kun vuonna 2001 niitä oli 97 prosenttia sidottuna, eli siinä on muutaman prosentin heikennys. Marraskuussa tänä vuonna näitä varoja oli sidottuna vielä 96,4 prosenttia, eli edelleenkin oltiin vielä vuoden 2001 tasosta jäljessä. Nyt herääkin kysymys, onko työvoimaministeriössä taas valvonta herpaantunut eikä ole ryhdytty riittävän nopeasti toimenpiteisiin, jotta työllisyysvarat saataisiin niihin tarkoitettuihin kohteisiin. Ed. Aula totesi jo ne jäykkyydet, jotka varojen siirrossa momentilta toiselle on. Tätä pitäisi joustavoittaa selvästi, koska toisissa paikoissa jää varoja huomattaviakin määriä käyttämättä ja toisissa paikoissa taas varoille olisi käyttöä ja työhaluisia ja työkykyisiä ihmisiä olisi olemassa. Erityisesti valtion virastot monin paikoin, yliopistot ja monet laitokset, pystyisivät työllistämään huomattavan nopeasti huomattavan paljon ihmisiä, työttömiä työnhakijoita, jos niillä olisi määrärahoja.

Nyt lisäbudjetissahan siirretään jonkin verran määrärahoja. Kuntien työllistämistukimäärärahoja vähennetään ja siirretään valtion työllistämistukiin, mutta mielestäni myöskin kuntien työllistämistukivaroja pitäisi lisätä ja tehostaa niitten käyttöä parantamalla niitten myöntämisehtoja, jolloin kunnat käyttäisivät niitä. Erityisen huolestuttavaa on juuri tämä, niin kuin aikaisemmin totesin, että pitkäaikaistyöttömät ovat juuri se vaikeimmin työllistettävä ryhmä, joka työllistyy pääsääntöisesti vain yhteiskunnan varoilla, yhteiskunnan tuella. Näin ollen jos varoja jää käyttämättä, tämä kohdistuu juuri pitkäaikaistyöttömiin. Muistetaan se, että pitkäaikaistyöttömien mahdollisuudet edelleenkin työllistyä yksityisillä työmarkkinoilla ovat varsin heikot, koska heidän ammattitaitonsa saattaa olla vanhentunut. Samoin myöskin heidän ikänsä on usein esteenä, niin että yksityiset työnantajat eivät palkkaa 45—55 vuoden ikäisiä työntekijöitä, vaan he joutuvat työttömiksi ja olemaan kauan työttöminä, vaikka heidän työhistoriansa saattaa olla 30—35 vuoden pituinen jo. Tämän johdosta, arvoisa puhemies, on tärkeää, että työllisyysmäärärahojen käyttötarkoituksia muutetaan joustavasti ja että ne tulisivat mahdollisesti yhdelle momentille, jolloin ne voitaisiin käyttää tehokkaasti siihen tarkoitukseen, mihin työllisyysmäärärahat on tarkoitettu, elikkä ihmisten työllistämiseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan viittasi siihen, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota poliittisluonteisiin kannanottoihin, joita Valtiontalouden tarkastusvirasto olisi tehnyt tarkastuskertomusten yhteydessä, ja asia koskisi Vuosaaren satamahanketta. Haluaisin todeta, että tuo kannanotto kai oli sen suuntainen, minkä Tarkastusvirasto teki, ettei valtion pitäisi rahoittaa Vuosaarta ennen kuin Vuosaaren kansantaloudellinen merkitys olisi tutkittu ja selvitetty tuolta osin. Mielestäni on hyvä, että myös viranomaispuolella kiinnitetään perusteisiin huomiota, ja tässä mielessä ehkä tässä taas on sen tyyppinen valiokunnan näkökulma, joka katsoo Vuosaarta enemmän positiivisesti, vaikkakin se on kielteinen esimerkiksi monien muiden satamien kannalta ja muiden Suomen alueiden kannalta.

Arvoisa puhemies! On tietysti myös niin, että tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on käsitelty myös EU:n rahoitusta. Valtiovarainvaliokunta kiinnittää tarpeellisesti huomiota siihen, että Suomi on joutunut maksamaan Esr-rahoitusta yksin eikä ole tällä tavalla hyötynyt EU:n rahoituksesta, vaikka olisi voinutkin tehdä sen. Näin ollen meillä tapahtuu toisin kuin muualla EU:ssa, missä on EU-hävikkiä, ja meillä taas sitten kansallisesti maksetaan, vaikka EU olisi tässä maksajan asemassa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli mietinnöt. Olisin lyhyesti tarkastellut Valtiontalouden tarkastusviraston roolia nyt muuttuneissa oloissa, kun se on eduskunnan yhteydessä, ei eduskunnan alaisuudessa, mutta eduskunnan yhteydessä.

VTV:n kertomus on siis todella historiallinen kertomus. Se on ensimmäistä kertaa annettu ja täällä eduskunnassa käsittelyssä ja menee sitten myöskin aina hallitukselle saakka tiedoksi.

Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostossa kuultiin myöskin budjettipäällikkö Sukselaista ja niitä kokemuksia, joita valtiovarainministeriössä on saatu sen jälkeen, kun tapahtui VTV:n siirto eduskunnan yhteyteen. Toisaalta valiokunnassa on käsitelty myöskin VTV:n resursseja. Eduskunta ja hallinto- ja tarkastusjaostohan käsittelevät eduskunnan pääluokan ja siellä VTV:n määrärahat. Minusta on tärkeätä todeta, että Tarkastusvirastolla pitää olla riittävä osaaminen ja resurssit ja myöskin tarkastajilla riittävä hallinnollinen kokemus. Onhan niin, että jotta voisi toisen työtä tarkastaa, pitää osata vähintään yhtä hyvin tämä työ, mieluummin hieman paremmin.

Valtiovarainministeriön alustavat havainnot ehkä olivat osin kriittisiä VTV:n siirron suhteen. Toisaalta aikanaan siirron yksi peruste varmaan oli se, että valtiovarainministeriö itse on toimija ja sen alaisuuteen ei tällainen Tarkastusvirasto luontevasti sovi. Nyt kun VTV on siirretty eduskunnan yhteyteen, ministeriössä on ilmennyt jossain määrin tarvetta omien tarkastusten lisäämiseen, myöskin omien tilintarkastuspalvelujen ostamiseen. Mielestäni onkin niin, että ministeriöissä, valtiovarainministeriössä tarvitaan tällaista controller-toimintaa, sisäistä tarkastustoimintaa. Se ei kuitenkaan saa varmasti olla liian raskasta eikä byrokraattista, eikä se saa tulla sille tontille, jota VTV hyvin hoitaa. (Ed. Laitinen: Se on kyllä kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta!) — Arvoisa ed. Laitinen, täällä on käsittelyssä juuri tämä kertomus, josta puhun.

Puhemies:

Ed. Laitinen, asian yhteydessä sallitaan keskustelu myös 2) asiasta säännön mukaan.

Puhuja:

Ed. Laitisesta voi tulla hyvä puhemies aikanaan, mutta vielä hän ei sitä ole. (Ed. Laitinen: Kyllä varmasti tulee!)

Valtiovarainministeriön näkökulmasta VTV:n palvelujen ja tulosten hyödyntämisen ja vuoropuhelun koetaan nyt jossain määrin vaikeutuneen ja VTV:n vallan etääntyneen valtiovarainministeriöstä. Uudistunut näkemys ulkoiselle tarkastukselle sopivasta roolista, sisäisen valvonnan ja tarkastuksen kehittämisestä sekä VTV:n aseman muutos ovat valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan olleet omiaan korostamaan ministeriön vastuuta ja velvoitteita sisäisen valvonnan tarkastusten kehittämisestä, kuten itse totesin. Valtiovarainvaliokunnassa on kuitenkin katsottu, että VTV:n siirto eduskunnan yhteyteen on onnistunut ratkaisu. Se on luonteva paikka eduskunnan yhteydessä. Ne ehkä pienet ongelmat, joita valtiovarainministeriössä koetaan, ovat varmasti yhteistyöllä hoidettavissa. VTV:llähän on neuvottelukunta, joka sen toimintaa ohjaa, ja mietinnössä ehdotammekin, että ehkä olisi paikallaan neuvottelukunnassa olla myöskin valtiovarainministeriön budjettiosaston edustus, jotta ne toiveet ja näkemykset, joita tässä superministeriössä on, välittyisivät tälle itsenäiselle Tarkastusvirastolle suoraan. Tämä ehkä myöskin osaltaan parantaisi tiedon kulkua.

Kun ed. Laitinen sanoi, että nyt käsitellään tilakertomusta, sanon nyt lauseen siitäkin sitten. Mielestäni siinä, kuten tässä VTV:n kertomuksessakin, on painopiste ollut tuloksellisuudella ja tehokkuudella. Sitä on eri syistä tarkasteltu eri virastojen ja laitosten näkökulmasta. Tässä on paljon parannettavaa valtionhallinnossa. Pitää saada enemmän tehoa, enemmän tuloksellisuutta, enemmän osaamista valtionhallintoon.

Tässä tullaan siihen toiseen asiaan, mitä on käsitelty myöskin mietinnössä. Se on valtion henkilöstön tila. Kyllä julkisella sektorilla ollaan isojen haasteiden edessä tulevaisuudessa. Myöskin palkkausjärjestelmiä on pakko kehittää sillä tavalla, että julkiselle sektorille löytyy osaajia jatkossakin riittävässä määrin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi työjärjestykseen: On mielestäni hienoa, että voimme keskustella näistä molemmista kertomuksista, K 11:sta ja K 13:sta, samanaikaisesti. Se joustavoittaa varmasti meidän työskentelytapaamme. Ymmärrän ed. Laitista. Ainakaan meillä Lahdessa ei saa puhua kahdesta eri asiasta ...

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Nurmi, tämä on puhemiesneuvoston päätös, ja sitä päätöstä ei tule nyt arvostella, vaan käyttää aika puhumiseen!

Puhuja:

Kiitän siitä päätöksestä. Se on ollut erinomainen päätös.

On ollut haasteellista työskennellä valtiovarainvaliokunnassa nyt, kun Valtiontalouden tarkastusvirasto on siirtynyt eduskunnan yhteyteen. Tämähän tapahtui vuoden 2001 alusta. Siirto ja siihen liittyneet lakimuutokset asiantuntijakuulemisineen ovat olleet perin opettavaisia ja mielenkiintoisia.

On hyvä, että valtion varojen käyttöä tarkkaillaan. Tarkastuksen tuleekin olla mahdollisimman objektiivista. Tämähän on aika vaikeaa, kun kyseessä ovat inhimilliset ihmiset. Tärkeää on, että julkisen hallinnon tuottama tieto ja työ sekä toiminta on avointa ja tarkastelun kestävää. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoitettu epäluottamukseksi, vaan pikemminkin suomalaisuuden valttikortti on laatutyö.

Käsittelemme juuri eduskunnan hallinnossa asiaa, jossa mietitään julkisen tiedon saatavuutta ja hintaa. Mielestäni julkisen työn ja sen tulosten tulee olla mahdollisimman nopeasti julkista ja edullista, ajatellaanpa esimerkiksi karttoja, kansalaisille. On kiinnitettävä huomiota virkamiesten palvelualttiuteen ja palvelukykyyn kuin myös heidän sivutoimiinsa. Yritteliäisyyttä ei tietenkään saa tukahduttaa, mutta siinäkin on tietyt rajat, joidenka puitteissa tulee toimia.

Koska koetan pyrkiä lyhyeen puheenvuoroon, haluan korostaa K 13:sta lähinnä hätäkeskusuudistusta koskevia seikkoja.

On hyvä todeta, että valiokunta pystyi yhtymään siihen valtiontilintarkastajien kantaan, että eduskunnalle hätäkeskuslakia säädettäessä annettu selvitys perustui osittain puutteellisiin tietoihin. Tämä on vapaa siteeraus täältä tekstistä. Kun teimme niitä päätöksiä, oletettiin, että keskukset voidaan perustaa valtion menokehyksiin sisältyvillä varoilla, mutta kuitenkin monilla paikkakunnilla edellytetään uudisrakentamista, jotenka tämä olettamus ei ole tullut toteen. Eli eduskunnassa lakia säädettäessä on tullut, aika rankasti sanottuna, harhaanjohtavaa tietoa tai ainakin epätarkkaa tietoa, mikä sekin on tietenkin ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta tässä tapauksessa, kun hätäkeskuksista puhutaan, perin ikävää.

Valtion tarkastusviraston käsityksen mukaan muutenkaan näitä kustannuksia, jotka liittyvät hätäkeskusjärjestelmään, ei ole arvioitu riittävällä tarkkuudella. Näitä Tarkastusviraston huomioita valiokunta pitää huomionarvoisina. Tästä huomaamme, kuinka tärkeää näitten asiakirjojen läpi kahlaaminen on. Ne muuttuvat lihaksi ja vereksi tuolla käytännön kentillä toimittaessa. Keskeistä on, että perusturvallisuuteen liittyvissä asioissa suomalaisilla pitää olla yhdenvertaiset palvelut asuinpaikasta riippumatta

Ed. Tykkyläinen merkitään läsnä olevaksi.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota muun muassa työllisyysmäärärahojen käyttöön. Rahojen käytössä on tapahtunut vuodesta 2000 vuoteen 2001 parannusta. Tästä huolimatta, arvoisa puhemies, on valitettavaa edelleen, että varoja on vieläkin jäänyt kertomusvuonna käyttämättä siitä huolimatta, vaikka näille määrärahoille olisi varmasti tarpeellisia käyttökohteita yllin kyllin, elämmehän edelleenkin tilannetta, jossa työttömyysongelma on meillä varsin vakava. Viimeisimpien tietojen mukaan työttömyys on taas kääntynyt lievään kasvuun. Meillä on rakenteellista työttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä ja syrjäytymisen uhkaa. Tästä syystä, arvoisa puhemies, olisi hyvin tärkeää, että työkyvyn ylläpitämiseksi kyettäisiin järjestämään myös yhteiskunnan toimesta työtilaisuuksia niin valtion, kuntien kuin yritystenkin palveluksessa. Meillä on erittäin paljon myös rakentamistarpeita. Kuntien peruspalvelujen järjestäminen vaatii jatkuvasti investointeja sekä peruskorjauksia, jotka ovat osaltaan myös säästötoimia.

Tuntuu, arvoisa puhemies, kohtuuttomalta, että määrärahoja jää tässä tilanteessa käyttämättä. Katsoisin, että ne eivät kohdennu, kuten valiokuntakin toteaa, alueille niiden käyttökyvyn ja käyttötarpeen mukaisesti. Mielestäni pitäisi jakoperusteita muuttaa niin, että palattaisiin taaksepäin alkuperäiseen työllisyyslain perusperiaatteeseen eli siihen, että käyttö ohjautuu pääosin työttömyysasteen mukaisesti alueille.

Juha Karpio /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen kertomuksessa samalla tavalla kuin myöskin mietinnössä puututaan heti alussa valtionhallinnon tuloksellisuuteen ja tarkastellaan sitä. Tulosten saavuttamisestahan eri virastot raportoivat vuosittain tilinpäätöksissään ja toimintakertomuksissaan. Mietinnössä lähtökohtana on se, että Tarkastusviraston tulisi tulevina vuosina entistä syvällisemmin arvioida tuloksellisuutta valtion eri hallinnonaloilla. On toki todettava, että selvää parannusta viime vuosina asian suhteen on myöskin olemassa.

Mietinnössä puututaan edelleen hätäkeskusuudistukseen ja aivan aiheellisesti todetaan myöskin, että se ei ole kaikilta osin täysin onnistunut eli kustannukset, mitä meille alun perin ilmoitettiin, eivät ole pitäneet paikkaansa vaan huomattavassa määrin olemme ne joutuneet ylittämään. Eli selvää informaation puutetta myöskin meillä eduskunnassa on ollut tämän asian suhteen.

Mitä tulee Puolustuslaitoksen kiinteistöuudistukseen ja Senaatti-kiinteistöihin, tässä myöskin todetaan se, että tähän tullaan varsinaisen talousarvion yhteydessä vielä hyvinkin laajasti puuttumaan.

Kari Urpilainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskityn puheenvuorossani pelkästään arvioimaan Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta.

Käsittelyssä on nyt ensimmäinen Valtiontalouden tarkastusviraston eli VTV:n toimintakertomus eduskunnalle. On luonnollista, ettei tämän ensimmäisen kertomuksen perusteella voida vielä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, miten hyvin kertomus täyttää sille eduskunnassa asetetut odotukset. — Anteeksi tämä hengästymiseni, mutta juoksin ennättääkseni.

Kertomus on kattava osoittaen hyvin Tarkastusviraston monitahoista toimintaa. Muutama huomio on kuitenkin paikallaan.

Eduskunnan näkökulmasta tiedonsaanti VTV:n tarkastusten tuloksista on nyt muodollisestikin parantumassa. Tiedonsaannin parantuminen tarkoittaa samalla sitä, että lähitulevaisuudessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota VTV:n tarkastustoiminnan hyödyntämiseen eduskunnan toiminnassa. Eräänä varsin tärkeänä arviointikriteerinä valiokunta on nostanut esiin sen, miten eduskunnan asema budjettivallan käyttäjänä voi jälkikäteisraportoinnin lisääntyessä parantua. Tämä on erinomaisen olennainen asia.

Valtiovarainvaliokunta ehdottaa hallituksen selvitettäväksi, voitaisiinko talousarvion ulkopuolisten rahastojen vuositilintarkastus keskittää ja säätää VTV:n tehtäväksi. Arviointi on varmasti sinällään paikallaan, vaikka esimerkiksi vuodelta 1998 antamassaan kertomuksessa valtiontilintarkastajat ovat käsitelleet talousarvion ulkopuolisten rahastojen asemaa ja todenneet, että muun muassa valvonta ja tarkastus katsottiin tuolloin asianmukaiseksi.

Kysymys rahastojen vuositilintarkastuksen uudelleenjärjestämisestä on mielenkiintoinen ja vaatinee säädösten muuttamista, eikä se liene helposti toteutettavissa. On mitä todennäköisintä, että uusi tarkastustehtävä vaatisi myös VTV:n voimavarojen uudelleensuuntaamista Tarkastusviraston sisällä.

Sinällään ei ole yllättävää, että valtiovarainministeriö esittää VTV:n siirtoon eduskunnan yhteyteen myös kritiikkiä. Perustellusti voidaan kuitenkin sanoa, että tapahtuneen siirron vuoksi ministeriö on aktivoitunut valtionhallinnon sisäisen tarkastuksen kehittämiseksi ja ohjaamiseksi, mitä sinällään on pidettävä hyvänä.

Tähän liittyen valiokunta pitää tarpeellisena, että selvitettäisiin, miten VTV voisi nykyisten resurssien puitteissa palvella valtioneuvostoa ja valtiovarainministeriötä paremmin. Tiettävästi siirron yhteydessä ei ollut tarkoitus luopua tästä tehtävästä. On kuitenkin varottava sellaista tilannetta, jossa VTV:n tarkastustoiminnan itsenäisyys ja puolueettomuus joutuvat ristiriitaan VTV:n mahdollisten konsultointitehtävien kanssa. Kansainväliset esimerkit eivät tässä suhteessa ole kovinkaan rohkaisevia. Siksi onkin kaikin tavoin huolehdittava siitä, että kaikissa olosuhteissa turvataan VTV:n tarkastustoiminnan riippumattomuus.

Valtiontilintarkastajien aikaisempaan, vuodelta 99 olevaan kannanottoon viitaten on huomionarvoista, että valiokunnan ja Tarkastusviraston mielestä on olemassa hyvät valmiudet valtion tilinpäätöksen vahvistamiselle, jos sellainen menettely olisi olemassa. Tämä sinällään on tärkeä periaatteellinen kannanotto, josta toivoisi seuraavan konkreettisia toimenpiteitä.

Mietinnössä korostetaan VTV:n henkilökunnan osaamisen ja riittävyyden tärkeyttä, mikä koskee tietysti kaikkea valtionhallinnon ulkoista ja sisäistä tarkastus- ja valvontatointa. Onko poliittista valmiutta luoda sellaiset toiminnan edellytykset, että tavoitteet saavutettaisiin ja kilpailu henkilökunnasta avoimilla markkinoilla olisi mahdollista? Keskustelu EU:n tarkastustoiminnan tehottomuudesta viittaisi siihen, että valmiudet voimavarojen lisäämiseen olisivat olemassa.

Valiokunta myös korostaa, että poliittisluonteisten kannanottojen esittäminen tarkastuskertomuksissa ei kuulu Tarkastusviraston tehtäviin. Toiminnan tarkastuksissa tämä vaara on kuitenkin aina olemassa. Viraston uskottavuutta rakennettaessa tähän asiaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska tällaisten kannanottojen esittäminen kuuluu eduskunnassa valiokunnille ja eräiltä osin myös poliittisessa ohjauksessa toimiville valtiontilintarkastajille. Tämä on jo lähtökohtaisesti sisältynyt siihen ulkoisen valvonnan ja tarkastuksen eli valtiontilintarkastajien ja VTV:n keskinäiseen työnjakoon, joka vahvistettiin perustuslain uudistuksessa.

Edellä olevan lisäksi mietinnössä on käsitelty useita sellaisia asioita, jotka ovat hyödyllisiä kehitettäessä Tarkastusviraston toimintaa. Sävyltään valiokunnan kannanotot ovat neuvoa-antavia ja, näin ymmärtäisin, myös hyväksyttävissä. Esimerkiksi tarkastuskertomusten tulokset tulevat julkisiksi edelleenkin varsin hitaasti ja tarkastuksiin liittyvä valmistumisaika on huomattavan pitkä.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Urpilainen kosketteli tuota kysymystä, pitäisikö VTV:n taholta olla esimerkiksi tilintarkastajia valtion rahastoissa taikka valtion yhtiöissä. Tällainen käytäntö oli vielä 90-luvulla, ja itsekin muistan olleeni Valtiontakuukeskuksessa VTV:n tarkastajan kanssa tilintarkastajana. Tämähän edellyttää tietenkin, että VTV:ssä olisi JHTT-, KHT-tason tilintarkastajia, niin kuin siellä kai onkin ja pitääkin olla. Mielestäni tätä kysymystä kyllä kannattaisi pohtia siellä VTV:n neuvottelukunnassa. Siitä saattaisi olla joissain tilanteessa hyötyäkin, jos vaikka oman toimen ohella VTV:n edustus olisi myöskin vuositilintarkastajina joko rahastoissa taikka valtionyhtiöissä. Onko siihen mitään estettä olemassa? Minun mielestäni välttämättä ei ole.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vähän selkeyttää tätä tilannetta. Kysymyshän ei ole siitä, etteivätkö VTV:ssä työssä olevat tilintarkastajat voisi olla oman toimensa ohella valtionyhtiöiden tilintarkastajia. Näinhän heistä eräät ovatkin. Vaan kyse on siitä, että lain mukaan heitä ei enää tarvitse nimittää sinne, he eivät ole niin sanotusti niin kuin VTV:n puolesta tilintarkastajia, vaan oman toimensa ohella, ja silloinhan se tieto ei tule tänne eduskuntaan VTV:n tekemän tarkastuksen sisältönä, vaan he tekevät sitä työtään omalla osaamisellaan ja se jää niin kuin heidän tietovarannokseen. Ja varmaan nämä valtionyhtiöt sinänsä ovatkin vähän eri asia, mutta pidän ulkopuolisten rahastojen kohdalta sitä tilannetta ongelmallisena, kun siellä ovat nyt ulkopuoliset rahastot, liikelaitokset ja valtionyhtiöt, ne ovat kaikki tällä samalla menetelmällä, minkä äsken kuvasin, että rahastojen osalta erityisesti olisi minusta tärkeää, että se eduskunnan ja rahastojen tarkastamisen linkki paranisi, koska ne ovat niin kiinteä osa kuitenkin tätä budjettitaloutta. Liikelaitokset ovat vähän semmoinen välimuoto, varmaan sitäkin kannattaisi miettiä, mutta ehkä yhtiöiden osalta voi olla, että tämä nykyinen menettely saattaa olla ihan käyttökelpoinenkin, mutta minusta näissä on jonkin verran aste-eroja.

Kari Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten tuossa puheenvuorossani totesin, niin sinällään en vastusta sitä, että olisi mahdollista, että VTV:tä käytettäisiin myöskin näitten rahastojen toiminnan tarkastuksessa. Kysymys vain on nimenomaan siitä, että ennen kuin tehdään päätöksiä, olisi erinomaisen tärkeätä ja olennaista, että tiedetään, mistä on kysymys, eli arvioidaan päätöksen seuraamukset.

Toinen suuri asia on tietenkin sitten se, missä määrin ylipäätään oman työajan ulkopuolella Valtiontalouden tarkastusviraston virkamiehillä on mahdollisuus sitten toimia. Kysymys kuuluu ehkä myöskin sillä tavalla, missä kulkee se raja, jolloinka ollaan osallisia. Jos ollaan osallisia, niin sen jälkeen virka-aikana tapahtuva asioiden arviointi saattaa kyllä häiriintyä, ja minusta tässä suhteessa täytyy olla kyllä tarkkana, ettei käy sillä tavalla, niin kuin nyt nämä kansainväliset esimerkit ovat osoittamassa.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on hyvää, selkeyttävää keskustelua; todella tarkastustoiminta on eri asia kuin konsultointitoiminta. Mielestäni konsultointihan ei tietenkään tule kysymykseen, mutta todella kannattaisi varmaan VTV:ssä ja sen neuvottelukunnassa keskustella tämä, voisiko esimerkiksi oman toimen ohella toimia tilintarkastajana näissä rahastoissa lähinnä, tai sitten linjata tätä uudelleen, että näissä rahastoissa olisikin säännönmukaisesti VTV:n tarkastus mukana. (Ed. Aula: Lakia on muutettava!) — Se voi vaatia todella tämän lainmuutoksen, mutta asia pitää ensinnä keskustella ja miettiä, olisiko tässä synergiaa löydettävissä.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on tavattoman hyvä asia se, että käsitellään hallituksen kertomusta valtiovarain hoidosta ja Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta yhtä aikaa, se on joustavaa näin. Ed. Urpilaisen puheenvuoro oli hyvin asiantunteva, hänhän on myöskin valtiontilintarkastajien puheenjohtaja. Minusta hänen puheenvuorossaan oli paljon semmoisia elementtejä, sellaisia asioita hän nosti esille, joita meidän pitää nyt pohdiskella, kun mietitään VTV:n aseman ja sen toiminnan kehittämistä. Siinä on tiettyjä asioita, muun muassa se, missä määrin voi sitten VTV:n palveluksessa oleva henkilö toimia muunlaisissa tehtävissä, ettei tule, niin kuin valtiontilintarkastajien puheenjohtaja Urpilainen tuossa sanoi, omalta osaltaan osalliseksi.

Mutta tähän hallituksen kertomukseen muutama sana. Itse kiinnitin... no ensinnäkin on todettava se, että valtiovarainvaliokunnan ja sen jaostot kyllä aika huolellisesti tämän kertomuksen käsittelivät, siitä huolimatta, vaikka tämä mietintö on hyvin lyhyt ja puuttuu vain keskeisimpiin asioihin. Työllisyysmäärärahojen käyttö on täällä esille noussut, itsekin tähän kiinnittäisin huomiota. Kyllä meidän pitää päästä sellaiseen tilanteeseen, että ei jää varoja käyttämättä. Aivan niin kuin täällä on todettu, monella paikkakunnalla, koko Suomessa työttömyys on erittäin korkea edelleenkin. Ja on myöskin kuntia ja alueita, joissa tarvittaisiin ja joissa kunnat ovat hakeneetkin työllisyysmäärärahoja lisää, mutta tämä järjestelmä ei ole ollut riittävän joustava. Esimerkiksi Jyväskylässä on sellainen tilanne jo tällä hetkellä, että me tarvitsisimme siellä lisätyöllistämismäärärahoja. Kunta on omalta osaltaan valmis satsaamaan. Tässä on tehtävä muutos.

Hätäkeskusuudistuksen osalta, kyllä tämä yllätti meidät siltä osin, että ilmeisesti ei ollut tarkoin tiedossa se, mitä tämä uudistus kaiken kaikkiaan, silloin kun lakia säädettiin, tulee käytännössä merkitsemään. Nämä investoinnit ovat olleet hyvin mittavia, ja selvästi on ylitetty se taso, mihin oltiin varauduttu.

Sitten tässä valiokunnan mietinnössä todetaan se, että Valtion kiinteistölaitoksen toimintaa käsitellään erikseen, ja tässä yhteydessä haluaisin vaan todeta sen, että se on varsin iso kysymys ja liittyy olennaisesti puolustushallinnon rakennuslaitoksen uudelleenjärjestelyyn.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin tärkeä seikka, että tarkastuskertomukset tulisivat mahdollisimman nopeasti poliittiseen arvioon tänne eduskuntaan, ja uskon, että nämä tehdyt muutokset johtavat siihen, koska nämä saadut tulokset saattavat johtaa nopeisiin poliittisiin johtopäätöksiin. Toisin sanoen, eduskunnan on toimittava ripeästi saatuaan nyt näitä tietoja.

Toiseksi, mitä ed. Aula otti esille rahastoista, niin ainakin aloittavan kansanedustajan on erittäin vaikea tietää, mitä kaikkea kuuluu budjettiin, koska nämä rahastot ovat oma osastonsa siellä. Itse toimin Palosuojelurahastossa, ja mielestäni olisi tärkeää, että rahastojen tarkastus liitettäisiin läheisesti eduskunnan toimintaan, että varojen käyttö olisi mahdollisimman läpinäkyvää.

Loppuun haluan vielä kiittää valiokunnan puheenjohtajaa siitä, että hän on todella paneutunut tähän tehtävään. On ollut helppo toimia hallinto- ja tarkastusjaostossa näiden vaikeiden asioiden kanssa, kun on tiennyt aina, että sieltä tulee tukea, vastauksia ja selvityksiä. Hän piti hyvin ansiokkaan puheenvuoron. Kiitos siitä työstä, minkä olette tehnyt tämän eteen, että nämä meidän pitkät ja työläät kokouksemme hallinto- ja tarkastusjaostossa, jotka ovat olleet joskus vähän paperinmakuisia, ovat olleet miellyttäviä, kun on tiennyt, että siellä on tuki ja turva valiokunnan puheenjohtajan taholta.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Sekä hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta että myöskin valiokunnan mietintö työllisyysmäärärahojen osalta on sen verran voimakasta kritiikkiä työvoimahallintoa ja myöskin istuvaa työministeriä kohtaan, että olisi toki ollut suotavaa, että ministeri Filatov olisi ollut täällä kuuntelemassa vähän näitä pyyhkeitä.

Onhan aivan käsittämätön asia, että tällaisessa työllisyystilanteessa elämme Suomessa ja voimme lukea tästä taaksepäin, miten mittavia työllisyysmäärärahoja jää käyttämättä. Vanhoissa Suomen markoissa toissa vuonna 250 miljoonaa markkaa, viime vuonna hieman ministeriö kykeni seurantaa ja uudelleen kohdentamista parantamaan, se oli pienempi, mutta tämän vuoden ennakkotiedot kertovat taas, että tilanne on karannut täysin käsistä. Eli tarvitaan voimakkaita uudelleenarviointeja sen suhteen, miten määrärahojen käytön seurantaa tehdään, ja että se nimenomaan tapahtuu ajoissa vuoden mittaan, että siihen ehditään ajoissa puuttua.

Tämä perusongelmahan tietenkin juontuu nyt siihen, oikeastaan tähänkin ajankohtaiseen tilanteeseen, että työvoimahallinnon määrärahojen käyttö tavallaan suhdannepoliittisena välineenä jää kokonaan puolitiehen, mikäli määrärahoja jää käyttämättä ja niitä ei pystytä nopeasti uudelleen kohdentamaan sellaisiin kohteisiin, missä olisi tarpeita. Meillä on kaikkien te-keskusten alueella, tällä hetkellä tiedetään koko Suomessa runsaasti kriteerit täyttäviä hakemuksia, jotka voitaisiin hyvin nopeasti polkaista käyntiin yritystukimäärärahojen kautta, ja mikä tärkeintä, ne olisivat erinomaisen työllistäviä, ja näin luoda satoja, kenties tuhansia työpaikkoja Suomeen, jos hallinto vain siihen taipuisi.

Tässä on, rouva puhemies, minusta työvoimahallinnon itsetutkistelun paikka. Me tarvitsemme todellakin näiden määrärahojen uudelleen kohdentamista, joka perustuu nykyistä parempaan käytön seurantaan, mutta myöskin siihen, että jos jokin paikkakunta pystyy käyttämään, jokin seutukunta, paremmin näitä määrärahoja, jokin toinen taas ei, niin täytyyhän silloin olla joustavuutta hallinnossa, että määrärahoja siirretään, lähetetään paikasta toiseen, sinne, missä Suomessa oikeasti sitten tarvetta on. Jos se tarkoittaa sitä, että jonkinlaista käytössä olevaa laskentakaavaa pitää muuttaa, niin muutettakoon sitten sitä. Eihän tuon nyt pitäisi kovin ihmeellinen kysymys olla, arvioida määrärahojen jakoperusteita uudelleen sillä tavoin, että ne vastaisivat olennaisesti nykyistä paremmin alueiden käyttötarpeita.

Sitten vielä hyvin tärkeä kysymys on se, mikä on alueiden toimivalta ja toimintamahdollisuus. Ja niitäkin voitaisiin nyt parantaa sillä tavoin lisäämällä alueiden päätöksentekovaltaa. Tässä tulee nyt heti mieleen eduskunnankin käsittelyssä parhaillaan oleva Kainuun hallintomallikokeilu, joka ilman muuta tulee selkeyttämään ja mahdollistamaan sen, että yhä enemmän valtion määrärahoja ohjataan suoraan könttäsummana maakuntaan, jossa maakunta itse tekee päätöksiä siitä, mihin määrärahoja käytetään niin, että se tapahtuu, totta kai, tiettyjen kokonaissuunnitelmien puitteissa. Olen aivan vakuuttunut siitä, että silloin työllisyysmäärärahojen kohdentuminen tulee tapahtumaan nykyistä tehokkaammin sillä tavoin, että niitä ei jää nurkkiin lojumaan, siirtymään seuraaville vuosille, jolloin ei saavuteta niitä tavoitteita, mitä käytölle on edellytetty.

Puhemies! Tämä liittyy myös keskusteluun siitä, että edelleenkin te-keskusten hallintomalli mättää. Edelleenkin on paljon pulmia siitä, että te-keskuksella on Helsingin päässä monta isäntää. Omasta mielestäni tätä edelleen tulisi voimakkaasti selkiinnyttää ja jälleen kerran nostaa esiin se, tarvittaisiinko Suomessa elinkeinoministeriö.

Ministeri Filatoville tulisi esittää vakava kysymys siitä, mihin työministeriötä oikein sitten tällaisessa aktiivisessa työllistämisessä tarvitaan, jos näidenkin määrärahojen saatavuus ja kohdentuminen tapahtuisi kahta kautta, yritystukihankkeiden kautta, toisaalta KTM:n kautta ja toisaalta opetusministeriön kautta koulutushankkeina paremmin. Sen kautta pystyttäisiin näilläkin työllisyysmäärärahoilla saavuttamaan parempia tuloksia itse työllistymisen suhteen. Sehän tässä kaiken aikaa meillä pitäisi olla se kriteeri.

Rouva puhemies! Toivon todellakin, että hallitus ja työministeriö ottavat vakavasti tämän kertomuksen perusviestit, mutta mikä tärkeintä, myös valiokunnan käsittelyssä tehdyt aika kriittiset johtopäätökset, joita olisi nyt ministeriön suunnalla syytä pohtia, niin että ne johtaisivat vakavasti edellä kuvattuihin muutoksiin.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Esitys elinkeinoministeriöstä oli uusi, minä en ainakaan ole sellaista kuullut. Kuulostaa ensi hätään ihan sympaattiselta, mutta se tarkastelu, mitä tässä minuutin verran on ehtinyt tehdä, kyllä muuttaa, problematisoi tämän esityksen aika lailla.

Mitä tarkoittaa elinkeinoministeriö siinä tilanteessa, kun meillä on ministeriöjako, joka jo nyt toimii elinkeinojen parissa, itse asiassa lähes pelkästään niiden parissa. Tarkoittaisiko tämä sitä, että osa ministeriöistä lakkautetaan, katsotaan tarpeettomaksi, sijoitetaan elinkeinoministeriöön? Jos näin tapahtuisi, eikö siinä piileskele mitä suurin vaara, että byrokratia, nimenomaan turha byrokratia, kasvaisi, jos mahdollista, entisestään?

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatus elinkeinoministeriöstä, kyllähän Suomessa sitä debattia tietysti on jossain määrin käyty, mallia haettu ehkä Ruotsista tai jostain muualta. Useimminhan tämä, ed. Kekkonen, tietysti liittyy keskusteluun valtion omistajuudesta, omistajapolitiikasta, jossa on katsottu, että sellainen voisi olla. Se on eri asia, enkä sen takia tätä omistajapoliittista ulottuvuutta avannutkaan, koska se ei kuulunut tämän käsillä olevan asian sisältöön. Mutta katson kuitenkin näin, kun te, ed. Kekkonen, kysytte, pitäisikö ministeriöiden määrää, ehkä niiden toiminnallista sisältöä meillä arvioida uudelleen, niin ilman muuta määräajoin pitäisi. Se kritiikki, jota tässä nyt esitän työministeriön hallintoa kohtaan, juontuu juuri siitä perussanomasta, että se ei kykene tänä päivänä käyttämään niitä määrärahoja tehokkaammalla mahdollisella tavalla. Siksi olisi hyödyllistä keskustella ja katsoa, voisiko kenties jokin toinen hallintoputki tässä yhteiskunnassa käyttää ne rahat paremmin ja työllistävämmin. Siitähän tässä nyt on kyse, että jos me ohjaamme yhteiskunnan varoja ja niillä halutaan työpaikkoja, niin katsottakoon, mitä saadaan aikaan koulutuksen keinoin, mitä saadaan aikaan perinteisin yritystukijärjestelmin. Olen aivan vakuuttunut, että siellä voidaan saada näille samoille rahoille paljon enemmän vastinetta.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Näin valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaoston suhteellisen uutena jäsenenä on ollut mielenkiintoista olla käsittelemässä sekä hallituksen kertomusta valtiovarain hoidosta että Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta eduskunnalle toiminnastaan. Moni asia näyttää ihan toiselta, kun pääsee perehtymään niihin tällä tavalla asiantuntijakuulemisen kautta.

Hallituksen kertomuksesta valtiovarain hoidosta ja tilasta ilman muutahan varmasti suurimmalle osalle ensimmäiseksi asiaksi nousevat nimenomaan työllisyysmäärärahojen käyttöongelmat ja kysymys siitä, miten esimerkiksi vuonna 2000 voi 10 prosenttia määrärahoista jäädä käyttämättä tässä tilanteessa, kun kuitenkin työttömyys on ollut sitä luokkaa kuin se on ollut, vaikkakin uusia työpaikkoja on pystytty luomaan. Kyllä varmaan tässä tapauksessa tulee miettineeksi, onko hallinnossa jotakin mätää, joka estää tällaisten varojen joustavan käytön siellä, missä kulloinkin käyttömahdollisuutta on. Kyllä kai tämä myös merkitsee sitä, että aika ennakkoluulottomasti pitäisi pystyä nyt tarkastelemaan sitä, mitä siellä voitaisiin muuttaa.

Nyt kun työvoima- ja elinkeinokeskukset ovat alueella toimineet jonkun vuoden ja niistä on saatu kokemuksia, aika selvästi on havaittu, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen toiminta vaihtelee aika merkittävästi riippuen ihan alueesta, jolla toimitaan. Ainakin minulle on tullut sellainen käsitys, että aivan liian suurta eroa on toimivuudessa. Aika paljon toimivuus varmaan lähtee liikkeelle myöskin siitä, minkälaisella asenteella työvoima- ja elinkeinokeskuksissa toimitaan, miten suhtaudutaan entisiin toimijoihin, joita nyt lähinnä ovat maakunnan liitto ja myöskin lääninhallitus.

Aika selkeää pitäisi olla, että maakunnallisella tasolla toimivien eri organisaatioiden pitäisi pystyä hyvin ennakkoluulottomaan ja hyvään yhteistyöhön keskenään. Pitäisi pystyä selkeästi sopimaan kunkin yksikön toimintatavasta ja myöskin siitä, ettei tulisi kovin paljon päällekkäisyyksiä toiminnassa. Voisi edellyttää, että työvoima- ja elinkeinokeskuksen johtaja, maakunnan liiton johtaja ja lääninhallituksen asianomainen henkilö, tässä tapauksessa, jos työvoima-asioista puhutaan, työvoimaosaston päällikkö, määrävälein tapaisivat toisensa ja katsoisivat tilannetta, missä kulloinkin ollaan.

Etelä-Pohjanmaalla työvoima- ja elinkeinokeskuksen, maakunnan liiton ja lääninhallituksen yhteistyö on lähtenyt oman arvioni mukaan aika myönteisesti liikkeelle, ja siellä on myöskin vaikuttavuutta saatu toimintaan aika merkittävästi. Mutta se kyllä vaatii silloin sitä, että mustasukkaisesti ei saisi pitää omasta reviiristä kiinni vaan ennakkoluulottomasti tulisi lähteä katsomaan, miten vaikuttavuus kaikkein parhaiten saadaan toimimaan.

Myöskin erittäin tärkeää on varmasti kuulla paikallisia kuntatason toimijoita eli työvoimatoimistoja ja siellä olevia henkilöitä. Liian paljon tulee sellaista viestiä tänä päivänä, jossa työvoimatoimistojen väki toteaa, että kun he haluaisivat olla nimenomaan työnvälitystoimistoja, heistä on tehty joitakin haastattelutoimistoja. Siinä kritiikissä saattaa olla hiukan yliampuvuutta, mutta varmasti siinä on myöskin totuuden siemen. Kaikki toimenpiteet tietenkin pitäisi pystyä suuntamaan sillä tavalla, että vaikuttavuus nimenomaan työpaikkojen välityksessä olisi mahdollisimman suurta luokkaa. Olen täysin vakuuttunut, että siinä on parantamisen varaa. Tässä tapauksessa työministeriöllä omalta osaltaan varmastikin on peiliin katsomisen tarvetta ja uudelleenarvioinnin tarvetta.

Mitä tulee Valtiontalouden tarkastusviraston kertomukseen eduskunnalle toiminnastaan, täällä on ensiksi lähdetty siitä, että tässä on tarkasteltu muun muassa viraston henkilökuntaa. Kyllähän tietenkin lähtökohtana on se, kun tarkastaa toisen toimintaa ja antaa siitä raportin, jolla pyritään vaikuttamaan tarkastettavan toimintaan jatkossa, että tietenkin tarkastajan on oltava uskottava ja tasapuolinen omissa kannanotoissaan. Silloinhan varmastikin tilanne on se, että kun tarkastusta toimittavat kuitenkin ihmiset, heidän on oltava koulutettuja, heidän on oltava kokeneita ja myöskin ihmisiä, jotka pystyvät keskittymään oleellisiin asioihin ja hakemaan sieltä ne tärkeimmät asiat. Varmaan tähän seikkaan on jatkossa kiinnitettävä huomiota. Kyllä meille selvästi hallinto- ja tarkastusjaostossa kerrottiin, että tähän asiaan panostetaan ja koko ajan kiinnitetään huomiota, mutta tietenkin meidän omalta osaltamme pitää olla luomassa virastolle sellaiset resurssit, joilla tämä tärkeä toiminta saadaan tasapuolisesti ja oikealla tavalla hoidettua.

Sitten ulkopuoliset rahastot. Varmastikin näin on, että kaikki eivät välttämättä edes tajua, minkälaisia summia näiden rahastojen kautta kulkee. Kun itse olen lähinnä perehtynyt Makeran eli Maatilatalouden kehittämisrahaston toimintaan, olen voinut todeta, että se on erittäin tärkeä toimija maa- ja metsätalousministeriön alalla, ja siitä rahoitetaan erittäin suuri joukko sellaisia toimia, jotka muuten jäisivät hoitamatta. Makeran osaltahan on parasta aikaa selvitys menossa, työryhmä istumassa, joka antaa raporttinsa kai tämän vuoden loppuun mennessä, ja sieltä saadaan lisätietoa, mutta eduskunnan kannalta varmaan on kyllä erittäin tärkeää, että näistä rahastoista saadaan enemmän tietoa kuin tänä päivänä tarjolla on. Nyt se pitää periaatteessa hakemalla hakea, jos haluaa tietoja, ja sittenkin sitä on aika vaikea saada. Rahastojen toiminta on kuitenkin niin paljon merkittävää, että varmaan meidän esimerkiksi budjetin osalta on hyvä olla niistä tietoisia.

Se, mikä minulle henkilökohtaisesti jäi mieleen asiantuntijakuulemisesta, oli myöskin se, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin todetaan, että valiokunta pitää tärkeänä, että myös tarkastuksessa esille tulevat hyvät käytänteet tuotaisiin jossakin muodossa eduskunnan ja hallinnon tietoon. Meille tuli selväksi, että jos jossakin yksikössä aloitetaan tarkastus ja todetaan, että asiat ovat kunnossa, tarkastus keskeytetään ja siitä ei sen kummemmin sitten hiiskuta mihinkään päin. Kuitenkaan tällaisessa tapauksessa, jos jokin yksikkö on saanut asiansa hyvään malliin ja panostanut asioiden sujumiseen, ei varmaankaan olisi pahitteeksi antaa myöskin tunnustusta tällaisesta toiminnasta, mitä yksikön sisällä on aikaansaatu. Kyllä kai lähtökohdan täytyy olla se, että myöskin tällaiset hyvät käytännöt ja hyvä toiminta voivat toimia vastaavasti esimerkkinä sitten myöskin muille hallinnonaloille ihan samalla tavalla kuin murhaava kritiikki saattaa olla pelottava esimerkki sitten myöskin muualle.

Olisi toivottavaa, että löydettäisiin kuitenkin jonkinlainen tapa raportoida myöskin näistä hyvistä käytännöistä. Minä uskon, että sillä on myöskin yksikön henkilökuntaa motivoiva vaikutus, jos joskus saadaan myös tunnustusta asioiden hoitamisesta. Toisaalta, jos joku ulkopuolinen tutustuu tähän viraston raporttiin ja jos siellä on pelkästään hyvin kriittistä ja negatiivista palautetta valtakunnan hallinnon toimivuudesta, se antaa varmaankin kyllä aivan väärän kuvan tilanteesta. Saattaa syntyä sellainen käsitys, että meillä on kaikki retuperällä. Siinä mielessä toivoisi, että virasto kiinnittää jatkossa huomiota tähänkin, että tämä jollakin tavalla pystytään hoitamaan ymmärtäen ne resurssit, mitkä siellä käytettävissä ovat.

Siinä varmaan olivat ne asiat, mitkä minulle henkilökohtaisesti jäivät tästä raportista ja valiokunnan mietinnöstä päällimmäisiksi mieleen. Mielestäni Valtiontalouden tarkastusviraston siirtäminen eduskunnan yhteyteen on osoittautunut jo tällä hetkellä onnistuneeksi toimenpiteeksi. Nyt kun saadaan lisää kokemuksia ja lisää käytäntöjä ja myöskin eduskunnan mielipide asiasta, sitä voidaan kehittää entistä paremmin eduskuntaa ja myöskin muuta valtionhallintoa palvelevaan suuntaan.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kertomuksen käsittely ja keskustelu on osoittanut sen, että olisi hyvinkin paljon mahdollisuuksia syventyä täällä eduskunnassa tarkemminkin näihin tilinpäätösasioihin ja myöskin Valtiontalouden tarkastusviraston tuottamiin tarkastuskertomuksiin. Nyt tällä hetkellähän valtiovarainvaliokunnan ja erityisesti sen hallinto- ja tarkastusjaoston voimavarat ovat aika rajalliset. Sen takiahan on ollut esillä semmoinen idea, se oli kertomusmenettelytyöryhmässä, että selvitellään sitä mahdollisuutta, että nykyisen hallinto- ja tarkastusjaoston tarkastustoiminta elikkä parlamentaarinen valvontatoiminta ja valtiontilintarkastajat voitaisiin tulevaisuudessa yhdistää ja niistä voitaisiin muodostaa tämmöinen eduskunnan oma tarkastusvaliokunta vähän samalla idealla, mitä kunnallisella puolella on viime aikoina lähdetty tekemään, jolloin se antaisi mahdollisuuden luoda tänne eduskuntaan semmoisen yksikön, joka sitten pystyisi keskittymään ihan pelkästään tähän tarkastukseen, arviointiin ja näiden kertomusten käsittelyyn. Minusta tuntuu, että se olisi ihan hyvä ajatus ajatellen eduskunnan budjettivallan kokonaisuutta. Puhemiesneuvostohan ihan tämän päivän kokouksessa nimittikin apulaispääsihteeri Jouni Vainion tutkimaan tätä asiaa ja kehittelemään tätä tarvittavaa lainsäädäntöä taikka näitä säännöksiä, alustavaa selvitystä tekemään.

Mitä tulee valtiovarainministeriön kritiikkiin koskien VTV:n siirtoa eduskunnan yhteyteen, voihan siinä olla vähän sitäkin, että "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista", koska hehän olivat alun perin aika tavalla vastaan tätä siirtoa. On tietysti hyvä, että näitä yhteyksiä kehitetään. Mutta jossakin määrin olin siitä yllättynytkin, missä määrin se oli jaostokäsittelyssä tullut esille, koska taas VTV:n neuvottelukunnassa, jossa on ministeriön edustaja ja jossa olen puheenjohtajana, nämä näkemykset eivät ole tulleet esille. Ehkä on kyse myöskin siitä, että ministeriössä näitten eri osastojen välisessä, budjettiosaston ja muiden osastojen, yhteydenpidossa kenties on parantamisen varaa.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeiseksi työministeriön rahojen budjetoinnista. Se ei varmaankaan ole viime kädessä te-keskusten ongelma eikä ihan työministeriönkään ongelma, vaan valtiovarainministeriön tulisi ryhtyä toimiin budjettilainsäädännön uudistamiseksi niin, että siihen voitaisiin löytää joustoa, koska se nyt edellyttää niin yksityiskohtaista momenttiperusteista budjetointia työministeriön osalta, että se vääjäämättä johtaa näihin ristiinkäyttöongelmiin, missä nyt ollaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkasen puheenvuoroon ajattelin samalla tavalla vastata. Siinä mielessä tämä puheenvuoro olisi aivan hyvin voinut olla vastauspuheenvuoro. Mutta aivan oikein, niin kuin ed. Aula täällä totesi, työllisyysmäärärahojen käyttö ei ole pelkästään työministerin probleema eikä työministeriön eikä te-keskusten, vaan kysymys on laajemmasta asiasta. Sen takia valiokunta mietinnössään lähteekin siitä, että tulisi selvittää mahdollisuudet työllisyysmäärärahojen kokoamiseksi yhdelle momentille. Tehtäisiin budjettiteknisiä muutoksia. Sillä tavalla saataisiin joustavuutta lisää.

Minusta on hyvä, että eri hallintomalleja kokeillaan. Ed. Laukkanen viittasi Kainuun hallintokokeiluun, ja se on hyvä asia. Sitä pitää tukea ja niistä kokemuksista ottaa sitten oppia ja niitä viedä laajemmin käytäntöihin.

Hän mainitsi myöskin mahdollisen elinkeinoministeriön. Tilannehan on sen kaltainen, että vaalien jälkeen, kun hallitusneuvotteluja käydään, varmasti käydään myöskin keskustelu siitä, millä tavalla keskushallintoa sitten rukataan ja millä tavalla työnjako eri ministeriöitten välillä tehdään. Minä oletan, että ed. Laukkasen mallissa elinkeinoministeriö tarkoittaa sitä, että valtiovarainministeriöstä, kauppa- ja teollisuusministeriöstä, viestintä- ja liikenneministeriöstä ja työministeriöstä vietäisiin ne asiat, jotka elinkeino- ja yritystoimintaa koskevia asioita olisivat, elinkeinoministeriöön. Tämä on suuri periaatteellinen kysymys, josta varmasti taitetaan vielä peistä, ja useita erilaisia malleja varmasti siinä tilanteessa esillä on.

Keskustelu päättyy.