Täysistunnon pöytäkirja 137/2002 vp

PTK 137/2002 vp

137. TIISTAINA 19. MARRASKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys Venäjän kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja sopimuksen muuttamista koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä

 

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama sana valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä koskien Suomen ja Venäjän välistä verosopimusta. Yleensä nämä verosopimukset ovat täällä eduskunnassa aika lailla niin sanottuja läpihuutojuttuja, joihin harvoin esitetään edes mitään kommenttia mietinnössä. Tämä Suomen ja Venäjän verosopimus oli erilainen. Tämä on ollut käsittelyssä täällä eduskunnassa hyvin pitkään, jo kesäkuusta 2000, ja viime vaiheessa hyvinkin paljon keskusteltiin, mitä tälle asialle loppujen lopuksi olisi järkevää tehdä.

Historiahan on sellainen, että Suomella on ollut vanhan Neuvostoliiton ajoilta hyvin edullinen verosopimus vuodelta 87. Sitten tietenkin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on alettu neuvotella uusia verosopimuksia niin Suomen kuin monien muittenkin EU-maiden ja yleensä Venäjän kauppakumppaneiden kanssa. Suomi sai vuonna 1996 neuvoteltua uuden verosopimuksen, ja erityisesti rakennusala ja teollisuus kaiken kaikkiaankaan ei ollut Suomessa siihen oikein tyytyväinen. Ne olisivat halunneet paremman sopimuksen. Tässä pohjasopimuksessahan lähinnä on lähdetty siitä, että sovelletaan Oecd:n niin sanotun mallisopimuksen tekstiä.

Tämän tyytymättömyyden vuoksi Suomi neuvotteli tähän vuoden 96 verosopimukseen lisäpöytäkirjan, jossa verotusmenettelyjä vielä täsmennettiin. Tämän lisäksi tehtiin vielä erillinen niin sanottu yhteisymmärrysmuistio Suomen ja Venäjän valtiojohdon välillä. Tämä asia on ollut täällä eduskunnassa näin pitkään niin sanotusti pöydällä tai käsittelemättä vuodesta 2000, siksi, että olemme odottaneet sitä, että Venäjän duuma käsittelisi loppuun verosopimukseen liitetyn niin sanotun lisäpöytäkirjan. Lokakuun viimeinen päivä Venäjän duuma on tämän lisäpöytäkirjan hyväksynyt, jolloin varsinainen vuoden 96 sopimus ja lisäpöytäkirja voidaan viedä yhtä jalkaa eteenpäin.

Sopimuksien lähtökohtahan on se, että pyritään välttämään kahdenkertaista verotusta eli päätetään siitä, kumpi verottaa eri tilanteissa, Suomen valtio vaiko Venäjän valtio. Aivan avainkysymys verosopimusasiassa on ollut se, milloin yritykselle muodostuu niin sanottu kiinteä toimipaikka, jota Venäjän valtio voi verottaa, kuinka monta kuukautta toimintaa yritys voi Venäjällä harjoittaa, ennen kuin kiinteän toimipaikan katsotaan muodostuneen. Suomi tässä verosopimuksessa on päässyt ratkaisuun, että kiinteän toimipaikan muodostumisaika on 12 kuukautta ja eräin edellytyksin 18 kuukautta.

Asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi se, että teollisuuden ja rakennusalan edustajat eivät edelleenkään lisäpöytäkirjan jälkeenkään ole tyytyväisiä tähän sopimukseen, vaan olivat peräti sitä mieltä, että tätä sopimusta ei olisi tullut hyväksyä ja että tämä jää edelleenkin liian tulkinnanvaraiseksi. Perusongelma tässä on se, että Suomen vanha verosopimus oli erittäin edullinen. Siinä oli muistaakseni ihan kahden vuoden tai taisi olla peräti 36 kuukauden aika, joka odotetaan, ennen kuin kiinteä toimipaikka muodostuu. On aika lailla mahdotonta, että Suomi olisi koskaan voinut saadakaan enää näin hyvää sopimusta kuin vanha, Neuvostoliiton-aikainen oli. Muista EU-maista ja yleensä Venäjän kauppakumppaneista jotkut ovat saaneet edullisempia kuin Suomen saama sopimus, jotkut taas eivät.

Valiokunta pohti tätä asiaa pitkään ja totesi, että tilanne on kuitenkin se, että me olemme täällä odottaneet sitä, että Venäjän duuma hyväksyisi lisäpöytäkirjan, jolloin on aika luontevaa, että tämän jälkeen, kun se on tehty, sopimus kuitenkin hyväksytään ja saatetaan voimaan teollisuuden ja rakennusalan epäilyistä ja ongelmista huolimatta, koska tämä kuitenkin on valtion johtojen välillä neuvoteltu eikä tätä parempaan valitettavasti ole päästy. Valiokunta kuitenkin korostaa sitä, että on aiheellista seurata verosopimuksen ja sitä muuttavan pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja soveltamista. Valiokunta kehottaa sen vuoksi valtiovarainministeriötä ryhtymään tarvittaessa heti toimenpiteisiin tarpeellisten täsmennysten aikaansaamiseksi ja verotusmenettelyn selkiinnyttämiseksi.

Toimipaikan muodostumisajan ohella keskeinen huolenaihe tai pulma, minkä teollisuuden edustajat tässä näkivät, oli se, kykeneekö Venäjän verohallinto ja hallinto ylipäätänsä soveltamaan Oecd:n mallisopimusta vai olisiko Venäjän ja Suomen välisen oman sopimuksen tullut olla hyvin paljon yksityiskohtaisempi, mutta meidän täytyy nyt luottaa siihen, että Venäjä on suuntautumassa kohti markkinatalousmaata ja kehittää omaa hallintoaan niin, että näitä sopimuksia saataisiin asianmukaisesti sovellettua.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja hyvin perusteellisesti selvitti Venäjän ja Suomen välistä verosopimusta. Tämä on ollut vaikea asia. Hallituksen esitys annettiin vuonna 2000, ja nyt ihan viime vaiheissahan Suomesta päin myöskin toivottiin, että Venäjän duuma tämän sopimuksen ja siihen liittyvän lisäpöytäkirjan hyväksyisi. Nyt on syntynyt Suomessa taas erityisesti rakennusalalla, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, sen kaltainen tilanne, että ollaan tyytymättömiä tähän sopimukseen.

Tänään kansanedustajille on jaettu Rakennusteollisuusliiton kirje, jossa mielestäni on aika kovaa tekstiä. Tässä todetaan muun muassa: "Uusi verosopimus ja sen puutteellinen lisäpöytäkirja estävät jatkossa rakennusalan yritysten Suomessa tapahtuvan toiminnan Venäjällä. Kilpailijamaiden edullisemmat verosopimukset antavat ylivoimaisen kilpailuedun, johon suomalaiset yritykset eivät pysty vastaamaan. Näin ei pystytä hyödyntämään Venäjän merkittävää rakennusmarkkinapotentiaalia." Edelleen vedotaan meihin kansanedustajiin, että me hylkäisimme tämän sopimuksen. Se on aika kova vetoomus.

Me kuulimme asiantuntijoita tämän asian osalta hyvin laajasti, ja kuten valiokunnan puheenjohtaja toteaa, tämä on valtioiden välinen sopimus, jossa valtioiden päämiehet ovat olleet mukana neuvottelemassa lisäpöytäkirjaa. Jos eduskunta nyt ei tätä hyväksyisi, kyllä siitä aika eriskummallinen tilanne syntyy, kun sopimus on kuitenkin Venäjän duuman puolella hyväksytty.

Toivon ja luulen niin, että Rakennusteollisuusliitto on kyllä nyt pikkuisen ylidramatisoinut tätä tilannetta, mutta kun näin arvovaltainen taho lähettää eduskunnalle ja sen jäsenille kirjeen, kyllä siinä pitäisi varmasti pitäytyä tosiasioihin. Nyt jää vain nähtäväksi, kun tämä sopimus astuu voimaan, käykö näin kuin rakennusteollisuus nyt ennustaa. Jos näin käy, silloin on tietenkin reagoitava asiaan mahdollisimman pikaisesti valtioiden välillä. Silloin sopimus puretaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti en työskentele sellaisissa valiokunnissa, joissa valiokuntakäsittelyn aikana olisin voinut ottaa selvää tästä asiasta tai puuttua siihen sillä tavalla kuin valiokuntatyöskentelyssä on mahdollista.

Mutta todellakin meille kansanedustajille tänään jaettu rakennusteollisuuden kirjelmä on varsin voimakasta tekstiä ja varsin huomionarvoista. Silloin kun kahden valtion välisistä asioista on kysymys, silloinhan on tietysti kysymys siitä, että molemmat nämä hyväksyvät. Mutta me Suomessa tiedämme, kuinka kansantalouden kannalta rakennusvienti on ollut ja on merkittävää.

Niin kuin tässä rakennusteollisuuden kirjelmässä todetaan, Suomen rakennusviennin ja -tuonnin kauppatase oli vuonna 2001 noin 2,1 miljardia euroa positiivinen. Suomen urakointi ja rakennusmateriaalivienti Venäjälle on viime vuosina ollut noin 600—800 miljoonaa euroa. Venäjälle suuntautuvan rakennusviennin välittömän työllistävän vaikutuksen on arvioitu olevan noin 20 000 henkilöä, ja kun lisätään vielä välilliset vaikutukset, niin kuin kirjelmässä todetaan, se on lähes kaksinkertainen. Elikkä kysymys on myös meidän kansantaloutemme kannalta varsin merkittävästä asiasta.

Venäjän rakennusmarkkinat seuraavat tietysti maassa tapahtuvaa kehitystä, ja jos jotain voi ennakoida, niin ne kehittyvät myönteisesti, suotuisaan suuntaan, ja kuinka suotuisaan suuntaan ja kuinka myönteisesti, siitä voidaan esittää vain arvioita korkeista hyvin korkeisiin.

Niin kuin kirjelmässä on todettu, suomalaisten yritysten lisäksi 375 kansainvälistä yritystä hoitaa Venäjän ja Itä-Euroopan maiden liiketoimintojaan suomalaisen tytäryrityksen kautta. Tämä on merkittävä sillanpääasema. Suomi on todellakin jonkinlainen gateway lännestä itään, ja toivoisin, että näihin näkemyksiin voitaisiin, vaikka nyt asia on jo tässä vaiheessa eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä, puuttua.

Jos asia todellakin on sellainen, niin kuin meille on tänään viestitetty, että uusi verosopimus ja sen puutteellinen lisäpöytäkirja estävät jatkossa rakennusalan yritysten Suomesta tapahtuvan toiminnan Venäjällä, niin tämä on kyllä hyvin vakava asia. Se, että kilpailijamaat pääsisivät omilla verosopimuksillaan ylivoimaiseen kilpailuetuasemaan, on kyllä vakava tilanne meidän rakennusalan vientimme kannalta. Silloin ne meidän valtavat rakennusmarkkinapotentiaalimme, jotka ovat maantieteellisesti varsin lähellä, ovat vaarassa jäädä hyödyntämättä.

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka asia on jo nyt tässä vaiheessa, toivon, että me voisimme kansanedustajina paneutua asiaan ja löytää semmoiset ratkaisut, että saamme turvattua Suomen rakennusteollisuuden viennin Venäjälle, turvattua työpaikat ja ennen kaikkea päästyä ratkaisuihin, että nämä elinkeinosektorin osat vain kehittyisivät nykyisestään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella tämä on tosi hankala tilanne. Asiantuntijakuulemisessa, jossa olin mukana, kävi ilmi, että asiantuntijat laidasta laitaan ministeriä lukuunottamatta olivat sitä mieltä, että tämä on huono sopimus, tätä ei tulisi tällaisena hyväksyä vaan pitäisi jatkaa neuvottelua lisäpöytäkirjan osalta muutoin. Jaostossahan kävi ministeri Niinistö vetoamassa tämän sopimuksen puolesta, että tämä on korkeimmalla valtiojohdon tasolla useampaan kertaan neuvoteltu ja duuma on tämän hyväksynyt. Tässä ei ole liikkumavaraa.

Jos tässä on todella se tilanne, niin kuin näyttää, että rakennusteollisuus joutuu vaikeuksiin, tämä on todella hankala. Suomellehan tämä edellinen sopimus, joka tehtiin kylläkin Neuvostoliiton oloissa, oli erittäin hyvä. Nyt sanotaan, että tämä on neljänneksi paras sopimus tällä hetkellä. En osaa siihen ottaa kantaa. Näin ministeri vakuutti. Jos tämä on huonosti neuvoteltu virkamiesten taholta, niin tässä on kyllä hallituksella erityinen seurantavastuu, erityinen velvollisuus katsoa, mitä tässä voidaan jatkossa tehdä.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki nämä pulmat, ongelmat, näkökohdat, mitä ed. Oinonen toi esille, olivat kyllä valiokunnan ja verojaoston tiedossa, koska puimme tätä asiaa moneen kertaan ja monesta näkökulmasta. Mutta ongelma on se, että tavallaan ollaan liian myöhässä.

Niin kuin sanoin, vuonna 96 on jo neuvoteltu tämä alkuperäinen sopimuspohja, Venäjän duuma on sen jo hyväksynyt. Sitten Suomen puolelta tuli tämä vaatimus, että pitää saada lisäpöytäkirja, ja nyt Venäjän duuma on myös sen hyväksynyt ikään kuin myönnytyksenä meille. Jos me nyt sitten yhtäkkiä tekisimme täällä Suomessa eduskunnassa tämmöisen diplomaattisen vedon, että emme hyväksy tätä koko pakettia, niin voidaan hyvin ajatella, miten se sitten mahdettaisiin sopimuksen toisella osapuolella ottaa, ehkä ei niin kovin myönteisesti. Emme kyllä tämmöistä riskiä sitten kuitenkaan uskaltaneet valtiovarainvaliokunnassa suositella otettavaksi.

Jos tätä sopimusta ei nyt hyväksytä, niin silloin se vanha, vuoden 87 elikkä Neuvostoliiton-aikainen verosopimus jää voimaan, mutta kuinka kauan se voi olla voimassa, on kysymysmerkki, koska kaikki muut maat ovat uusineet nämä sopimusrakennelmansa. Olisi hyvin todennäköistä, että se jossakin vaiheessa irtisanottaisiin tai mitä sitten tapahtuisikaan, ja sekin olisi hyvin epävarma tilanne. Me sitten päätimme kuitenkin ottaa tällaisen varmemman linjan, että on jokin verosopimus ja pidetään hyvät välit sopimusosapuolten kesken ja yritetään sitten neuvotella tulevilla kierroksilla parempia sopimuksia.

Mutta perusongelmahan tässä on se, että kuilu Suomen vanhasta verosopimuksesta, joka on taatusti kaikista paras, millään muulla maalla ei ole näin hyvää, tähän Oecd:n mallisopimuksen mukaiseen on teollisuuden mielestä liian suuri. Mutta emme voi odottaakaan, että saisimme niin hyvää sopimusta kuin se meidän vanha oli.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinoselle ihan samalla tavalla toteaisin, että kaikki ne asiat, mitä te omassa puheenvuorossanne nostitte esille, tulivat kyllä valiokuntakäsittelyssä hyvinkin pohdittua.

Peruskysymys ja perusongelma on juuri tuo, minkä valiokunnan puheenjohtaja totesi. Tätä seikkaa vasten me jouduimme sitten arvioimaan valiokunnassa sen, miten tähän asiaan suhtaudutaan.

Minä olen melko varma siitä, mitä tapahtuu, jos tätä ei nyt Suomen eduskunta hyväksy, kun me patistelimme pääministerin, jopa presidentin tasolta duumaa, että tämä neuvoteltu lisäpöytäkirja Venäjän duuman tulee hyväksyä, ja duuma sen hyväksyi. Jos me emme tätä nyt hyväksyisi, niin uskon niin, että Venäjä kyllä sen vanhan verosopimuksen vuodelta 87, joka niissä olosuhteissa syntyi, sanoisi välittömästi irti. Sitten oltaisiin aivan erilaisessa tilanteessa kuin nyt tämän sopimuksen kautta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitinen osaltaan lausui vastausta kysymykseen, jonka aion valtiovarainvaliokunnan arvoisalle puheenjohtajalle esittää. Mitä tapahtuisi, jos Suomi nyt tässä vaiheessa ei hyväksyisi tätä sopimusta? Jos tuo vanha on kerran niin mahdottoman hyvä, onko mahdollista, että silloin tämä vanha todella olisi jäänyt voimaan ja se tilanne voisi jatkua? Mitkä olisivat sitten diplomaattiset seuraukset, jos tätä ei hyväksyttäisi? Tätä minä kyselen arvoisilta kollegoilta.

Maria Kaisa Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tuossa edellä selostin, että tavallaan vaihtoehdot ovat ne, että joko me lykkäämme tämän sopimuksen hyväksymistä eli ikään kuin vetkuttelemme, jolloin se voimaantulo siirtyy ja tilanne on jossakin määrin epäselvä, tai että se nyt hyväksytään ja uusi sopimus tulee voimaan tai että hylkäämme tämän, jolloin vanha, vuoden 87 verosopimus jäisi voimaan. Mutta niin kuin sanoin, se on Neuvostoliiton-aikainen sopimus. Kaikki Oecd-maat ja EU-maat ovat solmineet uudet sopimusrakenteet Venäjän kanssa. On erittäin epätodennäköistä, että se pystyisi säilymään pitkän aikaa. Me emme tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Me olemme niin sanotusti tuntemattomassa tilassa. Voi käydä niin, että se voisi jatkua, tai sitten Venäjä irtisanoo sen tai lähdetään uusiin neuvottelukierroksiin. Jos lähdetään uusiin kierroksiin, niin emme voi sitäkään tietää, saisimmeko silloin olennaisesti parempaa sopimusta kuin sen, mikä meillä nyt on pöydällä. Mitkä ovat meidän neuvotteluvalttimme siinä tilanteessa? Tämä oli valtiovarainvaliokunnalle todella vaikea asia ratkaista. Totesimme, että emme me uskalla ottaa sitä riskiä, että nyt hylkäämme tämän sopimuksen (Puhemies koputtaa) ja jäämme sitten ikään kuin oikeudettomaan tilaan tietyllä tavalla.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on todella, niin kuin on puheenvuoroissa käynyt ilmi, kysymys myös Suomen uskottavuudesta. Kun on ensin vaadittu, että duuma tekee omat ratkaisunsa, niin hylkäämiseen ei kyllä todellakaan ole perusteita. Täytyy kai lähteä siitä, että Neuvostoliitto on mennyttä aikaa ja pikkuhiljaa, kun Venäjä siirtyy kansainväliseen yhteistyöhön ja rupeaa noudattamaan muun muassa Oecd:n mukaisia sopimuksia ulkosuhteissaan myöskin kaupan, tullisopimusten ja verosopimusten osalta, niin silloin, kun ne kovasti poikkeavat niistä vanhan hyvän ajan kahdenvälisistä sopimuksista, kuten tämä Neuvostoliiton-aikainen verosopimus, se kipu pitää vaan pystyä nielemään ja se sopeutumisvaihe kestämään, vaikka vaikeuksia lyhyellä tähtäimellä varmaan tuleekin.

Niin kuin täällä on todettu muun muassa valiokunnan puheenjohtajan suulla, asiantuntijoiden mielestä kuitenkin tämä uusikin sopimus on neljänneksi paras niistä sopimuksista, joita Venäjällä on näissä asioissa. Sen vuoksi ei se nyt niin karmean huono ole, mutta ymmärrän tietysti rakennusteollisuuden edustajien kannan. He ovat etujärjestö ja heidän tehtävänsä on puhua tietysti sen puolesta, että heillä säilyisivät mahdollisimman hyvät edut ja asemat myös tässä suhteessa jatkossakin.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd:

Puhemies! Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä, vaikka en olekaan verojaoston jäsen, haluan todeta, että tämä sopimus tulee hyväksyä. Se on diplomaattisesti merkittävä ja tärkeä. Totta kai me joudumme katselemaan, kuinka Venäjä suhtautuu tähän sopimukseen, mutta se on sitten toinen asia. Omalta puoleltamme teemme niin kuin hallituskin on jo neuvotellut. Sehän on kuitenkin eduskunnan tehtävä. Ei meidän tehtävämme ole se, että me alamme hylätä kansainvälistä lainsäädäntöä, vaan meidän tehtävämme on pyrkiä diplomaattisesti tietynlaisiin sopimuksiin ja myöskin tällä lailla taata kahden maan välien säilyttäminen hyvinä.

Mitä tulee ed. Uotilan puheenvuoroon liittyen, niin varmasti rakennusalalla on ongelmia olemassa. Uskon, että nekin varmaan voidaan selvittää, mutta lainsäädännönhän pitää olla verotuksen kohdalla kunnossa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Todella pahoittelen, etten asianomaisissa valiokunnissa ole työskennellyt enkä siksi tunne tämän asian kaikkia taustoja.

Mutta mitä tarkoittaa tämä, että kilpailijamaat ovat saaneet edullisemmat verosopimukset, joilla ne voivat päästä ylivoimaiseen kilpailuetuun, niin kuin rakennusteollisuus väittää? Pitääkö tämä paikkansa? Osaako joku sanoa, miksi Suomi ei ole saanut, niin kuin nämä muut eurooppalaiset kilpailijamaat, yhtä hyvää sopimusta, koska Suomihan nyt on rajanaapuri vielä pitkällä rajalla Venäjälle, joten luulisi Suomen saavan vähintään yhtä hyvän ja vielä naapurina pikkuisen paremman?

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kyse siitä, niin kuin tuossa sanoin, että tällä säännellään kahdenkertaisen verotuksen välttämistä. Ydinkysymys rakennusteollisuuden kannalta on se, kuinka kauan pitää siellä Venäjällä olla toimipaikka, jotta toiminta siirtyy Venäjän verotuksen piiriin. Siitä tässä nyt on se kiista. Tässä vanhassa sopimuksessa, jos nyt oikein muistan, aika oli peräti 36 kuukautta. Se oli kuitenkin hyvin pitkä aika, milloin voidaan olla Suomen verotuksen piirissä ja Venäjä ei verota lainkaan, siis aika pitkä aika. Nyt tässä uudessa se on 12 kuukautta ja eräiltä osin 18 kuukautta. Sitten ilmeisesti jotkut maat, kuten Turkki ja Saksa, ovat saaneet pidempiä aikoja kuin tämä 18 kuukautta. Mutta jos ajatellaan niiden maiden taloudellista potentiaalia, Turkin ja Saksan, niin niillä on vähän erilainen neuvotteluvääntömomentti kuin pienellä Suomella, joten voi olla myös tästä kysymys. Meillä ei ole mitään takeita siitä, että me saisimme uudessa neuvottelussa parempaa.

Toinen suuri huoli teollisuudella oli se, suostuuko ja pystyykö Venäjän verohallinto soveltamaan Oecd-käytäntöä, siis teollisuus ei luota siihen, epäilee, että hallinto ei ole kehittynyt niin länsimaiselle tasolle, että toimittaisiin yksityiskohdissa sillä tavalla kuin tässä on Oecd:n mallin mukaan säännelty. Mutta meidän nyt täytyy vaan koettaa vaikuttaa siihen, että siellä näitä käytäntöjä sovelletaan, ja lähteä siitä, että asiat hoidetaan sillä tavalla kuin sovittu on.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti: Turkki, Saksa ja Jugoslavia ovat neuvotelleet vähän paremman sopimuksen kuin Suomi, mutta sen jälkeen tulee Suomi. Tämän edellisen verosopimuksen määräaika oli todellakin hyvin pitkä, 36 kuukautta.

Yleiskeskustelu päättyy.