Täysistunnon pöytäkirja 138/2005 vp

PTK 138/2005 vp

138. KESKIVIIKKONA 14. JOULUKUUTA 2005 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

Eduskunta 21

 

Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä aamuna meillä on mahdollisuus käydä keskustelua eduskunnan pääluokasta, eduskunnan menoista ja sitä kautta eduskunnan asioista. Tänä vuonna eduskunnan pääluokassa ei ollut asioita, jotka olisivat herättäneet suuria intohimoja tai ristiriitoja. Käytännössä uuteen palkkausjärjestelmään siirtyminen ja neuvottelut siitä ovat eduskunnan henkilökunnan toiminnan kannalta varmaan se tärkein asia.

Ehkä yleisemmin voisi sanoa sen, että meillä on tehty paljon uudistuksia. Lisärakennus on valmistunut. Avustajajärjestelmä on nykyään toivottavasti luonteva osa eduskunnan toimintaa. Eduskunnan menojen kasvutahti on myös ollut kohtuullisen reipas, ja ehkä nyt olemme sellaisessa tilanteessa, että tarvittavat uudistukset on tehty, ja pitkällä aikavälillä olisi varmasti myös hyvä, jos eduskunnan menojen kasvu asettuisi sellaiselle käyrälle, joka on muidenkin julkisen sektorin menojen kasvu.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Perustuslaki on lähes kaikissa maailman maissa eräänlainen itsenäisyyden symboli ja lakien laki. Perustuslaeissa säädetään muun muassa yhteiskuntajärjestyksen perusteista, parlamentin asemasta, ylimpien valtioelinten toimivaltasuhteista ja kansalaisten perusoikeuksista. Perustuslaki edustaa lähes kaikissa maissa erityistä pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Perustuslain muuttaminen edellyttää yleensä suurta enemmistöä eli laajapohjaista valmistelua ja perusteellista, viileätä harkintaa. Monissa maissa perustuslain muuttaminen edellyttää jopa kansanäänestystä.

Tämä laajapohjaisen valmistelun ja perusteellisen, viileän harkinnan vaatimus on voimassa myös Suomessa, tai ainakin oli voimassa myös Suomessa. Pari viikkoa sitten tapahtui nimittäin kummia. Kiukuteltuaan ensin eduskunnan perustuslakivaliokunnalle sen kriisinhallintalakiesityksestä antamasta lausunnosta hallituksen johto päätti hosumalla ja hätäisesti muuttaa Suomen perustuslakia. Kun perustuslakivaliokunta ei taipunut, taipukoon perustuslaki. (Ed. Pulliainen: Tarvitaanko siihen rahaa?) Kyseessä on Suomessa ennennäkemätön perustuslain muutoshanke.

Ensinnäkin, päätös perustuslain avaamisesta perustui yhteen päivänpoliittiseen kiistakysymykseen. Toiseksi, päätös tehtiin äärimmäisen pienessä piirissä ilman minkäänlaista laajapohjaista valmistelua tai julkista keskustelua. Kolmanneksi, muutos ei ole linjassa sen parlamentarismia korostavan pitkän linjan kanssa, jota Suomessa on jo parikymmentä vuotta noudatettu perustuslain muuttamisissa.

Koko hallituksen äkkinäinen manööveri on herättänyt laajaa ihmettelyä ja lukuisia kysymyksiä. Ensinnäkin: Onko operaation arkkitehti varapääministeri Eero Heinäluoma? Heinäluomalla on pitkä poliittinen kokemus ammattiyhdistysjohtajana. Hallituksen valitsema ratkaisumalli onkin tuttu työmarkkinoilta. Selvitetään osapuolten välille työehtosopimuksista syntynyt tulkintakiista ja työtuomioistuimen siitä antama ei-toivottu eli "väärä", mutta kuitenkin lopullinen — valittaa ei voi — ratkaisu muuttamalla itse työehtosopimusta. Yksinkertaista ja selkeää, työmarkkinoilla ilmeisen toimivaa. Nyt pitäisi kuitenkin muistaa, että perustuslaki ei ole mikään työehtosopimus. (Ed. Gustafsson: Niinistöhän on Heinäluoman linjoilla!) Miksi hallitus lähti hankkeeseen mukaan? (Ed. Pulliainen: Miksi Niinistö lähti?) Sanon heti, että julkilausutut perustelut eivät kelpaa.

Hallitus on perustellut menettelyjään muun muassa seuraavasti:

Ensiksi, perustuslakivaliokunnan tulkinta perustuslaista olisi pudottanut tasavallan presidentin pois päätöksentekijöiden joukosta EU:n kriisinhallintaoperaatioissa. Hyvät ystävät, tämä on lievästi sanottuna väärä todistus perustuslakivaliokunnan kannasta. Väite ei siis ole totta. Toteaahan perustuslakivaliokunta lausunnossaan sanatarkasti seuraavaa: "Päätöksen Suomen osallistumisesta Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioon tulee siten pohjautua valtioneuvoston ja tasavallan presidentin yhteiseen kannanmuodostukseen."

Toinen perustelu, julkilausuttu perustelu hallitukselta on ollut se, että Suomen armeijaa ei saa pilkkoa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston joukkoihin. Niillä on oltava yksi ainoa komentaja. Tämä argumentti on täyttä hölynpölyä. Kukaan ei ole jakamassa armeijaamme, eikä kyse edes ole asianomaisten joukkojen komentamisesta. Sitä tekevät aivan muut kuin presidentti tai hallitus.

Kolmas perustelu on kaikista mielenkiintoisin. Tarvittiin kuulemma nopeasti tieto, mikä on Suomen, EU:n tulevan puheenjohtajamaan, menettelytapa EU:n kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisessa. Tämä perustelu on järjetön, ja se ei kelpaa selityksen yritykseksikään hallituksen valitsemalle tielle. Hallituksen valitsema perustuslain muuttamisen tie on nimittäin kaikista vaihtoehdoista hitain. Se antaa hitaimmalla aikataululla tiedon siitä, mikä on Suomen menettelytapa. Perustuslain muutosprosessi merkitsee sitä, että asia pysyy auki ainakin kesään 2007 saakka, yli Suomen puheenjohtajakauden. Kukaan ei voi tänään edes tietää, löytyykö vaadittava kahden kolmasosan enemmistö siitä eduskunnasta, jota ei ole vielä edes valittu eli joka valitaan vasta kevään 2007 eduskuntavaaleissa. Näin ollen juuri hallituksen ratkaisumalli merkitsisi epävarmuuden jatkumista Suomen menettelytavasta aiheettoman pitkään.

Mitkä sitten olivat Matti Vanhasen hosumisen ja äkkiväärän menettelyn todelliset taustatekijät? Nyt on puhuttava pääministeri Vanhasen sijaan presidenttiehdokas Vanhasesta. Olisiko pääministeri Vanhanen yhtynyt esillä olevaan hätäiseen perustuslain muuttamiseen ilman presidentinvaalien luomia suorituspaineita? Harmaudesta ja johtajuuden puutteesta moitittu Vanhanen yrittää osoittaa olevansa, jos ei nyt ihan vaalikampanjansa väittämä Teräsmies, niin ainakin Veli Ponteva. Kyse on siis johtajuuden ja määrätietoisuuden osoittamisesta presidentinvaaleja varten.

Siltä varalta, että joku epäilee tulkintaani, seuraavassa lyhyt lehdistökatsaus kepun Pravdaan eli Ilkka-lehteen, josta tällä kertaa todellakin löytyy pravda eli totuus. Lauantaina 3. päivänä joulukuuta päätoimittaja Hokkanen kirjoittaa kolumnissaan seuraavaa: "Vanhaselle tarjoutui yllättäen oivallinen paikka osoittaa johtajuutta kiperässä tilanteessa. Sitä löytyi. Juuri tällaisissa tilanteissa miehestä otetaan mittaa. Joskus on tehtävä nopea päätös. Se syntyi." (Ed. Gustafsson: Äänestääkö ed. Zyskowicz Vanhasta toisella kierroksella?) Seuraavana päivänä, 4. päivänä joulukuuta, on Ilkka-lehdessä kuudella palstalla: "Vanhanen lupaa ajaa perustuslain muutoksen määrätietoisesti läpi", ja tekstisitaatti: "Aion olla erittäin määrätietoinen, että kantani menee läpi", hän vakuuttaa Vaasassa lauantaina. (Ed. Ahde: Hän on oikeassa!) Seuraava sitaatti: "Suomen historiasta ei löydy montaakaan vastaavaa tilannetta, jossa olisi toimittu näin määrätietoisesti ja otettu homma hanskaan." Ja seuraava sitaatti — kuunnelkaapa tämä: "Kriisinhallintakohun vaikutuksia presidentinvaaleihin Vanhanen arvioi, että ihmiset saivat mahdollisuuden mitata hänen johtajuuttaan." Siis uudestaan: "Kriisinhallintakohun vaikutuksia presidentinvaaleihin Vanhanen arvioi, että ihmiset saivat mahdollisuuden mitata hänen johtajuuttaan." Ja jos joku asiaa vielä epäilee, niin Ilkan pääkirjoitus joulukuun 6. päivältä: "Pääministeri Vanhanen ratkaisi kriisiksi kehittymässä olleen ongelman nopeasti, järkevästi ja jämäkästi." (Naurua) Kuunnelkaapa loppuun: "Kansalaiset saivat näytön yhden presidenttiehdokkaan kyvystä johtaa." Siis: "Kansalaiset saivat näytön yhden presidenttiehdokkaan kyvystä johtaa." Tämän jälkeen ei pitäisi kenellekään olla epäselvää, että pääministeristä presidenttiehdokkaaksi muuttunut Matti Vanhanen halusi antaa näytön kyvystään johtaa ja näin itse asiassa alisti perustuslain pelivälineeksi omassa imagonrakennuksessaan.

Olemme nyt tässä asiassa saaneet tarkastella Matti Vanhasen johtajuutta. Minusta tuntuu, että tämän näyttötutkinnon Suomen kansa hylkää. Kansa arvostaa Suomen perustuslakia eikä hyväksy presidenttipelin inspiroimaa hosumista ja hätäilyä sen muuttamiseksi. Epäilen, herra puhemies, että presidentinvaalien mentyä ja tilanteen normalisoitua hallitus saattaa perääntyä huonosti harkitusta hankkeestaan muuttaa perustuslakia. Epäilen, että kun asiaa tarkastellaan rauhassa, niin havaitaan, että on olemassa paljon parempia mahdollisuuksia toteuttaa hallituksenkin alkuperäinen tavoite kuin kaikista hitain prosessi eli se, että lähdetään muuttamaan Suomen perustuslakia.

Kokoomuksen suhtautuminen siinä yhteydessä, kun päästään asiasta puhumaan, nythän tämä on presidenttipeliä, tulee olemaan seuraava. Lähdemme siitä, että rauhallisissa tunnelmissa laajapohjaisen keskustelun kautta etsitään se ratkaisumalli, joka yhtäältä turvaa tasavallan presidentin roolin päätettäessä Suomen osallistumisesta myös EU:n kriisinhallintaoperaatioihin, mutta joka toisaalta merkitsee sitä, että asia ei jää kellumaan yli puoleksitoista vuodeksi. Näitä ratkaisumalleja on olemassa kaksi. Ensinnäkin on olemassa se mahdollisuus, että kriisinhallintalaki säädetään nykyisen perustuslain mukaisena ja siis sellaisena, että päätös EU-operaatioihin osallistumisesta perustuu, kuten perustuslakivaliokunta totesi, valtioneuvoston ja presidentin yhteiseen kannanmuodostukseen. Jos hallitus esimerkiksi arvovaltasyistä ei katso voivansa palata tähän vaihtoehtoon, joka oli tarjolla jo ennen kuin hallitus (Puhemies: 10 minuuttia!) veti esityksensä pois, niin silloin olemme valmiita harkitsemaan myös sitä menettelyä, että hallituksen alkuperäisen kriisinhallintalakiesityksen mukainen kriisinhallintalaki säädetään poikkeuslakina. Sekin on mielestämme parempi vaihtoehto tai sanokaamme vähemmän huono vaihtoehto kuin hosumalla tapahtuva perustuslain muuttaminen, joka muutos olisi ristiriidassa sen pitkän linjan kanssa, jota perustuslakien muuttamisessa Suomessa on yli 20 vuotta noudatettu.

Ulkoasiainministeri  Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ed. Zyskowicz puuttui erittäin tärkeään asiaan, mutta epäilen, ettei tämä asiayhteys eikä myöskään ajankohta ole paras mahdollinen. Ikävä kyllä, hänen puheenvuoronsa sävy kyllä tuottaa tähän sellaisia piirteitä, jotka juuri kertovat sen, että tämä tärkeä kriisinhallintalaki sekä Suomen perustuslaillista päätöksentekojärjestelmää koskeva keskustelu ja siitä tehtävä päätöksenteko on syytä käydä erillään siitä ajankohtaisesta tasavallan presidentin vaaliin liittyvästä asiasta, joka täällä näyttää olevan nyt kaikkien mielissä päällimmäisenä.

Haluan kuitenkin, koska tässä jää tuon puheenvuoron perusteella kyllä hyvin eriskummallinen käsitys tilanteesta, todeta selkeästi kaksi asiaa.

Ensimmäinen on se, että kuuluu normaaliin parlamentaariseen demokratiaan, että lainsäätäjä, eduskunta, viime kädessä voi ja sen tulee aina harkita, että jos sen säätämät lait niitä sovellettaessa johtavat sellaisiin tuloksiin, jotka eivät ole olleet lainsäätäjän tarkoituksen mukaisia, niin silloin tätä lakia tulee muuttaa. Sitä voidaan muuttaa normaalissa — oli sitten kyse tavallisesta laista tai perustuslaista — tätä lainsäädäntöä koskevassa järjestyksessä. Mielestäni tämä nimenomaan on parlamentarismin ydin. Me kunnioitamme tuomioistuinten, oikeuslaitoksen, itsenäisyyttä ja päätöksentekoa ja myöskin Suomessa sitä, että perustuslakivaliokunta on täällä tehtävässä työssä se, joka itsenäisesti ratkaisee perustuslain tulkintaan liittyviä kysymyksiä, mutta sen jälkeen jokaisen meidän mahdollisuus ja suorastaan velvollisuus on katsoa, johtaako se sellaiseen tulokseen, joka ei ole ollut lainsäätäjän tarkoituksen ja meidän yleisen etumme mukaista. Silloin katsotaan, millä lailla tämä asiantila voidaan saattaa täysin perustuslaillisessa järjestyksessä oikeaan ratkaisuun. Tämä ei koske vain tätä, vaan tämä koskee kaikkea muutakin. Mehän elävässä elämässä joudumme aina arvioimaan lakien soveltamisen seurauksia ja tekemään siitä johtopäätöksiä.

Toiseksi itse tästä asiasta. Suomen kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumista koskevan lainsäädännön saattaminen ajan tasalle on tietenkin sillä tavoin kiireellinen asia, että se täytyisi ensi kevään aikana saattaa kuntoon. Kun tätä lakia lähdettiin hallituksessa valmistelemaan, me lähdimme tietysti siitä, että me muutamme kriisinhallintaa koskevaa lainsäädäntöä, emme puutu millään lailla perustuslakiin. Mutta sitten syntyi tilanne, jossa me kaikki joudumme täällä sitä nyt sitten yhdessä arvioimaan, millä lailla tämä tarkoitus voidaan toteuttaa, koska emme ole halunneet muuttaa — se on sitten toisen keskustelun asia, olisiko siihen syytä — voimassa olevaa valtioelinten välistä tasapainoa.

Haluan itse alleviivata, että se, minkä minä näen tässä ongelmana, on se, että olisi syntymässä tilanne, jossa suomalaisten sotilaallisten voimavarojen, meidän kansallisen puolustuksemme voimavarojen, käytöstä ulkomaisiin tehtäviin olisi kaksi eri päätöksentekotapaa siitä riippuen, sattuuko tämä operaatio olemaan Euroopan unionin taikka YK:n taikka Ety-järjestön taikka jonkin muun kansainvälisen yhteenliittymän. Tämä koskee sekä operaatioihin osallistumispäätöstä että myöskin takaisinvetämispäätöstä. Mielestäni tällainen tilanne, jossa päätöksentekomenettely olisi erilainen, on kestämätön, koska meidän täytyy pitää samalla lailla kuin kaikissa muissakin maissa, jotka ovat Euroopan unionin jäseniä, huoli siitä, että kansallisia sotilaallisia voimavaroja käsitellään yhtenäisesti.

Joka tapauksessa kaikissa näissä tapauksissa, ja siitä minä luulen, että vallitsee — ja tämä on nyt ehkä syytä todellakin alleviivata, jos joku on eri mieltä, olisi hyvä kuulla se — tässäkin salissa toivon mukaan täydellinen yksimielisyys, suomalaisia ei lähetetä sotilaallisiin tehtäviin ulkomaille ilman, että eduskunta, hallitus ja tasavallan presidentti ovat tässä päätöksessä mukana. Tämä on selvä asia, millä lailla sitten tämä hoidetaan. Tämä oli nyt se ongelma, jonka vuoksi tähän jouduttiin, ja uskon, että meillä tulee olemaan kyllä sitten, kun nuo presidentinvaalit ovat menneet ohi, yllin kyllin aikaa pohtia, millä lailla tämä asia järjestetään.

Haluan myöskin sanoa, että tämä on eri asia kuin se, mitä pidetään pidemmällä aikavälillä oikeana suhteena tasavallan presidentin ja parlamentaarisen hallituksen välisessä päätöksenteossa. Siitä on olemassa myöskin yhteisymmärrys, että sitä asiaa voidaan tarkastella, mutta ei niin, että siinä vaikutetaan nyt tammikuussa valittavan tasavallan presidentin valtaoikeuksiin hänen tulevan kuusivuotiskautensa aikana, mutta sen kuusivuotiskauden aikana voidaan tietysti ottaa sitten tarkasteluun, millä lailla vuodesta 2012 eteenpäin haluamme tämän asian järjestettäväksi. Mutta se ei ole tämän päivän kysymys, eikä ole hallituksella pienintäkään aikomusta tehdä siihen puuttuvia esityksiä nyt.

Ed. Päivi Räsänen merkitään läsnä olevaksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomen ulkopolitiikkaa johtaa kiistatta perustuslain mukaan tasavallan presidentti. Tämä koskee myöskin suomalaisia joukkoja ulkomaille lähetettäessä. Tästä on ollut selvä yksimielisyys. Presidentti on siis eräänlainen viimeinen toppari, joka on tässä pelikentällä mukana. Nyt kuitenkin hänet haluttaisiin ylipäällikkö Sasin toimesta saatella katsomoon seuraamaan sivusta koko tätä hyvin vastuullista prosessia. Ylipäällikkö Sasin paperilla aikaansaama tilannehan on se, että Suomella olisi kahdet joukot, joista toisia komentaisi presidentti ja toisia pääministeri. Eihän semmoiseen tilanteeseen voida tätä meininkiä laskea.

Minusta näyttää, että presidentti Haloselta on valtaa jyrsimässä se porukka, joka on selvästi militaarihenkisempi. Tämä on minusta tämän kiistan peruskysymys. Halonen on (Puhemies: Aika!) johtanut hyvin Suomen ulkopolitiikkaa, ja liikkeellä ovat hänen kriitikkonsa. Tämä on minun näkökulmani.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuumentuneesta tunnelmasta voisi vetää sen johtopäätöksen, että nyt olisi hyvä noudattaa puhemies Lipposen Lauantaiseurassa esittämää toivomusta siitä, että rauhoitetaan tämä keskustelu, annetaan oikeusministerin asettamalle työryhmälle aikaa, jonka aikana sitten eduskuntaryhmät ja asiantuntijat etsivät sitä kolmatta tietä. Minusta tässä on aivan ehdottomasti löydettävä muu ratkaisu kuin poikkeuslaki ja muu ratkaisu kuin perustuslain uudistaminen ja varmasti löytyy ja oli jo löytymässä, kun ulkoasiainvaliokunta oli mietinnön tekemisen loppusuoralla, ja oli mahdollista löytää vahvistamalla vielä yhteistoimintaa niin, että voidaan nykyisen perustuslain suojissa tehdä tätä. Ei kannata jatkaa ainakaan Tennilän provosoimalla tiellä, jossa hän itse asiassa perustuslain vastaisesti korosti koko ajan sitä, että vain presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Valtioneuvosto johtaa EU-politiikkaa, johon kuuluu kriisinhallinta.

Puhemies:

Edustajat! Olemme Eduskunta-pääluokassa, ja tämä on keskustelu, joka oikeastaan kuuluisi yleiskeskusteluun. Sallin vielä joitakin vastauspuheenvuoroja tässä yhteydessä.

Eva Biaudet  /r (vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag tycker att det är viktigt att vi kan tala om den här frågan också här, eftersom det handlar ganska mycket om riksdagens arbetsmetoder, riksdagens värde och våra institutioner. Men det är klart att en djupare diskussion kan föras vid ett annat tillfälle.

Haluan tukea ed. Jaakonsaarta siinä, että toivon myös, että hallitus antaa meille mahdollisuuden löytää sellaisen tien, jolla parlamentti oikeasti voi olla mukana, jolla pyritään etsimään sitä, että kriisinhallintalaki voidaan viedä eteenpäin. Se on tärkeä laki, kukaan ei ole kiistänyt sitä. Joka tapauksessa joka kriisinhallintaoperaatio on erillinen operaatio, josta aina päätetään erikseen ja tapauskohtaisesti. Siinä mielessä mielestäni argumentti, että menettelytavat ovat jotenkin päällimmäisinä, on vähän outo.

Samoin kuin ed. Jaakonsaari, toivon, että me löydämme sen kolmannen tien, jolloin ei tarvitsisi myöskään tehdä sitä huonompaa vaihtoehtoa poikkeuslain kautta, vaan nimenomaan löydettäisiin tapa viedä läpi kriisinhallintalaki, ja sitten jatkossa pohditaan mahdollisia muita suurempia muutoksia perustuslakiin, jos on tarve.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu erittäin oudolta, että Suomen äänioikeuden 100-vuotisjuhlavuonna perustuslakia lähdetään näin heikoin perustein muuttamaan.

Mutta kysyisin kuitenkin ministeri Tuomiojalta, mistä johtuu se, että Suomi ei voisi tehdä erillisissä tilanteissa erilaisin ratkaisumallein päätöksiä. Jos osallistutaan YK:n joukkoihin, on kyseessä YK:n päätöksenteko ja toimintamalli, jos EU:n, niin EU:n päätöksenteko. En näe mitään syytä, minkä takia päätöksenteko pitäisi harmonisoida. Jo nyt sodasta ja rauhasta ylipäällikkö tekee päätöksiä rauhan aikana yhdellä tavalla, toisella tavalla sodan aikana. Miksi kriisinhallintalakiin ei voitaisi myös luoda omaa päätöksentekoa, joka liittyisi siihen, minkä organisaation puitteissa lähdetään liikkeelle?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Tuomioja puolusti tässä nyt pääministeri Vanhasen ja varapääministeri Heinäluoman sanelu- ja komentopolitiikkaa väittämällä, että se on aivan normaalia demokraattista päätöksentekoa, että perustuslakia muutetaan pelkästään hallituksen ilmoituksella. Siitähän nyt ei ole kysymys, vaan normaalisti perustuslakia muutetaan kymmenien vuosien huolellisella valmistelutyöllä, niin kuin tehtiin vuonna 1999, ja uusi laki tuli voimaan 2000. Ei ole normaalia, että yhtäkkiä lähdetään muuttamaan perustuslakia pelkästään sen takia, että perustuslakivaliokunnan tulkinta ei tyydyttänyt.

Normaalia olisi sen sijaan ollut asettaa laajapohjainen, demokraattisesti koottu työryhmä, jossa myös eri hallituspuolueet ja eri eduskuntapuolueet olisivat olleet edustettuna, eikä tällä tavalla kuin nyt. Kyllä te varmasti tämän tiedätte, ja ihmettelen, miksi lähditte puolustamaan ministereitä Vanhanen ja Heinäluoma, jotka ilmeisesti eivät tätä menetelmää tunne.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomusjohdon hätäiset puheenvuorot (Naurua) perustuslakivaliokunnan päätöksen jälkeen vaikuttivat varmasti hallituksen ratkaisuun vetää eduskunnasta laki pois. Jos ed. Zyskowiczkin olisi silloin malttanut olla tässä asiassa ehkä hiljempaa, mikä olisi ollut monelle muullekin varmaan paikallaan, voisi kuvitella, että tämä asia voisi olla jossakin toisessa kulmassa. Hallituksen syyttäminen on tässä tilanteessa kyllä turhaa. Nyt on paikallaan, että kriisinhallintalaki työryhmässä selvitetään ja se tulee eduskuntaan, koska tässä todellakin on tärkeintä, että itse kriisinhallintalaki saadaan ajoissa valmiiksi. Kysymys on myös status quon säilyttämisestä, ja tässä mielessä, jos perustuslakia arvioidaan, se pitää tehdä pidemmässä tähtäimessä. Presidenttiä me emme ole siirtämässä eikä pidä siirtää syrjään, hänellä on tietty tehtävä, niin kuin on ollut tähänkin asti. Nyt tämän sekä perustuslain että käytännön soveltaminen on kysymyksessä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma totesi toissa päivän kolumnissa Uutispäivä Demarissa näin: "Perustuslain täydennys jäi ainoaksi mahdollisuudeksi, kun oppositio oli pääministerille kieltäytynyt kriisinhallintalain hyväksymisestä poikkeuslakina." Toivon, että, ministeri Heinäluoma, kerrotte, millä tavoin tämä opposition kieltäytyminen tai opposition kanta ylipäänsä selvitettiin, nimittäin kristillisdemokraateilta ei ainakaan ole kysytty yhtään mitään tästä asiasta.

Toivon todellakin, että hallitus ottaisi vakavasti puhemies Lipposen, kokeneen johtajan, viisaan neuvon, jossa tarjottiin mahdollisuutta ratkaista tämä ongelma laajapohjaisten neuvottelujen kautta. Toivoisin, että tällaiset neuvottelut käynnistettäisiin mahdollisimman nopeasti kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa, jotta presidentinvaaleissa myös kansalaiset tietäisivät, mitkä presidentin tehtävät (Puhemies: Aika!) ja valtuudet näissä kriisinhallintatilanteissa ovat.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Tuomiojan kanssa minä olen aivan samaa mieltä ja sanoinkin, että nyt tämä on presidentinvaalikeskustelua, kun presidentinvaalit on käyty, niin otetaan rauhassa asia pöydälle, katsotaan tilannetta. Silloin myöskään presidenttiehdokkaina olevilla henkilöillä, kuten pääministeri Vanhasella, ei ole erityisiä suorituspaineita johtajuuden osoittamiseksi. (Naurua)

Toiseksi, korostitte, että pitää olla sama menettely, kun päätetään suomalaisista joukoista. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa sivulla 4 on esitetty samaa menettelyä eli hallituksen, ulkoasiainvaliokunnan ja presidentin yhteistoimintafoorumia käytettäväksi, niin kuin nyt käytetään. Se olisi sama menettely.

Ed. Tennilälle totean, että tämä on aivan höpöhöpöä tämä kaksi armeijaa. Yhtä hyvin voisi sanoa, että meillä on kaksi ulkopolitiikkaa, koska 93 §:ssä on jaettu yleinen ulkopolitiikka ja unioniasiat. Kuitenkin meillä on vain yksi ulkopolitiikka, koska saumattoman yhteistyön kautta asiat ratkaistaan.

Kolmanneksi, ed. Rossille totean, että en halunnut olla hiljaa tilanteessa, jossa pääministeri tässä tarkasti ottaen kysyi kantaani alustavasti poikkeuslakiin. Mitään keskusteluja ja neuvotteluja meidän kanssamme ei käyty. Alustava kanta oli tietysti se, että mentäisiin normaalin menettelyn mukaisesti. Silloin kukaan ei keksinyt edes tuoda esiin sitä huikeaa mahdollisuutta, että tämän yksittäisen kiistan takia lähdetäänkin muuttamaan perustuslakia.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täällä on monissa puheenvuoroissa viitattu siihen, että perustuslain muutos tehtäisiin hätäisesti ja ikään kuin siinä olisi ... (Ed. Zyskowicz: Päätös tehtiin hätäisesti! — Välihuutoja) Minä korostan sitä, että perustus ... (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) Minä korostan sitä, että kaikki arvioinnit siitä, millä tavalla edes mahdollinen esitys perustuslain muuttamiseksi tehdään, ovat käynnissä työryhmässä, ja työryhmän työ valmistuu tammikuun loppuun mennessä. Se työ tehdään huolella, siinä ovat mukana ulkoministeriön ja puolustusministeriön ja luonnollisesti tietysti oikeusministeriön edustajat ja ... (Ed. Zyskowicz: Valmistelu muutetaan virkamiestyöryhmään!) — Valmistelu tapahtuu juuri siinä talossa, missä sen paikka on. (Eduskunnasta: Entäs eduskunta?) — Asiantuntijoita kuullaan huolella, ja tarkoitus on, niin kuin missä tahansa valmistelussa, että valmistelutyö on huolellista, ja valmisteluprosessi johtaa sitten päätöksentekoon, mikä sillä hetkellä on ja mikä on sitten eduskunnan tahto. Siinä tulee olemaan eduskunta kaikella tavalla mukana. — Korostan sitä, että minä toivoisin, että tämä työryhmä nyt saisi sen valmistelurauhan, mikä sille pitää antaa, ja työryhmän tuloksen perusteella katsotaan sitten mahdollinen säännöksen muutos ja se paikka, mikä sillä perustuslaissa on. (Puhemies koputtaa) Samanaikaisesti luonnollisesti on pohdittava muita vaihtoehtoja, mitä on olemassa, (Puhemies koputtaa) ja ovet ovat sillä tavalla avoimia erilaisille vaihtoehdoille. (Puhemies: Aika!) Oikeusministeriö tekee vain sen, mikä sen tehtävään tällä hetkellä kuuluu, (Puhemies koputtaa) ja se työ tulee olemaan huolellista. (Ed. Zyskowicz: Missä oikeusministeri oli, kun päätös tehtiin?) — Brysselissä.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Justitieministern säger att beredningen skall göras noggrant, men vi alla vet för vi har sett meddelandet, att tiden för gruppen är till slutet av januari.

Hur stor kunskap om grundlagen finns det i den här arbetsgruppen? När vi ser på dess sammansättning så är det närmast krishanteringsfrågor som är beredda. Samma sakkunniga som hördes om innehållet i krishanteringslagen sitter nu i den här arbetsgruppen och den gedigna kunskapen om vår grundlag saknas liksom den parlamentariska dimensionen, som flera talare här har pekat på. Aldrig tidigare har vi berett en grundlagsändring utan ens försök och strävan till ett brett parlamentariskt samförstånd.

Till ledamot Rossi vill jag säga — han sade att vi eftersträvar ett status quo — att jag undrar det efter att via tidningar har fått kunna ta del av statsminister Vanhanens bok, där han säger att han vill dela upp utrikespolitiken i en EU-politik ledd av statsrådet och i en politik i förhållandet till presidentledda länder som Ryssland som skall ledas av presidenten. (Puhemies koputtaa) Jag bara frågar mig om detta är status quo och hur passar det in när vi till exempel skall driva den nordliga dimensionen, som faktiskt är en gemensam politik för statsrådet och presidenten.

Puhemies:

Vi behöver en översättning. (Ed. Zyskowicz: Niin hyvä puheenvuoro, että on käännettävä!)

Puhuja:

Jos minä itse saisin yrittää tällä kerralla.

Puhemies:

Lyhyesti!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Arvoisa oikeusministeri, me kaikki olemme nähneet sen työryhmän kokoonpanon ja toimeksiannon, johon viittasin. Siinä ovat lähinnä edustettuna ne asiantuntijat, jotka hallitsevat kriisinhallinnan substanssit, mutta puuttuu merkittävä määrä perustuslain tuntijoita, puhumattakaan siitä parlamentaarisesta ulottuvuudesta, laajasta pohjasta, joka liittyy nimenomaan perustuslain valmisteluun. Se ei kyllä vastaa niitä meidän hyviä traditioitamme Suomessa.

Ed. Rossi puhui siitä, että pyritään noudattamaan status quota. Olin ehkä uskonut siihen eiliseen saakka, mutta kun lehtitietojen kautta näkyi, että pääministeri Vanhanen haluaa jakaa ulkopolitiikan niin, että pääministeri hoitaa EU-suhteet (Puhemies koputtaa) ja presidentti suhteet presidenttijohtoisiin maihin, miten tämä käy päinsä? (Puhemies: Aika!) Ainakin on oltava hyvä yhteistyö, ja luulen, että pyritään muutokseen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja, ryhmänjohtaja Zyskowiczin puheenvuoro oli mielenkiintoinen. Hän kertoi sen itse, kuinka hän vastasi pääministerille tämän tiedusteltua kantaa, kuinka kokoomusjohto tulee toimimaan asian käsittelyssä. Ed. Ben Zyskowicz tiettävästi on kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja. Silloin, kun ryhmän puheenjohtajalta kysytään kantaa eduskunnassa käsittelyssä olevasta asiasta, niin on se nyt kummaa, jos ryhmänjohtaja voi luikerrella sitten eri lailla joissakin toisissa paikoissa. Pääministeriltä ja hallitukselta edellytetään, että he ovat samaa mieltä koko ajan asiassa. Kuinka voi olla niin, että oppositiojohtaja voi vaihtaa kantaansa sitten, kun tuleekin uusi tilanne? Tämä on aika outoa.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olennaista tässä nyt on se, että asiassa pystytään etenemään niin, että pystytään saamaan mahdollisimman laaja-alainen yhteisymmärrys kaikessa rauhassa siten, että sen yhteisymmärryksen hakemisessa ovat mukana oppositioryhmät ja eduskunta, jotta voitaisiin välttyä siltä, että perustuslakia tältä osin muutetaan.

Kuten täällä on aiemmin todettu, on kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on se, että kriisinhallintalakia täsmennetään siten, että siinä korostetaan vielä tasavallan presidentin, hallituksen ja sitä kautta tietysti eduskunnan roolia, ja toinen vaihtoehto on sitten poikkeuslaki.

Mitä tulee niihin tiedusteluihin kokoomukselta, mihin ed. Rossi viittasi, niin ei kai kukaan voinut siinä vaiheessa, kun näitä tiedusteluja esimerkiksi ryhmänjohtaja Zyskowiczilta tehtiin tässä salissa ohimennen, voinut kuvitella, että vaihtoehtona on perustuslain muuttaminen. Ei kukaan voinut kuvitella, että ohimennen kysytään, haluatteko poikkeuslain vai muutammeko perustuslakia. Tämä on aivan eri kysymys. Nyt minä toivoisin, että ne, jotka tätä väärin väittävät, että kokoomus olisi tyrmännyt (Puhemies koputtaa) jotkut keskeiset vaihtoehdot, lopettaisivat tämän puhumisen, koska se ei ole totta. Nyt tarvitaan malttia, (Puhemies koputtaa) jotta pystytään se yhteisymmärrys löytämään.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Minä nyt en kyllä lähtisi arvioimaan tämän työryhmän, pienen työryhmän, tasoa. Totean vain, että lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo ja työryhmän sihteerit ovat olleet juuri niitä henkilöitä, jotka ovat olleet perusteellisesti valmistelemassa koko tätä perustuslain uudistusta. Totean vain vielä kerran sen, että oikeusministeriö tekee sen vaihtoehdon, tarjoaa sen vaihtoehdon, valmistelun perusteella, asiantuntijavalmistelun perusteella, mikä koskee mahdollista perustuslain muutosta. Muut mahdolliset ehdotukset, mitkä liittyvät sotilaalliseen kriisinhallintalakiin, mahdollisiin poikkeuslakikuvioihin, valmistellaan sitten muualla, mutta tämä on nyt sitten oikeusministeriön tehtävä, ja pidän siitä vaarin, että se pysyy siellä tältä osin. Mahdolliset vaihtoehdot ja esitykset sitten todella perustuslain mihinkään kohtaan mahdollisiksi muutoksiksi tai täydennyksiksi tullaan käsittelemään kaikki siinä oikeassa järjestyksessä, niin kuin pitää, ja minun tehtäväni on vain huolehtia siitä, (Puhemies koputtaa) että jos tulee sellainen vaihtoehto, niin se on huolellisen valmistelun perusteella tarjolla. Ei muuta.

Valtiovarainministeri   Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Todellakin olennaista on, että otamme tämän käsittelyn vastaan rauhallisesti ja sillä arvovallalla, joka tälle salille kuuluu, ja tässä mielessä yhdyn puheenjohtaja Kataisen toteamukseen. Tässä on käynnissä asian valmistelu oikeusministeriössä tammikuun loppuun saakka. Kun se valmistelu on tehty, sen jälkeen on vuorossa tarvittavat poliittiset laajapohjaiset neuvottelut kaikkien eduskuntaryhmien kanssa.

Mitä perustuslain muutokseen muutoin tulee, on syytä palauttaa mieliin, että eduskunta on aiemmin edellyttänyt, että valtiontalouden tarkastukseen liittyen toimitetaan ensi keväänä eduskuntaan perustuslain muutos. Tämä valmistelu on myös hallituksessa käynnissä ja tulee siis ensi keväänä eduskunnan käsittelyyn. (Välihuuto) — Liittyy perustuslain uudistamiseen, eli perustuslain uudistamista tehdään parhaillaan sen mukaisesti kuin kokoomuskin on toivonut. — Nyt olisi arvokasta, että voisimme rauhoittaa presidentinvaalienkin takia keskustelun ja käyttää hivenen maltillisempia puheenvuoroja ja odottaa tämän oikeusministeriössä käsillä olevan valmistelun tulosta ja sitten palata laajapohjaisesti (Puhemies koputtaa) asiaan tammi—helmikuun taitteessa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Puheeni koskee pääsääntöisesti eduskunnan voimavaroja ja toisaalta myös eduskunnan ja hallituksen välistä suhdetta asioiden valmistelussa ja käsittelyssä. On nimittäin ollut paljon ennen tätä nyt käytävää keskustelua jo pidemmän ajan trendi, että se perussääntö — ja nyt en puhu perustuslaista, siihen tulen myöhemmin — että hallituksen piirissä pitäisi olla hyvää, laadukasta valmistelua ja eduskunnan pitäisi voida keskittyä valiokuntatyössään ja tässä salityössään hyvän valmistelun pohjalta tehtyihin arvovalintoihin, on ollut jo pitkään kriisissä. Jo edellinen puhemies Riitta Uosukainen on julkisuudessa puhunut paljon siitä, että hallituksen esitysten laadussa on vakavia ongelmia. Tällä vaalikaudella ongelmat ovat sen kuin pahentuneet. Mainitsen vain kaksi tuoretta esimerkkiä. Lakivaliokuntaan tuli sosiaali- ja terveysministeriöstä rikosasioiden sovittelulaki, joka jouduttiin kirjoittamaan kokonaan uudelleen. Näen edustaja ja valiokuntapuheenjohtaja Valto Kosken tuolla ja toivotan todella paljon onnea käsittelyssänne olevalle työeläkelainsäädännölle, jota lakivaliokunnan osalta olen nähnyt.

Arvoisa puhemies! Vain nämä kaksi esimerkkiä jo kertovat siitä, että on erittäin tärkeätä, että valtioneuvosto on viimeinkin aloittanut työn lainsäädännön laadun parantamiseksi omalla projektillaan, mutta ne kertovat myös siitä, että valiokuntien resursointi ja tarve pystyä omana selvitystyönään tekemään asioita on selvästikin vaikeuksissa tai ainakin ollaan selvästi äärirajoilla.

Otan esimerkin lakivaliokunnasta, jota johdan. Kun heräsi keskustelu siitä, että Itä-Suomen hovioikeus, pari vuotta sitten väitettiin, antaisi muka seksuaalirikoksista erityisen löysiä rangaistuksia, ainoa keino, mikä jäi jäljelle selvittää, voiko tämmöinen järkyttävä väite pitää paikkansa, oli pyytää, että lakivaliokunta pyytää ministeriöltä tästä selvityksen. Oikeusministeriön voimavarat olivat niin heikot, että tämän kaltaisen, eduskunnalle välttämättömän tiedon saanti valiokunnalle kesti ja siihen oli todella vaikea löytää voimavaroja.

Toinen esimerkki: Saimme tietää, että monissa lasten huoltajuusriidoissa sosiaaliviranomaiset ovat kyvyttömiä antamaan tarpeellista lausuntoa jopa vuoden tai kahden vuoden jonotuksen jälkeen. Jälleen kerran, kun valiokunta halusi tästä asiasta selvitystä, totesimme, että resurssit sekä eduskunnassa omaan asian käsittelyyn että hallituksessa ovat heikot.

Meidän kykymme reagoida tärkeisiin asioihin on puutteellisten resurssien ja osittain myös todennäköisesti valmistelun laadun takia huono. Tästä seuraa, että eduskunta on viime vuosina entistä enemmän ottanut omaan valmisteluun asioita; erityisesti suuren valiokunnan jaostot ovat tehneet tätä. Tämä oli ensimmäinen huomioni. Minusta näyttää, että jos hallituksen prosessiin parantaa lainsäädännön laatua ja valmiuteen vastata nopeammin valiokuntien perustuslain mukaisiin selvityspyyntöihin, jotka siis ovat vielä mielestäni vakavampi asia kuin kansanedustajan kirjalliset kysymykset, jos näihin ei tule parempia valmiuksia, painopiste hallituksen ja eduskunnan välillä on siirtymässä niin, että eduskunta joutuu entistä enemmän tekemään töitä, jotka kuuluisivat valtioneuvostolle. Toivottavasti tähän saadaan parannus.

Sitten toinen asia, ja tämä liittyy jo perustuslakiin, on se, että meillähän on jo pitkään ollut traditiona, ja toivon, että oikeusministeri Luhtanenkin kuuntelee, että eduskunta kerran vuodessa ei kokoonnu valiokuntiin, vaan kaikki eduskunnan jäsenet on kutsuttu erityiseen perustuslain huoltoseminaariin, erityiseen ajankohtaisten valtiosääntöoikeudellisten tai EU-oikeudellisten kysymysten pohdintatilaisuuteen. Olen kyseisen tilaisuuden puheenjohtajana toiminut viimeiset kaksi kertaa. Se on tehty yhdessä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kanssa, ja olisi ollut hyvin luontevaa, että jos oikeasti hallitus olisi tässä yhteydessä miettinyt ja ollut rauhassa, niin tämän kaltainen pohdinta, jota nyt hätäisesti tehtiin, olisi ollut järkevä siirtää nimenomaan tämmöiseen eduskunnan lainsäädäntöhuollon ja perustuslakiongelmien pohdintatilaisuuteen ja lähteä sieltä kautta etsimään ratkaisua, jos on ongelma.

Kaikista luontevinta olisi ollut, että olisi lähdetty vaan lukemaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Olisi ollut todella hyödyllistä, että muun muassa ministeri Tuomioja katsoisi viimeinkin perustuslakivaliokunnan sen lausunnon kohdan, jossa korostetaan tasavallan presidentin roolia siinä vaiheessa, kun yhteistyössä, yhteispäätöksentekomenettelyssä, päätöksiä tehdään. Ed. Tennilän osalta en tiedä enää, mitä kehotan häntä lukemaan, ehkä kuitenkin ensin perustuslain, koska näyttää siltä, että hän ei ole sitä ulkopolitiikan johtamispykälää lukenut senkään vertaa. Myös valtiovarainministerin aikaisempien lausuntojen pohjalta minulla on vakava huoli siitä, että hän ei ollut edes lukenut perustuslakivaliokunnan lausuntoa siinä vaiheessa, kun hän väitti, että perustuslakivaliokunnan lausunto johti epäselvään tilanteeseen tasavallan presidentin toimivaltojen osalta. Ei todellakaan johtanut. Harvinaisen selvät ohjeet jatkovalmisteluun ja valintoihin.

Mutta tämän kaikenkin pohjalta mielestäni olisi nyt järkevää palata lähtöruutuun, kun eduskunnan puhemies Lipponen tämän on hyvin nyt pohjustanut, meihin kaikkiin vedonnut. Aloitetaan uudelleen. Se, mitä ministeri Luhtanen kertoo, on lievästi järkyttävää, koska minä ymmärsin, että puolin ja toisin tässä on tultu jo vastaan ja jo valmistelussa etsittäisiin näitä muita vaihtoehtoja. Mutta hyvä on, siis ministeri Luhtanen valmistelee vain yhtä vaihtoehtoa. Tämähän antaa meille silloin mahdollisuuden kaikessa rauhassa kerran taas yhtenä päivänä peruuttaa valiokuntakokoukset, kokoontua erilliseen asiantuntijaseminaariin, jossa kaikki eduskuntaryhmät ovat läsnä, aivan samalla tavalla kuin me olemme tässä talossa tehneet jo monena vuonna aikaisemminkin, ja pohtia, onko meillä tässä joku demokratian tai perustuslain huoltokysymys. Jos ette muista, niin viimeksi pohdittiin aika vakavasti sitä, onko perustuslakivaliokunnan tulkintatraditio menossa johonkin suuntaan, liian jyrkäksi oli etukäteisväittämä. Asiantuntijaseminaarin päätöslauselmat olivat, että siitä ei näytä sitten kuitenkaan olevan näyttöä. Korkeintaan, mitä professori Hidén sanoi, ehkä jonkinlaista mahdollisuutta loivasti kaartaen johonkin suuntaan on. Me osaamme tehdä näitä asioita, me normaalisti teemme näitä aivan arkisesti, järkevästi. Kun on kysymys perustuslaista, täällä talossa ei ole koskaan ennen nähty tämmöistä hätiköintiä ja popularisointia ja valtataistelua. Meillä on vanhat keinot, ja kehotankin, että kun eduskunta keväällä kokoontuu, niin löydetään aika, jolloin käytämme olemassa olevaa metodia ja yhdessä pohdimme perustuslain tilaa ja mahdollisia muutospaineita.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä pariin asiaan. Nyt on kysymys budjetin kohdasta "Eduskunta", ja olen asiaan yrittänyt yli vuoden kaikella vallalla, mitä yksittäisellä kansanedustajalla näköjään tässä on, vaikuttaa, ja se koskee eduskunnan työmatkapyöräilyä ja uudisrakennusta. On uskomatonta, että me täällä voimme yhdessä päättää viime kädessä jopa sodasta ja rauhasta, mutta näköjään on olemassa joku arkkitehtoninen suurempi näkemys, joka estää, että uuden rakennuksen edessä olisi polkupyörätelineitä kauniisti. Nyt siellä on pyörät hujan hajan ja se meitä pyöräilijöitä itseämmekin harmittaa suunnattomasti. Olen kaikkien erilaisten virkateiden kautta tähän yrittänyt saada vastausta. Polkupyöräteline ei kuulemma jotenkin sovi talon yleisilmeeseen. Sen on paras sopia. Kyllä Suomessa pitää voida parlamenttiin pyöräillä, sen molempiin osiin.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, en malta olla ed. Gustafssonille kertomatta, että kun hän toistamiseen niin moneen kertaan täällä välihuutelee aina siitä presidentinvaalien toisesta kierroksesta, niin se on minusta kyllä aikamoinen tappion osoitus ja ehkä realistinenkin näkemys siitä, että presidentinvaaleihin saadaan toinen kierros.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Elämme kansainvälisessä maailmassa siksi, että monet ihmiskuntaa ja maailmaa koskevat ongelmat ovat sellaisia, että ne edellyttävät kansainvälistä yhteistoimintaa. Monisyiset syy- ja seuraussuhteet ovat vaikeita ymmärtää, ja niitten ymmärtämiseksi tasavallan presidentti Tarja Halonen on tehnyt arvokasta työtä globalisaation arkipäiväistämisessä ja avaamisessa järkevälle poliittiselle keskustelulle. Yleisesti ottaen kansainvälistyneessä maailmassa on havaittu, että parlamentaariset elimet ja ylipäätänsä poliittisen vastuunalaiset päätöksentekoelimet puuttuvat ja että niitä pitää vahvistaa. Myös Suomen perustuslaki on lähtenyt jo ajat sitten siitä, että me elämme kansainvälisessä maailmassa ja että kansainvälisissä asioissa olemme hyvin tarkkaan säädelleet ne erilaiset toimivaltasuhteet, jotka parlamentarismiimme kuuluvat ja joittenka juhlistamista vietämme ensi vuonna. On kysymys eduskuntauudistuksesta, sen satavuotisesta historiasta, ajasta, jossa Suomi hyvin vaikeitten yhteiskunnallisten olosuhteiden aikana on aina kunnioittanut parlamentarismia ja eduskunnan oikeutta.

Tässä yhteydessä haluan kiittää puhemies Paavo Lipposta siitä, että hän puhemiehenä teki, niin kuin puhemiehen tuleekin tehdä, ja puolusti eduskunnan oikeutta. Eduskunta on se, joka säätää lait. Perustuslakivaliokunnan tehtävä on katsoa, että lait etukäteen ovat perustuslain kanssa sopusoinnussa, ja jos näin ei ole, tehdä ehdotuksia siitä, miten asiat voidaan hoitaa ja miten muutokset pitää tehdä.

Elämme siis kansainvälisessä maailmassa ja toimivalta kansainvälisissä asioissa, ed. Tennilä, joka ei nyt täällä ole paikalla, on ollut jo pidemmän aikaa, yli kymmenen vuotta, näin: Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Kaukana ovat ne ajat, jolloinka presidentti toimi asiassa yksin. On hyvin luontevaa, että Suomessa noudatetaan samanlaista käytäntöä kuin ylipäätänsä länsimaisissa demokratioissa. Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta, ja näin asiat ovat olleet jo myöskin meidän perustuslaissamme yli kymmenen vuotta. Ei ole kysymys siis mistään vähäarvoisesta asiasta vaan olemassa olevasta oikeudesta, sopeutumisesta siihen, että erilaiset toimijat joutuvat toimimaan koko ajan kansainvälisillä foorumeilla.

Nyt kuitenkin tämän perustuslakivaliokunnan ratkaisun jälkeen sotilaallisesta kriisinhallinnasta oikeusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotusta perustuslain muuttamiseksi, ja ehdotus kuuluu, että sitä pitää muuttaa siten, että päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan tekee kaikissa tapauksissa tasavallan presidentti. Tämä tarkoittaa sitä, että koko 8 luvun 93 § on kirjoitettava uusiksi ja tietysti johdonmukaisesti täytyy varmasti muuttaa myöskin kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksymistä sekä kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamista ja kenties on myös muutettava perustuslain 96 §:ää, jossa kerrotaan, miten eduskunta osallistuu Euroopan unionin asioiden kansalliseen valmisteluun ja miten eduskunta saa tietoja. Kysymys on Suomen perustuslain historian merkittävimmästä muutoksesta.

Voi sanoa, että perusoikeusuudistus on myöskin merkittävä, mutta tämä on merkittävin perustuslain uudistus, jossa muutetaan tällä yksinkertaisella lauseella niitä toimivaltasuhteita, jotka Suomen perustuslaissa ovat olleet sadan vuoden ajan ja jotka ovat koskeneet eduskuntaa, valtioneuvostoa ja tasavallan presidenttiä. Sen vuoksi mielestäni, arvoisa puhemies, olisi arvokasta, että tässä keskustelussa eduskunta nyt voisi pysähtyä hiukan tämän asian äärelle, miettiä, olisiko ryhmissä sittenkin tarpeellista antaa lisäevästyksiä oikeusministeriön työryhmälle, niin että emme vaarantaisi satavuotisen eduskuntauudistuksen kunniaksi koko sitä valtavan pitkäjänteistä työtä, jota on tehty parlamentarismin lujittamiseksi Suomessa.

Työryhmän puheenjohtajana on todella lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo, joka tuntee hyvin Suomen perustuslain ja kaikki uudistusvaiheet. Hän on ollut keskeisesti mukana kaikissa niissä työryhmissä, jotka 90-luvulla ovat viitoittaneet sitä tietä, jolla tavalla Suomi kansainvälisenä toimijana hakee poliittisen päätöksenteon kautta vahvistuksen niille linjauksille, miten Suomi kansainvälisissä yhteisöissä toimii. Mutta työryhmässä ei todellakaan ole yhtä ainutta valtiosäännön asiantuntijaa, ja mikä pahinta, siinä ei ole lainkaan sitä parlamentaarista ulottuvuutta, jota on arvostettu kaikkina niinä aikoina, jolloinka perustuslakia on uudistettu. Kaikissa työryhmissä ovat olleet eduskuntaryhmien jäsenet, ja nyt ihmettelen, että merkittävintä muutosta valmistellaan näin kapealla pohjalla, ja jos valmistelu on huolellista, että on peräti annettu aikaa tammikuun 31. päivään saakka, niin meillä on hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on huolellista arviointia, mikä on parlamentaarista, mikä lähtee perustuslain kunnioittamisesta.

Tässä suhteessa toivon, että oikeusministeri Luhtanen voisi hallituksessa keskusteltuaan sillä asiantuntemuksella, joka hänellä ja hänen ministeriöllänsä on, muuttaa tämän perustuslain muuttamiseen tähtäävän työryhmän toimeksiantoa niin, että eduskunta voi asiasta käydä järkevän keskustelun — käytäneen se sitten presidentinvaalien jälkeen, jos todellakin on niin, että häntä heiluttaa koiraa — ja eduskuntaryhmät voivat myöskin ottaa kantaa erilaisiin vaihtoehtoihin.

Muutama väärinkäsitys minun on myöskin pakko tältä paikalta oikaista, joita julkisessa keskustelussa on tuotu esille. Nythän on niin, että mielikuvat ovat tulleet tärkeämmiksi kuin itse asia, ja todellakin on aivan ilmiselvää, että hyvin harva on nähnyt sen vaivan, että olisi lukenut perustuslakivaliokunnan lausunnon, koska niin merkillisiä väitteitä tuosta sotilaallisen kriisinhallinnan lausunnosta on julkisuudessa esitetty.

Ensimmäinen väärä väite: on sanottu, että perustuslakivaliokunta on tarpeettomasti kiirehtinyt eikä ole käynyt tarpeeksi keskusteluja hallituksen kanssa. Kiirehän ei ole ollut suinkaan perustuslakivaliokunnan asettama, vaan kysymys on siitä, että sotilaallinen kriisinhallintalaki oli budjettilaki, josta eduskunta oli ilmoittanut, että tiettyyn päivämäärään mennessä on valiokunnista tultava näiden lakien ulos, jotta eduskunnan budjettikäsittely voisi nyt edetä, niin kuin se tänään etenee keskustellessamme eduskunnan pääluokasta.

Olemme käyneet poikkeuksellisesti keskusteluja hallitusryhmien ja pääministerin kesken useamman kerran, myöskin ulkoministerin kanssa. Tämä on tavatonta sikäli, että yleensä on kunnioitettu vallan kolmijakoa: lait säätää eduskunta, ja ne toimeenpanee hallitus, ja meillä on riippumaton tuomiovalta. Siitä huolimatta tässä kireässäkin aikataulussa näitä keskusteluja on käyty ja yritetty löytää yhteistä ratkaisua. Niistä vain ei mikään kelvannut sen vuoksi, että pilkkuakaan esityksessä ei voinut muuttaa, jolloinka perustuslakivaliokunnalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta se, että hallituksen esitys oli perustuslain vastainen ja että sitä olisi muutettava ja jos ei tätä haluta tehdä, niin erittäin painavista syistä se voidaan hyväksyä perustuslain säätämisjärjestyksessä. En voi käsittää, mitä muuta perustuslakivaliokunnalta voitaisiin tällaisessa tilanteessa odottaa.

Toinen väärä väite: on sanottu, että asiantuntijoiden enemmistö on ollut perustuslakivaliokunnan kanssa toista mieltä. Perustuslakivaliokunta perustaa työskentelynsä siihen, että sillä on jonkinnäköinen johdonmukainen tulkintalinja, ja se tulee esille perustuslakivaliokunnan mietinnöistä ja lausunnoista. Perustuslakivaliokunta ja sen jäsenet siltä ajalta, kun uusi perustuslaki hyväksyttiin, hyvin yksimielisesti toteavat, että tämä tulkintalinja on kirkas ja selkeä edelleen tässä valiokunnan mietinnössä. Emme me tee asiantuntijalausuntojen pohjalta rasti ruutuun ja sen mukaan arvio, mikä kanta milloinkin on, vaan yritämme tehdä johdonmukaista työtä, koska eduskunta on uskonut sen tehtävän perustuslakivaliokunnalle, jotta se voisi suorittaa lakien perustuslain mukaisen etukäteistarkistuksen huolella ja ammattitaidolla.

Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä kysymyksestä, joka on nyt se villakoiran ydin eli kysymys siitä, mitä tapahtuu, kun Suomi osallistuu EU:n itsensä päättämiin operaatioihin. Niitten osalta perustuslaki on selvä: valtioneuvosto päättää asioista yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Mutta se argumentti, jonka hallituksen puolelta myöskin ulkoministeri Tuomioja juuri taas uudelleen toi esille, että asiat olisivat jollakin tavalla leikaten erilliset, että olisi ikään kuin erillinen kansallinen päätös, ei ole ollut paikkansa pitävä, ja tästä asiantuntijat olivat samaa mieltä.

Ylipäällikkyydestä, arvoisa puhemies: K. J. Ståhlbergin ajoista kukaan ei ole yrittänytkään väittää, että tasavallan presidentti ylipäällikkönä olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tosiasiallinen toimija vaan lähinnä seremoniallinen. Yhteistoiminta on se avain, joka tässä uudessa perustuslaissamme on ollut koko ajan kriisinhallinnan, minkä tahansa kansainvälisen toiminnan, lähtökohta, ja siihen yhteistoimintaan eivät kuulu vain hallitus ja presidentti, vaan siihen kuuluu olennaisena osana eduskunta. Kysymys, kuka päättää viime kädessä, ei ole sellainen, että presidentti tai hallitus, vaan sen päättää aina eduskunta.

Tästä on kysymys. Eduskunnan oikeutta on nyt puolustettava. Se on meidän velvollisuutemme kaikkia niitä sukupolvia kohtaan, jotka ovat Suomen perustuslakia vaikeissa oloissa, parlamentarismia, kunnioittaneet ja sen eteen tehneet työtä. Tämä on myöskin tämän salin tehtävä. (Eduskunnasta: Hieno puhe, loistava!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vain kommentti ed. Alhon puheenvuoroon siltä osin, mikä liittyy presidentin seremoniallisiin tehtäviin. Kyllä presidentti Ryti ainakin suoritti myös käytännön tehtäviä presidenttinä.

Mutta tähän itse pääluokkaan 21 Eduskunta. Haluaisin palata takaisin näihin eduskunnan resursseihin, taloudellisiin resursseihin. Ensimmäinen puheenvuoro, jonka ed. Sinnemäki käytti, kosketteli lähinnä niitä. Hän totesi myös tämän avustajakysymyksen ja sen, että avustajat ovat osa eduskunnan toimintaa ja yleisesti hyväksyttynä työntekijäryhmänä täällä, mutta ongelmallista heidän kohdallaan on selvästi epäoikeudenmukainen palkkarakenne, joka pohjautuu tähän pätkätyöluonteeseen. Mielestäni nimenomaan heidän palkkaustaan pitäisi kehittää. Se ei ole myöskään mikään taloudellinen uhka eduskunnan pääluokan kasvattamiseen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Ministrar! För det första tycker jag att de yttranden som har betonat vikten av samförstånd i frågan om grundlagsändringen är kloka yttranden och vi har all orsak att tacka talman Lipponen som betonade detta först av alla under Lördagssällskapets intervju. Jag ser också ett visst hopp i de inlägg som både ministrarna Heinäluoma och Luhtanen här har framfört, att man ändå kanske inte skulle vara så bunden av just den vissa lösningen i fråga om krishanteringen, att den går genom en grundlagsändring.

Jag hoppas som ledamot Tuija Brax på att vi nu kan låta dammet, dvs. valdammet lägga sig, och att vi sedan i lugn och ro granskar de olika alternativen. Det är gott att höra att flera medlemmar av utrikesutskottet betonar att man hade beredskap att gå vidare på det sätt som utstakats av just grundlagsutskottet.

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä keskustelun sävy on ollut jonkin verran kiihkeää ja ehkä vaalien innoittamaa, niin kuitenkin meidän on kiitettävä niitä henkilöitä, jotka ovat peräänkuuluttaneet laajaa yhteisymmärrystä, etenkin puhemies Lipposta. Mutta toivon kipinä heräsi minussa, kun sekä ministeri Heinäluoma että ministeri Luhtanen mainitsivat, että tämä oikeusministeriön työryhmä nyt selvittää vain yhden vaihtoehdon. Toivon mukaan voimme tulkita heitä niin, että muutkin vaihtoehdot ovat avoinna, esimerkiksi se vaihtoehto, joihin useat UaV:n jäsenet viittasivat.

Efter ledamot Arja Alhos goda inlägg om och beskrivning av hur grundlagsutskottet jobbade med den här frågan om krishanteringen och de spontana bifall som riksdagen ville ge henne finns det inte så mycket att tillägga. Det har varit viktigt med dagens debatt, att man har klarlagt vad grundlagsutskottet egentligen ville. Jag måste faktiskt säga att den sak som har förvånat mig allra mest, på samma sätt som den har förvånat ledamot Arja Alho, är hur man har betonat överbefälhavarfunktionen.

Vi kan notera att till exempel försvarsmaktens tidigare kommendör Gustav Hägglund omedelbart efter regeringens beslut att dra tillbaka lagstiftningen konstaterade att han har uppfattat att försvarsmaktens funktion är att verkställa de beslut som den politiska makten har kommit till. Det är den funktionen överbefälhavaren har. Presidenten, han eller hon, deltar inte som överbefälhavare i beslut om krishanteringen utan som ledare av utrikespolitiken. Det här tillrättaläggandet är viktigt.

Keskustelussa on myöskin väitetty, että niin sanotun poikkeuslain tulisi olla aikaan sidottu. Kun katsoo perustuslain perusteluja, niin tämä ei ole mikään ehdoton vaatimus. Siinä todetaan, että mieluiten näin voisi olla, mutta mahdollisen poikkeuksen tulee olla mahdollisimman tarkka ja rajattu.

"Möjligast avgränsat och snävt" står det i den version som jag har läst av grundlagens motiveringar. Också på den här punkten tycker jag att motiven för ändringen av grundlagen har slirat.

Joten toivonkipinä on herännyt, että emme ole vielä lopullisesti sidottuja perustuslain muutokseen. Ainakin ruotsalainen eduskuntaryhmä on sitoutunut vain asian valmisteluun, mutta ei sen lopputulokseen. Me emme ole sitoutuneet sen lopputulokseen.

Det här är viktigt för oss att notera och konstatera att okej, det gavs i riksdagsgruppen grönt ljus till beredningen — inte för slutresultatet.

Lopuksi itse eduskunnan työstä. Olisi tärkeää, että joskus esimerkiksi lehdistö huomaisi sen laajan työn, mihin ed. Tuija Brax viittasi ja minkä me joudumme tekemään täällä. Minua juristina risoo aika paljon sellainen yleinen käsitys, että täällä ei tehdä kunnollista työtä. Kun tilanne on päinvastainen, niin kuin ed. Tuija Brax kuvasi ja niin kuin moni meistä on joutunut huomaamaan, että on pakko tehdä asioita ja joskus jopa sillä tavalla, että niin sanotut pelisäännöt vielä vaikeuttavat tätä järkevää työtä, niin tuntuu erittäin epäoikeudenmukaiselta se yleinen käsitys esimerkiksi talon ulkopuolella täällä tehtävästä työstä.

On tärkeätä myös, että lisäämme oikeusasiamiehen voimavaroja tässä budjetissa. Jos muistamme, vaikka meistä on ollut aika harva täällä paikalla, kun on keskusteltu oikeusasiamiehen kertomuksesta, niin hän täällä ja valiokunnissa on viitannut siihen, että nykyisillä resursseilla hän ei voi selvitä kaikista niistä vaatimuksista, kaikista niistä kanteluista, joita Oikeusasiamiehen kansliaan tulee erityisesti sosiaalialalta, ja hän, niin kuin moni meistäkin, uskoo, että nämä kantelut tulevat lisääntymään. Monta kertaa oikeusasiamies on viitannut meihin, että meidän tulisi ottaa selvästi kantaa, voidaanko esimerkiksi osa kanteluista siirtää lääninhallituksille siellä ratkaistaviksi. Tämä on avoin kysymys, joka meille on heitetty, mutta onneksi nyt lisäämme voimavaroja myöskin oikeusasiamiehen tärkeään työhön.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! On outoa, että käydyssä keskustelussa yritetään antaa kuva siitä, että presidentin valtaa olisi yritetty kaventaa tai että presidenttiä yritettäisiin päätöksenteossa sivuuttaa. Näinhän ei ole, päinvastoin, tässä on kyse yhteistyöstä presidentin ja valtioneuvoston välillä. Aivan yhtä outoa on, että kiireisesti yritetään lisätä presidentin valtaa ja mahdollisuutta vaikuttaa. Tämä vaikuttaa lähinnä venäläiseltä tilanteelta.

Perustuslakivaliokunnan kannanotolle siitä, että EU-päätöksenteossa joudutaan seuraamaan tiettyä toimintamallia, voidaan antaa tukea myös turvallisuusnäkökulmasta. Tällä hetkellä valtioneuvosto on se, joka koordinoi Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuutta. Se on ainoa elin, jolla pitäisi olla kokonaisnäkemys Suomen turvallisuuspolitiikasta, myös laajennetun uuden turvallisuuskäsityksen näkökulmasta. Tämä puoltaa myös perustuslakivaliokunnan kannanottoa siihen, että valtioneuvosto on se, joka yhdessä presidentin kanssa keskustellen tekee turvallisuuspoliittiset päätökset.

Sitä vastoin kun puhe on eduskunnan pääluokasta, olisinkin huolissani siitä, miten eduskunnassa turvallisuuspoliittinen päätöksenteko hajautuu eri valiokuntien välille ja miten laajennettu turvallisuuskäsitys ei ollenkaan heijastu eduskunnan omassa päätöksenteossa. Se on pirstoutunut, ja siihen tulisi tavalla tai toisella saada muutos.

Ed. Alho erittäin ansiokkaasti otti esille Suomen kansainväliset sitoumukset, tavat toimia kansainvälisissä yhteisöissä. On aivan selvä, että kun toimimme eri kansainvälisissä yhteisöissä, YK:ssa, EU:ssa tai muissa, seuraamme niitä toimintamalleja ja niitä päätöksentekomalleja, jotka liittyvät tähän yhteisöön. Ei ole mitään järkeä käsittääkseni siinä, että Suomi yrittää luoda yhtä päätöksentekomallia, jolla me lähestyisimme kaikkia muita organisaatioita. On erityisen erikoista, että tässä käytetään argumenttina tälle yhdelle yhteiselle päätöksenteolle suomalaista ylipäällikkyyttä, joka itse asiassa on seremoniallinen jäänne, jos ei 1600-luvulta saakka, niin ainakin tsaarin ajalta.

Vihreä eduskuntaryhmä tukee sitä ajatusta, että perustuslakia ei tarvitse muuttaa, toivoo, ettei myöskään tarvitse löytää ratkaisua, joka merkitsee poikkeuslain säätämistä, ja antaa täyden tukensa Liisa Jaakonsaaren ehdotukselle, että tässä löytyy ihan normaali ratkaisu.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Antaessaan eduskunnalle esityksen perustuslain kokonaisuudistuksesta Lipposen ensimmäinen hallitus vuonna 1998 kirjasi hallituksen esitykseen muun muassa seuraavan lauseen: "Perustuslakivaliokunnan keskeinen asema korostaa samalla eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä."

Arvoisa puhemies! Tämä on sittemmin taidettu unohtaa, ja haluan omalta osaltani lämpimästi kiittää puhemiestä hänen rakentavista ja selkeyttävistä kannanotoistaan viime viikonloppuna. Uskon, että tämän jälkeen on taas tässä palattu normaaliin päiväjärjestykseen ja ymmärretty tämä eri valtioelinten keskinäinen suhde.

Kun perustuslakia kokonaisuudistettiin 1998, hallitus kirjoitti perustuslaista muun muassa seuraavaa: "Perustuslaki on hierarkkisesti ylimmänasteinen kansallisen oikeusjärjestyksen säädös. - - Perustuslaki on myös keskeinen kansallinen symboli, eräänlainen tasavallan peruskirja." Ja edelleen: "Perustuslaki ei saa olla riippuvainen kulloisistakin poliittisista tai taloudellisista suhdanteista, vaan sen tulee muodostaa sellainen vakaa valtiosääntöinen perusta, jonka varassa poliittinen järjestelmä voi toimia." Perustuslakivaliokunta on myöhemmin samasta asiasta todennut muun muassa seuraavaa: "Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella - - . Perustuslain mahdollisia muutostarpeita tulee arvioida huolellisesti ja välttämättömiksi arvioidut muutokset tehdä perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja yhteisymmärryksen pohjalta."

Ymmärrän hyvin oikeusministeri Luhtasta, ja itse koen, että hän on tässä tavallaan joutunut sijaiskärsijäksi. Oletan, että oikeusministerillä itsellään ei ole kovinkaan paljon ollut mahdollisuuksia vaikuttaa sen paremmin työryhmänsä kokoonpanoon kuin sen toimeksiantoon, vaan tämä määräys on tullut ylemmältä taholta. Silti uskallan väittää, että nyt noudatettava menettely ei täytä näitä edellytyksiä, mitä eduskunta on edellyttänyt. Eduskunta on lähtenyt siitä, että perustuslain mahdollisia muutostarpeita tehdään perusteellisen valmistelun sekä siihen liittyvän laajapohjaisen keskustelun ja laajapohjaisen yhteisymmärryksen pohjalta.

Arvoisa puhemies! Tähän asiaan liittyy useita eri väärinkäsityksiä, joita ed. Alho täällä ansiokkaasti hetki sitten esitteli. Palaan kuitenkin vielä yhteen ja ehkä keskeisimpään näistä, jota voinee luonnehtia eräänlaiseksi Vanhasen—Tennilän-linjaksi. Pääministeri Vanhanen on käyttänyt ilmaisua, että perustuslakivaliokunnan tulkinta asiasta johtaisi siihen, että tasavallan presidentti pudotetaan pois päätöksentekijöitten johdosta. Ed. Tennilä ilmeisesti tarkoitti samaa, kun hän viittasi siihen, että presidentti ajetaan katsomoon. Katsotaanpa, mitä perustuslaki ja sen esityöt kertovat.

Perustuslain 93 §:n 1 momentissa on säädetty niin sanotusta yleisestä ulkopolitiikasta, ja siinä todetaan: "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa." Hallituksen esityksessä todetaan muun muassa: "Ulkopolitiikan johtaminen edellyttää presidentin ja valtioneuvoston välistä kiinteää yhteistoimintaa." Tämä sama koskee kuitenkin myös tätä 93 §:n 2 momenttia, joka koskee siis EU-päätöksentekoa. Pykälämuotoilu on: "Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä - -."

Tähän liittyen kuitenkin on todettu yhtä sun toista. Sekä hallituksen esityksessä että perustuslakivaliokunnan siihen liittyvissä mietinnöissä todetaan: "Erityisesti unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvia asioita valmisteltaessa valtioneuvoston tulee toimia kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa." Perustuslain esitöissä on todettu, että vaikka asia kuuluu EU-luonteensa johdosta valtioneuvostolle, valtioneuvoston tulee toimia kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa.

On itsestään selvää, että myös tämä perustuslakivaliokunnan muotoilu tarkoittaa sitä, että valtioneuvoston pitää toimia kiinteässä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. Sen takia väitteet siitä, että presidentti oltaisiin ajamassa katsomoon tai että hänet oltaisiin pudottamassa pois päätöksentekijöitten joukosta, eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Ulkoministeri Tuomioja viittasi täällä lainsäätäjän tarkoitukseen. Hän lähti siitä olettamuksesta, että lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut se, että kriisinhallinnassa syntyy erilaisia päätöksentekojärjestelmiä. Voi olla, että lainsäätäjä on näin ajatellut. Mutta lainsäätäjä on myös ajatellut niin, että EU-asioissa ei pidä olla erilaisia päätöksentekojärjestelyjä. En siteeraa tässä nyt hallituksen esitystä ja perustuslakivaliokunnan mietintöjä, joista löytyy tätä tukevia kannanottoja, vaan siteeraan sitten vaikkapa ulkoasiainvaliokunnan lausuntoa vuodelta 1998, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: "Valtioneuvosto siis vastaa EU-politiikasta, mikä on poikkeus yleisestä ulkopolitiikkaa koskevasta säännöstä. - - Kun hallituksen esitys vahvistaa käytännössä jo olemassa olleen ulkopolitiikan jakautumisen EU-politiikkaan ja muuhun ulkopolitiikkaan, tämä merkitsee presidentin toimivallan selvää sisällöllistä rajausta." Ja edelleen: "- - toimivallan käyttöön vaikuttaa käytännössä se tosiasia, että valtioneuvoston on otettava huomioon presidentin toiminta yleisen ulkopolitiikan piirissä."

Tämä on ihan selvää tekstiä. Lainsäätäjä on hyvin selkeästi halunnut sanoa, että EU-politiikassa on vain yksi ja yhtenäinen linja. On mahdollista, että lainsäätäjä on ajatellut näin, että myös kriisinhallinnassa pitää olla yksi yhtenäinen linja, koska siinä vaiheessa, kun perustuslakia säädettiin, ei tultu ehkä ajatelleeksi semmoista tilannetta, että EU-politiikka ja kriisinhallinta ikään kuin yhtyvät. Mutta ei ole lainkaan selvää, että lainsäätäjä on enemmän halunnut, että kriisinhallinnassa on yhtenäinen linja kuin että EU-politiikassa on yhtenäinen linja. EU-asiat on nimenomaan perustuslaissa nimenomaisessa pykälässä määritelty, ja siihen sekä perustuslakivaliokunta että ulkoasiainvaliokunta ovat nimenomaisesti kiinnittäneet huomiota ja hyvin keskeisesti painottaneet tämän uudistuksen merkitystä ja nimenomaan tämän ed. Alhonkin esille ottaman valtiosääntöuudistuksen pitkän linjan näkökulmasta, jossa lähdetään siitä, että myös ulkopolitiikka pitää tuoda parlamentaarisen katteen piiriin.

Arvoisa puhemies! Täällä monet, muun muassa ed. Katainen ja ed. Heinäluoma ovat viitanneet siihen, että nyt pitäisi saada malttia keskusteluun. Tämä on varmaan ihan viisasta. Silti itselleni syntyi semmoinen vaikutelma, että hallituksellekin tämmöinen maltti sopii siinä vaiheessa, kun ryhdytään olemaan keskustelussa heikoilla. Ed. Rossille haluaisin kuitenkin todeta sen, että on kohtuutonta edellyttää, että eduskunnan oppositio pidättäytyisi kaikista tähän liittyvistä puheenvuoroista sen jälkeen, kun keskeiset ministerit suorastaan pilkkaavat eduskuntaa ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintaa tässä asiassa.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Minäkin aloitan ensin iloisilla asioilla eli kiitän puhemies Lipposta hänen suoraselkäisyydestään ja jämäkästä eduskunnan puolustamisesta, ja se on sikäli vielä arvokkaampaa, kun tietää, kuinka hän tuntee tämän valtioneuvostotyön pitkäaikaisena pääministerinä.

Sitten toiseksi haluaisin kiittää kollegoita Arja Alhoa ja Jan Vapaavuorta perustelluista, älykkäistä ja selkeistä puheenvuoroista. On pitkästä aikaa ollut ilo olla salissa kuuntelemassa eduskuntadebattia.

Mutta sitten ikäviin asioihin. (Ed. Lamminen: Älkää, älkää, joulukin jo tulee!) Perustuslakivaliokunnan jäsenenä voin kuitenkin sanoa, että olen oikeasti saanut yöllisiä ahdistuskohtauksia ja lukenut mietintöjä viiteen kuuteen kertaan ja pohtinut, miten on mahdollista, että todella parlamentarismin juhlavuotena älykkäässä ja sivistyneessä maassa, jossa vallitsee rauha ja vauraus, valtioelimet sekoilevat näin paljon jonkun ehkä yksittäisen vaalin aiheuttamassa kuumeessa. En voi muuten ymmärtää ministereiden Tuomioja, Kääriäinen tai Heinäluoma tai pääministeri Vanhasen disinformaatiota, mitä he ovat antaneet tässä asiassa. Se on sikäli äärettömän ikävää, koska me tarvitsemme kansalaisten tuen juuri sen kaltaisille ratkaisuille kuin kriisinhallintalaki on, koska kriisinhallintalakiinhan sisältyy se mahdollisuus, että jopa suomalaisia miehiä ja naisia voi kuolla EU-tehtävissä. Ne ovat niin vakavia asioita, että silloin kun tällaisia päätöksiä teemme kansallisesti, niin siinä kommunikaatiossa kansalaisten kanssa ei kukaan osapuoli saisi yrittää antaa vääränlaisia tietoja, koska se heikentää suomalaisten sitoutumista näihin yhteisiin tavoitteisiin.

Vääränlaista tietoa esimerkiksi ovat juuri olleet puolustusministeri Kääriäisen lausunnot, että me olemme poistaneet presidentin päätöksenteosta, tai sen korostaminen, että ylipäällikkyys olisi jollain tavalla poliittisen johtajuuden paikka, kun nimenomaan demokratia eroaa sotilasjuntasta siinä, että meillä poliitikot päättävät, mitä armeija tekee, ja sotilasjuntissa taas armeija päättää, mitä poliitikot tekevät. Koko tämä ylipäällikkökeskustelu on ollut erittäin traumaattista ja vahingollista tälle suomalaiselle demokratialle.

Sitten olen todella ollut surullinen ja en ole voinut ymmärtää ulkoministeri Tuomiojan logiikkaa ja käytöstä, kun tiedetään hänet suurena parlamentarismin ystävänä ja erittäin arvostettuna entisenä suuren valiokunnan puheenjohtajana, joka loi juuri niitä käytäntöjä, millä tämä parlamentarismi ja demokratia otetaan mukaan näihin EU-asioihin. Mielestäni kollega Jan Vapaavuori erittäin hyvin puhui EU-päätöksenteon yhtenäisyydestä, ja olen häkeltynyt, kun hallituksen ministerit nostavat perustuslakivaliokunnan tulkinnan ohi yksittäisten asiantuntijoiden irrallisia lauseita ikään kuin samanarvoisiksi vastaväitteiksi.

Voin sanoa valiokunnan jäsenenä, että hallituksen logiikka omassa esityksessään, missä tämä päätöksenteko jaettiin ikään kuin kahteen osaan, ei saanut tukea asiantuntijoilta. Hallituksen esitys kaatui siihen, että sen argumentaatioketju ei pitänyt paikkaansa. Asia ei ollut niin kuin hallitus oli sen kuvannut. Silloin on todella ratkaiseva tämä perustuslain 93 §:n 2 momentti EU-asioissa niin, että vaikka ne ovat tämän yhteistoiminnan piirissä eli valtioneuvosto päättää presidentin kanssa, ne asiat ovat kuitenkin valtioneuvostojohtoisia.

Haluaisin vielä lyhyesti todeta, miksi on niin tärkeätä, että EU-asiat todella ovat tässä valtioneuvostojohtoisuudessa ja sitten parlamentin kontrollissa. Näin on, koska EU:han on sisäpolitiikkaa. EU:han ei ole mikään irrallinen asia tuolla jossain. Meillä on sisämarkkinat ja sisäpolitiikka, ja nimenomaan sitä varten, että kansalaisten mahdollisuus edustajiensa kautta valvoa hallituksen politiikkaa toteutuu myös EU-politiikassa, on hyvin tärkeätä, että koko EU-politiikka on eduskunnan valvonnassa. Muutenhan tapahtuisi niin, että yhtäkkiä keskeinen osa sisäpolitiikkaa jäisikin pois parlamentaarisesta valvonnasta. Sikäli todella olen ollut hyvin hämmästynyt, että suuren valiokunnan entinen puheenjohtaja, nykyinen ulkoministeri on takertunut tässä asiassa sellaiseen argumentaatioketjuun, jonka valiokunnan asiantuntijat totesivat perusteettomaksi.

Sitten, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Tilanteessa voisi tietysti tehdä sen, että käydään vaalit asiallisesti ja menemme sitten aikanaan joulurauhaan ja tulemme takaisin parempina ihmisinä. Mutta ihan konkreettinen asia, mikä pitäisi myöskin tehdä, on nyt oikeusministeri Leena Luhtasen antama toimeksianto tälle komitealle. Sehän on aivan absurdia, että toimeksianto on rajattu jo nyt, että toimeksiannon tehtävä on tuottaa esitys, joka muuttaa perustuslakia. Nimenomaan pitäisi toimeksiannon olla se, että katsotaan, niin kuin ed. Vapaavuori hyvin toi sen esille, että kun on tavallaan kaksi arvoa, on ollut arvona EU-päätöksenteon yhtenäisyys ja kenties ollut arvona kriisinhallintapäätöksenteon yhtenäisyys, miten näiden kahden arvon ikään kuin mahdollinen konflikti ratkaistaan.

Oma kantani tämän tiedon varassa on se, että perustuslaki on tässä asiassa selvä ja mitään ongelmaa ei olisi, jos edettäisiin perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan, mutta tästä asiasta tietysti voi olla eri mieltä. Omaa kantaani kyllä tukee vahvasti se, että nämä ministerit, kuten Kääriäinen, Vanhanen ja Tuomioja ja muut, jotka ovat ikään kuin perustuslakivaliokunnan kannan eli nykyisin voimassa olevan perustuslain kannan kanssa eri mieltä, perustelevat koko ajan kantaansa väärillä tiedoilla. Tietysti, jos olisi niin, että olisimme alentaneet presidentin adjutantiksi, jos olisimme toimineet kaikkien näiden absurdien väitteiden mukaan, mitä nämä ministerit ovat esittäneet julkisuudessa, niin voisi olla ehkä hyvä muuttaakin näin huonoa ja outoa perustuslakia. Mutta luojan lykky, meillä on ollut viisaita kansanedustajia jo sata vuotta ja me emme ole tehneet sellaista perustuslakia kuin ministerit ovat kansalaisille esittäneet, eli perustuslakimme on hyvin selvä.

Uskon, että jos oikeusministeri Leena Luhtanen laventaisi tämän toimikunnan toimeksiantoa sillä tavalla, että se todella antaisi mahdollisuuden ratkaista tämä ongelma, niin me parlamentin juhlavuotena eläisimme taas ylpeinä ja voisimme katsoa historiaa taaksepäin kunnioituksella eikä tapahtuisi niin, että parlamentin juhlavuonna ainoat kohtalotoverit meillä ehkä löytyisivät joistakin Kekkosen poikkeuslakia säätäneistä 70-luvun kollegoista.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka asia on suuri, niin yritän sen lyhyesti käsitellä näin paikaltani.

On tietenkin valitettavaa, että eduskunnan pääluokkaa käsiteltäessä ei ole tätä asiaa oivallettu aikaisemmin, mitä ongelmia valtionhallinnossa on olemassa, ja tehty muutosesityksiä siitä, että eduskunnalle lisättäisiin voimavaroja, jolloin se voisi selvittää näitä asioita, mitkä muuten eivät selviä.

Herra puhemies! Yksi perusasia, mitä en halua olla kertomatta myöskin tässä, on se, että kahvilassa viime viikolla kuulemani niin sanotut viisaat kertoivat, että kansaa ei kiinnosta ollenkaan se, muutetaanko perustuslakia kevein perustein, vähäisin perustein vai miten vain muuten, lähes huvikseen. Kansa ei muka ymmärrä siitä mitään. Sen vähäisen kokemukseni perusteella, mitä normaaliperuskansalaisia tavatessani olen saanut, kansa on erittäin huolestunut ja huolissaan siitä, puututaanko perustuslakiin, joka on suomalaisten pyhä kirja, kevein ja vähäisin perustein. Tästä ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen: Vaikka tiedänkin, että ryhmääni kuuluvat itseäni viisaammat sanovat, että näin ei pitäisi lausua, niin kyllä tässä on nyt ajettu semmoiseen miinaan, että kunhan ei vain itse laukaistaisi sitä miinaa myöskin omiin varpaisiin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni nyt käyty keskustelu on ollut hyödyllinen. Jos tästä keskustelusta yrittää todeta joitakin sellaisia yhteisiä johtopäätöksiä, jotka eivät tietysti voi olla kaikkien yhteisiä, mutta kuitenkin, sanoisinko, ovat aika edustavasti yhteisiä, niin tuntuu siltä, että olemme aika yksituumaisia siitä, että hallituksen päätös lähteä muuttamaan perustuslakia on syntynyt presidentinvaalien kuumentamassa poliittisessa tilanteessa ja että tuo päätös on, sanotaan nyt, lievästi sanottuna aika lailla hätäinen päätös.

Luulen, että kun asiaa analysoidaan, niin olemme myös aika yksimielisiä siitä, että se tie on hitain mahdollinen tie saada selvyys siitä, mikä on Suomen menettely päätettäessä osallistumisesta Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioon. Se tiehän tarkoittaa sitä, että nykyinen eduskunta hyväksyisi perustuslain muutoksen yksinkertaisella enemmistöllä ja vaalien jälkeen valittava uusi eduskunta kahden kolmasosan enemmistöllä. Tämä perustuslain muutos voisi tulla voimaan suunnilleen kesällä 2007, ja hyvin todennäköisesti, vaikka itse kriisinhallintalaissa jätettäisiin päätöksentekomenettely auki, sitä ennen pitäisi kevään 2007 tilanne hoitaa jollakin muulla tavalla, joko poikkeuslailla tai nykyisen perustuslain mukaisella päätöksentekomenettelyllä.

Eli oma tulkintani on se, että tässä salissa vallitsee, näin toivon ja uskon, aika laaja yhteinen näkemys siitä, että pitäisi pyrkiä löytämään ratkaisu joltakin muulta pohjalta kuin tältä hitaimmalta mahdolliselta pohjalta.

Samoin uskon ja toivon, että tässä ollaan myös yhtä mieltä siitä, että perustuslain muuttaminen yhden yksittäisen päivänpoliittisen kiistakysymyksen vuoksi ei ole kovin perusteltua ja ei ainakaan tavalla, joka on vastoin sitä perustuslain uudistamisen pitkää linjaa, jota maassa on viime vuosikymmeninä, ja voi ajatella koko perustuslain historian ajan itse asiassa, noudatettu.

Tästä tulen siihen johtopäätökseen, että kun presidentinvaalit ovat menneet, niihin liittyvät johtajuusnäyttöjen tarpeet ovat menneet, niin käytäisiin poliittisella tasolla keskustelu kahdesta vaihtoehdosta. Ensimmäinen, normaalimpi vaihtoehto on se, että katsotaan yhdessä, löytyykö sellainen muotoilu uuteen kriisinhallintalakiin, jonka hallitus antaisi keväällä, jossa yhtäältä turvataan presidentin osallistuminen päätöksentekoprosessiin riittävällä tavalla, mihin mielestäni perustuslakivaliokunnan lausunto antaa hyvät edellytykset, ja toisaalta säädettäisiin laki sellaiseksi, että se on sopusoinnussa olemassa olevan perustuslain kanssa.

Toinen vaihtoehto, joka siinä yhteydessä varmasti on pöydässä ja jonka harkitsemiseen mekin olemme ilmoittaneet valmiutemme, on se, että ellei eri syistä, joista vähäisin ei välttämättä ole hallituksen arvovaltasyyt, ole mahdollista säätää tavallista kriisinhallintalakia, joka on sopusoinnussa perustuslain kanssa ja turvaa siis presidentin riittävän päätöksentekoon osallistumisen, niin otetaan harkittavaksi poikkeuslaki, jossa säädettäisiin kriisinhallintalaki suunnilleen sellaisena kuin hallitus esitti ja se säädettäisiin viiden kuudesosan enemmistöllä tulemaan voimaan jo keväällä.

Jos tähän liittyy joitakin ongelmia, että näiden kahden vaihtoehdon välillä ei haluta tätä ratkaisua tehdä, ne ongelmat voivat mielestäni liittyä vain siihen, että hallituksen voimakaksikko, pääministeri Vanhanen ja varapääministeri Heinäluoma, ovat erittäin vahvasti sitoutuneet, valitettavan vahvasti sitoutuneet siihen, että tämä perustuslain muuttamisen tie on ainoa oikea tie.

Ja kuten äsken edellisessä puheenvuorossani siteeraamistani lehtileikkeistä ilmenee, pääministeri, tai pitää tässä vaiheessa sanoa presidenttiehdokas Vanhanen on matkustellut ympäri maata todistamassa, miten hän määrätietoisesti aikoo perustuslain muutoksen ajaa läpi. Mutta tämä määrätietoisuuden todistaminen ei presidentinvaalien mentyä, päättyivät ne miten tahansa, ole ilmeisesti hänelle yhtä tarpeellista kuin näin kuukausi ennen vaaleja.

Haluan vielä sanoa, että perusongelma, jos ongelmaa halutaan nähdä, on perustuslain 93 §. Siinä on tehty jako yleiseen ulkopolitiikkaan, jota johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, ja Euroopan unionin asioihin, mukaan lukien unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka on valtioneuvoston vastuulla.

Huomaan, että pääministeri Vanhanen on tuoreessa kirjassaankin tämän asian tuonut esiin. Ne, jotka väittävät, että tämä perustuslakivaliokunnan kanta johtaisi armeijan jakamiseen ja että meillä olisi kaksi armeijaa, mikä on aivan hölynpölyä, voisivat paremmin perustein väittää, että nykyinen perustuslain 93 § johtaa ulkopolitiikan jakamiseen ja meillä on kaksi ulkopolitiikkaa. Mutta näin ei tietystikään ole eikä saa eikä pidä olla. Vastaus tähän tilanteeseen on ylimpien valtioelinten, presidentin ja valtioneuvoston, saumaton yhteistyö ulkopolitiikan asioissa, oli sitten kyse presidentin toimialaan kuuluvasta yleisestä ulkopolitiikasta tai valtioneuvoston toimivaltaan kuuluvasta Euroopan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Herra puhemies! Muutama vastaus keskustelussa esitettyihin näkökohtiin:

Ministeri Luhtanen, oli arvokas tieto, että vastasitte suoraan kysymykseen, että te olitte Brysselissä, kun päätettiin muuttaa Suomen perustuslakia. Kyllä puhelimet toimivat, mutta en usko, että Suomen historiasta löytyy toista tilannetta, jossa oikeusministerin osuus päätöksessä muuttaa Suomen perustuslakia olisi niin ohut kuin mitä ilmeisimmin tässä tilanteessa on ollut.

Mitä tulee tähän virkamiestyöryhmään, sen toimeksianto, ministeri Luhtanen, on äärimmäisen kapea. Se tähtää vain perustuslain muutokseen ja siinäkin, kuten täällä on siteerattu, aika, etten sanoisi, omituisella sanamuodolla. Se on virkamiestyöryhmä. Tämän työryhmän työ voi pohjustaa tätä yhtä vaihtoehtoa, joka mielestäni on epätoivottavin. Mutta sellaisen kuvan antaminen, että tämä työryhmä olisi nyt jokin tällainen luonteva perustuslain uudistamisen valmistelufoorumi, olisi aivan virheellisen mielikuvan antamista. Virkamiestyöryhmä selvittää yhden vaihtoehdon, sen teknisen toteuttamismuodon, mutta varsinainen poliittinen päätös toivottavasti tehdään laajalta pohjalta rauhallisesti keskustellen, viileästi harkiten ja eri vaihtoehtoja punniten.

Ed. Rossille totean, että en ole kiemurrellut asiassa mitenkään. Olen kertonut, niin kuin asiat tapahtuivat. Pääministeri Vanhanen kysyi, miten kokoomuksessa suhtaudutaan poikkeuslakiin. Sanoin, että suhtaudumme nihkeästi, pidättyvästi. Sanoin myös, että tämä on tietysti hyvin alustava kanta, koska meillä ei ollut mitään keskusteluja laajemmin siinä vaiheessa ryhmän piirissä käyty. En ollenkaan vetäydy ryhmän puheenjohtajan vastuusta ilmaista nopeissakin tilanteissa ryhmän kantaa, mutta korostin, että kanta oli alustava, ja mitään keskusteluja, neuvotteluista puhumattakaan, tästä vaihtoehdosta ei kanssamme käyty.

Ja korostan vielä, että siinä tilanteessa vaihtoehdoiksi nähtiin normaali kriisinhallintalaki, sen muuttaminen perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla nykyisen perustuslain puitteisiin sopivaksi, tai poikkeuslaki. Ei minun mieleeni todellakaan juolahtanutkaan, että hallitus hätäpäissään päättäisi, että muutetaankin perustuslakia. Voi olla, että minun mieleeni olisi pitänyt juolahtaa ja olisi pitänyt ymmärtää, että tämä vaihtoehto on pääministeri Vanhasen takataskussa, mutta myönnän suoraan, että tämä ei tullut siinä tilanteessa minun mieleeni. Ja luulenpa, että en ole tässä salissa ja tässä asiassa ainoa, jolle ei tullut mieleen, että tämän yksittäisen asian vuoksi hallitus hätäpäissään päättää, että muutetaan sitten perustuslakia.

Ylipäällikkyydestä haluan sanoa, että kansalaisten on aika vaikea tätä keskustelua, kuten koko tätä tematiikkaa, varmasti seurata, mutta tämä ylipäällikkyys on aivan erityinen ongelma. Kun puhutaan ylipäällikkyydestä, luulen, että kansalaisten mielikuvissa on silloin lähinnä marsalkka Mannerheim. Ei demokraattisissa maissa ylipäällikkyydestä johdeta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ylimpien valtionelinten toimivaltasuhteista. Presidentin, eduskunnan ja valtioneuvoston toimivaltasuhteet on säädetty perustuslaissa, ja siitä, että siellä muualla maanpuolustusluvussa puhutaan siitä, että presidentti on Puolustusvoimien ylipäällikkö, ei voi minun tulkintani mukaan kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää, mitä toimivaltasuhteisiin tulee. Totta kai tiedän toisenkinlaiset tulkinnat.

Herra puhemies! Viileätä harkintaa ja järkeviä päätöksiä toivon. Niiden mahdollisuus, niin näyttää, on vasta presidentinvaalien mentyä.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täytyy ed. Zyskowiczille todeta täydennyksenä, mistä katsotaan sitten päätöksenteon lähteneen. Sinä päivänä, kun eduskuntaryhmät asiaa käsittelivät, hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ainakin, silloin olin Brysselissä eli torstaina, mutta toki minun kanssani asiasta neuvoteltiin, niin kuin asiaan kuuluu. Hallitus neuvottelee keskenään asioista, ja minun kanssani todella neuvoteltiin (Ed. Zyskowicz: Minä päivänä?) ja tähän tulokseen päädyttiin.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy ed. Zyskowiczin puheenvuoron perään heti todeta, että ryhmässämme ei käyty minkään näköisiä keskusteluja, joilla olisi ohjattu perustuslakivaliokunnan jäsenten käyttäytymistä, ei millään lailla, ei kertaakaan näitä asioita, saatikka sitten, mistä laitettiin meidän ryhmämme puheenjohtaja vastuuseen, että hän olisi suurin elein kieltänyt, että kokoomus ei ole mukana missään näissä toimissa, millä tavalla asiaa yritetään ratkoa.

Sotilaana ylipäällikön alaisuudessa 39 vuotta palvelleena ihmettelen, että on sotkettu ylipäänsäkin ylipäällikön rooli tähän kysymykseen. Se on halventavaa, jakautunut armeija, presidentti adjutantiksi. Tällaisesta ei missään vaiheessa voisi ajatella kenenkään puhuvan. Ed. Rossi, miettikää pikkuisen, mitä te olette lausunut ylipäällikön tehtävän jakautumisesta.

Perustuslaki sanoo: "Presidentti päättää sotilaskäskyasioista ministerin myötävaikutuksella - -." Tämä ei ole ollenkaan mikään sotilaskäskyasia. Sotilaallisista nimitysasioista päättää presidentti, miten laissa sanotaan. Minutkin on nimittänyt Ahti Karjalainen ollessaan Urho Kekkosen sijaisena upseerin virkaan. Sen jälkeen olen palvellut Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren alaisuudessa näissä tehtävissä, eikä tullut minkään näköisiä ajatuksia, että nämä päätökset, mitkä tehdään, olisivat ylipäällikön rooliin kuuluvia. Siellä todetaan, että hän on ylipäällikkö, mutta ymmärrän, että ihan muissa asioissa kuin tässä sanotaan. Tasavallan presidentti päättää liikekannallepanosta, mutta eihän tässä mitään liikekannallepanoa suoriteta. Olemme aina mieltäneet, että se poliittinen päätös, jonka tekee valtioneuvosto, presidentti ja nimenomaan yhteistoiminnassa. Tästä on ollut kysymys, ja se on meille sotilaille ollut aina pyhä asia. Näin pitää olla. Se on poliittinen päätös.

Sitten, kun lähdetään, se on Puolustusvoimien toimintaa, jossa on omat johtosuhteet, tarkoin määritellyt, joita seurataan niin ulkopolitiikan kuin myöskin puolustuspolitiikan johdossa. Nehän valmistellaan ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, jonka jälkeen sitten tapahtuu päätöksenteko.

Ylipäällikkyyden sotkeminen tähän asiaan hämärtää vaan tämän riidan ja nostaa ihan turhat asiat. Minusta tässä löytyy ratkaisu juuri siltä pohjalta, mitä täällä ed. Jaakonsaari on tuonut esiin ja ed. Katainen. On erittäin hienoa, että puhemies Lipponen viime lauantaina laittoi jäitä hattuun ja katsoi, että tämä asia pitää rauhassa keskustella ilman, että täytyisi sitten suorittaa niin suurta manööveriä kuin perustuslain muuttaminen.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niin puhemiehen kuin muidenkin esittämään toivomukseen, että maltti ja harkinta tässä asiassa on paikallaan. Mutta kun tässä on laveammin keskusteltu lain valmistelusta ja tästä yksittäisestä hankkeesta erityisesti ja näillä kysymyksillä on kieltämättä merkitystä koko eduskunnan toiminnan kannalta ja sikäli tämä sopii tähän pääluokkakeskusteluun, niin joitakin kommentteja.

Ensinnäkin perustuslakivaliokunnan lausunnosta, josta asia lähti liikkeelle. Normaalistihan perustuslakivaliokunnan lausuntoja voidaan keskustella läpi täällä istunnossa sitten, kun itse lakiesitys tulee ensimmäiseen käsittelyyn. Tässä tapauksessa, kun esitys on peruttu, tämä keskustelu jää nyt julkisen sanan palstoille. Henkilökohtaisesti, kun olen ollut mukana perustuslakia laatimassa niin komiteassa kuin perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajana ja myöskin sitä ennen perustuslakivaliokunnan jäsenenä yhteensä kahdeksan vuotta, niin on tämä tulkintakäytäntöjen muodostuminen tuttua.

En jaksa olla ihmettelemättä tätä lausuntoa kuitenkin siltä kannalta, että siinä on katsottu, että 93 §:n momenttijako toisi jonkin viestin siitä, miten sen päätöksentekomenettely tapahtuu loppuun saakka, elikkä valiokunta haluaa, että kun EU-joukkoihin osallistuminen selvästikin kuuluu valtioneuvoston pääasialliseen valmisteluvastuuseen, niin sen jälkeen kaiken päätöksenteon pitäisi tapahtua valtioneuvoston nimissä loppuun saakka.

Näinhän me emme edellytä myöskään valtaosassa EU-asioita. Kun direktiivinä tai puitepäätöksinä nämä valtavan tärkeät asiat tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi, niihin eduskunta ottaa linjat, valtioneuvosto vastaa valmistelusta, niin kuin perustuslaki edellyttää, mutta ne samat esitykset sitten tulevat presidentin allekirjoittamina hallituksen esityksinä ja viime vaiheessa lainmuutokset vahvistaa presidentti, eikä kukaan valtiosääntötuntija ole tätä riitauttanut. Elikkä jos tätä logiikkaa seurattaisiin, pitäisi vaatia, että presidentti poistetaan kokonaan EU-asioiden päätöksentekoketjusta.

Tämä on se, mitä en jaksa olla ihmettelemättä, miten näin tärkeä asia on jäänyt keskeisiltä asiantuntijoilta huomaamatta ja perustuslakivaliokunnalta, kun tätä on puntaroitu. On tuijotettu pelkästään sitä perustuslain 93 §:n 2 momenttia eikä katsottu koko perustuslain kokonaisuutta, koko lainsäädäntömenettelyn kokonaisuutta, koko EU- ja kansallisen päätöksenteon kokonaisuutta. Kun koko perustuslakia luetaan, niin selvästi voidaan siitä katsoa, että tällainen kuuluisi tavallisen lainsäädännön alaan, tällainen yksityiskohtaisempi valtioneuvoston ja presidentin välisen päätöksenteon täsmentäminen sotilaallista kriisinhallintaa koskevassa lainsäädännössä.

Kuitenkin on, niin kuin puhemies Lipponen on korostanut, että perustuslakivaliokunnan lausunto tässä konkreettisessa yksittäisessä tapauksessa on lopullinen eikä sitä näillä käräjöinneillä muuteta. Mutta kun seuraavan kerran asia tulee tai vastaava asia esille, niin toivoisi vähän avarampaa tutkailua ja koko perustuslain lukemista ja miettimistä, ennen kuin kovin tiukkoja kannanottoja otetaan.

Tästä eteenpäin? Ed. Ben Zyskowicz on kahteenkin otteeseen kertonut nämä kaksi reittiä, jotka ovat käytettävissä elikkä tuon kriisinhallintolain uuden ehdotuksen muotoilu siten, että se soveltuu perustuslakiin laveammin ja vielä tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon, ja toiseksi sitten poikkeuslakimenettely. Mutta kyllähän selvästi kolmantena vaihtoehtona on sitten se, että täsmennetään perustuslain sanamuotoa, eikä silloin ole kysymys mistään valtavasta historiallisesta muutoksesta, niin kuin täällä jotkut perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat korostaneet, vaan aika lailla hienoisesta tarkistuksesta.

Itse asiassa siitähän on esimerkki jo olemassa: Kun katsottiin perustuslain sanamuodon estävän rikoksentekijän luovuttamista silloin, kun on kansalaisesta kysymys, niin tehtiin virkamiestyönä valmistellen perustuslain muutosesitys, ja se on täällä eduskunnassa käsitelty ja sitä kautta pienellä tarkistuksella perustuslain tekstiin päästiin eteenpäin. Ja nimenomaan siitähän perustuslakiuudistuksessa lähdettiin, että poikkeuslain käyttö minimoitaisiin ja mieluummin sitten tehdään tarvittaessa perustuslakiin pieniä tarkistuksia, jos ei tulkintatietä pystytä asiaa käsittelemään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä tai jos lakiehdotukseen ei voida tehdä sellaisia muutoksia, joita perustuslakivaliokunta edellyttäisi säätämisjärjestyksen ehdoksi. Siinä mielessä tämä hallituksen nyt väläyttämä reitti on perustuslakiuudistuksen valossa oikeaoppisempi, mutta kieltämättä helpompi tuntuisi olevan se poikkeuslakimenettely, koska silloin ei tarvitsisi avata näitä vaikeasti kompromissien kautta rakennettuja perustuslain tekstejä.

Edelleenhän silloin edellytettiin, että poikkeuslain pitäisi olla hyvin tarkkarajainen ja mielellään määräaikainen. Tässä tapauksessa on vaikea katsoa mitään loogista vuosilukua, mihinkä tämä määräaikaisena voitaisiin kytkeä. Jos poikkeuslakimenettelyä käytettäisiin, niin siinä olisi todella tarkkaan puntaroitava ne perustelut, miten se tehdään. Selvästikin viisainta olisi varmasti hakea sellainen kriisinhallintalain muotoilu, joka voitaisiin laajalla yksituumaisuudella hyväksyä.

Mutta siis perustuslain muuttamiseen ei ole tarvetta sen takia, että se mahdollistaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyvin monenlaisen kirjon kirjoittaa yksityiskohtaisia päätöksentekomenettelyjä juuri sen takia, että niin ulkopoliittista päätöksentekoa, EU-päätöksentekoa kuin esimerkiksi tasavallan presidentin ylipäälliköntehtäviä koskevat määräykset ovat niin joustavat tuossa perustuslaissa.

Pääkirjoitustoimittajathan ovat innostuneet vaatimaan, että perustuslaki pitäisi kirjoittaa uusiksi, kun siellä on tämmöisiä tulkinnanvaraisuuksia. Suomen perustuslaki on harvinaisen yksityiskohtaisesti kirjoitettu. Jos verrataan maailmalla ulkopolitiikan johtamista koskevia määräyksiä perustuslaissa, niin eipä taida monessa tämänkään vertaa sitä jaottelua olla tehtynä kuin Suomen perustuslaissa. Perustuslaissa jätetään tilaa valtiokäytännölle ja sitten myös yksityiskohtaisemmalle, valtiosääntöä täsmentävälle lainsäädännölle, eikä se ole mitään ainutlaatuista, sen sijaan että pidettäisiin jatkuvasti esillä perustuslainmuutoskeskustelua, niin kuin meillä tapahtui sen takia, että tätä isoa perustuslain muutosta toteutettiin osauudistusten reittiä 80- ja 90-luvulla. Siinä mielessä on jäänyt mieleen se, että ikään kuin jatkuvasti perustuslaki ja sen muuttaminen olisi tapetilla. Nyt kun kodifioitiin ja koottiin uusi perustuslaki, niin ajatuksena oli, että sitä ei sitten vuosittain, vaan korkeintaan vuosikymmenittäin, tarkisteltaisi.

Mutta tosiaan näitä ratkaisureittejä löytyy, ja kun täällä on kritisoitu sitä, että hallituksen asettama virkamiestyöryhmä ei ole perinteiseen tapaan poliittinen, tai puolipoliittinenkaan, niin siihenkin varmasti löytyy tapoja ratkaista asia. Perustuslakiuudistusten yhteydessä käytettiin tällaista parlamentaarista seurantaryhmää joissakin vaiheissa eli eduskuntapuolueiden edustajat olivat mukana seuraamassa enemmänkin virkamiespohjalta tapahtuvaa valmistelutyötä, ja se voi tapahtua jo samanaikaisestikin tai sitten niin, että kun on ensiksi tehty pohjatyö virkamiestyönä, niin sitten on tällainen nopea poliittisempi käsittelyvaihe, jossa hallituspuolueiden ohella myös oppositio on aktiivisesti ja intensiivisesti mukana. Aikaa ja harkintaa käyttäen tästä varmasti löytyy hyvin toteuttamiskelpoinen ja rakentava malli. Mutta tosiaan varoittaisin ylikorostamasta näitä parlamentarismiin liittyviä ongelmia tässä yhteydessä.

Perustuslakiuudistuksessahan haettiin Suomen tasavallan presidentille tämmöinen rajattu, aika looginen toimenkuva, jossa korostuvat ulkopolitiikassa toimiminen ja jotkin kansalliset nimitysasiat, joissa tarvitaan tällaista ikään kuin päivän politiikan yläpuolella olevaa hahmoa. Kokonaisuutenahan tämä on toteutunut hyvin pitkälle tätä ajatustapaa noudattaen. Kiistan aiheeksi on jäänyt lähinnä juuri EU-politiikassa ja Euroopan neuvoston kokouksissa edustautuminen, ja siinä on selvästikin kysymys sellaisesta asiasta, jossa juuri valtiokäytäntöä muuttamalla voidaan hakea osuva linja ilman, että tarvitsisi siinäkään perustuslain tekstiin ryhtyä. Mutta juuri tämän takia, että siellä tätä joustovaraa valtiokäytännölle on, tällaisista kovin radikaaleista perustuslain muutosvaatimuksista on syytä pidättyä ja hakea pitkän aikavälin ratkaisuja siinäkin suhteessa.

Ei vuotta 2012 minään ikään kuin välttämättömyytenä kannata lähteä hokemaan, että silloin pitäisi jotakin muuttaa, vaan tietysti siihen mennessä pitää harkita, onko tarvetta isompiin muutoksiin perustuslakiin. Selvästi tämmöinen objektiivisesti isoin tarve on varmasti EU-asioita koskeva päätöksenteko, jotta EU:n rooli Suomen perustuslaissa näkyisi vahvemmin kuin se nyt näkyy. Kun saadaan tieto siitä, minkälaiseksi EU:n perussopimusten muutos muovautuu ja minkälainen ikään kuin pitkäjänteisempi perustuslaillinen tilanne Euroopan unionissa on, niin edellytykset tehdä sitä koskevaa päätöksentekoa ja valmistelua Suomessa ovat paremmat.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Johannes Koskisen puheenvuoro oli sinänsä ansiokas, mutta siinä oli eräs epätarkkuus, joka on syytä ehdottomasti oikaista. Perustuslakivaliokunta ei suinkaan ole rakentanut kantaansa pelkästään 93 §:n 2 momentin perusteella siihen, että valtioneuvosto vain ja yksinomaan tekisi päätökset, vaan se on sanonut sivulla 4 mietinnössänsä seuraavasti: "Eri asia on, että muodostettaessa Suomen kantaa merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin valtioneuvoston tulee perustuslain esitöiden mukaan toimia läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa. - - Päätöksenteko Suomen mahdollisesta osallistumisesta Euroopan unionin toimeenpanemaan sotilaalliseen kriisinhallintaan kuuluu kiistatta unionin päätöksentekoprosessin kaikissa vaiheissa tämän yhteistoimintavelvoitteen piiriin."

Olemme katsoneet juuri perustuslain kokonaisuutta, ja omakätisesti olen tehnyt myöskin pykälämuutosesityksen, jossa olisin todennut näin: "Euroopan unionin toimeenpanemaan sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisesta ja osallistumisen lopettamisesta, samoin kuin valmiusosaston asettamisesta unionin toimeenpanevaan kriisinhallintaan osallistumista varten päättää kuitenkin valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa." Tämä vaan ei käynyt, koska pilkkuakaan ei voinut muuttaa, ja sen takia muutetaan nyt perustuslakia.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Nepposen aiempaan puheenvuoroon viitaten, ennen kuin tämä istunto keskeytyy, haluan todeta, kun hän ihmetteli sitä, mitä te olette, ed. Rossi, lausunut ylipäällikön asemasta tähän asiaan liittyen, että ihmettelen kyllä tuota hänen kysymistään, koska olen lausunut koko ajan juuri sen, mitä hän itsekin sanoi. Ei tämän lain käsittelyn yhteydessä ole puututtu ylipäällikön asemaan millään lailla. Tämän olen sanonut useassa yhteydessä ja haluan sen tässä toistaa. En tiedä, mistä tuo ed. Nepposen käsitys on sitten syntynyt. Palaan tähän tarkemmin puheenvuorossani.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alho nyt ei suostunut käsittämään tätä eroa, että olen aivan samaa mieltä, että EU:ta koskevassa päätöksenteossa valtioneuvosto vastaa siitä ja siihen tulee sitten tämä yhteistoimintavelvoite toisinpäin elikkä valtioneuvoston pitää kuulla presidenttiä. Se on kirjoitettu jo perustuslain perusteluihin. Mutta nyt on kysymys siitä, että se mahdollistaa täysin sen, että muodollinen päätös Suomessa voi tapahtua presidentin toimesta eikä ole mitään syytä lähteä tällaista tulkintaa ikään kuin lukitsemaan, että presidentti ei voisi mitenkään osallistua siihen kansalliseen päätöksentekoon silloin, kun on EU-asiasta kysymys. Juuri lainsäädännön osalta on nimenomaan tehty niin, että ne EU-asioita koskevat lait annetaan eduskunnalle, aivan samoin kuin kansalliset, ja myöskin lakien vahvistaminen tapahtuu presidentin toimesta eikä suljeta presidenttiä pois siitä ikään kuin kansallisesta implementoinnista tai päätöksentekomenettelystä. Tässä on se suuri aukko, joka perustuslakivaliokunnan lausunnossa on, ja ilmeisesti nyt täytyy lisää seminaareja pitää, jotta se täyttyisi.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokuntahan on lähtenyt siitä, että hallituksen esityksen mukaisesti tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta sotilaallisesta kriisinhallinnasta silloin, kun kysymys on nykyisen rauhanturvalain mukaisista YK:n asioista. Mutta silloin, kun on puhtaasti Euroopan unionin operaatio, niin silloin noudatetaan tätä menettelytapaa, jolloinka kaikki kolme osapuolta ovat mukana. Minä en nyt ymmärrä, miten kansanedustaja Koskinen voi kuvitella, että perustuslakivaliokunta on heittänyt jotenkin presidentin tästä pois. Ei suinkaan, tämä on ollut normaalia päätöksentekomenettelyä jo kymmenen vuoden ajan.

Puhemies:

Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan kello 15.

Täysistunto keskeytetään kello 11.58.
Täysistuntoa jatketaan kello 15.04 Puhetta johtaa ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Yleiskeskustelu pääluokasta 21 jatkuu:

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin aamupäivällä jo varsin hyvä debatti EU:n kriisinhallintajoukkoihin liittyen. Lähinnä haluaisin vain tuoda esille muutamia näkökulmia, kun on perustuslakivaliokunnan jäsenenä ollut mahdollisuus asiaan paneutua. Se aamupäivän debatti päättyi ed. Johannes Koskisen ja ed. Arja Alhon väliseen kiistelyyn, jossa yhdyn kyllä täysin ed. Arja Alhon esittämään näkemykseen, joka ei ole hänen vaan joka on perustuslakivaliokunnan virallisen lausunnon mukainen, siitä, että perustuslakivaliokunta ei todellakaan poistanut tasavallan presidenttiä (Puhemies koputtaa) päätöksentekijöiden joukosta ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Satonen, pyydän keskittymään budjettiasioihin. Yleiskeskustelu jatkuu nimenomaan budjetin tiimoilta.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu jatkui täällä koko aamupäivän ja asia katkaistiin juuri minun ollessani puheenvuorovuorossa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Aivan totta, mutta nyt olemme budjettikeskustelussa ja sallin keskustelun ainoastaan budjettiin liittyvistä asioista.

Puhuja:

Siinä tapauksessa perun puheenvuoroni. Kiitos.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin myös mielelläni jatkanut sitä keskustelua, jota puhemies aamupäivällä salli tämän salin käydä, mutta jos se on nyt pois suljettu, niin on pakko peruuttaa myös oma puheenvuoro.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Peruutan myöskin oman puheenvuoroni samasta syystä.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut sitä keskustelua, mitä täällä aamupäivällä puhemies Lipposen johdolla käytiin, mutta en nyt sitten jatkakaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan sama tilanne. Seurasin mielenkiinnolla keskustelua aamupäivällä kello 10:n ja 12:n välillä, mutta ihmettelin myös itse sitä, että käytiin keskustelua eduskunnan pääluokan alla nimenomaan kriisinhallintajoukoista ja muusta. Mielestäni puhemiehen päätös on aivan oikea.

Ed. Leena Rauhala merkitään läsnä olevaksi.

Yleiskeskustelu pääluokasta 21 päättyy.