Oikeusministeriön hallinnonala 25
jatkuu:
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Palaamme takaisin siis oikeusministeriön hallinnonalaan.
Keskityn puheenvuorossani ainoastaan vankeinhoitoon.
Hallituksen esityksessä vankien määrän
on oletettu laskevan eli heitä arvioidaan olevan reilut
3 800. Kulunut vuosi vankiloissa on ollut kuitenkin vaikea.
Tämän vuoden lokakuussa vankimäärä ylitti
tilapäisesti 4 000 vangin rajan. Vaikka 4 000
vangin rajan ylitys oli vain hetkellinen, ei paikkoja silti riitä kaikille.
Vankiloissa on todella ahdasta. Esimerkiksi Vantaan vankilan käyttöaste
oli marraskuun lopussa noin 160 prosenttia ja Konnunsuon vankilan
yli 140 prosenttia. Tilanne on kestämätön
sekä vankien että henkilökunnan kannalta.
Ongelmia lisää myös se, että rikollisuus
on muuttunut kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana väkivalta-
ja huumerikollisuuden suuntaan. Vuonna 1987 lähes puolella
vangeista oli takanaan omaisuusrikos, väkivaltarikosten
osuus oli viidennes samoin kuin liikennejuopumustenkin. Tällä hetkellä omaisuusrikosten
osuus on 30 prosenttia, väkivaltarikosten osuus 38, liikennejuopumusten
12 ja huumerikosten 17 prosenttia. Haasteet ovat merkittävästi
lisääntyneet rikollisuuden muuttumisen myötä.
Pelkääjävankien määrä on
kasvanut huomattavasti samoin kuin ulkomaalaisten vankien määrä.
Näiden lisäksi jengiytyminen ja vankien huumeongelmat
aiheuttavat huomattavia paineita myös henkilökunnalle.
Arvoisa puhemies! Ensisijaisena tavoitteena on tietenkin ehkäistä rikollisuutta
kaikin tavoin. Tämä on aivan selvä asia,
ja siihen pyritään useilla erilaisilla toimilla.
Kaikenlaisen syrjäytymisen ehkäisy jo mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa ja osallisuus yhteiskunnassa, koulutuksessa
ja työelämässä ovat tietysti
hyviä keinoja myös rikollisuuden ehkäisyssä.
Samoin erilaisia keinoja talousrikollisuuden ja harmaan talouden estämiseksi
kehitetään koko ajan. Näillä toimilla ei
kuitenkaan ratkaista tämänhetkistä tilannetta.
Vankeinhoitolaitoksen määrärahat
ensi vuodelle on mitoitettu 3 820 vangin mukaan, mutta tämän
hetken henkilökunta on mitoitettu noin 3 200 vangin
mukaan. Tähän tulisi puuttua. Valiokunnan mietinnössäkin
todetaan, että vankeinhoidon tavoitteet ja resurssit eivät
kohtaa. Esimerkiksi Konnunsuon vankila on mitoitettu alle 200:lle
eli 195 vangille, mutta syksyllä siellä istui
jopa 280, ja keväällä voi olla odotettavissa
jo 300 vankia. Remonttia on lykätty vuoteen 2008. Suurin
osa vangeista joutuu vain istumaan työn puutteessa. Työtä ja
toimintaa riittää noin 130 vangille eli alle puolelle
vangeista. Lyhytaikaisten vankien ei kannata edes asettua työnhakujonoon.
On selvää, että tämä rasittaa
henkilökuntaa, kun vankeinhoidon sisällöt
unohtuvat, uusintarikollisuutta ei pystytä estämään
ja ilmapiiri kiristyy ympärillä.
Mielestäni olisi tärkeää,
kuten mietinnössäkin painotetaan, että lisätalousarvioiden
sijaan saisimme tähän varsinaiseen budjettiin
riittävät varat pitkäjänteisen
vankeinhoidon toteuttamiseen ja vankeuslain uudistusten toteuttamiseen.
Tässä on jälleen kohta, joka koituu lopulta
säästöksi, kun positiiviset vaikutukset
näkyvät henkilökunnan jaksamisessa, vankien
kuntoutumisessa ja työkyvyn parantumisessa sekä uusintarikollisuuden
vähenemisessä.
Arvoisa herra puhemies! Otan vielä esiin positiivisen
asian vapautuvien vankien osalta. Osana köyhyyden ja syrjäytymisen
ehkäisemiseen suunnattuja toimia esiteltiin budjetissa
myös vapautuvien vankien paluuta yhteiskuntaan helpottavat
erityiset toimenpiteet. Vapautumissuunnitelmalla, valvotuilla koevapauden
tutkintatoimilla ja päihdekuntoutuksella on tarkoitus vähentää syrjäytymistä ja
rikosten uusimista. Toimiin on varattu 750 000 euroa, minkä määrän
valiokunta on yli (Puhemies koputtaa) tuplannut eli lisännyt miljoona
euroa. Nyt toimet voidaan aloittaa jo ennen vankeuslain uudistuksen
voimaantuloa lokakuussa.
Puhemies! En ollut varannut puhettani etukäteen, jolloin
ymmärsin, että saan pitää 10
minuutin puheenvuoron.
Ensimmäinen varapuhemies:
Käsittääkseni on edelleen ennakkoon
pyydetyistä puheenvuoroista kysymys.
Ei ole ainakaan minun kohdallani.
Ensimmäinen varapuhemies:
Onko näin?
Siis ei ole ennakkoon.
Ensimmäinen varapuhemies:
No, voitte jatkaa, olkaa hyvä.
Tavoitteena tulisi olla aina, että vanki ei palaisi
takaisin vankilaan. Ongelmana on, että vankien elämäntilanne
on usein erittäin vaikea, ja vankila voisi olla hyvä paikka
selkeyttää elämää, ei
ainoastaan rangaistuslaitos. Vankilassa olisi oiva tilanne pysähtyä eli
saada tarvittavaa hoitoa ja kuntoutusta. Vankien terveydentila on
usein myös huono, heillä saattaa olla vahva päihde-
ja huumeriippuvuus, ihmissuhteet rikkonaiset, pitkä työttömyysjakso
takana, taustalla saattaa olla myös asunnottomuus ja kaikin
puolin levoton elämä. Tästä syystä on
hyvä, että budjettiin on varattu ja lisätty
yli miljoona euroa.
Kokonaisuutena ajatellen vankilasta vapautuneiden nostaminen
politiikan kohteeksi on erittäin tärkeää.
Kyseessä on vuosittain noin 7 000 ihmistä,
joiden sosiaalinen asema on huono ja tuen tarve suuri. Monet ovat
vailla koulutusta, puolet vailla asuntoa. He ovat mielenterveys-
ja päihdeongelmaisia, yleensä viimesijaisten toimeentulotukien
varassa. On tärkeää, että puutumme
heidän asemansa parantamiseen ja puutumme siihen vakavasti
varaamalla riittävät resurssit. Vapautuvilla vangeilla
tulee olla oikeus normaalielämään ja
ihmisarvoon.
Ensimmäinen varapuhemies:
Listamme kertovat, että ed. Johannes Koskisen puheenvuoro
on viimeinen ennakkoon pyydetty 5 minuutin puheenvuoro. Ed. Johannes
Koskisen jälkeen puheenvuorot ovat suosituspituudeltaan
enintään 10 minuuttia.
Johannes Koskinen /sd:
Arvoisa puhemies! Logiikkaahan tuossa ei ole, mutta ihan hyvä,
että tuli tiedoksi.
Tässä aiemmin keskeytyneessä oikeusministeriön
pääluokan keskustelussa puututtiin avainkohtiin,
ongelmiin, joihin myös valtiovarainvaliokunta mietinnössään
puuttui, samoin lakivaliokunta omassa lausunnossaan. Ed. Kiljunen
hyvin toi esiin juuri vankeinhoidon osalta nämä määrärahaongelmat,
jotka ovat jatkuneet jo vuosikausia. Niiden riittävien
määrärahojen saaminen on ollut melkoista
yhden miehen sotaa. Budjettiriihissä tai budjettikehysneuvotteluissa
tukea ei ole juuri naapureilta tullut.
Tässä mielessä oli aika yllättävää,
että vihreiden yleiskeskustelupuheenvuorossa, oikein ryhmäpuheenvuorossa,
henkilökohtaisesti laitettiin asia edellisen oikeusministerin,
siis minun syykseni, että minusta johtuen rangaistusten
täytäntöönpanossa ei ole riittäviä määrärahoja.
Silloin, kun vihreät olivat edellisellä vaalikaudella
hallituksessa, ei sieltä tukea näille yhden ministerin ponnisteluille
juuri tullut. Sama tahti on jatkunut valtiovarainministerin ja valtiovarainministerin
puolueenkin
vaihdoksesta huolimatta. Kovin vaikea on saada muutettua näitä raameja
silloinkaan, kun voidaan selvästi objektiivisesti osoittaa
rajustikin kasvanut määrärahojen tarve.
Vankeinhoidossahan tilanne alkoi muuttua vuonna 99. Siinä paria
vuotta voidaan pitää kai tämmöisenä siedettävänä aikana,
jonka kuluessa piti tarkkailla, onko tuo vankimäärän
kasvutrendi jatkuva ja voidaanko siihen millään
muilla toimin sopeutua. No, sitten saatiin sovittua, että näihin
muuttuviin kustannuksiin saadaan lisäyksiä budjetissa,
mutta sehän ei toki riitä. Kun oli aikaisemmin
90-luvulla vähennetty vankeinhoidon henkilöstön
määrää 150:llä, niin
heti, kun vankien määrä kääntyi
kasvuun, voitiin nähdä, että tarvittaisiin
myös lisähenkilöstöä,
jotta tämä hoitotulos voitaisiin pitää kohtuullisena.
No, näihin ei ole saatu muuta kuin terveydenhoitohenkilöstöön
jonkun verran lisäystä. Nyt sitten ensimmäisen
kerran tänä vuonna on jonkun verran pystytty vakinaistamaan
esimerkiksi sijaishenkilöstöä ja ensi
vuonna pystytään jatkamaan jokseenkin tämänvuotista
tilannetta, mutta ei saamaan niitä tarvittavia, merkittäviä henkilöstölisäyksiä, joita
tämä vankeinhoitolainsäädännön
uudistuksen asianmukainen täytäntöönpanokin
edellyttäisi.
Tämä on vain esimerkki siitä, että kun
täällä aikaisemmin on keskusteltu budjettikehysten
hyvästä vaikutuksesta, niin siellä on
myös näitä ongelmia, joita ei ole saatu
korjattua, juuri tämäntapainen tilanne, että jonkun
tehtävän määrät kasvavat,
niin kuin tässä tapauksessa vankien määrä vielä vaikeutuvan
vankiaineksen oloissa on 35 prosentilla muutamassa vuodessa kasvanut.
Budjettikehykset eivät jousta lainkaan, vaikka asia on tuotu
vuosittain esille näissä kehysneuvotteluissa.
Juuri tämäntapaista asiaa vartenhan on koko budjettikehysmenettely
luotu, että jos jollakin sektorilla tulee selviä lisätarpeita,
silloin pitäisi sitä kehystä muuttaa
jo ennen varsinaisen budjetin laatimista.
Siellähän ei pelaa myöskään
se toinen puoli, että pitäisi myös uskaltaa
puuttua niihin menoihin, joissa on selvästi säästämisen
tarvetta, että ne pystyttäisiin hoitamaan tehokkaammin,
tai pitäisi edellyttää, että hoidettaisiin
pienemmillä määrärahoilla joku
sektori. (Ed. Zyskowicz: Voitteko mainita muutaman esimerkin?) — Tätä varten
tarvittaisiin niitä ryhmiä, jotka kävisivät tätä läpi.
On aina helppo heittää tuo kysymys, mutta juuri
tuolla budjettiriihessä sen tapaisissa neuvotteluissa pannaan
vastakkain pelkästään valtiovarainministeriö ja
yksittäinen ministeriö. Silloin sellainen pieni
ministeriö, jolla ei ole joustavia arviomäärärahamomentteja
tai isoja momentteja ylipäänsä, ei pysty
kaivamaan oman kehyksen sisältä näitä tarvittavia
siirtoja. — Tämän luulisi ymmärtävän
valtiovarainvaliokunnan tai esimerkiksi vihreiden ryhmän,
että tästä on ollut kysymys ja olisi
kaivattu sitä poliittista tukea vaikkapa eduskunnassa tehtäviin
muutoksiin aikaisemmassa vaiheessa, kun on pystytty jonkun verran
sitten aina vuosittain lisäämään
lisäbudjeteissa näitä määrärahoja,
mutta ei riittävässä määrin
eikä riittävän aikaisessa vaiheessa.
Tämä yleisenä evästyksenä siihen,
että tuossa kiitetyssäkin budjettikehysmenettelyssä on
parantamisen varaa. Oikeusministeriön hallinnonalallahan
on tehty oikeastaan kaikki, mitä kohtuudella voi edellyttää.
Ensi joukoissa ministeriöstä on saneerattu hallintoa.
On lähdetty rakentamaan palvelukeskuksia, on muutettu toimintatapoja,
siirretty esimerkiksi vankilat ja oikeustalot yhteiseen kiinteistöhallintaan
ja sitten pystytty sillä lailla tehostamaan jonkun verran
tilojen käyttöä. On tehty määrätietoista
henkilöstösuunnittelua ja koetettu niinkin vaikealla
sektorilla kuin tuomioistuinten osalta tehostaa niiden toimintaa
muutoin kuin lykkäämällä lisää virkoja.
Sehän on vaikeata riippumattomien tuomioistuinten osalta,
mutta sitä työtä tarvitaan jatkossakin.
Toivoisin, että myös eduskunta antaa apunsa siihen,
kun esimerkiksi turhia, byrokraattisia prosessilainsäädännön
normeja pyritään keventämään
siten, että tuomioistuinten läpi virtaisi enemmän
asioita, saataisiin ratkaisut kohtuullisemmassa ajassa.
Tätä työtä siis on tehty
ja tehdään eteenkinpäin, mutta nämä lisäykset,
joita valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on tehty,
ovat paikallaan ja myöskin ne suunnat, mitä jatkotoimiksi
edellytetään. Ne vastaavat myös sitä useamman
vuoden valmistelua, jota oikeusministeriön strategisessa
valmistelussa on tehty.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Ilkka Kanerva.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tuo mitä sekä ed. Johannes
Koskinen että ed. Anneli Kiljunen totesivat vankiloista
ja niiden ongelmien ratkaisemisen vaikeudesta, pitää paikkansa.
Konnunsuolla ovat myös Kaakkois-Suomen kansanedustajat
joukolla käyneet tutustumassa tilanteeseen, ja tilanne
on juuri niin kuin ed. Anneli Kiljunen kertoi. Se on kallis tapa
ylläpitää vankiloita, se tulee kalliiksi
yhteiskunnalle, paljon kalliimmaksi kuin se, että olisi
kylliksi koulutettua henkilökuntaa ja terveysolosuhteet kunnolliset
ja vangeilla mahdollisuus myöskin olla työpalvelussa,
osallistua erilaisiin heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan
lisääviin toimenpiteisiin, sen tyyppisiin, että he
asiallisesti sitten sopeutuisivat myöskin yhteiskuntaan
vapauduttuaan. Tässä mielessä tämä nykyinen
malli on todella kallis; sen jatkolasku on pitkä.
Täällä ed. Johannes Koskinen peräänkuulutti, että eduskunta
antaisi tukea erilaisiin ponnisteluihin, muun muassa näihin
tuomioistuinponnisteluihin, mutta tiedämme, että hovioikeuksien käytännöissä tilanne
on hiukan ongelmallinen suullisen käsittelyn suhteen, ja
varmasti tässä pitäisi löytää niin
sanottu kultainen keskitie.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kysymys vankiloista on ollut kovasti täällä esillä,
ja me tiedämme varmasti kansanedustajina enemmän
taikka vähemmän, mutta uskon että varsin
paljolti, sen ongelman, mikä liittyy juuri tämän
päivän vankeinhoidon tilanteeseen.
Lakivaliokunnassa puolentoista vuotta tällä vaalikaudella
työskennelleenä annan täyden tunnustuksen
ed. Johannes Koskiselle oikeusministerinä asian tarmokkaasta
hoitamisesta ja asian esillä pitämisestä eri
tavoin juuri, mitä tulee vankeinhoidon tilanteisiin. Lakivaliokuntana
kävimme myöskin vankiloissa ja todella näimme
sen tilanteen, mikä niissä on henkilökunnan
jaksamisen kannalta, mutta myös itse vankeinhoidon ongelmat
tulivat hyvin tietoomme.
Toivonkin, että jatkossa voidaan osoittaa enemmän
määrärahoja tähän tarkoitukseen,
ja toivoisin, että myös ulkomaiset vangit voitaisiin mahdollisimman
nopeasti saattaa omiin kotimaihinsa, koska kymmenen vuoden aikana
on moninkertaistunut ulkomaisten vankien määrä meidän
vankiloissamme ja on tosiasia se, että he käyttävät
tilaisuutta hyväkseen muodostaakseen rikollisverkostoja,
mikä on erittäin kielteinen asia. Vankilat, joitten
tulisi olla kasvattamassa yhteiskuntakelpoisuuteen, ovatkin muun
muassa tilanahtauden ja henkilökunnan vähyyden
vuoksi muodostuneet yhteiskunnan kannalta kielteiseen suuntaan kasvattaviksi
rikollisuuden oppilaitoksiksi. Tämän vuoksi tarvitaan
riittävästi vankilapaikkoja, tarvitaan myös
uusia vankiloita.
Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta
jo 70-luvun lopulta esillä ollutta Haapamäen vankilahanketta,
jota varten on aikanaan ostettu vankilatontti ja käytetty
jo vankilan suunnitteluunkin markoissa laskettuna silloin yli 4
miljoonaa markkaa. Ajatus oli K. J. Långin aikana saada
aivan uuden tyyppinen vankeinhoitolaitos, mutta valitettavasti tuo
hanke ei ole vielä toteutunut, mutta ei ole vielä kolmeakymmentäkään
vuotta kulunut siitä, kun tuon hankkeen ajatukset ovat tulleet
esille, ja valtion yksiköitten toteutumisessa ja vankiloitten
toteutumisissa kolmekymmentä vuotta on aika lyhyt aika,
niin että minä toivon, että tässäkin
asiassa päästäisiin eteenpäin niitten
suunnitelmien mukaan, joita silloin K. J. Långin aikana
asian suhteen tehtiin. Tiedän, että ne eivät
oikein hyvin istu tähän nykyiseen vankilarakenneperiaatteeseen,
mutta näkisin, että meillä pitäisi
olla myöskin aivan uuden tyyppiseen vankilaan mahdollisuutta,
vankilaan, joka ei ole lähellä välttämättä vankien
kotiseutuja, että muodostuu myöskin terve vieraantuminen
siitä lähiympäristöstä,
joka kätkee rikollisverkostoa.
Haapamäen vankilahan oli aikanaan valtiovallan lupaus
niitten yli 700 valtion työpaikan menetyksen johdosta,
mitkä tuo silloin 3 000 hengen yhdyskunta joutui
kokemaan lähinnä 70-luvulla oikoratojen aiheuttamina
menetyksinä. Valitettavasti tuo vankeinhoitolaitos ei vielä ole
tullut, mutta me tiedämme vankeinhoidon todelliset tarpeet,
jotka täällä ovat tulleet hyvin asiantuntevasti
lukuisissa puheenvuoroissa, muun muassa ed. Anneli Kiljusen puheenvuorossa,
hyvin esille, ja näkisin, että nyt olisi aika käynnistää myös
Haapamäen vankeinhoitolaitoksen suunnittelu uudelleen ja
toteuttaminen osaltaan lievittämään tuota
vaikeata tilannetta, joka tällä sektorilla vallitsee.
Täällä on viittattu myöskin
tuomioistuinlaitosten henkilöstöpulaan. Jotta
kansalaisten oikeusturva voisi toimia mahdollisimman hyvin, niin
myös tähän tulisi voida panostaa riittävästi.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä on todellakin vakavaan
asiaan puututtu vankeinhoidon osalta. Ei voi muuta kuin yhtyä siihen,
että sillä sektorilla meillä on kyllä parannettavaa,
ja se parantaminen usein lähtee hyvin pienestä liikkeelle.
Haluan tässä yhteydessä mainita Ylitornion
avovankilan kehittämisen, jossa on päästy
eteenpäin niin pitkälle, että tiloja
on kyllä rakennettu, mutta niiden täyttäminen
elikkä maksimivankimäärän saamisen
kannalta on tulppana tällä hetkellä parin
viranhaltijan palkkaus. Olisi kyllä toivottavaa, että budjettiin
löytyisi tämä rahoitus, nyt se vielä ilmeisestikään
ei ole löytynyt. Mutta katsotaan ja toivotaan, että lisäbudjetissa
mahdollisimman pian saataisiin tuo rahoitus ja saataisiin vankilan
tilat tälläkin tavalla tehokkaasti käyttöön,
kun meillä nimenomaan on, kuten tässä on
kuvattu hyvin, kysymys siitä, että vankeja on
suhteessa tiloihin tällä hetkellä huomattavasti
liikaa.
Yleiskeskustelu pääluokasta 25 päättyy.