Täysistunnon pöytäkirja 138/2005 vp

PTK 138/2005 vp

138. KESKIVIIKKONA 14. JOULUKUUTA 2005 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

Sisäasiainministeriön hallinnonala 26

  jatkuu:

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Palaamme tosiaan sisäasiainministeriön hallinnonalaan. Haluan tässä yhteydessä ottaa kantaa ainoastaan kahteen asiaan, poliisien tilanteeseen Suomessa sekä Rajavartiolaitos-kysymykseen.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani poliisin toiminnan rahoituksesta, vaikka menopaineita helpottaa talousrikostorjunnan lisärahoitus ja EU-puheenjohtajakaudesta aiheutuviin menoihin varattu erillisrahoitus. Kokemukseni tulevat lähinnä Kaakkois-Suomesta. Uusi paikallispoliisin rahanjakomalli on aiheuttanut ongelmia ja hämmennystä. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa tilanne ensi vuodelle näyttää huolestuttavalta, kun rahaa on jaossa aikaisempaa vähemmän. Samalla poliisin työ ei ole vähentynyt vaan päinvastoin.

Etelä-Karjalan ja Kaakkois-Suomen asema rajan läheisyydessä tuo jo moninaiset lisätyöt muun poliisitoiminnan lisäksi. Alustavien tietojen mukaan Lappeenrannassa olisi vähennystä jopa 11 virkaa vuonna 2006. Vähennystä tapahtuisi myös Kotkassa sekä Imatralla. Vastaava tilanne olisi kaikissa Etelä-Suomen poliisilaitoksissa. Tämä johtaa luonnollisesti muun muassa siihen, että avoimeksi tulevat virat jätetään täyttämättä ja muitakin suoraan palvelutasoon vaikuttavia ratkaisuja joudutaan tekemään.

Ministeri Rajamäki on ilmoittanut asettavansa tavoitteeksi, että poliisien määrä säilyisi vuoden 2002 tasolla. Näillä ratkaisuilla, joita nyt on kaavailtu, oltaisiin kuitenkin kääntymässä huonompaan suuntaan, alle vuoden 2002 tason. Ministeri Rajamäki selvitti tänä päivänä meille tilannetta, jonka takia tilanne todennäköisesti selkiytyy myöhemmin, mutta tämän tyyppinen tilannearvio on tällä hetkellä kentällä.

Ministeri Rajamäki lisäsi ansiokkaasti poliisikoulutuksen aloituspaikkoja. Tavoitteena on ollut säilyttää poliisien määrä nykyisellä tasolla. Nyt kuitenkin suuri osa tällä hetkellä valmistuneista poliiseista on tietojeni mukaan vailla työtä. Tämän lisäksi määräaikaisissa tehtävissä olevien poliisien työsuhteita ei voida jatkaa. Näin ollen myös he jäävät työttömiksi. Tilanne näiltä osin on vaikea.

Budjetin selvitysosan taulukoiden mukaan muun muassa rikosten kokonaismäärä samoin kuin henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten määrä laskee ensi vuonna. Tämä on hyvä tavoite. Väkivallan ja rikollisuuden ehkäisemiseen tarvitaan laaja-alaisia toimia, jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa.

Arvoisa herra puhemies! Lappeenrannan poliisilaitoksen tila- ja kiinteistökysymys on ollut esillä jo vuosia. Nykyiset kahteen rakennukseen sijoittuvat toimitilat ovat ahtaat eivätkä ne vastaa poliisin toimitiloille asetettuja turvallisuus- ja laatuvaatimuksia. Tämän lisäksi poliisilaitos on epätarkoituksenmukaisella paikalla keskellä kaupunkia, ahtaasti vain muutaman metrin päässä kaupungintalosta ja kansalaistorista. Poliisilaitoksen sijainti on yleisen turvallisuuden kannalta erittäin huono.

Vapautensa menettäneiden säilytystilat eivät täytä kansainvälisiä Euroopan neuvoston cpt-komitean edellytyksiä. Myös sosiaali- ja poliisitoimen yhteistyön kehittämiseen tarvittaisiin tarkoituksenmukaisemmat tilat. Siitä, kun poliisin tilat ovat valmistuneet, on henkilöstön määrä noussut 30 prosentilla, poliisikoirien määrä viisinkertaistunut ja virka-autojen määrä yli kaksinkertaistunut. Tilat ovat yksinkertaisesti liian pienet.

Tiedän, että ministeriössä valmistellaan parasta aikaa eri poliisitalokiinteistöjen prioriteettilistaa. Tiedän myös, että vaikeita ongelmia on eri puolilla Suomea. Lappeenrannan poliisitalon vuokrasopimus päättyy vuonna 2007. Tarvitsisimme päätöksiä ainakin vuokrakustannusten noususta, jotta tulevaisuuden poliisitaloon liittyvä suunnittelu voitaisiin käynnistää oikeassa aikataulussa.

Arvoisa puhemies! Olen huolissani myös Rajavartiolaitoksen määrärahavähennyksestä. Tässä yhteydessä haluan jälleen kiittää ministeri Rajamäkeä Immolan Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutuksen säilyttämisestä Imatralla. Tällä ratkaisulla tuetaan ennen muuta Kaakkois-Suomen Rajavartiolaitosta sekä siellä olevaa rajaturvallisuustoimintaa. Nyt huoleni liittyy Rajavartiolaitoksen toimintamäärärahojen riittämättömyyteen. Aivan kuten mietinnössä todetaan, vuosina 2004 ja 2005 eduskunta myönsi 3,4 miljoonan euron tasokorotuksen. Eduskunta edellytti myös, ettei kyseessä ollut kertaluontoinen määrärahalisäys vaan pysyvä tasokorotus vuoteen 2008 saakka. Oletin, että edellisinä vuosina ollut menettelytapa, että eduskunnan täytyy aina palauttaa edellä mainitut määrärahat budjettiin takaisin, rauhoittuisi, mutta ei. Nyt hallitus on esityksessään pienentänyt jälleen toimintamäärärahoja 1,3 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta on kuitenkin jälleen kerran mietinnössään ottanut kantaa asiaan ja palauttanut puuttuvan määrärahan eduskunnan tahdon mukaisesti. Suuri kiitos siitä valiokunnalle ja ministeri Rajamäelle.

Tietooni on tullut, että uusi palkkausjärjestelmä on tuonut erilaisia haasteita Rajavartiolaitoksen määrärahojen riittävyyteen. Mitä se tarkoittaa rajatoiminnalle? Toivoisin, että uuden palkkausjärjestelmän avulla voisimme vahvistaa entisestään rajavartijoiden osaamista ja siihen liittyvää tehtäväkuvaa. Rajaturvallisuus on osa kansainvälistä mutta myös sisäistä turvallisuutta. Maailmanlaajuinen kehitys näkyy rajalla sekä huonoissa että hyvissä asioissa. Rajatoiminnan tulisi olla aina askeleen edellä esimerkiksi kansainvälistä rikollisuutta. Tämä vaatii jatkuvaa koulutusta ja siten myös rajavartijoiden osaamisen parantamista ja eri tehtäväkuvien selkeyttämistä. Tämän tulisi näkyä myös uudessa palkkausjärjestelmässä.

Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi: Haluan kiittää valiokuntaa siitä, että alueellisille romaniasiain neuvottelukunnille on myönnetty 600 000 euron määräraha sihteerien virkojen perustamiseen. Neuvottelukunnilla on ollut selvästi myönteistä vaikutusta romanien tilanteeseen. Ne ovat jo lyhyen toimintansa aikana saavuttaneet niille asetettuja tavoitteita, parantaneet lasten esikoulutukseen osallistumista ja aikuisten työllistymisprojektien käynnistämistä sekä vaikuttaneet elinolojen paranemiseen ja hyvien etnisten suhteiden kehittymiseen aluetasolla. Virkojen perustaminen takaa osaltaan hyvin alkaneen toiminnan kehittymisen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Rajavartiolaitoksen toimintamenot on toistuvasti budjetoitu alakanttiin, ja vuosi toisensa jälkeen eduskunta on vaatinut ja onneksi myös saanut lisärahoitusta. Vuosien 2004 ja 2005 talousarvioiden käsittelyn yhteydessä eduskunta myönsi 3,4 miljoonan euron tasokorotuksen Rajavartiolaitokselle. Tällöin edellytettiin, että kyseessä ei tule olemaan kertaluontoinen lisäys vaan pysyvä tasokorotus vuoteen 2008 saakka, jolla edellytettiin Rajavartiolaitoksen ylläpitävän varusmieskoulutusta kaikissa neljässä rajajääkärikomppaniassa, ylläpitävän rajaturvallisuutta itärajalla ja käynnistävän muutamia suunniteltuja investointeja.

Kuitenkin tätä hallintovaliokunnan ja eduskunnan tahdon mukaisesti pysyväksi tarkoitettua määrärahaa hallituksen toimesta pienennettiin 2,1 miljoonaan euroon ensi vuoden talousarvioesityksessä, eli 1,3 miljoonaa euroa. Valtiovarainvaliokunta mietinnössään esittää kyseessä olevaa puuttuvaa summaa Rajavartiolaitoksen toimintamenoihin. Jos tasokorotus ei olisi toteutunut täysimääräisenä, olisi Rajavartiolaitos joutunut joko vähentämään henkilöstöä, mikä on vastoin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, tai supistamaan ennestään jo karsittuja hankintojaan kaluston uusimiseksi. Sopii kysyä, miksi tämä turha näytelmä vuodesta toiseen. Ei se ainakaan tyylikästä ole. Nyt tällä kertaa täytyy kuitenkin todeta, että loppu hyvin ja kaikki hyvin. — Kiitoksia vesilasista, ed. Vielma.

Arvoisa puhemies! Kuntien harkinnanvaraisista rahoitusavustuksista vielä muutama sana, jos ääni kestää.

Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään kyseessä olevalle momentille 1,5 miljoonan euron lisäystä, jolloin kyseiselle momentille ollaan kaikkiaan myöntämässä 26,5 miljoonaa euroa. Tarve on varmasti huomattavasti suurempi. Todettakoon, että tänä vuonna kunnille jaetaan harkinnanvaraista rahoitusavustusta 40 miljoonaa euroa ja edellisenä jaettiin muistaakseni 48 miljoonaa euroa.

Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneselvitys on selvästi lisännyt aktiivisuutta kuntarakenteen muuttamiseen. Myös palvelujen tuottamisen eri vaihtoehtoja pohditaan huolella hyvin monilla alueilla, ja totta kai tähän palvelurakenneselvitykseen liittyen joka kunnassa joudutaan nämä lausunnot antamaan. Erilaisia selvityksiä on siis kaiken kaikkiaan käynnissä hyvin paljon. Toivottavasti ne johtavat myös osaltaan vahvempiin kuntiin. Toivon, että jatkossakin kuntien yhdistämisavustuksin aktivoidaan kuntia uusiin ratkaisuihin. Nykyisen kuntajakolain mukaan porkkanarahat jaetaan vain niille kuntaliitoksille, joiden selvitykset on tehty ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Käsittääkseni kyseiset kuntaliitokset tapahtuvat vuoden 2007 alussa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Kuntakentän taloudellinen tilanne kokonaisuutena on varsin heikko, huonompi kuin edellisenä vuotena. Negatiivisen vuosikatteen kuntien lukumäärä lisääntyy reilusti. Tässä tilanteessa on erittäin valitettavaa, että valtio on siirtämässä kunnille kuuluvaa rahaa yhteensä noin 190 miljoonaa euroa ensi vaalikaudelle. Nämä valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistukseen liittyvät rahat tulisi ehdottomasti maksaa kunnille jo tällä vaalikaudella. Niitä rahoja kunnat kaipaavat kipeästi.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tähän aikaan vuorokautta ei ole mitään edellytyksiä kovin analyyttistä puheenvuoroa käyttää, koska jokainen itseään kunnioittava edustaja on jo ilmeisesti yöpuulla. Mutta on syytä tässä vaiheessa erityisesti lausua kiitos siitä, että ministeri Manninen palasi istuntosaliin tähän aikaan vuorokaudesta, kun käytetään näitä yön tunteihin siirrettyjä puheenvuoroja.

Hallitushan on käytännössä hukannut sen liikkumavaran, joka taloudessa on ollut, työntämällä sen varakkaille veronalennuksina. Se on käytännössä johtanut siihen, että julkisten hyvinvointipalvelujen rahoitukseen ei ole osoitettavissa riittävästi varoja. Siitä kertoo tietenkin se budjettiesitys, jossa kuntien palvelutuotantoa käytännössä ei riittävästi rahoiteta. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kerrotaan niistä ongelmista, mitä kuntatalouteen liittyy, aivan oikein ja asiallisesti, mutta muutamia kohtia sieltä löytyy, jotka ansaitsevat kritiikkiä tai ainakin sen valottamista, mistä itse asiassa on kysymys. Otetaanpa yksi esimerkki:

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että talousarvioesitykseen sisältyvien valtion toimenpiteiden arvioidaan parantavan kuntien rahoitusasemaa vuonna 2006 edellisvuoteen verrattuna nettomääräisesti 70 miljoonaa euroa ilman indeksikorotuksia ja 224 miljoonaa euroa indeksikorotukset mukaan lukien. Tämä on tietenkin osittain totta, mutta pääasiassa se ei ole yhtä todellisuuden kanssa, kun siinä väitetään, että tällä indeksikorotuksen tasolla parannetaan kunnallistaloutta. Kysymys on käytännössä siitä, että kun valtionosuudet kattavat vajaan puolet valtionosuuteen oikeuttavien kustannusten määrästä ja kun niihin tehdään 75 prosentin indeksitarkistus, niin jokainen voi päätellä, että se ei voi vahvistaa kuntataloutta, vaan vaikutus on nimenomaan päinvastainen, koska kuntien omalla vastuulla olevien kustannusten taso muuttuu samassa suhteessa. Näin ollen indeksikorotuksen osittain toteuttaminen joka tapauksessa kaikissa vaihtoehdoissa ei voi merkitä kunnallistalouden vahvistumista, vaan nimenomaan päinvastaista: kunnallistalouden kiristämistä.

Minusta täällä aikaisemmin käytetyissä puheenvuoroissa, ennen kuin tämä keskustelu keskeytettiin, kiinnitettiin aivan oikeihin asioihin huomiota. Edustajat Nousiainen ja Ranta-Muotio muun muassa arvioivat sitä, onko harkinnanvaraiseen avustukseen osoitettava määräraha riittävä, kun hakijamäärä tuplautuu mutta käytettävissä olevaa rahamäärää madalletaan entiseen tasoon verrattuna. Nämä kysymykset ovat aiheellisia ja vaativat vastausta. Tähän mennessä niihin vastausta ei ole löytynyt, muttei nyt ole välttämättä mitään suurempaa huolta sen takia, että talousarvion käsittelyn yhteydessä asia voidaan korjata. On syytä tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että harkinnanvaraisen valtionosuuden lisäystä koskevia talousarvioaloitteita on useita. Otan muutaman esimerkin:

Hallituksen esitykseen esitetään 15 miljoonan euron lisäystä aloitteessa, jonka ensimmäinen allekirjoittaja on ed. Maija-Liisa Lindqvist, joka on salissa paikalla, mikä on sinänsä kunnioitettavaa. Muita allekirjoittajia ovat ed. Pekka Nousiainen, Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, joka aikaisemmin oli huolestunut harkinnanvaraisten valtionosuuksien määrän riittävyydestä, samaten kuin ed. Aulis Ranta-Muotio, joka on merkittävässä roolissa Kuntaliiton hallinnossa, samaten kuin ed. Susanna Haapoja, kaikki voimakkaita hallituspuolueiden vaikuttajia. Lisäysesitys on 15 miljoonaa euroa. Ikäväkseni totesin kuitenkin sen, että ed. Lindqvist oli unohtanut uusia tämän aloitteensa, mutta siitä on pidetty huolta, että siitä päästään äänestämään.

Mutta jos ongelma ei vielä ratkea sillä, niin toisen 23:a miljoonaa euroa koskevan aloitteen on allekirjoittanut ensimmäisenä ed. Rauno Kettunen keskustapuolueesta, sitä on tukenut myös ed. Tuula Väätäinen demareista, myös itse olen allekirjoittanut sen ja olen sen takana. Eli me pääsemme täällä äänestämään tämän liian vähäiseksi osoittautuneen määrärahan korottamisesta. Toivottavasti ed. Lindqvistkin on tukemassa tämän määrärahan korottamista, niin kuin hän aloitteessaan on esittänyt. Toivon vilpittömästi tukea sille oman esityksemme päätökseen saattamiseksi.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että kuntatalous on ajautumassa syviin vaikeuksiin. Täällä aikaisemmin käydyssä keskustelussa viitattiin siihen, että kun aikaisemmin tehtiin indeksikorotuksia 50-prosenttisina, niin silloin tehtiin tuhoisaa politiikkaa. Minä haluan kysyä, toivottavasti saan vastauksen: minkä indeksikorotuksen leikkauksen tämä hallitus on palauttanut? Jos se ei ole palauttanut mitään, niin silloin on todettava se, että se hyväksyy kaikki aikaisemmin toteutetut indeksikorotuksen puolitukset. Samalla on kuitenkin todettava se, että silloin, kun indeksikorotuksia toteutettiin 50 prosentin asteisina, kuntatalous oli tasapainossa. Tällä hetkellä tilanne on toinen. Silloin edellisten hallituksien aikana, Ahon hallituksen jälkeen ei tehty ennätyksiä kuntien veroprosentin korottamisessa. Ne on tehty tälle vuodelle 2005 ja ensi vuodelle, ja siitä huolimatta kuntatalous on entistä syvemmässä kierteessä.

Kuntatalous ajautuu entistä syvempään alijäämään, eikä se lohduta ollenkaan, että hallitus miettii keinoja, että kiristetään velvoitteita kattaa alijäämät. Ei se, että pykäliä kiristetään, tuo rahaa kuntatalouteen yhtään senttiä. Eivät pykälät muutu rahaksi, vaan kysymys on siitä, että tämä hallitus näyttää ajavan kuntatalouden entistä syvempään ahdinkoon. Kysymyshän on hyvin pitkälle siitä, että samanaikaisesti ajetaan ideologisista syistä tietyn tyyppistä yksityistämistä, mihinkä muun muassa keskustapuolueen puoluesihteeri ed. Lankia Kuopion piirikokouksessa viittaa. Keskusta kuntapuolueena ideologisista syistä ajaa yksityistämistä, ja sitä ajetaan niin, että madalletaan kuntien rahoituspohjaa, jolloin kunnat eivät pysty järjestämään palveluja. Sehän on se lähtökohta, ja se on tosi valitettavaa.

Taustalla tietenkin kokonaisuudessaan on se veronalennuslinja, mitä tällä hetkellä ajetaan. Veronalennuksia perustellaan sillä, että ne ohjautuvat pieni- ja keskituloisille, painottuvat sinne, niin kuin täällä väitetään jatkuvasti, mikä on täysin perusteeton väite. Minä otan pari esimerkkiä. Valtiovarainministeriön vero-osaston laskelmien mukaan jos palkkatulon saajat jaetaan kymmeneen luokkaan...

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Jos edustaja hieman huomioisi ajan kulun tässä!

Puhuja:

2 sekuntia on mennyt yli tähän mennessä, kymmenkunta sekuntia tarvitsen aikaa.

Toinen varapuhemies:

Kaikin mokomin!

Puhuja:

... viiteen alimpaan desiiliin kuuluvat saavat veronalennuksista 31,9 prosenttia, viiteen ylimpään desiiliin kuuluvat saavat 68,1 prosenttia. Miten te voitte perustella, että alennukset painottuvat pieni- ja keskituloisiin? Se väite on täysin katteeton.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön pääluokan osalta puutun muutamaan asiaan. Tänä iltana täällä ovat paljon olleet esillä poliisien määrärahakysymykset. Monena vuonna poliisien määrärahoja on sitten valiokuntakäsittelyvaiheessa lisätty tai esitetty lisättäväksi. Olisi tärkeää, että siinä päästäisiin pitkäjänteisempään toimintaan. On erittäin tärkeää koko yhteiskunnan kannalta, että poliisien resurssit ovat kohtuullisella tavalla turvatut.

Erittäin myönteisenä seikkana haluan todeta poliisien määrärahojen osalta sen, että talousrikosten selvittämiseen on osoitettu lisää resursseja. Näyttää siltä, että siihen osoitetut toimet ovat myös tuottaneet tuloksia. Se on koko yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeää, ja siihen liittyvään osaamiseen on kiinnitettävä myös enemmän huomiota. Talousrikosten selvittäminen vaikuttaa myös ennalta ehkäisevästi. Se näkyy liiketoiminnassa, se näkyy ihmisten ja yritysten käyttäytymisessä. Siihen liittyen haluan nostaa esille yhden asian, joka on monta kertaa ollut esillä, ja se on se, mikä voisi olla tilaajan vastuu. Se voisi olla vähän suurempi kuin nykyään on.

Herra puhemies! Sitten toinen asiakokonaisuus, johon lyhyesti haluan puuttua. Se on kuntien tilanne. Talousarvioesityksessä on aikaisempaa vähemmän osoitettu kuntien harkinnanvaraiseen avustukseen. Valtiovarainvaliokunta on esittänyt 1,5 miljoonan euron lisäystä hallituksen esitykseen, jolloinka yhteensä harkinnanvaraiseen avustukseen olisi 26,5 miljoonaa euroa. On erittäin hyvä, jos se riittää. On varmaan niin, että vuoden aikana on katsottava, onko tätä asiaa sitten lisätalousarviossa täydennettävä. Niin kuin talousarviossa todetaan, kuntien taloudellinen tilanne on edelleen tiukka, vaikka näkymät paremmasta ovat kuitenkin selvästi esillä.

Sitten asia, joka on niin ikään ollut tänäkin iltana esillä, on tämä kustannusjaon tarkistuksen loppuerien maksatus. Nyt ensi vuonna siitä on tarkoitus maksaa 86 miljoonaa euroa, samoin kuin vuonna 2007. Tämän mukaan vuodelle 2008 tarkistuksesta jäisi vielä 194 miljoonaa. Kun hallintovaliokunta esitti talousarvioesityksestä antamassaan lausunnossa, että maksatus tulee toteuttaa nopeutetussa aikataulussa, niin että se olisi kokonaisuudessaan hoidettu kuluvan vaalikauden aikana, mielestäni tähän on täydet perusteet ja tämän toteuttamista on hallituksen syytä ei vain harkita vaan vakavasti suunnitella.

Ed. Polvi edellä puhui indeksitarkistuksista. Nythän tämän hallituksen aikana indeksitarkistukset on toteutettu kolmeneljäsosana. Edellisen hallituksen aikana indeksitarkistukset puolitettiin. No, tämä nykyinen tilanne on vähän parempi, mutta on tietysti todettava se, että joka vuosi tässä mielessä jäädään jälkeen kumulatiivisesti. Mutta samalla haluan todeta, että tulevaisuudessa eli vuodesta 2008 alkaen enää indeksitarkistusten osittaminen tai puolittaminen ei ole mahdollista vaan se sitten lain mukaan tulee aina toteuttaa täysimääräisesti.

Edellä ed. Polvi puhui keskustan kannanotosta kuntapalveluiden yksityistämiseen. Ei ulkoistaminen tai yksityistäminen ole itsetarkoitus. On paljon kuntien tuottamia palveluja, jotka kunnat tuottavat erittäin kilpailukykyisesti. Ei niitä silloin kannata ulkoistaa tai yksityistää. Mutta palveluiden on syytä olla kilpailukykyisiä, ja kuntien on syytä kiinnittää tähän huomiota. Kyllä monia asioita voidaan turvallisesti ulkoistaa ja ostaa palveluita. Se on aina muistettava, että järjestämisvastuu säilyy kunnalla.

Herra puhemies! Parasta aikaa on käynnissä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Se on merkittävä hanke, merkittävä uudistus, jonka vaikutukset tuntuvat pitkälle tulevaisuuteen, niin kuin tarkoitus onkin. Se ei ole vain tätä päivää varten vaan nimenomaan tulevaisuutta varten. On erittäin tärkeää, että kunnissa tämä asia otetaan riittävän vakavasti. Niin sanottu nollavaihtoehto eli vaihtoehto, että ei tehdä palveluiden tuottamistavassa, organisoimisessa, järjestämisessä ja uuden teknologian käyttöönottamisessa juuri mitään, ei ole mahdollinen. Nimittäin kuntien toimintamenojen kasvuvauhti on niin nopea, että vaikka kertaluontoisesti tasapainotettaisiin kuntatalous, niin että se olisi kauttaaltaan tasapainossa, muutamassa vuodessa se olisi mennyt vahvasti epätasapainoon, jos ei näitä uudistuksia tehdä. Tämä uudistus on paljon muutakin kuin kuntarakenneuudistus, tai sanotaan näin, että siihen sisältyy myös uudistuksia kuntarakenteessa, mutta se ei ole itsetarkoitus vaan tarkoitus on se, että palvelut turvataan tulevaisuudessakin. Hallintorakenne on näitä palveluita varten, eikä hallinto ole itsetarkoitus.

Arvoisa puhemies! Tässä oli vielä yksi asia, josta ed. Polvi puhui. Hän kiinnitti huomiota kuntien päätöksiin korottaa veroprosenttia ja mietti syitä siihen. Keskeinen syy on muiden ohella se, että kuntien veropohja on ohentunut pitkän aikaa. Muun muassa tai nimenomaan silloin, kun ed. Polven puolue oli hallituksessa, veronkevennykset kohdistettiin kunnallisveroon. Käytännössä kuntien keskimääräinen veroprosentti taitaa olla 14:n ja 15:n välillä. Silloin joudutaan monessa tapauksessa tarkistamaan. On syytä todeta se, että tästä on paljon kompensoimatta kunnille. On todettava, että tämä hallitus on omalta osaltaan nämä veronkevennykset kompensoinut.

Herra puhemies! Kuntien taloudellinen tilanne on tällä hetkellä edelleen tiukka, mutta uskon, että tulevaisuudessa ja lähitulevaisuudessa siihen saadaan korjausta.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tähän aikaan illasta luottamustehtävään valittu kansanedustaja nousee puhujakorokkeelle, täytyy vain rohkeasti luottaa sanan voimaan.

Jos mikä, niin tämä aihepiiri, sisäministeriön pääluokka, koskee suomalaisten arkea, sillä valtaosa niistä palveluista, joita kutsumme hyvinvointipalveluiksi, on kuntien järjestämiä ja pääosin myöskin tuottamia. Silti tähän aiheeseen liittyy merkillinen paradoksi. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä vallitsee suuri yksimielisyys mutta ei enää rahoittamisesta saatikka niistä keinoista, joilla palvelut uudessa tilanteessa turvataan.

90-luvun loppupuolen politiikka on esimerkki siitä, miten kuntien tehtäviä lisättiin, mutta valtion kautta tulevaa rahoitusta leikattiin. Tässä mielessä vaatimukset kunnille kuuluvien rahojen maksamisesta ovat oikeutettuja, joskin sen vaatijat vaikenevat niistä toimista, joilla he itse tätä tilannetta pahensivat. Kun tähän liitetään toimintaympäristön analyysi, jota täällä käydyissä keskusteluissa on runsaasti viljelty, kuva entisestään synkkenee. Tarkoitan sillä huoltosuhteen heikkenemistä, sitä, miten se lisää palveluiden kysynnän kasvua, mutta heikentää niiden tuotantokykyä.

Keskustelussa on käynyt ilmi, että vasemmisto tarjoaa lääkkeeksi tähän tutun vaatimuksen: lisää rahaa, vaikkapa veronalennuksista. Nopeasti katsoen näin voisikin tehdä. Jos eläisimme siinä vanhassa tilanteessa, jossa käytössämme oli oma rahapolitiikka ja tullit, vasemmiston argumenttia olisi mahdotonta ohittaa. Mutta avoimessa taloudessa, jossa myös kansantaloudet kisaavat keskenään, niin ei voi tehdä ilman, että syyllistytään talouden perusteita rapauttavaan politiikkaan.

Vaihtoehdoksi jää minusta se, mitä hallitus nyt toteuttaa, rohkea linja, jota me kutsumme Paras-hankkeeksi. Tältä paikalta harvoin annetaan myönteistä palautetta, mutta kun ministeri Manninen on paikalla, voin sitä antaa: omasta mielestäni tässä on kysymys valtiomiesteosta, sellaisesta poliittisesta vastuun ottamisesta, johon tehtävään eduskunta on valittu.

Julkisten palvelujen tehostaminen ymmärretään valitettavan usein väärin, nähdään, että kysymyksessä on työtahdin jatkuva kiristäminen ja työntekijöiden etujen huonontaminen. Kustannussäästöjen nimissä julkinen sektori ja erityisesti kunnalliset työnantajat ovatkin ottaneet käyttöön laajamittaisen pätkätyön sellaisillakin aloilla, joilla työnäkymät ovat pitemmän päälle varsin vakaat. Tällaiset temput eivät ole ainakaan äärimmilleen vietyinä johtamassa työn tehostamiseen, eikä niillä voida pitkän päälle saada aikaan kunnollisia tuloksia.

Julkisen sektorin suurimmat haasteet liittyvät viime kädessä kykyyn organisoida julkista palvelutoimintaa, työntekoa, tehokkaasti. Kyse on siis aina myös johtamisesta. Uuden teknologian myötä julkisella sektorilla ovat avautuneet suuret mahdollisuudet työn tuottavuuden lisäämiseen. Kysymys on aina samalla uudistuksista, tavassa ohjata ja motivoida ihmisten työntekoa. Tuotantotapoja uudistettaessa tekniset välineet ovat usein olleet vain kiihottavassa asemassa siten, että tuottavuuden kasvun kannalta tärkeät muutokset ovat tapahtuneet ajattelutavoissa ja työskentelymenetelmissä. Merkittävää tuottavuuden kasvua on tapahtunut sellaisissakin tuotantolaitoksissa, joissa vuodesta toiseen on käytetty samoja koneita ja laitteita. Tällaisissa tapauksissa on selvää, että tekninen kehitys on edennyt työtapojen muutoksen kautta.

Tätä prosessia voisi hyvin yksinkertaisesti ja varmaan vähän pelkistäen kuvata sillä prosessilla, mikä on tapahtunut pankeissa. Vaikka kaikki tiedämme ja monet meistä ovat saattaneet kipeästi kokeakin sen, mitä pankkikriisi tarkoitti, niin lopputulos on kuitenkin se, että meillä on tänä päivänä toimiva pankkilaitos ja korkotaso on jotain aivan muuta kuin oli 90-luvulla.

Tai jos vähän leikillisesti asiaa käsittelee, niin vaikkapa katsastustoiminta: Ennen kuin siinä tapahtui sen avaaminen kilpailulle, täytyi hattu kourassa mennä aina insinöörin luo ja puntti vapisi, kun oltiin esivallan edessä. Tänä päivänä kyse on palvelulaitoksesta, joka avustaa ja auttaa, ja liikenneturvallisuus ei näiltä osin ole vähääkään heikennyt. Väitän, että kilpailun myötä sinne on tullut sellaista tehoa ja palvelutason nousua, joka nyt voi tässä kuvata sitä, minkälaista prosessia me tarvitsemme julkisen sektorin kanssa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tänään aikaisemmin todennut, että minua huolestuttaa vireillä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteneminen ja lopputulos. Pelkään, että ensi kesänä annettava puitelaki ei tuo konkreettisia tuloksia, vaan monen hyvinkin keskeisen seudun, kuten esimerkiksi Jyväskylän seudun, osalta tilanne pysyisi ratkaisemattomana ja aika ajaisi ohi monet mahdollisuudet alueen kehittämiseksi. Edellä mainitusta syystä johtuen kuntien tulisi olla oma-aloitteisia ja uskaltaa tehdä ratkaisuja odottamatta, minkälaisiin ratkaisuihin valtiovalta omalla tahollaan pääsee.

Tein tänään aikaisemmin ministeri Manniselle kysymyksen, ryhtyykö valtiovalta tehokkaampiin toimenpiteisiin, elleivät kunnat pysty itse tekemään ratkaisuja esimerkiksi Jyväskylän seudulla. Haluan kiittää ministeri Mannista. Hän nimittäin totesi, että kyllä siellä Jyväskylässä pitäisi ottaa järki käteen ja tehdä kuntaliitos. En muista, että yksikään ministeri olisi aikaisemmin vastannut näin selkeästi. Toivon koko hallituksen suhtautuvan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen yhtä vastuullisesti ja rohkeasti.

Olen itse tehnyt lakialoitteen kuntajakolain muuttamisesta siten, että painavista syistä johtuen valtioneuvosto voisi päättää kuntaliitoksesta. Ennustan, että jotakin vastaavaa hallitus joutuu vielä meille esittämään, mikäli tarvittavat toimenpiteet aiotaan toteuttaa. Mutta niin sanottuja porkkanarahojakaan en toivoisi poistettavan tulevien vuosien budjeteista. Monia ongelmia on aikaisemminkin voitu kuntatasolla ratkaista, kun valtio on antanut kunnille taloudellista tukea.

Arvoisa puhemies! Toiseksi haluaisin puuttua kansalaisten turvallisuuteen. Kun kansalaisilta kysytään, mikä heidän mielestään on tärkeää jokapäiväisen elämän kannalta, niin turvallisuus nousee hyvin korkealle. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat monet eri tekijät, voisi sanoa, että lähes kaikki ympärillämme suoritettavat toimenpiteet. Poliisin rooli tuossa kokonaisuudessa on hyvin oleellinen. Pelkästään tietoisuus siitä, että poliisi on tiukan paikan tullen riittävän lähellä, luo turvallisuutta. Tänä päivänä tuo tavoite ei toteudu, vaan maassamme on runsaasti alueita, joiden osalta hälytysajat poliisien vähyyden ja organisaation vuoksi ovat aivan liian pitkät. Kaupunkikeskuksissa on onneksi toistaiseksi vältytty pahimmalta, mutta ympärillämme on runsaasti esimerkkejä, jopa aivan tuoreita, muissa maissa, siitä, että emme elä missään turvallisessa lintukodossa, vaan voi tapahtua kaikenlaista, jolloin kysytään, onko poliisitoimi saanut riittävät resurssit. Näkemykseni on, että istuvan hallituksen linja poliisin resurssien osalta on tietoisesti otettu riski turvallisuuden kustannuksella.

Budjetin perusteluissa todetaan, että sisäasiainministeriö asettaa vuodelle 2006 poliisimiesten — varmaan tarkoitetaan myöskin -naisia — lukumäärätavoitteeksi vuoden 2002 tason eli 7 750 poliisia. Tämä on mielestäni virheellinen organisointi- ja rahoitustapa. Oikea tapahan olisi seuraava: Ihminen tarvitsee palvelun eli tässä tapauksessa turvallisuuden. Tuota palvelua varten tarvitaan organisaatio eli tässä tapauksessa poliisitoimi, ja tuota organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Budjetissa on asetettu raja organisaatiolle, poliisien määrälle, ja lausuttu tylysti: toimikaa sen mukaisesti ja taatkaa turvallisuus. Juuri eilen ilmestyneessä Länsi-Suomen läänin poliisijohtajan tiedotteessa on rivien välistä luettavissa monenlaista pelkoa juuri tästä johtuen. Tuo teksti on hyvin lojaali kuitenkin asianomaiselle ministerille, niin kuin kuuluukin.

Arvoisa puhemies! Näin ei voi toimia yleensä minkään organisaation osalta puhumattakaan kaikille kansalaisille tärkeästä poliisitoimesta. Hallituksen käyttämä budjetointitapa on mielestäni vastuuton. Näin ei turvallisuutta pystytä kaikille takaamaan. Poliisit joutuvat toimimaan entistä kovempien paineitten alla, hyvin monet jopa kohtuuttomissa olosuhteissa. Tämän vuoksi vähin, mitä pitäisi tehdä, olisi mielestäni se, että poliisin määrärahoja lisättäisiin kokoomuksen esittämän vastalauseen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama sana Rajavartiolaitoksesta. Hallintovaliokunta tutustui viime kesänä Kaakkois-Suomen rajavartioston toimintaan, ja saimme kaikesta erittäin hyvän kuvan, todella upean kuvan. Kaikki ovat ammattitaitoista väkeä, jotka siellä työskentelevät. Kuten muistamme, osa rajavartioston henkilökunnasta ei ollut täysin tyytyväinen työehtoihinsa. Ottamatta kantaa luonnollisestikaan tältä paikalta yksityiskohtiin ja työsuhdeasioihin toivon, että vastaavia ongelmia ei enää syntyisi, vaan ratkaisut löytyisivät hyvässä yhteistyössä. Rajamiehet ja -naiset ovat palkkansa ansainneet, ja he, aivan kuin aikaisemmin kerroin poliiseista, ovat meille tärkeitä turvallisuuden takaajia tässä maassa.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Haluaisin omassa puheenvuorossani kiinnittää huomiota ainoastaan yhteen asiakohtaan.

Lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta aloitettiin kokeiluluonteisena yli kymmenen vuotta sitten Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla. Tähän mennessä kymmenen vuoden aikana on toimintaan myönnetty avustuksia yli 40 miljoonaa euroa eli valtava määrä rahaa. Valtion vuoden 2006 talousarvioesityksessä lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan rahoittamista esitetään jatkettavaksi Ray:n varoin. Valtiovarainvaliokunta on omassa mietinnössään kiinnittänyt huomiota siihen, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan rahoituksen perustana ovat olleet Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta myönnettävät avustukset. Valiokunta katsoo, ettei tämä ole kestävä pohja kyseessä olevan toiminnan järjestämiselle, ja näinhän on.

Hallitus on omaan ohjelmaansa kirjannut tavoitteeksi, että osana turvaverkostoa kehitetään lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa koko maassa. Pyrkimyksenä on pelastushelikopteritoiminnan rahoituksen siirtäminen raha-automaattiavustusten sijaan valtion talousarviosta tapahtuvaksi. Tämä on hyvä tavoite. Tietysti pitää toivoa, että tähän tavoitteeseen ihan aidosti pyritään.

Tällä hetkellä hallitus on ottanut tietyssä mielessä aikalisän, kun 2004 päätyi kumppanuusmalliin, jossa rahoitus järjestetään kolmelta eri taholta. Ensinnäkin tämä lentotoiminta, joka on sitä kalleinta, katetaan raha-automaattiavustuksilla. Ensihoitotoiminnan rahoitus katetaan sairaanhoitopiirien rahoituksella ja etsintä-, pelastus- ja sammutustoiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan sisäasiainministeriön rahoituksella. Eli on kolmikantaperiaate, sinällään hyvä kumppanuusmalli, mutta tässä on ongelma tämä lentotoiminta, johon Raha-automaattiyhdistys suunnitellessaan ensi vuoden avustusjakoa on varautunut noin 12 miljoonalla eurolla. Tämä on suunnaton summa rahaa. Tänään viimeksi, kun Raha-automaattiyhdistyksen hallitus teki jakopäätöksiä, kyllä siellä kokouksessa nitinää ja natinaa kuului, kun tämä on niin iso summa sitten niiltä Raha-automaattiyhdistyksen lakisääteisiltä edunsaajilta poissa.

Haluan tässä lainata Raha-automaattiyhdistyksen toimintakertomusta, jossa todetaan, että Raha-automaattiyhdistys avustaa toimintaa, joka on suunnattu heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen ja ongelmien ehkäisyyn sekä omaehtoisen aktiivisuuden tukemiseen, ja saajina ovat sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöt. Tätä pelastushelikopteriproblematiikkaa kuvaa se, että esimerkiksi viime vuoden toimintakertomuksessa ei sanallakaan helikoptereita mainita. Hiljaa on tyydytty siihen, että valmistellaan tämä avustusehdotus valtioneuvostolle siten, että siellä on tämä lentotoiminnan rahoitus. Mutta tämä 12 miljoonaa, joka jää jakamatta sitten kansalaisjärjestöille erittäin tärkeään kolmannen sektorin terveys- ja sosiaalityön järjestötoimintaan, kyllä kiristää tunteita.

Toisaalta sitten, jos ajatellaan näiden pelastushelikopteriyhdistysten toimintaa, toimintahan on yhdistysmuotoista ja asettaa aikamoiset vastuut yhdistyksen hallituksen jäsenille, kun kopterin pyörittämisessä puhutaan 3—4 miljoonan euron panostuksesta. Kyllä siinä huimaa, varsinkin kun se rahoitus on tähän asti ollut joka vuosi hyvin epävakaalla pohjalla ja kuitenkin on sopimukset ja sitoudutaan siihen, että kopteri lähtee silloin, kun tarvitaan. Kyllä ohjauksen näkökulmasta ja kansalaisten tasa-arvon näkökulmasta olisi tärkeää, että päästäisiin ratkaisuihin. Toivottavasti tämän Paras-hankkeen yhteydessä ratkeaisi, että tämä pelastushelikopteritoiminta olisi ministeriövetoista toimintaa tai ohjaus tapahtuisi ministeriöstä. Rahoitus voi tietysti olla aluksi Raha-automaattiyhdistyksen kautta, mutta kuitenkin tästä yhdistystoimintamuotoisesta peruspilarista tulisi päästä pois.

Tässä on ehkä hieman saman tyyppinen ongelma kuin oli veikkausvoittovarojen jakamisessa. Silloinhan laman aikana kirjastot sinne pääsivät mukaan ja vähän muitakin budjettivaroin rahoitettavia toimintoja. Meni monta vuotta ja paljon lobbausta ja kansalaisjärjestötoimintaa, kunnes sitten 2002 eduskunta sääti arpajaislain, jossa vahvistettiin nämä jakosuhteet. Nyt on ollut hyvä havaita, että tätä kirjastojen siirtoa budjettirahoitteiseksi on nopeutettu ja näin ollen veikkausvoittovarat lähitulevaisuudessa jaetaan 100-prosenttisesti sinne, minne ne kuuluvat.

Tässä voisi toivoa, että myös sosiaali- ja terveysalan järjestöjen puolella löytyisi samanlainen yhteishenki ja noustaisiin barrikadeille, niin kuin liikunta-, kulttuuri-, tieteen ja nuorisopuolen järjestöjen puolella tapahtui. Paljon pitää työtä tehdä ja aikaa käyttää siihen, että muuttuvat teoiksi nämä valtiovarainvaliokunnan lausumat ja eduskunnan tahto, mutta veikkauspuolella nähtiin, että työ tuottaa tulosta ja siihen on myös mahdollisuus.

Arvoisa puhemies! Lähetän tässä terveisiä sekä tuonne kansalaisjärjestöpuolelle että hallitukselle, että tähän täytyisi löytyä pysyvämpi ratkaisu kuin tämä kumppanuusmalli.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Polvi aiemmin toi esille, että keskusta haluaa nimenomaan yksityistää julkiset ja kunnalliset palvelut. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Me haluamme täydentää yksityisillä ja kolmannen sektorin palveluilla elikkä tuoda vaihtoehtoja. Meille on työtä tekevä ihminen yhtä arvokas, tekee hän sitä julkisella tai yksityisellä tai kolmannella sektorilla.

Sen lisäksi haluan todeta, että olen todella tehnyt aloitteen kuntien harkinnanvaraisesta avustuksesta. Valitettavasti koko summa ei toteutunut lisäyksenä, mutta hiukan.

Sen lisäksi olen tehnyt monta muuta aloitetta, muun muassa kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksen nopeuttamisesta. Ja katsoisin kyllä niin, että kuntien tilanne on sellainen, että hallituksen tulee palata tähän asiaan ja nopeuttaa tätä kuntien saatavien maksatusta. Ja sen lisäksi aika monet muut kunnalliset asiat ovat tällä hetkellä valinkauhassa, ja kun nämä esitykset tulevat kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, niin kiitokset ministeri Manniselle, että hän on aktiivisesti kiertänyt kenttää ja nostanut esille kuntien mahdollisuuksia kehittää toimintojaan, ja myös kiitokset siitä, että hän puolenyön jälkeen vielä istuu täällä kuulemassa näitä puheenvuoroja ja on varmasti vielä valmis vastaamaan meille.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi haluan ensinnäkin kiittää edustajakollegoita mielestäni hyvin asiallisesta ja asiapitoisesta keskustelusta, jota tänä iltana tässä salissa on käyty. Haluan kommentoida eräitä puheenvuoroja, erityisesti ed. Polven puheenvuoroa, sillä olen aina tiennyt ja edelleenkin tiedän ja arvostan ed. Polvea kuntatalouden asiantuntijana, hänen pitkäaikaista kokemustaan käytännön kunnallishallinnon ja talouden parissa, mutta eräiltä osin opposition edustajan rooli näytti ottavan vallan ja hiukan hämärtävän sitä selkeää ilmaisua, mitä näihin asioihin liittyy.

Ensinnäkin on syytä todeta, kun hän totesi, että Ahon hallituksen jälkeen ei mitään ennätyksiä ollut, kuten jo aikaisemmin illalla täällä totesin, että on syytä muistaa, että vuonna 2000 miinusmerkkinen vuosikate oli 192 kunnassa. Sitä ei ole onneksi vielä rikottu ja toivottavasti ei rikotakaan. Mutta kuka sen tietää, miten nämä suhdanteet muuttuvat. Nämä luvut vuosittain heittävät hyvin paljon riippuen erilaisista tapahtumista.

Myöskin veronkorotuksia 90-luvun loppupuolella oli aika runsaasti, ei aivan niin paljon kuin tällä hetkellä, mutta aika lähellä kuitenkin näitä lukuja liikuttiin. Ed. Tölli jo osin vastasi siihen, miksi veroja on jouduttu korottamaan, voisi sanoa näin muodollisesti ulospäin näyttäen korottamaan; tosiasiahan kuitenkin on, että viime vuosina eräitä poikkeusvuosia lukuun ottamatta keskimääräinen kunnallisverorasitushan on alentunut. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että vuosina 1997—2003 varsinaisen budjetin kuntien verotulopohjaa syötiin niin, että siitä jäi kompensoimatta noin 800 miljoonaa euroa. Tämä verotulopohjan rapautuminen on nimenomaan vaikuttanut siihen, että niin sanottu efektiivinen kunnallisvero on alentunut useina vuosina siitä huolimatta, että eräät kunnat ovat nostaneet veroprosenttejaan. Tämä on ollut hyvin vakava ongelma ja asia.

Edelleen, kun ed. Polvi kertoi, miten veronalennukset ovat kohdentuneet, niin jos oikein kuulin, hän totesi, että viiteen alimpaan desiiliin kuuluvat ovat saaneet noin kolmanneksen tästä veronalennuksesta ja viiteen ylimpään kuuluvat noin kaksi kolmasosaa, ja hän kysyi, miten voidaan perustella, että nämä ovat tulleet pienille tai keskituloisille. Riippuu aina siitä, miten ja mihin vertaa, totta kai, kaksi kolmasosaa on suurempi kuin yksi kolmasosa, mutta rinnalla pitäisi olla luvut siitä, mitkä ovat sitten tulojen vastaavat osuudet näiden desiilien välillä. Silloin tietysti voidaan verrata, kuka on saanut suhteellisesti enemmän veronalennuksia. En tarkkaan tiedä, miten ne luvut menevät, mutta luulen, että ne ovat vertailussa kuitenkin täysin erilaisia lukuja kuin nämä yksi kolmasosa ja kaksi kolmasosaa, kun arvioidaan prosentteina siihen tuloon suhteutettuna.

Mitä tulee sitten tämän hallituksen toimintaan, voi todeta, että tämä hallitushan ei ole varsinaisia leikkauspäätöksiä tehnyt kuntatalouden osalta. Ainoa, joka voidaan katsoa tietysti leikkaukseksi, on se, että tätä nelivuotistarkistusta on jaksotettu useammalle vuodelle. Muilta osin myöskään indeksitarkistusta en laske leikkaukseksi, koska jo silloin oppositiossa ollessanikin määrittelin tuolta penkistä leikkauksen sellaiseksi, jossa muutetaan olemassa olevaa lakia. Silloinkin totesin, että kun indeksitarkistus mahdollistetaan laissa 50 ja 100 prosentin välissä, niin sitä ei voi katsoa leikkaukseksi, koska toimitaan olemassa olevan lain puitteissa.

Mitä tulee sitten nykyisen hallituksen ja omaan toimintaani, olen lähtenyt siitä, että pyrin luomaan nämä perustat kuntoon. Ne vaikuttavat pidemmällä tähtäyksellä, ja ehkä joku muu sitten on se, joka nauttii sitten hedelmät, mutta katson, että on tärkeää saada perustukset valettua sille rakennukselle, jota rakennetaan. Näitä perustuksia ovat tietysti peruspalveluohjelma ja peruspalvelubudjetti, jotka eivät suinkaan ole vielä valmiit, vaan niitä kehitetään koko ajan.

Toinen asia, joka on korjattu, on se, että ansiotulovähennykset toteutetaan ensi vuoden alusta alkaen vähennyksenä valtionverosta, joten ensi vuoden alun jälkeen kuntien veropohja ei rapaudu enää ansiotulovähennysten korotusten johdosta. Tältäkin osin tämä vuoto on tukittu.

Edelleen kolmantena on se, mistä ed. Töllikin mainitsi: valtionosuusuudistuksessa ensinnäkin on luotu uusi peruspalveluindeksi, joka antaa paremman korotuksen kuin nykyinen indeksi, ja toiseksi indeksitarkistus uuden lain mukaan 1.1.2008 lukien voidaan tehdä vain sataprosenttisesti, muutoin lakia on muutettava, eli tältäkin osin tässä vedetään liinat kiinni ja luodaan perusta tulevalle toiminnalle.

Kolmanneksi myöskin kuntatalouden osalta on tärkeää, että tammikuussa tulemme antamaan alijäämän kattamisvelvollisuutta koskevan pykälän vahvistamista tarkoittavan muutoksen käytännössä, ja silläkin pyritään siihen, että pystytään jatkossa entistä vahvemmin ja vankemmin pitämään huolta kuntatalouden muutoksesta puhumattakaan siitä, että tämän koko perustan rakentamiseen tarvitaan tietysti myöskin kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kun nämä edellytykset saadaan kuntoon, se luo hyvän perustan selviytyä kunnille tulevaisuudessa.

Selvää tietysti on, että pidemmällä tähtäyksellä väestön ikääntyessä jne., palvelutarpeen kasvaessa, tarvitaan luonnollisesti myöskin lisärahoitusta, ja siihenhän on hallituksen suunnitelmissa jo pidemmän aikaa varauduttu, edellistenkin hallitusten suunnitelmissa, muun muassa niin, että on pyritty alentamaan velan tasoa sitä varten, että tulevaisuudessa on mahdollisuus velkaantua, kun todella tarvitaan lisää voimavaroja hyvinvointipalvelujen ylläpitämiseksi.

Kaiken kaikkiaan tie on tuskainen ja vaikea, mutta se on kuljettava loppuun saakka. Uskon, että siellä lopussa tässäkin asiassa kiitos seisoo.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ensin on syytä aivan kiittää ministeri Mannista siitä, että hän on paikalla tähän aikaan vuorokaudesta.

Mutta sitten muutama kommentti. Ed. Lindqvist kyseli keskustapuolueen ideologista valintaa. Oma kannanottoni perustuu Kuopion piirijärjestön vuosikokouksessa, syyskokouksessa, puoluesihteeri Lankian lehtihaastattelussa olevaan kannanottoon. Se oli ideologinen valinta.

Ansiotulovähennyksen osalta, josta ministeri Manninen kertoi, myönteistä on se, että se tehdään nyt valtion verosta. Mutta silloin edellisen kerran, kun tämä toteutettiin, se tehtiin kunnallisverosta ja nostettiin 110 250 euroon. Silloinkin perusteltiin, että se kohdistuu pienituloisiin. Onko 110 250 euroa pienituloinen? Minusta ei, ei ollenkaan. (Min. Mannisen välihuuto) — Totta kai se oli aleneva käyrä mutta yltää siihen tasoon saakka.

Mitä nyt tulee veronalennusten kohdentamiseen, minulla on täällä vero-osaston 7.10.2005 verojaostolle antama laskelma siitä, miten nämä alennukset kohdistuvat. Sen perusteella voin todeta, (Puhemies koputtaa) että viiteen alimpaan ryhmään kuuluvat saavat 31,9 prosentin alennuksesta ja sen yläpuolella olevat 68,1 prosenttia, eli ei voida väittää, että ne kohdistuvat pienituloisiin vaan nimenomaan päinvastoin.

Yleiskeskustelu pääluokasta 26 päättyy.