Täysistunnon pöytäkirja 14/2004 vp

PTK 14/2004 vp

14. TIISTAINA 24. HELMIKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä

 

Henrik Lax /r:

Herr talman, arvoisa puhemies! Regeringens proposition gäller beslutsreglerna inom Europeiska centralbanken. Behandlingen av den här propositionen ger ett välkommet tillfälle att här i riksdagen lyfta fram ett problem som håller på att växa sig större, som håller på att allvarligt drabba hela euroområdet och dess ekonomiska utveckling.

Jag tänker naturligtvis på den amerikanska dollarn, kursen har rasat i förhållande till euron. Enbart ifjol stärktes euron i förhållande till dollarn med 20 procent och många ekonomiska experter tror att dollarn ytterligare kommer att försvagas. Länder som Kina och Japan har lagt upp en medveten försvarsstrategi för att deras produkter och tjänster prismässigt skall kunna konkurrera på världsmarknaden oavsett dollarn.

Men hur skall det då gå för euroländerna om dollarns utförsbacke fortsätter, vilken försvarsstrategi skall vi ta till? Klarar EU:s nuvarande institutionella struktur en utmaning av det här slaget? Vad blir det av Lissabonprocessen som skall göra EU till världens starkaste och mest dynamiska ekonomi? De här frågorna har uppmärksammats den här månaden i Hufvudstadsbladets ledare den 14 februari och senast igår av Juhana Vartiainen som är fackföreningsekonom i Stockholm.

Fast saken inte omedelbart anknyter till behandlingen av regeringens proposition, så vill jag i det här sammanhanget i varje fall framhålla att det är oerhört viktigt att regeringen tar sig an den här frågan och för upp den på EU:s dagordning. Det gäller i högsta grad framtiden för vårt lands exportindustri och möjligheterna att upprätthålla och skapa arbetsplatser i Finland.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen käsittely tässä antaa hyvän tilaisuuden kiinnittää huomiota vakavaan ongelmaan, joka on syntymässä USA:n dollarin heikentymisen myötä suhteessa euroon. Euroalueen kilpailukyky on vakavasti uhattuna. Saatamme joutua maksumieheksi tilanteessa, jolloin muun muassa Kiina ja Japani määrätietoisesti ovat varautuneet tilanteeseen ja luoneet itselleen puolustusstrategian. Minusta on erinomaisen tärkeätä, että hallitus kiinnittää tähän asiaan huomiota, pohtii sitä keskuudessaan ja tuo asian EU:n asialistalle. Monet talousekspertit ovat sitä mieltä, että dollarin alamäki jatkuu, ja kyllähän meidän täytyy Euroopassa varautua tähän tilanteeseen. Kyse on muun muassa meille elintärkeän vientiteollisuuden tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista ylläpitää työpaikkoja ja luoda uusia työpaikkoja sen puitteissa Suomessa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kyse asiasta, jossa toisaalta juna on jo mennyt, ja toisaalta asiasta, joka tulee realisoitumaan vasta tulevaisuudessa. Tällä junan menemisellä tarkoitan sitä, että asia on jo tosiasiallisesti päätetty, koska jo edellisellä kaudella suuri valiokunta, joka oli hyvin tiukasti tätä esitystä vastaan, antoi ohjeet, että ainoastaan siinä tilanteessa, jos Suomi yksin jää puolustamaan voimassa ollutta järjestelmää, on lupa tähän suostua, ja näin on käynyt ja tässä olemme.

Tämä esitys tulee tosiasiassa voimaan vasta sitten, kun Rahaliitto laajenee. Sen aikataulua ei kukaan tiedä, mutta laajeneminen tulee varmasti tapahtumaan, sillä uudet jäsenvaltiot haluavat liittyä Euroopan talous- ja rahaliittoon, ja osa niistä, kuten Viro, jo tällä hetkellä täyttää lähentymiskriteerit.

Tässä yhteydessä minun mielestäni on kuitenkin asiasta hyvä käydä keskustelua, koska tämän tyylinen asia ei saisi olla mikään läpihuutojuttu. Kyse on kuitenkin merkittävästä päätösvallan uudelleenorganisoinnista Euroopan keskuspankissa, ja kuten tiedetään, Euroopan keskuspankin päätöksillä on suoranaista vaikutusta kaikkien suomalaisten elämään ja toimeentuloon.

Nyt esitettävällä järjestelyllä eri maat jaetaan talouden koon perusteella kolmeen ryhmään, joiden jäsenillä on erilainen äänioikeus. Tavallaan voidaan tietysti pitää demokraattisena sitä, että useimmin äänestämään pääsevät taloudeltaan ja myöskin väkiluvultaan suuremmat jäsenvaltiot, mutta tässä yhteydessä tulisi kuitenkin huomioida Euroopan keskuspankin ja Euroopan talous- ja rahaliiton erityisluonne. Kun me olemme samassa valuutta-alueessa, niin valuutta-alueen sisällä suurten talouksien vaikutus valuutan arvoon ja korkotasoon on jo markkinoiden toiminnan myötä merkittävä ja monessa suhteessa ratkaiseva. Pienten ongelmat, jos meidän taloutemme täällä takkuaa, eivät välttämättä heijastu suurille, mutta kun isot aivastavat, niin pienet varmasti vilustuvat. Sen vuoksi on erittäin vaarallista tehdä mitään sellaisia uudistuksia, jotka entisestään lisäävät suurten jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa Euroopan keskuspankissa ja Euroopan talous- ja rahaliitossa.

Suomi on sitkeästi pitänyt kiinni niistä periaatteista, joista sovittiin silloin, kun Talous- ja rahaliittoa luotiin, koskee se sitten äänioikeuksia tai Kasvu- ja vakaussopimusta. Tämä linja ei ole muuttunut hallituksen vaihtumisesta huolimatta, ja se on sinänsä ihan positiivista, että entisellä linjalla on jatkettu. Tämän linjan ei tulekaan muuttua, sillä pienen maan etu on mitä suurimmassa määrin pitää kiinni yhteisesti sovituista pelisäännöistä. On nimittäin niin, että jos pelisääntöjä tullaan muuttamaan, hyvin todennäköisesti muutos tapahtuu silloin, kun suuret maat ovat sellaisessa tilanteessa, että niiden etujen mukaista on sääntöjä ja järjestelmää muuttaa. Meidän tulee vastustaa näitä pyrkimyksiä ja antaa myöskin tukemme komissiolle sen pyrkimyksessä pitää kurissa Kasvu- ja vakaussopimuksesta lipsuneita ja lipsuvia valtioita. Tulee muistaa, että Kasvu- ja vakaussopimuksesta lipsumiseen ei ole mitään muuta perustetta kuin näiden valtioiden oma kyvyttömyys toteuttaa maassaan välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia, eikä sen vuoksi sellaista politiikkaa voi eikä tulekaan hyväksyä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Satonen totesi, tämä asia on asiallisesti käsitelty ja päätetty viime kaudella, mutta on ihan hyvä muutama sana kuitenkin tässä yhteydessä vielä sanoa. Siinä tilanteessa, kun euroalue laajenee, tulee uusia jäsenmaita euroalueeseen, on vain pakko kiinnittää huomiota myöskin siihen, millä tavalla euroalueen päätöksentekojärjestelmä Ekp:ssa kehittyy ja muuttuu uudessa tilanteessa. Se on juuri se vaikea kysymys, millä tavalla samaan aikaan turvataan uskottavuus, tehokkuus ja eri kokoisten kansantalouksien, eri kokoisten jäsenmaiden tasavertainen osallistuminen Euroopan keskuspankin toimintaan sen keskeisimmässä päätöksenteossa.

Viime kaudella, kun tätä käsiteltiin useampaan otteeseen muun muassa suuressa valiokunnassa, oli tiedossa ehdotus, että jaetaan maat eri ryhmittymiin ja sillä tavalla synnytetään eriarvoisuus maiden kesken. Tietysti sopii kysyä, kun esimerkiksi Malta joskus tulevaisuudessa on ehkä euroalueen maa, onko se nyt sitten täysin oikeudenmukaista sekään, että Maltalla ja Saksalla on tässä järjestelmässä sama päätöksentekoasema.

Voi olla, että se periaate, mistä Suomi on muissakin institutionaalisissa kysymyksissä pyrkinyt pitämään kiinni, muun muassa komissaarikysymyksessä, että kaikilla jäsenmailla pitää olla tasavertainen osallistumismahdollisuus, voi olla tässäkin yhteydessä perusteltu myöskin Euroopan keskuspankin päätöksentekojärjestelmässä, mutta se malli, jota itse asiassa taustalla samaan aikaan tälle nyt käsittelyssä olleelle ja päätetylle mallille oli rakenteilla, sen käsityksen mukaan, mikä minulla oli, olisi tarjonnut Suomelle vielä huonommat mahdollisuudet osallistua Ekp:n päätöksentekoon tulevaisuudessa sitten, kun euroalue laajentuu, koska silloin oli esillä selvästi, että lähdettäisiin siitä, että olisi pysyvämpi byroo, pysyvämpi päätöksentekoelin, jossa eivät sitten edes vuorotteluperiaatteella kaikki euroalueen jäsenmaat mahdollisesti olisi mukana. Se voi olla tehokkaampi, se voi olla euroalueen uskottavuuden ja euron uskottavuuden kannalta globaalilla tasolla parempikin vaihtoehto, mutta sitten pienen Suomen vaikuttamismahdollisuuksien kannalta minusta se olisi ehkä ollut huonompi kuitenkin kuin tämä, joka nyt sitten on toteutunut.

Yhdyn kyllä siihen, mitä täällä todettiin, että Suomi on ollut sekä eduskunnan kannanotoissa että muutoinkin hallituksen puitteissa viime kaudella kriittinen silloin, kun tätä mallia rakennettiin. Ja silloin, kun tämä oli ajankohtainen, euron tilanne oli tietysti ihan toinen suhteessa dollariin. Silloin ei oltu huolissaan siitä, minkälaisia ongelmia EU-alueella ja euroalueella aiheuttaa vahva euro, vaan silloin oltiin enemmän huolissaan siitä, mikä on euroalueen uskottavuus ja kuinka siihen luotetaan globaaleilla markkinoilla. Silloin kiinnitettiin tietysti huomiota myös siihen, mitkä ovat euroalueen päätöksentekojärjestelmä ja mahdollisesti sen heijastusvaikutukset euron yleiseen arvostukseen ja euroalueen luottamukseen taloudellisessa mielessä.

Nyt on tilanne täysin toinen, ja on heti sanottava, että se, että USA:n dollari on siinä arvossa kuin se on, ei ole vahvan euron eikä euroalueen vahvuuden eikä Euroopan unionin vahvuuden ansiota vaan tietysti se on USA:n politiikan ja USA:n tilanteen seurausta. Käytännössä eurooppalaisina nyt pidämme yllä hyvin keinotekoisen järjestelmän kautta USA:n kotimarkkinoiden kulutuskysyntää ja sitä velkaantumisvauhtia, mitä USA:n talous koko ajan yhä jatkaa, eli me maksamme kollektiivisesti USA:n velkaantumisen hintaa joka päivä euroalueella ja Euroopan unionissa. Ongelmalliseksi tämän tietenkin tekee se, että muun muassa Kiinan valuutta on kytkettynä USA:n dollariin eli se ongelma, mikä meidän kilpailukykymme suhteen syntyy dollarin kurssista suhteessa euroon, se sama ongelma syntyy suhteessa Kiinan talouteen, joka on kuitenkin nyt kaikkein nopeimmin kasvava talous tällä hetkellä maailmassa.

Kun ed. Lax totesi, että Suomen on nostettava kysymys Euroopan unionin pöydissä esille ja tuotava se esille Euroopan unionin päätöksenteossa, niin arvoisa puhemies, ei meikämannen asiantuntemus ainakaan eikä keinovalikoima oikein riitä, mitkä ne konkreettiset keinot olisivat, joilla pystyttäisiin suoranaisesti vaikuttamaan siihen, että euro ei olisi niin vahva suhteessa dollariin ja sitä kautta myöskin Kiinan valuuttaan kuin se tällä hetkellä on. Mutta ongelma on ihan selvä, ja siitä suomalainen vientiteollisuus ja sitä kautta työllisyys kärsii, ja mitä pitempään tämä jatkuu, sitä suurempia ja pysyvämpiä vaurioita se tulee aiheuttamaan suomalaiselle vientiteollisuudelle ja sitä kautta myöskin koko Suomen taloudelle ja tulevaisuudelle.

Keskustelu päättyy.