Täysistunnon pöytäkirja 14/2010 vp

PTK 14/2010 vp

14. TORSTAINA 25. HELMIKUUTA 2010 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys Anguillan kanssa veroasioita koskevista tiedoista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen käyttänyt kaikki mahdolliset tilaisuudet kiinnittääkseni edustajakollegoitten ja -tovereitten huomiota harmaan ja mustan talouden myllertämiseen täällä maapallolla näinä aikoina. Finanssikriisin puhkeaminen synnytti tilanteen, jossa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy käynnisti operaation Oecd:n avulla harmaan ja mustan talouden kuriin saattamiseksi veroparatiisit kuriin laittamalla. Erinomaisen hyvä hanke. Oecd oli jo aikaisemmin tehnyt asiaa koskevat hyvät ehdotukset, mutta käytännöt valitettavasti olivat menneet kiville — jopa sillä tavalla, että ne tulivat jo hetkeksi voimaan, mutta sitten Yhdysvalloissa valta vaihtui ja veto-oikeutta käyttäen hanke meni kiville.

Kaikki näytti silloin 1,5 vuotta sitten varsin lupaavalta. Sehän tarkoitti sitä, että Oecd:ssä otettiin vanha suunnitelma esiin ja ryhdyttiin operaatioon. Mutta sitten synkät, mustat voimat astuivat maapallon pinnalle näissä asioissa ja joku ihmeen taho keksi, että tässä pitääkin tehdä juuri päinvastoin, siis kaikki se hyvä pitääkin tällä jipolla ajaa alas. Ja niin keksittiin sellainen jippo, että kun kaksi Oecd-valtiota tekee kahdenvälisen sopimuksen tietojen vaihdosta, se merkitsee sitä, että kun tämä potti on kasassa, niin silloin joutuu täältä veroparatiisien synkältä listalta, joko harmaalta tai mustalta listalta, tai molemmilta, pois. Nyt piti keksiä sitten sellainen malli, että minkä tahojen kanssa tehtävät sopimukset olisivat vähimmin harmillisia näitten todellisten veroparatiisien kannalta. Ja silloin keksittiin, että Pohjoismaathan ne ovat sellainen alue, ja niin Pohjoismaat tulivat ylimmiksi ystäviksi.

Arvoisa puhemies! Nyt tätä näytelmää jälleen kerran näytellään Suomen eduskunnan isossa salissa ensimmäisessä käsittelyssä. Päiväjärjestyksen asiakohdat 4—7 vievät meidän Karibialle, Euroopan lilliputtivaltioon San Marinoon ja Tyynelle valtamerelle. Ei niin pientä saarta, jossa ei tunnettaisi rahaa ja veroparatiisikäsitettä, ja sillä tavalla arvoisat edustajatkin joutuvat opiskelemaan maantiedettä aivan uudella tavalla, kun ottavat selville, missä on Anguilla, missä on Turks taikka jotakin muuta sellaista. No, Samoan saaret kaikki tietävät, että mistä ne löytyvät. Tällaista tämä on.

Minkälainen tämä sopimus on? Se on siis mukava sopimus tietojen vaihdosta, mutta kiusallista siinä on se, että Sveitsin sopimusta käytetään eräällä tavalla mallina, koska siinä edellytetään tilitietojen vaihtoon rikosepäilyä. Sehän tarkoittaa sitä, että oikeastaan ei ole sitten paljon mistään sovittukaan, koska se on jo pitkässä kuusessa.

Arvoisa puhemies! Mitenkä merkittävistä asioista näissä rahavirroissa on kysymys? Se kerrottiin tänä aamuna viiden uutisissa ensimmäisen kerran, se oli STT:n uutinen. Siinä kerrottiin, että Suomi on nyt ensimmäisen kerran päässyt oikein mafiapeliin mukaan muutama vuosi sitten ja Italian mafia, ’Ndrangheta-porukka, on operoinut brittien kanssa ja tuonut tänne tämmöisiä yhtiöitä, jotka ovat harjoittaneet rahaliikennettä ja tämmöistä veroparatiisitoimintaa ja hämärää rahanpesutoimintaa. Mielenkiintoista tässä koko hommassa on se, mikä on se ala, millä toimitaan, ja se alahan näissä tapauksissa lienee lähes säännönmukaisesti teleala, ja jokainen ymmärtää, että se on sen verran abstraktista juttua, että teleala sopii erinomaisen hyvin. Jos olisi kengänpohjista kysymys, niin olisi aika paljon hankalampaa hommaa päästä miljardiliikevaihtoon, mutta tässäkin tapauksessa kaksi miljardia liikevaihtoa. Siis telealasta, joka on vaan sitä sähköistä viestintää, voi rakentaa mitä ihmeellisimmän operaation, ja miljardit pyörivät ja transaktiot toimivat alueitten ja yhtiöitten välillä ideana tietysti rahanpesu, rikollista rahaa pestään puhtaaksi.

Toisin sanoen se homma, jossa Suomi on nyt antaumuksella mukana, sai mukavasti näytön juuri sillä hetkellä, kun meillä on taas yksi paketti näitä bluffitietojenvaihtosopimuksia käsittelyssä. Mutta mielenkiintoista, arvoisa puhemies, on se, että eduskunnan valtiovarainvaliokunta on herännyt peliin mukaan. Täällähän on erittäin upeata tekstiä: "Tavoitteena tulisi olla automaattinen tietojenvaihto, joka edesauttaa veroparatiisien ja harmaan talouden vastaista taistelua."

Arvoisa puhemies! Tämän uljaan lausuman takana olen mielihyvin ja totean, että nokanvalkaisu se joskus alkaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toiminta, mistä ed. Pulliainen puhui, oli todellakin italialainen pesula eli rahanpesu Suomessa. Tänne tuotiin rahaa, jotta sen alkuperä voitaisiin harhauttaa.

Mutta sopimuskäytäntöön, mistä nyt on jälleen esillä ensimmäisessä käsittelyssä tällä kertaa esimerkiksi Anguillan kanssa tehtävä veroasioita koskevien tietojen vaihtosopimus: tällä hetkellä tässä tilanteessa, missä elämme, näiden sopimusten pitäisi todellakin olla juuri sitä, mitä tuo valtiovarainvaliokunnan mietinnön toivomus tarkoittaa, niin että niillä voidaan käydä harmaan ja myöskin enemmän tumman, sitäkin tummemmanvärisen talouden kimppuun.

Verotulojen saaminen oikeudenmukaisesti yhteiskunnille niin Suomessa kuin muuallakin on erittäin tärkeätä tässä taloudellisessa tilanteessa, tämän taloudellisen laman seurauksena syntyneessä rahoitusvajeessa eri valtioiden budjeteissa. Tämä tilanne on globaali ja maailmanlaajuinen. Jälleen kerran tulee mieleen Tobinin tyyppinen vero, kutsutaan sitä ratkaisua sitten käytännössä millä tahansa nimellä, että voitaisiin rahan liikkeitä hyvinkin kevyellä promillemäärällä verottaa. Tässä varmasti olisi yksi tapa, jolla myös harmaata taloutta voitaisiin säädellä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Yhdyn pitkälti siihen, mitä täällä ed. Pulliainen erinomaisessa puheenvuorossaan totesi. Ehkä omin sanoin sitten vähän tuntojani myös tässä kuvailen.

Tämä sopimusmalli lähtee siitä, että jos osaa yksilöidä tietonsa ja ovat tietyt ehdot toteutuneet, niin sitten niitä tietoja saa. Suhteessa siihen tavoitteeseen, jonka valtiovarainvaliokunta on tänne verojaoston esityksestä mietintöönsä kirjannut, että tavoitteena tulisi olla automaattinen tietojenvaihto, siihen tietomassaan verrattuna tämmöiset yksilöidyt tiedustelut ja tiedonsaannit ja -vaihdot ovat tietysti aivan marginaalisia.

Tässä mielessä pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella ja hyvin lyhytkin mietintö voi pitää sisällään suuria asioita, suuren periaatteellisen kysymyksen, niin kuin tässä tapauksessa on. Toivottavasti tämä menee meidän hallintoomme myöskin ja sen rakenteisiin, että meidän virkamieskuntamme ja maan hallitus reagoivat. Suomella on siksi puhdas kaula tuolla kansainvälisillä foorumeilla, että meillä on intressikin olla näissä asioissa aktiivinen. Meillä ei ole siellä juurikaan hävittävää, meillä on siellä vain voitettavaa, jos nämä asiat alkavat hoitua nykyistä paremmin.

Meille myös kerrottiin — kun sain olla valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsenenä paikalla, kun me asiantuntijoilta kysyimme — mikä on tällainen kiinnijäämisriski, jos näihin veroparatiiseihin sitten rahojaan laittomasti sijoittelee. He sanoivat, että riski on aika pieni, koska ne tulevat täällä Suomen päässä esiin lähinnä silloin, kun suoritetaan talousrikostoimintaa, eli talousrikostutkinnassa, tai yritysten verotarkastusten yhteydessä.

Tästä ajatus sitten kimpoaa luonnollisesti valtion henkilöstön irtisanomisohjelmaan, josta vähän myös toista peitenimeä käytetään, puhutaan komeasti tuottavuusohjelmasta, ikään kuin se tuottaisi jotain, kun verovirkailijoita, tullimiehiä, talousrikostutkijoita irtisanotaan, heidän määräänsä vähennetään. Se on kovin erikoista tuottavuusajattelua. Mielestäni yhteiskunta menettää valtavia määriä rahaa näin toimimalla. Kyllä tämän salin ulkopuolella rikolliset tälle toiminnalle nauravat, että sivistynyt yhteiskunta käyttäytyy näin ja hyväksyy sen, että siltä voidaan tällä tavalla verovaroja ja yhteiskunnalle, miten sanoisin, kruunulle, kuuluvia rahoja kupata.

Kun Suomen hartiat ovat aika kapeat kuitenkin, niin ihan lopuksi vielä toteaisin — tämä tietysti edellyttää kyllä kansainvälisillä kentillä onnistumista — että tämä on globaali, koko maailmaa koskeva asia ja että yhteistoiminnassa näihin tuloksiin voidaan päästä. Ilokseni huomasin, että ainakin Yhdysvaltain jokin aika sitten valittu uusi presidentti omasi aika tiukan linjan talousrikollisuutta ja veroparatiiseja kohtaan. Toivon, että Suomen hallitus ja suomalaiset viranomaiset ovat niissä talkoissa tuolla sitten kansainvälisissä kehissä aktiivisesti edistämässä sitä, että kruunu saa mitä kruunulle kuuluu.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä toiminnassa, siis veroparatiiseissa, veronkierrossa, talousrikollisuudessa, rahanpesussa, liikkuvat valtavat rahamäärät, ja nämä rikokset aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ensinnäkin rehellisille yrittäjille ja pelisääntöjen mukaan toimiville yrityksille, jotka joutuvat kilpailemaan näiden veroa välttävien ja veronsa maksamatta jättävien yritysten kanssa. Toiseksi nämä rikokset aiheuttavat valtavaa vahinkoa veron saajalle eli muille veronmaksajille, jotka joutuvat tietyllä tavalla maksamaan verot niidenkin puolesta, jotka veroja pakenevat tai rikollisin keinoin veroja kiertävät ja jättävät oman osuutensa maksamatta.

Minun mielestäni on tärkeätä, että viranomaisilla Suomessakin on riittävät voimavarat ja riittävät valtuudet tehokkaassa talousrikollisuuden torjunnassa ja rikoshyödyn jäljittämisessä. Yleensä kun halutaan menoja lisätä, niin perustellaan sitä sillä, että kyllä se tuo itsensä takaisin toista kautta. Yleensä suhtaudun näihin näkemyksiin aika skeptisesti, mutta kun puhutaan talousrikollisuudesta, niin olen kyllä henkilökohtaisesti täysin vakuuttunut siitä, että se, mitä laitetaan käytettäväksi järkevästi talousrikosten tutkintaan ja syyttämiseen ja rikoshyödyn jäljittämiseen, todellakin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Pidän positiivisena sitä, että Yhdysvallat ja eräät muutkin tahot ovat painostaneet esimerkiksi Sveitsiä ja eräitä muita maita herkemmin kertomaan siellä olevasta rikollisen rahan piilottelusta, ja kuten tiedämme, Saksassa on ollut esillä hyvin epätavanomaistenkin keinojen hyväksyminen, jotta veronkiertäjiä saataisiin kiinni. Mielestäni Suomessakin tässä taistelussa pitää olla valmis käyttämään kovia keinoja, epätavanomaisiakin keinoja. (Ed. Rajamäki: Onko ministerinne valmis?)

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että verojaoston olisi pikkuisen paremmin pitänyt paneutua tähän asiaan ja ainakin kiertää nämä kaikki maat, joitten kanssa nyt tehdään sopimuksia, katsoa, minkälaisissa olosuhteissa siellä toimitaan, että olisi ollut oikea käsitys näistä maista ja niitten hallintokulttuureista.

Arvoisa puhemies! Tämän lisäksi haluan todeta sen, että me emme voi vaikuttaa siihen, mikä on verotuksen taso joissakin muissa maissa, se kuuluu jokaisen maan suvereniteetin piiriin. Mutta mihinkä voimme vaikuttaa, on se, että tietoja vaihdetaan eri maitten kesken tarkoituksena estää se, että Suomesta siirtyy pääomaa, varallisuutta, veronkierrätysvaltioihin ja että käytetään näitten veronkierrätysvaltioitten veroetuja hyväksi. Tämä on todella mahdollista, ja oikeastaan tämä on se tie, mille Oecd on lähtenyt. Tämä on realistinen tie, pidemmälle ei voida mennä, se ei onnistuisi kuitenkaan, mutta on erittäin hyvä, että näin pitkälle on päästy. Ja on erittäin hyvä, että Pohjoismaat ovat ensimmäisten joukossa tekemässä näitä sopimuksia. Tietysti veronkierrätysvaltioilla on se etu, että kun muistaakseni 15 maan kanssa on tehty verosopimuksia, sen jälkeen pääsee pois harmaalta listalta, ja se kannustaa näitä (Ed. Pulliainen: 12!) — anteeksi, 12, ed. Pulliainen korjasi ja on tässä varmasti oikeassa — joten tässä suhteessa on tietty kannustin. On hyvä, että tämmöinen kannustin on kaiken kaikkiaan luotu, ja se, että nyt tietoja aletaan saada, on sinänsä perusteltua ja hyvää.

Tietysti, jos Suomella olisi voimaa niin kuin Yhdysvalloilla, niin kuin ed. Zyskowicz sanoi suhteessa Sveitsiin, silloin kun voidaan käyttää voimaa, voidaan saada tietoja jopa tehokkaamminkin vielä kuin mihinkä nyt päästään, mutta se on vain suurvalloille käytännössä mahdollista. Mikä tässä on jonkin verran ongelma, on se, että tosiaan automaattinen tietojenvaihto ei kovin helposti onnistu, ja siinä on sitten taas ihan yksityisyydensuoja ongelmana. Ihan katsoen Suomenkin omia yksityisyydensuojasäännöksiä oikeastaan pitää olla perusteltu epäilys ja pitää kyetä identifioimaan, mistä on kysymys. Tässä suhteessa pitäisi sitten varmaan maailmanlaajuisesti katsoa, minkälaisia ne yksityisyydensuojasäännökset ovat koskien sitten esimerkiksi rikollisuustietoja tai muita. Niitä pitäisi pyrkiä avaamaan hyvinkin kattavasti, jotta voidaan päästä tilanteeseen, jossa tätä yksityisyydensuojaa heikennetään, että voidaan mennä automaattiseen tietojenvaihtoon.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Finanssikriisi laukaisi maailmassa avoimemman keskustelun ja toimintatarpeen puuttua harmaan talouden ja talousrikollisuuden puoleen. Tässä yhteydessä ihan oikein on mainittu muun muassa Saksan aktiivisuus. Mutta, ed. Sasi, kyllä Euroopan unionissa Suomi voisi olla myöskin aktiivisempi painetta kasvattamaan Sveitsiä ja vastaavia kohtaan. Ei ole näkynyt erityistä aloitteellisuutta.

Talousrikostorjunnan osalta on erittäin tärkeätä, että Europolin asemaa myös vahvistettaisiin rajat ylittävän tietojenvaihdon puolella. Kyllä me olemme erittäin vakavassa tilanteessa. Järjestäytynyt rikollisuus, harmaa talous on pureutumassa talouden, hallinnon ja päätöksenteon rakenteisiin Euroopan unionissa, ja myös Suomessa tämä on todellinen vaara. Itse asiassa me voisimme aloittaa oman takapihan siivoamisesta, ed. Zyskowicz ja ed. Sasi, kun opetamme nyt tässä kovasti maailmalle kuulemma tapoja. Kyllä meillä on neljännen talousrikostorjuntaohjelman ja tämän hallituksen osalta erittäin vakavia puutteita. Valtiovarainministeri Kataisen pöydällä makaa edelleen verotustietojen käyttöönsaanti viranomaisille, valtion tukia saavien yritysten verotustiedot ministeri Pekkarisen pöydällä, rakennuspuolella käännetyn arvonlisäveron asiassa kahden ja puolen vuoden miettimisen jälkeen ministeri Katainen, vastustettuaan Saksan aloitteellisuutta, on nyt kääntynyt sitten meidän, ed. Pulliaisen ja allekirjoittaneenkin, puoleen samoille kannoille.

Mutta tämä talousrikostorjunnan merkitys hallituksessa korostuu sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Vuosi sitten STTK:n seminaarissa ministeri Holmlund kertoi, että se ei ole sisäisen turvallisuuden ohjelmassa mukana sen takia, kun se on niin laaja käsite; piti karsia asioita pois. Tämä kuvaa myöskin hänen asennettaan siihen, että laittoman työvoiman valvontayksikkö on lakkautettu krp:ssä, ja hänen mukaansa, tässä avoimessa tilaisuudessa hän kertoi, talousrikostorjunta ei ole mikään olennainen ongelma. Minusta meidän pitää vakavasti ottaa tämä asia, ja toivottavasti kokoomuksen piirissä käydään paineen kestävät keskustelut asiasta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama ajatus tähän hyvin tärkeään asiakokonaisuuteen.

Minusta aivan liian vähän me pohdimme sitä, mitä tämä globalisaatio kaiken kaikkiaan merkitsee talouden näkökulmasta, globaaliyritysten näkökulmasta, pääomavirtojen vapautumisen näkökulmasta. Siksi monta kertaa olen pohtinut sitä, että kun euroalue tietyllä tavalla rakennettiin niin kuin vahvistamaan meidänkin talouttamme ja tätä kautta luotiin yhteinen rahapolitiikka, silti samanaikaisesti meillä on yhteinen rahapolitiikka, mutta kuitenkin meillä on jokaisella maalla oma talouspolitiikka, meillä on oma veropolitiikka, ja tämän tyyppisten sopimusten osaltakin voisi sanoa, että ollaan hyvin pitkälle kiinni kansallisvaltioiden aktiivisuudessa, ja jos katsotaan Euroopan unionin näkökulmasta, jäsenvaltioiden aktiivisuuden varassa.

Nyt Oecd on totta kai tarttunut hyvään asiaan, luonut tietyllä tavalla mallin, mitenkä tämmöisiä sopimuskäytäntöjä vahvistetaan. Mutta kun ajatellaan sitä, että tämä globaali taloustaantuma ravistelee siis todella syvältä meitä pienenä kansallisvaltiona, niin kiinnitämmekö me riittävästi huomiota sellaiseen isoon kysymykseen, että on tärkeää, että luodaan pelisäännöt, joidenka puitteissa toimitaan, joissa tavallaan tavoitetaan eettisesti ja moraalisesti riittävä toiminnan perusta, päädytään rehelliseen, avoimeen yhteistyöhön jne?

Mutta minä, arvoisa puhemies, joudun nyt kysymään ihan ääneen: Onko tämän globalisaation heikko kohta tällä alueella, jota me nyt käsittelemme ja tarkastelemme, että nämä isot pääomamassat hakeutuvat nyt sinne, missä on löysät pelisäännöt, missä todella lainausmerkeissä ymmärretään, missä on yhteiskunnallinen rakenne täysin toisen tyyppinen, missä ei kanneta kovin suurta huolta siitä, mitkä ovat pääomavirtojen verokertymät, mitkä ovat yritystoiminnan tuoton verokertymät valtiolle jne?

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, tavallaan kiteytän tämän oman puheenvuoroni siihen, että on erinomainen asia, että Suomi on lähtenyt liikkeelle tämän kanssa, mutta jotenkin toivoisin meiltä vielä merkittävästi aktiivisempaa otetta nimenomaan Euroopan unionin puitteissa, että luotaisiin sellainen rahoitusvalvonta, että voidaan sanoa, että Euroopan osalta ja Euroopan sisäisen kilpailun osalta me emme ajaudu sellaiseen marginaaliin, jonka seurauksena on se, että meiltä katoaa sellaista yrityspääomapohjaa, joka on välttämätön Suomen tulevaisuuden menestymisen kannalta.

Jouko Skinnari /sd:

Herra puhemies! Täällä on tuotu esille se, miten tärkeitä olisivat nämä pelisäännöt ja miten Euroopan unionissa pitäisi toimia. Mutta näissä veroasioissa vaan on pääsääntöisesti tilanne se, että se vaatii yksimielisyyttä. Belgia on ollut tässä hyvin hankala ja Luxemburg, ja sehän tuli esimerkiksi esille äskettäin täällä salissa olleen sijoitusrahastolain käsittelyssä, jossa Suomi on lähtenyt yhdentoista muun maan kanssa samanlaiseen ilmoitusmenettelyyn ulkomaalaisten osalta, niin ettei oikeastaan tarvitse mitään niin kauheasti ilmoittaa. Voi vapaaehtoisesti ilmoittaa, jos ilmoittaa. Jos ei ilmoita, niin sitten maksimissaan voi tulla 2 000 euron rangaistus. Samaan aikaan suomalaiset täyttelevät näitä veroilmoituksia.

No, kuinka isoista asioista on kysymys? Ulkomaalaisten rahasto-osuussijoitukset Suomeen ovat 6,5 miljardia. Suomalaisten sijoitukset ulkomaille ovat 28 miljardia. Sitten kun mennään arvo-osuusjärjestelmään, se on 100 miljardia. Eli 130 miljardia on sellaisen systeemin piirissä, jossa ei ole kovin tarkkoja säännöksiä siitä, miten pitää menetellä. Samaan aikaan täällä käsitellään monta kuukautta budjettia, jossa suomalaisella verolainsäädännöllä säädellään jokainen momentti, kun kerätään muutamia kymmeniä miljoonia euroja rahaa ja sitten muutetaan budjettia 50 miljoonaa euroa. Kyllähän tämä maailma, josta tässä nyt puhutaan, ja siihen lisätään vielä veroparatiisit, elää ihan omaa elämäänsä. Mitä enemmän se vuotaa, sitä enemmän suomalainen palkansaaja, eläkeläinen, yrittäjä joutuu maksamaan osuutta, jota ei saada tästä liikenteestä. Minusta, ihan niin kuin täällä on sanottu, Suomen pitäisi Euroopan unionissa ja muuallakin ajaa sitä, että tehdään nämä pelisäännöt ihan niin kuin olympiakisoissa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki mainitsi tässä neljännen talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelman. Tämä hallitus sai aikaiseksi numero 5:n. Tässä olemme nyt tiukanneet kovasti sitä, mikä on sen toimeenpanoajankohta. Viimeksi tänä päivänä tuolla eduskuntaryhmämme kokouksessa on vakuutettu, että se on nyt kerta kaikkiaan niin, että 15 kohtaa toteutetaan tämän vuoden, näitten valtiopäivien aikana, ne tulevat tänne eduskuntaan päätettäväksi, elikkä tässä suhteessa minä nyt haluan uskoa, että kerrankin ei jää tulevalle ajalle mitään, vaan tämä peruspaketti viedään nyt läpi.

Toinen asia, joka tässä on hyvin välttämätön, on tämä Ecofinissä toimiminen. Itse asiassa heti silloin, kun Sarkozy tuli omalla ehdotuksellaan "veroparatiisit kuriin" esiin, nykyinen valtiovarainministeri tuli eduskunnan eteen kertomaan, että Ecofin oli asiaa käsitellyt. Mutta sen jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa tällä rintamalla. Minusta on erinomaisen hyvä, että eduskunta käy asiasta keskustelua ja nämä viestit menevät myöskin ministeri Kataiselle.

Historiasta on syytä muistaa se, että silloin, kun valtiovarainministerinä oli nykyinen puhemies, niin lehtihuoneessakin illan synkkinä hetkinä keskustelimme siitä, millä tavalla näitä asioita saataisiin viriämään. Se oli jo silloin hyvin kauan sitten, silloin oltiin äärimmäisen oikealla asialla. Valitettavasti ei silloin päästy nyt sitten kuitenkaan virkettä pitemmälle.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossani mainitsin, että suomalaisilla rikostorjunta- ja vastaavilla viranomaisilla näissä yhteyksissä pitää olla riittävät valtuudet, pykälissä pitää olla riittävät mahdollisuudet onnistua talousrikollisuuden torjunnassa ja rikollisten kiinni saamisessa ja heidän piilottamansa varallisuuden rikoshyödyn jäljittämisessä.

Ed. Sasi mainitsi puheenvuorossaan tämän yksityisyydensuojan. Suomessa tulkinta monissa tilanteissa on erittäin vahvasti tätä yksityisyydensuojaa korostava, ja esimerkiksi perustuslakivaliokunta on antanut perustuslailliselle yksityisyydensuojalle erittäin tiukan tulkinnan. Ymmärrän sen hyvin, ja totta kai arkaluontoisten terveystietojen ja muiden osalta pitää tiukkaa tulkintaa ollakin. Mutta myös rikosten selvittämisen intressi on tärkeä yhteiskunnassa, ja viime kädessä tällaisessa intressivertailussa toivoisin, että tälle näkökohdalle, rikosten selvittämisen intressille, annettaisiin myös painoa.

Tällä hetkellä hallituksen piirissä valmistellaan esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön kokonaisuudistusta, ja kun täällä tuli kokoomukselle terveisiä, että me kävisimme keskuudessamme keskusteluja sisäministerin kanssa, niin otetaan terveiset vastaan ja näitä keskusteluja jatketaan. Itse olisin tässä yhteydessä ed. Pulliaisen kautta sitten lähettänyt terveisiä vihreälle oikeusministerille ja toivoisin, että kun näitä pakkokeinoja, esitutkintapykäliä valmistellaan ja viimeistellään, niissä tämä rikosten selvittämisen intressi pidettäisiin mielessä. Ja nimenomaan talousrikollisuudessa se on ihan selvä, että se lompakko on sen talouskonnan herkin paikka ja siihen tarvitaan valtuuksia, että päästään kiinni ja saadaan rikoksella saatu omaisuus ja hyöty löydettyä ja takaisin perittyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti meillä on kansanedustajia, jotka ovat erittäin kokeneita tässä harmaan talouden vastaisessa taistelussa, niin kuin edustajat Pulliainen ja Zyskowicz jne., jotka ovat täällä käyttäneet puheenvuoroja.

Ed. Karjula käytti sellaisen puheenvuoron, joka lähti siitä, ettei tärkeitä pääomia häviäisi Suomesta tai Suomen kehittämisestä, jos EU ei ole kylliksi mukana näissä asioissa. Huomauttaisin siitä, että sellaiset nyt tänäänkin listalla olevat toimijat kuin esimerkiksi Cookinsaaret, joka on osa Uutta-Seelantia tai jolla on tietty alistusasema siihen nähden, taikka Turks- ja Caicossaaret — miten nämä saaret nyt lausutaan — jotka ovat taas osa Isoa-Britanniaa, niin olisiko sitten niin, että pystyttäisiin vaikuttamaan myös näihin maihin, Iso-Britanniaan, Uuteen-Seelantiin, eikä niin, että tässä tapauksessa käydään ainoastaan näihin pieniin saarienklaaveihin käsiksi tai niiden kanssa neuvotellaan? Samalla tavalla Kanaalisaaret, kolme ainakin on mukana tässä verolievennystoiminnassa, niin kuin Mansaari. Kaikki ovat tietyssä suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mutta tavallaan taas riippumattomia, mutta EU:n ulkopuolella.

Tilanne on tietysti aika epämääräinen ja monenkirjava. Mutta kaiken kaikkiaan se, mihin me voimme vaikuttaa, on tietysti meidän valtiovarainministeriömme ja sen ministerien aktiivisuus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille viestinä, että tänä päivänä ryhmässämme tämä asia oli esillä ja ministerin poissa ollessa hänen erityisavustajilleen saatettiin tiedoksi, että juuri niin tulee toimia nyt, kuten ed. Zyskowicz äsken juuri totesi.

Sitten edustajatoveri Tiusaselle kerron, että voi kun olisikin mahdollista se, mitä sanoitte äsken tässä. Otetaanpa vertailuesimerkiksi Lontoon City, se muutama kortteli, kun ei sitäkään saa kuriin. On kuitenkin helppo osoittaa, että tuolla ne roistot piilevät, mutta siellä ne vaan ovat ja luuraavat ja siinä kaikki. Tämä on hankala asia. Toivottavasti maailma synnyttää lisää sarkozyitä, jotka ovat sitten loppuun saakka sarkozyitä, että saadaan joitakin tuloksia aikaiseksi.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​