Täysistunnon pöytäkirja 140/2002 vp

PTK 140/2002 vp

140. TORSTAINA 21. MARRASKUUTA 2002 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

10) Laki rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetun lain muuttamisesta

 

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite esittää kolmea muutosta lakiin rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista. 1 a § oikaisee toteutuessaan selvän sisäisen ristiriidan kyseisessä laissa. 4 §:ssä esitetään sitä, että vuoden 2003 alusta voimaan tulevan uuden alueiden kehittämislain alueelliset rakennerahasto-ohjelmamäärittelyt yhdenmukaistetaan rakennerahastolain määrittelyn kanssa, tai pikemminkin toisin päin, että rakennerahastolaissa noteerataan rakennerahasto-ohjelmat siinä laajuudessaan, kuin ne on määritelty vuoden alusta voimaan tulevassa alueitten kehittämislaissa. Sitten ehkä sisällöllisesti ja asiallisesti kaikkein merkittävin muutosesitys kohdistuu 21 b §:ään, jossa otetaan kantaa Interreg- ja Urban-yhteisöaloitteitten hallintokomitean päätöksentekomenettelyyn. Ehkä sen taustaksi täytyy muutama sana tästä lakialoitteesta poimia.

Siis Interreg- ja Urban-yhteisöaloiteohjelmien toimeenpanoa varten on olemassa hallintokomitea, joka suuntaa ja sovittaa yhteen rakennerahastojen rahoitusta ja kansallista rahoitusta. Tämän lisäksi se antaa lausunnon hankkeiden soveltuvuudesta Interreg- ja Urban-yhteisöaloiteohjelmiin ja niiden rahoittamisesta. Huomionarvoista on se, että hankkeelle ei voida myöntää tukea, ellei hallintokomitea ole puoltanut hankkeen rahoittamista.

Tällä hetkellä menettely on se, että tässä hallintokomiteassa päätökset täytyy todellakin tehdä yksimielisesti. Nyt tämä yksimielisyys saattaa johtaa tilanteeseen, jossa yksittäinen hallintokomitean jäsen voi omalla kannanotollaan ehkäistä minkä tahansa hankehakemuksen etenemisen. On kuulunut vähän kaikuja jo siitä, että ongelmia tässä suhteessa on ilmennyt ja saattaa olla, että tulevaisuudessa niitä saattaa olla edessä enemmältikin. Tällainen tilanne ei voi olla hyvä yhteisöaloitteiden tehokkaan ja tuloksellisen toteuttamisen kannalta.

Sen takia tässä lakialoitteessa ehdotetaan päätöksentekomenettelyä samanlaiseksi kuin on maakunnan yhteistyöryhmien päätöksenteossa. Sielläkin laki lähtee siitä, että pyritään yksimielisyyteen, mutta ellei täydelliseen yksimielisyyteen päästä, silloin päätökseksi tulee se mielipide, jota kaksi kolmannesta äänestäneistä on kannattanut. Tämä olisi mielestäni se malli, joka pitäisi aikaansaada myöskin näiden Interreg- ja Urban-yhteisöaloitteiden hallintokomitean osalta.

Tähän liittyy vielä sivujuonteena hallintovaliokunnan mietinnön lausuma silloin, kun rakennerahastolakia muutettiin, jolloin hallintovaliokunta mietinnössään otti kantaa siihen, että yksimielisyys hallintokomitean päätöksissä pitäisi sellaisissa tapauksissa säilyttää, joissa hallintokomitean jäsenenä on toisten valtioiden kansalaisia. Tämä on mielestäni edelleen perusteltua. Sen takia juuri silloin, kun on useiden eri valtioiden kansalaisia hallintokomiteassa, yksimielisyys voitaisiin päätöksenteon edellytyksenä säilyttää, mutta ei siinä tapauksessa, jos näin ei ole.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Ravi varsin pitkäsanaisesti ja seikkaperäisesti selvitti tämän lakialoitteen sisällön. Minä pidän sitä kyllä perusteltuna ja tarpeellisena. Niin kuin on todettu, 1 a § on tekninen oikaisu ja muutos ja 4 §:ssä on syytä rinnastaa tavoite 1 -ohjelma ja Interreg- ja Urban-ohjelma toisiinsa alueiden kehittämisestä annetun uuden lain sisällön mukaisesti. Tuo hallintokomiteoiden yksimielisyyspäätös Interreg- ja Urban-ohjelmissa ei ole enää perusteltu, koska se tavoite 1- ja 2 -ohjelmien osalta on jo muuttunut määräenemmistöpäätökseksi. Nyt nämä asiat ovat linjassa.

Lakialoite on paljolti lähtenyt tuolta hallintovaliokunnan piiristä liikkeelle. Toivon, että tämä käsitellään pikaisesti ja saatetaan voimaan myöskin, jotta se on yhtä aikaa voimassa uuden aluekehityslain kanssa.

Keskustelu päättyy.

​​​​