Päivi  Räsänen  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies ja arvoisa ed. Risikko! Ehdotan tässä aloitteessa, että terveydenhuoltohenkilöstön säteilyloma palautettaisiin lakisääteiseksi oikeudeksi, ja perustelen sitä sillä, että tässä on kysymys keskeisestä oikeudesta työsuojeluun.

Terveydenhuollon hoitohenkilöstön säteilyaltistusta lisää potilaita säästävien ja entistä tehokkaampien hoitojen yleistyminen. Yhtenä syynä annosten kasvuun on läpivalaisuohjauksessa tehtyjen toimenpiteiden eli toimenpideradiologian lisääntyminen. Säteilyaltistuksen lisääntymiseen vaikuttaa sellaisten tutkimusmenetelmien kehittyminen, joissa tarvittava säteilyaika on pitkä.

Lisäksi valitettavasti resurssipula kunnissa ja kuntayhtymissä on aiheuttanut sen, että lääketieteellisessä käytössä oleva laitekanta on osittain vanhentunutta ja työturvallisuuden parantaminen edellyttäisi sellaisia investointeja, joihin ei aina ole varaa. Säteilyannokset ovat suojautumisesta huolimatta terveydenhuollossa korkeammat kuin esimerkiksi säteilylle altistuvilla teollisuuden työntekijöillä. Tämä johtuu siitä, että suojautumiskeinot ovat rajatummat hoito- ja tutkimustyössä kuin teollisuudessa.

Säteilylle altistuvalla hoitohenkilökunnalla oli vuoteen 1998 saakka lakisääteinen, asetuksella tarkemmin säädetty oikeus vuosittaiseen säteilylomaan, jolla pyrittiin vähentämään altistumisaikaa. Mutta sitten lakia muutettiin. Tuo säteilylomaa koskeva 72 § poistettiin ja tämä loman saaminen tehtiin riippuvaiseksi työehtosopimuksista.

Euroopan neuvosto katsoi kannanotossaan Suomen valtion rikkoneen allekirjoittamaansa Euroopan sosiaalista peruskirjaa, kun säteilyloma lakisääteisenä oikeutena poistettiin. Peruskirjan mukaan sopimusosapuolet sitoutuvat oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin muun muassa määräämällä tietyissä säädetyissä terveydelle haitallisissa ammateissa työskenteleville ylimääräisen palkallisen loman tai lyhennettyä työaikaa.

Asiantuntijat kyllä ennakoivat tällaista ratkaisua jo silloin taannoin eduskunnan käsitellessä säteilylomaa koskevan säteilylain 72 §:n kumoamista. Herra puhemies! Haluan myös todeta, että silloin kun sitä täällä käsiteltiin, asian ratkaisevassa käsittelyssä tein täällä salissa esityksen siitä, että tätä pykälää ei kumottaisi, mutta esitykseni hävisi äänestyksessä. Tuossa vaiheessa työ- ja tasa-arvovaliokunta oli yksimielisesti hallituksen esityksen takana.

Vaikka on selvää, ettei säteilyloma korjaa tapahtuneita säteilyvaurioita, työajan lyhennys säteilyloman muodossa vähentää altistumisaikaa säteilylle ja siten on omalta osaltaan vähentämässä riskejä. Säteilyaltistuksen pitämiseen mahdollisimman alhaisena tarvitaan toki monia muitakin työsuojelullisia toimenpiteitä, mutta keskeistä on, että työsuojelun tulee olla lakisääteistä, ei työmarkkinaosapuolten sopimuksista riippuvainen asia. Tämä on suorastaan perusoikeuskysymys, sillä julkisen vallan on perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava työvoiman suojelusta. On myös osoittautunut, että työsuojelua ei säteilyloman osalta kyetä valtion taholta takaamaan, kun asia on siirretty työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöytiin. Uudet työntekijät eivät ole saaneet lomaa, ja paikallisilla sopimuksilla loman sijasta saadut rahakorvaukset ovat varsin kyseenalaisia, kun tarkoitus on nimenomaan suojata henkilöä terveydellisiä haittoja vastaan. Mielestäni on epäoikeudenmukaista, että ne lääkärit ja hoitajat, jotka esimerkiksi läpivalaisua hyväksi käyttävissä ortopedisissä leikkauksissa tai vaikkapa valtimonkovettumasairauden pallolaajennustoimenpiteessä oman terveytensä uhalla edistävät potilaansa terveyttä, eivät ole oikeutettuja ilman neuvotteluja asianmukaiseen työsuojeluun.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsänen on tehnyt erinomaisen lakialoitteen koskien säteilylain muuttamista, ja tämä säteilylain muuttaminen taas vaikuttaisi siihen, että niin sanottu säteilyloma saataisiin takaisin. Tästä on käyty keskustelua jo edellisen eduskunnan aikana, mutta myöskin nyt hiljattain, eli työ- ja tasa-arvovaliokunnassa me kävimme tästä keskustelua, mutta asia ei oikein lähtenyt eteenpäin. Siitä syystä on hyvä, että ed. Räsänen on tästä nyt sitten nostanut uudelleen kysymyksen.

Ehkä on hieman tarkasteltava sitä, minkälaisia terveysvaikutuksia säteilystä tulee. Ionisoivan säteilyn haittavaikutukset perustuvat solun perimän eli dna-molekyylin vaurioon. Dna-tasolla ei voida puhua pienestä säteilyannoksesta; molekyyliin siirtyvä energia eli säteilyannos on osumakohdassaan aina suuri. Yksi ainoa fotonin tai hiukkasen osuma riittää katkaisemaan dna-säikeet. Tämän takia voidaan sanoa varmasti, että täysin vaaratonta säteilyannosta ei ole olemassa.

Mitkä ovat sitten säteilyn aiheuttamat terveysriskit? Ne jaetaan kahteen: deterministiset haittavaikutukset ja stokastiset eli satunnaiset haitat. Deterministiset haittavaikutukset aiheutuvat suurista kerta-annoksista ja saattavat aiheuttaa muun muassa ihovaurioita. Annoksen kasvaessa haitta-aste kasvaa. Stokastinen eli satunnainen haitta syntyy yhden solun geneettisestä muutoksesta. Jos kyseessä on somaattinen solu, haitta ilmenee syöpänä. Jos vaurio on sukusolussa, josta kehittyy elinkelpoinen lapsi, haitta voi ilmetä lapsessa tai lapsen jälkeläisessä, ja tämä tarkoittaa niin sanottua geneettistä haittaa. Stokastisille haittavaikutuksille on ominaista, että niillä ei ole kynnysarvoa. Ne voivat periaatteessa saada alkunsa miten pienistä altistuksista tahansa. Haitta-aste ei riipu saadusta säteilyannostuksesta. Ainoastaan haitan todennäköisyys kasvaa annostuksen kasvaessa. Siksi jokainen vähäinenkin säteilyannos aiheuttaa pienen lisäriskin. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että täysin vaaratonta säteilyannosta ei ole olemassa, ja tämän pitäisi olla säteilysuojelun peruste.

Kuten mainitsin, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on keskustellut tästä asiasta viime vuoden marraskuussa. Me jopa vierailimme 19.11.2003 Husin röntgenosastolla, kliinisen fysiologian osastolla ja isotooppilääketieteen laboratoriossa sekä syöpätautiosaston sädehoitoyksikössä tutustumassa säteilylle altistavissa tehtävissä työskentelevän henkilökunnan työskentelyolosuhteisiin. Itse olen vieraillut myöskin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin eri röntgenyksiköissä, yrittänyt selvittää sitä, minkälaisia työsuojelullisia menetelmiä käytetään ja miten yritetään ehkäistä sitä, että samat ammattihenkilöt eivät altistuisi säteilylle liikaa. Meillä oli myöskin sosiaali- ja terveysministeriöstä asiantuntijana kuultavana neuvotteleva virkamies Raimo Salonen, ja lisäksi me selvitimme myöskin työehtosopimuksia, mitkä tähän liittyvät. Kun saimme selvitystä, miten säteilyloman poistaminen on otettu huomioon työehtosopimuksissa, niin todettiin, että vuonna 1995 oli noin 2 200—2 300 henkilöä säteilyloman piirissä. Luulisin, että tällä hetkellä — tämä on nyt oma arveluni — heitä on vielä vähemmän. Saadun selvityksen mukaan paikallisesti on sovittu erilaisista kompensaatioista, yleisimmin noin 4 prosentin palkanlisästä, joka tulee yleensä niin sanotusti vanhoille työntekijöille eikä koske osa-aika- tai vuorotyötä tekeviä.

Kaiken kaikkiaan totesimme, että sopimukset ovat hyvin kirjavia eikä kaikissa sairaanhoitopiireissä ollut tehty näitä kompensaatiojärjestelyjä. Aivan kuten ed. Räsänen puheenvuorossaan totesi, eihän tämä saisi olla mikään työehtosopimuskysymys, joka terveyteen vaikuttaa. Totesimme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, että on hyvin heterogeeninen käytäntö Suomenmaassa, miten kompensoidaan tilannetta, jossa ihminen joutuu säteilylle alttiiksi.

Mielestäni on tärkeää keskustella työn terveysvaikutuksista. Harmi, että täällä eduskunnan salissa ei tällä hetkellä ole kuin ed. Räsänen paikalla. Olisi ollut mielenkiintoista varmasti muidenkin kuunnella, mitä tarkoittaa olla työssä paikassa, jossa koko ajan saa säteilyä. Joka tapauksessa on tärkeää ottaa terveysvaikutukset huomioon ei ainoastaan ihmisten terveyden kannalta ja kansanterveyden kannalta, vaan se on myöskin vetovoimatekijä alalle. Meillä alkaa jo nytkin olla pula terveydenhuollon ammattihenkilöistä, ja jos entistä enemmän tämän tyyppistä haittavaikutusta ilmenee, niin kukapa sille alalle sitten lähtee.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Risikko käytti hyvin perusteellisen ja asiantuntevan puheenvuoron. Olen tyytyväinen siitä, että valiokunnassa asiasta on käyty keskustelua. Toivon, että tämä varsin rajallista terveydenhoidon ammattilaisten ryhmää koskeva ongelma ja kysymys ei eduskunnalta unohtuisi. Rahalla ei todellakaan voi korvata terveyden menetystä tai lisääntynyttä sairausriskiä. Sen vuoksi pidän ongelmallisena, jos yhä enemmän siirrytään työsuojelusta ja varsinaisesta terveyshaittojen ehkäisystä rahallisiin korvauksiin.