Täysistunnon pöytäkirja 140/2004 vp

PTK 140/2004 vp

140. KESKIVIIKKONA 15. JOULUKUUTA 2004 kello 12

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta

 

Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi saatavien perinnästä annettavaa lakia eli lyhyemmin ja jäljempänä perintälakia. Ehdotetut muutokset koskevat perintäkulujen korvaamista ja — mikä erittäin tärkeää — velallisen tiedonsaantioikeutta. Koska asiantuntijakuulemisessa niin sanotusti sekä puolelta että toiselta tuli väitteitä hallituksen esityksen perustuslainmukaisuudesta, lakivaliokunta päätti lähettää asian perustuslakivaliokuntaan. Perustuslakivaliokunnan lausunto sittemmin aiheutti ja saattoi meidät tilanteeseen, että hallituksen esitystä oli muutettava useilta osin, mutta ei kuitenkaan siltä osin, joka alkuperäisesti oli ehkä kaikista vakavin väite, että elinkeinon harjoittajien, perintätoimen harjoittajien, taholta epäiltiin, että hallituksen esitys olisi ollut elinkeinovapauden taikka omaisuudensuojan vastainen. Perustuslakivaliokunta katsoi, että näin ei ole. Sen sijaan se löysi muuta huomautettavaa, joista muutamiin asioihin jäljempänä sanon muutaman sanan.

Perintälain 10 §:n mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojille aiheutuvat kohtuulliset kulut. Jo aiemmassa vaiheessa, kun perintälakia eduskunnassa käsiteltiin, keskusteltiin siitä, olisiko syytä säädellä näistä kuluista tarkemmin. Tuolloin eduskunta kuitenkin tyytyi hyväksymään lausuman, jossa hallituksen edellytettiin seuraavan perintätoimistojen veloituskäytäntöä ja ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin taulukkomaksujen aikaansaamiseksi.

Kuluttajavirasto selvittikin vuosien 2000 ja 2001 aikana tapahtuneita perintämaksuja ja perintätoimistojen toimintaa. Kumpikin selvitys osoitti, että perintäkulujen vaihteluväli kuluttajasaatavia perittäessä oli varsin suuri. Itse asiassa valiokunnan saaman selvityksen mukaan ääripäissä oli todella valtavan suuria eroja. Voidaan puhua, että joskus perintäkulut olivat perittävään velkaan nähden ilmiselvän kohtuuttomiakin. Näistä syistä hallitus päätyi siihen, että perintäkuluista on pääsääntöisesti syytä antaa tarkemmat säännökset. Valiokunnan mielestä on myös tärkeätä, että perintäkulujen määrät pysyvät yleisesti kohtuullisina ja että määrät ovat myös velallisen ennakoitavissa.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin perintäkulujen enimmäismääristä säädettäväksi oikeusministeriön asetuksella. Tähän perustuslakivaliokunta yksimielisesti puuttui. Perustuslakivaliokunta katsoi, että ensi sijassa yksittäistapauksellista harkintaa ohjaava säännös ei rajaa asetuksenantajan toimivaltaa valtiosääntöoikeudellisesti asianmukaisella ja riittävällä tavalla. Tämän lausunnon jälkeen lakivaliokunnalla ei ollut muuta mahdollisuutta eikä kyllä muuta haluakaan kuin muuttaa asia niin, että perintäkulujen enimmäismääristä säädetään laissa. Niin tämä on nyt yksimielisesti kirjoitettu. Se vaikea asia tähän kyllä sisältyy, että tiedetään jo, että puhutaan sen verran pienistä summista, että aikojen kuluessa, vaikka näinkin matalalla inflaatiolla, on päivänselvää, että tämä laki tulee kaikille niille, jotka tässä salissa ovat, tutuksi siltä osin, että on tuotava nämä rajat tänne tarkistettavaksi, mikä onkin erillisen harkinnan paikka tämän asetuksenantovaltuuksien miettimisen suhteen. Yhtä kaikki asia on tässä vaiheessa näin harkittu.

Sitten tiedonsaantioikeudesta, joka varmastikin arkipäivässä on vielä suurempi asia. Teistä varmasti monet ovat kuulleet ylivelkaantuneiden tarinoita; heitä joukossamme yhä on tuhansia Suomessa, varsinkin lamavuosien jäljiltä. Usein tarina kulkee vielä niin, että valtavan taloudellisen romahduksen jälkeen, mahdollisen konkurssin, kodin menetyksen jälkeen, ehkä henkisen romahduksen, useasti myös perheongelmien jälkeen ihmisellä on saattanut mennä jonkin aikaa, että ihan kaikki liput ja laput eivät ole järjestyksessä. Sitten kun tulee löytyvoimat alkaa selvittää asioita, niin monet velat oli myyty pankista seuraavalle pankille ja niin sanotuille roskapankeille. Siinä vaiheessa ketjua, kun viimein perintätoimissa oltiin uudelleen, osa velallisista koki, että heiltä peritään joko väärin korkolaskettuja tai väärin jyvitettyjä määriä, oliko kysymys siitä, että maksetun erän kuului mennä korkoihin tai viivästyskorkoihin vai olisiko sillä pitänyt lyhentää varsinaista velkapääomaa, ja myös siinä on ollut paljon epäselvyyksiä, millä tavalla maksamattomat korot pääomittuvat. Näistä kaikista syistä oli oikein ja välttämätöntä, että hallitus esitti nyt, että tätä selvitetään niin, että velallisella on oikeus saada tieto velkahistoriasta ja myös niistä perusteista, joista velka on syntynyt.

Alkuperäinen hallituksen esitys oli siinä määrin kuitenkin sanamuodoltaan epäselvä, että valiokunnassa heräsi keskustelu ja jopa esityksiä, pitäisikö liittää mukaan se, että nimenomaisesti alkuperäinen velkakirja tai alkuperäinen dokumentti on esitettävä. Alkuperäinen dokumentti tai velkakirja olisi kuitenkin joissakin sinänsä harvinaisissa tapauksissa ollut mahdoton vaade, ja niinpä valiokunta päätyi ministerin myötävaikutuksella kirjoittamaan asian niin, että pitää olla myös velkojen perusteita koskevat tiedot mukana, siis sekä maksuhistoria että velkojen perusteita koskeva tieto. Käytännössä tämä usein, koska suurimmasta osasta velkoja on olemassa velkakirja tai alkuperäiseksi katsottava dokumentti, tarkoittaa sitä, että on annettava tietoja siitä asiakirjasta tai tarvittaessa jäljennös. Lisäksi velallisella on oikeus saada nähdäkseen ja tarkastettavakseen myös alkuperäinen asiakirja silloin, kun sellainen on esitettävissä, silloin kun se on se keskeinen dokumentti velan synnystä. Mutta korostan vielä, aina näin ei todellakaan ole. Velkahistorioita ja velan syntymistilanteita on muitakin kuin niitä, joissa syntyy alkuperäinen velkakirja.

Aivan viimeiseksi eräs tärkeä asia, mistä valiokunta päätyi ponnen kirjoittamiseen. Jo aikoinaan, kun perintälakia edellisen kerran eduskunnassa käsiteltiin, nousi keskustelu siitä, että itse asiassa kunnilla on merkittävä tarve sekä virhemaksujen ja joukkoliikenteen tarkastusmaksujen ja pysäköintivirhemaksujen että kirjastosakkojen, niin sanottujen sakkojen, perimisen antamiseen perimisen ammattilaisille, perintätoimistoille. Kuitenkin tuolloin katsottiin osittain perustuslaillisesta selvitystarpeesta johtuen, että näin ei ole syytä tehdä. Valiokunta mietti tätä asiaa uudelleen, koska silloin jo aikaisemmin lakivaliokunta oli ollut kahden vaiheilla, ja nyt yksimielisesti päädyimme siihen, että tältä osin seuraavan muutoksen yhteydessä pitää olla selvitys siitä, että lakia sittenkin voitaisiin muuttaa niin, että näiltä osin perintätoimistot olisivat käytettävissä. Meidän kaikkien kuntalaisten — jokainen suomalainen on myös kuntalainen — verorahojen käytön näkökulmasta on ehkä kuitenkin kohtuutonta, että sitten aika merkittävä massa rahaa on vaikeasti ja kalliisti perittävissä, kun se nykyaikaisten ammattilaisten osaavassa ja laillisessa ja kohtuullisessa perintätoimessa saataisiin kunnalle eli meille kaikille kunnan veronmaksajille takaisin tehokkaammin ja nopeammin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä laissa on monia hyviä kohtia, ja puutun oikeastaan tähän yhteen seikkaan. Pitää kiittää tietysti hallitusta ja valiokuntaa vielä täsmennyksestä tähän 4 a §:ään eli velallisen tietojensaantioikeuteen. Noin maalaisjärjellä ajatellen tämänhän pitäisi olla itsestäänselvää, että jos jollakin on saatavaa, niin pitää osoittaa se, mihin se perustuu, mutta valitettavasti vain, ihme kyllä, semmoisia tapauksia Suomesta on löytynyt, joissa tätä saatavaa ei ole pankkilaitos osoittanut ja siitä huolimatta oikeudessa jopa on uskottu sellaiseen, missä ei ole välttämättä ollut kirjallista dokumenttia näytettävissä. Nyt tämä on nostettu lakitasolle, ja varmasti tässä yhtenä pontimena on ollut tämmöinen kansalaisaktiivisuus, koska ainakin itseeni päin on hirveän paljon ihmisiä ollut yhteydessä ja varmaan myös tänne muihin edustajiin päin. Alussa tuntui jopa uskomattomalta, että tällaista on voinut tapahtua, mutta nyt tämä on lain tasolle nostettu ja on sillä tavalla hyvä ja kiitettävä asia, että tämä nyt ainakin laissa sanotaan. Toivon mukaan tuo ponsi sitä vielä tehostaa, koska sitä käydään seuraamaan.

Sitten tätä 10 c §:ää minä luin pitkään ja mietin vielä tätä kokonaiskuluvastuuta kuluttajasaatavassa perinnässä. Tässä kun katsoo perittävää summaa ja sitä, mihin kuluvastuu voi nousta, niin aika hurjia lukemia sinällään, melkein saman verran voivat olla nämä perintäkulut mitä tämä perittävä. Siinä kyllä vähän nousi niskavillat pystyyn. Mutta ilmeisesti jos monta kertaa joudutaan hakemaan, niin siinä voi tapahtua näin päin, mutta tuntuu aika isolta tämä summa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ajankäynnin takia en käy nyt yksityiskohtiin tältä osin, mutta valiokunta korostaa moneen kertaan, että aina niitten perintäkulujen täytyy olla kuitenkin myös kohtuullisia. Samoin kuin sitten hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa valiokunta myöntää, ja tässä mietinnössäkin lähdetään siitä, että saattaa olla poikkeuksellista tarvetta tämän listan ylittäviin kuluihin, silloin kun ne ovat todellisia kuluja.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain tavoite on tärkeä. Tällä selkeästikin parannetaan velallisen asemaa nykytilanteeseen verrattuna, ja tämän mietinnön kirjoittamisen loppuvaiheessa — viittaan siihen, mitä tässä valiokunnan puheenjohtajakin jo omassa puheenvuorossaan totesi — päätettiin hallitusryhmien toimesta täsmentää tätä 4 a §:ää siten, että oikeusministerin suostumuksella ja myötävaikutuksella lisättiin tähän "velkojensa kokonaismäärästä" tämä "ja perusteista", ja sitten olemme yksityiskohtaisissa perusteluissa avanneet, mitä tämä tarkoittaa.

Tämä on periaatteellisesti hyvin merkittävä asia. Luen, miten se tähän valiokunnan mietintöön on kirjattu: "Jos velkasuhde perustuu asiakirjaan, kuten velkakirjaan, velallisella on ehdotetun lisäyksen mukaisesti oikeus saada asiakirjasta tietoja ja tarvittaessa jäljennös siitä. Niin ikään velallisella on oikeus saada nähtäväkseen ja tarkastettavaksi myös alkuperäinen asiakirja. Lisäksi velallisella on oikeus saada tieto siitä, mistä yksittäisistä veloista hänelle ilmoitettu velkojen kokonaismäärä koostuu ja mitkä lyhennykset kyseisessä määrässä on otettu huomioon." Eli tämä, mihin ed. Esa Lahtela tässä viittasi, on ollut todellakin todellisuutta. Aina ei oikeusistuimissa ole ollut velkojilla esittää alkuperäisiä dokumentteja, ja näin ollen tuo velan alkuperä on jäänyt hämäräksi tai se on ratkaistu sitten muin perustein. Nyt ainakin itse tulkitsen tätä valiokunnan mietintöä siten, että sellaisissa tapauksissa, joissa on ollut olemassa alkuperäinen asiakirja, jatkossa, tämän pykälän muutoksen jälkeen, tulee nuo dokumentit myöskin esittää tilanteessa, jossa perintä laitetaan täytäntöön.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax jo hyvin perusteellisesti selvitti mietintöämme, jota olin itse tekemässä. Tietenkin täytyy sanoa, että en ole ed. Neittaanmäen kanssa aivan samaa mieltä siitä enkä sanoisi, että tämä sana "perusteista" on niin merkittävä tässä, että se muuttaisi olennaisesti tätä hallituksen alkuperäistä esitystä. Vieläkään meille kaikille ei ole täysin selvää, mitä tämä sana "perusteet" pitää sitten käytännössä sisällään. Meillä on jo olemassa olevassa lainsäädännössä ollut hyvinkin paljon saman tyyppisiä erityissäännöksiä, muun muassa takaajan oikeudesta saada tietoja ja siitä, että yksityistakaajalle myöskin täytyy säännöllisesti ilmoittaa, kuinka velallinen lainansa hoitaa, ja jos on hoitamatta, niin myöskin siitä. Samoin ulosottolaissa löytyy useita säännöksiä, joissa tämä sama asia todetaan. Mutta minä luulen, että lakivaliokunnan jäseniin on otettu vuosien mittaan niin lukuisasti yhteyttä — henkilöt, jotka ovat olleet ahdistetussa asemassa ja säälittävässäkin asemassa oman tilanteensa johdosta — että tämä asia on korostetusti tullut varmasti nyt sitten lakivaliokunnassakin myöskin esille. Edelleenkin olen sitä mieltä, että 99,9-prosenttisesti pankit hoitavat asiansa ihan moitteettomasti ja alkuperäinen velkakirja, sen jäljennös ja perusteet ovat olleet ihan moitteettomasti myöskin velallisen saatavissa. Mutta jotta tähänkin asiaan saadaan joskus piste, on varmasti paikallaan, että se on nyt määritelty näin perusteellisesti.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuon sellaisen kansalaisen pyytämän asian huomioitavaksi, kun velallisen asema on hänen omistakin syistään, esimerkiksi alkoholin liiallisen käytön johdosta, luisunut pois tieltään niin, että hän ei edes tiedä, missä asemassa hän on eikä osaa edes sen perään kysyä. Ainakin minun puoleeni on käännytty ja pyydetty, että edistettäisiin sellaista asiaa, että edunvalvoja tässä ulosottotilanteessa herkemmin määrättäisiin tai se prosessi laitettaisiin käyntiin. Tämä itse asianomainen ei useinkaan osaa tätä asiaa pyytää, kun ei osaa mitään muutakaan omassa tilanteessaan tehdä eikä toimia. Tämän haluan ministeri Koskiselle ääneen tässä vaiheessa sanoa.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tuoda esiin, että tämä laki tuo merkittävää parannusta velallisen asemaan, mutta nämä ikävät esimerkit onneksi ovat hyvin harvinaisia ja juontavat juurensa ehkä tuonne lamavuosiin. Toivottavasti ne ovat yhä harvinaisempia. Velallisen asemahan on kehittynyt huomattavasti noista lamavuosista. Jos ajatellaan velkajärjestelyä, meillä on talous- ja velkaneuvonta ja nämä ennalta ehkäisevät niitä ikäviä tilanteita ja niiden pahenemista. Erityisesti tämä velallisen tiedoksisaantioikeus on kehittynyt nyt tässä laissa, mutta jo sitä ennen, kuten todettiin, ulosottolaissa ja takaajaa koskien. Pidän tätä erittäin hyvänä parannuksena, ja toivottavasti nämä uhkakuvat ja pelot ja ne ikävät tilanteet ovat jatkossa entistäkin harvinaisempia. Mitä tulee tuomioistuimiin, meidän on ehkä tässä vaikea mennä sanomaan, miten tuomioistuimet näitä tilanteita arvioivat. He tekevät oikeudellista harkintaa lakien ja todisteiden vapaan harkinnan pohjalta. En voi tässä mennä sanomaan, että olisi perusteettomasti tuomioistuimissa hyväksytty pelko, ja se ei ole meidän tehtävämme täällä, mutta tällä lailla nimenomaan tätä normaalitilanteiden perintää ja tiedoksisaantioikeutta parannetaan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos käydystä keskustelusta. Ettei vaan jää väärää käsitystä, niin todellakin tässä kun päätetään perinnästä, ei päätetä siitä, millä kaikilla tavoilla tuomioistuin voi tarvittaessa riitatilanteessa arvioida, onko velkasuhdetta vai ei ja pitääkö maksaa. Tähän lakiin, myös 4 a §:ään, tehdyllä muutoksella ei tehdä muutoksia niihin lakeihin, jotka säätävät, miten velkasuhde syntyy, ja sen takia toivon, ettei ed. Neittaanmäen puheenvuorosta vaan jää semmoista käsitystä, että olisimme muuttaneet niitä lakeja, jotka säätelevät velkasuhteen kaikkia erilaisia syntymahdollisuuksia. Tämä koskee perintää, jossa tilanteessa, aivan niin kuin valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Rahkonen sanoi, tilanne nyt varmasti vielä selkeämmin on niin, että tavalla tai toisella se velan kulku, historia ja sen syntytapa on esitettävä. Se varmasti on paikallaan joissakin näissä harvinaisissa tilanteissa.

Petri  Neittaanmäki  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisin vastannut ed. Salolle vielä, joka piti jotenkin vielä epäselvänä sitä, mitä tämä perusteista-sana tarkoittaa. Tässä mietinnön sivulla 4 se on yksiselitteisesti todettu. Äsken sitä tuossa siteerasin ja vielä siltä osin siteeraan, että täällä todellakin yksiselitteisesti todetaan, että silloin kun alkuperäinen asiakirja on olemassa, niin "velallisella on oikeus saada nähtäväkseen ja tarkastettavaksi myös alkuperäinen asiakirja". Tämä on hyvin yksiselitteinen nimenomaan silloin, kun se on olemassa, eli tältä osin ei ole mitään epäselvyyttä eikä mielestäni oma puheenvuoroni ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä ed. Brax, valiokunnan puheenjohtaja, tässä totesi. Todellakaan näiltä osin tällä parannuksella ei kyseenalaisteta sitä, että velkasuhde voisi syntyä jonkin muun toimen kautta kuin kirjallisen dokumentin kautta. Siihen tällä asialla ei oteta kantaa, mutta silloin kun alkuperäinen dokumentti on olemassa, nyt sitten jatkossa asianomaisella velallisella on oikeus myöskin se nähdä.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä käyty keskustelu velan tai saatavan perusteen selvittämisestä tuossa perintätilanteessa on ollut ihan paikallaan. Itse sinne esitin tämän sanan lisättäväksi, jotta se ajatus, mikä koko lailla on, tulee vielä kirjaimellisemmin sinne säännökseen kirjatuksi. Tällä perusteellahan ei tarkoiteta esimerkiksi velkakirjatapauksessa sitä, että sen velkakirjan jäljennös siihen esimerkiksi liitettäisiin, vaan se tarkoittaa juuri sitä, että se velkakirja, silloin ja silloin solmittu velka, on selostettu siinä tiedoksiannossa ja sitä kautta tuo informaatio leviää.

Sitten tämä ed. Neittaanmäen korostama mahdollisuus saada alkuperäiset dokumentit nähtäväksi tarkoittaa niitä tilanteita, jolloin velallinen haluaa vielä tarkemmin tämän ilmoituksen perusteella lähteä penkomaan asiaansa. Tämä on ihan korrektisti tänne perusteluihin kirjoitettu. Kaikkinensahan nämä muutokset merkitsevät vaan sitä, että asetukseen kirjoitettu on siirretty lain tasolle. Tämä on sitten tietysti toisen messun väärti ja kuuluisi perustuslakivaliokunnan alaan, mutta kyllä tässä nyt selvästä ylilyönnistä edelleen on kysymys tämän asetuksenantovallan tulkinnassa. Nyt pitää euron tarkkuudella kertoa laissa, minkä kokoisia perintäkuluja tällaisessa perintätilanteessa perintäfirma voi velalliselta periä, kun aika normaalilta tuntuisi, että siinä olisi juuri, niin kuin perustuslaki edellyttää, ne perusteet, mihinkä se pohjautuu, eli se, että tällaisia maksuja peritään, olisi lain tasolla, ja sitten asetuksella voitaisiin ne tarkemmat euromäärät säätää. Tässä olisi selvästi uudelleenarvioinnin paikka perustuslakivaliokunnalle, mutta siitä varmasti keskustellaan eri foorumilla, mistä rajat vedetään. (Ed. Taipale: Teidän pitää tulla sinne jäseneksi. Vaihdetaan paikkoja!) — Se voisi olla hyvinkin terveellistä. Tämä on uusi Taipaleen-malli. — Nyt perustuslakivaliokunta vetoaa sitten omiin tulkintoihinsa, ja aina vaan pidemmälle vedetään tätä asetuksen ja lain rajaa, ja siinä on jonkinlainen maalaisjärki tai lainsäätäjäjärki karannut joissakin tulkintatilanteissa siitä. Mutta tietysti tämä on selvä, että siinä määrin kuin laissa voidaan yksilöidä ja kertoa ne perusteet, jotka yksilön oikeusasemaan vaikuttavat, niin pitää tehdä, mutta sen sijaan tämmöisiä suureita, jotka vuoden parin välein ovat muuttuvia, ei pitäisi pakottaa kierrättämään tämän salin kautta. Silloin täältä voimavaroja siitä olennaisesta yhteiskunnan isojen linjaratkaisujen teosta siirtyy nippelilainsäädäntöön. Sen pitäisi huolestuttaa kyllä parlamentarismista kiinnostuneita ihmisiä laajemminkin, elikkä eduskunnan pitäisi myös lainsäätäjänä keskittyä siihen varsinaiseen lainsäädännön sisältöön, suuntakysymyksiin, sellaisiin ratkaisuihin, jotka vaativat maan ylimmän päättäjän siunausta, ja sitten hakea perustuslain tekstin rajoissa se järkevä työnjako asetuksenantovallan ja lainsäädäntövallan välillä.

Saman kaltaista keskustelua on tietysti paikallaan käydä myös budjettivallan osalta. Välillähän budjettiuudistusten osalta mentiin liian pitkälle siinä, että on isoja könttämäärärahoja, jotka eduskunta käsittelee, ja tosiasialliset, suuntaa antavat poliittiset päätökset on delegoitu hyvin pitkälle taas toimeenpanovallan puolelle. Siinä on taas ehkä toiseen suuntaan tätä vaakakuppia heilautettu, liian pitkälle on taas tällaista summittaista päätöksentekoa eduskunnassa, ja se on merkinnyt tosiasiallisen poliittisen vallan siirtymistä toimeenpanovallan puolelle.

Mutta tosiaan nämä muutokset, joita tähän lakiin on tehty, ovat sinänsä paikallaan. Ainoa, mikä jää hampaankoloon, on juuri tämä asetuksen ja lain rajanveto, mutta se ei itse asiassa kuulu juuri tämän esityksen käsittelyyn.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskinen otti hyvin vakavan ja ajankohtaisen asian loppupuheenvuorossaan esille. Olen itsekin parlamentarismista sen verran huolissani, että olen pannut merkille, että ensinnäkin tästä salista lähetetään lähes jokainen laki, jossa vähänkin perusoikeus vivahtaa, aina perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Nyt tuntuu olevan käytäntö myöskin, että nämä lausunnot, mitä saamme, ovat hyvin saman suuntaisia, eli kaikki asetuksen tasoinen sääntely viedään johdonmukaisesti lakiin ja joudutaan tekemään sen takia erittäin paljon muutoksia. En tiedä, oliko uuden perustuslaki- ja perusoikeusuudistuksen lähtökohta tämä.

Tämäkin laki saatavien perinnästä, joka meillä on nyt käsittelyssä, tarkoittaa käytännössä sitä, että aina, kun inflaatio on mennyt eteenpäin ja nämä erilaiset suureet jäävät vanhoiksi tai joudutaan ylärajoja korottamaan tai tekemään jotakin muuta, joka kerta joudutaan antamaan uusi hallituksen esitys ja kierrättämään se tämän monimutkaisen järjestelmän kautta. Se ei voi olla järkevää toimintaa eikä kannattavaa eikä taloudellisestikaan järkevää toimintaa.

Meidän varmaan pitäisi järjestää oikeusministeriön johdolla jonkinlainen seminaari, jossa olisi lakivaliokunta, perustuslakivaliokunta ja ministeriön edustajat mukana, jossa käytäisiin läpi tämä roolijako, miten tätä toimintaa jatkossa aiotaan kehittää niin, että se olisi myöskin jollakin lailla puolusteltavissa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskinen oli pois salista silloin, kun esittelypuheenvuorossani kiinnitin tähän samaan ongelmaan huomiota. Kuitenkin pitkään aikaisemmin perustuslakivaliokunnassa istuneena, missä myös ed. Salo ja itse asiassa ministeri Koskinenkin ovat olleet pitkään, tiedän, että meidän kaikkien kolmen nimet löytyvät varmasti lukuisista yksimielisistä mietinnöistä, joissa asetuksenantovaltuuttakin on jo aikaisemmin viitoitettu tälle tielle.

Rohkenen tähän keskusteluun kyllä tuoda väitteen, että tässä olisi ollut kolmaskin tie, jos perustuslakivaliokunta tai oikeusministeriö olisi halunnut lähteä liikkeelle ja tarkemmin kuin vain viittaamalla kohtuullisuuteen määritellä asetuksenantovaltuuksia esimerkiksi tietyllä matemaattisella suhteella tai arviolla kustannuskehityksestä sekä tässä laissa määrätystä suhteesta velkamäärän ja perintäkulujen välillä. Varmasti tämän kaltaisella pykälällä olisi päästy, ainakin minun käsitykseni mukaan, myös siihen vaihtoehtoon, että emme olisi joutuneet palaamaan vuosien varrella tähän asiaan.

Ed. Salolle vaan: Toivon, että vastaisen varalle, kun puhutaan perustuslakivaliokunnan tiukentuneesta taikka liian ankarasta käytännöstä, pidettäisiin selvästi erossa perusoikeustulkinnat ja asetuksenantovaltuus. Ne ovat kuitenkin hyvin erilaisia asioita. Viimeaikainen kritiikki ja tämmöinen väitetty nipottaminen on kyllä pääsääntöisesti ja lähes kokonaan liittynyt väitteisiin asetuksenantovaltuudesta. Perusoikeuksien osalta ei Suomessa ole havaittavissa mitenkään muihin eurooppalaisiin sivistysvaltioihin nähden poikkeuksellista tulkintalinjaa, ei todellakaan, korkeintaan omistusoikeuden osalta, mutta en usko, että ed. Salo haluaa sitä kovin paljon lieventää.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​