8) Hallituksen esitys laiksi kuntajakolain muuttamisesta
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Meille kaikille lienee tullut selväksi
se, että kuntajaotus on maassamme auttamattomasti vanhentunut. On
ollut myös havaittavissa positiivinen muutos asenteissa
kuntaliitoksiin. Tänä päivänä eivät enää ratkaisuihin
vaikuta yhtä voimakkaasti tunteet ja valtapoliittiset tekijät,
kuten aikaisemmin on ollut tilanne. Asioita pystytään
arvioimaan viileämmin ihmisten palvelujen taloudellisen tuottamisen
kannalta kuin pelkkää kunnallista itsenäisyyttä painottaen.
Toivottavasti tämä kehityssuunta vain voimistuu,
ettei monien toiminnallisesti mahdottomuuksien edessä olevien
kuntien tarvitsisi mennä pahimman eli katastrofin kautta.
Yhtä toivottavaa on, että niin sanotut kauluskunnat
ymmärtäisivät myös kasvukeskusten suuruuden
voiman, eli esimerkiksi Jyväskylän seudun painoarvo
on monen asian osalta aivan toista luokkaa, jos Jyväskylän
väkiluku on lähes 120 000 asukasta, kuin
että se on yli 80 000 asukasta. Vastaavia suuruusluokaltaan
eri kokoisia esimerkkejä löytyy eri puolilta maatamme.
Haluan esittää kiitokseni kuntaministeri Hannes
Manniselle aktiivisuudesta kuntaliitosten aikaansaamisessa. Maassamme
on tehty viime aikoina onnistuneita päätöksiä tältä osin.
Nyt esillä oleva lakiehdotus on siitä jälleen
hyvä esimerkki. Pyritäänhän
näilläkin ehdotuksilla kannustamaan kuntajaon
muutoksen kohteena olevia kuntia tekemään tuottavuutta
parantavia rakenteellisia muutoksia.
Pidän myös oikeana sitä, että kunnilla
on niitä koskevan kuntajaon muutosten perusteella velvollisuus
laatia hallinnon ja palveluiden järjestämissopimus,
jos kuntien määrä vähenee tai
perustetaan uusi kunta. Juuri hallinnon ja palveluiden oikea ja
taloudellinen tuottaminenhan on eräs keskeinen syy tehdä kuntaliitoksia.
Tuolla järjestämissopimuksella voidaan tarvittaessa epäilevimmällekin
tuomaalle, lainausmerkeissä nämä kaksi
sanaa, osoittaa kuntaliitoksen järkevyys.
Pidän oikeana myös sitä, että laskennallista yhdistymisavustusta
koskevaa säännöstöä tarkennetaan,
niin että poistuu mahdollisuus keinotella kuntaliitoksilla.
Yhtä oikeaa on se, että kansanäänestystilanteet
täsmennetään laissa. Sen sijaan mielestäni
laskennallinen yhdistymisavustuksen enimmäismäärä 6,7
miljoonaa euroa on säädetty liian matalalle tasolle.
Sen tulisi olla joustava liitoksen merkittävyys huomioiden. Vastaavasti
tulisi suhtautua investointi- ja kehittämishankkeiden tukeen,
jonka enimmäismääräksi on vakiintunut
1,68 miljoonaa euroa kuntajaon muutosta kohden. Merkittävimmät
säästöt monen kuntajaon uudistuksen osalta
syntyvät muun muassa siitä, että taloja,
teitä ja energiahuoltoa ei rakenneta hajalleen ja kalliisti.
Syntyvät säästöt peittävät
aivan varmasti ne kulut, joita valtiolle edellä mainittujen
avustusten vuoksi syntyy. Korkeampikin yhdistymisavustus tulisi siten
korkojen kanssa valtiolle välillisesti takaisin.
Arvoisa puhemies! Pidän nyt esillä olevaa kuntajakolain
muutosehdotusta hyvänä ja vielä kerran
sanon, että pidän kuntaministerin aktiivisuutta
tervetulleena.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuntaliitosten vaikutuksista voidaan
olla montaa mieltä. Itse olen kuitenkin varovainen vetämään
johtopäätöksiä lyhyen aikavälin
tarkastelun pohjalta, kuntaliitosten vaikutukset kun saattavat ilmetä vasta
vuosikymmenien kuluttua ja meillä on hyviä esimerkkejä niin
onnistuneista kuntaliitoksista, mutta on myöskin huonoista
tai epäonnistuneista kuntaliitoksista. Onnistunutta kuntaliitosta
leimaavat eri osapuolten keskinäinen arvostus ja yhteistyön
toimivuus, kun taas epäonnistunutta yhdistymistä hallitsevat
pitkäaikaiset ristiriidat ja asukkaiden katkeruus. Yleensähän
kuntaliitoksia tehdään tulopohjan vahvistamiseksi,
elinkeinopolitiikan kehittämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi.
Kun väkeä ja verotuloja on enemmän, taloudenpito
on vakaampaa. Liitoksissa on siis kyse monta kertaa yhdistyneen kunnan
kasvuedellytysten turvaamisesta.
Vaikka näistä kuntaliitosten vaikutuksista
esitetäänkin erilaisia arvioita, kyllä minulla
on vahvasti se käsitys, että hyödyt ovat
haittoja suurempia, joitakin poikkeustapauksia lukuun ottamatta.
Tosiasia on, mihin ed. Vielmakin viittasi, että kyllä tämä meidän
nykyinen kuntarakenteemme on peräisin hevosvetoiselta aikakaudelta.
Se kaipaa uudistamista. Se kaipaa muutosta.
Ensi vuonna meillä toteutuu poikkeuksellisen monta,
peräti kymmenen, kuntaliitosta, mitkä vähentävät
kuntien lukumäärää kahdellatoista. Meillä on
esitetty myös arvioita, että tällä vuosikymmenellä saattaisi
toteutua vielä 50—80 kuntaliitosta. Itse pidän
kyllä tämäntapaista arviota hieman ylimitoitettuna.
Näissä kuntaliitoksissa valtion porkkanarahat eli
yhdistymisavustus ja sitten toisaalta investointi- ja kehittämishankkeiden
tuki ovat olleet tärkeä kannustin. Uskonkin, että ellei
valtio tällä tavalla olisi tullut mukaan kuntaliitoksiin,
niin meillä olisi moni kuntaliitos jäänyt
tekemättä. Kuntaliitoksille annetun tuen vastineeksi
valtio tietenkin perustellusti odottaa kunnilta tehokkaampaa palvelurakennetta.
Suuremman yksikkökoon toivotaan tuovan mukanaan tehokkuushyötyjä ja
kustannussäästöä. Toistaiseksi
kunnille ei kuitenkaan ole asetettu minkäänlaisia
toimintojen tehostamisvelvoitteita yhdistymistuen vastineeksi. Yhdistymiskunnat
ovat perinteisesti tehneet yhdistymissopimuksen, johon on kirjattu muun
muassa yhdistymisavustuksen käyttö. Käytännössä näissä sopimuksissa
on tiukasti paalutettu työntekijämäärä ja
palvelurakenne vähintään viideksi liitoksen
jälkeiseksi vuodeksi. Niinpä liikkumavara tässä tilanteessa
nopeisiin rakenteellisiin muutoksiin on jäänyt
hyvin pieneksi.
Mielestäni nyt tässä käsittelyssä olevassa
lakiesityksessä oleellinen muutos onkin, että jatkossa
yhdistyvien kuntien on laadittava suunnitelma siitä, miten
kuntien palvelurakenteita sovitetaan yhteen taloudellisuuden ja
tehokkuuden parantamiseksi. Tällä hetkellähän
kunnilla ei tällaista velvollisuutta tämäntapaisen
suunnitelman tekemiseen ole. Saattaa olla, että tämän
lakiesityksen hyväksyminen hieman vähentää kuntaliitosintoa,
ei pelkästään tulevaisuudessa vaadittavan suunnitelman
vuoksi, vaan osittain myös siksi, että jatkossa
investointi- ja kehittämishankkeiden tuki olisi harkinnanvarainen.
Tukia voitaisiin myöntää sellaisille
hankkeille, joilla tehostetaan ja yhteensovitetaan kuntien palvelurakenteita,
ja jatkossa kunta ei voi enää asettaa investointi-
ja kehittämishankkeiden tuen saamista kuntajaon muutoksen
ehdoksi.
Joka tapauksessa pidän tätä esitystä kannatettavana,
koska se antaa hyvät mahdollisuudet sellaisiin liitoksiin,
joissa myös rakenteelliset uudistukset voivat toteutua,
ja juuri tuottavuutta parantavia rakenteellisia uudistuksia kuntakentällä mielestäni
tarvitaan.
Herra puhemies! Jatkossa on kuitenkin oleellista, miten selkeitä tavoitteita
kunnille tässä suunnitelmassa käytännössä edellytetään.
Mielestäni hallintovaliokunnan tulisikin mietinnössään
tätä problematiikkaa hieman pohdiskella, mutta
kaikkinensa kyseessä on ihan hyvä ja kannatettava
lakiesitys.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kyllä tämä lakiesitys
on varmasti ihan hyvä ja oikein hyvään
tarpeeseen tulee, ja toivottavasti kuntajako tähän
suuntaan menee, mihin tällä hallituksen esityksellä pyritään.
Mutta kiinnitän yhteen asiaan huomiota.
Jos jossakin lakiesityksessä niin juuri tässä olisi
pitänyt hallituksen ja asianomaisen ministeriön
olla monisanaisempi. Nyt tässä vain pohdiskellaan
sitä, millä tavalla valtionosuusvirrat ovat menneet
ja millä tavalla sitten näiden tukivirtojen odotetaan
kehittyvän vuoteen 2009 saakka, jossa sitten arvioidaan,
että valtiolle tulisi lisämenoja kai 10 miljoonaa
euroa. Huom., jälleen kerran tulevalle hallitukselle piikkiinmenoja
lisää. Mutta ei ollenkaan arvioida sitä,
mikä on ollut nyt toteutuneitten kuntaliitosten toiminnallinen
tulos, mitä kokemuksia on saatu. Juuri tämä paikkahan
olisi ollut se, jossa olisi voinut markkinoida onnistuneita kuntaliitoksia
ja varoittaa epäonnistuneista.
Petri Salo /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti ihan oikeaan asiaan
huomiota, ja minä ymmärsin, että tässä lakialoitteessa
halutaan nimenomaan tätä toimintasuunnitelmaa
vaatimalla saada myöskin niitä rakenteellisia
todellisia säästöjä siitä kuntaliitoksesta,
mikä sitten aikanaan muodostuu. Nyt on varsin monessa tapauksessa
käynyt niin, että kuntaliitos on tehty, mutta
mitään suuria rakenteellisia muutoksia ei ole
samanaikaisesti tehty, eli maksaja, joka maksaa niitä lisääntyviä valtionosuuksia
ja investointitukia, ei ole saanut rahallensa riittävää vastinetta.
Ymmärrän, että tätä halutaan
nyt painottaa, ja uskon, että meidän hallintovaliokuntamme
varmasti siihen kiinnittääkin riittävää huomiota,
kun kuuntelin pitkäaikaisen apulaiskaupunginjohtajan ja
hallintovaliokunnan jäsenen ed. Vielman puhetta.
Mutta hän kiinnitti myöskin puheessaan ihan oikeaan
asiaan huomiota, että avustusten enimmäismäärä on
nyt rajattu 6,7 miljoonaan euroon. Eihän tämä kattosäännös
kuitenkaan saa olla sellainen, että se estää esimerkiksi
kahden vähän suuremmankin kunnan yhdistymistä tulevaisuudessa.
Toivoisin, että tämä kattoraja tästä poistetaan
ja jätettäisiin harkinta sitten ministeriölle
aikanaan ratkaista, mikä se enimmäismäärä kussakin
tapauksessa on, koska kahta samanlaista räätälöityä kuntajärjestelyä ei
varmasti Suomessa tehdä. Mutta kaiken lisäksi,
vaikka rahaa on käytettävissä ja toimintasuunnitelmia
jatkossa vaaditaan, suurin ongelma meidän kuntajaossamme ovat
edelleen asenteet ja myöskin poliittiset voimasuhteet.
Näittenkin kunnallisvaalien jälkeen, kuten huomaatte,
monet pitävät paikoistaan kynsin hampain kiinni,
ja se on ehkä se tärkein syy, että näitä rakenteellisia
kuntaliitoksia ei saada aikaiseksi. Varsinkin niiden puolueiden,
jotka esiintyvät julkisuudessa kuntapuolueina, pitää myöskin
katsoa näissä asioissa ihan avoimesti omaan peiliin.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen sanoi hyvin pitkälle
sitä, mitä itsekin ajattelin, että tämän
hallituksen esityksen sisältö on sellainen, että tästä esityksestä olisi
saanut vähän laajemmankin ja siihen olisi voitu
tuoda näitä hyviä ja vaikkapa huonojakin
kokemuksia esimerkkeinä ja kannustamaan.
Yksi asia, mikä tästä puuttuu mielestäni
kokonaisuudessaan, on se, että kunnat tekevät
jo nyt yhteistyötä. Entä ne kunnat, jotka
tekevät jo ilman kuntaliitosta yhteistyötä?
Kyllä se on eräs aste ja saattaa johtaa tietyillä alueilla
kuntaliitoksiin.
Olen samaa mieltä kuin ed. Salo, että tämän rahasumman
katto, mikä on asetettu, tulisi poistaa, koska saattaa
olla, että jotkut liitokset maksavat enemmän mutta
tuovat huomattavia uusia ajatuksia taikka edistystä, niin
että on aivan turha pitää tällaista
euromääräistä kattosummaa täällä esityksessä mukana.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut ministeri Mannisen
puheita siitä, millä tavoin hän on kannustanut
kuntia jopa kuntaliitoksiin, niin olisi odottanut todella sitä,
mitä ed. Pulliainen täällä totesi,
että tässä hallituksen esityksessä olisi
analysoitu tarkemmin niitä hyötyjä, mitä näistä kuntaliitoksista
on kokemusten perusteella saatu.
Myös se, mitä ed. Nurmi otti esiin, on minun mielestäni
varteen otettava seikka lähinnä sen johdosta,
että monilla alueilla on tällainen kunnallinen
imago ikään kuin niin tärkeä kuntalaisten
keskuudessa, että mitään liitoksia ei
pystytä tekemään, mutta se yhteistyö,
toiminta, mitä eri aloilla tehdään, voi
olla jopa samaa kuin kuntaliitos.
Olisin odottanut, että tässä esityksessä ministeri
Mannisen toimesta olisi nyt sitten syvällisemmin pohdittu
niitä ja kannustettu myös lain perusteluissa tällaiseen
toimintaan, kerran lakiesitys nimenomaan lakinimikkeenä "laiksi
kuntajakolain muuttamisesta" tänne eduskuntaan on saatettu.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Edustajat Pulliainen ja Vistbacka aivan oikein
peräänkuuluttivat mielestäni tilannekatsausta
tehdyistä kuntaliitoksista. Jokin aika sitten julkistettiin
selvitys, joka oli hyvin kriittinen tehtyjä kuntaliitoksia
kohtaan. Tuota selvitystä referoitiin julkisuudessa hyvinkin
paljon, ja se saattoi vaikuttaa osittain kuntaliitoshalukkuuteen
kielteisesti. Se oli hyvin teoreettinen selvitys. Pitäisi
tehdä juuri hyvin käytännönläheinen
selvitys, niin kuin varmaan edustajat Pulliainen ja Vistbacka tarkoittivat.
Esimerkiksi Jyväskylän seudulla Jyväskylän kaupungin
ja Säynätsalon kuntaliitos vuonna 93 alusta on
huippuhieno esimerkki, miten vapaaehtoisella kuntaliitoksella pelastettiin
4 000 asukkaan pienen kunnan tulevaisuus ja yli 400 työpaikan
vaneritehdas.
Keskustelu päättyy.