Täysistunnon pöytäkirja 140/2004 vp

PTK 140/2004 vp

140. KESKIVIIKKONA 15. JOULUKUUTA 2004 kello 12

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys laiksi poliisilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Poliisilain laajassa uudistamistyössä, joka on tietysti seurausta muuttuneesta ympäristöstä ja uhkien tilanteesta, erityisjärjestäytyneen rikollisuuden kovenevista toimintamalleista — joista suuri yleisökin varmaan silloin tällöin saa väläyksiä lehdistönkin kautta — ja sen teknisestä kehittymisestä, on poliisilain kokonaistarkistusesityksen valmistelun yhteydessä ollut pakko puuttua ja eri tavoin löytää myöskin yleisen turvallisuuden, sisäisen turvallisuuden ja kansalaisten turvallisuuden osalta uusia toimintamalleja myös viranomaispuolelle.

Koska poliisilain kokonaistarkistukseen liittyy ja liittyi niin monia erilaisia lähestymistapoja, katsoin viisaaksi viime kesänä oikeusministerin kanssa sopia yhteisestä valmistelusta oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteisessä työryhmässä eräiltä osin. Se liittyy nimenomaan kysymykseen peitetoiminnassa toimineen poliisimiehen henkilöllisyyden salassapitämisestä, myös häntä todistajana tai muutoin esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kuultaessa, ja peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen mahdollisuudesta tehdä henkilön tai henkilöryhmän toimintaan osallistuessaan teko, joka muutoin täyttäisi rikoksen tunnusmerkistön. Kuten tästäkin jo huomataan, kyseessä ovat hyvin hankalat ja vaikeasti lähestyttävät asiat. Katsoin välttämättömäksi näiden tarkemman arvioinnin ja valmistelun takia saattaa sen oikeusministeriön kanssa yhteisen ministeriöidemme työryhmän valmisteluun, jonka määräaika on tammikuun loppu.

Ajatellaan esimerkiksi nimenomaan ensinnäkin rikoksen kaltaiseen toimintaan osallistumisen rajauksia: Voidaanko vaarantaa missä määrin sivullisia? Toinen asia on sitten se, että peitetoimintaa on varmasti vaikea tehdä ja onnistuneesti tehdä nykyisessä tilanteessa. Jos virkamiehen, poliisin, joka meidän yhteisen turvallisuutemme puolesta panee itsensä, oman henkensä, likoon, tai hänen perheenjäsentensä ja lastensa turvallisuutta emme voi varmistaa, on kohtuutonta odottaa sellaista toimintaa. Tämän takia nämä asiat on nyt hyvä erikseen valmistella ja varmistaa, ja siksi ne työryhmässä nyt ovat.

Toinen ajatus, miksi halusin kaksivaiheisesti tässä edetä, oli se, että on hyvin tärkeä välttämättömästi saada tiettyjä asioita nyt kuitenkin etenemään, osittain juuri kansainvälisen terrorismin torjuntaan liittyvien asioiden osalta.

Poliisilain uudistuksen tässä vaiheessa kokonaistarkistusesityksen keskeisiä ehdotuksia on tämä asetustasolta lakitasolle siirtäminen tietyiltä osin jälleen. Sitten tähän sivutoimisääntelyn tiukentamiseen — vastaan tässä yhteydessä nyt vielä nimenomaan tarkemmin ed. Salonkin suuntaan: myös vapaa-aikana harjoitettavaan sivutoimeen tarvitaan lupa, eli pelkkä ilmoitus ei riitä, ja poliisin oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa ristiriidassa olevien tehtävien hoitaminen kiellettäisiin. Tässä voi käyttää järkeä ja lähestyä tätä myöskin arjen tilanteiden kautta, kun joka tapauksessa kiellettäisiin, vaikka kyseessä ei olisikaan varsinainen sivutoimi vaan satunnainen tai lyhytaikainen tehtävä, jos on syntymässä oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa paha ristiriita — poliisimiehen velvollisuudet ja oikeudet ovat tietysti lainsäädännössä yleisesti tiedossa.

Terrorismin torjuntaa tehostettaisiin. Poliisilaissahan ei ole aikaisemmin otettu huomioon viime vuoden helmikuun alusta voimaan tulleita rikoslain terrorismirikossäännöksiä. Se, mikä erityisesti meillä on ongelma, on se, että kuuntelua teknisellä laitteella ei ole mahdollistettu myös terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun torjumiseksi. Televiestin tunnistamistietojen hankkimisen osalta mahdollistettaisiin nyt myöskin terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun estäminen tai paljastaminen. Kuten nykyisinkin, televalvonnasta päättäisi tuomioistuin, mutta siihen asti, kun tilanteesta ratkaisu saadaan, päällystöön kuuluva poliisimies voisi päättää televalvonnasta — siis siihen saakka, kun tuomioistuin on ratkaissut tämän luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Tältä osin kyse on myöskin Euroopan unionin yhteisen turvallisuuden varmistamisesta. EU:n Eurooppa-neuvoston kuin myöskin oikeus- ja sisäasiainministeriöiden neuvoston kokouksessa on tältä osin asiaa moneen otteeseen käsitelty. Erityisesti Madridin iskun jälkeen on vauhditettu myöskin terrorismiin liittyvän erilaisen rahanpesun torjuntaa — tällä hetkellä myöskin terrorismin rahoitukseen liittyy erittäin järjestäytynyt ihmissalakuljetus. Tämän tyyppiseen toimintaan monin eri tavoin on puututtava.

Itse asiassa me teimme siis jo kesällä linjaukset, että tähän asiaan on löydettävä ratkaisu, nimenomaan kun ei meillä mitään rikoksia voida ennaltaehkäisymielessä tietysti niin sanotusti televalvonta- tai teknisen kuuntelun keinoilla torjua, niin tämä terrorismi otettaisiin nyt poikkeuksellisesti, kuten muissa Euroopan maissa, myöskin meidän välineistöömme. Kun oikeus- ja sisäasiainneuvosto 2. päivä joulukuuta käsitteli tätä 15 EU-maan tilanteen vertaisarviointiraporttia eri maiden terrorismin torjunnan järjestelystä, siis 15:ssä unionin jäsenmaassa, Suomi sai ansaitusti tunnustusta poliisi-, tulli- ja rajaviranomaisten yhteistyöstä, ptr-yhteistyöstä, joka on hyvä käytänne ja tulee olemaan varmasti muillekin EU-maille vahva turvallisuuteen liittyvä suomalainen konsepti, jota on viety paljon myöskin uusiin EU:n jäsenmaihin.

Me saimme kritiikkiä, ihan odotetusti, siitä, että meiltä puuttuu nimenomaan tämä terrorismirikosten ennalta estämiseen liittyvä keinosto. Tältä osin 2. päivä joulukuuta sisäministeriöiden kokouksessa päätettiin pyytää jäsenmailta ensi vuoden kesäkuuhun mennessä raportit siitä, mihin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet vertaisarviointiraportissa esitettyjen puutteiden korjaamiseksi. Tältä osin me olemme olleet kyllä jo ennakoivasti liikkeellä, ja uskon, että eduskunnan kanssa pystymme tämän raportin — uskoakseni — antamaan määräajassa ja sillä tavalla, että Suomesta ei muodostu kansainvälisen terrorismin läpikulku-, lepo- eikä iskujensuunnittelupaikkaa. Ainakin meidän on yrittävä tältä osin edellytykset löytää. Toisaalta meidän on muistettava, että huolimatta siitä, että esimerkiksi Espanjan viranomaiset ovat varmasti ammattitaitoisia ja tekevät parhaansa, Madridin iskut olivat yllättävät.

Tiedonhankinta paljastumisen estämiseksi, kuten totesin, on sillä tavalla esillä, että poliisimies saisi siirtää tekeillä olevaan rikokseen puuttumisen, jos se on välttämätöntä tiedonhankintatoiminnan paljastumisen estämiseksi tai toiminnan tavoitteen turvaamiseksi; rikokseen puututtaisiin heti, kun se olisi mahdollista tiedonhankintaa haittaamatta. Myöskin tällaisia harhauttavia tai peiteltyjä tietoja voitaisiin peitetoiminnan tai tietolähdetoiminnan paljastumisen estämiseksi käyttää, tällöin harhauttavassa mielessä peiteltyjä rekisterimerkintöjä, sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvissä vaikeissa tehtävissä. Poliisihallinnon ulkopuolisen henkilön käytöstä tietolähteenä säädettäisiin nimenomaisesti.

Peitetoiminta olisi sallittua myös, kun on kyse sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan tarkoituksellisesta levittämisestä, ja nimenomaan lapsipornoon liittyvässä asiassa. Tämä peitetoimintahan on ollut mahdollista tämän vuoden elokuun alusta lukien, silloin kun kyse on törkeän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan, lasta esittävän kuvan levittämisestä.

Valeosto olisi sallittua merkittävän varkauden eli suuren, huomattavan omaisuusrikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Valeostoa voitaisiin siis käyttää nykyisellään: se on sallittua kätkemisrikoksissa tai vähintään kahden vuoden maksimivankeusrangaistuksen omaavissa rikoksissa. Tästä valeostosta päättäisi poliisiyksikön päällikkö tai hänen määräämänsä päällystöön kuuluva poliisimies. Nykyisellään valeostosta päättää päällystöön kuuluva poliisimies. Eli nyt nostetaan samalla valeoston päättämiskynnystä nykyisestä laista. Kun nykyisin on siis voinut asiasta päättää päällystöön kuuluva poliisimies, nyt siitä päättää poliisiyksikön päällikkö.

Yhden tai useamman poliisiyksikön käyttöön voitaisiin perustaa sellaisen rikoksen, josta saattaa seurata vankeutta, estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi tarpeellista rikosanalyysiä varten tilapäinen rekisteri, jossa saataisiin yhdistää poliisin tietojärjestelmien tietoja, poliisin toimintansa yhteydessä saamia tietoja ja poliisin Rajavartiolaitokselta, Tullilaitokselta ja sotilasviranomaisilta saamia tietoja. Rikosanalyysirekisterit liittyvät erityisesti poliisi-, tulli- ja rajaviranomaisten yhteisen rikosanalyysitoiminnan kehittämiseen. Kuten, kansanedustajat, olette huomanneet, näitä ptr-yksikköjä on alueellisesti laitettu pystyyn, Joensuuhun jnp. Tällä tavalla tätä laajaa turvallisuusviranomaisten toimintakykyä muutoinkin organisatorisesti on viety eteenpäin.

Poliisimies saisi poistaa tietyltä paikalta paitsi nykyiseen tapaan käyttäytymisellään huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttavan henkilön myös henkilön, jonka uhkauksiensa tai muun käyttäytymisensä ja aiemman käyttäytymisen perusteella vastaavassa tilanteessa voidaan päätellä todennäköisesti aiheuttavan edellä tarkoitettua häiriötä tai vaaraa. Kysymys voi olla tilanteesta, jossa henkilön uhkaukset ovat hyvin konkreettisia tai jossa häiriön tai vaaran todennäköisyysarvio voitaisiin perustaa henkilön muun tilannekohtaisen käyttäytymisen ja ennen kaikkea aikaisemman käyttäytymisen yhteisvaikutukseen.

Oikeudenkäynteihin sekä erityistä suojelua edellyttäviin yleisiin kokouksiin, yleisötilaisuuksiin tai muihin vastaaviin tapahtumiin — näitä ovat erityisesti tietysti lähestyvät MM-kisat 2005 ja EU-puheenjohtajuus, tämän tyyppiset kansainväliset kokoukset, merkittävät urheilutilaisuudet — joihin liittyy erityisiä turvallisuusuhkia, totta kai varaudutaan monin eri tavoin. Näiden yhteydessä poliisimiehellä olisi myös oikeus tarkastaa tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat paitsi nykyiseen tapaan sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole mukanaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle, myös sellaisten esineiden tai aineiden löytämiseksi, joilla voidaan haitata järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tilaisuudessa. Näitähän toissa itsenäisyyspäivän yhteydessä luettelin eduskunnalle pitkän listan jerry-kanistereista alkaen, mitä silloin löytyi.

Tämä täydennyspoliisin henkilöstökysymys on erittäin iso asia sillä tavalla, että tällä hetkellä täydennyspoliisi niin sanotusti ei myy. Kuitenkin sillä on oma tärkeä merkityksensä, ja sen takia täydennyspoliisin henkilöstöön kuuluvalle mahdollistettaisiin toimiminen täydennyspoliisin henkilöstön koulutukseen liittyvässä tilaisuudessa järjestyksenvalvojana ja liikenteenohjaajana. Täydennyspoliisillahan ei nykyisellään ole niin sanotusti oikeastaan mitään erityisiä oikeuksia, ja kun ajatellaan tulevia MM- ja muita kisoja, niin meillä on varmasti tarvetta katsoa liikenteenohjaus- ym. mielessä tai miksei maratonin reitilläkin, olisiko käyttöä täydennyspoliisilla. Vapaaehtoisjärjestöjen käytöstä poliisin etsintä-, pelastus- ja muissa avustustehtävissä säädettäisiin niin ikään. Olen pahoillani, että tämän uudistuksen antaminen, joka kyllä syksyllä luvattiinkin, jäi kuitenkin näin myöhään, mutta on hyvin tärkeätä, että eduskunta toisaalta pystyy keväällä istuntokauden alkaessa paremmin paneutumaan heti tämän käsittelyyn.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Surullisena täytyy todeta, että terroristit ovat saavuttaneet päämääränsä elikkä vapaat demokraattiset valtiot ovat vaihe vaiheelta kaventaneet yksilön perusoikeuksia ja yksityisyyden suojaa hyvin merkittävässä määrin, kun ovat halunneet terrorismin nojalla selkeästi muuttaa poliisin toimintatapoja ja antaa laajasti valtaoikeuksia heille lisää. On iso periaatteellinen kysymys tämä muutos, joka on tapahtunut länsimaissa ja nyt myös Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana, selkeä linjanmuutos poliisin toimintakentässä ja yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Kaiken kaikkiaan pitäisi ymmärtää, että vapaaseen demokraattiseen yhteiskuntaan liittyy aina myös riski siitä, että vapautta käytetään väärin, mutta se on sen arvoinen. Vapautta tulee vaalia, yksilön perusoikeuksien koskemattomuutta. Ne ovat aivan kulmakiviä sille itsenäisen valtion yksilöä kunnioittavalle yhteiskunnalliselle ilmapiirille, josta ei tulisi tinkiä vähääkään.

Viime kaudella lakivaliokunnassa, kun me käsittelimme ensimmäistä kertaa peitetoimintaa, soluttautumista ja valeostoja, jo silloin Lapin yliopiston oikeustieteen professori Terttu Utriainen sanoi näin: "Miksi juuri avoin yhteiskunta edellyttäisi peitetoimintaa ja valeostoja? Avoin yhteiskunta nimenomaan merkitsee sitä, että myös viranomaistoiminta on avointa ja transparenttia." Jos me emme hyväksy, että vapaaseen yhteiskuntaan liittyy nämä riskit, vaan kuvittelemme, että on jotenkin mahdollista synnyttää riskitön yhteiskunta, jossa ei sitä vapautta käytettäisi väärin ja joka tilkittäisiin niin tiiviisti, että mitään väärää ja rikollista ei tapahtuisi, se olisi totalitarismia. Se ei todellakaan ole ainakaan oman maailmankatsomukseni mukaista, ja me tiedämme historiasta, miten on totalitarismissa käynyt.

Viime kaudella, kun todellakin niin lyhyessä ajassa on otettu tämmöinen merkittävä askel poliisien valtaoikeuksien laajentamiseen, lähes kaikki asiantuntijat pelkäsivät sitä ja puhuivat aiheellisesti siitä, että pelättävissä on lumipalloefekti, jossa valtuuksia avataan pikkuhiljaa, paikoitellen erittäin hyvillä perusteluilla. Täällä on tärkeitä argumentteja sille, että annetaan lisää esimerkiksi keinoja siihen, että saamme pedofiilejä kiinni, ja se on aivan hyväksyttävää, ja on muutakin. Mutta kuitenkaan tästä isosta periaatteellisesta kysymyksestä, mihin saakka voimme tinkiä yksilön perusoikeuksista, meillä ei ole käyty keskustelua riittävästi.

Lisäksi viime lauantain Helsingin Sanomissa, 11. päivä, poliisiylijohtaja Naulapää sanoi pari mielenkiintoista näkemystä, jotka ovat aiemminkin tulleet esiin, mutta nyt ne oli mielenkiintoista kuulla nimenomaan poliisiylijohtajan suusta. Hän nimittäin sanoi näin: "Kaiken kaikkiaan kyse on siitä, että poliisin otteet ja keinot kovenevat, koska ammattimaisissa rikollispiireissä kehitys on sama." Aivan, tämä kilpavarustelu, jossa rinta rinnan poliisi ja rikolliset lähtevät kilpavarusteluun mukaan, ei todellakaan ole toivottavaa ja hyvää.

Kriminologi Anne Alvesalo sanoi viime kaudella valiokunnassa, että yhteiskunnissa, joissa on annettu laajat valtaoikeudet poliisille, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, poliisilla on käytössään kaikki mahdolliset keinot, ja siellä tämä kilpavarustelu on koko ajan kiihtynyt ja kiihtynyt, eikä ole saavuttanut sitä toivottua tulosta, että rikollisuus olisi vähentynyt. Päinvastoin se on koventunut, ja yhteiskunnassa tämän kaiken myötä luottamus poliisiin on vähentynyt, ja myös luottamus yhteiskunnassa on iso ja merkittävä asia, voimmeko me luottaa poliisiin, että poliisi ei tee rikoksia.

Kuitenkin me tiedämme, että turvallisuus ihan tavallisille ihmisille syntyy siitä, miten lähipoliisi toimii. Se on nimenomaan sitä, että on olemassa omalla asuntoalueella lähipoliiseja, jotka käyvät kouluissa ja päiväkodeissa ja toimivat sillä omalla alueellaan. Se on sitä turvallisuuden rakentamista ihmisläheisesti, ja heistä on puutetta. Kun puhutaan määrärahoista, niin nimenomaan lähipoliisitoimintaan pitäisi satsata lisärahoitusta, kun sen sijaan tiedämme näistä keinoista, joita nyt käsittelemme, että ne ovat hyvin kalliita.

Toisaalta ihmettelen sitä, että tämäkin lakiesitys on hyvin kritiikittä mennyt punamultahallituksessa eteenpäin. Viime kaudella oli sentään sosialidemokraatteja ja Rkp:n edustajia, joilta löytyi hieman kritiikkiä, mutta nyt ei mitään. Onkohan kysymys taas joidenkin asioiden koplaamisesta?

Tässä lakiesityksessä on runsaasti ongelmallisia kohtia. Esityksen mukaan tavoitteena on "tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden estämistä, paljastamista ja selvittämistä", ja erityisesti pyritään parantamaan poliisin valmiuksia ennalta estää terrorismia. Näissä perusteluissa puhutaan poliisin toimivaltuuksien täsmentämisestä ja tarkistamisesta, vaikka oikea termi yksiselitteisesti on toimivaltuuksien selvä laajentaminen ja lisääminen.

Tässä vaiheessa jo sanon yhden pykälän, joka on erityisen ongelmallinen. Se on 20 §, jossa on rikoksilta ja häiriöltä suojaaminen, ja ehdotetaan, että henkilö saataisiin poistaa paikalta, jos "voidaan päätellä hänen todennäköisesti aiheuttavan huomattavaa häiriötä - - yleiselle järjestykselle - -." Erityisesti mainitaan nykytilanteen ongelmaksi se, että mielenosoituksissa on voitu päätellä henkilön syyllistyvän tulevaisuudessa edellä mainittuihin tekoihin, mutta häntä ei ole ennakoivasti pystytty ottamaan kiinni ja poistamaan. Palaan tähän myöhemmin.

Mutta yleisesti ottaen perustuslain 10 §:n mukaan: "Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa - -. "

Kun poliisin valtuuksia lisätään, on siis jatkuvasti syytä kysyä, onko jokainen uusi toimivaltalisäys välttämätön. Nämä uudet ja hyvin isoja muutoksia jo aiheuttaneet lait ovat olleet hyvin vähän aikaa voimassa, joten meillä ei ole selkeää tietoa, miten ne ovat vaikuttaneet. Enemmänkin me olemme kuulleet nykylaista, kun eduskunnan oikeusasiamies on lukuisia kertoja huomauttanut, että lakia ei noudateta riittävän täsmällisesti.

Toinen perusongelma on terrorismin määrittelyn vaikeus. Vaarana on se, että terrorismin torjuntaan luodut uudet toimivaltuudet valuvat normaaliin poliisitoimintaan. Statewatchin mukaan muun muassa Irakin sodan vastaisten mielenosoitusten aikana Lontoossa poliisi pysäytti, tutki ja pidätti mielenosoittajia nimenomaan terrorisminvastaiseen toimintaan saamiensa toimivaltuuksien nojalla. Perusteluna tässä lakiesityksessä on käytetty EU:n vertausarviointia terrorismin torjunnan järjestelyistä unionin jäsenmaissa. Raportissa kohdistetaan kritiikkiä Suomen poliisilain riittämättömään keinovalikoimaan terrorismirikosten ennalta ehkäisemisessä. Kuitenkin jo vuonna 2000, muistan senkin hyvin, lakivaliokunnassa useat asiantuntijat huomauttivat, että jos toimivaltalaajennuksia perustellaan eurooppalaisilla yhteisillä standardeilla, myös toimivallan käytön valvontatapoja on vastaavasti arvioitava eurooppalaisen tason mukaan. Monissa maissa muun muassa on käytössä tutkintatuomarijärjestelmä, joka kontrolloi poliisin toimivaltuuksien käyttämistä, ja äskettäinen supo-tapaus osoittaa, että valvonta on Suomessa puutteellista.

Arvoisa puhemies! Nyt joihinkin pykäliin.

Ihan mielenkiintoinen yksityiskohta on 9 c §, jossa poliisin käyttäytyminen ulotetaan nyt selkeästi poliisin yksityiselämään sillä tavalla, että hänen on käyttäydyttävä siten, ettei hän ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Alkavatko poliisit vahtia toinen toisiaan tämän jälkeen?

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

10 minuuttia on kulunut!

Puhuja:

Anteeksi, minä luulin, että aikaa on 15.

Ensimmäinen varapuhemies:

10 minuutin puheenvuoroja suosituksen mukaan pyritään käyttämään, paitsi ministerille annoin 15 minuuttia, kun hän esitteli lakia.

Puhuja:

Saanko neljä kysymystä esittää ministerille?

Ensimmäinen varapuhemies:

Toivottavasti hyvin lyhyesti.

Puhuja:

Kyllä. Eli kysyn ministeriltä 12 §:ään liittyen: Onko tarkoitus luoda käyttäytymisrekisteri? Entä sellaiset ihmiset, joilla on rikosrekisteri, ovatko he leimattuja tai esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivät?

Toinen kysymys 22 §:stä: Onko niin, että poliisin tunkeutuminen mielenosoitukseen ja naamioiden poisrepiminen enemmänkin aiheuttaa paniikkia kuin niiden naamioiden käyttö?

28 §:stä kysyisin: Onko ministeri tietoinen siitä, että esimerkiksi Ruotsissa 35-vuotias poliisi on nyt tuomittu nimenomaan huumeostosta neljäksi vuodeksi vankeuteen? Meillä on lähellä esimerkki, että tätä ostopykälää, joka on aktiivinen pykälä, on käytetty Ruotsissa väärin.

Ja viimeiseksi kysyn ministeri Rajamäeltä: Millä tavoin poliisin valvontaa kaikilla tasoilla tullaan lisäämään myös parlamentaarisesti, kun näitä valtaoikeuksia näin merkittävästi laajennetaan? Ei liene tarpeellista muistuttaa juuri ajankohtaisesta supo-oikeudenkäynnistä.

Vihreä eduskuntaryhmä tulee esittämään rinnakkaislakialoitteen, jossa esitetään näihin esittämiini ongelmiin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lainkaan ymmärrä ed. Ojansuun esittämiä näkemyksiä siitä, että poliisi saisi liikaa oikeuksia. Poliisi on esivallan palvelija, jonka tulee saada kaikki ne oikeudet, mitä tarvitaan rikollisuuden torjunnassa. Mielestäni poliisilla on aivan liian vähän oikeuksia tällä hetkellä. Poliisin oikeuksia tulee voida voimakkaasti lisätä ennalta ehkäisevästi, mutta myös käytännön tilanteissa.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, hyvät kansanedustajatoverit! Ihmettelen sitä kiirettä, millä tätäkin asiaa on viety eteenpäin hallituksessa, nimenomaan sitä taustaa vasten, minkä ministeri Rajamäki tässä esittelyssään toi esille. Kun tämä osa, joka myöskin mielestäni sisältää hyvin tärkeitä perusoikeusrajauksia ja niihin kajoamista, on tehty vain sisäasiainministeriön virkatyöllä, meidän näin ei tässä yhteydessä ole mahdollista tietää, miten muiden ministeriöiden ja muiden asiantuntijoiden huomautukset on otettu huomioon.

Valitettavasti tästä lainsäädäntösysteemistä nyt tulee tämmöinen tilkkutäkkisysteemi. Meillähän vastikään oli niin sanottu naamiointikieltolakiesitys täällä. Sitten tulee vielä uudestaan se toinen osa pakettia, johon ministeri viittasi. Uskon, että aika moni on epäilevällä kannalla, karkaako mopo jonnekin. Mielestäni meidän tarvitsee tässä esimerkiksi tutkia tämän 20 §:n yhteys nimenomaan siihen, mitä eduskunta vastikään sääti.

Bästa vänner! Det finns ett alldeles utmärkt skäl för grundlagsutskottet, lagutskottet, förhoppningsvis också förvaltningsutskottet att kritiskt granska det här lagförslaget. Jag ser, kanske lite i motsats till ledamot Ojansuu, speciellt stora problem i 31 d §, där det verkar som om det inte skulle behövas särskilt konkret misstanke för vem man skall avlyssna, mot vem man skall använda det nya maktmedlet, och när det gäller dem som skall avlyssnas att man bara antas använda maktmedlet för att förbereda terroristbrott. Det är en väldigt lös definition, ingen konkret misstanke förutsätts vem det egentligen används mot, det undrar man också över.

Egentligen så undrar jag om inrikesministeriet håller på att göra domstolarna till gummistämplar i det här avseendet. Som ledamot Ojansuu tidigare konstaterade så har vi ju under den senaste tiden fått ta del av ganska många rapporter om hur avlyssningsförfarandet nu utnyttjas. Enligt de rapporter vi har fått till ett av utskotten är det inte en enda gång som domstolarna har sagt nej till begäran från polisens sida. Då kan man fråga sig, beror det här på att domstolarna inte har faktiska möjligheter att bedöma om förutsättningarna som finns i lagen, om de uppfylls. Kanske det kunde vara bättre att gå in för ett annat system, ärligt medge de här bristerna, eller gå in för det system som ledamot Ojansuu här föreslog.

Vi kommer också att ge justitieombudsmannens kansli rätt många nya uppgifter, som också finns i det här förslaget. Har vi som riksdagsledamöter och ministrar sett till att justitieombudsmannen har de resurser som behövs för att sköta den övervakning som behövs?

Som vän av ordning och som vän av EU är det här på sätt och vis en sorgens stund när ministern framför i sitt lagförslag och anförande att harmoniseringen enligt EU skulle förutsätta de här ändringarna. Så entydig skyldighet till att genomföra det här ser jag inte. Som det konstaterades så pekar man på behovet av att göra preventivt arbete, men jag frågar mig om vi faktiskt har en harmoniseringsskyldighet av det här slaget.

Mitä tulee ennaltaehkäisemiseen, mitä tulee mielikuviin terrorismista, niin todettakoon, ketkä Madridin iskuissa olivat iskujen tekijät, mitä resursseja vaadittiin. Siellä ei paljoa vaadittu resursseja. Ne, jotka tekivät iskut, olivat niin sanotusti hyvin käyttäytyviä kansalaisia, joiden katsottiin aika hyvin integroituneen yhteiskuntaan.

Jossain määrin luulen, että monen kuva terroristista on aika vääränlainen. Jos me puhumme ennaltaehkäisystä, niin kyllä oikeastaan voisi sanoa, kun Kimmokin tulee saliin, että Palestiinan, Lähi-idän ongelman ratkaisu on ehkä se paras ennaltaehkäisy, ei tällainen kajoaminen ihmisten perusoikeuksiin tavalla, joka ei välttämättä ole balanssissa kaikilta osin.

Minä todellakin kiinnitän tässä huomiota nimenomaan 31 d §:ään, kun ei vaadita mitään konkreettista epäilyä, vaan lähdetään siitä, että kuuntelu tai tekniset keinot kohdistetaan sellaisiin laitteisiin, joita katsotaan käytettävän näiden terroristirikosten valmisteluun. Meillä edelleen on se sama ongelma, että terrorismirikolliset eivät ole helpolla tavalla määriteltyjä, eivät yksiselitteisesti määriteltyjä.

Lopuksi haluaisin todeta, mitä tulee niihin muutoksiin, jotka ovat teknisiä koskien poliisimiesten oikeuksia, niin kysyn vaan niin kuin leikillisesti, miten tämä nyt sitten kajoaa esimerkiksi virkavapaisiin poliiseihin, koskeeko se heitä. Meillähän on heitä muutamia täällä salissa ja eduskunnassa. Toivon, että siitäkin pidetään huolta, kun katsotaan tätä asiaa. Kyllähän he käyttäytyvät muuten erittäin värdigt, niin kuin sanotaan, erittäin arvokkaasti.

Valitan siis, että tämä on viety hallituksessa tällä kiireellä lävitse protesteista huolimatta. Meidän kyllä pitää kriittisesti arvioida tätä kokonaisuutta. Tulevaisuudessa minua huolestuttaa kovasti se, että nyt on taas yksi poliisilain uudistus, luvataan lisää keväällä ja on todellakin se pelko, että mopo karkaa käsistä.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva poliisilakipaketti on sangen laaja kokonaisuus erilaisia muutoksia. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tiedonhankintaa koskevia poliisilain säännöksiä. Tiedonhankintaa koskevia määritelmiä ehdotetaan tarkennettaviksi teknisen valvonnan, peitetoiminnan, valeoston ja televalvonnan osalta. Lakia täydennettäisiin uusien tiedonhankintakeinojen, telekuuntelun ja tietolähdetoiminnan määritelmillä. Telekuuntelun soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että telekuuntelu olisi poliisilain perusteella sallittua terrorismin ennaltaehkäisemiseksi tai paljastamiseksi. Telekuuntelu olisi mahdollista myös tilanteissa, joissa se on välttämätöntä henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vaaran torjumiseksi. Lisäksi ehdotetuilla säännöksillä laajennettaisiin poliisin oikeutta tekniseen kuunteluun. Puhumme vakavista asioista.

Teknisen rikostutkinnan merkitys on tärkeä erityisesti laajamittaisissa, ammattimaisissa ja törkeissä rikosjutuissa, jotka erittäin usein myös ylittävät maiden rajat. Tämä asettaa erittäin isot haasteet poliisin mahdollisuuksille selvittää näitä rikoksia. Koska rikollisuuden keinot lisääntyvät ja teknistyvät, on myös poliisin valtuudet saatettava asianmukaiselle tasolle. On kuitenkin syytä muistuttaa siitä mielestäni aiheellisesta kritiikistä, jota nämä niin kutsutut epäkonventionaaliset tiedonhankintakeinot ovat saaneet osakseen. Valvonnan merkitys korostuu erityisesti kyseisen toiminnan kohdalla. Näin ollen poliisin sisäisessä valvonnassa avainasemassa ovat koulutus-, asennekasvatus-, lähiesimiesvalvonta- sekä tarkastustoiminta.

Tarkastustoiminta on laillisuusvalvontaa, joka samalla on poliisin toimien laadunvalvontaa. Uskottava ja kansalaisten silmissä oikeudenmukainen ja riittävä valvonta on tärkeää myös poliisin virkatoiminnan uskottavuuden ja yleisen luottamuksen kannalta. Niin teknisen tutkinnan kuin sen valvonnankin kohdalla on jälleen kerran syytä muistuttaa, ettei poliisin tehokas toiminta ole mahdollista ilman tarvittavia ja riittäviä resursseja. Resurssipulan takia jäävät nykyään usein lain mahdollistamat keinot käyttämättä.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä puututaan myös poliisin oikeuteen hoitaa sivutoimia. Kyseessä on tällöin myös puuttuminen perustuslain takaamaan oikeuteen työstä ja elinkeinovapaudesta. Hallituksen esityksessä tätä perustellaan poliisin puolueettomuusvaatimuksella ja kansalaisten luottamuksella tähän puolueettomuuteen. Sivutoimen katsotaan voivan vaarantaa poliisin esteettömyyden tai virkatehtävän asianmukaisen hoitamisen. Rajanveto on ymmärrettävän vaikeaa, kuten ministeri Rajamäen vastaukset edellisen, järjestyksen valvontaa koskevan esityksen yhteydessä osoittivat. Tulkintani mukaan siis poliisi-isän ja -äidin on jatkossakin mahdollista toimia järjestyksenvalvojana ja niissä tehtävissä esimerkiksi juuri juniorinsa urheiluseuratoiminnassa, näin ymmärsin.

On myös esimerkkejä, joissa poliisikoulutuksessa ja poliisin työssä toimiva henkilö on sivutoimisesti kouluttanut järjestyksenvalvojia. Tulkitsenko nyt oikein, ministeri Rajamäki, että jatkossa tämä poliisimiehen tai poliisinaisen sivutoiminen koulutustyö kielletään? Kukapa nyt olisi parempi kouluttaja kuin poliisi? Jonkinlainen linjanveto ja lain selkeyttäminen on ilmeisen tarpeellista, kun tätä asiaa nyt valiokunnassa viedään eteenpäin.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi alkuun käytän tilaisuutta, jos puhemies sallii, vastauspuheenvuoroon ed. Oinosen puheenvuoron johdosta, kun ajattelin, että nämä kaksi asiaa menevät tässä yksiin syssyihin, varsinainen puheenvuoro ja vastauspuheenvuoro.

Arvoisa ed. Oinonen, teidän puheillanne näissä asioissa ei ole mitään arvoa niin kauan kuin te ette kerro pöytäkirjaan sitä, mitä te sanoitte minulle sinä itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä, jolloin nämä tapahtumat olivat presidentin vastaanotolle mennessä, joista te kerroitte minulle ja vahtimestareille tuolla alakerran tiskillä. Kertokaa avoimesti, millä tavalla te käytätte poliittisiin tarkoituksiin tällaisia tilanteita. Vasta kun te olette kertonut ne, teidän puheillanne on jotakin merkitystä näissä asioissa.

Arvoisa puhemies! Tällä koko prosessilla on pitkä historia eduskunnassa, ja se historia on hyvin merkityksellinen. Nimittäin silloin — olikohan se noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten — kun käsiteltiin hallintovaliokunnassa tätä poliisin telekuunteluoikeuden ylipäätään suomista ja siihen liittyvää prosessia, ei ollut tapahtunut onneksi terrorismirintamalla mitään sellaista, joka sellaisenaan olisi stimuloinut minkäänlaisiin poliisin toimivaltuuksien lisäämisiin. Oli vain se, että haluttiin silloin tehostaa rikostutkintaa, katsottiin, että pelkästään tämä tehostamistarve edellyttää toimivaltuuksien lisäämistä. Se keskustelu oli hyvin kiihkotonta, hyvin asiallista, käsittely hallintovaliokunnassa oli tämän mukaista.

Siinähän päädyttiin siihen, että telekuunteluoikeus annettiin, ja sitten siitä tehtiin erittäin joustava sillä tavalla, että käräjäoikeudessa yhden tuomarin menettelyssä poliisi voi tämän luvan hakea ja päätös voidaan tällä tavalla tehdä minä vuorokaudenaikana tahansa. Silloin poliisin taholta vakuutettiin, että tässä on kynnys erittäin korkealla, ennen kuin tähän prosessiin ryhdytään.

Vuoden kuluttua kysyttiin, mitenkä tätä mahdollisuutta oli käytetty Helsingin kaupungissa ja Helsingin poliisin toimesta. Jos muistan oikein, tämä on nyt muistitietoa, joka voi vähän vippasta, mutta minulle jäi semmoinen luku mieleen, että vuoden aikana poliisi oli vienyt 282 tapausta käräjäoikeuteen ja saanut niihin välittömästi myönteisen päätöksen. Ei yhtään kielteistä päätöstä. Nyt ed. Thors käytti puheenvuoron, joka oli sen sisältöinen, kuin minä olen kuullut viimeaikaisista tilastoista, jotka on tuotu tänne eduskuntaan, valiokuntiin, että sen jälkeenkään ei yhtään ainutta kielteistä päätöstä ole tehty. Kaikki päätökset ovat myönteisiä.

Tämähän tarkoittaa sitä, että poliisi on toiminnassaan täydellinen, niin täydellinen, että sellaista ihmistä ei ole olemassakaan, häntä ei ole vielä tehty tähän matoiseen maailmaan. Kysymys on suvereenista joukosta maailmankansalaisia, jotka pystyvät näkemään kaiken mahdollisen oikein ja toimimaan aina oikein. Siinä ei ole minkäänlaista huomauttamisen sijaa. Kun minä silloin luin näitä tapauksia tarkemmin, kun niitä joitakin kuvattiin, ja vertasin niitä tapauksia siihen, mitä valiokuntakäsittelyssä oli kerrottu perusteeksi, siinä sitten olikin jo pikkuisen horjuvuutta toki silloin ja saattaa olla sittemminkin ollut.

Tässä on kysymys nimenomaan ei poliisin toimivaltuuksien täsmentämisestä ja tarkistamisesta, niin kuin todistetaan, vaan laajentamisesta ja lisäämisestä. Siitä on kysymys ja nimenomaan sillä tavalla, että asiaa tulee tarkastella uuden perustuslain 10 §:n valossa, jonka mukaan toimivaltuuksien laajentamiseen tulee olla välttämättömyysperuste, niin että se on siis ehdottoman välttämätöntä.

Minä oitis, arvoisa puhemies, myönnän sen, että tämä reilun kolmen vuoden takainen tapahtumasarja on muuttanut maailman turvallisuustilannetta, koko maapallolla, kaikkialla, se on ihan totta. Me käymme myöskin sellaisia sotia, jotka ovat resurssisotia, joissa on kysymys taloudellisessa mielessä eräänlaisesta välttämättömyystilanteesta, mihinkä isot ja pienet valtiot ovat itsensä ajaneet, ja sitten näitten intressien toteuttamiseksi myöskin toimenpiteet ovat sodan tasoisia, ne ovat ylikansallisesti toimien pakottamistilanteita, ne ovat kokonaan jotakin aivan muuta, kuin mitä oli aikana ennen vuotta 2001 mutta toisen maailmansodan jälkeen.

Mitä tästä sitten seuraa? Tästä seuraa yksinkertaisesti se, että nyt valiokunta joutuu kovan paikan eteen, kun se joutuu pohtimaan tätä asiaa uuden perustuslain valossa ja tässä uudessa todellisuudessa. Suositan lämpimästi, että valiokunta lukee joka ikisen sanan, joka ikisen perusteluvirkkeen sille sanalle ja on mahdollisimman kriittinen, niin että tämä asia saa sen laatuisen ratkaisun, että ei missään nimessä luoda sellaista tilannetta, että joku menisi ilkeyksissä sanomaan, että olemme siirtyneet poliisivaltioon.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn niihin näkökulmiin, että uuden perustuslain valossa tämän poliisilain käsittely saattaa olla hyvin haastava toimenpide, koska vahvat intressit ovat molemmilla puolilla. Mutta niitä yhdistää merkittävät intressit, jotka haluan täällä todeta muun muassa ed. Ojansuulle ja ed. Thorsille.

Suomalainen poliisi ei hae valtaoikeuksiaan koskaan itsensä takia, ei koskaan organisaationsa takia, ei olemassaolonsa oikeutuksen takia, vaan ainoastaan siksi, että suomalainen poliisi toimii länsimaisen oikeusjärjestelmän kautta, jossa sen tehtävät on hyvin tarkasti määritelty. Ensimmäinen ja tärkein niistä on poliisin toiminta estää ennalta rikoksia ja onnettomuuksia. Se on koko poliisilain pyhä pykälä. Toiseksi, vasta viimeisenä keinona tulee rikoksentekijöitten saattaminen syyttäjän kautta oikeuden eteen.

Suomalainen poliisi ei ole tätä lainsäädäntöä pyytänyt. Mutta jokaisessa länsimaassa, muissakin demokratioissa kuin Suomessa, on todettu se, että kysymys ei ole kilpavarustelusta. Kilpavarustelu tarkoittaa sitä, että poliisi varustelee, sen jälkeen rikolliset varustelevat, taas poliisi varustelee ja rikolliset varustelevat. Nyt on kysymys siitä, että ammattimaisilla rikollisilla, ammattimaisilla taparikollisilla ja terroristeilla, on usean vuoden etumatka tehdä rikoksia ja poliisi yrittää kaikin mahdollisin keinoin seurata perässä. Me tulemme aina jälkijunassa. Koskaan, missään vaiheessa me emme ole saaneet etumatkaa rikollisiin ja rikollisjärjestöihin.

Siis poliisi ei ole tätä lainsäädäntöä pyytänyt, mutta suomalaiseen yhteiskuntaan, länsimaiseen demokratiaan kuuluu, että poliittiset päätöksentekijät, maan istuva hallitus ja poliisiministeri ja oikeusministeri ja sitä kautta eduskunta määrittelevät, minkälaiset toimintaedellytykset suomalaiselle poliisille annetaan toimia, jos halutaan, että se pystyy estämään myöskin terrorismin kotoutumista Suomeen, suunniteltua, järjestelmällistä rikollisuutta.

Maailma on muuttunut. Siihen vanhaan aikaan 30—40-luvulla, kun vielä pussihousut päällä ja nahkakengät jalassa poliisi meni rähinäremminsä kanssa tanssipaikoille, toimintaoikeudet perustuivat paljon tavanomaiseen oikeuteen, ei ollut kirjoitettua lakiakaan. Mutta yksi yhteinen nimittäjä on ollut aivan niistä vuosikymmenistä asti 2000-luvulle se, että 90 prosenttia suomalaisista sanoo olevansa erittäin tyytyväinen tai hyvin tyytyväinen suomalaisen poliisin käytäntöön. Mihin se perustuu? Se perustuu siihen, että poliisilla on oma organisaationsa, lainsäätäjä määrittelee tarpeet ja toimintaoikeudet, syyttäjät syyttävät ja tuomioistuimet ratkaisevat. Kaikki nämä merkittävimmät toimintavaltuudet, mitä tähänkin lakiin sisältyy, ratkaisee itsenäinen, riippumaton tuomioistuin poliisipäällikön tai komisarion esityksestä.

Kun ed. Pulliainen täällä totesi, että näitä harvoin evätään, niin onko kukaan miettinyt sitä näkökulmaa, että poliisi ei lillukanvarsia sinne oikeuden puheenjohtajalle Suomen järjestelmässä edes kanna. Niihin ei ole aikaa. Yleensä perusteet ovat hyvin selvät, jos vain riittää henkilövoimavaroja tämän ja tämän tapauksen selvittämiseen. Totta kai sinne voidaan viedä 10 tai 15 tapausta vuodessa, joissa perusteet ovat ilmiselvästi liian vähäiset, mutta suomalaisella poliisilla näillä resursseilla ei ole siihen aikaa.

Toisekseen lisääntyvät kuunteluvaltuudet ovat erittäin aikaavievää toimintaa. Ne sitovat suunnattomasti henkilötyövoimaa, ja ne ovat erittäin kallista toimintaa ja monesti myöskin sellaista toimintaa, joka ei välttämättä edes anna uutta, koska rikollisjärjestöt käyttävät hyväkseen järjestelmää. He eivät enää puhu kännyköissä toisilleen, he sopivat keskenänsä tapaamisia tuntemattomiin paikkoihin tai lähettävät erikoisella koodikielellä esimerkiksi sähköpostia toisilleen. Maailma on muuttunut, konnat ovat muuttuneet, terroristit ovat muuttuneet, mutta suomalainen poliisi on edelleen se samanlainen suomalainen nuori mies tai nainen, joka saa tänä päivänä hyvin hyvän koulutuksen ja soveltaa ainoastaan sitä lainsäädäntöä, minkä eduskunta on halunnut tiettyjä tehtäviä varten suomalaiselle poliisille antaa.

Ja kaikkein tärkein. Suomalaisen poliisin valtaoikeudet ovat sitä, että hänen tehtävänsä ja tämän organisaation tehtävänä on puolustaa kaikkia kansalaisten perusoikeuksia, mitkä meidän perustuslaissamme on: henkeä, terveyttä, ruumiillista koskemattomuutta, omaisuudensuojaa, sananvapautta ja kokoontumisvapautta. Sen takia suomalainen poliisi on olemassa tässä yhteiskunnassa, puolustamassa niitä perusoikeuksia, joiden oikeuksien loukkauksia jotkut täällä niin kovasti pelkäävät. Ei meitä tavallisia kansalaisia uhkaa suomalainen poliisi tai sen valtaoikeudet. Meitä uhkaa terrorismi, laajentuva kansainvälinen yhteistyö ja sen kautta avautuvat rikollisille suotuisat markkinat ja voimakkaat taloudelliset intressit, lisääntyvä huumausaineiden käyttö ja kaikki sen tyyppinen, mikä loukkaa joka päivä paljon enemmän tavallisen kansalaisen perusoikeuksia kuin poliisille annettavat oikeudet.

Tämä oli se keskeinen viesti, jonka halusin täältä tulla lausumaan.

Jokaisella suomalaisella poliisilla on myöskin erittäin kova kontrollijärjestelmä. Panin merkille, että jotkut kiinnittivät huomiota täällä siihen, kuinka voidaan lakiin säätää, että poliisin pitää vapaa-aikanakin käyttäytyä siten ja siten ja siten. Kerron esimerkin: Pohjanmaalla pitkäaikainen, 20 vuotta virassa toiminut käräjätuomari syyllistyi yhden kerran tavalliseen rattijuopumukseen ja kaksi kertaa törkeään rattijuopumukseen. Hän on tällä hetkellä edelleen tuomarin tehtävissä ja antaa tuomioita muille henkilöille. Miten käy suomalaisen poliisin, jos hän syyllistyy rattijuopumukseen? Se tarkoittaa sitä, ettei mitään muuta kuin kenkää ja ulos näistä tehtävistä. On katsottu niin tärkeäksi, että suomalaisen poliisin luotettavuus säilyy, eli hyvinkin pienestä rikoksesta käytännössä hän nyt saattaa menettää eläkkeensä. On käynyt 30 vuotta töissä ihan säännöllisesti ja jos hän tekee vaikka pienen lipsahduksen elämässään, esimerkiksi lähtee sunnuntaiaamuna huvilaltaan ajelemaan krapulapäissään 0,7 promillen humalatilassa, hän menettää sitä kautta koko elämäntyönsä.

En minä sitä moiti, näin on lainsäätäjä päättänyt ja tässä se edelleen vahvistetaan. Halutaan luottamusta. Mutta miten on muilla suomalaisilla virkamiehillä? Meillä kansanedustajilla se on säädetty eduskunnan tietyissä säännöksissä. Jos kansanedustaja syyllistyy sellaiseen ja sellaiseen rikokseen, josta tulee niin ja niin paljon vankeutta, asia saatetaan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn ja sen jälkeen päätetään kahden kolmasosan enemmistöllä, nauttiiko hän vielä eduskunnan luottamusta. Näin kansanedustajan toimessa. Mutta en minä sitä pahana pidä, vaikka laki suomalaisen poliisin osalta on tiukka, jotta pysytään siinä tilanteessa, että suomalaiseen poliisiin voi edelleenkin 90 prosenttia kansalaisista luottaa.

Yksi merkittävä asia, jotta suomalaiseen poliisiin luotetaan, on se, että hän käyttää näitä valtaoikeuksiaan hyvin rajoitetusti. Näitä valtaoikeuksia ei käytetä sataprosenttisesti koko ajan ja yhtäjaksoisesti, vaan aivan tarpeen mukaan ottaen huomioon suhteellisuuden, tarpeellisuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja puolustettavuuden — ne periaatteet, jonka mukaisesti jokainen suomalainen poliisi on kasvatettu ja koulutettu toimimaan, jotta hän toimii hyvänä virkamiehenä. Suomalaisella poliisilla on ollut hyvät valtaoikeudet, mutta suomalainen poliisi on osannut näitä valtaoikeuksiaan myös säästeliäästi käyttää. Sen takia kansalaiset ovat tyytyväisiä. Edelleen on paljon parantamisen varaa. Massarikoksista, varkausrikollisuudesta, omaisuusrikollisuudesta selviää tällä hetkellä noin 10 prosenttia. Se on erittäin huonoa tasoa. Mutta sitten taas törkeissä henkirikoksissa selvitysprosentti lähentelee 97—98:aa. Kansainvälisesti aivan huippuluokkaa. Eli yritetään keskittyä siihen kaikkein olennaisimpaan, mitä kansalaiset pitävät kaikkein tärkeimpänä.

Arvoisa puhemies! Tämän ihan ennakoimattoman puheenvuoroni jälkeen lyhyesti vaan totean, että, arvoisa ministeri, annan tunnustusta teidän toiminnallenne. Te olette hyvin lyhyen ministeriuran jälkeen jo todennut ne asiat, mitkä tässä yleisperusteluissa ja nykytilan analysoinnissa on aika hyvin tuotu myöskin esiin, ja ymmärtänyt myöskin sosialidemokraattisena ministerinä sen, (Puhemies koputtaa) että maailma on muuttunut ja jos lainsäätäjä haluaa, että poliisi jatkossakin pystyy estämään sen, että vakava rikollisuus ei saa Suomelta pesäpaikkaa, ei myöskään terroristit, ja suomalaisella poliisilla on mahdollisuus puolustaa kansalaisten perusoikeuksia, henkeä, terveyttä, vapautta ja kokoontumisvapautta ja sananvapautta, niin se tarvitsee välttämättä nämä oikeudet, (Puhemies koputtaa) mitä tähän lakiin on sisällytetty. Viime kaudella me äänestimme lakivaliokunnassa kymmeniä kertoja (Puhemies: 10 minuuttia on kulunut!) pakkokeino- ja esitutkintalain säännöksistä, ja koska suomalainen kansanedustaja haluaa noudattaa myöskin suosituksia, niin hän päättää puheenvuoronsa tähän.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Meillä on erittäin hyvä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi poliisilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sanoisin, että tämä on hyvien hallituksen esityksien joukossa se kaikkein paras ja ajankohtaisin esitys, jolleka toivon nopeaa ja myönteistä eduskuntakäsittelyä, jotta tämä voitaisiin saada mahdollisimman pian lainsäädännöksi hallituksen toivomalla tavalla.

Äsken ed. Salo käytti erinomaisen hyvän ja selkeän puheenvuoron. Haluan yhtyä niihin ajatuksiin. Koen, että niissä juuri käytännön poliisimies kertoi niitä tuntoja, mitä tällä hetkellä eduskunnassa lähetekeskustelussa on aiheellista käyttää.

Suomalainen yhteiskunta, Suomen kansalainen ja myös täällä käyvät ulkomaalaiset tarvitsevat sitä turvaa ja järjestystä, jota poliisi ja esivalta voivat antaa. Jotta esivalta voi toimia tehokkaasti turvallisuuden takaamiseksi, se tarvitsee kaiken lain suojan toimilleen ja perustat lainsäädännössä.

Tällä hallituksen esityksellä on haluttu saattaa lait vastaamaan tämän hetken tilannetta. Aivan kuten ed. Salo viittasi, ne lait, jotka aikoinaan ovat hyvin toimineet, eivät enää tänä aikana riitä. On vaara, että rikolliset ovat entistä enemmän ottaneet tekniikan käyttöön, joissakin asioissa ovat askeleen edellä järjestäytynyttä yhteiskuntaa, koska he toimivat laittomasti. Siksi tarvitsee yhteiskuntakin lainsäädännön, jotta voidaan ennalta ehkäistä rikoksia ja jotta on ennalta myös se tieto, että yhteiskunta toimii ja toimii tehokkaasti järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi.

Meillä Suomessa on erinomaisen hyvä poliisikunta. Näin voimme perustellusti sanoa. On aivan oikein, että myös vapaa-aikana ja yksityiselämässä edellytetään poliisilta esimerkillisyyttä. Silloin Suomen kansalainen voi luottaa poliisiin. Tarvitaan myös hyviä esikuvia, jotta nuorisosta parhain aines haluaa lähteä vaativaan poliisitehtävään, niin miehet kuin naiset. Tämän vuoksi tarvitaan hyviä esikuvia poliisin ammattiin.

Pidän kaikilta osin hallituksen esitystä aivan erinomaisena. Toivon, että tämä hallituksen esitys saa asianomaisissa valiokunnissa myönteisen käsittelyn. Haluan lausua aivan erityiset kiitokset ministeri Rajamäelle tästä erittäin hyvästä hallituksen esityksestä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En käy pitkää analyysiä tästä hallituksen esityksestä, mutta haluan kiinnittää erääseen asiaan huomiota, koska toimin turvallisuus- ja puolustusjaostossa valtiovaroissa.

Tässä laissa otetaan uusi kohta, joka koskee opiskelevaa poliisimiestä, ihan hyvä, ei mitään moitetta tästä kohdasta, mutta poliisin virkoja on ympäri maata täyttämättä ja toisaalta poliisitoimi turvaa kohtuullisen laajasti opiskelevien poliisien toiminnalla varsinaisten valmiiden poliisien työtä. Mielestäni, jos tämmöisiä hienoja uusia hallituksen esityksiä tehdään, pitää myös taata riittävät resurssit. Täällä puhutaan myös poliisilaitoksiin tulevien turvalaitteiden hankinnasta ja siihen liittyvien henkilötyövuosien lisääntymisestä. Toivon, että ne rahat myös näihin toimiin ja hyviin ajatuksiin löytyvät eivätkä ne jää vain kauniiksi puheiksi.

Koska järjestäytyneen rikollisuuden laajentunut tutkinta — tarkoitan tässä myös telekuuntelua ja kaikkea terrorismin ennaltaehkäisyä ja paljastusta — tarvitsee lisää rahaa, niin toivon, että hallitus pitää myös huolen, että siihen on riittävästi rahaa ja henkilötyövoimaa.

Kirsi  Ojansuu  /vihr:

Arvoisa puhemies! Vastaisin ed. Salolle kolmeen asiaan.

Hän sanoi, että poliisi ei ole pyytänyt näitä valtaoikeuksia. Se ei kyllä pidä paikkaansa. Poliisi nimenomaan on itse niitä edellyttänyt, esimerkiksi viime kaudella sanoi selkeästi, että nyt ollaan puolitiessä, ja toivoi ja edellytti, että valtaoikeuksia laajennetaan.

Toinen asia on se, että olisin olettanut, että ed. Salo olisi huolissaan poliisin turvallisuudesta, koska nimenomaan peitetoiminta ja soluttautuminen on erittäin vaarallista näin pienessä populaatiossa, mikä meillä on. Kun on viiden miljoonan henkilön populaatio, siinä on erittäin suuret turvallisuusuhat, niin kuin ministeri Rajamäki sanoi.

Kolmanneksi: 90 prosenttia kansalaisista on tyytyväisiä poliisiin. Aivan, ja sitä tulisi vaalia. Ne riskit, mitä esimerkiksi professori Terttu Utriainen viimeksi sanoi, tulisi ottaa vakavasti. Hän sanoi: "Peitetoiminnan salliminen vaikuttaa myös yleiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, koska keskuudessamme tulee liikkumaan henkilöitä, jotka eivät esiinny oikealla identiteetillään ja jotka toimivat poliisin ilmiantajina. Jotta peitetoiminta olisi tehokasta, soluttautujat liikkuvat siellä, missä muutkin ihmiset ja huumeet, eli ravintoloissa, opiskelijamaailmassa, ulkomaanmatkoilla, tavaraliikenteen toimituksissa jne. Tilanne tulisi olemaan suunnilleen samanlainen kuin entisissä sosialistimaissa, joissa jokainen tiesi ilmiantajien liikkuvan keskuudessaan."

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vastaan vaan ed. Ojansuulle:

Poliisia kuullaan valiokunnassa asiantuntijana. Asiantuntijoina on myöskin toisen sortin professoreita, jotka ovat vastustaneet jo 30 vuotta kaikkia poliisin valtaoikeuksia, vastustavat niitä nyt ja tulevat vastustamaan myöskin tulevaisuudessa. Nämä argumentit kilpailevat kansanedustajien mielessä, kun he tekevät mietintöänsä ja lausuntoansa.

Poliisin vaarallisin tehtävä tätä nykyä on liikenne, jossa hän pimeässä yössä menee pysäyttämään tuntemattoman ajoneuvon tietämättä sitä, että ammattimaiset rikolliset ovat tällä hetkellä menossa rikoksentekopaikalle tai tulossa sieltä, ja tulee katkaistusta haulikosta suoraan isku sydämeen. Hyvin arvaamaton tilanne.

Lopuksi, poliisiin ollaan tyytyväisiä sen takia, että se pystyy tekemään tehtävänsä kohtuullisen hyvin. Jos ei se sitä pysty, on myöskin vaarassa se, mitä minä en toivo, että kansa ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Sitä ei säädellä lailla.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliisi ehdottomasti tarvitsee peitetoiminnan, jotta se pystyy saamaan oikeat tiedot rikollisjärjestöjen ja rikollisten toiminnasta. Tietysti peitetoimintaan osallistuville poliiseille täytyy taata mahdollisimman hyvä työturvallisuus ja heidän perheenjäsenilleen. Tämä on vaativa haaste, mutta ellei poliisilla ole peitetoimintaa, niin käytännössä nimenomaan järjestäytyneen ja vaikeamman rikollisuuden selvittäminen ja ennaltaehkäiseminen olisi hyvin vaikeata.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa herra puhemies! Varsin lyhyesti tässä vaiheessa. Tehtyihin ja tekemättömiin kysymyksiin tulemme sisäasiainministeriön, poliisin, myöskin hallituksen osalta laajemmin, myös oikeusministeriön taholta, valiokunnille vastaamaan. Tätä on valmisteltu myös oikeusministeriön kanssa, siellä erityisesti oikeusministerin kanssa sovitussa työryhmässä. Yhteisessä työryhmässä ovat eräiltä osin juuri hankalimmat, peitetoiminnan rajauksia, anonyymitodistamista koskevat, asiat, jotka ovat tammikuun loppuun mennessä nimenomaisella työryhmällä tehtävänä.

Minun mielestäni meillä on entistä enemmän viranomaisten tuotava realistista kuvaa turvallisuustilanteesta niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden osalta asianomaisille valiokunnille. Kenties pitäisi enemmän avoimesti myös keskustella siitä kehityksestä, mitä esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden osalta tapahtuu, koska valitettavasti tämä tieto luonnollisesti aika pitkälti on tahtonut rajoittua asianomaisiin valiokuntiin, jotka käyvät läpi konkreettisesti sitä arkea, jossa poliisi ja, ikävä kyllä, jotkut suomalaiset kansalaisetkin joutuvat elämään.

Omalta osaltamme huolehdimme siitä, että tietoa, realistista, asiallista tietoa, on tältä osin käytettävissä riittävän paljon. Poliisi ja tämä lainsäädäntö — on sitten suojelupoliisi tai mikä poliisin yksikkö tahansa kyseessä — toimii perustuslaillisen suomalaisen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi ja turvaamiseksi, kokonaisuudessaan. Siitä on myöskin tässä kysymys. Länsimaisen yhteiskuntamme demokraattisuus, kansanvaltaisuus, ei voi myöskään merkitä vapautta järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden, ed. Pulliainen, mellastamiselle, ei myöskään sille, että kansalaisiin sokeasti ja väkivaltaisesti tehtäviä iskuja sen varjolla ihan miten tahansa valmisteltaisiin. Ei Madridista ole pitkää aikaa. Näitä erilaisia uhkia on turvallisuusviranomaisten, suojelupoliisin ja muiden viranomaisten yhteistyöllä purettu, kansainvälisellä yhteistyöllä. Ehkä niistä ei riittävästi puhuta: Stingereitä menossa Lontooseen, räjähdysainelasti Saksaan kerrostalon räjäyttämistä varten.

Näitä tapauksia riittää, eikä näillä pidä pelotella ihmisiä tietenkään. Meidän on muistettava, että Suomi on, ja me haluamme olla, yksi maailman turvallisimpia maita jatkossa. Me teemme turvallisuusviranomaisten kanssa EU:n puitteissa, myöskin laajemmin kolmansien maiden viranomaisten kanssa, yhteistä työtä myös turvallisuuden eteen. Sitä myöskin haluamme omalta osaltamme, että Suomi ei ole musta aukko, joka imee terroristisia aikeita tai terrorististen järjestöjen henkilöitä suunnittelemaan täältä käsinkään minkäänlaisia iskuja mihinkään Euroopan unionin maahan. Kohtalonyhteys on aivan yhteinen näissä asioissa. Ei missään kansainvälisessä terrorisminvastaisessa iskussa oltu Keniassa, kun siellä räjähti. Näissä asioissa on varmasti näin, että mieluummin etukäteen kuin jälkikäteen näistä asioista tietyiltä osin keskustellaan.

Siinä ed. Salo oli muuten aivan oikeassa, että me tahdomme kyllä perästäkulkea tiettyä kehitystä, ja se johtuu siitä, että totta kai nämä ovat, oikeussuojan, oikeusturvan, oikeusjärjestelmän kannalta poikkeuksellisia valtuuksia. Rikollisia ei rajoita mikään lainsäädäntö tai käytäntö, eikä välttämättä ihmishenkikään ole kovin arvokas. Eli siinä tilanteessa ollaan hyvin kovassa kamppailussa, jossa kuitenkin Suomessa uskoakseni pärjätään, ja teemme kaikkemme, että pärjäämme. Kansainvälinen yhteistyö myöskin on hyvin tärkeätä. EU:ssahan on myöskin terrorisminvastainen yksikkö perustettu ja tehdään monenlaista yhteistyötä, erilaisia asioita Eurooppa-neuvostoa myöten käydään läpi.

Se on tietysti erittäin tärkeätä, että poliisi aina toimii ja — siitä pidän ehdottomasti kiinni — aina eduskunnan päätösten ja lain mukaisilla tavoilla käyttää myös valtuuksia. Kun täällä suojelupoliisin päättyvästä oikeudenkäynnistä on puhuttu, siitä, tiedettiinkö ja olisiko pitänyt toimia, jos tiedettiin, niin siltä osinkin voin todeta, että poliisi sen Sonera-tutkimusten yhteydessä paljasti ja siihen reagoimme voimakkaasti. Tältä osin on tietysti syytä muistaa, että jo ennen selvitysmies Jonkan työtä, jonka asetin nimenomaan poliisin toiminnan tehokkuuden, organisaation tarkoituksenmukaisuuden arviointiin ja myöskin laillisuusvalvonnan riittävyyden ja organisoinnin arviointitehtävään, olimme ryhtyneet jo toimenpiteisiin. Olemme keskustelleet operaattoreiden kanssa tietyistä järjestelmistä, että laillisuusvalvonta paranee. Itsekin olimme keksineet aika monta asiaa, joiden kanssa jatkamme, ja myöskin ministeriössä jatkamme näitä laillisuusvalvonnan riittävyys- ja organisointiasioita, vaikka Suomen kansa aiheesta, kuten täällä on todettu, luottaa poliisiin. Huonosti olisi muuten, jos ei luottaisi. Silloin me olisimme hävinneet aika monta taistelua sisäisen turvallisuuden ja kansalaisten turvallisuuden ja huomisen edessä.

Vakavampi asia on tietysti tämä voimavarakysymys, poliisin lisättyihin toimivaltuuksiin liittyen. Tähänkin esitykseen sisältyviä uudistuksia otetaan tietysti käyttöön vain sen mukaan kuin se on mahdollista, esimerkiksi valtion vuoden 2005 talousarvion poliisimäärärahojen ja valtiontalouden kehysten puitteissa jatkossa. Kyllähän se vaikuttaa tietysti, se täytyy rehellisesti tunnustaa. Mutta terrorismin torjuntaan liittyvät voimavarat, mitä on erityisrahoja tullut valtiovarainministeriön kanssa hyvässä neuvottelussa jnp. — samoin kuin talousrikollisuus tietysti, jonka torjunta meillä on voimakkaammin korostunutkin kärkiasiana — terrorismin torjunta on kyllä saanut erillisrahoja. Se ei ole ollut pois paikallispoliisin tai muista määrärahoista, vaan ne ovat nimenomaan olleet erillislisärahoituksia, ja jatkossakin pitää pitää huoli siitä, niin kuin MM 2005 ja EU-puheenjohtajuuteen liittyvistä erityistarpeista ja niiden hoitamisesta.

Paikallispoliisin määrärahojen jakoperusteet käytiin johdollani uudelleen läpi, ja niistä tehtiin joku viikko sitten päätös. Siellä on nimenomaan harvan asutuksen ja muun muassa ulkomaalaisten aiheuttamat työpaineet eri kriteereillä otettu nyt huomioon. Sen lisäksi on päätökselläni jaossa talousarvioon merkittyä summaa 6,7 miljoonaa euroa suurempi summa siirtyvän erän hallinnan näkökulmasta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ministeri Rajamäelle. Olen antanut teille erinomaisen monta kertaa tunnustuksen siitä, kuinka olette toiminut harmaan ja mustan talouden ja huumerikollisuuden kuriinsaattamiseksi. Te olette ollut poikkeuksellisen tehokas tässä asiassa poiketen kaikista aiemmista sisäministereistä. Minä vain omassa puheenvuorossani kiinnitin huomiota siihen, että on äärimmäisen tärkeätä myöskin se, että silloin kun toimivaltuuksia erittäin rajusti lisätään, niin sisäinen kontrolli toimii myöskin täydellisesti. Nyt on ollut näyttöjä siitä, että ei ole toiminut.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! — Jaha, ministern sprang, kanske till någon fest som väntar regeringen eller någonting liknande.

Jag ville bara få antecknat till protokollet att åtminstone jag läser innantill här att propositionen har beretts av en arbetsgrupp som tillsatts av inrikesministeriet och i arbetsgruppen fanns enbart representanter för polisorganisationer. Jag konstaterade också i mitt yttrande att arbetsgruppen hade hört vissa instanser. I propositionen nämns också till exempel justitieombudsmannen och justitieministeriet, men i mitt tidigare anförande sade jag ju att det inte framgår av propositionen hur man har beaktat dem här.

Jag tror att det är viktigt att konstatera att vi just hade en ändring av polislagen som gällde det så kallade maskeringsförbudet, nu har vi den här ändringen av polislagen, och som vi hörde av ministern kommer det ytterligare en ändring som bereds gemensamt av inrikesministeriet och justitieministeriet. Jag tror faktiskt att det är ett flertal både medborgare och andra som undrar vad det är som pågår, eftersom man har svårt att få grepp om helheten.

Jag fäste uppmärksamhet i mitt inlägg vid den viktiga paragrafen 31 d §, där många begrepp ändras i grunden. Därför tror jag att vi har skäl att fästa uppmärksamhet vid den här paragrafen, så som ledamöterna Pulliainen och Ojansuu sade. Det är en ny grundlag men det är också fråga om väsentliga utvidgningar. Vi har kanske inte den kultur av kritisk inställning till det här som skulle behövas.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! En todellakaan saanut yhteenkään kysymykseen ministeriltä vastauksia, ja vielä haluaisin toistaa, kun täällä on joitakin hallituspuolueiden edustajia, että mielestäni 20 §, jossa todellakin sanotaan niin, että "Henkilö saadaan poistaa paikalta myös, jos hän käyttäytymisellään aiheuttaa taikka hänen uhkauksistaan tai muusta käyttäytymisestään ja aiemmasta käyttäytymisestään vastaavassa tilanteessa voidaan päätellä hänen todennäköisesti aiheuttavan huomattavaa häiriötä - -". Tämä on erittäin merkittävää, että tässä on "aiemmasta käyttäytymisestään" tuotu uutena tähän, elikkä kysyisin, luodaanko tässä todellakin poliisille käyttäytymisrekisteri, johon rekisteröidään tietyt ihmiset. Tämä on merkittävä asia, ja siihen ei tullut vastausta.

Sitten oli hyvä kuulla, että apulaisoikeuskansleri Jonkan aiheelliset huomautukset on otettu vakavasti, ja olisi tietenkin hyvä tietää, missä aikataulussa nyt näitä tärkeitä poliisin valvontaa lisääviä elementtejä ja elimiä tuodaan, koska niille on todellakin suuri tarve.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Rajamäki poistui, niin yritän paikata häntä ja vastata näihin kysymyksiin. (Ed. Pulliainen: Apulaisministeri Salo!) Ensinnäkin näin opposition penkiltä: Nykyinen poliisilain säännös, joka on tämä 20 §:n korvaava säännös, on käytännössä vieläkin tiukempi kuin tämä uusi. Siinä ei edes edellytetä mitään aiempaa käyttäytymistä. Tämä aiempi käyttäytyminen rajoittaa poliisin toimintaoikeuksia tietyssä tilanteessa, eli aikaisemmin riitti jo pelkkä uhkaus tai käyttäytyminen, mutta tämän lisäksi tässä edellytetään myöskin, että on todennäköistä, että se toistuu. Siltä osin tämä vastaa ihan nykyistä poliisilain henkeä, ja mitään rekisteriä jonkun henkilön käyttäytymisestä ei luonnollisesti kenttähenkilöstö tee, vaan aikaisempi ylikonstaapeli, joka on huomannut, että tämä herra joka kerta käyttäytyy samalla paikalla samalla tavalla, voi ottaa hänet esimerkiksi puhutteluun tai viedä pois paikalta, jos tiedetään, että on enemmän kuin todennäköistä, että tämä toistuu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu, että Suomen poliisi toimii lain mukaan ja, käytännössä tiedämme, myös terveen järjen mukaan. Tällä 20 §:llä, johon täällä on viitattu, minun ymmärtääkseni selkeytetään niitä toimintoja, joita poliisi työssään joutuu tekemään. Pidän tältäkin osin hallituksen esitystä erinomaisen hyvänä.

Keskustelu päättyy.

​​​​