1) Pääministerin ilmoitus Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajakausi Euroopan unionissa
päättyi uuteen vuoteen. Takanamme on kuusi kuukautta
unionin johdossa. Puheenjohtajuus oli ja on suuri vastuu.
Puheenjohtajan pitää huolehtia asioiden sujumisesta
ja suunnan näyttämisestä koko unionille,
katsoa kokonaisuuden perään. Mielestäni
onnistuimme tässä tehtävässä hyvin.
Unioni pysyi liikkeessä, se on entistä yhtenäisempi
ja eteenpäin katsova.
Puheenjohtajuus on aina tiimityötä niin kotimaassa
kuin unionissakin. Oli ilo todeta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana
se kouriintuntuva solidaarisuus, joka vallitsee jäsenmaiden
kesken: puheenjohtajalle annetaan tukea, eikä unionissa
sooloilla. Myös yhteistoimintamme unionin yhteisten instituutioiden
kanssa — erityisesti komission ja Euroopan parlamentin
kanssa — on ollut tiivistä, ja tämä yhteistyö on
kantanut myös käytännön hedelmää.
Puheenjohtajuus oli koko hallituksen yhteinen ponnistus. Kaikki
ministerit ja ministeriöt ovat ponnistelleet lujaa unionin
yhteisissä tehtävissä. Suomessa puheenjohtajuus
on oikealla tavalla otettu kansallisena projektina. Haluan kiittää niitä monia
tahoja, jotka edesauttoivat puheenjohtajakauden toteutumisessa.
Mukana olivat niin kansalais- ja työmarkkinajärjestöt,
elinkeinoelämä, tiedotusvälineet kuin
ennen muuta kansalaiset. Mutta erityisesti haluan tässä yhteydessä kiittää myös
oppositiota erityisen rakentavasta asenteesta ja suhtautumisesta
eurooppalaiseen tehtäväämme. Puheenjohtajakausi
ei ollut halpojen irtopisteiden keräyspaikka, vaikka vaalit
lähestyisivätkin.
Arvoisa puhemies! Yhteen puheenjohtajuuteen mahtuu paljon asioita
ja tapahtumia. Tarkoitukseni ei ole antaa niistä tyhjentävää selostusta tässä ja
nyt. Eduskunta on ollut tiiviisti mukana puheenjohtajuuden kaikissa
asioissa.
Jos puheenjohtajakauden keskeiset tulokset pitäisi
tiivistää, niin sanoisin: Libanon, Lahti, laajentuminen
ja lainsäädäntö.
Suomi joutui heti kautensa aluksi hoitamaan jopa Lähi-idän
haastavassa, kaiken nähneessä mittakaavassa harvinaisen
vakavaa kriisiä, joka uhkasi koko alueen vakautta ja rauhaa.
Tästä haasteesta selvisimme kunnialla ja Euroopan unioni
toimi Libanonin kriisissä yhtenäisesti ja päättäväisesti.
Unionilla oli yhtenäinen linja, YK:ssa saatiin tarpeelliset
päätökset ja ilman unionin vahvaa panosta
vahvaa YK-operaatiota Libanoniin ei olisi saatu kasaan. Se aika
on ohi, kun EU katsoo vierestä, kun muut ratkaisevat lähinaapurustomme
ongelmia.
Haluan tässä yhteydessä antaa erityisen
tunnustukseni ulkoministeri Tuomiojan ... (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Arvoisa pääministeri, ihan pieni hetki. Pyydän edustajia
istuutumaan paikoilleen. Täällä on liian
paljon hälinää!
(Ed. Puisto: Onko kovaääninen paikallaan?) — Teksti
on myös luettavissa. (Naurua)
Haluan tässä yhteydessä antaa erityisen
tunnustukseni ulkoministeri Tuomiojan vahvalle panokselle tässä puheenjohtajuudessa.
Hän on ollut se unionin keskeinen kriisipäivystäjä,
jolle arvaamattoman maailman murheet ovat unionissa ensimmäisenä kaatuneet.
Yhtenäinen toiminta Libanonin kriisissä paransi
unionin kykyä vaikuttaa Lähi-idän ongelmiin myös jatkossa.
Kun totesin, että yksi puheenjohtajakautemme saavutus
oli Libanon, niin tarkoitan sillä myös yleisempää havaintoa
unionin ulkosuhteista, tarpeesta ja pyrkimyksestä toimia
unionina entistä yhtenäisemmin. Riitaisa ja eripurainen EU
on voimaton. Yhtenäinen ja määrätietoinen EU
on vahva toimija niin maailmassa kuin lähialueellamme.
EU on monella mittarilla maailman johtaja — niin kaupassa
kuin kehitysavussakin — mutta sen poliittinen painoarvo
ei vastaa unionin ominaispainoa.
Lahden epävirallisessa huippukokouksessa tätä yhtenäisyyttä rakennettiin
unionin Venäjä-politiikkaan ja unionin yhtenäinen
viesti presidentti Putinille oli kiistaton saavutus. Keskusteluissa,
joita olen käynyt eurooppalaisten kollegojeni kanssa, viitataan
jatkuvasti siihen, kuinka tämä yhtenäisyyden
tarve ja merkitys tuli hyvin osoitetuksi Lahdessa. EU tarvitsee
yhtenäistä ja vahvaa Venäjä-politiikkaa.
Unioni on yhtenäinen, sillä on yhteiset intressit,
eikä ulkopuolisten saa antaa jakaa unionia.
Lahden kokous oli myös paljon muuta kuin Venäjää.
Lahdessa viitoitettiin tietä unionin energiapolitiikan
kehittämiselle erityisesti vahvistamalla energiaulkosuhdetta.
EU:n täytyy olla entistä määrätietoisempi energiasuhteissaan,
käyttää monipuolista suhdeverkostoaan energian saamiseksi ja myös edellyttää
reippaasti
kumppaneiltaan selkeitä pelisääntöjä ja vastavuoroisuutta.
EU ei voi olla maailmassa pelkkä hyväntekijä,
myös omaa kanttia pitää puolustaa.
Lahdessa käsiteltiin myös unionin innovaatiopolitiikkaa.
Olen entistä vakuuttuneempi, että juuri oikean
ja kannustavan innovaatioympäristön luominen on
olennaista EU:n kilpailukyvylle, sillä maailmassa ei ole
saavutettuja etuja, ei ole puskureita eikä pehmikkeitä.
Kilpailu maailmantaloudessa on kovaa ja armotonta. Se vaatii meiltä jatkuvaa
uudistumista, aitoa kilpailukyvystä välittämistä.
Tämän tosiasian tunnustaminen on tässäkin
asiassa viisauden alku.
Lahden huippukokouksen yhteydessä järjestettiin
myös joustavuuteen ja muutosturvaan keskittynyt sosiaalinen
huippukokous, joka kokosi eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet yhteen.
Arvoisa puhemies! Unionin pitää olla jämäkkä myös
talouspolitiikassa, ja sen eteen on tehty töitä Suomen
kaudella. Vakaus- ja kasvusopimusten uskottavuus on tärkeää,
sillä yhteisistä pelisäännöistä on
pidettävä kiinni. Nykyistä suotuista
talouskehitystä pitää määrätietoisesti
hyödyntää julkisen talouden vahvistamiseksi.
Talouden kehityksen taustalla ovat jäsenmaiden toteuttamat
rakenteelliset uudistukset, ja jäsenmaat jatkavat tätä työtä.
On nähtävissä, että kun talouspolitiikan
uskottavuus on lisääntynyt, niin kuluttajien ja
yritysten luottamus talouteen on entistä vahvempi. Tämä luottamus
ja kotimainen kysyntä kantavat nyt hedelmää voimakkaasti
vahvistuvana työllisyytenä.
Arvoisa puhemies! Unionin ulkoinen yhtenäisyys rakennetaan
unionin sisällä. Vain tehokas ja määrätietoinen
unioni on ulkoisessa toiminnassaan eheä ja pystyy tekemään
päätöksiä, joille unionin menestys
rakennetaan. Siksi on tärkeää kehittää unionin
päätöksentekokykyä. Suomi on puheenjohtajakaudellaan
käynyt luottamukselliset keskustelut perustuslakisopimuksen
eteenpäin viemisestä. Tämä prosessi
on ollut arvokas perusta Saksan kaudella tehtävälle
työlle ja kannustanut jäsenmaita pohtimaan aktiivisesti
ratkaisumahdollisuuksia. Aikaisemmin tuumaustauko oli pelkkää taukoa,
nyt on siirrytty aktiiviseen ratkaisujen hakemiseen.
Kuva näyttää sikäli selvältä,
että on olemassa yhteinen ymmärrys, että perustuslakisopimusta tarvitaan,
se on hyvä ja punnittu kokonaisuus, mutta tultuaan hylätyksi
kansanäänestyksissä sopimus tuskin tulee
voimaan aivan kirjaimellisesti nykyisessä muodossaan. Sopimuksen
institutionaalisia ratkaisuja ei voi avata joutumatta ojasta allikkoon.
Tämä on haaste, jossa työn aloittaminen
on nyt Saksan vetovastuulla.
Haluan tässä samassa yhteydessä todeta
puheenjohtajakauden kokemuksella, että unionin tulevaisuutta
ei rakenneta kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä edellyttävien
päätöksentekomenettelyjen
varaan. Yksimielisyysvaatimuksen pitää rajoittua
vain harvoihin, hyvin valikoituihin ja rajallisiin kysymyksiin. Määräenemmistöpäätöksenteko
on tehokas ja kokonaisuuden kannalta oikeudenmukainen tapa ratkaista
asiat. Uskon, että määräenemmistöpäätöksenteon
alaa pitää unionissa yhä määrätietoisesti
laajentaa.
Suomi saikin tehtäväksi kesäkuun
2006 Eurooppa-neuvostolta tutkia määräenemmistöpäätöksenteon
lisäämistä oikeus- ja sisäasioissa,
sillä kunnon tulokset tällä tärkeällä sektorilla
jäävät juuri yksimielisyysvaatimuksen
takia usein uupumaan. Kansalaiset odottavat sitä, että myös unioni
kykenee vahvistamaan turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Suomen
johdolla tästä käytiin syvällinen
ja asiaa eteenpäin vievä keskustelu Tampereen
oikeus- ja sisäasiainministereiden kokouksessa. Asian käsittelyssä tuolloin
tuli selväksi, että tahtoa ei löytynyt
määräenemmistöpäätöksenteon
lisäämiseen niin sanotun siltalausekkeen avulla,
jossa olisimme yksimielisesti voineet sopia siirtymisestä määräenemmistöpäätöksiin.
Onnistuimme kuitenkin siinä, että haastavista ja
epäilevistä näkemyksistä huolimatta
saimme kirjattua joulukuun Eurooppa-neuvoston päätelmiin
yhteisen tahtomme, että oikeus- ja sisäasioiden
päätöksentekoa pitää kehittää määräenemmistöpäätöksentekoa
lisäämällä, ja tämä tapahtui
tuon Tampereen ministerikokouksen hengen mukaisena.
Ärade talman! Utvidgningen var en av de viktigaste
frågorna under Finlands ordförandeskap. Bulgariens
och Rumäniens anslutning till unionen från ingången
av detta år säkerställdes under Finlands
ordförandeperiod. Unionen är nu ett förbund
bestående av 27 medlemsländer. Jag anser att det
nu är dags att glömma unionens tendentiösa
uppdelning i gamla och nya medlemsstater. Alla medlemmar i unionen är
likvärdiga. I detta hänseende var det särskilt
viktigt att man under Finlands ordförandeperiod fattade
beslut som möjliggör en utvidgning av Schengenområdet.
Samtidigt är det en viktig milstolpe att Slovenien anslöt
sig till euroområdet från början av året.
EU har endast en riktning att gå — att avskaffa
gränserna i människornas vardag, skapa en gemensam
marknad och få till stånd en gemensam valuta.
Utvidgningen var föremål för en
livlig debatt. Stämningarna i unionen kan för
närvarande inte anses vara särskilt positiva i
fråga om utvidgning. Mången anser att utvidgningen
har gått för långt och framskridit för
snabbt. Under vårt ordförandeskap föreslogs
t.o.m. en paus i utvidgningen. Jag instämmer inte i detta.
Enligt min mening har unionens utvidgningspolitik varit en stor
framgång.
Laajentuminen on tuonut Eurooppaan vakautta ja taloudellista
elinvoimaa. Meidän pitää jatkossakin
pystyä katsomaan lyhyen tähtäimen ongelmien
ylitse ja nähdä pitkän tähtäimen
merkittävät edut. Tässäkin tarvitaan
poliittista johtajuutta, jota olimme valmiita osoittamaan.
Oli tärkeää, että joulukuun
Eurooppa-neuvosto hyvin selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla
vahvisti unionin laajentumispolitiikan jatkuvuuden ja periaatteet:
unioni on jatkossakin avoin jäsenyyden vaatimat edellytykset
täyttäville hakijamaille. Unioni ei syö sanojaan,
vaan seisoo sanojensa takana. Tämä on erityisen
tärkeää Länsi-Balkanin maille,
joille EU-jäsenyyden mahdollisuus on olennainen maiden
uudistumiselle ja Euroopan rauhalle. Suomi piti puheenjohtajana määrätietoisesti
laajentumisen puolta.
Myös Turkille annetuista lupauksista on pidettävä kiinni.
Suomi haki puheenjohtajana aktiivisesti ja määrätietoisesti
ratkaisuja, jotka olisivat mahdollistaneet muun muassa suoran kaupan Kyproksen
pohjoisosan kanssa sekä johtaneet turkkilaisten satamien
ja lentokenttien avaamiseen kyproslaisille aluksille. Tästä kokonaisuudesta
ei syntynyt kovista yrityksistämme huolimatta sopua, mutta
Turkin liittymisneuvotteluja koskevat päätökset
pystyttiin silti tekemään hyvässä järjestyksessä.
Turkki ei tällä hetkellä täytä velvoitteitaan,
kun se ei avaa satamiaan ja lentokenttiään, ja
tämä johti muun muassa siihen, että neuvottelut
jäädytetään kahdeksan neuvotteluluvun
osalta. Tämä oli perusteltu ratkaisu, mutta samalla
Turkin liittymisprosessi voi edetä muilta osin. EU:n ja Turkin paljon
povattua yhteentörmäystä ei tullut, se
estettiin puheenjohtajan täsmällisellä toiminnalla.
Arvoisa puhemies! Totesin alussa, että puheenjohtajakauden
saavutukset voi kiteyttää neljään ällään.
Ehkä tämä olisi muutenkin kohtuullinen
arvio puheenjohtajakaudesta, neljän laudaturin ylioppilas.
Käsittelemättä on vielä se neljäs laudatur
eli lainsäädäntö, ehkä kaikkein
olennaisin, konkreettisin ja pysyvin perintö, jonka jätimme.
Puheenjohtajakaudellamme saatiin päätökseen
monia hyvin merkittäviä ja suuria hankkeita: muun
muassa tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma, palveludirektiivi
ja kemikaaliasetus. Tutkimusohjelma tukee juuri niitä innovaatioita,
joita tarvitsemme. Palveluissa on nyt luotu maailman suurin yhtenäinen
palvelumarkkina-alue. Se tukee kouriintuntuvalla tavalla elinkeinoelämämme
toimintaedellytyksiä. Kemikaaliasetus taas on olennainen
edistysaskel niin alan teollisuudelle kuin kuluttajille, mittava
hanke, joka myös tekee Helsinkiin tulevasta kemikaalivirastosta
totta. Näitä lainsäädäntöhankkeita
kannattaa tämän vuosikymmenen lopussa katsoa taaksepäin.
Koko vuosikymmenellä tehdään harvoja
näin mittavia lainsäädäntöhankkeita
kuin nämä kolme mainittua olivat.
Tämä on sitä tulosten Eurooppaa,
konkreettista edistymistä joskus harmaiksi ja tylsiksi
leimatuissa kokonaisuuksissa. Tämä on kuitenkin
sitä EU:n ruisleipää, mitä varten
se on olemassa. Uskon vakaasti siihen, että nimenomaan
edistymällä näissä konkreettisissa
asioissa — sisämarkkinoita kehittämällä,
vahvistamalla EU:ta kansainvälisenä toimijana
ja osoittamalla euron ja Schengenin laajentamisen kaltaisilla käytännöllisillä askelilla,
että EU toimii ja siitä on kouriintuntuvaa hyötyä kansalaisille — saadaan
eurooppalainen mieliala myös kääntymään
ja aikaansaadaan sitä kansalaisten luottamusta, jonka varassa
Eurooppaa voidaan kehittää pidemmälle, sillä kansalaisten
luottamuksen kannalta ei ole mitään niin tuhoisaa
kuin katteettomat lupaukset ja tyhjät visiot. EU ei ole
koskaan kärsinyt visiovajeesta, mutta tuloksissa vajetta
on välillä päässyt syntymään.
Tämä juopa ei saa kasvaa. Nyt on onneksi saatu
aikaan myös tuloksia.
Puheenjohtajakausi ei tietenkään ollut pelkkää riemusaattoa,
onnistumisia onnistumisten jälkeen, vaan totta kai epäonnistuimme
myös monissa tavoitteissamme. EU:n ja Venäjän
välinen uusi ja tarpeellinen kokonaisvaltainen sopimus
ei saanut vielä neuvottelumandaattia. Sen esti yksimielisyysvaatimus.
Yritimme tosissamme ratkaista työaikadirektiivin, pääsimme
siinä lähemmäs ratkaisua kuin kukaan
muu, mutta määräenemmistö jäi
tällä kertaa uupumaan. Emme myöskään
saaneet yhteisymmärrystä komission hallinnon tehostamistoimista.
Jäsenmaiden aluksi yksimielisesti puoltama hanke kaatui määrävähemmistöön.
Totean kuitenkin sen, että komissiokaan ei voi olla jäsenmaiden
arkitodellisuuden yläpuolella.
Arvoisa puhemies! Puheenjohtajuus on yhteisten asioiden hoitamista,
mutta samalla haluan todeta, että myös monissa
Suomen kannalta olennaisissa asioissa saatiin konkreettisia ratkaisuja
aikaan. Esimerkiksi pohjoinen ulottuvuus sai uuden alun. Suomalaiselle
elinkeinoelämälle erittäin tärkeä tutkimusohjelma
Artemis sai Lahdesta lentävän lähdön.
Erityisesti Suomea suhteettomasti rasittaneet Siperian ylilentomaksut saivat
päätepisteen. Emme ole olleet toimettomia.
Suomi on myös puheenjohtajuutensa ansiosta entistä tunnetumpi
ja arvostetumpi. Kesä on jo kaukana, ja siksi on helppo
unohtaa esimerkiksi syyskuussa pidetty historiallinen Asem-kokous,
joka toi ennennäkemättömän arvovaltaisen
maailman johtajien joukon Helsinkiin. Tämä keskusteluyhteys
Aasian on merkittävä, se on kannaltamme tulevaisuuden
suunta. Aasian johtajien kanssa keskustelimme muun muassa ilmaston
muutoksesta ja yhteisistä toimista.
Ilmastopolitiikka oli rakentavasti esillä myös Yhdysvaltojen
ja Venäjän kanssa. Sitä käsiteltiin myös
Lahdessa ja joulukuun Eurooppa-neuvostossa. EU:n kaikki tavoitteet
Nairobin kansainvälisessä ilmastokokouksessa täyttyivät.
EU:lla on nyt edessään ilmastopolitiikan jatkoaskeleet.
On olennaista, että ilmastopolitiikkaa hoidetaan maailmanlaajuisena
hankkeena, kunnianhimoisesti, mutta samalla kattavasti.
Arvoisa puhemies! Suomen EU-puheenjohtajakausi on suoritettu.
On hienoa, että olemme voineet antaa oman panoksemme Euroopan
unionin eteenpäinviemiseen myös puheenjohtajan paikalta.
Suomi on juuri oikeassa seurassa — unionin keskiössä,
aktiivinen ja arvostettu jäsenmaa, jolla on myös
vahva näkemys unionin kehittämisestä.
Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, konkreettisia tuloksia,
rohkeutta katsoa eteenpäin ja samalla ottaa vastuu omasta
tulevaisuudestamme.
Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin
kuuluva:
Finlands ordförandeskap i Europeiska unionen avslutades
vid årsskiftet. Under sex månaders tid ledde vi
unionen. Ordförandeskapet i unionen innebär ett
stort ansvar: ordförandelandet skall se till att allt löper
smidigt, vara en vägvisare för unionen och se
till helheten. Enligt min åsikt lyckades vi bra i denna
uppgift — unionen var aktiv, och är nu mer enad
och framåtblickande än tidigare.
Ordförandeskapet innebär teamarbete, såväl
i hemlandet som inom unionen. Som ordförande för
Europeiska rådet var det en glädje att bevittna
den påtagliga solidaritet som råder mellan medlemsstaterna — ordförandelandet
ges stöd, och ingen agerar på eget bevåg.
Också vårt samarbete med unionens gemensamma institutioner — i
främsta hand kommissionen och Europaparlamentet — har
varit intensivt, och har också gett konkreta resultat.
Ordförandeskapet var hela regeringens gemensamma satsning.
Samtliga ministrar och ministerier arbetade hårt för
att fullgöra unionens gemensamma uppgifter. I Finland har
ordförandeskapet med rätta betraktats som ett
nationellt projekt. Jag vill därför rikta mitt
tack till alla dem som bidragit till ordförandeskapets
genomförande: medborgar- och arbetsmarknadsorganisationerna,
näringslivet, medierna och inte minst medborgarna själva.
Jag vill också ta tillfället i akt att alldeles
särskilt tacka oppositionen för dess konstruktiva hållning
när det gäller vårt europeiska uppdrag. Trots
att vi står inför nyval har ingen utnyttjat ordförandeskapet för att plocka
billiga poäng.
Ett ordförandeskap kan omfatta många ärenden
och händelser. Min avsikt är dock inte att här ge
en uttömmande beskrivning av dem. Riksdagen har varit nära
inkopplad i de frågor som behandlats under ordförandeskapet.
Om man skulle vilja sammanfatta de viktigaste resultaten av
ordförandeskapet skulle de vara Libanon, Lahtis, utvidgningen och
lagstiftningen.
Genast i början av sitt ordförandeskap ställdes Finland
inför en kris som var ovanligt allvarlig till och med med
mellanösternmått mätt — där det
minsann inte saknats utmaningar — och som äventyrade
stabiliteten och freden i hela området. Vi klarade utmaningen
med heder: Europeiska unionen agerade samstämt och beslutsamt
i Libanonkrisen. EU följde en enhetlig linje och FN fattade
de beslut som krävdes. Utan unionens starka insats hade
vi inte fått ihop en effektiv FN-operation till Libanon.
Den tid är förbi då EU var en passiv åskådare
medan andra löste problemen i vårt nära
grannskap.
I detta sammanhang vill jag ge utrikesminister Tuomiojas starka
insats i ordförandeskapet ett särskilt erkännande.
Han har varit den centrala krisjour som allra först på unionens
vägnar fått ta ställning till denna oberäkneliga
världs bekymmer. EU:s enhetliga agerande i Libanonkrisen förbättrade
dess förmåga att också i framtiden påverka
det problematiska läget i Mellanöstern.
När jag konstaterade att unionens agerande i Libanon
hör till det finska ordförandeskapets framgångar
vill jag därmed också fästa uppmärksamhet
vid unionens yttre förbindelser överlag och vid
vikten av att medlemsländerna i allt högre
grad talar med en röst. Ett EU som präglas av
inre stridigheter och missämja är maktlöst.
En enhetlig och målmedveten union är en stark aktör både
globalt och i våra närområden. EU är
också en global ledare med många mått
mätt — i fråga om såväl
handel som utvecklingsbistånd — men dess politiska
betydelse motsvarar inte dess faktiska inflytande.
Vid det inofficiella toppmötet i Lahtis utsträcktes
unionens samstämdhet också till dess Rysslandspolitik,
och EU:s gemensamma budskap till president Putin var en klar framgång.
I de samtal jag fört med mina europeiska kolleger får
jag gång på gång bekräftat att
behovet och betydelsen av denna enhetlighet lyftes fram på ett föredömligt
sätt i Lahtis. EU behöver en enhetlig och stark
Rysslandspolitik. Unionen utgör en helhet som har gemensamma
intressen. Vi får inte låta utomstående
splittra EU.
Toppmötet i Lahtis handlade givetvis inte bara om
Ryssland. I Lahtis stakade vi ut riktlinjer för utvecklingen
av unionens energipolitik. Det handlade särskilt om att
stärka de yttre förbindelserna i fråga
om energi. EU måste vara ännu mer målmedveten än
tidigare i sina energiförbindelser och utnyttja sitt mångsidiga
kontaktnät för energianskaffning. Unionen skall
inte heller dra sig för att av sina partners förutsätta
tydliga spelregler och ömsesidighet. EU får inte
nöja sig med att agera global välgörare
utan måste också försvara sina egna värderingar.
Ett annat tema i Lahtis var unionens innovationspolitik. Jag är
allt mer övertygad om att skapandet av en innovationsmiljö som är
rätt anpassad och sporrande är en central faktor
för EU:s konkurrenskraft. I denna värld kan vi
inte räkna med vare sig förvärvade rättigheter,
buffertar eller stötdämpare. Konkurrensen i världsekonomin är
hård och skoningslös. Den kräver att
vi oupphörligt förnyar oss, och att vi har ett
genuint intresse av att främja konkurrenskraft. Att erkänna
fakta är grunden för vishet också i denna
fråga.
I samband med toppmötet i Lahtis samlades också de
europeiska arbetsmarknadsparterna till ett toppmöte om
sociala frågor, där tyngdpunkten låg
på flexibilitet och omställningsskydd.
Unionen bör agera beslutsamt också när
det gäller den ekonomiska politiken. Vi arbetade mycket
med denna fråga under det finska ordförandeskapet.
Det är viktigt att stabilitets- och tillväxtpakten är
trovärdig, eftersom vi måste slå vakt
om de gemensamma spelreglerna. Den nuvarande gynnsamma ekonomiska
utvecklingen bör utnyttjas målmedvetet för
att stärka den offentliga ekonomin. Den ekonomiska utvecklingen är
ett resultat av de omstruktureringar medlemsländerna genomfört,
och länderna kommer att fortsätta detta arbete.
Man kan tydligt se att ökad trovärdighet för
den ekonomiska politiken lett till en allt starkare tilltro till
ekonomin hos konsumenterna och företagen. Denna tilltro,
tillsammans med inhemsk efterfrågan, bär nu frukt
i form av en kraftigt växande sysselsättning.
Unionens yttre enighet skapas inifrån. Bara en effektiv
och målmedveten union kan agera som en helhet i sin yttre
verksamhet och fatta framgångsrika beslut. Därför är
det viktigt att utveckla unionens beslutsfattande. Under ordförandeskapet
har Finland fört förtroliga samtal om hur unionen
skall gå vidare med det konstitutionella fördraget.
Denna process har skapat en värdefull plattform för
det framtida arbetet under det tyska ordförandeskapet och
har sporrat medlemsländerna till aktiv diskussion kring
olika alternativ. Den period av eftertanke man utlyste tidigare
var bara en kort paus: nu går vi vidare för att
söka aktiva lösningar.
Bilden verkar ha klarnat så till vida att det finns en allmän konsensus om att
det konstitutionella fördraget är nödvändigt
och utgör en bra och välavvägd helhet.
Däremot kommer fördraget sedan det förkastats
i folkomröstningar knappast att träda i kraft
ordagrant i sin nuvarande form. De institutionella lösningar
som föreslås i fördraget kan inte omprövas
utan att man hamnar ur askan i elden. Denna utmaning kommer att
kräva mycket arbete, och Tyskland har nu ansvaret för
att frågan förs vidare.
Jag vill i detta sammanhang, mot bakgrund av erfarenheterna
av ordförandeskapet, konstatera att unionens framtid inte
kan skapas med utgångspunkt i ett beslutsfattande som förutsätter enhällighet
hos medlemsstaterna. Kravet på enhällighet bör
begränsas till några få utvalda och välavgränsade
frågor. Beslutsfattande med kvalificerad majoritet är
ett effektivt och med tanke på helheten rättvist
sätt att nå resultat. Min åsikt är att
man målmedvetet bör arbeta för att utvidga området
för kvalificerade beslut.
Finland fick i juni 2006 av Europeiska rådet i uppdrag
att utreda möjligheten att öka användningen
av beslutsfattande med kvalificerad majoritet i rättsliga
och inrikesfrågor, eftersom kravet på enhällighet
leder till att man sällan får till stånd
ordentliga resultat inom denna viktiga sektor. Medborgarna förväntar
sig att också unionen skall kunna förbättra
säkerheten och rättvisan i EU. Under Finlands
ledning fördes en djupgående och initiativrik
debatt kring denna fråga vid justitie- och inrikesministrarnas
möte i Tammerfors. I samband med behandlingen av ärendet
blev det klart att det inte fanns en vilja att öka andelen
kvalificerade beslut genom tillämpning av en
s.k. övergångsklausul så att vi enhälligt hade kunnat komma överens om en övergång
till beslut med kvalificerad majoritet.
Trots motstånd och misstro lyckades vi emellertid
i slutsatserna från Europeiska rådet i december
få inskrivet som vår gemensamma viljeyttring att
beslutsfattandet i rättsliga och inrikesfrågor
måste utvecklas genom en utvidgning av beslut med kvalificerad
majoritet. Så skedde också, och i samma anda som
vid det nämnda ministermötet i Tammerfors.
Utvidgningen var en av de viktigaste frågorna under
Finlands ordförandeskap. Bulgariens och Rumäniens
anslutning till unionen från ingången av detta år
säkerställdes under Finlands ordförandeperiod.
Unionen är nu ett förbund bestående av 27
medlemsländer. Jag anser att det nu är dags att glömma
unionens tendentiösa uppdelning i gamla och nya medlemsländer.
Alla medlemmar i unionen är likvärdiga. I detta
hänseende var det särskilt viktigt att man under
Finlands ordförandeperiod fattade beslut som möjliggör
en utvidgning av Schengenområdet. Samtidigt är
det en viktig milstolpe att Slovenien anslöt sig till euroområdet
från början av året. EU har endast en riktning
att gå — att avskaffa gränserna i människornas
vardag, skapa en gemensam marknad och få till stånd
en gemensam valuta.
Utvidgningen var föremål för en
livlig debatt. Stämningarna i unionen kan för
närvarande inte anses vara särskilt positiva i
fråga om utvidgning. Mången anser att utvidgningen
har gått för långt och framskridit för
snabbt. Under vårt ordförandeskap föreslogs
t.o.m. en paus i utvidgningen. Jag instämmer inte i detta.
Enligt min mening har unionens utvidgningspolitik varit en stor
framgång.
Utvidgningen har fört med sig stabilitet och ekonomisk
livskraft till Europa. Vi bör även framöver
kunna förbise kortsiktiga problem och fokusera på långsiktiga
betydande fördelar. Även detta kräver
politiskt ledarskap, vilket vi kunde visa prov på.
Det var viktigt att Europeiska rådet i december på ett
mycket klart och entydigt sätt befäste kontinuiteten
i och principerna för unionens utvidgningspolitik: unionen är även
framöver öppen för kandidatländer
som uppfyller medlemskapskraven. Unionen bryter inte sitt löfte,
utan står för sitt ord. Detta är särskilt
viktigt för länderna på västra
Balkan, eftersom möjligheten till EU-medlemskap är
väsentlig med tanke på ländernas utveckling
och för freden i Europa. Som ordförande stödde
Finland målmedvetet utvidgningen.
Vi måste också hålla vårt
löfte till Turkiet. Finland ville i egenskap av ordförande
aktivt och målmedvetet få till stånd
en lösning som hade möjliggjort bl.a. direkt handel
med den norra delen av Cypern och inneburit att turkiska hamnar och
flygplatser hade öppnats för cypriotiska fartyg
och luftfartyg. Trots våra kraftiga ansatser kunde enighet
om denna helhet inte nås, men besluten gällande
Turkiets anslutningsförhandlingar kunde dock fattas i god
ordning. I och med att Turkiet inte öppnar sina hamnar
och flygplatser uppfyller det för närvarande inte
sina förpliktelser, vilket ledde bl.a. till att förhandlingarna
för åtta förhandlingskapitels vidkommande
läggs på is. Detta var ett motiverat avgörande,
men samtidigt kan Turkiets anslutningsprocess framskrida i övrigt.
Den förutspådda konflikten mellan EU och Turkiet
kunde undvikas tack vare ordförandens korrekta agerande.
Jag konstaterade tidigare att resultaten av ordförandeskapet
kan ges vitsordet fyra laudatur. Kanske detta även i övrigt är
en rimlig bedömning av ordförandeskapet, en student
med fyra laudatur. Jag har ännu inte utvärderat
det fjärde delområdet, dvs. lagstiftningen, som
kanske är det mest väsentliga, konkreta och bestående
arvet vi lämnade efter oss. Under vårt ordförandeskap
slutfördes många mycket viktiga och stora projekt,
bl.a. det sjunde ramprogrammet för forskning, tjänstedirektivet
och kemikalieförordningen. Forskningsprogrammet stöder
just de innovationer vi behöver. Inom tjänstesektorn
har vi nu skapat världens största enhetliga tjänstemarknad.
Den stödjer verksamhetsbetingelserna för vårt
näringsliv på ett påtagligt sätt.
Kemikalieförordningen i sin tur innebär ett betydande framsteg
för både branschindustrin och konsumenterna. Det är
ett omfattande projekt, som också kommer att göra
allvar av kemikalieverket i Helsingfors. Vi kan i slutet av detta
decennium blicka tillbaka på dessa lagstiftningsprojekt.
Under hela decenniet genomförs få så omfattande lagstiftningsprojekt
som de tre nämnda var.
Detta är vad vi kallar resultatens Europa, dvs. konkreta
framsteg i helheter som ibland stämplas som tråkiga
och ointressanta. Detta är dock EU:s gråa vardag
och grunden för unionens existens. Jag är fast övertygad
om att genom framsteg i just dessa konkreta frågor — utvecklandet av
den inre marknaden, stärkandet av EU:s ställning
som internationell aktör och vidtagandet av praktiska åtgärder,
t.ex. en utvidgning av euro- och Schengenområdena, för
att visa att EU fungerar och att medborgarna har konkret nytta av unionen — lyckas
man vända den europeiska opinionen och framkalla ett sådant
förtroende bland medborgarna som möjliggör
att Europa kan utvecklas ytterligare. Med tanke på medborgarnas
förtroende finns det inget så destruktivt som
löften utan täckning och tomma visioner. EU har
aldrig lidit av brist på visioner, men resultaten har tidvis
visat ett underskott. Denna klyfta får dock inte bli större.
Nu har man dessbättre även nått resultat.
Finlands ordförandeskap har givetvis inte varit blott
ett triumftåg, framgång efter framgång, utan
självfallet misslyckades vi också i många
av våra målsättningar. Man lyckades ännu
inte få förhandlingsmandat för det nya
och nödvändiga övergripande avtalet mellan
EU och Ryssland. Detta förhindrades av kravet på enighet.
Vi gjorde vårt bästa för att nå enighet
om arbetstidsdirektivet och kom närmare en lösning än
någon annan hittills, men lyckades likväl inte
få kvalificerad majoritet. Vi lyckades inte heller nå enighet
om åtgärder för att effektivisera kommissionens
förvaltning, utan projektet som till en början
bifölls enhälligt av medlemsländerna
föll på kvalificerad minoritet. Jag vill dock
framhålla att kommissionen inte kan sätta sig över
medlemsländernas vardagsverklighet.
Ordförandeskapet innebär skötsel
av gemensamma angelägenheter, men samtidigt vill jag framhålla
att vi fick till stånd konkreta lösningar även
i många för Finland viktiga frågor. Ett
exempel på detta är att den nordliga dimensionen fick
en ny start. Artemis, som är ett forskningsprogram av stor
vikt för det finska näringslivet, fick en flygande
start i Lahtis. Man uppnådde samförstånd
om överflygningsavgifterna vid flygningar över
Sibirien, vilka varit oproportionerligt betungande för
Finland. Vi har inte varit sysslolösa.
Ordförandeskapet bidrog också till att göra Finland
allt mer känt och respekterat. Sommaren ligger redan långt
bak i tiden och därför är det lätt att
glömma t.ex. det historiska Asem-mötet i september
som lockade många av världens högt uppsatta
statsmän till Helsingfors. Denna dialog med Asien är
ytterst viktig, den visar vår framtida riktning.
Med de asiatiska ledarna diskuterades bl.a. klimatförändringen
och gemensamma åtgärder. Klimatförändringen
behandlades också i konstruktiv anda med Förenta
staterna och Ryssland. Frågan togs även upp i
Lahtis och vid Europeiska rådet i december. EU lyckades
driva igenom alla sina mål vid den internationella klimatkonferensen
i Nairobi. EU skall nu ta itu med följande steg inom klimatpolitiken.
Det är viktigt att klimatpolitiken drivs på det
globala planet i form av ett ambitiöst, men ändå heltäckande
projekt.
Finlands EU-ordförandeskap är slutfört.
Det är fint att vi med vår egen insats har kunnat
medverka till att utveckla Europeiska unionen. Finland befinner
sig i rätt sällskap — vi är
med i unionens kärna som ett aktivt och respekterat medlemsland
med en bestämd åsikt om hur unionen bör
utvecklas. Vi behöver mer Europa, konkreta resultat, kurage
att blicka framåt samtidigt som vi bör ta ansvar
för vår egen framtid.
Edustajat Johanna Sumuvuori, Raimo Vistbacka ja
Heidi Hautala merkitään läsnä oleviksi.
Ensimmäinen varapuhemies:
Vuorossa on ryhmäpuheenvuorokierros, jolloin puheenvuorojen
pituus on enintään 3 minuuttia. Ryhmäpuheenvuorot
käytetään täältä edestä puhujakorokkeelta,
kun sen sijaan ryhmäpuheenvuorojen jälkeen käytettävät
2 minuutin mittaiset puheenvuorot käytetään
paikaltaan.
Keskustelu:
Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen EU-puheenjohtajuuskausi oli osoitus
hallituksen onnistuneesta EU-poliittisesta vaikuttamisesta. Samalla
se oli näyttö myös keskustan Eurooppa-politiikan
toimivuudesta. Keskustalaisen EU-politiikan keskeisimmät
tavoitteet ovat työllisyyden, talouden, turvallisuuden,
ympäristön tilan ja maanosamme kansainvälisen
roolin vahvistaminen. EU-puheenjohtajuuden hoito oli hyvä osoitus
keskustan käytännönläheisestä EU-politiikasta,
jonka tavoitteena on saada aikaan tuloksia koko Suomen, Euroopan
ja kaikkien eurooppalaisten hyödyksi. Muistioiden kirjoittelun
ja dogmien hokemisen sijasta olemme keskittyneet asioiden eteenpäinviemiseen,
ja, arvoisa puhemies, näin tuloksia myös syntyy.
Tulokset puhuvat puolestaan. Suomi siirsi nyt Saksan johdettavaksi
entistä yhtenäisemmän, toimintakykyisemmän
ja avoimemman unionin. Se on pienelle maalle suuri saavutus. Kiitos
onnistuneesta puheenjohtajuudesta kuuluu hyvälle hallitukselle
ja pätevälle virkamieskunnallemme, mutta oppositiokin
toimi yhteisessä hankkeessamme pääsääntöisesti
vastuullisesti, ja siitä kiitos.
Vanhasen—Tuomiojan-linja EU-puheenjohtajuuden ulkopolitiikan
johdossa osoitti toimivuutensa. Tästä oli hyvä osoitus
puheenjohtajuutemme suurin kansainvälinen haaste, Libanonin kriisi, joka hoidettiin
yhteistoiminnassa ja mallikkaasti.
Koko hallitus, suomalaiset Euroopan parlamentin jäsenet
ja komissaari Rehn ansaitsevat niin ikään kiitoksen
unionin globaalin roolin vahvistamisesta, unionin sisäisen
toimintakyvyn, kilpailukyvyn ja avoimuuden kehittämisestä sekä laajentumispolitiikasta
sopimisesta.
Suomen puheenjohtajakaudella unionin ilmapiiri muuttui entistä yhteisöllisemmäksi
ja yhteistä etua tavoiteltiin entistä voimakkaammin. Saimmekin
päätökseen monia tärkeitä hankkeita,
kuten palveludirektiivin, kemikaalilainsäädännön
ja tutkimuksen uuden puiteohjelman, jotka rakentavat kilpailukykyistä kestävän
kehityksen Eurooppaa. Näiden päätösten
vaikutuksena Euroopan työllisyys tulee vahvistumaan, ja
päätösten aikaansaaminen näissä asioissa
tulee tarkoittamaan myös Suomeen tuhansia uusia työpaikkoja.
Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastokysymykset olivat korkealla
Suomen asialistalla. Unionilla on merkittävä rooli
yhteisen energiapolitiikan linjaamisessa ja maailmanlaajuisen yhteistyön
edistämisessä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Lahden kokous vahvisti EU:n ja Venäjän välistä kumppanuutta
energiakysymyksissä, ja EU:n ja Yhdysvaltojen välillä käytiin tärkeää ilmastovuoropuhelua.
Ilmasto- ja energiapolitiikassa on edelleen paljon tehtävää uusiutuvan
energian edistämiseksi ja Euroopan energiavarmuuden ja
myös omavaraisuuden vahvistamiseksi.
Arvoisa puhemies! Hyvin hoidettu puheenjohtajuus antaa tukevan
pohjan hoitaa Suomen ja Euroopan asiaa myös tulevaisuudessa
kansalaisten odotukset ja toiveet huomioiden. Näpertelyn sijasta
EU:n pitää keskittyä niihin isoihin asioihin,
joissa EU:sta on varmasti hyötyä, kuten työllisyyden,
talouden, turvallisuuden ja ympäristön tilan parantamiseen.
Näin juuri tehtiin Suomen puheenjohtajakaudella, eikä Suomi
ole turhaan tästä työstä kiitoksia
kerännyt.
Arvoisa puhemies! Eurooppa otti askeleen oikeaan suuntaan, ja
Suomi on nyt Euroopan politiikassa entistä vahvempi vaikuttaja.
Kimmo Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa on käyty poikkeuksellisen
laaja keskustelu siitä, kuinka maamme onnistui EU:n puheenjohtajana.
Vastaavaa itsekriittistä keskustelua löytyy tuskin
yhdestäkään muusta unionin jäsenmaasta.
Kuinka se vanha tarina kulkikaan eräiden eurooppalaisten
kohdatessa kamelin? Saksalainen tuumaa, että siinäpä matkailuvaltti.
Ranskalainen miettii kamelinlihasta saatavia kulinaarisia elämyksiä.
Italialainen epäilee vilppiä, sillä kyseessähän
on hevonen. Ja suomalainen — niin, hän pohtii,
mitä kameli hänestä ajattelee.
Niin, mitäpä Euroopassa ajatellaan Suomen puheenjohtajuuskaudesta?
Arvoisa puhemies! Olen varma, että ei vain Suomessa
vaan myös muualla osataan arvostaa hallituksen toimia EU:n
puheenjohtajana. Käytännönläheisesti
ja sopua rakentaen tartuttiin vaikeisiinkin kysymyksiin ja myös
päätöksiä saatiin aikaiseksi.
Silloin puheenjohtaja on onnistunut, jos asioita saadaan eteenpäin — ja
todella niitä saatiin Suomen puheenjohtajuuskaudella.
Yksittäisistä ministereistä eräät
olivat tehtäviensä vuoksi laajalti julkisuudessa.
Tosiasiassa kuitenkin kaikki ministerit onnistuivat tahoillaan.
He saattoivat myös tukeutua vahvaan osaamiseen ja sitoutumiseen,
jota virkakoneisto osoitti koko puheenjohtajuuskauden ajan.
Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuus sai nopean ja lähes
painajaismaisen alun Libanonin kriisin vuoksi. Suomen johdolla haettiin EU:n
yhteistä kantaa kriisiin, ja se myös löytyi. Samalla
tavoin Suomi yritti hakea neuvotteluratkaisua EU:n ja Kyproksen
Turkki-suhteisiin. Suomen tekemä kompromissimuotoilu ei
ollut kiistan osapuolten hyväksyttävissä,
(Ed. Laakso: Väärä tieto, Kypros sen
hyväksyi!) mutta EU:n puheenjohtajamaan ansioksi on luettava
se, että jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa eivät
täysin katkenneet.
Suomi oli asettanut puheenjohtajuuskautensa keskeiseksi tavoitteeksi
unionin ja Venäjän suhteiden kehittämisen.
Siinä onnistuttiin. Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma saatiin
uuteen vauhtiin. Venäjän presidentti Vladimir
Putin vieraili kahteen kertaan unionin huippukokouksessa. Energiakysymykset
otetaan jatkossa aikaisempaa vahvemmin osaksi EU:n ja Venäjän
yhteistyötä. Se, että kumppanuussopimuksen
jatkoneuvotteluista ei päästy sopimaan, ei johtunut
puheenjohtajamaasta, vaan Puolan hallituksen tiukasta kannasta.
Puheenjohtajuuskauden saavutuksia ovat epäilemättä myös
sekä palveludirektiivin hyväksyminen että kemikaalilainsäädäntö.
Jälkimmäinen johtaa yhden EU:n tärkeimmistä uusista
virastoista, Kemikaaliviraston, perustamiseen Helsinkiin.
Saavutuksia oli myös passittoman liikkumisen mahdollistavan
Schengen-alueen laajentaminen uusiin jäsenmaihin sekä perusoikeusviraston
perustaminen.
Arvoisa puhemies! Suomen onnistuminen EU:n puheenjohtajana perustui
omaksumaamme vakaaseen ja johdonmukaiseen EU-poliittiseen linjaan.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on jatkanut
pääministeri Paavo Lipposen johdolla vuonna 1995
aloitettua linjaa.
Suomen EU-politiikka perustuu kahteen kulmakiveen. Ensinnäkin
olemme mukana unionin kaikissa ytimissä, mikä tarkoittaa
kaikkiin keskeisiin integraatiohankkeisiin osallistumista. Meillä on
käytössä yhteisvaluutta euro, olemme mukana
Schengen-alueessa, osallistumme puolustusulottuvuuteen, olemme ratifioineet
EU:n perustuslakisopimuksen ja olemme myös menneet mukaan
poliisiyhteistyötä tiivistävään
Prümin sopimukseen. Haluamme siis osallistua kaikkeen unionin
päätöksentekoon. Toiseksi, Suomi korostaa
unionin yhteisöllisyyttä. Haluamme tarttua polttaviin
ongelmiin yhteistä etua ajaen asettamalla sen irrallisten
kansallisten tavoitteiden ja vastakkainasettelujen edelle. Näillä EU-poliittisilla
paalutuksilla Suomi on saavuttanut kestäviä tuloksia.
Arvoisa puhemies! Meille sosialidemokraateille on myös
jatkossa hallitustyöskentelyyn osallistumisen ehtona se,
että näistä kulmakivistä pidetään
kiinni, toisin sanoen Suomi on mukana kaikissa keskeisissä unionin
toiminnoissa ja korostaa unionin yhteisöllisyyttä.
Jyrki Katainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Aivan alkuun pääministerille
kiitokset kiitoksista.
Kokoomus julkisti tänään laajan arvion
EU-puheenjohtajakautemme saldosta, jossa käymme seikkaperäisesti
läpi puheenjohtajakauden onnistumisia ja epäonnistumisia.
Tässä puheenvuorossa keskityn hyvin lyhyeen yleiseen
arvioon.
Suomi selviytyi kaiken kaikkiaan EU-puheenjohtajuudesta varsin
kohtuullisesti. Kausi sujui ilman kommelluksia. Oli onnistumisia,
oli yllätyksiä, mutta oli myös menetettyjä mahdollisuuksia.
Pohjoisen ulottuvuuden kaltaisia uusia avauksia tai suuria linjauksia
Suomen kaudella ei tällä kertaa nähty.
Sellaista tavoiteltiin EU—Venäjä-suhteissa.
Painopisteenä Venäjä oli aivan oikea ja
erittäin hyvä valinta, vaikka tulokset jäivätkin olemattomiksi.
Näiden tulosten saavuttamattomuudesta ei hallitus pysty
yksin vastuuta kantamaan. Lahden huippukokousta on Suomessa pidetty
menestystarinana. Muualla aivan vastaavaa arviota ei ole sentään
tehty. Oli erittäin hyvä, että saimme
kuitenkin vieraaksi Vladimir Putinin. EU oli yhtenäinen,
näin mainostimme, mutta tietenkin oli myös helppo
olla yhtenäinen, koska ei ollut päätettäviä asioita.
Suomen puheenjohtajuuskaudella saatettiin päätökseen
auki ollutta EU-lainsäädäntöä,
esimerkiksi palveludirektiivi ja kemikaaliasetus. Näiden
hoitamisesta voi antaa suuret kiitokset. Sen sijaan jo alun perinkin
sisäpolitiikkaan tarkoitetussa alkoholiveron korotusesityksessä valtiovarainministeri
veti odotetusti vesiperän.
Puheenjohtajakauden alkua väritti Libanonissa puhjennut
kriisi. Unioni vastasi siihen nopeasti ja uskottavasti. Suomi selviytyi
tilanteesta ulkoministerinsä johdolla varsin mallikkaasti.
Puheenjohtajakauden suurin menetetty mahdollisuus oli se, että hallitus
ei vastoin alkuperäisiä tavoitteitaan ja kokoomuksen
ja muun muassa suomalaisen elinkeinoelämän ehdotuksista huolimatta
pyrkinyt aktiivisesti kehittämään EU:n
ja Yhdysvaltojen kumppanuutta. Tämä olisi samalla
voinut auttaa Suomea ja Yhdysvaltoja myös kahdenvälisten
suhteiden parantamisessa. Olennaisia transatlanttisissa suhteissa
olisivat olleet erityisesti kauppapolitiikan ja talouden yhteistyön
parempaan hallintoon tähtäävät
toimenpiteet. Tässä oli kyse eurooppalaisesta
ja suomalaisesta työstä sekä yritystemme
paremmasta kilpailukyvystä. Näissä suhteissa
ei siis ollut kysymys vain, kuten jotkut tahot ovat tulkinneet,
turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä.
Kokoomuksen mielestä Suomi olisi voinut käyttää joulukuun
Eurooppa-neuvostoa hyväkseen illalliskeskustelun järjestämiseen
Yhdysvaltain presidentti George Bushin kanssa esimerkiksi Lähi-idän
rauhantilanteesta. Tilaisuus olisi voinut olla saman kaltainen kuin
Lahdessa pidetty EU:n ja Venäjän presidentin Vladimir
Putinin luottamuksellinen tapaaminen.
Saksan liittokansleri Merkel onkin todennut ottavansa tämän
EU—USA-suhteiden viestikapulan vastaan Itävallalta,
siis edelliseltä puheenjohtajalta. Miksi Suomen hallitus
jätti tämän leiviskän hoitamatta?
Oliko kysymys asenteista, joista olemme saaneet viime päivinä lukea lehdistä,
vai oliko kysymys jostakin muusta, esimerkiksi tahdon puutteesta?
Turkin jäsenyysneuvotteluiden katkeaminen oli vaakalaudalla.
Hallitus pyrki pelastamaan sen, mikä pelastettavissa oli.
Turkin tie EU-jäseneksi ei katkennut lopullisesti, vaikkakin
jäsenyysneuvottelut päätettiin joulukuussa
osin jäädyttää. Tämä oli
positiivinen lopputulos sekä puheenjohtajamaalle että komissiolle.
Suomen puheenjohtajuuskauden merkittävin periaatteellinen
ratkaisu oli EU:n laajentumisperspektiivin säilyttäminen
ja uusien ehtojen asettamisen torjuminen.
Arvoisa puhemies! Emme yhdy pääministeri Matti
Vanhasen hätkähdyttävään
näkemykseen siitä, että Suomen ei enää jatkossa
tarvitsisi kuulua unionin kaikkiin ytimiin. Vanhasen hallituksen
näkemystä voinee perustella suurella pragmaattisuudella.
Pragmaattisuudessa ei sinänsä ole mitään
pahaa, sillä eihän EU:ta pidä sinänsä vihata
tai rakastaa. Valitettavasti tämä pragmaattisuus
ilman visioita Suomen asemasta alkaa näyttäytyä tahtotilan
puutteena suomalaisessa EU-politiikassa.
Kokoomuksen mielestä Suomi varmistaa jatkossakin vaikutusvaltansa
parhaiten olemalla mukana kaikissa niissä EU:n pöydissä,
joissa päätetään meidänkin
asioistamme.
Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Rouva puhemies! Puutun lyhyesti muutamaan ongelmakysymykseen.
Hallituspuolueiden edustajat epäilemättä keskittyvät
niihin seikkoihin, joissa he katsovat hallituksen menestyneen.
Suurten ympäristökysymysten osalta Suomen puheenjohtajuuskausi
oli melkoinen pettymys. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ei edetty
juurikaan. Merkittävin sopimuksen ulkopuolelle jäänyt
maa Yhdysvallat on edelleen ulkopuolella, eikä muutenkaan
uusia maita ole saatu mukaan.
Itämeren suojelun tulisi olla EU:n toiminnan kohteena.
Vaikka jokaisen rantavaltion pitäisi huolehtia omasta osuudestaan,
tarvitaan silti yhteistä patistajaa. Itämeren
tila vain heikkenee tulevina vuosina, ellei tehokkaisiin toimiin
ryhdytä, ja aivan keskeisenä on luonnollisesti
Pietarin jätevesien fosforin poisto.
Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunta
saa kaikki EU:n innokkaat poliisiministerit kilvan keksimään
yhä uusia keinoja näiden suuruhkiksi nostettujen
ilmiöiden torjumiseksi. Samalla kuitenkin unohtuu se, että rikollisuutta tai
terrorismia on voitava torjua ihmisoikeuksia kunnioittaen. Marraskuussa
Euroopan parlamentin tutkimusryhmä julkisti raportin terrorismin torjuntaan
liittyvistä ihmisoikeusongelmista EU:ssa. Useat EU-maat
ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin salliessaan
Yhdysvaltain salaisen palvelun laittomat toimet ja jopa avustaessaan
niissä.
Suomi on toki toistanut EU:n kesäkuussa hyväksymää vaatimusta
Guantanamon vankileirin sulkemisesta ja kidutuksen kiellon ehdottomuudesta.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Yhdysvalloille on tehtävä selväksi, ettei
suomalainen viranomainen voi välittää mitään
tiedustelu- tai vihjetietoa, jos sellainen voi johtaa ihmisryöstöön,
toimittamiseen salaisiin vankiloihin, kidutukseen. On selkeästi
ilmoitettava, että yhteistyö on mahdollista vain,
jos ihmisoikeussopimuksia kunnioitetaan.
Tässä yhteydessä on todettava, että se
tapa, jolla oikeusministeriö ja oikeusministeri päästivät
Eurojustin tekemän sopimuksen eteenpäin, osoitti
harvinaisen vähäistä mielenkiintoa ihmisoikeuksien
peruskysymyksiä kohtaan.
Julkisuudessa on kirjoiteltu Suomen huonoista Yhdysvaltain-suhteista.
On kuitenkin niin, että jos presidentti Bushin hallinto
kieltäytyy osallistumasta ilmastosopimukseen, syyllistyy
hyökkäyssotaan, sieppaa ihmisiä muun
muassa Euroopasta, pitää yllä salaisten
vankiloiden verkostoa, niin ei ole ihme, että imartelevat
lausunnot muualla jäävät vähäisiksi.
Atlantin tuolla puolen ei pidä moittia peiliä,
jos naama on vino.
On tärkeää, että EU kiinnittää vakavaa
huomiota myös Venäjän ihmisoikeusongelmiin
ja demokratian puutteisiin. Viime päivien Venäjän öljynsaantiin
liittyneet ongelmat panevat Euroopan varmasti myös miettimään
nykyistä energiariippuvuutta. Sen pitäisi johtaa
kuitenkin ennen kaikkea energiaa säästävän
teknologian kehittämiseen.
Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi äsken,
että unionissa ei ole minkäänlaista visiovajetta
ja että on tärkeä saada konkreettisia
tuloksia. Konkreettisia tuloksia on tärkeä saada,
ja niitä saatiin joitakin EU-puheenjohtajakaudella; on mainittu
kemikaaliasetus ja palveludirektiivi ja muut vastaavat. Mutta olen
eri mieltä: kyllä Euroopan unionissa on
visiovaje, ja Suomen puheenjohtajakausi oli eräänlainen
arkinen välikausi, jolla ei pystytty luotsaamaan unionia
kuitenkaan tästä umpikujasta yhtään
eteenpäin. Se umpikuja on ennen kaikkea se, että unionin
oma tarkoitus ja olemassaolon oikeutus, varsinkin kansalaisten silmissä,
tuntuu edelleen olevan hukassa. Tähän ei Suomella
valitettavasti ollut mitään annettavaa.
Hallituksen toiminta on ollut varmasti asiallista ja pätevää,
mutta siinä on ollut tiettyä toimitusministeriömäisyyttä juuri
sen takia, että se on ollut niin arkista. Olisin kaivannut
ja vihreät olisivat kaivanneet huomattavasti enemmän
aloitteellisuutta, innostusta, esimerkiksi nyt kaikkien tärkeäksi
tunnustamassa ilmastopolitiikassa. Ne, jotka seurasivat ympäristöministeri
Enestamin toimintaa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa,
ovat kertoneet, että innottomampaa ministeriä tuskin
voi nähdä, ja kyse oli sentään
puheenjohtajakauden tärkeästä hankkeesta,
puheenjohtajamaan ministeristä, Euroopan unionin johtajasta
tässä asiassa.
Kansalaisten turvallisuus on toki erittäin tärkeä asia,
mutta valitettavasti Suomen puheenjohtajakauden toimintaa ulospäin
leimasivat erittäin vahvasti ylenmääräinen
innostus kitkeä laitonta maahanmuuttoa, muuten samassa
tilanteessa, jossa tämä eduskunta on loppusyksystä yksimielisesti
hyväksynyt lähestymistavan, jossa todetaan, että keskittyminen
pelkästään laillisen maahantulon rajoittamiseen,
josta tässä on ollut kyse, voi johtaa vakaviin
lieveilmiöihin, kuten laittomaan maahanmuuttoon, laittomien
maahanmuuttajien hyväksikäyttöön
ja ihmiskauppaan. Vihreät ovat olleet erittäin
iloisia siitä, että unionilla on nyt uudenlainen
lähestymistapa, joka ei tosin näkynyt Suomen puheenjohtajakauden
toiminnassa, ja se on se, että maahanmuuttopolitiikkaa
pitää katsoa kokonaisuutena. Me tarvitsemme maahanmuuttajia.
Maahanmuuttajia pitää kohdella inhimillisesti,
ja heistä tulee myös olemaan tulevaisuudessa ratkaiseva
etu eurooppalaisille kansantalouksille.
Arvoisa puhemies! Täällä jo todettiin,
että eduskunta myös sivuutettiin eräissä päätöksissä, jotka
liittyvät hyvin arkaluontoisiin ja tärkeisiin asioihin,
kuten Yhdysvaltain ja Euroopan unionin tietojenvaihtosopimukseen
eräistä oikeusasioista, ja näin ei olisi
saanut käydä. Sen takia tällä hetkellä tämän
eduskunnan neljä valiokuntaa tutkii sitä, miksi
näin kävi ja miksi näin ei jatkossa enää missään
tapauksessa saisi käydä.
Ulkopolitiikan kehuja on jaettu aivan ansiokkaasti, ja niihin
en nyt mene. Totean vain, että Venäjästä tuli
ehkä tarkoitettuakin ajankohtaisempi ja painavampi teema
sen takia, että maailmaa pöyristyttivät
nämä poliittiset murhat, Anna Politkovskajan murha,
ja saimme kaikki ymmärtää, että Venäjällä asiat
eivät ole hyvin. Oli erittäin tärkeää,
että loppukaudella sekä pääministeri
että presidentti totesivat, että Venäjän
kehitys on huolestuttava. Koska Venäjä kuitenkin
on Eurooppalainen maa, meidän pitää rakentaa
yhteyksiä, mutta yhteisten arvojen pohjalta.
Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):
Värderade talman, värderade ministrar! Låt
mig komma med ett frankt påstående: 2006 var året
då federalismen tog några ordentliga steg framåt
i det finländska EU-tänkandet. Det fanns två orsaker: Europaparlamentet
visade sig vara en fungerande institution och det bidrog kraftigt
till att göra beslutsprocessen i EU till en tydlig politisk
process, vilket också statsminister Vanhanen konstaterat
i Bryssel i anslutning till servicedirektivet. Det var parlamentet
och de politiska rörelserna i Europa som hade initiativet.
Och det finländska ordförandeskapet hade ett gott
samarbete med Europaparlamentet, erkände dess roll och kunde
tack vare det ro många viktiga frågor i hamn.
Det andra tecknet på mera federalism gäller polis-
och rättssamarbetet. Inom dessa kärnområden
för staten drev Finland målmedvetet och helt riktigt
på mera samarbete. Mera samarbete inom detta område
innebär mera federalism, men mera överstatlighet
behövs för att tackla dagens gränsöverskridande
problem.
Pääministerin selvitys osoitti, että menestyksemme
oikeudellisen yhteistyön alueella oli vaihtelevaa. En tarkoita
pelkästään niin sanottua siirtymälauseketta
päätöksenteossa, vaan myöskin
tuiki tärkeää tietosuojaa tällä oikeuden
alalla. Erityisen huolestuttava on tieto siitä, että hallitus
ei ole toiminut eduskunnan edellyttämällä tavalla
tietosuoja-asioissa kolmannessa pilarissa.
Perustuslakivaliokunta on katsonut — ja suuri valiokunta
on yhtynyt siihen — että komission alkuperäinen
ehdotus ei ollut tarpeeksi selkeä, mitä tulee
kansalaisten oikeuksien suojaan tai ehtoihin, jotka koskevat tietojen
luovuttamista kolmansiin maihin. Hallitus ei ole oma-aloitteisesti ilmoittanut
eduskunnalle poikkeavansa eduskunnan linjasta, ja on hyvin kyseenalaista,
voidaanko työn alla olevaa ehdotusta lainkaan hyväksyä. Tämä on
vakava eduskunnan vaikutusmahdollisuuksiin kohdistuva rikkomus,
joka koskee keskeisiä kansalaisoikeuksia.
Julkisuudessa ja tässä salissa on paljon keskusteltu
niin sanotusta Eurojust-sopimuksesta, mutta verrattuna tietosuojaan
se on pieni asia. Mikäli haluamme päästä eteenpäin
oikeus- ja poliisiasioissa, on myös muutettava ajattelutapaa. Meidän
on määriteltävä selkeät
laatukriteerit yhteistyöhön osallistuville viranomaisille,
jos niillä tulee olemaan yhtenäinen pääsy
kansalaisia koskeviin arkaluontoisiin tietoihin.
Värderade talman! Vårt ordförandeskap
visade med ett skolexempels tydlighet att det nya grundläggande
fördraget behövs. Där enhällighet
krävs, där har det varit svårt att nå nya
framsteg. Den kommande våren kommer att vara avgörande
för hur vi skall arbeta vidare för att lösa den
gordiska knuten och vi väntar med spänning på kansler
Merkels europeiska gesällprov.
Euroopan johtajat ovat pukeutuneet säkkiin ja tuhkaan,
koska kansalaisten usko EU:hun horjuu. Mutta jos katsomme taloudellista
tilannetta, euro on ollut suuri menestys, ehkä jopa hieman liian
suuri, niin että eräät maat eivät
ole toteuttaneet tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia. Laajentuminen
on niin ikään ollut menestys ja johtanut kasvusysäykseen
eri puolilla Eurooppaa. Unelmamme Itämerestä dynaamisena
talousalueena on toteutunut. On tärkeää myös,
että laajentumista ei ole pantu jäihin eikä asetettu
uusia ehtoja.
Kulunut vuosi ja varsinkin syksy osoittivat EU:n kyvyn sopia
uusista painopistealueista, kuten kestävä energiapolitiikka
tai voimatoimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Enestamin johdolla
EU onnistui avaamaan ilmastovuoropuhelun Yhdysvaltojen kanssa.
Sallikaa minun lopuksi todeta, että erään
ministerin merkittävä panos puheenjohtajuuskauden
aikana on jäänyt pimentoon. Kalastusministeri
Korkeaoja onnistui ratkaisemaan pitkään kestäneitä erimielisyyksiä ja
samalla valvomaan suomalaisen silakankalastuksen etuja.
Arvoisa puhemies! Kiitos myös pääministerille sekä hänen selvityksestään että
hänen työstään.
Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Suomen toisesta EU-puheenjohtajuuskaudesta
ei mitään historiankirjoihin yltävää löydy,
ei edes suuria epäonnistumisia — tasaisen harmaata,
kuten Vanhasen hallituksen politiikka muutoinkin.
Puheenjohtajuuskauden alkuun osui Lähi-idän kriisi,
jonka Hizbollah-sissit synnyttivät ottamalla Israelissa
panttivankeja. Ulkoministeri Tuomiojalle kristillisdemokraatit antavat
tunnustuksen taidokkaasta toiminnasta, joka johti tämän yksittäisen
kriisin ratkaisuun.
Lahden huippukokouksesta jäi hyvin ristiriitainen kuva.
Presidentti Putinin osallistuminen illallisille oli merkittävää.
Sen sijaan puheet erityisestä Lahden hengestä — the
Spirit of Lahti — olivat yliampuvia. Madridissa roskalaatikosta löytyneet
asiakirjat lopulta paljastivat puheiden katteettomuuden. Myöhemmin
syksyllä Lahden hengestä ei ollut tietoakaan,
kun pyrittiin avaamaan neuvottelut uudesta EU—Venäjä-sopimuksesta.
Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus oli Suomen agendalla
korkealla. Konkreettisia tuloksia ei tullut. Toivottavasti edes
joitakin siemeniä saatiin kylvettyä. Jopa 50 kilometrin
rekkajonot rajoilla kertovat kuitenkin karua kieltä todellisesta
tilasta.
Varsinkin itäisen Keski-Euroopan uusien jäsenmaiden
takia EU ei kykene hoitamaan suhteita vaurastuvaan Venäjään,
joten Suomen kahdenvälisten poliittisten, taloudellisten
ja kulttuurisuhteiden kehittäminen Venäjän
suuntaan on tärkeää.
Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana kaksi isoa säädöshanketta
eteni. Pitkään väännetty palveludirektiivi
on sinänsä iso asia, mutta sen merkitystä erityisesti
suomalaisille pk-yrityksille on liioiteltu. Toinen eli kemikaaliasetus
varmistaa lopultakin kahdentoista vuoden jäsenyyden jälkeen
sen, että Suomeen tulee yksi EU-virasto.
EU-perustuslaki ei edennyt missään muualla kuin
Suomessa, jossa Vanhasen hallitus runnoi kuolleen sopimuksen läpi
eduskunnassa. Unionin päätöksenteko on
lähes jatkuvassa kriisissä. Ongelmaa ei helpota
lainkaan into laajentaa unionia aina Turkkia myöten.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että EU:n
tulee keskittyä tärkeisiin ylikansallisia ratkaisuja vaativiin ongelmiin,
erityisesti pahenevaan ilmastonmuutokseen, energiakysymyksiin,
kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan, ihmiskauppaan
sekä ikääntyvästä väestöstä aiheutuviin
ongelmiin. Ne eivät olleet Suomen agendalla riittävän
korkealla, eikä myös-kään tuloksia
tullut.
Maatalouden 141-ratkaisu ja susien suojelu ovat esimerkkejä asioista,
joita Vanhasen hallitus ei valitettavasti edes yrittänyt
ajaa. Sen sijaan se yritti supistaa komission henkilöstömäärää, nostaa
alkoholin minimiveroa ja ottaa niin sanottuja passerelleja käyttöön
oikeus- ja sisäasiain alalla. Näissä epäonnistuttiin
eli tuli viisi improbaturia.
Arvoisa puhemies! Veronmaksajille kalliiksi tullut EU-puheenjohtajuuskausi
ei koskettanut tavallista kansaa muutamia liikenneruuhkia lukuun
ottamatta. EU koetaan yhä etäisenä ja
kasvottomana byrokratiana. EU-vastaisuus Suomessa ei vähene, ellei EU muutu. Suomi
ei puheenjohtajakaudellaan onnistunut muutoksentekijänä.
Seuraava Suomen puheenjohtajuuskausi on noin 14 vuoden kuluttua,
mikäli EU ja puheenjohtajuusjärjestelmä ovat
silloin vielä olemassa. Nyt eduskunnan on syytä keskittyä Suomen
kansan omien kipeiden ongelmien ratkaisemiseen. Eläkeläiset,
sairaat, lapsiperheet, opiskelijat, työttömät,
maanviljelijät, yrittäjät ja kunnat henkilöstöineen
odottavat todellisia uudistuksia, joita ei tule EU:n byrokratiasta
eikä ole tullut Vanhasen hallitukselta, joka väsyneenä on
siirtymässä historiaan. On muutoksen aika.
Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies — arvoisa rouva puhemies! (Pääministeri
Vanhanen: Suorituspaineita!) — Ei ole. — Virallinen
Suomi suitsuttaa EU-puheenjohtajuuden tuloksia, ja olo oli kuin
NKP:n keskuskomiteassa, kun kuunteli vanhojen puolueiden puheenvuoroja.
Voi sanoa Tuntemattoman sotilaan Lahtisen sanoin, että vähempikin
into riittäisi ja olisi riittänyt, sillä kovin
pieniä olivat Suomen silakat EU:n joulukaloina. Suomen
EU-puheenjohtajuus oli rutiinipuheenjohtajuus, jolla pidettiin dinosauruksen
elintoimintoja yllä.
Turkin EU-tie on kapea ja kivikkoinen, ja niin pitääkin
olla. Se ei aivan ruohottunut. EU:n ja Venäjän
huippukokous jäi torsoksi Puolan lihakiistan vuoksi. Ratkaisua
ei ole vieläkään tullut, vaikka puheenjohtajuus
on jo mennyt. Mitään muita merkittäviä läpimurtoja
EU:n sisäisessä työnjaossa ei tapahtunut
kuin se, että Suomi sai ratifioitua kuolleen perustuslain,
ei tosin perussuomalaisten tahdosta. Ministeri Ulla-Maj Wideroos
sai näpeilleen EU:n byrokratialta, kun hän koetti
hieman järkiperäistää EU:n paisuvaa
ja mahtavaa byrokratiaa.
Arvoisa puhemies! EU ei ole demokratia vaan byrokratia. Tämä kirkastui
varmasti taas Suomen kansalle, kun EU oli tavallista enemmän esillä.
EU:n julkisuuskuva tuskin kiillottui, sillä tavallisen
kansan mieleen jäivät EU:n halu säännöstellä Suomen
susipolitiikkaa, EU:n ympäristöviraston moitteet
Suomen hajanaisesta kaupunkirakenteesta, vaikka kaupunkipolitiikka
ei kuulu EU:n toimivaltaan, ja pisteenä i:n päälle
nautaralli etelästä Kittilään
ja sieltä Kuopion teurastamoon (Ed. O. Ojala: Se ei ole
EU-asia!) EU:n tukiaisten maksimoimiseksi jäi erityisesti
mieleen. — Ed. Ojala, EU on maatalouskartelli. 46 prosenttia
EU:n budjetista menee tämän järjettömyyden
pyörittämiseen, ja Suomi ei saanut tähänkään
mitään järkeä.
Arvoisa puhemies! Virkamiehet tekivät työnsä,
niin kuin suomalainen virkamies osaa, hyvin ja ahkerasti, sen näin
EU-valiokunnan jäsenenä. Mutta EU:n suunta on
väärä, ja Suomen suunta näillä vanhojen
puolueiden lääkkeillä on väärä. Parempi
vaihtoehto on itsenäinen Suomi. Norja, Islanti ja Sveitsi
osoittavat tämän päivän Euroopassa,
kuinka itsenäiseltä pohjalta voi pärjätä. Emu
ei ole mikään menestystarina. Katsokaa valuutta-
ja korkopolitiikkaa Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, joilla
on oma valuutta: aivan hyvin menee. EU on byrokratia ja mahtava sellainen,
ja se jatkaa taaperrustaan.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt käynnistyvät 2 minuutin mittaiset puheenvuorot
paikaltaan.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Suomen puheenjohtajuuskauden alkaessa
olettamuksena oli se, että se olisi välikauden
puheenjohtajuus Saksan ottaessa suuret haasteet vastaan. Samoin
sitä verrattiin meidän aiempaa puheenjohtajuuttamme
99. Mielestäni voidaan tyydytyksellä todeta se,
että puheenjohtajuus oli paljon enemmän kuin vain
välikauden puheenjohtajuus, sillä oli konkreettista
sisältöä. Olkoon, suostun siihen, kuten
pääministeri sanoi, puhutaan vaikka nyt neljästä ällästä,
vaikka itse kyllä painottaisin hieman pysyvää perintöä toisella tavalla. Itse
koen tämän perinnön tärkeimmäksi sisällöksi
meidän kykymme puolustaa EU:n laajentumisperusperiaatteita,
myös ed. Soinin kritisoimaa Turkin mahdollisuutta
tulla unionin jäseneksi.
Oli kiinnostavaa kuulla pääministerin viimeiset
lauseet puheenvuorossa, joissa hän puhui Suomesta unionin
keskiössä. Ehkä me pääsemme
jatkamaan tässä salissa ja vaalikampanjan aikana
keskustelua ydinpolitiikasta ja siitä, mikä Suomen
rooli todellakin tässä suhteessa tulee olemaan.
Olen myös ilahtunut siitä, että puhutaan
hyväksyttävyydestä ja hyväksyttävyyden
lisäämisestä. Olisiko yksi keino siihen
se, että seuraavaan hallitusohjelmaan, kuka sitä kirjoittaakaan, tullaan
kirjoittamaan selkeästi Suomen kansalliset EU-politiikan
tavoitteet, joiden kirkastamista selkeästi tulemme omalta osaltamme tarvitsemaan?
Ed. Soini, kun puhutte aina tästä potilaasta, niin
mielestäni tämä puheenjohtajuus osoitti
jo sen, että potilas on siirretty jo normaalille osastolle,
ja tulette vielä näkemään, kuinka
perustuslakipotilas tervehtyy ja tulee kulkemaan sieltä pois
ja tuomaan uuden, paremman perustuslain meille kaikille.
Matti Väistö /kesk:
Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että pohjoinen
ulottuvuus sai Suomen puheenjohtajakaudella uuden alun. Pidän
tätä monien muiden asioiden ohella merkittävänä asiana.
Uusi pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirja ja siihen liittyvä poliittinen
julistus pohjoisesta ulottuvuudesta antavat mielestäni hyvän
perustan tulevalle toiminnalle. Nehän tulivat voimaan nyt
vuoden alusta, ja kehysasiakirjassa, joka korvaa pohjoisen ulottuvuuden
toimintaohjelmat, on mielestäni monta myönteistä asiaa
ja toimialaa.
Olennaista tässä on myös se, että pohjoisen ulottuvuuden
uusi alku merkitsee kumppanuuden alkua. EU:n, Venäjän,
Norjan ja Islannin kumppanuus on tässä keskeinen.
Tämä politiikka mielestäni kattaa paitsi
todella laajan maantieteellisen alueen — siis Itämeri,
Luoteis-Venäjä, arktiset alueet — myös
merkittävät, yhteiskunnallisesti, alueellisesti
ja taloudellisesti tärkeät alat. Näitähän
ovat yhä ajankohtaisemmat ympäristö ja
energia, tutkimus ja koulutus, terveys ja hyvinvointi sekä oikeus-
ja sisäasiat, joissa kaikissa puheenjohtajakaudella muutoinkin
edettiin.
Arja Alho /sd:
Arvoisa puhemies! Euroopan unionihan on monimuotoisuudessa ja
raskasliikkeisyydessään todella kuin karavaani,
joka kulkee, ja koirat haukkuvat. Sen vuoksi ei kannata ottaa kovin
pitkiä sulkia hattuunsa sellaisista hankkeista, jotka nyt
vain sattuvat pullahtamaan ulos tästä uunista
tai tästä karavaanista kulloisenkin puheenjohtajakauden
aikana, mutta sitä vastoin toki niistä asioista,
jotka tulevat yllättävästi eteen. Mielestäni
pääministeri ainakin tässä suhteessa
mainitsi niistä kaksi ällää — eli
Libanon ja Lahti — enkä heitä nyt tässä enempää kehu,
pääministeriä enkä ulkoministeriä,
koska ylpistyvät liikaa. Mutta kyllä niistä kehut
varmastikin ovat paikallaan.
Kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeitä:
Minusta olisi hyvä, että pääministerit
tulevaisuudessakin käyttäisivät enemmän
eduskunnan täysistuntosalia ilmoitusten foorumina. Minusta on
tärkeätä, että kansanedustajat
kokonaisuudessaan puhuvat Euroopan unionin politiikasta eivätkä pelkästään
suuressa valiokunnassa tai erityisvaliokunnassa lainsäädäntöhankkeiden
osalta. Mielestäni yhteistyö eduskunnan kanssa
sujui hyvin tätä yhtä poikkeusta lukuun
ottamatta, ja näin mielestäni sekin voidaan lisätä niihin
myönteisiin seikkoihin, joita puheenjohtajakaudella oli.
Sitten haluaisin ottaa esille perustuslaillisen sopimuksen.
Puheenjohtajakauden kruunuksi ikään kuin haluttiin
perustuslaillisen sopimuksen ratifioiminen. Tämä mielestäni
ei ollut oikea ratkaisu, ja jos näin olisi, että siitä tulisi
kruunu, niin ilman muuta Saksa kiirehtisi kiireen vilkkaa myöskin
ratifioimaan sopimuksen. Mutta päinvastoin se ponnistelee
nyt sen eteenpäin saattamiseksi, koska tosiasiahan on se,
että unioni tarvitsee pelisääntöjä,
sopimusta, jos se laajenee samaan aikaan. Sen vuoksi tietysti ehkä olisi
ollut järkevämpää käyttää se
aika ja energia, joka nyt tämän kruunun hakemiseksi
käytettiin eduskunnassa, tämän prosessin
edistämiseksi, jotta Saksalla olisi mahdollisuudet onnistua.
Outi Ojala /vas:
Arvoisa puhemies! Pääministeri, te arvioitte,
että hallitus on saavuttanut neljän ällän
ylioppilaan todistuksen tältä puolivuotiskaudelta.
No, kuutta ällää ei ehkä tullut, ja siinä mielessä voidaan
sanoa, että puheenjoh-tajuuskausi ei ollut mikään
loistokas, mutta kyllä minusta se hyvin kelvollisesti hoidettiin.
Suomihan on tunnetusti tunnollinen, ahkera ja luotettava, ja tähän
tietysti muutkin jäsenmaat saattoivat luottaa. Mutta kieltämättä voi
sanoa, että sellaista palavaa intoa tai innovaatiota, jota
ehkä olisi tarvittu, ei Suomen puheenjohtajuuskaudella
valitettavasti näkynyt. Niihin neljään ällään, joihin
viittasitte, voimme toki yhtyä. Niissä saavutettiin
menestystä: Libanonin kriisin ratkaisussa, Lahden epävirallisen
huippukokouksen osalta, laajentumisen ja lainsäädäntötyön
osalta, joskin tämä Lahden onnistuminen jäi
kyllä kovin lyhytaikaiseksi, ainakin mitä tulee
Venäjä-suhteisiin, koska EU:n yhtenäisyys
hävisi kuin tuhka tuuleen sitten EU—Venäjä-huippukokouksessa.
Mutta ettei tämä nyt menisi pelkästään
kehumiseksi, ainakin itselleni suuri pettymys oli se, että avoimuudessa,
joka perinteisesti on ollut Suomelle tällainen lippulaiva,
ei edistytty eikä myöskään työaikadirektiivissä,
joka olisi ollut tavattoman tärkeä saada aikaiseksi.
Oikeus- ja sisäasioissa ja nimenomaan tässä siltakysymyksessä elikkä passerelle-kysymyksessä
en
tiedä, haukattiinko liian suuri pala, mutta olisi varmaan
ollut järkevää tunnustaa jo aikaisemmin,
että yhtenäisyyttä ei ainakaan löydy
eikä löydy ennen kuin EU:n perustuslaki saadaan
aikaan. Nyt on syytä katsoa kuitenkin tulevaisuuteen, ja
erityisen huolissani olen siitä, että olemme voineet
lukea tiedotusvälineistä, että nyt komission
varapuheenjohtaja Verheugen on jo täyttä päätä,
arvoisa pääministeri, repimässä rikki
perustuslakisopimuksessa esitettyjä institutionaalisia
rakenteita. Hänen mielestään eivät
enää pienet jäsenmaat tarvitsisikaan
omaa komissaaria. Nyt, vaikka emme ole puheenjohtajamaa mutta (Puhemies
koputtaa) entinen puheenjohtajamaa, on annettava selvästi
nopea viesti Saksalle: ei käy!
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Eräs asia, saavutus, on jäänyt
hyvin vähälle huomiolle ja kiitokset antamatta.
Nimittäin oikeuden puolella oikeusministeri Luhtanen ja
varsinkin oikeusministeriön virkamiehet tekivät
merkittävän työn siinä, että saatiin
aikaiseksi kuitenkin päätös perusoikeusviraston
perustamisesta. Asiassa on ollut myös erittäin
suuri panos ulkoministeriön tietyillä virkamiehillä.
Virasto perustetaan aluksi hyvin vaatimattomana, eikä se
täytä Suomen tavoitteita alkuunkaan. Mutta sen
viraston perustaminen oli niin vaikeata, että on syytä antaa
kiitokset sille, että kuitenkin nyt on pää tällä saralla
saatu avattua. Viraston toimivaltaan eivät valitettavasti
vielä tässä vaiheessa kuulu niin sanotut
kolmannen pilarin asiat eli nämä oikeus- ja sisäasiat,
joissa juuri tarvittaisiin perusoikeusarviointeja, myös jäsenmaiden
perusoikeustilanteen arviointia. Mutta oli hyvä saavutus,
että tältäkin osin saatiin kirjattua
sentään yhteinen näkemys siitä,
että tähänkin asiaan palataan muutaman
vuoden päästä.
Kun unioni on nyt jo laajentunut ja jatkossa ehkä laajentuu
vielä niin sanotusti haastavampiin maihin perusoikeuksien,
oikeusvaltion, oikeusturvan, myös sisäministeriön
toimialan, poliisin toiminnan näkökulmasta, on
erittäin tärkeätä, että nyt
on saatu aikaiseksi edes alku sille, että unionin sisällä on
virasto ja jatkossa myös sisäinen keskustelu siitä,
noudattaako unioni itse perusoikeuksia ja noudattavatko myös
kansallisvaltiot, sen jäsenvaltiot, perusoikeuksia kunnolla.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa rouva puhemies! En halua olla mikään
ilonpilaaja antamalla tiettyjä arvosanoja. Aivan niin kuin
pääministeri antoi hallitukselle arvosanoja, niin
minäkin voin antaa: ilmastopolitiikka — improbatur,
itärajan rekkajonot — improbatur, Itämeren
ongelmat — improbatur, budjettisotku — lubenter
approbatur eli b, alkoholivero — a, ministeri Heinäluoman
yrityksen ansiosta a.
Arvoisa rouva puhemies! Nämä ovat myöskin oikeita
arvosanoja. Olisiko toinen maa pystynyt parempaan, en tiedä,
mutta nämä kysymykset eivät kuitenkaan
nousseet pinnalle silloin, kun olisi ollut mahdollisuus toisella
tavalla niitä ajaa.
On ihan ymmärrettävää, että puhutaan
ja julkisuuteen tuodaan suuria kysymyksiä, mutta jäi myös
monta pientä kysymystä hoitamatta. Ed. Astrid
Thors mainitsi yhden hyvän esimerkin, joka hoidettiin ministeri
Korkeaojan ansiosta. Mutta kysyn, miksi esimerkiksi tuota venedieseliä,
jota edellinen hallitus piti niin äärettömän
tärkeänä, että me saisimme jatkossakin
veneissä käyttää edullisemmin
verotettua polttonestettä, ei kunnolla ajettu niin, että tämä oikeus
olisi jatkunut. Myöskin maataloustuki olisi ollut mahdollista
hieman toisella tavalla ajaa, koska se olisi ollut meille erittäin
tärkeä asia. Sama koskee myöskin alkoholiveroa.
Kyllä itse tähän veroon tai alkoholipolitiikkaan
yhdessä Ruotsin kanssa ja myöskin Tanskan kanssa
voisimme hakea uutta strategiaa ja (Puhemies koputtaa)
palata esimerkiksi, tai ainakin yrittää palata,
takaisin matkustajakiintiöihin.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Edellisen puheenjohtajakauden aikana meillä hallitusta
johtivat kokoomus ja euromyönteiset demarit, ja pieni vertailu
siitä syystä.
Silloinkin oli kriisi, Kosovon kriisi. Presidentti Ahtisaari
neuvotteli rauhan Belgradissa tuohon kriisiin pitäen jatkuvasti
korkeimman tason yhteyksiä sekä Moskovaan että Washingtoniin. Nyt
oli Libanonin kriisi ja tehtiin hyvää työtä, saatiin
yhteinen kannanotto aikaan yleisten asioitten neuvostossa, ja päätöksethän
tehtiin sitten turvallisuusneuvostossa, ja monia yhteyksiä oli sitten
joillakin Tel Aviviin ja Washingtoniin, missä oli pitkälti
ratkaisun avaimet.
Laajentumisasioista tehtiin Helsingin huippukokouksessa päätös
useitten maitten osalta ja Turkille annettiin kandidaattiasema.
Tällä kertaa kyettiin estämään
se, että Turkin jäsenyysneuvottelut eivät
päättyneet, ja tunnustus siitä, mutta ambitiotasossa
on melkoisen suuri ero.
Kauppaneuvotteluissa edellisellä puheenjohtajakaudella
määriteltiin EU:n tavoitteet. Nyt Dohan kierros
pysähtyi.
Suomen uudet aloitteet, meidän sormenjälkemme.
Tampereen huippukokous ja Tampereen prosessi on ehkä tärkein
prosessi, mikä on käynnissä tällä hetkellä EU:ssa.
Se oli Suomen aloite, silloisen hallituksen aloite, ja valitettavasti
nyt tällä puheenjohtajakaudella ei saatu suuria edistysaskeleita
tuossa prosessissa.
Kriisinhallintakapasiteettirakentaminen. Pertti Torstila johti
tuolloin 99 neuvotteluja. Helsingissä tehtiin päätös.
Nyt joukot ovat tämän vuoden alussa aloittaneet.
Merkittävä linjanveto, merkittävä kehitysaskel.
Pohjoinen ulottuvuus merkittiin Helsingin loppuasiakirjaan.
Kun katson nykyisen hallituksen ohjelmaa, jäikö yhtään
sormenjälkeä tältä hallitukselta, tältä puheenjohtajakaudelta?
Minä valitettavasti en löytänyt, mutta
ehkä joku löytää.
Korkeimman tason yhteydet: Muistan itse, kun olimme Valkoisessa
talossa, presidentti Ahtisaari, pääministeri Lipponen
ja allekirjoittanut, EU—Yhdysvallat-huippukokouksessa.
Hoitelimme siellä hommia. Nyt ei saatu edes ulkoministerikokousta
Yhdysvaltojen kanssa aikaiseksi, ei edes puhelinkokouksena. Täytyy
sanoa, että tässä suhteessa varmasti
unionin suhteita Yhdysvaltoihin on Saksan toimesta syytä kehittää.
Venäjä: Sinänsä tärkeätä,
että pidettiin kokous. Mutta missä oli Lahden
henki tämän vuoden alussa ensimmäisinä päivinä,
kun kaasu ei kulkenut Valko-Venäjälle ja siitä eteenpäin? Missä oli
Lahden henki, kun öljy (Puhemies koputtaa) ei kulkenut
Eurooppaan? Lahden henki oli unohtunut.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tuntuu siltä, että tähän
suomalaiseen luonteeseen kuuluu tämä itseruoskinta.
Mikään ei riitä. Täällä kun
kuuntelee näitä opposition vaateita: olisi pitänyt
rakentaa EU:lle visio, olisi pitänyt hyväksyä perussopimus,
hyväksyttää se kokonaisuudessaan, hoitaa
transatlanttiset suhteet jne., hoitaa Venäjä-asiaa
pidemmälle ja paremmin. Meillä on aivan eri EU
tänä päivänä kuin oli
vuonna 99, aivan eri EU. Me ajamme sisään uudenlaista
toimintakulttuuria 27 jäsenmaan EU:ssa. (Ed. Kallis: Ja
aivan eri rekkajonot!) Se ei ollut Suomelle mitätön
ja pieni haaste eikä tule olemaan muuten Saksallekaan pieni haaste.
Sitä voidaan puolen vuoden kuluttua katsoa, kuinka pitkälle
Saksa suurena jäsenmaana näissä asioissa
tulee etenemään.
Suomi hoiti tyylikkäällä tavalla
EU:n arjen pyöritystä, ja niin kuin Libanonin
kriisi osoitti, se on reagointia hyvinkin yllättäviin
tapahtumiin, ja ei tätä pragmatismia kannata millään
tavalla niin kuin aliarvioida. Suomi selvisi näissä asioissa erinomaisesti.
Minun mielestäni Venäjä oli ilman
muuta menestys. Nyt, jos jälkeenpäin tämänkin
päivän tilanteita ajatellaan tässä energiakriisissä,
olisi aivan eri tilanne, jos näitä Putinin tapaamisia
ja energiakeskusteluja Venäjän kanssa ei olisi,
ed. Sasi, ollut. Oli erinomaista, että niitä pohjustettiin.
(Ed. Sasi: Millä tavalla?) EU kykeni luomaan tuolloin yhteisen
kannan. Rouva Merkelillä on aivan erilainen lähtökohta
tänä päivänä hoitaa
Venäjä-suhdetta eteenpäin kuin tilanteessa, jossa
Suomen avauksia ei olisi pidetty ja ollut.
Monet Euroopan unionin jäsenmaat saivat tutustua Suomen
valitsemaan energiapoliittiseen linjaan, myöskin teknologiaan.
Olen aika vakuuttunut siitä, että moni tulee ottamaan
siitä myöskin opiksi.
Suomi on edelleen kaikissa niissä EU:n kammareissa,
missä tulee olla. Myöskin tämän
hallituksen harjoittama työllisyys- ja talouspolitiikka herätti
hyvin paljon myönteistä huomiota, ja siinä katsannossa
tämä puheenjohtajakausi tulee jäämään
myöskin kelpo suorituksena EU:n historiaan.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Tämäkin Suomen EU-puheenjohtajuuskausi
osoitti, että Suomelle on pelkästään
etua siitä, että meillä on huippukokouksissa
käytettävissä sekä presidentti
että pääministeri. Tämä korostui
varsinkin siellä Asem-kokouksessa ja myös Suomen
puheenjohtajakauden osalta EU:n ja Venäjän huippukokouksissa,
joissa presidentin asema oli hyvin tärkeä. Onkin
outoa, että nyt heti puheenjohtajakauden päätyttyä on
jälleen ruvettu jyrsimään presidentin
valtaoikeuksia, jotka haluttaisiin jopa kokonaan poistaa ja tehdä hänestä vain
tämmöinen edustushenkilö. Joillekin tämä presidentin
aseman jyrsiminen on selvästi pakkomielle, ja kyllä se
niin on, että liikkeellä ovat ne, jotka haluavat
viedä Suomen Natoon ja näkevät presidentin
tälle pyrkimykselle esteeksi. Ei siinä muuta älliä ole
siinä jatkuvassa kahden lautasen höpinässä.
Pohjoisen poikana minua tyydyttää se, että EU:n
pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä saatiin
aikaan päätös pysyvästä ohjausryhmästä.
Se vahvistaa jo sinällään pohjoista ulottuvuutta.
Hyvänä pidän myös sitä,
että nyt päätettiin ottaa harkittavaksi
liikenne- ja logistiikkakumppanuus ympäristökumppanuuden ja
sosiaali- ja terveyskumppanuuden rinnalla ja niiden lisäksi.
Tässä ollaan nyt edistymässä.
Pohjoisesta ulottuvuudesta on tullut selvästikin yhteistä politiikkaa
EU:n, Venäjän, Islannin ja Norjan välillä.
Tässä on selvästi edistytty ja tämä on tärkeätä.
Liikenne- ja logistiikka-asiat ovat erityisen tärkeitä,
kun katsotaan tuonne kalottiin päin. Selvästi
on niin, että noita liikenne- ja kulkemisyhteyksiä on
parannettava, jos mielitään semmoista todellista
laajaa yhteyttä rakentaa esimerkiksi Suomen liike-elämän
ja Venäjän pohjoisen alueen liike-elämän
välille. Siellä on suuret mahdollisuudet, mutta
kulkuyhteydet eivät ole tyydyttävät.
Moniin muihinkin Venäjän kasvaviin talouskeskuksiin
meiltä on kohtuuttoman heikot yhteydet. Pietari ja Moskova
pelaavat, mutta muilta osin on paljon tehtävää.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Edelleen kiitokset rakentavasta yhteistyöstä,
jota unionipolitiikassa harjoitetaan.
Muutama huomio näistä käytetyistä puheenvuoroista.
Kokoomus käytti puolet ryhmäpuheenvuorostaan tämän
EU—USA-suhteen arviointiin. Siitä pari havaintoa.
Ensinnäkin kritiikkinne kohdistuu siihen, että erityisesti
kauppapolitiikassa taloudellisen yhteistyön asioissa emme
käyttäneet mahdollisuuksiamme hyväksi.
Me järjestimme talousministereiden kokouksen, joka taisi
olla toinen vasta järjestyksessään, ylipäätään
laajensimme sen aiottua esityslistaa kattamaan myös energiayhteistyön.
Kauppapolitiikassa unionilla ja USA:lla on erityisesti Wto-kierroksella
tiettyjä peruseroja. Olemme joissakin kysymyksissä jos
emme vastapuolia niin aika tiukassa neuvotteluasetelmassa. Toisaalta
meidän molempien suurena intressinä on saada uusi
Wto-ratkaisu aikaan.
Mutta sitten kritiikki tuntui kohdistuvan siihen, miksi presidentti
Bushia ei kutsuttu joulukuun kokoukseen illalliselle. Olisi ehkä hyvä nyt tästä järjestelmästä
hieman
kertoa. Näissä kolmasmaasuhteissa unioni toimii
tietyllä järjestelmällisyydellä.
Kolmasmaakokouksia erityisesti USA:n, Venäjän,
Intian, Kiinan jne. kanssa järjestetään
ajoittain tietyllä rytmillä. USA:n kanssa kokous
järjestetään kerran vuodessa. Se on vuorotellen
unionimaissa, vuorotellen USA:ssa, ja se rytmi nyt vaan on sellainen,
että edellinen kokous järjestettiin Itävallan
kaudella ja järjestyksessään seuraava
on Saksan kaudella. Siksi Saksa luonnollisesti nyt uutena puheenjohtajana valmistautuu
siihen. Meidän tehtävänämme
taas oli varautua siihen, että tässä rytmissä erityisesti Venäjä-kokous
tulee meille, mutta myös Kiina, Intia, Ukraina, Kanada,
mitä muita olikaan, ja tällä järjestelmällisyydellä toimitaan.
Meillä edellisen kerran ennen Lahtea ja Putin-vierasta, taisi
olla kaksi vuotta siitä, kun edellisen kerran oli ulkopuolinen
vieras Eurooppa-neuvoston illallisella. Se oli silloin presidentti
Bush.
Minusta on aika paljon odotettua, että yksi puheenjohtaja
puolessa vuodessa kutsuisi kaksi vierasta, kun ylipäätään
näiden vieraiden kutsuminen on erittäin harvinaista.
Me keskityimme, niin kuin etukäteen ilmoitimme, Venäjä-suhteeseen ja
teimme sen painokkaasti. Nyt sanotaan, missä on Lahden
henki, missä on niin sanottu Venäjä-yhtenäisyys.
Yhtenäisyydestä puhuminen tarkoitti ennen Lahtea
sitä riskiä ja ongelmaa, joka oli siinä,
että unionimaat hajautuvat aina Venäjän
edessä, ja se tapahtuu niin, että Venäjä pääsee
kahden kesken sopimaan joidenkin kanssa eräällä tapaa
unionin yhteistä etua vastaan. Onko Lahden jälkeen
tätä tapahtunut? Yhtenäisyyttä ei ole
ollut Venäjän mandaatin kohdalla sikäli,
että Puola, jolla on lihaongelma Venäjän
kanssa, ei ole hyväksynyt mandaattia, mutta kukaan ei ole tästä rivistä poistunut.
Kukaan ei ole lähtenyt tekemään vaikeissa
kysymyksissä Venäjän kanssa nyt suoraan
yhteistyötä vaan toimitaan yhtenä rintamana.
Neuvosto ja komissio tukevat Puolaa Puolan perustelluissa vaatimuksissa.
Tässä suhteessa minusta, väittäisin,
unionin sisällä solidaarinen ajattelu, yhtenäisyysajattelu suhteessa
Venäjä-politiikkaan on vahvistunut. Me tiedämme
sen, että meillä on perusteltuja intressejä koko
unionina toimia yhteistyössä Venäjän
kanssa, ja siinä pitää toimia yhtenäisesti,
ja tätä yhtenäisyyttä minusta
ei ole Lahden jälkeen rikottu. Silloin Lahdessa tiedettiin,
että tämä mandaattikeskustelu on auki
ja se on erittäin vaikea, ja ei ole tehty mitään
erityistä kriisiä siitä, että mandaattia
uuden pca-sopimuksen neuvotteluihin ei ole vielä saatu,
koska kyllä me kaikki ymmärrämme sen,
että Puolallakin on omat perustellut intressinsä ja
neuvosto ja komissio omalta osaltaan antavat sille taustatukea.
Vihreiden ed. Heidi Hautala arvosteli, että laiton
maahanmuutto oli jotenkin erityisenä fokuksena. Tässä kyllä puolustan
voimakkaasti sisä- ja oikeusministereitä. Heidän
kokouksessaan valmisteltiin kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan
näkymä, joka on vuosikausien ajan tavoitteena
ollut ja joka sellaisenaan saatettiin myös Eurooppa-neuvostossa
hyväksyä. Siihen kokonaisvaltaiseen maahanmuuttopolitiikkaan
kuuluu paljon muutakin kuin rajojen asettaminen laittomalle maahanmuutolle.
Tätä korostettiin joka käänteessä.
Siihen kuuluu yhteistyö lähtömaiden ja
kauttakulkumaiden kanssa, siihen kuuluu myös se, että — oliko
se muistaakseni vuoteen 2010 mennessä — pitää muodostaa
myös yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jolla luodaan lailliselle
maahanmuutolle sellaiset järkevät, toimivat puitteet,
jotka ovat omalta osaltaan sitten hillitsemässä ja
ehkäisemässä myös laitonta maahanmuuttoa.
Tässä en tätä kritiikkiä niele.
Ja lopuksi ed. Sasille: Suuria visioita on kyllä helppo
asettaa. Nostitte sen, että silloin edellisellä kaudella,
kun olitte ministeri, asetettiin visioksi se, että Turkki
saadaan jäseneksi. Oliko silloinen ministeri, joka tapauksessa
teidän EU-parlamenttikärkenne, entinen puheenjohtajanne
Ville Itälä, joka toimii parlamentissa hyvin aktiivisesti nyt
Turkin jäsenyyden vastustamiseksi. (Ed. Pulliainen: Se
on biodiversiteettiä!) Oli oikea ratkaisu, että yritetään
sitoa Turkki jäsenyyden kautta eurooppalaiseen kehitykseen,
ja sitä tavoitetta pidetään. Tämmöisen
tavoitteen asettaminen ja sen toteuttaminen käytännössä ovat
aina kaksi eri asiaa, ja me olemme nyt niitten käytännön
haasteiden edessä, joita siihen 99 esitettyyn visioon esitettiin.
Minusta hoidimme ne kunniakkaasti. Turkki sai tietyn rangaistuksen
siitä, että se ei ole ensimmäisiä velvoitteitaan
toteuttanut, ja sen pitää tietää,
että kaikki ehdot pitää täyttää,
ennen kuin jäsenyystie avautuu.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota pariin asiaan.
Täällä on kiinnitetty huomiota siihen,
että näkymiä tulevaisuuteen ei ole kovin
paljon tuotu esiin. Otan ilmastopuolelta yhden esimerkin, jossa
ei suinkaan vain ole kysymys yhden puolivuotiskauden, vaan pitkän
aikavälin eräänlaisesta toimenpideviivästymästä,
jolla on oleva aika dramaattiset vaikutukset. Nimittäin
Välimeren alueella ilmasto kuivuu tällä hetkellä hillitöntä vauhtia.
Sillä tulee olemaan välittömät
vaikutukset Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan, maataloustukien
rakenteeseen ja vielä enemmän eräällä tavalla
vahingonkorvausmielessä rahavirtoihin Euroopan unionin
sisällä. Ja siihen mikään ratkaisu
ei ole kokoomuksen ydinvoimaratkaisu, ei todellakaan, vaan aivan
perustavaa laatua olevat suuren luokan energiapoliittiset ja hiilidioksidin
vangitsemisratkaisut. Tässä suhteessa olemme kaikki
myöhästyneet, Suomi niin tässä kuin
aikaisemmin koko operaatiossa.
Sitten kiinnitän toiseen yksityiskohtaan huomiota,
nimittäin tähän sitaattiin: "EU ei voi
olla maailmassa pelkkä hyväntekijä, myös
omaa kanttia pitää puolustaa." Näin pääministeri
totesi. Totean tähän, että pääministeri
ei todennut, että Suomi ei voi olla EU:ssa pelkkä hyväntekijä,
nettomaksaja, myös omaa kanttia pitää puolustaa.
Tässä suhteessa kyllä oli aika järkky
tilanne, kun valiokunnassa virkamiehet kertoivat, kuinka on naftaliinista
otettu asioita ja sitten ruikutettiin viimeisissä kokouksissa,
että voi, voi sentään, nyt rupesi Saksa
puolustamaan omaa etuaan. Niin nämä naftaliiniasiat
siirtyivät sinne puolelle, mutta Suomi on koko ajan maksajana. Elikkä kannattaisi
nyt pikkuisen ajatella sitäkin, että pitää omia
puoliaan eikä aina toisten puolia.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Suomen asiajohtamisen linja on saanut
laajasti tunnustusta myös Euroopassa, meillä ei
ole mitään syytä väheksyä itseämme
täällä. Hallitus on tehnyt kokonaisuudessaan,
sen kaikki ministerit, hyvää työtä,
samoin kuin meidän virkakuntamme ahkerasti ja uutterasti.
Katson kyllä, että tämä puheenjohtajuuskausi
omalta osaltaan on lähentänyt Suomea myös
eurooppalaiseen päätöksentekoon ja muuhunkin
kansainväliseen toimintaan. Se auttaa meitä jatkossakin,
ei se ole hukkaan heitettyä millään lailla.
Eduskunta osoitti vastuullisuuttaan perustuslaillisen sopimuksen
käsittelyn yhteydessä. Toki täällä tietysti
muun muassa ed. Soini soittaa suutaan, mutta tekee sen periaatteesta,
kun tietää, että kannattaa joissakin
suhteissa olla vaikkapa vähän aikaa eri mieltäkin.
Suomen kansainvälinen asema tosiasiallisesti on tällä hetkellä,
uskallan näin sanoa, vahvempi kuin koskaan aikaisemmin.
Meillä on vahva sija Euroopassa, mutta pieni Suomi tunnetaan
muun muassa Aasiassa erittäin hienosti ja siellä arvostetaan
suomalaista asiaosaamista.
Se, miten Euroopan unioni näyttäytyy sitten kansalaisten
silmissä, on tietysti meidän yhteinen asiamme.
Eivät kaikki katso heti niin, että se on se joku
paha mörkö, mutta totta kai Euroopan unionissa
on ongelmia aivan niin kuin kansallisessa päätöksenteossakin.
Tässä suhteessa Suomen tietysti täytyy
olla jatkossakin tietyllä lailla itsekäs — olkoon
kysymys vaikka petopolitiikasta tai muusta — hoitaa asiat
kansallisella tavalla niin, että kansalaiset voivat tuntea
turvallisuutta.
Arvoisa puhemies! Tähän haluan vielä todeta sen,
että Suomen toiminta esimerkiksi kansainvälisen
rikollisuuden torjunnassa on ollut esimerkillistä. Me olemme
tehneet paljon sellaista työtä, jossa, voi sanoa,
että Suomen puolesta on tehty eurooppalaisittain ja kansainvälisesti
työtä nimenomaan juuri kansainvälisen
rikollisuuden torjunnassa, ja sekin on yksi asia, joka kannattaa huomioida
tänä päivänä. Tältäkin
pohjalta voidaan sanoa, että puheenjohtajuuskausi on ollut meille
menestyksellinen.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! On aivan totta, että olosuhteet vuonna
1999 ja viime vuonna ovat erilaiset. On erilaista johtaa 15 jäsenmaan
unionia kuin 25:n. Mutta silti täytyy sanoa, että silloin
oli selkeätä innostusta, oli visioita, haluttiin
viedä asioita eteenpäin. Ja kyllä tosiasia,
herra pääministeri, on se, että EU:sta
pitää olla innostunut silloin, kun johtaa Euroopan unionia,
ja pitää pyrkiä vakuuttamaan, että asiat ovat
oikein niillä linjoilla, joita viedään
eteenpäin. (Ed. Pulliainen: Sasi ei saa meitä innostumaan!)
Turkin osalta täytyy sanoa, että hallitus
teki hyvää työtä: Kyettiin tekemään
se, mikä oli mahdollista. Mutta siinäkin kysymyksessä täytyy
sanoa, että eurooppalaisille pitäisi selkeämmin
vakuuttaa myöskin puheenjohtajamaan toimesta, mistä syystä on
tärkeätä, että Turkki on mukana: koska
se auttaa vakauttamaan Eurooppaa ja auttaa vakauttamaan Euroopan
lähialueita. Kokoomuksesta löytyy joitakin yksittäisiä henkilöitä, jotka
vastustavat Turkin EU-jäsenyyttä, mutta en usko,
että heillä on kovin suurta merkitystä kokoomuksen
nykyiselle linjalle.
Mitä tulee Venäjään, niin
tältä osin täytyy sanoa, että yhtenäisyys
ei ole säilynyt. Lihakiistassa Venäjä uhkasi,
että estetään lihan tuonti kaikista EU-maista.
Kuinka kävi? Sovittiin, että käydään
kahdenkeskisiä neuvotteluita jäsenmaitten kanssa.
Näin olen ymmärtänyt lehtiraporttien perusteella.
Loppujen lopuksi kävi niin, että lihan tuonti
kaikista EU-maista jatkuu, paitsi Puolasta, koska yhtenäisyys
tässä kysymyksessä siinä yhteydessä hajosi.
Ei haluttu ottaa riskiä, että lihan tuonti kaikista
EU-maista Venäjälle kiellettäisiin.
Mitä tulee siihen Lahden henkeen, niin täytyy sanoa,
että perustehan tuli Lahden kokoukselle siitä,
että Ukrainalle ei myyty maakaasua. Nyt Valko-Venäjälle
ei myyty ensin maakaasua, sen jälkeen ei myyty öljyä.
Asiat on saatu ratkaistua, mutta Lahden henki siinä ei
kovin paljon auttanut. Mikä täytyy sanoa, niin
ongelma oli se, että kun on haluttu, että energiapolitiikka
ei ole politiikkaa vaan taloutta, niin se, että se nostettiin huippukokouksen
aiheeksi, merkitsi sitä, että siitä tehtiin
politiikkaa.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Tämä lihakiista on hyvä esimerkki
tästä Lahden jälkeisestä tilanteesta.
Kyllä syntyi keskustelua siitä, pyrkiikö Venäjä tekemään
kahdenvälisiä lihasopimuksia, mutta en tiedä,
että kukaan olisi ryhtynyt näihin keskusteluihin.
Päinvastoin välittömästi syntyi reaktio
unionin sisällä, että kenenkään
ei pidä ryhtyä keskenään näihin
neuvotteluihin. Sovin saman tien silloin komission puheenjohtajan kanssa
myös siitä, että olen valmis hänen
kanssaan välittömästi lähettämään
tarvittaessa myös kaikille kirjeen, jossa vetoamme siihen,
että kukaan ei ryhdy tällaisiin neuvotteluihin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee transatlanttisiin
suhteisiin, niin on tietysti todettava myös se, että tällä hetkellä Valkoisessa
talossa on aivan toisenlainen presidentti kuin syksyllä 99
ja USA ei käynyt silloin 99 hyökkäyssotaa
Irakissa.
Mutta tähän toiseen kysymykseen haluaisin vielä viitata,
joka on tullut täällä esiin, ja toteaisin
kyllä, että Suomen valtuuskunta ministeri Enestamin
johdolla Nairobissa marraskuussa ympäristökokouksessa
teki hyvää työtä ja mielestäni
oli varsin aktiivinen. Ei voi sanoa, että joku olisi siellä ehkä ollut
jotenkin lamassa, ei ainakaan Suomen valtuuskunta. Se on toinen
kysymys, mitkä ovat EU:n ilmastotavoitteet, ovatko ne kyllin
kunnianhimoiset.
Mutta sitten näihin nippelikysymyksiin, mihin ed. Kaikkonen
hiukan viittasi. Niitä eivät kyllä ole
nämä rekkajonot. Siinä mielessä pitäisi kyllä kysyä pääministeriltä ja
koko Suomen hallitukselta, millä tavalla todella EU-puheenjohtajuuden
aikana saatettiin auttaa ja miten yritettiin auttaa sitä tilanteen
ratkaisemista, mikä tuolla Kaakkois-Suomessa vallitsee
ja vallitsi näiden rekkajonojen suhteen, ja miten estetään
se, ettei se tilanne uusiudu esimerkiksi nyt taas loppuvuodesta
2007.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Puheenjohtajakauden aikana varmaankin ihan
oikeasti oli hyvää joukkuepeliä sillä tavalla,
että myöskin laajentumiskomissaari oli mukana
työssä omalta osaltaan ja teki hyvää yhteistyötä puheenjohtajamaan
ja pääministerin ja hallituksen kanssa, mutta
yhtä episodia olen jäänyt ihmettelemään.
Lehdissä on kerrottu, että laajentumiskomissaari
tässä ilmeisesti juuri kauden loppupuolella ryhtyi
lobbaamaan ydinvoimaa EU:n komissiossa. Onko tämäkin
ollut joukkuepeliä? Liittyykö tämä siihen,
että pääministeri ja keskusta ovat tänään
lieventäneet ydinvoimakantaansa, ja onko tämmöinen
joukkuepeli hyvästä? Tänään
samaan aikaan esimerkiksi perustuslakivaliokunta on käsitellyt
semmoista hallintokomissaari Kallasin avoimuusaloitetta, jossa pyritään
siihen, että kaikenlaista lobbausta pyrittäisiin
rajoittamaan ja tekemään näkyväksi,
niin että kansalaiset tietävät, kuka
vaikuttaa. Mutta onko tässä nyt ollut jonkunlaista
semmoista joukkuepeliä, joka oikeastaan ei ehkä ole
kuulunut asiaan? Mitä pääministeri vastaa
tähän, minkälaiset voimat tässä ovat
olleet liikkeellä?
Sitten haluaisin kysyä sitä — kun
ed. Väistö puhui ihan hyvin pohjoisesta ulottuvuudesta
ja kun Euroopan parlamentissa on tehty pätevä aloite
siitä, että tarvittaisiin myöskin ihan
oikea Itämeri-strategia — eikö siihen
pohjoiseen ulottuvuuden ohjelmaan saataisi tätä Itämeri-strategiaa.
Silloin saataisiin varmasti ikään kuin kootummin
huolehdittua siitä, että asiat, jotka vaikuttavat
Itämeren tulevaisuuteen, jotka ovat todella elintärkeitä meille
kaikille, tulisivat huomioiduiksi.
Pertti Hemmilä /kok:
Rouva puhemies! On tietysti hyvä, että hallitus
on onnistunut, eikä sitä sovi kiistää,
monissa asioissa puheenjohtajuuskauden aikana, mutta on kaksi asiaa,
jotka haluan nostaa esille ja joissa mielestäni hallitus
ei oikeastaan lainkaan saavuttanut asettamiaan tavoitteita.
Ensimmäinen on tämä, kun täälläkin
on puhuttu moneen kertaan ja reilu vuosi sitten pääministerikin
totesi tässä eduskunnan istuntosalissa, että Suomen
ensisijaisia tavoitteita on Euroopan unionin byrokratian purkaminen
tai byrokratian vähentäminen ja sitä kautta
hallinnoinnin vähentäminen ja kaikkien järjestelmien,
mukaan lukien maatalouden tukijärjestelmät, yksinkertaistaminen.
Toinen asia, minkä haluan nostaa esille, on tässä yhteydessä tietysti
kotiinpäin vetäminen, jota olisi pitänyt
tehdä Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Elikkä 141
artiklan poliittinen ratkaisu olisi pitänyt saada aikaan
Suomen puheenjohtajuuskauden kestäessä. Nyt sitä ei
saatu ja jää hyvin epävarmalle pohjalle
koko 141 artiklan jatko.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun tässä on arvosanoja
jaettu, niin ei täällä kukaan väittänyt,
että tämä kuuden ällän
suoritus olisi, mutta hyvänä suorituksena ja lähes
kiitettävänä sitä on pidetty
niin meillä kuin ymmärtääkseni
vähän kansainvälisissäkin arvioissa.
Sen takia ihmettelen kyllä näitä improbatureiden
jakamisia, mitä täällä tehdään.
(Ed. Kallis: Itärajan rekkajonot, ilmastopolitiikka!) — Kiitän
siitä, ed. Kallis, että tämän
likasangon maltoitte vielä puheenjohtajuuskauden aikana
olla kaatamatta hallituksen niskaan, mutta nähtävästi
vaalien takia se nyt täytyy tässä vaiheessa
sitten kuitenkin joka tapauksessa kaataa.
Useimmissa asioissa mentiin eteenpäin, vaikkapa tuossa
ilmastopolitiikassa, minkä te mainitsitte, ja EU—USA-suhteissa.
Ettekö te lue lehtiä ollenkaan, ed. Kallis? Lokakuussa
pidettiin EU—USA-ilmastokokous. Ensimmäistä kertaa vuosiin
saatiin keskustelua aikaan näissä asioissa. Nyt
on pää auki, nyt on jotakin, mistä lähteä eteenpäin
näissä asioissa. Yhdysvalloissa myöskin
asenteet varmasti muuttuvat tässä keskustelussa
ja päästään konkreettisiin tuloksiinkin. Kyllä tässä jotakin
on tapahtunut tälläkin sektorilla, ed. Kallis.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Ilahduin itse kesäkuussa ennen puheenjohtajakautta, kun
pääministeri ilmoitti eduskunnalle, että kaksi
keskeisintä, ja hän korosti sanaa keskeisintä, tavoitetta
tällä puheenjohtajakaudella, on edistää avoimuutta
ja demokraattista päätöksentekoa. Ilahduin
erityisesti juuri siitä syystä, mihin ed. Laukkanenkin
täällä viittasi, eli meillä oli
tuhannen taalan paikka EU:n laajentuessa ja uusien jäsenten
vielä opetellessa tätä EU-jäsenyyttä,
ja ennen kaikkea, kun meillä on vielä laajentumisprosessi
mahdollisesti muutenkin käynnissä, niin Suomella
jos millä olisi ollut tuhannen taalan paikka keskustella
EU:n päätöksenteosta ja sen avoimuudesta
ja erityisesti sen demokraattisista ulottuvuuksista.
Mutta tämän puolen vuoden aikana olen todennut,
että ehkä pääministerillä ja
minulla on eri sanakirja sille, mitä tarkoittaa avoimuus
ja demokraattinen päätöksenteko. Nimittäin
ainakin neljän kohdan osalta Suomi puheenjohtajamaana toteutti
vähintäänkin omassa EU-politiikassaan sulkeutunutta,
salailevaa ja demokraattista päätöksentekoa
heikentävää politiikkaa. Ja ne neljä eri
esimerkkiä ovat ensinnäkin tämä hallituksen kovin,
kovin innokas vastustus maataloustukien julkistamiselle, joka mielestäni
olisi ollut vähimmäisvaatimus, että hallitus
intomielisenä avoimesti olisi tätä puolta
avannut.
Toinen oli täysin EU:n omalle päätöksentekokoneistolle
vieraaseen tapaan toteutettu ja ennen kaikkea useimpia jäsenvaltioita
pois sulkeva Prümin sopimus, jota Suomi kohtuullisen kaukaisena
satelliittijäsenvaltiona muihin Prümin sopimusmaihin
nähden oli innokkaasti eteenpäin viemässä,
jopa siinä määrin, että se on
täällä meillä eduskunnassa tällä hetkellä käsiteltävänä.
Kolmas, kun Suomi on ylpeänä aina esitellyt eduskunnan
mahdollisuutta vaikuttaa EU-politiikkaamme, oli tämä jo
täällä useampaankin kertaan mainittu
Eurojustin ja USA:n välinen tietojenvaihtosopimus, jota
ei edes viitsitty tuoda eduskunnan käsittelyyn, vastoin
ilmeisesti perustuslakiamme.
Neljäs ja ehkä painavin oli se hiljaisuus,
mikä puheenjohtajamaan edustajalla, ehkä muutamaa sivulausetta
lukuun ottamatta, ihmisoikeuskysymyksessä silloin, kun
EU-puheenjohtajamaa oli keskustelemassa EU:ta koskevista kauppasopimuksista.
Jyrki Katainen /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
transatlanttisesta suhteesta, ja on todettu, että Yhdysvaltain
johto tänä päivänä on
sen kaltainen, että sen kanssa ei voi olla asiallisissa
yhteyksissä. Tämä on kyllä todella
säälittävä näkökulma.
Ei kai hyvällä syyllä voida sanoa, että Suomi
lähestulkoonkaan on yksimielinen presidentti Putinin harjoittaman
politiikan kanssa, jos puhutaan ihmisoikeuksista ja sananvapauksista,
mistä hyvänsä, ja Venäjä on
yhtälailla sotaa käyvä maa Tšetšeniassa.
Mutta siitä huolimatta on aivan oikein, että Suomi
käytti mahdollisuuden sitoa EU:ta lähemmäksi
Venäjää ja siitä samalla hyötyy
myös sitten kahdenvälisissä suhteissa.
Kyllä transatlanttisuhteet ovat vähintäänkin
yhtä arvokkaat ja tärkeät ylläpitää ja
vaalia aktiivisesti kuin EU:n Venäjän-suhteet.
Arvoisa pääministeri! Ymmärrän
hyvin EU:n toimintatapaperiaatteet ja aikataulutuksen, mutta aivan
kuten Lahden huippukokouksen kohdalla, joka oli siis ylimääräinen
huippukokous, olisi voinut ajatella, että Libanonin kriisi
esimerkiksi asiana on jo niin varteenotettava ja vakava, että se
olisi antanut aihetta ylimmän tason yhtey- denpidolle Washingtoniin.
Eli tämän takia otimme esiin Suomen puheenjohtajakauden
menetetyn mahdollisuuden suhteiden rakentamisessa Washingtoniin.
(Ed. Väistö: Kuka niin sanoo?)
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Hautalan puheenvuoroon tästä pohjoisesta
ulottuvuudesta toteaisin, ettei sitä pitäisi nyt lähteä rajusti
muuttamaan. Minusta se on juuri nyt vakiintumassa eikä ole
aika lähteä taas mullistamaan sitä hommaa.
Se on saanut tietyn läpimurtonsa, kun siitä on
tullut yhteistä politiikkaa EU:n, Venäjän,
Norjan ja Islannin välillä. Kokoomuksen kanta
on määrätyllä lailla hyvin mielenkiintoinen
tässä koko tilanteessa. Teillä tuntuu
olevan surua siitä, että presidentti Bush ei päässyt
EU-illallisille, mutta oman maan presidenttiä teidän
porukasta monet haluaisivat pois niistä EU-kuvioista kahden
lautasen ongelmasta puhuen. Minulle sopii hyvin, että Bushkin
on mukana, jos hänen aikatauluunsa se sopii, mutta hyötyähän
Suomelle on myös siitä, että oman maan
presidentti on siellä. Puolustakaa nyt pikkuisen omankin
maan presidenttiä näissä EU-kuvioissa.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Ed. Sirnö otti muutamia yksittäisiä tapauksia
avoimuusasiasta. Mielestäni Suomi puheenjohtajuuskaudella
kuitenkin merkittävästi edisti unionin päätöksenteon
avoimuutta. Ensinnäkin Suomihan muutti heti puheenjohtajuuskauden
alussa neuvostojen päätöksentekosäännöksiä niin,
että istunnot olivat avoimia. Suomi piti lähes
sataa ministeritason keskustelua julkisina. Pääosa
lainsäädäntötyöstä oli
julkista, ja istuntoja on voinut seurata myös netistä.
Näitten avointen istuntojen asiakirjat ovat luonnollisesti
olleet julkisina, ja myös viestinnän hoidossa
varmaan monet ovat tutustuneet nettisivuihin. Verkkosivut ovat olleet
varsin kattavat, ja kyllä puheenjohtajuuskauden aikana
on ollut saatavana ajantasaista tietoa ilmeisesti enemmän
kuin minkään aiemman puheenjohtajuuskauden aikana.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on arvoyhteisö,
joka on ihmisiä varten. Unionin toiminnan täytyy
perustua ihmisiltä saatuun oikeutukseen. Unionin ydinongelma
on tällä hetkellä, että sen
oikeutus on kansalaisten silmissä heikentynyt. Ihmiset
eivät näe, mihin unionia tarvitaan. Näin
totesi pääminis-teri Vanhanen kesäkuussa,
ja hän on pitkälti oikeassa. Pääministeri
Vanhanen piti toisena unionin ongelmana heikkoa tehokkuutta ja pää- töksenteon
vaikeutta. Pääministeri Vanhanen ilmoitti
Suomen pyrkivän puheenjohtajakaudellaan vaikuttamaan kumpaankin ongelmakohtaan.
Miten puolen vuoden puheenjohtajuuden aikana nyt voi realistisesti
pyrkiä tehostamaan laaja-alaisen ja hitaan EU-byrokratian
toimintaa? Ei niin mitenkään. EU:n puheenjohtajakausi
osoitti, että Suomi harjoittaa jälleen myöntyväisyyspolitiikkaa.
Pääministeri Vanhasen mukaan ei ole enää tarvetta
kuulua EU:n kaikkiin ytimiin. Mielestäni Suomen on pystyttävä ajamaan
myös omia etujaan, vaikka onkin hienoa kuulua läntiseen
arvoyhteisöön.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeää,
että Suomella on hyvät ja toimivat suhteet kaikkiin
merkittäviin valtioihin, ja tässä suhteessa
tämä kritiikki transatlanttisista suhteista tai
niiden pienelle arvolle jäämisestä on varmaan
ihan paikallaan.
Mitä sitten Venäjän suhteisiin tulee,
niin oli tietysti sinänsä ihan merkittävää,
että Putin oli Lahdessa paikan päällä.
Tietysti tilannehan tällä hetkellä on
se, että suhteessa Venäjään
haasteet ovat itse asiassa suuremmat kuin ne olivat silloin, kun
puheenjohtajuuskausi alkoi. Me tiedämme sen ajankohtaisen
energiatilanteen, joka nyt ainakin tilapäisesti ratkesi,
Valko-Venäjän kautta tapahtuvan öljyputkikuljetuksen
läntiseen Eurooppaan. Me tiedämme nämä ihmisoikeuskysymykset,
joihin täällä ed. Hautala viittasi, ja tietysti
sitten myöskin nämä rekkajonot. Eli siis suhteessa
Venäjään meillä on tällä hetkellä aika paljon
järjestelyn alla olevia asioita.
Siitä olen tyytyväinen, jos tästä energian
itäriippuvaisuudesta ollaan vähitellen pääsemässä eroon
ja entistä enemmän keskitytään
näihin kotimaisiin vaihtoehtoihin. Tässä suhteessa
on positiivista se, jos pääministerin puoluekin
on tässä tehnyt uusia linjauksia.
Mitä sitten EU:n itälaajenemiseen tulee, niin pidän
erittäin tärkeänä, että se
portti on edelleen auki, ja nimenomaan tämä itälaajeneminen
on tärkeä. Se laajenee nyt Romaniaan ja Bulgariaan.
Emuun tulee Slovenia ja myöhemmin uusia valtioita lisää.
Toivoisi, että jossain vaiheessa myöskin Valko-Venäjän
osalta käännettäisiin katse länteen
ja siellä valta vaihtuisi, koska sellaisen valtion kanssa
olisi paljon helpompi toimia, kun tämä Valko-Venäjä kuitenkin
sijaitsee meitä hyvin lähellä.
Seppo Lahtela /kok:
Arvoisa herra puhemies! Suomen kansalla oli puheenjohtajakaudelta
suuret odotukset. Itäraja, kun Venäjä-suhteista on
puhuttu, vuotaa susia koko ajan niin Kaakkois- kuin Itä-Suomessakin.
Esiintymiä on läpi valtakunnan. Ihmisillä on
erityinen huoli siitä, kuinka tässä asiassa
käy ja syntyy. Suomi epäonnistui EU-liittymisneuvotteluissa
näissä asioissa. Odotettiin, että puheenjohtajakaudella
olisi otettu jotain kantaa, mutta ei mitään. Olisi
vähintään pitänyt saada aikaiseksi
neuvottelut siitä, että siitä tiukasti
suojellun direktiivin alta nämä mainitut eläimet
olisi siirretty tänne suotuisan suojelun pariin, jolloin
kohtuullinen vähentäminen olisi mahdollista. Nyt
niitä on ihmisten pihoissa joka paikassa. Kansa pelkää.
Oppilaat pitää kuljettaa kouluun kotiportilta
alkaen. Kuinka voitiin tämä tilaisuus nukkua ja
mennä ohi?
Muuta hyvää tästä asiasta
ei ole sanottavana kuin ennen puheenjohtajakauden alkua kulttuuriministerin
jatkuvat lausunnot siitä, ettei susi syö eikä pure.
Siihenkö nyt voidaan luottaa eteenpäinkin, ja
senkö takia tätä asiaa ei kyetty hoitamaan,
ottamaan esille, vai onko se hoidettu jonkin näköisen
tavan mukaan niin salaa, että kukaan ei sitä ole
nähnyt? Tästä asiasta suomalaiset maaseudun
sekä kaupunkien ihmiset ovat, niin kuin itsekin olen, kovin
pettyneitä. Se on todella hukattu tilaisuus tämän
puheenjohtajakauden aikana.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Mikä on erittäin tärkeätä,
on se, että EU:lla on demokraattinen legitimiteetti. Hallituksella
olisi ollut yksi mahdollisuus vahvistaa sitä. Nimittäin
yli miljoona kansalaista allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaisesti
Euroopan parlamentti kokoontuu vain yhdessä paikassa eli
Brysselissä. Asian tietysti valmistelee komissio, mutta
joka tapauksessa Suomen puheenjohtajana olisi pitänyt ottaa
tämä kansalaisaloite vakavasti huomioon, vaikka
uusi perustuslaki ei ole voimassa. Mielestäni tässä laiminlyötiin
yksi merkittävä mahdollisuus.
Muutenkin hallituksen olisi pitänyt osoittaa selviä visioita
siitä, miten EU:ta pitää kehittää ja nimenomaan
pyrkiä purkamaan byrokratiaa, joka siihen sisältyy.
Ministeri Wideroos voi kertoa, kuinka vaikeata se käytännössä on,
se ei ole helppoa, mutta selkeä visio, selkeä tavoite
tuossa suhteessa pitäisi joka tapauksessa asettaa. Tärkeätä on
se, että pyritään palauttamaan kansalaisten luottamus
unioniin, ja siinä poliitikkojen pitää uskaltaa
esittää visionsa eikä niin, että pelätään kansalaisia
ja toimitaan hetkittäisten kansalaismielipiteitten mukaisesti.
Pitää olla selkeä linja, jonka mukaisesti
toimitaan.
Puhemies! Haluan lopuksi kiittää suomalaisia virkamiehiä,
jotka ovat erinomaisia. Virkamiehet ovat osanneet ohjata tätäkin
sokeaa hallitusta kaidalle tielle, niin että se on kuitenkin
pystynyt kunniallisesti hoitamaan välttämättömät
tehtävät, jotka sen eteen ovat tulleet. Täytyy
sanoa, että kun tein vertailun edelliseen hallitukseen, niin
yhden asian haluan sanoa: edellisellä hallituksella oli
yhdessä suhteessa merkittävästi helpompaa,
ja se oli se, että Antti Satuli auttoi sitä hallitusta.
(Ed. Pulliainen: Opaskoira lopetti!)
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä on monia hyviä asioita
tuotu esille Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelta. Pääministeri omassa
puheessaan totesi, että EU on monella mittarilla maailman
johtaja, muun muassa kaupassa, mutta sen poliittinen painoarvo ei
vastaa unionin ominaispainoa. Minusta tämä on
ehkä semmoinen havainto, johonka kannattaa meidän ihan
kansallisessakin politiikassa kiinnittää jatkossa
enemmän huomiota. Sen vuoksi nämä muutamat
avaukset, jotka nyt Suomi onnistui tekemään — otan
muun muassa tämän energiapolitiikan, ulkosuhteiden
vahvistamisen ja kuitenkin yhden keskeisen EU-ongelman, energiapolitiikan
ongelman esiin nostamisen vahvasti — ovat juuri niitä asioita,
joita parhaimmillaan eteenpäin vieden voidaan myös
vahvistaa kansalaisten luottamusta unioniin, avata niitä näkökulmia,
jotka ovat ymmärrettäviä myös
tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Tässä mielessä voi sanoa,
että Suomi onnistui hoitamaan tämän puheenjohtajuuskauden
myös tätä poliittista painoarvoa nostaen.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Todellakin pääministeri
osoitti vahvaa johtajuutta EU:n puheenjohtajakauden aikana, ja hän
sai erinomaista tukea ulkoministeri Tuomiojan loistavalla panoksella
omalla sarallaan. Todellakin alku oli kamala sen Libanonin kriisin
takia, mutta kuitenkin se hoidettiin tyylikkäästi
ja arvoa antaen niin, että kaikki EU-maat pystyivät
olemaan yhdessä linjassa. Myös Venäjän
politiikka hoidettiin tyylikkäästi mielestäni.
Siinä yhtenäisyys on äärimmäisen tärkeää, koska
itse olemme pitkällä täällä pohjoisessa
EU:n ulkorajalla ja meillä on 1 350 kilometriä yhteistä maarajaa
Venäjän kanssa. Siinä on tärkeätä,
että linja säilyy.
Siitä, mitä ed. Lahtela sanoi tästä äskeisestä susipolitiikasta,
todella toivoin, että puheenjohtajakautena olisi joku kannanotto
tullut, koska se tilanne todella on karkaamassa käsistä eikä ole millään
lailla perusteltua, että itärajan ihmiset, koululaiset,
pienet lapset kyläteillä pelkäävät
iltaisin sitä, että hukat käyvät
kiinni. Se on aito huoli siellä. Ihmiset elävät
sen tilanteen keskellä. He ovat siihen syyttömiä,
eikä ole mitään perustelua sille, että heidän
täytyy sitä kestää loputtomiin,
ja tilanne pahenee koko ajan. Ed. Lahtelan esitys tässä asiassa äsken
oli mielestäni perusteltu, ja toivon, että siihen
asiaan puututaan. Maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja
on omalla tahollaan vienyt sitä eteenpäin hyvin,
ja toivon, että tähän myös hallitus
ottaa kantaa. Eihän se puheenjohtajakauden asioita tietenkään
ollut, mutta siinä yhteydessä olisi jotain voinut
lausua siitä. Saksassahan tämä asia hoidettiin
tappamalla se viimeinen Bruno-karhu sieltä tyylikkäästi
pois ja asia oli sillä hoidettu. En ole minkään
tappamisen kannattaja, mutta järkevän verottamisen
kannattaja olen ja nimenomaan niin, että saisimme oman
politiikan tässäkin asiassa, jota me itse toteuttaisimme,
ei sen kummempaa.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Muutamaan konkreettiseen kysymykseen vastaus.
Ensin ed. Tiusanen kysyi, millä tavalla puheenjohtajakautta
käytettiin Kaakkois-Suomen liikenneongelman esille nostamiseksi. EU:n
huippukokouksessa komissio nosti kysymyksen esille Venäjälle
koko unionin puolesta ja väläytti myös
mahdollisuutta sähköisen tullauksen osalta tiettyyn
pilottimahdollisuuteen itärajalla, siis EU:n itärajalla.
Se osoitti sen, että komissio tässä tapauksessa
oli myös puheenjohtajamaan hyvin vahvana tukena, nosti
meille tärkeän asian esille, ja me saimme siitä vahvan
keskustelun aikaan. Aihe oli liikenneministereiden ja tulleista
vastaavien ministereiden tasolla esillä puheenjohtajakauden
aikana. Se on ollut koko ajan, voi sanoa, fokuksessa.
Ed. Hemmilä kysyi maataloushallinnon osalta. Maatalousministeri
järjesti komission kanssa maatalouden hallintorakenteiden
yksinkertaistamiseen tähtäävän
seminaarin, jossa on juuri se tavoite. Näissä on
kyse hyvin pitkän tähtäimen työstä.
Voidaan sanoa, että siinä käynnistettiin tietty
itu tai alkio, joka toivottavasti tuo tulosta. On äärimmäisen
monimutkaisesta asiasta kyse, eikä se ole ratkaistavissa
puolessa vuodessa. Mutta työ on käynnistetty.
Samoin puheenjohtajakauden kaikkia tapaamisia maatalouskomissaarin
kanssa käytettiin luonnollisesti 141-ratkaisun pohjustamiseksi.
Mutta ei sen ratkaisun aika ole nyt ollut. Sen ratkaisun aikahan
on kesän lopulla ja syksyllä. (Ed. Hemmilä:
Poliittinen ratkaisu!) Jokainen tehdään ajallaan
ja ratkaisujen pitää perustua faktoihin. Ja sitten
kun ollaan faktapohjalta valmiita neuvottelemaan, sitten on neuvottelujen
aika. Mutta olen varma, että jos ne erittäin tiiviit
vahvat kontaktit, joita komission ja Suomen hallituksen välillä on,
ovat käytössä ensi kesänä ja
syksynä, niin on saatu vahva pohja ja pystytään
asiat hoitamaan huolella. Huolehditaan siitä, että meillä on
vahvat neuvottelijat, kunhan neuvottelut liikkeelle lähtevät.
(Ed. Hemmilä: Huolehditaan, juuri näin!)
Ed. Sirnö, avoimuuden osalta oikeastaan ed. Väistö vastasi
hyvin. Kannattaa katsoa ihan tilastoja siitä, millä tavalla
me olemme toteuttaneet nyt niitä avoimuuspäätöksiä,
jotka Itävallan loppukaudella tehtiin. Me silloin ilmoitimme,
että me olemme halukkaita panemaan ne välittömästi
toimeen, ja myös panimme ne toimeen. Niiden päätösten
saaminen ei ollut silloin aivan yksinkertaista. Jouduimme lupaamaan
sen, että tämä Suomen kausi on vähän
niin kuin kokeilua ja tämän puolen vuoden jälkeen
tehdään arvio ja raportti siitä, miten
tämän avoimuuden lisääminen on
vaikuttanut neuvoston toimintaan. Minulla, ja uskon, että muilla
ministereillä, on vakaa usko siihen, että tämä avoimuuden
lisääminen ei todellakaan ole haitannut unionin
toimintaa. En usko, että tämän puolen
vuoden kokemusten jälkeen on tarvetta ainakaan yhtään
vetää takaisinpäin. Ja Prümin
osalta ministeri Rajamäki juuri kertoi, että tämän
kuun puolivälin neuvostossa Prüm tulee nimenomaan
neuvoston listalla ensimmäiseksi asiaksi. Sehän
on ollut Suomellekin luonnollinen tavoite, että Prümin
sopimuksen kaltainen asia pitää saada unionin
puitteeseen.
Haluan vielä kerran lausua kiitoksen niille tuhansille
ihmisille, jotka puheenjohtajuutta olivat hoitamassa eri tasoilla.
Meillä on erittäin osaava virkamieskunta, josta
useat olivat jo edellisellä puheenjohtajakaudella mukana.
Mutta kyllä meidän etu oli myös se, että puheenjohtajakausi
osui hallituskauden lopulle. Kaikki ministerit olivat nyt erittäin
kokeneita, tunsivat kollegansa hyvin, kontaktit olivat olemassa,
ministerit tunsivat asiansa hyvin. Tämä yhdistettynä virkamiesten osaamiseen
antoi edellytyksen puheenjohtajuuden hyvälle hoitamiselle.
Toinen varapuhemies:
Keskustelu on päättynyt.