Täysistunnon pöytäkirja 140/2006 vp

PTK 140/2006 vp

140. TORSTAINA 11. TAMMIKUUTA 2007 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

1) Pääministerin ilmoitus Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta

 

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajakausi Euroopan unionissa päättyi uuteen vuoteen. Takanamme on kuusi kuukautta unionin johdossa. Puheenjohtajuus oli ja on suuri vastuu. Puheenjohtajan pitää huolehtia asioiden sujumisesta ja suunnan näyttämisestä koko unionille, katsoa kokonaisuuden perään. Mielestäni onnistuimme tässä tehtävässä hyvin. Unioni pysyi liikkeessä, se on entistä yhtenäisempi ja eteenpäin katsova.

Puheenjohtajuus on aina tiimityötä niin kotimaassa kuin unionissakin. Oli ilo todeta Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana se kouriintuntuva solidaarisuus, joka vallitsee jäsenmaiden kesken: puheenjohtajalle annetaan tukea, eikä unionissa sooloilla. Myös yhteistoimintamme unionin yhteisten instituutioiden kanssa — erityisesti komission ja Euroopan parlamentin kanssa — on ollut tiivistä, ja tämä yhteistyö on kantanut myös käytännön hedelmää.

Puheenjohtajuus oli koko hallituksen yhteinen ponnistus. Kaikki ministerit ja ministeriöt ovat ponnistelleet lujaa unionin yhteisissä tehtävissä. Suomessa puheenjohtajuus on oikealla tavalla otettu kansallisena projektina. Haluan kiittää niitä monia tahoja, jotka edesauttoivat puheenjohtajakauden toteutumisessa. Mukana olivat niin kansalais- ja työmarkkinajärjestöt, elinkeinoelämä, tiedotusvälineet kuin ennen muuta kansalaiset. Mutta erityisesti haluan tässä yhteydessä kiittää myös oppositiota erityisen rakentavasta asenteesta ja suhtautumisesta eurooppalaiseen tehtäväämme. Puheenjohtajakausi ei ollut halpojen irtopisteiden keräyspaikka, vaikka vaalit lähestyisivätkin.

Arvoisa puhemies! Yhteen puheenjohtajuuteen mahtuu paljon asioita ja tapahtumia. Tarkoitukseni ei ole antaa niistä tyhjentävää selostusta tässä ja nyt. Eduskunta on ollut tiiviisti mukana puheenjohtajuuden kaikissa asioissa.

Jos puheenjohtajakauden keskeiset tulokset pitäisi tiivistää, niin sanoisin: Libanon, Lahti, laajentuminen ja lainsäädäntö.

Suomi joutui heti kautensa aluksi hoitamaan jopa Lähi-idän haastavassa, kaiken nähneessä mittakaavassa harvinaisen vakavaa kriisiä, joka uhkasi koko alueen vakautta ja rauhaa. Tästä haasteesta selvisimme kunnialla ja Euroopan unioni toimi Libanonin kriisissä yhtenäisesti ja päättäväisesti. Unionilla oli yhtenäinen linja, YK:ssa saatiin tarpeelliset päätökset ja ilman unionin vahvaa panosta vahvaa YK-operaatiota Libanoniin ei olisi saatu kasaan. Se aika on ohi, kun EU katsoo vierestä, kun muut ratkaisevat lähinaapurustomme ongelmia.

Haluan tässä yhteydessä antaa erityisen tunnustukseni ulkoministeri Tuomiojan ... (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Arvoisa pääministeri, ihan pieni hetki. Pyydän edustajia istuutumaan paikoilleen. Täällä on liian paljon hälinää!

Puhuja:

(Ed. Puisto: Onko kovaääninen paikallaan?) — Teksti on myös luettavissa. (Naurua)

Haluan tässä yhteydessä antaa erityisen tunnustukseni ulkoministeri Tuomiojan vahvalle panokselle tässä puheenjohtajuudessa. Hän on ollut se unionin keskeinen kriisipäivystäjä, jolle arvaamattoman maailman murheet ovat unionissa ensimmäisenä kaatuneet. Yhtenäinen toiminta Libanonin kriisissä paransi unionin kykyä vaikuttaa Lähi-idän ongelmiin myös jatkossa.

Kun totesin, että yksi puheenjohtajakautemme saavutus oli Libanon, niin tarkoitan sillä myös yleisempää havaintoa unionin ulkosuhteista, tarpeesta ja pyrkimyksestä toimia unionina entistä yhtenäisemmin. Riitaisa ja eripurainen EU on voimaton. Yhtenäinen ja määrätietoinen EU on vahva toimija niin maailmassa kuin lähialueellamme. EU on monella mittarilla maailman johtaja — niin kaupassa kuin kehitysavussakin — mutta sen poliittinen painoarvo ei vastaa unionin ominaispainoa.

Lahden epävirallisessa huippukokouksessa tätä yhtenäisyyttä rakennettiin unionin Venäjä-politiikkaan ja unionin yhtenäinen viesti presidentti Putinille oli kiistaton saavutus. Keskusteluissa, joita olen käynyt eurooppalaisten kollegojeni kanssa, viitataan jatkuvasti siihen, kuinka tämä yhtenäisyyden tarve ja merkitys tuli hyvin osoitetuksi Lahdessa. EU tarvitsee yhtenäistä ja vahvaa Venäjä-politiikkaa. Unioni on yhtenäinen, sillä on yhteiset intressit, eikä ulkopuolisten saa antaa jakaa unionia.

Lahden kokous oli myös paljon muuta kuin Venäjää. Lahdessa viitoitettiin tietä unionin energiapolitiikan kehittämiselle erityisesti vahvistamalla energiaulkosuhdetta. EU:n täytyy olla entistä määrätietoisempi energiasuhteissaan, käyttää monipuolista suhdeverkostoaan energian saamiseksi ja myös edellyttää reippaasti kumppaneiltaan selkeitä pelisääntöjä ja vastavuoroisuutta. EU ei voi olla maailmassa pelkkä hyväntekijä, myös omaa kanttia pitää puolustaa.

Lahdessa käsiteltiin myös unionin innovaatiopolitiikkaa. Olen entistä vakuuttuneempi, että juuri oikean ja kannustavan innovaatioympäristön luominen on olennaista EU:n kilpailukyvylle, sillä maailmassa ei ole saavutettuja etuja, ei ole puskureita eikä pehmikkeitä. Kilpailu maailmantaloudessa on kovaa ja armotonta. Se vaatii meiltä jatkuvaa uudistumista, aitoa kilpailukyvystä välittämistä. Tämän tosiasian tunnustaminen on tässäkin asiassa viisauden alku.

Lahden huippukokouksen yhteydessä järjestettiin myös joustavuuteen ja muutosturvaan keskittynyt sosiaalinen huippukokous, joka kokosi eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet yhteen.

Arvoisa puhemies! Unionin pitää olla jämäkkä myös talouspolitiikassa, ja sen eteen on tehty töitä Suomen kaudella. Vakaus- ja kasvusopimusten uskottavuus on tärkeää, sillä yhteisistä pelisäännöistä on pidettävä kiinni. Nykyistä suotuista talouskehitystä pitää määrätietoisesti hyödyntää julkisen talouden vahvistamiseksi. Talouden kehityksen taustalla ovat jäsenmaiden toteuttamat rakenteelliset uudistukset, ja jäsenmaat jatkavat tätä työtä. On nähtävissä, että kun talouspolitiikan uskottavuus on lisääntynyt, niin kuluttajien ja yritysten luottamus talouteen on entistä vahvempi. Tämä luottamus ja kotimainen kysyntä kantavat nyt hedelmää voimakkaasti vahvistuvana työllisyytenä.

Arvoisa puhemies! Unionin ulkoinen yhtenäisyys rakennetaan unionin sisällä. Vain tehokas ja määrätietoinen unioni on ulkoisessa toiminnassaan eheä ja pystyy tekemään päätöksiä, joille unionin menestys rakennetaan. Siksi on tärkeää kehittää unionin päätöksentekokykyä. Suomi on puheenjohtajakaudellaan käynyt luottamukselliset keskustelut perustuslakisopimuksen eteenpäin viemisestä. Tämä prosessi on ollut arvokas perusta Saksan kaudella tehtävälle työlle ja kannustanut jäsenmaita pohtimaan aktiivisesti ratkaisumahdollisuuksia. Aikaisemmin tuumaustauko oli pelkkää taukoa, nyt on siirrytty aktiiviseen ratkaisujen hakemiseen.

Kuva näyttää sikäli selvältä, että on olemassa yhteinen ymmärrys, että perustuslakisopimusta tarvitaan, se on hyvä ja punnittu kokonaisuus, mutta tultuaan hylätyksi kansanäänestyksissä sopimus tuskin tulee voimaan aivan kirjaimellisesti nykyisessä muodossaan. Sopimuksen institutionaalisia ratkaisuja ei voi avata joutumatta ojasta allikkoon. Tämä on haaste, jossa työn aloittaminen on nyt Saksan vetovastuulla.

Haluan tässä samassa yhteydessä todeta puheenjohtajakauden kokemuksella, että unionin tulevaisuutta ei rakenneta kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä edellyttävien päätöksentekomenettelyjen varaan. Yksimielisyysvaatimuksen pitää rajoittua vain harvoihin, hyvin valikoituihin ja rajallisiin kysymyksiin. Määräenemmistöpäätöksenteko on tehokas ja kokonaisuuden kannalta oikeudenmukainen tapa ratkaista asiat. Uskon, että määräenemmistöpäätöksenteon alaa pitää unionissa yhä määrätietoisesti laajentaa.

Suomi saikin tehtäväksi kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvostolta tutkia määräenemmistöpäätöksenteon lisäämistä oikeus- ja sisäasioissa, sillä kunnon tulokset tällä tärkeällä sektorilla jäävät juuri yksimielisyysvaatimuksen takia usein uupumaan. Kansalaiset odottavat sitä, että myös unioni kykenee vahvistamaan turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Suomen johdolla tästä käytiin syvällinen ja asiaa eteenpäin vievä keskustelu Tampereen oikeus- ja sisäasiainministereiden kokouksessa. Asian käsittelyssä tuolloin tuli selväksi, että tahtoa ei löytynyt määräenemmistöpäätöksenteon lisäämiseen niin sanotun siltalausekkeen avulla, jossa olisimme yksimielisesti voineet sopia siirtymisestä määräenemmistöpäätöksiin.

Onnistuimme kuitenkin siinä, että haastavista ja epäilevistä näkemyksistä huolimatta saimme kirjattua joulukuun Eurooppa-neuvoston päätelmiin yhteisen tahtomme, että oikeus- ja sisäasioiden päätöksentekoa pitää kehittää määräenemmistöpäätöksentekoa lisäämällä, ja tämä tapahtui tuon Tampereen ministerikokouksen hengen mukaisena.

Ärade talman! Utvidgningen var en av de viktigaste frågorna under Finlands ordförandeskap. Bulgariens och Rumäniens anslutning till unionen från ingången av detta år säkerställdes under Finlands ordförandeperiod. Unionen är nu ett förbund bestående av 27 medlemsländer. Jag anser att det nu är dags att glömma unionens tendentiösa uppdelning i gamla och nya medlemsstater. Alla medlemmar i unionen är likvärdiga. I detta hänseende var det särskilt viktigt att man under Finlands ordförandeperiod fattade beslut som möjliggör en utvidgning av Schengenområdet. Samtidigt är det en viktig milstolpe att Slovenien anslöt sig till euroområdet från början av året. EU har endast en riktning att gå — att avskaffa gränserna i människornas vardag, skapa en gemensam marknad och få till stånd en gemensam valuta.

Utvidgningen var föremål för en livlig debatt. Stämningarna i unionen kan för närvarande inte anses vara särskilt positiva i fråga om utvidgning. Mången anser att utvidgningen har gått för långt och framskridit för snabbt. Under vårt ordförandeskap föreslogs t.o.m. en paus i utvidgningen. Jag instämmer inte i detta. Enligt min mening har unionens utvidgningspolitik varit en stor framgång.

Laajentuminen on tuonut Eurooppaan vakautta ja taloudellista elinvoimaa. Meidän pitää jatkossakin pystyä katsomaan lyhyen tähtäimen ongelmien ylitse ja nähdä pitkän tähtäimen merkittävät edut. Tässäkin tarvitaan poliittista johtajuutta, jota olimme valmiita osoittamaan.

Oli tärkeää, että joulukuun Eurooppa-neuvosto hyvin selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla vahvisti unionin laajentumispolitiikan jatkuvuuden ja periaatteet: unioni on jatkossakin avoin jäsenyyden vaatimat edellytykset täyttäville hakijamaille. Unioni ei syö sanojaan, vaan seisoo sanojensa takana. Tämä on erityisen tärkeää Länsi-Balkanin maille, joille EU-jäsenyyden mahdollisuus on olennainen maiden uudistumiselle ja Euroopan rauhalle. Suomi piti puheenjohtajana määrätietoisesti laajentumisen puolta.

Myös Turkille annetuista lupauksista on pidettävä kiinni. Suomi haki puheenjohtajana aktiivisesti ja määrätietoisesti ratkaisuja, jotka olisivat mahdollistaneet muun muassa suoran kaupan Kyproksen pohjoisosan kanssa sekä johtaneet turkkilaisten satamien ja lentokenttien avaamiseen kyproslaisille aluksille. Tästä kokonaisuudesta ei syntynyt kovista yrityksistämme huolimatta sopua, mutta Turkin liittymisneuvotteluja koskevat päätökset pystyttiin silti tekemään hyvässä järjestyksessä. Turkki ei tällä hetkellä täytä velvoitteitaan, kun se ei avaa satamiaan ja lentokenttiään, ja tämä johti muun muassa siihen, että neuvottelut jäädytetään kahdeksan neuvotteluluvun osalta. Tämä oli perusteltu ratkaisu, mutta samalla Turkin liittymisprosessi voi edetä muilta osin. EU:n ja Turkin paljon povattua yhteentörmäystä ei tullut, se estettiin puheenjohtajan täsmällisellä toiminnalla.

Arvoisa puhemies! Totesin alussa, että puheenjohtajakauden saavutukset voi kiteyttää neljään ällään. Ehkä tämä olisi muutenkin kohtuullinen arvio puheenjohtajakaudesta, neljän laudaturin ylioppilas. Käsittelemättä on vielä se neljäs laudatur eli lainsäädäntö, ehkä kaikkein olennaisin, konkreettisin ja pysyvin perintö, jonka jätimme. Puheenjohtajakaudellamme saatiin päätökseen monia hyvin merkittäviä ja suuria hankkeita: muun muassa tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma, palveludirektiivi ja kemikaaliasetus. Tutkimusohjelma tukee juuri niitä innovaatioita, joita tarvitsemme. Palveluissa on nyt luotu maailman suurin yhtenäinen palvelumarkkina-alue. Se tukee kouriintuntuvalla tavalla elinkeinoelämämme toimintaedellytyksiä. Kemikaaliasetus taas on olennainen edistysaskel niin alan teollisuudelle kuin kuluttajille, mittava hanke, joka myös tekee Helsinkiin tulevasta kemikaalivirastosta totta. Näitä lainsäädäntöhankkeita kannattaa tämän vuosikymmenen lopussa katsoa taaksepäin. Koko vuosikymmenellä tehdään harvoja näin mittavia lainsäädäntöhankkeita kuin nämä kolme mainittua olivat.

Tämä on sitä tulosten Eurooppaa, konkreettista edistymistä joskus harmaiksi ja tylsiksi leimatuissa kokonaisuuksissa. Tämä on kuitenkin sitä EU:n ruisleipää, mitä varten se on olemassa. Uskon vakaasti siihen, että nimenomaan edistymällä näissä konkreettisissa asioissa — sisämarkkinoita kehittämällä, vahvistamalla EU:ta kansainvälisenä toimijana ja osoittamalla euron ja Schengenin laajentamisen kaltaisilla käytännöllisillä askelilla, että EU toimii ja siitä on kouriintuntuvaa hyötyä kansalaisille — saadaan eurooppalainen mieliala myös kääntymään ja aikaansaadaan sitä kansalaisten luottamusta, jonka varassa Eurooppaa voidaan kehittää pidemmälle, sillä kansalaisten luottamuksen kannalta ei ole mitään niin tuhoisaa kuin katteettomat lupaukset ja tyhjät visiot. EU ei ole koskaan kärsinyt visiovajeesta, mutta tuloksissa vajetta on välillä päässyt syntymään. Tämä juopa ei saa kasvaa. Nyt on onneksi saatu aikaan myös tuloksia.

Puheenjohtajakausi ei tietenkään ollut pelkkää riemusaattoa, onnistumisia onnistumisten jälkeen, vaan totta kai epäonnistuimme myös monissa tavoitteissamme. EU:n ja Venäjän välinen uusi ja tarpeellinen kokonaisvaltainen sopimus ei saanut vielä neuvottelumandaattia. Sen esti yksimielisyysvaatimus. Yritimme tosissamme ratkaista työaikadirektiivin, pääsimme siinä lähemmäs ratkaisua kuin kukaan muu, mutta määräenemmistö jäi tällä kertaa uupumaan. Emme myöskään saaneet yhteisymmärrystä komission hallinnon tehostamistoimista. Jäsenmaiden aluksi yksimielisesti puoltama hanke kaatui määrävähemmistöön. Totean kuitenkin sen, että komissiokaan ei voi olla jäsenmaiden arkitodellisuuden yläpuolella.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtajuus on yhteisten asioiden hoitamista, mutta samalla haluan todeta, että myös monissa Suomen kannalta olennaisissa asioissa saatiin konkreettisia ratkaisuja aikaan. Esimerkiksi pohjoinen ulottuvuus sai uuden alun. Suomalaiselle elinkeinoelämälle erittäin tärkeä tutkimusohjelma Artemis sai Lahdesta lentävän lähdön. Erityisesti Suomea suhteettomasti rasittaneet Siperian ylilentomaksut saivat päätepisteen. Emme ole olleet toimettomia.

Suomi on myös puheenjohtajuutensa ansiosta entistä tunnetumpi ja arvostetumpi. Kesä on jo kaukana, ja siksi on helppo unohtaa esimerkiksi syyskuussa pidetty historiallinen Asem-kokous, joka toi ennennäkemättömän arvovaltaisen maailman johtajien joukon Helsinkiin. Tämä keskusteluyhteys Aasian on merkittävä, se on kannaltamme tulevaisuuden suunta. Aasian johtajien kanssa keskustelimme muun muassa ilmaston muutoksesta ja yhteisistä toimista.

Ilmastopolitiikka oli rakentavasti esillä myös Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa. Sitä käsiteltiin myös Lahdessa ja joulukuun Eurooppa-neuvostossa. EU:n kaikki tavoitteet Nairobin kansainvälisessä ilmastokokouksessa täyttyivät. EU:lla on nyt edessään ilmastopolitiikan jatkoaskeleet. On olennaista, että ilmastopolitiikkaa hoidetaan maailmanlaajuisena hankkeena, kunnianhimoisesti, mutta samalla kattavasti.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-puheenjohtajakausi on suoritettu. On hienoa, että olemme voineet antaa oman panoksemme Euroopan unionin eteenpäinviemiseen myös puheenjohtajan paikalta. Suomi on juuri oikeassa seurassa — unionin keskiössä, aktiivinen ja arvostettu jäsenmaa, jolla on myös vahva näkemys unionin kehittämisestä. Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, konkreettisia tuloksia, rohkeutta katsoa eteenpäin ja samalla ottaa vastuu omasta tulevaisuudestamme.

Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Finlands ordförandeskap i Europeiska unionen avslutades vid årsskiftet. Under sex månaders tid ledde vi unionen. Ordförandeskapet i unionen innebär ett stort ansvar: ordförandelandet skall se till att allt löper smidigt, vara en vägvisare för unionen och se till helheten. Enligt min åsikt lyckades vi bra i denna uppgift — unionen var aktiv, och är nu mer enad och framåtblickande än tidigare.

Ordförandeskapet innebär teamarbete, såväl i hemlandet som inom unionen. Som ordförande för Europeiska rådet var det en glädje att bevittna den påtagliga solidaritet som råder mellan medlemsstaterna — ordförandelandet ges stöd, och ingen agerar på eget bevåg. Också vårt samarbete med unionens gemensamma institutioner — i främsta hand kommissionen och Europaparlamentet — har varit intensivt, och har också gett konkreta resultat.

Ordförandeskapet var hela regeringens gemensamma satsning. Samtliga ministrar och ministerier arbetade hårt för att fullgöra unionens gemensamma uppgifter. I Finland har ordförandeskapet med rätta betraktats som ett nationellt projekt. Jag vill därför rikta mitt tack till alla dem som bidragit till ordförandeskapets genomförande: medborgar- och arbetsmarknadsorganisationerna, näringslivet, medierna och inte minst medborgarna själva.

Jag vill också ta tillfället i akt att alldeles särskilt tacka oppositionen för dess konstruktiva hållning när det gäller vårt europeiska uppdrag. Trots att vi står inför nyval har ingen utnyttjat ordförandeskapet för att plocka billiga poäng.

Ett ordförandeskap kan omfatta många ärenden och händelser. Min avsikt är dock inte att här ge en uttömmande beskrivning av dem. Riksdagen har varit nära inkopplad i de frågor som behandlats under ordförandeskapet.

Om man skulle vilja sammanfatta de viktigaste resultaten av ordförandeskapet skulle de vara Libanon, Lahtis, utvidgningen och lagstiftningen.

Genast i början av sitt ordförandeskap ställdes Finland inför en kris som var ovanligt allvarlig till och med med mellanösternmått mätt — där det minsann inte saknats utmaningar — och som äventyrade stabiliteten och freden i hela området. Vi klarade utmaningen med heder: Europeiska unionen agerade samstämt och beslutsamt i Libanonkrisen. EU följde en enhetlig linje och FN fattade de beslut som krävdes. Utan unionens starka insats hade vi inte fått ihop en effektiv FN-operation till Libanon. Den tid är förbi då EU var en passiv åskådare medan andra löste problemen i vårt nära grannskap.

I detta sammanhang vill jag ge utrikesminister Tuomiojas starka insats i ordförandeskapet ett särskilt erkännande. Han har varit den centrala krisjour som allra först på unionens vägnar fått ta ställning till denna oberäkneliga världs bekymmer. EU:s enhetliga agerande i Libanonkrisen förbättrade dess förmåga att också i framtiden påverka det problematiska läget i Mellanöstern.

När jag konstaterade att unionens agerande i Libanon hör till det finska ordförandeskapets framgångar vill jag därmed också fästa uppmärksamhet vid unionens yttre förbindelser överlag och vid vikten av att medlemsländerna i allt högre grad talar med en röst. Ett EU som präglas av inre stridigheter och missämja är maktlöst. En enhetlig och målmedveten union är en stark aktör både globalt och i våra närområden. EU är också en global ledare med många mått mätt — i fråga om såväl handel som utvecklingsbistånd — men dess politiska betydelse motsvarar inte dess faktiska inflytande.

Vid det inofficiella toppmötet i Lahtis utsträcktes unionens samstämdhet också till dess Rysslandspolitik, och EU:s gemensamma budskap till president Putin var en klar framgång. I de samtal jag fört med mina europeiska kolleger får jag gång på gång bekräftat att behovet och betydelsen av denna enhetlighet lyftes fram på ett föredömligt sätt i Lahtis. EU behöver en enhetlig och stark Rysslandspolitik. Unionen utgör en helhet som har gemensamma intressen. Vi får inte låta utomstående splittra EU.

Toppmötet i Lahtis handlade givetvis inte bara om Ryssland. I Lahtis stakade vi ut riktlinjer för utvecklingen av unionens energipolitik. Det handlade särskilt om att stärka de yttre förbindelserna i fråga om energi. EU måste vara ännu mer målmedveten än tidigare i sina energiförbindelser och utnyttja sitt mångsidiga kontaktnät för energianskaffning. Unionen skall inte heller dra sig för att av sina partners förutsätta tydliga spelregler och ömsesidighet. EU får inte nöja sig med att agera global välgörare utan måste också försvara sina egna värderingar.

Ett annat tema i Lahtis var unionens innovationspolitik. Jag är allt mer övertygad om att skapandet av en innovationsmiljö som är rätt anpassad och sporrande är en central faktor för EU:s konkurrenskraft. I denna värld kan vi inte räkna med vare sig förvärvade rättigheter, buffertar eller stötdämpare. Konkurrensen i världsekonomin är hård och skoningslös. Den kräver att vi oupphörligt förnyar oss, och att vi har ett genuint intresse av att främja konkurrenskraft. Att erkänna fakta är grunden för vishet också i denna fråga.

I samband med toppmötet i Lahtis samlades också de europeiska arbetsmarknadsparterna till ett toppmöte om sociala frågor, där tyngdpunkten låg på flexibilitet och omställningsskydd.

Unionen bör agera beslutsamt också när det gäller den ekonomiska politiken. Vi arbetade mycket med denna fråga under det finska ordförandeskapet. Det är viktigt att stabilitets- och tillväxtpakten är trovärdig, eftersom vi måste slå vakt om de gemensamma spelreglerna. Den nuvarande gynnsamma ekonomiska utvecklingen bör utnyttjas målmedvetet för att stärka den offentliga ekonomin. Den ekonomiska utvecklingen är ett resultat av de omstruktureringar medlemsländerna genomfört, och länderna kommer att fortsätta detta arbete. Man kan tydligt se att ökad trovärdighet för den ekonomiska politiken lett till en allt starkare tilltro till ekonomin hos konsumenterna och företagen. Denna tilltro, tillsammans med inhemsk efterfrågan, bär nu frukt i form av en kraftigt växande sysselsättning.

Unionens yttre enighet skapas inifrån. Bara en effektiv och målmedveten union kan agera som en helhet i sin yttre verksamhet och fatta framgångsrika beslut. Därför är det viktigt att utveckla unionens beslutsfattande. Under ordförandeskapet har Finland fört förtroliga samtal om hur unionen skall gå vidare med det konstitutionella fördraget. Denna process har skapat en värdefull plattform för det framtida arbetet under det tyska ordförandeskapet och har sporrat medlemsländerna till aktiv diskussion kring olika alternativ. Den period av eftertanke man utlyste tidigare var bara en kort paus: nu går vi vidare för att söka aktiva lösningar.

Bilden verkar ha klarnat så till vida att det finns en allmän konsensus om att det konstitutionella fördraget är nödvändigt och utgör en bra och välavvägd helhet. Däremot kommer fördraget sedan det förkastats i folkomröstningar knappast att träda i kraft ordagrant i sin nuvarande form. De institutionella lösningar som föreslås i fördraget kan inte omprövas utan att man hamnar ur askan i elden. Denna utmaning kommer att kräva mycket arbete, och Tyskland har nu ansvaret för att frågan förs vidare.

Jag vill i detta sammanhang, mot bakgrund av erfarenheterna av ordförandeskapet, konstatera att unionens framtid inte kan skapas med utgångspunkt i ett beslutsfattande som förutsätter enhällighet hos medlemsstaterna. Kravet på enhällighet bör begränsas till några få utvalda och välavgränsade frågor. Beslutsfattande med kvalificerad majoritet är ett effektivt och med tanke på helheten rättvist sätt att nå resultat. Min åsikt är att man målmedvetet bör arbeta för att utvidga området för kvalificerade beslut.

Finland fick i juni 2006 av Europeiska rådet i uppdrag att utreda möjligheten att öka användningen av beslutsfattande med kvalificerad majoritet i rättsliga och inrikesfrågor, eftersom kravet på enhällighet leder till att man sällan får till stånd ordentliga resultat inom denna viktiga sektor. Medborgarna förväntar sig att också unionen skall kunna förbättra säkerheten och rättvisan i EU. Under Finlands ledning fördes en djupgående och initiativrik debatt kring denna fråga vid justitie- och inrikesministrarnas möte i Tammerfors. I samband med behandlingen av ärendet blev det klart att det inte fanns en vilja att öka andelen kvalificerade beslut genom tillämpning av en s.k. övergångsklausul så att vi enhälligt hade kunnat komma överens om en övergång till beslut med kvalificerad majoritet.

Trots motstånd och misstro lyckades vi emellertid i slutsatserna från Europeiska rådet i december få inskrivet som vår gemensamma viljeyttring att beslutsfattandet i rättsliga och inrikesfrågor måste utvecklas genom en utvidgning av beslut med kvalificerad majoritet. Så skedde också, och i samma anda som vid det nämnda ministermötet i Tammerfors.

Utvidgningen var en av de viktigaste frågorna under Finlands ordförandeskap. Bulgariens och Rumäniens anslutning till unionen från ingången av detta år säkerställdes under Finlands ordförandeperiod. Unionen är nu ett förbund bestående av 27 medlemsländer. Jag anser att det nu är dags att glömma unionens tendentiösa uppdelning i gamla och nya medlemsländer. Alla medlemmar i unionen är likvärdiga. I detta hänseende var det särskilt viktigt att man under Finlands ordförandeperiod fattade beslut som möjliggör en utvidgning av Schengenområdet. Samtidigt är det en viktig milstolpe att Slovenien anslöt sig till euroområdet från början av året. EU har endast en riktning att gå — att avskaffa gränserna i människornas vardag, skapa en gemensam marknad och få till stånd en gemensam valuta.

Utvidgningen var föremål för en livlig debatt. Stämningarna i unionen kan för närvarande inte anses vara särskilt positiva i fråga om utvidgning. Mången anser att utvidgningen har gått för långt och framskridit för snabbt. Under vårt ordförandeskap föreslogs t.o.m. en paus i utvidgningen. Jag instämmer inte i detta. Enligt min mening har unionens utvidgningspolitik varit en stor framgång.

Utvidgningen har fört med sig stabilitet och ekonomisk livskraft till Europa. Vi bör även framöver kunna förbise kortsiktiga problem och fokusera på långsiktiga betydande fördelar. Även detta kräver politiskt ledarskap, vilket vi kunde visa prov på.

Det var viktigt att Europeiska rådet i december på ett mycket klart och entydigt sätt befäste kontinuiteten i och principerna för unionens utvidgningspolitik: unionen är även framöver öppen för kandidatländer som uppfyller medlemskapskraven. Unionen bryter inte sitt löfte, utan står för sitt ord. Detta är särskilt viktigt för länderna på västra Balkan, eftersom möjligheten till EU-medlemskap är väsentlig med tanke på ländernas utveckling och för freden i Europa. Som ordförande stödde Finland målmedvetet utvidgningen.

Vi måste också hålla vårt löfte till Turkiet. Finland ville i egenskap av ordförande aktivt och målmedvetet få till stånd en lösning som hade möjliggjort bl.a. direkt handel med den norra delen av Cypern och inneburit att turkiska hamnar och flygplatser hade öppnats för cypriotiska fartyg och luftfartyg. Trots våra kraftiga ansatser kunde enighet om denna helhet inte nås, men besluten gällande Turkiets anslutningsförhandlingar kunde dock fattas i god ordning. I och med att Turkiet inte öppnar sina hamnar och flygplatser uppfyller det för närvarande inte sina förpliktelser, vilket ledde bl.a. till att förhandlingarna för åtta förhandlingskapitels vidkommande läggs på is. Detta var ett motiverat avgörande, men samtidigt kan Turkiets anslutningsprocess framskrida i övrigt. Den förutspådda konflikten mellan EU och Turkiet kunde undvikas tack vare ordförandens korrekta agerande.

Jag konstaterade tidigare att resultaten av ordförandeskapet kan ges vitsordet fyra laudatur. Kanske detta även i övrigt är en rimlig bedömning av ordförandeskapet, en student med fyra laudatur. Jag har ännu inte utvärderat det fjärde delområdet, dvs. lagstiftningen, som kanske är det mest väsentliga, konkreta och bestående arvet vi lämnade efter oss. Under vårt ordförandeskap slutfördes många mycket viktiga och stora projekt, bl.a. det sjunde ramprogrammet för forskning, tjänstedirektivet och kemikalieförordningen. Forskningsprogrammet stöder just de innovationer vi behöver. Inom tjänstesektorn har vi nu skapat världens största enhetliga tjänstemarknad. Den stödjer verksamhetsbetingelserna för vårt näringsliv på ett påtagligt sätt. Kemikalieförordningen i sin tur innebär ett betydande framsteg för både branschindustrin och konsumenterna. Det är ett omfattande projekt, som också kommer att göra allvar av kemikalieverket i Helsingfors. Vi kan i slutet av detta decennium blicka tillbaka på dessa lagstiftningsprojekt. Under hela decenniet genomförs få så omfattande lagstiftningsprojekt som de tre nämnda var.

Detta är vad vi kallar resultatens Europa, dvs. konkreta framsteg i helheter som ibland stämplas som tråkiga och ointressanta. Detta är dock EU:s gråa vardag och grunden för unionens existens. Jag är fast övertygad om att genom framsteg i just dessa konkreta frågor — utvecklandet av den inre marknaden, stärkandet av EU:s ställning som internationell aktör och vidtagandet av praktiska åtgärder, t.ex. en utvidgning av euro- och Schengenområdena, för att visa att EU fungerar och att medborgarna har konkret nytta av unionen — lyckas man vända den europeiska opinionen och framkalla ett sådant förtroende bland medborgarna som möjliggör att Europa kan utvecklas ytterligare. Med tanke på medborgarnas förtroende finns det inget så destruktivt som löften utan täckning och tomma visioner. EU har aldrig lidit av brist på visioner, men resultaten har tidvis visat ett underskott. Denna klyfta får dock inte bli större. Nu har man dessbättre även nått resultat.

Finlands ordförandeskap har givetvis inte varit blott ett triumftåg, framgång efter framgång, utan självfallet misslyckades vi också i många av våra målsättningar. Man lyckades ännu inte få förhandlingsmandat för det nya och nödvändiga övergripande avtalet mellan EU och Ryssland. Detta förhindrades av kravet på enighet. Vi gjorde vårt bästa för att nå enighet om arbetstidsdirektivet och kom närmare en lösning än någon annan hittills, men lyckades likväl inte få kvalificerad majoritet. Vi lyckades inte heller nå enighet om åtgärder för att effektivisera kommissionens förvaltning, utan projektet som till en början bifölls enhälligt av medlemsländerna föll på kvalificerad minoritet. Jag vill dock framhålla att kommissionen inte kan sätta sig över medlemsländernas vardagsverklighet.

Ordförandeskapet innebär skötsel av gemensamma angelägenheter, men samtidigt vill jag framhålla att vi fick till stånd konkreta lösningar även i många för Finland viktiga frågor. Ett exempel på detta är att den nordliga dimensionen fick en ny start. Artemis, som är ett forskningsprogram av stor vikt för det finska näringslivet, fick en flygande start i Lahtis. Man uppnådde samförstånd om överflygningsavgifterna vid flygningar över Sibirien, vilka varit oproportionerligt betungande för Finland. Vi har inte varit sysslolösa.

Ordförandeskapet bidrog också till att göra Finland allt mer känt och respekterat. Sommaren ligger redan långt bak i tiden och därför är det lätt att glömma t.ex. det historiska Asem-mötet i september som lockade många av världens högt uppsatta statsmän till Helsingfors. Denna dialog med Asien är ytterst viktig, den visar vår framtida riktning.

Med de asiatiska ledarna diskuterades bl.a. klimatförändringen och gemensamma åtgärder. Klimatförändringen behandlades också i konstruktiv anda med Förenta staterna och Ryssland. Frågan togs även upp i Lahtis och vid Europeiska rådet i december. EU lyckades driva igenom alla sina mål vid den internationella klimatkonferensen i Nairobi. EU skall nu ta itu med följande steg inom klimatpolitiken. Det är viktigt att klimatpolitiken drivs på det globala planet i form av ett ambitiöst, men ändå heltäckande projekt.

Finlands EU-ordförandeskap är slutfört. Det är fint att vi med vår egen insats har kunnat medverka till att utveckla Europeiska unionen. Finland befinner sig i rätt sällskap — vi är med i unionens kärna som ett aktivt och respekterat medlemsland med en bestämd åsikt om hur unionen bör utvecklas. Vi behöver mer Europa, konkreta resultat, kurage att blicka framåt samtidigt som vi bör ta ansvar för vår egen framtid.

Edustajat Johanna Sumuvuori, Raimo Vistbacka ja Heidi Hautala merkitään läsnä oleviksi.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vuorossa on ryhmäpuheenvuorokierros, jolloin puheenvuorojen pituus on enintään 3 minuuttia. Ryhmäpuheenvuorot käytetään täältä edestä puhujakorokkeelta, kun sen sijaan ryhmäpuheenvuorojen jälkeen käytettävät 2 minuutin mittaiset puheenvuorot käytetään paikaltaan.

Keskustelu:

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen EU-puheenjohtajuuskausi oli osoitus hallituksen onnistuneesta EU-poliittisesta vaikuttamisesta. Samalla se oli näyttö myös keskustan Eurooppa-politiikan toimivuudesta. Keskustalaisen EU-politiikan keskeisimmät tavoitteet ovat työllisyyden, talouden, turvallisuuden, ympäristön tilan ja maanosamme kansainvälisen roolin vahvistaminen. EU-puheenjohtajuuden hoito oli hyvä osoitus keskustan käytännönläheisestä EU-politiikasta, jonka tavoitteena on saada aikaan tuloksia koko Suomen, Euroopan ja kaikkien eurooppalaisten hyödyksi. Muistioiden kirjoittelun ja dogmien hokemisen sijasta olemme keskittyneet asioiden eteenpäinviemiseen, ja, arvoisa puhemies, näin tuloksia myös syntyy.

Tulokset puhuvat puolestaan. Suomi siirsi nyt Saksan johdettavaksi entistä yhtenäisemmän, toimintakykyisemmän ja avoimemman unionin. Se on pienelle maalle suuri saavutus. Kiitos onnistuneesta puheenjohtajuudesta kuuluu hyvälle hallitukselle ja pätevälle virkamieskunnallemme, mutta oppositiokin toimi yhteisessä hankkeessamme pääsääntöisesti vastuullisesti, ja siitä kiitos.

Vanhasen—Tuomiojan-linja EU-puheenjohtajuuden ulkopolitiikan johdossa osoitti toimivuutensa. Tästä oli hyvä osoitus puheenjohtajuutemme suurin kansainvälinen haaste, Libanonin kriisi, joka hoidettiin yhteistoiminnassa ja mallikkaasti. Koko hallitus, suomalaiset Euroopan parlamentin jäsenet ja komissaari Rehn ansaitsevat niin ikään kiitoksen unionin globaalin roolin vahvistamisesta, unionin sisäisen toimintakyvyn, kilpailukyvyn ja avoimuuden kehittämisestä sekä laajentumispolitiikasta sopimisesta.

Suomen puheenjohtajakaudella unionin ilmapiiri muuttui entistä yhteisöllisemmäksi ja yhteistä etua tavoiteltiin entistä voimakkaammin. Saimmekin päätökseen monia tärkeitä hankkeita, kuten palveludirektiivin, kemikaalilainsäädännön ja tutkimuksen uuden puiteohjelman, jotka rakentavat kilpailukykyistä kestävän kehityksen Eurooppaa. Näiden päätösten vaikutuksena Euroopan työllisyys tulee vahvistumaan, ja päätösten aikaansaaminen näissä asioissa tulee tarkoittamaan myös Suomeen tuhansia uusia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastokysymykset olivat korkealla Suomen asialistalla. Unionilla on merkittävä rooli yhteisen energiapolitiikan linjaamisessa ja maailmanlaajuisen yhteistyön edistämisessä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lahden kokous vahvisti EU:n ja Venäjän välistä kumppanuutta energiakysymyksissä, ja EU:n ja Yhdysvaltojen välillä käytiin tärkeää ilmastovuoropuhelua. Ilmasto- ja energiapolitiikassa on edelleen paljon tehtävää uusiutuvan energian edistämiseksi ja Euroopan energiavarmuuden ja myös omavaraisuuden vahvistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Hyvin hoidettu puheenjohtajuus antaa tukevan pohjan hoitaa Suomen ja Euroopan asiaa myös tulevaisuudessa kansalaisten odotukset ja toiveet huomioiden. Näpertelyn sijasta EU:n pitää keskittyä niihin isoihin asioihin, joissa EU:sta on varmasti hyötyä, kuten työllisyyden, talouden, turvallisuuden ja ympäristön tilan parantamiseen. Näin juuri tehtiin Suomen puheenjohtajakaudella, eikä Suomi ole turhaan tästä työstä kiitoksia kerännyt.

Arvoisa puhemies! Eurooppa otti askeleen oikeaan suuntaan, ja Suomi on nyt Euroopan politiikassa entistä vahvempi vaikuttaja.

Kimmo Kiljunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on käyty poikkeuksellisen laaja keskustelu siitä, kuinka maamme onnistui EU:n puheenjohtajana. Vastaavaa itsekriittistä keskustelua löytyy tuskin yhdestäkään muusta unionin jäsenmaasta.

Kuinka se vanha tarina kulkikaan eräiden eurooppalaisten kohdatessa kamelin? Saksalainen tuumaa, että siinäpä matkailuvaltti. Ranskalainen miettii kamelinlihasta saatavia kulinaarisia elämyksiä. Italialainen epäilee vilppiä, sillä kyseessähän on hevonen. Ja suomalainen — niin, hän pohtii, mitä kameli hänestä ajattelee.

Niin, mitäpä Euroopassa ajatellaan Suomen puheenjohtajuuskaudesta?

Arvoisa puhemies! Olen varma, että ei vain Suomessa vaan myös muualla osataan arvostaa hallituksen toimia EU:n puheenjohtajana. Käytännönläheisesti ja sopua rakentaen tartuttiin vaikeisiinkin kysymyksiin ja myös päätöksiä saatiin aikaiseksi. Silloin puheenjohtaja on onnistunut, jos asioita saadaan eteenpäin — ja todella niitä saatiin Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Yksittäisistä ministereistä eräät olivat tehtäviensä vuoksi laajalti julkisuudessa. Tosiasiassa kuitenkin kaikki ministerit onnistuivat tahoillaan. He saattoivat myös tukeutua vahvaan osaamiseen ja sitoutumiseen, jota virkakoneisto osoitti koko puheenjohtajuuskauden ajan.

Arvoisa puhemies! Suomen puheenjohtajuus sai nopean ja lähes painajaismaisen alun Libanonin kriisin vuoksi. Suomen johdolla haettiin EU:n yhteistä kantaa kriisiin, ja se myös löytyi. Samalla tavoin Suomi yritti hakea neuvotteluratkaisua EU:n ja Kyproksen Turkki-suhteisiin. Suomen tekemä kompromissimuotoilu ei ollut kiistan osapuolten hyväksyttävissä, (Ed. Laakso: Väärä tieto, Kypros sen hyväksyi!) mutta EU:n puheenjohtajamaan ansioksi on luettava se, että jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa eivät täysin katkenneet.

Suomi oli asettanut puheenjohtajuuskautensa keskeiseksi tavoitteeksi unionin ja Venäjän suhteiden kehittämisen. Siinä onnistuttiin. Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma saatiin uuteen vauhtiin. Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili kahteen kertaan unionin huippukokouksessa. Energiakysymykset otetaan jatkossa aikaisempaa vahvemmin osaksi EU:n ja Venäjän yhteistyötä. Se, että kumppanuussopimuksen jatkoneuvotteluista ei päästy sopimaan, ei johtunut puheenjohtajamaasta, vaan Puolan hallituksen tiukasta kannasta.

Puheenjohtajuuskauden saavutuksia ovat epäilemättä myös sekä palveludirektiivin hyväksyminen että kemikaalilainsäädäntö. Jälkimmäinen johtaa yhden EU:n tärkeimmistä uusista virastoista, Kemikaaliviraston, perustamiseen Helsinkiin. Saavutuksia oli myös passittoman liikkumisen mahdollistavan Schengen-alueen laajentaminen uusiin jäsenmaihin sekä perusoikeusviraston perustaminen.

Arvoisa puhemies! Suomen onnistuminen EU:n puheenjohtajana perustui omaksumaamme vakaaseen ja johdonmukaiseen EU-poliittiseen linjaan. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on jatkanut pääministeri Paavo Lipposen johdolla vuonna 1995 aloitettua linjaa.

Suomen EU-politiikka perustuu kahteen kulmakiveen. Ensinnäkin olemme mukana unionin kaikissa ytimissä, mikä tarkoittaa kaikkiin keskeisiin integraatiohankkeisiin osallistumista. Meillä on käytössä yhteisvaluutta euro, olemme mukana Schengen-alueessa, osallistumme puolustusulottuvuuteen, olemme ratifioineet EU:n perustuslakisopimuksen ja olemme myös menneet mukaan poliisiyhteistyötä tiivistävään Prümin sopimukseen. Haluamme siis osallistua kaikkeen unionin päätöksentekoon. Toiseksi, Suomi korostaa unionin yhteisöllisyyttä. Haluamme tarttua polttaviin ongelmiin yhteistä etua ajaen asettamalla sen irrallisten kansallisten tavoitteiden ja vastakkainasettelujen edelle. Näillä EU-poliittisilla paalutuksilla Suomi on saavuttanut kestäviä tuloksia.

Arvoisa puhemies! Meille sosialidemokraateille on myös jatkossa hallitustyöskentelyyn osallistumisen ehtona se, että näistä kulmakivistä pidetään kiinni, toisin sanoen Suomi on mukana kaikissa keskeisissä unionin toiminnoissa ja korostaa unionin yhteisöllisyyttä.

Jyrki Katainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan alkuun pääministerille kiitokset kiitoksista.

Kokoomus julkisti tänään laajan arvion EU-puheenjohtajakautemme saldosta, jossa käymme seikkaperäisesti läpi puheenjohtajakauden onnistumisia ja epäonnistumisia. Tässä puheenvuorossa keskityn hyvin lyhyeen yleiseen arvioon.

Suomi selviytyi kaiken kaikkiaan EU-puheenjohtajuudesta varsin kohtuullisesti. Kausi sujui ilman kommelluksia. Oli onnistumisia, oli yllätyksiä, mutta oli myös menetettyjä mahdollisuuksia.

Pohjoisen ulottuvuuden kaltaisia uusia avauksia tai suuria linjauksia Suomen kaudella ei tällä kertaa nähty. Sellaista tavoiteltiin EU—Venäjä-suhteissa. Painopisteenä Venäjä oli aivan oikea ja erittäin hyvä valinta, vaikka tulokset jäivätkin olemattomiksi. Näiden tulosten saavuttamattomuudesta ei hallitus pysty yksin vastuuta kantamaan. Lahden huippukokousta on Suomessa pidetty menestystarinana. Muualla aivan vastaavaa arviota ei ole sentään tehty. Oli erittäin hyvä, että saimme kuitenkin vieraaksi Vladimir Putinin. EU oli yhtenäinen, näin mainostimme, mutta tietenkin oli myös helppo olla yhtenäinen, koska ei ollut päätettäviä asioita.

Suomen puheenjohtajuuskaudella saatettiin päätökseen auki ollutta EU-lainsäädäntöä, esimerkiksi palveludirektiivi ja kemikaaliasetus. Näiden hoitamisesta voi antaa suuret kiitokset. Sen sijaan jo alun perinkin sisäpolitiikkaan tarkoitetussa alkoholiveron korotusesityksessä valtiovarainministeri veti odotetusti vesiperän.

Puheenjohtajakauden alkua väritti Libanonissa puhjennut kriisi. Unioni vastasi siihen nopeasti ja uskottavasti. Suomi selviytyi tilanteesta ulkoministerinsä johdolla varsin mallikkaasti.

Puheenjohtajakauden suurin menetetty mahdollisuus oli se, että hallitus ei vastoin alkuperäisiä tavoitteitaan ja kokoomuksen ja muun muassa suomalaisen elinkeinoelämän ehdotuksista huolimatta pyrkinyt aktiivisesti kehittämään EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuutta. Tämä olisi samalla voinut auttaa Suomea ja Yhdysvaltoja myös kahdenvälisten suhteiden parantamisessa. Olennaisia transatlanttisissa suhteissa olisivat olleet erityisesti kauppapolitiikan ja talouden yhteistyön parempaan hallintoon tähtäävät toimenpiteet. Tässä oli kyse eurooppalaisesta ja suomalaisesta työstä sekä yritystemme paremmasta kilpailukyvystä. Näissä suhteissa ei siis ollut kysymys vain, kuten jotkut tahot ovat tulkinneet, turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä.

Kokoomuksen mielestä Suomi olisi voinut käyttää joulukuun Eurooppa-neuvostoa hyväkseen illalliskeskustelun järjestämiseen Yhdysvaltain presidentti George Bushin kanssa esimerkiksi Lähi-idän rauhantilanteesta. Tilaisuus olisi voinut olla saman kaltainen kuin Lahdessa pidetty EU:n ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin luottamuksellinen tapaaminen.

Saksan liittokansleri Merkel onkin todennut ottavansa tämän EU—USA-suhteiden viestikapulan vastaan Itävallalta, siis edelliseltä puheenjohtajalta. Miksi Suomen hallitus jätti tämän leiviskän hoitamatta? Oliko kysymys asenteista, joista olemme saaneet viime päivinä lukea lehdistä, vai oliko kysymys jostakin muusta, esimerkiksi tahdon puutteesta?

Turkin jäsenyysneuvotteluiden katkeaminen oli vaakalaudalla. Hallitus pyrki pelastamaan sen, mikä pelastettavissa oli. Turkin tie EU-jäseneksi ei katkennut lopullisesti, vaikkakin jäsenyysneuvottelut päätettiin joulukuussa osin jäädyttää. Tämä oli positiivinen lopputulos sekä puheenjohtajamaalle että komissiolle. Suomen puheenjohtajuuskauden merkittävin periaatteellinen ratkaisu oli EU:n laajentumisperspektiivin säilyttäminen ja uusien ehtojen asettamisen torjuminen.

Arvoisa puhemies! Emme yhdy pääministeri Matti Vanhasen hätkähdyttävään näkemykseen siitä, että Suomen ei enää jatkossa tarvitsisi kuulua unionin kaikkiin ytimiin. Vanhasen hallituksen näkemystä voinee perustella suurella pragmaattisuudella. Pragmaattisuudessa ei sinänsä ole mitään pahaa, sillä eihän EU:ta pidä sinänsä vihata tai rakastaa. Valitettavasti tämä pragmaattisuus ilman visioita Suomen asemasta alkaa näyttäytyä tahtotilan puutteena suomalaisessa EU-politiikassa.

Kokoomuksen mielestä Suomi varmistaa jatkossakin vaikutusvaltansa parhaiten olemalla mukana kaikissa niissä EU:n pöydissä, joissa päätetään meidänkin asioistamme.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Rouva puhemies! Puutun lyhyesti muutamaan ongelmakysymykseen. Hallituspuolueiden edustajat epäilemättä keskittyvät niihin seikkoihin, joissa he katsovat hallituksen menestyneen.

Suurten ympäristökysymysten osalta Suomen puheenjohtajuuskausi oli melkoinen pettymys. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ei edetty juurikaan. Merkittävin sopimuksen ulkopuolelle jäänyt maa Yhdysvallat on edelleen ulkopuolella, eikä muutenkaan uusia maita ole saatu mukaan.

Itämeren suojelun tulisi olla EU:n toiminnan kohteena. Vaikka jokaisen rantavaltion pitäisi huolehtia omasta osuudestaan, tarvitaan silti yhteistä patistajaa. Itämeren tila vain heikkenee tulevina vuosina, ellei tehokkaisiin toimiin ryhdytä, ja aivan keskeisenä on luonnollisesti Pietarin jätevesien fosforin poisto.

Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunta saa kaikki EU:n innokkaat poliisiministerit kilvan keksimään yhä uusia keinoja näiden suuruhkiksi nostettujen ilmiöiden torjumiseksi. Samalla kuitenkin unohtuu se, että rikollisuutta tai terrorismia on voitava torjua ihmisoikeuksia kunnioittaen. Marraskuussa Euroopan parlamentin tutkimusryhmä julkisti raportin terrorismin torjuntaan liittyvistä ihmisoikeusongelmista EU:ssa. Useat EU-maat ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin salliessaan Yhdysvaltain salaisen palvelun laittomat toimet ja jopa avustaessaan niissä.

Suomi on toki toistanut EU:n kesäkuussa hyväksymää vaatimusta Guantanamon vankileirin sulkemisesta ja kidutuksen kiellon ehdottomuudesta. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Yhdysvalloille on tehtävä selväksi, ettei suomalainen viranomainen voi välittää mitään tiedustelu- tai vihjetietoa, jos sellainen voi johtaa ihmisryöstöön, toimittamiseen salaisiin vankiloihin, kidutukseen. On selkeästi ilmoitettava, että yhteistyö on mahdollista vain, jos ihmisoikeussopimuksia kunnioitetaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että se tapa, jolla oikeusministeriö ja oikeusministeri päästivät Eurojustin tekemän sopimuksen eteenpäin, osoitti harvinaisen vähäistä mielenkiintoa ihmisoikeuksien peruskysymyksiä kohtaan.

Julkisuudessa on kirjoiteltu Suomen huonoista Yhdysvaltain-suhteista. On kuitenkin niin, että jos presidentti Bushin hallinto kieltäytyy osallistumasta ilmastosopimukseen, syyllistyy hyökkäyssotaan, sieppaa ihmisiä muun muassa Euroopasta, pitää yllä salaisten vankiloiden verkostoa, niin ei ole ihme, että imartelevat lausunnot muualla jäävät vähäisiksi. Atlantin tuolla puolen ei pidä moittia peiliä, jos naama on vino.

On tärkeää, että EU kiinnittää vakavaa huomiota myös Venäjän ihmisoikeusongelmiin ja demokratian puutteisiin. Viime päivien Venäjän öljynsaantiin liittyneet ongelmat panevat Euroopan varmasti myös miettimään nykyistä energiariippuvuutta. Sen pitäisi johtaa kuitenkin ennen kaikkea energiaa säästävän teknologian kehittämiseen.

Heidi  Hautala  /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi äsken, että unionissa ei ole minkäänlaista visiovajetta ja että on tärkeä saada konkreettisia tuloksia. Konkreettisia tuloksia on tärkeä saada, ja niitä saatiin joitakin EU-puheenjohtajakaudella; on mainittu kemikaaliasetus ja palveludirektiivi ja muut vastaavat. Mutta olen eri mieltä: kyllä Euroopan unionissa on visiovaje, ja Suomen puheenjohtajakausi oli eräänlainen arkinen välikausi, jolla ei pystytty luotsaamaan unionia kuitenkaan tästä umpikujasta yhtään eteenpäin. Se umpikuja on ennen kaikkea se, että unionin oma tarkoitus ja olemassaolon oikeutus, varsinkin kansalaisten silmissä, tuntuu edelleen olevan hukassa. Tähän ei Suomella valitettavasti ollut mitään annettavaa.

Hallituksen toiminta on ollut varmasti asiallista ja pätevää, mutta siinä on ollut tiettyä toimitusministeriömäisyyttä juuri sen takia, että se on ollut niin arkista. Olisin kaivannut ja vihreät olisivat kaivanneet huomattavasti enemmän aloitteellisuutta, innostusta, esimerkiksi nyt kaikkien tärkeäksi tunnustamassa ilmastopolitiikassa. Ne, jotka seurasivat ympäristöministeri Enestamin toimintaa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, ovat kertoneet, että innottomampaa ministeriä tuskin voi nähdä, ja kyse oli sentään puheenjohtajakauden tärkeästä hankkeesta, puheenjohtajamaan ministeristä, Euroopan unionin johtajasta tässä asiassa.

Kansalaisten turvallisuus on toki erittäin tärkeä asia, mutta valitettavasti Suomen puheenjohtajakauden toimintaa ulospäin leimasivat erittäin vahvasti ylenmääräinen innostus kitkeä laitonta maahanmuuttoa, muuten samassa tilanteessa, jossa tämä eduskunta on loppusyksystä yksimielisesti hyväksynyt lähestymistavan, jossa todetaan, että keskittyminen pelkästään laillisen maahantulon rajoittamiseen, josta tässä on ollut kyse, voi johtaa vakaviin lieveilmiöihin, kuten laittomaan maahanmuuttoon, laittomien maahanmuuttajien hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan. Vihreät ovat olleet erittäin iloisia siitä, että unionilla on nyt uudenlainen lähestymistapa, joka ei tosin näkynyt Suomen puheenjohtajakauden toiminnassa, ja se on se, että maahanmuuttopolitiikkaa pitää katsoa kokonaisuutena. Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Maahanmuuttajia pitää kohdella inhimillisesti, ja heistä tulee myös olemaan tulevaisuudessa ratkaiseva etu eurooppalaisille kansantalouksille.

Arvoisa puhemies! Täällä jo todettiin, että eduskunta myös sivuutettiin eräissä päätöksissä, jotka liittyvät hyvin arkaluontoisiin ja tärkeisiin asioihin, kuten Yhdysvaltain ja Euroopan unionin tietojenvaihtosopimukseen eräistä oikeusasioista, ja näin ei olisi saanut käydä. Sen takia tällä hetkellä tämän eduskunnan neljä valiokuntaa tutkii sitä, miksi näin kävi ja miksi näin ei jatkossa enää missään tapauksessa saisi käydä.

Ulkopolitiikan kehuja on jaettu aivan ansiokkaasti, ja niihin en nyt mene. Totean vain, että Venäjästä tuli ehkä tarkoitettuakin ajankohtaisempi ja painavampi teema sen takia, että maailmaa pöyristyttivät nämä poliittiset murhat, Anna Politkovskajan murha, ja saimme kaikki ymmärtää, että Venäjällä asiat eivät ole hyvin. Oli erittäin tärkeää, että loppukaudella sekä pääministeri että presidentti totesivat, että Venäjän kehitys on huolestuttava. Koska Venäjä kuitenkin on Eurooppalainen maa, meidän pitää rakentaa yhteyksiä, mutta yhteisten arvojen pohjalta.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman, värderade ministrar! Låt mig komma med ett frankt påstående: 2006 var året då federalismen tog några ordentliga steg framåt i det finländska EU-tänkandet. Det fanns två orsaker: Europaparlamentet visade sig vara en fungerande institution och det bidrog kraftigt till att göra beslutsprocessen i EU till en tydlig politisk process, vilket också statsminister Vanhanen konstaterat i Bryssel i anslutning till servicedirektivet. Det var parlamentet och de politiska rörelserna i Europa som hade initiativet. Och det finländska ordförandeskapet hade ett gott samarbete med Europaparlamentet, erkände dess roll och kunde tack vare det ro många viktiga frågor i hamn.

Det andra tecknet på mera federalism gäller polis- och rättssamarbetet. Inom dessa kärnområden för staten drev Finland målmedvetet och helt riktigt på mera samarbete. Mera samarbete inom detta område innebär mera federalism, men mera överstatlighet behövs för att tackla dagens gränsöverskridande problem.

Pääministerin selvitys osoitti, että menestyksemme oikeudellisen yhteistyön alueella oli vaihtelevaa. En tarkoita pelkästään niin sanottua siirtymälauseketta päätöksenteossa, vaan myöskin tuiki tärkeää tietosuojaa tällä oikeuden alalla. Erityisen huolestuttava on tieto siitä, että hallitus ei ole toiminut eduskunnan edellyttämällä tavalla tietosuoja-asioissa kolmannessa pilarissa.

Perustuslakivaliokunta on katsonut — ja suuri valiokunta on yhtynyt siihen — että komission alkuperäinen ehdotus ei ollut tarpeeksi selkeä, mitä tulee kansalaisten oikeuksien suojaan tai ehtoihin, jotka koskevat tietojen luovuttamista kolmansiin maihin. Hallitus ei ole oma-aloitteisesti ilmoittanut eduskunnalle poikkeavansa eduskunnan linjasta, ja on hyvin kyseenalaista, voidaanko työn alla olevaa ehdotusta lainkaan hyväksyä. Tämä on vakava eduskunnan vaikutusmahdollisuuksiin kohdistuva rikkomus, joka koskee keskeisiä kansalaisoikeuksia.

Julkisuudessa ja tässä salissa on paljon keskusteltu niin sanotusta Eurojust-sopimuksesta, mutta verrattuna tietosuojaan se on pieni asia. Mikäli haluamme päästä eteenpäin oikeus- ja poliisiasioissa, on myös muutettava ajattelutapaa. Meidän on määriteltävä selkeät laatukriteerit yhteistyöhön osallistuville viranomaisille, jos niillä tulee olemaan yhtenäinen pääsy kansalaisia koskeviin arkaluontoisiin tietoihin.

Värderade talman! Vårt ordförandeskap visade med ett skolexempels tydlighet att det nya grundläggande fördraget behövs. Där enhällighet krävs, där har det varit svårt att nå nya framsteg. Den kommande våren kommer att vara avgörande för hur vi skall arbeta vidare för att lösa den gordiska knuten och vi väntar med spänning på kansler Merkels europeiska gesällprov.

Euroopan johtajat ovat pukeutuneet säkkiin ja tuhkaan, koska kansalaisten usko EU:hun horjuu. Mutta jos katsomme taloudellista tilannetta, euro on ollut suuri menestys, ehkä jopa hieman liian suuri, niin että eräät maat eivät ole toteuttaneet tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia. Laajentuminen on niin ikään ollut menestys ja johtanut kasvusysäykseen eri puolilla Eurooppaa. Unelmamme Itämerestä dynaamisena talousalueena on toteutunut. On tärkeää myös, että laajentumista ei ole pantu jäihin eikä asetettu uusia ehtoja.

Kulunut vuosi ja varsinkin syksy osoittivat EU:n kyvyn sopia uusista painopistealueista, kuten kestävä energiapolitiikka tai voimatoimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Enestamin johdolla EU onnistui avaamaan ilmastovuoropuhelun Yhdysvaltojen kanssa.

Sallikaa minun lopuksi todeta, että erään ministerin merkittävä panos puheenjohtajuuskauden aikana on jäänyt pimentoon. Kalastusministeri Korkeaoja onnistui ratkaisemaan pitkään kestäneitä erimielisyyksiä ja samalla valvomaan suomalaisen silakankalastuksen etuja.

Arvoisa puhemies! Kiitos myös pääministerille sekä hänen selvityksestään että hänen työstään.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Suomen toisesta EU-puheenjohtajuuskaudesta ei mitään historiankirjoihin yltävää löydy, ei edes suuria epäonnistumisia — tasaisen harmaata, kuten Vanhasen hallituksen politiikka muutoinkin.

Puheenjohtajuuskauden alkuun osui Lähi-idän kriisi, jonka Hizbollah-sissit synnyttivät ottamalla Israelissa panttivankeja. Ulkoministeri Tuomiojalle kristillisdemokraatit antavat tunnustuksen taidokkaasta toiminnasta, joka johti tämän yksittäisen kriisin ratkaisuun.

Lahden huippukokouksesta jäi hyvin ristiriitainen kuva. Presidentti Putinin osallistuminen illallisille oli merkittävää. Sen sijaan puheet erityisestä Lahden hengestä — the Spirit of Lahti — olivat yliampuvia. Madridissa roskalaatikosta löytyneet asiakirjat lopulta paljastivat puheiden katteettomuuden. Myöhemmin syksyllä Lahden hengestä ei ollut tietoakaan, kun pyrittiin avaamaan neuvottelut uudesta EU—Venäjä-sopimuksesta.

Arvoisa puhemies! Pohjoinen ulottuvuus oli Suomen agendalla korkealla. Konkreettisia tuloksia ei tullut. Toivottavasti edes joitakin siemeniä saatiin kylvettyä. Jopa 50 kilometrin rekkajonot rajoilla kertovat kuitenkin karua kieltä todellisesta tilasta.

Varsinkin itäisen Keski-Euroopan uusien jäsenmaiden takia EU ei kykene hoitamaan suhteita vaurastuvaan Venäjään, joten Suomen kahdenvälisten poliittisten, taloudellisten ja kulttuurisuhteiden kehittäminen Venäjän suuntaan on tärkeää.

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana kaksi isoa säädöshanketta eteni. Pitkään väännetty palveludirektiivi on sinänsä iso asia, mutta sen merkitystä erityisesti suomalaisille pk-yrityksille on liioiteltu. Toinen eli kemikaaliasetus varmistaa lopultakin kahdentoista vuoden jäsenyyden jälkeen sen, että Suomeen tulee yksi EU-virasto.

EU-perustuslaki ei edennyt missään muualla kuin Suomessa, jossa Vanhasen hallitus runnoi kuolleen sopimuksen läpi eduskunnassa. Unionin päätöksenteko on lähes jatkuvassa kriisissä. Ongelmaa ei helpota lainkaan into laajentaa unionia aina Turkkia myöten.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaa, että EU:n tulee keskittyä tärkeisiin ylikansallisia ratkaisuja vaativiin ongelmiin, erityisesti pahenevaan ilmastonmuutokseen, energiakysymyksiin, kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan, ihmiskauppaan sekä ikääntyvästä väestöstä aiheutuviin ongelmiin. Ne eivät olleet Suomen agendalla riittävän korkealla, eikä myös-kään tuloksia tullut.

Maatalouden 141-ratkaisu ja susien suojelu ovat esimerkkejä asioista, joita Vanhasen hallitus ei valitettavasti edes yrittänyt ajaa. Sen sijaan se yritti supistaa komission henkilöstömäärää, nostaa alkoholin minimiveroa ja ottaa niin sanottuja passerelleja käyttöön oikeus- ja sisäasiain alalla. Näissä epäonnistuttiin eli tuli viisi improbaturia.

Arvoisa puhemies! Veronmaksajille kalliiksi tullut EU-puheenjohtajuuskausi ei koskettanut tavallista kansaa muutamia liikenneruuhkia lukuun ottamatta. EU koetaan yhä etäisenä ja kasvottomana byrokratiana. EU-vastaisuus Suomessa ei vähene, ellei EU muutu. Suomi ei puheenjohtajakaudellaan onnistunut muutoksentekijänä.

Seuraava Suomen puheenjohtajuuskausi on noin 14 vuoden kuluttua, mikäli EU ja puheenjohtajuusjärjestelmä ovat silloin vielä olemassa. Nyt eduskunnan on syytä keskittyä Suomen kansan omien kipeiden ongelmien ratkaisemiseen. Eläkeläiset, sairaat, lapsiperheet, opiskelijat, työttömät, maanviljelijät, yrittäjät ja kunnat henkilöstöineen odottavat todellisia uudistuksia, joita ei tule EU:n byrokratiasta eikä ole tullut Vanhasen hallitukselta, joka väsyneenä on siirtymässä historiaan. On muutoksen aika.

Timo Soini /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies — arvoisa rouva puhemies! (Pääministeri Vanhanen: Suorituspaineita!) — Ei ole. — Virallinen Suomi suitsuttaa EU-puheenjohtajuuden tuloksia, ja olo oli kuin NKP:n keskuskomiteassa, kun kuunteli vanhojen puolueiden puheenvuoroja. Voi sanoa Tuntemattoman sotilaan Lahtisen sanoin, että vähempikin into riittäisi ja olisi riittänyt, sillä kovin pieniä olivat Suomen silakat EU:n joulukaloina. Suomen EU-puheenjohtajuus oli rutiinipuheenjohtajuus, jolla pidettiin dinosauruksen elintoimintoja yllä.

Turkin EU-tie on kapea ja kivikkoinen, ja niin pitääkin olla. Se ei aivan ruohottunut. EU:n ja Venäjän huippukokous jäi torsoksi Puolan lihakiistan vuoksi. Ratkaisua ei ole vieläkään tullut, vaikka puheenjohtajuus on jo mennyt. Mitään muita merkittäviä läpimurtoja EU:n sisäisessä työnjaossa ei tapahtunut kuin se, että Suomi sai ratifioitua kuolleen perustuslain, ei tosin perussuomalaisten tahdosta. Ministeri Ulla-Maj Wideroos sai näpeilleen EU:n byrokratialta, kun hän koetti hieman järkiperäistää EU:n paisuvaa ja mahtavaa byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! EU ei ole demokratia vaan byrokratia. Tämä kirkastui varmasti taas Suomen kansalle, kun EU oli tavallista enemmän esillä. EU:n julkisuuskuva tuskin kiillottui, sillä tavallisen kansan mieleen jäivät EU:n halu säännöstellä Suomen susipolitiikkaa, EU:n ympäristöviraston moitteet Suomen hajanaisesta kaupunkirakenteesta, vaikka kaupunkipolitiikka ei kuulu EU:n toimivaltaan, ja pisteenä i:n päälle nautaralli etelästä Kittilään ja sieltä Kuopion teurastamoon (Ed. O. Ojala: Se ei ole EU-asia!) EU:n tukiaisten maksimoimiseksi jäi erityisesti mieleen. — Ed. Ojala, EU on maatalouskartelli. 46 prosenttia EU:n budjetista menee tämän järjettömyyden pyörittämiseen, ja Suomi ei saanut tähänkään mitään järkeä.

Arvoisa puhemies! Virkamiehet tekivät työnsä, niin kuin suomalainen virkamies osaa, hyvin ja ahkerasti, sen näin EU-valiokunnan jäsenenä. Mutta EU:n suunta on väärä, ja Suomen suunta näillä vanhojen puolueiden lääkkeillä on väärä. Parempi vaihtoehto on itsenäinen Suomi. Norja, Islanti ja Sveitsi osoittavat tämän päivän Euroopassa, kuinka itsenäiseltä pohjalta voi pärjätä. Emu ei ole mikään menestystarina. Katsokaa valuutta- ja korkopolitiikkaa Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, joilla on oma valuutta: aivan hyvin menee. EU on byrokratia ja mahtava sellainen, ja se jatkaa taaperrustaan.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt käynnistyvät 2 minuutin mittaiset puheenvuorot paikaltaan.

Jari Vilén /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen puheenjohtajuuskauden alkaessa olettamuksena oli se, että se olisi välikauden puheenjohtajuus Saksan ottaessa suuret haasteet vastaan. Samoin sitä verrattiin meidän aiempaa puheenjohtajuuttamme 99. Mielestäni voidaan tyydytyksellä todeta se, että puheenjohtajuus oli paljon enemmän kuin vain välikauden puheenjohtajuus, sillä oli konkreettista sisältöä. Olkoon, suostun siihen, kuten pääministeri sanoi, puhutaan vaikka nyt neljästä ällästä, vaikka itse kyllä painottaisin hieman pysyvää perintöä toisella tavalla. Itse koen tämän perinnön tärkeimmäksi sisällöksi meidän kykymme puolustaa EU:n laajentumisperusperiaatteita, myös ed. Soinin kritisoimaa Turkin mahdollisuutta tulla unionin jäseneksi.

Oli kiinnostavaa kuulla pääministerin viimeiset lauseet puheenvuorossa, joissa hän puhui Suomesta unionin keskiössä. Ehkä me pääsemme jatkamaan tässä salissa ja vaalikampanjan aikana keskustelua ydinpolitiikasta ja siitä, mikä Suomen rooli todellakin tässä suhteessa tulee olemaan.

Olen myös ilahtunut siitä, että puhutaan hyväksyttävyydestä ja hyväksyttävyyden lisäämisestä. Olisiko yksi keino siihen se, että seuraavaan hallitusohjelmaan, kuka sitä kirjoittaakaan, tullaan kirjoittamaan selkeästi Suomen kansalliset EU-politiikan tavoitteet, joiden kirkastamista selkeästi tulemme omalta osaltamme tarvitsemaan?

Ed. Soini, kun puhutte aina tästä potilaasta, niin mielestäni tämä puheenjohtajuus osoitti jo sen, että potilas on siirretty jo normaalille osastolle, ja tulette vielä näkemään, kuinka perustuslakipotilas tervehtyy ja tulee kulkemaan sieltä pois ja tuomaan uuden, paremman perustuslain meille kaikille.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että pohjoinen ulottuvuus sai Suomen puheenjohtajakaudella uuden alun. Pidän tätä monien muiden asioiden ohella merkittävänä asiana. Uusi pohjoisen ulottuvuuden kehysasiakirja ja siihen liittyvä poliittinen julistus pohjoisesta ulottuvuudesta antavat mielestäni hyvän perustan tulevalle toiminnalle. Nehän tulivat voimaan nyt vuoden alusta, ja kehysasiakirjassa, joka korvaa pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmat, on mielestäni monta myönteistä asiaa ja toimialaa.

Olennaista tässä on myös se, että pohjoisen ulottuvuuden uusi alku merkitsee kumppanuuden alkua. EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin kumppanuus on tässä keskeinen. Tämä politiikka mielestäni kattaa paitsi todella laajan maantieteellisen alueen — siis Itämeri, Luoteis-Venäjä, arktiset alueet — myös merkittävät, yhteiskunnallisesti, alueellisesti ja taloudellisesti tärkeät alat. Näitähän ovat yhä ajankohtaisemmat ympäristö ja energia, tutkimus ja koulutus, terveys ja hyvinvointi sekä oikeus- ja sisäasiat, joissa kaikissa puheenjohtajakaudella muutoinkin edettiin.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionihan on monimuotoisuudessa ja raskasliikkeisyydessään todella kuin karavaani, joka kulkee, ja koirat haukkuvat. Sen vuoksi ei kannata ottaa kovin pitkiä sulkia hattuunsa sellaisista hankkeista, jotka nyt vain sattuvat pullahtamaan ulos tästä uunista tai tästä karavaanista kulloisenkin puheenjohtajakauden aikana, mutta sitä vastoin toki niistä asioista, jotka tulevat yllättävästi eteen. Mielestäni pääministeri ainakin tässä suhteessa mainitsi niistä kaksi ällää — eli Libanon ja Lahti — enkä heitä nyt tässä enempää kehu, pääministeriä enkä ulkoministeriä, koska ylpistyvät liikaa. Mutta kyllä niistä kehut varmastikin ovat paikallaan.

Kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeitä:

Minusta olisi hyvä, että pääministerit tulevaisuudessakin käyttäisivät enemmän eduskunnan täysistuntosalia ilmoitusten foorumina. Minusta on tärkeätä, että kansanedustajat kokonaisuudessaan puhuvat Euroopan unionin politiikasta eivätkä pelkästään suuressa valiokunnassa tai erityisvaliokunnassa lainsäädäntöhankkeiden osalta. Mielestäni yhteistyö eduskunnan kanssa sujui hyvin tätä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, ja näin mielestäni sekin voidaan lisätä niihin myönteisiin seikkoihin, joita puheenjohtajakaudella oli.

Sitten haluaisin ottaa esille perustuslaillisen sopimuksen. Puheenjohtajakauden kruunuksi ikään kuin haluttiin perustuslaillisen sopimuksen ratifioiminen. Tämä mielestäni ei ollut oikea ratkaisu, ja jos näin olisi, että siitä tulisi kruunu, niin ilman muuta Saksa kiirehtisi kiireen vilkkaa myöskin ratifioimaan sopimuksen. Mutta päinvastoin se ponnistelee nyt sen eteenpäin saattamiseksi, koska tosiasiahan on se, että unioni tarvitsee pelisääntöjä, sopimusta, jos se laajenee samaan aikaan. Sen vuoksi tietysti ehkä olisi ollut järkevämpää käyttää se aika ja energia, joka nyt tämän kruunun hakemiseksi käytettiin eduskunnassa, tämän prosessin edistämiseksi, jotta Saksalla olisi mahdollisuudet onnistua.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te arvioitte, että hallitus on saavuttanut neljän ällän ylioppilaan todistuksen tältä puolivuotiskaudelta. No, kuutta ällää ei ehkä tullut, ja siinä mielessä voidaan sanoa, että puheenjoh-tajuuskausi ei ollut mikään loistokas, mutta kyllä minusta se hyvin kelvollisesti hoidettiin. Suomihan on tunnetusti tunnollinen, ahkera ja luotettava, ja tähän tietysti muutkin jäsenmaat saattoivat luottaa. Mutta kieltämättä voi sanoa, että sellaista palavaa intoa tai innovaatiota, jota ehkä olisi tarvittu, ei Suomen puheenjohtajuuskaudella valitettavasti näkynyt. Niihin neljään ällään, joihin viittasitte, voimme toki yhtyä. Niissä saavutettiin menestystä: Libanonin kriisin ratkaisussa, Lahden epävirallisen huippukokouksen osalta, laajentumisen ja lainsäädäntötyön osalta, joskin tämä Lahden onnistuminen jäi kyllä kovin lyhytaikaiseksi, ainakin mitä tulee Venäjä-suhteisiin, koska EU:n yhtenäisyys hävisi kuin tuhka tuuleen sitten EU—Venäjä-huippukokouksessa.

Mutta ettei tämä nyt menisi pelkästään kehumiseksi, ainakin itselleni suuri pettymys oli se, että avoimuudessa, joka perinteisesti on ollut Suomelle tällainen lippulaiva, ei edistytty eikä myöskään työaikadirektiivissä, joka olisi ollut tavattoman tärkeä saada aikaiseksi. Oikeus- ja sisäasioissa ja nimenomaan tässä siltakysymyksessä elikkä passerelle-kysymyksessä en tiedä, haukattiinko liian suuri pala, mutta olisi varmaan ollut järkevää tunnustaa jo aikaisemmin, että yhtenäisyyttä ei ainakaan löydy eikä löydy ennen kuin EU:n perustuslaki saadaan aikaan. Nyt on syytä katsoa kuitenkin tulevaisuuteen, ja erityisen huolissani olen siitä, että olemme voineet lukea tiedotusvälineistä, että nyt komission varapuheenjohtaja Verheugen on jo täyttä päätä, arvoisa pääministeri, repimässä rikki perustuslakisopimuksessa esitettyjä institutionaalisia rakenteita. Hänen mielestään eivät enää pienet jäsenmaat tarvitsisikaan omaa komissaaria. Nyt, vaikka emme ole puheenjohtajamaa mutta (Puhemies koputtaa) entinen puheenjohtajamaa, on annettava selvästi nopea viesti Saksalle: ei käy!

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Eräs asia, saavutus, on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ja kiitokset antamatta. Nimittäin oikeuden puolella oikeusministeri Luhtanen ja varsinkin oikeusministeriön virkamiehet tekivät merkittävän työn siinä, että saatiin aikaiseksi kuitenkin päätös perusoikeusviraston perustamisesta. Asiassa on ollut myös erittäin suuri panos ulkoministeriön tietyillä virkamiehillä.

Virasto perustetaan aluksi hyvin vaatimattomana, eikä se täytä Suomen tavoitteita alkuunkaan. Mutta sen viraston perustaminen oli niin vaikeata, että on syytä antaa kiitokset sille, että kuitenkin nyt on pää tällä saralla saatu avattua. Viraston toimivaltaan eivät valitettavasti vielä tässä vaiheessa kuulu niin sanotut kolmannen pilarin asiat eli nämä oikeus- ja sisäasiat, joissa juuri tarvittaisiin perusoikeusarviointeja, myös jäsenmaiden perusoikeustilanteen arviointia. Mutta oli hyvä saavutus, että tältäkin osin saatiin kirjattua sentään yhteinen näkemys siitä, että tähänkin asiaan palataan muutaman vuoden päästä.

Kun unioni on nyt jo laajentunut ja jatkossa ehkä laajentuu vielä niin sanotusti haastavampiin maihin perusoikeuksien, oikeusvaltion, oikeusturvan, myös sisäministeriön toimialan, poliisin toiminnan näkökulmasta, on erittäin tärkeätä, että nyt on saatu aikaiseksi edes alku sille, että unionin sisällä on virasto ja jatkossa myös sisäinen keskustelu siitä, noudattaako unioni itse perusoikeuksia ja noudattavatko myös kansallisvaltiot, sen jäsenvaltiot, perusoikeuksia kunnolla.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! En halua olla mikään ilonpilaaja antamalla tiettyjä arvosanoja. Aivan niin kuin pääministeri antoi hallitukselle arvosanoja, niin minäkin voin antaa: ilmastopolitiikka — improbatur, itärajan rekkajonot — improbatur, Itämeren ongelmat — improbatur, budjettisotku — lubenter approbatur eli b, alkoholivero — a, ministeri Heinäluoman yrityksen ansiosta a.

Arvoisa rouva puhemies! Nämä ovat myöskin oikeita arvosanoja. Olisiko toinen maa pystynyt parempaan, en tiedä, mutta nämä kysymykset eivät kuitenkaan nousseet pinnalle silloin, kun olisi ollut mahdollisuus toisella tavalla niitä ajaa.

On ihan ymmärrettävää, että puhutaan ja julkisuuteen tuodaan suuria kysymyksiä, mutta jäi myös monta pientä kysymystä hoitamatta. Ed. Astrid Thors mainitsi yhden hyvän esimerkin, joka hoidettiin ministeri Korkeaojan ansiosta. Mutta kysyn, miksi esimerkiksi tuota venedieseliä, jota edellinen hallitus piti niin äärettömän tärkeänä, että me saisimme jatkossakin veneissä käyttää edullisemmin verotettua polttonestettä, ei kunnolla ajettu niin, että tämä oikeus olisi jatkunut. Myöskin maataloustuki olisi ollut mahdollista hieman toisella tavalla ajaa, koska se olisi ollut meille erittäin tärkeä asia. Sama koskee myöskin alkoholiveroa. Kyllä itse tähän veroon tai alkoholipolitiikkaan yhdessä Ruotsin kanssa ja myöskin Tanskan kanssa voisimme hakea uutta strategiaa ja (Puhemies koputtaa) palata esimerkiksi, tai ainakin yrittää palata, takaisin matkustajakiintiöihin.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Edellisen puheenjohtajakauden aikana meillä hallitusta johtivat kokoomus ja euromyönteiset demarit, ja pieni vertailu siitä syystä.

Silloinkin oli kriisi, Kosovon kriisi. Presidentti Ahtisaari neuvotteli rauhan Belgradissa tuohon kriisiin pitäen jatkuvasti korkeimman tason yhteyksiä sekä Moskovaan että Washingtoniin. Nyt oli Libanonin kriisi ja tehtiin hyvää työtä, saatiin yhteinen kannanotto aikaan yleisten asioitten neuvostossa, ja päätöksethän tehtiin sitten turvallisuusneuvostossa, ja monia yhteyksiä oli sitten joillakin Tel Aviviin ja Washingtoniin, missä oli pitkälti ratkaisun avaimet.

Laajentumisasioista tehtiin Helsingin huippukokouksessa päätös useitten maitten osalta ja Turkille annettiin kandidaattiasema. Tällä kertaa kyettiin estämään se, että Turkin jäsenyysneuvottelut eivät päättyneet, ja tunnustus siitä, mutta ambitiotasossa on melkoisen suuri ero.

Kauppaneuvotteluissa edellisellä puheenjohtajakaudella määriteltiin EU:n tavoitteet. Nyt Dohan kierros pysähtyi.

Suomen uudet aloitteet, meidän sormenjälkemme. Tampereen huippukokous ja Tampereen prosessi on ehkä tärkein prosessi, mikä on käynnissä tällä hetkellä EU:ssa. Se oli Suomen aloite, silloisen hallituksen aloite, ja valitettavasti nyt tällä puheenjohtajakaudella ei saatu suuria edistysaskeleita tuossa prosessissa.

Kriisinhallintakapasiteettirakentaminen. Pertti Torstila johti tuolloin 99 neuvotteluja. Helsingissä tehtiin päätös. Nyt joukot ovat tämän vuoden alussa aloittaneet. Merkittävä linjanveto, merkittävä kehitysaskel.

Pohjoinen ulottuvuus merkittiin Helsingin loppuasiakirjaan.

Kun katson nykyisen hallituksen ohjelmaa, jäikö yhtään sormenjälkeä tältä hallitukselta, tältä puheenjohtajakaudelta? Minä valitettavasti en löytänyt, mutta ehkä joku löytää.

Korkeimman tason yhteydet: Muistan itse, kun olimme Valkoisessa talossa, presidentti Ahtisaari, pääministeri Lipponen ja allekirjoittanut, EU—Yhdysvallat-huippukokouksessa. Hoitelimme siellä hommia. Nyt ei saatu edes ulkoministerikokousta Yhdysvaltojen kanssa aikaiseksi, ei edes puhelinkokouksena. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa varmasti unionin suhteita Yhdysvaltoihin on Saksan toimesta syytä kehittää.

Venäjä: Sinänsä tärkeätä, että pidettiin kokous. Mutta missä oli Lahden henki tämän vuoden alussa ensimmäisinä päivinä, kun kaasu ei kulkenut Valko-Venäjälle ja siitä eteenpäin? Missä oli Lahden henki, kun öljy (Puhemies koputtaa) ei kulkenut Eurooppaan? Lahden henki oli unohtunut.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tuntuu siltä, että tähän suomalaiseen luonteeseen kuuluu tämä itseruoskinta. Mikään ei riitä. Täällä kun kuuntelee näitä opposition vaateita: olisi pitänyt rakentaa EU:lle visio, olisi pitänyt hyväksyä perussopimus, hyväksyttää se kokonaisuudessaan, hoitaa transatlanttiset suhteet jne., hoitaa Venäjä-asiaa pidemmälle ja paremmin. Meillä on aivan eri EU tänä päivänä kuin oli vuonna 99, aivan eri EU. Me ajamme sisään uudenlaista toimintakulttuuria 27 jäsenmaan EU:ssa. (Ed. Kallis: Ja aivan eri rekkajonot!) Se ei ollut Suomelle mitätön ja pieni haaste eikä tule olemaan muuten Saksallekaan pieni haaste. Sitä voidaan puolen vuoden kuluttua katsoa, kuinka pitkälle Saksa suurena jäsenmaana näissä asioissa tulee etenemään.

Suomi hoiti tyylikkäällä tavalla EU:n arjen pyöritystä, ja niin kuin Libanonin kriisi osoitti, se on reagointia hyvinkin yllättäviin tapahtumiin, ja ei tätä pragmatismia kannata millään tavalla niin kuin aliarvioida. Suomi selvisi näissä asioissa erinomaisesti.

Minun mielestäni Venäjä oli ilman muuta menestys. Nyt, jos jälkeenpäin tämänkin päivän tilanteita ajatellaan tässä energiakriisissä, olisi aivan eri tilanne, jos näitä Putinin tapaamisia ja energiakeskusteluja Venäjän kanssa ei olisi, ed. Sasi, ollut. Oli erinomaista, että niitä pohjustettiin. (Ed. Sasi: Millä tavalla?) EU kykeni luomaan tuolloin yhteisen kannan. Rouva Merkelillä on aivan erilainen lähtökohta tänä päivänä hoitaa Venäjä-suhdetta eteenpäin kuin tilanteessa, jossa Suomen avauksia ei olisi pidetty ja ollut.

Monet Euroopan unionin jäsenmaat saivat tutustua Suomen valitsemaan energiapoliittiseen linjaan, myöskin teknologiaan. Olen aika vakuuttunut siitä, että moni tulee ottamaan siitä myöskin opiksi.

Suomi on edelleen kaikissa niissä EU:n kammareissa, missä tulee olla. Myöskin tämän hallituksen harjoittama työllisyys- ja talouspolitiikka herätti hyvin paljon myönteistä huomiota, ja siinä katsannossa tämä puheenjohtajakausi tulee jäämään myöskin kelpo suorituksena EU:n historiaan.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämäkin Suomen EU-puheenjohtajuuskausi osoitti, että Suomelle on pelkästään etua siitä, että meillä on huippukokouksissa käytettävissä sekä presidentti että pääministeri. Tämä korostui varsinkin siellä Asem-kokouksessa ja myös Suomen puheenjohtajakauden osalta EU:n ja Venäjän huippukokouksissa, joissa presidentin asema oli hyvin tärkeä. Onkin outoa, että nyt heti puheenjohtajakauden päätyttyä on jälleen ruvettu jyrsimään presidentin valtaoikeuksia, jotka haluttaisiin jopa kokonaan poistaa ja tehdä hänestä vain tämmöinen edustushenkilö. Joillekin tämä presidentin aseman jyrsiminen on selvästi pakkomielle, ja kyllä se niin on, että liikkeellä ovat ne, jotka haluavat viedä Suomen Natoon ja näkevät presidentin tälle pyrkimykselle esteeksi. Ei siinä muuta älliä ole siinä jatkuvassa kahden lautasen höpinässä.

Pohjoisen poikana minua tyydyttää se, että EU:n pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä saatiin aikaan päätös pysyvästä ohjausryhmästä. Se vahvistaa jo sinällään pohjoista ulottuvuutta. Hyvänä pidän myös sitä, että nyt päätettiin ottaa harkittavaksi liikenne- ja logistiikkakumppanuus ympäristökumppanuuden ja sosiaali- ja terveyskumppanuuden rinnalla ja niiden lisäksi. Tässä ollaan nyt edistymässä. Pohjoisesta ulottuvuudesta on tullut selvästikin yhteistä politiikkaa EU:n, Venäjän, Islannin ja Norjan välillä. Tässä on selvästi edistytty ja tämä on tärkeätä. Liikenne- ja logistiikka-asiat ovat erityisen tärkeitä, kun katsotaan tuonne kalottiin päin. Selvästi on niin, että noita liikenne- ja kulkemisyhteyksiä on parannettava, jos mielitään semmoista todellista laajaa yhteyttä rakentaa esimerkiksi Suomen liike-elämän ja Venäjän pohjoisen alueen liike-elämän välille. Siellä on suuret mahdollisuudet, mutta kulkuyhteydet eivät ole tyydyttävät. Moniin muihinkin Venäjän kasvaviin talouskeskuksiin meiltä on kohtuuttoman heikot yhteydet. Pietari ja Moskova pelaavat, mutta muilta osin on paljon tehtävää.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Edelleen kiitokset rakentavasta yhteistyöstä, jota unionipolitiikassa harjoitetaan.

Muutama huomio näistä käytetyistä puheenvuoroista. Kokoomus käytti puolet ryhmäpuheenvuorostaan tämän EU—USA-suhteen arviointiin. Siitä pari havaintoa.

Ensinnäkin kritiikkinne kohdistuu siihen, että erityisesti kauppapolitiikassa taloudellisen yhteistyön asioissa emme käyttäneet mahdollisuuksiamme hyväksi. Me järjestimme talousministereiden kokouksen, joka taisi olla toinen vasta järjestyksessään, ylipäätään laajensimme sen aiottua esityslistaa kattamaan myös energiayhteistyön. Kauppapolitiikassa unionilla ja USA:lla on erityisesti Wto-kierroksella tiettyjä peruseroja. Olemme joissakin kysymyksissä jos emme vastapuolia niin aika tiukassa neuvotteluasetelmassa. Toisaalta meidän molempien suurena intressinä on saada uusi Wto-ratkaisu aikaan.

Mutta sitten kritiikki tuntui kohdistuvan siihen, miksi presidentti Bushia ei kutsuttu joulukuun kokoukseen illalliselle. Olisi ehkä hyvä nyt tästä järjestelmästä hieman kertoa. Näissä kolmasmaasuhteissa unioni toimii tietyllä järjestelmällisyydellä. Kolmasmaakokouksia erityisesti USA:n, Venäjän, Intian, Kiinan jne. kanssa järjestetään ajoittain tietyllä rytmillä. USA:n kanssa kokous järjestetään kerran vuodessa. Se on vuorotellen unionimaissa, vuorotellen USA:ssa, ja se rytmi nyt vaan on sellainen, että edellinen kokous järjestettiin Itävallan kaudella ja järjestyksessään seuraava on Saksan kaudella. Siksi Saksa luonnollisesti nyt uutena puheenjohtajana valmistautuu siihen. Meidän tehtävänämme taas oli varautua siihen, että tässä rytmissä erityisesti Venäjä-kokous tulee meille, mutta myös Kiina, Intia, Ukraina, Kanada, mitä muita olikaan, ja tällä järjestelmällisyydellä toimitaan. Meillä edellisen kerran ennen Lahtea ja Putin-vierasta, taisi olla kaksi vuotta siitä, kun edellisen kerran oli ulkopuolinen vieras Eurooppa-neuvoston illallisella. Se oli silloin presidentti Bush.

Minusta on aika paljon odotettua, että yksi puheenjohtaja puolessa vuodessa kutsuisi kaksi vierasta, kun ylipäätään näiden vieraiden kutsuminen on erittäin harvinaista. Me keskityimme, niin kuin etukäteen ilmoitimme, Venäjä-suhteeseen ja teimme sen painokkaasti. Nyt sanotaan, missä on Lahden henki, missä on niin sanottu Venäjä-yhtenäisyys. Yhtenäisyydestä puhuminen tarkoitti ennen Lahtea sitä riskiä ja ongelmaa, joka oli siinä, että unionimaat hajautuvat aina Venäjän edessä, ja se tapahtuu niin, että Venäjä pääsee kahden kesken sopimaan joidenkin kanssa eräällä tapaa unionin yhteistä etua vastaan. Onko Lahden jälkeen tätä tapahtunut? Yhtenäisyyttä ei ole ollut Venäjän mandaatin kohdalla sikäli, että Puola, jolla on lihaongelma Venäjän kanssa, ei ole hyväksynyt mandaattia, mutta kukaan ei ole tästä rivistä poistunut. Kukaan ei ole lähtenyt tekemään vaikeissa kysymyksissä Venäjän kanssa nyt suoraan yhteistyötä vaan toimitaan yhtenä rintamana. Neuvosto ja komissio tukevat Puolaa Puolan perustelluissa vaatimuksissa.

Tässä suhteessa minusta, väittäisin, unionin sisällä solidaarinen ajattelu, yhtenäisyysajattelu suhteessa Venäjä-politiikkaan on vahvistunut. Me tiedämme sen, että meillä on perusteltuja intressejä koko unionina toimia yhteistyössä Venäjän kanssa, ja siinä pitää toimia yhtenäisesti, ja tätä yhtenäisyyttä minusta ei ole Lahden jälkeen rikottu. Silloin Lahdessa tiedettiin, että tämä mandaattikeskustelu on auki ja se on erittäin vaikea, ja ei ole tehty mitään erityistä kriisiä siitä, että mandaattia uuden pca-sopimuksen neuvotteluihin ei ole vielä saatu, koska kyllä me kaikki ymmärrämme sen, että Puolallakin on omat perustellut intressinsä ja neuvosto ja komissio omalta osaltaan antavat sille taustatukea.

Vihreiden ed. Heidi Hautala arvosteli, että laiton maahanmuutto oli jotenkin erityisenä fokuksena. Tässä kyllä puolustan voimakkaasti sisä- ja oikeusministereitä. Heidän kokouksessaan valmisteltiin kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan näkymä, joka on vuosikausien ajan tavoitteena ollut ja joka sellaisenaan saatettiin myös Eurooppa-neuvostossa hyväksyä. Siihen kokonaisvaltaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kuuluu paljon muutakin kuin rajojen asettaminen laittomalle maahanmuutolle. Tätä korostettiin joka käänteessä. Siihen kuuluu yhteistyö lähtömaiden ja kauttakulkumaiden kanssa, siihen kuuluu myös se, että — oliko se muistaakseni vuoteen 2010 mennessä — pitää muodostaa myös yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jolla luodaan lailliselle maahanmuutolle sellaiset järkevät, toimivat puitteet, jotka ovat omalta osaltaan sitten hillitsemässä ja ehkäisemässä myös laitonta maahanmuuttoa. Tässä en tätä kritiikkiä niele.

Ja lopuksi ed. Sasille: Suuria visioita on kyllä helppo asettaa. Nostitte sen, että silloin edellisellä kaudella, kun olitte ministeri, asetettiin visioksi se, että Turkki saadaan jäseneksi. Oliko silloinen ministeri, joka tapauksessa teidän EU-parlamenttikärkenne, entinen puheenjohtajanne Ville Itälä, joka toimii parlamentissa hyvin aktiivisesti nyt Turkin jäsenyyden vastustamiseksi. (Ed. Pulliainen: Se on biodiversiteettiä!) Oli oikea ratkaisu, että yritetään sitoa Turkki jäsenyyden kautta eurooppalaiseen kehitykseen, ja sitä tavoitetta pidetään. Tämmöisen tavoitteen asettaminen ja sen toteuttaminen käytännössä ovat aina kaksi eri asiaa, ja me olemme nyt niitten käytännön haasteiden edessä, joita siihen 99 esitettyyn visioon esitettiin. Minusta hoidimme ne kunniakkaasti. Turkki sai tietyn rangaistuksen siitä, että se ei ole ensimmäisiä velvoitteitaan toteuttanut, ja sen pitää tietää, että kaikki ehdot pitää täyttää, ennen kuin jäsenyystie avautuu.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota pariin asiaan.

Täällä on kiinnitetty huomiota siihen, että näkymiä tulevaisuuteen ei ole kovin paljon tuotu esiin. Otan ilmastopuolelta yhden esimerkin, jossa ei suinkaan vain ole kysymys yhden puolivuotiskauden, vaan pitkän aikavälin eräänlaisesta toimenpideviivästymästä, jolla on oleva aika dramaattiset vaikutukset. Nimittäin Välimeren alueella ilmasto kuivuu tällä hetkellä hillitöntä vauhtia. Sillä tulee olemaan välittömät vaikutukset Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan, maataloustukien rakenteeseen ja vielä enemmän eräällä tavalla vahingonkorvausmielessä rahavirtoihin Euroopan unionin sisällä. Ja siihen mikään ratkaisu ei ole kokoomuksen ydinvoimaratkaisu, ei todellakaan, vaan aivan perustavaa laatua olevat suuren luokan energiapoliittiset ja hiilidioksidin vangitsemisratkaisut. Tässä suhteessa olemme kaikki myöhästyneet, Suomi niin tässä kuin aikaisemmin koko operaatiossa.

Sitten kiinnitän toiseen yksityiskohtaan huomiota, nimittäin tähän sitaattiin: "EU ei voi olla maailmassa pelkkä hyväntekijä, myös omaa kanttia pitää puolustaa." Näin pääministeri totesi. Totean tähän, että pääministeri ei todennut, että Suomi ei voi olla EU:ssa pelkkä hyväntekijä, nettomaksaja, myös omaa kanttia pitää puolustaa. Tässä suhteessa kyllä oli aika järkky tilanne, kun valiokunnassa virkamiehet kertoivat, kuinka on naftaliinista otettu asioita ja sitten ruikutettiin viimeisissä kokouksissa, että voi, voi sentään, nyt rupesi Saksa puolustamaan omaa etuaan. Niin nämä naftaliiniasiat siirtyivät sinne puolelle, mutta Suomi on koko ajan maksajana. Elikkä kannattaisi nyt pikkuisen ajatella sitäkin, että pitää omia puoliaan eikä aina toisten puolia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen asiajohtamisen linja on saanut laajasti tunnustusta myös Euroopassa, meillä ei ole mitään syytä väheksyä itseämme täällä. Hallitus on tehnyt kokonaisuudessaan, sen kaikki ministerit, hyvää työtä, samoin kuin meidän virkakuntamme ahkerasti ja uutterasti. Katson kyllä, että tämä puheenjohtajuuskausi omalta osaltaan on lähentänyt Suomea myös eurooppalaiseen päätöksentekoon ja muuhunkin kansainväliseen toimintaan. Se auttaa meitä jatkossakin, ei se ole hukkaan heitettyä millään lailla.

Eduskunta osoitti vastuullisuuttaan perustuslaillisen sopimuksen käsittelyn yhteydessä. Toki täällä tietysti muun muassa ed. Soini soittaa suutaan, mutta tekee sen periaatteesta, kun tietää, että kannattaa joissakin suhteissa olla vaikkapa vähän aikaa eri mieltäkin. Suomen kansainvälinen asema tosiasiallisesti on tällä hetkellä, uskallan näin sanoa, vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on vahva sija Euroopassa, mutta pieni Suomi tunnetaan muun muassa Aasiassa erittäin hienosti ja siellä arvostetaan suomalaista asiaosaamista.

Se, miten Euroopan unioni näyttäytyy sitten kansalaisten silmissä, on tietysti meidän yhteinen asiamme. Eivät kaikki katso heti niin, että se on se joku paha mörkö, mutta totta kai Euroopan unionissa on ongelmia aivan niin kuin kansallisessa päätöksenteossakin. Tässä suhteessa Suomen tietysti täytyy olla jatkossakin tietyllä lailla itsekäs — olkoon kysymys vaikka petopolitiikasta tai muusta — hoitaa asiat kansallisella tavalla niin, että kansalaiset voivat tuntea turvallisuutta.

Arvoisa puhemies! Tähän haluan vielä todeta sen, että Suomen toiminta esimerkiksi kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa on ollut esimerkillistä. Me olemme tehneet paljon sellaista työtä, jossa, voi sanoa, että Suomen puolesta on tehty eurooppalaisittain ja kansainvälisesti työtä nimenomaan juuri kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa, ja sekin on yksi asia, joka kannattaa huomioida tänä päivänä. Tältäkin pohjalta voidaan sanoa, että puheenjohtajuuskausi on ollut meille menestyksellinen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että olosuhteet vuonna 1999 ja viime vuonna ovat erilaiset. On erilaista johtaa 15 jäsenmaan unionia kuin 25:n. Mutta silti täytyy sanoa, että silloin oli selkeätä innostusta, oli visioita, haluttiin viedä asioita eteenpäin. Ja kyllä tosiasia, herra pääministeri, on se, että EU:sta pitää olla innostunut silloin, kun johtaa Euroopan unionia, ja pitää pyrkiä vakuuttamaan, että asiat ovat oikein niillä linjoilla, joita viedään eteenpäin. (Ed. Pulliainen: Sasi ei saa meitä innostumaan!)

Turkin osalta täytyy sanoa, että hallitus teki hyvää työtä: Kyettiin tekemään se, mikä oli mahdollista. Mutta siinäkin kysymyksessä täytyy sanoa, että eurooppalaisille pitäisi selkeämmin vakuuttaa myöskin puheenjohtajamaan toimesta, mistä syystä on tärkeätä, että Turkki on mukana: koska se auttaa vakauttamaan Eurooppaa ja auttaa vakauttamaan Euroopan lähialueita. Kokoomuksesta löytyy joitakin yksittäisiä henkilöitä, jotka vastustavat Turkin EU-jäsenyyttä, mutta en usko, että heillä on kovin suurta merkitystä kokoomuksen nykyiselle linjalle.

Mitä tulee Venäjään, niin tältä osin täytyy sanoa, että yhtenäisyys ei ole säilynyt. Lihakiistassa Venäjä uhkasi, että estetään lihan tuonti kaikista EU-maista. Kuinka kävi? Sovittiin, että käydään kahdenkeskisiä neuvotteluita jäsenmaitten kanssa. Näin olen ymmärtänyt lehtiraporttien perusteella. Loppujen lopuksi kävi niin, että lihan tuonti kaikista EU-maista jatkuu, paitsi Puolasta, koska yhtenäisyys tässä kysymyksessä siinä yhteydessä hajosi. Ei haluttu ottaa riskiä, että lihan tuonti kaikista EU-maista Venäjälle kiellettäisiin.

Mitä tulee siihen Lahden henkeen, niin täytyy sanoa, että perustehan tuli Lahden kokoukselle siitä, että Ukrainalle ei myyty maakaasua. Nyt Valko-Venäjälle ei myyty ensin maakaasua, sen jälkeen ei myyty öljyä. Asiat on saatu ratkaistua, mutta Lahden henki siinä ei kovin paljon auttanut. Mikä täytyy sanoa, niin ongelma oli se, että kun on haluttu, että energiapolitiikka ei ole politiikkaa vaan taloutta, niin se, että se nostettiin huippukokouksen aiheeksi, merkitsi sitä, että siitä tehtiin politiikkaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä lihakiista on hyvä esimerkki tästä Lahden jälkeisestä tilanteesta. Kyllä syntyi keskustelua siitä, pyrkiikö Venäjä tekemään kahdenvälisiä lihasopimuksia, mutta en tiedä, että kukaan olisi ryhtynyt näihin keskusteluihin. Päinvastoin välittömästi syntyi reaktio unionin sisällä, että kenenkään ei pidä ryhtyä keskenään näihin neuvotteluihin. Sovin saman tien silloin komission puheenjohtajan kanssa myös siitä, että olen valmis hänen kanssaan välittömästi lähettämään tarvittaessa myös kaikille kirjeen, jossa vetoamme siihen, että kukaan ei ryhdy tällaisiin neuvotteluihin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee transatlanttisiin suhteisiin, niin on tietysti todettava myös se, että tällä hetkellä Valkoisessa talossa on aivan toisenlainen presidentti kuin syksyllä 99 ja USA ei käynyt silloin 99 hyökkäyssotaa Irakissa.

Mutta tähän toiseen kysymykseen haluaisin vielä viitata, joka on tullut täällä esiin, ja toteaisin kyllä, että Suomen valtuuskunta ministeri Enestamin johdolla Nairobissa marraskuussa ympäristökokouksessa teki hyvää työtä ja mielestäni oli varsin aktiivinen. Ei voi sanoa, että joku olisi siellä ehkä ollut jotenkin lamassa, ei ainakaan Suomen valtuuskunta. Se on toinen kysymys, mitkä ovat EU:n ilmastotavoitteet, ovatko ne kyllin kunnianhimoiset.

Mutta sitten näihin nippelikysymyksiin, mihin ed. Kaikkonen hiukan viittasi. Niitä eivät kyllä ole nämä rekkajonot. Siinä mielessä pitäisi kyllä kysyä pääministeriltä ja koko Suomen hallitukselta, millä tavalla todella EU-puheenjohtajuuden aikana saatettiin auttaa ja miten yritettiin auttaa sitä tilanteen ratkaisemista, mikä tuolla Kaakkois-Suomessa vallitsee ja vallitsi näiden rekkajonojen suhteen, ja miten estetään se, ettei se tilanne uusiudu esimerkiksi nyt taas loppuvuodesta 2007.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenjohtajakauden aikana varmaankin ihan oikeasti oli hyvää joukkuepeliä sillä tavalla, että myöskin laajentumiskomissaari oli mukana työssä omalta osaltaan ja teki hyvää yhteistyötä puheenjohtajamaan ja pääministerin ja hallituksen kanssa, mutta yhtä episodia olen jäänyt ihmettelemään.

Lehdissä on kerrottu, että laajentumiskomissaari tässä ilmeisesti juuri kauden loppupuolella ryhtyi lobbaamaan ydinvoimaa EU:n komissiossa. Onko tämäkin ollut joukkuepeliä? Liittyykö tämä siihen, että pääministeri ja keskusta ovat tänään lieventäneet ydinvoimakantaansa, ja onko tämmöinen joukkuepeli hyvästä? Tänään samaan aikaan esimerkiksi perustuslakivaliokunta on käsitellyt semmoista hallintokomissaari Kallasin avoimuusaloitetta, jossa pyritään siihen, että kaikenlaista lobbausta pyrittäisiin rajoittamaan ja tekemään näkyväksi, niin että kansalaiset tietävät, kuka vaikuttaa. Mutta onko tässä nyt ollut jonkunlaista semmoista joukkuepeliä, joka oikeastaan ei ehkä ole kuulunut asiaan? Mitä pääministeri vastaa tähän, minkälaiset voimat tässä ovat olleet liikkeellä?

Sitten haluaisin kysyä sitä — kun ed. Väistö puhui ihan hyvin pohjoisesta ulottuvuudesta ja kun Euroopan parlamentissa on tehty pätevä aloite siitä, että tarvittaisiin myöskin ihan oikea Itämeri-strategia — eikö siihen pohjoiseen ulottuvuuden ohjelmaan saataisi tätä Itämeri-strategiaa. Silloin saataisiin varmasti ikään kuin kootummin huolehdittua siitä, että asiat, jotka vaikuttavat Itämeren tulevaisuuteen, jotka ovat todella elintärkeitä meille kaikille, tulisivat huomioiduiksi.

Pertti Hemmilä /kok:

Rouva puhemies! On tietysti hyvä, että hallitus on onnistunut, eikä sitä sovi kiistää, monissa asioissa puheenjohtajuuskauden aikana, mutta on kaksi asiaa, jotka haluan nostaa esille ja joissa mielestäni hallitus ei oikeastaan lainkaan saavuttanut asettamiaan tavoitteita.

Ensimmäinen on tämä, kun täälläkin on puhuttu moneen kertaan ja reilu vuosi sitten pääministerikin totesi tässä eduskunnan istuntosalissa, että Suomen ensisijaisia tavoitteita on Euroopan unionin byrokratian purkaminen tai byrokratian vähentäminen ja sitä kautta hallinnoinnin vähentäminen ja kaikkien järjestelmien, mukaan lukien maatalouden tukijärjestelmät, yksinkertaistaminen.

Toinen asia, minkä haluan nostaa esille, on tässä yhteydessä tietysti kotiinpäin vetäminen, jota olisi pitänyt tehdä Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Elikkä 141 artiklan poliittinen ratkaisu olisi pitänyt saada aikaan Suomen puheenjohtajuuskauden kestäessä. Nyt sitä ei saatu ja jää hyvin epävarmalle pohjalle koko 141 artiklan jatko.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tässä on arvosanoja jaettu, niin ei täällä kukaan väittänyt, että tämä kuuden ällän suoritus olisi, mutta hyvänä suorituksena ja lähes kiitettävänä sitä on pidetty niin meillä kuin ymmärtääkseni vähän kansainvälisissäkin arvioissa. Sen takia ihmettelen kyllä näitä improbatureiden jakamisia, mitä täällä tehdään. (Ed. Kallis: Itärajan rekkajonot, ilmastopolitiikka!) — Kiitän siitä, ed. Kallis, että tämän likasangon maltoitte vielä puheenjohtajuuskauden aikana olla kaatamatta hallituksen niskaan, mutta nähtävästi vaalien takia se nyt täytyy tässä vaiheessa sitten kuitenkin joka tapauksessa kaataa.

Useimmissa asioissa mentiin eteenpäin, vaikkapa tuossa ilmastopolitiikassa, minkä te mainitsitte, ja EU—USA-suhteissa. Ettekö te lue lehtiä ollenkaan, ed. Kallis? Lokakuussa pidettiin EU—USA-ilmastokokous. Ensimmäistä kertaa vuosiin saatiin keskustelua aikaan näissä asioissa. Nyt on pää auki, nyt on jotakin, mistä lähteä eteenpäin näissä asioissa. Yhdysvalloissa myöskin asenteet varmasti muuttuvat tässä keskustelussa ja päästään konkreettisiin tuloksiinkin. Kyllä tässä jotakin on tapahtunut tälläkin sektorilla, ed. Kallis.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ilahduin itse kesäkuussa ennen puheenjohtajakautta, kun pääministeri ilmoitti eduskunnalle, että kaksi keskeisintä, ja hän korosti sanaa keskeisintä, tavoitetta tällä puheenjohtajakaudella, on edistää avoimuutta ja demokraattista päätöksentekoa. Ilahduin erityisesti juuri siitä syystä, mihin ed. Laukkanenkin täällä viittasi, eli meillä oli tuhannen taalan paikka EU:n laajentuessa ja uusien jäsenten vielä opetellessa tätä EU-jäsenyyttä, ja ennen kaikkea, kun meillä on vielä laajentumisprosessi mahdollisesti muutenkin käynnissä, niin Suomella jos millä olisi ollut tuhannen taalan paikka keskustella EU:n päätöksenteosta ja sen avoimuudesta ja erityisesti sen demokraattisista ulottuvuuksista.

Mutta tämän puolen vuoden aikana olen todennut, että ehkä pääministerillä ja minulla on eri sanakirja sille, mitä tarkoittaa avoimuus ja demokraattinen päätöksenteko. Nimittäin ainakin neljän kohdan osalta Suomi puheenjohtajamaana toteutti vähintäänkin omassa EU-politiikassaan sulkeutunutta, salailevaa ja demokraattista päätöksentekoa heikentävää politiikkaa. Ja ne neljä eri esimerkkiä ovat ensinnäkin tämä hallituksen kovin, kovin innokas vastustus maataloustukien julkistamiselle, joka mielestäni olisi ollut vähimmäisvaatimus, että hallitus intomielisenä avoimesti olisi tätä puolta avannut.

Toinen oli täysin EU:n omalle päätöksentekokoneistolle vieraaseen tapaan toteutettu ja ennen kaikkea useimpia jäsenvaltioita pois sulkeva Prümin sopimus, jota Suomi kohtuullisen kaukaisena satelliittijäsenvaltiona muihin Prümin sopimusmaihin nähden oli innokkaasti eteenpäin viemässä, jopa siinä määrin, että se on täällä meillä eduskunnassa tällä hetkellä käsiteltävänä.

Kolmas, kun Suomi on ylpeänä aina esitellyt eduskunnan mahdollisuutta vaikuttaa EU-politiikkaamme, oli tämä jo täällä useampaankin kertaan mainittu Eurojustin ja USA:n välinen tietojenvaihtosopimus, jota ei edes viitsitty tuoda eduskunnan käsittelyyn, vastoin ilmeisesti perustuslakiamme.

Neljäs ja ehkä painavin oli se hiljaisuus, mikä puheenjohtajamaan edustajalla, ehkä muutamaa sivulausetta lukuun ottamatta, ihmisoikeuskysymyksessä silloin, kun EU-puheenjohtajamaa oli keskustelemassa EU:ta koskevista kauppasopimuksista.

Jyrki  Katainen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu transatlanttisesta suhteesta, ja on todettu, että Yhdysvaltain johto tänä päivänä on sen kaltainen, että sen kanssa ei voi olla asiallisissa yhteyksissä. Tämä on kyllä todella säälittävä näkökulma. Ei kai hyvällä syyllä voida sanoa, että Suomi lähestulkoonkaan on yksimielinen presidentti Putinin harjoittaman politiikan kanssa, jos puhutaan ihmisoikeuksista ja sananvapauksista, mistä hyvänsä, ja Venäjä on yhtälailla sotaa käyvä maa Tšetšeniassa. Mutta siitä huolimatta on aivan oikein, että Suomi käytti mahdollisuuden sitoa EU:ta lähemmäksi Venäjää ja siitä samalla hyötyy myös sitten kahdenvälisissä suhteissa. Kyllä transatlanttisuhteet ovat vähintäänkin yhtä arvokkaat ja tärkeät ylläpitää ja vaalia aktiivisesti kuin EU:n Venäjän-suhteet.

Arvoisa pääministeri! Ymmärrän hyvin EU:n toimintatapaperiaatteet ja aikataulutuksen, mutta aivan kuten Lahden huippukokouksen kohdalla, joka oli siis ylimääräinen huippukokous, olisi voinut ajatella, että Libanonin kriisi esimerkiksi asiana on jo niin varteenotettava ja vakava, että se olisi antanut aihetta ylimmän tason yhtey- denpidolle Washingtoniin. Eli tämän takia otimme esiin Suomen puheenjohtajakauden menetetyn mahdollisuuden suhteiden rakentamisessa Washingtoniin. (Ed. Väistö: Kuka niin sanoo?)

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hautalan puheenvuoroon tästä pohjoisesta ulottuvuudesta toteaisin, ettei sitä pitäisi nyt lähteä rajusti muuttamaan. Minusta se on juuri nyt vakiintumassa eikä ole aika lähteä taas mullistamaan sitä hommaa. Se on saanut tietyn läpimurtonsa, kun siitä on tullut yhteistä politiikkaa EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Kokoomuksen kanta on määrätyllä lailla hyvin mielenkiintoinen tässä koko tilanteessa. Teillä tuntuu olevan surua siitä, että presidentti Bush ei päässyt EU-illallisille, mutta oman maan presidenttiä teidän porukasta monet haluaisivat pois niistä EU-kuvioista kahden lautasen ongelmasta puhuen. Minulle sopii hyvin, että Bushkin on mukana, jos hänen aikatauluunsa se sopii, mutta hyötyähän Suomelle on myös siitä, että oman maan presidentti on siellä. Puolustakaa nyt pikkuisen omankin maan presidenttiä näissä EU-kuvioissa.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Sirnö otti muutamia yksittäisiä tapauksia avoimuusasiasta. Mielestäni Suomi puheenjohtajuuskaudella kuitenkin merkittävästi edisti unionin päätöksenteon avoimuutta. Ensinnäkin Suomihan muutti heti puheenjohtajuuskauden alussa neuvostojen päätöksentekosäännöksiä niin, että istunnot olivat avoimia. Suomi piti lähes sataa ministeritason keskustelua julkisina. Pääosa lainsäädäntötyöstä oli julkista, ja istuntoja on voinut seurata myös netistä. Näitten avointen istuntojen asiakirjat ovat luonnollisesti olleet julkisina, ja myös viestinnän hoidossa varmaan monet ovat tutustuneet nettisivuihin. Verkkosivut ovat olleet varsin kattavat, ja kyllä puheenjohtajuuskauden aikana on ollut saatavana ajantasaista tietoa ilmeisesti enemmän kuin minkään aiemman puheenjohtajuuskauden aikana.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on arvoyhteisö, joka on ihmisiä varten. Unionin toiminnan täytyy perustua ihmisiltä saatuun oikeutukseen. Unionin ydinongelma on tällä hetkellä, että sen oikeutus on kansalaisten silmissä heikentynyt. Ihmiset eivät näe, mihin unionia tarvitaan. Näin totesi pääminis-teri Vanhanen kesäkuussa, ja hän on pitkälti oikeassa. Pääministeri Vanhanen piti toisena unionin ongelmana heikkoa tehokkuutta ja pää- töksenteon vaikeutta. Pääministeri Vanhanen ilmoitti Suomen pyrkivän puheenjohtajakaudellaan vaikuttamaan kumpaankin ongelmakohtaan.

Miten puolen vuoden puheenjohtajuuden aikana nyt voi realistisesti pyrkiä tehostamaan laaja-alaisen ja hitaan EU-byrokratian toimintaa? Ei niin mitenkään. EU:n puheenjohtajakausi osoitti, että Suomi harjoittaa jälleen myöntyväisyyspolitiikkaa. Pääministeri Vanhasen mukaan ei ole enää tarvetta kuulua EU:n kaikkiin ytimiin. Mielestäni Suomen on pystyttävä ajamaan myös omia etujaan, vaikka onkin hienoa kuulua läntiseen arvoyhteisöön.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeää, että Suomella on hyvät ja toimivat suhteet kaikkiin merkittäviin valtioihin, ja tässä suhteessa tämä kritiikki transatlanttisista suhteista tai niiden pienelle arvolle jäämisestä on varmaan ihan paikallaan.

Mitä sitten Venäjän suhteisiin tulee, niin oli tietysti sinänsä ihan merkittävää, että Putin oli Lahdessa paikan päällä. Tietysti tilannehan tällä hetkellä on se, että suhteessa Venäjään haasteet ovat itse asiassa suuremmat kuin ne olivat silloin, kun puheenjohtajuuskausi alkoi. Me tiedämme sen ajankohtaisen energiatilanteen, joka nyt ainakin tilapäisesti ratkesi, Valko-Venäjän kautta tapahtuvan öljyputkikuljetuksen läntiseen Eurooppaan. Me tiedämme nämä ihmisoikeuskysymykset, joihin täällä ed. Hautala viittasi, ja tietysti sitten myöskin nämä rekkajonot. Eli siis suhteessa Venäjään meillä on tällä hetkellä aika paljon järjestelyn alla olevia asioita.

Siitä olen tyytyväinen, jos tästä energian itäriippuvaisuudesta ollaan vähitellen pääsemässä eroon ja entistä enemmän keskitytään näihin kotimaisiin vaihtoehtoihin. Tässä suhteessa on positiivista se, jos pääministerin puoluekin on tässä tehnyt uusia linjauksia.

Mitä sitten EU:n itälaajenemiseen tulee, niin pidän erittäin tärkeänä, että se portti on edelleen auki, ja nimenomaan tämä itälaajeneminen on tärkeä. Se laajenee nyt Romaniaan ja Bulgariaan. Emuun tulee Slovenia ja myöhemmin uusia valtioita lisää. Toivoisi, että jossain vaiheessa myöskin Valko-Venäjän osalta käännettäisiin katse länteen ja siellä valta vaihtuisi, koska sellaisen valtion kanssa olisi paljon helpompi toimia, kun tämä Valko-Venäjä kuitenkin sijaitsee meitä hyvin lähellä.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansalla oli puheenjohtajakaudelta suuret odotukset. Itäraja, kun Venäjä-suhteista on puhuttu, vuotaa susia koko ajan niin Kaakkois- kuin Itä-Suomessakin. Esiintymiä on läpi valtakunnan. Ihmisillä on erityinen huoli siitä, kuinka tässä asiassa käy ja syntyy. Suomi epäonnistui EU-liittymisneuvotteluissa näissä asioissa. Odotettiin, että puheenjohtajakaudella olisi otettu jotain kantaa, mutta ei mitään. Olisi vähintään pitänyt saada aikaiseksi neuvottelut siitä, että siitä tiukasti suojellun direktiivin alta nämä mainitut eläimet olisi siirretty tänne suotuisan suojelun pariin, jolloin kohtuullinen vähentäminen olisi mahdollista. Nyt niitä on ihmisten pihoissa joka paikassa. Kansa pelkää. Oppilaat pitää kuljettaa kouluun kotiportilta alkaen. Kuinka voitiin tämä tilaisuus nukkua ja mennä ohi?

Muuta hyvää tästä asiasta ei ole sanottavana kuin ennen puheenjohtajakauden alkua kulttuuriministerin jatkuvat lausunnot siitä, ettei susi syö eikä pure. Siihenkö nyt voidaan luottaa eteenpäinkin, ja senkö takia tätä asiaa ei kyetty hoitamaan, ottamaan esille, vai onko se hoidettu jonkin näköisen tavan mukaan niin salaa, että kukaan ei sitä ole nähnyt? Tästä asiasta suomalaiset maaseudun sekä kaupunkien ihmiset ovat, niin kuin itsekin olen, kovin pettyneitä. Se on todella hukattu tilaisuus tämän puheenjohtajakauden aikana.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Mikä on erittäin tärkeätä, on se, että EU:lla on demokraattinen legitimiteetti. Hallituksella olisi ollut yksi mahdollisuus vahvistaa sitä. Nimittäin yli miljoona kansalaista allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti kokoontuu vain yhdessä paikassa eli Brysselissä. Asian tietysti valmistelee komissio, mutta joka tapauksessa Suomen puheenjohtajana olisi pitänyt ottaa tämä kansalaisaloite vakavasti huomioon, vaikka uusi perustuslaki ei ole voimassa. Mielestäni tässä laiminlyötiin yksi merkittävä mahdollisuus.

Muutenkin hallituksen olisi pitänyt osoittaa selviä visioita siitä, miten EU:ta pitää kehittää ja nimenomaan pyrkiä purkamaan byrokratiaa, joka siihen sisältyy. Ministeri Wideroos voi kertoa, kuinka vaikeata se käytännössä on, se ei ole helppoa, mutta selkeä visio, selkeä tavoite tuossa suhteessa pitäisi joka tapauksessa asettaa. Tärkeätä on se, että pyritään palauttamaan kansalaisten luottamus unioniin, ja siinä poliitikkojen pitää uskaltaa esittää visionsa eikä niin, että pelätään kansalaisia ja toimitaan hetkittäisten kansalaismielipiteitten mukaisesti. Pitää olla selkeä linja, jonka mukaisesti toimitaan.

Puhemies! Haluan lopuksi kiittää suomalaisia virkamiehiä, jotka ovat erinomaisia. Virkamiehet ovat osanneet ohjata tätäkin sokeaa hallitusta kaidalle tielle, niin että se on kuitenkin pystynyt kunniallisesti hoitamaan välttämättömät tehtävät, jotka sen eteen ovat tulleet. Täytyy sanoa, että kun tein vertailun edelliseen hallitukseen, niin yhden asian haluan sanoa: edellisellä hallituksella oli yhdessä suhteessa merkittävästi helpompaa, ja se oli se, että Antti Satuli auttoi sitä hallitusta. (Ed. Pulliainen: Opaskoira lopetti!)

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on monia hyviä asioita tuotu esille Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelta. Pääministeri omassa puheessaan totesi, että EU on monella mittarilla maailman johtaja, muun muassa kaupassa, mutta sen poliittinen painoarvo ei vastaa unionin ominaispainoa. Minusta tämä on ehkä semmoinen havainto, johonka kannattaa meidän ihan kansallisessakin politiikassa kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Sen vuoksi nämä muutamat avaukset, jotka nyt Suomi onnistui tekemään — otan muun muassa tämän energiapolitiikan, ulkosuhteiden vahvistamisen ja kuitenkin yhden keskeisen EU-ongelman, energiapolitiikan ongelman esiin nostamisen vahvasti — ovat juuri niitä asioita, joita parhaimmillaan eteenpäin vieden voidaan myös vahvistaa kansalaisten luottamusta unioniin, avata niitä näkökulmia, jotka ovat ymmärrettäviä myös tavallisen kansalaisen näkökulmasta. Tässä mielessä voi sanoa, että Suomi onnistui hoitamaan tämän puheenjohtajuuskauden myös tätä poliittista painoarvoa nostaen.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin pääministeri osoitti vahvaa johtajuutta EU:n puheenjohtajakauden aikana, ja hän sai erinomaista tukea ulkoministeri Tuomiojan loistavalla panoksella omalla sarallaan. Todellakin alku oli kamala sen Libanonin kriisin takia, mutta kuitenkin se hoidettiin tyylikkäästi ja arvoa antaen niin, että kaikki EU-maat pystyivät olemaan yhdessä linjassa. Myös Venäjän politiikka hoidettiin tyylikkäästi mielestäni. Siinä yhtenäisyys on äärimmäisen tärkeää, koska itse olemme pitkällä täällä pohjoisessa EU:n ulkorajalla ja meillä on 1 350 kilometriä yhteistä maarajaa Venäjän kanssa. Siinä on tärkeätä, että linja säilyy.

Siitä, mitä ed. Lahtela sanoi tästä äskeisestä susipolitiikasta, todella toivoin, että puheenjohtajakautena olisi joku kannanotto tullut, koska se tilanne todella on karkaamassa käsistä eikä ole millään lailla perusteltua, että itärajan ihmiset, koululaiset, pienet lapset kyläteillä pelkäävät iltaisin sitä, että hukat käyvät kiinni. Se on aito huoli siellä. Ihmiset elävät sen tilanteen keskellä. He ovat siihen syyttömiä, eikä ole mitään perustelua sille, että heidän täytyy sitä kestää loputtomiin, ja tilanne pahenee koko ajan. Ed. Lahtelan esitys tässä asiassa äsken oli mielestäni perusteltu, ja toivon, että siihen asiaan puututaan. Maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja on omalla tahollaan vienyt sitä eteenpäin hyvin, ja toivon, että tähän myös hallitus ottaa kantaa. Eihän se puheenjohtajakauden asioita tietenkään ollut, mutta siinä yhteydessä olisi jotain voinut lausua siitä. Saksassahan tämä asia hoidettiin tappamalla se viimeinen Bruno-karhu sieltä tyylikkäästi pois ja asia oli sillä hoidettu. En ole minkään tappamisen kannattaja, mutta järkevän verottamisen kannattaja olen ja nimenomaan niin, että saisimme oman politiikan tässäkin asiassa, jota me itse toteuttaisimme, ei sen kummempaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Muutamaan konkreettiseen kysymykseen vastaus. Ensin ed. Tiusanen kysyi, millä tavalla puheenjohtajakautta käytettiin Kaakkois-Suomen liikenneongelman esille nostamiseksi. EU:n huippukokouksessa komissio nosti kysymyksen esille Venäjälle koko unionin puolesta ja väläytti myös mahdollisuutta sähköisen tullauksen osalta tiettyyn pilottimahdollisuuteen itärajalla, siis EU:n itärajalla. Se osoitti sen, että komissio tässä tapauksessa oli myös puheenjohtajamaan hyvin vahvana tukena, nosti meille tärkeän asian esille, ja me saimme siitä vahvan keskustelun aikaan. Aihe oli liikenneministereiden ja tulleista vastaavien ministereiden tasolla esillä puheenjohtajakauden aikana. Se on ollut koko ajan, voi sanoa, fokuksessa.

Ed. Hemmilä kysyi maataloushallinnon osalta. Maatalousministeri järjesti komission kanssa maatalouden hallintorakenteiden yksinkertaistamiseen tähtäävän seminaarin, jossa on juuri se tavoite. Näissä on kyse hyvin pitkän tähtäimen työstä. Voidaan sanoa, että siinä käynnistettiin tietty itu tai alkio, joka toivottavasti tuo tulosta. On äärimmäisen monimutkaisesta asiasta kyse, eikä se ole ratkaistavissa puolessa vuodessa. Mutta työ on käynnistetty. Samoin puheenjohtajakauden kaikkia tapaamisia maatalouskomissaarin kanssa käytettiin luonnollisesti 141-ratkaisun pohjustamiseksi. Mutta ei sen ratkaisun aika ole nyt ollut. Sen ratkaisun aikahan on kesän lopulla ja syksyllä. (Ed. Hemmilä: Poliittinen ratkaisu!) Jokainen tehdään ajallaan ja ratkaisujen pitää perustua faktoihin. Ja sitten kun ollaan faktapohjalta valmiita neuvottelemaan, sitten on neuvottelujen aika. Mutta olen varma, että jos ne erittäin tiiviit vahvat kontaktit, joita komission ja Suomen hallituksen välillä on, ovat käytössä ensi kesänä ja syksynä, niin on saatu vahva pohja ja pystytään asiat hoitamaan huolella. Huolehditaan siitä, että meillä on vahvat neuvottelijat, kunhan neuvottelut liikkeelle lähtevät. (Ed. Hemmilä: Huolehditaan, juuri näin!)

Ed. Sirnö, avoimuuden osalta oikeastaan ed. Väistö vastasi hyvin. Kannattaa katsoa ihan tilastoja siitä, millä tavalla me olemme toteuttaneet nyt niitä avoimuuspäätöksiä, jotka Itävallan loppukaudella tehtiin. Me silloin ilmoitimme, että me olemme halukkaita panemaan ne välittömästi toimeen, ja myös panimme ne toimeen. Niiden päätösten saaminen ei ollut silloin aivan yksinkertaista. Jouduimme lupaamaan sen, että tämä Suomen kausi on vähän niin kuin kokeilua ja tämän puolen vuoden jälkeen tehdään arvio ja raportti siitä, miten tämän avoimuuden lisääminen on vaikuttanut neuvoston toimintaan. Minulla, ja uskon, että muilla ministereillä, on vakaa usko siihen, että tämä avoimuuden lisääminen ei todellakaan ole haitannut unionin toimintaa. En usko, että tämän puolen vuoden kokemusten jälkeen on tarvetta ainakaan yhtään vetää takaisinpäin. Ja Prümin osalta ministeri Rajamäki juuri kertoi, että tämän kuun puolivälin neuvostossa Prüm tulee nimenomaan neuvoston listalla ensimmäiseksi asiaksi. Sehän on ollut Suomellekin luonnollinen tavoite, että Prümin sopimuksen kaltainen asia pitää saada unionin puitteeseen.

Haluan vielä kerran lausua kiitoksen niille tuhansille ihmisille, jotka puheenjohtajuutta olivat hoitamassa eri tasoilla. Meillä on erittäin osaava virkamieskunta, josta useat olivat jo edellisellä puheenjohtajakaudella mukana. Mutta kyllä meidän etu oli myös se, että puheenjohtajakausi osui hallituskauden lopulle. Kaikki ministerit olivat nyt erittäin kokeneita, tunsivat kollegansa hyvin, kontaktit olivat olemassa, ministerit tunsivat asiansa hyvin. Tämä yhdistettynä virkamiesten osaamiseen antoi edellytyksen puheenjohtajuuden hyvälle hoitamiselle.

Toinen varapuhemies:

Keskustelu on päättynyt.

​​​​