Täysistunnon pöytäkirja 142/2002 vp

PTK 142/2002 vp

142. TIISTAINA 26. MARRASKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain 88 §:n muuttamisesta

 

Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Lakivaliokunnalle oli erinomaisen helpottava asia, että tämä hallituksen esitys yksityishenkilöiden velkajärjestelyn tarkistamiseksi annettiin. Tämä helpotus on tietysti leimannut koko asian käsittelyä valiokunnassa. Nyt päästiin paikkaamaan aikaisemmin lähinnä valtiontaloudellisista syistä ikäviksi jääneitä säännöksiä. On eletty pelossa siitä, että tuomioistuimet ruuhkautuisivat velkaneuvontaresurssien riittämättömyyden takia.

Me olemme nyt käsittelemässä hyvin keskeistä välinettä, uudistusta, jolla lama-ajan ylivelkaantuneiden tilannetta voidaan helpottaa. Kun tämä laki hyväksytään, velkajärjestelyn piiriin pääsevät sellaiset ylivelkaiset, joiden hakemuksia aikaisemmin ei olisi hyväksytty tai joiden hakemukset on jo ainakin kerran ehditty hylätä.

Velallisen kannalta on varmasti parempi, että hänen tilanteensa selvitetään velkajärjestelyssä, kuin että hän joskus myöhemmin vapautuu ylisuurten velkojensa maksamisesta ulosottomenettelyn tultua tiensä päähän hänen osaltaan. Tämä asia on nyt myös lakivaliokunnassa erikseen käsiteltävänä ulosottolain uudistuksen yhteydessä, mutta velkajärjestely on aivan varmasti ylivelkaantuneen kannalta selkeämpi ja parempi vaihtoehto.

Hallituksen esityksessä olevat muutosehdotukset ovat selkeitä ja kannatettavia. Ongelmalliseksi sen sijaan on osoittautunut muutetun järjestelmän hahmottaminen kokonaisuutena ja uusien säännösten keskinäinen yhteensovittaminen. Hallituksen esityksen perusteluita lukemalla ei ole oikein auennut, miten toimitaan tilanteissa, joissa lisätulojen johdosta velalliselle näyttää tulevan lisäsuoritusvelvollisuus, mutta hänen menonsa ovat nousseet niin, että maksuohjelman muuttaminen tuntuisi välttämättömältä. Valiokunta on erityisesti paneutunut tähän asiaan, mikä on tarkemmin luettavissa valiokunnan mietinnöstä. Muilta osin lakivaliokunta on ottanut mietintöönsä asiakokonaisuuksia, jotka ajan kuluessa ovat ehtineet jo unohtua ja sen vuoksi ovat aiheuttaneet turhaa hämmennystä velallisten ja velkaneuvojien keskuudessa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallituksen esityksen tavoitteiden toteuttamiseksi lainuudistuksen toimeenpano turvataan mahdollisimman monin tavoin. On käytettävä hyväksi kaavakkeiden uudistamista ja riittävän monipuolista tiedottamista sekä huolehdittava niin velkaneuvojien, selvittäjien kuin tuomareidenkin koulutuksesta.

Velkaneuvojien koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota myös työtä tehostaviin yhtenäisiin työmenetelmiin. Käytäntö on melko kirjava eri puolilla maata.

Syrjäytymisen ehkäiseminen on hallitusohjelmassa keskeisellä sijalla. Tähän liittyviä toimia ovat muun muassa nyt käsiteltävänä oleva yksityishenkilön velkajärjestelylain muuttaminen niin, että velalliset pääsevät jonkin verran aikaisempaa helpommin velkajärjestelyn piiriin, myös kuluneen vuoden aikana neuvoteltu ja sovittu ohjelma vapaaehtoisten velkasovintojen edistämisestä sekä lisäksi sosiaalisesta luototuksesta annettava laki. Tarkoituksena on luoda toimenpidekokonaisuus, jonka avulla voidaan ratkaista suuri osa vielä jäljellä olevista 1990-luvun laman ylivelkaongelmista. Toimenpidekokonaisuuden hoitamista varten on kuluvan vuoden lisäbudjetissa myönnetty lisärahoitusta talous- ja velkaneuvontaa varten sekä ehdotettu vuoden 2003 budjetissa korotettavaksi tuomioistuinten käyttöön selvittelykustannuksiin ja talous- ja velkaneuvontaa varten osoitettuja määrärahoja. Näistä myönteisistä toimenpiteistä huolimatta valiokunta toteaa, ettei missään sille esitetyssä asiakirjassa ole esitetty realistista laskelmaa tarvittavista lisäresursseista.

Velkaneuvonta on jo nyt ruuhkautunut, eikä tilanne voine lisäresursseista huolimatta pikaisesti parantuakaan. On vakavasti otettava huomioon, että lisääntynyt työpaine ja jatkuva kiire kuluttavat päteviä neuvojia. Myös uuden henkilökunnan kouluttaminen vie osan kokeneiden velkaneuvojien työpanoksesta. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että velkaneuvojien työtä tuetaan koko ajan, että velkaneuvonnan kokonaistilannetta seurataan tiiviisti ja että tarvittaessa ryhdytään heti lisätoimenpiteisiin.

Fru talman! Den här ändringen av lagen om skuldsanering för privatpersoner är ett viktigt instrument när det gäller att lindra vådorna av den överskuldsättning som följde på 1990-talets depression. Det här är ett efterlängtat förslag som gör det möjligt att underlätta situationen för många som är i trångmål, så att de inte skall behöva vänta på att deras skulder sist och slutligen skall förfalla i samband med utmätningsförfarandet. Det är ett ur de skuldsattas synvinkel mycket sämre alternativ än det som nu föreligger i denna regeringsproposition.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On syytä lausua ministeri Johannes Koskiselle kiitokset, että hän vei läpi valtioneuvoston käsittelyn ja sitä edeltäneen valmistelun yksityishenkilön velkajärjestelylain uudistamiseksi, muuttamiseksi kohtuullisemmaksi kuin se on nyt voimassa olevassa muodossaan. Tämä on tärkeää. Meillä on jo keskuudessamme kymmeniätuhansia ihmisiä ja heidän perheitään, läheisiään, jotka ovat olleet jo 8—10 vuotta velkaorjuudessa, syvässä ahdingossa. Tämä ongelma on sen verran laaja, että on aika siihen puuttua ja toisaalta päästää nämä ihmiset kohtuullisempaan elämäntilanteeseen ja samalla estää sukupolvelta toiselle siirtyvien ongelmien syntyminen ja jatkuminen. On selviä merkkejä siitä, että tämä viime laman aikainen ylivelkaongelma on aiheuttanut jo lapsillekin syrjäytymisuhkaa, ja ehkä merkkejä siitä, että ongelmat ovat todella pitkävaikutteisia.

Muutosten tekeminen ja järjestelmän kohtuullistaminen, inhimillistäminen, on perusteltua monessa mielessä ja edullista ei vain itse näille velallisille vaan myös heidän perheilleen, läheisilleen, ja sitten myös koko yhteiskunnalle. Meillä on iso joukko ihmisiä poissa normaalin työelämän, yrityselämän, piiristä sen tähden, että nämä velat roikkuvat heidän päällään.

Velkajärjestelylain uudistus ja sen myötä tuleva mahdollisuus vapautua kohtuullisessa ajassa näistä veloista on ilmeisesti ainoa toimiva ja yhteiskuntajärjestelmäämme sopiva menetelmä tämän ongelman korjaamiseksi, poistamiseksi. Todellakin hallituksen esitys on varsin oikean suuntainen ja poistaa monia keskeisiä ongelma, jotka ovat ilmi tulleet.

Tämän esityksen käsittelyssä oli todella, niin kuin puheenjohtaja Lax totesi, ongelmana kokonaisuuden hahmottaminen. Se ei ollut lainkaan helppoa, mutta valiokuntaneuvos ansiokkaasti — hänellekin kiitos — teki hyvää työtä, ja edustajat, jotka eivät asiaan ole syvällisesti paneutuneet, voivat lukea mietinnön 3. ja 4. sivulta hyvin keskitetysti ja lyhyesti ne kohdat, mitkä tässä uudistuksessa nyt muuttuvat.

Niitä on useampia eri kohtia, ja ne ovat kaikki tärkeitä, mutta ehkä voin mainita, että uusi 10 a §, yleisestä esteestä luopuminen, jos se nyt on oikea sana tässä yhteydessä, on yksi keskeinen. Meillä on hylätty paljon yksityishenkilöiden velkajärjestelyhakemuksia sillä perusteella, että velkaantuminen on katsottu kevytmieliseksi. Tämä on ollut sellainen helppo ratkaisu monissa käräjäoikeuksissa ja on myös ollut kohtuuton monessa tapauksessa ja johtanut ongelmien jatkumiseen vuodesta toiseen. Ei tietenkään pidä suosia kevytmielisyyttä missään mielessä, ei varsinkaan velkaantumisen osalta, mutta ehkä 8—10 vuoden kurjuus riittää rangaistukseksi tällaisesta kevytmielisyydestä, jolloin nyt ei enää tämän uudistuksen jälkeen toivon mukaan tällä perusteella ketään hylätä.

Lisäsuoritusvelvollisuuden uudistaminen 35 a §:ssä on tärkeä, ja siinä tulee monia muutoksia, jotka on tässä lueteltu. En niitä sen tarkemmin käy läpi muuta kuin tuossa myöhemmin vastalauseeseen sisältyvien muutostarpeiden esittelyn yhteydessä.

Tärkeä on maksuohjelman laiminlyönnin seuraamuksia ja maksuohjelman raukeamista koskeva 42 §. Nyt on ollut tilanne se, että jos on tullut pätevästäkin syystä maksuohjelman laiminlyönti, niin se on aina rauennut ja ongelmat ovat entistä pahempina tulleet velallisen päälle. Nyt on muutos sikäli hyvä, että tulee raukeamiselle vaihtoehto, eli velalliselle määrätään lisäsuoritusvelvollisuus ja ohjelma säilyy. Se on kaikkien edun mukaista, myös yhteiskunnan, esimerkiksi velkaneuvonnan ja käräjäoikeuksien, kannalta hyvin perusteltua, että näin tapahtuu.

Tässä ehkä, voi sanoa, lyhyesti nämä asiat, jotka ovat tärkeimpiä. Muutkin kohdat ovat tärkeitä, mutta tässä uudistuksessa nuo kannattaa erityisesti ottaa huomioon.

Vielä valiokunnan mietinnön sivulla 6 puhutaan takaajien asemasta. Se on syytä myös jokaisen tarkistaa, kun sitä usein kysytään, mikä on takaajien kohtalo. Tänne lisättiin muutama kappale tästä tärkeästä asiasta. Varsinaisia muutoksia ei ymmärtääkseni takaajien osalta sinänsä tule, mutta takaajat pääsevät myös velkajärjestelyyn ja heidän asemansa sitä kautta voi helpottua. Ehkä on niin, että vieläkin takaajien asemaa pitää selvittää jatkossa, miten voidaan inhimillistää heidän tilannettaan. Se ei tällä täysin korjaannu, vaikka varmasti askel oikeaan suuntaan otetaankin.

Arvoisa puhemies! Olemme jättäneet kuuden edustajan voimin vastalauseen tähän valiokunnan sinänsä hyvään mietintöön. Vastalauseessa esitetään muutos 35 a §:ään, uuteen pykälään, jossa on lisäsuoritusvelvollisuudesta säädetty, sen 3 momenttiin, ja sitten esitetään uutta 4 momenttia.

35 a §:n 3 momentissa on velvoite siitä, milloin lisääntyvät tulot aiheuttavat lisäsuoritusvelvollisuuden. Tällä hetkellä voimassa olevassa laissa se on 610 euroa per vuosi. On huomattava, että nämä luvut ovat vuosituloja. Hallitus esittää 610 eurosta nostettavaksi tuon määrän 800 euroon vuodessa. Kun tuo 610 euroa, sitä edeltänyt summa, on ollut sama 90-luvun alkupuolelta eli koko lainsäädännön alkuperäisen säätämisen ajoista lähtien, niin hallituksen esitys 800 eurosta per vuosi on kohtuuttoman alhainen. Sillä on monenlaisia vaikutuksia. Siis se korotus ei vastaa edes kunnolla inflaation määrää tällä ajalla. Sitten se ei ole kannustava. Se ei millään tavalla kannusta henkilöä, velallista, hankkimaan lisää ansioita, joilla hän voisi omaa talouttaan ja loppujen lopuksi myös velkojansa hoitaa.

Esitämme vastalauseessa, että tuo 800 euroa nostettaisiin 1 200 euroon per vuosi eli 100 euroon per kuukausi. Se on tavattoman pieni summa sekin, mutta kuitenkin se olisi selvä askel siihen suuntaan, että kohtuullisuus, inflaation ylitys ja kannustavuus paranisi tässä esityksessä. Tämä vaikuttaa myös työmääriin velkaneuvonnassa ja käräjäoikeuksissa, jos tätä nostetaan tällä tavalla kuin vastalauseessamme esitämme. Työmäärät velkaneuvonnassa ja käräjäoikeuksissa ovat suuret, ja on pelättävissä, että ruuhkat vain kasvavat.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän 35 a §:ään esitämme uutta 4 momenttia, jossa esitetään, että tätä edellä olevaa euromäärää korotetaan 100 eurolla jokaista velallisen asianomaisena vuonna vähintään kuusi kuukautta huollettavana olevaa alle 18-vuotiasta lasta kohden. Useat asiantuntijat totesivat, että tämä esitys ei ole lapsiystävällinen. Meidän olisi lähdettävä mielestäni siitä, että lasten ei tulisi kohtuuttomasti kärsiä vanhempien epäonnistuneesta talouden tilanteesta. Nyt tilanne on tällainen. Ottamalla tämän lisämomentin tähän lisäsuorituspykälään voitaisiin ottaa huomioon lievällä, pienellä määrällä, mutta kuitenkin pienen askeleen verran nämä lapsiperheet, joita on velkajärjestelyssä ja tulee nyt olemaan ehkä toivon mukaan entistä enemmän niistä, jotka siinä ongelmassa ovat. Tämä olisi siis sellainen lapsiystävällinen askel ja varmasti tulisi takaisin sosiaalimenojen vähenemisenä ja syrjäytymisuhan pienenemisenä, joka nyt on vaarana.

Arvoisa puhemies! Nämä 3 momentti ja uusi 4 momentti on kirjoitettu vastalauseeseen niin, että jos arvoisa puhemies hoitaa äänestyksen niin, että näistä momenteista voidaan erikseen äänestää, niin jos joku ei halua toista kannattaa, niin voi esimerkiksi tätä lapsikohtaa kannattaa siitä huolimatta. Ne eivät ole kytkennässä toisiinsa. Sen tähden ne on tehty eri momentteina tällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Todellakin yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme esittämään nämä muutokset tähän ja toivomme, että jokainen edustaja vakaasti miettii niiden kohtuullisuutta ja myös velkaongelman aiheuttamien pitkien ja vaikeiden kriisien ratkaisemista vähän vielä paremmalla, kohtuullisemmalla tavalla kuin tämä esitys, vaikka tämä esityskin ansaitsee kyllä pitkälti kiitokset.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on todellakin hyvä, mutta ottaa heikosti huomioon lapsiperheet, kuten ed. Kankaanniemi huomasi, ei ainakaan riittävästi. Esimerkiksi missään tapauksissa lapsilisiä ei saa ottaa huomioon velallisen tuloina. Velallisen pitäisi saada hankkia lisätuloja huomattavasti enemmän ilman, että lisätuloista menisi kaksi kolmasosaa velan maksamiseen. Vastalause korjaisi tilannetta vähän. Tämän vuoksi tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä kannattamaan vastalauseen hyväksymistä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Olen ehdottomasti samaa mieltä kun lakivaliokunnan puheenjohtaja Lax siitä, että tämä velkajärjestely on sinänsä terveempi ja velkamoraalia säilyttävämpi tapa ratkaista ylivelkaantuneiden ongelma kuin valiokuntakäsittelyssä vielä oleva ulosottolain uudistus ja siinä oleva ulosottolain raukeamissäännös. Mutta en malta kuitenkaan olla pohdiskelematta, mistä tähän on tultu, tätä tilannetta kokonaisuutena, ja sivuamatta myöskin ulosoton vanhentumissäännöstä.

Silloin kun pankkituesta aikanaan päätettiin, oli vaalit. Olin jossakin vaalitilaisuudessa takapenkillä ja kysyin istuvalta kansanedustajalta, miksi pankkitukea ei ohjattu velallisille, vähän sen tapaisin ajatuksin, että kun olisi pelastettu velalliset, niin olisi samalla pelastettu pankit. Heti perään kaduin kysymystäni, kun pelkäsin, että se pannaan tyhmyyden ja tietämättömyyden tiliin. Mutta ei, kansanedustaja vastasi, että ei hän tiedä, miksi näin tehtiin, kun ministeri Viinanenkaan ei tiedä.

Olen pohtinut tuota kysymystä ja vastausta ylivelkaantuneita kohdatessani kaikki nämä vuodet. Viime pyhänä yksi heistä soitti. Hänen tämmöinen jonkinlainen virtuaalivelkansa kasvaa korkoa 20 euroa tunnissa. Miljoonan velka on nyt lähes 7 miljoonaa. Kun kihlakunnanvoudin tietokone tässä joulukuussa ulosmittaa hänen veronpalautuksensa vuorokauden vaihtuessa, kahdeksan tunnin kuluttua viraston ovien avautumisesta velkasumma on jo kasvanut korkoa sen veronpalautuksen verran tai vähän enemmän. Tämä veronpalautus tulee tilapäisten keikkahommien ennakonpidätyksistä. Periaatteessa hän on ollut pitkäaikaistyöttömän peruspäivärahan varassa kahdeksan vuotta, entinen menestynyt yrittäjä. Erityisesti tietysti olen pohtinut tätä kysymystä koko tämän syksyn, kun eduskunnan lakivaliokunta on kuullut kymmeniä asiantuntijoita voidaksemme sorvata mietinnön nyt käsillä olevasta sinänsä hyvästä ja edistyksellisestä hallituksen esityksestä.

Varmaan on niin, että luottolaman torjumiseksi silloin aikanaan pääomatuki oli välttämätöntä talouselämän katastrofin välttämiseksi, mutta siitä huolimatta mieleen hiipii joskus kysymys, onko ylivelkaantuneiden aseman selvittäminen ollut yhtään sen helpompaa kuin panna yksi pankki konkurssiin ja selvittää se pesä, ylivelkaantuneiden aseman selvittäminen, jota on jatkunut nyt kymmenen vuotta ja on näköpiirissä vielä kymmenen vuotta. Kun tästä asiasta puhuu ylivelkaantuneiden kanssa, he sanovat, että pankit ovat saaneet omansa pankkitukena. Pankit ovat saaneet pankkitukensa, mutta maksaneet sen suurelta osin takaisin. Mutta se, mikä ylivelkaantuneiden näkökulmasta tarkasteltuna saattaa olla relevanttia, on se, että pankit ovat kauan sitten poistaneet nämä saatavansa taseistaan ja tuloksestaan.

Keväällä sovittu ja nyt syksyllä ainakin jossain muodossa käynnistynyt velkasovittelu markkinoitiin pankkien ja hallituksen hyvän tahdon eleenä. Hallituksen taholta se sitä taatusti onkin. Pankeilla on, vaikka lasketaan devalvaatiostakin lähtien, ollut kymmenen vuotta aikaa osoittaa sitä hyvää tahtoa ja tehdä niitä velkasovintoja. Nyt kun hallituksen alkuperäinen esitys ulosottolaiksi lopettaisi lama-ajan velkojen ulosoton käytännössä vuoteen 2008, pankit aktivoituivat sovintoihin niiden saatavien osalta, joita ne eivät ennättäneet myydä perintätoimistolle jostakin muodollisesta hinnasta. Nyt ne vaativat ulosottolain siirtymäsäännökseen kolmen vuoden jatkoaikaa, ja jos oikein ymmärsin, ne pitävät sitä velkasovinnon ehtona. Siis kymmenen vuotta löysässä hirressä riiputettua haluttaisiin riiputtaa vielä kymmenen. On muistettava, että nämä velat syntyivät silloin, kun pankinjohtajan menestyminen arvioitiin sen perusteella, kuinka paljon hän tuuletti rahaa maailmalle, silloin, kun pankinjohtajan urakierto oli kolme vuotta ja velka-aika vähintään viisi ja se velka ei koskaan realisoitunut samalle pankinjohtajalle.

On huomattava sekin, että näillä ylivelkaantuneilla ei ole yhtä velkaa vaan kymmenen velkaa. Ei pankki voi tehdä sopimusta toisten velkojen puolesta. Jos velallinen tekee sovinnon pankin kanssa ja jättää muut velkojat näppejään nuolemaan, nämä muut eivät tyydy siihen eikä heidän tarvitsekaan tyytyä. Konkurssi alla yhden velkojen suosiminen olisi ankarasti rangaistava rikos. Kun ei ole yhtä velkaa, tähän velkasovintoon tarvitaan pankin ja velallisen lisäksi velkaneuvoja.

Velkaneuvonta on nyt jo niin tukossa, että tänään tilatun ajan saa tuolla maalis—huhti—toukokuussa. Velkaneuvonta vetää sen oman ilmoituksen mukaan noin 3 000 asiakasta vuodessa, ja ylivelkaantuneita on tietolähteestä riippuen noin 70 000 plus miinus 10 000. Valiokunta on mielestäni aiheellisesti kiinnittänyt huomiota, ja toivottavasti se tulee havaituksi, velkaneuvonnan voimavaroihin.

Omistajilleen voittoa tavoittelevan perintätoimiston on varmaankin vaikea ymmärtää tätä nyt käsillä olevaa hyvää lakiesitystä. Velkajärjestelyssä pienituloiselle velalliselle pitää jättää oleellisesti enemmän maksuvaraa kuin ulosoton suojaosuus on. Ulosotossa perintätoimisto tekee saman tilin vuodessa, johon siltä velkajärjestelyssä kuluu viisi. Vasta jossakin puolentoistatuhannen euron kuukausitulon paikkeilla velkajärjestely ja ulosotto tuottavat perintätoimistolle saman tuloksen. Ei köyhä ylivelkaantunut ansaitse puoltatoistatuhatta nettona.

Tässä silloin aikanaan suuressa hädässä tehdyssä velkajärjestelylaissa velkajärjestelyeste on ollut kevytmielinen velkaantuminen, joka nyt siis tämmöisenä ehdottomana esteenä esitetään poistettavaksi. Mielestäni velallinen voisi kysyä, eikö pankki ollut kevytmielinen, kun antoi sellaisen velan. Velallisellakin on oikeus huutaa velkamoraalin perään.

Tämän lain keskeisin tavoite, tai oikeastaan ainut tavoite, on korjata niitä puutteita ja niitä tulkinnanvaraisuuksia, joita silloin ensi hätään tehtyyn velkajärjestelylakiin valitettavasti jäi. Sen tämä lakiesitys tekee. Sen lisäksi mietintöön onnistuttiin ottamaan laajalti sellaista pohdiskelua, joka on sinänsä käyttökelpoista tietoa kaikille näiden ylivelkaisten asioiden kanssa tekemisissä oleville, ja uskon niin, että ainakin tässä alkuvaiheessa se toimii velkaneuvojan käsikirjana. Mietintö saattaa olla käsikirja jonkin aikaa myöskin käräjätuomarille.

Mietinnössä onnistuttiin myös palauttamaan mieliin saatavan aineellisen totuuden selvittämisen velvoite siinä tapauksessa, että velka riitautettaisiin. Näin tehtiin laajalti tiedostetusta tarpeesta, vaikka tämä asia sinänsä, tämä aineellisen totuuden selvittäminen, ei nyt ollut auki eikä säädöstasolla ongelmakysymys.

Tämä lakiesitys on yksi tämän hallituksen ratkaisuista helpottaa ylivelkaantuneiden taakkaa ja tilannetta. Tämä ei ole ensimmäinen sellainen, eikä tämä tule jäämään viimeiseksi.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Kanerva pohti alussa tätä pankkituen varojen ohjaamista suoraan yrityksille ja velkaantuneille silloin kymmenkunta vuotta sitten. Totean, että se asia selvitettiin silloin, kun muistaakseni Kehitysaluerahaston silloinen toimitusjohtaja Erkki Moisander teki esityksen, että näin meneteltäisiin. Se nopeasti selvitettiin ja todettiin, että Kehitysaluerahasto ei ole ollut silloin valtakunnallinen eikä ollut valtakunnallista luotettavaa organisaatiota, joka olisi pystynyt kymmenille-, ehkä sadoilletuhansille oikeille henkilöille tai yrityksille rahaa jakamaan valtion kassasta. Se ei ollut mahdollista. Ei ollut organisaatiota. Se ei myöskään olisi pelastanut pankkeja, koska ei olisi ollut välttämättä selvyyttä, että nämä rahat olisivat tulleet pankeille, jotka olivat kriisissä. Muissa maissa turvauduttiin velkajärjestelylain tapaisiin menetelmiin, ja silloin tehtiin myös Suomessa tällä tavalla, pankkituki ohjattiin (Puhemies koputtaa) pankeille ja sitten järjestettiin nämä asiat jälkeenpäin tällä tavalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemen puheeseen voisi sen jatkaa, jotta siinä tapahtui vaan sillä tavalla valitettavasti, jotta pankille jätettiin vapaat kädet huseerata jonkun aikaa. Pankkitukipiikki oli auki, ja siinä vaiheessa aika kohtuuttomasti vedettiin alas näitä yrityksiä konkurssiin ja yksittäisiä mökkejä otettiin pakkohuutokauppaan, vaikka maksukykyä pitkässä pelissä olisi ollut. Niitä monta esimerkkiä itsellenikin tuli siinä vaiheessa, kun olin muissa hommissa kuin näissä hommissa.

Tästä voi antaa kiitoksen valiokunnalle siinä mielessä, että tämä on nyt suhteellisen nopeasti kuitenkin käsitelty. Kaiken kaikkiaan, kun tästä asiasta on puhuttu jo Lipposen ykköshallituksen ja kakkoshallituksen aikaan, se jotenkin tuntui iäisyyskysymykseltä, milloin tämä tulee. Muistan hyvästi viime talven jutut, kun tuntuivat kovin kaukaisilta ne lupaukset, että joskus syksyllä tämä sitten tulee, niin kuin sitten on tullutkin. Nyt alkaa olla oikeata lihaa tässä luiden ympärillä.

Silloin kun itse keräsin lakialoitteeseen nimiä — ja kiitettävästi tästä salista ymmärtämystä osoitettiin sille aloitteelle — niin se on yksi osio ollut liikenteen osalta, ja kirjallisia kysymyksiä monet edustajat ovat tehneet aiheesta. Ymmärsin, jotta se on pannut liikkeelle tämän prosessin ministeriössä. Nyt on hyvä käydä arvioimaan niitä hedelmiä, mitä tässä kaiken kaikkiaan sisällä on.

Niin kuin täällä on todettu, tässä on vastattu tietyllä tavalla moniin niihin toiveisiin, mitä on esitetty, koska alun perinhän tässä ongelmana koko velkajärjestelylaissa, kaikissa näissä edellisissäkin, jotta on ollut esteperusteita, ihmiset eivät ole päässeet, jos oli onko se kevytmielistä käyttäytymistä vai miten sitä voisi lainausmerkeissä kutsua, se oli kai se oikea, jolla sitä kutsuttiin, ei laskettu, eivät ollenkaan päässeet velkajärjestelyyn mukaan. Sitten oli se, onko maksukykyä vai ei. Se oli aika tiukkaa. Oli monia syitä, jotka nyt tässä esityksessä ovat poistuneet tai joita on lievennetty, ei kokonaan poistuneet mutta lievennetty.

Se toinen seikka, mikä on ollut merkittävä, on se, millä tavalla tässä velkajärjestelyssä, jos henkilö tai yritys on siihen päässyt, miten siinä on kestetty, miten on pystynyt hoitamaan ne velvoitteet, koska tämä vanha järjestelmä on ollut hyvin tiukka. Siinä ei otettu huomioon ihmisen elämäntilanteiden muuttumista, lisämenoja, normaalielämän tarpeita, jotka matkan varrella tulevat. Sen muuttaminen on ollut aika raskas operaationa. Se on vaatinut monessa tapauksessa ja lähes aina oikeuden käsittelyn, joka on sinällään mittava prosessi ja kallis. Nyt tässä esityksessä sitä problematiikkaa on vähän lievennetty, voi vähän enemmän tienata ja tietyissä tapauksissa ei ole niin tiukkaa, jotta maksuohjelma keskeytyy jonkun asian takia, vaan tämmöisiä joustoja on tähän saatu sisälle aikaan.

Siitä voi muutaman kommentin todeta tässä. Ensinnäkin tähän perusasiaan: Minä olisin odottanut, että enemmän tässä olisi näkynyt ja korostettu myös sitä mahdollisuutta, jotta hyvin pitkä velkaantumishistoria kun on ollut olemassa ja ennen kaikkea kun siinä ei rikollista taustaa ole olemassa, niin minusta sellaisen kertaluonteisuuden pitäisi olla enemmän esillä sillä tavalla, jotta jos on hirveän pitkään roikkunut siellä löysässä hirressä, niin kuin ed. Kanerva taisi todeta terminä, niin silloin pitäisi löytää ratkaisu, jossa ihminen voitaisiin esimerkiksi akordirahaston kautta pelastaa oikeasti tekemään työtä, kun kuitenkin tässäkin järjestelmässä, joka tässä nyt on, aika tiukassa kujoosissa se ihminen joka tapauksessa on. Korostan nimenomaan, että hyvin pitkään jos on ollut ylivelkaantuneena, ei sillä tavalla kuin täällä tarkoituksellisesti tai tarkoittamatta hallituksen esityksessä todetaan sivulla 23 siitä minun lakialoitteestani. Kun esitin siinä tilannetta sillä tavalla, jotta jos on yhdesti tyssätty, evätty, tämä järjestelyhakemus, sen voisi kahden vuoden päästä uudelleen nostaa vireille, niin täällä todetaan, jotta tämä voisi johtaa tilanteeseen, jotta voisi heti lyhyessäkin velkasuhteessa oleva lähteä hakemaan uudelleen ja saisi velkajärjestelyn. Sitä ei missään vaiheessa ole tarkoitettu siinä. Liekö ollut huonosti perusteltu tuo minun lakialoitteeni aikanaan. Tästä valiokunnan mietinnöstä en löytänyt sitä, missä vaiheessa uudelleen voi lähteä hakemaan uutta järjestelyä, jos yhdesti on tyssätty, evätty, tämä hakemus, koska se on aika mutkikas järjestelmä.

Totesin jo, että esteperusteet tässä vähän lievenevät.

Lisäsuoritusvelvoitteen rajahan nousee nyt 610 eurosta 800 euroon kalenterivuotena, ja tässä on sitten vastalause, jonka ed. Kankaanniemi on ensimmäisenä allekirjoittanut. Luin sitä sinällään ajatuksella, jotta tämän pitäisi olla kannustavampi, se on hyvä ajattelu, ja muistaakseni sellaista vanhaa rahaa tonnia esitin aikanaan lakialoitteessa. Tämähän nyt ei ole niinkään paljon, mitä ed. Kankaanniemi esittää.

Mutta sitä toista juttua, joka liittyy vastalauseessa olevaan osioon koskien lisätilitysvelvollisuutta lasten osalta, sitä minä pidän epäloogisena. Sen pitäisi olla perusnormissa, jotta kaikilla lapsilla olisi samanlainen oikeus elämiseen, vaatteisiin, kaikkeen velkajärjestelyn sisällä ollessa, ei siihen kytkien, jotta jos vanhempi tienaa lisää, koska siinä tulee eriarvoisuus sen lapsen osalta. Jos on vanhempi, joka ei satu saamaan lisätienestiä, lapsi on huonommassa asemassa kuin lapsi, jonka vanhempi saa. Sen takia minusta perusnormeissa pitäisi olla nämä arvot ja ennemmin nostaa sitä normia, kuinka paljon ihmisille jätetään lisätienestistä yleensä käteen, kaikille näille. Sen takia näen tässä epäloogisuuden. Tämä on henkilökohtainen mielipide. En tiedä, millä tavalla muut siihen suhtautuvat, mutta henkilökohtaisesti koen näinpäin tätä lukiessa.

Sitten lisätulojen jääntimahdollisuus ylimenevästä osasta: Tässähän esitetään vanhaan lakiin, tähän nykyiseen lakiin, verrattuna parannusta. Tässähän esitetään, että sen 800 euron yli menevästä osasta henkilö saisi itse käteen yhden kolmasosan, kun se aikaisemmin oli yksi neljäsosa, jotta se sinällään parantaa tilannetta. Tästähän on hyvin paljon täällä eduskunnassa esitetty, jotta jäisi puolet, koska se olisi kuitenkin kannustava ja kohtuullinen. Se henkilö voisi mielellään lähteä hankkimaan, koska hänelle jää siitä porkkanaa lisää, saa itselleen, samaten velkoja saisi lisää. Mutta jos se porkkana on kovin pieni, sitä ei haluta, katsotaan, että no, tehdään ennemmin pimeästi tai jätetään tekemättä kokonaan. Veikkaan, että tällä vanhalla on ollut merkitystä, ja toivon mukaan uudella ei ole niin paljon, siihen, jotta on tehty harmaata taloutta, jota ilmeisesti ed. Pulliainen välikysymyksessään perää, mistä myöhemmin käydään keskustelua tällä viikolla.

Sitten hyvänä puolena voi todeta tässä, että asumismenojen aleneminen ei tarkoita lisämaksuvelvollisuutta, niin kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä se vielä on sillä tavalla, että on pitänyt siitäkin, jos sattuu, että saa edullisemman kämpän, velkojalle pulittaa. Silloin ei ole tietysti ollut intoa lähteä edulliseen asuntoon, vaan sitten on eletty sen mukaan siinä tasossa eikä ole sitä säästämisajattelua ollut ollenkaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus.

Kertaluonteinen perintö on myös tässä hyvä sillä tavalla, jotta nykyinen lakihan on ollut siitä pöljä, jotta jos on mennyt jonkun markkamäärän, tässä tapauksessa euromäärän, yli, jos on mennyt 1 000 euron yli vaikka sentillä, niin se koko juttu on mennyt. Nyt tässä jää se 1 000 euroa sentään itselle. Se on jotenkin rehellisempi ja oikeampi juttu. Se on nimittäin ollut aikamoista arpakauppaa: jos sattuu perintö menemään 5 senttiä yli, niin se onkin mennyt kaikki, mutta jos se onkin jäänyt alle, niin on jäänyt itsellekin jotain. Se on aika merkillistä. En tiedä, kuka tämän pykälän on aikanaan keksinyt, mutta tässä on lähdetty oikeaan suuntaan, ja tämä on hyvä asia.

Sitten kommentoin vielä saatavien selvittämistä. Tässä minusta valiokunta on tehnyt hyvää työtä sillä tavalla, jotta tässä on todettu nyt se asia, ongelman ytimeen on paneuduttu. En tiedä, joko tällä menettelyllä nyt saadaan se oikea velan määrä selville joka tilanteessa myös takaajien osalta, koska se on ollut ongelma. Vaikka se tuntuisi yksinkertaiselta asialta, jotta aina, jos joku on saamassa, niin eikö silloin pitäisi osoittaa paperilla, todisteella, se, jotta on tämän verran saapa, mutta kun se kuulemma valitettavasti näin ei ole ollutkaan. Tässä nyt on ainakin osioita, joiden pitäisi selventää ja vahvistaa sitä, jotta aina lähtökohtana, kun jotain saatavaa on olemassa, on se, jotta se voidaan osoittaa, ja tässä tapauksessa, jos se riitautetaan, niin ymmärrykseni mukaan, mitä tässä on kirjoitettu, se myös tutkitaan.

Oikeastaan näillä eväillä voisi todeta, että tässä on pääsääntöisesti paljon hyvää, enemmänkin voisi olla. Mutta vastalauseen osalta, niin kuin totesin, siinä on tuommoinen yksi epäkohta, ja pitää harkita, miten suhtautuu sen kohdalla sitten.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on keskustelussa viitattu, tässä on yksi tärkeä osa velkaohjelmaa eli hankekokonaisuutta, jossa ylivelkaongelmia puretaan sekä lainsäädännön toimin että käytännön toimin. Näitä käytännön toimiahan ovat juuri syksyllä alkanut laaja Velkasovinto-ohjelma ja talous- ja velkaneuvonnan resurssien lisääminen. Tässä jälkimmäisessä varmaan riittää tekemistä jatkossakin, niin kuin lakivaliokunta aivan oikein huomauttaa, että työmäärien kehitystä täytyy seurata ja puuttua sitten tilanteeseen tulevina vuosina.

Sinänsä en pidä mahdottomana sitä, mihin lähinnä ed. Erkki Kanerva viittasi, että on kymmeniätuhansia ongelmaisia talouksia ja velkaneuvonta on nyt viime aikoina käsitellyt vain kolmisentuhatta täyttä velkajärjestelyä vuodessa. Velkaneuvontahan kattaa muutakin kuin näiden totaalisten velkajärjestelyhakemusten maksuohjelmien laatimisen. Siellä on myös tavallaan kevyempää neuvontaa, jossa muut tahot tekevät itse sitä velkasovintoa tai käynnistävät tuomioistuimessa velkajärjestelyä. Silloin voidaan puhua selvästi myös isommista lukumääristä, joita voidaan vuosittain auttaa. Enimmilläänhän oli lähes 15 000 tapausta jokseenkin nykyisen velkaneuvontaresurssin puitteissa hoidettuja. Silloin velkajärjestelylain alkuvuosina ilmeisesti velalliset itse tekivät enemmän töitä. Tietysti on myöskin niin, että tuomioistuinten neuvovaa roolia pitää korostaa, että myös niiltä saa asiantuntevaa, palvelevaa apua, että kaikkea ei pidä kuormittaa velkaneuvonnan pakeille.

Tässä keskustelussa esitys on saanut laajaa tukea, ja lakivaliokunnan tarkistukset ovat sinänsä perusteltuja täsmennyksiä. Puutun tässä nyt lähinnä vastalauseessa tehtyihin muutosehdotuksiin. Oikeastaan ed. Esa Lahtela totesikin aivan oikein tuosta huoltovelvollisuuden perusteella tehtävästä muutosehdotuksesta, että oikeampi tapa on tarkentaa sitä, mikä on velkajärjestelyn suojaosuus. Nythän siellä on oikeastaan kautta linjan hiukan avarammat suojaosuudet kuin ulosotossa. Jos sitten huoltovelvollisuuden osalta, lasten osalta, pidemmälle meneviin järjestelyihin on tarvetta, ne pitäisi tehdä sitten samanaikaisesti ulosoton ja velkajärjestelyn puolella. Sinänsä niissä on koetettu hakea juuri tätä sosiaalista ilmettä, ja siellä on tätä lapsilisien ja muiden elatusjärjestelmien erityiskohtelua jne., joilla kyllä tätä tarvetta, johon vastalauseen kirjoittajat kiinnittävät huomiota, on jo tosiasiassa täytetty.

Lisäsuoritusvelvollisuuden raja nousee nyt aika reippaasti 610:stä 800 euroon, mutta paljon merkittävämpi on se, että vasta siitä ylimenevästä osasta leikataan tuloa ja käteen jää kuitenkin kolmasosa, kun aikaisemmin jäi vain yksi neljäsosa, siitä lisätulosta. Tähän nähden tämä pohjaehdotuksen muutos on paljon merkittävämpi ja se on aika tarkkaan kuitenkin punnittu verrattuna tähän tårta på tårta -esitykseen, joka vastalauseessa on. Tässä täytyy myös miettiä sitä suhdetta kertatulon kohteluun. Vaikka siinä nostetaan tätä rajaa ja vain ylimenevä osa leikataan, se kuitenkin leikataan kokonaan, kun tuo summa ylittää 1 000 euroa. Jos tässä avarrettaisiin säännöllisten tulojen suojaosuutta, niin kuin vastalauseessa esitetään, se ei olisi oikein linjassa sen kanssa, että kertaluontoisen tulon, vaikkapa urakkatyön tai perinnön tai lottovoiton, kohdalla olisi sitten paljon tiukempi perintä. Tässä mielessä näkisin, että pohjamalli on kuitenkin tasapainoisempi.

Täytyy sekin muistaa, että velkajärjestelyn maksuohjelmien mukaisissa saajissa on mukana myös yksityishenkilöitä, vaikkapa takaajina tai sitten esimerkiksi vahingonkorvauksen saajina. Se, mitä jatkossa velkajärjestelyn osalta joudutaankin ehkä pohtimaan, on juuri se, pitäisikö siellä nykyistä selvemmin olla eroteltuna yksityishenkilövelkojan ja luottolaitosvelkojan asema. Nythän esimerkiksi ulosottolain muutoksen osalta on aika lailla panostettu siihen, että yksityishenkilön saatavat saisivat parempaa suojaa. Velkajärjestelyssä tätä erottelua voidaan jossakin määrin tuomioistuimessa tai velkasovinto-ohjelmaa käsiteltäessä puida, mutta jatkossa ehkä vielä enemmän pitää harkita sitä, että yksityishenkilön saatavan tai esimerkiksi takaajan vastasaatavan tai muun saatavan pitäisi olla enemmän suojattu velanleikkaustilanteissa kuin nykynormeilla on. Tätä koskienhan ilmeisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen mennyt valitusasia tuo sitten uutta valoa ehkä, kun verrataan laajemmin kansainvälisesti, minkälaisia nämä velkajärjestelyn tapaiset velanleikkaustoimet ovat, miten niissä on erityyppisiä velkojia kohdeltu.

Kokonaisuutena siis tämä velkajärjestelylain muutos samoin kuin koko velkojen hallintaohjelma on kiireellinen ja tarpeellinen. Toivottavasti nämä loppuosatkin siitä saadaan hyvissä ajoin eduskunnassa käsitellyiksi ja siten voidaan näihin käytännön toimiin sitten panostaa entistä suuremmalla voimalla jo tämän loppuvuoden aikana mutta erityisesti ensi ja seuraavana vuonna, jotta mahdollisimman moni ylivelkaongelmista kärsinyt perhe pääsee valoisampiin päiviin.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministerille totean, että 610 eurosta 800 euroon nostaminen on kyllä tavattoman vähän. Kun otetaan inflaatio kymmenen vuoden ajalta huomioon, se ei oikeastaan reaalisesti ole lainkaan korotusta.

Sitten lapsien huomioon ottamiseen: 4 § on maksukyvyn arviointipykälä. Siitä saimme tiedon, että siinä aiotaan noudattaa toimeentulotukijärjestelmän perusteita. Se on tilapäistä tukea tarjoava järjestelmä. Tässä on kuitenkin viiden vuoden kriisistä kysymys vielä maksuohjelman aikana, 4 §:ssähän ei ole mitään euromääriä, siihen ei voinut tehdä sellaista muutosta, mutta kun se tehdään 35 a §:ään, niin kuin on vastalauseessa todettu, se kannustaa ja se tulee selkeästi ja yksiselitteisesti lapsiperheitten hyväksi. Lapsilisä on niin matalalla tasolla tänä päivänä, että se ei korvaa edes lapsesta aiheutuvia kuluja. (Puhemies koputtaa) On aivan kohtuullista ja järkevää tehdä näin kuin vastalauseessa sanotaan.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä perusajatuksena pitää olla aina meillä jokaisella, että velka on aina maksettava, tai sitten toinen vaihtoehto on, että on jollakin tavalla sovittava, miten siitä eteenpäin mennään. Minusta lakiesitys on ihan hyvän suuntainen, mutta kyllä minäkin olisin sitä mieltä, että nämä korotukset, joista leikkaukset tulevat, ovat kohtuuttoman pieniä, kun kuitenkin ajatellaan, että ne ovat vuositasolla. Kannustavuutta pitäisi olla enemmän niille ihmisille, jotka ovat tässä kierteessä, ja sitä kautta saada heitä tähän yhteiskuntaan kiinni. Toisaalta on hyvä, koska tässäkin kierteessä on monia takaajia, jotka aivan tahattomasti ovat tähän joutuneet mukaan, että heillekin jotakin mahdollisuutta löytyisi.

Itse kyllä olen lapsikorotuksesta sitä mieltä, että kyllähän tämä on hyvä, jos sitä saadaan sinne mukaan, ja se antaisi monille perheille lisäkannustinta tähän asiaan ja sitä kautta pystyttäisiin jo pitkään vireillä olleeseen asiaan saamaan edes jonkinlaista helpotusta. Mutta tämä on vieläkin liian lievä, jos aiotaan tosissaan perheitä tai velallisia yleensä parantaa — siinä on perheitä ja yksinäisiä ihmisiä kyllä.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys, niin kuin täällä on todettu, on varmasti todella positiivinen monenkin velallisen kohdalla. Täällä puhuttiin pankkituesta. Valitettavasti se ymmärrettiin silloin joittenkin pankkien osalta avoimeksi piikiksi, ja se johti monen kohtuullisen hyvinkin menestyvän yrityksen alasajoon. Siitä on seurannut monenlaisia ongelmia hyvinkin monen henkilön kohdalla.

Valiokunnan mietinnön osalta voi todeta sen, että tämä parantaa nimenomaan rehellisten ihmisten tilannetta, koska jopa korkeimman oikeuden päätöksissä on tulkittu kevytmielinen velkaantuminen aika omituisella tavalla ainakin niissä muutamissa tapauksissa, joihin itse olen lähemmin perehtynyt. Tältä osin uskoisin, että päästään todella parempaan tilanteeseen.

Eräs käytännön ongelma on ollut se, että kun on ohjelma-aikana saanut ylimääriä tuloja, sellaisia, joita varsinaisesti itse ei ole ymmärtänyt, kun on pyrkinyt pitämään huolen työpaikastaan, on tullut vähän ylitöitä, niin sen jälkeen on ikään kuin rauennut koko ohjelma. Tässä mielestäni on valiokunnan mietinnön sivulla 5 aika hyvin perusteltu se, että lisäsuoritusten perusteella mahdollisesti laiminlyönnin vuoksi ohjelma raukeaa mutta lisäksi tuomioistuimella on mahdollisuus raukeamisen sijasta antaa täytäntöönpanokelpoinen tuomio. Mielestäni se on positiivinen asia nimenomaan näinpäin, jos tuomioistuimet lähtevät siihen, että eivät raueta koko hommaa.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon takaajien asemasta. Mietinnön perusteella, kun en itse ole asiantuntijoita kuullut, tuntuisi siltä, että nämä perusteet ovat aika hyviä. (Puhemies koputtaa) Niin kuin jossakin puheenvuorossa todettiin — en muista, totesiko ed. Kanerva — varmasti valiokunnan perusteita monessa tuomioistuimessa aika pitkään vielä käytetään perusteina, koska ne ovat ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Vistbacka, jos haluatte jatkaa, puhujakorokkeelle!

Puhuja:

Yksi asia, arvoisa puhemies! — Nimenomaan vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä, jota ministeriö on ansiokkaasti vienyt eteenpäin, eräs ongelma saattaa olla perimistoimistojen jyrkkäsävyiset kirjeet, joita asiakkaat eivät aina ymmärrä. Minulle nimittäin tänään tuli eräs sellainen kirje eräältä henkilöltä. Perintätoimistojen kannattaisi ehkä pohtia hieman, kuinka jyrkästi ne kirjoittavat ja lähestyvät velallisia.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mietinnöstä: Pidän sitä erinomaisen ansiokkaana siinäkin suhteessa, että se kartoittaa tämän ajantasaiseksi, palauttaa mieleen historialliset näkökohdat, kuvaa tämän päivän tilanteen ja sitten sen, millä tavalla tästä eteenpäin lainsäädäntö paranee. Tässä suhteessa täysi kymppi tästä asiasta!

Sitten tulkitsin ed. Kankaanniemen tekemän ehdotuksen niin, että kysymys on inflaatiokorjauksesta eikä mistään muusta fiskaalisessa mielessä.

Minusta on hyvin tärkeää tulevaisuutta ajatellen, että on syytä muistaa, millä tavalla tähän tilanteeseen tultiin, kun jätetään kevytmielisesti velkaantuminen ulkopuolelle. Tultiin institutionaalisten, yhteiskunnallisten syitten perusteella, jolloin oli selvä valinta istuvilla hallituksilla, millä tavalla menetellään. Tämä koskee Harri Holkerin hallituksen aikaisia rahamarkkinoiden vapauttamisen valintoja. Sama koskee Ahon hallituksen aikana tehtyjä hyvin selviä valintoja, joissa velkaantuneet ovat olleet täysin ulkopuolella tämän prosessin. Pitäisi saada selvä ratkaisu siitä, että esimerkiksi 12 vuotta velkaisena olo on riittävä heidän henkilökohtaisessa elämässään.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama ajatus tähän. On ensinnäkin erittäin hyvä, että tämä muutos viimeinkin tulee yksityishenkilön velkajärjestelyihin. Tästä meille, jos mistä, on tullut kentältä erittäin paljon palautetta. Kyllä siellä hyvin paljon on vaikeita tilanteita. Valitettavasti tämä tulee, voi sanoa, monen yksittäisen henkilön kohdalta liian myöhään. Hyvä kuitenkin näin, että tämä nyt on ja tätä on korjattu.

Valiokunta on tehnyt todella hyvää työtä, mutta vastalauseessa nämä kaksi asiaa, mitkä tulevat esille, ovat minusta erittäin hyviä, nimenomaan se, että tämä lisää kannustavuutta ja yrittäjyyttä. Siinä mielessä euromäärän nostaminen 1 200 euroon on paikallaan ja myös se, että lapsiperheitten asema otetaan tässä paremmin huomioon. Jos vastalauseessa esitetyt asiat olisivat olleet mietinnössä, tästä olisi tullut vielä parempi.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on todella hyvään suuntaan, vaikka tämäkään ei kannusta merkittävästi velallista lisäämään tulojaan. On hyvä, että lisätuloista edes pieneltä osin jää käyttöön enemmän kuin vanhan lain osalta ja että asuntomenojen pieneneminen ei aiheuta lisäseuraamuksia.

Veromenettelystä annetun lain 88 §:n muuttaminen on hyvä uudistus. Toivon, että sen käytännön tulkinta on sen mukainen kuin valiokunnan tulkinta on, että velkajärjestely olisi pääsääntöisesti erityinen syy.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vistbacka nosti hyvän asian esille sinällään. Vapaaehtoisissa velkasovinnoissa on aika paljon ongelmia edelleen olemassa. Se on sinällään ajatuksena hyvä, mutta kun velkojia on monta muutakin samalla ihmisellä, ei ole välttämättä tietoa siitä eikä rohkeutta lähteä tekemään. Jos omin päin lähtee vielä tekemään, voi joutua aika pahaan loukkuun. Tämmöisistä ihmiset ovat matkan varrella soitelleet.

Sitten yksi juttu tähän liittyen on Aktiv Hansan suhtautuminen, ja ministeri voisi jotain lopuksi todeta tästä hommasta. Siinä on ainakin ongelma ollut sen oloinen, jotta kun Aktiv Hansa ilmeisesti ei lähtenyt mukaan vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn tai velkasovintopakettiin, niin se taitaa toimia aika villisti. Siellä on kuitenkin aika isot saatavat, jolloin ne toimivat aika kovasti, härskisti. Muun muassa, vaikka ei olisi mitään omaisuutta, ei olisi asuntoa jäämässä, mitä on kuullut näitä ja nähnyt papereita, siellä on esitykset, jotta kahdeksan vuotta pitäisi tehdä tämä velkajärjestely, jos lähdetään vapaaehtoiseen sovintoon. Siihen toivoisi vastausta, onko siihen jotain tehtävissä vai onko täysin Aktiv Hansan hanskassa tämä homma, mikä tähän voisi olla lääke.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Perintäyhtiöt kattavasti saatiin mukaan Velkasovinto-ohjelmaan, mutta ne tekivät, osa niistä, varaumia. Aktiv Hansan ohjelma poikkeaa ehkä eniten siinä suhteessa, että he eivät kokonaan nollaohjelmia oman toimintapolitiikkansa mukaan kuulemma hyväksy. Siinä täytyy euro tai kaksi kuukaudessa kertyä näissäkin ohjelmissa, missä maksuvaraa ei juuri ole. Se on sitten enemmän tämmöinen muotoseikka, sillä ei perheen talouden kannalta ole suurta eroa, onko se nolla vai kaksi euroa. Tärkeintä olisi, että niissäkin tilanteissa päästäisiin velkasovinnosta liikkeelle.

Aktiv Hansa, niin kuin muutkin perintäyhtiöt, on velkasovinnoissa sopinut noudattavansa velkajärjestelylain periaatteita. Kun tässä uudistuksessa nyt entistä useammin tulevat sovellettavaksi viittä vuotta lyhyemmät maksuohjelmat, näitä sitten myös näissä sovinnoissa tulee käyttää. Mutta on toki mahdollista myös sopia pidemmistä. Esimerkiksi, jos joku poikkeuksellisen arvokas varallisuuserä, kesämökki tai arvokas asunto, halutaan säilyttää velallisella, ehkä on kohtuutonta odottaa, että velkoja kokonaan nollaa saatavansa, vaan silloin voidaan puhua sitä, että sen turvaamiseksi henkilö suostuu maksamaan esimerkiksi suojaosuutta loukkaavia kuukausieriä tai sopii pidemmästä kuin vaikkapa viiden vuoden maksuohjelmasta. Tämä joustavuus tavallaan on velkasovinto-ohjelman etu. Tuomioistuimessa velkajärjestely päätetään suoraviivaisemmin näitten kriteerien pohjalta, ja siinä saattaa myös velkojataso hakea esteitä tuomioistuinkäsittelylle kynsin hampain.

Tässä samassa yhteydessä vastaisin ed. Esa Lahtelan aiempaan kommenttiin koskien sitä, miten pian hylätty velkajärjestelyasia tuomioistuimessa voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn. Tällehän ei ole syytäkään asettaa mitään tarkkaa aikarajaa. Esimerkiksi tällä hetkellä hyväksyttäisiin jo ihan nykylain voimassa ollessa useita sellaisia hakemuksia, joita aikaisemmin on hylätty, sen takia että nyt on uutta korkeamman oikeuden oikeuskäytäntöä ja yleensäkin näitten tilanteiden tulkinta on muuttunut, kun aikaa laman alhoista on kulunut pidempään. Sellainenkin velka, joka silloin otettaessa on ehkä ollut siinä kevytmielisen seutuvilla, nyt ajan kuluttua on verrattavissa muihin ylivelkaongelmiin, ja velkajärjestely voidaan jo nyt käynnistää ja tämän lainmuutoksen jälkeen vieläkin helpommin.

Tässä ehkä keskeisimmät kommentit. Edelleen viittaisin vastalauseeseen, että jos me nostamme ikään kuin säännöllisten tulojen vapaan ansainnan 1 200 euroon vuodessa ja sen jälkeen viedään kaksi kolmasosaa, siinä on aika jyrkkä ero verrattuna siihen, että toisessa kohtaa lakia kertaluontoisen tulon osalta raja on 1 000 euroa ja sen jälkeen totaalinen yli menevän osan periminen velkojalle. Kyllä nämä on aika tarkkaan punnittu, että tässä hallituksen esityksessä on johdonmukainen kokonaisuus. Sitten kun nähdään tilannetta velkamarkkinoilla, on syytä tehdä tarvittavat korjaustoimet myöskin kokonaisuuteen elikkä puuttua sitten suojaosuuksiin sekä ulosotossa että velkajärjestelyssä että sitten mahdollisiin eurorajoihin, jos tarvetta jatkossa tarkistuksiin on.

Kari Myllyniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskuntahan on hyvin nokkela. Jos kerta joitakin virheellisyyksiä aiheutuu tästä, jos vastalause hyväksytään, niin viikossahan me olemme korjanneet sen sillä tavalla, että ei tule tällaista vääryyttä tapahtumaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tämä hallituksen esitys 98 on hyvä, se on todettu moneen kertaan. Lakiasiainvaliokunta on tehnyt hyvää työtä. Onkin tärkeätä, että tuo valiokunta nimenomaan tekee tarkkaa työtä, vaikka siihen kuluisikin aikaa. Tässä mielessä lakivaliokunnan aikatauluja ei aina ole ehkä niin tärkeätä arvostella.

Puhemies! Täällä tuli esille myös ministeri Johannes Koskisen puheenvuorossa takaajien asema, ja tietysti sen varmistaminen on hyvin keskeinen osa. Todellakin tulee ylivelkaantuneisuus ja myöskin takaajien elämän heikentyminen, kun on takaus astunut voimaan ja sitä kautta mennyt taloudellinen pohja alta. Koko elämä on varsin varjoisassa kujassa kulkemista. Tässä mielessä on hyvä, että asiassa on menty eteenpäin.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sjöblom kiinnitti huomiota aivan oikeaan asiaan, siis siihen, että jos tällaisessa velkajärjestelytilanteessa joudutaan realisoimaan omaisuutta ja siitä tulee myyntivoittoa, miten siihen pitää verotuksellisesti suhtautua. Kun alkuperäisessä puheenvuorossani sanoin, että tätä lakivaliokunnan perusteellisesti harkittua mietintöä todennäköisesti tullaan käyttämään käsikirjana, niin tarkoitin sitä, että myöskin verottajan on syytä lukea mietintö juuri niin kuin se on kirjoitettu eikä ottaa vapauksia tulkita asiaa toisin.

Se, mikä tässä on kenties tästä mietinnöstä jäänyt sanomatta, on se, että tässä pyrittiin siihen, että jos velallisen tilanne muuttuu, niin etsitään muita ratkaisuja kuin aina viedä asia uudestaan käräjäoikeuteen arvioitavaksi. Mielestäni siinäkin on kohtuullisesti onnistuttu.

Yleiskeskustelu päättyy.