Täysistunnon pöytäkirja 142/2006 vp

PTK 142/2006 vp

142. TIISTAINA 16. TAMMIKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys vuoden 2007 lisätalousarvioksi

 

Valtiovarainministeri  Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Viime vuoden talouskasvu oli erittäin nopea. Kansantuotteen kasvu nousi lähes 6 prosenttiin. Samalla on selvää, että tähän suureen kasvulukuun vaikuttavat myös satunnaistekijät, kuten vuoden 2005 metsäalan työkiista ja siitä aiheutuva alhaisempi vertailutaso. Kuitenkin lopputulos on, että meillä on erittäin vahva, Euroopan kärkiluokkaa oleva talouskasvu, kaksinkertainen siihen nähden, mikä on Keski-Euroopan tilanne. Kotimaan talouspolitiikan perustekijät ovat hyvin tukeneet vahvaa talouskasvua, ja olemme saaneet tietyn tauon jälkeen myös ulkomailta vientiapua.

Satunnaistekijöiden vaikutus kuitenkin poistuu tänä vuonna, ja kuluvan vuoden kansantuotteen kasvun ennustetaan tulevan 3 prosenttiin. Kasvun hidastumiseen kuluvana vuonna vaikuttaa myös ennustettu kansainvälisen kysynnän vaimentuminen. Yhdysvaltain talous on selvästi loivenevalla uralla, ja se vaikuttaa koko maailman talouteen. Kotitalouksien luottamus on kuitenkin Suomessa säilynyt vahvana, ja tämä on pitänyt yllä yhdessä työllisyyden kohenemisen ja myös kasvavan velanoton kanssa nopeaa kulutuksen kasvua. Kasvu on liki 4 prosenttia. (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Ministeri Heinäluoma, ihan pieni hetki. — Nyt täällä on aivan liian paljon hälyä. Ministerin ääni ei valitettavasti kuulu sen hälyn yli. Eli toivon, että edustajat nyt rauhoittuvat, istuutuvat paikoilleen ja keskitytään kuuntelemaan ja käydään välttämättömät keskustelut salin ulkopuolella. (Puhemies koputtaa) — Nyt ministeri Heinäluoma!

Puhuja:

Kuluvana vuonna kulutuksen kasvun ennakoidaan kuitenkin hidastuvan, sillä kotitalouksien velka on kohoamassa 100 prosentin tuntumaan käytettävissä oleviin tuloihin nähden. Työllisyyden kasvu on ollut vahvaa viimeiset runsaat kaksi vuotta, mutta on nyt hivenen hidastunut. Hallitusohjelman tavoite 100 000 uudesta työpaikasta ja työllisyyden lisäyksestä tullaan kuitenkin hyvin lähelle saavuttamaan. Koska työvoiman tarjonta on jatkanut nopeaa kasvuaan, arvioidaan viime vuoden työttömyysasteen asettuvan 7,8 prosenttiin. Työttömyys on siis edelleenkin laajaa ja tulee pysymään talouspolitiikan suurena haasteena myös tänä vuonna. Samalla on syytä huomata, että kansantalouden kasvumahdollisuudet alkavat olla ylärajoilla. Meillä on myös tiettyjä resurssirajoitteita varsinkin osassa maata ja tietyissä tehtävissä, joten talouspolitiikan toimintaympäristö muuttuu tänä vuonna entistä haasteellisemmaksi.

Lisätalousarvio lähtee näistä talouden tosiasioista, ja ehdotamme, että tuloarviota nettomääräisesti korotetaan 270 miljoonaa euroa. Osinkotuloarviota korotetaan 550 miljoonalla eurolla vuoden 2006 ennakollisiin tilinpäätöstietoihin perustuvien osinkotuloarvioiden tarkentumisen johdosta. Tuloveron tuottoarviota korotetaan 200 miljoonalla eurolla pääomatuloennusteiden korottamisen seurauksena. Samaten ehdotetaan, että valtio lisää eläkerahastointiaan lähes 500 miljoonalla eurolla. Hallinnonalojen menoihin ehdotetaan puolestaan 86 miljoonan euron lisäystä.

Tärkein syy lisäbudjetin antamiseen on ehdotus Sponda Osakeyhtiön osakkeiden uusmerkintään osallistumisesta. Siihen ehdotetaan 85 miljoonan euron määrärahaa. Kun kuluva vuosi on erittäin hyvä lähtökohdiltaan — sen taustana on viime vuoden onnistunut talouskehitys — samalla on selvää, että näin voimakkaassa taloussuhdanteessa on tärkeätä, että olemme vastuullisia ja varaudumme tulevaisuuteen. Tätä myös lisäbudjettiesitys ehdottaa. Ensinnäkin Spondan osakkeiden uusmerkintä lähtee siitä tosiasiasta, että hallituksen toimintalinjan mukaisesti valtionyhtiöissä olevaa valtion omistusta voidaan myös lisätä. Spondassa on perusteet ottaa osaa tähän uusmerkintään. Uusmerkinnässä hinta on selvästi alhaisempi kuin osakkeiden hinta on pörssissä ollut. Osakkeiden merkintä kertoo myös luottamuksesta Spondan tulevaan kehitykseen, ja uskomme, että tämä sijoitus on valtiolle taloudellisesti myös järkevä. Samalla se on viesti Spondan muille osakkeenomistajille tarttua tähän tarjoukseen kiinni.

Lisätalousarvioesitys on 184 miljoonaa euroa ylijäämäinen, ja tämä ylijäämä ehdotetaan käytettäväksi valtionvelan lyhentämiseen. Sekin on oikeaa suhdannepolitiikkaa ja varautumista tulevaisuuteen. Valtionvelan määrän kuluvan vuoden lopussa ennakoitaisiin näin olevan 58,5 miljardia euroa. Se on 33 prosenttia kansantuotteesta. Olemme siis valtionvelassa vähenevällä uralla, ja näin pitääkin olla, koska tiedossa on, että 2010-luvulla tulemme jo kohtaamaan ikääntymisestä aiheutuvat menohaasteet.

Kehysmenettelyyn perustuva menopolitiikka on mahdollistanut sen, että olemme voineet vähentää hyvinä vuosina velkaantuneisuutta ja sitä kautta korkomenoja. Koko hallituskauden aikana valtionvelkaa on voitu lyhentää lähes 5 miljardia euroa, ja velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on supistunut lähes 8 prosenttiyksiköllä vuoden 2002 lopun tasosta. Näin siis olemme toimineet vastuullisesti ja luoneet toimintamahdollisuuksia tuleville vuosille ja erityisesti 2010-luvulle.

Vuoden 2007 tuloarvioiden kohoamisesta huolimatta valtiontalouden ylijäämän arvioidaan olevan kuluvana vuonna kansantalouden tilinpidon käsittein 0,3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämä täyttää hallitusohjelmassa asetetun tavoitteen valtiontalouden tasapainosta vaalikauden lopulla. Samalla on syytä huomata, että olemme kuitenkin kaukana siitä tavoitteesta, joka vuosikymmenen alussa esitettiin, että valtiontalouden ylijäämä olisi keskimäärin peräti 1,5—2 prosenttia kansantuotteesta. Tämän suuruinen ylijäämä pidemmällä aikaa on tarpeen, jotta valtionvelan riittävää lyhentämistä voitaisiin tehdä ja varmistaa julkisen talouden kestävyys myös tulevina vuosina. Menojen tasapainoinen kasvu ja siitä huolehtiminen on tärkeätä, jotta tulevien sukupolvien verorasitus ei myöskään kasva kohtuuttomaksi.

Arvoisa puhemies! On kuitenkin erikseen syytä todeta, että sen ohella, että lyhennämme pienessä määrin valtionvelkaa, valtio varautuu vahvasti omien eläkevastuidensa aikaisempaa parempaan kattamiseen. Tämä on ollut koko hallituskauden vallinnut linja. Näin valtio pitää huolta siitä, että se vastaa omista eläkesitoumuksistaan. Tällä vaalikaudella ja tällä ehdotuksella valtion eläkerahastoinnin määrä tulee yli kaksinkertaistumaan siitä, mitä se oli vaalikauden alkaessa. Vaalikauden alkaessa eläkerahastoinnin määrä oli noin 5 miljardia euroa, ja nyt tänä vuonna tulemme tällä ehdotuksella ylittämään 11 miljardia euroa. Tämänkin jälkeen olemme tilanteessa, että valtion eläkerahastointi on selvästi vaatimattomammalla tasolla kuin mikä on tilanne yksityisellä puolella työeläkejärjestelmässä tai kuntapuolella, joten eläkerahastoinnin kasvuun tulee myös tulevina vuosina varautua.

Sitten päivän ja tämän viikon uutisiin. Talouspolitiikan suurimpana haasteena tulee kuitenkin pysymään työllisyydestä huolehtiminen. Eiliset tiedot Perloksen irtisanomisista kertovat karua kieltään siitä muutoksesta, jossa iso osa teollisuuttamme tänäänkin on. Yli tuhannen työpaikan mahdollinen poistuminen keskittyen vielä yhteen seutukuntaan on erinomaisen suuri takaisku työllisyydelle ja suomalaiselle hyvinvoinnille. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on tänään käsitellyt Perloksen irtisanomistilannetta ja valtion mahdollisia tukitoimia. On syytä vedota työnantajaan, jotta se on valmis käymään asialliset yhteistoimintaneuvottelut ja hakemaan myös vaihtoehtoja koville irtisanomisille. Vastuulliseen työnantajapolitiikkaan kuuluu tänä päivänä henkilöstöstä huolehtiminen myös vaikeuksien sattuessa. Tukea ja apua tarvitaan myös Perlokselta, jotta uusia työmahdollisuuksia työntekijöille löytyy.

Samalla valtio valmistautuu omalta puoleltaan kaikkeen mahdolliseen tukeen Joensuun seutukunnalle ja koko Pohjois-Karjalalle. Tarkoituksena on käydä lävitse koko se repertoaari, joka hallituksella on käytettävissään. Siihen liittyvät suorat yritystuet uusille yrittäjille uusien investointien mahdollistamiseksi seutukunnalla, työllisyysmäärärahojen käyttö, suorat räätälöidyt koulutushankkeet yrittäjille, jotka käynnistävät uutta yritystoimintaa, sekä työttömäksi mahdollisesti joutuvien auttaminen koulutuksella ja muilla tukitoimilla. Tämä valmistelu on jo käynnistetty, ja Joensuun seutukunta nimetään erityiseksi rakennemuutosalueeksi, mikä mahdollistaa kaikkien tukien täysimittaisen käytön.

Nyt tärkeätä on, että yritys on omalta osaltaan valmis yhteistoimintaan ja yhteiskunta tulee koko sillä voimallaan, mikä meillä on, apuun tilanteen helpottamiseksi. Tämän vuoden budjettiin on ensimmäistä kertaa otettu mukaan erityinen määräraha rakennemuutospaikkakuntien auttamiseen, 30 miljoonaa euroa. Se tulee nyt todella tarpeeseen, ja on selvää, että nämä Pohjois-Karjalan seutukunnan ja Perloksen irtisanomista seuraavat tarpeet ovat listan kärjessä, kun tämän 30 miljoonan euron käyttöä arvioidaan. Pohjois-Karjalan hätä on meidän kaikkien hätää, ja koko maan apua tullaan tässä tarvitsemaan. Hallitus tulee omalta osaltaan pitämään siitä huolta, että kaikki ideat käydään lävitse ja suunnataan kaikki se apu, mikä suomalaisella yhteiskunnalla voi olla, Joensuun seudun ja koko maakunnan ihmisten auttamiseen.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin ministeri totesi, Spondan uusmerkintä oli se tekninen syy tälle lisäbudjetille. Nyt kuitenkin 12. tammikuuta antamassaan lisäbudjetissa hallitus toteaa, että tuloarviot ovatkin 550 miljoonaa enemmän kuin ne olivat tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa. Vajaassa kahdessa viikossa vuoden alusta todetaan, että 550 miljoonaa tuloarviot ovat nousseet. Voidaanko tätä pitää kovin tarkkana taloudenpitona ja talousarvion tulopuolen arviointina? Ja vaikka on ihan hyvä, että tuloarviot ylittyvät, niin hallituksella ei kuitenkaan tämän lisätalousarvioesityksen yhteydessä ollut näköjään mitään haluja kohdentaa varoja niihin välttä-mättömiin tarpeisiin, joita muun muassa budjettikeskustelussa ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä moneen kertaan tuotiin esiin monien tärkeiden menokohteiden osalta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta se, mitä valtiovarainministeri sanoi koskien kotitalouksien luottamusta, on mielestäni ehkä kaikkein merkittävin asia tänä päivänä ja kertoo, että hallitus on tässä kaikkein tärkeimmässä asiassa onnistunut hyvin. Ihmiset uskaltavat kuluttaa ja käyttää rahojaan.

Samalla lausun tyytyväisyyteni siihen, miten valtiovarainministeri Heinäluoma ja myös kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen reagoivat välittömästi tähän Perloksen tapahtumaan. Se on kaikkien yhteinen hätä, ja on erinomaista todeta myöskin näin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan roolin kautta, että kaikki se, mikä inhimillisesti katsoen voidaan tehdä, on tehtävä, ja tähän hallitus on myöskin sitoutunut, koska tilanne Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa on hankala. Kävimme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanssa Joensuussa pitämässä naisten 100-vuotiskonferenssin ja olisimme silloin halunneet myöskin käydä Perloksen työmaalla, mutta meitä ei otettu vastaan, mikä ehkä silloin kertoi myöskin siitä, että näitä (Puhemies koputtaa) tiettyjä ongelmia ehkä oli jo silloin olemassa.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella Joensuun seutua eilen kohdannut uutinen oli ankara isku, ja kuten täällä ministeri Heinäluoma totesi, niin hallitus omalta osaltaan ja eri ministeriöt ovat käynnistäneet ne toimet, joilla tätä tilannetta voidaan ensi hätään mahdollisimman pian lievittää. Tietysti nyt tarvittaisiin myös sellaisia toimia, joilla voidaan alueen teollista pohjaa pidemmälläkin aikavälillä vahvistaa ja uudistaa, koska kysehän on siitä, että tämä alueellinen kehitys kaipaa nimenomaan teollista työtä ja uusia pysyviä työpaikkoja.

Tässä mielessä kysyn, onko mahdollista, että tähän nyt eduskunnalle annettuun lisätalousarvioon jo tässä vaiheessa voitaisiin lisätä määrärahaa joihinkin sellaisiin investointihankkeisiin tai myös tähän äkillisiä rakennemuutospaikkakuntia varten varattuun määrärahaan, jos osoittautuu lähipäivinä (Puhemies koputtaa) valmistelun edetessä, että tarvetta on.

Edustajat Sinikka Hurskainen ja Jan-Erik Enestam merkitään läsnä oleviksi.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta kai miellyttävämpää arvioida verotuloja näinpäin, että niitä voidaan tarkistaa ylöspäin, kuin päinvastoin. Silloin tietysti tulisi hätä. Tämä on tietysti seurausta siitä, että taloudella ja työllisyydellä menee hyvin. Aiemmin erityisesti SDP:n piiristä on tätä menettelyä edellisen valtiovarainministerin aikana arvosteltu hyvin voimakkaasti, että näitä verotuloja arvioidaan alakanttiin. Sama menettely näyttää jatkuvan. Myöskin muistutan siitä, että kun syksyllä käsiteltiin budjettia ja kokoomuksen budjettivaihtoehtoa, vastalausetta, jossa näitä verotuloja arvioitiin ylöspäin, silloin meitä kritisoitiin. Me arvioimme kuitenkin huomattavan paljon vähemmän verotuottojen kasvuksi.

Mutta vielä lopuksi haluan myöskin tukea ja kannustaa hallitusta ja valtiovarainministeri Heinäluomaa. Hallitus on oikein lähtenyt pikaisesti liikkeelle tämän Perloksen äärimmäisen valitettavan tilanteen johdosta, ja on tärkeää, että löytyy ne valtiovallan toimet. Uskon, että Voikkaan tapauksesta, niin ikävä kuin sekin oli, siitä mallista, löytyy jotakin opittavaa ja esimerkkiä, jotta (Puhemies koputtaa) ennen kaikkea näitten työntekijöitten kannalta tätä tilannetta voidaan pehmentää parhaalla mahdollisella tavalla.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehdottoman kannatettavaa, että Pohjois-Karjalan tilanteeseen reagoidaan nopeasti ja tehokkaasti ja käytössä siellä on parhaat mahdolliset tunnetut toimintamallit.

Arvoisa puhemies! Järjestely Spondan suhteen lisätalousarviossa toivottavasti avaa laajempaakin keskustelua siitä, millä mielellä meidän on katsottava valtion omistamia yrityksiä ja niiden tuottoja. On välillä keskustelussa ollut ikävästi sellainen sävy, että kaikki valtion yritysomaisuus on ennemmin tai myöhemmin myytävä. Muun muassa valtiovarainvaliokunnan kuulemisessa budjettipäällikkö totesi, että voi kysyä, onko mitään syitä, miksi valtion tulisi omistaa osakkeita. No, se on hyvä kysymys. Näitä syitä itse asiassa on, sillä valtion yritysomaisuus on yksi tärkeä tekijä siinä, kun varaudumme tulevaisuuteen ja ikääntymiseen, ja tulevaisuuden osaketuotot ovat käytössä myös tulevaisuudessa, (Puhemies: Minuutti!) kun myydyt osakkeet olemme sitten menettäneet iäksi.

Edustajat Arja Alho ja Reijo Paajanen merkitään läsnä oleviksi.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin toivon, että silloin kun esitetään toimia Pohjois-Karjalan hyväksi, nämä kauniit puheet muuttuvat myöskin lihaksi eli todella ollaan niitten esitysten takana.

Mutta mikäli valtiovarainministeriö uskoo itse siihen, mitä se on lausunut Spondasta, että sijoitus antaa 8 prosentin tuoton, niin silloin hallituksen pitäisi toimia sillä lailla, että lisättäisiin omistustamme Spondassa. Miksi 184 miljoonalla lyhennetään velkaa, josta me maksamme 4—5 prosenttia korkoa, jos Sponda antaa 8 prosenttia, niin kuin valtiovarainministeriön edustajat esittävät? Eli jos te uskotte siihen, mitä te sanotte, niin silloin teidän pitäisi toimia juuri näin kuin esitin. Silloin teidän pitäisi lisätä sitä omistusta. Se olisi taloudellista.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On todella hyvä, että verotulot yllättävät, niin kuin myöskin osinkotulot, ja niitä rahoja voidaan käyttää sitten tarpeen tullen uusiin tilanteisiin. Tämä Spondan osakemerkintä on hyvä asia, että se hoidetaan ja hoidetaan täysimääräisesti, koska koen niin, että sinne siirretty Kapiteelin omaisuus tulee realisoitumaan huomattavina tuottoina Spondalle tulevaisuudessa. Näin ollen Sponda on yhtiö, jota valtion kannattaa pitkään ja hartaasti omistaa.

Kuitenkin nyt, kun on kysymys kipukohtien hoitamisesta, on hyvä, että kiinnitetään erityistä huomiota tähän Perloksen kysymykseen ja hoidetaan se mallikkaasti, niin hyvin kuin se vaan voidaan hoitaa. Mutta haluan tässä kohdin peräänkuuluttaa tiemäärärahoja. Niitä tarvitaan ensi kevääksi todella paljon lisää. Meillä on tieverkosto täysin hajoamassa tällä hetkellä. Me tiedämme (Puhemies: Minuutti!) sen jo ammattitaitoisten tiemiesten lausuntojen mukaan, ja nyt odotetaan valtiovarainministeriöltä toimia.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ensinnäkin hallitukselle toimista, mitä Joensuun Perloksen osalta on ryhdytty tekemään. Siinä on syntynyt vaan semmoinen lisäajattelu tässä, jotta hallitus on tehnyt ihan hyviä aloitteita, mutta onko mahdollista myös lähteä siitä, jotta kun siellä on liikennehankkeita aika paljon, tiehankkeita, rautatiehankkeita, ja tiedetään, että hetkessä sinne ei tämmöistä uutta tuotantoa saada niin paljon, niin myös nämä otettaisiin tähän rinnalle siis työllisyyskohteiksi?

Toinen juttu on tässä tämä, mitä tapahtuu muutosturvan osalta, elikkä siinä olen ollut yhteydessä henkilöihin siellä ja luottamusmiesten kanssa on juteltu. Heillä on semmoinen toive, kun heillä on kuitenkin keski-ikä yhtiössä semmoinen 34 vuotta väen keskuudessa, mikä tarkoittaa, että siellä on nuorta porukkaa, he ovat ottaneet asuntovelkaa, he ovat uskoneet tulevaisuuteen, että nyt pitäisi saada siihen myös apua, millä tavalla autetaan näitä perheitä siinä tilanteessa. Kun ollaan isoissa veloissa ja kun työpaikka menee mahdollisesti molemmilta alta, niin sitten ollaan aika vaikeassa tilanteessa (Puhemies: Minuutti!) ja tarvitaan velkaneuvontaa siinä ja tietysti joitakin muitakin tukitoimia siinä, miten selviydytään.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä punamultahallitus tullaan muistamaan hallituksena, jonka aikana suuri osa teknologiatyöpaikoista siirtyi Suomesta pois. Voidaan hyvin muistuttaa: Foxconn, Flextronics ja nyt Perlos, ja nämä ovat korkean tuottavuuden työpaikkoja kuitenkin, ja otetaan yksi esimerkki vielä: Elcotec, joka siirtää pääkonttorinsa Luxemburgiin. Täytyy kysyä teiltä, ministeri Heinäluoma, miksi tämä hallitus ei pidä huolta yritysten toimintaedellytyksistä riittävästi, niin että korkean teknologian ja it-teknologian työpaikat voisivat säilyä Suomessa. Pääkonttorin siirto Luxemburgiin on selkeä osoitus siitä, että yrityksistä ei kanneta riittävää huolta.

Te, ministeri Heinäluoma, katsoitte menneisyyteen puheenvuorossanne. Sanoitte, että on ollut hyviä kasvuvuosia, mutta ette katsonut tulevaisuuteen. Teidän ministeriönne oma ennuste tulee sanomaan, että tämän vuosikymmenen loppupuolella kasvu tulee hidastumaan — 2006 oli huippuvuosi — noin 1—2 prosenttiin, ja tämä johtuu, niin kuin te kyllä sanoitte, siitä, että kotitaloudet ovat merkittävästi velkaantuneet, ja täytyy pelätä, onko meillä jonkinlainen hintakupla edessä. Talouden näkymät ovat erittäin huonoja. Uskallatteko, ministeri Heinäluoma, katsoa tulevaisuuteen itse?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perloksen irtisanomiset osoittavat jälleen sen, kuinka huono Suomessa on irtisanomissuoja ja -turva tavallisella työntekijällä. Se on juuri kuuden viikon mittainen, tämä yt-neuvotteluaika, ja sen jälkeen pihalle. Kaikenlaisia muita toimia mietitään, mutta ei sitä, mitenkä näitä työntekijöitä autetaan, autetaan ensin löytämään uusi työpaikka ja toisaalta, että he saisivat taloudellista turvaa. Ei ole minkäänlaisia irtisanomisrahoja. Johtajille on kyllä kultaisia kädenpuristuksia, mutta ei työntekijöille. Nyt täällä eduskunnassa käsittelyssä oleva yt-lain muutos ei anna siihen minkäänlaista parannusta, tähän vastaavaan tilanteeseen.

Herra ministeri, mitä tehdään, jotta työntekijöitten asema tässä maassa parantuisi?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on erinomaisen hyvä asia, että tähän Perlos-tilanteeseen on nopeasti reagoitu, näin piti tietysti tehdä, ja toivottavasti on löydetty myöskin uusia konsteja. Juuri niin kuin ed. Esa Lahtela totesi, tässä on nuorta väkeä paljon velkaantuneena siellä paikkakunnalla, joten sitä suuremmalla syyllä se osaamispääoma pitää saada sinne pysyvästi käyttöön ja menestystä siihen.

Mutta, arvoisa ministeri, tästä lisäbudjettiesityksestä. Siellä ovat luovutusvoitot kasvaneet tämän mukaan vuonna 2005 erikoisesti ja myöskin sen jälkeen. Nyt tietysti olisi erinomaisen hyvä, että selvityttäisitte lähimpien kahden kuukauden aikana, millä lohkoilla se on tapahtunut, koska sillähän on sen tulevan harmaan ja mustan talouden kurissa pitämisen kannalta aivan olennainen merkitys, että pystytte vastaamaan tulevissa vaalitenteissäkin, missä mättää ja missä ei enää mätä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On hienoa, että valtiontalous on hyvässä kunnossa. Minusta kuitenkaan hallitusta ei voi syyttää teknologiatyöpaikkojen menetyksestä, kyllä se on varmaan tämän globaalin kehityksen tulosta. Luulen, että hallitusta tästä ei voi yksinomaisesti syyttää. Perlos-menetys, Perloksen tapahtumat ovat Pohjois-Karjalan maakunnalle erittäin kova isku. Maakunnan työttömyys on nousemassa 20 prosenttiin. Se on kauhea luku, jos arvioidaan sitä valtakunnan keskiarvoon. Kysyn ministeriltä:

Onko nyt uusia elementtejä ja uusia instrumentteja valtioneuvoston piirissä mietitty, miten nämä työpaikkamenetykset voidaan korvata? Onko esimerkiksi mahdollista sosiaaliturvamaksun muutoksen laajentaminen koko maakuntaan? Näin myös alihankintayritykset, jotka kärsivät varmasti tämän Perlos-tapahtuman seuraukset, pääsisivät jaloilleen.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joensuulaisena kansanedustajana olen erittäin mielissäni siitä, että hallitus on näin nopeasti reagoinut tähän Perlos-tilanteeseen ja aikoo lähteä tukemaan Joensuun seutua ja koko Pohjois-Karjalan työllisyyden kehitystä. Meillähän positiivisessa vireessä ja kierteessä on oltu kymmenkunta vuotta. Viime vuonna irtisanottiin 600 henkilöä muun muassa Perlokselta, mutta heistä vain 20 henkilöä on tällä hetkellä työttöminä, joten monet toimet ovat todellakin purreet, mitä tämä hallituskin on tehnyt ja mitä tällä hallituskaudella on pystytty muutosturvan ynnä muiden asioiden kautta viemään eteenpäin.

Mutta nyt tarvitaan todella nopeita toimia, ja toisin esille muun muassa sen, että ammatillisen koulutuksen lisäys ja aikuiskoulutuspaikkojen lisäys on yksi myöskin tähän keinovalikoimaan kuuluva asia, joka pitäisi nostaa esille. Jo tällä hetkellä on nuorisokoulutuksessa vajausta ja tarvittaisiin lisäpaikkoja erittäin pikaisesti. Eli tähän muutosturvapakettiin näiden muiden esille nostettujen asioiden ohella kuuluu myöskin tämä ammatillisen koulutuksen puoli.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Perloksen tapaus on erittäin valitettava, ja pelkään pahoin, että it-alalla näitä tulee lisää. Nyt toteaisin, että meillä on toisia aloja, telakkateollisuus, rakennusteollisuus, joissa on runsaasti vapaina olevia työpaikkoja, haetaan väkeä. Tässä on mahdollisuus, arvoisa ministeri, koulutuksella ja muulla toiminnalla ohjata tätä henkilökuntaa. Voikkaan tapauksessa sieltä aika monta kymmentä prosenttia siirtyi toiseen teollisuuteen.

Samalla pitäisi silloin huomioida, että näiden teollisuudenalojen, savupiipputeollisuuden alojen, jotka todennäköisesti viimeisenä siirtyvät tästä maasta minnekään, työllisyyttä pyritään ylläpitämään. Tässä tulee muun muassa komennusmiesten kohtelu esille, sillä valtaosa näistä ihmisistä, joita voitaisiin uudelleen kouluttaa nyt Pohjois-Karjalassa, tulisi komennusmiehinä, komennushenkilöinä, siirtymään telakoille. Silloin heidän kohtelunsa pitää olla oikeudenmukainen eikä niin kuin tänä päivänä verokohtelu on.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vaikka tärkeää tietenkin on turvata irtisanottaville työllistymismahdollisuus, niin mielestäni me emme voi väistää keskustelua irtisanomissuojan parantamisesta. Ongelma, ministeri Heinäluoma, näyttää olevan se, että ennen kuin te tulitte ministeriksi, te vaaditte irtisanomissuojan parantamista, mutta sen jälkeen, kun te olette nyt ollut ministeri, tätä irtisanomissuojan parantamiskeskustelua te olette yrittänyt välttää.

Minun kysymykseni teille on, mitä voidaan tehdä, jotta irtisanomissuoja Suomessa paranee. Suomessahan irtisanominen on halvempaa kuin muualla. Irtisanominen on helpompi tehdä kuin muualla. Uusi yt-laki ei tuo tähän parannusta. Tilanne on se, että jos me puhumme vain siitä, mitä tehdään irtisanomisten jälkeen, me vältämme sen pääkysymyksen, miten parantaa irtisanomissuojaa. Eli kysymykseni on hyvin yksinkertainen: oletteko te vielä sitä mieltä, että irtisanomissuojaa pitäisi parantaa, jota mieltä te olitte aikaisemmin?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli erittäin hyvä, että ministeri Heinäluoma painotti myös tässä Perloksen asiassa yrityksen vastuuta, ja haluaisin ottaa puheeksi nämä yritystuet. On ilmoitettu, että viiden vuoden ajalta maksetut yritystuet tullaan perimään takaisin, mutta haluaisin kysyä: Ovatko valtion tukimääräykset ajan tasalla ensinnäkin sen suhteen, että yrityksen vastuu todellakin toteutuisi, ettei kävisi niin, että yritys pakkaa laukkunsa ja lähtee muille maille mukanaan tämmöisiä yhteiskunnan tukirahoja? Toiseksi, olisiko syytä pohtia valtion tukien suuntautumista sillä tavalla, että saataisiin aikaan sellaista ehkä pienimuotoisempaa yritystoimintaa, joka sitten ei olisi niin altis tällaisille järkyttäville joukkoirtisanomisille?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt, kun käsitellään lisätalousarviota, on hyvä nostaa esille todellakin hyvässä taloustilanteessa tämä Pohjois-Karjalan maakuntaa järkyttänyt Perloksen tilanne. On hyvä, että hallitus reagoi välittömästi ja luotiin uskoa, että Pohjois-Karjalan maakunnan ihmisiä ei jätetä tässä asiassa yksin. Toivonkin, että välittömiin toimiin ryhdytään selvillä päätöksillä.

Kysynkin, arvoisa valtiovarainministeri, nyt, kun Perloksen lähtö lienee maakunnasta selviö yt-neuvottelujen jälkeen, onko ajateltu sellaisia toimia, joita kohdistettaisiin nimenomaan niihin pienyritysinvestointeihin, joita maakunnassa on. Maakunnassa on paljon pieniä metalliyrityksiä esimerkiksi, jotka haluavat investoida lisää, panna omaa pääomaa kiinni, perustaa uusia työpaikkoja, ja sitten nimenomaan sillä tavalla, että tuettaisiin koko maakuntaa, koska tämä murhenäytelmä, mikä tapahtui, koskee koko maakuntaa. Ovathan työssäkäyntialueet tunnetusti laajentuneet. Toivonkin vastausta, onko tällainen pieniin yrityksiin suuntautuva tukitoiminta järkevä keino ja onko siihen valmiutta.

Ed. Johanna Sumuvuori merkitään läsnä ole- vaksi.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Sasin puheenvuoroa, koska hallitushan on hoitanut erittäin hyvin ennen kaikkea talouspolitiikan ja sen seurauksena tietysti työllisyyspolitiikan. Siitä on osoituksena se, kuinka paljon työllisyys on noussut meillä. Sen lisäksi ministeri Heinäluoma juuri kertoi toimenpiteistä, joita aiotaan tehdä Perloksen eteen. Budjettiinhan on varattu 30 miljoonaa euroa rakennemuutospaikkakunnille. Kannatan lämpimästi näitä hankkeita Perloksen hy-väksi.

Mutta lisäksi muistutan, että Voikkaalla tilanne ei kuitenkaan ole täysin ohi vielä eli Voikkaa ja Kymen alue tarvitsevat myös rakennemuutosrahoista näitä tukia alueemme työllisyyden parantamiseksi.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen linja on ollut viestinnällisesti se, että se on aina kertonut positiivisia asioita ja vaiennut sitten vaikeista asioista, ongelmista. Nytkin valtiovarainministeri kertoi, kuinka talous kasvaa, työllisyys kasvaa, eläkerahastot kasvavat, lisätalousarvio on ylijäämäinen jnp., mutta jätetään kertomatta, että on yli 300 000 työtöntä. Puhutaan ihmisistä eikä luvuista — eikö olisi parempi näin ja inhimillisempää.

Sitten toinen asia: Kun täällä vasemmalta taholta aina otetaan ensimmäisenä työnantajat esille, minä kysyn, mikä on ay-liikkeen vastuu. Ay-liike on lähtenyt, SAK, suoraan tukeen sosialidemokraattiselle puolueelle. Eikö olisi korkea aika myöskin ay-liikkeen herätä käyttämään niitä rahoja niiden työttömien hyväksi eikä puoluepolitikoinnin hyväksi, ministeri Heinäluoma?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin tervehdin ilolla sitä, että valtio vaihteeksi ostaa osakkeita. Sitä voisi harkita muulloinkin ja muissakin yhteyk-sissä.

Mutta kiinnitän huomiotanne kolmeen lukuun osinkotuottojen osalta: 2005 tilinpäätöksen mukaan niitä kertyi 750 miljoonaa. Seuraavana vuonna hallitus esitti talousarvioehdotuksessaan 650 miljoonaa, siis 100 miljoonaa vähemmän, kun toteutuma oli 2006 1,5 miljardia euroa. Nyt on vähän sama trendi, että ne ovat kovin varovaisesti arvioitu, ja tarkkuutta näihin kyllä toivotaan, ja siihen pitää valtiovarainministeriöllä olla asiantuntemusta.

Toiseksi kysymys on myös eduskunnan budjettivallasta. Lisäbudjettimenettelyllä ei saa vesittää varsinaista budjettiprosessia. Sehän on pääasia ja se tärkein juttu. Lisäbudjeteilla ei saisi, nätisti sanottuna, konstailla.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Perlos on tietysti esimerkki vaan siitä, millä tavalla tämä globaali talous toimii. Eihän pääomalla ole isänmaata. Ei kukaan läntisessä maailmassa oleva, valmistavan teollisuuden piirissä toimiva yritys ole siltä turvassa. Sen takia, ministeri Heinäluoma, se meidän suuri haasteemmehan on nyt se, mitkä ovat ne politiikkakeinot, millä me pystymme todellakin vaikuttamaan siihen, että yritykset pysyvät Suomessa. Nyt on ensimmäinen haaste tietysti hoitaa tämä jälkihoito kuntoon, että ihmiset eivät jää tyhjän päälle ja on turvaverkostot. Voikkaa on nyt hyvä esimerkki, jossa on onnistuttu kohtalaisesti: 700 ihmistä sanottiin irti, lähes 500 on nyt työllistynyt tai eläkkeellä tai eläkeputkessa. Mutta silti kysymys kuuluu, että vaikka yhteiskunta asetti Kuusankosken äkilliseksi rakennemuutosalueeksi, investointitukia on, onko yrityksiä, jotka pystyvät näitä hakemaan ja käyttämään ja työllistämään. Tämä on nyt se avainkysymys, ministeri Heinäluoma, tässä Perloksen asiassa. Kannattaa ehkä hieman analysoida nyt tätä kahdeksan kuukauden aikaista kokemusta, mikä Voikkaalta on käytettävissä, ja hakea sen kautta täsmätoimia nyt Joensuuhun.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Heinäluoma kertoi täällä, että tämän hallituksen aikana on voimakkaasti lyhennetty valtionvelkaa, mutta joudun toteamaan, että valtionvelka on edelleen 60 miljardia euroa eli saman verran kuin tämän uuden hallituksen aloittaessa, eli hallitus on tänä hallituskautena lainannut sen verran, minkä nyt lyhensi. Lainaus perustuu siihen, että valtion omaisuutta on myyty yli 2 miljardilla eurolla. Kerran voi myydä vain omaisuutta, ja sen kautta hyöty on loppu.

Sitten mitä tulee Perlokseen, kysyn ministeri Heinäluomalta, että nyt kun on ollut korkeasuhdanne talouselämässä, ihmiset ovat luottaneet korkeasuhdanteeseen ja ottaneet jopa 75 miljardia, kotitaloudet, lisää lainaa, ja nyt kun tämmöinen Perloksen tapaus tulee yllättäen ja lisää näitä tapauksia tulee, niin kysyn herra ministeriltä, millä tavalla nämä velkaantuneet suomalaiset, keski-ikäiset, perheelliset, nuoret, pärjäävät jatkossa. Mikä teidän ohjeenne näille nuorille on?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Pohjois-Karjalan tilanne on todella huolestuttava, ja niiden perheiden asema, mihin ed. Kuosmanenkin viittasi, on syytä myös ottaa hyvin vakavasti, ja pelkkä muuttoavustus ei ole ratkaisu näille ihmisille. Peräänkuulutamme kyllä tavattoman nopeita ja tehokkaita kohdennettuja toimenpiteitä.

Kysyn ministeri Heinäluomalta, onko tämä 30 miljoonaa, joka on varattu tämän vuoden talousarvioon, riittävä. Olen havainnut, että esimerkiksi Keuruu, joka on vuoden parin sisällä menettänyt jopa parisataa työpaikkaa, pienehkö paikkakunta, ei ole ehkä saamassa yhtään mitään. Tilanne on aivan sama kuin on tuollakin suhteessa. (Ed. Pulliainen: Oinonen on hoitamassa!) Sama on Jämsänkoskella ja Saarijärven seudulla, josta myös Efore muuttaa kaikki toimintansa pois Suomesta. Eli 30 miljoonaa saattaa loppua. Nyt olisi lisäbudjetissa mahdollisuus ainakin varmistaa, että näin ei pääse tapahtumaan. (Puhemies: Minuutti!) Lisäksi aluepolitiikkaan tarvitaan tehoa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perloksen jätti-irtisanominen on taas uusi osoitus siitä, kuinka heikko irtisanomissuoja Suomessa on. Pakko on ihmetellä globalisaatioraportin kirjoittajia, keskustavoimia, jotka esittävät, että irtisanomissuojaa Suomessa pitää helpottaa. Tämä on Vihriälän raportin yksi esitys. Se on järkyttävää, kun nähdään, mitä täällä on tapahtunut. Vielä kovapintaisempaa porukkaa on tuolla oikealla. Tehän vastustatte yt-lain pientä korjaustakin. Täysin turvatonta Suomea olette rakentamassa. Siellä on kuitenkin ihmiset aina kyseessä ja ne, jotka tämän maan arvot luovat, eli duunarit, joitten elämää haluttaisiin vielä hankalammaksi laittaa. Nyt puhutaan ehkä hetki kauniita, mutta globalisaatioraportti lähtee siitä, että se on seuraavan vaalikauden perusta. Kyllä siinä haiskahtaa pahasti työreformi ja jopa porvarihallitus, jos tämmöisiä ideoita ruvetaan heittelemään. Nyt nähdään, mitä se tarkoittaa se arki jo nyt. Vasemmistoliitto (Puhemies: Minuutti!) esittää irtisanomisajan suojan parantamista, eli ottamalla irtisanomisraha käyttöön pannaan kapitalistitkin vähän harkitsemaan.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Tennilän käyttämä puheenvuoro on todella menneisyydestä. (Ed. Tennilä: Ei, kun globalisaatioraportista!) Se ei todellakaan poista sitä huolta, joka liittyy Perloksen irtisanomiseen, Perloksen tilanteeseen. Mutta jos ajatellaan hallituskautta, se, että on luotu selvästi enemmän uusia työpaikkoja kuin on menetetty tämän globalisaation seurauksena, on syy siihen, että nyt käsitellään lisätalousarviota, joka on tuottanut merkittävästi verotuloja valtiolle. Sen vuoksi tämä tavallaan tuo esille tämän globaalitalouden suuren haasteen. Samanaikaisesti, kun tulee verotuloja, tulee myös haasteita yritykselle, ja sen vuoksi, arvoisa valtiovarainministeri, olisi äärimmäisen tärkeää, että nyt näitä kertyneitä verovaroja myös lisäbudjetissa suunnataan riittävästi tutkimus- ja kehitystoimintaan ja yritysten investointeihin.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 2007 lisätalousarviosta voimme todeta, että maamme asioita on hoidettu erinomaisesti, valtiontalous on kunnossa ja lisäbudjetti on plussamerkkinen.

Ahti Vielmalle sanoisin — olen joutunut aikaisemminkin hänen kanssaan keskustelemaan — että en ole SAK:lainen demari, joten voin vastata teille. Minä antaisin erittäin mielelläni, jos olisin SAK:ssa, ammattiyhdistyssenttini sosialidemokraateille sen takia, että he huolehtivat työllisyydestä toisin kuin teidän puolueenne, joka haluaisi vaan kurittaa palkansaajia. Ette välitä pätkääkään esimerkiksi työttömyyden hoidosta; te vaan keksitte kaiken maailman temppuja tässä salissa.

Sitten Kimmo Sasille sanoisin, että minun mielestäni Perloksen irtisanomiset ovat niin vakava asia, että ei ole järkevää kyllä teidän tuollaista temppuilua, ylimalkaista puheenvuoroa, käyttää. Ehkä se oli vain tilastopuheenvuoro.

Ensimmäinen varapuhemies:

Todella toivon, että edustajat puhuttelevat toisiaan edustajiksi.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on Pirkanmaalla kokemusta tästä Perloksen tilanteesta vähän reilun vuoden takaa, jolloin lähes 600 ihmistä tuli irtisanotuksi. Valtaosa löysi varsin nopeasti töitä, mutta silloin oltiinkin Pirkanmaalla, jossa talouskasvu on hyvin voimakasta. Nyt on itsestäänselvää, että sieltä Pohjois-Karjalasta ei kaikille ihmisille löydy työtehtäviä, vaikka tärkeintä olisi tietysti, että mahdollisimman moni voidaan työllistää siellä omalla alueellaan. Mutta koska näin ei ole, hallituksen pitäisi nyt ottaa tosissaan tämä kokoomuksen esitys tästä kakkosasunnon verovähennysoikeudesta, koska niille ihmisille, jotka lähtevät työtä hakemaan muualta — myös siis kristillisten esitys — on oikeudenmukaista korvata sitä, jos he tällä tavalla pystyvät perheensä elättämään.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun kuuntelee keskustelua, niin lisätalousarvio käsittelee kumminkin vähän niin kuin sijoituspuolta ja sitten valtiovarainministeri hienosti osasi kääntää tämän asian nyt tähän Perlokseen. Täytyy miettiä, mitä on tapahtunut niillä paikkakunnilla, joissa vastaava tilanne on päällä, mitä tapahtui Kemijärvellä, mitä Lahti—Hollola-seudulla, mitä Ylöjärvellä. Mitä valtiovalta siellä teki? Todellisuudessa valtiovalta teki sen, mitä työvoimaviranomaiset tarjosivat. Meilläkin kävi Lahdessa ja Hollolassa kaksi ministeriä paikalla ja lupaukset olivat aika mahtavia, mutta sitten kun työttömät joutuivat sinne työvoimatoimistoon, niin luvattiin muutosturvaa ja ihan normaalia työttömyysturvaa. Onko nyt lupauksissa jotain parempaa, kysyisin valtiovarainministeriltä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka talous on globaali, niin hallitus on kansallinen. Siksi hallituksen tulee tehdä Pohjois-Karjalan eteen selkeä toimenpidepaketti, joka pitää sisällään selkeitä tukitoimenpiteitä ja niiden investointien liikkeelle laittamisia, mitä siellä käytännössä pystytään toteuttamaan. Siellä on paljon hyviä hankkeita. Otan esille yhden, joka on vähän naapurimaakunnasta, Talvivaara-hankkeen. Se säteilee hyvin voimakkaasti, tuleva Euroopan suurin nikkelikaivos, koko Itä-Suomeen. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla Itä-Suomen aluetaloutta ja taloutta pystytään vahvistamaan. Siksi täällä ei ole nyt väittelyn paikka, vaan ennen kaikkea hallituksen tulee toimia, ja uskon, että näin tulee tapahtumaan.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan todeta: Kaikkien vaikeuksien keskellä on paikallaan, että valtionvelkaa lyhennetään, ja sitä tämänkin lisätalousarvion kautta tapahtuu ja on, toisin kuin ed. Kuosmanen tuossa mainitsi, tapahtunut tämän vaalikauden aikana. Kannattaisi ehkä muistella edellistä hallituskautta, miten meni valtiovarainministeri Niinistön aikaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä Perloksen tapaus on vakava sekä ihmisille että kunnille. Tämä osoittaa vaan sen, että kun kapean sektorin varassa oleva yritys muodostaa ison yksikön yhdelle paikkakunnalle, kun ei ole mitään toista kivijalkaa, niin silloin tapahtuu tällä tavalla. Kyllä tämä on myös hälytyskello, että vastaavia voi tapahtua. Nyt pitäisi kyllä valtiovallan katsoa ennakoiden, onko jossain muualla vastaavaa, ja miettiä, voitaisiinko ennaltaehkäistä, tehdä joitakin toimenpiteitä, ettei pääsisi tällaista tapahtumaan. Minulla on kutku eräistä yrityksistä, jotka ovat olleet kiinteästi sidoksissa Nokian tuotantoon Suomessa. Siksi tämä pitää ottaa vakavasti, sillä totta kai Perlos pitää hoitaa hyvin, mutta myöskin katsoa, onko ennakoiden tehtävissä jotakin. Globalisaatio toimii, mutta se toimii myöskin niin, että osinkotulot karttuvat, eikä niin kuin ed. Reijonen tuolla totesi aikaisemmin, että kaikki hyvä, mikä on tullut, on tullut valtiovallan toimenpiteistä ja kaikki huono tulee vaan globalisaation myötä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on kiitettävästi lähtenyt liikkeelle. Toivottavasti rahaa menee nyt sitten Perlokselle taikka ennen kaikkea työpaikkoja luodaan Joensuun seudulle. Mutta muistuttaisin täällä, niin kuin ed. Kankaanniemi, että ... (Ed. Sinnemäki: Annetaan Perlokselle läksiäisiksi rahaa!) — Joensuun seudulle, Perloksen tehtaisiin, tietenkin sinne niihin tiloihin. Ei Perlos tarvitse rahaa. — Myös muita on, täällä on ollut Keuruu esillä, Voikkaa on ja niitä on monia muita, mitkä rahaa tarvitsevat.

Ed. Karjulalle sanoisin, kun hän totesi, että työpaikkoja on tullut niin ja niin paljon lisää, että se ei paljon lämmitä Perloksen työntekijöitä, kun lopputili tulee, että on jossakin muualla työtä. No, tietenkin voi ruveta muuttamaan, mutta jos se nuoriso muuttaa pois Joensuun seudulta tänne Kehäkolmosen liepeille, niin se on entistä huonommassa asemassa.

Sitten kun Esa Lahtela kysyi, mitenkä voidaan näitä perheitä tukea. (Puhemies: Minuutti!) Minun mielestäni voitaisiin työttömyyskorvausta nostaa, ja sen kautta perheet saavat tukea.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Karjula, joka vastasi ed. Tennilälle, että hänen puheensa ei kuulu tälle vuosituhannelle, vaan edeltävälle. Kyllä tilanne on niin, että jos yritys on kertakaikkisesti lopettamassa, niin emme me mahda sille mitään. Se on globaalia aikaa, ja meidän täytyy tietysti täältä käsin pyrkiä ... (Ed. Tennilä: Nehän siirtää, ei ne lopeta mitään!) — Se lopettaa Suomesta toimintansa lähes kokonaan, kyllä kyllä. Jos ei pelto tuota mitään, niin siellä täytyy vaan kasvattaminen lopettaa. Näin se tapahtuu, valitettavasti näin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voikkaan tilannetta on turha kaunistella. Se koski tuhansia Kuusankosken ja sen ympäristön asukkaita. Nytkin 200 ihmistä on edelleen työttömänä. Silloin, kun 8.3.2006 annettiin tämä UPM Oyj:n ilmoitus toiminnan lopettamisesta, oltiin tilanteessa, jossa Kuusankosken terveyskeskuksen toiminta ei ollut kunnossa. Siellä ei ollut käytännössä terveyskeskuksen toimintaa. Toivon, että todella Pohjois-Karjalassa Joensuussa tähän kiinnitetään huomiota, että näitä perheitä ja ihmisiä autetaan.

Ja vielä valtiovarainministerille: Te viittasitte siihen, että te otatte vastaan 2010:n menohaasteen, kun pienennätte 184 miljoonalla eurolla valtionvelkaa. Kuitenkin eikö niin ole, että tällä hetkellä meillä on menohaasteita, jotka liittyvät esimerkiksi terveyskeskuksien toiminnan tukemiseen ja kuntien ongelmien ratkaisemiseen? Se menohaaste pitäisi ottaa nyt vastaan ja pistää rahaa sinne.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ensin tähän itse lisätalousarvion sisältöön ja siihen liittyviin esityksiin.

Ed. Saarinen pohti tulo- ja menoarvioiden oikeaan osumista. Tässähän tyypillisesti tilanne on sillä tavalla, että silloin, kun tulee matalasuhdanne, niin useimmiten käy niin, että arvioidaan tulot yläkanttiin. Kun matalasuhdanteeseen tulee lisää vauhtia ja kun on käynnissä noususuhdanne, niin ennusteet laahaavat jäljessä ja tuloarviot ovat jälkeenpäin tarkentuneet positiiviseen suuntaan. Tämän vuosikymmenen tilanne on sellainen, että meillä on kaksi kappaletta tuloarvioista osunut erittäin tarkasti, suurin piirtein maaliinsa, suhteessa tilinpäätöstietoihin ja sitten neljän vuoden kohdalla on käynyt niin, että tuloarviot ovat olleet selvästi vaatimattomampia kuin on ollut tilinpäätöksen toteutuma. Yleisesti budjetointi tuloarvioiden kohdalta tehdään normaalilla varovaisuusperiaatteella, loppujen lopuksi varmaan sillä tavalla, jolla itse kukin myös omaa talouttaan tai oman yhteisönsä taloutta arvioi. Hallitus ei puutu virkamiesten tekemiin tuloarvioihin, nämä syntyvät virkatyönä. Ei kuulu hyvään kulttuuriin, että poliittisesti päätettäisiin, mitkä ovat kasvuluvut tai kasvuluvuista seuraavat tulot.

Tämänkertaiset, nyt lisäbudjetissa näkyvät tarkistukset johtuvat siitä, että vuoden 2005 verotus on valmistunut viime vuoden lopulla. Tämä vuoden 2005 verotietojen valmistuminen vaikuttaa näissä luvuissa, niin kuin myös se, että aivan vuoden lopussa saatujen tietojen pohjalta nostettiin viime vuoden kasvuarviota 5,9 prosenttiin. Sitten kauppa- ja teollisuusministeriö on arvioinut valtionyhtiöiden osinkokehitystä. Tämä arviointi on aina vaikea. Mehän emme voi käydä yritysjohdoilta kysymään arvioita siitä, millainen on yhtiöiden osinkokehitys. Sitä tietoa ei ole saatavissa, vaan tässä ollaan sitten oman päättelyn varassa. Heti, kun nämä kauppa- ja teollisuusministeriön osinkotuottoarviot on saatu, niin ne on otettu ehdotukseen mukaan. Joka tapauksessa lienee niin kuin tässä on todettu, että hyvä, että ollaan tilanteessa, jossa meillä on taloudesta positiivisia tietoja. Näiden kanssa on kuitenkin helpompi elää kuin niin, että talous menisi huonompaan suuntaan ja korjaisimme arvioita alaspäin.

Ed. Häkämies puhui näistä verotuottoarvioista ja viittasi siihen, että hallitus tässä esittää lisää. Taisi olla niin, että kokoomus arvioi arvonlisäverotuottoa ylöspäin tälle vuodelle omassa ehdotuksessaan. (Kokoomuksesta: Ei, vaan tuloveron!) Sitä arviota ei ole valtiovarainministeriön virkakoneistosta tullut, vaan tässä tuottoarviot liittyvät osinkokehitykseen ja sitten muihin kuin arvonlisäverotuoton lisääntymiseen.

Sitten ed. Kallis puuttui tähän Spondaan, ja todellakin tässä näkyy, että hallituksen linja suhteessa valtionyhtiöihin lähtee yhtiökohtaisesta arvioinnista. Tässä on hyvät perusteet valtion omaisuuden osuuden lisäämiseen. (Ed. Kallis: Eihän sitä lisätä!) — Kyllä se valtion omaisuutena merkitsee tietysti lisääntymistä, kun sinne pannaan lisää rahaa, jolle arvioidaan kohtuullisen hyvä tuotto. — Sponda ei kuitenkaan kiinteistöyhtiönä ole valtiolle strateginen sijoitus. Se on kiinteistöyhtiö, ja eduskunta on aikaisemmin tähän liittyen antanut hyvin laajan liikkumatilan valtion omaisuuden määrälle Spondassa. Sen sijaan eräitä muita yhtiöitä kuten Finnairia esimerkiksi tai energiayhtiöitä voi pitää sen tyyppisinä strategisina yhtiöinä, joissa on ratkaisevan tärkeätä, että valtio on niissä mukana. Ne liittyvät esimerkiksi siihen, miten turvaamme liikenneyhteydet Suomesta suoraan ulkomaille. Niillä on merkitys niin ihmisten kuin liike-elämänkin kanssakäymiselle ja energiapuolella tietysti energiahuollolle kaikissa oloissa.

Sitten tämä Perlos on herättänyt usean puheenvuoron. Mielestäni tässä kysymys on niin vakavasta asiasta, että siihen ei kannattaisi kovin paljoa ottaa tällaista ylimääräistä politikointia mukaan. Yli tuhat ihmistä on tällä hetkellä työttömyysuhan edessä, ja kun katsotaan, mitkä ovat alihankintaan liittyvät kerrannaisvaikutukset, puhutaan lähes 2 000 henkilöstä. Se on Pohjois-Karjalan maakunnalle erittäin suuri asia. Tässä on kysymys myös yhden maakuntamme tulevaisuudenuskon säilyttämisestä. Tämän huolen täytyy olla yhteinen koko poliittiselle järjestelmälle, ja hallituksen linja tässä on se, että kaikki käytettävissä olevat keinot käydään lävitse, jotta varmistetaan maakunnan tulevaisuudenuskon säilyminen, ja hallituksen puolelta tehdään kaikki voitava uusien työpaikkojen synnyttämiseksi ja ihmisten auttamiseksi.

Tähän liittyen muutama pikainen kommentti. Ensinnäkin ed. Tahvanainen puhui tässä koulutuksen, erityisesti ammatillisen koulutuksen, lisäämisestä. Aivan ilmeistä on, useat tiedot kertovat, että ammatillisen koulutuksen suorittavien osuus on meillä tällä hetkellä liian vähäinen suhteessa tarpeeseen. On perusteet sille, että myös ammatillisen koulutuksen tarpeet käydään lävitse Pohjois-Karjalan osalta.

Sitten täällä on ollut useita puheenvuoroja siitä, mitä muuta voitaisiin tehdä. Tällä hetkellä lisäbudjettirahoituksen tarvetta Pohjois-Karjalan osalta ei ole, koska meillä onneksi on luotu instrumentteja näiden rakennemuutospaikkakuntien auttamiseen eli meillä on 30 miljoonan euron määräraha käytettävissä. Nyt jäämme odottamaan, mitä aloitteita Pohjois-Karjalasta tulee, joten meillä on kohtuullisessa määrin hallituksella mahdollisuus tehdä nopeasti vaikuttavia päätöksiä, kun tämä alkuideointi on maakunnassa tapahtunut, ja se on parhaillaan käynnissä.

Sitten täällä ed. Heidi Hautala kysyi näiden investointitukien perään. Meillähän tällä hetkellä on järjestelmä käytössä, että investointituet ovat perittävissä takaisin, mikäli niiden maksamisesta on kulunut viisi vuotta ja tuotanto lopetetaan täällä. Mielestäni on perusteet sille, että on syytä arvioida, onko tämä viiden vuoden määräaika riittävä. Voi ajatella myös niin, että pidempikin sitoutuminen tällaisissa tehdasinvestointitapauksissa olisi perusteltua. Sitä kautta voitaisiin varmistaa, että nämä rahat, jotka investointeihin on käytetty, tulevat myös takaisin ja estetään tällainen shoppailuilmiö, jossa voidaan käyttää hyväksi aika isoa osaa yhteiskunnan tukia ja sitten sulkea kokonaan tuotantoa. Tämä aihe nousee väistämättä mielestäni julkiseen keskusteluun arvioitavaksi, ja se on varmasti tämän kevään asioita.

Sitten ed. Hurskainen kysyi näiden muun muassa metalliyritysten perään. Ilman muuta tähän valikkoon kuuluvat kaikki lähtökohtaisesti yritystoimintaan liittyvät tuet. On mahdollisuus räätälöidä suoraan yrityskohtaista koulutusta henkilöstön uudelleenkouluttamiseen, jos uusia työpaikkoja syntyy, ja myös pieniin yrityksiin liittyvät tuet ovat tällöin tarpeellisia.

On ehkä syytä todeta se, että tärkeätä on, että meillä on myös koulutuspuolella riittäviä määrärahoja olemassa, koska isossa tapauksessa tullaan tarvitsemaan selvästi lisäkoulutusta. Nyt työttömyysuhan alaisina Joensuun seudulla olevista on valtaosa naisia ja sellaisen koulutuksen parissa, että ilmeisesti kynnys Turun telakkatyöpaikkoihin on aika korkea. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme kaikki ne määrärahat koulutuspuolella, jotka tämän vuoden budjettiin on merkitty. Onneksi niitä määrärahoja ei vähennetty budjetin käsittelyn yhteydessä täällä eduskunnassa. (Välihuutoja)

Sitten täällä on käyty ansiokas keskustelu irtisanomissuojasta ja sen merkityksestä. Ehkä voimme olla yhtä mieltä siitä, että heikompi irtisanomissuoja ei ainakaan tässä tapauksessa olisi perloslaisia auttanut eikä olisi vaikuttanut siihen, että nämä työpaikat olisivat säilyneet Suomessa. Yhteistoimintalain osalta on syytä todeta, että yhteistoimintalakihan merkitsee työsuhdeturvaan parannusta sekä yhteistoimintamenettelyn kautta että tiedonsaannin kautta, joten se on askel eteenpäin näissä 20—30 hengen yrityksissä.

Sitten ed. Laakso ja myös eräät muut edustajat ovat puhuneet tähän liittyen irtisanomissuojan ja useampi edustaja tämän muutosturvan tarpeesta, sen kehitysajatuksista. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa Kuusankoskelta Voikkaan tapauksessa muutosturvan toimivuudesta, mutta samalla on käynyt kyllä ilmi, että se ei ehkä tällaisenaan ole vielä riittävän hyvä. Erityisesti tapauksissa, joissa tarvitaan pidempiaikaista koulutusta, muutosturva ei takaa toimeentuloa. Se on ajallisesti tässä mielessä liian lyhyt. Olen tänään keskustellut työministerin kanssa mahdollisuudesta tehdä parannuksia muutosturvaan niin, että myös pidempiaikaiseen koulutukseen hakeutuminen olisi muutosturvan puolesta mahdollista. Tämäkin on siis asia, joka tähän asti saadusta kokemuksesta herää johtopäätöksenä esille.

Pohjois-Karjalan lisäksi täällä on mainittu erikseen — ed. Hurskainen — Voikkaan tilanne. On selvää, että meillä on muitakin paikkakuntia, joilla ongelmat ovat syntyneet aikaisemmin eivätkä ole niin dramaattisia kuin tällä hetkellä Joensuun seudulla näyttää. Voikkaan esimerkki on kuitenkin lähtökohdaltaan sillä tavalla myönteinen, että niin kuin täällä jo todettiin, niin enemmistö voikkaalaisista on voinut tavalla tai toisella sijoittua uudelleen eli vain noin kolmasosa on tällä hetkellä työttömänä, joten kyllä näillä kaikilla toimilla on todellista merkitystä ja ne auttavat ihmisiä löytämään uuden työpaikan elämässä. Ilman muuta Kuusankoskella tullaan tarvitsemaan tukitoimia, mutta nekin ovat asioita, joihin voidaan varautua nyt eduskunnan hyväksymän varsinaisen budjetin yhteydessä tai on varauduttu jo.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti ministeri Heinäluoma ei vielä kerennyt vastata asiaan, joka toisaalta on minun vastuualueellani, kun täällä on kysytty näistä tuista, mitä on myönnetty, ja peritäänkö niitä takaisin. Perlokselle on myönnetty yritystukilain mukaisia investointitukia. Viimeisestä maksatuksesta on niin kauan aikaa, että olemassa olevien säädösten mukaan tukia ei voida enää periä takaisin. Tekesin viimeiset myönnöt ovat aivan viime vuosilta, ja siinä tilanteessa, jos käy niin, että yritys hävittää kaiken toimintansa täältä pois, on vaikea kuvitella, ettei siinä tilanteessa näitä Tekes-tukia voitaisi periä. Jos yritys vähentää mutta Tekes-rahoituksella voidaan turvata kuitenkin osan työpaikkoja jääminen maahan, silloin ei välttämättä peritä Tekes-rahaa takaisin, mutta jos käy niin, että kaikki teolliset työpaikat täältä sitten häviävät — pääkonttori yrityksen johdon kertoman mukaan kyllä jää Suomeen — niin silloin tuo perintä tulee kysymykseen.

Mitä tulee vielä näihin eri rakennemuutospaikkakuntiin, niitä on kymmenkunta valmistelussa eri puolilta Suomea ja niillä kaikilla tarvitaan toimenpiteitä. Suhteellisesti ottaen totta kai tämä nyt ilmi tullut Perloksen tapaus on rankempi kuin minkään muun yksittäisen alueen.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä aloittaa siitä, mistä ministeri Heinäluomakin puhui. Hän puhui kokoomuksen vastalauseesta varsinaiseen talousarvioon. Meidän vastalauseessamme ei ollut millään tavalla muutettu arvonlisäverotuottojen arvioita. Ainoastaan esitimme siinä vaiheessa — koska mielestämme tuloverokertymä oli arvioitu alakanttiin — että se ei pidä paikkaansa, ja esitimme siihen 91 miljoonan euron lisäystä, jonka olisimme käyttäneet järkevästi muun muassa panostamalla enemmän perusopetukseen ja yliopistoille, tiemäärärahoihin, kertausharjoituksiin, veteraanikuntoutukseen, hoitotakuujärjestelmään jne. jne.

Se, minkä takia arvioimme silloin, että tuloverokertymät eivät pidä paikkaansa, oli aika helppo juttu. Mukava täältä sanoa, että olinpa jälleen kerran oikeassa. Kun viime vuonna arvioitiin — ja lisätalousarvioissa arvioita lisättiin — kuinka paljon tuloverokertymät ovat, niin viime vuoden luvut olivat lisätalousarvioiden jälkeen 12,9 miljardia euroa. Hallituksen omassa esityksessä kuluvalle vuodelle varsinaisessa talousarviossa arviot olivat 12,721 miljardia euroa, eli hallitus itse arvioi kuluvana vuonna verotuloja kertyvän lähes 200 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2006. Kun samaan aikaan hallitus arvioi omassa esityksessään, että arvonlisäverotuotot nousevat useita prosentteja, ja kun tiedettiin, että bkt kasvaa hyvää vauhtia, niin siitä ei paljon muunlaisia johtopäätöksiä voinut tehdä kuin sen, että verotulokertymät oli arvioitu alakanttiin.

Kun ministeri Heinäluoma sanoi täällä, että yleensä ei puututa virkamiestyönä tehtyihin arvioihin, näin voi olla hyväkin, mutta kun virkamiehet, kokemuksesta voin sanoa, erilaisia lukuja eteen tuovat, niin joskus on kyllä vähän viisasta arvioida, mahtavatko ne kaikki olla ihan oikeita ja voisiko niissä ehkä joskus olla jopa joitain virheitäkin. Virkamieskään ei ole erehtymätön. Eli tämä tästä, millä tavalla tuloverokertymiä on sitten arvioitu.

Toinen asia, mikä liittyy tähän lisätalousarvioon, on osinkotulojen arvio. Valtio arvioi saavansa kuluvana vuonna 550 miljoonaa euroa enemmän osinkoja kuin varsinaisessa talousarviossa esitettiin, ja kun pohjaluku on yli 950 miljoonaa euroa, niin siihen 550 miljoonaa euroa on paljon rahaa lisää. Toki se on totta, emmekä mekään sitä arvioineet eri tavalla omassa vastalauseessamme. Kukaan ei voi tietää, minkä verran yritykset maksavat osinkoja, minkä verran voittoja jaetaan ulos ja paljonko jätetään yritykseen sisälle.

Mutta se, mikä tässä asiassa huolestuttaa, on se, että kun lehtitietojenkin mukaan monet yritykset tulevat keväällä jakamaan hyvin osinkoja — se on tietysti hyvä asia — osakkeiden omistajille, osakkeiden ostajat sijoittavat varojaan siinä mielessä tietysti, että saisivat osinkotuottoja tai saisivat arvonnousutuottoja tai saisivat sekä että, koska siihenhän koko tämä järjestelmä perustuukin, niin kysymys on sitten se, kun yritykset maksavat runsaasti osinkoja, kertooko se siitä, että yritykset eivät halua riittävässä määrin investoida Suomeen.

Kun viimeaikaisia lukuja on katsonut, niin näyttää selvästi siltä, että Suomi ei ole niin kiinnostava maa investointien osalta kuin esimerkiksi vaikkapa Ruotsi tai Norja tai vaikkapa Tanska. Jotain meillä on pielessä, kun yritykset eivät Suomeen halua investoida, eivät ulkomaiset yritykset riittävässä määrin eivätkä myöskään kotimaiset yritykset. Johtuuko se sitten siitä, että Suomessa on tälläkin hetkellä kohtaanto-ongelmia työvoiman suhteen? Johtuuko se siitä, että meillä ei ihan tarkkaan ottaen tiedetä, minkälaisia energiaratkaisuja tulevaisuuden eteen Suomessa tehdään? Johtuuko se siitä, että meillä ei panosteta tarpeeksi tutkimukseen ja tuotekehitykseen, vai johtuuko se siitä, että ylipäätään ei uskota pitkässä juoksussa mahdollisuuksiin pärjätä Suomessa tai Suomesta käsin maailmalla? Nämä ovat vakavia kysymyksiä. Näihin meidän kaikkien pitää löytää yhteisiä vastauksia, jos halutaan, että Suomessakin tulevaisuudessa entistä enemmän syntyisi työpaikkoja ja saataisiin työllisyysastetta ylöspäin.

On väitetty — ja usein lainataan sitä väitettä — että erilaisten mittausten mukaan Suomi olisi maailman kilpailukykyisin maa, mutta voi vaan samaan aikaan kysyä, että jos me kerran olemme kilpailukykyisin maa, minkä takia Suomeen ei sitten investoida enemmän kuin esimerkiksi Ruotsiin.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin muutama sana tuosta Perloksesta. Muistan hyvin reilun 18 vuoden takaa, kun Pohjoismaiden suurin konkurssi jysähti päälle ja jouduin sitä varsin läheltä seuraamaan, kun Wärtsilä Meriteollisuus meni konkurssiin, kun tuhansilta ihmisiltä meni työpaikat, tuhansilta ihmisiltä meni asunnot ja vaikutusten silloin arvioitiin ulottuvan 50 000 ihmisen elämään. Tilanne oli tietysti toinen suhdanteiden mukaan, ala oli toinen, ja tietysti paikkakunta oli toinen. Mutta se hätä ja turvattomuuden tunne ja epätoivo, joka yksittäistä työntekijää, toimihenkilöä koskee tässä tilanteessa, on todella koskettava. Sen vuoksi on aivan oikein, että kaikkiin mahdollisiin tukitoimiin ja erityistoimiin ryhdytään. Pitää olla rohkeutta arvioida, kun on nuorta osaavaa työvoimaa, kun on kuitenkin kiinteistöt, kun on investoinnit paikkakunnilla, pitäisi olla rohkeutta myöskin hallituksen piirissä miettiä, olisiko mahdollista todella tuotannollista toimintaa jatkaa eikä vain antaa ensiapua ja jälkihoitoa irtisanomisen kohteiksi joutuneille ihmisille.

Täällä käsitellään lähipäivinä yt-lakia, ja kyllähän se niin vaan on, että se kritiikki, joka yhteistoimintalakiin kohdistuu — ja sitä pidetään irtisanomislakina — kyllä se taas vähän väkisinkin mieleen tulee, kun yhteistoimintalain pitäisi olla sellainen, että yhteistoimintalakineuvotteluissa aidosti käydään läpi yhdessä henkilöstön kanssa, mitä tehdään, supistetaanko tuotantoa, lopetetaanko tuotanto, laajennetaanko sitä, mitä tapahtuu prosessin aikana. Tässä Perloksen tapauksessakin ilmoitettiin, että lopetetaan koko tuotanto Suomesta ja sitten aloitetaan yt-neuvottelut. Elikkä kyllä se on silloin selvästi irtisanomislaki, ilmoitusmenettelylaki eikä sellainen aito neuvottelumenettelyä korostava laki, jossa aidosti käytäisiin erilaisia vaihtoehtoja läpi ennen päätöksentekoa, niin kuin minusta yt-lain hengen kuitenkin pitäisi olla.

No, mitä sitten tulee tähän lisätalousarvion varsinaiseen sisältöön, niin kritisoin tuossa vastauspuheenvuorossani sitä, että näin isot arvioheitot tulee heti vuoden alussa. Sanoin yhteissummaksi 550 miljoonaa. Sehän koskee vain osinkotulojen arvion korottamista. Sen lisäksi on tämä 200 miljoonaa verotulojen arvion nostamista, yhteensä 750 miljoonaa. Mitäs se mummonmarkoissa tekeekään? Äkkiä en osaa edes laskea, mutta aivan hurjasti.

Kun täällä ministeri Heinäluoma totesi, että ei oikein kehtaa mennä eikä ole korrektia mennä virkamiesten arvioita ministereiden tai hallituksen tarkistamaan, voihan se näin olla, mutta tosiasiassa budjetin täydellisyysperiaatteesta vastaa hallitus. Budjetin täydellisyysperiaatehan lähtee siitä, että talousarvioon, budjettiin, on sisällytettävä tarkasti ja oikein, mahdollisimman tarkasti ja oikein määriteltynä, sekä kaikki siihen sisältyvät menot että näkyvissä olevat tulot. Kyllä sellainen systemaattinen aliarviointi, jolla toisaalta halutaan antaa viestiä eduskunnalle, että eletään tiukkoja aikoja ja lisäysehdotuksia ei ole syytä tehdä, ja toisaalta sitten jemmataan rahaa muun muassa velanmaksuun enemmän kuin on poliittisia päätöksiä, niin kyllä tämä hyvin kyseenalaista on.

No, toinen kokonaisuus tähän lisätalousarvioon on tämä Spondan osakemerkintä 85 miljoonalla. On tietysti mielenkiintoista nähdä, että tässä tapauksessa hallitus suhtautuu, vaikka ei ole kysymyksessä strateginen omistus, hyvin myönteisesti siihen, että sijoitus tehdään ja kannetaan huolta Spondan kurssista ja luotetaan siihen, että sieltä tulee osinkotuloja jne. Samaan aikaan vähän niin kuin ideologispainotteisestikin halutaan luopua teollisuusyritysten osakkeista. Nekään eivät ole hallituksen mielestä strategisia. Mutta kun ajatellaan tätä suomalaisen työn ja talouden tulevaisuutta, niin voisi jopa pitää strategisina sijoituksina sitä, että meillä perusteollisuudessa valtion omistusta säilytetään. Näistä ollaan kuitenkin luopumassa, voi melkein sanoa, niin nopeasti kuin mahdollista, ja tuntuu ainakin, että sellainen henki on siitä huolimatta, että niistä luopumisen jälkeen menetetään ne osinkotulot, joita niistä olisi saatavissa. Ei ole kai kukaan uskaltanut laskea, kuinka paljon on menetetty laskennallisesti osinkotuloja valtiolta niiden omistusosuuksien vähentämisten kautta, joita on tehty, kun valtion omaisuudesta on monissa tuottavissa ja tulosta tekevissä yrityksissä luovuttu. Elikkä ei tämä nyt niin hirveän johdonmukaista tämä omistajapolitiikka ole kuin annetaan yleisesti ymmärtää.

Kritiikkinä siitä, kun nyt valtion velanmaksuunkin pystytään laittamaan 184 miljoonaa heti tammikuun 12. päivänä annetussa lisätalousarviossa, kyllä haluan eduskunnan pöytäkirjoihin vielä sen kirjattavaksi puheenvuoron muodossa, että olisi ollut tarvetta tälle 184 miljoonalle monessa muussakin kohteessa tai vaikkapa osalle siitä. Olisi nyt lyhennetty sitten tällä lisätalousarviolla vaikkapa 100 miljoonalla valtionvelkaa — positiivinen signaali ja hyvä asia, että valtionvelka lyhenee — mutta laitettu nyt vaikka se 84 miljoonaa esimerkiksi palvelujen turvaamiseen ja niihin muihin välttämättömiin menokohteisiin, joista muun muassa eduskunta tämän vuoden budjettimietinnössään on monessa kohdassa kirjoittanut ja päättänyt hyväksyessään mietinnön.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Perloksen tapaus osoittaa jälleen, kuinka turvattomassa asemassa suomalainen työntekijä loppujen lopuksi on. Ja pitkänkin työuran jälkeen, joka yrityksessä on tehty — muun muassa Perloksessa on ollut 30 vuoden työsuhteita — näille työntekijöille lopputili on tulossa. Jokainen voi kuvitella, kuinka kova paikka on sen jälkeen, kun on 30 vuotta samassa ammatissa ollut, vaihtaa uudelle alalle ja löytyykö sellaista työnantajaa, joka sitten ottaa enää tämmöisen työntekijän töihin, vaikka hän uuden ammatin hankkisikin.

Elikkä Suomessa irtisanominen on muihin EU-maihin verrattuna helppoa ja halpaa. Ja tulkoon vielä todetuksi tässä, että aivan viime vuosinakin Perlos on tehnyt voitollisia tilinpäätöksiä ja jakanut huomattavia summia myöskin osakkeenomistajille eli Perloksen osakkeenomistajille Perlos ei ole ollut mikään kiviriippa vaan se on tuonut heille rahaa ja se on tullut näitten työntekijöitten työn tuloksena. Mutta palkkio siitä on nyt sitten lopputili, ja tosiaan työpaikkansa on menettämässä 1 200 henkeä, joka on todella valtava määrä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensimmäinen lisätalousarvio heti ennen tammikuun puoltaväliä jo osoittaa sen, että tuloarviot eivät ole olleet kohdallaan. Noin kuukausi sitten tässä salissa puhuttiin siitä, kuinka vähän budjetissa on liikkumavaraa eikä voida niitä kipeitä ja tarpeellisia sosiaaliturvan uudistuksia tehdä, joihin olisi tarvetta. 184 miljoonaa euroa ollaan nyt lyhentämässä valtionvelkaa. On tietenkin hyvä, että lyhennetään valtionvelkaa, mutta kun kuuntelin valtiovarainministeri Heinäluoman puheenvuoroa, niin tuli mieleen, mistäköhän tässä oikein on kysymys. Hän totesi, että "olemme vastuullisia". Seuraava kysymys tulee mieleen, kenelle ministeri Heinäluoma on vastuullinen. Tarkoittaako vastuullisuus sitä, että ollaan valtiovarainministeriölle ja hallitukselle vastuullisia, vai tarkoittaako hänen vastuunsa sitä, että hän on vastuullinen pientä eläkettä saaville, lapsiperheille, opiskelijoille tai työttömänä oleville työntekijöille? Tässä tapauksessa tulee kyllä mieleen, että ainakaan tämä vastuullisuus ei ulotu eläkeläisiä kohtaan, se ei ulotu köyhiä lapsiperheitä kohtaan, se ei ulottunut opiskelijoita kohtaan, eikä se ulotu myöskään työttömäksi joutuneita työntekijöitä kohtaan.

Eläkeläisille vasemmistoliitto esitti kansaneläkkeen tasokorotusta, joka olisi maksanut 147 miljoonaa euroa, elikkä nyt esitetty valtionvelan lyhennys olisi hyvin riittänyt tämän kattamiseen. Toisaalta tähän olisi vielä voitu lisätä opintotuen korotus. Nämä rahat olisivat vielä riittäneet lähestulkoon siihenkin. Elikkä olisi voitu parantaa kahden pienituloisen ihmisryhmän asemaa, mutta valtiovarainministeri on valinnut vastuullisuuden linjakseen sen, että lyhennetään valtionvelkaa. Nämä pienituloiset ihmiset tarvitsevat tätä lisätuloa joka päivä. Heillä on taloudellinen hätä ja puute, mutta sinnepäin vastuullisuus ei hallitukselta näytä riittävän. Samoin köyhät lapsiperheet: arvioidaan, että tänä päivänä lapsia asuu noin 130 000 köyhissä lapsiperheissä, köyhyys on lisääntynyt maassa, puhutaan 600 000 köyhästä, mutta vastuullisuus ei näytä riittävän näitä köyhiä pienituloisia ihmisiä kohtaan. Samoin myöskin työttömät: työttömille ei esitetä sentinkään tasokorotusta työttömyysturvaan, vaikka nytkin, kuten todetaan, on kysymyksessä jälleen uusia työttömiä ihmisiä, 1 200:aa ihmistä uhkaa avoin työttömyys.

Tulkoon mainituksi, että viime vuonna suuryritykset sanoivat 7 500 henkeä irti elikkä tämä irtisanomisaalto on ollut voimakas ja näyttää, että se edelleenkin jatkuu. Ja nämä uudet työpaikat, jotka syntyvät, ovat pääasiassa osa-aikaisia, matalapalkkaisia työpaikkoja, ja tätä kautta työntekijöitten asema ei suinkaan parane vaan heikkenee, ja erityisesti tehdyt työtunnit eivät kasva siinä suhteessa kuin väitetään työllisten määrän kasvavan. Tässä suhteessa ihmettelen ministeri Heinäluoman lausumaa, että olemme vastuullisia. Vastuullisuus ei ulotu hallituksen taholta eläkeläisiä kohtaan, ei lapsiperheitä kohtaan, ei opiskelijoita kohtaan eikä myöskään työttömiä kohtaan. Tähän vasemmistoliitto haluaa muu-tosta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Sinällään kun tätä lisätalousarviota katsoo, niin tämähän on positiivinen sillä tavalla, jotta tässä on tulot kehittyneet suhteellisen hyvin, vaikka kaikkia kielteisiä näköaloja on näkyvissä, niin kuin tässä on aikaisemmissa puheissa todettu.

Kun osastossa 11 on momentti 01, "Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat verot", niin siihen voisi jollakin tavalla tarttua kiinni ja todeta, jotta se varallisuusvero olisi vielä aika hyvä nakki tässä ollut, joka vuoden 2006 alusta poistettiin. Sehän nyt varmaan tarkoittaisi tässä ajassa jotain 80—100 miljoonaa, sillä välillä olevaa summaa, jolla olisi ollut nyt käyttöä. Valitettavasti eduskunta vaan silloin joulun alla, kun budjetista äänestettiin, ei siihen lausumaan halunnut yhtyä, jossa esitettiin sellaista ajatusta, jotta se palautettaisiin. Vain 26 kansanedustajaa oli sitä mieltä, että se palautetaan, joten kyllä meillä tässä eduskunnassa näköjään rikkaiden ystäviä on aika paljon, näiden kaikkein varakkaimpien, jotka Suomessa maksoivat sitä varallisuusveroa. Se on yllättävää, miten paljon meillä kuitenkin tässä heidän ystäviään on olemassa.

Mutta sitten itse tähän päivän aiheeseen, mitä tässä enemmän on käsitelty, joka koskee omaa seutukuntaani Pohjois-Karjalaa, tähän Perlos Oyj:n juttuun. Sitä ei kukaan uskonut, että se näin rajuna toteutuu. Vielä viime lauantaina satuin tapaamaan henkilöitä, jotka olivat siellä töissä, ja siellä povailtiin, jotta kyllä siellä nyt voi tapahtua niin, että yksi tehdas tai kaksi pannaan kiinni tai osia niistä. Mutta yllättäen kun tieto tuli eilen siitä, jotta koko tuotannollinen toiminta ajettaisiin alas, niin se oli kyllä semmoinen isku maakunnalle ja niille toimijoille, jotka ovat olleet sinne satsaamassa, uskoneet siihen ja satsanneet rahoja sinne, satsanneet koulutuspanoksia, kaiken näköistä, ja niille ihmisille, perheille, jotka ovat aika nuoria.

Niin kuin tuossa vastauspuheenvuorossani totesin, niin keski-ikä siellä on vähän päälle 30, mahtaa olla 34 ikävuotta, nuoriapareja, molemmat töissä, on perustettu perhe ja tehty jopa lapsia ja sitten ostettu tai rakennettu omakotitalo ja ostettu osakkeita. Nyt kun edellisestä aallosta — viime vuonna 600 ihmistä sanottiin irti — on vielä osa jäljellä työttömänä, se tarkoittaa sitä, jotta näiden 1 200 ihmisen, jos tämä kokonaisena toteutuu, sijoittaminen johonkin sinne seutukunnalle on kova paikka.

Sen takia pitää nostaa hattua hallitukselle siitä, jotta on ainakin luvattu ryhtyä toimenpiteisiin. Saa nähdä, miten hyvästi purevat toimenpiteet, mutta kyllä kun iso pyörä laitetaan pyörimään ja kaikkia toimia laitetaan käyntiin, niin kuin ministeri Heinäluoma tuossa äsken totesi, niin luulisi siellä nyt tapahtuvan sellaista, jotta siellä alkaa syntyä työpaikkoja joko välittömästi tai välillisesti tai jonkun aikataulun puitteissa.

Minusta tietysti ensisijaisena tavoitteena pitää verotuksessa olla näiden hallien osalta sen, jotta niissä lähdetään tuotannollista toimintaa harrastamaan eteenpäin. Ensisijaisesti tietysti se tarkoittaa muoviteollisuutta, koska ne on tehty muoviteollisuuden halleiksi ja kaikkein vähimmillä muutostöillä selviäisi, kun siellä käydään tekemään samoja juttuja mitä tähänkin mennessä. Toinen vaihtoehto on, että sinne tulee muun alan yrityksiä tai yrittäjä, mutta todennäköisesti pieniä yrityksiä enemmän, joilla ne hallit täyttyisivät. On nimittäin aika kova juttu, jotta vasta kolme vuotta sitten siellä tehtiin iso laajennus Lehmonharjuun, joka on Kontiolahden puolella, siinä uskossa, että kasvu jatkuu, ja nyt kolmen vuoden päästä ollaankin siinä tilanteessa, jotta todetaan, että hallit mahdollisesti jäävät tyhjiksi.

Siellä seutukunnalla on korkeata osaamista. Siellä on panostettu koulutukseen hyvin paljon ja just tämmöiseen erityisosaamiseen. Sen takia on ikävä asia, jos se panos menee hukkaan, eikä lähitienoilla ole semmoista teollisuutta olemassa, johon suoraan ainakaan näiden henkilöiden koulutus sitten kävisi. Nyt tämän vuoden budjetissahan parannettiin liikkuvuutta, mikä on hyvä asia. Minusta nyt kannattaa siinä mielessä käydä kauempaa töissä, mikä mahdollistaa myös näille ihmisille tietysti jotain semmoista mahdollisuutta, ja on tietysti nämä avustukset, muuttoavustukset, mutta sitä nyt ei toivoisi heti, koska Pohjois-Karjalan maakunnan osalta se tarkoittaa, jos sieltä nuori porukka karkaa — nytkin jo keski-ikä on aika pahasti vinoutunut — jotta meiltä lähtee paras voima pois ja se heikentää sen maakunnan vetovoimaa ja elinvoimaa. Niin kuin ministeri tässä totesi, semmoista meillä ei saisi tapahtua, jotta viedään se elämänusko pois sieltä.

Suomessa ei koskaan pystytä kilpailemaan työn hinnalla, ei koskaan. Nimittäin niiden tilastojen mukaan, mitä olen käynyt läpi ja myös niiden työntekijöiden kanssa jutellut, niin Kiinassa se työn arvo kokonaisuutena on joku alle 10 prosenttia siitä mitä Suomessa. Vaikka me laskisimme kaikki sotumaksut pois, vaikka alennettaisiin palkkaa puoleen, niin siitä huolimatta me emme pärjäisi, eli se homma vaan ei toimi. Sen takia meidän ainut juttumme on, jotta meillä on osaamista, me olemme edellä monissa asioissa, mutta nyt sekään kun ei näköjään enää riitä. Suomi toimii tällä hetkellä, niin kuin tässäkin tapauksessa, käenpesänä. Täällä turvallisissa olosuhteissa erinäköisten yhteiskunnan tukemien järjestelmien avulla luodaan hyviä järjestelmiä, mutta sitten kun se käki pääsee siihen kuntoon, että se osaa lentää, niin se lentää täältä pesästä pois johonkin tuonne Kiinaan tai Intiaan tai joihinkin semmoisiin maihin, missä on halpaa työvoimaa, ja tämä on se meidän huono puolemme.

Meillä pitäisi olla enemmän itsekkyyttä. Meillä pitäisi olla semmoisia työnantajia, jotka katsovat, jotta meillä tämmöistä vanhaa ajattelua, jotta suomalaisuus on arvo sinänsä, pidettäisiin hyvänä, jotta voimme omia kanssasisariamme ja -veljiämme työllistää ja Suomi voisi hyvin. Mutta tässä intressit ovat päinvastoin. Tässä katsotaan pelkästään sitä, mistä saa mahdollisimman suuren voiton, ja sillä ei ole väliä, miten se pesä, missä on kasvettu, jaksaa. Tiedän, että tämä on tämmöistä hurskasta toiveajattelua kokonaan, mutta toivoisi tämän tyyppistä enemmän nostettavan, jotta meillä löytyisi kuitenkin semmoisia suomalaisia ihmisiä, jotka arvostavat suomalaisuutta ja joiden juuret olisivat sillä tavalla tässä maaperässä, jossa ei tämmöinen globaali ahneus olisi iskenyt näihin ihmisiin.

Sitten näihin toimiin, mitä tarvitaan. Todennäköisesti niitä halleja ei hetkessä täytetä niilläkään investointituilla ja kaikella, mitä tässä on puhuttu, vaan sen lisäksi tarvitaan monia muita. Siellä on näitä tiehankkeita, ratahankkeita hirveän paljon vireillä. Kaikki on rahasta kiinni. Toivoisi, että sinne tulee siltä puolen ainakin myös lisää tukia, mikä tarkoittaa, jotta sen liikenneinfran myötä myös vetovoimaisuus yritysten sijoittumiselle paranee, mikä on yksi toimi. Se tarkoittaisi tietysti työllisyyden parantamista, vaikka tien rakentaminen ei hirveän paljon paranna kuin hetkellisesti, mutta kyllä se jonkun aikaa antaa ainakin maanrakennustyötä siellä ja uskoa siihen, jotta sillä seutukunnalla tullaan elämään.

Sitten se takaisinperintäkysymys. Minusta se viiden vuoden aika pitää just pohtia uudelleen, onko se enää järkevä näissä tilanteissa, jos kokonaan viedään tuotanto johonkin toiseen maahan, viedään EU:n ulkopuolelle. Silloin kyllä minusta toivon mukaan hallitus uskaltaa ja rohkenee lähteä tarkastelemaan sitä siltä kannalta, jotta se on pitempi. Se voisi olla kymmenen vuotta sen yrityksen elinkaaren aikana, mitä on satsattu investointitukia näihin yrityksiin. Se on kaksiteräinen miekka, mutta vähemmän sitä toista puolta miekasta pelkään, koska en usko, että monikaan yritys sitä pelkästään lähtee miettimään sijoittuessaan maahan, joutuuko jotain maksamaan, jos se siirtyy takaisin. Ainakin luulisi näin olevan, tai sitten se on aika pitkälle jo laskelmoitu, jos mietitään kymmenen vuoden päähän, jotta ollaan nyt Suomessa vähän aikaa ja sitten häippästään pois.

Sitten viimeinen asia, mikä tähän ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Esa Lahtela, 10 minuuttia!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Viimeinen asia, yksi lause. Minusta hallituksen pitää selvittää myös se, onko näitä hajasijoitustoimia, alueellistamistoimia, vielä mahdollista loppukautena tehdä, ja vaikka ei loppukautena, niin kuitenkin katsoa, mitä semmoisia toimintoja on olemassa, mitä voidaan tämmöisille kriisialueille vielä sijoittaa ja luoda sitä kautta uusia työpaikkoja.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Vastaan lyhyesti aluksi ed. Lintosen puheenvuoroon, kun hän kertoi hyväksyvänsä SAK:n tuen sosialidemokraateille eduskuntavaaleissa, kun minä sitä olin aikaisemmin arvostellut. Ed. Lintonen kertoi syyn, miksi hän hyväksyy. Hän sanoi: sen vuoksi, että sosialidemokraatit työllistävät työttömiä tässä maassa. Haluan huomauttaa, että tässä maassa on ollut nyt 12 vuotta sosialidemokraattinen työministeri ja meillä on yli 300 000 työtöntä. Tämä häneltä unohtui.

Nyt keskeinen keskustelunaihe tämän lisätalousarvion yhteydessä on ollut, aivan oikein, työttömyys. Kerrankin me puhumme tärkeästä asiasta ja ihmisiä koskettavasta asiasta, ja esimerkkinä juuri pahin mahdollinen tapahtuma elikkä Perloksen ongelmat Pohjois-Karjalassa. Kyllä silloin paikalla tulisi olla myöskin työministeri Filatovin. Ei se riitä, että valtiovarainministeri Heinäluoma kertoi keskustelleensa päivällä aikaisemmin työministerin kanssa. Kyllä työministerin pitäisi tällaisessa tilanteessa olla keskustelemassa eduskunnan kanssa.

Me olemme täällä puhuneet enimmäkseen luvuista ja unohtaneet ihmiset, kaiken kaikkiaan hyvin kamreerimainen keskustelu. Palaan siihen myöhemmin.

Ed. Saarikangas käytti erinomaisen puheenvuoron ihmisten valmiudesta vaihtaa alaa, mikä on tietyissä tilanteissa ainut vaihtoehto. Tuota vaihtoehtoa tulisi kaikin käytettävissä olevin keinoin sekä julkisen vallan että työntekijäjärjestöjen että myös työnantajien tukea. Tässä yhteydessä on paikallaan korostaa sitä, että kunnilla on myös hyvin keskeinen elinkeinopoliittinen vastuu yritysten toimintaedellytysten luomisessa. Sellaiset paikkakunnat, jotka ovat oivaltaneet riittävän ajoissa yritysten merkityksen koko yhteiskunnalle ja työntekijöille, ovat olleet tukemassa monipuolista yritysrakennetta. Yhden ison varaan ei kokonaisen yhdyskunnan tulevaisuutta saa milloinkaan rakentaa. Silloin voi tulla pahaa jälkeä, jos tällä yhdellä yrityksellä meneekin huonosti. Tänä päivänä Suomessa monen paikkakunnan ongelmiin pitäisi puuttua juuri myöskin sieltä sisältäpäin kunnallispolitiikassa tekemällä kaikki mahdollinen sen eteen, että luodaan hyvät yleiset edellytykset yritystoiminnalle alueella: oikeasta paikasta oikeaan aikaan kohtuuhintaista maata, kohtuulliset tariffit, positiivinen asenne yrityksiin muutenkin ja tietysti verot ym. kohtuulliset.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio on hyvin kamreerimainen, kuten jo aikaisemmin sanoin, ja käytän tuota sanaa siitäkin huolimatta, että kunnioitan todella kovasti pitkän linjan kunnallisena virkamiehenä kamreereja. He ovat kullanarvoisia organisaatioissa. Tarkoitan tässä yhteydessä tuolla sanalla poliittista linjaa, jossa puhutaan luvuista ja unohdetaan ihmiset. Ministeri Heinäluoma sanoi täällä meille, että virkamiesten lukuihin tulee luottaa. No, se on ihan luonnollinen asia, että johtajien pitää luottaa alaisiinsa, oli hän sitten koneistossa missä tahansa, ja varsinkin heidän lukuihinsa, koska oikeitahan niiden tulee olla. Mutta poliitikkojen, varsinkin ministereiden, tulee sitten osata tulkita noita lukuja ja vetää niistä oikeat johtopäätökset ja yleensä uskaltaa vetää itse oikeat johtopäätökset ministerinä. Tästä on kysymys tässä lisätalousarviossakin ja sen sisällössä.

Minun mielestäni siinä on pahemman kerran jälleen unohdettu ongelmien parissa olevat ihmiset. Siinä kerrotaan, kuinka talouskasvu on korkea ja eläkerahastot kasvavat ja työllisyys kasvaa, mutta ei puhuta näistä ongelmista, mitä meillä on. Toisin sanoen olisi paikallaan Perloksen tapauksesta nyt vihdoin ja viimein oppia se, että pitää ennakolta varautua myös valtiovallan tekemään kaikki käytettävissä olevat keinot, ettei tällaisia tapauksia syntyisi enää maahamme, ettei tulisi yksipuolisia elinkeinorakenteita ja yritystoimintaa tietyille alueille, vaan olisi monipuolista, toistaan tukevaa toimintaa ja valtio, kunnat, elinkeinoelämä ja yritykset pelaisivat hyvin yhteen. Sillä tavalla toimittaisiin niin, että jos tuolista, lainausmerkeissä sanottuna, yksi jalka katkeaa, niin sitten kolme muuta jalkaa tulee tukemaan tätä pois mennyttä jalkaa ja kunnan ja alueen, koko yhdyskunnan, väestö ei sitten kuitenkaan kärsisi kovin kohtuuttomista ongelmista tämän seurauksena.

Mielestäni juuri tällaiseen ennakoivaan ajatteluun ei ole pantu tarpeeksi ruutia, ei vuosittaisten talousarvioitten laatimisten yhteydessä eikä myöskään tämän lisätalousarvion laatimisen yhteydessä. Tämä on mahdollisimman yksinkertainen velkojenmaksulisäbudjetti.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joissa tämä hallitus ei ole onnistunut. Toinen on varautuminen tulevaisuuteen ja toinen on ennustaminen.

Jo tämä lisätalousarvio osoittaa sen, että ennustaminen hallitukselta ei suju. Esitys on annettu 12. päivänä tammikuuta eli vajaat kaksi viikkoa vuodenvaihteen jälkeen, ja tässä vaiheessa jo todetaan, että 200 miljoonaa euroa tuloverokertymää tulee lisää, joka on jopa enemmän kuin kokoomuksen vastalauseessa varsinaiseen budjettiin arvioitiin, ja 450 miljoonaa euroa osinkoja tulee lisää, kun arvio oli 950 miljoonaa varsinaisessa budjettiesityksessä. Nämä ovat siinä määrin suuria heittoja, että jos me ajattelemme budjetin täydellisyysperiaatetta, hallituksen pitäisi varmasti harkita suurempaa tarkkuutta omissa ennusteissaan ja myöskin koko syksyn ajan seurata sitä, kun budjettia valmistellaan, että uusimmat ennusteet tulevat täysimääräisesti huomioon otetuiksi.

Mitä sitten tulee tähän positiiviseen puoleen, lisää verotuloihin, lisää osinkoihin, niin niistähän hallitus ei kanna minkäänlaista ansiota, vaan suomalaiset yritykset, jotka menestyvät kohtalaisen hyvin, jotka tekevät työtä. Yrityksiä meidän on kiittäminen siitä, että meillä on näinkin hyvät arviomuutokset ja ensimmäinen lisätalousarvio käsiteltävissä. (Ed. Kallio: Hallituksen hyviä ja oikea-aikaisia poliittisia päätöksiä!)

Mitä tulee sitten hallituksen toimintaan, niin varautuminen tulevaisuuteen tältä hallitukselta on ollut hyvin heikkoa. On tehty selvityksiä, toimenpiteitä ei juuri lainkaan. Ministeri Heinäluomalle on syytä ehkä todeta, että kun hän totesi, kuinka hyvää talouskasvu Suomessa on, niin eihän se talouskasvu niin kauhean hyvää ole. Jos ottaa esimerkiksi EU-alueen, voidaan todeta, että uusissa EU-jäsenmaissa kasvu on korkeampaa kuin Suomessa. Ei Suomi edusta mitään huippua viimeisten vuosien ajalta EU:n kasvuluvuissa. Ja sitten, Suomen kasvu on lähinnä samaa tasoa kuin pienten EU-jäsenmaitten kasvu, mutta me löydämme maita, kuten Irlanti, joissa talouskasvu on selvästi korkeampi kuin Suomessa. Tanskassa se on suurin piirtein samaa luokkaa. Eli tässä suhteessa Suomen talous menee samalla tavalla kuin muitten pienten EU-jäsenmaitten talous tällä hetkellä.

Mutta mikä on tietysti meille olennaista, on se, että Suomi erityisesti hyötyy siitä, että Venäjän talouden kasvu on ollut viime aikoina varsin voimakasta. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että hallituksen ansiot viime vuosien hyvistä kasvuluvuista johtuvat oikeastaan hallituksesta itsestään vain vuosien 2003 ja 2004 osalta, jolloin tehtiin voimakkaat tuloveron kevennykset, joilla kulutuskysyntää lisättiin ja kasvua pidettiin sillä tavalla yllä. Mutta sen jälkeen hallitus saa kyllä täysin kiittää kansainvälisiä suhdanteita ja erityisesti Venäjän kehitystä siinä suhteessa, että Suomen talous menestyy näinkin hyvin. Hallituksella omia ansioita juurikaan tässä suhteessa ei ole.

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, tulevaisuuteen katsominen tältä hallitukselta on unohtunut. Ja todellakin valtiovarainvaliokunnalle esiteltiin lukuja, joissa todetaan, että vuosi 2006 oli taloudessa korkeimman kasvun vuosi ja siitä eteenpäin kasvu tulee hiipumaan. Se tulee hiipumaan jo tänä vuonna, ja tämän vuosikymmenen loppupuolella ollaan noin 1—2 prosentin kasvussa, ja jokainen kasvuluku, joka on alle 3 prosenttia, tarkoittaa sitä, että Suomessa työttömyys alkaa kasvaa, joten tässä suhteessa oikeastaan voidaan sanoa, että tämä nykyinen hallitus on elänyt Lipposen hallitusten, valtiovarainministeri Sauli Niinistön, tekemillä ansioilla, sillä talouspolitiikalla, mitä Niinistö rakensi. Talouspolitiikan vaikutukset tulevat esille vasta muutamaa vuotta myöhemmin, ja tulemme näkemään, että tämän hallituksen, joka on ollut passiivinen hallitus, johdosta kasvu hiipuu ja työttömyys alkaa meillä vähitellen kasvaa.

Seuraavia ongelmia voidaan ottaa esille, jot- ka ovat kasautuneet tässä viime vuosien aikana ja jotka ilmeisesti tulevat esille varsin pian. Yksi niistä on velkaantuminen, ei valtiontalouden velkaantuminen, vaan nimenomaan kotitalouksien velkaantuminen. Kotitalouksien velkaantuminen alkaa olla sillä tasolla jo, että se uhkaa kotitalouksien kulutuskysyntää. Jos tähän sisältyy joitakin muita shokkeja, niin olemme varsin suurissa vaikeuksissa meidän kansantaloudessamme.

Toinen asia, joka täytyy muistaa, on se, että työllisyyden kasvu on meillä hidastunut. Lipposen ykkös- ja kakkoshallitusten aikana luotiin 150 000 työpaikkaa neljässä vuodessa. Tämä hallitus vaivoin pääsee 80 000:een, eli työllisyyden kasvu on puolitettu nykyisen hallituksen aikana. Tämän perintönä todennäköisesti työttömyys alkaa kasvaa, joten muutos on aika voimakasta suhteellisen lyhyessä ajassa, mitä työllisyyteen tulee.

Täytyy sanoa, että osittain meidän kulutuskysyntäämme on myöskin pitänyt veronkevennysten lisäksi yllä se, että hinnat ovat nousseet. Meillä on tiettyä hintaoptimismia, ja tässä suhteessa, jos asuntojen hintakehitys, kiinteistöjen hintakehitys ja osakkeitten hintakehitys pysähtyy ja kääntyy voimakkaaseen laskuun, niin kyllä meillä on tämän hallituksen perintönä tietyt kriisin edellytykset kaiken kaikkiaan olemassa.

Tämän maan perusteita ei ole riittävästi rakennettu, ja siitä aika hyvän kuvan antaa se, että investoinnit Suomeen ovat varsin vähäisiä ja myöskin kotimaiset investoinnit voisivat olla huomattavasti suurempia. Katsoin eilen, kun pääministeri Matti Vanhanen totesi siihen, että Suomen suurin työmaa tällä hetkellä on Olkiluodon ydinvoimalaitos, vähätellen, että no, on se, mutta eihän se paljon mitään työllisyyttä Suomeen tuo. Totuus on se, että se on kaikkein eniten työtä Suomeen tuova hanke tällä hetkellä. Puhutaan tuhansista työpaikoista. Tässä suhteessa voi sanoa, että jälleen kerran edellisen hallituksen lupamyöntämisen ja eduskunnan lupamyöntämisen ansiosta hallitus hyötyy siitä, että edellinen hallitus loi näitä työpaikkoja tähän maahan.

Puhemies! Aivan lopuksi haluan vain todeta sen, että mitä Perlokseen tulee, niin tältä osin olemme kuulleet emme työministerin vaan valtiovarainministerin lupauksia siitä, mitä on tarkoitus tehdä, mutta ne lupaukset olivat siinä määrin epämääräisiä — hallitus sanoi, että tulee tekemään kaikkensa, mutta konkreettisia keinoja, konkreettisia tekoja ei vielä esitelty — että tältä osin on aivan liian aikaista kiittää hallitusta millään tavalla, vaan on syytä odottaa sitä, kunnes hallitus todella tekee asiassa jotakin eikä vain puhu.

Täällä puhuttiin myöskin sitten irtisanomisajoista. Tilanne on se, että me näemme, että niissä maissa, joissa on suhteellisen lyhyet irtisanomisajat, on vähän rakennetyöttömyyttä ja niissä ei ole juuri lainkaan yleensä työttömyyttä. Niissä maissa, joissa on hyvin pitkät irtisanomisajat, puhutaan yleensä noin 10 prosentin, jopa enemmästäkin työttömyydestä. Kysymys on siitä, uskalletaanko maahan luoda uusia työpaikkoja. Jos meillä on hyvin tiukat työelämän säännöt, se merkitsee sitä, että yritystoimintaa ei synny, työpaikkoja ei synny, ja ihmiset ovat siitä syystä työttöminä. Ja jos mentäisiin niin pitkälle, että irtisanomiset kiellettäisiin kokonaisuudessaan, mitä täällä ed. Tennilä tällaisessa neuvostonostalgiassaan esitti, niin tältä osin täytyy todeta, että yleensähän yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa, mennä konkurssiin tai vähentää työvoimaa. Jos työvoimaa ei vähennetä ja kustannukset jatkuvasti ylittävät yrityksen tulot, niin kun ilman muutoksia jatketaan jonkin aikaa, se merkitsee sitä, että kaikki työpaikat menetetään.

Minä ainakin lähden siitä, että kaikki työpaikat yrityksissä pitää pyrkiä säästämään ja sopeuttamistoimenpiteet pitää tehdä aina niin aikaisessa vaiheessa kuin suinkin mahdollista, jotta niillä työntekijöillä, jotka yritykseen vielä voivat jäädä, olisi mahdollisimman hyvät työskentelyedellytykset tuossa yrityksessä.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei ole aina oikeassa, mutta ei se ole aina väärässäkään. Tästä lisätalousarviosta, mikä nyt näin heti tammikuun alkuun jo tavallaan tulee, voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen — vaikka tietenkin roolini mukaan minun pitäisi tehdä semmoinen arvio, että hallitus on aina väärässä, niin tässä tulee väkisin mieleen — että hallitus on tässä ollut kuitenkin varsin oikeassa.

Ennustamisessa hallitus on ollut väärässä, ja ennustamisella tarkoitan sitä, että kun joulukuussa käsittelimme tämän vuoden 2007 talousarviota, vaikka sitä tarkennettiinkin sen käsittelyn aikana, niin siitä huolimatta tällaisia asioita, mitä tässä lisätalousarviossa tulee esille, ei osattu silloin ennustaa eikä ottaa huomioon.

Mutta se, mikä tässä on oikeata, on sillä lailla oikeata myöskin sen ennustamisen suhteen. Viime vuoden puolelle katsottuna sekä tähän päivään nähden katsottuna, että jos ajatellaan hallituksen hulvatonta halua jakaa kaikkea hyvää kaikille mahdollisesti ennen vaaleja, niin tässä sitä ei ole tehty. Näin katson, että tämä lisätalousarvioesitys on vastuullinen ja vastuullinen siinä mielessä, että tässä verotuksen ennusteessa, mikä on tehty ja hoidettu, mitä ei nyt tietenkään olisi tässä vaiheessa edes vielä tarvinnut nyt välttämättä edes tehdäkään, syntyvä ylijäämä, 184 miljoonaa euroa, osoitetaan valtiovelan lyhentämiseen. Tämä on semmoista vastuullista talouspolitiikkaa, mistä olen aina, miten sanoisinkaan, enemmän huolta kantanut ja enempi sitä kannattanut kuin yleensä keskimäärältään eduskunnassa tapana on ollut, koska kyllä jossakin vaiheessa nämä valtiovelat on maksettava, lyhennettävä, ja kun tässä tilaisuus on olemassa, ja kun tämä tapahtuu juuri ennen vaaleja, niin tälle siltä osin hattua olen valmis hyvin korkealle nostamaan.

Ennustaisin nyt sitten kuitenkin niin, että jos hyvä talouskasvu kehittyy ja saa jatkua, niin tämä valtionvelan lyhentäminen ei liene toivon mukaan tänä vuonna viimeinen. Kun nyt katsotaan varsinaista talousarviota, niin siinä esitetään valtiovelan lyhentämiseen 34,5 miljoonaa euroa, mikä on varsin pieni ja nimellinen summa. Tässä kuitenkin nyt esitetään 183,7 miljoonaa euroa, ja kun katsotaan, mitä se on viime vuosina ollut, niin kuitenkin selkeästi huomattavan isommalla summalla on vuosittain siihen asiaan puututtu ja tehty. Tosin täytyy sanoa, että toisaalta myöskin tämän hallituksen aikana on otettu myöskin lisää velkaa, että eihän se varsinainen velkamäärä ole pienentynyt, kun kuitenkin valtionvelkaa on vielä tälläkin kertaa olemassa 58,5 miljardia euroa.

Jos katsotaan sitten, mitä tähän valtionvelkaan tulee ja sen ylläpitoon, niin luulen, että tämä suomalainen talouspolitiikka, eduskunta, hallituksesta riippumatta on sen tyyppinen, että se ei osaa ilman velkaa elää. Kuluja kyllä saadaan aina niin paljon lisää, että velanottotarvetta on jatkuvasti olemassa eteenkinpäin. Mutta jos tämäkin velkamäärä olisi puolet pienempi, niin huomattavan paljon enemmän jakovaraa olisi näitten maksettavien korkojen suhteen, vaikka korot tällä kertaa ikään kuin alhaalla ovatkin.

Sitten, rouva puhemies, sen verran, mitä syntyy tähän ajankohtaiseen aiheeseen, mitä monessa puheenvuorossa on sivuttu, tähän tapaus Perlokseen ja sitä kautta olevaan 1 200 henkilön irtisanomisuhkaan, voisi sanoa, että tuleva irtisanominen on kuitenkin käytännön totuutta. Siihen liittyen, mitä ed. Tennilä puheenvuorossaan totesi, lähtien siitä liikkeelle, että tämä on edesvastuutonta työnantaja-omistajapolitiikkaa, niin katsoisin, viitaten muistaakseni ed. Sasin puheenvuoroon, jossa todettiin, että on kaksi vaihtoehtoa, sanoa henkilöstö irti ja laittaa heidät etsimään uutta työpaikkaa taikka ajaa yritys konkurssiin ja jättää valtion maksettavaksi palk-katurvan kautta nämä työpalkat, että pidän tätä vaihtoehtoa selvästi viisaampana ja parempana enkä sitä toista miltään osin, missään muodossa ole pienimmälläkään siivulla valmis hyväksymään ehkä ymmärtämään.

Pidän erikoisen ihmeellisenä ed. Tennilän arviota siitä, että jos Suomessa olisi tiukempi yt-menettely pienissä yrityksissä, niin se turvaisi näitten työntekijöitten aseman pidemmälle, kuin jos se on löysempi ja väljempi. Tässä on hyvä esimerkki siitä — esimerkki on tietysti isosta yrityksestä — että aina kun yt-menettely alkaa, neuvottelut alkavat, niin se on yhtä menoa. Kaikki siinä mukana olevat osat ovat pelkkää teatteria, niillä ei ole mitään tekemistä, ei mitään tekemistä niitten työntekijöitten elämän ja tulevaisuuden kannalta. Siihen nähden, jos tämä yritys olisi pienempi, pienemmistä sirpaleista, niin voisi sanoa, että tämmöistä yhtäkkistä ei tulisi, vaan niitä neuvotteluja käytäisiin pitkin matkaa ja ehkä sitä joustavuuttakin voisi syntyä. En tiedä, olisiko se maailmanmarkkinoilla sitten kilpailukykyisempi vai ei.

Tämän osalta toivon ja katson, että syntyisi sellaista talouspoliittista elämää, missä Suomen kilpailukyky maailmanmarkkinoilla olisi sen tyyppinen, että voitaisiin tämän tyyppinen teollisuus pitää täällä Suomessa. Se on kiistatta selvä, että työntekijöitten palkat eivät voi niin paljon joustaa eikä suomalainen palkkataso mennä niin alas, että se palkkojen perusteella pysyisi. Mutta valtiovallan pitäisi luoda sellaista tuotekehittelyä, semmoista mekaniikkaa, tekniikkaa, tähän asiaan, millä voitaisiin tätä työtä, työtä automaatiolla ja muulla korvata niin, että se olisi mahdollista toteuttaa täällä Suomessa paremmin kuin jossain tuolla etelässä, voisi sanoa, että niitten lämpimien, huntupäisten ihmisten maissa, minne nämä työpaikat nyt sitten ehkä menevätkin, todennäköisesti enempi Kiinaan kuin jonnekin muualle.

Rouva puhemies! Näin lyhyesti arvellen toivon, että eduskunnassa syntyisi ymmärtämystä myöskin sille, että suomalaisen teollisuuden pitää olla kilpailukykyinen, sen pitää tuottaa semmoista tuotetta, millä se pysyy myöskin maailmanmarkkinoilla hinnalla ja laadulla mukana, ja siinä ei voi työntekijöitten selkänahka joustaa. Pidän lisätalousarviota hyvänä, oikean suuntaisena, ja tämän parempaa en ilmeisesti itsekään olisi osannut esittää enkä tehdä, vaikka pidänkin itseäni melkoisena nerona näissä asioissa.

Ed. Arto Seppälä merkitään läsnä olevaksi.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun tein kansainvälisiä vertailuja talouskasvusta, niin kyllä minun mielestäni meidän oikea viiteryhmämme on läntiset teollistuneet maat ja Euroopan osalta vanha EU eli EU15.

Mielestäni ed. Sasi ajoi kyllä tässä asiassa mutkat suoriksi, kun hän rupesi vertaamaan meidän talouskasvuamme pelkästään uusiin EU-jäsenmaihin. Onhan tunnettu tosiasia, että jos lähtötilanne on alhainen, niin siihen on huomattavasti helpompi kerätä ja kasvattaa prosentteja kuin korkean lähtötason tilanteessa. Eli kaiken kaikkiaan Suomen talouskasvu viime vuosina ja erityisesti viime vuonna on ollut erittäin korkea ja kestää todellakin kansainvälisen vertailun. Sen sijaan viidennen ydinvoimalaitoksen työllisyysvaikutuksista olen kyllä ed. Sasin kanssa samaa mieltä.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, yhteiskunnallamme on tulevaisuudessa erittäin suuria haasteita. Meidän väestömme ikääntyy, mikä merkitsee sitä, että meidän hoiva- ja eläkemenomme tulevat lisääntymään. Työpaikkoja on siirtynyt ja tullee siirtymään jatkossakin ulkomaille. Perloksen tapaus on tästä hyvä esimerkki.

Hallitukselle haluan antaa tunnustuksen siitä, että se nopeasti ja aktiivisesti tarttui tähän Perlos-tapaukseen ja tulee varmaankin tekemään kaiken voitavansa, jotta Pohjois-Karjalan tilanne tullaan hoitamaan.

Työvoiman saatavuuden osalta meillä saattaa tulevaisuudessa tulla vaikeuksia, ellei työperusteista muuttoa Suomeen kyetä lisäämään. Tällä puolestaan saattaa olla vaikutuksia talouskasvuumme. Se saattaa hidastaa talouskasvuamme. Mielestäni meidän onkin kyettävä jatkossa ripeään, keskimäärin vähintään 2,5 prosentin vuotuiseen talouskasvuun, jotta julkiselle taloudelle ei aiheudu ongelmia. Jos me ajaudumme hitaan kasvun ajanjaksoon, niin edessä ovat vääjäämättä julkisten menojen leikkaukset. Eli ripeä talouskasvu on avainasemassa, kun me vastaamme tulevaisuuden haasteisiin.

Valtiontalouteen meillä on mahdollista saada pelivaraa, jos me kykenemme jatkossakin alentamaan työttömyyttä ja jos me kykenemme alentamaan velkaamme, valtionvelkaa, ja tätä kautta valtion korkomenoja. Työttömyyden alentuminen merkitsee sitä, että valtion tarvitsee jatkossa panostaa yhä vähemmän työttömyyden hoitoon.

Valtionvelka on tällä hetkellä noin 58,5 miljardia euroa. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna ja kansainvälisesti vertaillen se ei ole korkeaa tasoa, mutta tämän ei pidä antaa hämätä. Se on kuitenkin lähes puolitoista kertaa valtion budjetti, ja minun mielestäni tähän meidän velkaamme sisältyy erittäin suuri korkoriski. Jo yhden prosenttiyksikön nousu korkotasossa lisää valtion korkomenoja 580 miljoonaa euroa, siis 580 miljoonaa euroa.

Joulun alla me puhuimme ja tappelimme siitä, miten jaetaan budjettiin tehtävät noin 50 miljoonan euron lisäykset. Tätä pidettiin silloin suurena summana. Mutta todellakin yksi prosenttiyksikkö korkotasossa merkitsee kymmenkertaisesti tämän määrän, millä me budjettia lisäsimme joulun alla. Tästä korkoriskistä kertoo ehkä myöskin se, että vuonna 1995, jolloin velkamäärä oli suurin piirtein samaa tasoa kuin se on tänä päivänä, valtion korkomenot olivat yli 4 miljardia euroa eli lähes 2 miljardia korkeammat kuin tänä päivänä. Tuolloin elettiin toki korkean koron aikaa, enkä usko, että korkotaso ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä tulee nousemaan niihin lukuihin, mutta korkotaso on nyt jo ollut nousussa yli vuoden ja näyttää siltä, että se tulee nousemaan jatkossakin. Mielestäni meidän onkin kyettävä hyvinä aikoina vähentämään valtion velkamäärää ja tätä kautta luomaan pysyvää pelivaraa valtiontalouteen.

Arvoisa puhemies! Tässä mielessä pidän nyt käsittelyssä olevaa lisätalousarviota ja siihen sisältyvää valtionvelan lyhentämistä 184 miljoonalla eurolla täysin perusteltuna.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio on lähinnä annettu tuon Spondan osakkeiden myynnin pohjalta. Olisiko se ollut välttämätöntä nyt tässä vaiheessa antaa, sitä voi tietysti pohtia, mutta mikäpä siinä. Käydään talouspoliittista keskustelua nyt, ja ainakin se antoi hyvän mahdollisuuden tämän ajankohtaisen, surullisen Pohjois-Karjalan tilanteen käsittelemiseen.

Arvoisa puhemies! Tämä valtion omaisuuden myynti on mielenkiintoinen asia. Nytkin tämän Spondan, vaikka se on hieman erityistapaus valtionomaisuuden osalta, osalta on todettava, että Spondan tuotto valtiolle on ollut noin 8 prosenttia viime aikoina vuositasolla. En ehtinyt tarkistamaan, mikä on se korkoprosentti, jonka valtio joutuu tällä hetkellä maksamaan veloistaan, mutta arvelen, että kun Suomen luottokelpoisuus on varsin hyvä, niin se on ehkä noin 4 prosentin luokkaa. Jos näin on, että omaisuuden, jota nyt ollaan myymässä tai joka on myyty, tuotto on 8 prosenttia ja sillä lyhennetään velkaa, jonka korko on 4 prosenttia, niin alkeellinen matematiikka sanoo, että kovin viisasta omaisuuden myynti ei ole. Pitää pitää se lehmä ja lypsää sitä ja maksaa sillä lypsytuotolla kaksinkertaisenkin velan korot kuin mitä lyhennetään nyt tätä velkapääomaa tällä. Täytyy muistaa, että omaisuus voidaan myydä vain kerran. Kun se on myyty, se on toisten hyötynä ja se on valtiolta sen jälkeen poissa pysyvästi. Todella totean, että tämä Sponda voi olla erikoistapaus, kun se ei ole mikään normaali valtion perinteinen yhtiö, mutta siitä huolimatta sen tuotto on ollut kohtuullisen hyvä. Onko sitten arvio, että jatkossa se olisi paljon huonompi? Näin ei välttämättä tarvitse olla.

Omassa kotikunnassani on samanlainen tilanne. Meillä on kunnalla velkaa aika paljon. Meillä on sähköyhtiön osakkeiden myynnistä saadut, kuntaan nähden kohtuullisen isot talletukset, ja olemme koko ajan seuranneet, että kun talletusten tuotto on 2—3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin velan korot, joita kunta maksaa, emme ole tehneet tällaista, mitä nyt valtio tekee. Olemme pitäneet omaisuuden, ottaneet sen tuoton vastaan ja maksaneet sillä paljon enemmän kuin sillä olisimme voittaneet, että korkomenot olisivat hieman pienentyneet. Täällä ed. Kallio käytti sinänsä perustellun puheenvuoron tulevaisuutta ajatellen, ja edustaja voi olla oikeassa pitkällä tähtäyksellä, että voi olla, että Sponda menettäisi esimerkiksi arvonsa jossakin romahduksessa ja silloin olisi viisasta ollut se, että olisi myyty. Mutta toisaalta minä olen pikkusen vanhakantainen siinä, että en olisi omaisuutta kovin helpolla myymässä. Kai se on tietynlaista sosialistista ajattelua, että yhteiskunnalla saisi olla myös omaisuutta ainakin silloin, kun se on tuottavampaa kuin se, mitä sitten niillä varoilla tehdään, mitä siitä kerralla saadaan. (Ed. Tiusanen: Se on järkevää!)

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on käyty myös tästä valtion tulokehityksestä hieman keskustelua. Valtion verotulot kaikin puolin ovat kasvaneet viime aikoina talouden hyvästä vedosta johtuen ja osa-ansio kuuluu hallitukselle, osa maailmantaloudelle ja monelle muulle asialle. Mutta vielä suurempi valtion tulokehitys olisi mielestäni ollut, jos esimerkiksi pienimpiä eläkkeitä hallitus olisi suostunut korottamaan. Nimittäin eläkeläisten ostovoima on leikattu erittäin alas ja leikkaantuu joka ainut kuukausi ja se pienentää kulutusta, aiheuttaa monia muitakin ongelmia ja näkyy myös verotulokehityksen osalta sillä lailla, että se ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Lisäksi tietysti tämä eläkeläisten äärettömän kylmä kohtelu, jota Lipposen hallitus harjoitti ja jota nyt Vanhasen hallitus pilkuntarkasti jatkaa, on epäoikeudenmukaista. Nyt, arvoisa puhemies, olisi ollut viimeinen mahdollisuus Vanhasen hallituksella tämän ylijäämäisen lisätalousarvion yhteydessä vielä tarkistaa hieman tätä oikeudenmukaisuutta ja vaikkapa panna eläkeläisten etuuksiin pieni taikka tuntuva korotus. Mutta näin hallitus ei ole halunnut tehdä, ja kyllä se tuolla vaalikentillä sitten kuullaan ja nähdään. Myös liikennehankkeisiin voisi nyt lisätä panostusta. Toivon mukaan näin tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Sitten on puhuttu paljon tästä Perloksesta. Tältä osin on valitettavasti sanottava, että jos Suomessa kustannustasoa merkitään 100:lla, niin Aasian maissa se on 20 tai jopa 10 tai jopa alle 10. Silloin tietysti eivät mitkään toimenpiteet, ei irtisanomissuoja eikä mikään muukaan, auta siihen, että näin tapahtuu, kun kapitalistit haluavat suurempia tuottoja sijoittamalleen pääomalle. Ja tämä on se tosiasia, joka johtaa siihen, että jatkossakin näillä aloilla tulee tapahtumaan edelleen ikävää kehitystä. Tähän irtisanomissuojaan sinänsä totean, että on katsottava erittäin herkällä mielellä, missä on ideaalinen taso irtisanomissuojalle niin, että se on työntekijälle edullinen ja työpaikkoja varmistava. Jos sitä kiristetään kohtuuttomasti, se johtaa työpaikkojen menetyksiin. Jos sitä heikennetään, se on kohtuuton työntekijöille. Tasapaino on syytä säilyttää. Sen sijaan nämä suuryrityksille annetut tuet, joita tässäkin Perloksen tapauksessa on, niiden ehtoja pitäisi kyllä kiristää niin, että ne voidaan periä takaisin vielä paljon pitemmältä ajalta kuin nyt on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Tämä Perlos ja muutkin tämmöiset tapahtumat vaikuttavat todella, niin kuin ministeri Heinäluoma totesi, maakuntatasolla tulevaisuudenuskoa heikentävästi. Se on vaarallista esimerkiksi Pohjois-Karjalassa. Sijaintikunnille ja läheisille kunnille tyhjät tilat, verotulojen menetykset ja välilliset vaikutukset ovat erittäin huolestuttavat ja vakavat. Perheille, joilta menee työ, toimeentulo, velat jäävät ja ehkä massatapahtuman yhteydessä esimerkiksi asuntojen hinta-arvo putoaa, se on laaja ja moniulotteinen, suuri ongelma. Yksilöille se saattaa olla jopa terveydellinen kysymys. Eli kärsijöitä on valtavan paljon, ja siksi hallituksen on toimittava todella voimakkaasti tässä Pohjois-Karjalan tilanteessa nyt. Mutta sama tilanne on myös, niin kuin mainitsin aikaisemmin, esimerkiksi Keuruulla, jossa valtio on voimakkaasti vähentänyt työpaikkoja ja yksityiset yritykset ovat vähentäneet työpaikkoja lyhyellä ajalla satamäärin. Hallitus ei ole luvannut Keuruulle yhtään mitään, ei mitään. Tilanne on suhteessa lähes yhtä huono tai ehkä huonompi kuin Pohjois-Karjalassa, jossa on iso kaupunki kuitenkin siinä keskuksena. (Ed. Valpas: Mitenkäs Pekkarinen?) Vaadinkin ja edellytän, että hallitus tarttuu myös esimerkiksi Keuruun, Saarijärven ja Jämsänkosken tilanteeseen, joissa kaikissa on tämä sama linja, mutta mitään ei ole luvassa ainakaan Keuruun osalta. Toivon ja vetoan ministeri Pekkariseen, että tähän asiaan vielä puututaan.

Arvoisa puhemies! Tämä on todella viimeinen lisäbudjetti tältä hallitukselta. Nyt olemme sitten siinä vaiheessa, että joudumme toteamaan, niin kuin alussa totesin, että Vanhasen hallitus on unohtanut lapsiperheet, eläkeläiset ja opiskelijat. Tässäkään tilanteessa, vaikka talous on hyvässä kunnossa, näille ryhmille ei anneta yhtään mitään, ja koko neljä vuotta on kulunut niin, että näin on käynyt. Kotitalouksien velkaantumisaste on hirvittävän nopea tällä hetkellä. Se luo vakavan uhan, ja vetoan myös, että hallitus ja ainakin seuraava paneutuu tähän ongelmakenttään hyvin vakavasti. Se saattaa olla meille yksi iso puhkeava kupla, jonka seuraukset ovat hyvin vakavat.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella kun kävimme keskustelun ministeri Heinäluoman kanssa, hän viittasi siihen, että nyt pitää varautua 2010-luvun haasteisiin ja sen vuoksi lyhentää valtionvelkaa voimakkaasti. Kuitenkin tilanne on juuri niin kuin täällä jo aikaisemmin puhuttiin — ed. Kankaanniemi muun muassa — etttä meillä olisi nyt haasteita, joihinka pitää pystyä vastaamaan: menohaasteita nimenomaan, niin kuin ministeri totesi. On menohaasteet 2007. Oli menohaasteet 2006, ja niihin ei pystytty kylliksi vastaamaan. Nämä menohaasteet tarkoittavat sitä, että kunnat, joilla on palveluiden järjestämisvelvollisuus, eivät ole toteuttaneet vanhusten palveluja, terveydenhoidon palveluja, sairaalapalveluja niin kuin perustuslakikin velvoittaisi. Näitä kuntia on lukuisia. Meillä on yli 400 kuntaa edelleenkin. On tietysti kuntia, joissa tilanne on parempi, mutta on lukuisia nimenomaan suurempia kaupunkeja, keskisuuria kaupunkeja, joissa tilanne on huono. Tämän vuoksi olisi menohaasteeseen pitänyt vastata nyt eikä siirtää rahaa näin paljon, 184 miljoonaa euroa, tällä kertaa tällä päätöksellä valtionvelan kattamiseen.

Myös tuo keskustelu ja debatti kääntyi ministerin ohjaamana aika tavalla Perloksen nyt ilmoitettuun joukkoirtisanomiseen ja toiminnan lopettamispäätökseen, joka kohdistuu tällä kertaa Pohjois-Karjalaan. Tässä keskustelussa viitattiin myös Kuusankoskeen ja Voikkaan paperiteollisuuden alasajamiseen, josta päätös tuli siis naistenpäivänä 8.3.2006. Itse käytin puheenvuoron ja totesin, että toivottavasti tilanne ei ole saman kaltainen Pohjois-Karjalassa kuin se oli Pohjois-Kymenlaaksossa, jossa terveyskeskuksen — siis tarkoitan nyt nimenomaan kunnan järjestämää kansanterveystyötä — avopalvelut olivat rempallaan. Nyt tällä hetkellä ne ovat vielä enemmän rempallaan nimenomaan Kouvolassa. Nyt tässä on tietysti jo keskusteltu siitä, että suinkaan kaikki työntekijät eivät asu Voikkaalla. Voikkaan terveyskeskusosan toiminta Kuusankoskella oli tuolloin jo yksityistetty, mutta sitten muilla Kuusankosken terveysasemilla oli ongelmia.

UPM Oyj:n oma työterveydenhoito tietysti teki töitä, seurakuntakin tuki, mutta oleellista on, että kun silloinen yli tuhatta ihmistä koskeva ennakkopäätös tuli julki, niin tuossa tilanteessa — sehän koski kahta UPM Oyj:n toimintayksikköä, Kuusanniemeä ja Voikkaata esimerkiksi Kuusankosken alueella — on tietysti satoja perheenjäseniä, ihan lapsia, aviopuolisot, voisi sanoa lähiomaiset kaiken kaikkiaan, joita tällainen työttömyyden uhka koskee. Paine on tietysti henkinen, ja se edesauttaa sairastumista. Näin ollen on selvää, että jos terveyskeskusrakenne potee ongelmia, se ei pysty tukemaan sitten tarvittavalla tavalla kriisitilanteessa. Toivon, että Perlos-tilanteessa Joensuussa, Pohjois-Karjalassa, tilanne ei ole saman kaltainen kuin se on ollut Pohjois-Kymenlaaksossa, jossa valitettavasti, puhemies, tilanne on tänään Kouvolassa esimerkiksi vielä huonompi — täällä onkin Kouvolan kansanedustaja Pekka Kuosmanen paikalla, myös Kuusankoskelta ed. Valto Koski, joka on myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja — eli meillä on näitä ongelmia tällä tavalla.

Palaan siihen, että kun lisätalousarviossa on tuloja, niin pitäisi pystyä vihdoin ottamaan kynä kauniisti käteen ja kirjoittamaan niin, että menot osin korvamerkitään ja osoitetaan nämä valtion menot tukena kunnille, jotka velvoitetaan käyttämään ne rahat nimenomaan terveyden- ja sairaanhoidon ja vanhustenhoivan ongelmien ratkaisemiseen.

Ed. Nepponen täällä totesi, että hän tietää olevan yrityksiä, joita uhkaa saman tyyppinen tilanne kuin nyt Perlosta. Nyt aivan lyhyessä ajassahan me tietysti itse kukin olemme kuulleet Perlos-tapauksesta monenlaista. Yksi asia Pohjois-Karjalan suunnalta on se tieto, että ainakin luottamusmiehet ovat tienneet etukäteen, että tämän tyyppinen tilanne lähestyy. Tässä on vähän sama asia kuin jos kobra tuijottaa tai suuntaa niin sanotusti katsettaan saaliiseen: saalis jähmettyy ja odottaa. On helppo iskeä siihen, kun se on paikallaan. Samalla tavalla tässäkin on ehkä odotettu, tuleeko se kuolinisku vai ei, eikä ole ajoissa yritetty ryhtyä toimenpiteisiin. Tämä uhka on olemassa. En tietenkään tiedä, onko se juuri näin, mutta pitäisi pystyä ennakoidusti, ajoissa toimimaan, kun tulee varoittavia signaaleja. Näistä ennalta vaikuttavista toimenpiteistä laajassa mielessä yksi on se, minkä ed. Tennilä ja monet muut ovat todenneet: Suomessa on liian helppo irtisanoa työntekijöitä. (Ed. Valpas: Se on se pääongelma!) Tämä on yksi asia, joka pitää ratkaista. Mutta myös muuten paikallisesti pitää olla ajoissa, ennakoidusti liikkeellä, ennen kuin on liian myöhä.

Lopuksi, puhemies, todella olen tehnyt lisätalousarvioaloitteen siitä, että valtionvelan nettokuoletusta ei suoriteta tässä määrin kuin tässä on, vaan vähennetään 70 miljoonalla eurolla.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Tiusaselle, että näille rakennemuutosalueille pitäisi säätää erillinen verolaki sillä tavalla, että uusien yritysten kohdalla veroprosentti olisi ainoastaan 0—10 prosenttia. Tämä malli on Irlannista otettu. Silloin, kun Irlannissa meni heikosti, niin jopa 100 000 uutta työpaikkaa tuli seuraavien 5 vuoden aikana juuri tämän veroedun kautta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että myöskin verotusta voidaan käyttää tietyissä tilanteissa. Mutta esimerkiksi Perloksen kohdalla on kyseessä yritys, jolla sinänsä taloudellisesti ei ole mennyt huonosti. Ja jos aina pyritään siirtämään ikään kuin kapitalistisen ajattelun pohjalta tuotantoa sinne, missä voittoa maksimoidaan, niin siinä tulee tietysti se lopputulos, että aina jää tämä kotipesä, niin kuin täällä ed. Seppo Lahtela puhui, käki lentää aina pois ja pesä jää. Meidän tehtävänämme olisi kuitenkin tehdä hiukan häkkiä ympärille, että tämä liberalismi ei aina joka siiven iskulla löisi päin kasvoja.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2007 lisätalousarvioksi edustaa sellaista kamreeripolitiikkaa, mitä tässä maassa on harjoitettu jo oikeastaan 80-luvulta lähtien. Kerrotaan, että valtiosihteeri Teemu Hiltunen keksi tämän jutun entisenä kaupunginjohtajana ja kunnallisjohtajana, millä tavalla saadaan valtion ja kuntien menot kuriin, ja itse asiassa Sailashan on hyvin merkattu ja hyvin jatkaa samaa toimintaa. Itse muistan omasta kokemuksestani sen, että tällaistahan harjoitetaan suurissa yrityksissä silloin, kun saneerataan, annetaan joko tuottoprosentti tai vuokraprosentti taikka joku prosentti, millä pelataan, ja homma pitää pistää siihen putkeen. Nythän meillä valtiolla on tapahtunut niin, että meillä tämä menokehys on se iso asia ja sisäisesti saavat sitten ministeriöt tapella niin paljon kuin lystää, kunhan vaan lopputulos on sama. Elikkä tässäkin tapauksessa on ohjelmoitu, että nyt valtionvelkaa lyhennetään ja piste ja sitä ei muuteta. Se on niin kuin pelkistettynä näin.

No, sitten täällä on tätä Niinistöä kehuttu varsinkin kokoomuksen taholta. Muistelen hyvin, miten oli 90-luvulla, silloin kun työttömyysturva oli tapetilla monessa eri asiassa: silloin oli Viinanen, ja tietysti sitten sen jälkeen tuli Niinistö, joka oli kyllä melkoinen toppari niille asioille, miksi työttömyysturva kokonaisuudessaan muokkaantui. Elikkä siellä esimerkiksi sovitellun päivärahan tulkinnoista, miten sitä käytetään, väittäisin löytyvän aika paljon enemmän työllistämisen esteitä ja työllistymisen esteitä, elikkä siellä on semmoisia järjettömyyksiä, ettei yksinkertaisesti työntekijällä ole varaa lähteä töihin. Täytyisi muistaa, että syyllisiä on vähän joka puolella tässä lainsäädännössä ja siinä, mitä täällä eduskunnassa on päätetty.

Elikkä voidaan sanoa, että valtiovarainministeriö on semmoinen kamreeriministeriö, joka on nyt jo keksinyt sen sabluunan, millä taloutta hoidetaan, ja se on toiminut suhteellisen hyvin nimenomaan valtiontalouden kannalta. Mutta sitten, jos katsellaan, miten se on kansalaisten kannalta toteutunut, niin kyllä meillä on riittävä määrä, niin kuin täällä on tullut esillekin, erilaisia sosiaalisia ongelmia, ja nyt sitten minusta valtiovarainministeri veti tämän Perloksen aika taitavasti tähän saumaan, että kalutaan sitä Perlosta tässä nyt koko iltapäivä, ja kuitenkaan Perloksen tapaukselle ei oikeastaan tässä tilanteessa voida mitään muuta kuin, sanoisinko, pahoitella. Meillä ei ole mitään eväitä siihen.

Ja täällä jo aikaisemmin muistutin siitä, että näinhän on käynyt, kun on ollut nämä erilaiset foxconnit ja flextronicsit ynnä muut salcompit: eihän niille kunnille oikeastaan ole mitään muuta sitten lopputuloksena tarjottu kuin se sama työttömyysturva, sama muutosturva, sama koulutuspaketti, mikä on. Mielenkiintoista on nähdä sitten, onko Pohjois-Karjalan tilanne jotenkin poikkeava.

Elikkä meillä on hyvin pitkälti näitä, sanoisinko, tietyllä tavalla rakenteellisia ongelmia siinä mielessä, että samaan aikaan kuin julkista taloutta, julkista sektoria, ajetaan alas, ulkoistetaan ja yksityistetään valtion budjetin kautta, samaan aikaan sitten meillä tiettyjä teollisuuden aloja ajetaan alas niin sanotuista globaalisyistä. Se on aikamoinen ongelma silloin, kun todellisuudessa lähtevät meidän talouslukumme nollakasvuun taikka miinusmerkkiseksi; mistähän me silloin puhumme? Silloin varmastikin vastapainona nyt hyvälle ajalle näissä lisäbudjeteissa kyllä kajotaan työttömyysturvaan, eläkkeisiin, sairausvakuutuksen etuuksiin ja moniin muihin. Tästä nyt täytyy muistuttaa tässä, kun hyvinvoinnissa vielä valtion budjetissa melskataan.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Kauppilalle, että 90-luvun laman aikana olivat kokoomukselaiset valtiovarainministerit Viinanen ja Niinistö, jotka hoitivat tämän maan talouden kuntoon. Silloin oli pakko leikata kaikilta edunsaajaryhmiltä. Eli tästä tämä Niinistön ja Viinasen pahuus johtuu, että sattui huono aika. (Ed. Valpas: Se oli katastrofiaikaa silloin!)

Arvoisa puhemies! Muistutan ed. Kauppilalle, että vaikka nyt on taloudessa korkeasuhdanne, niin siitä huolimatta 250 000 kotitaloutta on toimeentulotuen varassa ja on 155 000 kotitaloutta, joille maksetaan vuokrat kunnan puolesta, eli köyhyys ja eriarvoisuus ovat hirvittävästi lisääntyneet, vaikka suurimmalla osalla kansasta menee hyvin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen muisteli menneitä, mistä lama on tullut ja ketkä siellä ovat olleet hoitamassa asioita. Kyllä laman yksi suurimpia syypäitä oli se, että ajettiin liian pitkään kovan markan politiikkaa, ja siinä oli Viinanen, siinä oli Koivisto, siinä oli Kullberg ja Aho. Olisi pitänyt devalvoida jo vuotta, puoltatoista aikaisemmin kuin tehtiin. Sen seurauksena meni lähes 100 000 yritystä nurin, tuli 600 000—700 000 työtöntä. Nämä olivat niitä, jotka olivat mestareina siellä. Itse olin SAK:n valtuustossa, ja siellä vaadittiin devalvaatiota 1,5 vuotta aikaisemmin kuin devalvoitiin, kun nähtiin, että vienti ei vedä ja tehtaat pysähtyvät. No, se siitä. Menneitäkin pitää muistella.

Täällä valtiovarainministeri kertoi, että työllisyystavoite on lähes saavutettu. Pitää se varmasti paikkansa, mutta kyllä nyt on kyse hyvin pitkälti pätkä- ja silpputöistä. Taitaa lähes puolet olla sellaisia näistä saavutetuista työpaikoista. Ne ovat työpaikkoja, joilla ihmiset eivät tahdo tulla toimeen. Tokihan se pienikin työ on hyvä, mutta se pitäisi myös todeta täällä, että eivät ne ole kokoaikaisia töitä, joiden perusteella nyt hallitus kaupittelee, että on työllisyystavoite saavutettu.

Valtionvelkaa lyhennetään lisätalousarviossa, ja samoin on tämä Spondan uusmerkintä. Minun mielestäni niistä olisi pitänyt pidättäytyä ja näihin muihin investointeihin käyttää rahaa. Täällä puhuttiin, millä saadaan teollisuus pysymään Suomessa. Siihen vaikuttaa myös, että pidetään radat ja tiet kunnossa ja energia kohtuuhintaisena ja näin. Sillä voidaan taata, että suomalaisetkin pärjäävät.

Samoin olisin sitä mieltä, että valtion tuet, mitä näille yrityksille, niin kuin Perloksellekin ja muille, maksetaan vuosien ja vuosikymmenien aikana, pitäisi pitemmältä ajalta periä takaisin. Siinä on myös sellainen ongelma, että Suomessa suomalainen opetus ja tietotaito tuottaa uusia tuotteita ja menetelmiä ja ne surutta siirretään Aasian maihin ja ruvetaan siellä tekemään sitten alle euron tuntipalkalla töitä. Tässä tapahtuu myös aivovuotoa Nokialla ja suomalaisilla kansainvälisillä firmoilla, ja tässä se näitten firmojen isänmaallisuus on. Monetkaan näistä yrityksistä eivät Suomessakaan tuota tappiota, mutta tietenkin muualla saadaan vielä suurempia voittoja.

Täällä on irtisanomissuojasta käyty keskustelua. Toki varmasti näitä kännykänkasaamistehtaita, kun moni teettää alle euron tuntipalkalla, on ehkä aika mahdotonta täällä pitää. Mutta kun esimerkiksi Wärtsilän kohdalla Turun moottoritehdas siirrettiin Italiaan, niin varmasti siinä vaikutti se, että Suomessa oli matala irtisanomissuoja. Oliko Italiassa niin, että puolentoista vuoden palkan olisi joutunut maksamaan, jos sieltä olisi Wärtsilä lopettanut. Täällä ei tarvinnut kuin viedä ilmoitustaululle lappu, että nyt se loppuu, ja siinä ovat sitten ne kustannukset.

Minun mielestäni valtion pitää olla mukana yritystoiminnassa. Nyt on tällä eduskuntakaudella myyty noin 5 miljardin edestä valtion omaisuutta. Valtionyhtiöissä valtio voi olla eri firmoissa omistajana. Se tuo vakautta siihen ja ennen kaikkea takaa myös sen, että nämä firmat säilyvät suomalaisina, ettei niitä siirrellä ulkolaisiin omistuksiin, niin kuin nyt on, että kun ulkolaiset ovat tulleet omistamaan, niin on ainakin pääkonttorit ja voitot siirretty jonnekin muualle.

Perloksen kohdalla on ihan hyvä, että sinne mennään ja autetaan ihmisiä. Siellä on myös muita kohteita. Täällä on ollut esillä kotimaakunnastani Keski-Suomesta Keuruu, josta on satoja työpaikkoja mennyt, samoin Saarijärvellä on yksi kännykkätehdas lopetettu ja monia muita. Sitä rahaa, mikä tähän on varattu, on ehkä liian vähän, ja tästä lisätalousarviosta olisi voinut sinne siirtää.

Samoin tällä eduskuntakaudella ei ole työttömyyskorvausta nostettu ollenkaan. Neljä vuotta on mennyt, eikä minkäänlaista tasokorotusta ole tullut tämän maan pienituloisimmille ihmisille. Nyt Perloksella joutuu työttömiksi ihmisiä. Hyvin suureen tarpeeseen olisi, että sille puolelle nostettaisiin korvausta vastaamaan paremmin ansiotasoa ja elintarvikkeitten hintoja.

Toinen on sitten tämä, ed. Sasiko sen nosti esiin, reppumiesten verokohtelu. Minun mielestäni siinä ei valtiovarainministeri Heinäluoma ole ollut tarpeeksi aktiivinen, että olisi ratkaissut tämän verokohtelun, että se olisi tyydyttänyt näitä reppumiehiä. Se on sellainen työvoimareservi, joka siirtyy sinne, missä on työtä. He menevät sinne kotipaikkakunnaltaan ja asuvat siellä ja ovat ammattitaitoista väkeä. (Ed. Pulliainen: Samoin kuin kansanedustajat!) — Niin. — Heitä on nyt tässä veroasioissa kaltoin kohdeltu. Pitäisi palata siihen entiseen malliin, ja väitän, että valtiolle ja yhteiskunnalle sitä kautta, että tänne voidaan ottaa isoja urakoita, öljynporauslauttoja tai risteilijöitä ja sinne menee työmiehet, tulee suurempi hyöty kuin jos ruvettaisiin riitelemään verokohteluista. Siinä asiassa ed. Sasi oli oikeassa.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Lisätalousarvio, tämän vuoden ensimmäinen ja aivan suurella todennäköisyydellä tämän hallituksen viimeinen lisätalousarvio, jota alun perin ei ollut tarkoitus antaakaan. Talous on kasvanut Suomessa hyvin. Ennakkotiedot viime vuodelta kertovat, että talouden kasvu on noin 6 prosentin luokkaa, ja se on varsin korkea, kun verrataan sitä meidän keskeisimpiin kilpailijamaihimme ja kun sitä verrataan esimerkiksi Euroopan unionin maiden talouden kasvun keskitasoon. Se on hyvä juttu.

Työllisyyskehitys on ollut suotuisaa eikä tähän pysähdy, vaan työllisyysaste tulee nousemaan, ja meidän kaikkien tavoitteena täytyy olla se, että näin tulee myöskin tapahtumaan ja saavutetaan se tavoite, mikä vuodelle 2011 on asetettu, että Suomessa työllisyysaste olisi 75 prosenttia. Siinä on työtä, joskin samalla on sanottava se, että meillä on todella vaikea rakennetyöttömyys, johonka eivät tunnu mitkään toimenpiteet auttavan. Me tiedämme sen, että rakennetyöttömyyden kouriin joutuneita ihmisiä on kymmeniätuhansia, sellaisia työttömiä, jotka eivät tule sijoittumaan oikeastaan minkäänlaisessa tilanteessa meidän työmarkkinoillemme. Tästä johtuen Lex Taipaletta on kyllä laajennettava niin, että nämä työkykynsä menettäneet ihmiset saisivat työkyvyttömyyseläkkeen kautta toimeentulonsa.

Työllisyys on parantunut, talous kasvanut ja työllisyys parantunut, ja se on merkinnyt sitä, että verotulot ovat kasvaneet ja on syntynyt liikkumatilaa talouteen. Kysymys on tietenkin siitä, miten sitä sitten valtiontaloudessa käytetään, ja nyt tässä lisätalousarviossa lähdetään siitä, että valtionvelkaa lyhennetään, mikä taas tarkoittaa tietenkin sitä, että korkomenot supistuvat ja sitä kautta tulee valtiontalouteen liikkumatilaa. Aiheellinen kysymys on tietenkin se, olisiko voitu tämä ylijäämä käyttää muihinkin tarkoituksiin, kuten tämän maan kaikkein köyhimpien ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen. (Ed. Valpas: Miksi ei käytetty?)

Perlos on tässä noussut erittäin voimakkaasti ja aiheellisesti esille. Se on vakava tilanne. Ylipäätään meidän elektroniikkatuotanto ja -teollisuus on menettänyt tuhansia työpaikkoja viime vuonna, ja kyllä se vaan nyt näyttää siltä, että oikeastaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla sitä tuotantoa, mitä meillä tuolla liittyen tähän teknologiaan on, siirtyy halvemman kustannustason maihin. Tästä tietenkin tullaan siihen, että niillä paikkakunnilla, jotka ovat hyvin voimakkaasti eläneet jonkun elektroniikkayrityksen varassa, isku on kahta kauheampi, kuten se nyt sitten tuolla Pohjois-Karjalassa on.

Keski-Suomessa on koettu samanlaisia ongelmia tässä vuosien saatossa, ja viimeisimpänä oli Efore Saarijärvellä, joka siirsi lähes kaiken tuotannon muualle. Satoja työntekijöitä on jäänyt Saarijärvellä ja Saarijärven seudulla työttömiksi. Näin on käynyt Keuruulla, Äänesseudulla, Jyväskylän seudulla jnp. Tietysti tuon Pohjois-Karjalan osalta on pakko todeta se, että se isku on todellakin kova, kun se koskettaa yli tuhatta työntekijää suoraan ja sitten välillisesti alihankintaverkoston kautta ja sitten perheiden välityksellä ainakin toista mokomaa lisää. Aivan ehdottomasti tällä hetkellä ja valitettavasti Pohjois-Karjala on ehkä kaikkein voimakkaimmin tämän muutosprosessin kourissa.

Hyvää on se, että tämän vuoden talousarvioon otettiin ensimmäistä kertaa lisämääräraha rakennemuutospaikkakuntien tukemiseen, 30 miljoonaa euroa. Täällä jotkut ovat sitä vähätelleet, mutta on muistettava se, että eka kertaa tämmöinen määräraha meillä talousarviossa on. Jos on niin, että tämä määräraha ei riitä niihin toimiin, mitä on välttämätöntä siellä alueella tehdä valtion rahoituksen kautta, niin sitten seuraava hallitus tuo tietenkin lisätalousarviossa ehdotuksen, että määrärahoja lisätään.

Tässä on hyvää se, että kun aikaisemmin on jouduttu operoimaan pääsääntöisesti alueilla olevilla rahoilla, nyt voidaan reagoida hyvin nopeasti alueiden tarpeisiin, aivan niin kuin ministeri Heinäluoma totesi. Mutta lähtökohdan pitää olla se, että ne tarpeet tulevat alueelta. Elikkä kun on tämmöinen alueellinen kriisi, rakennemuutos, niin kyllä alueiden pitää tehdä se rakennemuutosohjelma, minkä tulee pohjautua sen kyseisen alueen elinkeinorakenteen vahvistamiseen ja sen vahvuuksien, sen alueen vahvuuksien, hyödyntämiseen sekä osaamispohjan vahvistamiseen. Sieltä sen pitää lähteä, ei niin, että me täältä Helsingistä päin kannamme näitä asioita.

Valtio on yhtenä toimijana mukana tekemässä tätä työtä, mutta aluerakenne täytyy saada vahvemmaksi ja elinkeinopohjaa vahvemmaksi. Tästä on Pohjois-Karjalassa kysymys. Joensuun kehittämisyhtiö Josek on tehnyt tavattoman hyvää työtä, tulokset ovat jo näkyneet, ja siellä on pohjaa sille, että tästä erittäin kurjasta ja vaikeasta tilanteesta, jos tuo tuotanto siellä, niin kuin näyttää, alas ajetaan, kuitenkin selviydytään. Meillä täytyy siinä olla, valtiolla, oma rooli.

Keski-Suomen alueen osalta mainitsin jo Saarijärven. On välttämätöntä, että sekä Saarijärvi että myös Keuruun alue, jossa on myöskin tuotantoa ajettu alas ja teollisia työpaikkoja merkittävästi Keuruun työpaikkamäärään nähden vähentynyt, Keuruu, samaten kuin Jämsänkoski johtuen UPM-Kymmenen tekemistä ratkaisuista, on saatava rakennemuutosalueeksi. Uskon niin, että näin tulee myöskin tapahtumaan.

Me elämme varsin merkillisessä tilanteessa. Meillä on edelleenkin voimakas työttömyys, mutta sitten joka päivä kuitenkin saadaan lukea, että tietyissä tehtävissä, tietyissä ammateissa, tietyillä toimialoilla on työvoimapulaa. Merkillistä on se, että nämä avoimet työpaikat ja työttömyys eivät kohtaa. Yksi keskeinen syy, miksi näin on, on se, että meidän koulutusta on ohjattu vinosuuntaiseksi niin, että ei ole annettu riittävää painoarvoa ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta sitten koulutettu näitä ammattihenkilöitä niihin tehtäviin, missä kysyntää on nyt ja missä kysyntä tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Koulutusputkea pitää siirtää edelleen sinne suuntaan ja aika tavalla voimakkaasti.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Pari huomiota vain tässä vaiheessa keskustelua.

Kun mietitään, mitä tapahtuu laajemmassa kuviossa, mistä Perlos on tänään vaan esimerkki, niin mielestäni on syytä palata siihen, mitä tänään aikaisemmin on joissakin puheenvuoroissa otettu esille. Miten on niin, että poiketen Tanskasta ja Ruotsista Suomeen ei tule alkuunkaan niin paljon investointeja kuin mihin meidän kilpailukykymme pitäisi johtaa? Kaikilla mittareilla — otetaan sitten näitä sveitsiläisiä, joissa otetaan hyvinvointitekijöitä enemmän huomioon eli otetaan huomioon se, että maa on turvallinen, että kansalaiset ovat koulutettuja ja erittäin täysjärkisiä ja lähes kaikki lukevat lehtiä ja käyvät kirjastossa, tai sitten näitä kovempia, julmempia kilpailukykyarvioita — Suomi on koko ajan globaalin talouden kilpailukyvyssä kärkijoukossa, ja hyvä niin. Niin ovat myös Ruotsi ja Tanska. Vähän vaihtelemme eri paikoissa, mutta on aivan merkittävä ero siinä, että Tanska on onnistunut vetämään investointeja jopa niin paljon, että siellä on tällä hetkellä työvoimapula, ja Ruotsissakin investointeja tulee selvästi enemmän ja sitä kautta pysyvämpi, turvallisempi työllisyystilanne kuin Suomessa.

Kaiken maailman poliittisten vaalikeskustelujen kiihokkeeksi tehtyjen globalisaatiopapereiden asemesta kaipaisin ehkä konkreettisempaa, selkeämpää, meidän erityisongelmiin tähtäävää globalisaatioselvitystä, jossa vertaillaan, millä tavalla me teemme asioita eri tavalla kuin nämä aika tavalla meihin rinnastuvat pohjoismaiset naapurimme. Rohkenen epäillä, että yksi selitys löytyy osittain siitä, että ainakin Tanska, mutta käsitykseni mukaan myös Ruotsi, on löytänyt paremmin yhteensovitetun mallin siihen, miten verotus, sosiaaliturva ja nykyaikainen maailma työmarkkinoilla toimivat yhteen. Rohkenen epäillä ainakin Tanskan osalta, että kysymys on osittain siitä, että Tanskassa on jo ajat sitten tehty se arvio, että pohjoismainen yhteiskunta myy osaamista ja palveluita ja silloin verotuksen, sosiaaliturvan, koulutusrakenteen, asuntopolitiikan pitää sopeutua joustaviin, mutta samaan aikaan houkuttaviin, innostaviin työmarkkinoihin enemmän kuin hyvin jäykkiin työmarkkinoihin.

Kun kysytään ruotsalaisilta ja tanskalaisilta työntekijöiltä, näyttää siltä, että tyytyväisyys ja turvallisuudentunne on aika korkea siitäkin huolimatta, että sosiaaliturvan, verotuksen ja muiden tekijöiden yhteensovittaminen on toisenlainen kuin Suomessa. En ole tästä varma, mutta joku selitys, muukin kuin se, että Suomi on ikään kuin saareke ja Suomeen on vaikeampi päästä ja 90 prosenttia viennistä vaatii meritiekuljetuksia, on oltava. Kielimuuri ja maantiede eivät selitä kokonaan tätä eroa, minkä takia Suomi ei ole samassa joukossa kuin Ruotsi ja Tanska.

Päätän siihen, arvoisa puhemies, että epäilen, että vihreiden jo pitkään hellimä ajatus siitä, että meidän pitäisi verottaa vähemmän työtä, varsinkin uusien työpaikkojen, orastavien töiden työtä, ja enemmän ympäristöä, on sittenkin oikeampi ratkaisu kuin täällä monet tänään esitetyt.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan heti ed. Braxille: se, miksi Suomeen ei investoida, on todella hyvä ja tärkeä kysymys. Olen nimittäin omalla kotipaikkakunnallani Raahessa huomannut, että esimerkiksi Rautaruukin Raahen terästehtaalle näitä investointeja ei ole nyt moneen vuoteen oikein tehty, vaikka yhtiö tekee kyllä loistavaa tulosta. Meillä olisi tarvetta esimerkiksi voimalaitokseen investoida, jolloinka myöskin näitä päästöjä voitaisiin vähän vähentää eli tällä olisi myös ilmastonmuutoksessa merkitystä. Ja kyllähän se on niinkin, että jos me emme investoi omaan teollisuuteemme, niin ei se tule säilyttämään kilpailukykyä. Se taas johtaa siihen, että hyvin helposti niitä sitten, kun laitokset vanhentuvat, ollaan siirtämässä johonkin halpamaihin. Eli tämä oli erittäin tärkeä huomio.

Arvoisa puhemies! Nyt kuitenkin keskustelussa on hallituksen viimeinen lisätalousarvio. Kun on kuunnellut puheenvuoroja, niin kyllä täällä Perloksen irtisanomiset ja yt-laki ovat olleet pääasiana keskustelussa. Ilmeisesti valtiovarainministeri Heinäluoma näin halusikin, hänhän tähän suuntaan tätä keskustelua oli viemässä. Aihe on kyllä tarpeellinen, ja siitä on syytä keskustella.

Arvoisa puhemies! Perloksen irtisanomiset ja monet muutkin irtisanomiset kertovat siitä, että työntekijöiden irtisanomissuoja on meillä heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Minusta tämä on se pääongelma, johon monet ovat kyllä viitanneet. Juuri tämän takia meillä tämä yt-laki on tällä hetkellä pelkkä irtisanomislaki. Nyt paljon pannaan toivoa tähän uuteen yt-lakiin, joka on tulossa, mutta ei se oleellisesti muuta tätä tilannetta, mikä meillä nyt on. Tehdään pieniä kosmeettisia parannuksia, mutta irtisanomissuoja on edelleen yhtä heikko. Se ei tule turvaamaan työntekijöiden asemaa tulevaisuudessakaan. Me olemme edelleen paljon paljon jäljessä Ruotsin ja esimerkiksi Saksan käytännöistä.

Arvoisa puhemies! Erityisen suuri ongelma tässä nykyisessä yt-laissa ja tulevassakin on se, että hyvää tulosta tekevissä pörssiyhtiöissä irtisanomiset voidaan tehdä aivan liian kevein perustein. Tässä on erittäin ikävää se, että jopa hyvin merkittävästi valtion omistuksessa olevat pörssiyhtiöt toimivat yhtä vastuuttomasti eli siellä sanotaan väkeä yhtä kevein perustein irti. Näinhän kyllä tehdään myöskin monissa kunnissa. Ihan varmaan esimerkiksi riittää Fortum: Kun siellä palkitaan johtajia aivan ylimitoitetusti, nostetaan sähkön hintaa, niin samaan aikaan Fortumissa on tehty myöskin irtisanomisia. Ollaan lopettamassa Pudasjärveltä, Kuusamosta Fortumin toimipisteitä — kyllä se kertoo jostakin — ja niitä ollaan siirtämässä Espooseen. Aivan hyvin voisivat olla täällä korkean työttömyyden alueellakin nämä työpaikat. Taisipa siinä Alajärvikin olla mukana tässä, mistä näitä työpaikkoja siirrettiin tänne kasvukeskuksiin.

Sitten ed. Kangas otti tämän Wärtsilä-esimerkin myöskin hyvin esille. Kyllähän, jos tämä yt-laki olisi ollut meillä vähän tiukempi, niin olisiko ollut mahdollista, että meillä olisikin Wärtsilä pysynyt täällä Suomessa? Mutta kun tämä laki on semmoinen kuin se on, niin ongelmia siitä on seurannut ja seuraa kyllä niin kauan kuin menemme todella tämän lain ongelmiin, joilla olisi jotakin vaikutusta.

Arvoisa puhemies! Yt-lakia on muutettava niin, että irtisanomissuojaa on parannettava niin, että jos yhtiö tekee hyvää tulosta ja palkitsee johtajiaan ylimitoitetusti, niin kyllä silloin täytyy tämmöisissä yhtiöissä työntekijöiden irtisanomissuojan olla parempi eli ei saa sanoa silloin työntekijöitä näin helposti irti, mitä tänä päivänä tehdään. Tätä kohtaa on varmaan laissa syytä tarkastella uudelleen. Se ei varmaan enää tämän eduskunnan aikana ole mahdollista, mutta tämänkin eduskunnan aikana, kun tämä uusi esitys tulee tänne, meillä on mahdollisuus siihen tehdä esityksiä ja lausumia, joilla tähän pääongelmaan kiinnitetään huomiota.

Arvoisa puhemies! Ed. Laitinen tässä hyvin toi esille ammatillisen koulutuksen tärkeyden. Siinä olen täysin samaa mieltä. Tänä päivänä me tarvitsisimme entistä enemmän kädentaitoja osaavaa ammattihenkilöstöä hyvin monilla aloilla. Mutta kun katsoo tuota kunta- ja palvelurakenneuudistuslakia, niin siellähän on paljon elementtejä, joilla me vaikeutamme ammatillista koulutusta. Tämä on minusta murheellista, että samanaikaisesti kun puhutaan ammatillisen koulutuksen tärkeydestä, me kuitenkin tällä puitelailla teemme siihen heikennyksiä ja vaikeutamme tätä koulutusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Toisintarkastelijan ja toisinajattelijan puheenvuoro tähän väliin.

Olen tässä monessa puheenvuorossa, ensiksikin valtiovarainministerin puheenvuorossa ja sittemmin viimeksi ed. Laitisen puheenvuorossa, kiinnittänyt huomiota tähän valtionvelan käsitteeseen. Ministeri totesi, että valtionvelkaa on pienennetty ja vähennetty, ja sitten ed. Laitinen oli havainnoinut samanlaista asiaa, ja sitten hän oli päätynyt tulokseen, että tässä sitten korkomenot laskevat.

Jos katsotaan tilastoa, niin tietysti riippuu siitä, mitä verrataan mihinkin, mutta jos verrataan vuotta 2000 ja nyt tätä männyttä vuotta, niin valtionvelan määrä on miljardeina täsmälleen sama, aivan niin kuin ed. Kuosmanen täällä totesi. Ei siinä ole tapahtunut mitään. Välillä nousi tämä velan määrä tässä 2000-luvun ensimmäisen viiden vuoden aikana, ja se on nyt sitten laskenut, kun sitä lyhennystä on tehty. Tässä hämää näköjään edustajia se, että kun tämän valtionvelan suhteellista osuutta bruttokansantuotteesta seurataan, niin bruttokansantuotteen lisääntyminen tietysti vaikuttaa kantalukuna siihen, että siinä tapahtuu suhteellisen osuuden vähentymistä, mutta ei se sitä korkomenoa laske, jos ei korkotaso laske, jos siis itse asiassa velan määrä pysyy euromääräisesti ja miljardeina samana.

Tällä, arvoisa puhemies, on sitten toisenlainen merkitys. Nimittäin aivan erikoisen suuri merkitys tulee tällä kasvuprosentilla, joka talouskasvuna nyt on ilmoitettu. Tämä 5,9 prosenttia on huikean suuri. Sitä voidaan tarkastella tietysti vähintäänkin kahdella tavalla, ensiksikin niin kuin arvoisa valtiovarainministeri sitä tarkasteli. Hän pohdiskeli sitä, onkohan siinä jotakin vippeliä elikkä onkohan siinä vertailuluvussa jotakin, mikä ansaitsee erityistä huomiota, ja kiinnitti huomiota siihen, että siihen vertailuvuoteen oli sisältynyt paperilakko jnp., tällaisia tilapäistekijöitä, jotka tietysti merkitsevät sitä, että ... (Ed. Kuoppa: Työsulku, ed. Pulliainen!) — Työsulku. Sanoinko minä lakko? Voi hyvänen aika mikä moka. Se on siis työsulku tietysti. Ed. Kuoppa on aivan oikeassa. Ei luulisi, että meikäläinen tommoisia mokia tekee jatkuvasti, mutta näköjään tekee. — Työsulku todellakin, se voi olla yksi tekijä, mutta nyt kannattaisi selvittää ne kaikki muutkin tekijät, objektiiviset syyt ja tekijät. Se olisi erinomaisen tarpeellista tässä tilanteessa ja aivan erikoisesti, kun tässä näitä haippeja suunnitellaan tulevia vuosia varten, niin sitä suuremmalla syyllä.

Mutta sitten tähän liittyy aivan toinen, vielä merkityksellisempi asia, ja se on se, että tätä 5,9:ää prosenttia joka tapauksessa täytyy verrata johonkin toiseen 5,9 prosenttiin. Elikkä silloin me hyppäämme menneestä vuodesta vuoteen 1988 elikkä siis siihen kasinopelivuosien hypervuoteen. Silloin kun tapahtui tämän laatuinen suhteellinen taloudellisen toimeliaisuuden nousu, niin se vaikutti täällä erittäin voimakkaasti valtion verotuloihin. Kauppa- ja teollisuusministerinä oli Ilkka Suominen, joka todisti tätä asiaa täällä, että kyllä kun tämä toimeliaisuusmylly pyörii tässä, niin kyllä tätä tuloa nyt tulee, ja sitä sitten ylimääräisesti kiikutettiin lisäbudjettien avulla valtion varastoon, jos näin voisi sen asian lyhyesti ilmaista. Elikkä nyt aivan samalla tavalla olisi pitänyt tapahtua tässä tilanteessa, vaan eipäs olekaan tapahtunut, elikkä toisin sanoen jossakin mättää.

Kun täällä todetaan, että luovutusvoitot ovat kasvaneet, niin kuten tuossa vastauspuheenvuorossani totesin, tämä luovutusvoittojen kohtaantuminen taikka se, millä alueella niitä luovutusvoittoja on syntynyt, kannattaisi nyt tutkia aivan erikoisesti, sillä tavalla katsoa, missä niitä ei ole syntynyt elikkä missä harmaa ja musta talous kukoistaa, koska sillä tiedolla on taas tulevaisuuttakin ajatellen erityisen suuri merkitys.

Sitten vielä yksi asia tässä analyysipuolessa on se, että kun erityisesti ed. Tiusanen moitti sitä, ettei saa katsoa menneisyyteen, että pitää vaan niin kuin elää ajassa ja olla tsemppinä mukana, niin kyllä, aivan oikein, mutta ne aseet ja välineethän syntyvät entisten tapahtumien analyyseistä, joita pitäisi tehdä näistä ilmiöistä, joita meidän yhteiskunnassamme nyt esiintyy yhä nopeammin ja nopeammin, vaikutukseltaan merkittävämpiä ja merkittävämpiä. Siitähän minun ymmärtääkseni tässä on kysymys, ja vaikka meillä on kuinka paljon talouden tutkimuslaitoksia, niin kukaan ei tutki tätä puolta elikkä tutki sitä, millä me niitä aseita saisimme näihin vastatoimiin. Samoin pitäisi tutkia Ruotsin ja Tanskan tilannetta, verrata Suomen vastaaviin ja tutkia, missä sitten niin kuin mättää.

Aivan erikoisesti pitäisi tutkia oikein todella objektiivisesti yt-lain irtisanomissuojahelppousilmiön merkitystä uusien työpaikkojen synnyttämisessä, ja jos niitä uusia työpaikkoja tulee, niin niitten laatua, erittäin merkittävästi niitten laatua: ovatko ne vaan pätkäjuttuja, jotka tulevat tilastoihin pätkinä, ja tuntuu siltä, että ne ovat vaikka kuinka suurta. Jossakin näin sellaisen tutkimustuloksen, että itse asiassa viimeisten parin kolmen vuoden aikana syntyneistä 80 000 uudesta työpaikasta on ollut vain vähän yli 50 000 täyspäiväistä työpaikkaa. Elikkä siis toisin sanoen osa-aikaisuuden, osapäiväisyyden ja pätkätyön luonne on sitä luokkaa, ettei siinä sitten paljon todellista hyvää synny, mutta hyvä niin, että senkin verran syntyy. Sitä ei sovi kiistää, mutta sekin kannattaisi tutkia perusteellisesti eikä vain tämmöisillä satunnaisotannoilla. Elikkä olisipa jollain töitä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tavallaan vastauspuheenvuorona tämän käytän. Täällä on puhuttu siitä, että yritysten pitää toimia sillä tavalla, että ne ovat kannattavia. Tässä tämä Perlos-tapaus on noussut esille, ja tulkoon nyt todetuksi, että vuosina 2000—2005 Perlos on tehnyt voittoa 321 miljoonaa euroa, hieman ylikin, elikkä yli 50 miljoonaa euroa per vuosi. Perlos on ollut yksi Suomen kannattavimpia yrityksiä. Vuonna 2004 muun muassa liikevaihto henkilöä kohti oli 100 000 euroa, palkkasumma henkilöä kohti oli 21 000 euroa ja liikevoitto työntekijää kohti oli 14 000 euroa. Elikkä ei mistään huonosta yrityksestä voida puhua. Myöskin vuonna 2005, josta on viimeiset tilinpäätöstiedot, Perlos teki yli 13 miljoonaa euroa voittoa. Perloksen voitto on heilahdellut aika rajusti. Huippuvuonna se on ollut liki 100 miljoonaa euroa, mutta se on ollut monina muinakin vuosina noin 20 miljoonan euron nurkilla. Se on vaihdellut lujasti, ja näin ollen ilmeisesti tässä nytkin on sellainen tilanne, että yhtiö on alaspäin menossa tällä hetkellä, mutta toisaalta se nousee tavattoman nopeasti. Yksi syy, minkä takia Perloksen vuoden 2006 tulos on huono, on se, että niin sanottu BenQ Mobile meni konkurssiin. Tästä aiheutuu, näistä erilaisista järjestelyistä, noin 43,6 miljoonan euron tappiot, alaskirjaukset.

Ja nyt tämä maksatetaan sitten suomalaisilla työntekijöillä tuolla Joensuussa, siirretään työt vielä enempi tuottaviin paikkoihin elikkä rakennetaan samaan aikaan Kiinaan ja Intiaan kaksi suurta tehdasta. Tämä on sitä suomalaista teollisuuspolitiikkaa, ja tähän politiikkaan me haluaisimme kyllä sen, että myöskin Perlos olisi vastuussa näistä työntekijöistä elikkä olisi irtisanomisrahat, jotka maksettaisiin pitkäaikaisille työntekijöille. Suomessa tämmöistä lakia ei ole. Monessa muussa maassa sellainen on olemassa.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan analyysi on monella tavalla mielenkiintoinen, koska hän selvästi faktojen perusteella eritteli sitä, millä tavalla yritys, Perlos, Suomessa toimimalla on sitten omistajansa kautta kansainvälisissä, näissä globaaleissa ketjuissa, ja siinä saattaa käydä todella tällä tavoin kuin ed. Kuoppa kyllä kuvaili. Mielestäni tämä ed. Kuopan puheenvuoro ja samoin sitten aiempi puheenvuoro olivat sikäli paikallaan, että todella tarvitaan tällaista analyysia ja tutkimusta kuin ed. Kuoppa myöskin tarkoitti.

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on, lisätalousarviossa, aika mielenkiintoisia asioita sisällä. Tässä esityksessä ehdotetaan korotettavaksi nettomääräisesti tätä valtion tuloarviota 270 miljoonalla eurolla. Mielenkiintoista on se, että kansantalouden myönteinen kehitys on tuonut valtiolle verotulojen ja veroluontoisten tulojen kautta selvästi lisää rahaa. Tätä on pidettävä myönteisenä asiana ja toisaalta sitten turvattava eduskunnankin, myös uuden eduskunnan, päätöksillä se, että tavallaan tässä myönteisessä kehityksessä Suomi voisi pysyä. Hyvin mielenkiintoinen havainto on pääomatuloveron kehitys, joka on siis ollut viime vuodelta ennustettua korkeampi, ja etenkin luovutusvoittojen kasvaminen. Tämä mielestäni osoittaa, että kansantalouden ja yritystalouksien sisällä ikään kuin on melkoinen tuollainen, sanoisin, ihan positiivinen liike, jota kautta sitten myöskin valtio voi verotuottoja saada.

Puhemies! Tässä on myöskin mielenkiinnolla pantava merkille eläkerahastoja koskeva osuus, koska lisätalousarvioehdotuksessa ehdotetaan eläkerahastoista siirtoa alennettavaksi. Summa on aika iso, 480 miljoonaa. Toisaalta sitten otetaan kantaa esityksessä siihen, että näin suotuisan talouskehityksen aikana on perusteltua kuitenkin kasvattaa eläkerahastoja. Tässä on aivan hyvin perusteltu ajatus sisällä. Tavallaan on myöskin huolehdittava siitä, että hyvänä aikana, hyvän suhdanteen aikana kerätään myöskin vaikeimpien aikojen varalle ikään kuin puskureita. Ja kun eläkerahastoista keskustelemme, me tiedämme, että nimenomaan eläkevastuut ovat tulevina vuosina tuntuvasti suuremmat kuin tähän aikaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on tarkasteltu myöskin tämän asian yhteydessä yt-lakia, irtisanomismenettelyitä. Ne ehkä ansaitsevat käsittelyn toisessa kohdin. Me tiedämme Suomen poikkeavan tässä irtisanomismenettelyssä muista maista. Monissa Euroopan maissa se irtisanomismaksu on työnantajalle suurempi, mutta tässä nyt sopimusyhteiskunnan tilanteessa Suomessa on päädytty tähän malliin. Pitää hyvin tarkkaan sitten arvioida, millä tavalla tämä irtisanomismenettely myöskin sitten toimii sillä tavoin, että työvoima tulevaisuudessa voidaan saada työmarkkinoille ja että irtisanomismenettelyn yhteydessä työntekijän tavallaan taloudellinen turva varmistetaan.

Arvoisa puhemies! Yleisempiä lisätalousarvioon vaikuttavia asioita ovat luonnollisesti myös veropolitiikan kysymykset. Ja vaikka en tässä halua pidemmälti asiaa eritellä, niin totean, että esimerkiksi lapsiperheiden osalta, koska niiden tilanne on monesti vaikea tässä maassa ja siihen tarvitaan valtion kautta myöskin sosiaaliturvan mukaan tuloa, mielestäni olisi syytä tutkia myöskin Ranskan veromalli, jossa lapsen syntyminen perheeseen vähentää verotettavan tulon osuutta jopa siten, että tietyissä malleissa bruttotulo puolitetaan puolisolta ja vero maksetaan tästä puolikkaasta. (Ed. S. Lahtela: Nyt puhuja puhuu asiaa!)

Sitten, puhemies, me tiedämme, että sikälikin on nyt hyödyllistä, että korjataan talousarviota tässä tapauksessa niin kuin tavallaan myönteisellä tavalla, koska varmasti uusikin hallitus joutuu näihin asioihin vaalien jälkeen paneutumaan ja ottamaan sitten vastuulleen toivottavasti eduskunnan laajalla tuella myös vanhusten turvan tässä maassa.

Keskustelu päättyy.