Täysistunnon pöytäkirja 142/2006 vp

PTK 142/2006 vp

142. TIISTAINA 16. TAMMIKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laeiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain ja takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 23 §:n muuttamisesta

 

Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis yrityssaneerauslaki, jonka keskeinen tavoite on se, että jatkossa yrityssaneeraukseen hakeutuisivat ja pääsisivät vain ne yritykset, jotka ovat pelastettavissa tosissaan, eikä niin kuin tänä päivänä, kun yrityssaneeraukseen hakeudutaan toisaalta aivan liian myöhään, vaikka alun perin olisikin ollut mahdollista pelastaa yritys ja sen työpaikat, tai peräti yrityssaneerausta käytetäänkin oikeasti keinona pitkittää vääjäämättömästi edessä olevaa konkurssia, pahimmassa tapauksessa vielä hämärtää tätä asiaa.

Lakivaliokunta on jo tällä vaalikaudella aikaisemmin ulosoton yhteydessä pyrkinyt saman kaltaisiin periaatteellisiin muutoksiin, joilla, silloin kun on mahdollista ja kysymys on sinänsä elinkelpoisesta elinkeinotoiminnasta, jolla on tilapäiseltä näyttäviä rahoitusvaikeuksia, maksuvaikeuksia, niin ulosoton kuin nyt käsiteltävissä olevan yrityssaneerauslainkin yhteydessä pyritään siihen tulokseen, että mahdollisimman moni työpaikka säilyy, mahdollisimman moni elinkelpoinen yritys voi jatkaa toimintaansa. Tästä näkökulmasta lakivaliokunta pitää pääsääntöisesti hallituksen esitystä hyvänä. Mutta muutamia huomioita kuitenkin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta lausunnossaan lakivaliokuntaa evästi, että joskus yrityssaneeraukset saattavat itse asiassa tosiasiassa pilata kilpailua, tuoda epäterveitä ilmiöitä markkinoille, johtaa polkumyyntiin ja johtaa itse asiassa hyvin asiansa hoitavien yritysten vaikeuksiin. Valiokunta otti nämä väitteet erittäin vakavasti ja pohti pitkään erilaisia mahdollisuuksia, millä tavalla lakia voitaisiin muuttaa niin, että mahdolliset kilpailuvääristymät eivät kuitenkaan olisi liian suuria.

Valiokunta kuitenkin päätyi yksimielisesti mietinnössä näkyvän pohdinnan jälkeen siihen, että kilpailuvääristymää on yrityssaneerausyhteydessä hyvin vaikea juridisoida. On suorastaan mahdoton ajatus, että käräjäoikeudet tai myöhemmin sitten hovioikeudet arvioisivat kilpailutilannetta juridisesti niin konkreettisena asiana, että sitä voitaisiin ottaa laillisesti merkittäväksi perusteeksi. On tyydyttävä siihen ajatukseen, että velkojat, joidenka käsissä on arvioida sitä, viedäänkö tämä yritys konkurssiin vai ovatko markkinatilanne ja ylipäätänsä tämän yrityksen idea, toimintamahdollisuudet niin hyvät, että kannattaakin lähteä yrityssaneerauksen tielle, miettivät nokkaansa pitemmälle, koska kyseessähän ovat myös heidän rahansa, eivätkä lähde epätervettä kilpailua edistämään, ja sitten toisaalta on luotettava siihen, että kilpailuviranomaiset muilla instrumenteilla tarkkailevat alan, myös liikennealan, kilpailutilannetta ja muilla instrumenteilla kitkevät pois epätervettä kilpailua. Näiltä osin siis vakavista ja perustelluista paineista huolimatta valiokunta ei päätynyt muuttamaan hallituksen esitystä.

Toinen keskeinen ongelma, josta hyvin paljon valiokunnalle kirjelmöitiin ja joka asiantuntijakuulemisissakin tuli esille, on yrityssaneerauspäätöksen muutoksenhaun, siis kun yrityssaneerauspäätös on ensin alioikeudessa hylätty, sen muutoksenhaun ja konkurssihakemuksen suhde. Monet yrittäjätahot esittivät vaatimuksia, että jos yrityssaneerauspäätöksestä on valitettu, niin asiaa ei saisi koskaan viedä konkurssiin. Valiokunta tutki näitäkin väitteitä vakavasti ja toden teolla, mutta totesi, että hallituksen esityksessä on jo tehty kaikki realistinen ja tehtävissä oleva sen suhteen, että jos sittenkin yrityssaneeraus olisi mahdollista, niin liian aikaisin haettu konkurssi ei tekisi sitä tyhjäksi. Nimittäin hallituksen esitys antaa mahdollisuuden konkurssihakemusta käsittelevässä prosessissa tuomioistuimessa lykätä konkurssia, jos ja kun on tehty väite, että yrityssaneerausasia on viety seuraavaan asteeseen tuomioistuimessa ja siinä on vielä merkittäviä mahdollisuuksia pelastaa yritys. Tai sitten jopa niin, että vaikka konkurssiin jo asetetaan, sitä ei lykätä, niin konkurssituomioistuin voi velallisen vaatimuksesta rajoittaa velallisen omaisuuden realisointia, jolloin vielä siinäkin on mahdollisuus yrittää tehdä kaikki, ettei tehtäisi jotain, mitä ei voi peruuttaa, jos sittenkin näyttää ilmassa olevan mahdollisuus yrityssaneerauksen kautta pelastaa yritys.

Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, ennakkoperintärekisteri puhutti lakivaliokuntaa merkittävästi. Yrittäjät ovat aiheesta vuosien varrella eduskunnassa varmaan aika moneen ottaneet yhteyttä siitä, kuinka tosiasiassa se, onko yritys ennakkoperintärekisterissä vai ei, katsotaan asiakkaiden, alihankkijoiden, tavarantoimittajien, rahoittajien näkökulmasta sen keskeiseksi mittariksi, onko yritys ylipäätänsä toimintakelpoinen. Silloin kysymys siitä, miten pääsee takaisin ennakkoperintärekisteriin, jos verottaja on esimerkiksi poistanut laiminlyötyjen verojen takia yrityksen ennakkoperinnästä, on erittäin keskeinen kysymys osana sitä, saadaanko pelastettua pidemmällä tähtäimellä elinkelpoinen yritys.

Valiokunta ilokseen sai prosessin aikana Verohallinnolta tiedon ja lupauksen, että tämän kuluvan vuoden alussa on tarkoitus vielä erikseen yleiskirjeelläkin vahvistaa se, mitä Verohallitus väitti jo nykyäänkin tekevänsä: että se palauttaa mahdollisimman pian yrityksen takaisin ennakkoperintärekisteriin muun muassa näissä yrityssaneeraustilanteissa, kun esimerkiksi näyttää siltä, että tuomioistuin on arvioinut yrityksen tai elinkeinonharjoittajan saneerauskelpoiseksi. Eli ei enää syntyisi tilanteita, että samaan aikaan tuomioistuin saneeraa, hyväksyy saneerauskelpoisuuden mahdollisuuden — velkojat ovat siinä mukana — mutta samaan aikaan rekisterinpitäjä tosiasiassa viestittää aivan toista ja tekee mahdottomaksi tai hyvin vaikeaksi ainakin sitten sen liiketoiminnan jatkamisen.

Koska valiokunta oli tyytyväinen saamaansa selvitykseen verottajan toimista, päädyimme siihen, että asiasta pitää vuoden 2008 loppuun mennessä kuitenkin tuoda selvitys valiokunnalle, pitävätkö todellakin verottajan yleiskirje ja verottajan väittämät siitä, että verottaja muutenkin on jo muuttanut toimintalinjaansa tässä asiassa, paikkansa ja onko tilanne nyt erilainen kuin tämän lain käsittelyn alkuvaiheissa vielä saimme monilta yrittäjiltä kuulla.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta on mietinnössään keskittynyt yrityssaneerauksen kilpailuvaikutuksiin, muutoksenhaun ja konkurssin välistä suhdetta koskeviin säännöksiin sekä saneerausyksikön ennakkoperintärekisteröintiin. Sen sijaan valiokunta ei ole tarkastellut hallituksen lakiesitystä yrittäjyyden kannalta. Myös seuraavat asiat ovat jääneet huomiotta:

Pienet yritykset saattavat joutua lopettamaan toimintansa saneeraushakemuksen pitkän käsittelyajan takia. Vuonna 2005 saneeraushakemusten keskimääräinen käsittelyaika oli noin 70 päivää. Käsittelyn venyminen johtuu osittain huonosti tehdyistä saneeraushakemuksista, joita yritykset joutuvat täydentämään. Kun oikeuden istuntoon ei osallisille ole löytyä yhteistä aikaa, pitkittyy käsittely jälleen. Tuomioistuimen ratkaisu ottaa oman aikansa. Se annetaan kahden viikon kuluttua käsittelyn päättymisestä, mutta käsittelyyn voi mennä kolmekin kuukautta.

Mielestäni yritysten oikeuksien turvaamiseksi on saneeraushakemusten käsittelyaikoja lyhennettävä. Yritysten on saatava saneerausmenettelystä tietoa ja ohjausta, että hakemukset tehdään oikein. Saneeraushakemusten istuntokäsittelyyn osallistumisen tuomioistuimen määräämänä aikana tulisi olla lain säätämä pakko. Odotin lakivaliokunnalta lausumaehdotusta saneeraushakemusten käsittelyaikojen lyhentämisestä.

Lakivaliokunta ei ole kiinnittänyt huomiota myöskään selvittäjien asemaan saneeraustilanteissa. Yrityssaneerausten selvittäjien rooli on ratkaiseva sekä yritysten että velkojien kannalta. Suomessa selvittäjien osaaminen on enintään tyydyttävää tasoa. Saneeraus- ja konkurssiselvittäjien osaamisen ja sertifioinnin kehittäminen vaikuttaisi merkittävästi siihen, että yritysten saneerauksista tulisi potentiaalinen vaihtoehto konkurssille. Odotin tästäkin asiasta valiokunnalta lausumaehdotusta.

Lakivaliokunta ei ole ottanut kantaa myöskään saneerausta käsittelevien tuomareiden osaamistarpeisiin. Yritysten saneeraushakemusten käsittely vaatii tuomareilta hyvää asiantuntemusta, koska niiden käsittely poikkeaa muista oikeusasioista. Tuomareilta vaaditaan yritysjuridiikan tuntemuksen lisäksi liiketoiminnan syvällistä asiantuntijuutta. Tästä olisi ollut lausumaehdotus myös tarpeen.

Arvoisa herra puhemies! Sitten vaatimus hallitukselle. Yrittäjän asemaa konkurssissa on vahvistettava. Odotan seuraavalta hallitukselta esitystä yrittäjien vapauttamisesta velkavastuusta omaisuuden luovutuksella. Tätä menettelyä sanotaan henkilökohtaiseksi konkurssiksi. Konkurssitilanteissakin on estettävä yrittäjän pitkäaikainen velkaisuus ja tulevaisuuden romahtaminen. Suomessa on satoja entisiä yrittäjiä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä 1990-luvun lama-aikana aiheutuneista veloista. Henkilökohtaisen konkurssin avulla heidät olisi saatu kiinni elämään ja ehkä jopa yrittämään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laxellille tiedoksi, että kyllä valiokunta pohti paljonkin näitä tuomioistuimen resursseja, toimintamahdollisuuksia, aikatauluja ja myös osaamista. Ratkaisu vaan on merkittävästi syvempi, eikä sitä rehellisyyden nimissä voi mitenkään ratkaista esimerkiksi vain kirjauksella tähän lakiin jostakin tietystä ajasta. Tuomioistuimista puuttuu resursseja, ja uudella tuottavuusohjelmalla on tarkoitus viedä niitä pois vielä yli 200 henkilön virkaa lisää vuoteen 2011 mennessä. Ei ole semmoista mahdollisuutta, että lakivaliokunta lähtisi sitten yksittäisen lain yhteydessä lupaamaan ohituskaistaa vain yhdelle asialle. Jo nyt meillä on melkein kaksi kolmasosaa asioista sellaisia, että ne jossain määrin jonkun kirjauksen mukaan pitää käsitellä kiireesti tai nopeasti tai välittömästi. Tämä ongelma ei ratkea, ennen kuin seuraava hallitus tekee paremman raamin oikeusministeriölle ja tuomioistuimille.

Osaamisongelma ratkeaa sillä, että vähennämme käräjäoikeuksien määrää noin puoleen, teemme niistä huippuosaamiskeskuksia, joissa on riittävästi tuomareita, riittävän iso kriittinen massa kollegoita ja mahdollisuus erikoistua asioihin. Tämäkin on jäänyt tältä hallitukselta tekemättä, mutta nyt ilmassa on merkkejä, että laajemmin ollaan valmiita seuraavan hallituksen aikana tekemään se.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Brax, valiokunnan puheenjohtaja, viittasi ongelmaan, joka on juuri siinä, että vähennetään oikeusistuimista henkilökuntaa. Tämä on hyvin huolestuttava asia, mutta en pidä hyvänä myöskään käräjäoikeuksien vähentämistä. Vaarana on, että seudulliset käräjät siirtyvät maakuntakeskuksiin ja asioitten hoito monissa tapauksissa vaikeutuu, kun asianosaisia ei saada käräjäpaikalle.

Mutta asiaan, josta ed. Laxell täällä puhui, mielihyvin yhdyn. Yrittäjille tulisi antaa tulevaisuus ja mahdollisuus henkilökohtaisen konkurssin kautta ja todella vielä pitäisi ottaa huomioon ne monet ihmiset, jotka ovat kohdanneet vaikeuksia 90-luvun laman seurauksena.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Minä yllyin myös lakivaliokunnan puolesta puhumiseen tässä. Kuten lakivaliokunnan puheenjohtaja Brax jo totesikin, niin lakivaliokunnassa oli erittäin näkyvästi esillä yrittäjänäkökulma sekä valiokunnan omien jäsenten osalta että myös asiantuntijoitten osalta. Mielestäni ottaen huomioon, että lakivaliokunnan mietintö on yksimielinen, nämä näkökulmat sekä lakivaliokunnan jäsenten osalta että asiantuntijoitten osalta tulivat huomioitua siinä mittakaavassa kuin se oli mahdollista tämän lain yhteydessä.

Mutta sitten se, minkä puheenjohtaja Brax jätti sanomatta, on se, että me emme ole pelkästään olleet huolestuneita tästä tehokkuusohjelmasta oikeuslaitostemme osalta vaan olemme joka kerta viimeiset kolme vuotta kirjanneet sen myös lakivaliokunnan omaan talousarviolausuntoon, jossa olemme kantaneet huolta siitä, mitä tämä hallituksen tehokkuusohjelma tulevaisuudessa tarkoittaa oikeusturvan osalta. Tästä asiasta keskustelimme myös tämän lain osalta. Valitettavasti vain lakivaliokunnan yksimieliset kannat resurssitarpeista eivät ole päätyneet tämänkään vuoden budjettiin.

Yleiskeskustelu päättyy.