Täysistunnon pöytäkirja 142/2006 vp

PTK 142/2006 vp

142. TIISTAINA 16. TAMMIKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen hyväksymisestä, laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 4 luvun, esitutkintalain 27 ja 28 §:n ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 15 ja 23 §:n muuttamisesta

 

Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käsiteltävänä implementointi koskien tietoverkkorikollisuutta. Taustalla on sekä Euroopan neuvoston päätös, yleissopimus, että sitten Euroopan unionin puitepäätös tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä. Tapaus ei antaisi aihetta kovin paljon puhumiseen, jos tämä olisi semmoinen perinteinen suomalainen huolella valmisteltu, hyvään lainsäädäntötapaan, lainvalmistelun ohjekirjaan perustunut implementointi, jossa tehdään selväksi, mitä esitetään, ja hyvin selväksi se, mikä johtuu näistä kansainvälisistä normeista, puitepäätöksestä ja yleissopimuksesta, mikä taas jostakin muusta.

Mutta tällä kertaa joudun kertomaan kyllä paljon surullisemman tarinan, suorastaan käsittämättömän tarinan ajatellen kaikkea sitä keskustelua, mitä Suomessa on käyty lainsäädännön laadusta ja varsinkin siitä, että hallituksen esityksissä pitää perustella, mitä ollaan tekemässä. Tämä surullinen tarina sisältää myös pelottavia piirteitä siitä, että saattaa olla, että entistä useammin joko kiireessä tai peräti tahallaan väitetään, että joku lainmuutos johtuu eurooppalaisesta paineesta, ja tosiasiassa ongelmat ovatkin aivan kotitekoisia, joko väärinymmärrykseen tai suoranaiseen osaamattomuuteen tai tahallisuuteen liittyviä. Kerron nämä kaksi esimerkkiä, jotka itse asiassa molemmat ovat hyvin vakavia.

Ensimmäisenä näitten normien mukaisesti hallitus väitti, että on syytä muuttaa ja laventaa käsitystä ja määritystä siitä, mitä tarkoitetaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä. On aikoihin eletty, että valtakunnansyyttäjän taholta tuleva asiantuntija, itse asiassa apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske, päätyi lukemaan esitystä huolella ja kunnolla ja — nyt julkisina olevista asiakirjoista näkyy — taivastelemaan, että hallituksen esityksen kirjoittamalla tavalla järjestäytyneeksi rikollisuudeksi katsottaisiin Suomessa suunnilleen kaikki rikollisuus, missä rikolliset vaan tuntevat toisensa, tai ainakin joka tapauksessa tämän sinänsä hyvin kapea-alaisen, suorastaan marginaalisen kansainvälisen implementoinnin yhteydessä yhtäkkiä olisikin muutettu eduskuntaa muissa yhteyksissä paljon puhuttaneet, aika tarkkarajaiset ja kritiikkiäkin saaneet määritelmät siitä, mitä tarkoitetaan järjestäytyneellä rikollisuudella ja miltä osin siis järjestäytyneeseen rikollisryhmään kuuluminen voi olla ankaroittamisperuste.

Valiokunta ryhtyi sen jälkeen tutkimaan asiaa tarkemmin, ja huomattiin, että missään tapauksessa, kun on kysymys vain näistä tietoverkkorikoksista ja niissäkin hyvin kapeasta alasta, ei millään tavalla voisi olla niin, että koko Suomen rikosoikeuden järjestelmä on muutettava kaikilta osin, ja torjuimme tämän. Jatkoimme tarkastelua ja huomasimme, että itse asiassa edes tämän kapea-alaisen tietoverkkorikollisuuden osalta kumpikaan näistä taustanormeista, Euroopan neuvoston yleissopimus taikka Euroopan unionin puitepäätös, ei vaadi meitä muuttamaan tälläkin vaalikaudella hyvin tarkkaan harkittuja normeja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Toisin sanoen informaatiovirheitä oli useita, ja valiokunta tältä osin päätyi siihen, että muutosesitys on tarpeeton sekä tällä kapealla alalla että myös laajemmin, siis koko rikosjärjestelmää koskien.

Arvoisa puhemies! Saman kaltainen tarina minulla on kerrottavana vahingonteosta. En ole ikinä nähnyt, että näin pienillä perusteluilla kuin tässä muutettaisiin kokonaan sitä asemaa, kuinka vakavana rikosta pidetään ja mihin se kuuluu meidän rikosoikeudellisessa järjestelmässämme. Hallituksen esitys nimittäin esittää, että kun johdonmukaisuuden vuoksi vahingonteolle näissä tietoverkkoasioissa eli tietovahingonteolle pitäisi nostaa rangaistusasteikkoja, niin johdonmukaisuuden vuoksi tehdään se sitten kaikelle vahingonteolle saman tien, muutettaisiin rangaistusasteikko niin, että lopputulos olisi, että rikoslaissa varastaminen on vähemmän vakavaa kuin esineen vahingoittaminen. Jatkossa olisikin niin, että kun ikään kuin optimoidaan, jos ajattelee, että rikollinen miettisi, mitä tästä seuraa, niin sen sijasta, että vahingoittaa tai naarmuttaa, varastaa saman tien. Tästä koko ongelmasta sanotaan vain "johdonmukaisuuden vuoksi" eikä mitään muuta. Kysymys on kuitenkin yli 30 vuotta tehdystä projektista nimeltä rikoslain uudistus, jota Suomessa on tehty kuin iisakinkirkkoa ja joka viimein muutamaa loppusuoran rutistusta vaille on ollut valmis, siellä mietitystä suomalaisesta linjauksesta rikosten vakavuudesta ja niistä seuraavista rangaistuksista, ja yhtäkkiä koko asia ilman sen kummempia perusteluita on hyvin kapea-alaisessa esityksessä koko rikoslakia koskien.

Valiokunta ei voinut — siis olemme olleet koko ajan yksimielisiä — pitää tätä millään tavalla perusteltuna, semminkin kun vahingonteko on tyypillisesti nuoren tekemä rikos, joka liittyy nuoren elämänvaiheisiin, ja siltä osin valiokunta ei muissakaan tilanteissa ole katsonut, että kuuluisi ankaroittaa näitä aika paljon nuoruuteen, teini-ikään, aikuiseksi kasvamiseen liittyviä häiriökäyttäytymisiä, jotka monesti menevät iän myötä muutenkin ohi ja joissa vankeusrangaistukset eivät muutenkaan ole osoittautuneet mitenkään tehokkaaksi tai ainakaan ensisijaiseksi rangaistusmuodoksi.

Sokerina pohjalla, jos tämän karvaan keiton yhteydessä voi sokerista puhua, ehkä ei, vaan sittenkin kitkeränä loppumakuna pohjalla kerrottakoon, että kun valiokunta vielä katsoi, onko tämä ankaroittaminen nyt sen tietoverkkorikollisuudenkaan osalta itse asiassa välttämätön, arvaatte jo varmaan lopputuloksen: ei.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Näiden vajaan neljän vuoden aikana olen tottunut siihen, että lakivaliokuntaan tulevat hallituksen esitykset, lähinnä oikeusministeriön työstämät esitykset, ovat olleet korkeatasoisia, ehdottomasti jopa maineeltaan paljon parempitasoisia kuin eräät sosiaali- ja terveysministeriön teettämät esitykset. Sen takia yhdyn lakivaliokunnan puheenjohtajan huoleen siitä, että toivottavasti tämän tyyppisiä esityksiä ei enää tulevalla kaudella lakivaliokuntaan tule.

Olen havainnut tällaisen yleisen piirteen, että jostain syystä lakiesityksen sekä tekninen taso että laadullinen taso heikkenee sitä mukaa, mitä enemmän sillä on tekemistä EU:n, Euroopan neuvoston, turvallisuuden, terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Jostain kumman syystä silloin, kun mennään niille alueille, joilla ehdottomasti pitäisi olla tarkkarajainen ja miettiä perusteita muutoksille, lain työstäjät ovat lepsumpia miettimään ja menevät siitä, mistä aita on matalin, miettimättä sen laajempia seurauksia. Olen todella huolissani, jos tämä putkinäkö periytyy myös seuraavalle kaudelle, ja toivon, että seuraavakin lakivaliokunta on vähintään yhtä tarkkasilmäinen ja sillä on vähintäänkin yhtä loistavat valiokuntaneuvokset kuin tällä nykyisellä, jotta sellaisia ylilyöntejä ei vahingossakaan pääse eduskunnasta eteenpäin kuin nyt olisi päässyt, jos hallituksen esitys sinällänsä olisi tullut hyväksyttyä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän puheenvuoron käytän kansanedustajana — enkä valiokunnan puheenjohtajana esittelypuheenvuoron pitäjän roolissa — ja totean, että tämäkin esimerkki kertoo, kuinka oleellista oli, että lakivaliokunta EU-puheenjohtajuuden aikana suhtautui äärimmäisen kriittisesti niin sanottuun Passerelle-hankkeeseen eli siihen ajatukseen, että EU:n puolella rikoslakeja ruvettaisiin harmonisoimaan jatkossa pääsääntöisesti määräenemmistöillä, koska joskus on myös niin ja yhä enenevässä määrin — ja se saattaa olla tämänkin nyt käsiteltävän asian virheen taustalla — että EU-harmonisoinnin yhteydessä rangaistusasteikot ankaroituvat merkittävästi. Meidän suomalaiseen oikeusjärjestelmäämme tämmöinen pala palalta yksittäisten rikosten sieltä täältä ottaminen ja niiden asteikkojen nostaminen korkeammaksi ei sovi. Meillä ei ole siihen mitään tilausta, ei mitään tarvetta, ja sen takia olen iloinen, että Suomen puheenjohtajakauden ajatus Passerellesta ei todellakaan ollut alkuunkaan menossa läpi eikä mennyt läpi.

Yleiskeskustelu päättyy.