Täysistunnon pöytäkirja 143/2002 vp

PTK 143/2002 vp

143. TIISTAINA 26. MARRASKUUTA 2002 kello 18.15

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta

 

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys luonnonsuojelulain muuttamisesta syntyi hallituksessa äänestyspäätöksen jälkeen. Lakiesityksen antaminen hallituksesta äänestämällä ei ole aivan jokapäiväistä, joten on syytä hieman tarkastella, mistä on kyse.

Osa muutoksista johtuu uuden perustuslain mukanaan tuomasta tarpeesta, ja siltä osin esitykseen ei liene huomautettavaa. Kiistanalaisia pykäliä tässä esityksessä on oikeastaan kaksi eli 49 ja 64 §.

49 §:n osalta hallituksen esitykseen sisältyi alun perin myös ykkösmomentin muutos, joka koski luontodirektiivin liitteessä IV lueteltujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua. Tällä hetkellä suojelun tarve syntyy silloin, kun lisääntymis- ja levähdyspaikka on selvästi havaittavissa. Uusi momentti lähtisi paljon löysemmältä pohjalta. Maa- ja metsätalousministeriö on lausunnossaan katsonut, että muutoksesta tulee tässä vaiheessa kokonaan luopua. Muutosesitys onkin esityksestä poistettu, mutta esitykseen sisältyy valtioneuvoston lausuma, jonka mukaan hallitus edellyttää, että ympäristöministeriö valmistelee kiireellisesti tarvittavat lainmuutokset, että asiaa koskeva esitys voidaan antaa seuraavalle eduskunnalle heti sen toimikauden alussa.

Tämä asia oikeastaan konkretisoituu nimenomaan liito-oravaan ja sen suojeluun. Kun on mielestäni ilmiselvää, että meillä on pysyvästi kymmeniätuhansia liitto-oravia ja itärajan takana samaa otusta esiintyy miljoonia yksilöitä, tulisi mielestäni pyrkiä siihen, että liito-oravan suojelutasoa lasketaan. Jos kuitenkin jatketaan tältä pohjalta ja liito-oravan suojelu kiristyy, tulee lakiin liittyä myös yksiselitteinen korvauspykälä maaomistajalle. Siihen ei ympäristöministeriö lain valmisteluvaiheessa ollut missään vaiheessa valmis, ja sitä on perusteltu muun muassa sillä, että menetykset metsänomistajille olisivat vähäiset. Nyt on kuitenkin sillä tavalla, että saman metsänomistajan metsässä voi olla useita liito-oravia ja liito-oravien lisääntymispuita, pesäpuita, ja tällöin, jos jokaiselle pesäpaikalle määrätään oma rauhoitusalueensa, maanomistajien menetykset voivat nousta merkittäviksi.

Meillä istuu tällä hetkellä liito-oravan tilannetta tarkasteleva työryhmä, jota muistaakseni vetää maa- ja metsätalousministeriön ympäristöjohtaja Marttila. Käsitykseni mukaan siellä ollaan toteamassa ihan sama tilanne, että liito-oravia esiintyy meillä kuitenkin huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin on arvioitu, ja lähtökohtana on se, että liito-orava ei ole millään tavalla tänä päivänä uhanalainen laji meidän metsissämme tai myöskään globaalisti. Eli tässä pitäisi kyllä pystyä ottamaan järki käteen ja pyrkiä kaikin konstein siihen lopputulokseen, että suojelutasoa voitaisiin laskea.

On täysin järjetön tilanne tänä päivänä, kun esimerkiksi Turun ja Helsingin välisen moottoritien linjausta joudutaan muuttamaan tai tietä joudutaan panemaan tunneliin sen takia, että tien linjausalueella sattuu olemaan joku liito-oravan pesäpuu. Kuitenkin on kartoituksessa todettu, että samalla linjausalueella liito-oravia esiintyy, jos ei nyt aivan pilvin pimein, niin ainakin erittäin runsaasti. Jollakin tavalla tuntuu, että puurot ja vellit ovat menneet aika pahoin sekaisin näissä suojeluasioissa ja me olemme kristillisen kirkkaasti taas toteuttamassa niitä määräyksiä, mitä EU:n puolesta meille ollaan antamassa, ilman että me ottaisimme itse myöskin asiat käsiimme ja pyrkisimme vaikuttamaan siihen, että tämä kohta muutetaan. On ajauduttu täysin mielivaltaiseen tilanteeseen tuon yhden lentävän oravan takia, jolla vielä on siivet, joilla se voi vaihtaa paikkaa.

Toinen kiistanalainen pykälä on 64 §. Sen mukaan ympäristöministeriö jatkossa päättäisi Natura 2000 -verkostoon sisällytettyä aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen tarkistamisesta, kun se nykyisen tulkinnan mukaan kuuluu valtioneuvoston yleisistunnolle. Siis Natura-alueen luonnontieteellisiä tietoja muutettaisiin vain ympäristöministeriön päätöksellä. Tietolomakkeella ei tämän perusteella nähdä olevan kovinkaan suurta merkitystä.

Natura-asian käsittely on tällä hetkellä vielä täysin kesken. EU-tuomioistuimessa on useita valituksia Naturan osalta olemassa. Myöskin on todettu, että kun lähtökohtana on ollut se, että alueen sisällyttämisen Natura-verkostoon tulee lähteä siitä, että voidaan osoittaa, että siellä on niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat sen alueen ottamiseen Natura-verkostoon, nämä tekijät pitäisi pystyä osoittamaan tietolomakkeella. Näin ei ole tähän mennessä vielä tapahtunut, vaan tästä on hyvin ristiriitaisia tietoja.

Luonnonsuojelulain 64 § koskee Natura 2000 -alueeksi soveltuvien alueiden Suomen kansallista ehdottamista ja tähän ehdotukseen sisältyviä ja siihen liittyviä tietoja. Tämän pykälän perusteella korkein hallinto-oikeus on katsonut, että luontodirektiivin alueiden valitsemista koskeva säännöstö on itse asiassa soveltuvaa oikeutta Suomessa. Sitä vastoin on kiistaa siitä, minkä luontodirektiivin säännöstöön ja minkälaisiin selvityksiin perustuen kansallinen ehdotus on tehtävä, ja ehdotuksen luonteesta osana eurooppalaista Natura 2000 -verkoston monivaiheista muodostamismenettelyä.

Ehdotettua 3 momentin lisäystä perustellaan lähinnä sillä, että alueiden luonnontieteelliset tiedot ovat vähäpätöisiä. Tämä voidaan nyttemmin hyvinkin perustellusti kiistää. Toisaalta ehdotetun 3 momentin säätämisen perustuslainmukaisuuden osalta voidaan esittää hyvinkin merkittäviä seikkoja. Ensiksikin voin todeta, että kun korkein hallinto-oikeus ratkaisi valtioneuvoston Natura-alueita koskevat valitukset, ei ollut olemassa EY-tuomioistuimen ratkaisua kansallisessa ehdottamisvaiheessa sovellettavasta luontodirektiivin säännösten tulkinnasta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut perustuivat alueiden valintaperusteiden osalta siihen, että keskeisenä alueiden valintaperusteena olisi vain pelkkä lajin tai luontotyypin esiintymisen tunnistaminen alueella.

KHO ei sitonut alueiden kansallista ehdottamista luontodirektiivin edellyttämään sellaiseen luonnontieteelliseen näyttöön, joka olisi selvitettävä luontodirektiivissä eriteltyjen perusteiden mukaisesti eli kullakin alueella löydettyjen lajien ja luontotyypin osalta erikseen arvioimalla alueen suhteellinen merkitys löydettyjen lajien ja luontotyyppien Natura 2000 -verkoston avulla tavoitellun suojelun kannalta. Jos alueen esiintymän suhteellinen merkitys lajin suojelulle on vähintäänkin merkittävä, laji voidaan osoittaa tuon alueen suojelun tavoitteeksi, mikäli muutkin kriteerit osoittavat näin lajin suojelun tavoitteen kannalta.

Korkein hallinto-oikeus päinvastoin katsoi, että tuohon selvittämiseen liittyvien arviointien luonnontieteelliset tulokset tuli laatia Suomessa mutta Suomen ehdotusta ei tarvitse laatia tuollaisen selvityksen tietojen pohjalta. Kun näin katsotaan, nuo tiedot ovat kansallisen päätöksenteon kannalta erittäin vähäarvoisia. Tämä oli myös ympäristöministeriön kanta KHO:lle annetuissa lausunnoissa.

Toisaalta nuo tiedot täytyy kirjata EU:n Natura 2000 -ilmoituslomakkeille komission antamien määräysten mukaisesti ja toimittaa ne EU-komissiolle. Voidaankin kysyä, miksi komissio haluaisi vähäarvoisia tietoja alueista ja ovatko nämä tiedot niin vähämerkityksisiä Suomen kansallisen ehdottamisen kannalta, kuin on annettu ymmärtää. Toisaalta näiden tietojen oikeudellisesta merkityksestä ympäristöministeriö on aikaisemmin antanut aivan toisenlaista ja täysin ristiriitaista informaatiota jopa eduskunnalle.

Ed. Tiusaselle vuonna 2000 ja ed. Lämsälle vuonna 2001 annetuissa kirjallisissa vastauksissa on lausuttu, että näistä lomakkeista ilmenevät kunkin alueen suojelutavoitteet eli ne lajit ja luontotyypit, joiden esiintymiä on pidetty niin merkityksellisinä, että ne on suojeltava kyseisellä Natura 2000 -alueella. Samalla on vastattu, että tuo suojelu merkitsee, ettei saa rikkoa luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaista merkittävää heikentämiskieltoa näiden lajien ja luontotyyppien osalta. Siten ympäristöministeriön vastausten perusteella edellä mainituille lomakkeille kirjattuja luontotyypillisiä tietoja onkin pidettävä oikeusvaikutteisina ja oikeusvoimaisina hallintomenettelylain tarkoittamassa mielessä, jolloin törmätään myös taannehtivan lainsäädännön ongelmaan.

EY-tuomioistuin on nyttemmin antanut yhden ennakkoratkaisun siitä, miten on tulkittava sitä luontodirektiivin säännöstä, jonka perusteella kansallinen ehdotus Natura 2000 -alueiksi soveltuviksi tarkoitetuista alueista on valittava ja rajattava, kun jäsenvaltio laatii oman ehdotuksensa asiasta. EY-tuomioistuin sitoo alueiden kansallisen ehdottamisen luontodirektiivin edellyttämään sellaiseen luonnontieteelliseen näyttöön, joka on selvitetty luontodirektiivissä eriteltyjen perusteiden mukaisesti. Ehdotus on laadittava tuollaisen selvityksen pohjalta ja näin on nimenomaan meneteltävä, koska muuten direktiivin tavoite ei toteudu.

Tätä vaikutusta eduskunnan käsittelyyn voidaan perustella ensinnäkin sillä, että Suomen EU-liittymissopimus on eduskunnassa hyväksytty määräenemmistöä edellyttävänä kansainvälisenä sopimuksena. Näin esimerkiksi siksi, että siinä sopimuksessa on rajattu viranomaisen ja eduskunnan oikeutta tulkita direktiivejä, koska yksinomainen oikeus tältä osin on viime kädessä EY-tuomioistuimella. Kysyä voi, voiko eduskunta säätää lain, joka muuttaa alueiden valintaperusteita, vaikka EY-tuomioistuin on lausunut, että vain käyttämällä luontodirektiivin edellyttämiä valintaperusteita voidaan toteuttaa sellaista direktiivin tulostavoitetta, jonka toteuttamiseen jäsenvaltio on direktiivin osalta sitoutunut EU:n perustamissopimuksen 249 artiklan perusteella.

Voidaan kysyä, voiko eduskunta säätää lain, joka muuttaa edellä mainitut luonnontieteelliset selvitykset hallintomenettelylain mukaisesta merkityksestä täysin vähäarvoisiksi ja siten sellaisiksi, ettei alueiden kansallinen valinta perustukaan laisinkaan direktiivien perusteiden mukaan harkittuun selvitykseen. Voidaan myös kysyä, onko edellä mainitulla EY-tuomioistuimen tulkinnalla tässä tapauksessa perustuslain mukainen asema, joka siten rajoittaa eduskunnan lainsäädäntövaltaa edellä mainittujen luonnontieteellisten tietojen ja juridisen aseman määrittelyn osalta, tai onko EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisuvaltaa direktiivin tulkinnan osalta muutenkin pidettävä eduskunnan toimivaltaa merkittävästi rajoittavana seikkana ehdotetun 3 momentin säätämisen osalta.

Näillä perusteilla ja ottaen huomioon metsänomistajan oikeudellisen aseman ja perustuslain mukaisen omaisuudensuojan katson, että tässä tapauksessa on syytä lähettää asia lausunnon laatimista varten myöskin maa- ja metsätalousvaliokuntaan ja perustuslakivaliokuntaan. Ehdotan, että tästä laista pyydetään eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan lausunnot.

Seppo Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mäki-Hakola suhtkoht pehmeässä puheenvuorossaan oli erinomaisen oikeassa tässä asiassa. Kun noin vanhan tavan mukaan olisi odottanut ed. Mäki-Hakolalta vähän jyrkempää kannanottoa tähän asiaan, katson, että ehkä näin joulun läheisyydessä hän on löytänyt tämmöisiä, miten siinä sanottiinkaan, kristillisen kirkkaita suojeluohjelmia. Tämän pohjalta puheenvuoro oli hyvä ja asiallinen mutta pehmeä.

Kun yleisperusteluissa pääasiallisen sisällön osalta perusteellaan, että on kiireellisiksi katsottavia muutoksia Euroopan yhteisön komission Suomelle tekemien huomautusten johdosta jne., kyllä täytyy sanoa, että vaikka nämä huomautukset pitää ottaakin tosissaan, kovin ovat erikoisen kiireitä nämä hallituksen toimenpiteet tämän asian eteenpäinviemiseksi. Siinä mielessä, kun itse katson olevani yhtä kova luonnonsuojeluihminen kuin ed. Mäki-Hakolakin tässä asiassa, kyllähän näitä pitää kunnioittaa, nähdä ja kuulla.

Mutta hyvä ed. Mäki-Hakolan puheenvuorossa oli tämä liito-oravakysymys, mitä oli laajasti siinä selvitetty ja kyselty ja käsitelty. Katson kyllä, että sillä tehdään suomalainen luonnonsuojelu naurunalaiseksi niin täällä Suomessa kuin jossain muuallakin.

Nämä päätöksenteon tason siirtämiset, missä siirretään ympäristöministeriöltä ympäristökeskusten alueelle, ovat sellaisia, että katson, että ei maanomistajan oikeusturva ainakaan siinä tippaakaan parane. Tältä pohjalla katson, että erinomaisen hyvä näköala oli ed. Mäki-Hakolan ehdotus siitä, että tässä pitää kuulla perustuslakivaliokuntaa, kuten maa- ja metsätalousvaliokuntaa. Lisäisin tähän vielä, että sen lisäksi on kuultava hallintovaliokuntaa, koska tässä on hallinnon muutoksesta kokonaan kysymys. Tällaisella ehdotuksella täydennän, muuten ei ole lisättävää äsken kuultuun puheenvuoroon.

Toinen varapuhemies:

Kysyn: Kannattiko ed. Seppo Lahtela ed. Mäki-Hakolan ehdotusta?

Puhuja:

Herra puhemies! Kannatti ja ehdotti lisäksi hallintovaliokuntaa.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron. Omasta luonnonsuojelutaustastani voin todeta, että olen ollut vuonna 1970 perustamassa Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistystä nuorena idealistisena ihmisenä. Siihen aikaan, kun me siellä olimme vallassa, se oli erinomaisen hyvä yhdistys, joka otti myöskin maanomistajan toiveet huomioon. Sitten siinä jossakin vaiheessa kävi sillä tavalla, että se karkasi käsistä jollekin toiselle porukalle. Siinä vaiheessa en katsonut enää voivani kuulua siihen järjestöön.

Puhetta voidaan tarpeen vaatiessa varmaan koventaa sitten, kun siihen aihetta on. Halusin hyvin asiallisilla perusteilla tehdä tämän esitykseni, koska näen, että tässä on todella asialliset pohjat.

Kiitän ed. Seppo Lahtelaa saamastani kannatuksesta ja omalta osaltani olen valmis kannattamaan hänen ehdotustaan listan lisäämiseksi vielä hallintovaliokunnalla, koska tässä esityksessä on todella ristiriitaisuuksia hallintomenettelylain kanssa.

Toinen varapuhemies:

Meillä omaksutun käytännön mukaan vastauspuheenvuoroissa ei voida tehdä ehdotuksia eikä kannatuksia.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi kannatan ed. Seppo Lahtelan ehdotusta, myöskin hallintovaliokuntaa perustuslakivaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan lisäksi, elikkä kolmelta valiokunnalta lausunto pitää pyytää.

Toteaisin myöskin, että kyllä tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen ihan siinä mielessä, että jos me joudumme jotakin liito-oravan poikasta kuuntelemaan ja jopa niin, että tiesuuntauksia joudutaan siirtämään, silloin ei pelata kyllä niillä ehdoilla, joita ihmiset ajattelevat, millä tavalla luontoa pitää suojella. Tässäkin pitää ottaa järki käteen ja elää tosissaan niiden mukaan, niin että me pidämme luonnosta huolta ja olemme niitä, jotka luonnon kanssa elämme tasapainossa ja sitä myöskin hallitsemme ja huolehdimme siitä tulevaisuudessa.

Tässä on myöskin nämä Natura-kysymykset. Silloin aikoinaan, kun ne olivat käsittelyssä, tuntui varsin ihmeelliseltä, että hallitus kolmessa viikossa vei läpi kaikki Natura-alueet, tarkasteli iltakouluissaan, että siellä ei mitään ongelmatiikkaa jäänyt eikä päässyt ongelmia syntymään. Minusta se oli täysin huitaisemalla tehty. Näin senkin perusteella voi sanoa, että näitä asioita ei voida ihan yksiselitteisesti siirtää jonkun yksittäisen ministeriön tai ympäristökeskuksen päätettäväksi vaan siinä tarvitaan kyllä laajempaa näkemystä. Siinä mielessä on hyvä, että asiaa käsitellään uudestaan ja perusteellisesti, koska tässä on suurista arvoista ja asioista kyse. Kun näistä usealta valiokunnalta lausunnot pyydetään, sen jälkeen uskoisin, että siinä on usean sortin järkeä käytetty, jopa niin, että ed. Mäki-Hakolakin pääsee entiseen elementtiinsä ja voi vähän jyrkempääkin linjaa näissä asioissa vetää.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Luonnonsuojelu on asia, jonka parhaiten tajuaa maaseudun asukas itse, metsänomistaja, maanviljelijä kaikkein parhaiten. Tämä perusasia nojaa siihen, että hänen on tultava sukupolvien mittaisesti toimeen luonnon kanssa ja saatava sieltä elantonsa. Maaseudun kulttuurimaisemat, joissa perhoset, erilaiset luonnon hyönteiset, kaikki menestyvät, ovat syntyneet maaseudun asumisen tuloksena. Kun nyt esimerkiksi karjan laiduntaminen on paljolti vähentynyt, niityt ja kedot ovat vaarassa kadota, nähdään, mitä tapahtuu, kun maaseudun asutus vähenee, pellot jäävät viljelemättä ja laitumilla ei karja liiku. Näitä on nyt jouduttu sitten, sinänsä aivan oikein, luonnon ystävien ja luonnonsuojelijoitten toimesta kunnostamaan, niittyjä, perinteistä maalaismaisemaa, jotta siellä luonto voisi olla sellaisena kuin me olemme Suomessa sen tottuneet näkemään.

Haluan tässä yhteydessä kannattaa ed. Seppo Lahtelan ehdotusta siitä, että hallituksen esitys n:o 251 annetaan myös lausunnolle perustuslakivaliokuntaan, maa- ja metsätalousvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan.

Meillä luonnonsuojelu on saanut tietynlaisia, vähän todellakin ikävä kyllä naurunalaisia piirteitä ääri-ilmiöitten takia. Eräs ilmiö juuri näistä on liito-oravat, joihin aivan oikein pääministeri Lipponen otti viime torstain kyselytunnilla mielestäni hyvin asiallisen ja järkevän kannan, kun hän totesi, että liito-oravista, joita maassa on jo erityisen runsaasti, ei saa tulla tienrakentamisen, ihmisen asumisen, kaavoituksen haittatekijää. Liito-oravilla on todella keinot siirtyä jonkin verran paikasta toiseen, ja näin ollen liito-oravakanta on onneksi turvattu.

Eräs ikävä esimerkki luonnonsuojelun ja maaseudun asumisen ristiriidasta syntyy omasta maakunnastani, Luhangan kunnan Onkisalon valkoselkätikka-tapaus. Olen käynyt tuolla paikalla. On hyvin outoa, että tietä Päijänteen Onkisalon saareen ei ole saatu rakentaa paikasta, jossa joskus joku on saattanut valkoselkätikan nähdäkin, mutta se saataisiin tehdä 50 metriä sivuun paikasta, jossa on suota molemmilla rannoilla, kun lyhimmällä kohdalla olisi kovat rannat ja valkoselkätikkakin hyvin nopeasti nuo 50—100 metrin matkat voisi siirtyä.

Järkevä luonnonsuojelu on se, minkä jokainen vapaa-ajan asukas maaseudulla ymmärtää, samoin maaseudun vakioasukas, ja järkevän luonnonsuojelun, joka soveltuu ihmisen elämään, metsä- ja maatalouteen, asutukseen, tieverkostoon, vapaa-ajan asumiseen ja jossa on otettu huomioon myöskin yksityisomistuksen perustuslain mukainen suoja, jokainen ymmärtää, ja sillä on aito kannatus. Kun luonnonsuojelu toteutetaan sopusoinnussa perinteisten ihmisen elämän intressien kanssa, silloin se saa myöskin kansan laajan kannatuksen ja maaseudun asukkaat, olivatpa he sitten kesällä sinne kaupungeista muuttavia vapaa-ajan asukkaita tai ympärivuotisia maaseudun asukkaita, hyvin ymmärtävät luonnonsuojelun ja näkevät siinä myöskin arvon omalle kotiseudulleen, jos siellä luonto säilytetään hyvänä. Mutta tämmöisiä ääri-ilmiöitä, mitä nyt on tapahtunut, ei tarvita kyllä enää yhtään vaan tarvitaan tervettä järkeä.

Suomen on EU:n vaatimusten suhteen oltava hyvin järkevä. Meidän suomalainen luontomme on täysin erilainen kuin muualla Euroopassa. Suomalainen maaseutu on asuttu maaseutu ja se tulee sellaisena kautta koko Suomen myös pitää. Myös ne seudut, joita jotkut pitävät harvaanasuttuina ja joista he olisivat tekemässä suurpetoreservaatteja, tulee nähdä ihmisten asuinympäristönä. Joku siellä asuu ja joku on kuitenkin lähin asukas noille seuduille ja vapaa-ajan asukas.

Sen vuoksi minä toivon, että todella valiokuntakäsittelyissä löydetään järkevät ratkaisut, joilla turvataan ihmisen asumiset, ammatinharjoittamiset, mutta turvataan myöskin sellainen luonnonsuojelu, joka saa kaikkien hyväksynnän, ja saadaan tämä maailmassa ainutlaatuinen suomalainen luonto säilymään. Kun sanon näin, tällä tarkoitan sitä, että asutuksen seurauksena, perinteisen maaseudun haja-asutuksen seurauksena, Suomessa on todella täysin erilainen luonto kuin Keski-Euroopassa, vieläpä erilainen kuin muissa Pohjoismaissa. Tätä kannattaa vaalia, mutta se tapahtuu yhteistyössä maaseudun niin vapaa-ajan kuin vakituisten asukkaitten intressien ja elämänolosuhteitten kanssa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan työjärjestyksestä johtuen ympäristövaliokunnan asiat ovat aina esityslistan viimeisenä asiana. Siitä johtuen kovin valikoitunut on tietysti meidän joukkomme.

Mutta aloittaisin siitä, mitä täällä on kuultu, ja viittaisin nyt itse asiaan. En tiedä, miten tarkkaan ed. Mäki-Hakola on hallituksen lakiesityksen lukenut, mutta nimenomaan mainittujen lausuntojen perusteella esityksestä on poistettu lain 49 §:n 1 momentin muutos. Täällä on liito-oravasta kovasti puhuttu. Puhemies, tämä esitys ei koske millään lailla liito-oravaa. Mielestäni tämä olisi hyvä tietää etenkin, kun täällä esitetään kolmea valiokuntaa, joihin asia on lähetettävä, ja kun tiedämme, että nimenomaan perustuslakivaliokunta on niin täynnä työtä, että pitäisi olla erityiset perusteet lähettää esitys sinne. Eli kun kuulluissa puheenvuoroissa on yleensä tämä kauhistus, liito-orava, todettu syylliseksi maaseudun ahdinkoon ja mihin kaikkeen, puhemies, tuntuu lähes siltä, että liito-orava on myöskin Pääkaupunkiseudun asuntopulan pääasiallinen syy, kun muistaa torstain keskustelun ja yleensäkin tämän anti-liito-orava-ilmapiirin, mikä tänne on jostakin syystä syntynyt. Mutta siis vielä kerran: maa- ja metsätalousministeriön lausunnon vuoksi on tuo muutosesitys poistettu tästä lakiesityksestä.

Puhemies! Lain luonnonsuojelulain muuttamisesta 44 §:ssä on kysymys Cites-sopimuksesta, siis uhanalaisten lajien kansainväliseen kauppaan liittyvästä asiasta, ja tämä on erittäin tärkeä kysymys. Kaiken kaikkiaan prostituution ja huumekaupan jälkeen uhanalaisten lajien kansainvälisen kaupan sanotaan olevan kaikkein tuottavinta laitonta kauppaa.

49 §:ssä siis sanotaan ainoastaan, että "Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksissa myöntää poikkeuksen tämän pykälän 2 momentin kiellosta - - ." Siis 2 momenttiin viitataan, ei 1 momenttiin, ja tämä 2 momentti löytyy luonnonsuojelulaista. Siellä on kerrottu, mitä se on. Sillä ei ole tekemistä levähdyspaikkojen kanssa, joita ymmärrän tässä vierastetun. Siinä käsitellään luontodirektiivin liitteessä IV a tarkoitettuja eläinlajeja ja nimenomaan näiden eläinlajien yksilöiden taikka kasvilajien yksilöiden tai niiden osien, johdannaisten hallussapitoa, kuljetusta, myymistä, vaihtamista ja tarjoamista myytäväksi ja vaihdettavaksi. Se on kielletty. Siis ei todellakaan käsitellä vastaavan liitteen suojelemien eläinlajien ja niiden yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä tai heikentämistä, mihin ymmärrän tämän epäluulon täällä, tämän uhkan, nimenomaan kiteytyvän.

Mutta niin paljon vielä, arvoisa puhemies, liito-oravista, että on puhuttu siitä, että Venäjän puolella on "miljoonia otuksia", siis tarkoittaa tässä tapauksessa liitto-oravia. Ei sillä tavalla todellakaan alueellista kansallista suojelua toteuteta, että sanotaan, että rajan takanahan niitä on.

En malta olla viittaamatta myöskään karhu- ja susikysymykseen. Karhuja tulee yli rajan, koska siellä hävitetään laajasti metsiä. Siellä on hyvin pitkälle markkinatalous levinnyt ja metsät muutetaan nopean voiton tavoitteluhalulla rahaksi. Satelliittikuvat ennen muuta osoittavat sen, miten metsät häviävät Luoteis-Venäjältä. Sieltä tulee niitä yksilöitä, mutta tulemiset loppuvat. Suurpetoja häviää siellä hyvin nopealla tahdilla, ja venäläisethän tällä hetkellä esimerkiksi hävittävät kamtsatkankarhua, amurintiikeriä myymällä rikkaille amerikkalaisille, japanilaisille, hongkongilaisille ja kiinalaisille metsästäjille metsästysoikeuksia. Leopardin metsästysoikeus maksaa, tappamisen oikeus maksaa 25 000 dollaria. Siinä voi joku metsästäjä saada sulan päähänsä ampumalla viimeisen, viimeisen, luonnossa olevan lumileopardin.

Puhemies! Tämä ei siis koske uhanalaisten lajien pesien eikä levähdyspaikkojen suojelua. Mielestäni tämän pitäisi olla myös vastaus siihen pyrkimykseen, että tämä asia pitäisi lähettää vielä ympäristövaliokunnan lisäksi kolmeen muuhun valiokuntaan, joista etenkin perustuslakivaliokunta on ylityöllistetty.

Lopuksi, miksi yleensä suojellaan, mikä on idea suojelussa? On biotooppien suojelusta kysymys. Kun ed. Oinonen puhuu, että on nähty joskus ehkä tai jotenkin valkoselkätikka, niin ympäristövaliokunnan delegaatio kävi kesällä 2001 Leivonmäessä ja tutustui myös tähän problematiikkaan. On aivan selvää, että Suomessa ei minkään uhanalaisen lajin säilyminen onnistu sillä lailla, että sanotaan, että lennä vähän kauemmaksi, me tehdään tästä tie, jos se on esimerkiksi valkoselkätikan reviiri. Se reviirinvalinta on niin tarkkaa hommaa, että se ylittää kyllä esimerkiksi suomalaisen keskivertoperheen arvioinnin siitä, mihin se asettuu. Me ihmiset etsimme paljon vähäisemmillä ehdoilla oman kotimme paikan kuin valkoselkätikka. Sillä on hyvin vähissä nämä mahdollisuudet: vanha lehtimetsä, jossa pitää olla nimenomaan kolopuiksi sopivia vanhoja koivuja, ja tämä on lähtökohta.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Onneksi ed. Tiusanen ei yrittänytkään kiistää sitä, etteikö meillä olisi liito-oravia kymmeniätuhansia kappaleita ja että Venäjällä niitä on vielä huomattavasti paljon enemmän. Tarkoitin sanalla "otus" sitä, että se on samanlainen elukka kuin täällä Suomessakin, ihan samaa lajia.

Jos ei ympäristövaliokunta ole käynyt lentelemässä Venäjän päällä vähän aikaan, niin neuvoisin kyllä ed. Tiusasta, ennen kuin eduskuntakausi päättyy, käymään tällaisella sight seeingillä katsomassa, mikä on Venäjän räjähdysmäinen metsien hävittämisen tila. Sieltä nimittäin löytyi sitä metsää aika lailla paljon, tuolta Venäjänmaalta. Jo pelkällä pienellä lentokonematkalla sen pystyy havaitsemaan.

Maa- ja metsätalousvaliokunta kävi Venäjällä Vologdan alueella asti. Keskustelimme paikallisen luonnonvarainkomitean puheenjohtajan Beljakovin kanssa Moskovassa, ja hän totesi, että heidän nopeana tavoitteenaan olisi lisätä hakkuiden määrää 350 miljoonaan kuutiometriin ja kestävä hakkuumäärä lienee jossakin yli 500 miljoonan kuutiometrin tietämillä. Meille tuodaan sieltä 15 miljoonaa kuutiometriä puuta, että varmaankaan tämä meidän ongelmamme ei oikein paljon uhkaa Venäjän metsiä eikä myöskään venäläisiä liito-oravia.

Ed. Tiusanen ihan oikein toisti sen, minkä minäkin puheenvuorossani sanoin, eli maa- ja metsätalousministeriön lausunnon perusteella täältä poistettiin 49 §:n 1 momentti. Mutta niin kuin yritin lukea, niin täällä on valtioneuvoston lausuma, jossa hallitus edellyttää, että ympäristöministeriö valmistelee nopeassa tahdissa kiireellisesti tarvittavat lainmuutokset siten, että asiaa koskeva esitys voidaan antaa seuraavalle eduskunnalle heti sen toimikauden alkaessa. Eli uskoisin, että ed. Tiusasen johtama ympäristövaliokunta myöskin omalta osaltaan ottaa tähänkin asiaan kantaa. Siinä mielessä minusta tämän kysymyksen esille nostaminen tässäkin keskustelussa on aivan perusteltua. Joka tapauksessa toivon, että tähän liittyy lausunnot myöskin näiltä muilta valiokunnilta, ja aivan varmaan tämä asia tulee nousemaan siellä esille, koska se on hallituksen lausumassa todettu asia. En ymmärtänyt ed. Tiusasen tavallaan alakoululaisille antamaa oppituntia siitä, että tämä on täällä olemassa, koska tämä on hyvin oleellinen asia tämän asian jatkokäsittelyn yhteydessä. Me ymmärrämme varmaan puhutun ja kirjoitetun.

Tässä on joka tapauksessa kysymys myöskin siitä, että jos tällainen pykälä sinne tulee, ei ympäristöministeriö ole valmis esittämään korvauspykälää. Jos tällainen asia nousee esille ja ympäristövaliokuntakin tästä asiasta tekee mietinnön, niin todella toivon, että ympäristövaliokunta ottaa näin keskeiseen asiaan sitten myöskin omassa lausunnossaan kantaa. Tässä on kuitenkin maanomistajan oikeusturvasta kysymys, maanomistajan omaisuudesta kysymys, jota rauhoitellaan. Tänä päivänä kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan esimerkiksi Forssan Konikalliolla, jossa on nyt pitkän pitkän aikaa vanhan yrittäjäpariskunnan osalta tehty kiusaa, valitettu liito-oravien osalta. Korkein hallinto-oikeus oli käynyt paikan päällä oikein katsomassa tilannetta ja yhtään liito-oravan ulostettakaan ei ollut löytynyt alueelta. Siellä ei ollut nähtävästi ehditty käydä Tampereen torilla hakemassa niitä, kun niitä kuulemma siellä myydään. Mutta mielenkiinnolla odotan sitä, mikä tulee olemaan korkeimman hallinto-oikeuden kanta. Jos, niin kuin jossakin tapauksessa väitettiin, että tulee määräys hehtaaritolkulla rauhoittaa aluetta pesimäpuun ympäriltä, niin ollaan aika kovan asian kanssa tekemisissä.

Tässä vedotaan koko ajan EU-säädöksiin. Mielestäni tämä vaatii todella perusteellisen käsittelyn. Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta on niin työllistetty, että se ei kerkiä tätä asiaa käsittelemään, niin siirrettäköön seuraavan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Ei tämän asian kanssa olla missään jäniksen seljässä, ehditään aivan hyvin käsitellä myöskin siellä.

Sitten on huomattava se, että kun puhutaan Natura-alueista, niin direktiivi nimenomaan lähtee siitä, että yksittäisellä Natura-alueella on säilytettävä se laji tai luontotyyppi, jonka suojelemiseksi alue on osoitettu. Jäsenmaa on tästä vastuussa. Jos näin ei tehdä, silloin on kysymys siitä, että me emme täytä EU:n edellyttämää lähtökohtaa tällaisen alueen ottamisesta suojelun piiriin. Se myöskin merkitsee sitä, että meidän on huolehdittava siitä, että alue on sen tyyppinen, että tämä laji, jonka osalta päätöksiä tehdään, pystyy siellä toimimaan ja se yleensä esiintyy siellä.

Kun tässä nyt puhutaan ympäristöministeriön mahdollisuudesta täydentää tietolomakkeita, niin myöskin sen osalta ollaan aika kovan asian kanssa tekemisissä. Ilmoituslomakkeiden oikeusvaikutuksia on ympäristöministeriö aikoinaan käsitellyt myöskin ed. Tiusasen tekemän eduskuntakyselyn johdosta vuodelta 2000, niin kuin äsken viittasin, mutta ehkä ed. Tiusanen on hävittänyt vastauksen, minkä on sieltä saanut. (Ed. Tiusanen: Netissä on!) — Varmaan on hyvä käydä katsomassa netistä sitten.

Ilmoituslomakkeisiin merkityt tiedot arviointituloksista yksistään ja kaikki yhdessä vaikuttavat alueiden valintaan ja osoittavat, mitä luontotyyppejä tai lajeja varten alueet on osoitettu, ja samalla ne lajit ja luontotyypit, joista on pidettävä huolta alueella. Siten lomakkeiden tiedot ovat ne selvitykset, joiden perusteella ehdotukset asiasisällöltään ratkaistaan. Siten niillä on oikeusvaikutuksia niin, että ne osoittavat, mitkä ovat ne luontotyypit ja lajit, joille alue on osoitettu. Eli tällä on todella suuri merkitys, mitä on ilmoituslomakkeella.

Alueen ottaminen Natura 2000 -alueiden ottamismenettelyn piiriin ja Suomen Natura 2000 -ehdotukseen valtioneuvoston päätöksellä ei tämän esityksen mukaan edellyttäisi lainkaan päätöstä liitteen III ja sen ensimmäisen vaiheen osalta eriteltyjen perusteiden pohjalta niistä luonnontyypeistä ja lajeista, joiden suojelemiseksi alue valitaan. Se päätös voitaisiin siis jättää pois valtioneuvoston päätöksestä ja vasta ympäristöministeriön päätöksellä lisättäisiin alueen suojeltavat arvot eli ne lajit ja luontotyypit, joiden suojelemiseksi alue ehdotetaan tai osoitetaan. Silloin valtioneuvoston Natura 2000 -päätökselle ei ole esitetty luontodirektiivin mukaista perustetta alueen ottamiselle ja aluerajojen vetämiselle. Silloin ei olisi lain mukaista perustetta valtioneuvoston Natura 2000 -ehdotuspäätöksellekään.

Minun käsitykseni mukaan tämä on täysin perustuslain vastaista, hallintomenettelylain ja hyvän hallinnon vastaista. Näin myös siksi, koska ne luontotyypit ja lajit eli ne luontoarvot, joiden suojelemiseksi alue ehdotetaan osoitettavaksi tai on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, aikaansaavat luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n mukaiset oikeusvaikutukset. Siten nuo luontotyypit ja lajit määräävät, mihin maanomistaja on velvoitettu ja oikeutettu tuon päätöksen jälkeen. Tämä merkitsee sitä, että varsinainen valtioneuvoston päätös alennettaisiin periaatepäätökseksi. Minun käsitykseni mukaan tätä ei voi hyväksyä. Kansallinen Natura 2000 -ehdotus on oikeusvaikutuksiltaan ja taloudellisilta vaikutuksiltaan erittäin merkittävä. Se on siten luonnonsuojeluohjelmaan verrattavissa. Näin ollen on täysin perusteltua, että näin merkittävä ja kauaskantoinen päätös tehdään valtioneuvostossa eikä suinkaan ympäristöministeriössä.

Pentti  Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Mäki-Hakola tiedusteli lentoja. Totean, että viime kesäkuussa lensimme Ulan Batorista Moskovaan. On aivan selvää, että siellä lähellä Mongolian rajaa Venäjän Siperiassa löytyy nimenomaan vuoristometsiä, jotka ovat luonnontilassa. Puhun nyt luonnontilaisista metsistä, joita ei ole hakattu. Taas syyskuussa vuonna 2002 tässä maassa nimenomaan pidettiin Suomen ympäristökeskuksen ja venäläisten toimijoiden välillä yhteinen seminaari, jossa näytettiin uusimmat satelliittikuvat siitä, miten Luoteis-Venäjällä on hakattu laajat alueet. Alkuperäismetsiä on todellakin vähän tuolla seudulla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aina sanotaan, ettei pitäisi provosoitua, kun provosoidaan. Mutta kyllä tässä nyt vähän sellainen tunne ja henki on olemassa, että vähän tässä on syytä myöskin lämmetä tämän asian puitteissa, koska niin laajaksi tämä keskustelu on mennyt.

Ed. Tiusasen esittämä väittämä siitä, että Venäjän metsät ovat häviämässä ja tässä on huoli Suomessa siitä asiasta, on kyllä niin kaukaa haettu peruste tälle asialle, että en näe edes, miten se liittyy tähän käsiteltävään aisaan.

Kuitenkin itselläni on varsin saman tyyppinen näköala olemassa kuin ed. Mäki-Hakola todisteli. Ed. Mäki-Hakola ei todistellut sitä, paljonko Venäjän hakkuut ovat ja paljonko kasvu, mutta itselläni on varma käsitys siitä, että Venäjän metsien kasvu on suurempi kuin sieltä korjattava eli hakattava puumäärä. Tähän nähden tämän asian käsittelyn ja keskustelun yhteydessä, teemmepä me sitä taikka tätä, puhummepa me puolesta taikka vastaan, lopputulos on se, että Venäjällä ei tähän asiaan reagoida mitenkään eikä siellä mikään muutu.

Samalla lailla eläinkunnan kohdalla, että se tiikeri, mitä ed. Tiusanen puheenvuorossaan käsitteli, kuten myöskin leopardi, voisi vaikuttaa tähän käsittelyyn täällä Suomessa, niin katson, että se on niin kaukana, että ei niitä ainakaan ole, ei edes huhupuheitten mukaan, tullut tuolta rajan yli eikä ole Suomen rajojen tuntumassa sen jälkeen, kun Ruokolahden leijona tuli, ja sitä leijonaakaan ei kukaan nähnyt ja senkin metsästys lopetettiin, ennen kuin se oikein kerkisi alkamaankaan.

Siihen nähden tämän asian puitteissa tämä keskustelu, mikä on liittynyt pääosin liito-oravaan, liito-oravan levinneisyyteen sekä valkoselkätikkaan ja sen elinmahdollisuuksiin, on lähellä tätä asiaa, mutta nämä kaikki muut ovat niin kovin kaukana. Siltä pohjalta katsottuna kyllä meidän pitää kansallisista lähtökohdista katsoa tätä asiaa, nähdä tämä kansallinen mahdollisuus myöskin tuottaa puuta teollisuuden tarpeisiin niin, että se on tehokasta ja toimintakelpoista, myöskin jälkipolville jäävää. Se takaa parhaat mahdollisuudet myöskin näille luonnon eläimille elää, kasvaa ja lisääntyä niin, että niin vanhempi kuin nuorempikin väki näkee yhtä hyvin valkoselkätikan kuin liito-oravankin tuolla metsässä, mutta ei niistä pidä tulla tällaista numeroa kuin nyt on esimerkiksi liito-oravan kohdalta tullut.

Mielestäni on aivan edesvastuutonta vaatia, että liito-oravalle pitää rauhoittaa hehtaaritolkulla sieltä maisemaa ja kulkuväylää, kun kysymys on kuitenkin useimmiten pienen, yksinäisen, orvon maanomistajan oikeudesta ja taloudellisista toimeentulomahdollisuuksista. Tällä perusteella jotkut täysin ulkopuoliset käyvät pistämässä tämän hakkuumahdollisuuden kiinni.

Tämän osalta voisi vielä todeta, että tässä asiassa on valitettavaa, että tämän puitteissa eivät toimi mitkään markkinatalouden lait, kun teollisuus, joka toimii puun ostajana, hakkaajana ja korjaajana, on niin maineestansa arka ja, sanoisin, tämmöinen pehmytnahkainen, peläten kansainvälistä mainetta, että jos on vähänkin epäiltävissä, että näitä ed. Mäki-Hakolan mainitsemia tamperelaisia liito-oravan jätöksiä sieltä metsästä löytyy, niin hakkuut pysähtyvät välittömästi. Jos ne tiedetään sitä ennen, hakkuut eivät edes alakaan. Tässä on mielestäni semmoinen kysymys, mikä on tämän pienen metsänomistajan kohdalta myöskin tämmöinen perustuslaillinen ongelma. Sen pohjalta toivoisin, että täällä Suomessakin löytyisi sellainen mieliala ja semmoiset virikkeet, että voisimme hoitaa tätä yhteistuumin oikeaoppisesti ja oikealla lailla niin, että tämmöinen turha kantelu, panettelu ja väärien tietojen levittäminen tuonne Eurooppaan Brysselin korkeudelle ja sinne paperinostajien tietoisuuteen lopetettaisiin ja puhaltaisimme yhteen hiileen ja oikealla lailla paremman ja terveemmän luonnon puolesta.

Herra puhemies! Tässä vielä voisi lyhyesti todeta ed. Tiusasen puheenvuoron johdosta, että kun ed. Tiusanen otti nämä suomalaiset suurpedot, karhun ja suden, esille, niin karhun osalta tilanne on jollakin lailla järjestyksessä, kun se on vain suojeltu suurpeto. Mutta susi on niin tiukasti suojeltu, että jos suden jäljetkin tallaat tuolla, niin melkein olet rikokseen sortunut jo siinä. Tämän pohjalta, kun katsoo itäisen ja kaakkoisen Suomen ihmisten tasavertaisen asumisen mahdollisuuksia, niin kyllä ne susilaumat pitäisi hajottaa, purkaa, siirtää tänne suuremman asutuksen pariin, mutta kun se ei käy. Venäjälle ne eivät halua mennä, kun siellä ei ole syötävää, niin kyllä niiden paikka on sillä lailla, että hauleilla lähestyen pannaan suohon ne asiat, ja mieluummin vielä niin suohon, että siinä on oikea lupa olemassa, että tämä nahkakin voitaisiin hyötykäyttää. Tämän osalta se olisi mielestäni parasta luonnonsuojelua niin, että lapset voisivat mennä kouluun silloin, kun koulu on semmoisella etäisyydellä, että sinne voidaan mennä, eikä tarvitse sitä varten olla koululaiskuljetuksia tämän susivaaran takia, ja koiran voisi, niin suomalaisen koiran kuin jotain muutakin, ulkomaalaista, perää olevan koiran, niin piskin kuin rotukoirankin, päästää irti siellä pelkäämättä, että se joutuu välittömästi suden suuhun.

Siinä olisi tätä tulevaisuutta olemassa ja tämän pohjalta me löydämme varmaan yhteiselon, yhteisnäkemyksen, mutta tuntuisi vähän siltä, että meidän pitäisi ed. Tiusasen kanssa tehdä tämmöinen opintomatka Parikkalaan ja Ruokolahdelle, kuunnella vähän ihmisten mielialoja tässä asiassa, niin ehkä vieläkin vapaamielisemmin voisimme kuunnella ja nähdä toistemme tavoitteet ja nähdä myöskin, että susia ei siellä niin paljon tarvita.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parikkalan ja Ruokolahden ongelmat ovat tuttuja, eivät vain suden vaan myös karhun kannalta silloin, kun sattui se valitettava onnettomuus, nimenomaan Ruokolahdella.

Ed. Seppo Lahtelan esiin nostamaa tapaa kohdella susia ei voi tietysti muuten kuin hämmästellen kuunnella. Hänen esittämäänsä tapaahan toteutettiin siima-ajolla nimenomaan Suomussalmella ja tapettiin laittomin keinoin pieni susilauma. Mutta mielestäni tässä kyllä pitäisi mennä asiallisesti eteenpäin.

Korvaamiskysymykset, mihin ed. Mäki-Hakola viittasi, mielestäni pitää ottaa huomioon, kun esititte puheenvuorossanne nimenomaan liito-oravan pesintäpuiden ja näiden pesimäalueiden säilyttämiseen liittyvää korvausvelvoitetta.

Toinen varapuhemies:

Huomauttaisin kuitenkin, että kun katsotte tätä hallituksen esitystä, niin se on aika lailla hallinnollisia muutoksia, ja pyytäisin, että puheenvuorot keskittyisivät ennen kaikkea tähän hallituksen esitykseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kuultuani tätä varsin värikästä ja hyvää, antoisaa keskustelua voin vain vakuuttua siitä, että tämä hallituksen esitys ansaitsee perustuslakivaliokunnan käsittelyn, maa- ja metsätalousvaliokunnan ja hallintovaliokunnan käsittelyn myöskin, joilta tulee lausunto, kuten aiemmin toin esille, koska tällä on niin olennaisia vaikutuksia kaikkien näiden valiokuntien työskentelyn kannalta.

Ed. Tiusaselle ja ympäristövaliokunnalle toteaisin parhaimman kiitoksen, että he ovat Keski-Suomessa käyneet Leivonmäellä. Siinä on naapuripitäjä Luhanka, ja olisin toivonut, että silloin olisitte todella käyneet tuolla Luhangan Onkisalossakin paikan päällä katsomassa tuon täällä aiemmin keskustelussa esillä olleen tilanteen. Varmasti se paikan päällä käynti itse kullekin avaa näköaloja, olivatpa ne sitten minkälaiset tahansa, mutta kun paikan päällä käy, silloin pystyy ihan toisella tavalla näkemään.

Minusta tuntuu, että näissä luonnonsuojelukysymyksissä eivät niinkään ole vastakkain luonto ja ihminen, vaan näissä nousevat esiin inhimilliset arvovalta-asetelmat, joiden takia sitten halutaan, ikävä kyllä, usein käyttää ikään kuin luonnonsuojeluasiaa väärin hyväksi, ja sillä tavalla aiheutetaan, ikävä kyllä, vahinkoa niin arvokkaalle asialle ja hyvälle asialle kuin luonnonsuojelu sinällänsä on. Toivoisi, että tämmöiset henkilökohtaiset arvovaltakiistat jatkossa voitaisiin näissä kysymyksissä sivuuttaa ja löytää asialliset ratkaisut. Sen takia minä toivonkin, että lainsäädäntö saataisiin sellaiseksi, että se on kansalaisten oikeustajun hyväksymä, ja myöskin niin selkeäksi, että erilaiset kiistatapaukset jäisivät mahdollisimman vähiin, samoin tulkinnalliset tapaukset. Sen takia minä todella toivon, että täällä olisi tämmöinen perustuslain mukainen oikeudenmukaisuus, ja sitten otetaan mukaan nämä hallinnolliset näkökohdat, elinkeinonäkökohdat, joiden myötä mielestäni parhaiten sitten saadaan myöskin luonnonsuojelu, arvoisa herra puhemies, toteutumaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Läheisesti sisältöön liittyen: Perusteluissa todetaan, että maanomistajia ja muita, joiden oikeuteen tai etuun päätös saattaa vaikuttaa, on kuultava. Tähän nähden asia on aivan yksinkertainen ja selkeä olemassa. Mielestäni sekin on selkeää ja kuuluu tänne matkaan, mutta toisaalta antaa viittauksen siitä aiheesta, kun todetaan, että on mahdollisuus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tässä lähdetään siitä liikkeelle, että kaikki valitukset ja käsittelyt, mitkä syntyvät, ovat sellaisia, että ne loukkaavat maanomistajien oikeusturvaa, ja tältä osin tämä valitustie tehdään jo alun perin selkeäksi. Se on hyvä, mutta en tiedä, onko se hyvää hallintotapaa tässä asiassa.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on varmaan myöskin aika pitkälti hallinnollisesta muutoksesta, mutta kyllä näen, että tässä on kysymys myöskin aika paljon muusta kuin hallinnollisesta muutoksesta, eli tässä on kysymys todella isosta periaatteellisesta kysymyksestä tämän asian ja varsinkin näiden kahden pykälän osalta, joihin olen viitannut. Se on kuitenkin sillä tavalla, että kun näitä alueita on Natura-alueiksi määrätty, niin nämä tietolomakkeet ja sieltä löytyneet lajit ovat olleet ne perusteet, joiden perusteella sitten päätöksiä tehdään. Nyt tässä tapauksessa erotettaisiin Natura 2000 -alueesta päättäminen ja aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen tarkistaminen toisistaan niin, että ympäristöministeriö voisi tarkistaa eli muuttaa tietoja valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Eli ainakin minä näen tämän todella isona periaatteellisena kysymyksenä, ja kun muistetaan Natura-prosessi ja sen herättämä suuri epäluulo maanomistajien keskuudessa, joka jatkuu vielä tänä päivänäkin, niin minun mielestäni pitäisi olla nyt todella tarkkana, kun lähdetään tällaisia muutoksia tekemään. Maanomistajakunta ei tänä päivänä valitettavasti luota ympäristöministeriöön.

Ed. Tiusasen puheenvuoro oli siinä mielessä vastaantuleva ja myötämielinen, että hän myöntää tämän korvauskysymyksen, ja se on mielestäni yksi erittäin iso periaatteellinen kysymys. Minä hyväksyn sen, että luonnonsuojelua on ja lajeja säilytetään, mutta se ei saa tapahtua maanomistajan omaisuuden kustannuksella vaan kyllä heidänkin mielipiteensä pitää ottaa huomioon. Siinä mielessä annan arvon ed. Tiusasen puheenvuorolle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti: Todellakin ed. Mäki-Hakola toi jälleen esille sen, että on aivan liian kapealla pohjalla, jos ympäristöministeriö tai ympäristökeskus saa tehdä sellaisia ratkaisuja, joihin tähän mennessä on tarvittu koko valtioneuvoston kanta näinkin perustavaa laatua olevissa asioissa. Tässä suhteessa näen välttämättömänä, että edelleen säilyy nykyinen: koko valtioneuvoston istunnon kanta ratkaisuissa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä ed. Mäki-Hakolan kanssa siitä, että maanomistajien ja asukkaiden kanssa voidaan parhaiten toteuttaa luonnonsuojelulakia yhdessä. Silloin kun tässä talossa säädettiin luonnonsuojelulaista vuonna 96 ja samaan aikaan metsälaista myös, metsälait olivat lausunnolla ympäristövaliokunnassa ja ympäristövaliokunta sai lausunnon taas luonnonsuojelulaista maa- ja metsätalousvaliokunnalta. Me saimme hyvin laajalla yksimielisyydellä asioita eteenpäin. Näin ollen tärkeä on tämä korvauspykälä tässä yksityiskohdassa, jota tämä hallituksen esitys nyt ei suoranaisesti koske, siis pesäpuut, levähdyspaikat, esimerkiksi liito-oravan kohdalla, ja se, että niiden suojelu vaatii resursseja ja ne pitää turvata. Se on loogista.

Mutta sitten vielä yksi asia, 64 §, mihinkä ed. Mäki-Hakola viittasi. Tässä todellakin todetaan ainoastaan: "- - luonnontieteellisten tietojen tarkistamisesta päättää kuitenkin ympäristöministeriö." Siis kysymys on luonnontieteellisten tietojen tarkistamisesta. Itse päätöksen tekee valtioneuvosto ja ympäristöministeriö tuolta osin. Näin ollen itse päätöksentekotaso säilyy valtioneuvostossa.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vaan toteaisin ed. Tiusaselle, että tässä on nimenomaan nyt lähtökohtana se, että valtioneuvosto tekee periaatepäätöksen ja ympäristöministeriölle annetaan mahdollisuus täydentää tietolomakkeita, jotka ovat olleet lomakkeita, joiden piti olla maanomistajan nähtävillä, jotka on lähetetty EU:hun siinä vaiheessa, kun tämä Natura-päätös on lähetetty EU:hun vahvistettavaksi ja tarkastettavaksi. Niistä nimenomaan se kaikista suurin ongelma nähtävästi tässä Natura-kysymyksessä on noussut, koska ne lomakkeet olivat ensiksikin osittain englanninkielisiä. Pohjalaiselle maanviljelijälle, joka ei ole päivääkään lukenut englantia, oli aika tylyä kohtelua, kun tuli englanninkieliset lomakkeet nähtäväksi ja niihin piti sitten ottaa kantaa. Toisaalta, niitä eliöitä ja lajeja, joiden perusteella suojelupäätös tehtiin, ei pystytty luonnossa osoittamaan maanomistajalle, kun hän sitä kysyi. Eli on aika kovan luokan asiasta kyse, jos annetaan ympäristöministeriölle yksipuolisesti mahdollisuus tehdä päätöksiä näistä lajeista ja tarkentaa niitä sen jälkeen, kun periaatepäätös on tehty. Eli varataan alue (Puhemies koputtaa) ja sen jälkeen lähdetään hakemaan sitten sitä, mikä onkaan peruste siihen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tätä debattia vielä hetken ed. Mäki-Hakolan kanssa. Aivan oikein, Natura-toteutus ontui aika tavalla. Myöskin silloinen ministeri monta kertaa sen on tunnustanut ja todennut, että siinä tehtiin ihan virheitä, tämän tyyppisiä myös, mitä ed. Mäki-Hakola kuvasi. Mutta itse ymmärrän kyllä sen, että kun puhutaan luonnontieteellisten tietojen tarkistamisesta, niin se ei tapahdu yksipuolisesti vaan tarkistamisessa pitää olla tietoa, siinä pitää olla asiantuntijataho, siinä pitää olla myös kuulemistaho. Pitää kuulla, miksi näin on alun pitäen kirjoitettu, missä kohdin ehkä ei, niin kuin ed. Mäki-Hakola sanoi, tieto vastaa todellisuutta. Se vaatii kenttäkäyntejä, kenttätutkimusta jne. Näen sen asian näin ja en pitäisi tätä nyt lainkaan näin dramaattisena asiana, koska se ensimmäinen momentti on poistettu sieltä, mikä aiheutti alun pitäen valtioneuvostossakin tämän niin sanotusti epäselvän tilanteen.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulkinta tästä kyseisestä pykälästä eli ympäristöministeriön mahdollisuuksista on se, että on mahdollista, että valtioneuvoston päätöksen yksityiskohtaiset perustelut muutettaisiin jälkikäteen eli uutta lakia sovellettaisiin taannehtivasti. Me olemme kuitenkin oikeusvaltiossa, ja silloin kun tehdään päätöksiä, jotka rajoittavat ja puuttuvat yksityisen ihmisen maanomistukseen, kyllä kai silloin päätöksien siinä vaiheessa, kun ne tehdään, pitää olla todella pitäviä ja perusteellisia ja perusteltuja. En näe mitenkään mahdollisena, että ympäristöministeriö saisi tällaisen luvan.

Toisaalta minä kyllä epäilen, että tämä on myöskin EU:n lainsäädäntöä vastaan, että pystyttäisiin tällä tavalla menettelemään, taannehtivasti hakemaan päätöksiä. Kysymys on silloin siitä, että kun lähdetään tekemään tällaisia päätöksiä, niin ensiksi katsotaan, että tuo olisi sopiva alue suojelutarkoituksiin, ja sitten sen jälkeen katsotaan, minkä pykälän perusteella voitaisiin tämä rahoituspäätös tehdä. Näin ei todellakaan voida tässä oikeusvaltiossa tänä päivänä vielä menetellä, vaan kyllä meidän on lähdettävä siitä, että se tapahtuu sillä tavalla, että myöskin maanomistajat pystyvät uskomaan ja luottamaan tämän päätöksen lainmukaisuuteen ja tasapuoliseen kohteluun.

Jäljet pelottavat, ympäristöhallinnon jäljet pelottavat, ed. Tiusanen, sekä minua että varmaan erittäin suurta joukkoa myös maanomistajia, varsinkin niitä, jotka ovat joutuneet tämän Natura-simputuksen kohteeksi tässä joku aika sitten.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä täällä ed. Mäki-Hakolan esittämiin huolenaiheisiin. Jos valtioneuvoston istunnon jälkeen tehtyjä päätöksiä käydään muuttamaan, todellakin jäljet pelottavat. Täällä viitatut tapaukset menivät tuonne niin liito-oravaan kuin Onkisalon valkoselkätikkaan. Jos ympäristöviranomainen voi kovin paljon sitten käydä tulkitsemaan sitä, mistä on annettu päätös, niin tässähän silloin päätöksen sisältö muuttuu. Kyllä niitten ratkaisujen on oltava silloin sitten paikkansa pitäviä, mitkä on julkisesti kuulutettu ja julkisesti päätetty. Tämä on kyllä minusta hyvin perustavaa laatua oleva laillinen lähtökohta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti lainoppineet voivat kummeksua meidän keskusteluamme, mutta ihan nyt totean vain suoraan lukien: "Valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottamaa tai verkostoon sisällytettyä aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen tarkistamisesta päättää kuitenkin ympäristöministeriö." Siis niiden luonnontieteellisten tietojen.

Yksityiskohtaisissa perusteluista ovat varmasti edustajat lukeneet tämän kohdan, jossa todetaan, että päätöksenteon siirtäminen ympäristöministeriölle ei heikennä maanomistajan asemaa, koska häntä edelleenkin kuullaan hallintomenettelylain mukaisella tavalla ennen päätöksentekoa. Eli ei ole kuitenkaan mielestäni tätä uhkaa.

Kun täällä puhuttiin korkeimmasta hallinto-oikeudesta: Kaikkeen hyvään lainvalmisteluun liittyy myös valitustien kertominen.

Keskustelu päättyy.