Täysistunnon pöytäkirja 144/2014 vp

PTK 144/2014 vp

144. KESKIVIIKKONA 28. TAMMIKUUTA 2015 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 5 §:n muuttamisesta

 

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Esityksessä ehdotetaan kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain eli maksuehtolain 5 §:n muuttamista siten, että elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Nykyisin vastaava aikaraja on 60 päivää.

Esityksen taustalla ovat selvitykset, joita oikeusministeri on tehnyt yritysten välisistä maksuajoista yhdessä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa. Ne tukevat julkisuudessakin esitettyjä käsityksiä, joiden mukaan yritysten välisissä sopimuksissa on viime aikoina esiintynyt maksuaikojen pidentymistä. Selvimmin tämä kehitys näkyy keskisuurten teollisuusyritysten laskusaatavissa.

Ärade talman! Med tanke på de finländska företagens konkurrenskraft och finansieringsmöjligheter samt behoven bland annat inom specialhandeln är det viktigt att bevara avtalsfriheten så att företagen kan avtala om sina inbördes betalningsvillkor på önskat sätt och enligt behov. Därtill är det skäl att påpeka att ändringen inte kommer att påverka faktureringen i majoriteten av företagen och att betalningstiderna i Finland fortfarande faktiskt är kortare än i många övriga europeiska länder. Det oaktat är det här en otroligt viktig lagändring därför att den ger de mindre och medelstora företagen ett bättre utgångsläge, och det behöver vi nu när situationen är sådan som den är.

Arvoisa puhemies! Nykytilaa, jossa pidentyvät maksuajat aiheuttavat vaikeuksia osalle pienistä ja keskisuurista yrityksistä, ei kuitenkaan voida pitää tyydyttävänä ottaen erityisesti huomioon pienten ja keskisuurten yritysten merkitys Suomen taloudelle ja työllisyydelle. Voimassa olevassa lainsäädännössä edellytetään nimenomaista sopimista maksuajasta vain poikkeuksellisen pitkien maksuaikojen osalta, jolloin maksuehdot eivät välttämättä saa sopimusneuvotteluissa ansaitsemaansa huomiota. Nykyinen nimenomaisen sopimisen 60 päivän raja, joka on EU-lainsäädännössä velkojan suojaksi asetettu vähimmäisvaatimus, on myös omiaan luomaan väärän vaikutelman, että vasta tätä pidempää maksuaikaa olisi Suomessakin pidettävä epätavallisen pitkänä yritysten välillä.

Tällä ehdotetulla muutoksella yritykset saadaan kiinnittämään keskinäisissä sopimusneuvotteluissaan nykyistä enemmän huomiota pitkiin, 30 päivää ylittäviin maksuaikoihin. Ehdotettava 30 päivän aikaraja myös kuvastaa voimassa olevaa lakia paremmin sitä, millaista maksuaikaa voidaan Suomessa yleensä pitää yritysten välillä epätavallisen pitkänä. Muutos on siten omiaan vaikuttamaan yritysten välisiä maksuaikoja lyhentävästi rajoittamatta kuitenkaan yritysten mahdollisuutta tarpeen mukaan sopia haluamansa pituisista maksuajoista.

Tämä lakimuutos on tärkeä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten aseman parantamiseksi, ja sitä me tarvitsemme nyt Suomessa. Me tarvitsemme uusia yrittäjiä. Me tarvitsemme yrityksiä, jotka voivat hyvin ja uskaltavat myös ottaa uusia työntekijöitä palvelukseen. Tämä on askel juuri sitä kohti. — Kiitos.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 5 §:n muuttamisesta. Lainkohta käsittelee elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia.

Yritysten välillä toteutuneissa maksuajoissa on viime aikoina tapahtunut pidentymistä. Kohtuuttoman pitkät maksuajat eivät ole laskuttajina toimivien pienyritysten kannalta hyväksyttyjä eivätkä toivottavia. Pienyrittäjät joutuvat toimimaan pankkien roolissa ja vieläpä niin, että käytännössä ne joutuvat antamaan korotonta maksuaikaa. Harvan yrityksen kassa kestää sitä. Sopimustasapaino ei aina toteudu, kun mikro- tai pk-yrittäjä toimii itseään huomattavasti isomman yrityksen kanssa yhteistyössä.

Nyt käsiteltävässä esityksessä lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa maksuaika saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu. Nykyisin vastaava aikaraja on 60 päivää. Esillä on ollut myös ajatuksia, joissa ehdottomaksi ylärajaksi olisi säädetty 30 päivää. Valmistelun aikana lausunnonantajat pääsääntöisesti eivät kannattaneet maksuaikojen pituuden rajoittamista pakottavalla lainsäädännöllä, sopimusvapaudelle haluttiin jättää tilaa, ja näin on varmasti hyvä toimia. Maksuajan rajaaminen niin, että se saa ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu, on oikeansuuntainen viesti yrittäjäkentälle. Neuvottelutilanteissa pienempi yrittäjä saa laista henkistä selkänojaa. Asian käsittely lakimuutoksena myös nostaa yrittäjille tärkeän asian keskusteluun. Toivottavaa olisi, että maksuaikojen pidentyminen nyt ainakin pysähtyy.

Arvoisa puhemies! Kaikki keinot on tässä taloudellisessa tilanteessa käytettävä suomalaisen yrittäjyyden toimintaedellytysten parantamiseksi. Vain menestyvät yritykset pystyvät tarjoamaan työpaikkoja. Kiitos ministeri Henrikssonille yrittäjämyönteisestä esityksestä!

Lars Erik Gästgivars /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Käsittelemme lakiesitystä HE 356/2014 ja voimme olla erittäin tyytyväisiä, että nyt tulee laki, joka estää ylipitkät maksuajat.

Tämä epäterve ilmiö näki päivänvalon 90-luvun alussa, kun Suomessa elettiin korkean koron aikaa. Suuryritykset sijoittivat mieluummin rahaa pankkeihin päivän ja yli yön -korkoihin. Nyt ei ole enää huippukorkeita korkoja. Silti jotkut yritykset ovat jatkaneet laskujen maksamatta jättämistä ja pitävät näin ollen toisia yrityksiä pankkeina. Tämä vääristää likviditeettiä monessa pienyrityksessä, ja ne joutuvat kovaan velkakierteeseen, kun ne eivät tiedä, koska maksut ovat heidän tilillään.

Laki on erittäin tarpeellinen ja iso askel terveempään liiketoimintaan.

Ett stort tack till minister Henriksson och hennes ministerium för denna lag. — Tack.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ministeri Henrikssonia tästä, ja sitä, joka tätä on tehnyt.

Mutta minä toisin tämän oman näkökohtani yrittäjätaustaisena ihmisenä tähän. Muutos parantaa, niin kuin tässä sanotaan esityksessä, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten asemaa. Ja nythän on tilanne semmoinen, että ilman suuria yrityksiä ei ole niitä pieniäkään yrityksiä, ne menevät käsi kädessä. Nämä suuret yritykset pystyvät elättämään näitä pieniä yrityksiä, kun ne ovat vähän niin kuin naimisissa keskenään.

Niin että tämä esitys on todella hyvä, mutta minä kytkisin vielä tähän semmoisen asian, että kun me elämme korkeasuhdannetta ja sitten matalasuhdannetta, niin siinä matalasuhdanteessa konkurssilaki myös kytkettäisiin jollakin tavalla tähän, niin että silloin, kun on maksuvaikeuksia, valtio verottajana ei tulisi siihen ensimmäisenä ottamaan pois niiltä maksuvaikeuksissa olevilta firmoilta niitä rahoja, vaan se pystyy sille seuraavalle firmalle siirtämään sen rahan, ja sillä tavalla elinkeinoelämä pysyy sen lama-ajankin ajan pystyssä paremmin eikä tule niitä konkursseja niin kuin yleensä tulee tässä — se estäisi hyvin paljon sitä. Minä olen elänyt sen 90-luvun alun laman, ja näin sen tilanteen, miten se meni, ja monta kertaa siinä valtiovalta teki virheitä, tappoi monta toimivaa yritystä, jotka itsessään eivät olleet syyllisiä siihen tilanteeseen. Elikkä tämmöisen esityksen minä teen. Tämä lakialoite on todella hyvä minun mielestäni.

Keskustelu päättyi.