Täysistunnon pöytäkirja 146/2006 vp

PTK 146/2006 vp

146. TIISTAINA 23. TAMMIKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi päästökauppalain muuttamisesta

 

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Päästökauppa on ongelmallinen suomalaiselle perusteollisuudelle. Tämä lienee tullut kaikille selväksi, ainakin kun kuuntelee niitä puheenvuoroja, mitä tässä salissa käytettiin muun muassa lain ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä ongelma liittyy siihen, että nykyinen päästökauppalaki ei huomioi sitä, että Suomessa prosessiteollisuudessa on tehty jo paljon toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi ja näitä ei huomioida, näitä toimenpiteitä, päästökauppajärjestelmässä.

Toinen ongelma on se, että läheskään kaikki maat eivät ole päästökaupan piirissä, ja tämä aiheuttaa puolestaan niin sanottua hiilivuotoa, joka tarkoittaa sitä, että teollisuutta siirtyy maastamme ja muualtakin, missä on päästökauppavelvoite olemassa, niihin maihin, joissa ei ole minkäänlaista päästökaupparajoitusta. Tämän takia tämä nykyinen laki pitäisi muuttaa toisenlaiseksi.

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkynen vähätteli tätä hiilivuotoa lain ensimmäisessä käsittelyssä. Hän viittasi siihen, että se on kovin pieni. En ole ihan varma, mutta hän puhui aivan muutamasta prosentista. Minusta ei ole syytä nyt, kun päästöjä pitäisi kaikin keinoin vähentää, vähätellä myöskään tätä hiilivuotoa. Tällä hiilivuodolla me menetämme mahdollisesti — jos ei nyt, niin tulevaisuudessa tämä uhka on olemassa — teollisuutta muualle ja sitä kautta tärkeitä perusteollisuuden työpaikkoja. Mainitsen tässä vain esimerkkinä Rautaruukin Raahen terästehtaan. Siellähän tuotetaan terästonni huomattavasti vähemmillä päästöillä kuin monissa kilpailijamaissa, eli siellä tuotettua yksikköä kohti päästöt ovat vähäisemmät kuin muualla. Nyt pitäisi tässä päästökaupassa kiinnittää huomio siihen, että olipa tuotanto ja tuote mikä tahansa, pitäisi pyrkiä sellaiseen päästökauppaan, että se tuote tehdään mahdollisimman vähillä päästöillä. Niitä laitoksia, jotka tekevät näitä tuotteita vähillä päästöillä, ei saisi rangaista päästökaupalla niin kuin tänä päivänä tehdään.

Arvoisa puhemies! Ihan tästä syystä johtuen ehdotankin, että eduskunta hyväksyy lausuttavaksi seuraavaa: "Eduskunta edellyttää, että Suomen tulee vaikuttaa kaikin tavoin Euroopan unionissa siihen, että päästökauppajärjestelmää kehitetään sellaiseksi, että se ottaa huomioon ympäristötehokkuuden, aikaisemmin tehdyt päästöjen vähennykset ja ennen kaikkea tuotettua yksikköä kohden aiheutetut päästöt."

Eli tämän kait pitäisi olla oleellista, siis todellisten päästöjen vähentämisen, eikä kikkailun päästökaupalla tai sillä, että alettaisiin jopa huutokaupata näitä päästöjä. Kyllä minun mielestäni päästöt ovat jotakin muuta kuin tällaista kauppatavaraa, jos halutaan todella tuloksia saada aikaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kun päästökauppasysteemi on otettu sellaiseksi keskeisimmäksi päästöjen vähentämismekanismiksi Suomessakin ja EU:ssa, niin olisi tietysti tärkeätä, että se olisi myös toimiva. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että hiilitonnin hinta on mennyt niin matalaksi, että itse päästökauppa ei enää välttämättä ohjaa. Se on hankala tilanne, olkoon kuka tahansa mitä mieltä vain sitten itse päästökaupasta, jos tämä on kuitenkin se mekanismi, millä pitäisi pudottaa päästöjä. Ainakin yksi syy tähän on se, että komissio on antanut aika vapaamielisesti näitä päästöoikeuksia. Niitä on yllin kyllin, ja näin ollen hinta putoaa.

Ei ole niin, että ainoastaan EU on mukana päästökaupassa. On myös muuta päästökauppaa muun muassa Yhdysvalloissa Yhdysvaltain ja Kanadan välillä. Yhdysvalloissa on yhdeksän osavaltiota, joissa on tietynlainen päästökauppajärjestelmä. Myös suuret kaupungit ovat mukana tässä järjestelmässä.

Mitä tulee ed. Valppaan lausumaehdotukseen, totean, että ympäristövaliokunnassa ainakin kaikki ryhmät ovat olleet sitä mieltä, että päästökauppajärjestelmää pitää kehittää. Se on todettu tässä lausumaehdotuksessa. Ed. Valpas sanoo, että sitä pitää kehittää sillä lailla, että se ottaa huomioon ympäristötehokkuuden, aikaisemmat päästövähennykset, siis sen historian, entistä tehokkaammin — tähänkin saakka se on otettu jotenkin huomioon — ja ennen kaikkea tuotettua yksikköä kohden aiheutetut päästöt. Tämä viimeinen on sinänsä järkeenkäypä asia, ja tässä mielessä voin kannattaa ed. Valppaan esitystä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vieläkin kannattaa puhua päästökaupasta ja energiaratkaisusta. Se on tämän eduskunnan tärkeimpiä asioita, ja niin oli viime eduskuntakaudellakin, kun energiasta tehtiin ratkaisu. Se oli viime eduskuntakauden tärkein asia, kun energiaratkaisu tehtiin. Valitettavasti se vaan tuli nyt liian myöhään. Se olisi 1990-luvun alkupuolella pitänyt tehdä, ja vastuun kantavat ne, jotka silloin kaatoivat sen energiaratkaisun. Nyt olisi paljon enemmän liikkumavaraa päästökaupassa ja teollisuus saisi aikaa sopeutua tilanteeseen. Nyt on nähtävissä, että teollisuus lähtee niihin maihin, missä voi surutta päästää rauhassa ilmakehään päästöjä, ja tämä ei ole kyllä näin globaalissa mittakaavassa oikein. Kaikkien pitäisi tähän sitoutua, ja EU:n pitäisi nimenomaan nyt toimia niin, että USA, Kiina, Intia, Brasilia, nämä suuret maat, saataisiin Kioton sopimukseen mukaan, ja yhdessä pitäisi tehdä päästöjen suhteen töitä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan alun perin tähän päästökauppaan Suomen ei olisi pitänyt lähteä mukaan. Osa meistä täällä eduskunnassa oli järkeviä kansanedustajia, kun siitä äänestettiin tässä. Nimittäin eihän päästöillä pidä lähteä käymään kauppaa, vaan päästöthän pitää saada kuriin, mikä tarkoittaa normituksia sillä tavalla, että ei saa tupruttaa ilmaan niin paljon, mitä nyt tuprutetaan. Sitten toisaalta ne rahat, mitä käytetään päästökauppaan, pitäisi käyttää niiden tekniikoiden kehittämiseen, miten nämä hiilidioksidipäästöt otetaan talteen sieltä piippujen päistä, miten ne siepataan niin kuin jemmaan ja miten pannaan pakettiin ja mitä niille sitten tehdään.

Kyse on siitä, jotta jos aikanaan jätevesien osalta olisi lähdetty samaan kauppaan, niin mahtaisi olla aika likaiset nuo meidän järvet ja meret, olisi lähdetty käymään kauppaa sillä, jotta on oikeus laskea jotain järviin ja vesiin. Tässä on vähän saman sukuisesta asiasta kyse, ja sen takia minusta meidän pitäisi saada jotenkin ratkaistua tämä homma, miten satsataan Suomessa siihen teknologiaan, niihin järjestelmiin, jotta nämä päästöt saadaan yksinkertaisesti kuriin ja sieltä kautta voidaan myydä myös muihin maihin, koko maailmaan, sitä tietotaitoa. Sen jälkeen minä väitän, jotta joka paikassa nauretaan tälle päästökaupalle. Siihen voi olla kymmenen vuotta aikaa, kun tämä naurunaihe voi olla jo aiheellinen.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä päästökauppa on tärkeä asia, ja nyt me odotamme jännityksellä sitä, mitä Yhdysvaltain presidentti tänään kansakunnan tila -puheessaan tuo USA:n mahdollisena panoksena tähän ilmastonmuutokseen, koska nyt näissäkin puheenvuoroissa on todettu ja eduskunta yksimielisesti energia- ja ilmastoselontekomietinnössä, ponsissa, hyväksyi sen, että Suomi on aktiivinen sen suhteen, että kaikki maanosat saadaan mukaan, ja niin kuin täällä on oikein korostettu, ei riitä vain Euroopan unioni, jossa on kuitenkin aika pieni osa, mutta tärkeä osa, koko teollisuudesta. Suomessahan tämä koskee noin 600:aa laitosta. Ongelma on niin Suomessa, Venäjällä, Euroopassa kuin maailmassa yleensäkin, että näitä voittoja tai rahaa ei käytetä riittävästi investointeihin, niin että me saisimme sellaisia päästöttömiä erilaisia vaihtoehtoja käytännössä kuin tarvittaisiin.

Tässä talousvaliokunnan mietinnössä on tuotu esiin se yksi tärkeä näkökulma, joka nyt meidän energiapolitiikassamme on entistä keskeisempi, ja se on tämä maakunnallinen ja koko maan kattava näkökulma. Nyt täällä on tietysti keskitytty tähän, voi sanoa, Helsingin näkökulmaan ja valtioneuvoston näkökulmaan, millä tavoin näihin päästökaupan ongelmiin pitää puuttua maailmanlaajuisella tasolla. Se on tärkeä näkökulma, mutta nyt kun tätä taakanjakoa on viety alaspäin, monet maakunnalliset energiayhtiöt tai maakunnalliset toimijat ovat joutuneet kohtuuttomaan tilanteeseen tai ovat joutumassa kohtuuttomaan tilanteeseen. Tämä näkökulma nimenomaan meidän kansanedustajien on nyt tuotava täällä entistä enemmän esiin, koska nyt tässä on ilmennyt se, että kauppa- ja teollisuusministeriössä ei ole sellaista maakunnallista näkökulmaa ihan noin itsestään. Siihen ei kyllä edes yksi aktiivinen ministerikään riitä, vaikka koettaisi tätä tehdä.

Samaten talousvaliokunnassa nyt pontena, joka tulee eduskunnan varmastikin yksimielisesti hyväksymäksi, on kaukolämmön asema juuri tästä maakunnallisesta näkökulmasta. Suomen kerrostaloista 90 prosenttia on kaukolämmön piirissä, ja tämän päästökaupan yhteydessä kaukolämpö on se yksi sektori, joka on jäänyt jalkoihin. Koko Suomen lämmityksestä 50 prosenttia on kaukolämpöä.

Ja nyt näitten hintojen kohoamista nyt esimerkiksi tänä päivänä voidaan myös jännityksellä odottaa, mikä tulee olemaan sähkön hinta, jos tässä kaikki kapasiteetti käytetään, ja millä tavoin Venäjä reagoi ja millä tavoin Ruotsi ja mikä on tämä kokonaistilanne, kun pakkaset ovat nyt jonkin verran kovempia kuin ovat tässä tähän mennessä olleet. (Puhemies koputtaa) Kaiken kaikkiaan tämä mietintö on sen verran hyvä, että tällaisia ponsia ei nyt tässä kyllä tarvita.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarin puheenvuoro oli erittäin hyvä perustelu tämän ponnen hyväksymiselle. Hämmästyttävää kyllä, hän itse päätyi sitten toisenlaiseen johtopäätökseen, mutta joskus politiikassa logiikka saattaa heittää. Varhaisten toimien huomioon ottamatta jättäminen on Suomen kannalta ilman muuta epäoikeudenmukaista päästökauppajärjestelmässä. Ja kuten täällä on todettu, päästökauppa aiheuttaa myös vuotoa ja sitä kautta vesittää päästökaupan sinänsä hyvää tarkoitusta, ja minusta näitä korjauksia tähän tarvitaan, joihin tämä ponsi viittaa. Siinä mielessä pidän tämän ponnen hyväksymistä tarpeellisena ja toivon, että ed. Skinnarikin vielä omaa kantaansa tässä asiassa harkitsee.

Oras  Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas aiemmin väitti, että päästökauppalaki ei huomioi tehtyjä päästövähennyksiä prosessiteollisuudessa, mutta itse asiassa päästökauppalaki juurikin päästökauppasektorin sisällä jakaa taakan niin, että prosessiteollisuus pääsee meillä vähimmällä, ja se on aivan oikea ratkaisu.

Ed. Valppaan mukaan olisin myös vähätellyt hiilivuotoa. En koe vähätelleeni sitä. Toin vain esiin niitä tutkimustuloksia, joita hiilivuodosta EU-tasolla on. Sen sijaan julkisessa keskustelussa usein esitetään villejä, täysin perustelemattomia väitteitä hiilivuodon suuruudesta. Jopa väitetään, että hiilivuoto mitätöisi päästökaupan päästövähennystehon, kykenemättä osoittamaan yhtäkään tutkimusta tai vakuuttavaa lähdettä tälle väitteelle.

Vähän jäin ihmettelemään sitä, kun ed. Esa Lahtela oli toisaalta huolissaan suomalaisesta teollisuudesta, sen pärjäämisestä, ja toisaalta vaati päästökaupan sijaan normeja päästövähennyksiin. Kuitenkin, jos kysyy keneltä tahansa ekonomistilta, vastaus on se, että päästökauppa on juurikin taloudellisesti tehokkain tapa vähentää päästöjä ja kaikki sen vaihtoehtoiset keinot ehkä verotusta lukuun ottamatta lisäävät päästöjen vähentämisen kustannuksia teollisuudelle. Eli se, että päästökaupasta luovuttaisiin ja samoihin päästövähennyksiin pyrittäisiin muilla keinoilla, vain vaikeuttaisi tätä teollisuuden päästövähennystaakkaa ja lisäisi siihen kohdistuvaa kustannusrasitetta. Sen takia päästökauppa on myös Suomen talouden ja Euroopan kilpailukyvyn kannalta perusteltu tapa edistää päästövähennyksiä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkyselle: Mehän kuuntelimme muun muassa terästeollisuuden ja muunkin teollisuuden edustajia valiokunnassa, ja kyllähän siellä tuotiin esille tämä huoli, että prosessiteollisuus ei saa riittävästi ... että jos on kysymys siitä, että prosessiteollisuus haluaa lisätä tuotantoaan, jolloin prosessi vaatii enemmän hiilen käyttöä, koska se hiilen käyttö on kuitenkin välttämättömyys siinä prosessissa, niin tällaisissa tapauksissa tämä päästökauppa on tietynlainen rajoite, me emme pysty täällä lisäämään tätä perusteollisuutta. Ainakin tämä huoli on sieltä tuotu.

Kyllä ed. Tynkkynen mielestäni ensimmäisessä käsittelyssä toi sen esille, että tämä hiilivuoto ei ole merkittävä. Kyllä minusta, jos ajatellaan, että vaikka se ei olisi kuin prosentti, kaksi, niin jos se kohdistuu meidän maahamme, se on erittäin merkittävä vuoto. Ja jos se ei tänä päivänä kohdistu, niin se kohdistuu tulevaisuudessa, ellemme me korjaa tätä epäoikeudenmukaista päästökauppalakia, ja siitä minusta nyt on kysymys.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen ed. Valppaan kanssa täysin samaa mieltä, että tämä päästökauppa on epäoikeudenmukainen Suomelle, enkä lähde toistamaan niitä syitä. Me varmaan tiedämme ne kaikki. Vuosi 1990 ei ollut meille otollinen.

Mitä tulee ed. Valppaan lausumaehdotukseen, pidän sitä hyvänä ja kannatettavana. Toisaalta kun puhutaan päästökaupasta, toistan sen, mitä viime viikolla totesin: Päästökaupan tulisi olla mielestäni maitten välistä kauppaa eikä yritysten välistä kauppaa, jolloin maakohtaisesti, esimerkiksi Suomen sisällä, yritykset maksavat päästöoikeuksistaan johonkin pooliin, josta sitten Suomi ostaa niitä päästöoikeuksia, ja tällä tavalla vältettäisiin, että ne rahat siirtyisivät vääriin taskuihin. Kun rahat maksettaisiin tällaiseen pörssiin, niin silloin ne voitaisiin myös rahastoida ja sen rahaston varat käyttää sillä tavalla, että sillä kehitetään sellaista päästötöntä energiamuotoa, mihinkä nyt ei tunnu olevan varaa. Silloin minusta tämä päästökauppa palvelisi juuri oikein niitä tarkoitusperiä, mihin sillä tähdätään.

Olen samaa mieltä siinä, että päästökauppa on tehokas väline, mutta ei nykymuodossaan. Silloin, kun se kattaa vain Euroopan, se tosiaan aiheuttaa näitä hiilivuotoja muualle, kuten ed. Valpas toi esille, enkä lähde väittelemään niistä prosenttiluvuista. Se, että prosentti tai kaksikin vuotaa tästä ulos ja menee vääriin taskuihin, on väärin. Sen pitää mennä siihen, että kehitetään uusia energiamuotoja, eikä välikäsille, jottei heidän pankkitilejään lihoteta sillä.

Sitä meidän hyvää ponttamme tässä laissa ed. Skinnari oli myös mukana hyväksymässä. Minua pikkusen oudoksuttaa, että hän nyt ottaa etäisyyttä siihen. Tämä ponsihan lähtee siitä, että meillä Suomessa on suuri potentiaali nimenomaan talojen lämmitysten kohdalla, ja nyt, kun noin puolet taloista ei ole kaukolämmön parissa, pitää ensinnäkin kaukolämmön osuuteen kiinnittää huomio, pitää kannustaa ihmisiä siirtymään kaukolämpöön. Mutta toisaalta kaukolämpöön ei ole mahdollista siirtyä kaikkialla, ja silloin meidän tulisi kannustaa siihen, että käytetään maalämpöä, käytetään ilmapumppuja ja pellettilämmitystä, sellaisia energiamuotoja, jotka toisaalta ovat päästöttömiä tai vähäpäästöisiä ja toisaalta ovat kotimaisia.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Bioenergian laajamittaisempi käyttöönotto on yksi vastaus tähän päästöjen vähentämiseen. Se, että nyt käytössä oleva päästökauppamalli ei välttämättä toimi hyvin Suomessa sen paremmin kuin koko unioninkaan alueella, on varmaan seurausta siitä, että hypättiin tuntemattomaan, ei esimerkiksi EK antanut siunaustaan tälle päästökauppalaille viime kaudella, vaan esitti hyvin voimakasta kritiikkiä.

Täällä jo todettiinkin, että tämä taakanjakovuosi, perusvuosi 1990, oli Suomelle epäedullinen. Suomi oli syvässä lamassa silloin. Meillä ei ollut tuotantoa. Nyt kun elämme noususuhdannetta, pitää saada lisää vauhtia, lisää päästöoikeuksia. Viime kaudella kyllä sovittiin, että esimerkiksi Outokummun Tornion terästehtaille tullaan turvaamaan toimintaedellytykset niin, että ne voivat nostaa tuotantoaan, koska niillä oli tarvetta siihen. Niin myöskin hallitus on toiminut, että on ostanut ulkopuolelta päästöoikeuksia ja näitä on näin perusteollisuudelle jaettu.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen äskeistä ed. Saarikankaan puheenvuoroa ja sitä kokoomuksen linjaa, että te olette valmiit tähän pooliin, niin kuin kuvasitte, keräämään rahaa, mikä on asiallisesti ottaen aivan sama asia kuin teidän vastustamanne windfall-voittojen verottaminen. Miten te nyt perustelette tätä asiaa? Joka tapauksessa maksaja on sama näissä kummassakin. Eihän tässä ole mitään järkeä tässä kokoomuksen linjassa. Yrittäkää nyt päättää, mitä teette.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt ed. Lepällä menevät kyllä nämä konseptit pahasti sekaisin. Nimittäin, kun puhutaan windfall-voitosta, silloin lähdetään siitä, että esimerkiksi Fortum on investoinut ostamalla vesivoimaa ym. ja nyt he tuottavat voittoa ja sitä pitäisi sitten verottaa windfall-voittona. Nyt minä lähden siitä, että jokainen yritys Suomessa, jonka on pakko ostaa päästöoikeuksia pärjätäkseen päästökaupassa, sen sijaan, että se ostaa niitä yrityksistä Venäjällä tai Puolassa, jossa todennäköisesti raha saattaa mennä nahkaisen takin taskuun, se ostaa niitä Suomen valtiolta. Suomen valtio ostaisi Venäjän valtiolta eikä herra nahkatakilta, ja näin kerätyt rahat kerätään pooliin ja rahastoidaan.

Nyt, ed. Leppä, kehotan pikkuisen ajattelemaan.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En vieläkään ymmärrä, miksi se on joku eri taho, joka sen rahan maksaa. Se on sama taho, ed. Saarikangas, joka sen rahan maksaa. Kun te sanotte, että se menee nahkatakkisten piikkiin ja nahkatakkisten taskuun, niin silloinhan on yrityksen itsensä määrättävissä ja päätettävissä, keneltä sen ostavat, eikä suinkaan niin kuin te esitätte, että se olisi valtion tehtävänä, joka sitten keräisi pooliin sen saman rahan.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minun täytyy ilmeisesti vääntää rautalankaa ed. Lepälle, on tuolla pakissa mukana. Kysymyshän on siitä, että jos yritys a ostaa yritykseltä b jotain, niin yritys b:hän voi käyttää ne rahat millä tavalla tahansa ilman, että yhtään senttiä menee siihen kehitykseen, jolla päästötöntä energiaa luodaan. Jos yritys a Suomessa ostaa valtiolta, valtio voi silloin huolehtia. Se on valtioiden välinen sopimus, jossa yksittäinen rahanahne kerääjä ei saa rahaa, vaan raha menee tähän päästöttömän energian tuottamiseen. Rautalanka löytyy tuolta eteisestä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En nyt puutu tähän edustajien Saarikangas ja Leppä väliseen nahkatakin väri -keskusteluun, sen sijaan muutoin tähän asiaan kyllä. Keskustelun ytimessähän on tämä ed. Valppaan ponsiesitys. Muutama tämmöinen havainto tästä.

Ensinnäkin johdannoksi sanon sen, että olen ed. Valppaan kanssa aivan samaa mieltä siinä, että se kaikki mukaan päästövähennyksiin -henki, jonka hän toi esille, on tietysti täysin oikea. Se on kiistaton ja puolustettava tavoite kaikissa olosuhteissa ja kaikilla mekanismeilla.

Mutta sitten se, mitä, arvoisa ed. Valpas, esitätte tässä, on, että kehotatte vaikuttamaan kaikin tavoin Euroopan unionissa. Siihen liittyvät nyt sitten ed. Ollilan puheenvuoro ja myöskin kokoomuksen muut puheenvuorot, joissa asetuttiin kannattamaan tätä pontta, ja nimenomaan ed. Saarikangas toi esille sen, että tämän pitäisi ollakin valtioitten välistä päästökauppaa. Siis toisin sanoen onko tässä nyt niin, että olette yhteisesti sitä mieltä, että se on toisaalta Euroopan unionin sisällä valtioitten välistä kauppaa ja sitten sen lisäksi universaalisti maapallon valtioitten välistä kauppaa? Tässä suhteessa tässä on semmoista osoitteettomuutta ihan hivenen, joka ei nyt sinänsä mitätöi tätä hienoa ideaa ja ajatusta saada tehdä politiikkaa, koska vaalitkin lähestyvät ja pitää kaikki mahdolliset teoreettiset paikat käyttää tehdä hyvää politiikkaa. (Ed. Ollila: Siltä kuulostaa!) — Tässä nyt ei, ed. Ollila, pinnoja kyllä tällä puheenvuorolla tule miltään foorumilta, se on ihan varma asia.

Toisekseen sitten näistä kolmesta kohdasta.

Ympäristötehokkuus: Aivan oikein, se on asiassa sisässä koko ajan niin perustavaa laatua olevalla tavalla, että jos ei se ole tässä mukana, oli kyse valtioista tai yrityksistä, niin eihän siinä ole mitään ituakaan. Tämä on niin sanotusti itsestäänselvyys, tai sitten tässä ei ole olennaisesta asiasta kysymys ollenkaan.

Sitten aikaisemmin tehdyt päästöjen vähennykset: Niin kuin ed. Tynkkynen puheenvuorossaan totesi, niin nehän on siis kansallisesti jo yritetty saada siihen järjestelmään mukaan. Näin minä olen tämän asian ymmärtänyt, ja sinänsä ihan hyvä homma, että ne ovat tällä tavalla kuvassa mukana. Siinä tietysti sitten osoite on KTM Euroopan unionissa, ed. Valpas, KTM, jolleka tämä viesti on tarkoitettu välitettäväksi.

Sitten ennen kaikkea tuotettua yksikköä kohden aiheutetut päästöt: Tämän minä ymmärrän tietysti tässä erityistapauksessa Rautaruukki Oyj, Ruukki, Raahen tehtaan tapauksen kohdalla. Näin se kehotetaan nykyisin ilmoittamaan. Yleensä pyritään lyhentämään nimiä, mutta Raahessa päin nimet kaikki pidentyvät aina noin viikoittain.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä muutama näkökohta näistä aikaisemmin tehdyistä vähennyksistä. Jatkossa toivoisi, että selvitettäisiin, ovatko ne firmakohtaisia, kun nyt puhutaan vain vuodesta 1990. Puhutaanko firmakohtaisesti vai mistä puhutaan ylipäätään? Jos tämmöiset ponnet ovat sitten vakavasti tarkoitetut, niin silloin voisi tämän asian ottaa huomioon.

Sitten se asia, jossa minä nyt olen sitten pikkuisen eri mieltä ed. Valppaan kanssa, kun hän kritisoi voimakkaasti huutokauppaa: Minusta nyt, jos kansallisesti ruvetaan jakamaan näitä päästöoikeuksia, olisi kyllä pitänyt ainakin se 10—15 prosenttia huutokaupata ehdottomasti, koska ideanahan minun ymmärtääkseni tässä on nimenomaan pitää markkinataloudessa markkinat ja markkinatalous mukana. Nyt se tuli oikein.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliainen käytti ihan hyvän puheenvuoron ja tarkensi joitakin kohtia. Voi olla, että olemme vielä joistakin kohdista eri mieltäkin, mutta se nyt ei ole pääasia.

Minusta se on pääasia, että päästökaupalla tänä päivänä keinotellaan, ja se kai on käynyt ja tullut kaikille selväksi. Tämä lausumahan lähtee siitä, että tämä keinottelu saadaan loppumaan, olipa se sitten vaikka huutokaupan muodossa. En hyväksy tätä keinottelua, jossa jotkut rikastuvat tällä päästökaupalla.

Mitä tulee tähän, että EU:n pitää kaikin tavoin vaikuttaa, niin voidaan ainakin EU:n sisällä tämä päästökauppa saada oikeudenmukaisemmaksi. Sehän lähtee vain siitä, että kun tuotetaan joku yksikkö, niin siinä ne päästöt ovat mahdollisimman vähäisiä.

Toinen ongelma tietenkin on tämä maailmanlaajuinen, että kaikki pitäisi saada mukaan. Eihän muuten toimi tämä koko päästökauppa, elleivät kaikki maat ole siinä mukana, Yhdysvallat erityisesti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä suhteessa ed. Valpas on aivan oikeassa, että tämä on aivan oikea hetki käydä tämä keskustelu näistä asioista tulevaisuutta varten, koska tässä sitten eduskunnat vaihtuvat ja hallituksetkin sitä myötä vaihtuvat. Nythän nämä viestit pitää kerätä, jotka nyt ovat ihan oikeassa paikassa. Ed. Valpas on tässä täysin oikeassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Silloin kun Kiotossa 1997 päästökaupasta päätettiin, niin ensinnäkin Yhdysvallathan oli ottanut sen ehdoksi, että se lähtee Kioton sopimukseen mukaan. EU vastusti päästökauppaa. Nyt päästökauppaa on ja Yhdysvallat on tiukasti Kioton sopimuksen ulkopuolella. Näin, tällä tavalla tilanteet muuttuvat. Onko sitten tällä hetkellä päästökauppa hyvä vai huono? Totean, että se on siis realiteetti ja sen pitäisi toimia. Nykyisillä päästöhinnoilla se toimii huonosti. Ei se hinta sillä hiilidioksiditonnilla voi olla todella niin alhainen, ettei sillä ole ohjaavaa vaikutusta.

Tässä tietysti on ollut tilanne se, että päästöoikeuksia komissio on EU:n sisällä myöntänyt hyvin vapaamielisesti. Toisaalta täällä jo viitattiin siihen, että Suomen hallitus on hankkinut ja hankkii päästöoikeuksia. Se on hivenen hankalaa siinä mielessä, että meidän toimijoiden pitäisi tietysti todellisia päästöjä vähentää. Kaikkia päästötavoitteita ei voi saavuttaa vain niin, että ostetaan nimenomaan päästökaupan kautta tai hankitaan Kioton kahdella muulla mekanismilla näitä päästöoikeuksia, vaan pitää tehdä aitoja vähennyksiä. EU:n linja on se, että vähintään puolet päästövähennyksistä kansallisella tasolla pitää olla näitä aitoja päästövähennyksiä eikä sitten ostettua oikeutta.

Mutta ed. Valppaan ponteen vielä se, että tämä on helppo hyväksyä niiden kaikkien, jotka hyväksyvät mietinnön, koska ympäristövaliokunnan lausunto, joka on tämän mietinnön liitteenä, nimenomaan sisältää nämä ed. Valppaan sanamuodot. Ainut, missä hän on sitten ollut enemmän yksilöllinen, ovat nämä tuotettua yksikköä kohden ajatellut päästöt, mutta nämä muut ovat täällä luettavissa valiokunnan lausunnosta, joka ei ollut siis yksimielisesti hyväksytty, siinähän oli ed. Valppaan eriävä mielipide. Kuitenkin tämä hänen nyt täällä oleva lausumaehdotuksensa on sanamuodoltaan ja ajatukseltaan aivan sama kuin ympäristövaliokunnan enemmistön selkeä kanta.

Muutenkin valiokunta kiinnitti huomiota myös hiilivuodon mahdollisuuteen ja siihen uhkatekijään, mikä siihen liittyy. Mutta tämä hiilivuoto nyt ei ole kuitenkaan se päällimmäisin asia, vaan päällimmäisin asia on vähentää hiilidioksidipäästöjä, ja samalla on muistutettava siitä, että 2008, siis ensi vuonna jo, Kioton sopimus astuu voimaan ja silloin tämä päästökauppa ei ole vain Euroopan unionin sisäistä, siinä on mukana Japani esimerkiksi, siinä on mukana moni muu toimija, Kanada jne., jotka ovat merkittäviä hiilidioksidipäästäjiä, tuottajia ja jotka ovat mukana nimenomaan Kioton sopimuksen päästökaupassa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun viime eduskuntakaudella päästökauppalainsäädäntö hyväksyttiin, niin on valitettavaa nyt todeta, että ne uhkakuvat, jotka silloin tulivat yrityksiltä, ovat toteutuneet. Päästökauppa on selvästi ollut nostamassa sähkön ja lämmön hintaa. Se on valitettava tosiasia, ja myöskään se ei ota huomioon parhaalla mahdollisella tavalla niitä yrityksiä, jotka ovat kehittäneet omaa toimintaansa, niin kuin tässä ed. Valppaan ponnessa todetaan.

Otan esimerkin. Mielestäni se on yksi parhaista. Mikkelin kaupunki on ollut edelläkävijä uusiutuvien energioiden käytössä sekä kaukolämmössä että sähkössä. Sataprosenttisesti koko kaukolämpö ja valtaosa käytettävästä sähköstä tuotetaan Etelä-Savon Energian tuotantolaitoksessa, joka käyttää uusiutuvia energialähteitä, ja tätä on tapahtunut vuodesta 1990 lähtien. Laitosta on kehitetty. Sen tehoa on lisätty, viimeksi erittäin monilla kymmenillä miljoonilla euroilla viime vuoden aikana. Silloin kun mitattiin siellä nämä perusteet, jotka päästökaupalle tulivat, ne olivat erittäin epäedulliset, tehot olivat korkeat, ja nyt pitäisi tämän laitoksen vähentää päästöjä tilanteessa, jossa ei ole mitään edellytyksiä, ja joudutaan ostamaan lisää päästöoikeuksia laitokselle, joka täyttää mitä parhaalla mahdollisella tavalla ne kriteerit, joita etsitään juuri bioenergian hyväksikäytössä.

Tämä on todella suuri epäkohta, ja hämmästelen sitä, että hallitusryhmät eivät halua nähdä tällaista pontta, jolle löytyy konkreettinen todistus. Menkööt katsomaan ja keskustelemaan esimerkiksi Etelä-Savon Energian kaikkien niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat luottamustehtävissä tai virkatehtävissä tässä yhtiössä, joka on erittäin moderni ja jota kehitetään jatkuvasti, ja joka tuottaa erittäin edullista lämpöä ja sähköä. Se voisi tuottaa paljon edullisemmin, mutta maksetaan ihan turhista päästöistä.

Minä ilomielin olen kannattamassa ed. Valppaan pontta. Se on juuri sitä, mistä viime viikolla toimitusjohtaja soitti, että olette te aika tyhmiä, kun teette tämmöisiä lakeja ettekä ota huomioon niitä toimenpiteitä, mitkä on aikanaan tehty.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen on täysin oikeassa siinä kritikoinnissaan päästökauppalakia kohtaan, jonka hän kuvasi Mikkelin Pursialan voimalaitoksen kautta. Se on juuri näin, niin kuin hän sanoi.

Ongelmaksi tässä on tullut se, mihin kohdalle vedetään se viiva näiden varhaisten toimenpiteiden osalta. Se on vedetty nyt niin pitkälle taaksepäin kuin se on ollut käytännössä mahdollista. Se on kuitenkin vieläkin Pursialaa ajatellen liian lähellä, koska siellä on aloitettu todella erittäin aikaisessa vaiheessa nämä toimenpiteet.

Maija Rask /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi osti päästöoikeuksia viime vuoden marraskuussa noin 8 megawatin edestä. Tuolla päästöoikeudella ja rahalla on tarkoitus rahoittaa Kiinassa vesivoimalan rakentamista.

Arvoisa puhemies! Minä en tietenkään vastusta päästökauppajärjestelmää. Se on hyvä järjestelmä, ja mielestäni ed. Tynkkynen äsken perusteli sitä erittäin ansiokkaasti.

Arvoisa puhemies! En tietenkään vastusta myöskään vesivoiman rakentamista, en edes Kiinassa, mutta sitä minä ihmettelen, miten on niin mahdotonta rakentaa uutta vesivoimaa Suomessa. Meillä on rakentamatonta vesivoimaa Suomessa noin 2 100 megawatin edestä ja suojelemattomissa vesissä sitä on noin 660 megawatin edestä, joka on noin yhden ydinvoimalan verran.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin mielenkiintoinen puheenvuoro ed. Raskilta sen takia, että tuossa mainitussa megawattimäärässä on mukana Tornionjoki. Te olette siis sitä mieltä, että Tornionjoki ja teidän äänestäjänne hukutetaan.

Maija  Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei ole. Suomessa on 2 100 megawattia rakentamatonta vesivoimaa, josta 660 megawattia on suojelemattomissa vesissä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Vesivoimakeskustelu on hyvin tärkeä. Viime viikollahan välikysymyskeskustelussa kävi ilmi, että keskusta ja kokoomus, molemmat, havittelevat sellaisia vesivoimamääriä, jotka vaarantaisivat muun muassa koskiensuojelulain, ja tietysti Lapissa varmasti sosialidemokraattienkin kansanedustajissa löytyy tällaista mielipidettä, mutta silloin kyllä mennään hakoteille. Se todella uusiutuva energia on jossain ihan muualla.

Mutta mielestäni ed. Saarikankaalla oli kyllä hyvin erikoinen tämä ajattelutapa. Ed. Saarikangas, eikö teidän kannattaisi kannattaa ed. Tynkkysen aloitetta siitä, että osa, esimerkiksi 10 prosenttia, joka nyt on sallittu maksimi, näistä päästöoikeuksista myytäisiin huutokaupalla, koska sillä tavalla ehkä saataisiin valtiolle jotakin rahaa, jota voitaisiin käyttää joihinkin teidän havittelemiinne tarkoituksiin? Mutta tavallaan te ette kuitenkaan ilmeisesti ole kannattanut ed. Tynkkysen lakialoitetta. Siinä mielessä tämä on minusta hyvin erikoinen ajatus, että sitten kuitenkin pitäisi valtiolta löytyä jotenkin rahaa. Huutokauppa on minusta erittäin järkevä tapa myöskin parantaa tämän päästökaupan ympäristötehokkuutta, koska se johtaisi automaattisesti siihen, että löydettäisiin ne järkevät ja kustannustehokkaat päästövähennystoimet. Ihmettelen todella, että tähän ei ole haluttu mennä.

Sitten haluaisin varoittaa siitä, että nyt kun ei ole hyväksytty ed. Tynkkysen ajatusta, että eduskunta päättäisi päästöoikeuksien ylärajan kokonaismäärästä, vaan se jää valtioneuvostolle, niin komissio suhtautuu kyllä erittäin kielteisesti siihen nyt toisella kaudella, joka on tässä alkamassa, että näitä päästöoikeuksia on tavattu myöntää erittäin löysin perustein. Komissio on palauttanut nyt hiljattain useita esityksiä takaisin jäsenmaihin, joissa on yritetty tätä menetelmää, joka tekee sen, että nämä markkinat eivät koskaan toimikaan kunnolla, koska ne eivät ole likvidit. Siellä on aivan liikaa myyjiä ja aivan liian vähän ostajia. Tästä haluan todella varoittaa nyt sitten kauppa- ja teollisuusministeriötä. Ei kannata lähettää sinne papereita, joita ei tulla hyväksymään.

Maija  Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan väkevästi sanoa, että en missään tapauksessa halua Tornionjoen tai Ounasjoen valjastusta, en missään tapauksessa. Mutta näiden ulkopuolellakin Suomessa on rakentamatonta vesivoimaa. Pidän kaksinaamaisena sitä, että me hyväksymme jonkun toimenpiteen jossakin muualla, mutta emme omassa maassamme, vaikka hyväksyn tietysti päästökauppajärjestelmän ja sen, että voidaan päästöjä vähentää sillä rahalla, joka käytetään meidän maamme ulkopuolella, paljon enemmän kuin mitä kotimaassa voitaisiin tehdä.

Minun mielestäni olisi hyvin välttämätöntä, että tulevaisuudessa Suomessa laadittaisiin vesivoimasta vesivoimastrategia ja katsottaisiin, mitä voidaan tehdä, mitä niillä 663 megawatilla, jotka ovat suojelun ulkopuolella olevissa vesistöissä, voitaisiin tehdä, ja mikä on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten ed. Rask tässä totesi, meillä on rakentamatonta juuri tämän verran niissä jo rakennetuissa joissa, ja sitähän me toimme esille, emme lainkaan sitä, mitä ed. Hautala, mutta "jokainen lukee raamattuaan kuin ..." jne.

Mitä tulee tähän huutokauppaan, niin meidän lähtökohtamme on se, että päästökauppalaki kohtelee Suomen teollisuutta kauttaaltaan väärin. Se on lähtökohtaisesti väärältä vuodelta, me olemme suurissa vaikeuksissa sen takia. Silloin on parempi, että tehdään niin kuin nykyisin tehdään: KTM huolehtii tästä jakelusta, eikä lähdetä mihinkään huutokauppaan. Uskon, että siinä vaiheessa, joka tulee vuoden 2008 jälkeen, jolloin myös Venäjä tulee mukaan tähän — sikäli kuin olen ymmärtänyt — ehkä tätä päästökauppaa voidaan laajentaa ja palata toisenlaisiin mekanismeihin. Me olemme avoimia kaikelle järkevälle toiminnalle.

Heidi  Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä mahdollisuudesta kommentoida ed. Saarikankaan puheenvuoroa. Siis nimenomaan päästökauppajärjestelmän laajentaminen on erittäin järkevää, mutta haluaisin peräänkuuluttaa sitä, että sitä laajennetaan niin, että ne vapaamatkustajasektorit, jotka nyt pääsevät kuin koira veräjästä ja tavallaan rasittavat sitten sitä teidän prosessiteollisuuttanne, otetaan nyt joidenkin päästövähennystoimien piiriin. Niitä voidaan ottaa päästökaupan piiriin, esimerkiksi lentoliikenne on varmaan tulossa Euroopan unionissa seuraavaksi. Sehän on todellinen vapaamatkustaja, polttoaineesta ei makseta edes valmisteveroa. Sitten on toisaalta mahdollista ottaa kotitalouksia ja vaikkapa liikennettä, niihin kohdistuvia muun tyyppisiä päästövähennystoimia. Mutta olkaa edistämässä niitä, jos haluatte, että teidän prosessiteollisuutenne pääsee vähemmällä.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas oli sitä mieltä, että päästökauppalakia pitää korjata nyt, mutta päästökappalakihan on nyt jo ollut käsittelyssä ja se on kohta tässä hyväksyttävänä ja se koskee vuosia 2008—2012. Eli tämän jälkeen, nyt kun tämä päästökauppalaki hyväksytään, ennen vuotta 2012 ei tosiasiallisesti pystytä enää puuttumaan tähän kansalliseen toimeenpanoon. Nyt ovat ne ratkaisuhetket käsillä, ja teidänkin edustajanne olisi ehkä talousvaliokunnassa kannattanut tehdä tästä mietinnöstä poikkeavia muutosesityksiä, jos katsotte, että tämä nykyinen päästökauppalaki ei ole toimiva ratkaisu.

Monessa puheenvuorossa viitattiin siihen, että päästökauppa on Suomelle epäreilu, koska vuosi 1990 oli meille epäotollinen. Kannattaa muistaa, että EU:n päästökaupassahan käytetään vertailuvuosina muita vuosia kuin vuotta 1990 eli yleensä ottaen laitoksille vuosia 1998—2002 ja lauhdesähkön osalta vuosia 2000—2003. Ilmeisesti tällä vuodella 1990 viitattiin Kioton pöytäkirjan päästöoikeuksien jakoon, jossa se on vertailuvuonna, aivan oikein.

Luulen, että olemme yhtä mieltä siitä, että todella päästökauppaa pitäisi laajentaa mahdollisimman laajalle. Se vaan ei ole asia, josta täällä eduskunnassa päätettäisiin tai tällä Suomen päästökauppalailla päätettäisiin. Eli nyt päätetään siitä, miten EU:n päästökauppaa pannaan täällä Suomessa kansallisesti toimeen. Kaikki ideat siitä, miten muut maat saadaan mukaan, ovat tervetulleita, ja siinä voimme varmaan tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen.

Jäin ihmettelemään vähän tätä ed. Saarikankaan ajatusta, että yritys ostaisi valtiolta päästöoikeuksia. En hahmottanut sitä, että jos yritykset eivät kuuluisi päästökauppaan, minkä takia ne ostaisivat niitä päästöoikeuksia valtiolta. Päästökaupassahan yrityksen motiivi ostaa päästöoikeuksia on se, että sillä on kiintiö, joka sen täytyy täyttää. Jos ei se siinä onnistu, niin sitten on pakko ostaa päästöoikeuksia ulkopuolelta. Ja myös, koska Kioton pöytäkirjan valtioiden välinen päästökauppa alkaa jo ensi vuonna, niin mikä olisi se lisäarvo siinä, että EU:n päästökauppakin olisi valtioiden välistä? Minkä takia tarvittaisiin EU:n sisäinen valtioiden välinen päästökauppa ja sitten sen lisäksi Kioton pöytäkirjan kansainvälinen, valtioiden välinen päästökauppa?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkyselle: On tietenkin selvää, että eihän tässä nyt voida muuttaa päästökauppalakia, ja eihän tästä olekaan kysymys. Minähän esitän tässä vain lausumaa, että Suomen hallituksen tulee kaikin tavoin Euroopan unionissa pyrkiä muuttamaan tätä päästökauppajärjestelmää oikeudenmukaiseksi, ja siitä kai me voisimme olla yhtä mieltä. Jos kerran olemme sitä mieltä, että se on epäoikeudenmukainen, annetaan tämä lausuma, niin että niin nykyinen kuin tulevakin hallitus voi sitten siellä vaikuttaa, heti kun se on mahdollista, ja korjataan tätä. Mutta teidän puheenvuorostanne, ed. Tynkkynen, käy selville, että te ette oikein mielellänne haluaisi tätä muuttaakaan, ja se on minusta ihmeellistä. Toivottavasti kuitenkin äänestätte tämän ponnen puolesta.

Martin  Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Näistä useammasta esityksestä, mitä ed. Tynkkynen teki, toteaisin: Viikko sitten, kun käsittelimme täällä tätä samaa lakia, meillä ulkona oli kohtuullisen lämmin sää ja silloin oli Suomen sähkönkulutus 11 955 megawattia. Tänä aamuna, kun minun lämpömittarini näytti -14:ää ulkona, klo 8.00 tuli sähköpostiin ilmoitus Fingridiltä, että nyt meidän kulutuksemme on 13 915 eli runsaat 2 000 megawattia, Olkiluoto vitosen verran, enempi, ja valtaosa siitä tuotettiin muuten kuin päästöttömällä sähköllä. Me joudumme ostamaan päästöoikeudet tähän 2 000 megawattiin lisää, koska se ei ole meistä riippuvaista. Säälle me emme voi — ette edes te, ed. Tynkkynen — mitään. Näin ollen tämä päästökauppa tällä tavalla menee jokaisen meidän kukkaroon, ainakin minun kukkarooni, ja toivon mukaan en ole ainoa. Sen takia vastustan sitä, että tämä on tällainen yksipuolinen järjestelmä. Me elämme luonnon armoilla, me joudumme lämmittämään, meidän teollisuutemme täällä on kovasti energiarikasta, ja sitä kautta me saamme suuria rankaisuja. Kyselinkin viime viikolla, olisimmeko valmiit luopumaan teollisuudesta, jotta päästöt olisivat pienemmät, olemmeko valmiit luopumaan lämmityksestämme. Nämä ovat sellaisia asioita, joille me emme voi mitään. Me elämme pohjoisessa, sen takia näin on.

Sitten tullaan tähän päästökauppakysymykseen. Nyt me käsittelemme tätä lakiehdotusta, ja sen kohdalla ed. Valppaan kommentti on aivan oikein, että jälleen kerran, niin kuin kesällä, kesäkuussa, talousvaliokunnan mietinnössä lähdettiin siitä, että Suomen tulee toimia EU:n puheenjohtajuuskaudella sillä tavalla, että saadaan koko maailma mukaan tähän päästöjen estämiseen, oli se sitten päästökaupan kautta tai muitten mekanismien. Tämä on meille tärkeää. Meille on tärkeää, että niin Yhdysvallat, Venäjä, Japani kuin kaikki muut suuret päästöjen tuottajat ovat mukana. Jokainen tilaisuus, joka meillä on täällä eduskunnassa, tulee käyttää hyväksi. Minä ainakin haluan tuoda sen esille, että emme me tee tätä maailmaa onnelliseksi sillä, että Suomi sen oman osuutensa täyttää kuin partiopoika aikanaan, ja ennen kaikkea se ei ole oikein sen takia, että se tulee meidän jokaisen maksettavaksi ja se on meiltä pois.

Sitä kautta voitaisiin — nyt, ed. Tynkkynen, lähden siitä, että päästökauppa kokonaan muuttuu, että meillä on yksi päästökauppajärjestelmä, oli sen nimen edessä Kioto tai EU, että se on maailmanlaajuinen, kattaa kaikki maat — ihan niin kuin meillä on joku sähköpörssi tai öljypörssi, rahastoida nämä rahat ja sieltä sitten ottaa sopiva osuus tämän uusiutuvan energian kehittämiseen, sillä meidän on panostettava uusiutuvan energian kehittämiseen paljon, paljon enemmän kuin tänään tehdään.

Vuoden 2007 budjetissa on varattu rahoja vähän enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta eivät se riitä. Jos me haluamme todella vaikuttaa päästöihin, meidän pitää panostaa paljon enemmän. Silloin yksi osa on se, että niiltä, jotka käyvät päästökauppaa, ei anneta sen rahan mennä millekään yritykselle, vaan kerätään se kehitykseen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Tynkkynen kertoi, että hinnalla voidaan ohjata yrityksiä päästökaupassa. Kyllä minun mielestäni niitä ohjataan Suomesta ulos hinnalla.

Ed. Saarikangas on aivan oikeassa tuossa ehdotuksessaan, että pitäisi perustaa tällainen rahasto ja että valtiot kävisivät kauppaa, eivät nämä useinkin hämärämiehet.

Suomi kärsii siitä 90-luvun lähtökohdasta. Silloiset neuvottelijat epäonnistuivat, eikä siellä ollut kyllä Suomen etu kyseessä, jotain muuta siellä neuvoteltiin.

Sitten, kun täällä ed. Skinnari totesi tästä kaukolämmöstä, niin se on kyllä katastrofi Suomessa, jos siitä joudutaan luopumaan taikka se joutuu jotenkin uhanalaiseksi. Siinä käytetään pääsääntöisesti kotimaista polttoainetta, turvetta, ja sillä lailla korvataan kivihiiltä.

EU:han tuottaa 15 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. EU rupesi yksipuolisesti tällaista ajamaan, mutta vaikka EU nyt sitten pääsisi nollaan päästöissä, ei sillä vielä näitä ongelmia ratkaista.

Koskia ei tule valjastaa enää lisää, se on ihan selvä. Jollain muulla tavalla pitää sähköä tuottaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Aikanaan, kun Suomi kytkeytyi tähän päästökauppaan, se lähti sillä tavalla väärältä tasolta. Tässä ottaisin puheeksi tämän ed. Tynkkysen äsken lausuman. Hän totesi, jotta yrityksillä on kiintiöt. Tämä on hyvin oleellinen seikka siinä mielessä ja tämä kytkeytyy ed. Valppaan ponteen, kun yritykset kytkettiin määrättyihin kiintiöihin katsomatta sitä kuitenkaan, miten tehokkaasti ne olivat jo sitä ennen hoitaneet asiansa. Silloin tehtiin se virhe siinä, jotta Suomessa ei katsottu jokaista putiikkia erikseen eikä yhdessä sitä, että Suomessa oli tehty hirveän paljon semmoisia toimia, joilla oli jo tämä asia hoidettu.

Sitten me menimme joillakin vanhoilla lukusilla mukaan, ja se tarkoitti sitä, jotta ne yritykset eivät saa tehdä uusia investointeja, ennen kuin ostavat jostakin muualta. Onko turvallisempi ostaa ne kiintiöt Venäjältä tai jostakin kolmansista maista? Joku täällä puhui nahkatakkisista. Aikanaan se tarkoitti hevoskauppiaita, joilla oli nahkatakit, ja niihin ei voinut hirveän paljon luottaa. Miten se oli, jotta vaihtohevosen suuhun ei ole katsomista, tai jotakin.

Tämä kuvastaa tunnelmaa, jotta välttämättä niissä maissa ne rekisterit eivät ole niin tarkkoja ja valvonta niin tarkkaa. Me ostamme niin kuin omaatuntoa tyynnyttääksemme jotain kiintiöitä sieltä. Me emme vaan tiedä, pienentääkö se todellisuudessa siinä maassa jotain. Minä väitän, että kaikki rekisterit eivät ole yhtä hyviä kuin Suomessa nämä järjestelmät ja systeemit on olemassa. Sen takia ed. Valppaan ponsi ei ainakaan huononna tätä tilannetta eikä ole luonnonsuojelun vastainen eikä muuta. Sen takia minusta tämä pitäisi hyväksyä kyllä täällä eduskunnassa. Pannaan hallitus katsomaan kaikki ne konstit, mitä EU:ssa on tehtävissä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin näen ed. Valppaan ponnen ennen kaikkea viestinä siitä, mihin suuntaan pitäisi globaalilla tasolla pyrkiä. Tuotetaan sitten joku terästonni, tuotetaan joku tuote tai tuotetaan joku lämpöyksikkö missä tahansa maailmassa, niin se pitäisi tuottaa mahdollisimman vähäpäästöisellä tavalla. Kyllä minua vähän huolestutti, kun Helsingin Sanomista viikonvaihteessa luin, että Kiinassa joka kolmas viikko otetaan käyttöön uusi hiilivoimala ja jos epäviralliset hiilivoimalat, laittomat hiilivoimalat, otetaan mukaan, niin joka viikko syntyy uusi hiilivoimala. Kiinan päästöthän tulevat ennusteen mukaan ohittamaan USA:n päästöt jo 2009; tietysti asukasta kohti tilanne säilyy erilaisena vielä pitkään. Elikkä kyllä tässä todella tarvitaan globaaleja järjestelmiä, jotta saadaan kaikki mukaan ja saadaan ohjattua tuotantoa vähäpäästöiseen suuntaan, koski se sitten tavaratuotantoa, energiatuotantoa tai mitä muuta yhteiskunnan toimintaa tahansa.

Ed. Susanna Rahkonen merkitään läsnä olevaksi.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että puhutaan päästökauppajärjestelmän kielteisistä puolista ja puhutaan näin aktiivisesti kuin tänä päivänä täällä. Ehkä olisi aikaisemmin pitänyt jo puhua vähän korostetummin ja myöskin kertoa niiden asiantuntijoiden, joita me kuulimme jo aikaisemmin valiokuntakäsittelyssä, mielipiteitä siitä, mitä tämä tulee merkitsemään maamme teollisuudelle ja monelle muulle asialle. Vielä ei ole kuitenkaan kaikkea menetetty, ja on oivallinen aika nimenomaan keskustella juuri nyt.

Minä muistuttaisin nyt siitä asiasta, joka käy ilmi ed. Saarikankaan puheissa nyt ja viime viikon keskiviikkona välikysymyskeskustelun yhteydessä monissa hyvissä eri puheissa, että me olemme 5 miljoonan asukkaan maa yli 6 miljardin ihmisen maailmassa. Tämä pitää nyt tiedostaa, mikä meidän roolimme tässä maailmassa on. Kun liikkuu Kiinassa ja katselee Pekingin kaduilla — sanon sen saman kuin viime viikon keskiviikkona — siellä on ihmisillä kasvosuojukset sen takia, että ilma, joka siellä on, on niin saasteinen, että sitä ei ole terveellistä hengittää. Vähänkin sairas ihminen ei pysty sitä kunnolla hengittämään. Siellä kadulla työskentelevillä ihmisillä on tilanne tämä. Me näemme siellä vielä tänäkin päivänä, kun hiiltä pannaan jostakin aukosta sisään ja se tulee mustana savuna taivaalle ja pilvettömänä kesäpäivänä aurinkoa ei näy. Niin että muistetaan nyt, missä maassa me elämme ja minkälainen on tilanne maailmalla.

Tämän kerron sen vuoksi, että on tietysti hienoa olla mallioppilas ja malli-ihminen ja esimerkillinen ihminen ja esimerkillinen maa ja puhua näin oman maamme osalta, mutta kyllä täytyy tämmöiset asetelmat ymmärtää, mikä on se paras tapa meidän toimia. Minusta se on juuri tämä globaali ajattelu, että käytämme sitä energiaa mahdollisimman paljon EU:n puitteissa siihen suuntaan, että myöskin Intia, Kiina, USA ym. ym., jotka tätä maapalloa pahiten saastuttavat, tulisivat tehokkaammin mukaan säästöjen osalta.

Tähän vielä sen verran, että kun me keskustelimme viime viikon keskiviikkona välikysymyskeskustelun yhteydessä, muistuttaisin, ed. Tynkkynen, me saimme teidät kertomaan, mitä vihreät tukevat. Siellä oli selkeästi puheenvuoroissa, että vihreiden linja on, että he tukevat viidennen ydinvoimalan toimintoja ja kaikkien ydinvoimaloiden toimintaa niin kauas kuin tänä päivänä tulevaisuuteen voi nähdä. Se on kirjatussa pöytäkirjassa. Niin tulee käymään kuudennenkin ydinvoimalan osalta, että rakentamista poliittisista syistä taktisesti vastustetaan ja sitten, kun se on käytössä, niin sanotaan, että okei, me hyväksymme sen.

Ensinnäkin koko päästökauppajärjestelmä on minusta noin järjestelmänä aika lailla omituinen, että päästöistä käydään kauppaa. Sehän on aivan merkillinen asetelma, kun pitäisi toimia tietysti niin, että niitä päästöjä ei synny ja jos niitä syntyy, niin sitten pitää katsoa se ihan kaikessa rauhassa ja moraalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisesti, kuka niiden poistamisesta vastaa ja mikä siinä on yhteiskunnan rooli ja yhteiskuntien rooli.

No, vielä hullummalta tuntuu, että puhutaan päästökauppojen huutokauppaamisesta, jota nyt tänä päivänä nimenomaan vihreiden edustajat Tynkkynen ja Hautala esittivät: pitäisi vähintään 10 prosenttia huutokaupata päästöistä. (Ed. Pulliainen: Tietenkin!) Ongelmia huutokaupata! (Ed. H. Hautala: Ei se ole moraalinen kysymys, ed. Vielma!) Kertokaa minulle nyt talonpoikaisjärjellä, että jos tämä otetaan periaatteeksi, että jos muillakin sektoreilla on ongelmia, niin sitten ruvetaan niitä Suomessa huutokauppaamaan ja kansainvälisesti, globaalisti, huutokauppaamaan. Tästä minusta on kysymys, mikä tarkoittaa sitä, että monet maat ja monen maan teollisuus ja suurten maiden teollisuus ja suuret maat pääsevät kuin koira veräjästä ja Suomi ja Suomen suhteellisesti pieni teollisuus sitten maailmanlaajuisesti ajateltuna siitä kärsii. Minä en tätä asiaa ymmärrä kyllä tältä kannalta alkuunkaan ja olen sitä mieltä, että ed. Valppaan ehdotus tässä tilanteessa on erinomainen, niin kuin monen kokoomuslaisen suusta on jo täällä aikaisemminkin kuultu.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen aiemmin esitti, että päästökaupan uhkakuvat ovat toteutuneet. Pikemminkin väittäisin täysin päinvastoin, että päästökauppa on toteutunut paljon paremmin kuin mitä sen suunnitteluvaiheessa peloteltiin.

Päästökauppajärjestelmähän alkoi EU:ssa vuonna 2005. Jos muistellaan, mitä päästökaupan piti näitten pelottelijoiden mielestä aiheuttaa, sen piti romahduttaa talous ja teollisuuden kilpailukyky ja näkyä myös työllisyysluvuissa. Itse asiassa silloin, kun päästökauppa EU:ssa alkoi, Suomessa talouskasvu kiihtyi, jos otetaan huomioon tämä paperiteollisuuden työsulun vaikutus talouskasvulukuihin. Viime vuonna päästiin lähes ennätyksellisiin talouskasvulukuihin edelleen päästökauppaoloissa. Vastaavasti ensimmäisenä päästökauppavuonna työllisten määrä hypähti korkeimmalle tasolle laman jälkeen. Viime vuonna syntyi 40 000 uutta työpaikkaa. Eli todellakaan ei voida väittää, että päästökaupasta esitetyt uhkakuvat olisivat toteutuneet, vaan päinvastoin Suomen taloudella ja työllisyydellä menee päästökaupan oloissa, ei nyt ihan ehkä historiallisen hyvin, mutta ainakin erittäin hyvin verrattuna moniin aiempiin aikoihin.

Ed. Rask oli huolissaan tai ihmetteli sitä epäsuhtaa, että voidaan tukea vesivoimaa Kiinassa, mutta ei oteta käyttöön sitä Suomessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ainakin ymmärtääkseni Suomi on tukenut ulkomailla nimenomaan pienvesivoimahankkeita, ja ne ovat aika kaukana niistä isoista altaista, mitä Suomeenkin monet poliitikot kovasti haikailevat.

Jäin ihmettelemään myös tätä ed. Valppaan väitettä, että en olisi ollut valmis muuttamaan päästökauppalakia. Siis minähän olin ainoa, joka teki tämän lain muuttamisesta lakialoitteen, ja ainoa, joka jätti siitä talousvaliokunnassa vastalauseen. Ihmettelin pikemminkin sitä, minkä takia kaikki ne päästökauppakriitikot, joita tässäkin salissa tuntuu yllättävän paljon olevan, eivät tehneet omia lakialoitteitaan, eivät valiokuntakäsittelyn yhteydessä esittäneet omia muutosehdotuksiaan lakiin. Olin ainoa, joka esitti lain muuttamista, joten ehkä ihan sitä kritiikkiä en ole valmis ottamaan vastaan, etten olisi halukas muuttamaan päästökaupan järjestelmää.

Ed. Saarikangas muistutti, että voimalaitosten on pakko ostaa päästöoikeuksia, kun on tällaisia kylmiä säitä kuin nyt on onneksi vihdoin taas tullut tänäkin talvena, mutta eihän päästöttömän tuotannon tarvitse ostaa oikeuksia. (Ed. Saarikangas: Kun ei sitä ole!) Jos tuotamme energiaa, sähköä tai lämpöä ilman päästöjä siis joko uusiutuvilla energialähteillä tai ehkä joillakin muillakin, niin ei silloin tarvitse ostaa päästöoikeuksia. Eli eihän päästökauppa sinänsä pakota tällaiseen tilanteeseen. Päästökauppa päinvastoin kannustaa siihen, että yhä suurempi osa energiasta tuotettaisiin päästöttömillä energiamuodoilla.

Ed. Kangas oli huolissaan siitä, että päästökauppa ohjaa teollisuutta Suomesta ulos. Mietin, olisiko ed. Kangas johdonmukaisuuden nimissä valmis myös puuttumaan paperiteollisuusalan työntekijöiden palkkoihin ja laskemaan niitä suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn nimissä. Jos katsotaan vaikka paperiteollisuuden kustannusrakennetta, eri tuotannontekijöiden osuutta lopputuotteen hinnasta, niin kyllähän sielläkin, vaikka paperiteollisuus on energiavaltainen ala, työn osuus on merkittävä. Oletan, että ed. Kangas ei kuitenkaan tämän takia olisi valmis vaatimaan paperimiesten palkkojen laskemista tai työolojen heikentämistä, enkä minäkään tietenkään sitä vaadi. Eli kyllä kannattaa miettiä, mitä ja kuinka paljon teollisuuden kilpailukyvyn nimissä on valmis vaatimaan, ja jos on valmis vaatimaan helpotuksia teollisuuden edun eteen, niin mistä se kannattaa sitten aloittaa.

Ed. Esa Lahtela esitti, että kaikilla mailla ei ole kunnon päästörekistereitä ja sen takia tällainen kansainvälinen päästökauppa voi olla vaikeata. Näinhän voi alkuvaiheessa ollakin, mutta EU:n päästökauppa koskee vain EU-maita. EU:n päästökauppadirektiivi jo edellyttää kohtuullisen tiukat päästörekisterit kaikilta jäsenvaltioilta, joten kuvittelisi, että EU:n sisällä tämä ongelma on jo ratkaistu. Toisaalta kyllä tämä ed. Esa Lahtelan esittämä huoli on aika lailla ristiriidassa taas niitten vaatimusten kanssa, joitten mukaan päästökauppa pitäisi pikimmiten laajentaa globaaliksi tai ainakin mahdollisimman laajaksi. Eli pitää päättää, halutaanko todella mahdollisimman laajaa ja kansainvälistä päästökauppaa, vai ollaanko niin huolissaan muitten maitten päästörekisterien huonosta tilasta, ettei uskalleta käydä niitten kanssa kauppaa. Joku johdonmukaisuus tässä kritiikissä varmaan kannattaa yrittää säilyttää.

Heidi Hautala /vihr:

Puhemies! Juuri tästä on kysymys, että kun täällä havitellaan tätä maailmanlaajuista järjestelmää, mitä me kaikki pidämme tavoitteena, niin kysymys on strategiasta, kuinka siihen päästään. Te olette valmiit lyömään hanskat tiskiin, ed. Uotila ja kaikki muut, jotka koko ajan sanovat, että tästä ei tule mitään, kun kaikki eivät ole mukana. Kysymys on siitä, mikä on se paras tapa, millä me saamme kaikki mukaan. Ja toistaiseksi Euroopan unioni on ollut menestystarina tässä, että Euroopan unionin sitkeydellä ja peräänantamattomuudella on saatu maa maan jälkeen mukaan.

Kun katsomme kehitystä Yhdysvalloissa, joka tosin ei ole, tunnustettakoon, ihan pelkästään Euroopan unionin ansiota, vaan sen ansiota, että ihmiset ovat oikeasti pelästyneet sitä, mitä heidän ympäristössään tapahtuu, niin on hyvin todennäköistä, että siellä osavaltio toisensa jälkeen liittyy niiden joukkoon, jotka vaativat myöskin liittovaltiotasolta liittymistä kansainväliseen päästövähennysjärjestelmään. Tässä on nyt toistaiseksi edetty niin hyvin kuin tässä voidaan edetä. Tämä on erittäin vaikea haaste. En usko, että ihmiskunnalla on ollut yhtä vaikeaa haastetta koskaan. Ja sen takia nyt kaikki nämä puheenvuorot siitä, että pitää antaa periksi, ovat erittäin vaarallisia.

Sitten haluaisin myöskin sanoa, että (Ed. Vielma: Ei anneta periksi! Päinvastoin! — Ed. Uotila: Ei!) — joo, pyytäkään vastauspuheenvuoroja, tämä on mielenkiintoinen keskustelu — kun ed. Saarikangas puhuu aina näistä, kuinka paljon megawatteja menee minäkin aamuna tässä maassa, niin luin, että Ahvenanmaalla on nyt tehty huoltovarmuuden nimissä tällainen koe, että halutaan nähdä, kuinka vähällä sähköllä ahvenanmaalaiset yritykset ja kotitaloudet yhtenä päivänä selviävät, koska voi tulla sellainen tilanne, että ihan oikeasti täytyy nähdä se, että esimerkiksi sähköä ei riitä ihan kaikkiin tarpeisiin. Minä ehdotan, että Suomessa myöskin, täällä valtakunnassa, i riket, tehdään tämmöinen samanlainen kokeilu. Otetaan yksi kokeilupäivä, jolloin kaikki jättävät astianpesukoneensa laittamatta päälle ja ehkä jättävät myöskin sen saunan silloin tällöin (Puhemies koputtaa) lämmittämättä ja tällä tavalla nähtäisiin, onko tässä yhteiskunnassa myöskin mahdollisuutta vaikuttaa sähkönkulutukseen. Täällä puhutaan aina vaan tuotannosta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Parikymmenvuotinen kokemus tässä isossa salissa keskustelusta on antanut aina viitteen siitä, että täällä voi, kun on sopiva aihe, löytää aivan uusia yhteiskunnallisia suuntautumisia ja järjestelmiä. Yksi on osapäiväkapitalismi, jonka loistavimpia edustajia tässä keskustelussa on ollut ed. Vielma, joka on hyvin sympaattinen henkilö joka suhteessa. Hän on silloin kapitalisti, kun se tuntuu hyvältä, sosialisti, kun se tuntuu hyvältä, ja vaihtelee tunneittain kantaa sen mukaan kuin se tuntuu hyvältä. Minusta on ihana nähdä ed. Vielman ilmeet aina, kun hän nauttii sydänjuuria myöten siitä, että hän onnistuu tämän elämyksen kokemaan hetkestä toiseen. Siitä saatiin äsken jälleen hyvä esimerkki kuulla. Kun hän päästökauppaa arvostelee, niin hänen tulee muistaa aina se, että tämä on USA:laisten markkinatalousmiesten ja teollisuusmiesten keksintö Suurten järvien alueelta. Siellä se otettiin käyttöön, kun ei markkinataloudessa muuta keksitty, ja siinä kaikki. Mutta ed. Vielma varmaan keksii (Ed. Vielma: Juu, kyllä!) innovatiivisena henkilönä tähän uuden paremman järjestelmän, joka toimii niissä oloissa, missä sitten eletään. Nythän on kysymys sitten siitä, että tässä jatkumolla sosialismi—kapitalismi valitaan se oikea hetki ed. Vielman tavoin, joka passaa pirtaan.

Kun täällä on oltu niin kovasti huolissaan tässä yhteydessä Kiinasta, joka antaa huoleen aihetta, niin todettakoon nyt se, että eihän Kiinassa nykymeno voi jatkua millään. Kysymys on ihan vain vuosista, jolloinka tämä ympäristön saastuminen on siinä jamassa, että ei siellä kukaan voi sitä teollista toimintaa harjoittaa, siellä on niin vankat savut ja päästöt ilmassa. Olin vuonna 75 ensimmäisen kerran Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana, ja silloin piti olla hengityssuojaimet joka paikassa, kun aamulla kadulle meni, ja nyt ollaan jälleen ihan samassa tilanteessa. Tosin en ole käynyt seitsemään vuoteen siellä, että sinä aikana on sitten ehkä tilanne vielä huonontunut, vuonna 1995 jo oli ihan tarpeeksi huono tilanne.

Sitten tästä, mistä puhutaan aina, ed. Saarikangas: Viime viikolla te olitte erittäin huolissanne siitä, että ulkona oli lämpöasteita tammikuussa. Nyt te olitte erittäin huolissanne siitä, että on 14 astetta pakkasta tammikuussa. Aina on väärin. Ilmeisesti olemme kumpikin valinneet väärän planeetan asuttavaksi, kun ei koskaan ole kohdallansa. Minä vaan olen sitä mieltä, että tällaiset olosuhteet täällä Suomessa sattuu olemaan, kun välillä arktinen massa on tässä paikalla ja välillä on lämmin ilmamassa tässä paikalla, tämä on sahanteräliikkeen kohdalla, aina riippuu siitä, mihinkä osutaan, ja näin täällä pitää ollakin. Ja sen takiahan me olemme varautuneet niillä sähkökapasiteetin varavoimaosuuksilla tähän tilanteeseen. Se pitää hoitaa oikealla tavalla. Vihreät esittivät jo kymmenen vuotta sitten, että sen varastoinnin pitää tapahtua huoltovarmuuslain avulla uusiutuvien energianlähteitten avulla. Se sai aikaan yleistä hymistystä jopa energia-alan lehdistössä, vaan eipä ole johtanut mihinkään. Elikkä toisin sanoen tämä on sitä arkipäivän realismia. Tässä asiassa olemme nyt yllättäen ed. Saarikankaan kanssa aivan samassa veneessä.

Sitten vielä yksi asia, ja se on ed. Raskin täällä esille tuoma vesivoiman rakentaminen, 2100 megawattia, josta hän pudotti kuitenkin Torniojoen ja Ounasjoen yllätyksekseen pois, kun me olimme lukeneet tuon saman tilaston. Nyt tässä pitää muistaa se, että olikohan se noin 22 vuotta sitten, kun ed. Hanhirova Tornionjokilaaksosta esitti Tornionjoen valjastamista. Satuin olemaan siellä Tornionjokilaaksossa Maupertuis-seminaarissa ja lehtimiesten ympäröimänä sattuneesta tieteellisestä syystä, ja kun kommentoin tuoreeltaan ed. Hanhirovan ehdotusta tästä, että hän äänestäjänsä hukuttaa siellä, niin hän välittömästi STT:n välityksellä ilmoitti, että se olikin lipsahdus, lapsus linguae, ei ollutkaan tarkoitettu ihan sitä. Tässä kävi Raskille samalla tavalla.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi ed. H. Hautalalle. Minä olen ihan samaa mieltä: periksi ei saa antaa tässä päästöjen vähentämiskysymyksessä. Se on hyvin tärkeä asia, ja sen takia minun mielestäni ei nyt tule myöskään sallia näitä hiilivuotoja, vaikka ne olisivat kovin vähäisiäkin, niin kuin on vähän kuulostanut, että tämä pieni hiilivuoto ei mitään haittaisi. Minusta ei pidä myöskään niissä antaa periksi.

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen tähän keskusteluun. Pitkästä aikaa päästökaupasta puhutaan ihan oikealla tavalla. Tämä päästökauppa on ollut sellainen asia, että sillä usein hymistellään ja ylistetään sitä, mutta ei se tässä muodossa vain toimi. Kyllä se näin on. Tässä keinotekoisessa kauppamekanismissa on paljon korjattavaa vielä, ja sen eteenhän tässä nyt meidän pitää pyrkiä eli katsoa tulevaisuuteen tässä. Jos siinä onnistutaan sitten saamaan tämä päästökauppa koskemaan koko maailmaa, kaikkia maita, niin sillä saavutetaan varmasti tuloksiakin, mutta sitä ei saa minusta kehittää sinne keinottelun suuntaan eli keksiä sinne näitä kauppamekanismeja, joilla voidaan tehdä kauppaa, olipa se sitten huutokauppaa tai mitä tahansa. Se ei minusta sovi tähän päästöjen vähentämisasiaan.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen myös siihen, että ed. Tynkkynenkin antoi ymmärtää, että hän olisi valmis muuttamaan tätä epäoikeudenmukaista päästökauppaa ja ainakin toimimaan siihen suuntaan. Sehän nähdään, kun tästä lausumasta äänestetään. Uskon vakaasti, että ed. Tynkkynen myöskin tulee näin tekemään. Mutta sitä en hyväksy, jos ed. Tynkkynen tarkoittaa tällä kehittämisellä sitä, että siihen kehitellään uusia kauppamekanismeja, olipa se sitten huutokauppaa tai mitä tahansa muuta keinottelua. Se ei taas minun mielestäni sovellu tähän päästöjen vähentämisideologiaan, jonka pitäisi meille kaikille olla selvää, että me pyrimme tosissamme päästöjen vähentämiseen.

Arvoisa puhemies! En myöskään ole valmis yhtymään siihen, mitä ehkä ed. Tynkkynenkään ei esittänyt, mutta hän esitti ed. Kankaalle kysymyksen, olisiko hän valmis alentamaan paperiteollisuustyöntekijöiden palkkoja. En usko. En voi tietenkään ed. Kankaan puolesta täällä mitään vannoa, mutta en usko, että hän on siihen valmis. Minä en ainakaan ole valmis. Mutta jos puhutaan johtajien kohtuuttoman suurista optioista ja palkkioista, minä olisin valmis niitä leikkaamaan monissa pörssiyhtiöissä, myöskin paperiteollisuudessa. Mutta työntekijöitä ei ole syytä mitenkään nyt rangaista tässä ainakaan tällä päästökaupan nimikkeellä.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, tämä, mitä ed. Rask puhui 2 100 megawatin tehon lisäyksestä vesivoimaan, on aika paljon. Se on varsin suuri määrä. Olisi ollut hyvin tärkeätä, että ed. Rask olisi hieman voinut eritellä ja tarkentaa, mistä ja miten se saadaan aikaan ilman, että otettaisiin tosiaan käyttöön sitten Tornionjokea tai Ounasjokea tai mahdollisesti joitakin muitakin jokia. Tämä on suuri tehon lisäys, ja siitä olisi ihan hyvä kuulla, mistä se sitten otetaan. On selvä, että olemassa olevien voimalaitosten tehoja voidaan nostaa, mutta pystytäänkö niillä sitten ihan näin suuriin lukemiin? Se voi olla mahdollistakin, mutta minkälaisia uusien patojen rakentamisia ja altaitten rakentamisia se sitten edellyttää, se on jo taas toinen kysymys ja se on myöskin minusta ympäristökysymys.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin korjaan sen, kun sanoin täällä aiemmin, että Kiinassa otetaan joka kolmas viikko uusi hiilivoimala käyttöön. Kävin tarkistamassa. Puhuin palturia. 2005 Kiinassa otettiin joka kolmas päivä uusi hiilivoimala käyttöön.

Sitten ed. Hautalalle: En suostu kyllä käymään päästökaupan vastustajaksi. Ei kai se sitä tarkoita, jos esittää kritiikkiä ja analysoi päästökauppajärjestelmän ongelmia ja vaatii sitä ulotettavaksi koko maailmaan, että silloin on päästökauppajärjestelmän kategorinen vastustaja.

Mitä tulee sitten ed. Tynkkysen esille ottamiin paperityöntekijöiden palkkoihin, suomalainen ammattiyhdistysliike ja suomalaiset työntekijät eivät hyväksy dumppaamista, tapahtuu se sitten palkoilla, työsuojelulla, ihmisoikeuksilla, ympäristöllä tai millä tahansa. Kysymys on siitä, että kunnolliset palkat, kunnollinen työsuojelu, kunnolliset ihmisoikeudet, kunnollinen ympäristönsuojelu pitää saavuttaa kaikkialla, ei pelkästään Suomen tuotantoelämässä ja suomalaisten työntekijöiden ja työnantajien kesken.

Pakkasista sen verran, että minua harmittaa näissä pakkasissa vaan se, että kun kovat pakkaset tulevat, niin joudutaan ottamaan käyttöön tätä saastuttavaa hiilivoimalakapasiteettia, ja se on ympäristön kannalta kyllä huono ratkaisu. Tuulivoimalat eivät ikävä kyllä taida kovimmillaan pyöriä juuri silloin, kun on pakkaset kaikista kovimmillaan, ja siihen sisältyy tällaisia teknisiä ongelmia.

Martin  Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tuo kaksi minuuttia on vähän lyhyt. Sen takia tulin tänne puhujakorokkeelle.

Ed. Tynkkyselle haluaisin todeta tästä alkupuheenvuorosta, että kun nyt menee niin hyvin taloudellisesti Suomessa, niin ei sen takia sitten ole tarvinnut ostaa näitä päästöoikeuksia. Minun mielestäni oleellinen kysymyshän on tässä, että vuonna 2005 meillä oli pitkä seisokki paperiteollisuudessa, jona aikana paperiteollisuuden kulutus laski. Sinä vuonna olivat myös nämä vesivarastot tuolla Ruotsin ja Norjan puolella, ja sitä kautta meillä sinä vuonna oli minimissään hiilivoiman ja runsaspäästöisen voiman käyttö, ja se jatkui aina viime vuoden tammikuuhun saakka, jolloin tuli tämä kylmä aalto. Tässä suhteessa tämä paralleeli talouteen on pikkusen ontuva.

Sitten kun ed. Tynkkynen mainitsi, että ei tarvitse käyttää päästöä, kun mainitsin, että meillä tänään käytetään viimeviikkoiseen nähden 2 000 megawattia enemmän kuin silloin, niin ensinnäkin ed. Pulliaiselle: En lainkaan tarkoittanut sitä, oliko hauskaa vai ikävää lämpötilan suhteen. Toivoin, että te näin valistuneena tutkijana olisitte huonosta lausumastani huolimatta ymmärtänyt, että minä pahoittelen sitä, että meidän ilmaston takia täytyy tuottaa päästöllistä energiaa 2 000 enemmän tällä viikolla kuin viime viikolla. Olen varmaan samaa mieltä siitä, että viime viikolla surin sitä, että me menemme kohti kasvihuoneilmiön toteutumista, ellemme tee jotain. Toivoisin, että näin vakavassa asiassa ei lähdetä tällaisen leikin tielle.

Ed. Tynkkynen totesi, että 2 000 megawatin lisäsähkön saamiseen ei tarvitse käyttää päästöllistä energiaa. Minä haluaisin muistuttaa nyt, että me tänään 23. tammikuuta 2007 elämme Suomessa ja meillä ei ole päästötöntä energiaa tälle 13 900:lle. (Ed. Pulliainen: Ja kuka sen on ratkaissut? Teollisuus!) — Sen on ratkaissut muun muassa tämä eduskunta aikanaan kieltämällä lisäydinvoiman rakentamisen silloin 1990-luvun alussa. Tiedämme varsin hyvin, että jos silloin olisi myönteinen päätös tehty, niin tänään me olisimme oleellisesti paremmassa asemassa päästöjen suhteen. — Toivon, että me eläisimme siinä reaalimaailmassa, missä tänään olemme, ja puhumme tänään niistä toimenpiteistä, joita tarvitsemme tulevaisuutta varten, jotta kasvihuoneilmiö ei toteutuisi ja jotta me voisimme tuottaa muutenkin päästötöntä energiaa.

Ihmettelen pikkuisen ed. Hautalan kommentteja, koska minä en ainakaan ole lukenut, en oman puolueeni enkä muidenkaan puheenvuoroista, sitä, että me heitämme hanskat tiskiin. Päinvastoin me olemme uhranneet koko päivän viime viikolla siihen keskusteluun, miten voidaan päästä eteenpäin, jotta päästöjä vähennetään, jotta ilmastonmuutos voidaan estää, mutta en minä halua tehdä sitä päästökaupan avulla ja sahata sitä oksaa, jonka päällä istumme. Se on jo riittävän heikko muutenkin.

Tämä säästöpuoli: Yhteiskunnan tulee panostaa säästöihin, ja siinä olen kyllä kannustamassa, että säästöohjelma laaditaan KTM:n puolesta.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti täältä paikalta:

Ed. Pulliainen meni arvioissaan aika pitkälle henkilökohtaisuuksiin, ja näinhän käy silloin, kun taito väitellä asiasta loppuu ja tässä tapauksessa päästökaupasta. Kun ed. Pulliainen käytti sanaa "osapäiväkapitalisti" ja kohdisti sen minuun, niin haluan tässä kertoa, että olen todella iloinen, että hän ei edes sanonut, että olen osapäiväsosialisti, koska sitä en halua olla milloinkaan.

Sitten, ed. Pulliainen, suosittelisin lukemaan viimeisimmän kirjani, joka loppuu lauseeseen päiväkirjalle: "Olet saanut minut ymmärtämään, mikä ero on seistä Arkadianmäen portailla liituraitapuvussa, musta salkku kainalossa, tai Luppotunturin juurella männyn tyvellä, pihkapuvussa, pokasaha olalla ja kirves kädessä. Se ero ei näy vaatteista, se kuuluu, kun hän avaa suunsa. Niin ei aina ole, miltä näyttää! Jätkä tai porvari tai jätkäporvari, vastaisuudessa minulla on yksi tavoite ylimpänä: olla kunnon jätkä."

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Toivotan sille uralle pitkää jatkoa, ed. Vielma.

Arvoisa puhemies! Ed. Saarikankaalle aivan lyhyesti, että kun viittasitte siihen, mitä tapahtui 90-luvun alkupuolella täällä äänestyksessä, niin sehän antoi teollisuudelle kaikkien aikojen mahdollisuuden lähteä rakentamaan uusiutuvaa energiaa, joka tässä päästökauppa-asiassa olisi sitä kaikkein rautaisinta tavaraa, vaan sitäpä teollisuus ei käyttänyt hyväkseen.

Keskustelu päättyy.

​​​​