Täysistunnon pöytäkirja 148/2014 vp

PTK 148/2014 vp

148. KESKIVIIKKONA 4. HELMIKUUTA 2015 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

1) Eurokriisin hoito ja Kreikan tilanne

 

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies, ärade talman! Mr speaker, if I may start by welcoming our international friends. I see a lot of pro-Europeans up there in the crowd. Your are warmly welcome. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Suomi on osallistunut Euroopan talouskriisin hoitamiseen pelastaakseen yhteisen valuuttamme euron. Seitsemän eduskuntapuolueen edustajat ovat olleet kahden vaalikauden aikana hallituksessa tekemässä kriisiin liittyviä päätöksiä puolustaakseen suomalaisia työpaikkoja ja Suomen taloutta. Talouskriisi kärjistyi euroalueella ensimmäiseksi Kreikassa, ja vastaavasti Kreikka on viimeinen jäsenvaltio toipumisen tiellä. Muut euroalueella apua tarvinneet jäsenmaat — Irlanti, Portugali, Kypros ja Espanja — ovat irtautuneet rahoitusohjelmistaan ja palanneet velkamarkkinoille. Luottoluokitukset ovat kohentuneet, julkisen talouden tilaa on tasapainotettu, ja alijäämät ovat pienentyneet, työttömyystilanne on kohenemassa, ja talous on kääntynyt kasvuun. Ohjelmamaissa on tehty pakon edessä rakenteellisia uudistuksia, jotka ovat vielä monessa muussa EU-maassa tekemättä.

Irlanti on hyvä esimerkki uudistusten myönteisistä vaikutuksista. Maan talous kasvaa, ja julkisen talouden tasapainoa on kohennettu. Ylisuurta pankkisektoria on tervehdytetty ja työttömyys on saatu laskettua EU:n keskitasolle. Maa lyhentää velkaansa Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle etuajassa.

Myös Portugalin talous on maltillisessa kasvussa. Työttömyystilanne on kohentunut, työmarkkinoilla on lisätty paikallista sopimista, yritystoiminnan lupamenettelyitä on karsittu, valtion omaisuutta on yksityistetty jopa ohjelmassa vaadittua enemmän. Eläkejärjestelmää on myös muutettu kestävämmäksi.

Kypros on taas saavuttamassa sille rahoitustukiohjelmassa asetetut tavoitteet. Pankkijärjestelmä on toipunut, työttömyys on lähtenyt ennakoitua nopeammin laskuun, ja talouden alamäki on taittunut. (Timo Soini: Onko velat maksettu?) Kypros teki onnistuneen paluun markkinoille 18 kuukautta etuajassa eikä välttämättä nosta kaikkea sille varattua rahoitustukea. Kyproksen ohjelmaan sisältyy myös rahanpesun vastainen toimintaohjelma.

Espanjalta taas edellytettiin pankkituen vastineeksi vain rahoitussektoria koskevia uudistuksia. Maa totesi kuitenkin itse tarpeelliseksi tehdä laajempia uudistuksia talouden tasapainottamiseksi. Aluehallinnon joustavuutta ja paikallista sopimista on lisätty ja kynnystä yritysten perustamiselle on alennettu. Espanja on jo aloittanut lainanlyhennykset Euroopan vakausmekanismille EVM:lle. (Timo Soini: Koska lopettaa?)

Ärade talman! Denna stabilisering av euroområdet har åstadkommits med temporärt finansiellt stöd även från Finland. Vi har all orsak att vara nöjda över detta.

Välikysymyksessä tiedustellaan kriisin hoidossa tehdyistä virheistä. Kriisitilanteissa joudutaan usein tekemään suuria päätöksiä ennennäkemättömissä tilanteissa, paineen alla ja silloin käytettävissä olevan tiedon pohjalta. Virheen mahdollisuus on aina olemassa. (Timo Soinin välihuuto) Toisin kuin välikysymyksessä väitetään, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ei ole kuitenkaan sanonut kriisin hoidossa tehdyn vakavia virheitä.

Virheiden korjaamiseen tähtäävä seuranta on tärkeä osa talouden sopeutusohjelmia. Niiden toteuttamista seurataan tekemällä säännöllisiä väliarvioita, joiden yhteydessä ohjelmiin voidaan tehdä tarvittavia muutoksia. Erityisesti Kreikan kohdalla talouden ongelmien laajuus ja syvyys on selvinnyt vasta ajan myötä. Tähän ennusteiden liialliseen optimismiin myös IMF:n arviointitiimi on kiinnittänyt huomiota. (Timo Soini: Eli siis moitti!) Suurimmat virheet tehtiin kuitenkin jo talous- ja rahaliitto Emun perustamisvaiheessa sekä 2000-luvun leveinä vuosina. Euroalueen talouskehitys oli suotuisa vuodesta 1999 aina vuoteen 2008 saakka. Kasvu perustui valitettavasti useiden jäsenmaiden velkaantumiseen sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Emussa ei ollut varauduttu kriisiaikoihin.

Vuonna 2008 käynnistynyt finanssikriisi sekä sitä seurannut reaalitalouden kriisi ja velkakriisi osoittivat Emun rakenteissa olevan puutteita. Siksi euroalueen jäsenmaat käynnistivät työn vikojen korjaamiseksi ja rahaliiton vahvistamiseksi. Eurooppalaisilla rahoitusmarkkinoilla vallinnut valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys osoittautui pelottavan tehokkaaksi kriisien leviämiskanavaksi. Tähän on puututtu uudistamalla rahoitusmarkkinoiden lainsäädäntöä. EU:n pankkiunioni lisää sijoittajavastuuta ja yhdenmukaistaa pankkivalvontaa sekä kriisinratkaisua. Kreikassa onnistuttiin 2012 toteuttamaan yksityisten sijoittajien velkajärjestely hallitusti niin, ettei siitä aiheutunut ongelmia muille euroalueen jäsenmaille. Samalla on vahvistettu talouspolitiikan koordinaatiota, sillä rahaliiton tehokas toiminta edellyttää vastuullista finanssipolitiikkaa. Twopack ja sixpack-lainsäädäntöpaketit toivat jäsenmaiden budjettisuunnitelmien arvioinnin ja makrotalouden kehityksen seuraamisen EU:n pöytään.

Kriisin syntyyn vaikutti, että olemassa olevia sääntöjä tulkittiin vaihtelevasti eikä niitä kaikin osin kunnioitettu. (Timo Soini: Ei noudatettu sääntöjä!) Olisikin tärkeää, että komission tammikuussa julkistamat suuntaviivat vakaus- ja kasvusopimuksen tulkinnasta selkeyttäisivät tilannetta. En voi kuitenkaan liikaa painottaa sitä, että säännöt ja niiden tulkintaohjeet auttavat vain, jos poliittiset päättäjät kunnioittavat niitä. (Timo Soini: Mikseivät kunnioittaisi?) Silloinkin kun se on kiusallista ja poliittisesti vaikeaa. Tämä on rahaliiton uskottavuuden kannalta olennaista.

Arvoisa puhemies! Sääntöjen ja vastuullisen talouspolitiikan noudattamisesta on luonteva siirtyä käsittelemään Kreikan tilannetta. Kreikka on kokenut poikkeuksellisen syvän laman. Sen bruttokansantuote romahti 25 prosenttia vuosina 2009—2014. Kreikan talous on supistunut ja työttömyys on lisääntynyt. Tavalliset kreikkalaiset ovat kokeneet kriisin karulla tavalla. On kuitenkin huomattava, ettei kriisiä edeltänyt Kreikan kansantalous ollut kestävällä pohjalla. Se perustui velkaantumiseen, ylisuureen julkiseen sektoriin, korruptioon, veronkannon puutteisiin ja kilpailulta suojattuihin, tehottomiin kotimaisiin palveluihin. Kreikka oli kiertänyt tietoisesti vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä virheellisten tilastojen kautta.

Suomen ja muiden euromaiden rahoitustuen vastineeksi edellytetty talouden sopeutusohjelma on merkinnyt Kreikan koko talouden remonttia. Hinta on ollut kova, mutta Kreikan taloustilanne on nyt selvästi parempi kuin vuonna 2010. (Timo Soini: Paljonko on velkaa?) Maan julkinen talous on ollut jo vuodesta 2013 rakenteellisesti ylijäämäinen. Lähes 20 prosentin rakenteellisesta alijäämästä on viidessä vuodessa tultu yli 1,5 prosentin ylijäämään. Tasapainotus etsii vertaistaan taloushistoriassa. Samalla julkinen velka on kääntynyt laskuun, ja myös julkisen velan korot ovat alhaisella tasolla, kiitos euromaiden Kreikalle myöntämien erittäin edullisten lainaehtojen. (Naurua) Ulkoinen tasapaino on parantunut, ja Kreikan vaihtotase on nykyään ylijäämäinen. Työttömyys on viimein kääntynyt laskuun.

Vaikka Kreikan talous on nyt pienempi kuin ennen kriisiä, se on selvästi vankemmalla pohjalla: se on rahoitettu työllä, ei velalla, ja se perustuu huomattavasti vahvistuneeseen kilpailukykyyn. Viime vuoden lopun talousennusteiden mukaan Kreikka olisi lähivuosina Euroopan nopeimmin kasvavien talouksien joukossa. (Välihuutoja) Tällä tiellä Kreikan on jatkettava.

Rahoitustuen ja talouden tervehdytysohjelman vaihtoehto olisi ollut "letkujen katkaiseminen" ja kattava velkasaneeraus vuonna 2010. Tämä olisi ollut kahdesta ikävästä vaihtoehdosta se vielä huomattavasti huonompi. (Pertti Virtanen: Kommunistinen hallinto!) Jos Kreikka olisi jättänyt lainansa maksamatta kriisin puhjettua, sen talous olisi todennäköisesti romahtanut. (Timo Soini: Niin kuin Islannin!) Kreikkalaiset pankit olisivat kaatuneet, tallettajat olisivat menettäneet säästöjään, ja palkat olisivat jääneet maksamatta. Pahimmillaan Kreikka olisi vetänyt koko tuolloin valmistautumattoman euroalueen mukanaan.

Arvoisa puhemies! Suomen Kreikalle antama tuki koostuu suorasta lainasta ja yhteisen rahoitusvakausvälineen varainhankinnan takauksista. Lainat maksetaan aikanaan takaisin. Tästä periaatteesta hallitus pitää kiinni. (Timo Soini: Minä vuonna?) Opposition taholta on luotu mielikuvaa, että Suomesta olisi kannettu rahaa kahmalokaupalla Kreikkaan (Timo Soini: Kyllä näin on!) tai muihin kriisimaihin. Se on yksiselitteisesti virheellinen. Suomi ei ole kärsinyt rahoitustukiohjelmista luottotappioita, veronmaksajien rahoja ei ole menetetty. Ei sentin senttiä. (Välihuutoja)

Valtiovarainministeriö julkaisee puolivuosittain selvityksen niistä Suomen valtion vastuista, sitoumuksista ja saatavista, jotka aiheutuvat euroalueen rahoitustukiohjelmasta. Selvityksen mukaan Suomen valtion vastuut eivät enää nousseet merkittävästi viime vuonna, koska vakautumiskehitys euroalueella jatkui.

Suomi myönsi Kreikalle 1 miljardin euron kahdenvälisen lainan pääministeri Vanhasen hallituksen aikana vuonna 2010. Euroopan rahoitusvakausvälineen sitoumuksia on Suomen osalta käytössä 6,61 miljardin euron arvosta sisältäen korot ja niin kutsutun ylitakauksen. Tämä kattaa ERVV:n varainhankinnalle annetut takaukset Irlannin, Portugalin ja Kreikan ohjelmissa. Suomen laskennallinen osuus Kreikan toisen ohjelman lainapääomasta on noin 2,74 miljardia euroa. Euroopan vakausmekanismiin Suomi maksoi oman 1,44 miljardin euron pääomaosuuten- sa kerralla vuonna 2012. (Välihuutoja) Suomen pääomaosuus luetaan valtion omaisuuseräksi. EU:n budjetin kautta Suomella on lisäksi laskennallisia vastuita noin 900 miljoonaa euroa. IMF:n myöntämistä rahoitustukiohjelmista Suomen laskennallinen osuus on euroalueen rahoitustukiohjelmien osalta noin 350 miljoonaa euroa.

Sitoumukset ja panostukset ovat merkittäviä. (Sirkka-Liisa Anttilan välihuuto) Siksi niistä on käyty perusteelliset keskustelut eduskunnassa, ja siksi hallituksen tehtävä on katsoa sitoumusten perään: valvoa, että tuen saajat toimivat sovitulla tavalla. Erityisesti Kreikassa ohjelman toimeenpanoon on jouduttu puuttumaan toistuvasti. Väliarviot ovat myöhästyneet, ja maksueriä on lykätty uudistusten viivästyessä. Tiedämme kyllä Suomessakin, kuinka vaikeaa rakenteellisista uudistuksista päättäminen voi olla. Ulkoisen paineen edessä Kreikka on kuitenkin tehnyt tarvittavat sopeutuspäätökset, vaikka viime tingassa.

Arvoisa puhemies! 25.1. järjestetyt ennenaikaiset vaalit ovat lisänneet maata koskevaa poliittista ja taloudellista epävarmuutta. Ennen vaalien järjestämisestä tehtyä päätöstä Kreikka oli taloudellisesti hyvällä tiellä. (Ben Zyskowicz: Toisin kuin Suomi!) Kreikan vaaleja edeltäneessä keskustelussa Suomessakin on kyseenalaistettu, voiko Kreikka ylipäänsä selvitä veloistaan. On esitetty, ettei se pysty koskaan maksamaan velkojaan takaisin.

Tätä väitettä ei kannata purematta niellä. Kreikan velkakestävyyden palauttaminen on rahoitustukiohjelmien tavoite. Siksi lainojen ehdot on asetettu sellaisiksi, että Kreikka voi selvitä niistä. Velkakestävyyteen vaikuttavat talouskasvu, julkisen talouden tasapaino sekä velanhoitokustannukset ja kyky jälleenrahoittaa erääntyviä lainoja kestävällä korkotasolla.

Kriisistä toipuvien maiden lainoihin on tehty helpotuksia, jotta niiden paluu velkamarkkinoille olisi mahdollista. (Timo Soini: Kuka maksoi?) Kreikan velkasuhde on edelleen korkea, mutta sen kyky hoitaa velkaansa on palautumassa. Velan korko on niin matala ja lainan takaisinmaksuaika niin pitkä, ettei veloista huolehtiminen edellytä vuositasolla Kreikalta sen suurempia ponnistuksia kuin muiltakaan velkaantuneilta euromailta. (Timo Soini: Kuka maksoi?) Kreikan hyväksymään talousohjelmaan kuuluu julkisen perusylijäämän kasvattaminen runsaaseen 4 prosenttiin, ja tämä riittäisi kääntämään velkasuhteen laskuun.

Kreikan uuden hallituksen ensimmäiset toimet ovat kuitenkin nostaneet kysymyksiä siitä, onko maa enää sitoutunut aiemmin sovittuun. (Ben Zyskowicz: Tämä on oleellista!) Ohjelman muuttaminen edellyttäisi uutta sopimusta euromaiden kanssa — kyseessä ei ole yksipuolinen ilmoitusasia.

Haluan sanoa tämän mahdollisimman selvästi: Kreikka ja kreikkalaiset eivät ole sopeutusohjelman ja tukilainojen uhreja. Kreikkalaisten kohtaamat vaikeudet eivät johdu suomalaisten tai saksalaisten veronmaksajien ynseydestä. Ne johtuvat Kreikassa vuosien ja vuosikymmenien aikana tehdyistä virheistä. Oman tulevaisuutensa vuoksi Kreikan on jatkettava julkisen taloutensa tasapainottamista ja rakenteiden uudistamista. Oikotietä ei ole, kuten 1990-luvun kokemuksista itsekin tiedämme. Mikäli Kreikan hallitus osoittaa sitoutuvansa maan taloustilanteen vahvistamiseen, Suomi on valmis keskustelemaan ohjelmien yksityiskohdista. Myös ohjelman pidennys voidaan ottaa harkintaan edellyttäen, että tavoitteena on viidennen väliarvion loppuun saattaminen. Tämä asia on ratkaistava helmikuun aikana. (Puhemies koputtaa)

Kreikan järjestäytymätön irtautuminen ohjelmasta ei olisi kenenkään etu. Hallitus haluaa välttää sellaisen hallitsemattoman tilanteen. Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin Kreikan omissa käsissä. Olisi onnetonta, jos kreikkalaisten viime vuosien aikana tekemät uhraukset valuisivat nyt hukkaan Ateenassa tehtävien äkkijyrkkien päätösten myötä. (Pertti Virtanen: Puhumattakaan Suomen uhrauksista!)

Suomella ja muilla euroalueen mailla ei ole perusteita kohdella Kreikkaa toisin kuin muita tukiohjelman piirissä olleita maita. Ei varsinkaan, kun Irlanti, Portugali ja Espanja ovat todistaneet sopeutusohjelmien toimivuuden onnistumalla irtautumaan niistä. Ei olisi kovin reilua näitä maita kohtaan antaa Kreikalle erityiskohtelua.

Arvoisa herra puhemies! Tämä periaate merkitsee, ettei jo aiemmin tehtyjen huojennusten jälkeen ole enää mahdollisuutta merkittäviin lisäpäätöksiin. (Puhemies koputtaa) Tämän olen todennut myös Kreikan uudelle pääministerille. Julkisessa keskustelussa väläytelty velkojen leikkaus ei ole Suomen hyväksyttävissä. Se ei tukisi rahoitusohjelman tavoitteita eikä olisi myöskään sääntöjen mukaista. — Jos arvoisa puhemies sallii, olisi vielä kolme lyhyttä liuskaa. (Pertti Virtanen: Paljon puhetta, vähän villoja!)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vähennetään seuraavista puheenvuoroista. — Olkaa hyvä. (Naurua)

Puhuja:

Lainaehtojen tarkistamista on rinnastettu suomalaisessa keskustelussa velkojen leikkaukseen. Vaikka Kreikan lainehtoja on tarkistettu kolmeen otteeseen, kyse on edelleen lainasta, joka maksetaan takaisin — olkoonkin, että takaisinmaksu alkaa pidemmän ajan kuluttua ja koronlasku alentaa lainojen laskennallista nettoarvoa. Velkojen anteeksianto merkitsisi, että rahojen takaisin saamisesta luovuttaisiin. Siinä kohdassa kulkee hallituksen solidaarisuuden raja.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Politiikkaa ja taloutta tarkastellaan usein hyvin kotimaisesta näkövinkkelistä: ajatellaan, etteivät muiden EU-maiden ratkaisut vaikuta meihin. Yksi talouskriisin opetuksista on, että kyllä ne vaikuttavat. Olemme yhteisessä unionissa ja yhteisessä valuutassa. Jos ne eivät vaikuttaisi, ei tätä välikysymystäkään olisi esitetty. (Timo Soini: Yhteisvastuu!) Jo neljä peräkkäistä Suomen hallitusta on joutunut tekemään Kreikkaan liittyviä päätöksiä. Näyttää siltä, ettei huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen muodostettava seuraavakaan hallitus voi välttyä Kreikan asioiden käsittelemiseltä. (Timo Soini: Tehdään parempia päätöksiä!)

Med tanke på detta finns det skäl att särskilt understryka de principer som har styrt Finlands beslutsfattande vid hanteringen av kriserna inom eurolandet.

Suomen ja suomalaisten etu on vakaa ja kestävä euroalue. Euro on tuonut meille vakautta, josta saatoimme markka-aikana vain haaveilla: korot ovat alhaiset, inflaatio on ollut maltillista. Hallitus on sitoutunut euroon ja talous- ja rahaliiton vahvistamiseen. Hallitus on joutunut panostamaan aikaa, vaivaa ja poliittista pääomaa eurokriisin hoitoon, koska olemme halunneet turvata Suomen talouskasvua ja työllisyyttä. Olemme tehneet sen, vaikkeivät ratkaisut ole aina olleet helppoja tai suosittuja. Nyt olemme palaamassa vakautumisen tielle. Talous- ja rahaliittoa on vahvistettu niin, että pystymme ehkäisemään ja ratkaisemaan euroaluetta uhkaavat kriisit jatkossa huomattavasti tehokkaammin.

Arvoisa puhemies! Emme ole kuitenkaan vielä turvallisilla vesillä. Talouskasvu on heikkoa ja velkatasot korkeita. Luottamus on heiveröistä. Vielä tarvitaan malttia, (Puhemies koputtaa) sitkeyttä, sisua. Niitä tarvitaan niin Kreikan hallitukselta kuin Suomen kansan valitsemilta päättäjiltäkin — sekä hallitukselta että eduskunnalta.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Pääministeri painotti välikysymysvastauksessaan sitä, kuinka Suomessa on tehty vaikeita päätöksiä eurokriisiin liittyvissä kysymyksissä. Nämä päätökset on tehty siksi, että Suomen talous ja suomalaisten työpaikat voitaisiin turvata. Tämä on ollut Suomen hallituksen tärkeä lähtökohta. Olemme yhdessä eurooppalaisten kumppaniemme kanssa tehneet töitä yhteisen valuuttamme pelastamiseksi, ja samalla olemme rajanneet suomalaisten veronmaksajien vastuita kriisin hoidosta.

Jokaisen tässä salissa on hyvä muistaa, että Suomen etu on aina ollut vahvasti sidoksissa Eurooppaan. Viennistämme yli puolet menee Eurooppaan. Kun kasvu on Euroopassa hidastunut, on vientiteollisuutemme kärsinyt ja työpaikat vähentyneet. Työpaikkojen pelastamiseksi meidän täytyy olla mukana miettimässä ratkaisuja euroalueen ja maanosamme taloudellisiin haasteisiin. Emme voi käpertyä Impivaaraan ja toivoa, että paha menisi itsestään pois. Ei se mene, sen eteen on tehtävä töitä.

Työ ratkaisujen löytämiseksi Suomen ja Euroopan talouskurimukseen erottaa myös puolueita. Perussuomalaiset saivat vaalivoittonsa kevään 2011 eduskuntavaaleissa vaatimalla muutosta eurokriisin hoitoon. Vaalien jälkeen perussuomalaisilla on ollut monta mahdollisuutta tarttua toimeen, mutta puolue ei ollut silloin valmis. (Välihuutoja) Tässä en ole havainnut mitään kehitystä, vaikka vaalikausi on jo kääntymässä loppusuoralle.

Arvoisa puhemies! Euroalueen vakauttamiseksi Suomi on osallistunut lainaohjelmiin pääministerin kuvaamalla tavalla. Samalla kriisin ratkaisuun on luotu kehikko. Olemme jatkuvasti painottaneet sitä, että kukin jäsenmaa huolehtii omista veloistaan. Tämä kuuluu euroalueen perussääntöihin. Ensisijaisesti vastuu kriiseistä kuuluu yksityisille sijoittajille ja omistajille. Tämä on sitä sijoittajavastuuta, jonka vahvistamiseksi Suomi teki valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla hartiavoimin töitä.

Kreikan osalta yksityiset sijoittajat ja pankit leikkasivat saataviaan 100 miljardilla eurolla vuonna 2012 — siis kaksi kertaa niin suurella summalla kuin Suomen valtion koko budjetti. Vasta kun sijoittajat ja omistajat ovat kantaneet oman vastuunsa, tulevat julkiset toimet kyseeseen. Tässäkin marssijärjestys on selvä: ensin kriisimaassa tehdään se, mikä on kansallisesti tehtävissä, ja vasta viimeisenä kuvaan astuvat muiden euromaiden tarkoin rajatut toimenpiteet. Yhteisvastuu veloista ei ole kuitenkaan mahdollista tässäkään tapauksessa, ei juridisesti eikä moraalisesti.

Arvoisa puhemies! Eurokriisin lisäksi perussuomalaisten välikysymyksessä erityisesti huomiota on kiinnitetty Kreikan tilanteeseen. Jotta Kreikka pystyisi ohjaamaan taloutensa kestävälle uralle, Kreikalle on annettu kaksi lainaohjelmaa. Kertaan lyhyesti faktat näistä. Kreikan ensimmäisessä ohjelmassa vuonna 2010 Kreikalle myönnettiin kahdenvälisiä lainoja. Suomen osuus tästä ohjelmasta oli noin miljardi euroa. Lainan myönsi keskustan johtama hallitus, eikä tuolle lainaosuudelle ole vakuuksia. Tämä miljardi euroa on ainut summa, joka Suomesta Kreikkaan on lähtenyt, siis puhtaana rahana.

Kreikan toisessa ohjelmassa vuonna 2011 Suomi ja muut euromaat eivät antaneet Kreikalle suoraan rahoitusta. Suomi sen sijaan osallistuu takaajana ERVV:n eli Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta Kreikan lainaohjelmaan reilulla 2,7 miljardilla eurolla. Tälle ohjelmalle Suomella on ministeri Urpilaisen johdolla neuvoteltu vakuus, jonka arvo on tällä hetkellä (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) 930 miljoonaa euroa. Tämä raha on Suomen valtion hallinnassa olevalla sulkutilillä — minulla on tässä tiliote, arvoisat edustajat, joka osoittaa sen, että 929 miljoonaa, vähän päälle! (Naurua)

Arvoisa puhemies! Suomi on hyväksynyt taloudelliset vastuut Kreikan osalta tiukan ehdollisina. Tavoitteena on ollut maan talouden tervehdyttäminen ja palauttaminen kasvu-uralle. Tässä tavoitteessa on osin myös onnistuttu, vaikka töitä on yhä paljon jäljellä. Kreikalle ennustettiin viime syksynä noin 3 prosentin kasvua vuosille 2015—2016, tälle vuodelle tarkemmin ottaen 2,9 OECD:n arvion mukaan ja ensi vuonna 3,7 prosenttia saman tahon arvion mukaan. Kreikkalaisilla onkin edellytykset huolehtia taloudestaan ja palata jälleen markkinaehtoisen rahoituksen piiriin. Tärkeintä on palauttaa maahan poliittinen vakaus ja tahto jatkaa talouden tervehdyttämistä. (Timo Soini: No nyt näyttää olevan!) Kreikkaa on tuettu toisaalta valuutta-alueemme pelastamiseksi ja toisaalta eurooppalaisen solidaarisuuden nimissä. Samalla olemme huolehtineet suomalaisten veronmaksajien aseman puolustamisesta. Siksi vaadimme Kreikalta vakuudet, ehtona osallistumisellemme ERVV:n kautta myönnettävään ohjelmaan.

Vakuuksien ansiosta Suomi onkin muita euromaita paremmin suojattu kriisin vaikutuksilta. Tähän ovat huomiota kiinnittäneet muun muassa kansainväliset luottoluokituslaitokset. Esimerkiksi Moody’sin mukaan vakuudet ovat vähentäneet Suomen riskiä kärsiä mahdollisia tappioita Kreikan ja Espanjan tukipaketeista. Käytännössä vakuus merkitsee sitä, että jos Kreikan aiheuttaman tilanteen vuoksi ERVV-takaus laukeaisi maksuun, saisi Suomi sulkutilillä olevan vakuuden itselleen. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Kreikan parlamenttivaalien jälkeen on keskusteltu paljon siitä, miten Kreikka kykenee hoitamaan velkataakkansa. Meillä ei ole tarkkaa tietoa Kreikan uuden hallituksen suunnitelmista, mutta nykylukujen valossa Kreikan velanhoitokyky ei ole niin huono kuin annetaan usein ymmärtää. Kreikan velkakestävyyden kannalta ratkaisevaa ei ole Kreikan velan kokonaismäärä vaan Kreikan kyky hoitaa velanhoitokustannuksensa. Euromaiden myöntämien edullisten lainaehtojensa ansiosta Kreikan velanhoitokustannukset ovat nyt edullisemmat kuin esimerkiksi Portugalilla ja Irlannilla tai jopa Italialla, joka itsekin on osallistunut Kreikan tukemiseen molemmissa ohjelmissa. (Timo Soini: No näin juuri!) Euromailta saamiensa lainojen lyhennyksiä Kreikan ei tarvitse maksaa vielä seuraavaan kahdeksaan vuoteen. Myöskään korkoja Kreikan ei tarvitse maksaa ERVV-lainastaan ennen vuotta 2023, vaan korot pääomitetaan lainaan. Siksi keskustelu nyt tehtävistä velkahelpotuksista on turhaa varjonyrkkeilyä. Miksi Kreikka tarvitsisi juuri nyt uusia maksuajan pidennyksiä tai korkojen laskemisia, kun maalla on vielä kahdeksan vuotta aikaa hoitaa talouttaan kuntoon?

Julkisen velan leikkausta Suomi ei voi yksinkertaisesti hyväksyä. Se rikkoisi EU:n perussopimuksen artiklan, jonka mukaan jokaisen maan on itse vastattava veloistaan ja sitoumuksistaan. Velkahelpotukset ja velanleikkuu eivät myöskään takaisi, että Kreikan taloustilanne kohenisi merkittävästi. Sen sijaan kestävä taloudenpito sekä korruption ja veronkierron vastainen taistelu luovat pohjaa uuden hyvinvoinnin rakentamiselle. Maan talouden kestävyydestä huolehtiminen on Kreikan omissa käsissä. Aivan kuten muuallakin Euroopassa, myös Kreikassa on löydettävä keinot, miten maanosamme palautetaan kasvun tielle ja saamme luotua ihmisille työpaikkoja.

Keskustelu välikysymyksen johdosta

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suora lainaus: "Kehitys lähti väärään suuntaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien." Näin toteaa euron historiasta Otmar Issing, saksalainen taloustieteen tohtori ja yksi yhteisvaluutan perustajahahmo. Väärään suuntaan heti alusta lähtien. Siksi tämä välikysymys ei käsittele vain Kreikkaa ja sen tämänhetkistä tilannetta. Tässä on kyse koko euron historiasta ja siitä, mitä euro on Euroopalle tehnyt ja tekee, mikäli tosiasioita ei tunnusteta ja asioita korjata.

Euron historia on täynnä virheitä: sen rakentaminen eliitin fantasioiden varaan, yhteiseen valuuttaan kelpaamattomien mukaan ottaminen, sääntöjen vastainen muiden euromaiden tukeminen, Euroopan rahoitusvakausvälineen ja myöhemmin pysyvän vakausmekanismin perustaminen, EKP:n setelirahoitus on hyppy tuntemattomaan, ja lista jatkuu.

Vuonna 2010 tehtiin oikea kardinaalivirhe, kun Kreikkaa ei velkataakan käydessä mahdottomaksi laitettu velkasaneeraukseen ja ulos eurosta. Aiheuttajaa ei pistetty maksamaan, vaan markkinoille opetettiin, että voitot ovat yksityiset mutta tappiot kuittaa veronmaksaja. Niin katosi periaate "freedom to fail" ja tilalle tuli "taxpayers will pay". Epäonnistumisen riski poistui, ja veronmaksaja laitettiin kuittaamaan tappiot. Ja tämä virhe on sitten toistettu varmuuden vuoksi neljä kertaa. Islanti toimi toisin, siellä kriisi on ohi.

Euron jokaisen virheen kohdalla pääasiallisen taloudellisen vastuun kantaja on sama: veronmaksaja. Euroon siirryttäessä sen luvattiin tuovan hyötyjä toinen toisensa perään. Sen avulla EU:sta piti tulla kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous koko maailmassa. Näin ei ole käynyt. 15 vuotta myöhemmin euroalue on maailman hitaimmin kasvava alue — maailman hitaimmin kasvava talousalue, jossa työttömyys on noussut ennätyslukemiin. Miksi tavoitteet eivät ole toteutuneet?

Eurossa on kaksi perusteellista ongelmaa. Ensinnäkin yhteisvaluutta on alusta asti ollut enemmän poliittinen kuin taloudellinen projekti. Euroalueen toinen, pahempi ongelma on moraalin puute. Yhteisesti sovituista säännöistä ei pidetä kiinni. Sen voi hyväksyä, että jos yhdessä sovitut säännöt todetaan huonoiksi, niitä muutetaan yhteisellä sopimuksella. Mutta ei. Euroeliitti on turvautunut salailuun, pimittämiseen ja yhä räikeämpiin sopimusrikkomuksiin.

Otetaanpa esimerkiksi tukipaketit ja Euroopan keskuspankin setelirahoitus. Ne ovat yksiselitteisesti perussopimuksen artiklojen 123 ja 125 vastaisia toimia. Euroopan keskuspankki tai kansalliset keskuspankit eivät saa hankkia velkasitoumuksia EU:n toimielimiltä, laitoksilta tai jäsenvaltioiden keskushallinnolta. Unioni ei ole vastuussa eikä ota vastuulleen sitoumuksia jäsenvaltioilta. Jäsenvaltiot eivät ole vastuussa toistensa sitoumuksista. Näin sanoo sopimus. Mitä on tehty?

Eurojärjestelmää luotaessa siihen rakennettiin vakaus- ja kasvusopimus, joka oli oikeastaan euroalueen ainoa todellinen taloussääntö. Mutta kun Saksa ja Ranska rikkoivat sitä ilman todellisia sanktioita, sääntö menetti tehonsa. Sitä ei ole tarvinnut noudattaa 10 vuoteen. Onko se enää ylipäätään lainkaan voimassa?

Maailmasta tulee mahdoton, jos luottamus katoaa. Perisuomalainen tapa on se, että kun jotain sovitaan, se pitää. Tämä on suomalainen toimintamalli. Rehellisyys ja luotettavuus ovat keskeisiä perusarvojamme. Rehellisyys maan perii. Pääministeri Stubb, olette monta kertaa todennut, että EU on arvoyhteisö. Herää kysymys: onko EU toiminut eurokriisissä arvojensa mukaisesti? Jos on, silloin unionin arvot eivät ole lähelläkään suomalaisia arvoja.

Arvoisa puhemies! Eurokriisin hoidosta on Suomessa esitetty vuosien mittaan monenkirjavia lausuntoja. Entinen pääministeri, keskustan Matti Vanhanen, kehui antamaansa Kreikan ensimmäistä tukipakettia hyväksi bisnekseksi. Hyväksi bisnekseksi! Puolueveli Markku Laukkanen säesti tuolloin, suora lainaus: "Me pelastimme tämän tilanteen, sammutimme sen tulipalon. Kreikan tilanne rauhoittui. Kreikka ei ole mikään ongelmatapaus, me patosimme sen." Näin siis Laukkanen.

Keskustan linja on noista päivistä alkaen ollut vähintäänkin epäselvä. Vanhanen ja hänen luottokomissaarinsa Olli Rehn ovat molemmat tukipakettipolitiikan takuumiehiä. (Kari Rajamäki: Arkkitehtejä!) Tällä hetkellä puolue ajaa kuitenkin täällä eduskunnassa huomattavasti maalaisjärjellisempää linjaa edustaja Pekkarisen johdolla. Pelkään, että Pekkarisen analyysi on vihreä viikunanlehti vaalien alla keskustan todellisen linjan hämärtämiseksi.

Kokoomuksen linja on alusta asti ollut johdonmukaisesti harhassa. Toivotalkoopuolue on vienyt Suomen tukemaan maita, kuten Kyprosta, jota Ben Zyskowicz kutsuu Välimeressä kelluvaksi rahanpesulaksi, ja Portugalia, joka ei kanna riittävästi veroja. Joulun alla lehdet kertoivat, kuinka Suomessa vaurastunut ylimystö muuttaa Portugaliin veroja pakoon, ja me täällä tuemme maata, joka mahdollistaa veronkierron. Irlannin ja Portugalin tukemisen jälkeen ex-valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti iloisena, suora lainaus: "Lisää vastuita ei voi tulla, koska emme jatkossa edes harkitse lainatakuiden myöntämistä ilman täysimääräisiä vakuuksia. On oikeastaan turha puhua isommista teoreettisista miljardimääristä, koska täysimittaiset vakuudet rajaavat vastuumme tuonne alle kahden miljardin. Se kaksi miljardia on oikeastaan ainoa luku, joka tavallisen suomalaisen kannattaa muistaa."

Valtiovarainministeriön oman ilmoituksen mukaan meillä on Kreikka-vastuita seitsemän miljardia. Siis yksinomaan jo Kreikka-vastuita seitsemän miljardia. Kun kriisi alkoi, Suomella oli vastuita Kreikasta nolla euroa. Eli: Kun kriisi alkoi, Suomen vastuut Kreikasta olivat nolla euroa, nyt seitsemän miljardia euroa. Jos Kreikan velkataakkaa olisi kevennetty eurokriisin kärjistyessä vuonna 2010, tappiot olisivat maksaneet pankkiirit ja sijoittajat. Kun sama tehdään nyt, tappion maksavat veronmaksajat. Eikö tämä jo kerro, mistä tässä kaikessa on ollut kysymys?

Katainen myös sanoi, että "hallitus ei luotota Kreikkaa huvin vuoksi tai solidaarisuudesta, vaan sen takia, että se on suomalaiselle työllisyyskehitykselle pienempi paha". Nyt, seitsemän miljardin investoinnin jälkeen, Suomessa on enemmän työttömiä kuin eurokriisin alussa. Niin sanotut vastuunkantajat ovat kaikonneet. Ensin häipyi Vanhanen, sitten häipyi Katainen. Tiukan paikan tullen kapteenit vuorollaan jättivät laivan ja pakenivat. Vanhanen on poissa, Katainen on poissa, ja Vapaavuori on pelastusveneessä. (Naurua) Mutta me olemme edelleen täällä, hyvät ystävät, ja niin on laskukin. Sinä maksat, minä maksan, me maksamme.

Sanotaan, että Suomesta ei ole lapioitu rahaa kriisimaihin. Kyllä on. Asian voi kuka tahansa tarkistaa valtion budjetista. Sille on oma momenttinsa: Suomen pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle, momentti 28.01.69. Kolmessa vuodessa tähän on kulunut jo 100 miljoonaa, ja loppua ei näy.

Arvoisa puhemies! Meille väitetään, että Kreikan lainaehtojen höllentäminen ei aiheuta Suomelle tappioita. Kyllä aiheuttaa. Velkojen leikkaus on taloudellisesti sama asia kuin laina-aikojen pidennys. Kuten Sixten Korkman on todennut, suora lainaus, "velkaehtojen höllentäminen poikkeaa velkojen anteeksi antamisesta vain juridisesti, ei taloudellisesti".

Olen myös kuullut väitteen, että kriisimailla menee jo ihan hyvin. Mutta jos joka neljäs on työttömänä, ei siinä minun mielestäni hurraamista ole. Ja kun sanotaan, että joissakin kriisimaissa kasvu on nopeampaa kuin meillä Suomessa, minulle se kertoo siitä, kuinka huonosti hallitus on taloutta Suomessa hoitanut.

Nyt vakuutellaan, että Kreikka voi sekä pysyä eurossa että selvitä veloistaan. Voi olla, mikäli kreikkalaiset haluavat elää suu säkkiä myöten seuraavat 30—40 vuotta. Tähän kysymykseen saimme juuri vastauksen, kun kreikkalaiset runsas viikko sitten äänestivät tiukkaa talouspolitiikkaa raivoisasti vastustavan Syrizan valtaan.

Arvoisa puhemies! Sitten nämä niin sanotut vakuudet, joista kietoutunut vyyhti on häpeällinen kokonaisuus. Neuvoteltuaan ensin itselleen tuottojenvaihtosopimuksen, jota kukaan muu ei halunnut, Suomi joutui kerralla ja heti pääomittamaan osuutensa Euroopan vakausmekanismiksi. Hinnaksi tuli 1,44 miljardia euroa ja luopuminen korkotuloista. Sillä saa 11 lastensairaalaa — 11 lastensairaalaa! Hallituksen mielestä niin sanotut vakuudet olivat onnistunut ja rehti ratkaisu. Arvoisat kollegat, miksi valtiovarainministeriö julisti sopimusjärjestelyt salaisiksi? Kansanedustajat pääsivät tutkimaan asiakirjoja vain pienessä komerossa valvovan silmän alla, ilman minkäänlaisia muistiinpanovälineitä. Perussuomalaisten ansiosta ja meidän valituksemme pohjalta korkein hallinto-oikeus julisti ministeriön salauspäätöksen laittomaksi.

Tästä en ole huomannut suoraa tunnustusta valtiovarainministeriön sivuilla, että he toimivat väärin. Jos jokin media johtaa lukijoita ja katsojia harhaan, Julkisen sanan neuvosto käskee oikaisemaan tiedon. Olisiko kohtuullista, että valtiovarainministeriön sivuille laitettaisiin linkki korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen edes kolmeksi päiväksi tai edes yhdeksi päiväksi virheen myöntämiseksi? Niin sanotuista Kreikka-vakuuksista on syytä todeta, että niistä ei ole mitään hyötyä, jos Kreikan laina-aikoja pidennetään tai lainaehtoja helpotetaan tai korkoa lasketaan vaikka nollaan. Ei mitään hyötyä, vai mitä, SDP? (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä)

Arvoisa puhemies! — Puhe on vaikuttavaa, kun sosialistit reagoivat. — Tukipolitiikan käsikirjoitus on mennyt seuraavasti: Ensin annettiin suoraa lainaa, ei toiminut. Sitten tuli väliaikainen vakausväline, todella väliaikaista kaikki on vaan. Sen jälkeen tuli pysyvä vakausmekanismi, ei riittänyt. Ja nyt mennään setelirahoitukseen. Euroopan keskuspankki painaa 1 000 miljardia uutta rahaa sinkoonsa. Mitä tehdään, jos tämäkään ei toimi?

Arvoisa puhemies! Suomen riskit tulevat kasvamaan tässä EKP:n päätöksessä yhdessä yössä miljarditolkulla. Kuka tästä päätti? Kuka on vastuussa? Ei tästä päättänyt yksikään tässä salissa oleva. Ei kukaan meistä edustajista. Ei tästä päässyt päättämään edes Euroopan mahtavin poliitikko Angela Merkel. Suomesta päätökseen osallistui vain yksi henkilö, Suomen Pankin johtaja Erkki Liikanen. Ei tästä päässyt päättämään yksikään kansan vaaleilla valitsema henkilö, vaikka viime kädessä tämän päätöksen ja sen seuraukset kantaa ja laskun maksaa veronmaksaja. Rahapolitiikka on ulkoistettu keskuspankkiireille ja Euroopan keskuspankin toimihenkilöille, joilla ei ole mitään vastuuta jäsenvaltioiden parlamenteille. Keskuspankin toimet eivät ole millään tavoin sopusoinnussa kansanvaltaisten periaatteiden kanssa.

Ja mihin tämä järkyttävä summa menee? Ammutaan 1 000 miljardin tykillä. Seuraa rahavirtaa, follow the money. Eivät ne mene Kreikkaan, eivät espanjalaisille työttömille. Jos setelirahoitus ratkaisee kaikki ongelmat, miksei kone ole pyörinyt jo kerran vaalikaudessa? Minne rahat menevät? Pankkien ja sijoittajien taskuun ne menevät, uutta kuplaa ruokkimaan.

Haluamme tänään kuulla hallitukselta: Miten Suomen kansantalous hyötyy EKP:n tekemistä päätöksistä? Onko pääministerillä tai valtiovarainministerillä esittää laskelmaa tai arviota siitä, kuinka paljon velkapapereiden rahoitus Suomeen vaikuttaa?

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa perussuomalaisten pääviesti hallitukselle ja euromaille on: Lopettakaa kieroilu ja sumutus. Jos te ja muut eurooppalaiset hallitukset haluatte lainata toisille euromaille, lainatkaa rehellisesti. Myöntäkää, että teitä ei yhteisten sääntöjen noudattaminen kiinnosta. Älkää pimittäkö mitään. Ei toisten euromaiden tukeminen tarvitse mitään vakausvälinettä tai -mekanismia. Niiden tarkoitus on hämätä kansalaisia. Jos haluatte lainata, niin lainatkaa. Suoraan. Rehellisesti. Nyt te siirrätte vastuun ja päätöksenteon mekanismien kautta virkamiehille, joita yksikään kansalainen ei voi äänestää virkaan eikä virasta pois. Jos isot eurooppalaiset pankit pitää teidän mielestänne pelastaa veronmaksajien rahoilla, niin sanokaa se. Kyllä te itsekin tiedätte, että Kreikkaan lainatut rahat eivät auttaneet tavallista kreikkalaista. Tähän mennessä maalle on lainattu 226,7 miljardia. Nyt pitää katsoa, mihin rahat ovat menneet. Missä ovat rahat? Eivät ainakaan kreikkalaisilla köyhillä ja työttömillä.

Arvoisa puhemies! Eurokriisin hoidossa on tehty paljon virheitä. Tämän saman arvion on esittänyt myös Olli Rehn. (Puhemies koputtaa) — Arvoisa puhemies! Jatkan sen verran kuin pääministerikin puhui, jos sallitte.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vähennetään seuraavista puheenvuoroista, niin kuin pääministerin kohdalla.

Puhuja:

Aivan. — Tämän saman arvion on esittänyt myös Olli Rehn, tukipakettipolitiikan johtaja ja toteuttaja. Matti Vanhanen nimesi hänet komissaariksi ensin 2004 ja sitten vielä 2009, kun suomalaiselle piti saada raskas salkku. Rehnin salkku on suomalaisille veronmaksajille raskas kantaa: kuin myllynkivi kaulassa.

Suunnan täytyy muuttua. Näin ei voi jatkua. Tukipakettipolitiikan on loputtava. On palattava "aiheuttaja maksaa vahingon" -periaatteeseen. Euroalueen maiden pitää noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä tai lähteä eurosta. Euroon kelpaamattomille maille on näytettävä ovea. Finanssipolitiikan koordinaatio ja kontrolli komission tasolla eivät saa rajata kansallisten parlamenttien päätöksentekovaltaa. Siis meidän vaaleilla valittujen valtaa. Finanssipoliittista päätösvaltaa ei saa siirtää EKP:n toimihenkilöille, pankkiireille tai muille vaaleilla valitsemattomille virkamiehille.

Hyvät kollegat! Arvoisa puhemies! Lopuksi. Kaikki kiteytyy luottamukseen. Luotammeko siihen, että Kreikka tai muut kriisimaat ovat parantaneet tapansa ja noudattavat tästä eteenpäin yhteisiä sääntöjä? Luotammeko me siihen, että hallitus pitää lupauksensa ja Kreikalle ei anneta velkahelpotuksia? Luotammeko siihen, että pääministeri Alexander Stubbin hallitus kykenee oppimaan tehdyistä virheistä ja ohjaamaan Suomen oikeaan suuntaan? Luotammeko siihen, että se yhteisissä päätöksentekopöydissä noudattaa tätä linjaa? Luotammeko kokoomukseen? Luotammeko SDP:hen? Luotammeko kristillisdemokraatteihin tai RKP:hen? Me perussuomalaiset emme luota.

Sen tähden, arvoisa puhemies, teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Euroopan velkakriisin hoito on ollut virheellistä ja väärää. Hallitus on jatkanut edeltäjiensä epäonnistunutta politiikkaa, lisännyt Suomen vastuita ja sallinut sääntöjen noudattamatta jättämisen. Tästä on ollut Suomelle merkittävää taloudellista haittaa, ja siksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta." (Matti Saarinen: Yliastuttu!)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja seuraavaksi ryhmäpuheenvuorot.

Elina  Lepomäki  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuodet eivät ole olleet helppoja Euroopassa. Eurokriisin aikana on jouduttu tekemään paljon vaikeita ratkaisuja. Päätöksiä on tehty nopeasti ja puutteellisen tiedon varassa, eikä päätösten tarkkoja vaikutuksia tai markkinoiden reaktioita kukaan ole voinut tietää. Silti kriisiä on pitänyt hoitaa.

Kreikka muodosti viime viikolla hallituksen vasemmistolaisen Syriza-puolueen johdolla. Hallituksen tulevasta politiikasta ei ole tarkkoja tietoja. Selvää on kuitenkin, että paikalliset äänestäjät voivat valmistautua unohtamaan suuren osan Syrizan vaalilupauksista. (Silvia Modig: Vähän niin kuin perussuomalaisten äänestäminen!) Syriza lupaa lopettaa säästöt ja kasvattaa menoja, vaikkei verokertymä riitä nykyisinkään.

Taloudelliset realiteetit eivät väisty ideologian tieltä. Esimerkiksi lupaukset ilmaisesta sähköstä ovat saaneet Kreikan suurimman sähköyhtiön osakekurssin romahtamaan. Sillä on jo ennestään 2 miljardin edestä rästisaamisia. Pankkiosakkeiden arvosta on lyhyessä ajassa sulanut lähes puolet, koska Kreikan suurimmat pankit ovat saman tien maksukyvyttömiä, jos Kreikka jää sopeutusohjelmasta pois. (Mauri Pekkarinen: Ja Stubb sanoi, että kaikki on kunnossa!)

Syriza kaipaa lainaehtojen höllentämistä, vaikka ne ovat jo nyt markkinaehtoista rahoitusta moninkertaisesti lievemmät. Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n myöntämien lainojen osalta koronmaksu ja takaisinmaksu alkavat vasta vuonna 2022.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee täysin pääministeriä siinä, että Kreikan velkoja ei tule antaa anteeksi. Miksi suomalaisen veronmaksajan pitäisi kustantaa Kreikan valtion huonoa taloudenpitoa ja toisaalta korruptiota? Kreikka tarvitsee koko euroalueen tavoin rakenteellisia uudistuksia. Se tarkoittaa joustavia työmarkkinoita, työn tarjonnan lisäämistä, toimivaa verojärjestelmää, tehokkaampaa julkista sektoria sekä korruption kitkemistä erityisesti tässä Kreikan vaikeassa tapauksessa. Näiden kaikkien osalta työ on vielä kesken.

Lainaehtojen helpotus ei vaikuttaisi myöskään maan lyhyen tähtäimen rahoitusasemaan. Virallinen Kreikka tietää, kuinka heikko sen neuvotteluasema on. Kreikka on tehnyt paljon pelastaakseen taloutensa. Vaikka lisää pitää tehdä, kasvu on vihdoin alkanut. Työttömyys on silti hälyttävän korkealla, 27 prosentissa. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että kasvupotentiaalia on paljon, jos maa saa työmarkkinansa toimimaan ja julkisen talouden kuntoon.

Arvoisa puhemies! Kreikan uuden hallituksen on jatkettava talouden uudistamista maan markkinaehtoisen rahoitusaseman palauttamiseksi. Sen suurimmat velkojat ovat tuon ehdon maalle asettaneet. On turha kuvitella, että ehdot olisivat lievemmät euroalueen ulkopuolella. Jos Kreikka eroaisi eurosta tänään, joutuisi maa nykyistä vielä radikaalimman talouskurin eteen — muuten sitä ei kukaan suostuisi markkinaehtoisesti rahoittamaan. IMF:lläkään ei olisi kiire hätiin, kun Kreikka olisi juuri vapaaehtoisesti jäänyt sille räätälöidystä sopeutusohjelmasta pois. Euroero merkitsisi Kreikan saatavien välitöntä leikkausta ja uudelleenjärjestelyä. (Timo Soini: Onko puhuja samaa mieltä kuin ryhmäkanslia?) Se ei myöskään pureutuisi Kreikan perimmäiseen ongelmaan eli heikkoon kilpailukykyyn. Kilpailukyky ei voi pidemmän päälle rakentua valuutan devalvoitumisen varaan. Meillä on Suomessa siitä pitkä kokemus.

Kilpailukyky syntyy siitä, että maassa kannattaa tehdä ja teettää työtä. Yhteisvaluutassa vertailukohta ei Kreikalle ole Romania vaan Saksa. Talouden tervehdyttäminen edellyttää myös sitä, että Kreikan julkissektoriin pesiytynyt korruptio saadaan kitkettyä ja veronkanto elvytettyä. Jälkimmäinen olisi helpompaa, jos maan kansalaiset voisivat luottaa hallintoonsa. Kreikka oli viime vuonna korruptiotilastossa sijalla 69 yhdessä Romanian, Bulgarian ja Italian kanssa.

Kreikan velkoja ei tule antaa anteeksi. Suomen myöntämien Kreikka-lainojen kannalta paras tulevaisuus on sellainen, jossa Kreikan reaalitalous on palannut raiteilleen ja julkinen talous selviää velvoitteistaan. Mikään keinotekoinen elvytys tai lainaehtojen maltillistaminen ei sitä tee.

Arvoisa puhemies! Myös Suomen tulevaisuus on Suomen omissa käsissä. Työmarkkinauudistusten, sopeutuksen ja julkisen sektorin kehittämisen tarve pätee yhtä lailla myös Suomeen. Meidän kannattaisikin nyt keskittyä pistämään oman maamme talous kuntoon. Suomen talouskasvu on heikompaa kuin Kreikassa ja julkinen velka ylittää Emu-rajan tänä vuonna. Jollemme tee korjausliikettä, saamme ennen pitkää kuunnella tällaisia samanlaisia puheita Saksan parlamentista omasta tilanteestamme. Seuraavan hallituksen tuleekin jatkaa julkisen talouden tervehdyttämistä. Menokurin on oltava tiukka, itse asiassa menoja on karsittava. Katteettomien vaalilupausten aika on toivottavasti meillä Suomessa ainakin nyt ohi.

Tytti Tuppurainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP:n mielestä Suomen pitää olla mukana tehtäessä päätöksiä euroalueen talouden vakauttamisesta. Maamme pitää aina olla ratkaisemassa ongelmia, ei osa ongelmaa.

SDP:n linja on ollut selkeä ja johdonmukainen (Timo Soini: Ohhoh! — Naurua keskustan ja perussuomalaisten ryhmistä). Olemme korostaneet sitä, että Suomella on oikeus edellyttää kohtuullista riskin ja taakan jakoa sijoittajien, velallisten ja tukea tarjoavien välillä. Olemme pitäneet kiinni siitä, että jokaisen valtion on hoidettava itse oma taloutensa. Euroalue ei ole tulonsiirtounioni.

Oppositiossa ollessaan SDP ei hyväksynyt keskustan ja kokoomuksen hallituksen päätöstä osallistua ehtoja kyselemättä Kreikan ensimmäiseen lainaohjelmaan vuonna 2010. Tämän päätöksen perusteella on Suomesta Kreikalle lähtenyt miljardi euroa, (Timo Soini: Onko lapioitu oikein?) mutta sen jälkeen ei sitten enempää, sillä sittemmin myös SDP:n sana on saanut enemmän painoa.

Sijoittajavastuuta ja Suomen saatavien turvaamista edellyttävä linja on ollut johdonmukainen myös SDP:n ollessa hallitusvastuussa. Hallitusohjelmatavoitteemme mukaisesti olemme vaatineet ja saaneet Suomelle vakuuksia, jotka turvaavat saataviamme, mikäli euromaiden kriisilainoja jää maksamatta. Vakuustilillä on Kreikalta 930 miljoonaa euroa. Ne ovat oikeat vakuudet, ja ne ovat tilillä. (Timo Soini: Missä ne ovat?)

SDP:n vaatimus sijoittajavastuun tiukentamisesta on sekin toteutunut. Yksityisten velkojien Kreikka-saatavia on leikattu 100 miljardilla eurolla, ja viimeksi sijoittajavastuuta toteutettiin Kyproksen kohdalla.

Arvoisa puhemies! Välikysymys maalaa Kreikan tilanteesta synkän kuvan, joka ei vastaa todellisuutta. (Perussuomalaisten ryhmästä: Se on synkempi!) Maan velkoja on leikattu, lyhennyksiä lykätty ja korkoja alennettu. Velanhoitokulut eivät enää ole ennätystasolla, ja maan talous on saatu kasvu-uralle. (Timo Soini: Kuka maksoi?) Kreikan sosiaalisia ongelmia väheksymättä on myös syytä todeta, että veronkantoa tehostamalla, korruptiota kitkemällä ja tulonjakoa oikaisemalla maa voi itse turvata terveydenhoitoa ja perustoimeentuloa kansalaisilleen. Kreikka ei sentään ole vajonnut kehitysmaan tasolle.

Mutta Kreikan hallitus päättää maan suunnasta itse. Se on ilmoittanut haluavansa pitää euron valuuttanaan. Tämän toteutuminen edellyttää, että se pitää kiinni maan aiemmin antamista sitoumuksista.

Kreikan tilanne on herättänyt innostusta ääriaineksissa ympäri Eurooppaa. Ranskan Front National, Espanjan äkkiväärät vasemmistolaiset ja monet muut uskovat, että Euroopan sekasorron aika on tullut. Valitettavasti perussuomalaiset ovat liittyneet tähän epäpyhään sekakuoroon. (Timo Soini: Voi voi!)

Suomen asioiden hoito, oppositiovaihtoehtojen tuominen kotimaan politiikkaan ei perussuomalaisia kiinnosta. Tätä ei voi pitää hyvänä ennusmerkkinä. (Timo Soini: Vaihtoehtobudjetti 30 sivua!) Puolue karkasi vastuusta vuonna 2011 ja jäi huutelemaan sivusta. Nytkin perussuomalaiset asettavat vaalitaktiikan etusijalle. Hallituksessa perussuomalaiset joutuisivat esittämään ja toteuttamaan sellaisia ratkaisuja, jotka eivät aina olisi helppoja. Tätä ei tunnu puolue kestävän.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on jäsenmaidensa itsenäisyyttä ja demokraattista päätöksentekoa kunnioittava yhteisö. EU ei ole pakkoliitto, joka uhkailemalla painostaisi jäsenmaansa luopumaan demokraattisilla vaaleilla valitusta politiikasta. Tämä koskee Kreikkaa: kreikkalaiset päättävät itse omista asioistaan.

Euroopan unionin jäsenten oikeus omaan päätöksentekoon koskee tietysti myös Suomea. Meillä on oikeus tehdä päätöksiä, jotka ovat Suomen kansan hyväksymiä. SDP on pitänyt arvossa eurooppalaista yhteistyötä ja samaan aikaan valvonut Suomen etua.

Suomi on valinnut linjakseen tukea euroalueen vakautta. Teemme näin, koska keskinäisen riippuvuuden maailmassa emme voi elää eristyneenä ja yhteisvastuusta irrallaan. Kansainväliset talouskriisit ovat monin verroin kalliimpia kuin takausvastuut.

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuisen finanssikriisin vuodet eivät ole menneet kokonaan hukkaan. Euroalueella on kehitetty valmiuksia reagoida pankkisektorin ongelmiin ja estää kriisien leviäminen maasta toiseen. Sijoittajavastuu on nyt pääperiaate, aivan kuten SDP on vaatinut. Kriisien vatvomisen sijaan on nyt katse käännettävä tulevaisuuteen. Eurooppa tarvitsee laajapohjaisen investointien ja työllisyyden ohjelman. Kilpailukykyä on parannettava.

Euroopan ja Suomen tulevaisuus ei ole toivoton. Meillä on monipuolista osaamista ja vahvat, vakaat markkinat. Euroopan keskuspankin rahapolitiikka torjuu deflaatiouhkaa ja edistää eurovaluutan kurssin asettumista myös Suomen vientiteollisuuden kilpailukykyä tukevalle tasolle. Jäsenyys euroalueessa tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Euro sopii Euroopalle, euro sopii Suomelle.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellinen, keskustajohtoinen hallitus rahoitti Kreikkaa bisnes mielessään noin 1 000 miljoonalla eurolla. Perussuomalaiset vastustivat rahoitusta, samoin kuin silloiset oppositiopuolueet SDP ja vasemmistoliitto. Sitten käytiin eduskuntavaalit 2011 ja hallituspuolueet hävisivät vaalit perussuomalaisten linjan saadessa suurvoiton. Perussuomalaisia vaadittiin röyhkeästi mukaan hallitusvastuuseen toteuttamaan vaalihäviäjien samaa vanhaa, löperöä eurovaltioiden rahoitustukipolitiikkaa, jota harjoitettiin vaalikaudella 2007—2011. (Kari Uotila: Röyhkeästi kieltäydyitte!)

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset kieltäydyimme. Me kannoimme vastuuta siitä, että pidämme kiinni keskeisimmästä vaalilupauksestamme — siitä, että tukipakettipolitiikka on lopetettava. SDP ja vasemmistoliitto vaihtoivat aiemman tukipakettikielteisen kantansa myönteiseksi piiloutuen vakuuksiksi nimittämänsä tuottojenvaihtosopimuksen taakse. Nyt vastuita on vähintään yli 7 miljardin euron edestä. Helsingin Sanomat laski jo syksyllä 2011 Suomen kokonaisriskien eurokriisissä nousevan jopa kymmeniin miljardeihin euroihin.

Mitä jos me perussuomalaiset olisimme tehneet samoin kuin SDP ja Arhinmäki? Silloin me emme keskustelisi täällä nyt välikysymyksen muodossa siitä, mitä tehdään jatkossa. Kansalla ei olisi enää minkäänlaista oikeusturvaa, kuluttajansuojaa tai palovakuutusta, jos olisimme myyneet nahkamme. Me uskalsimme olla eri mieltä. Näin uskottava vaihtoehto on yhä olemassa eikä toivo ole menetetty.

Arvoisa puhemies! Kreikan tilanteen pakottamana on jatkettava vastuunpakoilupuolue vasemmistoliitosta. (Eduskunnasta: Se on vastuunkantoa!) Se lähti Kataisen hallitukseen velkarahalla muka elvyttämään hyväksyen samaan aikaan tukipakettipolitiikan ja myös EU:n talouskurisopimuksen, joka määrittää rajat julkisen talouden alijäämäisyydelle. Ilmoitettakoon, että ne rajat ovat ylittymässä jo tänä vuonna, aivan kuin lopullisena konkurssijulistuksena Kataisen sixpackille ja Stubbin tynkähallitukselle. Ensin siis tehdään sopimus, kun ollaan hallituspuolue, ja sitten, kun lähdetään kesken vaalikauden oppositioon, vastustetaan kyseistä sopimusta, jota on ensin oltu hyväksymässä. Siinäpä vastuunkannon mallia tuleville sukupolville. Ei ole ihme, että saman puolueen puheenjohtaja mitään häpeämättä ravaa Kreikassa asti tervehtimässä ilolla sen saman porukan vaalivoittoa, joka vaatii nyt velkojiaan antamaan velkansa anteeksi ennen kuin ensimmäistäkään takaisinmaksuerää meille on suoritettu. Samalla se esittää lisäelvytystä eli Kreikan mallia kaikille euromaille. Viime vuonna otimme velkaa yli 7 miljardia eli yli kymmenyksen valtion budjetista. Otetaanko seuraavaksi kaksi kymmenystä, vai setelejä painamallako ongelmat muka hoidetaan?

Pääministeri Stubb on heti Kreikan vaalien jälkeen ilmoittanut kunnioittavansa Kreikan vaalitulosta kertomatta, mitä hän sillä itse asiassa tarkoittaa. Kyllä me perussuomalaisetkin vaalituloksia kunnioitamme, mutta vielä enemmän me kunnioitamme tehtyjä velkasopimuksia. Miten maa, joka saa joka vuosi meidänkin maksamiamme tulonsiirtoja EU:lta yli 5 miljardia euroa, kehtaa vielä vaatia meidän antamiamme velkoja käytännössä anteeksi? Miten paljon on vielä tukea annettava, jotta ymmärretään, ettei maa pärjää eurossa?

Perussuomalaiset vaativat, että minkäänlaisia velkahelpotuksia Kreikalle ei tule antaa. Sen sijaan sekä euroeliitin että Kreikan on vedettävä johtopäätökset ja käynnistettävä neuvottelut Kreikan irtautumisesta rahaliitosta. Näin Kreikka saa elvytettyä kilpailukykynsä oman valuutan kautta kansallisin keinoin ja me voisimme vihdoin keskittyä oman maamme asioiden hoitamiseen Kreikan asioiden sijaan.

Arvoisa puhemies! Hyvät ystävät! Ei ole kuulkaa ihme, että perussuomalaiset on noussut alle vuosikymmenessä yhden kansanedustajan puolueesta näinkin suureksi puolueeksi. Eihän vanhoihin puolueisiin ole mitään luottoa. Tähän välikysymykseen emme voineet sen takia huolia keskustaakaan mukaan, koska keskusta muuttui kriittiseksi uusille tukipaketeille vasta vuoden 2011 vaalitappionsa jälkeen ja senkään jälkeen se ei ole nähnyt perustuslaillisia ongelmia sen paremmin Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n, Euroopan vakausmekanismi EVM:n eikä myöskään talouskurisopimuksen osalta. Gallupien sokaisemana keskustan eurolinja on pehmentynyt vielä lisää, ja vaarana onkin taas se, että takki kääntyy heti vaalien jälkeen entiselleen. Jos kansalaiset haluavat, että niin ei käy, se edellyttää sitä, että rehellinen linjamme saa yhä edelleen vahvan kannatuksen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen politiikan lentäväksi lauseeksi on vanhojen puolueiden poliitikkojen keskuudessa 2010-luvulla muodostunut sanonta "Perussuomalaisten pelko on viisauden alku". Kun ajattelemme edellä läpikäytyä kehityskulkua, voimme todeta, että vielä olisi varaa eduskunnan viisastua. Eduskuntaan tarvitaan lisää arkijärkeä ja oikeamielisyyttä ja vähemmän (Puhemies koputtaa) ylimielisyyttä. Vain siten voidaan Suomi saada uuteen nousuun.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamuslausetta.

Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi meidänkin niskassa ovat euron ja Kreikan taakat tänään? Siksi, että kokoomuksen ja SDP:n hallitus vei Suomen ilman kansanäänestystä euroon ja hyväksyi sinne kaiken kukkuraksi vielä Kreikan. Vaikka Kreikan talous oli tuolloin paljon paremmalla tolalla kuin tänään, kunnossa se ei ollut. Siksi sen lainakorot olivat korkealla eikä maa saanut vielä liikaa rahaa.

Kun euro-ovet avautuivat, Kreikan korot romahtivat ja maa velkaantui. Syntyi talouskupla, maa ajautui kriisiin. Kriisiaalto uhkasi pyyhkäistä yli koko Euroopan, suojavalleja kun ei tuolloin vielä ollut. Katastrofin estämiseksi päätettiin ensin Kreikan hätäavusta ja sen tiukoista ehdoista. Kohta jatkoksi sovittiin euromaiden piikkiin apurahastosta, ERVV:stä. Sillä tähdättiin kriisin uhkaamien pienten euromaiden pelastamiseen.

Keskustajohtoinen hallitus hyväksyi ratkaisut. Vaikka olimme vastustaneet Suomen euroon liittymistä, emme voineet Suomen edun nimissä vastustaa hätäratkaisujen tekemistä. Panimme kuitenkin rajat: hyväksymme vain hätäratkaisut ja suojavallit.

Irlanti ja Portugali ottivat asiat todesta. Ne saattavatkin selviytyä. Kreikka ei kuitenkaan pitänyt lupauksiaan. Siitä huolimatta sille laadittiin jo vuonna 2012 uusi, 140 miljardin euron apupaketti, josta suuri osa — 50 miljardia — osoitettiin kaiken lisäksi maan pankkien tukemiseen, myös saksalaisten ja ranskalaisten pankkien — 30 miljardia — tukemiseen. Kataisen hallitus antoi ratkaisuille tuen.

Suomen Keskusta vastusti ja vastustaa siirtymistä rajatusta hätäavusta tulonsiirtounionin eli jatkuvien ja kasvavien avustusten tielle. Tälle tielle Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat Suomen kuitenkin vieneet: hyväksyneet euromaiden ratkaisut, joilla tukitoimia on laajennettu Kyprokseen ja Espanjaan, joilla lainaehtoja on höllennetty kaikille tukimaille, joilla EVM:stä on alettu myöntää meidän piikkiimme suoria tukia myös pankeille ja joilla kaikkien euromaiden pankit on pantu viime kädessä vastuuseen toisistaan. Myös EKP on pantu euron valuvikojen paikkaajaksi. EKP:n arvostetun ekonomistin Otmar Issingin mielestä EKP "valuu vaarallisen lähelle mandaattinsa rikkomista". Euromaiden suorat lainat ja takauslupaukset kriisien hoitoon ovat tällä hetkellä noin 800 miljardia euroa. EKP on osallistunut suurin piirtein samalla summalla. Suomen vastuulupaukset, arvoisa puhemies, eurokriisin hoidosta ovat tänään monin-, moninkertaisesti suuremmat kuin keväällä 2011, kun keskusta jätti hallituksen.

Kreikan velkataakka on tänään runsaasti yli 300 miljardia euroa. Kreikan ei tarvitse lyhentää lainoja pitkiin, pitkiin aikoihin, eikä se käytännössä maksa lainkaan noista lainoista korkoja. Tästä huolimatta Kreikka pitää pihdeissään nyt muuta Eurooppaa. Jännitetään, lähteekö Kreikan uusi Syrizan hallitus vaalilupaustensa tielle: siis säästöt puretaan eikä velkoja makseta. Samoin sitä jännitetään, mistä tuo maa saa ne uudet miljardit, joilla se sen syömävelan rahoittaa, mitä sille syntyy kaiken aikaa.

Arvoisa puhemies! Entisen pääministerin Samarasin johdolla Kreikka kykeni jo selviytymään muista kuin velasta ja velanhoitokustannuksista. Sillä tiellä Syrizan Kreikka on nyt pakotettava pysymään: tiellä, jolla se syö korkeintaan sen, minkä se tienaa.

Arvoisa puhemies! Keskustan mielestä Suomen hallituksen ei siis tule hyväksyä velkojen anteeksiantoa, laina-aikojen kohtuuttomaksi pidentämistä eikä uusia apupaketteja maan uusien syömävelkojen maksamiseen. Se tarkoittaisi lopullista siirtymistä tulonsiirtounioniin, jossa yhdet maksavat toisten laskut. Sellainen synnyttäisi todellisen moraalikadon ja velvoittaisi euromaat velkojen anteeksiantoon myös muiden ongelmamaiden kohdalla. Nyt on Kreikan vuoro näyttää, haluaako se edes yrittää palata terveen talouden tielle — jollei, on sille aika näyttää ovea.

Arvoisa puhemies! Keskusta ei ole voinut hyväksyä ratkaisuja, jotka ovat tekemässä euroalueesta tulonsiirtounionin, jollaista EU:n perussopimukset eivät hyväksy. Euron valuviat eli samaan valuutta-alueeseen sopimattomien maiden sinne sullominen, piittaamattomuus pelisäännöistä ja siirtyminen toisten sotkujen maksuun ovat osasyy koko Euroopan nykyisiin vaikeuksiin. Niissä rypee — ja syvällä — nyt myös Suomi.

Suurin syy juuri Suomen ajautumiseen historiamme pitkäkestoisimpaan alamäkeen on kuitenkin Kataisen ja Stubbin hallitusten kyvyttömyydessä välttämättömiin uudistuksiin ja sinipunan talous- ja työllisyyspolitiikan täydellinen epäonnistuminen. Hankkeita on ollut. Ne ovat toinen toisensa jälkeen ajaneet, jysähtäneet, päin seiniä.

Onnettoman euron ja epäonnistuneen hallituspolitiikan seurauksena suomalaiset yrittäjät ja viljelijät, kohta puoli miljoonaa työtöntä, tavalliset työtä tekevät kansalaiset ja heidän perheensä ja eläkepäivilleen ennättäneet — viime kädessä me kaikki — maksavat ratkaisusta kovaa hintaa. Suomella ei ole varaa jatkaa tällä tiellä. Suomi on saatava kuntoon.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän seuraavan epäluottamusehdotuksen: "Eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta."

Paavo Arhinmäki /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole yksin kärsinyt eurokriisin väärästä hoidosta eli siitä, että pankit ja finanssilaitokset laitettiin ihmisten edelle. Kokoomuslaisesta leikkaavasta politiikasta on kärsinyt koko Eurooppa, kaikkein pahiten Kreikka.

Kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen kehui Kreikalle annettua ensimmäistä tukipakettia "hyväksi bisnekseksi" valtiovarainministeri Jyrki Kataisen säestäessä, me vasemmistossa sanoimme, että näitä rahoja tullaan tuskin näkemään. Emme hyväksyneet Kreikan ykköspakettia, jossa pelastettiin ennen muuta ranskalaiset ja saksalaiset pankit. Emme myöskään hyväksyneet Irlannin tai Portugalin tukipaketteja. Missään näistä ei ollut sijoittajan vastuuta. Suuria voittoja korkeilla koroilla tehneet pankit ja finanssilaitokset pääsivät kuin koirat veräjästä, kun yksityiset lainat muutettiin julkisiksi, veronmaksajien vastuulle. Tämä oli suuri virhe. Myöhemmin hyväksytyissä Kreikan kakkospaketissa ja Espanjan sekä Kyproksen tukipaketeissa oli vasemmiston vaatimaa sijoittajan vastuuta. Kreikan kakkospaketissa toteutettiin yksityisille sijoittajille noin 50 prosentin sijoittajavastuu, velkojen leikkaus.

Arvoisa puhemies! Brittiläinen Jubilee Debt Campaign julkaisi tammikuun lopussa raportin, jonka mukaan Kreikan lainapaketeissa myönnetyistä rahoista alle 10 prosenttia päätyi Kreikkaan, loput menivät holtittomasti maata lainoittaneille pankeille. Sen sijaan lainaehtoina olleet leikkaukset ovat iskeneet rajusti tavallisiin pieni- ja keskituloisiin kreikkalaisiin. Kreikassa miljoonat ihmiset ovat ilman julkista terveydenhoitoa: edes lapset ja raskaana olevat naiset eivät välttämättä saa tarvitsemaansa hoitoa. Sadattuhannet ovat kodeissaan ilman sähköä, ja sadattuhannet elävät ruokajakelun varassa. Eläkkeitä, palkkoja ja työehtoja on leikattu rajusti. Ja mistä kokoomus oli ryhmäpuheessaan huolissaan? — Sähköyhtiöiden osingoista ja pankeista. (Ben Zyskowicz: Oletteko Suomen vai Kreikan asialla, edustaja Arhinmäki?) Voidaan oikeutetusti puhua humanitäärisestä kriisistä tai, niin kuin välikysymyksessä kirjoitettiin, suistumisesta lähes kehitysmaaksi. Leikkaukset ovat vain syventäneet Kreikan kriisiä, kun leikkaukset ovat vieneet mahdollisuuden talouden kasvulta ja ostovoiman puute työllisyydeltä.

Arvoisa puhemies! Kreikassa järjestettiin puolitoista viikkoa sitten vaalit, joissa vasemmistolainen Syriza sai murskavoiton. Ihmiset halusivat lopun niin sanotun troikan edellyttämälle leikkauspolitiikalle. Tulos oli historiallinen: sotilasdiktatuurin kukistumisesta lähtien 40 vuoden ajan maata hallinneet korruptoituneet kokoomuslainen Nea Dimokratia ja sosialidemokraattinen Pasok äänestettiin ensimmäistä kertaa vallasta. Nämä kaksi puoluetta ovat ensisijaisesti syypäitä Kreikan ahdinkoon. Syriza on luvannut puuttua humanitääriseen kriisiin ja aikoo laittaa korruption kuriin sekä uudistaa veronkantojärjestelmää. Kreikan omat miljardöörioligarkit halutaan lopulta myös maksamaan veroja. Edellinen pääministeripuolue Nea Dimokratia ei tätä tehnyt, mutta kuritti kyllä köyhiä hyvällä kokoomuslaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Aivan kuten välikysymyksessä todetaan, on Kreikan velkataso kestämätön. Nobel-palkitut taloustieteilijät ja maailman johtavien yliopistojen professorit ovat sanoneet, ettei Kreikka selviä ilman lainojen leikkaamista tai uudelleen järjestämistä. Tällä hetkellä Kreikan pääministeri Alexis Tsipras ja valtiovarainministeri Gianis Varoufakis kiertävät Euroopan pääkaupunkeja neuvottelemassa sellaista velkajärjestelyä, joka voisi sekä tyydyttää muita euromaita että toisaalta antaa mahdollisuuden Kreikan nousulle jaloilleen. Tällaisen ratkaisun löytämisessä myös Suomen hallituksen pitäisi olla aktiivinen.

Moraalisesti voidaan loputtomasti puhua siitä, pitääkö muiden maiden maksaa korruptoituneiden vanhojen valtapuolueiden aiheuttamasta kriisistä, mutta rakentavampaa on katsoa tulevaisuuteen ja miettiä, mikä on parasta Suomelle, Kreikalle ja koko Euroopalle. Nyt tarvitaan ratkaisuja, jotka mahdollistavat sen, että Kreikka saa aikaan työllisyyttä ja talouskasvua. Näin maa pystyy maksamaan ison osan veloistaan takaisin. Tämä on myös suomalaisten veronmaksajien etu. Jos Kreikka ajettaisiin selvitystilaan ja ulos euroalueesta, ei se pystyisi maksamaan mitään velkojaan takaisin. Tämä tulisi kaikkein kalleimmaksi niin kreikkalaisille kuin suomalaisillekin. Viimeksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on todennut, ettei Kreikan talous toivu, jos maan tiukkaa säästökuuria ei helpoteta.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Koko Euroopassa on harjoitettu viimeisen seitsemän vuoden ajan kokoomuslaisten johdolla leikkauspolitiikkaa. Sen tuloksena työttömyys on vain kasvanut, talouskasvua ei ole saatu aikaan ja valtioiden velkasuhde on kasvanut. Nyt on toisenlaisen, vastuullisemman politiikan aika. (Ben Zyskowicz: Kenen rahoilla?) Kreikan vaalitulos ei ole hyväksi vain kreikkalaisille, se voi olla käänne koko Euroopassa. Tavalliset suomalaiset tarvitsevat tätä käännettä. Vasemmisto ei ole yksin Suomessa tai Euroopassa vaatimassa toisenlaista, vastuullisempaa talouspolitiikkaa. Myös muun muassa IMF ja OECD sekä maailman arvostetut taloustieteilijät ovat esittäneet leikkausten sijaan työllisyyttä ja kasvua tukevaa elvytystä.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän seuraavaa epäluottamuslausetta hallitukselle: "Hallituksen talouspolitiikka, niin Suomessa kuin Kreikan suhteen, ei tue talouden kasvua ja työllisyyden parantamista. Leikkausten sijaan tarvitaan elvytystä. Siksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta." (Ben Zyskowicz: Millä rahoilla Syriza elvyttää?)

Johanna Sumuvuori /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Taloudellinen kurjistuminen aiheuttaa toivottomuutta, radikalisoitumista ja epävakautta kaikkialla, myös Euroopassa. Yli 24 miljoonaa eurooppalaista on työttömänä, ja joka viides heistä on nuori. Kreikassa nuorisotyöttömyys lähenee jo 60:tä prosenttia ja kaikista työikäisistä joka neljäs on työttömänä. Työttömyys on ollut korkeaa myös muissa euroalueen kriisimaissa.

Köyhyys ja työttömyys johtavat levottomuuksiin, kun taas työllisyyden, tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävä politiikka vakauttaa ja rauhoittaa yhteiskuntia. Ihmisillä on oltava syitä nousta sängystä ylös, ja työ on monelle sellainen syy.

Arvoisa puhemies! Minkään maan kansalaisille ei pidä luoda toivottomuutta. Kreikan nuorisotyöttömyys kasvattaa pahimmillaan osattoman sukupolven, jolla ei ole näköalaa tulevaisuuteen. Tulevaisuudenuskon vieminen nuorilta ihmisiltä on julmaa, oli kyse sitten suomalaisista, kreikkalaisista, irlantilaisista tai espanjalaisista.

Päähallituspuolue Syrizan vaalivoitto osoitti, että kreikkalaiset olivat lopen kyllästyneitä sekä oman poliittisen eliittinsä toimintatapoihin että edellisten hallitusten liian rajuun ja nopeaan talouden kiristämiseen. Talousnobelisti Paul Krugman on huomauttanut, että vaikka itse lainaohjelman ehdot olivat tiukat, ovat Kreikan hallitukset itse sekä tehneet vaadittua suurempia leikkauksia että kohdentaneet julkisen sektorin sopeutukset erityisen rankasti ihmisten perusturvaan. Käytännössä liian rajut ja nopeat sopeutustoimet johtivat muun muassa siihen, että iso määrä ihmisiä jäi Kreikassa ilman työttömyysturvaa ja terveydenhuollon palveluita. Se ei voi olla tie, jolla hoidetaan minkään maan kasvu- ja kilpailukykyä jaloilleen, saati että se olisi inhimillistä politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tukiohjelmat Kreikalle olivat silloisen tiedon valossa oikeita toimenpiteitä. Hyviä ratkaisuvaihtoja ei ollut tarjolla. Tukiohjelmilla oli yksittäisen maan auttamista huomattavasti laajempi tavoite — niillä ehkäistiin Euroopan talouden romahtamista.

Katsomme, että on koko maanosan etu, että Kreikka saadaan jaloilleen. Velat on maksettava ennemmin tai myöhemmin, mutta Suomen hallituksen on varauduttava myös Kreikan lainaohjelman maksuehtojen ja aikataulujen joustavoittamiseen. Mahdollisuudet tulevaisuudenuskoa luovaan politiikkaan paranevat velanhoitotaakkaa keventämällä.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että Kreikan pyrkimys pysyä yhteistyökykyisenä EU:n sisällä on otettava vakavasti. Rakentava neuvotteluyhteys edistää myös Kreikan pysymistä EU:n yhteisessä ulkopoliittisessa linjassa, mikä on näinä päivinä ensiarvoisen tärkeää.

Kreikka ja muutkin kriisimaat voivat nousta vain toteuttamalla kestävää kasvua ja työllisyyttä edistävää talouspolitiikkaa. Velanhoitotaakka ei saa muodostua liian tukahduttavaksi esteeksi kasvulle. Kansalaisia kurjistavasta politiikasta on siirryttävä taloutta tervehdyttäviin uudistuksiin. Tätä mieltä ovat olleet myös monet taloustieteilijät. Maailmanpankin entisen pääekonomistin Joseph Stiglitzin mukaan tiukka talouskuri rokottaa paitsi hyvinvointimme edellytyksiä myös maanosamme demokraattisia perustuksia. Tämä näkyy jo nyt muun muassa tukena ääriliikkeille eri puolilla Eurooppaa.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää tervetulleena Euroopan keskuspankin lanseeraamaa elvytysohjelmaa. (Timo Soini: Minne rahat menevät?) Kreikalla on myös mahdollisuus päästä ohjelman piiriin. Ehtona tosin on lainaohjelmien ehdoksi asetetun tiukan talouskurin toteuttaminen. EKP ei osta kreikan velkakirjoja ennen kuin maalla on suunnitelma talousuudistuksista.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että olisi koko euroalueen etu, että Kreikka ja muut kriisimaat pääsisivät elvytysohjelman piiriin. Kun Kreikan lainaehdoista ja niihin mahdollisesti tehtävistä muutoksista neuvotellaan, olisi tärkeää huomioida myös Euroopan keskuspankin ohjelman tuomat mahdollisuudet. Kriisimaat tarvitsevat nyt myös investointeja. Kriisimaiden potentiaali saa toivottavasti erityistä huomiota myös EU:n investointipaketin yhteydessä, mikäli Euroopan strategisten investointien rahasto saa kunnolla tuulta alleen. Sen on määrä aloittaa toimintansa kesäkuussa 2015.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Kreikan rakenteellisissa uudistuksissa painotetaan ihmisten arkea kurjistavien leikkausten sijaan maan oman veronkannon parantamista ja korruption kitkemistä. Erityisen tärkeää on saada kansantaloutta ja julkista sektoria vahingoittava veronkierto kuriin. Samalla Kreikka voi toteuttaa yksityisen ja julkisen sektorin tuottavuuden parantamista inhimillisin reunaehdoin. Meille vihreille kunnollinen veronkantokyky ja verovälttelyn lopettaminen ovat tärkeitä tavoitteita niin kansallisesti, EU-tasolla kuin globaalisti. Toivoisin, että tämä olisi tärkeää myös perussuomalaisille, joita Euroopan talouden tila syystäkin huolettaa.

Perussuomalaiset ovat profiloineet puoluettaan pienen ihmisen asialle. Se on oikein ja tärkeää. Puolue ei ole mielestämme linjassaan kuitenkaan johdonmukainen. Esimerkiksi toukokuussa 2012 europarlamentti äänesti rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa koskevasta mietinnöstä. Rahoitusmarkkinaveron myötä finanssiala osallistettaisiin talouskriisin kustannusten kattamiseen, ja sillä rajoitettaisiin myös keinotteluluonteista nopeaa pörssikauppaa. Keväällä 2013 europarlamentti äänesti siitä, tulisiko monikansallisten yritysten julkistaa maksamansa verot maakohtaisesti veronkierron suitsimiseksi. Perussuomalaisten edustaja Sampo Terho äänesti molempia esityksiä vastaan. (Timo Soini: Niin pitikin!)

Arvoisa perussuomalaisten eduskuntaryhmä, miksi euroedustajanne näissä äänestyksissä oli pikemminkin suuren rahan asialla? Europarlamentin vihreä ryhmä keräsi viime kuussa tarpeeksi kannattajia veronkiertoa selvittävän EU:n tutkintavaliokunnan perustamiseksi. Tutkintavaliokunnan avulla olisi parempi mahdollisuus puuttua veroparatiisien toimintaan ja verovälttelyyn. Arvoisat perussuomalaiset ja muut eduskuntapuolueet, toivottavasti suomalaiset edustajamme europarlamentissa voivat antaa tukensa tälle aloitteelle.

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että valtioneuvoston linjan kriisimaiden tilanteeseen on oltava ratkaisukeskeinen. Se voi edellyttää Kreikan tapauksessa maksuohjelman ehtojen uudelleenjärjestelyitä. (Puhemies koputtaa) Samalla korostamme, että Suomen on tuettava euroalueen elvyttävää linjaa ja pidettävä esillä kriisimaiden mahdollisuuksia Euroopan investointiohjelman toteuttamisessa. — Kiitos. (Timo Soini: Eli ei epäluottamusta!)

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Oppositionsledare Timo Soini kan gratuleras för att interpellera om ett ämne som ligger i tiden. Blickarna är nu på Grekland och i Europa väntar man på vilken linje landets nya ledande parti Syriza ska styra in.

Sannfinländarnas analys av eurokrisen har ändå en tydlig smak av efterklokhet. Det har i och för sig inte funnits skäl att kalla eurogruppens stödpolitik för någon framgångssaga, men Soini och hans parti gör inga insatser för att analysera vilka följderna skulle ha varit om Finland i enlighet med sannfinländarnas förslag konsekvent skulle ha röstat nej till alla stödpaket.

Det om något skulle ha varit att vända Europa och dess problem ryggen. Svenska riksdagsgruppen anser att Finland ska vara med på de arenor där besluten fattas. Att vända sig inåt och isolera sig är inget fruktbart politiskt alternativ. Att frivilligt välja en position som innebär att man saknar inflytande när svåra problem ska lösas leder ingen vart — även om man efteråt förstås kan sitta i valstugorna och säga "Vad var det vi sade?". Här på hemmaplan har det inte heller varit något framgångskoncept för sannfinländarna när partiet efter skrällsegern 2011 fann det för gott att gå i opposition.

Arvoisa herra puhemies! Emme sano, että perussuomalaisten eurokriisin hoitoon kohdistamassa arvostelussa ei olisi lainkaan perää. On totta, että eurokriisi on syventynyt sen vuoksi, ettei heti aluksi noudatettu no bail-out -periaatetta. Syystäkin voidaan kysyä, hoidettiinko kokonaisuus parhaimmalla mahdollisella tavalla tilanteen ollessa akuutti vuonna 2010, jolloin Kreikka sai ensimmäiset hätälainansa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että vain pari vuotta aiemmin Lehman Brothersin jälkeen koetun finanssikriisin vuoksi uhkakuva Kreikan kriisin tuhoisasta leviämisestä muihin euromaihin oli todellinen.

Historiankirjoituksesta oikean kuvan saamiseksi on syytä korostaa, että Eurooppa on järjestettyään nopeasti tukipaketit Kreikalle toiminut määrätietoisesti kestävien, nimenomaisen sijoittajanvastuun sisältävien kriisimekanismien luomiseksi, millä pyritään suojaamaan tavallisia eurooppalaisia veronmaksajia. Pankkiunionin tarkoituksena on, että pankit selviävät samoista selkeistä vaatimuksista siitä riippumatta, missä euromaassa ne toimivat. Nyt valvonnasta vastaa Euroopan keskuspankki eikä siis kukin maa itse. Tämä on hyvä tulos. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin selkeästi todeta, että kaikkien jäsenmaiden on itse vastattava omista veloistaan.

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että Kreikan vaalikeskustelun sävy oli toinen, meidän on myös kuunneltava tervehenkisiä ja päteviä ekonomisteja kuten Sixten Korkmania ja Jaakko Kianderia. He sanovat, että vaikka Kreikan velkataakka näyttääkin mahdottomalta, se ei kuitenkaan todellisuudessa ole sitä — edellyttäen, että aikaa käytetään Kreikan talouden vahvistamiseen. Hallituksen linja noudattaa näitä neuvoja. Meidän ei pidä antaa anteeksi Kreikan lainoja, mutta selvää on, että meidän pitää olla mukana ja tietenkin keskustella asioista. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että aiempien päätösten perusteella Kreikan ei tarvitse lyhentää lainojaan useisiin vuosiin. Olisiko vielä lisäksi olemassa jokin tapa helpottaa Kreikan kansan ahdinkoa? Nähdään.

Värderade herr talman! Hittills har Greklands nya frispråkiga finansminister Giánis Varoufákis inte övertygat då han säger att Grekland inte vill ha flera stödpaket. Dessvärre gör han det för enkelt för sig då han säger att Grekland kan sköta sina skulder, bara förhållandena i landet blir så pass drägliga att en tillväxt kan fås till stånd där. Utgångspunkten är ändå klar: det är grekerna själva som ska bygga upp sitt nya samhälle. Regerande Syriza-partiet lyfter fram en viktig dimension i Greklands politik — i landet behövs en mer internt rättvis politik och korruptionen måste gallras bort.

Mycket tyder på att de beviljade stödpaketen till Grekland blir en fråga som tas upp även i detta riksdagsval. Man skulle önska att diskussionen inte enbart skulle kretsa kring hur mycket just vi tvingas betala för en eventuell grekisk krasch. Visserligen är man alltid sig själv närmast, men svenska riksdagsgruppen välkomnar också debatt på ett annat plan. Som finländare bör vi gå in med vårt kunnande i en debatt, som inte bara ser till det egna, utan som också bedömer vilken politik som bäst kan lyfta alla euroländer från finanskris till tillväxt. — Tack.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikkaa ja muita euroalueen kriisimaita on muiden euromaiden toimesta autettu, koska oli ilmeinen vaara koko euroalueen laajuisen pankkikriisin syntymisestä. Sellainen olisi tullut Suomellekin hyvin kalliiksi. Muissa kriisimaissa tilanne on kehittynyt myönteisesti, mutta Kreikassa kriisistä toipuminen on ollut hitaampaa ja talouden tervehdyttäminen on vielä kesken. Kansan tyytymättömyys olojen heikkenemistä kohtaan kanavoitui vasemmistolaisen Syrizan vaalivoitoksi äsken pidetyissä parlamenttivaaleissa.

Syriza lupaili äänestäjille velkojen anteeksi antamista, mutta ilmaista rahaa ei ole olemassa. Velan anteeksi antaminen tarkoittaisi, että velka siirtyisi velanantajien maksettavaksi. Meille on kuitenkin vakuutettu, että saamme lainaamamme rahat aikanaan takaisin. Eettisenä ohjeena tulee olla rehellisyydestä kiinni pitäminen ja pyrkiminen siihen, mikä parhaiten auttaa suomalaisia ja kreikkalaisia. Kreikkalaisille olisi parhaaksi, että Syriza lupaustensa mukaisesti panee korruption kuriin ja veronmaksun toimimaan. Tätä troikkakin haluaa, ja sitä toivoo myös kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä.

Hyvin hoidettu julkinen talous ja toimiva yhteiskunta, jossa on kohtuullinen koulutus- ja palkkataso, houkuttelevat myös yrityksiä sijoittamaan, mutta siihen ei päästä höllentämällä talouskuria ja lisäämällä julkisia menoja. Jos näin kuvitellaan, ollaan samanlaisessa itsepetoksessa, joka tämän kriisiin aiheutti. Parhaan palveluksen omalle kansalleen ja koko Euroopalle Syriza tekee, jos se määrätietoisesti pyrkii kehittämään Kreikasta luotettavan investointikohteen, jonne yritysten on helppoa ja kannattavaa investoida.

Korkoja säätelevän markkinamekanismin tulisi antaa toimia: mikäli EU:n jäsenmaa ei hoida talouttaan vastuullisesti, sen korkotaso nousee. Viime huhtikuussa Kreikka sai vapailta markkinoilta viiden vuoden lainaa 3 miljardia euroa hieman alle 5 prosentin korkotasolla. Tähän verrattuna Kreikalla on mittava korkoetu muilta jäsenmailta saamissaan lainoissa. Kahdenvälisten lainojen korko on tällä hetkellä noin 0,5 prosenttia. Lisäksi näissä lainoissa on lyhennysvapaa 10 vuoden jakso.

ERVV lainaa Kreikalle samalla hinnalla kuin itse saa lainaa, eli korko on alle 2 prosenttia. Lisäksi ERVV-lainat ovat lyhennysvapaita vuoteen 2022 asti. Kun myös korot on pääomitettu tuonne asti, Kreikan ei tarvitse käytännössä maksaa ERVV:lle mitään ennen vuotta 2023. Kreikan korkomenot mittavista kahdenvälisistä ja ERVV-lainoista ovat tällä hetkellä yhteensä ainoastaan noin 0,3 miljardia euroa vuodessa. Näissä koroissa ei mielestämme todellakaan ole alennusvaraa eikä -tarvetta. Lainoja aletaan lyhentää siis vasta vuonna 2023, joten takaisinmaksuajan pidentämisellä ei liioin ole vaikutusta moneen vuoteen.

Arvoisa puhemies! Opetus Kreikasta on se, että tervehdyttävä ja hyödyllinenkin talousremontti voi olla poliittisesti erittäin vaikeasti toteutettavissa. Syvälle käyvä kulttuurinen muutos ei tapahdu helposti eikä nopeasti. Nykyisen Kreikan taloushistoria ei ole mairitteleva. Muun muassa historian talouskriisejä käsittelevän, jo klassikoksi nousseen tutkimuksen "This Time Is Different" mukaan Kreikka on yli puolet liki kaksisataavuotisen itsenäisyytensä ajasta ollut osittaisessa tai täydellisessä defaultissa eli kykenemätön hoitamaan velkojaan. Mainittakoon, että Pohjoismaista yksikään ei ole missään historiansa vaiheessa ollut defaultissa.

Eurokriisi onkin osoittanut konkreettisella tavalla sen, että kulttuurieroja pohjoisen ja etelän välillä ei pidä aliarvioida. Tämä on tuonut tervettä realismia myös keskusteluun euroalueen ja EU:n integraation tulevaisuudesta.

Kreikan poliittisen koneiston kyky — ja ajoittain myös halu — toteuttaa tarvittavat sopeutukset on jättänyt toivomisen varaa. Kreikan kansa on joutunut kantamaan talouskriisin johdosta raskaan kuorman, ja se on syystä tyytymätön. Mutta Kreikalla ei ole vaihtoehtoja. Sen on uudistettava rakenteitaan, pantava korruptio kuriin ja saatava veronmaksu toimimaan. Millaiset ovat Syrizan ja Kreikan muut vaihtoehdot? Jättää velat maksamatta? Silloin maa ajautuisi täyteen konkurssiin. Irtautuako eurosta? Silloin euroissa otetut velat tulisivat entistä suuremmiksi, kun valuutta devalvoituu. Irtautuako EU:sta? Silloin nettosaaja Kreikka menettäisi yli 10 miljardin EU-tuet vuodessa.

Arvoisa puhemies! Tulevat kuukaudet näyttävät, eteneekö Kreikka Syrizan johdolla vastuullisella uudistusten tiellä vai ajautuuko se entistä pahempaan kriisiin. Sitä emme kreikkalaisille toivo.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisat edustajat! Puhemiehen epäkiitollinen tehtävä on vartioida niukkuuden jakamisessa tasapuolisuuden periaatetta niin hallituksen kuin oppositionkin ryhmien välillä. Jotta mahdollisimman moni edustaja pääsee ääneen, menemme suoraan debattiin. Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat osallistua debattiin, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Elina Lepomäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen puhui ryhmäpuheessaan varsin selväsanaisesti yhteisvastuuta ja tulonsiirtounionia vastaan. Nyt on kuitenkin niin, että ekonomistit ovat pitkälti sitä mieltä, että jos yhteisvaluutan haluaa toimimaan, niin se edellyttää ensinnäkin merkittäviä tulonsiirtoja, yhteisvastuuta, ja myös keskustalaisen komissaarin johdolla viime vuosina on euroa kehitetty nimenomaan tulonsiirtounionin suuntaan.

Nyt olisi mielenkiintoista kuulla keskustan, erityisesti edustaja Sipilän, mielipide siitä, mitä Suomen sitten jatkossa pitäisi tehdä: säilymmekö euron jäsenenä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että integraatio vahvistuu, eurojärjestelmä kehittyy yhä enemmän finanssiunionin suuntaan ja myös tulonsiirtounionin suuntaan. Eli mikä on keskustan kanta: jatkaako Suomi eurossa, vai tuleeko sen irtautua edustaja Pekkarisen (Puhemies koputtaa) kertoman askelmerkin mukaan?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikka ja koko Eurooppa on saatettava kasvun tielle, se on meidän yhteinen päämäärämme. Velkojen anteeksianto ei ole oikea ratkaisu, vaan Kreikan on pidettävä kiinni sitoumuksistaan.

Mutta, puhemies, keskustan ryhmäpuheesta jäi epäselväksi se, mitä he tarjoaisivat suomalaisille Suomen vaalien jälkeen. Keskusta oli antamassa suoraa lainaa Kreikalle ollessaan edellisen kerran hallitusvastuussa, mutta mitä te tekisitte nyt? Oletteko te valmiita pitämään kiinni Suomen vakuuksista? Aikooko keskusta huolehtia, että Suomella on vakuudet jatkossakin, jos te olette hallitusvastuussa tulevalla vaalikaudella siitä päättämässä?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suora lainaus Iltasanomista 27. tammikuuta: "Valtiovarainministeriön entinen rahoitusmarkkinaosaston päällikkö Peter Nyberg arvioi, että Kreikan ero eurosta ei juuri vaikuttaisi Suomen Kreikalle myöntämien lainamiljardien kohtaloon. ’Kreikalle myönnettyä rahoitusta ei saataisi takaisin, eikä tässä siinä mielessä olisi mitään eroa nykytilanteeseen’, Nyberg arvioi. Nybergin mukaan ero eurosta voisi sen sijaan aiheuttaa hermostuneisuutta markkinoilla. Silti se ei ole Nybergin mukaan välttämättä katastrofi millekään osapuolelle. ’Silloin kreikkalaiset voisivat tehdä, mitä haluavat, ja euroalue voisi tehdä, mitä he haluavat. Jos tällaiseen ratkaisuun päästäisiin sovussa, EU:kin voisi jatkaa toimintaansa ilman suurempia häiriöitä. Se olisi minusta ideaali tilanne.’"

Minkä ihmeen takia Suomen hallitus ei aja tätä linjaa, kun entinen valtiovarainministeriön keskeinen virkamieskin on tätä mieltä? Haluaisin kyllä selvempiä perusteluita tälle nyt harjoitettavalle linjalle.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinähän se tuli, mitä Lepomäki sanoi. Kokoomus tuolla perusteella haluaa olla nimenomaan tulonsiirtounionin kannattaja (Arto Satosen välihuuto) eli hyväksyy sen, että siirrytään kohti yhteistä finanssipolitiikkaa. Sitähän se, edustaja Satonen, on, jos muut maat maksavat toisten maitten laskut. Siitä on kysymys tulonsiirtounionissa. Me keskustassa sanomme sille linjalle ehdottomasti "ei". Minä olen erittäin iloinen, että sama sävel oli selvästi kuultavissa myöskin valtiovarainministeri Rinteen puheessa.

Yhtä selvää on se, että emme me voi hyväksyä sitä, jos Syriza pitää kiinni siitä, mitä se vaalien alla sanoo. Jos se hyväksyttäisiin ja mentäisiin maksamaan kaikki ne laskut, mitä siitä seuraa, meidän euromaina pitäisi olla valmiita tekemään se sama kaikille muillekin velkamaille. Sille tielle ei pidä lähteä — ei lähde Saksan ulkoministeri Steinmeier, ei lähde Otmar Issing eivätkä monet muutkaan eurooppalaiset tärkeät toimijat.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä nostetaan aivan oikein esimerkkinä Islanti, ainoa kriisimaa, joka on noussut jaloilleen. Kriisi oli todella syvä. Vierailin vain pari viikkoa romahduksen jälkeen Reykjavikissa. Lähes 10 prosenttia kansasta oli osoittanut mieltä kaduilla, parlamentin ikkunoita oli vielä rikki. Miten Islanti nostettiin jaloille? Se ei suostunut pelastamaan pankkeja veronmaksajien rahoilla eikä hyväksynyt IMF:n vaatimia leikkauksia. Tällä hetkellä kasvu on 2—3 prosenttia, työttömyys 4—5 prosenttia. Mutta oleellinen kysymys on: kenen johdolla tämä tehtiin? Tämä kaikki tehtiin vasemmistoliittolaisen valtiovarainministerin Steingrímur Sigfússonin johdolla. Ainoa Euroopan kriisimaa, joka on noussut kriisistä, on Islanti, ja se on noussut vasemmistoliittolaisen valtiovarainministerin johdolla. (Välihuutoja) Eikö kannattaisi ottaa mallia sieltä, missä on onnistuttu? Tämä seitsemän vuoden kokoomuslainen leikkauspolitiikka on ajanut vain yhä syvemmälle kriisiin.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikan avaintavoitteiden kärjessä on tänä vuonna kasvu ja työllisyyden edistäminen. Kysyisin valtioneuvoston edustajilta: Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi nuorisotyöttömyyden suhteen? Mitä EU-tasoisia toimia Suomi ajaa eurooppalaisen nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi?

Toinen kysymys: Mikä on valtioneuvoston kanta siihen, että Kreikka ja muut kriisimaat pääsisivät hyötymään eurooppalaisista elvytystoimenpiteistä? Vaikuttavatko elvytyshalut esimerkiksi siihen, millä tavalla Kreikan maksuohjelman ehdoista tullaan neuvottelemaan? — Kiitos.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt perussuomalaiset ja puheenjohtaja, edustaja Soini ovat kuulleet valtiovarainministeriä, pääministeriä, kaikkia hallituspuolueita ja saavat vastaukset näihin neljään kysymykseen — selkeät vastaukset — paljonko meidän vastuut ovat, olemmeko valmiita antamaan anteeksi. Emme ole. Mutta vielä edustaja Soinin puheenvuorossa suoraan vaadittiin, että heitetään Kreikka ulos euroalueelta. Onko se vastuullista politiikkaa? Onko siellä analyysia sen vaatimuksen takana? Mitä se ero voisi tarkoittaa koko euroalueelle? Antakaa nyt heille mahdollisuus osoittaa, että he pystyvät maksamaan takaisin velkojaan. Veikkaan, että he pystyvät.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedossa on, että Kreikka olisi yhtenä lainojen uudelleenjärjestelymuotona esittämässä sille myönnettyjen lainojen korkojen sitomista maan talouskasvuun eli sitä, että korko joustaa talouden kehityksen mukaisesti. Ehdotusta perustellaan muun muassa sillä, että heikon talouskasvun aikana isot korkomenot toimivat kasvun jarruna. Toisaalta tällaisessa kytkennässä voi nähdä myös väärään suuntaan toimivan kannustimen. Kysyisin pääministeriltä: mikä on mielipiteenne Kreikan lainojen uudelleenjärjestelystä edellä mainitulla periaatteella?

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun käsittelimme edellisellä vaalikaudella muun muassa Islannin tukea, vasemmistoliiton linja oli selvä: emme tue pankkeja emmekä IMF:n sanelemaa kansan kurittamista. Kuuden puolueen hallituksen muodostamisen jälkeen vasemmistoliitto on noudattanut aivan toisenlaista linjaa, mutta en mene tähän pyykkiin sen syvemmälle.

Täällä on epäilty Syrizan vaihtoehtoa ja todettu, että se ei ole realistinen. Syrizan vaalivoiton keskeinen tekijä oli juuri se, että radikaali vasemmisto toi vaaleihin todellisen vaihtoehdon valtapuolueiden katastrofaalisesti epäonnistuneelle ja julman epäsosiaaliselle politiikalle.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että Suomi ja sen hallitus ovat vain lastuja laineilla, kun muu Eurooppa tekee päätöksiä puolestamme. Meille jää tässä pelissä aina sama kortti käteen, ja se on mustapekka, jonka saaja maksaa niin omat kuin toistenkin viulut. Nyt kun Sveitsi irrotti oman valuuttansa eurosta ja EKP syöksyy paikkaamaan Sveitsin tekemien valuutta- ja velkakirjaostojen loppumista, lasketaan täällä vain tippa linssissä, kuinka paljon enemmän suomalaisten pitää vielä maksaa ja kuinka paljon meidän pitää vielä palveluitammekin heikentää niin, että voimme jatkaa rahojemme viskaamista taivaan tuuliin ja teeskentelemään vielä vähän aikaa, että euro on muka ikuinen ja vakaa valuutta ja täynnä ihanuutta.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ryhtyi auttamaan Kreikkaa, ja lopputuloksena on se, että Suomi voi huonosti ja Kreikka on pian konkurssissa. Suomen pitäisi nyt pikaisesti irtautua kokonaan tästä pelistä, koska jaossa ei nyt olekaan muita kortteja kuin niitä mustiapekkoja.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kreikka on maksukyvytön. Sinne on upotettu noin 230 miljardia euroa tukieuroja, ja sillä on edelleen velkaa yli 315 miljardia. Kreikan vaalien vaalivoittaja, vasemmistolainen Syriza-puolue, antoi kovia lupauksia, voitti niillä vaalit, ja nyt sen pitäisi nuo lupauksensa lunastaa. Kun samaan aikaan Kreikalta vaaditaan todella kovia rakenteellisia uudistuksia, herääkin kysymys, eivätkö nämä kaksi asiaa ole vakavassa ristiriidassa keskenään. Kreikan kansa on kyllästynyt kulukuriin, ja toisaalta juuri tätä edellytetään, jotta Kreikka voisi nousta edes teoriassa jaloilleen. Kysynkin: Uskooko Suomen hallitus Kreikan hallituksen pettävän antamansa vaalilupaukset vai pitävänsä ne, mistä molemmista vaihtoehdoista seuraa ongelmia? Miten Suomi on näihin ongelmiin varautunut?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP ja vasemmistoliitto ilmoittivat täällä vastustaneensa oppositiosta Kreikan ensimmäisen lainapaketin ehtoja, mutta hallituksessa te molemmat olette hyväksyneet näiden ehtojen muuttamisen siten, että korkomarginaali on pantu yhteen kuudesosaan ja jäljellä oleva laina-aika on jatkettu 5 vuodesta 26 vuoteen.

Perussuomalaiset taas kyselivät siitä, onko tuesta ollut mitään hyvää tai mitään hyötyä. Te olette itse teettäneet tutkimuksen, miten euroalue kehittyy. Siellä sivulla 88 viitataan saksalaistutkimukseen, jossa sanotaan, että Kreikan ensimmäinen tuki oli välttämätön dominoilmiön estämiseksi. Siitä voi hyvin johtaa Suomen olosuhteisiin ehkä noin 40 000 ihmisen lisätyöttömyyden.

Kokoomukselle on helppo vastata. Emme missään tapauksessa ole viemässä eurojärjestelmää kohti tulonsiirtounionia.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehkä syytä palauttaa mieliin, minkä takia SDP vastusti suorien lainojen antamista Kreikkaan 2010. Kaksi syytä: Ensinnäkään niillä lainoilla ei ollut vakuuksia. Ja toinen syy oli, että siinä ei toteutettu sijoittajavastuuta. Sen sijaan toisessa Kreikka-paketissa oli vakuudet ja yli 100 miljardilla eurolla leikattiin yksityisten sijoittajien ja pankkien saatavia. Tämä oli se keskeinen ero porvarihallituksen tukipolitiikan ja niiden ratkaisujen välillä, jotka nykyinen hallitus on tehnyt.

Mutta unohdetaan menneet. Nyt oleellista on tietää, kun valtiovarainministeri Urpilainen neuvotteli Suomelle vakuudet, mikä on keskustan linja. Onko keskusta valmis pitämään kiinni näistä vakuuksista? Kun teillä on hätä, laitatte Pekkarisen puhumaan, ja Olli Rehniä varmasti punoittaa, mutta mikä on Sipilän keskustan linja? Oletteko valmiit pitämään kiinni näistä Urpilaisen neuvottelemista vakuuksista?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että minua häiritsi tässä salissa, että kun vakuuksista puhuttiin, niin täällä naurettiin. (Jukka Gustafsson: Soini nauroi!) Kyllä niillä vakuuksilla on merkitystä, ja niistä kannattaa pitää kiinni.

Valtiontalouden tarkastusviraston johtaja Tuomas Pöysti on nostanut esille sitä, miten näitä riskejä ja vastuita pitäisi paremmin seurata, ja se on äärimmäisen tärkeää. Suurimmat vastuuthan meillä tulevat tästä eurokriisistä, mutta meillä on myöskin muita vastuita. Kysyisin valtiovarainministeriltä: oletteko te valmiita muuttamaan Suomen valtion tilinpitokäytäntöä sillä tavalla, että tuloslaskelma ja tase erotellaan selkeästi ja taseessa näkyvät myöskin kaikki vastuut? Pöysti ehdotti tätä jo vuonna 2002. Kunnat ovat jo tähän siirtyneet. Pääministeri vastusti tätä meidän paneelissamme tuossa marraskuussa. Mutta arvoisa valtiovarainministeri: mitä mieltä te olette tästä?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Hirvisaaren lisäksi täällä myös keskustan ryhmäpuheenvuorossa on varsin voimakkaasti arvosteltu euroa, ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä aika erikoinen linjaus. Suomi on viennistä riippuvainen maa, ja 40 prosenttia meidän hyvinvoinnistamme rahoitetaan viennillä. 60 prosenttia siitä viennistä menee EU-alueelle. Jos meillä on EU-alueella taloudellinen vakaus, niin silloin Suomi pärjää. Jos ei ole, niin silloin Suomi ei pärjää, ja siitä heijastuu ihan varmasti meille vaikeuksia. Joten mitä turvatumpi valuuttajärjestelmä, mitä turvatummin, mitä paremmin meillä pankit ja rahoitusjärjestelmät toimivat Euroopan tasolla, sen parempi. Se vaikuttaa ihan suoraan työllisyyteen Suomessa.

Haluaisin myös sanoa sen, kun täällä sanotaan, että muualla kuin Islannissa ei ole onnistuttu, että Irlanti, Portugali ja Espanja ovat jo saaneet taloutensa nousemaan. Lääkkeet ovat olleet kovia, mutta siellä on onnistuttu. Ei yhdelle voida antaa periksi, jos muut ovat tehneet ja toteuttaneet.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:ssa rahavalta on voittanut kansanvallan 6—0. Kuusi vuotta on tehty väärää politiikkaa, kansa kärsii ja maksaa. Pankkien, keinottelijoiden ja jopa rahanpesijöiden Kreikka-riskit on sosialisoitu veronmaksajille. Pelkästään Kreikan tukipakettien kokonaisvastuut Suomen veronmaksajille ovat nousseet kuuden vuoden aikana 0 eurosta 7 000 miljoonaan euroon, eli jokaiselta suomalaiselta kuukauden palkka on mennyt rahamiesten pussiin. Samaan aikaan peruspalveluita, eläkkeitä ja lapsilisiä on leikattu, veroja nostettu.

Arvoisa pääministeri: Kun Suomi niin sanotusti lainasi ensimmäiset 1 000 miljoonaa Kreikalle, te totesitte epäilijöiden olevan pölhöpopulisteja. Ovatko oikeassa olleet epäilijät, eli suurin osa kansasta, mielestänne pölhöpopulisteja?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin, mitä keskusta tekisi vaalien jälkeen. Kreikan velkoja ei pidä antaa anteeksi, mutta Suomen asiat pitää laittaa kuntoon. Kun kuuntelee tätä keskustelua ja muistelee viiden vuoden aikana salissa sinkoilleita syytöksiä — milloin on syytettynä ollut kukakin — ei voi kuin todeta, että eivätköhän ne syylliset Kreikan tapahtumiin löydy Kreikasta ja kreikkalaisten on myös itse omat asiansa korjattava.

Tästä kreikkalaisesta tragediasta on tasan yksi opetus löydettävissä meille Suomeen, ja se on se, että meidän on pistettävä Suomen asioita kuntoon. Tarvitaan lisää työpaikkoja talouskasvun ja yrittäjyyden turvin. Vain näin voimme pysäyttää Suomen velkaantumisen, ettemme itse joudu Kreikan tielle, toisten avun varaan.

Elina Lepomäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että keskusta lupaa, että Suomen asiat pistetään vaalien jälkeen kuntoon, mutta toteaisin silti, että yhteisvaluutta on jo nyt tulonsiirtounioni, ja te vastustatte tulonsiirtounionia eli euroa. Onko siis keskustan kanta nyt selkeästi se, että Suomen tulee lähteä eurosta ja sitä kautta tulonsiirtojärjestelmästä, yhteisvastuusta? Sen tulonsiirron ja yhteisvastuun tekee jo pelkästään se, että olemme mukana Euroopan keskuspankin järjestelmässä ja sitä kautta myös Target-järjestelmässä. Eli mikä se kanta nyt on? Tähän olisi mukava saada edustaja Sipilän näkemys: Suomi pois eurosta, vai hyväksyttekö te tulonsiirtounionin, jossa elämme?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä kysymystä. Minusta nämä eivät ole tosiaankaan vaihtoehtoja. Haluaisin kysyä pääministeriltä, ovatko nämä kokoomukselle tosiaankin vaihtoehtoja, tulonsiirtounioni ja eurosta eroaminen. Minusta nämä eivät todellakaan ole vaihtoehtoja. Eurossa pysyminen ei tarkoita sitä, että viemme euroa tai Eurooppaa kohti tulonsiirtounionia, ei missään tapauksessa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen pääministeri Stubb, 5 minuuttia puhuja-aitiosta, ja sitten jatkamme debattia.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama yleinen huomio eurovaluutasta, sen jälkeen Kreikan tästä tilanteesta, ja kolmanneksi puutun keskustan ryhmäpuheenvuoroon.

Ensimmäinen asia, joka meidän on varmaan kaikkien yhdessä ymmärrettävä, on se, että euro on meidän valuuttamme. Se ei ole kenenkään muun valuutta, se on meidän yhteinen valuuttamme, se on 19 EU-maan valuutta. EU:lla, Euroopan keskuspankilla, edustaja Soini, on yksinomainen toimivalta rahapolitiikkaan. Kyse on myös oikeusvaltion ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta. Me olemme siirtäneet sen toimivallan Euroopan keskuspankille. Meillä demokraattisilla päättäjillä ei ole suoraa vaikutusta siihen rahapolitiikkaan, ja minun mielestäni tämä on hyvä. Täytyy antaa EKP:lle se itsenäisyys, joka heillä on. (Välihuutoja)

Tähän liittyy myös huomio siitä, että euro on Suomen historian vakain valuutta. Aikaisemmin meidän valuuttamme 1860-luvusta saakka on ollut suurvaltapolitiikan heittelemä: Joskus se on kytketty puntaan, joskus dollariin, joskus kultakantaan. On devalvoitu, on revalvoitu, on otettu nollia pois. Se on ollut erittäin vaikeasti hallinnoitavissa oleva valuutta — nyt se on toiminut. Tästä on minun mielestäni hyvänä esimerkkinä se, että 1990-luvun laman aikana meillä oli korot katossa, pahimmillaan 20 prosenttia. Nyt olemme olleet jatkuvasti alle 2 prosentissa, ja hintavakauskin on ollut hyvä. Matkan varrella on valuvikoja korjattu: on sixpackia, on twopackia, on fiscal compactia, on pankkiunionia ja niin edespäin, joissa kaikki ovat olleet mukana, ja tähän liittyvät myös tietyt tulonsiirtoelementit.

Toinen huomio. Mikä on sitten Suomen hallituksen näkemys Kreikan tähän tilanteeseen? Numero 1: sitoumuksista pidetään kiinni ja sopeutuksia jatketaan. Numero 2: lainoja ei anneta anteeksi. Numero 3: sopeutusohjelman pidennyksestä voidaan keskustella, jos maa jatkaa rakenteellisia uudistuksia. Numero 4: neuvotteluja troikan kanssa on jatkettava. Nyt Kreikalta ei ole tullut yhtään esitystä. Siellä on selvästi menossa peliteoreettinen vaihe, jossa kansainvälisen lehdistön kautta tiputellaan ikään kuin ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä. Suomi ei ole nähnyt Kreikalta yhtään esitystä, ja se on ilman muuta selvää, että me tulemme puolustamaan Suomen intressiä näissä kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Kolmas ja viimeinen huomio. Minun mielestäni tämä keskustelu sai uuden ulottuvuuden keskustan ryhmäpuheenvuoron myötä, ja nyt haluaisin kysyä aivan suoraan edustaja Sipilältä: Seisooko keskusta euron takana? Haluaako keskusta, että Suomi jatkaa euron jäsenenä. Ja haluaako keskusta, että Kreikka pysyy euron jäsenenä? Nostan nämä kysymykset esille, koska se tulokulma, joka keskustalla tässä puheenvuorossa oli, oli pitkälti (Timo Soini: Tämä on välikysymys eikä Sipilän kysymys!) enemmän euroskeptinen kuin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro, kolmessa kohdassa.

Kysymys: miksi meidän niskassa ovat euron ja Kreikan taakat? Siksi, että kokoomuksen ja SDP:n hallitus vei Suomen ilman kansanäänestystä euroon. (Mauri Pekkarinen: Juuri niin!) Eli eikö keskusta halunnut euroa? — Edustaja Pekkarinen, eikö keskusta halunnut euroa?

Numero kaksi: nyt on Kreikan vuoro näyttää, haluaako se edes yrittää palata terveen talouden tilalle — jollei, on sille aika näyttää ovea. Menenkö minä siis seuraavaan Eurooppa-neuvoston kokoukseen ja totean, että on potentiaalisesti seuraavassa hallituksessa puolue, joka haluaa, että Kreikka eroaa eurosta eli aiheuttaa markkinaepävakautta ja aivan varmasti hallaa suomalaiselle työllisyydelle ja suomalaiselle talouskasvulle? Onko tämä se Euroopan integraation linja, jota keskusta hakee?

Ja vielä kolmas huomio: Sanamuoto, suora sitaatti, edustaja Pekkarinen: "onnettoman euron ja epäonnistuneen hallituspolitiikan seurauksena" ja niin edespäin — onnettoman euron. Onko, edustaja Pekkarinen, teidän mielestänne meidän valuuttamme euro jollain tavalla onneton? Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomi on avoin länsimainen yhteiskunta, sitoutunut Euroopan unioniin, länsimaisiin arvoihin ja yhteisvaluutta euroon, ja jokainen, joka lähtee tätä vakautta jollain tavalla rikkomaan, minun mielestäni vie Suomea väärään suuntaan eikä todellakaan hyvään kuntoon vaan huonoon.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurojärjestelmässä oleminen on tosiasia, ja siinä pysymme. Se on lähtökohta ilman muuta, kun puhutaan Suomesta. Mutta kun puhutaan Kreikasta, niin kyllä Kreikan vuoro on nyt näyttää, että he pysyvät siinä, mitä yhdessä sovimme. Jos ei siinä yhteisesti sovitussa pysytä, niin kyllä tästä tulee tämmöinen poliittinen dominoefekti, joka aiheuttaa moraalikadon sitten muissakin, jotka ovat apua saaneet. (Markku Rossi: Tekin olette vaatineet sitä!)

Olisin vielä lopuksi kysynyt tämän edustaja Lepomäen kysymyksen teiltä, pääministeri: haluatteko te erota eurosta vai tehdä siitä tulonsiirtounionin? Minä en tähän osannut vastata, mutta jospa te osaatte vastata, kumpaa te haluatte, pysymistä eurossa vai tulonsiirtounionin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Stubb, 1 minuutti paikalta.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Euro on meidän yhteinen valuutta. Siihen liittyy jo tänä päivänä tulonsiirtoelementtejä. Ne jakautuvat osittain euron kautta ja osittain Euroopan unionin budjetin kautta. En näe näitä kahta vertauksena aivan suoraan. Mutta edelleen esitän kysymyksen edustaja Sipilälle: mikä on teidän linjanne euron suhteen? Teidän edustajanne on aivan selvästi flirttaillut sen ajatuksen kanssa, että Suomen pitäisi erota eurosta, ja sen ajatuksen kanssa, että Kreikka pitäisi irrottaa eurosta. Onko tämä keskustan linja? Hallituksen linja se ei ole.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta vastusti Suomen liittymistä euroon. Pääministeri ehkä ei sitä tiedä tai muista, mutta näin oli. Totta kai me sanomme edelleenkin sen kaiken. Sen jälkeen, kun Suomi liittyi euroon, keskusta eri rooleissa, sekä oppositiossa että hallituksessa, halusi ja toimi niin, että Suomi toimii euron pelisääntöjen mukaisesti. Me emme hyväksynyt niitten pelisääntöjen rikkomista. Nyt me tiedämme, että monet maat ovat niitä rikkoneet. Nyt, kun Kreikassa uusi valta sanoo, että se ei edes aio toimia niitten pelisääntöjen mukaan, arvoisa pääministeri, me keskustassa sanomme, että jos joku julistaa, että se kerta kaikkiaan ei aio toimia pelisääntöjen mukaan, on sellaiselle maalle eurosta näytettävä ovea. Me emme sieltä ole lähtemässä sen jälkeen, kun sinne olemme menneet.

Mitä vielä tulee siihen, kun käytin lopussa ilmaisua "onneton euro": totta kai euro on ollut meille Suomellekin matkan varrella (Puhemies koputtaa) ihan hyvä valuutta, mutta koko Euroopan kannalta — eikö niin, pääministeri — kyllä me olemme euromme kanssa epäonnistuneet monella tavalla.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja nyt aika on täynnä!

Puhuja:

Tämän sanon tästedeskin.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kriisi alkoi, Suomen vastuut Kreikassa olivat nolla. Nyt ne ovat 7 miljardia. Hallitus koettaa hämätä tätä asetelmaa. Tämä oli perussuomalaisten välikysymys hallitukselle. Pääministeri yrittää tehdä siitä kyselytunnin pienemmän oppositiopuolueen puheenjohtajalle Sipilälle.

Arvoisa puhemies! Ovatko vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit nyt tyytyväisiä, kun Euroopan keskuspankki painaa rahasingolla 1 100 miljardia? Te olette aina puhuneet siitä pääomaliikkeestä. Tämä on ennennäkemätön pääomasiirto euroalueelta muiden maanosien ja valtioiden välillä. Kysynkin pääministeriltä: miten EKP:n toimet vaikuttavat Suomeen? Onko siitä mitään laskelmia? Miten Euroopan niin sanotut bondit, oblikaatio-ostot poikkeavat siitä, kun esimerkiksi Yhdysvallat ja Japani eivät lainoita osavaltioitaan ja valtioitaan? Tämä on todella yhteisvastuu-unioni, ikävä kyllä.

Aivan lopuksi haluan sanoa sen, (Puhemies koputtaa) SDP, että te ette ymmärrä, että teidän niin sanotuista...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja nyt, arvoisa edustaja, aika on tullut täyteen.

Puhuja:

...vakuuksistanne ei ole mitään hyötyä, jos velkoja annetaan anteeksi tai niitä ehtoja helpotetaan.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Huomautan, että vaikka vaalit ovat lähestymässä, niin minuutti on minuutti ennen vaaleja ja vaalien jälkeen, niin että pyydän... (Välihuutoja) — Juuri sitä täällä puhemies vartioi, että kaikki pysyvät näissä annetuissa aikarajoissa. Erityisesti ne, joilla on ollut 15 minuuttia aikaa puhua. (Välihuutoja)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini käytti aiemmin 18 minuuttia ongelmien luettelemiseen. Edustaja Soini, teitä lainaten: missä Soini, siellä pelkkiä ongelmia. (Naurua) Ratkaisut puuttuivat tälläkin kertaa. Sosialidemokraatit ovat esittäneet koko ajan ratkaisuja. Vuonna 2010 silloinen hallitus — keskusta, kokoomus, vihreät, RKP — ei hyväksynyt meidän ratkaisuesitystämme. Silloinen hallitus antoi Kreikalle miljardi euroa lainaa ilman ehtoja ja ilman vakuuksia. Vasta SDP:n tultua hallitukseen 2011 on menty siihen, että pankeille ja sijoittajille on tullut vastuuta, ja Suomi suostui SDP:n vaatimuksesta takaamaan Kreikan lainojakin vain saatuamme vakuudet. Ministeri Urpilaisen neuvotellessa näistä vakuuksista ei tukea tullut, ei paljon hallituksesta mutta ei varsinkaan oppositiosta. Eikö nyt olisi muidenkin kuin edustaja Sipilän aika tunnustaa, että vakuudet ovat ja ne olivat silloinkin hyvä saavutus? (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Avasin tukipakettipolitiikkakeskustelun tässä salissa aika tarkalleen viisi vuotta sitten, keväällä 2010. Silloin kysyin kokoomuksen valtiovarainministeriltä, mitä tämä lysti tulee maksamaan suomalaiselle veronmaksajalle. Tuolloin Kataisen vastaus oli, että painostamme Kreikkaa tekemään taloutta kohentavia toimenpiteitä: "Kreikka on näin toiminut. Lähtökohtamme on se, että Kreikka pystyy nostamaan markkinoilta lainaa sen verran, minkä sitten tarvitsee, eikä tarvitse tukeutua mihinkään muihin järjestelyihin."

Näin meille luvattiin viisi vuotta sitten. Nyt saldo Kreikan kohdalta on 7 miljardia euroa. Kysyn: Koska rajat tulevat vastaan? Koska tukipakettipiikki Suomen osalta menee kiinni?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan sanoa hyvin selvästi, että kokoomus ei hyväksy sitä, että suomalaiset veronmaksajat joutuisivat maksamaan kreikkalaisten velkoja. (Välihuutoja keskeltä ja vasemmalta) Jokaisen maan on pidettävä huolta omasta velastaan, aivan kuten me täällä Suomessakin olemme historiamme saatossa tehneet. (Keskustan ryhmästä: Kokoomus ajaa kaksilla rattailla!) Täällä kiistely terminologiasta, miksikä eurojärjestelmää kutsutaan, on tämän itsestäänselvyyden rinnalla toissijaista.

Kreikan ongelmat, edustaja Arhinmäki, johtuvat siitä, että Kreikka on elänyt yli varojensa. Se on syönyt enemmän kuin tienannut. Onko tämä nyt sitä solidaarisuutta, kun te tunnutte kantavan enemmän huolta kreikkalaisten tilanteesta kuin suomalaisten veronmaksajien tilanteesta? Jos uusi vasemmistopopulistien hallitus lähtee velan tielle, menojen lisäämisen tielle, kenen rahoilla he sen tekevät? Siitä ei hyvää seuraa, ei Kreikalle eikä muillekaan.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää paikkansa, että Kreikan ongelmat ovat ennen muuta Kreikan itsensä aiheuttamia ja ennen muuta kokoomuslaisen, korruptoituneen Nea Dimokratia -puolueen aiheuttamia. (Välihuuto) Kokoomuslaiset väärensivät tilinpäätöstietoja. Kokoomuslaiset eivät laittaneet korruptiota kuriin. Kokoomuslaiset Kreikassa eivät huolehtineet veronkierrosta. Kokoomuslaiset Kreikassa antoivat oligarkkimiljardööreille verohelpotuksia.

Eikö ole, edustaja Soini, hyvä, että nyt on vanha valta vaihtunut, on vallassa puolue, joka haluaa laittaa korruption kuriin, kerätä veroja, jotta Kreikka pystyisi maksamaan velkojaan takaisin? Aivan kuten perussuomalaiset välikysymyksessään sanovat, tämänhetkinen velkatilanne on kestämätön, nykyisillä ratkaisuilla velkoja ei pystytä maksamaan takaisin. Tarvitaan uusi linja, ja sitä onneksi Syriza tarjoaa (Puhemies koputtaa) tämän korruptoituneen kokoomuspuolueen jälkeen. (Erkki Virtanen: Ne haluavat vielä auttaa köyhiä!)

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Arhinmäeltä on nyt pakko kysyä, mistä todellakin Kreikan ongelmat johtuvat, tai on todettava, että eivät ne ole pelkästään troikasta eivätkä ne ole pelkästään Kreikasta. Kyllä ongelmat ovat myös syvällä siinä unionin politiikassa ja kreikkalaisten liittämisessä euroon. Eli kysyn: eikö todellakin Kreikka ole saanut ansaitsemaansa korkeamman luottoluokituksen siinä vaiheessa, kun se on liitetty väärin perustein euroon? Ja aivan, minäkin haluan kysyä pääministeriltä juuri sitä, miten nämä EKP:n toimet tulevat parantamaan Suomen työttömyyttä. Jo Portugali-paketin aikaan puhuttiin siitä, että Suomea uhkaa jättityöttömyys, jos Portugalia ei tueta, mutta emme me ole saaneet jättityöllisyyttäkään tukemisen seurauksena.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kreikka liittyi euroon valheellisilla ja väärillä perusteilla. (Vasemmalta: Tämä tiedettiin!) Nyt tämä hallitus, joka on siellä vallassa, on valehtelemalla ja väärillä tiedoilla voittanut nämä vaalit, ja se on taas teidän veljespuolueenne, edustaja Arhinmäki, joka on siellä johtanut kansaa harhaan sillä tavalla, että nyt Kreikka puree sitä kättä, joka on auttanut sitä, ja tämä on ehdottomasti väärin. (Välihuuto) Kreikka harjoittaa nyt hajota ja hallitse -politiikkaa sillä tavalla, että Kreikan valtiovarainministeri käy eri maissa ja yrittää saada lupauksia sieltä tai täältä. Nyt on tärkeätä, että Euroopan unionin jäsenmaat kaikki pysyvät yhtenäisinä, ja viestin täytyy olla täysin selvä: Kreikalle ei mitään lainanleikkauksia tule antaa. Tämä on se ehdoton viesti, jonka täältäkin pitää lähteä Kreikalle.

Sitten toinen seikka on se...

Puhemies Eero Heinäluoma:

(koputtaa)

Nyt, arvoisa edustaja, myös edustaja Salolaisen aika on täynnä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syriza on ollut vallassa Kreikassa puolitoista viikkoa ja laittanut jo toimeen muun muassa korruption vastaisessa työssä. Se on myös näitä kritisoituja vaalilupauksia lähtenyt toteuttamaan. Ymmärrän, että kokoomus ryhmäpuheessaan oli lähinnä huolestunut sähköyhtiöiden osakekursseista ja pankeista, mutta kyllä tavalliset kreikkalaiset ja Syriza ovat huolestuneita niistä miljoonista ihmisistä, jotka ovat ilman terveydenhoitoa, sadat tuhannet ihmiset ilman sähköä, työttömyys nuorten osalta yli 60 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Virheitä on Kreikassa tehty. Tässä kysymys on siitä, miten Kreikka pystyy tulevaisuudessa maksamaan velkojaan takaisin, ja nyt hallituksen, myös Suomen hallituksen, pitäisi olla aktiivinen löytämään sellainen ratkaisu, jossa Kreikka nousee jaloilleen, pystyy työllistämään, pystyy saamaan kunnollista talouskasvua ja maksamaan silloin (Puhemies koputtaa) osan veloista takaisin. Tämä on suomalaisten veronmaksajien etu.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Aika on tullut täyteen.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä keskustelussa tavallinen pieni ihminen on unohtunut, se nuori työtön siellä Kreikassa, Espanjassa tai Suomessa. Suuret puolueet, neljä suurta, ovat syytelleet toisiaan siitä, että kokoomus teki tuota, keskusta teki hallituksessa ollessaan tuota, SDP sitä, perussuomalaiset haluaisivat sitä ja tätä, mutta aika harva on puhunut siitä, miten tästä luodaan Eurooppaan työtä ja talouden menestystä ja autetaan näitä nuoria.

Meillä on siis Euroopassa näissä kriisimaissa kasvamassa sukupolvi, jossa yli puolet nuorista on työttömiä, ja se uhkaa koko demokratian perustaa, ja nyt meidän pitäisi puhua siitä, miten luodaan kasvua Eurooppaan. Se auttaa myös suomalaisia, se auttaa meidän työllisyyttä, se auttaa meidän taloutta. Nyt pitäisi puhua siis siitä, että ei vain talouskuria, vaan pitäisi panostaa rakenneuudistuksiin ja investointielvytykseen. Euroopan keskuspankki aloitti oikean suunnan. Nyt olisi tilaisuus kasvattaa tulevaisuuspanostuksia (Timo Soini: Minne rahat menevät?) tekemällä rakenneuudistuksia ja investoimalla kestävään energiaan. Mitä hallitus tekee tämän edistämiseksi Suomessa ja Euroopassa, jotta me saamme nuorille työtä ja tulevaisuudenuskoa emmekä vain riitele täällä menneistä keskenämme?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa minua on häirinnyt se, että totta kai Kreikan politiikassa on tehty vakavia virheitä vuosikymmeniä, mutta kyllä tässä keskustelussa pitää todeta myöskin se, että meidän finanssitavaratalojen, pankkien holtiton lainoitus muun muassa Kreikkaan ja muihin Etelä-Euroopan maihin olisi vaatinut paljon tiukempaa valvontaa. Tältä osin vastuuta on myöskin Euroopan unionin päättäjillä, että tätä ei ole tehty.

Mielestäni asioita pitää nyt viedä eteenpäin. Minusta on ihan oikein, kun on todettu, että lisää lainaa ei anneta, velkaohjelmasta pidetään kiinni. Mutta pääministeri totesi, että mahdollisesti sopeutusohjelmaa voidaan pidentää. Itse ajattelen näin, että Kreikan uutta hallitusta ei myöskään pidä nöyryyttää. Se on vaaleilla valittu, mutta pitää hakea sellaista vipuvaikutusta — nyt keksin oikean sanan, vipuvaikutusta — jolla saadaan...

Puhemies Eero Heinäluoma:

(koputtaa)

Ja samalla hetkellä aika tuli täyteen, arvoisa edustaja.

Puhuja:

...Kreikkaan nuorille työtä... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi edustaja Jouko Jääskeläinen... (Jukka Gustafssonin välihuuto — Hälinää) — No niin, arvoisat edustajat, ilmassa on sähköä, mutta toivon, että kaikki ottaisivat tämän minuutin rajan tosissaan, koska sillä tavalla me pystymme puhumaan yhtä aikaa, ja kaikki saavat kyllä mielipiteensä esille. — Seuraavaksi edustaja Jouko Jääskeläinen, sen jälkeen ministeri Rinne.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Gustafsson varmaan kiinnitti huomiota juuri oikeaan asiaan. Miten tähän on päästy? Muistan hyvin, että silloin, kun liityimme euroon — asia, jota Kristillinen Liitto silloin vastusti — ilmassa oli todella suurta intoa. Lähdettiin lentoon, mutta olivatko kaikki varalaskujärjestelmät, varakentät tässä suhteessa olemassa? Itse kirjoitin silloin näin: "Eri jäsenmaissa noudatettava oma ja sittenkin suurelta osin itsenäinen talous- ja finanssipolitiikka aiheuttavat tosiasiallisia jännitystiloja kiinnitettyjen valuuttojen välille. Tämä ongelma jatkuu ja korostuu yhteisenkin valuutan aikana, koska pääomat voivat hyvin helposti keskittyä niille alueille, jotka näyttävät tuovan nopeimman tuoton rahoille." Kaiken kurjuuden kur-juushan on tässä ollut se, että ei ole ollut ainoastaan pääoman järkevää liikettä vaan myöskin sen epärehellistä liikettä. On haettu voittoja sieltä, täältä ja tuolta, fuskattu tilanteessa, jossa varajärjestelmien olisi pitänyt estää, aivan niin kuin edustaja Gustafsson totesi, olisi pitänyt voida estää nämä ongelmat. Miksei silloin tehty sitä, mitä piti? Nyt me itkemme täällä ja olemme kyllä kaikki tässä nyt maksumiehiä, valitettavasti.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja ministeri Rinne, 2 minuuttia paikalta. — Siitä paikalta, 2 minuuttia, olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Minä arvasin etukäteen, että edustaja Soini ja perussuomalaiset lähtevät venkoilemaan tässä vakuuskysymyksessä, ja sen takia pyysin virkamiesvastuulla muistion siitä, mitä nämä velat tarkoittavat, ja sitten pyysin vielä tiliotteen siitä, mitä meillä tilillä on tällä hetkellä rahaa. (Timo Soini: Vastaan mielelläni!) Ja minä luen tästä nyt lyhyesti: "Vakuusjärjestely perustuu yhteen kansainvälisen johdannaismarkkinaosapuolten järjestön vakio- eli standardisopimuksista, jota kutsutaan tuotteenvaihtosopimukseksi. (Timo Soini: Juuri näin!) Kyseessä on tavallinen ja rahoitusmarkkinoilla laajasti hyödynnetty vakioitu rahoitusjärjestely. Suomi saa sovitulla tavalla vakuustilillä olevien velkakirjojen tuotot ja pääoman, jos Kreikasta johtuvasta syystä Suomi joutuisi maksamaan ERVV:lle annetun takauksen perusteella." Tämä on siis virkavastuulla kirjoitettu.

Edustaja Soini, tervetuloa hakemaan. Täällä on tämä tiliote, jossa todetaan, että 929 896 175 euroa ja 79 senttiä on tilillä, ja yli 12 miljoonaa korkotuottoa. Tervetuloa hakemaan, tässä on vakuudet!

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies... (Välihuutoja) Arvoisa puhemies... (Eduskunnasta: Tule hakemaan se!) Arvoisa puhemies! Käytän sen minuutin, mikä minulle on luvattu.

Arvoisa valtiovarainministeri Rinne, teidän edustamanne valtiovarainministeriö julisti lainvastaisesti tämän tuottojenvaihtosopimuksen salaiseksi. Vasta korkein hallinto-oikeus määräsi sen julkiseksi. Te puhutte tuottojenvaihtosopimuksesta, sitä se todellakin on.

Ja sitten vielä: Mitä se suojaa, ja mitä se ei suojaa? Siitä ei ole mitään hyötyä, jos Kreikan laina-aikoja pidennetään tai ehtoja helpotetaan tai korkoa lasketaan vaikka nollaan. Suomella on 20 miljardin vastuut näissä mekanismeissa: ensin 7 miljardia suoraan Kreikassa, ja vaadittaessa olemme sitoutuneet jopa 20 miljardiin. Näin on asia. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Rinne, 1 minuutti, olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Se sopimus salattiin silloin kreikkalaisten pyynnöstä, ja se on se selitys. (Välihuutoja)

Haluaisin nyt todeta tähän keskusteluun liittyen näihin vakuuksiin ja niiden muutoksiin, että vain ja ainoastaan sillä tavalla, että Suomi on valmis omasta aloitteestaan muuttamaan sopimusehtoja, on sitten kysymys ohjelman pidennyksestä tai lainaehtojen muutoksesta — vain sillä, että Suomi on valmis muuttamaan — on mahdollisuus muuttaa näitä vakuusehtojakin.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella ei ole Kreikan kanssa mitään sopimusta. Suomella on sopimus neljän kreikkalaisen liikepankin kanssa. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Suomessa noudatetaan Suomen lakia, eivätkä täällä voi hallinto-oikeudet tai valtiovarainministeriöt tehdä kreikkalaisten toivomuksen mukaan mitään päätöksiä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän mennessä todella Timo Soini on kieltänyt sen, että Suomella olisi mitään vakuuksia. Nyt minulla on tässä hieman toisenlaista todistusaineistoa. Ensinnäkin täällä on tämä tiliote, sitä voi mennä katsomaan, (Timo Soini: Ei se ole vakuus!) mutta MTV3:n uutisissa 25.1. Soini totesi: "Suomella on tuottojenvaihtosopimus. Se ei suojaa mitään, jos on vapaaehtoinen järjestely." Sen takia SDP vastustaa velkojen leikkauksia. Mutta Soini jatkaa: "Se suojaa vain konkurssi- tai maksukyvyttömyystapauksissa." Eli Timo Soini todistetusti sanoo, että Suomen saamat vakuudet suojaavat. Nyt Juha Sipilä tunnusti jo, että vakuudet ovat hyvät ja keskusta on valmis pitämään niistä kiinni. Nyt kysymys kuuluu, Suomen kansa haluaa tietää: haluaako ja aikooko perussuomalaiset pitää näistä vakuuksista kiinni vai ei?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella on tuottojenvaihtosopimus, niin sanottu prosenttiswappi, 20 prosentille siitä summasta. Se on aivan eri asia kuin perinteinen vakuus. Menkää mihinkä tahansa pankkiin tarjoamaan 20 prosentin prosenttiswappia asuntolainanne takeeksi. Älkää nyt olko, hyvänen aika, lapsellisia.

Tästä on ollut kysymys, mutta se, mistä on ollut todella kysymys, on se, että meillä valtiovarainministeriö lainvastaisesti julisti tämän sopimuksen salaiseksi, jota täällä piti oikein sitten suljetussa komerossa ilman muistiinpanovälineitä katsoa. (Välihuutoja) Ja kas kummaa, valtiovarainministeri Rinne: miksei teidän edustamanne ministeriö ole omilla sivuillaan oikaissut tätä virheellistä menettelyä julkaisemalla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen omasta virheestään? (Välihuutoja)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, toivoin äsken, että te esittäisitte myös vastauksia ja ratkaisuja. (Välihuutoja) Kun edustaja Lindtman kysyi täällä ihan asiallisesti, mikä on perussuomalaisten kanta, oletteko valmiit puolustamaan ja pitämään kiinni näistä vakuuksista vaiko ette, niin toivon, että voisitte siihen vastata.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että teidän europarlamentaarikkoedustajanne Sampo Terho oli oikeastaan ainoana muiden puolueiden edustajista puolustamassa vakuuksia silloin, kun Jutta Urpilainen niistä kamppaili. Sampo Terho totesi silloin: "Oli hyvä lähteä tavoittelemaan vakuuksia. En ole huolissani vakuussopimuksen vaikutuksista. En usko, että jupakka heikentää Suomen vaikutusmahdollisuuksia." Tämä oli Sampo Terhon linjaus silloin, kun kaikki muut olivat sitä mieltä, että vakuudet eivät ole hyvä asia tai että ne vaikeuttavat Suomen asemaa Euroopassa, mikä ei ole tapahtunut. (Jukka Gustafsson: Kun on vaalit lähellä, niin kanta muuttuu sen mukaan!)

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä meidän ei kannata koko tätä keskustelua käyttää tähän. Eiköhän tuo lie fakta, mikä valtiovarainministerillä on kädessään. Vähän yli 900 miljoonaa on vakuutta olemassa. (Välihuutoja) Se muoto on tuottojenvaihtosopimus, mutta meidän vastuumme ovat noin 7 miljardia. Ne kattavat osan siitä. Eiväthän vakuudet koskaan korvaa sitä, jos laina-aikaa jatketaan tai annetaan korkohelpotuksia. Eivät vakuudet toimi niin, arvoisa edustaja Soini, teidän asuntolainassannekaan, jos teillä sellaista on. Jos laina-aikaa jatketaan, niin vakuus pysyy samana. Emmeköhän me pääse tästä keskustelusta nyt eteenpäin. Meillä on vakuudet noin yhdelle kahdek-sasosalle siitä vastuusta, mitä meillä Kreikasta on.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on tuottojenvaihtosopimus, niin sanottu prosenttiswappi. Se on eri asia kuin vakuus. Meillä se ei auta tässä tilanteessa yhtään mitään, jos laina-aikoja pidennetään, jos velkoja leikataan. Ja, arvoisa edustaja Sipilä, Suomen vastuut Kreikassa ovat 7 miljardia, mutta me olemme sitoutuneet Suomena vaadittaessa pääomittamaan vakausmekanismia 20 miljardiin asti. Se ei ole kahdeksasosa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Rinne, 2 minuuttia paikalta.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa pääministeri! Minä en ottanut kantaa muuhun kuin kerroin sen, minkä takia tämä julkisuus jäi toteutumatta silloin.

Sitten minä totean, että minun on vaikea ymmärtää sitä, miksi edustaja Soini ei ymmärrä, että tässä on kysymys vakuuksista. Vakuus ymmärretään yleisesti omaisuudeksi, varallisuudeksi ja jonkunnäköiseksi omaisuusmassaksi, joka on luoton tai muun velan takaisinmaksujen turvana tai takeena. Jos vakuustilillä, niin kuin meillä tällä hetkellä on — täällä on tiliote valmiina — on suojaksi 930 miljoonan euron arvosta velkakirjoja Suomen valtion hyväksi, jotka ovat Suomen valtion määräysvallassa, niin voi kysyä, eivätkö nämä aidosti ole teidän mielestänne vakuuksia, edustaja Soini.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Stubb, 2 minuuttia paikalta.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ehkä kaksi huomiota, joista ensimmäinen lähtee siitä, että tässähän on ollut pitkälti kyse euron pelastautumisstrategiasta. Euro oli todellakin vaikeuksissa 2011—2012, ja silloin me pelkäsimme tartuntavaaraa. Ne paketit, jotka silloin rakennettiin Irlannille, Portugalille, osittain Espanjalle, Kreikalle ja Kyprokselle, ovat mielestäni toimineet loppujen lopuksi erittäin hyvin, yllättävänkin hyvin. Sitten ne mekanismitkin, jotka on rakennettu suojelemaan, että tämäntyyppistä tilannetta ei tulevaisuudessa tapahdu — sixpack, twopack, fiscal compact ja moni muu — onnistuivat.

Nyt me tässä ehkä riitelemme turhanpäiten nimenomaan vakuuksista tai vastaavista. Pitää muistaa, että Kreikka on osa euroa, osa meidän yhteistä valuuttaamme, ja nyt me pyrimme löytämään ratkaisun Kreikan tilanteeseen. Haluan vielä korostaa, kun tässä miljardit lentävät vasemmalle ja oikealle, vakuudet ja takuut ja muut: sentin senttiä, latin latia ei ole suomalaisen veronmaksajan rahaa käytetty tähän. Eli me olemme onnistuneet tässä pelastamisoperaatiossa. (Välihuutoja)

Ja viimeisenä huomiona tähän kokonaisuuteen haluaisin korostaa, että Kreikassa on tällä hetkellä hallitus, joka on ollut pystyssä puolitoista viikkoa, sen muodostavat käytännössä laitaoikeisto ja laitavasemmisto. Toki ne puheet, jotka ovat tulleet molemmilta puolilta — esimerkiksi vasemmiston puolelta "irti eurosta", "irti Natosta", "lähemmäksi Kiinaa" ja "lähemmäksi Venäjää" — ovat olleet vaalipuheita, mutta nyt me olemme sen tilanteen edessä, että me neuvottelemme Kreikan kanssa jatkosta ja Kreikalta ei ole vielä yhtään konkreettista ehdotusta pöydällä. Minä en usko, että tämä tulee muodostamaan suurempaa ongelmaa lähiaikoina, mutta on erittäin tärkeätä, että me jatkamme jatkuvasti, 24 tuntia vuorokaudessa, keskusteluja kollegoiden kanssa ja katsomme, miten me viemme tätä asiaa eteenpäin. Toivon myös, että jokainen tässä huoneessa käyttää kansainvälisiä kontakteja sen eteen, että Suomi, Suomen intressit ja euro tulevaisuudessa turvataan.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kohdistan kysymykseni pääministeri Stubbille. Olette useaan otteeseen kertonut medialle, ettei Kreikan valtion lainoitus ole aiheuttanut Suomelle kuluja sentin senttiä. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Valtiovarainministeriön hankkimia Kreikkaa koskevia tuottojenvaihtosopimuksia, joita hallitus kutsuu vakuuksiksi, valmisteltaessa ministeriö käytti konsultteinaan asianajotoimistoja, joille maksettiin Kreikan osalta yli 700 000 euroa riihikuivaa rahaa. Arvoisa pääministeri, oletteko tästä kulu-erästä tietoinen? Kyse ei ole siis senteistä vaan sadoistatuhansista euroista.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, veikö edustaja Arhinmäki nuo löysät puheensa mennessään, kun meni juhlimaan sitä vaalivoittoa sinne Kreikkaan, vai toiko niitä tullessaan, mutta selvä yhtenäisyys tässä viestinnässä on. Syrizan vaalilupaukset tässä tilanteessa, kun Kreikalla on velkaa 317 miljardia, sisälsivät muun muassa ilmaista sähköä, ilmaista ruokaa, vuokratukea asumiseen, ilmaista terveydenhuoltoa, joulubonuksien palauttamisen ja minimipalkan korottamisen. Tilanteessa, jossa velkaa on 317 miljardia, pitäisi tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotta pystyy hoitamaan vastuunsa näistä veloista. Lisäksi se on Euroopan korruptoitunein valtio. Arvioidaan, että 20—30 miljardia vuodessa jää saamatta verotuloja sen takia, että korruptio rehottaa. Näihin siellä pitäisi puuttua. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Niin, kokoomuksen jäljiltä!)

Kokoomuksen kanta on, että näitä lainoja ei voi antaa anteeksi. On riittävästi maksuaikaa, kahdeksaan vuoteen ei tarvitse (Puhemies koputtaa) lyhentää...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja aika on tullut täyteen.

Puhuja:

...eikä maksaa korkoja euromaiden lainoista. Tämän pitää riittää.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan selvästi näyttää siltä, että tämän Kreikan uuden hallituksen ohjelma on se, joka on saanut aikaan entistä tiukemman linjan, niin kokoomukselle kuin perussuomalaisillekin. Siellä Kreikan uuden hallituksen ohjelmassa on ykkössijalla verotuksen oikeudenmukaisuus: laitetaan rikkaat maksamaan veroja, kitketään korruptiota. Ja hyvä edustaja Jokinen, siellä on myös se, että myös äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä, jotka asuvat kadulla ja joiden kodeissa ei ole sähköä ja joilla ei ole ruokaa tai terveydenhuoltoa, pidetään huolta. Tämä hallituksen ohjelma nyt on johtanut sitten siihen, että kokoomus mieluummin jatkaa tätä vanhaa linjaa, joka johtaa siihen, että Kreikka ei pysy siinä talouskasvussa eikä pysty maksamaan niitä velkojaan vaan tarvitaan lisää rahaa sinne Kreikkaan. Kreikkalaiset eivät halua lisää rahaa, ja mekään emme ole sitä mieltä, että sinne pitää antaa lisää rahaa, vaan pitää katsoa järkevä (Puhemies koputtaa) maksuaikataulu.

Ja Soinin linja, letkut ja putket poikki ja Kreikka ulos eurosta...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Nyt on, arvoisa edustaja, aika täynnä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edustaja Lapintien puheenvuorossa tuli esille se ongelma, mikä Kreikassa on ja millä tavalla siellä on nyt otettu vaalivoitto. Nyt kierretään ympäri Eurooppaa pyytämässä anteeksi lainoja, jotka on saatu siinä hädän tilanteessa. On yhteisvastuulla lähdetty auttamaan Kreikkaa silloin, kun Kreikka on ollut pulassa, ja sitten siellä lähdetään lupaamaan ilmaiset sähköt, ilmaista vuokratukea, joulubonuksia. Sitten täällä vasemmistoliitto sanoo, että Kreikalle pitäisi antaa lainoja anteeksi ja laina-aikoja jatkaa sen takia, että he voivat jakaa joulubonuksia siellä. Eihän tämä näin voi mennä. Kyllähän tässä velat pitää hoitaa, myös vasemmiston, kun ne on aikanaan otettu hoidettavaksi.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että Kreikkaan on saatu sellainen hallitus, joka lupaa kitkeä korruptiota, joka on sitä mieltä, että siellä laitetaan verot maksuun — ja toivottavasti oikeudenmukaisesti maksuun. Mutta nyt täytyy katsoa, mitkä tässä ovat niitä asioita, mitä meidän tulee tehdä, sen vuoksi, että ei todellakaan nyt ole aika keskustella mistään lainojen leikkauksista, koska lainojen leikkaus ja niitten vaikutus tulevat vasta useampien vuosien päästä eteen. Nyt on Kreikan hallituksella näytön paikka, että se todella pistää oman maansa asiat kuntoon. On vähintään kahdeksan vuotta aikaa tehdä tämä asia. Ja meidän tehtävänämme eurooppalaisina on pitää huolta siitä, että jatkamme niitten asioitten eteenpäinviemistä, joilla vahvistamme omaa talouttamme, vahvistamme kasvua, lisäämme työpaikkoja. Tämä on yhteinen tehtävämme.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on perätty, mikä se perussuomalaisten tahtotila tässä asiassa on, niin kyllä se lähtökohtaisesti on se, että pidetään päätösvalta Suomessa, mahdollisimman pitkälle päätösvalta Suomessa, eikä niin kuin nykyisin mennään muun muassa tässä kriisin hoidossa: Brysselissä tehdään päätökset ja täällä kinastellaan sitten, miten ne pannaan täytäntöön. Tämän tyyppinen toimintamalli ei ole hyvä, vaan pidetään päätösvalta Suomessa.

Mutta valtiovarainministeriltä kysyisin näistä vakuuksista vielä sen verran, että kun luitte äsken sitä tekstiä siinä, niin tämän tekstin mukaan vakuushan raukeaa silloin, jos Kreikka ei maksa ERVV:lle velkojaan. Mutta ERVV-ohjelmahan loppuu tämän kuukauden lopussa. Sen olisi pitänyt loppua jo vuodenvaihteessa, mutta ERVV:lle annettiin kaksi kuukautta lisäaikaa, eli helmikuun lopussa ERVV päättyy. Kreikan velat siirretään EVM:lle eli vakausmekanismille. Sulavatko tässä vaiheessa nyt kuun lopussa nämä teidän kertomanne vakuudet?

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi viime vuosien tapahtumien surullisimmista seurauksista on se, että Euroopan unioni ja myös euroalue, joiden piti olla meitä eurooppalaisia yhdistävä tekijä, ovat nyt tulossa meitä erottavaksi tekijäksi. Toiset ovat vihaisia, kun joutuvat tukemaan, ja toiset ovat vihaisia, kun ei tueta tarpeeksi. Ainut lääke tietysti tähän tilanteeseen on se, että jokaisen on vakavalla mielellä ja tosissaan hoidettava tonttinsa. Se on meidän iso haasteemme täällä Suomessa, ja se on yhtä lailla iso haaste siellä Kreikassa nyt.

Kreikan ongelmista ei pitäisi tässä salissa kenenkään ilkamoida, vaikka meillä on omatkin vaalit tulossa, koska niistä ei ole mitään hyvää suomalaisille veronmaksajillekaan seuraamassa. On tietysti selvä asia myös se, ja syytä muistaa siellä vasemmallakin reunalla, että vaikka Kreikan vanha hallinto olisi ollut miten huono sinänsä, niin ei voida lähteä siitä, että kun on vaalien jälkeen uusi hallinto, niin entiset velat heitetään olan yli, vaan kyllä tietysti valtiollisessa toiminnassa pitää jatkuvuuden olla.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat tässä salissa! Toivoisin tyyneyttä ja rehellisyyttä. Pahinta on, että ihminen tai valtio pettää itseään. Eivät tosiasiat paremmiksi muutu nimittämällä niitä väärällä nimellä. Kreikan velat, 315 miljardia, eivät muutu saataviksi lupaamalla niille 60 vuoden korottoman maksuajan. Ei Suomi, ei Saksa, ei EU tule saamaan sieltä senttiäkään. Miksikö? Tyhjästä on huono nyhjäistä. Olkoon tässä salissa kuka tahansa, Zyskowicz, Stubb, Rinne tai joku muu, joka julistaa, ettei Kreikan velkoja tule antaa anteeksi, hän joutuu tulevina vuosina pyörtämään puheensa. Uskallan lyödä vetoa, että velat eivät koskaan muutu saataviksi Kreikan osalta. Velat mitätöityvät, tappiota tulee. Mitä hallitus tekee tämän pelastamiseksi Suomen osalta, ettei veronmaksaja joudu maksamaan? Hallitus vastatkoon välikysymykseen, eivät perussuomalaiset. Me kysyimme.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun joudutaan valitsemaan ruton ja koleran välillä, ei pärjää Suomi perussuomalaisten reseptillä, jossa vain huudetaan siitä, että asiat on tehty väärin. Pitää etsiä ratkaisuja. Mielestäni niin EU-tasolla kuin Suomessakin on hallitus etsinyt niitä ratkaisuja. Me voimme olla yhtä mieltä siitä, että eurokriisissä on tehty virheitä, mutta siitä huolimatta nyt on kuljettu oikeaan suuntaan. Esimerkiksi yksityiset sijoittajat ja pankit on saatu vastuuseen 100 miljardilla eurolla — puhutaan kaksi kertaa Suomen budjetin suuruisesta summasta. Se, että meillä on vakuudet miljardista, kertoo ehkä enemmän siitä, että sosialidemokraateille ja varmasti kokoomuksellekin miljardi on rahaa, mutta perussuomalaisille se ei tunnu olevan, koska se ei heille kelpaa. (Timo Soini: Meneekö Kreikka konkurssiin?)

Mutta on tärkeää, että me katsomme myös sitä, mitä kriisimaissa on tapahtunut. Siellä on yhä vaikeaa, mutta sekä bruttokansantuote että työttömyysaste kulkevat oikeaan suuntaan, (Puhemies koputtaa) ja se on toivottavasti se signaali, joka turvaa näiden maiden maksukykyä tulevaisuudessa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustaja Lepomäki selvensi kokoomuksen myönteisen kannan Euroopan keskuspankin toimiin, joissa rahaa painetaan ja kylvetään yli 1 000 miljardia euroa markkinoille. Tästä tulee yhteisvastuuta enemmän kuin mistään muusta tähänastisesta järjestelmästä, ja tätä EKP:n toimintaa tuntuu kannattavan vasemmistoliitto, vihreät, SDP ja siis myös kokoomus.

Mutta kysymys kuuluukin, minkä suuruiset nämä kokonaisvastuut näistä, esimerkiksi tästä yli 1 000 miljardin euron rahoituspotista, tulevat Suomen osalta olemaan. Oma kantani on kyllä se, että Kreikan ja muiden kriisimaiden roikottaminen eurossa lisää entisestään tätä EKP:n tarvetta rahan painamiselle, kun kriisimaat eivät pärjää ilman tyhjästä luotua rahaa. Kyllä tämä euron tie on täysin yhteisvastuun tie, ihan niin kuin edustaja Lepomäki sanoikin.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lepomäki ei ole täällä paikalla, mutta hän pani euron ja tavallaan tulonsiirtounionin yhteen: jos me olemme eurossa, niin silloin me kannatamme tulonsiirtounionia, koska Euroopan unioni on peruslähtökohdaltaan tulonsiirtounioni. (Mauri Pekkarinen: Ehdottomasti ei!) Mehän maksamme jo miljardin nettomaksuja, ja muun muassa maatalous saa vuosina 2014—2020 rahaa 8,3 miljardia, (Mauri Pekkarinen: Aivan käsittämätöntä!) josta suuri osa tulee EU:sta, eli EU on tulonsiirtounioni.

Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, koska tämä keskustelu peittää täysin alleen Suomen omat ongelmat ja Euroopan unioni tai EKP pistää nyt 60 miljardia kuussa elvytysrahaa, jota moni täällä on toivonut, markkinoille, niin riittääkö se Suomelle, vai pitääkö meidän tehdä joitakin työmarkkinaratkaisuja, joitakin veropoliittisia ratkaisuja? Mikä on teidän näkemyksenne? Tähän lisään, että lisätulon marginaaliveroasteet esimerkiksi Ruotsissa jo keskituloisille ovat 15 prosenttia alhaisemmat kuin Suomessa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kyllä keskustalla ja kokoomuksella nyt ero. Ryhmäpuhuja Lepomäki täällä asetti vastakkain tulonsiirto-unionin ja eurossa pysymisen. Täytyy sanoa näin, että Eestilä kyllä vahvisti nyt tämän kysymyksen.

Keskusta ei missään tapauksessa hyväksy tätä. Me lähdemme siitä, että kyllä tässä jokaisen maan on hoidettava omat asiansa eikä voi sellaista automaattia hyväksyä, jossa piikki on auki ja sitä ikään kuin perustellaan joillakin ylevillä tavoitteilla. Mutta oli hyvä, että tämä tuli esille, vaikka pääministeri yritti tätä selitelläkin.

Oli tietysti vähän outoa, että ryhmäpuhuja poistui heti täältä salista. Yleensä ryhmäpuhuja käyttää eduskuntaryhmän kantaa. Meilläkin edustaja Pekkarisella on täysi ryhmän tuki. Vai oliko niin, että nuotit olivat vähän keskeneräiset? Mutta joka tapauksessa nyt oli hyvä, että tuli tämän keskustelun ehkä yksi konkreettisimmista eroista keskustan ja kokoomuksen välillä.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei todellakaan kannata sitä, että piikki olisi auki kaikille euromaille tästä lähtien. On erittäin hyvä, että pääministeri Stubb on ottanut esiin sen, että velkoja ei anneta anteeksi. Olen myöskin sitä mieltä, että on erittäin hyvä, että valtiovarainministeri Rinne on selventänyt tätä edustaja Soinin jatkuvasti antamaa väärää informaatiota tästä vakuustilanteesta.

Silloin, kun asiasta päätettiin kesäkuussa 2013, meillä oli kolme vaihtoehtoa: Kreikan valtion velkakirjat, Euroopan rahoitusvakausvälineen velkakirjat sekä käteinen. Näistä päädyttiin tähän käteisvaihtoehtoon. Minusta tuntuu, edustaja Soini, että te ette ole oikein tietoinen, millä tavalla raha liikkuu kansainvälisillä markkinoilla, kun te ette ymmärtänyt, että me saimme tästä miljardin euron vakuuden, ja se ei tunnu olevan perussuomalaisille mitään. Tarkoittaako tämä myöskin sitä, jos ajetaan seuraavaan vaihtoehtoon, että jos Kreikka vielä vaatii lisärahoitusta (Puhemies koputtaa) tai joku muu maa...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Nyt, arvoisa edustaja, aika on tullut täyteen.

Puhuja:

...vaatii lisärahoitusta, niin tämä on teille kynnyskysymys myöskin hallitukseen lähtemisessä — ette lähde, jos joudumme vastaamaan kyllä?

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Itse asiassa, hyvä edustaja Kauma, tämän EKP:n jättielvytyksen kautta piikki on auki kaikille. Suomi on uitettu jättivastuisiin, ja nyt haluan kysyä, mikä on Suomen kokonaisvastuu tämän EKP:n jättielvytyksen vuoksi. Onko Suomen Pankin vastuu noin se 900 miljoonaa kuukaudessa 18 kuukauden ajan, vai onko se jopa enemmän? Ja mikä on se kokonaisvastuu Suomelle? Ja miten voi olla mahdollista, että vain Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen on yksin hyväksynyt tämän sopimuksen Suomen puolesta eikä se ole saanut mitään poliittista käsittelyä näissä poliittisissa päätöksentekoelimissä? Ja minkä ihmeen takia eduskunta ei vieläkään ole saanut mitään selvitystä tästä paketista? Noin kaksi viikkoa on mennyt, ei mikään valiokunta ole saanut mitään selvitystä asiasta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vähämäen puheenvuoroon on todettava, että sosialidemokraattinen valtiovarainvaliokunnan ryhmä on johdollani nimenomaan vaatinut selvitystä tästä itse asiassa EKP:n kautta tapahtuvasta jäsenmaiden budjettien rahoittamisesta velkarahojen ostolla ja nimenomaan halunnut sen synnyttämän varjovelkaantumisen selvittämistä Suomen osalta.

Mutta itse tämän kasinokapitalismin kriisin yhteydessä haluan edustaja Pekkarisen suuntaan nyt kysyä, onko keskusta siis muuttamassa nyt asennetta. Te olitte euromaiden Maastrichtin sopimusta rikkomassa tällä vakuudettomalla lainalla. Kun oli Euroopan rahoitusvakausväline eli moraalikatokattaus, te ette sallineet edes perustuslakivaliokunnassa lausunnon ottoa valtiovarainvaliokunnan sosialidemokraattien esityksen mukaisesti, vaan tällainen viidenneksen Suomen budjetista oleva vaikutteinen asia siirrettiin — tuosta noin Suomi mukaan — ilman mitään kansallisen suvereniteetin käsittelyä. (Puhemies koputtaa) Haluan korostaa myöskin tätä EKP:n roolin arviota.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, ikävä kyllä aika on täynnä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin ryhmäpuheenvuorossani sanoin, se oli hätä, mikä silloin kävi päälle, (Kari Rajamäki: Ohi perustuslakivaliokunnan!) ja siinä tilanteessa tarvittiin hätäratkaisut. Ja niin kuin edustaja Sipilä täällä kertoi myöskin korkean tutkimuksen sanoman, oli pakko silloin toimia ja nopeasti. Ja ne vastuut, mitkä silloin syntyivät, olivat noin miljardin mittaiset. Tällä hetkellä Suomen vastuut, siis vastuulupaukset, ovat noin 20 miljardia euroa. Siellä on vakuuksiakin jonkun verran, mutta vastuulupaukset, jos kaikki menee nurin, ovat tuota luokkaa, mitä äsken teille sanoin.

Mitä tulee vielä tähän tulonsiirtounioniin, kun kokoomuslaiset siitä käyttävät puheenvuoroja, annan suuren arvon sille, miten edustaja Zyskowicz täällä tätä asiaa on tulkinnut. Ei EU ole tulonsiirtounioni sen käsitteen alkuperäisessä sisällössä. Tulonsiirtounionilla tarkoitetaan sitä, jos eurojärjestelmän sisällä yksi maa tai muut maat alkavat maksaa toisten euromaiden eurosta aiheutuvia kustannuksia, ja sille tielle me emme halua Suomen lähtevän, (Puhemies. Aika on täynnä!) ja olen erittäin iloinen, että ministeri Rinnekään… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kinaaminen ei ratkaise sen enempää Kreikan kuin Suomenkaan talousongelmia. Pidän tärkeänä sitä, että Kreikka kantaa vastuunsa omasta taloudestaan ja myös omista veloistaan. Maamme hallituksen linja on tässä oikea: että Kreikan velkoja ei anneta anteeksi. Vasemmiston vaatima velkojen anteeksi antaminen tarkoittaisi sitä, että Kreikan velat ja holtiton elämä, taloudenpito, maksatettaisiin suomalaisilla tavallisilla veronmaksajilla muiden eurooppalaisten veronmaksajien tapaan. Tässä pitää jatkaa Kataisen ja Stubbin hallitusten linjoilla. Velkoja ei siis pidä antaa anteeksi. Kreikan pitää sen sijaan laittaa oma taloutensa kuntoon ja oma maansa kuntoon. Arvioiden mukaan nyt Syrizan johtama Kreikka menettää jopa 30 miljardia vuosittain veronkierron seurauksena. Ei näin voi jatkaa. Samaan aikaan itse toivoisin, että täällä keskusteltaisiin myös enempi siitä, millä tavalla me saamme Suomen talouden tasapainoon.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Tähän EKP:n pakettiin liittyvä selvitys: totean tässä nyt sen, että täällä oli pelkästään rahapoliittiset perusteet taustalla, deflaation torjuminen. Mitään erimielisyyttä siitä, onko ollut mandaattia vai ei, ei ole ollut olemassa — pikkuisen erimielisyyttä siitä, onko oikea ajankohta nyt tehdä tätä operaatiota vai ei.

Ja Suomen vastuitten osalta totean, että Suomen Pankki ostaa Suomen valtion papereita pääsääntöisesti — ei siis lisää millään tavalla Suomen riskiä. Sen lisäksi ostetaan ehkä papereita Euroopan investointipankilta ja vastaavilta eurooppalaisilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta, jotka ovat kolmen A:n luokituksessa. Kreikan papereita EKP:n päätöksellä ei tulla ostamaan ainakaan ennen heinäkuuta. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Ne ovat siellä nyt... Siis nämä riskit eivät tule lisääntymään tämän kautta. Lisättiin rahaa, haluttiin elvyttää eurooppalaista taloutta ja saada talouskasvua syntymään, jotta Kreikka ja muut maat pystyvät pärjäämään paremmin tulevaisuudessa — sama koskee Suomea. (Mauri Pekkarinen: Taas oikea vastaus ministeriltä, ihan oikea!)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meiltä on kysytty, miten olisi pitänyt menetellä. Kerroin sen Wall Street Journalissa 2011: Slovakian valtio ei mennyt Kreikka kakkoseen, Suomen olisi pitänyt toimia samoin. Onko Slovakia vielä euromaa? Onko Slovakia pistetty pois eurosta? Ei ole. Siinä olisi pitänyt kantin pitää.

Tällä hetkellä euroalue on maailman hitaimmin kasvava alue, ja se tässä on ongelma. Se kerta kaikkiaan johtuu siitä, että Saksan, Suomen, Portugalin ja Kreikan kaltaiset maat eivät voi pärjätä samassa valuutta-alueessa. Meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa: toinen on se, että sellaiset maat, kuten Kreikka, jotka eivät pärjää eurossa, lähtevät pois, tai sitten se toinen vaihtoehto tulee olemaan sellainen, että Suomen, Saksan ja Hollannin tapaiset maat jatkuvasti elättävät (Puhemies koputtaa) etelän helmaa.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on tähän mennessä paljastanut ainakin kolme seikkaa, jotka pitää tässä vielä selventää. Ensimmäinen niistä on kyllä tämä edustaja Soinin ja perussuomalaisten kanta vakuuksiin. Oletteko te valmiita pitämään vakuuksista kiinni, jos te olette Suomen vaalien jälkeen hallitusvastuussa ja niillä pelipaikoilla, joilla asioista päätetään? Pidättekö te huolta Suomen veronmaksajien edusta ja siitä, että Suomella on vakuudet siltä varalta, (Timo Soini: Tuottojenvaihtosopimuksesta pidetään hyvä huoli!) jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi tai jättää velkansa maksamatta?

Puhemies! Toinen epäselvä kohta liittyy kyllä kokoomuksen kantaan. On kyllä hämmentävää kuulla, että kokoomus täällä kannattaa tulonsiirtounionia. Me olemme hallituksessa kyllä yhtä mieltä siitä, että ei yhteisvastuuta Eurooppaan ja että kunkin maan talouspolitiikka kuuluu kullekin maalle itselleen. Nyt te täällä sanotte, että EU onkin tulonsiirtounioni. Kyllä tässä tv-katsoja on ihmeissään.

Siunatuksi lopuksi keskusta: Te kyllä löitte erikoisen särön Suomen eurokantaan. Oletteko te todella sitä mieltä, että Suomen paikka olisi parempi euron ulkopuolella eli että yhteisvaluutta ei olisi Suomelle hyvä ratkaisu? Edustaja Pekkarinen ryhmäpuheenvuorossaan kyllä varsin väkevästi siihen suuntaan vihjaili.

Tosiasiassa euro sopii Suomelle hyvin tässäkin hetkessä. (Puhemies koputtaa) Euron kurssi tukee Suomen vientiteollisuuden elpymistä ja EKP:n rahapolitiikka myös.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja arvoisa edustaja, tässäkin minuutti on sama myös teidän kohdallanne.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänäänkin pääministerin toimesta kuultu väitettävän, että Suomesta ei ole lapioitu rahaa näihin kriisimaihin. Kyllä on. Asian voi tarkistaa vaikka valtion budjetista: sille on siellä ihan oma momenttinsa eli "Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle". Kolmessa vuodessa tähän on jo kulunut 100 miljoonaa.

Sitten nämä niin sanotut SDP:n vakuudet, mistä tässä puhuttiin. Eli neuvoteltuaan ensin itselleen tämmöisen tuottojenvaihtosopimuksen, jota mikään muu maa ei halunnut ja joka koetettiin vielä salata, Suomi joutui heti ja kerralla pääomittamaan osuutensa tästä Euroopan vakausmekanismista, ja hinnaksi tuli 1,44 miljardia ja luopuminen vielä korkotuloista. Eli muunneltua totuutta puhuu se, joka väittää, että Suomesta ei ole lapioitu yhtään rahaa tähän eurokriisin hoitoon.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Minä en nyt tiedä, kuka puhuu muunneltua totuutta. Jos katsoo budjettikirjaa kokonaisuudessaan, niin momentilla 28.01.69 on Suomen Pankin Kreikan velkakirjoista saamaa tuottoa, joka siirretään Kreikalle osana eurooppalaista arvopaperimarkkinaohjelmaa. Mutta sitten siellä on toinen momentti, joka on 13.02.01, ja sieltä se vastaava tulo löytyy. Tämä on läpikulkuerä Suomen valtion budjetissa. Tämä ei ole millään tavalla minkäännäköinen... (Välihuutoja) — Kannattaisi tarkistaa asiat, kun näitä asioita lähtee levittelemään.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me täällä viisastelemme siitä, miten Kreikan kriisiä on hoidettu, (Hälinää — Puhemies koputtaa) miten sitä olisi pitänyt hoitaa ja mitkä olisivat olleet vaihtoehtoisen hoitamistavan vaikutukset. Tosiasia on, että Kreikan talous on kreikkalaisten käsissä ja tärkeintä heille on, että he laittavat kotipesänsä kuntoon. Ja me tiedämme, että se tapahtuu sillä, että julkista taloutta tervehdytetään, talouden rakenteita uusitaan ja ennen kaikkea kilpailukykyä parannetaan.

Olen ollut erittäin iloinen kun, valtiovarainministeri Rinne, olette viime aikoina vakuutellut, että Kreikan lainoja ei tulla leikkaamaan. Täällä on Arhinmäen suulla todisteltu, että Syriza tulee tekemään uusia toimenpiteitä, että korruption kitkentä on jo aloitettu ja että veroja tullaan keräämään entistä tehokkaammin. Kysyn teiltä, ministeri Rinne: uskotteko te nämä Syrizan vakuuttelut?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Edustaja Skinnari ja sen jälkeen ministeri Rinne.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty hyvin paljon huomiota euroon, mutta tämä on pankkikriisi. Mehän näimme silloin keväällä 2010 sen, kuinka Saksa, Ranska ja tietysti kreikkalaisetkin pankit olivat hermostuneita siitä, tulevatko he saamaan omansa pois. Tämän takia tehtiin nopeasti ratkaisua. Ja kaiken tämän muunkin takana ovat koko ajan pankit. Ellei tätä pankkikriisiä ymmärrä, ei ymmärrä sitä, mistä tässä on kysymys. Suomen pankkikriisin aikana pankit olivat ne kuiskaajat, ja näin tässäkin ne ovat niitä kuiskaajia. Tässä mielessä meidän pitäisi nyt tämä ottaa koko ajan huomioon. Nyt raha virtaa takaisin näihin pankkeihin samoille ihmisille, jotka olivat mukana jo 2010. Se virtaa myös pörsseihin, ja pörssikurssit nousevat, vaikka ei olisi mitään aihetta. (Kari Rajamäki: Tyhmyydestä palkitaan taas!)

Tämä on se valitettava tosiasia, ja tämä pitää nähdä, jotta me pääsemme kasvuun ja työllisyyden parantamiseen niin Kreikassa kuin Suomessakin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja vielä tähän väliin edustaja Hemmilä ja sitten ministeri Rinne.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näistä käsitteistä. Tulonsiirtounioni: Varmasti kaikki tarkoittavat, että mahdollisesti EU on se tulonsiirtounioni, mikäli EU:ssa niin päätetään. Ei euro ole tulonsiirtounioni, (Välihuutoja) eikä täällä varmasti sitä ole kukaan tarkoittanut.

Mutta Suomi on ainakin toiminut pelisääntöjen mukaan siitä asti, kun euroon olemme liittyneet, (Vasemmalta: Kolkkapoikia!) ja siihen liittymiseen vahvasti vaikutti kokoomuslainen valtiovarainministeri Niinistö aikoinaan. Niinistö myöskin linjasi Suomen politiikan niin, että me pidämme sopimuksista, pelisäännöistä, kiinni. Tämä on selvä. Ja tietenkin me olemme puolustamassa vakuuksia. Se on aivan selvää, kuten pääministeri on tänään ja aikaisemmin moneen kertaan todennut, että Suomi puolustaa vakuuksia.

Mutta tämä on kreikkalaisten asia, ja nyt, herra pääministeri: mitä se merkitsee, jos Kreikka irtautuu eurosta?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ensin ministeri Rinne, 2 minuuttia. — Olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Minä vastauspuheenvuorossani totesin, että Kreikan taloustilanne oli ainakin pari kuukautta sitten vielä kasvusuunnassa. Tälle vuodelle arvioitu kasvu on 2,7 ja ensi vuodelle arvioitu kasvu 3,5 prosenttiyksikköä. Ja näitten pohjalta, jos tämä kehitys jatkuu, poliittinen vakaus syntyy, on selvää, että Kreikalla on mahdollisuus selvitä lainoistaan ja maksaa ne pois tulevaisuudessa.

Mutta tällä hetkellä tämä on aika turhaa keskustelua. Niin kuin edustaja Myller totesi, meillä on kahdeksan vuotta aikaa katsoa tilannetta, kreikkalaisilla ja eurooppalaisilla, ja toivoa sitten ja olettaa, että talous kehittyy myönteisesti koko Euroopassa ja sen myötä sitten päästään tilanteeseen, jossa... [Puhuja yski.] — Anteeksi, minulla on flunssa Kiinan-reissun jälkeen. — Silloin kahdeksan vuoden päästä on mahdollisuus arvioida tilannetta, missä ollaan näitten lainojen suhteen. Minun arvioni on se, että jos Kreikalla on tahtoa hoitaa lainansa ja Kreikalla on halua nyt kerätä sitä varallisuutta, he kykenevät sitä lainaa hoitamaan. Voi olla, että silloin kahdeksan vuoden päästä joutuu arvioimaan, onko tarvetta jonkunnäköisille maksuaikaan liittyville arvioille, uudenlaisille arvioille.

Sitten minä haluan todeta näistä lainoista, että nämä meidän lainat ovat tuottaneet itse asiassa 60 miljoonaa euroa korkotuottoja tähän mennessä ja vakuustilillä on korkotuloja 12 miljoonaa euroa, niin että eivät nämä nyt ihan tyhjän päiten ole siellä olleet.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en jaksa uskoa edustaja Arhinmäen linjaan, vaikka Arhinmäki jaksoi kuulemma juhlia veljespuolueen voittoa aamuun asti. Miksipä ei, koska harjoitus tuo mestarin, kuten hyvin muistamme olympialaisista.

Mutta Suomen kannalta nyt on paljon tärkeämpää se, että saadaan selville, vieläkö Suomen Keskusta ajaa kaksilla rattailla, kuten Euroopan unioniin ja Emuun liityttäessä. Niinpä nyt puheenjohtaja Sipilä varmaan jatkaa Vanhasen viitoittamalla tiellä ja samaan aikaan Tiilikainen vähättelee ongelmaa ja edustaja Pekkarinen kiistää kaiken. Mutta sinä, veronmaksaja, maksat kaiken tämän. Sinä maksat, (Välihuutoja) koska keskustan enemmistö tulee jatkossakin ajamaan tukipolitiikkaa entiseen tapaan.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallisena Suomen kansan edustajana koen, että euroa ja euron vakautta tässä tilanteessa voi puolustaa parhaiten niin, että Kreikka pitää kiinni sitoumuksistaan. Ja niillä henkilöillä, jotka edustavat Suomea, ovat neuvottelemassa, on sitä vahvempi mandaatti, mitä paremmassa kunnossa meidän omat asiamme ovat. Sen tähden syytä tämän keskustelun jälkeen on entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitenkä me sitä omaa mandaattiamme pystymme kasvattamaan eli pistämme omat asiat kuntoon.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on mielestäni ollut onnetonta tuo perussuomalaisten linja, josta puuttuu ratkaisuehdotukset. Se on enemmänkin peruutuspeiliin katselua. (Timo Soinin välihuuto) Puheenjohtaja Soinikin puhuu täällä vanhojen sopimusten julkisuuskäytännöistä, kun pitäisi oikeasti rakentaa tulevaisuutta.

Suomi ja Kreikka tarvitsevat tulevaisuudessa samoja asioita. Tarvitsemme talouskasvua, tarvitsemme uutta työtä ja tarvitsemme lisää verotuloja. Nyt järjen ääni on voittanut Kreikassa ja Kreikan kansa haluaa päästä irti ulkovaltojen sanelemasta järjettömästä talouspolitiikasta, joka on vain syventänyt Kreikan kriisiä. Tästä surullisempana lukemana voin sanoa, että kriisin aikana esimerkiksi itsemurhat ovat kasvaneet Kreikassa 36 prosenttia.

On Suomen etu, että Kreikka pääsee jaloilleen. Siksi suomaisten on myös nähtävä mahdollisen velkajärjestelyn etuja mahdollisuutena saada Kreikka jaloilleen. Tämä turvaa suomalaisten saatavat kaikista parhaiten.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on hyötynyt eurosta. Jokainen muistaa, että korkotaso oli 16—17 prosenttia markka-aikana, ja Pekkarisenkin täytyy myöntää se, että rahan hinta on merkittävä, kun yritys päättää investoida tai perhe miettii asuntolainan hankintaa. Keskusta vastusti EU:ta, keskusta vastusti euroa. Nyt me olemme EU:ssa ja eurossa, ja hyvä niin.

Monet suomalaiset ovat syystäkin olleet tuohtuneita Kreikan tukemisesta, koska Suomessakin on ongelmia. Tukiohjelmat ovat kuitenkin olleet pienempi paha kuin vaihtoehto, jossa koko euroalue olisi romahtanut ja Suomen vienti täysin tyrehtynyt. Mutta nyt on, hyvät ystävät, katsottava tulevaisuuteen ja lopetettava tämmöinen historiallinen jankkaaminen, vaikka toki on hyvä historiakin muistaa ja tuntea.

SDP on tehnyt töitä, jotta euron heikkoudet voidaan korjata. On toteutettu sijoittajavastuu, ja jokainen maa vastaa omista veloistaan. Nyt on pidettävä huoli siitä, että Kreikka vastaa sovitusta, tekee toivotut rakenneuudistukset, (Puhemies koputtaa) kitkee korruptiota ja estää veronkierron Kreikassa.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikka ei ole pitänyt lupauksiaan koko tukiohjelman aikana. Kreikka ei ole tehnyt tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia eikä aikaansaanut toimivia työmarkkinoita. Se ei ole rakentanut toimivaa, kansalaisten hyväksymää verojärjestelmää, eikä Kreikan toimivan julkisen sektorin rakentaminen ole päässyt alkuun.

Koska Kreikan vaalien jälkeen Syrizan johto on kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomuudessaan ylittänyt reippaasti jopa edeltäjiensä tason, kysynkin pääministeriltä: Kun Syrizalla on edessään vaikea valinta — sen on petettävä joko Kreikkaa tukeneet maat tai omat äänestäjänsä — kumman te valitsette?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jatkamme vielä jonkun minuutin yli viiden tätä keskustelua, koska tässä on aika paljon vielä pyydettyjä puheenvuoroja.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut ihan jännä kuunnella tätä keskustelua. Pääministeri Stubb sanoi, että Suomi ei ole antanut sentin senttiä. Muistaakseni viime vuonna annettiin anteeksi korkotuloja, mitä Kreikka olisi joutunut maksamaan Suomelle. Niitäkin annettiin anteeksi melkoinen summa, ja se ei ole ainoa.

Edustaja Filatov tässä kysyi, mikseivät perussuomalaiset ole tyytyväisiä miljardiin. Jos me olemme antaneet lainaa sinne yli 7 miljardia, niin miten me voisimme olla tyytyväisiä, jos saamme miljardin joskus takaisin?

Mutta kansalaisten päivän pelasti kyllä edustaja Zyskowicz. Hän sanoi, että kokoomus ottaa vastuun, että veronmaksajien ei tarvitse maksaa. Käytännössä tämä Zyskowiczin sanoma sisälsi tämän. Kansalaiset saavat olla nyt tyytyväisiä, että kokoomus sitten maksaa, jos nämä rahat jäävät saamatta Kreikalta. Tämä on ilosanoma sikäli. Tosin edustaja Lehtomäki (Puhemies koputtaa) vähän oli samaa mieltä kuin minäkin, että kyllä se veronmaksaja varmaan joutuu maksamaan...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Aika on tullut täyteen.

Puhuja:

...ja sitä mieltä ovat varmaan perussuomalaisetkin.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on keskustelun aikana ollut melkein tällainen kreikkalainen meininki. En tiedä, onko se edustaja Arhinmäen mukana tänne tullutta vai mistä se on tullut, mutta joka tapauksessa kyllä huomio on kiinnitettävä myös Suomeen.

Kaikkien Euroopan unionissa tai euron parissa tehtävien päätösten lähtökohtana tulee olla aina juuri se, miten ne vaikuttavat myös Suomen talouteen, kuinka me voimme parantaa oman talous-, työllisyys- ja yritystoiminnan edellytyksiä. Se on keskeinen asia. Minä ainakin olen huolestunut siitä, kuinka vaikkapa Varkauden tai Äänekosken tai Kuopion metsäteollisuuden investoinnit saadaan liikkeelle. Sen takia on tietysti äärimmäisen tärkeää, että meidän korkotasomme pysyy mahdollisimman matalana ja tätä kautta vakaus on olemassa. Se helpottaa myös meidän kansallisia investointejamme. Tätä taustaa vasten Suomenkin täytyy katsoa, että me pidämme sitoumuksista kiinni valtiona, mutta edellytämme myös, että muutkin pitävät niistä kiinni. Totta kai me sympatiseeraamme kreikkalaisia, mutta tässä on tietysti se asia myös, että Kreikankin pitää pitää omista sitoumuksistaan huolta. Ne ovat kansainvälisiä sopimuksia, ja mielestäni tämä sali on tämän päivän keskustelussa osoittanut tämän tuen, ja tästä hallitus myös pitäköön kiinni.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen kovin hämmästynyt perussuomalaisten kannasta siinä mielessä, että heidän voimakkain vaatimuksensa, joka on tullut moneen kertaan täällä esiin, on koskenut menettelytapavirhettä liittyen vakuussopimuksen julkisuuteen tai sen salaamiseen. Jos murhetta ei ole tämän enempää, niin sitten on todella vähän, koska tämä asiakirja on nyt julkinen ja kyseessä oli siis menettelytapavirhe.

Edustaja Sipilä — joka täällä on todistanut jälleen kerran olevansa talousmies: teidän kannattaa varmaan lukea myöskin valtion tilinpäätös. Siellä on tarkemmat tiedot kuin konsanaan talousarviossa, siellä erittelyt ovat parempia, se purkaa taseen, siellä ovat kaikki vastuut, myös budjetin ulkopuoliset, niin että se on hyvä asiakirja meille kaikille.

Ja, hyvät kollegat, ei kannattaisi ilkkua Kreikalle sen tavasta hoitaa talouttaan. Vaikka me olemme puolittamassa velanottovauhtimme, niin olemme silti vapaassa pudotuksessa. Meillä esimerkiksi harmaa talous, vähän korruptiokin, jatkaa kasvamistaan, ja valitettavasti pitkälti oikeistovoimien suojeluksessa.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei varmasti ole hedelmällistä ja tarkoituksenmukaista käydä semanttista kiistelyä siitä, olivatko vakuudet vakuuksia, mutta ei ole tullut vastausta siihen, että jos Kreikan laina-aikoja pidennetään ja ehtoja helpotetaan tai korkoja lasketaan, niin mitä niin sanotut vakuudet siinä tapauksessa hyödyttävät Suomea, tai siihen, kuinka paljon vakuusjärjestely on tähän mennessä maksanut Suomelle. Eikä ole tullut vastausta myöskään edustaja Turusen kysymykseen: kun ERVV liitetään vakausmekanismiin, niin sulaako siinä tilanteessa tämä meidän vakuus?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Missä Soini, siellä viisaus. (Naurua) Edustaja Soini varoitti tukipakettihommista jo vuonna 2010. (Välihuutoja) Asiat ovat menneet aivan niin kuin hän silloin varoitti.

Ensimmäisen Kreikalle myönnetyn tukipaketin jälkeen, olisiko ollut noin pari viikkoa sen jälkeen, Kreikka ilmoitti sotilaskonehankinnoista Ranskasta. Kun Ranska tukee Kreikkaa, se siis tukee omaa teollisuuttaan. Kun Saksa tukee Kreikkaa, se tukee omia pankkejaan. Kun Suomi tukee Kreikkaa, mikä on tämän tuen tosiasiallinen hyöty Suomen valtiolle ja veronmaksajille? Onko Suomi ainut EU-maa, joka jakaa tukipaketteja ilman omaa hyötyä ja jopa tappiokseen?

Ja vielä lisäksi: Mikä on hallituksen arvio Kreikan velanmaksukyvystä sekä halukkuudesta maksaa velkansa? Entä miten Suomen osalta taloudellinen riski on muuttunut Kreikan tuoreen vaalituloksen myötä?

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakin vähän kiinnostaisi vielä tosiaan hallituksen arvio tästä Kreikan velanmaksukyvystä, varsinkin kun siitä käydään akateemista ja muutakin julkista keskustelua tällä hetkellä Suomessa ja muuallakin Euroopassa. Jotkut taloustieteilijät sanovat, että kyllä Kreikka saa tilanteen hallintaan, ja toiset sanovat, että missään tapauksessa ei saa. Tässä muun muassa Juhana Vartiainen ja Suomen Pankin pääjohtaja ovat ottaneet tähän asiaan kantaa viime päivinä. Miten hallitus näkee tämän asian? Onko tilanne Kreikalla saatavissa hallintaan, vai onko se toivoton tapaus?

Mutta, arvoisa puhemies, toinen vähän ehkä herkempi kysymys vielä. Kun tätä Kreikan kriisiä ratkotaan myös kansainvälisen politiikan kriisin varjossa — Ukrainan kriisi jatkuu valitettavasti edelleen — niin joudun kysymään teidän arviotanne siitä, näettekö minkäänlaista riskiä siitä, että Kreikka voisi koplata nämä omat velka-asiansa jotenkin tähän EU:n ulkopoliittiseen linjaan.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, sanoitte ryhmäpuheenvuorossanne, että Suomen talouden ongelmat ovat Kataisen ja Stubbin hallituksien syytä. Te olitte itse edellisessä hallituksessa ministerinä. Kuinka se hallitus hoiti talouttaan sillä tavalla, että jäi 8 miljardin euron alijäämä budjettiin?

Edustaja Soini, te kävitte viime vaalit Kreikka—EU-vankkureilla, ja nyt näyttää siltä, että samat vankkurit ovat käytössä. Äänestäjät antoivat teille suuren mandaatin, ja mitä te teitte? Te jäitte mieluummin vartioimaan omaa tuolianne kuin että olisitte ottanut vastuuta ja hoitanut asioita niin kuin te olette ajatellut. Onko myös tulevissa vaaleissa äänestäjillä samanlainen pelko pettymyksistä? (Eduskunnasta: Me emme petä äänestäjiä!)

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo tiistaina 4.5.2010 kello 14.05 lähetekeskustelussa pitämässäni puheenvuorossa arvostelin silloista keskustan Vanhasen hallitusta sen Kreikalle myöntämästä noin miljardin lainasta. Kysyin jo silloin — ministeri, kuuntelisitteko, se pelaaminen ei oikein käy ministerille siellä aitiossa — hallitukselta: Millä luulette Kreikan maksavan nämä vielä moninkertaisiksi kohoavat lainansa? Oliiveillako, tupakallako, sitruunoillako vai Sorbuksella? Esitin puheenvuorossani jo silloin pelkoni siitä, että EU:ta nöyristelevä Suomi antaa joko velkoja anteeksi tai muilla järjestelyillä tuhlaa suomalaisten rahat Onassisten taskuihin. Mitä mieltä olette kuulemastanne, pääministeri Stubb? Eikös vain edustaja Pentti Oinonen ollutkin oikeassa Kreikan suhteen jo vuonna 2010?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka Kreikan tilanne on surkea ja velkataso kestämätön, Suomen ei tule hyväksyä Kreikan velkojen anteeksiantoa, ei laina-aikojen pidentämistä eikä uusia apupaketteja. Kreikan pitää itse näyttää, että se todellakin pyrkii ja pääsee terveeseen talouteen eikä riko muille maille antamiaan lupauksia. On tietysti mielenkiintoista keskustella Kreikasta, vakuuksista ja takuista, kuten tänään olemme huomanneet, mutta tosiasiassa tällä hetkellä Suomen suurin haaste on kotimaan heikko työllisyys- ja taloustilanne. Suomi on saatava kuntoon, ja sen eteen pitää tehdä töitä huomattavasti enemmän ja tehdä myöskin päätöksiä.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Stubb, te aloituspuheenvuorossanne toitte esille tämän tosiasian, että päätöksiä tehdään käytettävissä olevan tiedon mukaan. Tässä ollaan nyt tästä tuottojenvaihtosopimuksesta keskusteltu pitkän aikaa. Tämä tuottojenvaihtosopimushan oli niin huono, ettei mikään muu maa halunnut sitä, joten kenties sen takia se haluttiin sitten sinne pankkiholviin piilottaa, ja jos sitä meni sinne pimeään huoneeseen lukemaan, piti allekirjoittaa vaitiololupaus. Tuottojenvaihtosopimus on kaiken lisäksi sopimus, josta ei ole mitään hyötyä, jos näille leikkauslinjoille lähdetään. Kun tämä sali päätti tästä tuottojenvaihtosopimuksesta, käytännössä meillä ei ollut tietoa, ei ollut käytössä sitä tuottojenvaihtosopimusta, joten jouduttiin tekemään päätökset ilman käytettävissä olevaa tietoa. Arvoisa pääministeri: näettekö ristiriidan tekojenne ja puheidenne välillä?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, ettei velkojen anteeksianto tule EU:ssa kyseeseen, mutta EU:ssa neuvotellaan parastaikaa mahdollisista sopeutuksista, ja mitä ratkaisuja Kreikan suhteen tehdäänkin, tärkeää on, että ne ovat nopeasti selvillä markkinoiden vakauden vuoksi. Kreikan itsensä on laitettava harmaa talous kuriin, veronkierto kuriin. Tavallinen kansa on tarpeeksi kärsinyt, mutta rikkaiden kreikkalaisten on osallistuttava maansa taloustalkoisiin.

Vihreät ovat koko eurokriisin ajan edellyttäneet, että kaikkien Suomen riskien ja vastuiden on oltava selvillä ja että kaiken tiedon on oltava avoimesti saatavilla mukaan lukien vakuussopimuksen. Kysyisin hallitukselta: Mitkä arvioisitte olevan suurimmat riskit tällä hetkellä Suomen ja euroalueen vakaudelle? Mitä vaikutusta sillä esimerkiksi olisi, jos Kreikka irtautuisi eurosta?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään on ollut salissa paljon erimielisyyksiä puolueiden välillä, mutta ainakin yksi asia tuntuu suurimpia puolueita yhdistävän, ja se on se, että aika vähän tuntuu huolettavan tuo tavallisten kreikkalaisten hätä, kuten 60 prosentin hujakoille noussut nuorisotyöttömyys. Ja tämä on asia, joka erottaa vihreät ja vasemmistoliiton neljästä suuresta puolueesta.

Pääministeri Stubb totesi, että Kreikka on tehnyt kansalaisia kurittavat päätökset itse, ja näinhän se toki onkin, mutta kyllä itse katson, että myös troikalla ja mutkan kautta meillä suomalaisilla on osavastuu niistä päätöksistä, joita Kreikassa on tehty. Kreikan pitää korjata taloutensa, mutta ei maksajiksi voi laittaa ainoastaan tavallisia kreikkalaisia. Jos talous saadaan kuntoon, se on toki myös meidän suomalaisten etu.

Muun muassa edustajat Soini ja Arhinmäki esittivät, että Islanti, poikkeuksena muista maista, ei pelastanut pankkeja. No, sehän ei ihan mennyt näin. Islannissa valtio pelasti muun muassa säästöpankit Sparisjodur Keflavikur ja Byr sparisjodur ja yritti jopa pelastaa Glitnir-pankkia, mutta rahat vain loppuivat kesken. Eli Islannin tarina ei ollut aivan niin ruusuinen kuin välillä annetaan ymmärtää.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset puolustivat ennen viime vaaleja suomalaisia veronmaksajia. Vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa Jyrki Katainen vaati tuon linjan muutosta, mutta me emme halunneet pettää suomalaisia. Nyt neljä vuotta myöhemmin voimme todeta, että olimme oikeassa. Timo Soini kysyi neljä vuotta sitten näin: jos itsensä pettää, niin kuka jää jäljelle? Minä vastaan, että jäljelle jäävät petetyt äänestäjät ja huono omatunto. Voin selkä suorana ja pystypäin kansalaisten edessä todeta, että vain perussuomalaiset ovat olleet ja ovat edelleen johdonmukaisia, ryhdikkäitä ja vastuullisia.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruslähtökohta tietysti, miksi olemme tässä tilanteessa, on se, että on perustettu Eurooppaan yhteisvaluutta ja siihen valuuttaan otettu sitten niin sanottuja kelvottomia maita. Tämän seurauksena korkotaso on ollut erittäin alhainen Euroopassa ja eurooppalaiset pankit ovat syytäneet holtittomasti rahaa, eli euroalue on velkaantunut, ylivelkaantunut. Sen seurausta tämä asia on. Ja pankit eivät ole ottaneet sitä vastuuta, mikä niille kuuluisi, vaan ne ovat siirtäneet sitten yhteisille veronmaksajille tämän vastuun, ja tässä tilanteessa ollaan.

Tietysti on paljon puhuttu täällä, että perussuomalaiset ovat pakoilleet vastuuta, mutta minun mielestäni me emme ole pakoilleet millään tavalla. 2011 vaaleissa saimme juuri tällä kriittisyydellä äänet, ja mikäli meidän ohjelmiemme mukaisesti olisi menty, niin emme olisi tässä tilanteessa. Näin olemme pitäneet kiinni niistä vaalilupauksista, ja jatko on myös tulevissa vaaleissa sama.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallistuin eilen Brysselissä eurooppalaiselle parlamentaariviikolle, johon oli tosiaan kokoontunut yli 120 parlamentaarikkoa eri EU-jäsenmaista. Tilaisuuden aluksi Euroopan parlamentin puheenjohtaja Schulz totesi puheessaan, että tarvitsemme enemmän Eurooppaa budjettipolitiikassa ja emme voi ylläpitää Euroopan taloutta, joka koostuu erillisistä mustista laatikoista, ja se, mikä tapahtuu yhdessä maassa, vaikuttaa kaikkiin muihinkin jäsenmaihin. Olen aivan samaa mieltä: meillä veroja kiristetään, jotta voidaan antaa yhä laajempaa solidaarista tukea muun muassa Kreikkaan ja Italiaan, joissa rakenneuudistukset ovat pääosin tekemättä ja harmaa talous ja veronkierto kukkivat entistä runsaampina.

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa tuli eilen Brysselissä esiin selkeästi se, että Eurooppa on edelleen taantumassa, jossa köyhyys ja työttömyys ovat tukipaketeista huolimatta lisääntyneet. Komission puheenjohtaja Juncker kertoikin tapaavansa tänään Kreikan vaalivoittajan ja kommentoivansa tälle, että komissio aikoo kunnioittaa Kreikan vaalitulosta mutta että komissio olettaa heidän ottavan huomioon muiden näkemykset. Sitten hän jo kuitenkin myötäili, että joitakin poliitikkoja Kreikan kohdalla voitaneen...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jaha, nyt huomaan, että aika on tullut ikävä kyllä kovasti täyteen.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän reilu kolme tuntia on käytetty aikaa. Olisin toivonut, että tämäkin aika olisi voitu käyttää suomalaisesta työstä puhumiseen ja siihen, millä tavalla sitä työtä pystytään lisäämään, (Eduskunnasta: Tehkää välikysymys!) koska Kreikassa heillä on kahdeksan vuotta eteenpäin aikaa tällä hetkellä.

Sitten näitä asioita, mitä täällä on tullut: Yksityiset sijoittajat ovat menettäneet siellä 100 miljardia, Kyproksella 7, kaikki hyviä asioita. Ja täällä ollaan liikuttavan yksimielisiä siitä, että yhteisvastuuta ei pidä lisätä eikä sitten myöskään toisten velkoja makseta. Tämä asia on oikeastikin kreikkalaisten omissa käsissä. Toivottavasti nytten tämän päivän aikana edes se hyöty tästä reilusta kolmesta tunnista on tullut, että vihdoin viimein uskotaan tämä vakuusasia, joka täällä on todistettu valtiovarainministeri Rinteen toimesta aika tanakasti. Mutta onhan se sanottava kyllä Timo Soinin avauspuheenvuorosta, että 18 minuuttia kliseitä, eikä sieltä sen jälkeen kyllä sen kummoisempaa muutakaan tullut.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kyllä hassua, että perussuomalaiset todistavat täällä, etteivät pettäneet äänestäjiä, koska eivät lähteneet hallitukseen ja vaativat eurolinjan muutosta. Nyt taas vaaditaan muutosta ja tavoitellaan hallituspaikkaa. Eli tällä logiikalla: Kun ei taaskaan mene hallitukseen, niin ei taaskaan petä äänestäjää. (Timo Soini: Onko tulossa uusia paketteja?) Äänestäjät, tehkää siellä päätöksenne.

Johdonmukaisuus toiminnassa on ainoa kestävä tie. SDP:llä on ollut niin oppositiossa kuin hallituksessa täysin sama johdonmukainen linja: suomalaisten veronmaksajien riskit on rajattava. Jutta Urpilainen neuvotteli vakuudet meille... (Välihuuto) — Joo. — Kauneus- tai tyylipisteitä ei keskusta muun muassa saa johdonmukaisuudestaan sillä, että itse antoi miljardin omalla johtavalla hallituskaudellaan ja nyt antaa epäluottamuslausetta hallitukselle, joka on nämä vakuudet neuvotellut.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja tämän jälkeen kaikki edustajat ovat saaneet puhua vähintään yhden kerran vastaus- ja debattipuheenvuoroa käyttämällä. Myönnän vielä puheenvuorot edustajille Zyskowicz, Myller, Soini — olisin myöntänyt edustaja Pekkariselle, mutta olin huomaavinani, että hän lähti — ja edustaja Arhinmäki, ja sitten edustaja Sumuvuori. Sen jälkeen valtiovarainministeri ja sitten pääministeri.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mitä edustaja Heikkilä on kuullut minun sanovan tai mitä edustaja Tuppuraiselle on jäänyt epäselväksi, mutta haluan tehdä täysin selväksi, että sellainen tulonsiirtounioni eurosta, jossa pohjoisemmat maat maksavat jatkuvasti eteläisemmän Euroopan tai euroalueen velkoja, ei todellakaan ole kokoomuksen kannattama asia. Me lähdemme siitä, että jokainen maa huolehtii omista veloistaan, kuten koko euron liikkeelle lähtiessä on sovittu.

Kreikan osalta perusongelmana ei juuri tällä hetkellä ole niinkään lainat, vaan uuden hallituksen politiikka. Jos se lopettaa rakenteelliset uudistukset, lisää julkisia menoja, lupaa elvytystä, niin on pakko kysyä: millä rahoilla tämä kaikki tehdään? Ei ainakaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla, ja tässä mielessä pallo on todellakin Kreikan uudella hallituksella.

Lopuksi sanon: Lopettakaa jankutus vakuuksista. Vajaa miljardi siellä on, ja se on aivan varma, punkt och slut.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että Eurooppa on ollut erittäin vaikeassa ja on edelleenkin vaikeassa taloudellisessa kriisissä. Mutta on myöskin sanottava, että me olemme oppineet tästä kriisistä. Euroopan unionissa on tehty paljon päätöksiä sen eteen, että voimme estää tai sitten paremmin kestää mahdolliset uudet kriisit. Sen sijaan perussuomalaiset ovat jääneet makaamaan näitten kriisien päälle — ja itse asiassa se onkin perussuomalaisten poliittinen elinehto, että kriisit jatkuvat Euroopassa ja muissa kriisimaissa.

Näiden päätösten, joita Euroopassa on tehty, tärkein viesti on se, että veronmaksajan piikki on laitettu kiinni ja sijoittajan vastuu on toteutettu. Pankkiunionin avulla on katkaistu pankkien ja valtioiden kohtalonyhteys. Nyt näiden uusien pelisääntöjen toteuttamisen pitäisi kasvattaa ja tulee kasvattaa luottamusta Euroopan unionissa niin, että saamme rakennettua entistä paremman, kasvuun perustuvan yhteisen talouden.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen olisi pitänyt menetellä niin kuin Slovakia menetteli: ei lähtenyt Kreikka kakkoseen, ei maailma nielaissut, ei eurosta erotettu, eivätkä ole näissä missään vastuussa. Tämä oli perussuomalaisten esitys hallitusneuvottelujen aikaan.

Pykälät 123 ja 125 Euroopan perussopimuksesta osoittavat yksiselitteisesti, että kaikki nämä tukipakettipolitiikat ovat sopimusten vastaisia. Nämä uudet toimet on Saksassa haastettu tuomioistuimeen, joka ikinen. Taloussopimusta tällä hetkellä noudattavat Euroopassa vain Luxemburg ja Suomi. Kukaan muu ei ole siinä mukana. Kukaan muu ei halunnut tuottojenvaihtosopimusta. Suomi pääomitti sen etukäteen ja kerralla luopui korkotuloista. Tällä rahalla olisi saatu 11 lastensairaalaa, nyt pitää mennä Cheekin konserttiin.

Arvoisa puhemies! Tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko Kreikka ulos eurosta tai sitten sitä joudutaan jatkuvasti tukemaan. (Puhemies koputtaa) Kreikka on ollut suurimman osan viimeisen 100 vuoden ajasta käytännössä maksukyvyttömyyden tilassa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurossa on tehty suuria virheitä. Pelisäännöistä ei ole pidetty kiinni. Maksamme siitä — kaikki euromaat ja koko Eurooppa — erittäin kallista hintaa. Valitettavasti näin on käynyt. Tästä edespäin nyt on kuitenkin tarkoin huolehdittava siitä, että samoja virheitä ei enää tehdä. Kreikka on tässä nyt ensimmäinen koekaniini. Kreikan suhteen pitää menetellä — en siteeraa ketään keskustalaista vaan siteeraan valtiovarainministeri Rinnettä — aivan niin kuin valtiovarainministeri Rinne sanoi: "Tässä ei pidä lähteä luisumaan." Varoitan kaikkia niitä, jotka ajattelevat siihen tapaan kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa sanottiin, ja kehotan kaikkia toimimaan ja ajattelemaan tässä salissa niin kuin edustaja Zyskowicz on täällä sanonut.

Arvoisa puhemies! Keskusta vastusti aikanaan Suomen liittymistä euroon. Me tulimme sinne, ja kun siellä olemme, me olemme olleet kunnollisia, toimineet kunnollisesti Suomena ja keskusta Suomessa tässä asiassa. (Puhemies koputtaa) Haluamme näin toimia jatkossakin euron jäsenenä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä keskustelussa on lähinnä keskitytty siihen, mitä kukin sanoi 2010 tai mitä joku on kirjoittanut 2011 Wall Street Journalissa. Kuitenkin oleellisempaa on se, mitä ratkaisuja 2015 Suomen eduskunnassa tehdään. Edustaja Louhela oli aivan oikeassa siinä, että mitä tapahtuu toisissa maissa, vaikuttaa myös Suomeen. Ei kukaan vapaaehtoisesti halua tai tyrkyttämällä halua sitä, että Kreikka ei maksaisi velkoja.

Kukaan ei ole esittänyt, että kaikki Kreikan velat pitäisi nollata. Mutta kysymys on siitä, millä saadaan aikaan talouskasvua, millä saadaan aikaan työllisyyttä. Aivan kuten tässä välikysymyksessäkin perussuomalaiset toteaa, Kreikan velkataso on kestämätön. Kun suurin osa maailman talousasiantuntijoista sanoo, että paras tapa, jolla voidaan taata se, että Suomikin saa osan veloistaan takaisin, paras tapa, jolla saadaan työllisyys kasvamaan niin Kreikassa kuin Suomessa, on toisenlainen politiikka, niin tähän pitäisi nyt tähdätä, (Puhemies koputtaa) ja tätä vasemmisto hakee. Sen vuoksi olisi tärkeää, että myös Suomen hallitus hakisi sellaista ratkaisua, jolla Kreikka voisi nousta jaloilleen ja pystyisi maksamaan (Puhemies koputtaa) velkojaan takaisin, pystyisi nostamaan omaa talouttaan. Tästä on kysymys meidän linjassamme.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, ja nyt tämän varsin pitkän debatin viimeinen puheenvuoro. — Edustaja Sumuvuori, olkaa hyvä.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tällä hetkellä jos koskaan Euroopan unionin yhtenäisyys on tärkeä arvo. On erittäin toivottavaa, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät jakaudu kahteen leiriin kahden kerroksen väeksi vaan niitä yhteisiä ratkaisuja haetaan edelleen neuvotteluteitse.

Edustaja Saarakkalalle totean, että kyllä vihreät näkivät Euroopan keskuspankin elvytyspaketin positiivisena, toivoa herättävänä ratkaisuna sen sijaan, että jatkettaisiin kiristäviä toimenpiteitä, jotka eivät ole johtaneet siihen kasvuun, mitä kovasti euroalueelle toivotaan. Se on myös yksi mahdollisuus pysäyttää tämä negatiivinen kierre, joka vain johtaa pahemman työttömyys-ongelman räjähtämiseen.

En saanut vielä vastausta valtioneuvoston edustajilta siihen, miten he näkevät tämän Euroopan keskuspankin elvytysohjelman mahdollisuudet tukea kriisimaita. Miten he näkevät, kun näitä lainaehtoja esimerkiksi Kreikan kanssa neu-votellaan, onko siinä yhteydessä mahdollisuus miettiä myös tämän paketin helpotusta kriisimaille?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, ja sitten puheenvuoro, valtiovarainministeri Rinne. Riittääkö 2 minuuttia? (Antti Rinne: Pikkuisen ylittää.) Saa ylittää, mutta lähdetään tavoittelemaan kuitenkin suhteellisen kompaktia vastausta. — Olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Kiitoksia, arvon puhemies! Muutamiin yksittäisiin asioihin ensin haluaisin kommentoida.

Slovakia on ollut toisessa ohjelmassa mukana, ei ensimmäisessä. Slovakia on tällä hetkellä 109 miljardiin euroon saakka näissä ohjelmissa mukana. Vanhaa rahaa on mukana 24 miljardia Slovakian vastuulla ja 11 miljardia heinäkuussa 2011 päätetyllä tavalla. Syy, minkä takia Slovakia ei ole mukana, on se, että Slovakialla ei ollut hallitusta, joka olisi voinut päättää näistä asioista. Tässä on ehkä parempi avata tätä asiaa oikealla tavalla.

Sitten tähän pääomitukseen EVM:n osalta: Suomi maksoi etuajassa 1,44 miljardia, siis kerralla 1,44 miljardia. Kaikki muutkin ovat maksaneet tämän pääomituksen.

Vielä viimeiseksi yksittäinen asia, yksityiskohta: Suomen vastuut Kreikan suhteen ovat pääoma ja korko mukaan luettuna ja kahdenvälinen laina mukaan luettuna 3,7 miljardia euroa, eivät 7 miljardia euroa niin kuin tässä on esitetty. Se 7 miljardia tulee siitä, että siellä on näissä ERVV:n lainoissa 65 prosentin ylitakaukset, mikä johtuu siitä, että halutaan pitää ERVV-vakausvälineen luottoluokitus kolmessa A:ssa, jolloinka se saa rahaa mahdollisimman halvalla.

Arvoisa puhemies! Halusin todeta, että Euroopan taloustilanteen kurimuksen syyt ovat ne, että globaalitalous on ollut murroksessa pitkän aikaa, meihin iski finanssikriisi, me olemme pitkittyneessä taantumassa näistä syistä ja meillä on ollut liian vähän investointeja Euroopassa. Ei voi sanoa, että koko tämä eurooppalainen yhteistyö olisi epäonnistunut, kun katsoo, mitä Portugalille on tapahtunut. Portugali ilmoitti viimeisessä euroryhmän kokouksessa maksavansa etuajassa takaisin IMF-lainojaan, ja se kertoo siitä, että Portugalin talous on tervehtymässä. Irlanti on jo saanut luvan maksaa IMF-lainoja takaisin ja sitä kautta osoittaa, että on selviytymässä. Espanja on pikkuhiljaa talouttaan saanut kasvuun. Tämä Kreikka, joka oli alun perinkin se vaikein ongelma, on edelleen tässä ratkaistavana.

Minä en haluaisi spekuloida Kreikan euroerolla millään tavalla. Minä haluan uskoa siihen — minulla on aika paljon tietoa, jota tulee eri lähteistä koko ajan, tässä päivän mittaankin — ja uskon siihen vahvasti, että tässä löytyy vielä semmoinen yhteisymmärrys kreikkalaisten ja troikan jäsenten EKP:n, komission ja IMF:n kanssa, että päästään asioissa eteenpäin. Ehkä jonkinnäköisillä ohjelman pidennyksillä — siis tarkoitan nyt tätä olemassa olevaa ohjelmaa, jota on pidennetty helmikuun loppuun — sen pidentämisellä muutama kuukausi eteenpäin, niin että Kreikka on sitoutunut viidennen väliarvion tavoitteisiin, asioita voidaan hoitaa kuntoon. Ehkä se tarkoittaa myöskin sitä, että euroryhmän osalta täytyy olla valmiutta keskustella niitten viidennen väliarvioinnin tavoitteitten sisällöstä sillä tavalla, että sieltä löytyy sitä talouskasvun mahdollisuutta Kreikan osalta vahvemmin kuin mitä se tällä hetkellä on.

Suomen näkökulmasta se, mitä tapahtuu Kreikassa, on todella merkityksellistä, koska meidän viennistämme menee 60 prosenttia Euroopan unionin alueelle, ja jos Kreikka ei pääse talouskasvuun ja uhkaa Euroopan talouskasvua tulevaisuudessa, niin se tarkoittaa Suomelle työttömyyttä, suomalaisille ihmisille työttömyyttä ja meidän talouskasvumme edelleen hiipumista.

Sitten tähän kysymykseen siitä, raukeavatko takaukset ERVV-ohjelman päättyessä: eivät raukea. Ne lainat tulevat maksuun vuonna 2023, ja sinne asti ne takaukset ovat voimassa ja siitä eteenkin päin, jos ei niitä lainoja makseta. Vakuus!

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten pääministeri Stubb tuosta puhujakorokkeelta, 5 minuuttia. Varmaan aika paljon kommentoitavaa. — Olkaa hyvä.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Näin tietenkin on. Pahoittelut, että tuossa äsken valtiovarainministerin kanssa jouduimme käymään läpi tätä tilannetta. Kreikan 10-vuotinen bondikorko on noussut tänään, Kreikan pörssikurssit laskeneet 2 prosenttia eilisen 11 prosentin nousun jälkeen. Kysyntä Kreikan velalle on ollut tänään heikointa sitten vuoden 2006 — sai tänä aamuna vain 813 miljoonan edestä tarjouksia, joista vain 625 oli kilpailukykyisillä. Minä joudun seuraamaan tätä tilannetta koko ajan, ja pyrimme valtiovarainministerin kanssa siinä mukana roikkumaan.

Oikeastaan kolmen kautta pyrkisin vastaamaan tähän, tänään aika värikkääseenkin keskusteluun.

Ensimmäinen liittyy tähän laajempaan kuvaan. Laajempi kuva on se, että me siirryimme vuonna 2008 finanssikriisistä velkakriisiin, velkakriisistä eurokriisiin ja eurokriisistä nyt kasvukriisiin. Näiden kokonaisuuksien kanssa me olemme kamppailleet viimeiset 6—7 vuotta sekä Euroopan unionissa laajemmin että erityisesti Suomessa. Toki instrumentteja on tässä käytetty matkan varrella. Euro on vakautettu, sisämarkkinoiden vapauttamista ollaan jatkettu, digitaalisia sisämarkkinoita ollaan puskettu, ja EKP on tehnyt erilaisia toimia matkan varrella. Tämän lisäksi on Jean-Claude Junckerin investointipaketteja ja muita.

Tuossa edustaja Soini moneen otteeseen eri puhenopeudella totesi, että Eurooppa on maailman hitaimmin kasvava talous. (Soini: Euroalue!) — Euroalue. — Tosiasia kuitenkin on se, että euroalue ja Euroopan unioni ovat maailman suurin talous. Minä ainakin toivon suomalaisena — siis 60 prosenttia meidän viennistä menee euroalueelle, 40 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta lähtee viennistä — että tämä euroalue kasvaa, ja minä myös toivon, että EU-alue kasvaa. Se on meidän suomalaisten intressissä.

Toinen huomio liittyy sitten euroon ja Kreikkaan erityisesti. Minun mielestäni näissä kriiseissä tarvitaan aina malttia. Edustaja Kallille, joka ei ole paikalla, toteaisin, että tämäntyyppisten kriisien käsittelyssä itse asiassa henkilökohtaiset kontaktit ovat erittäin tärkeitä. Eli se, että meillä on laaja kansainvälinen EU-verkko ja kollegoja, joille voi soittaa, joiden kanssa voi keskustella ja käydä läpi tätä kokonaisuutta, on se lähtökohta.

Minä pidin erityisesti edustaja Kaikkosen kysymyksestä, koska hän näki sen kokonaisuuden siten, että onko olemassa vaara, että Kreikan nykyinen hallitus kytkee Venäjä-politiikan ja -sanktiot euroon. Sanoisin, että kyllä. Sentyyppistä puhetta ollaan jo kuultu. Eli jälleen kerran turvallisuuspolitiikka ja talouspolitiikka nivoutuvat keskeisesti toinen toisiinsa.

Tässä ehkä voidaan miettiä, mitä tapahtuu Kreikalle. Oikeastaan kolme optiota: Ensimmäinen on se, että me löydämme ratkaisun ja menemme eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Se on se, mitä me toivomme. Voi hyvin olla, että euroryhmä tapaa tällä tai ensi viikolla, ei ole vielä varmaa. Voi hyvin olla, että Eurooppa-neuvostossa aiheesta keskustellaan. Tosiasia on se, että Kreikka on keskustellut meidän kanssamme lehtien palstojen kautta, ja ei Eurooppa-asioita sillä tavalla hoideta, vaan ne hoidetaan konkreettisilla ehdotuksilla, ja yhtään konkreettista ehdotusta ei ole vielä pöydällä. Toinen on, että ajaudumme pitkittyneeseen tilanteeseen, ja tätä me pyrimme totta kai välttämään. Kolmas, kaikista pahin vaihtoehto on niin sanottu dirty exit, jossa Kreikka palaa markkinoille ilman minkäännäköisiä suojamekanismeja, ja silloin uskon, että Kreikan taloustilanne on kaikista huonoin. Meillä on raskas taistelu, eikä tämä eurokriisi ole vielä ohi.

Saanko viimeisenä ja kolmantena huomiona, edustajat Zyskowicz ja Heinonen, esittää seuraavan: Loppupeleissä tässä on kyse siitä, haluammeko puolustaa avointa, kansainvälistä Suomea, avointa yhteiskuntaa. Me olemme oikeastaan aika samantyyppisessä kriisissä kuin me olimme 1990-luvun alussa. Silloin vastaus oli, että meistä tuli EU-jäseniä, me avasimme taloutemme, me emme sulkeutuneet. Me menimme mukaan Euroopan unioniin, ja me menimme mukaan euroon. Oli Nokia-tarina, oli metsä- ja paperiteollisuus. Kyse oli avautumisesta ja kansainvälisyydestä. Nyt valitettavasti, enkä puhu nyt kenellekään yksittäiselle henkilölle tai puolueelle, jos me katsomme yhteiskuntamme pohjavirettä ja keskustelua tällä hetkellä, niin se on täysin päinvastainen. Me olemme menossa kohti keskustelua, jossa Suomi voisi ikään kuin tyrkätä tuon ison pahan maailman pois. Kun Pariisissa on terrori-isku, me syytämme siitä heti maahanmuuttajia. Kun Kreikalla menee huonosti, me syytämme siitä euroa. Kun Venäjällä menee huonosti, me haluamme käyttäytyä ikään kuin samalla tavalla kuin käyttäydyimme silloin, kun Neuvostoliitto oli olemassa. Minun mielestäni monet ne vastaukset, jotka me tänä päivänä näemme, siis pohjavirtakeskustelussa Suomessa, ovat sulkeutumisen suuntaan, eivät avautumisen suuntaan. Toivon, että Suomi jatkaa avautumisen tiellä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, pääministeri Stubb. — Nyt siirrymme puheenvuorolistaan, ja muistutan, että pidettävät puheenvuorot ovat kestoltaan enintään 5 minuuttia.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Mitään nopeaa ratkaisua Kreikan kriisiin ei ole, se on aivan selvä. Se näkyy myös Syrizan vaaliohjelmassa ja uuden hallituksen ohjelmassa. Kreikan vaalituloksessa on tärkeintä, että se on tappio EU:n uusliberalistiselle politiikalle, jolla kansalaisten enemmistö on pantu maksamaan pankkien ja suursijoittajien keinottelun laskut. Toivottavasti tästä tappiosta ja vasemmiston vahvistumisesta Eurooppa ja eurooppalainen eliitti oppivat jotakin.

Syrizan vaalivoiton keskeinen tekijä oli juuri se, että radikaali vasemmisto toi vaaleihin todellisen vaihtoehdon katastrofaalisesti epäonnistuneelle ja julman epäsosiaaliselle politiikalle, jota valtapuolueet olivat harjoittaneet. Kyse ei ollut vain protestista maan katastrofiin ajaneita puolueita vastaan. Syrizan ja Euroopan vasemmiston piirissä on jo usean vuoden ajan analysoitu perusteellisesti talous- ja velkakriisiä ja laajemminkin EU:n kriisiä. Yhdessä tutkijoiden ja monien yhteiskunnallisten liikkeiden edustajien kanssa on kehitelty vaihtoehtoja ja aloitteita taloudellisen, sosiaalisen, humanitaarisen ja poliittisen kriisin ratkaisemiseksi. Nämä keskustelut ja aloitteet ovat yhdistyneet toimintaan ammattiyhdistys- ja kansalaisliikkeissä, parlamentissa ja muutosvoimien kokoamisessa.

Syrizan ja Euroopan vasemmiston esittämässä vaihtoehdossa on keskeisenä leikkauspolitiikan hylkääminen ja panostaminen työtä ja hyvinvointia luoviin, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin hankkeisiin. Pankkien ja keinottelijoiden sijasta tuetaan vaikeuksissa olevia ihmisiä muun muassa perusturvaa ja minimipalkkaa parantamalla. Rikkaat laitetaan maksamaan kriisistä myös kiristämällä suurten tulojen, pääomien ja omaisuuksien verotusta.

Herra puhemies! Suomen hallitusten, ensin Kataisen sixpackin ja nyt Stubbin hallituksen, ja komissaari Olli Rehnin rooli Kreikan kriisissä on ollut surullisen kuuluisa, oikeastaan häpeällinen. Myös Suomen vasemmisto on ollut eurooppalaisittain outo lintu. Monien muiden maiden vasemmistolaisten on ollut mahdoton ymmärtää, että myös vasemmistoliitto ja vihreät ovat olleet hallituksessa ja eduskunnassa mukana hyväksymässä Kreikalle ja Kreikan kansalle sanellut troikan matokuurit ja EU:n talouskurisopimukset.

On suorastaan käsittämätöntä, että pääministeri Stubb rohkenee vielä tänäänkin kehua Kreikan humanitaariseen katastrofiin ajaneita lainaehtoja huokeiksi ja suopeiksi kreikkalaisille ja vaatia, että Kreikka jatkaa rakenteellisia uudistuksia, leikkaamista ja julkisen sektorin alasajoa. Keskipalkka on Kreikassa romahtanut 600 euroon kuukaudessa, työttömyys paisunut lähes 30 prosenttiin, nuorisotyöttömyys 60 prosenttiin. Monet julkiset palvelut ovat raunioina, asunnottomuus ja köyhyys ovat valtava ongelma. Kreikan velkataakka on Stubbin kehumalla linjalla kasvanut noin 110 prosentista lähes 180 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kreikkalaisten sijasta EU:n ja troikan ohjelmalla on pelastettu pankkeja ja suursijoittajia, siirretty niiden riskejä kreikkalaisten ja muiden EU-maiden veronmaksajien kannettavaksi.

Vasenryhmä on alusta saakka toteuttanut johdonmukaista linjaa kaikkien apupakettien osalta. Me emme ole halunneet tukea pankkeja, emmekä ole halunneet kurittaa kriisimaiden kansoja.

Arvoisa herra puhemies! Tuskin kerron uutisen, kun totean, että tulemme äänestämään epäluottamusta hallitukselle.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten asiantuntevasti laadittu välikysymys antaa hyvän yleiskatsauksen eurokriisin vaiheista. Vai pitäisikö sanoa suoraan ja puhua Euroopan pankkikriisistä? Suomalaisten kannalta oleellinen asia on se, että meillä olisi ollut mahdollisuus jättäytyä kokonaan pois Kreikan tukipaketeista. Lisäksi samassa yhteydessä meillä olisi ollut myös hyvä tilaisuus erota eurosta. Näin ei tehty.

Ennen eurokriisiä suomalaisilla veronmaksajilla oli nolla euroa kiinni Kreikassa. Nyt meillä on siellä 7 miljardin euron vastuut. Tukipaketit eivät ole auttaneet Kreikkaa, rahat ovat menneet isojen EU-maiden pankeille, Kreikalla on velkaa nyt huomattavasti enemmän kuin kriisin alussa. Jo viisi vuotta sitten jokainen asioita seuraava ymmärsi, että Kreikka ei tule ikinä maksamaan velkojaan, ja monet sanoivat sen myös ääneen. Silloin heitä haukuttiin tyhmiksi pölhöpopulisteiksi. Nyt yhä useammat myöntävät, että Kreikan ainoa uskottava tie ylöspäin on velkojen niin sanottu uudelleenjärjestely — eli maksamatta jättäminen, eroaminen eurovaluutasta, oman, vapaasti kelluvan valuutan käyttöönotto ja tuntuva devalvaatio. Tämä uskalletaan jo nyt sanoa ääneen, mutta sitä ei uskalleta sanoa, että pieni ja velaksi elävä Suomi on koko ajan seurannut Kreikan tietä. Meidänkin velkataakkamme paisuu ennen pitkää kestämättömäksi. Tällä tiellä talouskasvua ei ole eikä tule.

Jostakin syystä päättäjiä ympäri Eurooppaa vaivaa kummallinen ylenkatseen epidemia. He pitävät itseään niin paljon kansaa viisaampina, että kehtaavat ihan julkisesti ilmoittaa, että kansalta ei tarvitse kysyä. Mutta kansa se tiesi Kreikassakin, että jopa kommunisteille on viisaampaa antaa valtaa kuin valehtelevalle troikalle. Mitä luulette, mitä Suomen kansa tällä hetkellä ajattelee teidän toimistanne? Te ette tiedä, kun te ette uskalla kysyä. Mitä se kertoo teistä ja teidän toimistanne? Olisiko aika herätä, avata silmät ja huomata, että Kreikan tiellä ollaan eikä suinkaan siellä Euroopan ytimessä? Ei riitä Suomelle, että yksi hulivili ja sen kaveri saavat itselleen kivat virat Euroopasta. Se ei ikävä kyllä auta tavallista suomalaista millään tavalla, koska nykymenolla me joudumme jatkossakin maksamaan muiden maiden velkoja ja virheitä.

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut aina tunnettu rehellisenä ja luotettavana maana. Ennen kuin globalisaatio lopullisesti tämänkin geneettisen ominaispiirteemme tuhoaa, on korkea aika suoraselkäisten poliitikkojen nousta äänestäjiltään saamansa luottamuksen tasolle ja kertoa kansalle totuus.

Muutos-puolue on sitä mieltä, että tällaisista asioista pitäisi kysyä kansan mielipidettä. Suomen eroamisesta eurosta olisi järjestettävä kan-sanäänestys ensi tilassa. Kysyn koko eduskunnalta: pitäisikö siis kansanäänestyksiä järjestää, jos kansa sellaisia haluaa? No, eikö ilman muuta pitäisi? Kenen asioita te täällä ajatte? Ja, te perussuomalaiset, lähdettekö tukemaan kansanäänestystä euroerosta?

Arvoisa puhemies! Myös Suomen ainoa tie ylöspäin on eroaminen eurovaluutasta, oman, vapaasti kelluvan valuutan käyttöönotto ja noin 30 prosentin devalvaatio. Se ei tule olemaan helppoa, mutta parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Viisi vuotta sitten Suomen euroero olisi voitu toteuttaa paljon helpommin ja pienemmin vaurioin. Mitä kauemmin vitkutellaan, sitä suuremmiksi takaukset ja vastuut kasvavat. Eikä se tähän lopu. Kuinkahan nimittäin käy — Italialle?

Arvoisa puhemies! Edellä olevan nojalla teen seuraavan epäluottamuslause-esityksen: "Eduskunta toteaa, että hallitus on täydellisesti epäonnistunut eurokriisin hoidossa eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Tänään eduskunnassa käydään siis keskustelua Kreikan veloista. Vasemmistoliitto on vaatinut, että Kreikan velat pitäisi antaa anteeksi. Kreikassa valtaan noussut vasemmistoliiton veljespuolue, Syriza-puolue, lupasi kreikkalaisille vaaleissa mannaa taivaan täydeltä. Yksi keskeinen lupaus oli velkojen leikkaaminen.

Vaalilupaukset eivät kuitenkaan muuta todellisuutta Kreikassakaan. Pääministeri Alexander Stubb on todennut useaan otteeseen, ettei Suomi tule hyväksymään Kreikan velkojen antamista anteeksi. Anteeksianto tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että Kreikan leväperäisen taloudenpidon maksumieheksi joutuisimme me suomalaiset veronmaksajat muiden euromaiden veronmaksajien kanssa. On muistettava, ettei Kreikan ahdinko johdu tiukkaa talouskuria vaatineesta Suomesta vaan Kreikan leväperäisestä taloudenhoidosta ja kilpailukyvyn laiminlyönnistä.

Kreikan on jatkettava uudistusten tiellä. Rakenteelliset uudistukset tarkoittavat työn tarjonnan lisäämistä, tehokkaampaa julkista sektoria, joustavampia työmarkkinoita ja toimivaa verojärjestelmää. Kreikan täytyy tukkia rehottava veronkierto ja niin edelleen. Kreikka on Transparency Internationalin korruptiotilastossa sijalla 69 Romanian, Bulgarian ja Italian kanssa. Nämä maat ovat korruptiossa EU:n huonoimmat. Arvioiden mukaan Kreikka menettää vuosittain jopa 30 miljardia veronkierron seurauksena. Tähän vasemmistopuolue Syrizan pitää ensimmäisenä puuttua eikä velkojen anteeksiantoon. Nämä 30 miljardia euroa riittävät hyvin laittamaan maan taloutta kuntoon.

Kreikan julkinen velka on kokonaisuudessaan noin 317 miljardia. Kreikan velan osuus maan bkt:stä on tällä hetkellä 177 prosenttia. Euromailta saamiensa lainojen lyhennyksiä Kreikan ei tarvitse maksaa vielä seuraavaan kahdeksaan vuoteen, eli maalla on aikaa laittaa talous kuntoon, ja me Eurooppana olemme auttaneet maata merkittävästi. Myöskään korkoja Kreikan ei tarvitse maksaa ERVV-lainastaan ennen vuotta 2023, vaan korot pääomitetaan lainaan. Eurooppa ei siis ole jättänyt yhtä jäsenmaata yksin.

Kreikalle on ennustettu noin 3 prosentin kasvua vuosille 2015—2016. Sitä kannattaa verrata esimerkiksi kotimaamme talouskasvuun. Kasvupotentiaalia on paljon, mikäli Kreikka saa julkisen taloutensa kuntoon ja työmarkkinat toimimaan.

Demokraattista vaalitulosta pitää tietenkin kunnioittaa. Kreikan kohtalo on kuitenkin kreikkalaisten käsissä. Syrizan linja näkyy varmasti jatkossa Kreikan politiikassa. Vaalitulos ei ole kuitenkaan muuttanut Kreikan taloudellista todellisuutta. Se ei myöskään muuta Suomen etua tai Suomen kantoja. Suomi ei tule suostumaan velkojen anteeksi antamiseen ainakaan kokoomuksen ollessa maamme johdossa, sillä se ei olisi oikein. Niin kuin aiemmin totesin, suomalaiset maksaisivat Kreikan velkaelvytystä. Vaalivoittaja Syriza on tietoinen tästä.

Kreikan uuden vasemmistohallituksen on pidettävä kiinni Kreikan tekemistä sopimuksista. Jos se näin tekee ja sitoutuu talousuudistuksiin ja budjettikuriin, Suomikin on varmasti valmis keskustelemaan ohjelman jatkosta. Suomi haluaa löytää yhteisymmärryksen ja pitää Kreikan eurossa. Ratkaisu riippuu kuitenkin Kreikan uudesta hallituksesta. Lainaehtoja on jo nyt helpotettu muutamaan otteeseen, ja Kreikan lainanhoitokustannukset ovat nyt kohtuulliset. Ne ovat itse asiassa jo nyt alemmat kuin eräillä muilla euromailla. Laina-ajasta voidaan kuitenkin keskustella, mikäli uusi hallitus on sitoutunut talousuudistuksiin ja budjettikuriin.

Euroalueen kriisinsietokyky on onneksi nyt aivan eri tasolla kuin vuonna 2010. Pankkijärjestelmän ja velkavaltioiden kohtalonyhteys on pitkälti katkaistu. Paniikkiin ei ole syytä. Haasteet ovatkin nyt enemmän poliittisia kuin taloudellisia. Toki poliittiset riskit voisivat realisoituessaan johtaa yhteisvaluutan epävakauteen. Niitä tietenkin pyritään välttämään.

Kreikan euroerolla spekulointi ei ole kreikkalaisten, Suomen tai Euroopan etu, ja olen tätä tänään hämmästellyt keskustan joukoissa. Ero aiheuttaisi epävakautta, jota kukaan ei toivo, eikä takaisi Kreikalle mitään helppoa ulospääsytietä. Edessä olisi ennennäkemätön talousahdinko. Vain kilpailukyvyn parantaminen auttaa Kreikkaa. Kreikkalaisten valtaenemmistökin haluaa pysyä eurossa.

Arvoisa puhemies! Näin se vain on. Niin mekin aikanaan kannoimme vastuumme jopa epäoikeudenmukaisista sotakorvauksista. Ei meilläkään niihin silloin olisi ollut varaa. Kuudessa vuodessa Suomi maksoi yli 500 miljoonaan dollariin vuoden 1953 dollarin kurssin mukaan nousseet sotakorvaukset. Lisäksi Suomi joutui asuttamaan siirtoväen, (Puhemies koputtaa) lopettamaan Lapin sodan, korvaamaan Neuvostoliitolle sodan aikana siirretyn omaisuuden ja maksamaan Saksan saatavat Suomesta. Kuuden vuoden aikana Suomesta vietiin Neuvostoliittoon (Puhemies koputtaa) yli 141 000 junavaunullista sotakorvaustuotteita. Meillä Suomessa asiat hoidettiin, ja tätä meidän pitää vaatia muiltakin mailta. Meillä ei olisi silloin ollut varaa, ja niille rahoille olisi ollut paljon muutakin käyttöä, mutta Suomi kantoi vastuun, ja tätä meidän pitää myös Kreikalta edellyttää.

Arvoisa puhemies! Toivon, että myös keskustelua Suomen talouden kuntoon saattamisesta tässä salissa jatketaan.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kreikka on noussut jälleen keskeiseksi keskustelunaiheeksi Syriza-puolueen vaalivoiton myötä. Puolue on vaatinut helpotuksia maan velkoihin, ja se on sanonut irtisanoutuvansa tähän mennessä neuvotellusta säästöohjelmasta. Tuoreimmat lausunnot ovat kuitenkin olleet jo sovittelevampia. On tärkeää tiedostaa, että Kreikan näkymät eivät todellisuudessa ole niin lohduttomat kuin yhtäältä Syriza ja toisaalta perussuomalaiset ovat antaneet ymmärtää. Kreikan talouden on ennustettu kasvavan 2015—2016 noin 3 prosentin vuosivauhtia. Myös työttömyys on lähtenyt laskuun, ja maa on saamassa menonsa ja tulonsa tasapainoon. Kreikan velkaehtoja on kevennetty jo siinä määrin, että kieltämättä massiivisesta velasta huolimatta sen velanhoitokustannuksetkin ovat jo pienemmät kuin muissa tukipaketteja vastaanottaneissa maissa. Toisin sanoen: mikäli Kreikka pysyy sovituissa suunnitelmissa ja talouskasvu toteutuu ennustetun mukaisesti, tilanne on hallittavissa.

Välikysymystekstissä viitataan Islannin pankkien kaatumiseen ja pyritään tällä esimerkillä osoittamaan, että euroalueen kriisimaiden jättäminen oman onnensa nojaan olisi ollut tie onneen. Samalla perussuomalaiset antavat ymmärtää, että Etelä-Euroopan maiden tämänhetkiset suuret velat ja talousvaikeudet olisivat olleet seurausta euromaiden tukipolitiikasta. Vertailu ontuu pahasti muun muassa siksi, että Islanti ei ole EU:n jäsen eikä sen talous ole mitenkään verrattavissa Etelä-Euroopan kriisimaihin. Ymmärrettävästi välikysymyksessä ei haluta enempää spekuloida sillä, mikä olisi seurannut perussuomalaisten mallista, jos euroalueen kriisimaiden talouksien olisi annettu romahtaa yksi kerrallaan ja koko rahaliitto olisi todennäköisesti hajonnut. Olisiko EU:n talous nyt paremmassa tilanteessa? Entä Suomen, jonka viennistä yli puolet suuntautuu Eurooppaan?

Sosialidemokraattien linja on ollut alusta asti selvä. Vuonna 2010 SDP vastusti keskustajohtoisen hallituksen Kreikalle myöntämää miljardin euron kahdenvälistä lainaa, jolle ei neuvoteltu mitään vakuuksia. Toisin kuin perussuomalaiset, SDP oli tämän jälkeen halukas vaikuttamaan hallituksessa Suomen EU-politiikkaan. Sosialidemokraatit ovat hyväksyneet tukiohjelmat silloin, kun niiden ehdot ovat olleet riittävän tiukat ja vaihtoehtona on ollut koko euroalueen romahtaminen ja viennin tyrehtyminen. Tällä vaalikaudella ERVV:stä myönnetyille luotoille onkin SDP:n vaatimuksesta saatu vakuudet, jotka kattavat 40 prosenttia Suomen takausvastuista Kreikan toisessa ohjelmassa. Tukipäätöksissä puolestaan sijoittajavastuun toteutuminen on saatu koko euroalueen yhteiseksi linjaksi. Edelleenkään emme hyväksy sitä, että veronmaksajien rahoilla pelastettaisiin riskisijoittajia.

On joka tapauksessa selvää, että Kreikan kanssa tulee nyt neuvotella. Sopeutusohjelman toteuttamiselle voidaan myöntää lisäaikaa, mutta velkojen leikkaaminen ei ole vaihtoehto. Se olisi EU-lainsäädännön vastaista ja johtaisi siihen, että muutkin ohjelman maat alkaisivat vaatia helpotuksia velkoihinsa. Tämä ymmärrettäneen nyt myös Kreikassa.

Arvoisa puhemies! Kreikan tilannetta on toki syytä seurata tarkkaan. Niin kauan kuin talous ei kasva hyvää ja vakaata tahtia, ei myöskään työllisyys parane ja sosiaaliset ongelmat pahenevat entisestään. Suomi ja muut euromaat ovat kuitenkin jo tehneet voitavansa tukeakseen Kreikan nousua ahdingosta, ja Kreikan täytyy nyt hoitaa oma osansa. Edellytykset sille ovat jo olemassa, ja ohjelman toteutuessa Kreikalla on mahdollisuus palata markkinaehtoiseen rahoitukseen. Se, mitä me voimme tehdä, on jatkossakin olla mukana muiden EU-jäsenmaiden kanssa tekemässä politiikkaa, jolla luodaan edellytyksiä talouskasvulle ja työpaikoille. Vain siten saadaan Eurooppa uuteen nousuun.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kreikasta tuli EU:n jäsenvaltio vuonna 1981 vain muutama vuosi sotilasdiktatuurin kaatumisen jälkeen. Kreikan, Espanjan ja Portugalin hyväksyminen Euroopan talousyhteisöön oli poliittinen päätös, joka jälkikäteen osoittautui virheeksi. Kreikan jäsenyyden hyväksymistä kuvattiin toivon riemuvoitoksi järjen sijaan.

Kreikka oli ongelmissa liittymisaikanaan talouden, yhteiskuntarakenteen ja hallinnon osalta, ja nämä ongelmat ovat koko ajan vain pahentuneet. Kreikan liittymisaikaan ei ollut tiukkoja poliittisia, taloudellisia tai oikeudellisia mittareita EU-jäsenyydelle. Nykyiset kriteeristöt vah-vistettiin Kööpenhaminan huippukokouksessa 1993.

Kun Kreikka liittyi talousyhteisöön, ei ollut mitään massiivista ohjelmaa jäsenvaltion kuntoon saattamiseksi hallinnon, korruption tai talouden osalta. EU heräsi arkitodellisuuteen vasta paljon myöhemmin talouskriisin ja apupakettien tarpeen myötä. Silloin oli jo liian myöhäistä.

Kreikan liittäminen talousyhteisöön ei siis ollut mikään talousyhteisön etu. Syyt liittämiseen olivat enemmän yleis- ja geopoliittisia. Tästä poliittisesta virheestä on nyt sitten tullut pelkästään Kreikan osalta yli 230 miljardin lasku Euroopan veronmaksajille.

Oikeuskäsityksen mukaan virheen tehnyttä rangaistaan. Siis silloisten talousyhteisön jäsenmaiden tulisi kantaa täysi vastuu tekemistään virheistä ja sen tuottamasta jättilaskusta. Suomen liittyessä EU-jäseneksi ei ollut esillä mitään taloudellisia uhkakuvia. Suomelle myytiin aurinkoisia tulevaisuuskuvia. Kreikan ja muidenkin talouspommin on pitänyt olla EU:n johdon näkyvillä jo tuolloin. Ellei ollut, voidaan katsoa EU:n taloudenhoidon ja riskienhallinnan olleen silloin ja olevan nyt täysin ammattitaidotonta. EU on osannut kasvattaa oman byrokratiansa valtaviin mittasuhteisiin. Silti se ei ole pystynyt estämään näitä jättilaskuja veronmaksajille. Päinvastoin, meillä on maksettavana EU:n ja myös sen heikosti pärjäävien jäsenmaiden kaikki kulut.

Herra puhemies! EU:n troikka ja valvontakomissio myös epäonnistuivat pahemman kerran tehtävissään Kreikan kuntoon saattamisessa. Johtavat taloustieteilijät eivät alkuunkaan luot-taneet annettujen tukipakettien ja niihin liitettyjen hallinnon saneeraustoimien onnistumiseen. Säästötoimenpiteet toivat massatyöttömyyden, bkt laski 22 prosenttia, ja verotulot vähenivät. Kreikan kansa äänesti viime vaaleissa jaloillaan EU:n määrittämää suuntaa vastaan.

Kreikka on maksukyvytön. Sinne on upotettu tuo noin 230 miljardia euroa tukieuroja, ja maa on edelleen velkaa yli 315 miljardia euroa. Vaikka maksuaika olisi kuinka pitkä tahansa, ei Kreikka selviä velvoitteestaan. EU:n ei ole syytä pitää kiinni tästä maasta, vaikka sen geopoliittinen asema tai mahdolliset öljyvarat houkuttaisivatkin, ellei sitten todistettavia öljyvaroja sosialisoida EU:lle lainojen ja tukien vakuudeksi.

Kreikan vaalien vaalivoittaja, vasemmistolainen Syriza-puolue, antoi kovia lupauksia, voitti niillä vaalit, ja nyt sen pitäisi nuo lupauksensa lunastaa. Kun samaan aikaan Kreikalta kuitenkin vaaditaan todella kovia rakenteellisia uudistuksia, herääkin kysymys, eivätkö nämä kaksi asiaa ole vakavassa ristiriidassa keskenään. Kreikan kansa on kyllästynyt kulukuriin, ja toisaalta juuri tätä edellytetään, jotta Kreikka voisi nousta edes teoriassa jaloilleen.

Herra puhemies! Nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomessa on käännettävä katseet oman maan selviämiseen, saatava uutta teollisuutta ja uusia työpaikkoja ja samalla purettava paisunutta hallintoa. Se on vuosien työ ja vaatii meiltä kaikilta kaiken huomion. Meidän strategiamme eivät voi olla rakennettuja unelmille eivätkä valheille vaan täyteen realismiin. Pitää lähteä siltä pohjalta ja edetä suunnitelmallisesti enemmän omiin voimiin kuin suurten kumppaneiden tukeen nojaten. Jos apua muualta tulee, otetaan se vastaan, jos se on meidän etu.

Hallitus on syyllistynyt kansan harhauttamiseen, tai sitten voidaan vetää johtopäätökset, että hallitus ei ole tehtäviensä tasalla, kuten ei ole koko EU-koneisto. Meille on syötetty kuukausi kuukauden jälkeen epärealistisia lupauksia kriisinhoidon onnistumisesta, kunhan nyt ensin otetaan vastuu muutamasta kymmenestä miljardista eurosta.

Veikko Vennamo totesi aikanaan: "Kyllä kansa tietää." Nykyisin meillä on internet, joten voidaan sanoa, että kyllä kansa tietää ajantasaisesti.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat edustaja Timo Soinin johdolla tehneet välikysymyksen eurokriisistä ja Kreikan tilanteesta. Tähdellisempää meille täällä Suomen eduskunnassa olisi varmaankin pohtia ratkaisuja Suomen taloudellisiin vaikeuksiin, harmaan talouden torjuntaan, sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuuteen. Tämä olisi meidän tehtävämme täällä Suomen eduskunnassa. Mutta kun nyt välikysymys on jätetty Kreikan tilanteesta, siispä puhumme Kreikan tilanteesta. Sitä paitsi ehkäpä joitakin oppejakin voisi löytyä tästä Kreikan tämänhetkisestä asemasta.

Suomessa Kreikan vaalivoittaja Syriza on tarkoitushakuisesti leimattu äärivasemmistolaiseksi. Leima johtuu siitä, että puolue vaatii suhdanteita syventävän leikkauspolitiikan sijaan elvyttävää finanssipolitiikkaa. Maailmalla yhä useammat vaikuttajat ovat kuitenkin Syrizan linjoilla vaatimassa loppua Euroopan omaehtoiselle kurjistamiselle. Joukossa ovat muun muassa talousnobelisti Paul Krugman, kansainvälinen valuuttarahasto IMF sekä Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama. Ovatko nämäkin siis äärivasemmistolaisia?

Syrizan ohjelman keskiössä on Kreikan oman talouden laittaminen kuntoon. Onko kohtuutonta, jos lupaa ja yrittää taata kaikille ihmisille leipää, lämpimän asunnon ja terveyspalveluita? Nämä nimittäin ovat niitä Syrizan olennaisia, keskeisiä, tärkeitä vaatimuksia. Syriza aikoo muuttaa verotusta oikeudenmukaisemmaksi ja kiristää erityisesti suurituloisten veroja, jotta myös heidät saadaan maksamaan omalle maalleen veroja. Tämä on ihan yleispätevä vaatimus ja hyvä tavoite niin Kreikassa kuin Suomessakin.

Valtion velkojen osalta oleellista on Kreikan oman velanmaksukyvyn parantaminen. Maksukyky kasvaa, kun kitketään korruptiota, tehostetaan verotusta ja elvytetään taloutta. Syriza ei anele Kreikan velkojen anteeksiantoa vaan ehdottaa velkojen maksun sitomista tulevaan talouskasvuun. Tämä on erinomaista ja järkevää suhdannepolitiikkaa.

Suomessa kokoomusta ja perussuomalaisia näyttää, nyt varsinkin Kreikan vaalituloksen jälkeen, yhdistävän yhteinen halu lyödä lyötyä seurauksista välittämättä. Alexander Stubbin "ei latin latia Kreikkaan" -linja ei ole pelkästään populistinen vaan myös talouspoliittisesti virheellinen. Ei ole mitään järkeä yrittää lypsää Kreikasta sellaisia rahoja, joita se ei kerta kaikkiaan nyt kykene maksamaan. Kokoomuksen linjalla Kreikalta viedään mahdollisuus talouskasvuun, kun kaikki ylijäämä ulosmitataan valtion velkoihin. Sillä linjalla Kreikka on väistämättä pian jälleen kerjuulla ja edessä on uusi tukipaketti. Luulisi, että tämä linja seurauksineen on jo nähty ja ettei sitä enää haluta jatkaa.

Perussuomalaisten kirveslinjalla puolestaan lyödään suoraan poikki kaikki potilaan johdot ja letkut, ja olin aika yllättynyt, kun keskustapuolueen edustaja Pekkarinenkin näytti samanlaisia sanankäänteitä käyttävän. Seurauksena tällai-sesta politiikasta olisi kreikkalaisten tragedian muuttuminen kauhukertomukseksi. Kreikka ajautuisi ulos eurosta, ja silloin Suomi menettäisi kaikki ne rahat, joita vielä ei ole menetetty ja joita perussuomalaiset sanovat puolustavansa, vaikka heidän linjallaan nimenomaan lopputuloksena olisi näiden rahojen menettäminen.

Herra puhemies! Kannatan edustaja Arhinmäen esittämää epäluottamuslausetta.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ja monissa puheenvuoroissa tänään on viitattu Islannin tapaan hoitaa talouskriisiä. Islannista kannattaakin ottaa opiksi, mutta välikysymyksessä ja keskustelussa Islannin tapahtumista annettu kuva on vähintäänkin yksipuolinen.

On totta, että Islanti ratkaisi omaa talouskriisiään monessa suhteessa hyvin eri tavalla kuin euroalueen kriisimaat. Samaan aikaan on yhtä lailla totta, että Islanti teki monet asiat tismalleen samoin.

Islanti sopeutti valtiontaloutta 2—3 prosenttia vuodessa nostamalla veroja ja leikkaamalla menoja, siis toteutti sitä samaa talouskuria, johon kaikki muutkin kriisimaat ovat joutuneet. Islanti lainasi kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä ja erinäisiltä mailta, mukaan lukien meiltä suomalaisilta, yhteensä 5 miljardia dollaria eli summan, joka vastaa noin 40:tä prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Samalla tavalla oltiin siis lainoittajien pakeilla apua hakemassa kuin euroalueen kriisimaat.

Edustaja Soini väitti välikysymyksessä ja edustaja Arhinmäki omassa puheenvuorossaan toisti tämän väitteen, että Islanti noudatti perussuomalaisten suosimaa no bail-out -linjaa eikä pelastanut pankkeja. No, todellisuushan on aika toisenlainen. Valtio yritti alkuun pelastaa jopa suurta Glitnir-pankkia mutta aika nopeasti joutui toteamaan, että rahkeet eivät riitä, joten pankin oli pakko antaa mennä — ei sen takia, etteikö valtio olisi halunnut pelastaa sitä ja yrittänyt pelastaa sitä, vaan kun ei onnistuttu. Valtio myös onnistui pelastamaan monia pienempiä pankkeja, kuten säästöpankit Sparisjodur Keflavikur ja Byr sparisjodur. Osan islantilaispankkien saatavista kattoivat muut maat, ja iso osa saatavista on edelleen kokonaan selvittämättä. Siis käytännössä Islanti pelasti pankkeja itse, jätti osan pankeistaan muitten maitten pelastettavaksi ja yritti pelastaa itse vielä useampia.

Välikysymyksessä maalaillaan myös aika rohkaiseva kuva Islannin talouden nykytilanteesta. On ilman muuta totta, että Islannin talous on toipunut paremmin kuin euroalueen kriisimaissa, mutta ei Islannissakaan talous vielä ole lähellekään kuivilla. Valtionvelka on yhä yli 80 prosentissa bruttokansantuotteesta, kun se ennen kriisin alkua oli jossain tuolla 20 prosentin hujakoilla. Yksin velan korkomenot ovat suuruudeltaan sen verran kuin noin 10 prosenttia valtion tuloista eli huomattavan korkeat. Mikä ehkä merkille pantavinta, Islannissa rajoituksia pääomien liikkeille ei ole pystytty vuosia kriisin jälkeenkään vielä poistamaan eikä näillä näkymin pystytä poistamaan vielä pitkään aikaan. Toisin siis kuin edustaja Soini tänään väitti, kriisi Islannissa ei ole suinkaan ohi vaan monessa suhteessa jatkuu edelleen vakavana.

Valitettavasti Islannin kokemukset eivät myöskään ole suoraan sovellettavissa muualla. Euroalueen maat eivät voi päästää valuuttaa kellumaan. Euroalueen maat eivät voi saada veto-apua vientiin devalvaatiosta. EU:n sisämarkkinoilla valtio ei voi noin vain rajoittaa pääomien liikkumista rajojen yli niin kuin Islanti on tehnyt.

Islannin päätös jättää ulkomaiset velkojat pitkälle nuolemaan näppejään ei toki kaatanut ulkomaisia pankkeja, koska maan pankkisektori oli Euroopan mittakaavassa niin pieni. Mutta mitäpä jos sama olisi tehty Kreikassa tai Irlannissa? Jos merkittävästi pankkisektoreiltaan suuremmissa maissa olisi toimittu samoin, uhka tämän leviämisestä muihin pankkeihin ja muihin maihin olisi ollut kovin suuri, ja silloin kriisi olisi saattanut riistäytyä käsistä. Siis kaikki Islannissa toimineet ratkaisut eivät välttämättä ole sovellettavissa muissa maissa.

Olen silti välikysymyksen kanssa samaa mieltä siitä, että Islannin kokemuksista kannattaa ottaa oppia, ja nostaisin ainakin neljä asiaa:

Ensinnäkin, kriisimaiden kannattaa kyllä Islannin tapaan tasapainottaa valtiontalouttaan, mutta niitä jyrkimpiä tasapainotustoimia ei kannata ajoittaa juuri suhdannekuoppaan ja siten pahentaa suhdannetta.

Toiseksi, hyvinvointiyhteiskuntaa kannattaa varjella talouskriisin keskelläkin. Se on yksi syy, minkä takia Islanti on toipunut niin vähin vaurioin, että se piti kiinni julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta vaikeissakin oloissa.

Kolmanneksi, pankkien pelastamisen sijaan tai ainakin sen ohella kannattaa yrittää pelastaa tavalliset kansalaiset, tallettajat ja pk-yritykset. Näin on Islannissa tehty ja näin voitaisiin yrittää tehdä muuallakin.

Neljänneksi, kriisistä vastuulliset pitää saattaa oikeudelliseen vastuuseen. Islanti on tässä suhteessa ainoita esimerkkejä, joissa sekä poliitikkoja että yritysjohtajia on saatettu rikosoikeudelliseen vastuuseen vastuuttomista valinnoista. Minkä takia näin ei tehdä muissa kriisimaissa? Minkä takia Yhdysvalloissa näin ei tehty? Se on kovin surullista.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edustaja Tynkkynen puhui paljon viisaita, ja erityisesti tuo puheen loppu osoitti suurta viisautta.

Mutta kuten keskustelut täälläkin tänään osoittavat, on huoli Kreikan ja muiden taloudellisessa ahdingossa olevien EU-maiden tilanteesta hyvin perusteltua. Pelko kriisin jatkumisesta ja vielä pahenemisesta kalvaa meidän jokaisen takaraivossa ja syystäkin. Sen lisäksi, että kriisimaiden kansalaiset joutuvat kärsimään huonosta talouspolitiikasta, myös tavallisten suomalaisten kannettavaksi jää Kreikan kaltaisten maiden pelastaminen. Vaikka suomalaisille on jo vuosien ajan uskoteltu ja vakuuteltu vakuuksien olemassaolosta ja turvatusta velan takaamisesta, ovat suomalaiset ymmärtäneet asioiden todellisen laidan. Saattaa käydä niin, että Suomi ja muut euromaat joutuvat Kreikan velkojen maksumiehiksi, mikäli Kreikka ei selviydy tai ei halua selviytyä veloistaan.

Kreikka ajautui nykyiseen tilanteeseen, koska eurooppalaiset pankit katsoivat pitkään sen toimia läpi sormiensa. Tähän läpi sormien katsomiseen olivat syypäinä myöskin EU ja EKP ja jossain määrin myös IMF. Etupäässä nämä eurooppalaiset rahatalot myönsivät Kreikalle vastuuttomasti lainaa, jotta se saattoi jatkaa elämistä yli varojensa. Kun Kreikan maksukyky alkoi horjua, riensivät etupäässä saksalaiset ja ranskalaiset pankkiirit Merkelin ja Sarkozyn puheille, ja nämä lupasivat auttaa pankkeja ahdingosta. Tällöin siirtyi päävastuu tavallisille euroalueen veronmaksajille. Paljon puhutun sijoittajavastuun toteutus jäi vain osittaiseksi — suurimman vastuun kantavat euromaiden tavalliset kansalaiset.

Kun Kreikka ykkönen päätettiin aikoinaan, vuonna 2010, tällöin myös meille täällä eduskunnassa kerrottiin, että suomalaiset eivät voi joutua velkojen maksajiksi, että Kreikka tulee selviämään veloistaan itse. Kreikan viimeviikkoiset vaalit ja huono talouskasvu ja ylipäätään huono taloustilanne antavat kuitenkin suuren aiheen epäillä tätä lupausta. Mitä sitten tapahtuu, jos Kreikka päättää jättää velkansa maksamatta elikkä irtautuu eurosta? (Markku Rossi: Se on hyvä kysymys!)

Kuten olemme huomanneet, Kreikan tukipakettien vaikutuksista on annettu meille ehkä liian valoisa kuva. Kreikalla on vielä pitkä ja raskas taival edessään. Karkeimmat virheet on kyllä korjattu, mutta tosiasiahan on, että toteutuneet säästöt Kreikan taloudessa kattavat etupäässä talouden laskun pienentämät valtion tulot. Koko talousrakenne on pahasti vialla. Tähän vielä lisätään se, että Kreikan uusi valtiovarainministeri Varoufakis on ilmoittanut, että hän ei halua lisää lainaa ja että Kreikka ei voi ottaa lisää lainaa, koska Kreikka on maksukyvytön maa.

Vuoden 2012 alussa Kreikan velkoja järjesteltiin uudelleen. Silloin yksityiset velkojat hyväksyivät yhteensä noin 100 miljardin euron alaskirjaukset velkoihin. Alaskirjaus sovittiin kuitenkin — huom. — vain velkojen nimellisarvoista. Velkojen markkina-arvo oli tuolloin paljon, paljon pienempi. Uudelleenjärjestely olikin yksityisille velkojille erittäin edullinen. Velkojen uudelleenjärjestely pienensi Kreikan velkataakkaa vuonna 2012, mutta sen jälkeen velkojen määrä on taas noussut suhteessa bkt:hen. Osittain tämä johtuu siitä, että Kreikan bkt:stä on kadonnut vuodessa 25 prosenttia. Velkaa on kuitenkin nyt 317 miljardia euroa eli noin 175 prosenttia bkt:stä. Ja sehän on EU:n ennätys.

Arvoisa puhemies! Komission on tehtävä selväksi, että se ei suostu Kreikan uuden hallituksen kiristykseen. Rahaliitto rakentuu sille periaatteelle, että yhdessä sovituista pelisäännöistä pidetään kiinni.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jään mielenkiinnolla odottamaan tuossa edustaja Hemmilän esittämään kysymykseen vastausta, mutta se taitaa jäädä tänne saliin kiertämään, tai ainakin kysymykseen siitä, mitä tapahtuu, jos Kreikka eroaisi todellakin eurosta, kenties EU:sta, ja mikä näin ollen valtion vastuu tällaisessa tilanteessa sitten loppujen lopuksi on. Se on muuten selvittämätön kysymys. Tässä tilanteessa, kun Neuvostoliitto hajotessaan jätti velkoja Suomelle, Venäjä hoiti ne velat, ainakin osittain, muun muassa Keiteleen kanavan rakentamalla, eli hoiti sen niin sanotusti luonnossa. Mutta on monia muitakin asioita, joissa valtioiden kyllä pitää pitää vastuistaan kiinni, ja tämä on lähtökohta. (Pertti Hemmilä: Venäjän velkoja Neuvostoliitto ei silloin aikoinaan hoitanut!)

Herra puhemies! Kyllähän kaiken kaikkiaan tämän eurokriisin hoito ja Kreikan tilanne ovat vaikeita asioita koko Euroopassa, ja niin ne näyttävät olevan Suomen eduskunnassakin. Kreikan tulee vastata sitoumuksistaan, se on oikeastaan ainoa oikea johtopäätös, minkä tässä voi tehdä. Se, kuinka paljon sympatiseeraamme kreikkalaisia ja kreikkalaisten hätää, on ihan toinen kysymys. Se on totta kai inhimillisesti ottaen tärkeä asia. Mutta ei valtio voi — eivätkä pankitkaan voi, jos ovat pystyssä kuitenkin — vetäytyä omista vastuistaan. Silloinhan, voisi sanoa, koko taloudelliselta toimeliaisuudelta katoaa pohja pois. Ja kyllä valtioiden vastuu on aina suurempi myös yhteiskunnan kehityksessä, vaikka kuinka on vaikeita aikoja ja vaikka kuinka on taloudellisesti vaikeita tilanteita. Tässä mielessä kyllä tämä linjaus, että Kreikka itse laittaa talouttaan kuntoon, on myös Suomen kannalta ainoa oikea ratkaisu.

On sanottu, että on asetettu kohtuuttomia ehtoja kreikkalaisille ja että toiset ovat sanelleet nuo ehdot. Yleensähän se tahtoo niin olla, että se, joka lainaa, joka on saamassa, kyllä sanelee myös niitä ehtoja. Kreikkalaiset ovat joutuneet sopeutumaan siihen tilanteeseen, kuinka sitten omaa talouttaan laittavat kuntoon. Mikä on sitten veronmaksukyky, jopa moraali, kuinka paljon tätä paljon puhuttua korruptiota on ja näin edelleen — ne ovat asioita, jotka ovat kreikkalaisen yhteiskunnan ongelmia, ja Kreikan ne itse pitää pystyä hoitamaan. Ei sellaista poliisia löydy maailmalta, joka niitä lähtisi kuntoon laittamaan.

Näin ollen käytännössä nuo talouspakotteet ovat itse asiassa niitä, joitten Kreikankin kohdalla tietyllä lailla voisi sanoa olevan melkein niitä ainoita, joita voidaan toteuttaa. Samahan näkyy vähän toisentyyppisessä tilanteessa tuolla Ukrainan tilanteen johdosta: länsi painostaa Venäjää siinä talouspakotteiden kautta. Tietyllä lailla myös Kreikka on joutunut talouspakotteiden alle ja joutuu tietysti vastaamaan sitten niistä vanhoista sitoumuksista, mitä kreikkalaiset, kreikkalaiset pankit ja Kreikan valtio, ovat myös tehneet ja ottaneet. Nuokin rahat on käytetty tietysti Kreikassa.

Ja kun sanotaan, että minnekä ne on nyt sitten maksettu ja minnekä niitä on siirtynyt, niin totta kai niitä on mennyt niille lainaajille, mutta ovathan ne olleet kreikkalaistenkin käytössä aiemmin. Ja nyt jos sanotaan vielä, että rahaa pitäisi lisää laittaa kreikkalaisille tai Kreikkaan tai johonkin valtioon, niin onhan se aika mielenkiintoinen tilanne. Ilman muuta se, joka on lainannut, on oikeutettu myös saamaan sitten sen velan pois. Jos syyllistetään lainanantajaa, mitä varmasti on myös kohtuuttomasti tapahtunut, ei yksistään Kreikassa vaan koko Euroopassa — ja Yhdysvalloistahan tämä tietty talouskupla pääsi itse asiassa alkamaan — niin totta kai lainanottajallakin on oma vastuunsa. Tämä on kaksisuuntainen asia.

Herra puhemies! Kyllä kaiken kaikkiaan, kun tätä Kreikka-asiaa pohdiskelee ja omalta osaltaan Suomi linjaa, niin oleellista on tietysti myös se, että me katsomme koko ajan, kuinka Suomi hoitaa omia asioitaan. Tuossa debattipuheenvuorossa totesin sen, että minua ainakin kiinnostaa — tietyllä lailla jopa enemmän — se, kuinka vaikkapa nämä metsäteollisuuden investoinnit Suomessa saadaan liikkeelle. Niitä on tapahtunut jo aiemminkin, Keitele Group on ollut investoimassa, tekemässä uusia avauksia. Nyt sitten niin Varkauden, Äänekosken kuin myös Kuopioon suunnitteilla olevan todella suuren metsäteollisuuden yksikön kohdalla tarvitaan rahoitusta, tarvitaan valtionkin toimenpiteitä. Nämä tulee viedä maaliin, ja sitä kautta pystytään suomalaista työllisyyttä parantamaan ja toimeentuloa parantamaan ja kansantaloutta nostamaan ja vientiä parantamaan. Nämä ovat asioita, joita myös eduskunnan täytyy valvoa ja jotka kytkeytyvät tietysti myös sitten koko Euroopan kehitykseen, myös euro mukaan lukien.

Herra puhemies! Edustaja Pekkarinen käytti hyvin linjakkaan, tiukankin puheenvuoron, mutta sellaisen, jota mielelläni voin kannattaa. Ja näin ollen, herra puhemies, kannatan edustaja Pekkarisen esittämää epäluottamuslausetta.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on maksanut aina omat velkansa, jopa perusteettomat sotasyyllisyysvelkansa. Olemme vaikeina aikoinamme saaneet kansainvälistä tukeakin ja olemme sitä mahdollisuuksiemme mukaan itse myös antaneet. Olemme osallistuneet euroalueen vaikeuksissa olevien maiden tukiohjelmaan, jolla pelastetaan yli varojensa eläneitä euromaita, muiden muassa Kreikka. Suomen ei tule maksaa muiden maiden velkoja, ja siksi Kreikan velkoja ei tule antaa anteeksi. Suomalaisella veronmaksajalla ei missään nimessä pidä maksattaa Kreikan valtion huonoa taloudenpitoa ja korruptiota. Siihen on useita syitä.

Ensiksi, Kreikalla ei ole vielä moneen vuoteen ongelmaa hoitaa velkojaan. Koronmaksu ja lyhennykset esimerkiksi ERVV-lainojen osalta alkavat vasta 2022.

Toiseksi, ei pidä hyväksyä sellaista esimerkkiä, jossa jokin maa yli varojensa elämisen jälkeen voi jättää myös pelastusohjelmalainat muiden maksettaviksi.

Kolmanneksi, erityisesti korruptiosta johtuvia pelastusohjelmalainoja ei milloinkaan saa antaa anteeksi. Kreikan korruptiokaan ei ole oleellisesti vähentynyt, vaan korruptoituneet virkamiehet jatkavat härskiä toimintaansa. Viime vuoden veronmaksumenetysarviot liikkuvat jopa 30 miljardissa.

Neljänneksi, toisin kuin Suomen, Kreikan julkinen talous on korjaamattomanakin ylijäämäinen.

Viidenneksi, Kreikan talous kasvaa, tosin toisin kuin Suomen, 3 prosentin vauhtia.

Kuudenneksi, Kreikan ahdinko ei johdu suomalaisten talouskurivaatimuksista vaan Kreikan pitkään jatkuneesta yli varojen elämisestä.

Seitsemänneksi, Kreikan lainaehdot ovat jo nyt muita kriisiohjelmassa olevia maita löysemmät.

Kahdeksanneksi, Kreikka ei ole pitänyt lupauksiaan koko tukiohjelman aikana. Luottamus on siksi vähissä.

Arvoisa puhemies! Kreikka on viivytellen ottanut käyttöön toimia, joiden avulla se selviäisi vielä paremmin veloistaan. Pahasti kesken ovat muun muassa seuraavat parannustoimenpiteet:

1) Kreikka ei ole tehnyt tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia eikä aikaansaanut toimivia työmarkkinoita.

2) Kreikka ei ole rakentanut toimivaa verojärjestelmää, jonka kansalaiset olisivat hyväksyneet ja siten vähentäneet veronkiertoaan.

3) Kreikan lupaus rakentaa toimiva julkinen sektori on jäänyt pahasti kesken.

Arvoisa puhemies! Kreikan vaalien jälkeen Syrizan johto on kansainvälisistä sopimuksista piittaamattomuudessaan ylittänyt jopa reippaasti edeltäjiensä tason. Syrizalla on edessään vaikea valinta. Sen onkin petettävä joko Kreikkaa tukeneet maat tai omat äänestäjänsä.

Arvoisa puhemies! Suomen pääministeri Stubb esitti puheessaan, ettei Kreikan velkoja tule antaa anteeksi. Tämä on myös kokoomuksen kanta asiaan. Esitän, että hallitus ja eduskunta yhtenäisenä seisovat tämän takana. Muun hyväksyminen tarkoittaa mielestäni piittaamattomuuden kasvua ja kansainvälisten sopimusten uskottavuuden romahtamista. Jokaisen maan on otettava vastuu omista asioistaan, olimmepa talousunionissa tai emme.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu Kreikan tulevaisuudesta Euroopan unionissa jatkuu. Hämmennystä ja huolta herättää se, onko Kreikasta lainojensa maksajaksi ja mikä on Suomen vastuu kaiken kaikkiaan, mistä myös tämän välikeskustelun olemassaolo kertoo.

Suomi on ollut sääntöjä tarkasti noudattava ja unionin yhteistä etua edistävä jäsenmaa. Kuitenkin myös mallioppilaalle on tärkeää katsoa omaa kansallista etuaan. Eurokriisi toi meille pysähtymisen paikan. Tällöin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja SDP halusivat rajata Suomen riskiä mutta samalla olla pelastamassa valuutta-aluettamme: Suomi vaati Urpilaisen johdolla vakuudet.

Kiistaton fakta on se, että Suomella on tilillä noin 930 miljoonan euron vakuus niille lainoille, jotka Kreikalle on myönnetty väliaikaisen vakausmekanismin ERVV:n kautta. Vakuudet Kreikalta saatiin neuvoteltua SDP:n noustua hallitukseen — Vanhasen ja Kataisen porvarihallituksen myöntämälle miljardin euron kahdenväliselle lainalle Suomella ei ole vakuuksia. Keskustan johtamat hallitukset myönsivät kahdenvälisiä lainoja Kreikalle ilman mitään vakuuksia, eli ei Vanhasen eikä Kiviniemenkään hallitus vaatinut sijoittajavastuutakaan.

Ymmärrän, että perussuomalaisia on nyt harmittanut SDP:n ja hallituksen onnistuminen Eurooppa-politiikassa. Perussuomalaisille tarjottiin edellisten eduskuntavaalien jälkeen monta mahdollisuutta osallistua myös itse Suomen asioiden hoitoon ja Eurooppa-linjausten tekemiseen hallituksesta käsin. Perussuomalaiset eivät kyenneet tähän tai halunneet tätä. Puolue ei halunnut kantaa vastuuta.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, miksi perussuomalaiset eivät ole tyytyväisiä siihen, että eurokriisin pahin vaihe on takana. Tukiohjelmat ovat toimineet toivotulla tavalla, ja ohjelmamaat Kreikka mukaan lukien ovat päässeet kasvu-uralle. Vuosille 2015 ja 2016 Kreikalle on ennustettu noin 3 prosentin talouskasvua. Vaikka velkaa on toki paljon, on se hallittavissa. Velanhoitomenot on painettu muita ohjelmamaita alhaisemmalle tasolle.

Kreikan osalta keskeistä on nyt poliittisen vakauden palauttaminen, jotta kasvulle välttämättömiä talousuudistuksia voidaan jatkaa. Vuoropuhelu myös maan uuden hallituksen kanssa on nyt tärkeää, jotta hallitsematonta irtautumista ohjelmasta ei tapahtuisi. Tällainen dirty exit heikentäisi Kreikan rahoitusasemaa ja talouskehitystä nopeasti.

Arvoisa puhemies! Jos poliittinen epävakaus johtaisi siihen, että Kreikka ei hoitaisi velvoitteitaan, on Suomella turvanaan vakuudet. Vakuudet kattavat oletetun tappiomme Kreikan mahdollisessa maksukyvyttömyystilanteessa, minkä myös perussuomalaiset joutuvat myöntämään. Tällä hetkellä vakuuksien arvo oli se 930 miljoonaa euroa. Se on siis lähes miljardi euroa enemmän kuin mitä perussuomalaiset koskaan ovat tehneet Suomen vastuiden rajaamiseksi eurokriisin hoidossa.

Kreikka-politiikassa Suomen menestyminen säilyttää rakentavan ja aktiivisen neuvottelijan mutta myös omaa kansallista etua valvovan jäsenmaan otteen. Meidän on pystyttävä esittämään ja tekemään Suomea palvelevia ratkaisuja.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi kannatan edustaja Soinin tekemää epäluottamusesitystä.

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan puheeseen täytyy sanoa se, että Perussuomalaiset on ainut puolue, joka on ollut johdonmukainen siinä, että me emme kannata tätä tukipolitiikkaa emmekä yhteisvastuuta emmekä voi olla sen vuoksi mukana hallituksessa, joka tätä ilman kontrollia — voin sanoa näin — tekee. Sen vuoksi perussuomalaiset eivät päässeet hallitukseen. Meiltä suljettiin hallituksen ovi sen vuoksi, että me emme pettäneet äänestäjiä. SDP on hyvä esimerkki siitä, että kun se oli oppositiossa, oli se politiikka, mitä oppositiossa tehtiin, ja nyt tällä vaalikaudella ollaan hallituksessa: SDP on takinkäännön maailmanmestaripuolue. (Kari Rajamäki: Höpö höpö!)

Perussuomalaisten tiukka linja siitä, että meillä on periaatteita, ainoana puolueena tässä eduskunnassa, ja se tärkeä asia, että me emme pettäneet äänestäjiä — tämän vuoksi meidät suljettiin hallituksen ulkopuolelle, ja näin ollen me emme päässeet hoitamaan kotimaisia asioita. Olisin toivonut, että tällä vaalikaudella kotimaisia asioita olisi hoitanut joku muu puolue kuin SDP.

Arvoisa puhemies! Mennäänpä sitten itse tähän asiaan. Tänään päivällä debatissa pääministeri sanoi monta kertaa — on aikaisemmin sanonut, mutta myös tänään — että Kreikalle Suomi ei ole antanut sentin senttiä. Ja niin kuin tässä debatissa jo kävi ilmi, se ei pidä paikkaansa. Käydäänpä tätä hiukan läpi.

Kun täällä puhuttiin Suomen valtion budjetin momentista, jolla Suomen valtio antaa Kreikan valtiolle suoraan rahaa — kolmen vuoden aikana on antanut 100 miljoonaa euroa — niin valtiovarainministeri Rinne kertoi, että on myös toinen momentti, missä on tämä tulopuoli selvitetty, että tämä on läpivirtausraha. Ja kun katsoo sitten tätä SDP-osastoa tässä, niin täällähän oltiin kovin tyytyväisiä tähän selitykseen. Mutta mennäänpäs nyt vähän syvemmälle tähän asiaan.

Suomi on ottanut lainaa ja maksaa siitä itse koron. Suomi on lainannut Kreikalle rahaa, Kreikka maksaa korot EKP:lle, EKP tilittää ne Suomen Pankille, ja Suomen Pankki tilittää ne Suomen valtiolle, ja tästä tulee se tulorahoituksen momentti. Varsinaisesti tämä Kreikan korkoraha, jonka Suomi palauttaa Kreikalle, menee juuri näin, että Kreikka maksaa korot EKP:lle, EKP Suomen Pankille, Suomen Pankki maksaa korot Suomen valtiolle ja Suomen valtio lähettää ne Kreikkaan takaisin. Mutta olennaista on se, että Suomi on ottanut itse lainaa lainatakseen Kreikalle ja maksaa siitä koron. Ja tämä raha olisi voitu käyttää esimerkiksi johonkin muuhun tarkoitukseen tai jättää tämä lainavelka ottamatta. Näin Suomi on hävinnyt — sen lisäksi, että on sitten erilaisia muita kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Kysyin tässä tänään myöskin näistä vakuuksista, mistä oli tänään debatissa paljon puhetta, ja valtiovarainministeri vastasi, että myös nämä vakuudet ovat voimassa senkin jälkeen, kun ERVV-ohjelma päättyy. Sehän olisi päättynyt jo vuodenvaihteessa, mutta siihen sovittiin kahden kuukauden lisäaika, ja tämän helmikuun lopussa käytännössä katsoen ERVV-ohjelma päättyy. Kun valtiovarainministeri kertoi siitä, miten nämä vakuudet menevät, niin siinä tekstissä, mitä hän luki, luki, että jos Kreikka ei maksa ERVV:lle velkojaan, Suomi saa tältä tililtä nämä rahat. Mutta nyt tämä velkoja häviää kokonaan. Ja kun tämän kuun lopussa ERVV-ohjelma päättyy, Kreikan velat siirretään EVM:lle eli Euroopan vakausmekanismille, joka on luxemburgilainen osakeyhtiö. Kysymys kuuluu: onko nämä sopimukset nyt sitten allekirjoitettu EVM:n kanssa tämän vakuuden osalta vai ei? Ja tätä kysyn ihan uteliaisuuttani, kun en tiedä, ja toivon, että saadaan selvä vastaus tähän.

Arvoisa puhemies! Nyt en päässyt tähän omaan puhetekstiini vielä ollenkaan, mutta jatketaan myöhemmin.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Turusen puheessa näkyy valtiovarainvaliokunnan ulkopuolella eläminen niin edellisellä kuin tällä kaudella. Sosialidemokraattinen puolue nimenomaan viime kaudella valtiovarainvaliokunnassa oli se puolue, joka voimakkaasti aloitti puuttumisen vastustamalla ensinnäkin vastikkeettomia lainoja Kreikalle Euroopan rahoitusvakausvälineessä, myöskin sitä moraalikatokattausta vastustaen, ja esitti muun muassa valtiovarainvaliokunnassa paitsi sen Kreikka-asian hylkäämistä — ja salissa myöskin sen mukaisesti toimittiin — myöskin sitä, että tämä ERVV, koko se vallan siirto kansallisen suvereniteetin ja budjettivallan osalta, mitä ERVV ja sitten myöhemmin EVM merkitsee, olisi pitänyt saattaa välittömästi perustuslakivaliokunnan käsittelyyn sen takia, että kyseessä on eduskunnan budjettivaltaan ja kansalliseen suvereniteettiin liittyvä asia.

Sen esityksen enemmistö kaatoi. Suomen historian, jopa viidennekseen Suomen budjetista ulottuva vuotuisella vaikutuksella arvioiden, ratkaisu vietiin salamavauhtia kesäkuussa 2010 öitä myöten täällä läpi SDP:n vastustuksesta ja kritiikistä huolimatta. Toki loppuun saakka sitä vastaan äänesti vain muutama sosialidemokraatti, muun muassa allekirjoittanut ja edustaja Jacob Söderman ERVV:n osalta, mutta ne perusteet olivat puolueen vastalauseessa yksimielisiä.

Siinä tehtiin erittäin vakava jatkojärjestely juuri sen takia, että tämä EVM on todella luxemburgilainen yhtiö, ja tältä osin Suomi olisi voinut kieltäytyä vetoamalla Maastrichtin sopimukseen, jossa toisten jäsenvaltioiden suoranainen tukeminen on kielletty. Mutta SDP loi sen pohjan, jossa todettiin, että näitten eurosääntöjen noudattaminen on tärkeää, sijoittajavastuu on tuotava takaisin ja sitten nimenomaan toisten maiden velkojen maksuun ei sitouduta. Sen takia, ei perussuomalaisten takia, vaan sen sosialidemokraattisen työn, josta minä olen ylpeä, mitä me teimme 2010 ja 2011 edellisen eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa, se johti siihen, että sosialidemokraatit hallituksessa lähtivät vaatimaan vakuuksia ja lähtivät kiristämään politiikkaa niin, että se aiheutti ongelmia entiselle Rehnin ja Vanhasen keskustalle, aiheutti ongelmia Euroopassa, meitä pidettiin jopa häirikköinä. Ei teidän, vaan sosialidemokraattien johdonmukaisen linjan seurauksena. (Pentti Kettusen ja Kaj Turusen välihuutoja)

Ja olemme myöskin tältä osin hyvin voimakkaasti nyt myöskin tämän Ukrainan eli EU:n ulkopuolisen makrotaloudellisen rahoitusavun osalta huomauttaneet, että eduskuntaa ei pidä asettaa jälkikäteen EU:n ulkopuolisten maiden tukiratkaisuissa tosiasioiden eteen, vaan budjettivallan ja kansallisen suvereniteetin periaatteiden mukaisesti sen tulee osallistua ennakoiden päätöksentekoon. Tämä koskee koko tätä hommaa, ja tämä liittyy myös siihen, että minä olen hyvin huolissani kansanvallan ja budjettivallan tilanteesta tässä tilanteessa, jossa selkeästi myöskin on kasinokapitalismin ja säätelemättömien markkinavoimien tilanteesta siirrytty velkarahoitteisen finanssikapitalismin aikaan juuri tämän EKP:n osalta. Ja tältä osin nimenomaan valtiovarainvaliokunnassa sosialidemokraatit ovat vaatineet, että pitää saada selville, niin kuin saksalainen sanoo, Schattenschuldung eli tämä varjovelkaantuminen, ja pitää myös selvittää EKP:n oikeutus toimia.

Tämä on kuuma peruna. Tästä ei käydä riittävää keskustelua niin kuin pitäisi. Ja tältä osin (Pentti Kettunen: Te puhutte, mutta äänestätte toisin!) on juuri erikoista ja huomionarvoista se, että euromaiden keskuspankkien pääjohtajat toimivat päätöksentekijöinä tässä asiassa ja ei tarvitse läpikäydä kovin monipolvista reittiä, kuten EU-parlamenttia ja kansallisia parlamentteja. Tästä asiasta on syytä käydä keskustelua, koska lopulliset maksajat ovat samat eli euromaiden veronmaksajat. (Pentti Kettusen välihuuto) Tämä on erittäin tärkeä näkökulma nyt kuitenkin myös tältä osin muistaa.

Kreikkaan liittyen, herra puhemies, haluan kyllä korostaa, että jo 2010 Wolfgang Schäublen lailla esitin, että Kreikan oman selviytymisen kannalta sille tulisi luoda mahdollisuus irrottautua euroalueesta ja toisaalta euroalueella pitäisi olla oman vakautensa turvaamiseksi mahdollisuus erottaa alueestaan maa, joka ei täytä ehtoja. Tältä osin Suomen on syytä valmistautua vaihtoehtoon myös oman valtiontalouden kestävyyden ja hyvinvointivaltion rahoitusperustan turvaamiseksi, mikä myös kaikissa eurokriisin hoitoratkaisuissa on muistettava.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Euroopan taloudellinen kriisi on johtanut vakaviin inhimillisiin ja sosiaalisiin ongelmiin niin Euroopassa kuin Suomessakin. On jo nähtävissä, mihin epäonnistunut talous ja sosiaalipoliittinen kehitys johtavat, jopa yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Ne ovat johtaneet myös syvään köyhyyteen ja inhimilliseen hätään. Tätä kehitystä Suomen hallitus halusi olla edesauttamassa ja tukemassa myöntäessään tukipaketteja ja tiukkoja ehtoja, j