2) Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren
17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan
lainsäädännön uudistamiseksi
Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):
Kiitos, herra puhemies! — Kyseessä on todellakin
tärkeä säädöshanke
eli oikeudenkäymiskaaren muuttaminen.
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oikeudenkäymiskaarta,
ja esityksen mukaan oikeudenkäymiskaaren todistelua yleisissä tuomioistuimissa
koskevat säännökset uudistettaisiin. Säännökset
tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja
hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita-
tai rikosasiaa.
Esityksen mukaan oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevassa
luvussa olisi säännös todistusharkinnasta
ja siihen liittyen tunnustuksen ja asianosaisen käyttäytymisen
merkityksestä todisteena. Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä riita-
ja rikosasioissa olisi yleissäännökset.
Luvussa säädettäisiin myös selvityksen
esittämisestä lainsoveltamiskysymyksestä ja
siitä, kenen tehtävä on hankkia todisteet
ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun
näytön. Todistelua koskevaan lukuun keskitettäisiin
säännökset velvollisuudesta tai oikeudesta
kieltäytyä todistamasta. Luvussa säädettäisiin
valtion turvallisuuteen, tuomioistuimiin, sovittelijoihin ja virkaan
liittyvistä salassapitovelvollisuuksista tuomioistuimessa.
Oikeudellinen avustaja, terveydenhuollon ammattihenkilö ja
rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi olisivat
yleensä salassapitovelvollisia tässä asemassaan
saamistaan tiedoista.
Kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen
kiellettäisiin nimenomaisesti. Muuten lainvastaisesti hankittu
todiste olisi jätettävä hyödyntämättä,
jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen
hankkimistapa, todisteen merkitys asian ratkaisemiseksi ja muut olosuhteet.
Muussa viranomaismenettelyssä kuin rikosasiassa rangaistuksen
tai pakkokeinon käyttämisen uhalla annettu lausuma
tai luovutettu esinetodiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa,
jos menettelyllä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys.
Lakivaliokunnan mielestä lainsäädännön
uudistushanke on ajankohtainen ja tärkeä. Ehdotetut
säännökset tulevat sovellettaviksi jokaisessa riita-
ja rikosasian pääkäsittelyssä ainakin
joiltain osin, joten uudistuksen merkitys tuomioistuimille ja muille
lainkäyttäjille on erittäin merkittävä.
Tämän vuoksi valiokunta korostaa koulutuksen merkitystä ja
sitä, ettei lainsäädäntöä ole
syytä saattaa voimaan kovin nopeassa aikataulussa.
Lakivaliokunnan käsittelyssä ilmeni tarve muuttaa
hallituksen esitystä eräissä periaatteellisesti
keskeisissä kysymyksissä ja lukuisissa yksityiskohdissa
sekä esittää lainsäätäjän
kannanottoja useissa kohdissa, joissa hallituksen esityksen perustelut
eivät olleet riittäviä taikka esitystä tulkittiin
asiantuntijakuulemisessa väärin.
Hallituksen esityksessä mahdollisuutta käyttää oikeudenkäynnissä esitutkinnassa
annettuja kertomuksia siten, että henkilöä ei
kuultaisi tuomioistuimessa, laajennettaisiin nykyisestä.
Rikosasioissa uutta olisi sääntely siitä,
että 15—17-vuotiaan erityisen suojelun tarpeessa
olevan asianomistajan ja seksuaalirikoksen uhrin kohdalla voidaan
poiketa todistelun välittömyydestä tuomioistuimessa,
kunhan syytetylle tai hänen avustajalleen on varattu esitutkinnassa
asianmukainen mahdollisuus kysymysten esittämiseen.
Ehdotusta arvosteltiin asiantuntijakuulemisissa voimakkaasti
ja kannettiin huolta muun muassa siitä, että ehdotus
saattaisi johtaa syytteiden hylkäämisiin näytön
riittämättömyyden vuoksi. Valiokunta
ehdottaa, että esitutkintatallenteen käyttö olisi
mahdollista täysi-ikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa
vain, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi
asianomistajan terveyden tai aiheuttaisi muuta vastaavaa, merkittävää haittaa.
Hallituksen esityksen ensimmäisen lakiehdotuksen 17
luvun 25 §:ään sisältyvät
säännökset todisteiden hyödyntämiskiellosta.
Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin
yleisestä ja ehdottomasta kiduttamalla saadun todisteen
hyödyntämiskiellosta ja ehdotetussa 2 momentissa
itsekriminointisuojaan liittyvästä hyödyntämiskiellosta.
Ehdotetussa 3 momentissa olisi yleinen säännös
lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta.
Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu säännös
hyödyntämiskiellosta on ehdotetun anonyymiä todistelua
koskevan sääntelyn ohella esityksen periaatteellisesti
merkittävin uudistus.
Hyödyntämiskieltoon liittyvät kysymykset ovat
hyvin monitahoisia oikeudellisia kokonaisuuksia, ja niiden sääntely
yksittäisen lainkohdan tasolla on erittäin vaikeaa.
Lakivaliokunta pitää ehdotettua itsekriminointisääntelyä perusteltuna
todeten samalla, että saadun selvityksen perusteella on
ilmeistä, että ehdotettu itsekriminointisuojan
sääntely ei ole kovin helposti hahmottuvaa. Valiokunnan
käsityksen mukaan on kuitenkin vaikea luoda kaikissa suhteissa
selvää ja helposti ymmärrettävää sääntelyä kyseessä olevasta
mutkikkaasta kokonaisuudesta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että säännökseen
liittyy useita väärintulkinnan riskejä,
joita valiokunta on katsonut tarpeelliseksi selventää yksityiskohtaisissa
perusteluissaan.
Lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskieltoa
koskevan sääntelyn osalta valiokunnan saama selvitys
ehdotetusta sääntelystä on hyvin ristiriitaista.
Osa asiantuntijoista pitää ehdotettua sääntelyä välttämättömänä,
kun taas osa katsoo, että lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskiellon
tulisi olla ehdotettua laajempi, ja osa näkee ehdotetussa
sääntelyssä merkittäviä vaaranlähteitä rikosvastuun
toteuttamisen kannalta.
Oikeusjärjestyksen tulee vain hyvin poikkeuksellisesti
kieltää todisteiden käyttäminen
niiden hankkimisessa tehtyjen virheiden johdosta. Todisteiden hyödyntämiskiellon
tarkoitus ei ole toimia kurinpitokeinona, jolla puututtaisiin viranomaistoiminnan
virheisiin tai puutteisiin. Tätä varten on omat,
virkavastuuseen liittyvät ja rikosoikeudelliset keinot.
Valiokunta ehdottaa sääntelyn olennaista muuttamista
siten, että lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödyntämiskielto
voi tulla kyseeseen vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Ehdotettu
säännös kuuluisi muutettuna seuraavasti:
"Muussa tapauksessa tuomioistuin saa hyödyntää myös
lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen
vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista
ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen
vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen
merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet."
Valiokunta korostaa, että näin muotoiltuna hyödyntämiskielto
ei menisi pidemmälle kuin mitä itse ihmisoikeussopimus
edellyttää. Kaiken kaikkiaan 3 momentin uusi sanamuoto
tarkoittaa sitä, että tuomioistuin saa hyödyntää myös
lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen
vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös anonyymin
todistamisen mahdollistamista. Lakivaliokunta puoltaa anonyymin
todistelun käyttöön ottamista. Anonyymi
todistelu on tietyissä tilanteissa tärkeä keino
parantaa todistajan suojelua. Toisaalta se merkitsee poikkeusta
eräistä oikeudenkäyntimenettelyä koskevista
periaatteista, minkä vuoksi sen käyttämisen
tulee olla poikkeuksellista. Tämä seikka on otettu
asianmukaisesti huomioon anonyymin todistelun ehdotetussa soveltamisalassa.
Hallituksen esityksen mukaan anonyymistä todistelusta
päättänyt tuomari ei saa käsitellä rikosasiaa,
jossa kuullaan asianomaista anonyymiä todistajaa. Salassapitosäännöksistä puolestaan
seuraa,
että anonymiteetistä päättänyt
tuomari ei saa ilmaista anonymiteettihakemuksen kohteena olevan
henkilön henkilöllisyyttä pääasian
tuomarille.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että hallituksen
esitys on perustuslain 21 §:n kannalta ongelmallinen
siltä osin, että anonyymin todistajan henkilöllisyys
salataan myös syyteasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta. Lakivaliokunta
ehdottaa, että sääntelyä muutetaan
siten, että anonyymistä todistelusta päättänyt
tuomari toimii puheenjohtajana rikosasiassa, jossa kuullaan asianomaista
anonyymiä todistajaa.
Lisäksi valiokunta ehdottaa lukuisia pienempiä muutoksia,
joita en tässä yhteydessä käy
tarkemmin läpi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja ehdottaa, että osa lakiehdotuksista
hyväksytään muutettuina, osa sellaisenaan
ja muutama hylätään lähinnä teknisluontoisista
syistä. Ja valiokunnan mietintö on yksimielinen. — Kiitos.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta on tehnyt todella suuren työn
tässä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun muutoksessa.
Täytyy sanoa, että se on tehnyt hyvän työn.
Tämä on todella hyvää lainsäädäntöä. Tämä on
nimenomaan todistajien ja rikosten uhrien puolesta parantaen heidän
asemaansa.
Otan nyt tästä — tästä voisi
puhua koko illan, kun tämä on todella niin merkityksellinen,
iso paketti — joitakin asioita tässä esiin.
Otetaan ensin minun mielestäni tärkein asia, anonyymi
todistelu. Se on nyt laissa. Muistan, että jo kymmenkunta
vuotta sitten, kun ehdotin tätä, kun näin
käytännössä ongelmia tässä asiassa,
todettiin, että eihän tämmöistä voi
olla meillä, että se on kaikkien ihmisoikeussopimusten
vastainen ja se vaarantaa oikeusturvaa. No, kenen oikeusturvaa se
muka vaarantaa? En minä tiedä, mutta joku sanoo,
että ainakin rikollisten. Minun mielestäni se
ei vaaranna kenenkään oikeusturvaa.
Nyt meillä on anonyymi todistelu laissa. Se on loistavaa.
Sitähän ei käytetä jokapäiväisissä jutuissa
vaan hyvin harvoin, mikäli on vakava hengen tai terveyden
vaara henkilöllä, joka todistaa, tai hänen
läheisellään. Näin pitää olla.
Se, mikä hieman ihmetyttää, on tämä logiikka,
että se koskee vain rikoksia, joista saattaa seurata yli
8 vuoden vankeusrangaistus, tai ihmiskauppaa tai paritusta. Se ei
perustu oikein mihinkään, kun meillähän
on ylitörkeän rikoksen rangaistusaika 6 vuotta.
Mutta se on nostettu noin korkealle. Ehkä me sen kanssa
voimme elää, mutta tätä pitää saada
jatkossa muutettua, se on ihan selvä. Nimittäin
kun tämä anonyymi todisteluhan on tehty etupäässä järjestäytynyttä rikollisuutta
vastaan, niin suurin osa järjestäytyneen rikollisjärjestön
jäsenen tekemistä rikoksista on tällaisia
päivittäisrikoksia, pahoinpitelyjä, velan
perintää, joihin saattaa liittyä laitonta
uhkausta ja niin edespäin ja niin edespäin. Niissä nimenomaan
olisi anonyymin todistelun tarve todella suuri. Mutta asiaa seurataan,
ja toivottavasti tähän saadaan parannus.
Kun tämän anonyymin todistelun yhdistää tarvittaessa
todistajansuojeluohjelmaan, mikä täällä hyväksyttiin
joitakin aikoja sitten, niin voi sanoa, että tässä on
tehty todella todella hyvää työtä todistajien
ja myös asianomistajan oikeusturvan parantamiseksi. Heitän
ajatuksen ilmaan, olen puhunut anonyymista asianomistajasta jo varmaan
kymmenen vuotta. Aika ei ole vielä siihen kypsä,
mutta toivottavasti kymmenen vuoden kuluttua tässä salissa
voimme käsitellä anonyymia asianomistajaa, koska
onhan se täysin käsittämätöntä,
että jos joku raiskaa naisen väkivaltaisesti,
tekee tämmöisen puskaraiskauksen tuossa elävässä elämässä Töölönlahden
luona, niin miksi ihmeessä hänen täytyy
saada tämän naisen nimitiedot itselleen. Senkö takia,
että hän pystyy jälkeenpäin
vainoamaan tätä? Miksei salissa voi olla anonyymi
asianomistaja yhtä lailla kuin anonyymi todistaja? En voi
ymmärtää. (Ben Zyskowiczin välihuuto — Pertti
Hemmilä: Ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta!)
Nyt sitten mennään näihin muihin.
Minä tiedän, että täältä tulee
hyviä puheenvuoroja itsekriminointisuojasta ja lainvastaisesti
hankitusta todisteesta, etenkin edustaja Zyskowicz on näihin perehtynyt
syvällisesti.
Tuosta itsekriminointisuojastahan on kaikennäköisiä väärinkäsityksiä vallallaan,
ja me olemme nyt tuonne perusteluihin koettaneet kirjoittaa monia
asioita, mitä itsekriminointisuoja ei ole: Se ei ole verotusmenettelyssä käytettävää
suojaa,
ei elinkeinon valvonnassa tai ympäristönsuojelussa
annettavien tietojen suojaa, että niistä pystyisi
kieltäytymään. Se ei voi olla kieltäytymistä puhalluskokeesta,
jos poliisi sen suorittaa, ei dna-testeistä eikä monesta
muustakaan. Siellä on pitkä luettelo, mitä itsekriminointisuoja
ei ole, mutta minä tiedän, että tässä jatkossa
varmaan näillekin saivarrellaan ja tulee lisää uusia
tulkintoja. Tämä on hyvä edistysaskel.
Lainvastaisesti hankittu todiste. Tästä väännettiin
pitkään ja pykälä kirjoitettiin
moneen kertaan uudestaan, ja nyt minun mielestäni se on ihan
toimivalla tasolla. Edelleen säilyy tietty tämmöinen
todisteiden vapaa harkinta, ja voi sanoa, että nyt terveellä pohjalla
harkitaan se, että todistetta voidaan käyttää,
vaikka sitä hankittaessa olisi tapahtunut vahinko, pieni
muotovirhe, edelleen näyttönä tuomioistuimen
vapaan harkinnan mukaan. Ei kai voi olla niin, että jos
esimerkiksi joku virkamies paljastaa toimittajalle jonkun epäkohdan,
vaikka jonkun talousrikoksen jossain valtion virastossa, niin kun
hän tekee rikoksen, niin sitä todistetta, sitä asiakirjaa,
ei saataisi hyödyntää oikeudenkäynnissä?
No, tämä nyt mahdollistaa sen, että se
voidaan hyödyntää. Tässä ollaan
isojen asioiden äärellä.
Arvoisa herra puhemies! Tässä olisi ollut
paljon monia monia hyviä asioita vielä esiteltävänä, mutta
tässä päällimmäiset
mietteet asiasta, ja toivon, että edustaja Zyskowicz jatkaa
tuttuun malliinsa.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kiitän
lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlundia hyvin selkeästä asian esittelystä ja
voin täysin yhtyä niihin näkemyksiin,
mitä edustaja Tolvanen puheenvuorossaan esitti. Todellakin,
tämän lakiesityksen lähetekeskustelussa
viime keväänä ja uudemman kerran viime
syksynä, kun käsiteltiin ihmisoikeusselontekoa,
arvostelin ankarasti erästä kohtaa tässä hallituksen
esityksessä. Keskityn nyt siihen.
Kyseessä oli ja on tämän lakiesityksen
eli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n
3 momenttiin sisältyvä niin sanottu hyödyntämiskielto
eli säädös siitä, että laittomasti
saatuja ja hankittuja todisteita ei lähtökohtaisesti
saisi käyttää. Hallitus tätä ehdotti — ei
ehdottomana säädöksenä, siinä jäi
tuomioistuimelle huomattava harkintavalta, mutta ehdotti kuitenkin — ja
minun mielestäni se olisi huomattavasti esimerkiksi suhteessa
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön
rajannut laittomasti hankittujen todisteiden käyttämistä.
Hallituksen esitys olisi johtanut esimerkiksi siihen, että meillä ei
voitaisi verorikoskonnia vastaan käyttää sellaisia
todisteita, jotka joku pankkivirkailija esimerkiksi Liechtensteinissa olisi
laittomasti, suorastaan rikollisella teolla hankkinut ja jotka olisivat
sitten joutuneet suomalaisten viranomaisten käsiin. Hallituksen
esitys olisi tarkoittanut sitä, että näitä rikoksella
laittomasti hankittuja todisteita ei olisi voitu käyttää verorikoskonnia
vastaan ja verorikoskonnat olisivat saaneet jatkaa vapaana elämistään.
Hallituksen esitys olisi myös hallituksen esityksen
perusteluissa olleen esimerkin mukaan johtanut siihen, että jos
poliisi valtuutensa ylittäen olisi kiinnittänyt
johonkin huumekonnien autoon jäljityslaitteen, ilmeisesti
Trevocin laitteen, ja tämän jälkeen tätä kautta
olisi saatu nämä huumekonnat kiinni, niin sitä näin
saatua todistusaineistoa, esimerkiksi huume-erää,
ei olisi saanut käyttää todisteena, koska
se olisi saatu poliisien, voi sanoa, lainvastaisen ja toimivaltuutensa
ylittäen tapahtuneen toiminnan seurauksena.
Miksi näin olisi pitänyt tehdä? Eikö oleellisinta
ole se, että ne, jotka ovat rikoksia tehneet, saadaan niistä rikoksista
vastuuseen? Pitäisikö huumekauppiaiden saada rauhassa
jatkaa huumeiden myymistä meidän lapsillemme vain
sen takia, että heidät saatiin kiinni sellaisella
keinolla, jossa poliisi ei ollut toiminut asianmukaisesti? Jos poliisi
tekee väärin — poliisihan ei saa tehdä väärin — niin
rangaistakoon poliisia siitä. Ankarimpana rangaistuksena
voi olla vaikka kuinka ankara rangaistus, viran menettäminen
ja niin edelleen. Poliisi siis ei saa tehdä rikoksia hankkiakseen
todisteita. Tätä asiaa ei pidä ymmärtää väärin.
Mutta jos poliisi on elävässä elämässä kuitenkin
toiminut virheellisesti, niin pitääkö konnan
saada juosta vapaana sen takia, että poliisi teki väärin?
Ei pidä.
Herra puhemies! Lähetekeskustelussa ankarasti — tämä on
ehkä tämmöinen understatement — arvostelin
hallituksen esitystä tältä osin ja pyysin
lakivaliokuntaa poistamaan mainitun 3 momentin ja muuttamaan hallituksen
esitystä tältä osin.
Herra puhemies! Nyt minulla on ilo ilmoittaa, että olen
hyvin tyytyväinen lakivaliokunnan työskentelyyn,
sillä vaikka lakivaliokunta ei päätynyt
suorastaan poistamaan 3 momenttia, niin se kirjoitti sen uusiksi
niin, että Suomessa saa käyttää — siis
Suomessa saa käyttää — lainvastaisesti
hankittuja todisteita, kunhan ei vaaranneta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
toteutumista. Sitten on kerrottu vielä, mitä siinä pitää ottaa huomioon.
No, ei tietystikään se vaaranna oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä, että huumekonnat ovat jääneet
kiinni sen takia, että jäljityslaitteen avulla
on saatu heidät kiinni. Eikä se vaaranna oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä, että liechtensteinilainen
pankkivirkailija on työnantajaltaan varastanut tilitietoja
ja luovuttanut ne Suomen viranomaisille. Kysehän on todisteiden
luotettavuudesta. Epäluotettavia todisteita ei tietystikään
pidä käyttää, (Pertti Hemmilä:
Aivan!) mutta eivät näillä perusteilla
todisteet muutu epäluotettaviksi, eikä tietystikään
itse näyttökynnys riipu todisteen hankkimistavasta.
Tuomioistuin joutuu aina harkitsemaan näyttökynnyksen
ylittymistä.
Haluankin, herra puhemies, kiittää lakivaliokunnan
puheenjohtaja Holmlundia ja kaikkia lakivaliokunnan jäseniä siitä,
että te menitte ja muutitte hallituksen esityksen 17 luvun
25 §:n 3 momenttia, joka nyt kuuluu näin:
"Muussa tapauksessa" — siis muussa kuin kidutuksen tai
itsekriminointisuojan, jotka ovat ensimmäisessä ja toisessa
momentissa mainitussa tapauksessa — "tuomioistuin saa hyödyntää myös
lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen
vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista
ottaen huomioon asian laatu" ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kiitän lakivaliokuntaa tästä muutoksesta.
Herra puhemies! Tämä muutos todellakin tarkoittaa
sitä, kuten sanoin, että Suomessa saa hyödyntää lainvastaisesti
hankittuja todisteita, ja tietysti pitääkin hyödyntää,
koska tuomioistuimen pitää pyrkiä aineellisen
totuuden selville saamiseen. Eli lausun täältä eduskunnan
pöntöstä, että kuulkaa, te kaikki
ihmisoikeusjuristit ja rikosasianajajat, kaikki markku fredmanit
ja kari uotit: Suomessa saa hyödyntää lainvastaisesti
hankittuja todisteita, eikä teidän kannata enää yrittää tällä perusteella
saada tuomioistuinta johonkin muuhun ratkaisuun, kuin mihin aineellinen
sisältö antaisi aihetta päätyä.
Herra puhemies! Jos joku epäilee tätä tulkintaa,
niin lopuksi luen vielä pari sitaattia lakivaliokunnan
mietinnöstä. Sivulla 21 vasemmalla palstalla sanotaan
näin: "Hyödyntämiskielto ei valiokunnan
mukaan, toisin kuin hallituksen esityksessä on esitetty,
kuin erittäin poikkeuksellisesti ulotu hankkimistavan perusteella
tapauksiin, joissa todiste on joutunut viranomaisen käsiin kolmannen
osapuolen, kuten pankkivirkailijan, tekemän rikoksen perusteella.
Tällaisesta tilanteesta on kysymys esimerkiksi silloin,
kun Suomen veroviranomaisten haltuun päätyy esimerkiksi
ulkomaisesta pankista varastettuja tilitietoja." Eli talousrikoskonnat
ja heidän asianajajansa eivät enää pääse
tämän seikan taakse.
Toinen sitaatti seuraavalta sivulta vasemmalta palstalta: "Kaiken
kaikkiaan 3 momentin uusi sanamuoto tarkoittaa sitä, että tuomioistuin
saa hyödyntää myös lainvastaisesti
hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista." Ja tämä oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin toteutuminen, sehän on jo voimassa
olevaa oikeutta, koska perustuslakimme mukaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
mukaan meidän pitää huolehtia siitä,
että oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu,
(Puhemies koputtaa) mutta sehän ei tietystikään
vaarannu pelkästään sillä perusteella,
että jokin todiste on hankittu lainvastaisesti.
Herra puhemies! Totean lopuksi, että olen hyvin tyytyväinen
lakivaliokunnan työhön tässä asiassa
ja muutoinkin, ja totean, että Suomi ei ole mikään
pikku-Amerikka eikä aivan kaikkea kannata Amerikasta apinoida.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn niihin kiitoksiin,
mitä tässä edelliset puhujat ovat antaneet.
Tämä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun tarkistaminen
on erinomaisen tärkeä. Lainsäädäntöä on
nyt korjattu todella oleellisilta osin. Tässä on
kaksi hyvin tärkeää muutosta, mitkä nyt
saatetaan laissa voimaan.
Tämä anonyymi todistelu on mahdollista vain, jos
rikoksista voi seurata 8 vuotta vankeutta, kun törkeän
rikoksen rangaistavuusraja on 6 vuotta. Minusta lakivaliokunta olisi
voinut kyllä vielä tämän kohdan
korjata, mutta erinomaisen hyvä, että anonyymi
todistelu tämän myötä nyt tulee mahdolliseksi.
Toinen on juuri se asia, mitä edustaja Zyskowicz lähetekeskustelussa
viime keväänä voimakkaasti kritisoi hallituksen
esityksessä, laittomasti hankitun todistusaineiston hyödyntäminen.
On tärkeää, että kun on eduskunnan
vaalikauden viimeisiä istuntoja menossa, tässä vaiheessa
saadaan myöskin näyttö siitä,
että eduskunta voi korjata hallituksen huonoja esityksiä,
kunhan siihen vain riittää aktiivisuutta, ja täällä on
riittänyt.
Suomi on siis oikeusvaltio, ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
ei missään tapauksessa vaarannu näistä uudistuksista,
ei vaarannu tästä, että laittomasti hankitut
todisteet voivat olla käytössä, kun tuomioistuin
harkitsee tuomion antamista.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ihan vielä muutamaan seikkaan täältä pöntöstä käsin.
Ensinnäkin tietysti lakivaliokunnan puolesta kiitän
lämpimästi vanhemman valtiopäivämiehen
Ben Zyskowiczin kiitoksista ja välitän toki ne
lakivaliokunnalle.
Ehkä tältä osin haluaisin sanoa,
että mielestäni kuitenkin tämä esitys
on ollut erittäin hyvä. Tässä on
ollut kohtia, jotka ovat vaatineet pohdintaa, ja mielestäni
on ollut tärkeätä, että myös lähetekeskustelussa
näitä asioita pohdittiin perusteellisesti. Tämä herätti
omalla tavalla myös sen keskustelun, jota lakivaliokunta
kävi. Itse kuitenkin pidän todella tärkeänä sitä,
että lakivaliokunta piti lopultakin yksimielisesti erittäin
tärkeänä sitä, että me
tartumme tähän asiaan ja pyrimme saamaan sellaisen
ratkaisun, tietysti yhteistyössä oikeusministeriön
kanssa, joka ei veisi mahdollisuutta hyödyntää laittomasti
hankittua todistetta. Totta kai rajauksia on vaadittu, ja ne tarvitaan,
se on tietenkin aivan selvä asia, ja katson itse, että tämä sanamuoto
ja pykälämuoto, joka tällä hetkellä on,
hyvin toteuttaa tätä periaatetta.
Ehkä vielä muutama kysymys.
Anonyymi todistelu, josta onkin tänään
jo ollut puhetta. Minä olen itse myös jo edellisellä kaudella
pitänyt äärettömän
tärkeänä sitä, että myös
suomalaiseen oikeusjärjestelmään voitaisiin
mahdollistaa anonyymi todistelu. Tämähän on
monessa maassa käytössä, mutta meillä se
on uutta. Tämä on erittäin tärkeä päänavaus.
Toki sitä on mahdollista käyttää vain
hyvin rajatuissa tilanteissa, ja tämä on periaatteena
tietenkin myös hyvin tärkeä. Yleinen
tapa ei voi olla anonymiteetti, mutta silloin, kun siihen on painavat,
selkeät perustelut, tämä mahdollisuus
pitää olla.
Lakivaliokunnalle ja myös erityisesti minulle puheenjohtajana
tuotiin myös adressi liittyen anonyymiin todisteluun, ja
hyvin monet turvallisuusviranomaiset olisivat kokeneet tärkeäksi, että anonymiteetti
olisi voinut olla laajempikin. Tämä ei kuitenkaan
ole ehkä aivan blankona mahdollista tehdä, mutta
tulevaisuudessa on syytä harkita, voidaanko anonymiteettia
perustellusti laajentaa myös hieman laajempiin tapauksiin. Itse
kannatan kuitenkin sitä, että lähdemme
varovaisuusperiaatteella ja sitten katsotaan tulevaisuudessa, onko
laajennuksia syytä tehdä ja miltä osin
ne ovat tarpeellisia.
Täytyy muistaa myös se, että perustuslakivaliokunta
on antanut tässäkin asiassa varsin tiukat raamit
eli lakivaliokunta ei toki ole voinut ihan omasta aloitteestaan
mitä tahansa säätää.
Siitä olemme tietysti pitäneet kiinni, että perustuslakivaliokunnan
näkemykset tässä on myös otettu erittäin
hyvin huomioon.
Myös itse olen törmännyt samoihin
kysymyksiin, joita edustaja Zyskowicz tuossa nosti esille. Joiltakin
osin on ilmeisesti syntynyt käsitys siitä, että laittomasti
hankitun todisteen hyödyntäminen ja sen mahdollistaminen
johtaisi siihen, että ikään kuin poliisi
alkaisi säännönmukaisesti laittomuuksien
kautta hankkia todisteita. Tämä ei tietenkään
pidä paikkaansa, eli tämä on hyvinkin liioiteltu
ja ehkä väärä käsitys,
ja toivonkin, että tämä väärä käsitys
ei leviä mihinkään laajemmalle ja elä ihan
omaa maailmaansa.
On tietysti selvää, että myös
tilanteessa, jossa todiste on laittomasti hankittu, jos se on rikoksella
hankittu, niin toki tämä teko, jolla todiste on hankittu,
on aivan eri kysymys, mutta myös siitä seuraa
rangaistus, mikä kyseisestä rikoksesta on määrätty.
On kuitenkin tärkeää, että se
ei ikään kuin tuhoa tai tartuta todistetta pelkästään
sillä perusteella, että se on rikollisella teolla,
joko pienemmällä tai suuremmalla moitittavuudella, hankittu.
Mutta tämä on tietenkin kokonaisarviointi, jonka
sitten tuomioistuin tekee tämän säädännön
puitteissa, mitä lakivaliokunta nyt eduskunnalle esittää,
ja toivottavasti tämä tulee myös hyväksytyksi. — Kiitos.
Yleiskeskustelu päättyi.