Täysistunnon pöytäkirja 149/2014 vp

PTK 149/2014 vp

149. TORSTAINA 5. HELMIKUUTA 2015 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi

 

Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Kiitos, herra puhemies! — Kyseessä on todellakin tärkeä säädöshanke eli oikeudenkäymiskaaren muuttaminen.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi oikeudenkäymiskaarta, ja esityksen mukaan oikeudenkäymiskaaren todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevat säännökset uudistettaisiin. Säännökset tulisivat sovellettaviksi käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa niiden käsitellessä riita- tai rikosasiaa.

Esityksen mukaan oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevassa luvussa olisi säännös todistusharkinnasta ja siihen liittyen tunnustuksen ja asianosaisen käyttäytymisen merkityksestä todisteena. Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä riita- ja rikosasioissa olisi yleissäännökset. Luvussa säädettäisiin myös selvityksen esittämisestä lainsoveltamiskysymyksestä ja siitä, kenen tehtävä on hankkia todisteet ja millä edellytyksillä tuomioistuin voi evätä tarjotun näytön. Todistelua koskevaan lukuun keskitettäisiin säännökset velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Luvussa säädettäisiin valtion turvallisuuteen, tuomioistuimiin, sovittelijoihin ja virkaan liittyvistä salassapitovelvollisuuksista tuomioistuimessa. Oikeudellinen avustaja, terveydenhuollon ammattihenkilö ja rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pappi olisivat yleensä salassapitovelvollisia tässä asemassaan saamistaan tiedoista.

Kiduttamalla saadun todisteen hyödyntäminen kiellettäisiin nimenomaisesti. Muuten lainvastaisesti hankittu todiste olisi jätettävä hyödyntämättä, jos siihen olisi painavat syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapa, todisteen merkitys asian ratkaisemiseksi ja muut olosuhteet. Muussa viranomaismenettelyssä kuin rikosasiassa rangaistuksen tai pakkokeinon käyttämisen uhalla annettu lausuma tai luovutettu esinetodiste olisi jätettävä hyödyntämättä rikosasiassa, jos menettelyllä olisi asiallinen ja ajallinen yhteys.

Lakivaliokunnan mielestä lainsäädännön uudistushanke on ajankohtainen ja tärkeä. Ehdotetut säännökset tulevat sovellettaviksi jokaisessa riita- ja rikosasian pääkäsittelyssä ainakin joiltain osin, joten uudistuksen merkitys tuomioistuimille ja muille lainkäyttäjille on erittäin merkittävä. Tämän vuoksi valiokunta korostaa koulutuksen merkitystä ja sitä, ettei lainsäädäntöä ole syytä saattaa voimaan kovin nopeassa aikataulussa.

Lakivaliokunnan käsittelyssä ilmeni tarve muuttaa hallituksen esitystä eräissä periaatteellisesti keskeisissä kysymyksissä ja lukuisissa yksityiskohdissa sekä esittää lainsäätäjän kannanottoja useissa kohdissa, joissa hallituksen esityksen perustelut eivät olleet riittäviä taikka esitystä tulkittiin asiantuntijakuulemisessa väärin.

Hallituksen esityksessä mahdollisuutta käyttää oikeudenkäynnissä esitutkinnassa annettuja kertomuksia siten, että henkilöä ei kuultaisi tuomioistuimessa, laajennettaisiin nykyisestä. Rikosasioissa uutta olisi sääntely siitä, että 15—17-vuotiaan erityisen suojelun tarpeessa olevan asianomistajan ja seksuaalirikoksen uhrin kohdalla voidaan poiketa todistelun välittömyydestä tuomioistuimessa, kunhan syytetylle tai hänen avustajalleen on varattu esitutkinnassa asianmukainen mahdollisuus kysymysten esittämiseen.

Ehdotusta arvosteltiin asiantuntijakuulemisissa voimakkaasti ja kannettiin huolta muun muassa siitä, että ehdotus saattaisi johtaa syytteiden hylkäämisiin näytön riittämättömyyden vuoksi. Valiokunta ehdottaa, että esitutkintatallenteen käyttö olisi mahdollista täysi-ikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa vain, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi asianomistajan terveyden tai aiheuttaisi muuta vastaavaa, merkittävää haittaa.

Hallituksen esityksen ensimmäisen lakiehdotuksen 17 luvun 25 §:ään sisältyvät säännökset todisteiden hyödyntämiskiellosta. Ehdotetussa 1 momentissa säädettäisiin yleisestä ja ehdottomasta kiduttamalla saadun todisteen hyödyntämiskiellosta ja ehdotetussa 2 momentissa itsekriminointisuojaan liittyvästä hyödyntämiskiellosta. Ehdotetussa 3 momentissa olisi yleinen säännös lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu säännös hyödyntämiskiellosta on ehdotetun anonyymiä todistelua koskevan sääntelyn ohella esityksen periaatteellisesti merkittävin uudistus.

Hyödyntämiskieltoon liittyvät kysymykset ovat hyvin monitahoisia oikeudellisia kokonaisuuksia, ja niiden sääntely yksittäisen lainkohdan tasolla on erittäin vaikeaa. Lakivaliokunta pitää ehdotettua itsekriminointisääntelyä perusteltuna todeten samalla, että saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että ehdotettu itsekriminointisuojan sääntely ei ole kovin helposti hahmottuvaa. Valiokunnan käsityksen mukaan on kuitenkin vaikea luoda kaikissa suhteissa selvää ja helposti ymmärrettävää sääntelyä kyseessä olevasta mutkikkaasta kokonaisuudesta.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että säännökseen liittyy useita väärintulkinnan riskejä, joita valiokunta on katsonut tarpeelliseksi selventää yksityiskohtaisissa perusteluissaan.

Lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskieltoa koskevan sääntelyn osalta valiokunnan saama selvitys ehdotetusta sääntelystä on hyvin ristiriitaista. Osa asiantuntijoista pitää ehdotettua sääntelyä välttämättömänä, kun taas osa katsoo, että lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskiellon tulisi olla ehdotettua laajempi, ja osa näkee ehdotetussa sääntelyssä merkittäviä vaaranlähteitä rikosvastuun toteuttamisen kannalta.

Oikeusjärjestyksen tulee vain hyvin poikkeuksellisesti kieltää todisteiden käyttäminen niiden hankkimisessa tehtyjen virheiden johdosta. Todisteiden hyödyntämiskiellon tarkoitus ei ole toimia kurinpitokeinona, jolla puututtaisiin viranomaistoiminnan virheisiin tai puutteisiin. Tätä varten on omat, virkavastuuseen liittyvät ja rikosoikeudelliset keinot.

Valiokunta ehdottaa sääntelyn olennaista muuttamista siten, että lainvastaisesti hankittujen todisteiden hyödyntämiskielto voi tulla kyseeseen vain hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Ehdotettu säännös kuuluisi muutettuna seuraavasti: "Muussa tapauksessa tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ottaen huomioon asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvä oikeudenloukkauksen vakavuus, hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja muut olosuhteet."

Valiokunta korostaa, että näin muotoiltuna hyödyntämiskielto ei menisi pidemmälle kuin mitä itse ihmisoikeussopimus edellyttää. Kaiken kaikkiaan 3 momentin uusi sanamuoto tarkoittaa sitä, että tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös anonyymin todistamisen mahdollistamista. Lakivaliokunta puoltaa anonyymin todistelun käyttöön ottamista. Anonyymi todistelu on tietyissä tilanteissa tärkeä keino parantaa todistajan suojelua. Toisaalta se merkitsee poikkeusta eräistä oikeudenkäyntimenettelyä koskevista periaatteista, minkä vuoksi sen käyttämisen tulee olla poikkeuksellista. Tämä seikka on otettu asianmukaisesti huomioon anonyymin todistelun ehdotetussa soveltamisalassa.

Hallituksen esityksen mukaan anonyymistä todistelusta päättänyt tuomari ei saa käsitellä rikosasiaa, jossa kuullaan asianomaista anonyymiä todistajaa. Salassapitosäännöksistä puolestaan seuraa, että anonymiteetistä päättänyt tuomari ei saa ilmaista anonymiteettihakemuksen kohteena olevan henkilön henkilöllisyyttä pääasian tuomarille.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että hallituksen esitys on perustuslain 21 §:n kannalta ongelmallinen siltä osin, että anonyymin todistajan henkilöllisyys salataan myös syyteasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta. Lakivaliokunta ehdottaa, että sääntelyä muutetaan siten, että anonyymistä todistelusta päättänyt tuomari toimii puheenjohtajana rikosasiassa, jossa kuullaan asianomaista anonyymiä todistajaa.

Lisäksi valiokunta ehdottaa lukuisia pienempiä muutoksia, joita en tässä yhteydessä käy tarkemmin läpi.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja ehdottaa, että osa lakiehdotuksista hyväksytään muutettuina, osa sellaisenaan ja muutama hylätään lähinnä teknisluontoisista syistä. Ja valiokunnan mietintö on yksimielinen. — Kiitos.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta on tehnyt todella suuren työn tässä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun muutoksessa. Täytyy sanoa, että se on tehnyt hyvän työn. Tämä on todella hyvää lainsäädäntöä. Tämä on nimenomaan todistajien ja rikosten uhrien puolesta parantaen heidän asemaansa.

Otan nyt tästä — tästä voisi puhua koko illan, kun tämä on todella niin merkityksellinen, iso paketti — joitakin asioita tässä esiin. Otetaan ensin minun mielestäni tärkein asia, anonyymi todistelu. Se on nyt laissa. Muistan, että jo kymmenkunta vuotta sitten, kun ehdotin tätä, kun näin käytännössä ongelmia tässä asiassa, todettiin, että eihän tämmöistä voi olla meillä, että se on kaikkien ihmisoikeussopimusten vastainen ja se vaarantaa oikeusturvaa. No, kenen oikeusturvaa se muka vaarantaa? En minä tiedä, mutta joku sanoo, että ainakin rikollisten. Minun mielestäni se ei vaaranna kenenkään oikeusturvaa.

Nyt meillä on anonyymi todistelu laissa. Se on loistavaa. Sitähän ei käytetä jokapäiväisissä jutuissa vaan hyvin harvoin, mikäli on vakava hengen tai terveyden vaara henkilöllä, joka todistaa, tai hänen läheisellään. Näin pitää olla.

Se, mikä hieman ihmetyttää, on tämä logiikka, että se koskee vain rikoksia, joista saattaa seurata yli 8 vuoden vankeusrangaistus, tai ihmiskauppaa tai paritusta. Se ei perustu oikein mihinkään, kun meillähän on ylitörkeän rikoksen rangaistusaika 6 vuotta. Mutta se on nostettu noin korkealle. Ehkä me sen kanssa voimme elää, mutta tätä pitää saada jatkossa muutettua, se on ihan selvä. Nimittäin kun tämä anonyymi todisteluhan on tehty etupäässä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, niin suurin osa järjestäytyneen rikollisjärjestön jäsenen tekemistä rikoksista on tällaisia päivittäisrikoksia, pahoinpitelyjä, velan perintää, joihin saattaa liittyä laitonta uhkausta ja niin edespäin ja niin edespäin. Niissä nimenomaan olisi anonyymin todistelun tarve todella suuri. Mutta asiaa seurataan, ja toivottavasti tähän saadaan parannus.

Kun tämän anonyymin todistelun yhdistää tarvittaessa todistajansuojeluohjelmaan, mikä täällä hyväksyttiin joitakin aikoja sitten, niin voi sanoa, että tässä on tehty todella todella hyvää työtä todistajien ja myös asianomistajan oikeusturvan parantamiseksi. Heitän ajatuksen ilmaan, olen puhunut anonyymista asianomistajasta jo varmaan kymmenen vuotta. Aika ei ole vielä siihen kypsä, mutta toivottavasti kymmenen vuoden kuluttua tässä salissa voimme käsitellä anonyymia asianomistajaa, koska onhan se täysin käsittämätöntä, että jos joku raiskaa naisen väkivaltaisesti, tekee tämmöisen puskaraiskauksen tuossa elävässä elämässä Töölönlahden luona, niin miksi ihmeessä hänen täytyy saada tämän naisen nimitiedot itselleen. Senkö takia, että hän pystyy jälkeenpäin vainoamaan tätä? Miksei salissa voi olla anonyymi asianomistaja yhtä lailla kuin anonyymi todistaja? En voi ymmärtää. (Ben Zyskowiczin välihuuto — Pertti Hemmilä: Ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta!)

Nyt sitten mennään näihin muihin. Minä tiedän, että täältä tulee hyviä puheenvuoroja itsekriminointisuojasta ja lainvastaisesti hankitusta todisteesta, etenkin edustaja Zyskowicz on näihin perehtynyt syvällisesti.

Tuosta itsekriminointisuojastahan on kaikennäköisiä väärinkäsityksiä vallallaan, ja me olemme nyt tuonne perusteluihin koettaneet kirjoittaa monia asioita, mitä itsekriminointisuoja ei ole: Se ei ole verotusmenettelyssä käytettävää suojaa, ei elinkeinon valvonnassa tai ympäristönsuojelussa annettavien tietojen suojaa, että niistä pystyisi kieltäytymään. Se ei voi olla kieltäytymistä puhalluskokeesta, jos poliisi sen suorittaa, ei dna-testeistä eikä monesta muustakaan. Siellä on pitkä luettelo, mitä itsekriminointisuoja ei ole, mutta minä tiedän, että tässä jatkossa varmaan näillekin saivarrellaan ja tulee lisää uusia tulkintoja. Tämä on hyvä edistysaskel.

Lainvastaisesti hankittu todiste. Tästä väännettiin pitkään ja pykälä kirjoitettiin moneen kertaan uudestaan, ja nyt minun mielestäni se on ihan toimivalla tasolla. Edelleen säilyy tietty tämmöinen todisteiden vapaa harkinta, ja voi sanoa, että nyt terveellä pohjalla harkitaan se, että todistetta voidaan käyttää, vaikka sitä hankittaessa olisi tapahtunut vahinko, pieni muotovirhe, edelleen näyttönä tuomioistuimen vapaan harkinnan mukaan. Ei kai voi olla niin, että jos esimerkiksi joku virkamies paljastaa toimittajalle jonkun epäkohdan, vaikka jonkun talousrikoksen jossain valtion virastossa, niin kun hän tekee rikoksen, niin sitä todistetta, sitä asiakirjaa, ei saataisi hyödyntää oikeudenkäynnissä? No, tämä nyt mahdollistaa sen, että se voidaan hyödyntää. Tässä ollaan isojen asioiden äärellä.

Arvoisa herra puhemies! Tässä olisi ollut paljon monia monia hyviä asioita vielä esiteltävänä, mutta tässä päällimmäiset mietteet asiasta, ja toivon, että edustaja Zyskowicz jatkaa tuttuun malliinsa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kiitän lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlundia hyvin selkeästä asian esittelystä ja voin täysin yhtyä niihin näkemyksiin, mitä edustaja Tolvanen puheenvuorossaan esitti. Todellakin, tämän lakiesityksen lähetekeskustelussa viime keväänä ja uudemman kerran viime syksynä, kun käsiteltiin ihmisoikeusselontekoa, arvostelin ankarasti erästä kohtaa tässä hallituksen esityksessä. Keskityn nyt siihen.

Kyseessä oli ja on tämän lakiesityksen eli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 3 momenttiin sisältyvä niin sanottu hyödyntämiskielto eli säädös siitä, että laittomasti saatuja ja hankittuja todisteita ei lähtökohtaisesti saisi käyttää. Hallitus tätä ehdotti — ei ehdottomana säädöksenä, siinä jäi tuomioistuimelle huomattava harkintavalta, mutta ehdotti kuitenkin — ja minun mielestäni se olisi huomattavasti esimerkiksi suhteessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöön rajannut laittomasti hankittujen todisteiden käyttämistä.

Hallituksen esitys olisi johtanut esimerkiksi siihen, että meillä ei voitaisi verorikoskonnia vastaan käyttää sellaisia todisteita, jotka joku pankkivirkailija esimerkiksi Liechtensteinissa olisi laittomasti, suorastaan rikollisella teolla hankkinut ja jotka olisivat sitten joutuneet suomalaisten viranomaisten käsiin. Hallituksen esitys olisi tarkoittanut sitä, että näitä rikoksella laittomasti hankittuja todisteita ei olisi voitu käyttää verorikoskonnia vastaan ja verorikoskonnat olisivat saaneet jatkaa vapaana elämistään.

Hallituksen esitys olisi myös hallituksen esityksen perusteluissa olleen esimerkin mukaan johtanut siihen, että jos poliisi valtuutensa ylittäen olisi kiinnittänyt johonkin huumekonnien autoon jäljityslaitteen, ilmeisesti Trevocin laitteen, ja tämän jälkeen tätä kautta olisi saatu nämä huumekonnat kiinni, niin sitä näin saatua todistusaineistoa, esimerkiksi huume-erää, ei olisi saanut käyttää todisteena, koska se olisi saatu poliisien, voi sanoa, lainvastaisen ja toimivaltuutensa ylittäen tapahtuneen toiminnan seurauksena.

Miksi näin olisi pitänyt tehdä? Eikö oleellisinta ole se, että ne, jotka ovat rikoksia tehneet, saadaan niistä rikoksista vastuuseen? Pitäisikö huumekauppiaiden saada rauhassa jatkaa huumeiden myymistä meidän lapsillemme vain sen takia, että heidät saatiin kiinni sellaisella keinolla, jossa poliisi ei ollut toiminut asianmukaisesti? Jos poliisi tekee väärin — poliisihan ei saa tehdä väärin — niin rangaistakoon poliisia siitä. Ankarimpana rangaistuksena voi olla vaikka kuinka ankara rangaistus, viran menettäminen ja niin edelleen. Poliisi siis ei saa tehdä rikoksia hankkiakseen todisteita. Tätä asiaa ei pidä ymmärtää väärin. Mutta jos poliisi on elävässä elämässä kuitenkin toiminut virheellisesti, niin pitääkö konnan saada juosta vapaana sen takia, että poliisi teki väärin? Ei pidä.

Herra puhemies! Lähetekeskustelussa ankarasti — tämä on ehkä tämmöinen understatement — arvostelin hallituksen esitystä tältä osin ja pyysin lakivaliokuntaa poistamaan mainitun 3 momentin ja muuttamaan hallituksen esitystä tältä osin.

Herra puhemies! Nyt minulla on ilo ilmoittaa, että olen hyvin tyytyväinen lakivaliokunnan työskentelyyn, sillä vaikka lakivaliokunta ei päätynyt suorastaan poistamaan 3 momenttia, niin se kirjoitti sen uusiksi niin, että Suomessa saa käyttää — siis Suomessa saa käyttää — lainvastaisesti hankittuja todisteita, kunhan ei vaaranneta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Sitten on kerrottu vielä, mitä siinä pitää ottaa huomioon.

No, ei tietystikään se vaaranna oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, että huumekonnat ovat jääneet kiinni sen takia, että jäljityslaitteen avulla on saatu heidät kiinni. Eikä se vaaranna oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, että liechtensteinilainen pankkivirkailija on työnantajaltaan varastanut tilitietoja ja luovuttanut ne Suomen viranomaisille. Kysehän on todisteiden luotettavuudesta. Epäluotettavia todisteita ei tietystikään pidä käyttää, (Pertti Hemmilä: Aivan!) mutta eivät näillä perusteilla todisteet muutu epäluotettaviksi, eikä tietystikään itse näyttökynnys riipu todisteen hankkimistavasta. Tuomioistuin joutuu aina harkitsemaan näyttökynnyksen ylittymistä.

Haluankin, herra puhemies, kiittää lakivaliokunnan puheenjohtaja Holmlundia ja kaikkia lakivaliokunnan jäseniä siitä, että te menitte ja muutitte hallituksen esityksen 17 luvun 25 §:n 3 momenttia, joka nyt kuuluu näin: "Muussa tapauksessa" — siis muussa kuin kidutuksen tai itsekriminointisuojan, jotka ovat ensimmäisessä ja toisessa momentissa mainitussa tapauksessa — "tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ottaen huomioon asian laatu" ja niin edelleen ja niin edelleen. Kiitän lakivaliokuntaa tästä muutoksesta.

Herra puhemies! Tämä muutos todellakin tarkoittaa sitä, kuten sanoin, että Suomessa saa hyödyntää lainvastaisesti hankittuja todisteita, ja tietysti pitääkin hyödyntää, koska tuomioistuimen pitää pyrkiä aineellisen totuuden selville saamiseen. Eli lausun täältä eduskunnan pöntöstä, että kuulkaa, te kaikki ihmisoikeusjuristit ja rikosasianajajat, kaikki markku fredmanit ja kari uotit: Suomessa saa hyödyntää lainvastaisesti hankittuja todisteita, eikä teidän kannata enää yrittää tällä perusteella saada tuomioistuinta johonkin muuhun ratkaisuun, kuin mihin aineellinen sisältö antaisi aihetta päätyä.

Herra puhemies! Jos joku epäilee tätä tulkintaa, niin lopuksi luen vielä pari sitaattia lakivaliokunnan mietinnöstä. Sivulla 21 vasemmalla palstalla sanotaan näin: "Hyödyntämiskielto ei valiokunnan mukaan, toisin kuin hallituksen esityksessä on esitetty, kuin erittäin poikkeuksellisesti ulotu hankkimistavan perusteella tapauksiin, joissa todiste on joutunut viranomaisen käsiin kolmannen osapuolen, kuten pankkivirkailijan, tekemän rikoksen perusteella. Tällaisesta tilanteesta on kysymys esimerkiksi silloin, kun Suomen veroviranomaisten haltuun päätyy esimerkiksi ulkomaisesta pankista varastettuja tilitietoja." Eli talousrikoskonnat ja heidän asianajajansa eivät enää pääse tämän seikan taakse.

Toinen sitaatti seuraavalta sivulta vasemmalta palstalta: "Kaiken kaikkiaan 3 momentin uusi sanamuoto tarkoittaa sitä, että tuomioistuin saa hyödyntää myös lainvastaisesti hankittua todistetta, jollei hyödyntäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista." Ja tämä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen, sehän on jo voimassa olevaa oikeutta, koska perustuslakimme mukaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan meidän pitää huolehtia siitä, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu, (Puhemies koputtaa) mutta sehän ei tietystikään vaarannu pelkästään sillä perusteella, että jokin todiste on hankittu lainvastaisesti.

Herra puhemies! Totean lopuksi, että olen hyvin tyytyväinen lakivaliokunnan työhön tässä asiassa ja muutoinkin, ja totean, että Suomi ei ole mikään pikku-Amerikka eikä aivan kaikkea kannata Amerikasta apinoida.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn niihin kiitoksiin, mitä tässä edelliset puhujat ovat antaneet. Tämä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun tarkistaminen on erinomaisen tärkeä. Lainsäädäntöä on nyt korjattu todella oleellisilta osin. Tässä on kaksi hyvin tärkeää muutosta, mitkä nyt saatetaan laissa voimaan.

Tämä anonyymi todistelu on mahdollista vain, jos rikoksista voi seurata 8 vuotta vankeutta, kun törkeän rikoksen rangaistavuusraja on 6 vuotta. Minusta lakivaliokunta olisi voinut kyllä vielä tämän kohdan korjata, mutta erinomaisen hyvä, että anonyymi todistelu tämän myötä nyt tulee mahdolliseksi.

Toinen on juuri se asia, mitä edustaja Zyskowicz lähetekeskustelussa viime keväänä voimakkaasti kritisoi hallituksen esityksessä, laittomasti hankitun todistusaineiston hyödyntäminen. On tärkeää, että kun on eduskunnan vaalikauden viimeisiä istuntoja menossa, tässä vaiheessa saadaan myöskin näyttö siitä, että eduskunta voi korjata hallituksen huonoja esityksiä, kunhan siihen vain riittää aktiivisuutta, ja täällä on riittänyt.

Suomi on siis oikeusvaltio, ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei missään tapauksessa vaarannu näistä uudistuksista, ei vaarannu tästä, että laittomasti hankitut todisteet voivat olla käytössä, kun tuomioistuin harkitsee tuomion antamista.

Anne  Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan vielä muutamaan seikkaan täältä pöntöstä käsin.

Ensinnäkin tietysti lakivaliokunnan puolesta kiitän lämpimästi vanhemman valtiopäivämiehen Ben Zyskowiczin kiitoksista ja välitän toki ne lakivaliokunnalle.

Ehkä tältä osin haluaisin sanoa, että mielestäni kuitenkin tämä esitys on ollut erittäin hyvä. Tässä on ollut kohtia, jotka ovat vaatineet pohdintaa, ja mielestäni on ollut tärkeätä, että myös lähetekeskustelussa näitä asioita pohdittiin perusteellisesti. Tämä herätti omalla tavalla myös sen keskustelun, jota lakivaliokunta kävi. Itse kuitenkin pidän todella tärkeänä sitä, että lakivaliokunta piti lopultakin yksimielisesti erittäin tärkeänä sitä, että me tartumme tähän asiaan ja pyrimme saamaan sellaisen ratkaisun, tietysti yhteistyössä oikeusministeriön kanssa, joka ei veisi mahdollisuutta hyödyntää laittomasti hankittua todistetta. Totta kai rajauksia on vaadittu, ja ne tarvitaan, se on tietenkin aivan selvä asia, ja katson itse, että tämä sanamuoto ja pykälämuoto, joka tällä hetkellä on, hyvin toteuttaa tätä periaatetta.

Ehkä vielä muutama kysymys.

Anonyymi todistelu, josta onkin tänään jo ollut puhetta. Minä olen itse myös jo edellisellä kaudella pitänyt äärettömän tärkeänä sitä, että myös suomalaiseen oikeusjärjestelmään voitaisiin mahdollistaa anonyymi todistelu. Tämähän on monessa maassa käytössä, mutta meillä se on uutta. Tämä on erittäin tärkeä päänavaus. Toki sitä on mahdollista käyttää vain hyvin rajatuissa tilanteissa, ja tämä on periaatteena tietenkin myös hyvin tärkeä. Yleinen tapa ei voi olla anonymiteetti, mutta silloin, kun siihen on painavat, selkeät perustelut, tämä mahdollisuus pitää olla.

Lakivaliokunnalle ja myös erityisesti minulle puheenjohtajana tuotiin myös adressi liittyen anonyymiin todisteluun, ja hyvin monet turvallisuusviranomaiset olisivat kokeneet tärkeäksi, että anonymiteetti olisi voinut olla laajempikin. Tämä ei kuitenkaan ole ehkä aivan blankona mahdollista tehdä, mutta tulevaisuudessa on syytä harkita, voidaanko anonymiteettia perustellusti laajentaa myös hieman laajempiin tapauksiin. Itse kannatan kuitenkin sitä, että lähdemme varovaisuusperiaatteella ja sitten katsotaan tulevaisuudessa, onko laajennuksia syytä tehdä ja miltä osin ne ovat tarpeellisia.

Täytyy muistaa myös se, että perustuslakivaliokunta on antanut tässäkin asiassa varsin tiukat raamit eli lakivaliokunta ei toki ole voinut ihan omasta aloitteestaan mitä tahansa säätää. Siitä olemme tietysti pitäneet kiinni, että perustuslakivaliokunnan näkemykset tässä on myös otettu erittäin hyvin huomioon.

Myös itse olen törmännyt samoihin kysymyksiin, joita edustaja Zyskowicz tuossa nosti esille. Joiltakin osin on ilmeisesti syntynyt käsitys siitä, että laittomasti hankitun todisteen hyödyntäminen ja sen mahdollistaminen johtaisi siihen, että ikään kuin poliisi alkaisi säännönmukaisesti laittomuuksien kautta hankkia todisteita. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, eli tämä on hyvinkin liioiteltu ja ehkä väärä käsitys, ja toivonkin, että tämä väärä käsitys ei leviä mihinkään laajemmalle ja elä ihan omaa maailmaansa.

On tietysti selvää, että myös tilanteessa, jossa todiste on laittomasti hankittu, jos se on rikoksella hankittu, niin toki tämä teko, jolla todiste on hankittu, on aivan eri kysymys, mutta myös siitä seuraa rangaistus, mikä kyseisestä rikoksesta on määrätty. On kuitenkin tärkeää, että se ei ikään kuin tuhoa tai tartuta todistetta pelkästään sillä perusteella, että se on rikollisella teolla, joko pienemmällä tai suuremmalla moitittavuudella, hankittu. Mutta tämä on tietenkin kokonaisarviointi, jonka sitten tuomioistuin tekee tämän säädännön puitteissa, mitä lakivaliokunta nyt eduskunnalle esittää, ja toivottavasti tämä tulee myös hyväksytyksi. — Kiitos.

Yleiskeskustelu päättyi.