Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on kyse uudesta säätiölaista, jolla nykyinen, vuonna 1931 voimaan tullut säätiölaki kumotaan.

Lakivaliokunta puoltaa yksimielisessä mietinnössään lakiehdotusten hyväksymistä. Lainsäädännön ajantasaistaminen on tarpeen ottaen huomioon säätiökentässä ja säätiöiden toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Säätiöiden merkitys esimerkiksi koulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittajina on lisääntynyt merkittävästi.

Hallituksen esityksessä otetaan muun muassa paremmin huomioon jatkuvarahoitteisten toiminnallisten säätiöiden ominaispiirteet sekä pyritään poistamaan säätiömuodon käyttämisen tarpeettomia rajoitteita samoin kuin toimintaan liittyvää hallinnollista taakkaa.

Valiokuntakäsittelyssä keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa olleet säätiön tarkoituksen muuttaminen, taloudellisen edun jakamisen kielto ja siihen liittyvä lähipiirimääritelmä sekä konsernitilinpäätöksen laatiminen. Seuraavassa käyn edellä mainitut asiat läpi lyhyesti.

Säätiön tarkoituksen muuttamismahdollisuuksia ehdotetaan väljennettäväksi muun muassa siten, että säätiön perustaja voi muuttaa säätiön tarkoitusta säätiön perustamisen jälkeen. Tavoitteena on lisätä säätiön perustajan vaikutusmahdollisuuksia. Ehdotus on periaatteellisesti merkittävä, koska säätiön tarkoituksen muuttamiseen säätiön perustamisen jälkeen on perinteisesti suhtauduttu hyvin varovaisesti.

Valiokunta on asiaa arvioituaan päätynyt puoltamaan ehdotusta. Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota siihen, että säätiön sidosryhmien ja sivullisten asema on otettu asianmukaisesti huomioon edellyttämällä, että säätiön tarkoituksen muuttamisen edellytyksistä on määrättävä säätiön säännöissä jo säätiöitä perustettaessa. Lisäksi valiokunta on antanut painoarvoa sille, että hallituksen esitystä on valtioneuvostokäsittelyn aikana tiukennettu siten, että säätiö voi sulautua vain tarkoitukseltaan ja tarkoituksen muuttamisen edellytyksiltään olennaisesti samankaltaiseen säätiöön. Tiukennus on välttämätön, jotta säätiölain hyödyntäminen arveluttaviin tarkoituksiin voidaan estää.

Esityksen mukaan säätiön tarkoituksena ei enää miltään osin voi olla taloudellisen edun tuottaminen lähipiirille. Lisäksi lähipiirin määritelmää ja lähipiirisääntelyn soveltamisalaa laajennetaan. Lakivaliokunta pitää taloudellisen edun jakamista koskevan nimenomaisen kiellon sisällyttämistä uuteen säätiölakiin erittäin tärkeänä sen korostamiseksi, että säätiö ei ole väline edistää lähipiiriläisten taloudellisia etuja. Ehdotus on tärkeä myös sen vuoksi, että osakeyhtiöistä ja osuuskunnasta poiketen säätiöllä ei ole osakkaita ja jäseniä vastaavia omistajia.

Lakivaliokunnan mukaan taloudellisen edun jakamiskielto edellyttää vuorostaan riittävän laajaa ja yksityiskohtaista lähipiirin määritelmää. Mallia ei kuitenkaan ole perusteltua hakea osakeyhtiö- ja osuuskuntalainsäännöstä, jossa lähipiiri on määritelty yleisemmin kirjanpitolainsäädännön ja kansainvälisten tilinpäätösvaatimusten mukaisesti, koska kyseisten yhteisöjen osalta nimenomainen lähipiirisääntely koskee jatkuvasti vain tilinpäätös- ja toimintakertomusvaatimuksia.

Lähipiiriin tarkkaa määrittelyä puoltaa myös se, että tarkoituksensa mukaisesti säätiöt käyttävät varoja tai luovuttavat niitä vastikkeetta ennalta määräämättömälle edunsaajien piirille. Tässäkin suhteessa säätiö poikkeaa osakeyhtiöistä ja osuuskunnista. Myös oikeusturvasyistä on tärkeää, että lähipiiri on selkeästi määritelty.

Hallituksen esityksen perusteluissa on yksityiskohtaisesti selvitetty, milloin ja miten hallituksen jäsenten on selvitettävä lähipiirisuhteen mahdollisuutta. Myös lakivaliokunta korostaa, että tarkoitus ei ole, että säätiön johdon olisi oma-aloitteisesti, yksityiskohtaisesti ja jatkuvasti selvitettävä lähipiiriin kuuluvat. Lähtökohtaisesti riittävänä voidaan pitää sitä, että vastikkeettomien etujen antamisen ohjeistus ja valvonta järjestetään vastaavissa säätiöissä yleisesti noudatetun käytännön mukaisesti.

Säätiön toiminnan taloudellisen tuloksen ja taloudellisen aseman avoimuuden ja läpinäkyvyyden sekä lähipiiriä koskevien rajoitusten noudattamisen edistämiseksi hallitus ehdottaa, että kaikkien emosäätiöiden tulee lähtökohtaisesti tehdä konsernitilinpäätös. Lakivaliokunnalla ei ole tähän huomauttamista.

Lakivaliokunta ei kuitenkaan hyväksy ehdotusta siitä, että kirjanpitolautakunta voi poikkeustapauksissa myöntää poikkeuksen konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuuteen. Tällainen poikkeuslupahakemusten käsittely ei ole ongelmitta sovitettavissa kirjanpitolautakunnan nykyiseen tehtävään, ja se myös kohtuuttomasti kuormittaisi lautakuntaa.

Tämän vuoksi lakivaliokunta ehdottaa, että sääntelyä muutetaan siten, että kirjanpitovelvollinen itse arvioi, onko konsernitilinpäätöksen laatiminen tarpeen oikeiden ja riittävien tietojen antamiseksi. Tässä arvioinnissa tulee ottaa huomioon säätiölain säännökset säätiön tarkoituksesta ja toiminnasta, ja säätiön tulee tilinpäätöksessä perustella, miksi se ei laadi konsernitilinpäätöstä.

Menettelyn yhdenmukaisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että kirjanpitolautakunta antaa asiasta oheistusta. Lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen tulee säätiöitä valvovana viranomaisena seurata konsernitilinpäätösvaatimusten noudattamista säätiöiden vuosi-ilmoitusten yhteydessä.

Koska uudistus on sekä periaatteellisesti että käytännön kannalta merkittävä, valiokunta pitää välttämättömänä, että uudistuksen toimeenpanoa ja toimivuutta seurataan ja arvioidaan ja että asiasta annetaan lakivaliokunnalle selvitys vuoden 2018 loppuun mennessä. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan lausumaehdotuksen hyväksymistä. — Kiitos.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosikymmeninä säätiöiden merkitys esimerkiksi tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin rahoittajina on kasvanut huomattavasti. Siksi on tarpeellista, että yli 80 vuotta vanha laki uudistetaan vastaamaan nykyhetkeä ottaen huomioon säätiöiden toimintaympäristössä tapahtuneet suuretkin muutokset.

On tärkeää, ettei tällä uudella lailla aiheuteta epävarmuutta säätiöiden verotukseen, varainhankintaan tai julkisuuskuvaan. Siksi on hyvä, että uuteenkin lakiin kirjataan se, että säätiöllä pitää olla hyödyllinen tarkoitus ja että tarkoituksena ei voi olla liiketoiminnan harjoittaminen. Valiokuntakäsittelyssä kiinnitettiin huomiota hallituksen esittämän lähipiirimääritelmän laajuuteen ja siihen, että se poikkeaa muusta yhteisösääntelystä. Taloudellisen edun jakamista koskevan kiellon sisällyttäminen uuteen lakiin onkin erittäin tärkeää, sillä säätiö ei saa olla väline edistämään lähipiiriläisten etuja. Kaiken kaikkiaan on välttämätöntä, että lähipiiri määritellään riittävän laajasti ja yksityiskohtaisesti, jotta epäselvyyksiltä vältytään. Toivottavasti nyt uusi laki lisää säätiötoiminnan läpinäkyvyyttä, parantaa säätiölaitoksen tunnettuisuutta ja myös edistää pelisääntöjen noudattamista.