12) Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7
ja 8 §:n muuttamisesta
Juho Eerola /ps(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä juuri hetki
sitten, kun vähän viime tingassa aina asioita
varmistelen, kävin kysymässä, kuinka
pitkiä tässä vaiheessa vaalikautta saavat
nämä esittelypuheenvuorot olla, ja minulle kerrottiin,
että 10 minuuttia. Olin tässä valmistellut
kyllä huomattavasti pidemmän puheen, mutta ei
se mitään. Pidän tiivistetyn version
tästä puheestani ja jatkan sitten kohta. Sen jälkeenhän
puheenvuorot ovat rajoittamattomat, että luvassa on...
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Muut puheenvuorot ovat 5 minuutin rajoissa nyt näin
vaalikauden lopussa.
Jassoo, selvä, mutta niitä kerkeää vielä tässä pitämään
monta, ja tulee luetuksi kaikki. Mutta jottei nyt aikaa tuhraantuisi,
niin aloitan sitten.
Tämän lakialoitteen keskeisenä sisältönä nyt on
lisätä lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
säännökset, jotka mahdollistavat vanhempien
tekemän sopimuksen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
avioeron ja avoliiton purkautumisen varalta. Lain 7 §:ään
lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan sen
estämättä, mitä samassa laissa
säädetään nykyisellään
lapsen huoltajan määräytymisestä,
vanhemmat voisivat sopia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron
varalta, eli niin sanottu vanhemmuussopimus.
Lisäksi lain 8 §:n 4 momenttiin lisättäisiin säännös
siitä, että laissa tarkoitettu vanhemmuussopimus
tulee voimaan vasta silloin, kun puolisot on tuomittu avioeroon.
Tällainen sopimus vahvistettaisiin näin ollen
vasta siinä vaiheessa, kun vanhempien avioliitto on purkautunut
siihen, että puolisot on tuomittu avioliittolaissa säädetyllä tavalla
avioeroon. Olennaista muutosta voimassa olevaan lakiin nähden
merkitsee uuden vanhemmuussopimuksen käyttöönotto, jonka
voisi tehdä avioliiton aikana, ja se vahvistettaisiin vasta
avioliiton purkauduttua avioeron kautta.
Avoliitossa olevien vanhempien osalta muutoksena nykyiseen sääntelyyn
olisi se, että tällainen avoliitossa olevien vanhempien
tekemä sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tulisi
voimaan avoliiton purkauduttua.
Edellä olevan perusteella esitän, että eduskunta
hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7 ja
8 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 7 §:ään
uusi 2 momentti sekä muutetaan 8 §:n
4 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1155/2004, seuraavasti:
7 §, vanhempien sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta:
"Sen estämättä, mitä tämän lain
6 §:ssä säädetään
lapsen huoltajan määräytymisestä,
vanhemmat voivat sopia edellä 1 momentissa tarkoitetun
sopimuksen avioeron varalta" eli tämän vanhemmuussopimuksen.
"Vanhemmuussopimuksen voivat sopia myös vanhemmat, jotka
ovat laissa avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta tarkoitettuja
avopuolisoita."
Sitten tämä 8 § eli sopimuksen
vahvistaminen: "Sopimus, jonka sosiaalilautakunta on vahvistanut,
on voimassa ja voidaan panna täytäntöön
niin kuin tuomioistuimen antama lainvoimainen päätös.
Tämän lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu
vanhemmuussopimus tulee voimaan kuitenkin vasta silloin, kun puolisot
on tuomittu avioeroon tai kun laissa avopuolisoiden yhteistalouden
purkamisesta tarkoitettu avoliitto on purkautunut." — Ja
kohta jatketaan.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella näitä lasten
huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyviä asioita on pidetty
esillä voimakkaasti. Juho Eerola on aikaisemmin tehnyt aloitteen
vieraannuttamisen sanktioimisesta, ja itse olen tapaamisoikeussopimusten
rikkomista koskevan rikoslakimuutosesityksen tehnyt.
Tässä aloitteessa on ihan uusi, mielestäni
tuore näkökulma eli vanhemmuussopimuksen tekeminen,
joka antaisi mahdollisuuden etukäteen sopia asioista niin,
että jos ongelmia myöhemmin tulee, niin on sopimus
ikään kuin olemassa. Se on nimenomaan mahdollisuus,
se ei velvoita sitä sopimusta tekemään.
30 000 lasta kokee vuosittain avioeron, ja moni niistä tapauksista johtaa
ongelmallisiin tilanteisiin lapsen huollon ja tapaamisen suhteen.
Tällainen etukäteispainotteinen mahdollisuus toisi
varmasti hyvän tavan käsitellä sitä asiaa,
ja uskon, että sillä olisi hyvin voimakas ennalta
ehkäisevä viesti, koska parit tietäisivät,
mihin ovat sitoutuneet, ja jos ongelmia tulee, niin tietävät
etukäteen, miten siitä sitten eteenpäin
pitäisi mennä.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Avioerot ovat aina ikäviä,
toiset vain ikävämpiä. Tämä on oikein
hyvä lakialoite sen suhteen, että olisi mahdollista
ennalta tosiaan sopia nämä riidat, mitkä useissa
avioeroissa tulevat, ja aina silloin suurimpana kärsijänä on
lapsi.
Oikeastaan pitää tässä vaiheessa
kiittää sekä Eerolaa että Kiurua,
kun näitä avioerotilanteita eri muodoissaan te
olette pitäneet ansiokkaasti esillä koko kauden
ajan. Tämä on hyvä jatko sille sarjalle,
mitä te olette yhdessä oikeastaan tehneet. Kaikkia
näitä yhdistää huoli siitä,
miten lapsen asema turvataan jatkossa, ja tämä on
ensiluokkaista työtä, mitä olette tehneet. — Kiitos.
James Hirvisaari /m11:
Arvoisa puhemies! Lapsen huoltajat ovat yhteistoimintavelvollisia. He
vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja
tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset,
jollei toisin ole säädetty tai määrätty.
Niin kauan kuin perheessä voidaan hyvin, lasta koskevat
päätökset on helppoa toteuttaa yhteistyöllä lapsen
etua ajatellen, mutta mitä tapahtuu, kun parisuhde ajautuu
kriisiin? Hyvin usein vanhemmat siinä kohdin unohtavat
lapsen edun ja sortuvat ikävään itsekkyyteen.
Ongelmia tulee varmuudella, jos lähivanhempi esimerkiksi
tulkitsee tapaamissopimuksen olevan lapsen tapaamisen osalta tapaavan
vanhemman maksimiaika ja tapaava vanhempi tulkitsee sen olevan minimi.
Ymmärrettävää on, että vähästä on
vaikeampaa luopua.
Vastaavasti huollon velvollisuuksien osalta estävä lähivanhempi
toimii vähintään passiivisesti ja tapaava
vanhempi taas odottaa aktiivista tiedonsaantia. Vanhempi saattaa
myös vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta tyyliin "lapset eivät
halua tavata" tai "lapset kertovat, ettei toisen vanhemman luona
ollut kivaa". Tämän tarkoitus on paitsi murtaa
toisen vanhemman uskoa lasten rakkauteen myös hyväksyttää itselle
ja lähipiirille, että vieraannuttaminen on oikeutettua. Lisäksi
kyse voi olla vallan ja kontrollin menettämisen pelosta,
omasta riippuvuudesta lapsiin, kostosta, pettymyksestä ja
niin edelleen.
Arvoisa puhemies! Suomi on valitettavasti Euroopan johtavia
maita avio- ja avoerojen yleisyydessä. On arvioitu, että vanhempien
ero koskettaa vähintään 30 000:ta
suomalaislasta vuosittain. Erojen määrän
kasvun myötä myös oikeudessa ratkottavien
huoltajuusriitojen määrä on viime vuosina
kolminkertaistunut 1990-luvun alkuvuosiin verrattuna. Lukuisat tutkimukset
ovat osoittaneet, että avioeroon liittyvät vanhempien keskinäiset
konfliktit ja lasten joutuminen osalliseksi niihin ovat yhteydessä lasten
kehityksen häiriintymiseen.
Päättäjien olisi nyt syytä reagoida
tähän epäkohtaan. Vanhemmat ajattelevat
todennäköisimmin lapsensa parasta silloin, kun
he elävät itse sovussa toistensa kanssa. Siinä vaiheessa,
kun ajatus parisuhteen hajoamisesta on vain epämiellyttävä mielikuva,
puolisoa on helpompaa ajatella hyvänä vanhempana.
Sinä hetkenä hänelle on myös
helpompaa suoda erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi lapsen tapaamisten
suhteen, jos ero sitten sattuisikin ajankohtaiseksi.
Surullisen usein olemme kuitenkin saaneet lukea ja kuulla, kuinka
katkera ja vihainen osapuoli kostaa toiselle vanhemmalle nimenomaan
lapsen kautta. Tapaamisoikeuksia voidaan evätä kokonaan
tai muuttaa mielivaltaisesti, lasta saatetaan yrittää kääntää täysin
toista vanhempaa vastaan, ja kun pariskunta on sodassa keskenään, lapsi
on sodan häviäjä ja uhri.
Arvoisa puhemies! Tällaiset vääryydet
sekä monet muut ovat ehkäistävissä,
mikäli hyväksymme edustaja Eerolan lakiehdotuksen.
Siinä esitetty vanhemmuussopimus tuntuu hyvinkin järkevältä.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että tässä lainsäädännössä on
lähtökohdaksi otettu se ainoa oikea lähtökohta
elikkä lapsen etu. Oikeastaan minkään
muun asian ei pitäisikään määritellä meidän
lainsäädäntöä ja sitä, miten
viranomaiset toimivat lakia tulkitessaan. On myös hyvä,
että se tunnistaa nykytilanteen, missä Suomessa
eletään, avoliittoperheitten suuren määrän,
että meillä on jo yli 300 000 avoliittoperhettä,
21,5 prosenttia kaikista. Ei siis puhuta mistään
marginaaliasiasta avoliittoperheittenkään osalta,
mutta tämä koski myöskin avioliittoperheitä,
molempia. Minusta tämä on aika raikas ja hyvä ajatus,
ja toivon, että eduskunta tähän vakavasti
suhtautuu.
Haluan myös kiittää edustaja Eerolaa
muustakin työstä tällä vaalikaudella
tämäntapaisissa kysymyksissä. Nämä ovat
tasa-arvokysymyksiä, ja vaikka tasa-arvo-ongelmat Suomessa
ehkä yleensä ottaen koskettavat naisia, naiset
ovat huonommassa asemassa kuin miehet, niin on myöskin
joukko ongelmia, joissa miehet ovat heikommassa asemassa kuin naiset,
ja usein ne koskevat juuri erilaisia huoltajuuskiistoja. Minusta
on hyvä, että tämäntapaiset
asiat ovat yhtä lailla siellä rinnalla ja myös
miesten oikeuksia katsotaan näissä asioissa. Kyllä lapsella
pitää olla oikeus molempiin vanhempiinsa, niin
hyvin kuin se vain suinkin mahdollista on.
Minä näen, että tämä Eerolan
lakialoite olisi ihan vakavan harkinnan arvoinen asia. Sen takia itsekin
tämän allekirjoitin ja toivon, että tätä ihan vakavasti
voitaisiin tässäkin talossa pohtia.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 9
artikla määrää seuraavasti:
"1) Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan
heidän tahtonsa vastaisesti, paitsi kun toimivaltaiset
viranomaiset, joiden päätökset voidaan
saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, toteavat soveltuvien lakien
ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.
Tällainen päätös saattaa olla
tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai
laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat
erillään ja on tehtävä päätös lapsen
asuinpaikasta.
2) Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1. kappaleessa
tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja
tuoda siinä julki näkökantansa.
3) Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan
erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia
suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti,
paitsi jos se on lapsen edun vastaista."
Yksi lapsen oikeuksien vaarantumisen paikka on vanhempien ero.
Lähtökohtaisesti vanhempien tulee keskenään
pitää huolta lapsen oikeuksien toteutumisesta
myös parisuhteen päättymisen jälkeen.
Käytännössä tämä tapahtuu
sopimalla lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisesta. Ikävä kyllä lapsen
asioista sopiminen ei onnistu kaikilta vanhemmilta varsinkaan erotilanteessa.
Tällöin vanhempien välillä on
niin kutsuttu huoltoriita. Huoltoriita voi toki syntyä sopimukseen pääsemisen
jälkeenkin, jos jompikumpi vanhemmista ei noudata tätä tehtyä sopimusta.
Ennuste tulevaisuudelle on kuitenkin huono, jos vanhemmat eivät
lähtökohtaisestikaan pääse sopimukseen
tai jos jompikumpi vanhemmista kokee tulleensa pakotetuksi huonoon
sopimukseen esimerkiksi turvatakseen edes pienen yhteyden lapseensa.
Jos huoltoriita joudutaan ratkaisemaan tuomio-istuimessa, on
todennäköistä, että vähintään toinen
vanhemmista joutuu pettymään, varsinkin koska
oikeuskäytäntömme mukaan huoltoriidan
ratkaisun perusteena on ainoastaan lapsen etu eikä siihen
saa oikeuskäytännön mukaan vaikuttaa
se, miten vanhemmat ovat käyttäytyneet toisiaan
kohtaan, ellei se osoita heistä jotain kielteistä vanhempana.
Lapsen huoltoa ja asumista koskeva ratkaisu ei saa olla syyllisen
vanhemman rankaisemista tai hyvin käyttäytyneen
vanhemman palkitsemista. Tämä onkin johtanut siihen,
että vanhempi usein naamioi itsekkäät
tarkoitusperänsä hyväksi vanhemmuudeksi
ja huoleksi. Pahimmillaan käytetään niin
kutsuttua insestikorttia saavuttamaan esimerkiksi yksinhuolto ja
toiselle vanhemmalle rajoitetut tai valvotut tapaamiset lähestymiskieltoineen.
Tämä ei ole paras mahdollinen tilanne vanhempien
tulevaa yhteistyötä ajatellen.
Toisin sanoen: koska riita nähdään
oikeusistuimissa lapsen edun vastaisena, voidaan riita laittaa poikki
siten, että katkaistaan lapsen ja toisen vanhemman välinen
suhde antamalla taas toiselle vanhemmalle täydet valtuudet
päättää yhteisen lapsen elämästä sekä määräämällä tämän
vanhemman halun mukaiset tapaamisoikeudet lapselle. Näin,
vaikka tämä vanhempi yksin olisi aiheuttanut riidan
toimimalla lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain hengen vastaisesti
ja tällä tavalla saavuttanut aseman, jonka oikeus
katsoo jo vakiintuneeksi. Tämä on paitsi lasten
oikeuksien sopimuksen hengen vastaista myöskin tasa-arvorikkomus,
sillä suurimmaksi osaksi katkeaa nimenomaan isän
ja lapsen välinen yhteys.
Lainsäädännöstämme
puuttuu työkaluja vanhempien välisen huoltoriidan
ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi asiantuntija-avusteinen niin
kutsuttu Follo-sovittelu, jota täälläkin
aina mainostetaan, tulee liian myöhään.
Vanhemmilla on jo riita ja valta-asema saattaa olla toisella vanhemmalla,
jolloin vaihtoehdot ovat suostua huonoonkin sopimukseen tai koettaa
onneaan käräjäoikeudessa. Parasta siis
olisi tilanne, jossa vanhemmille ei tulisi riitaa varsinkaan tilanteessa,
jossa henkinen kapasiteetti toimia järjellisesti on heikentynyt
parisuhteen päättymisen tuoman kuorman vuoksi.
Arvoisa puhemies! Lakialoitteella ehdotetaan nyt muutettavaksi
lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa sääntelyä siten,
että lapsen vanhemmat voisivat sopia lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta avioeron ja avoliiton purkautumisen varalta.
Tällaista sopimusta kutsuttaisiin tässä esityksessäni
vanhemmuussopimukseksi. Sopimus vahvistettaisiin samoilla edellytyksillä kuin
vanhempien sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Vanhemmuussopimus
tulisi kuitenkin voimaan vasta siinä yhteydessä,
kun puolisot on tuomittu avioeroon tai kun avoliitto on purkautunut.
Lakialoitteen tarkoituksena on mahdollistaa sopimus, jolla turvataan
lapsen asema ja oikeus avioeron ja avoliiton purkautumisen jälkeen
siten, ettei yhteys kumpaankaan vanhempaan katkea. Kyseessä olisi
siis mitä enimmässä määrin
huoltoriitaa ennalta ehkäisevä toimenpide.
Kun keräsin nimiä tähän
aloitteeseen, kysyttiin minulta monasti, että mitäs
jos sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen paljastuukin,
että toinen vanhemmista onkin esimerkiksi juoppo: ei kai
allekirjoitettu sopimus pakottaisi antamaan lasta väkivaltaiselle
juopolle? No, ei tietenkään, sillä nykyisinkin
voidaan olemassa olevia sopimuksia muuttaa tai olla noudattamatta,
jos se on lapsen edun vastaista. Sopimuksen muuttaminen olisi siis
tässäkin mahdollista samoilla edellytyksillä kuin
voimassa olevassa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
on säädetty.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tuli voimaan 1.
päivänä tammikuuta 1984. Vaikka lakiin
lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on lain voimaantulon jälkeen
tehty useita rajoitettuja uudistuksia, ovat lain pääperiaatteet
säilyneet olennaisilta piirteiltään ihan
ennallaan. Aikaisemmin kuitenkin lapsen huolto oli sidottu vanhempien
välisen suhteen oikeudelliseen luonteeseen, mutta uudessa
laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säänneltiin
ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti ja ihan
itsenäisesti. Lain mukaan vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta. Tällaista sopimusta avioliiton
perusteella määräytyvän huollon
osalta vanhemmilla ei kuitenkaan ole ollut mahdollista sopia lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron varalta.
Arvoisa puhemies! Vertaan tätä ideaani avioehtosopimukseen
tai palovakuutukseen. Eihän kukaan oleta todennäköisesti
eroavansa eikä toivo talonsa palavan. Silti avioehtosopimusta
ja palovakuutusta pidetään älykkäinä ratkaisuina. Muutamat
kansanedustajat, joille aloitettani nimien keräämisen
yhteydessä esittelin, kauhistelivat puheitani. Eihän
lasta voi verrata omaisuuteen, joka avioehtosopimuksessa tai palovakuutuksessa
turvataan. Olen ihan samaa mieltä. Lapsi on jotain paljon
arvokkaampaa kuin omaisuus. Jos olemme valmiit turvaamaan omaisuutemme, miksi
emme siis olisi valmiit turvaamaan lapsemme oikeutta vanhempiensa
riidattomaan eroon ja antamaan lapselle mahdollisuuden hyvään
kasvuun ja kehitykseen vanhempiensa erosta huolimatta?
On muistettava, että ero on aina vanhempien tai toisen
vanhemman päätös, ei koskaan lapsen. Miksi
lapsen pitäisi antaa kärsiä riitaisasta
erosta, jos riitaisuus voitaisiin välttää tai
riskiä siihen voidaan pienentää esimerkiksi
vanhemmuussopimuksen kaltaisella uudistuksella? Eikö meidän kansanedustajien
velvollisuus ole tarjota lapsille kaikki mahdolliset keinot, joilla
heitä turvataan? Etenkin kun lapset eivät itse
voi äänestää.
Arvoisa herra puhemies! Toisaalta vanhemmuussopimuksen sopiminen
olisi vapaaehtoista. Jokainen voi siis kuitenkin miettiä,
haluaisiko itse lapsensa oikeudet turvatuiksi eron jälkeen.
Olen tälle asialle kasvot antaessani saanut satoja
yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet eron jälkeisen
sopimuksettoman tilanteen. Kuulemani perusteella voin vakuuttaa,
ettei kukaan meistä halua kohdata tilannetta, jossa pitäisi
neuvotella järjellinen sopimus erokriisissä katkeroituneen
vanhemman tai esimerkiksi sosiopaatin tai muuten häiriintyneen
ihmisen kanssa, varsinkaan silloin, kun tämä on
käyttänyt sopimuksetonta tilaa hyväkseen
saavuttaakseen valta-aseman. Tässä ja tämän
jälkeisessä painajaisessa elää tälläkin
hetkellä tuhansia vanhempia ja lapsia (Puhemies koputtaa)
sekä isovanhempia ja muita sukulaisia.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
(koputtaa)
No, nyt riittää tämä esittelypuheenvuoro...
Nytkö riittää?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
...joka oli se 10 minuuttia, kun ensimmäinen puheenvuoro
oli vain se 5 minuuttia.
No, jatketaan kohta, jos... [Puhemies antoi puheenvuoron
seuraavalle puhujalle.]
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten huomaamme, edustaja Eerola on tosiaan
perehtynyt tähän asiaan, mikä on totta
usean suomalaisen kohdalla.
Naimisissa ollessaan, yhteistä kotia asuessaan, lapsia
kasvattaessaan parit aina luottavat lähtökohtaisesti
toisiinsa. Siinä vaiheessa tosiaan tämä vanhemmuussopimus
on mahdollista tehdä yhteisymmärryksessä ja
ennalta ehkäisevästi sitten tosiaan näitä riitoja
ratkaista. Kun tai jos ero sitten tulee, niin moni ero on vielä alkuvaiheessa
ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa ja välttämättä niitä riitoja
ei ole niin kärjekkäästi ainakaan nostettu
esille. Mutta viimeistään siinä vaiheessa,
kun toinen eronneista löytää uuden kumppanin
itselleen, riidat kärjistyvät ja tämä lapsi
on entistä tukalammassa asemassa. Mustamaalataan toista,
ja lapsi kärsii.
Nyt tässä vaiheessa kautta, ja kun tiedämme, että valiokunnat
ovat aivan täynnä työtä, pelkään pahoin,
ettei tämä lakialoite etene tällä kaudella maaliin.
Toivon, että se etenee, koska se on äärettömän
hyvä. Mutta jos ei, niin toivon, että ministeriöissä ollaan
kuulolla ja kirjataan kaikki nämä puheet ja näkökannat
esille ja (Puhemies koputtaa) valmistellaan tämä lakialoite
seuraavan hallituksen esitykseksi.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola otti esille vanhemmuussopimuksen
lisäksi tässä tämän
avioehtosopimusasian, ja se oli myös minulla itselläni
mielessä, mutta toistetaan nyt tässä osittain
samoja asioita mutta ehkä hieman tuoreitakin näkökulmia.
Avioehtosopimuksessahan puolisot voivat ennen liiton solmimista
tai liiton aikana tehdä sopimuksen. Se tehdään
kirjallisesti, päivätään ja
allekirjoitetaan. Mielellään siinä kannattaa
käyttää asiantuntijaa apuna, että tulee
sitten oikein tehtyä. Se, mikä avioehtosopimuksessa
on olennaista, on se, että siinä sovitaan omaisuudesta.
On mielenkiintoista juuri, että omaisuudesta sopiminen
on ikään kuin henkisesti helpompaa tai ehkä nyt
vähän juridisestikin helpompaa kuin lasten asemasta
sopiminen etukäteen.
Tiedän, että avioehtosopimuksen tekemiseen liittyy
paljon täällä mainittuja tunnelatauksia:
voi tuntua ihmeelliseltä varautua asiaan, jota ei todellakaan
toivo itselle, puolisolle eikä suhteelle, mutta varautuminen
pahimpaan on viisasta, jotta sitä pahinta ei ylipäätään
tapahtuisi. Kun on tavallaan yhteinen polku, yhteinen sopimus, yhteinen
näkemys ja tieto siitä, mitä tapahtuu,
jos asiat eivät suju sovitusti, niin se saattaa edesauttaa sitä,
että mitään ongelmia ei sitten tulekaan — ainakaan
siinä määrin, että suhde loppuisi.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tässä erokriisitilanteessa
ja siinä painajaisessa elää tälläkin
hetkellä tuhansia vanhempia ja lapsia sekä myöskin
isovanhempia ja muita sukulaisia. He elävät elämää,
jossa tämä tai vaikka seuraava päivä saattaa
olla viimeinen päivä yhdessä ja sen jälkeen
yhteys lapsen ja hänen läheistensä välillä katkeaa
vastoin heidän tahtoaan. Tätä tilannetta
esitykseni pyrkii ennalta ehkäisemään.
Avoliiton purkautuminen on ollut isän ja lapsen kannalta
hyvin ongelmallinen, etenkin jos isän ja äidin
suhde päättyy ennen lapsen syntymää.
Tilanne pahenee entisestään, jos äiti
ennen lapsen syntymää menee naimisiin toisen miehen tai
jopa kohta naisen kanssa. Uusi isyyslaki toki helpottaa tätäkin
tilannetta. Vielä enemmän tilanne helpottuu, jos
nyt käsittelyssä oleva lakialoitteeni
hyväksytään. Jos vanhemmat ovat solmineet
vanhemmuussopimuksen, ei toinen vanhempi voisi uuden suhteen myötä tuhota
lapsen ja toisen vanhemman välistä yhteyttä.
On myös tapauksia, joissa eron yhteydessä toinen
vanhemmista jättäytyy omatoimisesti pois lapsen
elämästä. Kuten näissä vieraannuttamistapauksissa,
myös tällaisissa tilanteissa, joissa vapaaehtoisesti
lähdetään pois, on useimmin kyse isästä,
joka eron kautta osittain tai kokonaan hylkää lapsensa.
Tämä vanhemmuussopimus olisi ratkaisu myös
näiden tilanteiden varalta. Kun erovanhemmuuteen joutuisi
ottamaan kantaa jo parisuhteen aikana, voisi tällä olla
myös erityisesti isyyttä voimaannuttava vaikutus.
Tämän isyyden jatkuminen myös eron jälkeen
voisi olla nykyistä todennäköisempää.
Laissa omaksuttu lähtökohta on, että sekä huoltoa
että tapaamisoikeutta koskevat asiat ratkaistaisiin vanhempien
välisen yksimielisyyden pohjalta. Tämän
mukaisesti on sitten sosiaalilautakunnan vahvistama sopimus tarkoitettu
sekä huoltoa että tapaamisoikeutta koskevien kysymysten
ensisijaiseksi ratkaisuksi. Tapaamissopimuksen tarkoitus on turvata
erityisesti lapsen yhteydet erossa asuvaan vanhempaan.
Nykyisen säätelyn ongelmaksi on käytännössä muodostunut
se, että huolto- ja tapaamisoikeutta koskeva sopimus tehdään
yleensä aikana, jolloin sopimuksenteko-olosuhteet eivät
ole lapsen edun kannalta parhaat mahdolliset. Parisuhteen loppuminen
on kriittistä aikaa, ja se on omiaan altistamaan vanhemmat
erokriisille.
Vaikka vanhempien yhteishuolto on lain lähtökohtana,
ei se silti aina ole toimiva ratkaisu, jos vanhemmat eivät
pysty yhteistoimintaan. Jos asioista ei synny sopua, syntyneet konfliktit
ratkotaan viime kädessä yhteishuollon purkamisen kautta.
Kun vanhempien sopimusta asiasta ei ole, joutuvat viranomaiset ottamaan
asiaan kantaa olemassa olevan tiedon perusteella. Kuitenkin lapsilainsäädännössä noudatetaan
periaatetta "vanhemmat tietävät parhaiten". Vanhemman erottaminen
lapsen huollosta on rankka toimenpide, joka ei ole omiaan vahvistamaan
huollosta erotetun vanhemman vanhemmuutta — varsinkaan
silloin, kun tämä vanhempi on ollut se yhteistyökykyinen
vanhempi.
Edelleen myös lain tausta-arvoilla on lapsen edulle
merkitystä asiassa. Voimassa olevassa laissa on pyritty
erityisesti ennalta ehkäisemään se, että lapsi
joutuisi tahtomattaan vanhempien välillä vallitsevien
riitojen osapuoleksi. Tämän vuoksi tilanteessa,
jossa vanhempien sopimusta ei tehdä vapaaehtoisesti, lapsen
mielipide tulee selvittää hienovaraisesti ja varsinkin
sillä tavoin, että lapsen ja kumpaisenkaan vanhemman
välinen suhde ei kärsi lapsen toivomusten selvittämisestä.
Kuitenkaan ei ole harvinaista, että tilanteessa tapahtuu
väärinkäytöstä, jolla
vanhempi pyrkii saavuttamaan valta-aseman suhteessa lapseen estämällä,
manipuloimalla tai jopa kiristämällä lasta
voidakseen alistaa toisen vanhemman haluamaansa sopimukseen.
Parisuhteen loppuminen ja vanhempien muuttaminen eri osoitteisiin
luo eräänlaisen sopimuksettoman tilan, joka on
omiaan lisäämään vanhempien
välistä epäluottamusta, koska sovittuja pelisääntöjä ei
ole. Jos vanhemmilla olisi valmis sopimus koskien tätä lapsen
huoltoa, asumista ja tapaamista, voitaisiin varmistaa se, etteivät
vanhempien epätietoisuus lapsen asioiden kohtalosta ja
keskinäinen epäluottamus ainakaan pahene sen johdosta,
että vanhempi käyttää tätä sopimuksetonta
tilaa omaksi hyväkseen eikä lapsen hyväksi.
On myös todennäköistä, että sopimus, joka
tehdään vanhempien vielä ollessa väleissä keskenään,
huomioi lapsen tosiasiallisen edun vanhempien omien intressien sijasta.
Nykyisessä tilanteessa toinen vanhemmista on usein jo kauemmin
valmistautunut eroon ja hoitanut asioitaan itselle sopiviksi myös
lapsen huoltoon ja tapaamiseen liittyen. Toiselle vanhemmalle taas ero
tulee yllättäen. Kriisin ollessa päällä voi
helposti käydä niin, että sopimukset
tulee allekirjoitettua oman ja lapsen edun vastaisesti.
Arvoisa herra puhemies! Monelle tulee yllätyksenä,
kuinka raadollisiksi erotilanteet voivat yltyä. Voisi kuvitella,
että lapsen yhteys molempiin vanhempiin on turvattu laissa
lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole.
Perättömät insestisyytökset
ja väitteet väkivallasta tai muusta kelvottomuudesta
vanhemmaksi ovat tapoja turvata itselle valta-asema eron jälkeen.
Jokainen voi kuvitella, miltä nämä tuntuisivat.
Jokainen voi myös kuvitella, miltä tuntuisi menettää lapsi,
vaikka nämä syytökset myöhemmin
osoitettaisiinkin perättömiksi — kuten
muuten usein käykin. Haavat eivät kuitenkaan koskaan
parane, ja luottamus vanhempien välillä on ehkä iäksi
mennyttä. Tämä vanhemmuussopimus tarjoaisi
ainakin mahdollisuuden välttää sota tämän
sopimuksen saamiseksi.
Arvoisa puheenjohtaja! Kiitän kaikkia kansanedustajia,
jotka ovat tämän allekirjoittaneet, ja erityisesti
haluan kiittää kokoomuksen kansanedustaja Pauli
Kiurua, joka on nämä neljä vuotta tätä asiaa
kanssani yhdessä vienyt eteenpäin.
Keskustelu päättyi.