Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa puhemies! Viime aikoina julkisuudessa olleet vakavat
lasten hyväksikäyttötapaukset ja niistä annetut
lievät tuomiot ovat herättäneet ihmisissä ihmetystä ja jopa
vihaa. Kolme miestä raiskasi ja pahoinpiteli toistuvasti
kolmea 2—5-vuotiasta tyttöä. Tekijät selvisivät
uskomattoman lievillä 3—4 vuoden pituisilla tuomioilla,
joista ensikertalainen istuu vain puolet. Ensin uskalletaan raiskata,
sitten oikeussalissa huppu päässä istua
luimistellaan ja muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas vapaalla
jalalla. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka näin kevyet
tuomiot ovat perusteltavissa, kun lainsäädäntö kuitenkin
mahdollistaisi huomattavasti kovemmat rangaistukset.
Kysyn oikeusministeriltä: onko teillä mitään keinoja,
jotta lain mahdollistamia koviakin rangaistuksia saataisiin otettua
käyttöön, vai onko ainoa mahdollisuus
rikoslaissa säädettyjen minimirangaistusten nostaminen?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! On aivan ymmärrettävää,
että nämä tapaukset ovat herättäneet
keskustelua, ja varmasti on niin, että me kaikki olemme
huolissamme tästä. Kaikki nämä tapaukset
ovat niin ikäviä, että toivoisi tietysti,
että ne eivät olisi koskaan tapahtuneet.
Kuitenkin tilanne nyt on se, että viime vuosien aikana
rikoslainsäädäntöä on
tältä osin moneen kertaan muutettu — myös
rikoksista tuomittavia tuomioita, elikkä rangaistusasteikkoa
on muutettu. Sitä on kiristetty viimeksi vuonna 2011, kun
on kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Nämä tapaukset, joihinka edustaja nyt viittaa,
ovat tapahtuneet ennen sitä, jos muistan oikein, vuosina
2008—2009. Rikoslakia ei voi takautuvasti muuttaa, elikkä sen
lainsäädännön mukaan, joka on
ollut silloin vuonna 2008 ja 2009 voimassa, on tuomioistuin tuominnut.
Nyt kuitenkin lainsäädäntöä on
tällä hallituskaudella edelleen kiristetty, ja
tässä suhteessa luulen, (Puhemies koputtaa) että tällä hetkellä meillä on
aika hyvä lainsäädäntö.
On tuomioistuinten asia sitten käyttää koko
sitä rangaistusasteikkoa, mitä lainsäätäjä on
antanut mahdolliseksi käyttää.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän edustajia, jotka haluavat tästä aiheesta
esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan
nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.
Pentti Oinonen /ps:
Herra puhemies! Hallituksen olisi syytä ryhtyä viipymättä valmistelemaan
rikoslain rangaistusasteikkojen muuttamista siten, että vähimmäistuomioita
kiristettäisiin ihmisten henkeen ja terveyteen ja erityisesti
lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla. Tällainen
päätös velvoittaisi tuomioistuimia ja olisi
siten varmin tapa saada muutos nykytilanteeseen. Kovemmat rangaistukset
toimisivat pelotteena rikoksentekijöille ja viestittäisivät
uhreille, että yhteiskunta ottaa heidän kärsimyksensä myös
vakavasti. Vaikka vaalikausi lähestyy loppuaan, pitäisi
asian selvitys- ja valmistelutyö aloittaa välittömästi.
Näin seuraava hallitus voisi mahdollisimman pian tehdä tarvittavat
lakimuutokset.
Onko teillä, arvoisa rouva oikeusministeri, valmiutta
ryhtyä ripeisiin toimiin, jotta tuomiot saataisiin vastaamaan
edellä mainittujen rikosten vakavuutta, koska nyt niin
ei näytä olevan?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin, vuonna 2011 rikoslainsäädäntöä tältä osin
on kiristetty. Tällä hetkellä lapsen
törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidaan
tuomita 1—10 vuotta vankeutta. Jos siihen tekoon sisältyy
väkivaltaa, niin silloin tuomitaan tietysti myös
raiskauksesta, ja silloin se enimmäisrangaistus on 13 vuotta
vankeutta. Elikkä tässä mielessä ollaan
tehty jo suuria muutoksia.
Nyt tämä hallitus on tämän
lisäksi myös tehnyt muutoksia raiskausrikoslainsäädäntöön, mikä käytännössä tarkoittaa
sitä, että jos raiskaus kohdistuu alle 18-vuotiaaseen,
niin se on lähtökohtaisesti aina tuomittava törkeänä raiskauksena.
Törkeän raiskauksen rangaistusasteikko on 2—10
vuotta, ja se tarkoittaa sitä, että törkeästä raiskauksesta
tulee sitten ehdoton vankeustuomio. Se on tämän
eduskunnan hyväksymä laki, (Puhemies koputtaa)
ja tällä hallituskaudella ollaan siis tehty jo
erittäin paljon toimenpiteitä tällä saralla.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tein lakialoitteen vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustojen
tarkastamisesta, ja laki asiasta astuikin voimaan viime vuonna.
Perussuomalaiset esitti, että rikostaustan tarkastaminen
olisi oikeus, ei velvollisuus, niin kuin lakiesityksessä oli,
ja tästä jätimme myös eriävän
mielipiteen lakivaliokunnassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka otti
oikeuskanslerin kertomuksessaan kantaa asiaan ja oli samoilla linjoilla
kuin perussuomalaiset: se olisi voinut olla oikeus.
Kysynkin teiltä, teettekö jotakin asialle,
koska olen ymmärtänyt, että oikeusministeriö ja
työ- ja elinkeinoministeriö seuraavat lain kulkua
ja sitä, millä tavalla sitä sovelletaan.
Huoli on myös siitä, että tätä lakia
ei ole sovellutettu. Miksi ihmeessä näin on, mitä asialle
tulisi tehdä? Ihmettelen myös, minkä takia
tehdään tällaista näennäistä lainsäädäntöä — eikö pitäisi
kerralla säätää sellainen laki,
että sitä myös sovellettaisiin?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on kyllä juuri tehnyt
sen muutoksen, mihinkä edustaja viittaa, elikkä me
olemme tehneet sen mahdolliseksi, että jokainen yhdistys
tai järjestö, jossa tehdään toimintaa
lasten kanssa, voi itse päättää,
hankkiiko se rikosrekisteriotetta niistä henkilöistä,
jotka ovat lasten kanssa tekemisissä.
Olemme tässä lähteneet siitä,
että jos tekisimme tästä velvoitteen
niin, että jokaisen järjestön on pakko
hankkia tämä rikosrekisteriote, niin se myös
voisi johtaa kohtuuttomuuksiin koskien tiettyjä järjestöjä.
Me tiedämme, että Suomessa on valtava järjestökenttä,
ja me tiedämme, että yleensä luotamme
toisiimme. Sen takia tämä on tehty niin, että se
mahdollistaa sen, että yhdistykset nämä rekisteriotteet
hankkivat.
Tässä tiedotus on nyt tärkeätä.
Me olemme yrittäneet tiedottaa tästä uudesta
lainsäädännöstä, ja
se on niin uusi, että me emme vielä tässä vaiheessa
(Puhemies koputtaa) kykene näkemään sen
seuraamuksia. Mutta siinä olette ihan oikeassa, että sitä voitaisiin
käyttää enemmän, ja toivon,
että tämä tieto leviää myös
kansalaisille.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Käräjäoikeuksien
ratkaisuissa on varsin suuria poikkeuksia eri puolilla maata. Hovioikeuksien
päätökset osaltaan tasoittavat tutkimusten mukaan
noita päätöksiä. Kuitenkin hyvin
usein, vaikka rangaistustaulukot ovatkin varsin korkeita, on tapauksia,
joissa hovioikeus on löytänyt hyvin paljon lieventäviä asianhaaroja.
Esimerkiksi eduskunnan käsittelyssä olevan rattijuoppouskansalaisaloitteen
pohjalla on juuri tapaus, jossa hovioikeus löysi käräjäoikeuden
päätökseen nähden lieventäviä asianhaaroja.
Tyttö menehtyi. Katsottiin, että kun tapahtui
päivällä, valoisalla ja oli ensikertalainen,
ei muita ajovirheitä, niin tästä syntyi
sitten ratkaisu, että tuomio lieveni.
Herra puhemies! Sinällänsä en usko
siihen, että tuomiot ratkaisevat näitä asioita.
Mutta, arvoisa oikeusministeri, haluan teiltä kysyä,
millä lailla lainsäätäjän
ja yleisen lainkäytön kannalta myös näitä tuomioiden
yhdenmukaistamisia pystyttäisiin viemään
eteenpäin ja mikä siinä auttaa, jotta
jokainen kansalainen voisi tuntea eri puolilla maata saavansa (Puhemies
koputtaa) samanlaisen oikeuskohtelun.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja hyvin tietää,
oikeusministeri ei voi kommentoida yksittäisiä oikeustapauksia,
ja meillä on riippumaton oikeuslaitos, se on yksi meidän
demokratian peruspilareita. Tässä salissa me säädämme
niitä lakeja, joita sitten riippumaton tuomioistuinlaitos
soveltaa. Meidän on niissä laeissa otettava esille
ne näkökohdat, jotka meille kansan valitsemina ovat
tärkeitä, ja tuomarit sitten soveltavat niitä.
Totta kai se on sitten niin, että korkein oikeus esimerkiksi
ennakkopäätöstuomioistuimena tänä päivänä voi
ohjata aika paljonkin oikeuskäytäntöä,
ja kehitys on menossakin siihen suuntaan, että korkein
oikeus ohjaa entistäkin vahvemmin. Mutta ei ole poikkeuksellista,
että hovioikeus muuttaa käräjäoikeuksien
tuomioita, ja sen takiahan meillä on myös muutoksenhakuoikeus.
Tärkeätä on se, että jokainen
tuomari omassa ammatissaan (Puhemies koputtaa) miettii sitä, millä tavalla
tuomitsee, ja myös vertailee muihin tuomareihin ja he keskustelevat
keskenään siitä, mikä on se
hyvä käytäntö, koska olen itse
hyvin paljon samaa mieltä...
Puhemies Eero Heinäluoma:
Jaha. Aika, arvoisa ministeri, on nyt täynnä.
...että oikeuskäytännön
pitäisi olla samanlaista ympäri Suomen. — Kiitos.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallitushan on tehnyt paljon hyvää työtä saadakseen
oikeuden toteutumaan: on raiskausrangaistuksia kiristetty, on vainoaminen
kriminalisoitu, tänään tämän
kyselytunnin jälkeen on hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaresta,
jossa jälleen parannetaan rikoksen uhrin ja todistajan
oikeuksia muun muassa anonyymitodistelun kanssa.
Tässä seksuaalisessa hyväksikäytössä kontaktihan
yleensä luodaan verkkomaailmassa, ja sinnehän
olisi saatava lisää työkaluja, jotta
paljastaminen ja ennaltaehkäiseminen olisi entistä helpompaa.
Samoin olen samaa mieltä, että lapsiin kohdistuvissa
seksuaalirikoksissa minimirangaistuksia olisi syytä korottaa,
kuten edustaja Juvonenkin on tällaisen aloitteen tehnyt
kanssani.
Mutta kysymykseni kuuluu: kun tuolla Riihimäen vankilassa
on menestyksekkäästi ollut tämmöinen
Stop-ohjelma, jossa on saatu muutettua seksuaalirikollisten käyttäytymistä,
ja nyt tilanne on aika hankala siellä tämän
jatkumon kannalta, niin voiko nyt luvata, että se jatkuu,
ja myös, että sitä voitaisiin laajentaa,
koska se on osoittautunut hyvin toimivaksi ennalta ehkäiseväksi
ohjelmaksi?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Ihan niin kuin edustaja Tolvanen tässä esitti,
ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat erittäin
tärkeitä. Tilanne nyt on se, että meillä ei
ole riittävästi voimavaroja siihen, että me
pystyisimme kaikkia näitä hyviä projekteja takaamaan
tulevaisuudessa. Tämä taloudellinen tilanne on
myös nyt sellainen, että se on myös syönyt
oikeusministeriön ja rikosseuraamusalan resursseja, ja
sen takia me joudumme priorisoimaan. Ja totta kai pitäisi
yrittää priorisoida niin, että rahaa
riittää myös ennalta ehkäiseviin
toimenpiteisiin. Toivon itse, että nyt kun on olemassa
tämä parlamentaarinen ryhmä, joka miettii
oikeudenhoidon ja sisäisen turvallisuuden resursseja tulevaisuudessa,
tässä ryhmässä myös
tultaisiin sellaiseen lopputulokseen, että nähdään,
että tarvitaan voimavaroja myös juuri ennalta
ehkäiseville toimenpiteille.
Puhemies! Yritämme tehdä kaikkemme, jotta rahat
riittävät, (Puhemies koputtaa) mutta emme voi
tehdä ihmeitä.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Laki ja käytäntö valitettavasti
eivät mene tasan.
Suuri osa seksuaalirikoksista ja varsinkin raiskauksista alkaa
olla maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten tekemiä.
Kuitenkin koko väestöstä heitä on
vain murto-osa. Rangaistukset ovat olemattomia. Esimerkiksi keväällä 2012
kaksi ulkomaalaista sai ehdollisen tuomion, kun he raiskasivat 15-vuotiaan
tytön. Julkaisin heidän nimensä sosiaalisessa
mediassa. Jouduin itse myrskynsilmään, ja minua
epäiltiin jopa rikoksesta. Itse olen saanut ehdollisen tuomion
eli käytännössä lapun. Sillä ei
ole käytännön elämään
minkäänlaista merkitystä.
Arvoisa ministeri, entä jos teidän tai minun tyttärelle
kävisi niin? Onko ehdollinen tuomio tästä oikeudenmukainen?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Henriksson. — Jaa, pääministeri
Stubb.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Ehkä toistamiseen, jos sallitte, niin
olisin erittäin kiitollinen, että me tässä eduskunnassa,
Suomen kansan edessä emme lähtisi stigmatisoimaan
ketään taustasta johtuen tai siitä riippumatta.
Kyseessä ei ole se, onko rikoksen tehnyt maahanmuuttaja
tai joku toinen. Kyseessä on se, että rikoksen
on tehnyt ihminen, ja meidän lainsäätäjien
tehtävänä on pitää huoli
siitä, että lainsäädäntö on
niin tiukkaa, että rikoksia ei enää tapahdu.
(Teuvo Hakkaraisen välihuuto)
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Hakkarainen varmasti jo
kuuli aikaisemmasta puheenvuorostani, meillä on riippumaton
tuomioistuinlaitos. Meillä on rikoslainsäädäntö,
jonka mukaan tuomioistuimet tuomitsevat ja tuomarit miettivät aina
yksittäistapausta, katsovat kaikki siihen liittyvät
asianhaarat ja miettivät sitten, mikä on juuri
siinä tapauksessa se oikea tuomio. Se ei ole meidän
kansanedustajien asia miettiä sitä, mikä on
oikea tuomio. Meidän asia on miettiä se, minkälainen
sen asteikon pitää olla, mitkä ovat ne
teot, jotka ovat sellaisia, että niistä pitäisi
saada rangaistuksia, ja mistä teoista pitää saada
ehdotonta ja ehdollista vankeutta, niin se on asia, minkä tuomioistuin
päättää.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kun tämä meni nyt tähän,
että meidän tehtävä on tämä,
niin ystäväni Matti Inkinen sai somesta ajojahdin
päälleen ja ilmeisesti teki itsemurhan, SDP. Kukaan
ei tutkinut, puhdistanut mitenkään mainetta, hänet
tuomittiin epäoikeudenmukaisesti. Suomalaiselle miehelle
oikeudenmukaisuus on tärkeää.
2000-luvun alussa rkp:läinen oli ainoa kansanedustaja,
joka joutui syytteeseen sekä lasten hyväksikäytöstä että...
Ei joutunut syytteeseen, vaan yhtäkkiä, sisäministerin
ollessa myös rkp:läinen, häipyi kuvioista
eli nostettiin taivaisiin. Asiaa ei tutkittu mitenkään.
Nyt jos täällä, pääministeri,
kunnioittaen, te kuittaatte noin asian: Ovatko kansanedustajat ja
poliittiset tahot sitten niin erilaisia, että SDP:n kunnanvaltuutetun mainetta
ei puhdisteta, vaikka täysin epäoikeudenmukaisesti
hyökätään vastaan ja kun selvästi, niin
kuin kerroin, rkp:läinen kansanedustaja oli joutumassa
(Puhemies koputtaa) tähän tilaan, se kuitattiin
sillä, että meni pois, katosi silmistä? Ovatko
kansanedustajat täysin eriarvoisia tässä? (Puhemies:
Aika on täynnä!) Lapsiasia... [Puhemies
antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! En tiedä, ymmärsinkö tätä kysymystä ollenkaan.
Mutta niin kuin edustaja tietää, meillä on
perustuslaki, joka lähtee siitä, että me
olemme kaikki yhdenvertaisia lain edessä. Riippumatta siitä,
olemmeko me kansanedustajia, olemmeko me maahanmuuttajia vai olemmeko
me suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä, meillä on
kaikilla sama ihmisarvo. Ja onneksi me elämme demokratiassa,
jossa meillä on riippumaton tuomioistuinlaitos, jossa meillä on
poliisi, johonka kansalaiset uskovat, joka tekee esitutkintaa silloin,
kun poliisille tulee rikosilmoitus, ja meillä on syyttäjälaitos,
joka harkitsee, onko tässä tapauksessa tapahtunut
rikos, ja jos on, niin syyttäjä lähtee
sitä viemään eteenpäin.
Eli lähtökohta on se, että olemme
kaikki samanarvoisia ja me elämme oikeusvaltiossa ja me voimme
luottaa siihen, että meidän sekä poliisi, syyttäjä että tuomioistuin
toimivat niitten lakien mukaan, jotka tässä salissa
on säädetty.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Takaisin tähän erittäin
tärkeään alkuperäiseen kysymykseen.
Niin kuin ministeri kertoi, viime vaalikauden aivan lopulla
esittelystäni ja nyt tällä vaalikaudella
vielä sitten täydentäen nimenomaan lapsiin kohdistuvien
seksuaalirikosten rangaistuksia on kovennettu ja tunnusmerkistöjä on
muutettu niin, että entistä useampi rikos arvioidaan
törkeäksi. Kaksi muutosta on tehty.
Mutta se, mitä uskon, että todella monet oikeuspoliitikot
haluaisivat tehdä, myös minä, on, että väkivaltarikoksissa
ylipäätään olisi nykyistä korkeammat
rangaistukset. Mutta kun on epärealistista kuvitella, että oikeusministeriö saa
merkittävästi lisää rahaa — päinvastoin,
kehykset ovat itse asiassa järkyttävän
laskevat — niin olisi tärkeätä,
että tästä parlamentaarisesta työryhmästä tulisi
semmoinen turva oikeusministeriön valmistella, että edes
rangaistusasteikkojen sisällä voitaisiin tehdä niin,
että väkivaltarikosten asteikkoja nostettaisiin
ja vastaavasti lievemmissä rikoksissa etsittäisiin
uusia rangaistusmuotoja, jotka mahtuvat budjettiin. (Puhemies koputtaa) Mutta
tätä varten tarvittaisiin parlamentaarinen yhteisymmärrys,
että ne laskevat kehykset poistetaan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja nyt aika on täynnä.
Uskotteko, että näin käy?
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Edustaja Braxhan on ihan oikeassa tässä:
paljon on myös kysymys siitä, mikä on
se oikeusministeriön resurssitaso. Tilannehan on se, että tällä hallituskaudella
olemme joutuneet säästämään
niin kuin jokainen hallinnonala ja nyt seinä on tulossa
vastaan. Se täytyy sanoa nyt suoraan, että jos
me haluamme ylläpitää korkeata oikeusturvaa,
niin tästä ei pystytä leikkaamaan. Totta
kai meidän pitää tehdä uudistuksia, meidän
pitää saada uusia ohjelmia ja niin edelleen. Mutta
oikeusministeriön hallinnonala on kokonaisuudessaan alle
2 prosenttia valtion budjetista, ja siitä menee suurin
osa palkkoihin. Elikkä kun siitä leikataan, niin
se tarkoittaa käytännössä sitä,
että tuomareita vähennetään,
syyttäjiä vähennetään
ja niin edelleen. Joten toivon myös, että tulevaisuudessa
me löydämme sen yhteisymmärryksen, että tämä on
tärkeä osa oikeusvaltiota ja että se
rahoitetaan kunnolla.
Suna Kymäläinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Pedofilia tai lapseen seksuaalisesti
kajoaminen on varmasti yksi törkeimpiä ja tuomittavimpia
rikoksen muotoja. Rattijuopumus, väkivalta, ylipäätänsäkään
toisen hengen riistäminen — näihin kaikkiin
me ihmisinä reagoimme tunteella, ja onneksi tunteella reagoidaankin.
Meitä tunteellisesti reagoivia loukkaavat lieviltä tuntuvat
rangaistukset, ja ne loukkaavat meidän käsitystämme
oikeuden toteutumisesta.
No, lainsäädännössähän
meillä kuitenkaan ongelma ei ole rangaistusasteikot vaan
ongelma on se, kuinka oikeuslaitokset näitä rangaistuksia myöntävät.
Kysyisin arvoisalta ministeriltä, mitä asialle
voisi tehdä: kuinka ministerin välityksellä voisi
kuulua kansan tahto siitä, että oikeuslaitokset
käyttäisivät sitä lain säätämää asteikkoa? Ja
tärkeintä näissä keskusteluissa
rangaistusten (Puhemies koputtaa) sijaan on, kuinka näitten lasten
ja perheiden, joissa näitä traumaattisia kokemuksia
omaavia lapsia kasvaa, psyykkisestä voinnista sen jälkeen
huolehditaan. Onko meillä riittävästi
resursseja siihen?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä kysymys
tämä loppuosa tästä edustaja
Kymäläisen kysymyksestä, johon haluan
kommentoida.
Ensinnäkin totean sen, että meillä on
käynnissä Suomessa myöskin erittäin
hyviä hankkeita, muun muassa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin
vetoisesti lastenasiaintalohankkeen myötä, jossa
siis kootaan kaikkia niitä viranomaistahoja, terveydenhuollon
toimijoita, sosiaalihuollon ammattilaisia, jotka ovat näissä tilanteissa läsnä silloin,
kun on epäily lapseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta,
ja jotka käyvät läpi niitä prosesseja,
koska nekin ovat tärkeitä silloin, kun puhumme
lapsista, jotta lapsen etu kaikissa olosuhteissa kyetään
turvaamaan. Tämä hanke on osoittanut, että viranomaisten
välillä on vielä paljon tehtävää ja
tiedonvaihdossa parannettavaa, ja ehkä saamme tästä sellaista
mallia, missä voimme myös sitä jälkihoitoa,
sellaista tukea ja apua, paremmin antaa näissä meidän
terveydenhuollon, sosiaalihuollon palveluissa. Pidän tätä hanketta
sellaisena, jolle itse ainakin panen paljon odotuksia, ja ehkä saamme
siitä sellaisen, jota voimme monistaa sitten myös
muualle Suomeen.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin ministeri Huovinen totesi,
meillä on erittäin tärkeä pilottihanke
tämä lastenasiaintalo. Toivon itse, että se on
sellainen hanke, jonka käytännöt voidaan
levittää koko Suomeen, koska siinä ovat
kaikki nämä tärkeät ryhmät
edustettuina: siinä ovat sosiaalityöntekijät,
siinä on poliisi, siinä on syyttäjä,
siinä on tuomioistuinlaitos, ja siinä on koulutusverkosto.
Kaikkia näitä tarvitaan näissä tapauksissa,
kun on kyse lapsista ja nuorista, jotka ovat joutuneet rikoksen
kohteeksi. He tarvitsevat sitä tukea, ja he tarvitsevat
sitä nopeasti.
Kävin myös tutustumassa vastaavaan toimintaan
Yhdysvalloissa ja totesin siellä myös, että siellä he
ehkä ovat päässeet vähän
pidemmälle kuin me Suomessa, mutta olin hyvin ylpeä siitä, että Varsinais-Suomessa
on tämä hanke, ja tällä linjalla
meidän on jatkettava.
Mitä tulee tähän edustajan ensimmäiseen
kysymykseen, niin oikeusministeriö (Puhemies koputtaa)
ei voi ohjata tuomioistuimia. Mutta varmasti tuomarit kuuntelevat
tätä keskustelua.