Täysistunnon pöytäkirja 15/2006 vp

PTK 15/2006 vp

15. TIISTAINA 28. HELMIKUUTA 2006 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen neljännentoista pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyse on neljännestätoista pöytäkirjasta, jolla täydennetään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyä Strasbourgin yleissopimusta, jolla säädellään Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa.

Tällä hetkellä ongelma on se, että tuomioistuinten käsittelyssä olevien asioitten määrä on olennaisesti lisääntynyt varsinkin, kun neuvosto on kasvanut jäsenmäärältään viime aikoina varsin runsaasti ja sillä on nykyään 46 jäsentä. Tällä hetkellä ihmisoikeustuomioistuimella on käsittelyssä 81 000 oikeustapausta, ja tämä on johtanut siihen, että tehokkuus järjestelmässä on olennaisesti vaarantunut ja asioitten käsittely kestää niin kauan, jopa kahdeksan vuotta, että asianmukaista oikeusturvaa välttämättä kaikissa tilanteissa tuomioistuimista enää ei saa.

Tarkoitus on, että tässä yhteydessä yksinkertaistetaan menettelyä niin, että yksi tuomari voisi päättää siitä, että yksilövalitusta ei oteta tutkittavaksi, mutta tämä voi tapahtua vain varsin selvissä tapauksissa. Tässä tapauksessa asetetaan selkeä kynnys, jossa lähtökohtana on se, että merkittävää haittaa ei ole saanut aiheutua valittajalle. Mitä tuo merkittävä haitta tarkoittaa? Siinä on kuitenkin kaksi suojavaatimusta, jotka lähtevät siitä, että jos ihmisoikeuksien kunnioittaminen vaatii, asia on käsiteltävä, tai jos kansallinen tuomioistuin on asian asianmukaisesti käsitellyt, niin siinä tapauksessa asia täytyy käsitellä asianmukaisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Suomi on ollut jossain määrin varauksellinen näitä muutoksia kohtaan, koska olemme lähteneet siitä, että jokaisen pitää saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, mutta välttämätöntä on myöskin se, että tuomioistuimen tehokkuus turvataan. Uskomme, että näillä muutoksilla se voidaan toteuttaa, ja siitä syystä on tarkoituksenmukaista hyväksyä nuo muutokset.

Puhemies! On syytä myöskin tiedostaa se, että tässä annetaan mahdollisuus Euroopan unionille liittyä ihmisoikeussopimukseen, ja se on erittäin tärkeätä, jotta Euroopassa olisi myöskin voimassa yhdenmukainen ihmisoikeuskäytäntö, joka koskee EU:n instituutioita ja EU:n lainsäädäntöä.

Jaakko Laakso /vas:

Arvoisa puhemies! Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tunnetaan huonosti. Usein Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sekoitetaan Euroopan unionin tuomioistuimeen. Monta kertaa esimerkiksi Suomessa ne, jotka ovat hakeneet oikeutta omiin asioihinsa ja ovat joutuneet pettymään kaikissa oikeusasteissa, sanovat sitten lopuksi kääntyvänsä Euroopan unionin tuomioistuimen puoleen ja hakevansa sieltä oikeutta. Kuitenkin ensi sijassa on kyse Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta, joka on kokonaan muu kuin Euroopan unionin tuomioistuin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin yhdistää niitä maita, jotka ovat allekirjoittaneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen, ja näitä maita on tällä hetkellä 46. Kaikki nämä maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä, ja Euroopan neuvoston jäsenyyden ehtona taas on juuri Euroopan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittaminen ja sen hyväksyminen, että jokaisella Euroopan neuvoston jäsenmaan kansalaisella on oikeus kääntyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen. Juuri tässä suhteessa tämä tuomioistuin on ainutlaatuinen koko maailmassa. Toisin sanoen 46 Euroopan maan kansalaisilla on oikeus valittaa heitä koskevista päätöksistä, kansallisten tuomioistuimien päätöksistä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas tekee valtioita langettavia päätöksiä, joista valtiot eivät voi valittaa.

Tämä oikeus, joka Euroopan kansalaisilla on kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, on tärkeä oikeus, ja kuitenkin se on myös hyvin vähän tunnettu oikeus. On sanottava, että uusissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa tämä oikeus tunnetaan ehkä paremmin kuin vanhoissa, Suomenkin kaltaisissa jäsenmaissa.

Ongelma, kuten ed. Sasi jo totesi, on se, että oikeus kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen on aikaansaanut sen, että erityisesti niissä maissa, missä olemassa olevan lainsäädännön ja harjoitettavan käytännön välillä on suuri ristiriita, tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kääntyvät oikeutta saadakseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen ja tämä ruuhkauttaa pahimman kerran ihmisoikeustuomioistuinta.

Pisimmillään todellakin tilanne on se, että kansalaiset saavat valituksiinsa vastauksen vasta kahdeksan vuotta valituksen teon jälkeen. Sen takia on ollut välttämätöntä yksinkertaistaa ihmisoikeustuomioistuimen työtä varsinkin nyt, kun valituksia on peräti yli 80 000 käsittelyssä.

On kuitenkin sanottava se, että vaikka tämä nyt käsillä oleva lakiehdotus on välttämätön toteuttaa eli mahdollistaa se, että yksi tuomari voi tehdä päätöksen selvissä tapauksissa jättää valitus käsittelemättä, niin pelkästään tämän kaltaisella ikään kuin yksinkertaistamisella tai virtaviivaistamisella tätä jutturuuhkaa ei voida kokonaisuudessaan purkaa. On välttämätöntä se, että Euroopan neuvoston jäsenmaat myös siirtävät nykyistä enemmän voimavaroja ihmisoikeustuomioistuimen käyttöön.

Jokaisella Euroopan neuvoston jäsenmaallahan on oikeus nimetä oma tuomarinsa tai itse asiassa nimetä kolme ehdokasta, joista sitten Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous valitsee kustakin jäsenmaasta yhden. Käytännössä tämä on johtanut järjestelmään, jossa jokaisella 46:lla Euroopan neuvoston jäsenmaalla on oma tuomarinsa, eli kaikkien jäsenmaiden tuomarit osallistuvat näiden juttujen käsittelyyn.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tekee tärkeitä ennakkopäätöksiä. Täytyy sanoa, että muun muassa uusien jäsenmaiden, sellaisten kuin Venäjä ja Ukraina, lainsäädännön tulevassa kehittämisessä ihmisoikeustuomioistuimella on myös merkittävä sija. On kuitenkin olemassa eräitä ongelmia, joista vähäisin ei ole se, että vaikka Euroopan maat ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jäseniä, niin Euroopan kartalla on kuitenkin sellaisia mustia läikkiä, joidenka asukkailla ei ole mahdollisuutta käytännössä kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen. Esimerkiksi Kosovo on tällä hetkellä sellainen alue, jonka kansalaisilla teoriassa on oikeus kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen, saada päätös tekemiinsä valituksiin, mutta käytännössä heillä tällaista oikeutta ei kuitenkaan ole. Vaikka Kosovo on tällä hetkellä osa Serbia ja Montenegroa, niin Kosovo on YK:n alaisuudessa eikä kosovolaisilla ole mahdollisuutta saada oikeutta asioihinsa ihmisoikeustuomioistuimen kautta. Samanlaisia alueita ovat myös Transnistria, Moldovan osa, Abhasia ja Nagorno-Karabah, eli eräät kriisialueet Euroopassa ovat sellaisia, joidenka kansalaisilla ei ole mahdollisuutta saada sitä suojaa, jonka Euroopan ihmisoikeussopimus heille muuten takaisi. Siksi onkin välttämätöntä pohtia sitä, millä tavalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen kattavuus ulotettaisiin koko Eurooppaan, kaikille niille alueille, missä maat kuitenkin muodollisesti ovat Euroopan neuvoston jäseniä ja mitkä muodollisesti ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen osia.

Herra puhemies! On myös tärkeää se, että Euroopan unioni liittyy ihmisoikeussopimukseen. Tämä varmasti tulevaisuuden kannalta säästää meidät monilta sellaisilta juridisilta päällekkäisyyksiltä, jotka saattaisivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kahdenlaista tulkintaa: toisaalta tulkinnan, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tekee, ja toisaalta tulkinnan, jonka tekee Euroopan unionin tuomioistuin. Mutta kuten totesin, lähtökohtana pitää olla se, että ihmisoikeustuomioistuimen voimavaroja lisätään tulevaisuudessa. Tässä suhteessa myös Suomi voi näyttää esimerkkiä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Täällä käytetyissä puheenvuoroissa on todella keskitytty tähän oikeaan asiaan eli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen säädösten muuttamiseen siten, että asioitten käsittely saadaan joustavammaksi. Aikaisemminhan me täällä keskustelimme vähän sivuraiteilla olevista asioista, sinänsä tärkeistä asioista. Täällä edustajat Sasi ja Laakso ovat jo käsitelleet minun mielestäni hyvin oleellisia kysymyksiä.

Haluaisin tässä yhteydessä vain todeta sen, että kun ed. Sasi totesi, että Euroopan unionikin voi liittyä tähän sopimukseen, me tiedämme kuitenkin sen, että Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys on edelleen perustuslaillisen sopimuksen takana, ja tämä tietysti omalla tavallaan ainakin viivyttää, jos ei sitten ehkä loppuvaiheessa jo estä, Euroopan unionin liittymistä tähän ihmisoikeussopimukseen. Katsotaan nyt, mitä siellä tapahtuu.

Mutta tässä yhteydessä, herra puhemies, haluaisin erityisesti korostaa asiaa, jonka edustajat Sasi ja Laakso myös erittäin hyvin tuntevat, ja se on tämä perusoikeustoimisto eli Fundamental Rights Agency, josta sitten ollaan monen eurooppalaisen poliitikon käsityksen mukaan muodostamassa oikeastaan kilpailevaa järjestelmää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Minun mielestäni Suomen hallitus ja eduskunta eivät ole riittävän selvästi sanoutuneet irti tästä järjestelmästä. Niin kuin ed. Sasi erityisesti tietää, niin Hollanti, jonka edustaja René van der Linden on tällä hetkellä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja, on selvästi irtisanoutunut siitä, että tästä perusoikeustoimistosta, perusoikeusjärjestelmästä, muodostettaisiin kilpaileva järjestelmä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle. Minä toivon, että Suomen hallitus ja eduskunta tekisivät samantapaiset päätökset.

Kysymys on siitä mandaatista, mikä tulee tälle perusoikeustoimistolle, tälle järjestelmälle, ja kysymys on nimenomaan siitä, että sen toiminta ei voi ulottua Euroopan unionin ulkopuolisiin maihin, niin kuin nyt on suunnitelmissa, ja myöskin että hallinnossa on mukana Euroopan neuvoston ihmisiä. Ei ole mitään järkeä, ei Suomen eikä 45:n muun Euroopan neuvoston jäsenmaan kannalta siinä, että me muodostamme kaksi päällekkäistä ihmisoikeusjärjestelmää, joista toisessa käsitellään sitten lähinnä EU-maitten asioita ja toisessa sitten muitten Euroopan neuvoston jäsenmaitten asioita. Toivon, että tämä sanoma nyt menisi perille.

17. päivänä maaliskuuta Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker, jonka tehtäväksi annettiin Euroopan neuvoston Varsovan huippukokouksen jälkeen selvittää sitä, miten Euroopan neuvoston ja EU:n suhteita voitaisiin kehittää, tulee antamaan oman selvityksensä. Uskon ja toivon, että tässä 17. päivänä maaliskuuta annettavassa selvityksessä myös käsitellään tätä perusoikeusjärjestelmää ja toisaalta Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen asemaa.

Puhemies! Niin kuin täällä edustajat Laakso ja Sasi totesivat, kysymys on yli 80 000 asiasta, jotka ovat tällä hetkellä käsittelyssä, ja mielenkiintoista on se, että kun Venäjä vuonna 96 liittyi, niin silloinhan oli aavistettavissa, että Venäjä tulee olemaan maita, joista suurin osa näistä valituksista, kanteluista, tulee, ja näinhän on käynyt. Mutta yllättävää on se, että Romaniasta tulee lähes 10 prosenttia kaikista näistä valituksista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.

Lopuksi, herra puhemies, kun ed. Laakso täällä aivan oikein totesi, että sellaiset alueet kuin Kosovo, Abhasia ja Nagorno-Karabah jäävät tämän järjestelmän ulkopuolella, niin kannattaa muistaa, kun olin itse viime viikon torstaina Prahassa käsittelemässä Valko-Venäjää, että myöskin tärkeä eurooppalainen valtio eli Valko-Venäjä on tämän järjestelmän ulkopuolella, ja olisi tietysti tärkeää, että Valko-Venäjän kansalaiset saisivat samat oikeudet kuin kaikki muutkin eurooppalaiset kansat ja kansojen jäsenet. Mutta tosiasia tietysti on se, että tämä on paljon suurempi kysymys; tämä on poliittinen kysymys ja kysymys siitä, mitä Valko-Venäjällä tapahtuu ja onko Valko-Venäjä kypsä mahdollisesti lähivuosina liittymään Euroopan neuvostoon ja sitä kautta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuinjärjestelmään.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on erittäin perusteltu, ja sen tarkoitus on tehostaa Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa, ja paradoksaalista kyllä tämä tapahtuu niin, että nostetaan käsittelyynottamiskynnystä mahdollistamalla se, että yksilön valitus voidaan jättää tutkittavaksi jo yhden tuomarin kokoonpanossa. Todellakin jutturuuhka tuomioistuimissa on ollut huomattava, ja olen aivan samaa mieltä kuin ne kollegat, jotka korostavat, että tuomioistuimelle pitää myös saada enemmän resursseja jäsenmailta.

Myöskään ei pidä perustaa kilpailevaa järjestelmää Euroopan unionin piiriin. Perusoikeusvirasto, jota ollaan perustamassa, voi parhaimmillaankin olla vaan perusoikeustilannetta kartoittava, ehkä toimenpide-ehdotuksia tekevä, mutta kenenkään ei pitäisi kuvitella, että siitä voi tulla perusoikeuksien todellinen valvoja. Se tehtävä jää Euroopan unionissa edelleen komissiolle, jonka pitää huolehtia siitä, että sen esitykset täyttävät ihmisoikeusnormit ja myöskin Euroopan unionin oman peruskirjanoikeuskirjan vaatimukset, ja kaikkien toimielinten tehtävä on vahtia, että Euroopan unionin lait ovat sopusoinnussa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen kanssa.

Tietoisuutta Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimesta ja sen todellisista mahdollisuuksista ja ehkä myöskin sen mahdollisuuksien rajoista pitää lisätä. Omassa edustajantoimessani olen vuosien ajan havainnut, että ihmiset eivät kykene nykyaikana hahmottamaan, missä mitäkin perusoikeuksia valvotaan.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Haluaisin vielä todeta sen, että erään ongelman Euroopan ihmisoikeussopimuksen toimeenpanossa muodostavat terrorisminvastaisessa taistelussa käyttöön otetut uudet menetelmät, jotka ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa eräät maat ilmoittavat, että ainakin väliaikaisesti he eivät tule noudattamaan ihmisoikeussopimusta.

Esimerkiksi Iso-Britannia on jättänyt varauman, joka koskee ihmisoikeussopimuksen yhtä kaikkein tärkeintä klausuulia eli oikeutta pidätettynä ollessa saada puolustusasianajaja ja oikeudenkäynti. Nyt Englanti on jättänyt varauman, ja sen lähtökohtana on se, että se voi pitää määräämättömän ajan pidätettynä terrorismisyytteen pohjalta pidätettyjä henkilöitä. Täytyy sanoa, että tämä on ristiriidassa niiden keskeisten periaatteiden kanssa, joille ihmisoikeussopimus rakentuu. Yhdysvalloissahan on sama käytäntö, ja Yhdysvallat pitää ainakin Guantanamossa mutta ilmeisesti myös muualla vankeja epämääräisen ajan.

Tällainen pidättäminen määräämättömäksi ajaksi on ristiriidassa Euroopan neuvoston perussäännösten kanssa, ja on tietenkin vain toivottava, että Englannin varauma on väliaikainen ja se palaa mahdollisimman pian normaaliin käytäntöön.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso otti hyvin tärkeän asian puheeksi. Voidaan varmasti todeta, että myöskin Venäjän federaatio käy terrorisminvastaista sotaansa. Tähän liittyen ihmisoikeustuomioistuin on joutunut toteamaan, että esimerkiksi Tšetšenian ihmisoikeuksia on loukattu, ja tästä huolimatta Venäjän federaatio ei ole kaikkia näitä ratkaisuja suinkaan ottanut vakavasti ja noudattanut, eli lista niistä maista, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia terrorisminvastaisen sodan varjossa, on pidempi kuin se, minkä ed. Laakso tässä luetteli, mutta en nyt väitäkään, että hän yritti esittää tyhjentävää luetteloa.

Ed. Elo mainitsi, että Romaniasta tulee hyvin iso määrä näitä yksilövalituksia, ja tämä asia on syytä pitää mielessä nyt, kun parhaillaan keskustellaan siitä, että Euroopan unioni hyväksyisi tällaisten turvallisten lähtömaiden listan turvapaikanhakijoille eli tiettyihin maihin voitaisiin automaattisesti palauttaa takaisin lähtökohtaisesti olettaen, että siellä ei voi joutua kaltoin kohdelluksi. Tämä on tarkoitus ulottaa nyt ainakin EU:n hakijamaihin, joista on tulossa näillä näkymin jäsenmaita hyvin nopeasti, ehkä vuonna 2007. Ed. Elon antama tieto vakavasti asettaa kyseenalaiseksi sen, että Romania esimerkiksi voitaisiin tässä vaiheessa liittää tällaiseen turvallisten lähtömaiden listaan EU:n yhteisessä turvapaikkapolitiikassa. Toivon, että ed. Elo ottaa tämän esiin silloin, kun keskustellaan turvapaikkalistasta esimerkiksi suuressa valiokunnassa ja hallintovaliokunnassa.

Keskustelu päättyy.

​​​​