Täysistunnon pöytäkirja 150/2006 vp

PTK 150/2006 vp

150. KESKIVIIKKONA 31. TAMMIKUUTA 2007 kello 15 (15.08)

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

 

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Tämän asian ensimmäisessä käsittelyssä käytiin hyvin perusteellinen ja hyvä keskustelu lain sisällöstä ja siitä, mitä tämä tarkoittaa. Tämä tarkoittaa erittäin suurta asiaa ja koskettaa ei nyt niin laajaa joukkoa kuin edellinen keskusteltu asia, kansaneläke, mutta kuitenkin kymmeniätuhansia Suomen kansalaisia. Kysehän on siitä, että 90-luvun alun talouslaman seuraukset tuntuvat edelleen erittäin voimakkaasti ja meillä on siis kymmeniätuhansia ihmisiä edelleen velkavankeudessa, josta nykylain menetelmin ei milloinkaan voi vapautua.

Olen tästä asiasta erittäin paljon puhunut, kirjoittanut kaikkeen mediaan, täällä puhunut moneen otteeseen, tehnyt aloitteita, koska olen pitänyt tätä erittäin tärkeänä. Meillä on edelleen tuhansittain sellaisia henkilöitä, jotka tulee vapauttaa tuosta ikuisesta velkavankeudesta, etenkin kun meillä on huutava pula yrittäjistä. Yrittäjäksi ei pääse kouluttautumalla. Se vaatii synnynnäisiä ominaisuuksia. Pieni koulutus ei toki ole pahitteeksi. Liian suuri koulutus on, koska liian suuren koulutuksen jälkeen ei rohkene lähteä yrittäjäksi. Sen vuoksi on korkea aika saada aikaiseksi tämä velan vanhentuminen 15 vuoden määräajan jälkeen. Tämä on siis juridisesti enemmän kuin velan lopullinen vanheneminen. Se tarkoittaa sitä, että tällaista ei olisi laisinkaan ikänä ollut. Se on kuin paha uni, joka häipyy.

Viimeksi pari vuotta sitten, kun meillä oli ulosoton täytäntöönpanon vanhentuminen, yritin silloin vakuuttaa eduskunnalle, että tämä jää torsoksi, koska silloin velka jäi perikunnille. Se ei silloin onnistunut. Kollegat eivät silloin vielä sitä olleet mieltäneet. Mutta nyt täysi kiitos hallitukselle ja uudelle ministerille, joka toimi tässä aktiivisesti, ja hyvää työtä on tehnyt myös lakivaliokunta. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että ulosottoperusteesta lukien kun 15 vuotta on kulunut, niin tämä velka poistuu. Hyvin tärkeä on lisäys, joka tähän lakiin on tullut, että täsmennetään nimenomaan takaajan asema. Meillä on jo 1800-luvulta olemassa säädös, joka on edelleen oikeusvoimainen säädös, että päävelan vanhentuessa siihen liittyvät sivuasiat vanhenevat myös, elikkä takaus on vanhentunut jo nytkin takauksen osalta silloin, kun päävelka on vanhentunut. Mutta tässä se tulee täsmällisesti sanotuksi.

Tähän lakiin liittyy valiokunnankin lausuma siitä, että pitää seurata tämän jälkeen tämän lain toteutumista. Se on aivan oikein, koska tässä on vielä epätäsmällisyyttä, joka välttämättä pitää korjata nimenomaan sen osalta, mistä täsmällisesti lähtee lain vanhentumismääräaika. Nyt sanotaan, että ulosottoperusteesta. Se saattaa joskus heittää ajallisesti käytäntöä vieroksuen. Olisi viisainta, että tämä aika lähtee siitä, jolloin velka erääntyy. Se olisi täsmällinen, selvä seikka, ja siitä lähtisi tuo 15 vuotta. Nopean aikataulun vuoksi valiokunta ei ehtinyt siihen paneutua eikä uskaltanut sitä niin tehdä.

Minä tein myös aloitteen tätä lakia koskien, jotta voitaisiin tämä valtava turhuuden byrokratia poistaa mahdollisimman pitkälle tuolta ulosottolaitoksesta, että olisi ensin ollut 12 vuoden määräaika, joka portaittain nousee 15 vuoteen, mutta se ei ole saanut siellä hyväksyntää. Ihmeellistä on, että vasta nyt havahdutaan siihen, että velkavankeudessa olleet ovat 18 prosentin korkoa maksaneet pääomille, jotka ovat siis kertautuneet sellaisiksi mittasuhteiksi, että niissä ei ole enää mitään määrää. Ne ovat mahdottomia. Kenenkään velka ei tosiasiallisesti ole vähentynyt. Päinvastoin nuo kulut ovat menneet ulosottojärjestelmän kuluihin sekä kansainvälisille perintätoimistoille, jotka ovat myyneet toinen toisilleen vuorotellen näitä saatavia, tehneet jo voittonsa siis sellaisista saatavista, jotka valtiovalta on jo maksanut pankeille mutta jotka elävät toisen kerroksen elämää tuolla perintätoimistojen bisneksessä. Se on ainutlaatuista.

Nythän on kiinnitetty huomiota siihen, miten pikavippien osalta ihmiset joutuvat kohtuuttomiin asemiin muutaman sadan euron lainojen vuoksi. Niin se onkin. Mutta miksi ei ole voitu kiinnittää huomiota siihen, että kymmenettuhannet ihmiset ovat olleet jo melkein 15 vuotta, osa jo 15 vuotta, näissä? On vaan katsottu, onko tässä jotain moraalia, että annetaan velkojen vanhentua. Onko siinä ollut moraalia, että kansainväliset perintätoimistot, joiden juuret yllättävän usein menevät suomalaiseen pankkilaitokseen, ovat voineet pitää ihmisiä kurimuksessa, jossa ei ole ollut tarkoituskaan tämän ihmisen asemaa parantaa vaan pitää yllä erittäin hyvää liiketoimintaa? Minusta tämä on erittäin hyvä asia.

Ed. Sjöblom kertoi juuri viime käsittelyssä esimerkin siitä, minkälaisia nämä summat ovat. Hänen tuttunsa Hesarin tilauslasku, vuositilaus 720 markkaa, on tällä hetkellä kolmannella kansainvälisellä perintäyhtiöllä ja on noussut 3 400 euroon. Elikkä tuo Hesari maksaa tällä hetkellä siis 20 000 markkaa ja jatkaa tätä rataansa eteenpäin. Onko tässä jotain tolkkua, kun tarkoitus tässä ideassa on ollut, että ulosoton kautta — jokaisessa sivistyneessä valtiossa pitää olla hyvä ulosotto — tämä 720 markan velka tulisi joskus maksetuksi? Se menee aivan väärään suuntaan ja niin on mennyt kaikilla näillä veloissa olevilla ihmisillä.

Tämä on erinomaisen hyvä lainsäädäntö. Sitä vaan pitää vielä täsmentää ja tarkentaa tulevan hallituksen toimesta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen ulosottopiirien koon suurentamiseen liittyvistä eduista. Lakivaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan ulosottopiirin koon suurentaminen lisää mahdollisuuksia erikoistumiseen ja erikoisperinnän laajentamiseen. Tämä on varsin teoreettista, kun tiedetään, kuinka kovilla ulosottolaitoksen henkilöstö jo tällä hetkellä on. Nykyisenkin rakenteen puitteissa on mahdollisuudet erikoistumiseen, erikoisperintään, henkilöstörakenteen muuttamiseen ja henkilöstön koulutukseen, mutta ensisijaisesti tarvitaan lisää voimavaroja. Vähäisten voimavarojen keskittäminen ei nimittäin takaa julkisen palvelun laatua.

Lakivaliokunnan mukaan palvelujen alueellisen saatavuuden turvaamisen kannalta on myönteistä, että ulosottokaariehdotukseen on otettu säännös, jonka mukaan ulosottolaitoksen keskushallinnosta vastaavan hallintoviraston tulee erityisesti huolehtia ulosottolaitoksen palvelujen alueellisesta saatavuudesta. Mielestäni eduskunnan ei pitäisi uskoa tällaisten säännösten voimaan. Nyt puretaan valtion paikallishallintoa ja etäännytetään se kansalaisista.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan mietintö tarkoittaa, että ulosottopiirien määrä vähennetään 51:stä 22:een. Se tarkoittaa myös, että ulosoton väliportaan hallinnosta luovutaan ja lääninhallitusten oikeushallinto-osastolle kuuluvat tehtävät siirretään perustettavalle ulosoton keskusvirastolle. Tässä vaiheessa voidaan pitää selviönä, että ulosottohallinnon keskittäminen vähentää valmiuksia palvella asiakaslähtöisesti kansalaisia. Ulosottotoiminnasta tulee kasvotonta, myös paikallisten olosuhteiden ja asiakkaiden tuntemus vähenee. Valtion paikallishallinnon keskittämisellä maakuntakeskuksiin murennetaan oikeusvaltion perusteita. Tulevaisuudessa kansalaisten pitää nähdä yhä enemmän vaivaa perusoikeuksiensa puolustamiseksi.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalo puheenvuorossaan toi hyvin esille niitä syitä, miksi tämä hallituksen esitys on annettu ja miksi se on tarpeellinen. Ed. Juhantalo on myös lakialoittein, kuten allekirjoittanutkin, osaltaan ollut asiaa valmistelemassa.

1990-luvun taloudellinen lama toi sellaisia vammoja ihmisille, että tällä lailla on vihdoinkin aika näitä korjata. On hyvä, että myös takaajan asema näissä yhteyksissä paranee. Toivon, että jatkossa takaajan asemaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Vaikka takaajalla on vastuu, niin tämän vastuun määrää tulisi harkita, mihin saakka se voi olla.

Keskustelu päättyy.