Täysistunnon pöytäkirja 151/2014 vp

PTK 151/2014 vp

151. TIISTAINA 10. HELMIKUUTA 2015 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista sekä maankäyttö- ja rakennuslain 117 i ja 166 §:n muuttamisesta

 

Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoitteena on edistää laajarunkoisten hallimaisten rakennusten rakenteellista tuvallisuutta säätämällä laki olemassa olevien laajarunkoisten rakennusten turvallisuuden arvioinnista. Erillinen laki on katsottu tarpeelliseksi, sillä useiden laajarunkoisten hallien kattosortumia on tapahtunut viimeisen 15 vuoden aikana. Itse asiassa näissä sortumissa laajoilta henkilövahingoilta on vältytty osin siitä syystä, että rakennus on sortunut silloin, kun siellä ei ole ollut käyttäjiä eli ihmisiä.

Sortumisen syitä ovat Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan olleet sekä suunnittelusta että toteutuksesta johtuneet rakenteelliset virheet ja puutteet samoin kuin käytönaikaisen ylläpidonkin puutteet. Merkit näistä mahdollisista onnettomuusriskeistä ovat usein asiantuntijan havaittavissa rakenteiden kuntoa seuraamalla. Onnettomuustutkintakeskus on useissa tutkintaselostuksissaan suositellut rakennusten katsastusmenettelyä, jotta näiltä vahingoilta ja onnettomuuksilta voidaan tulevaisuudessa välttyä.

Tässä uudessa laissa on tarkoitus säätää omistajan velvollisuudeksi huolehtia, että asiantuntija on arvioinut rakenteellisen turvallisuuden. Voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukaan lähtökohta on tälläkin hetkellä, että vastuu rakennuksen rakenteellisesta turvallisuudesta on omistajalla ja rakennus tulee määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen, jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle. Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksen 166 §:n uusi 5 momentti velvoittaa rakennuksen omistajan seuraamaan rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden kuntoa. Käytännössä siis säännös ei lisää omistajalle jo kuuluvia velvollisuuksia, sillä seuranta on edellytys rakennuksen asianmukaisesta kunnossapidosta huolehtimiselle. Kysymys on siten ennemminkin omistajan huomion kiinnittämisestä seurannan merkitykseen.

Ehdotettava kertaluontoinen turvallisuusarviointi kohdentuu eräisiin laajarunkoisiin rakennuksiin, joille on myönnetty rakennuslupa ennen ehdotettavan sääntelyn voimaantuloa. Siirtymäsäännöksen mukaan arviointi on tehtävä neljässä vuodessa, jos rakennussuunnittelusta, rakentamisesta ja rungon toimituksesta ovat vastanneet toisistaan riippumattomat tahot, kahdessa vuodessa, jos riippuvuussuhde on olemassa.

Tämän hallituksen esityksen mukaan uuden lain soveltamisalan piiriin kuuluu noin 10 000 rakennusta, joista suurin osa on erilaisia maneeseja, liike- ja tavarataloja, muita myymälärakennuksia, navettoja, sikaloita tai kanaloita. Osassa näistä rakennuksista on tällä hetkellä jo tehty vapaaehtoisesti tarkastus, ja niiden osalta tarkastusta ei tarvitse tehdä uudelleen.

Valiokunnan kuulemisessa ovat kustannukset arvioinnista nousseet niin merkittävän suuriksi, että riippuen arvioitavasta kohteesta sekä saatavissa olevien asiakirja-aineistojen kattavuudesta hintaluokkahaarukka, meille esitettiin, voi olla noin 6 000—12 000 euroa per arviointi. Kustannus voi siis muodostua yksittäistapauksessa myös kohtuuttoman suureksi. Lain tavoitteena on kuitenkin henkilövahinkojen ja taloudellisten vahinkojen välttäminen, ja nämä voivat mahdollisesti sortumatilanteessa olla huomattavat. Ihmishenkien osalta ne voivat olla jopa korvaamattomia.

Tästä syystä ympäristövaliokunta päätyi tätä esitystä esittämään ja kannattamaan. Tähän esitykseen liittyy myös vastalause, joka varmaan vastalauseen jättäjän toimesta esitellään myöhemmin.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja Korhonen jo totesi, tämän lain tavoitteena on edistää laajarunkoisten hallimaisten rakennusten rakenteellista turvallisuutta säätämällä laki olemassa olevien laajarunkoisten rakennusten turvallisuuden arvioinnista. Sortumisen syitä ovat Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan olleet sekä suunnittelusta että toteutuksesta johtuneet rakenteelliset virheet ja puutteet ja niin edelleen. Hallituksen esityksen 2. lakiehdotuksen 166 §:n uusi 5 momentti velvoittaa rakennuksen omistajan seuraamaan rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden kuntoa.

Ennen maankäyttö- ja rakennuslakiahan niin sanotussa vanhassa rakennuslaissa vastuu rakentamisesta oli siihen aikaan rakennusvalvontaviraomaisilla ja tietenkin suunnittelijoilla ja vastaavalla työnjohtajalla ja heidät voitiin asettaa syytteeseen virheistään. 90-luvun alussa, kun maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan, laki muutettiin täydellisesti niin, että rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa lähes kaikesta. Tällä haluan korostaa sitä suurta muutosta, joka tapahtui maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa 1990-luvun vaihteessa, kun vastuu siirrettiin rakennushankkeeseen ryhtyvälle silloisen vihreän ministerin suurella myötävaikutuksella. Kun nyt ollaan siirtämässä omistajalle velvollisuus seurata rakennusten sortumavaaraa tilanteessa, jota ei voida silmämääräisesti todeta, niin kyllä mielestäni liikutaan hämärän rajamailla. Mielestäni ollaan aika kaukana todellisuudesta. Näenkin, että maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisvaltainen uudistus tarvitaan ennen kuin nämä asiat saadaan lopullisesti järjestykseen. Tällä asiaa nyt ei kuitenkaan lopullisesti ratkaista, mutta tämä on hyväksyttävä tässä vaiheessa kuitenkin, koska sortumisia on tapahtunut.

Mitä tulee oletettuihin kustannuksiin, niin pilottihankkeessa saatujen kokemusten perusteella arvioinnin kustannukset tulevat kohteesta riip-puen vaihtelemaan noin 6 000—12 000 euron välillä. Monenlaisia kustannusarvioita ja suunnitelmia tehneenä totean, että arvio on pahasti pielessä ja voimakkaasti yläkanttiin, mutta kilpailu pitäköön huolen siitä, että kustannukset tulevat olemaan maltillisella tasolla. Koska lain tavoitteena on kuitenkin henkilövahinkojen ja taloudellisten vahinkojen välttäminen ja nämä voivat mahdollisessa sortumistilanteessa olla huomattavat, ihmishenkien osalta korvaamattomat, siksi tällä lailla on mentävä eteenpäin tässä vaiheessa.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys koskee siis lakia laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista. Lausunnonantajat ovat pääsääntöisesti kokeneet esityksen tarpeelliseksi. Arviointi ehdotetaan kohdistettavaksi rakennuksiin, joissa niiden pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä oleskelee suuria määriä ihmisiä. Arviointivelvollisuus kohdistuisi lisäksi maneeseihin ja laajarunkoisiin eläinsuojarakennuksiin. Osassa näistä kaikista rakennuksista tarkastuksia on jo tehty vapaaehtoisesti, mutta kaiken kaikkiaan niitä tosiaan löytyy noin 10 000 Suomesta.

Ympäristövaliokunta on todennut, että kustannukset arvioinnista voivat nousta huomattaviksi riippuen arvioitavasta kohteesta. Tosin edustaja Mölsä tuossa hieman armahti meitä, kun hän totesi, että kustannukset on arvioitu yläkanttiin. Hyvä, jos niin on, mutta kuitenkin on mahdollista, että yksittäisissä kohteissa voi tulla kustannuksia. Tämän johdosta hallituspuolueet tulevat ehdottamaan lain toisessa käsittelyssä kahta lausumaa, jotka liittyvät arviointikustannusten kohtuullistamiseen.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa on kymmeniätuhansia laajarunkoisia hallimaisia rakennuksia, joiden kattorakenteiden jänneväli on pitkä, yleisimpiä näistä ovat urheiluhallit. Onnettomuustutkintakeskus on tutkinut useita rakennusten sortumia viimeisten 15 vuoden aikana. Yleisimpiä kohteita näissä ovat olleet uimahallin katon liimapalkkien rikkoutuminen, monitoimihallin katon vaurioituminen, messuhallin katon romahtaminen, urheiluhallin katon romahtaminen ja ratsastusmaneesin sortuminen. Ihmishengiltäkään ei näissä tapauksissa ole vältytty.

On selvää, että turvallisuuteen täytyy kiinnittää huomiota rakentamisessa, suunnittelussa ja ylläpidossa, mutta nykyinenkin maankäyttö- ja rakennuslaki antaa siihen puitteet, miten tällaisia massiivisia halleja ja tiloja suunnitellaan, rakennetaan ja ennen kaikkea ylläpidetään, ja omistajille on omia sanktioita jo nykyisenkin lainsäädännön puitteissa. Jos omistaja laiminlyö rakennuksen kunnossapitovelvollisuuksia, niin näihin asioihin pystytään jo nyt tällä hetkellä puuttumaan.

On selvää, että hallituksen esityksen tavoitteet parantaa laajarunkoisten rakennusten rakenteellista turvallisuutta ja siten kyseisten rakennusten käytön aikaista turvallisuutta ovat siis lähtökohdiltaan hyviä ja kannatettavia asioita, myöskin se, miten omistajan velvollisuus on huolehtia rakennuksen ylläpidosta ja turvallisuudesta. Mutta tämä esitys tällä hetkellä, joka on ympäristövaliokunnassa käsitelty, on liian hallinnollinen ja byrokraattinen.

Kun asiaa käsiteltiin valiokunnassa, tuli selville se, että tämä asia, näitten arviointien ja suunnitelmien tekeminen, ensinnäkin koskisi yhteensä 10 000:ta rakennusta. Suurin osa niistä on maneeseja, liike- ja tavarahalleja ja -tiloja, muita myymälärakennuksia, navettoja, sikaloita ja kanaloita, onpa seassa myöskin kunnan omistamia erilaisia hallirakennuksia. On selvää, että tavoitteisiin paremman rakentamisen ja rakennusten huolenpidon osalta on kiinnitettävä huomiota, mutta silti tämä malli, jota hallitus esittää, on todellakin liian byrokraattinen ja kallis. Yksittäisten kohteiden arviointi aiheuttaa kustannuksia arviolta 6 000—12 000 euroa, ja se on useimmille yrittäjille, esimerkiksi maneesin harjoittajille, kohtuuttoman korkea summa. Siksi koko ajan peräsimme sitä, voidaanko näitä kustannuksia jotenkin alentaa ja mistä nämä kustannukset ennen kaikkea koostuvat ja johtuvat.

Siksi, arvoisa puhemies, esitän uutta lainvalmistelua, jossa tavoitteena on turvallisuuden parantaminen kevyemmällä hallinnollisella mallilla, jolloin päästään myös kohtuullisempiin kustannuksiin tämän asian osalta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että ympäristövaliokunta, kun on käsitellyt tätä hallituksen esitystä laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista, aika massiivisen järjestelmän rakentaa näitten rakennusten jälkikäteiseen valvontaan. Kun sanotaan, että on Suomessa on 10 000 rakennusta, maneeseja, liike- ja tavarataloja, myymälärakennuksia, navettoja, sikaloita ja kanaloita, määrä on äärimmäisen suuri. Ja kun valiokunta on omassa mietinnössään lähtenyt siitä, että nämä kustannukset voivat nousta tosiaan jopa 6 000—12 000 euroon, niin erityisesti näitten maatalousrakennusten osalta me voimme pitää sitä täysin kohtuuttomana lisäkustannuksena maatiloille.

Ihmettelenkin sitä, ettei valiokunnan käsittelyssä noussut esille mitään kevyempää ratkaisua. Kun kaikki tiedämme, että valtaosasta on kunnissa rakennustarkastuksessa jo olemassa olevat piirustukset ja rakennustarkastajat ovat näitä rakennuksia jo niiden rakentamisvaiheessa valvoneet, niin näistä olisi ollut paljon helpompi ja kevyempi ratkaisu ollut tehtävissä näiden rakennusten valvontaan, joka myöskin sitten kuntien rakennusvalvontataksat huomioon ottaen olisi ollut olennaisesti edullisempi.

Toinen asia, mikä tässä kokonaisuudessa hämmentää, on se, miksi tätä ei aikanaan laitettu myöskin lausunnolle maa- ja metsätalousvaliokuntaan, koska sen toimialaan kuuluvia rakennuksia tästä 10 000:sta on varmaankin aika iso osa. Ja on kyllä aika epätodennäköistä, että sellaiset hallit, jotka ovat toimineet 30—40 vuotta, nyt sitten enää olisivat kovin suuressa romahtamisvaarassa, jos niiden kattorakenteet ovat tähän päivään mennessä muutenkin kestäneet eikä mitään muuta poikkeavaa rakennuksen kunnossa ole tapahtunut.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näihin kustannuksiin:

Tässä tarkasteltiin vähän sitä kustannusrakennetta, miten se menee. RIL:hän teki tällaisen arviointioppaan, sitten tässä ovat olleet nämä pilottihankkeet, joissa sitä on käyty läpi ja katsottu, mistä ne kustannukset muodostuvat, ja kyllä varmaan, niin kuin edustaja Mölsä sanoi, markkina hakee sen hinnan alemmas riippuen, löytyykö niitä papereita vai eikö niitä papereita löydy, ja riippuen, minkälaisia telinerakennelmia tarvitsee tehdä ja kuinka paljon siihen joutuu työaikaa käyttämään. Sieltä kait se kustannuserä tulee, elikkä jos tarvitsee mennä tekemään uusia laskelmia esimerkiksi painon suhteen, lumikuormien suhteen, niin edelleen se hinta nousee. Mutta tuo RILin näkemys oli — sen arviointioppaan tekijän — että se voisi olla 4 000—5 000, mutta iso rahahan se on sekin.

Mutta ennen kaikkeahan tässä pitää muistaa myös realiteetti, että entä jos siellä tarvitsee tehdä se remontti, mites siinä sitten käy ja voiko edes ajatella, että sitä ei tehdä, jos siellä on se tarve. Silloin ei enää puhuta tuhansista euroista vaan sitten puhutaan jo kymmenistätuhansista euroista.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä en tiedä, miten ansiokasta on keskustella tästä hinnasta. Minä itse arvioin vain kuitenkin, että tämä haarukka on huomattavasti suurempi kuin 6 000—12 000. Se varmaan lähtee huomattavasti alemmasta summasta liikkeelle. Nyt täytyy muistaa kuitenkin, että ei tänä päivänä välttämättä telineitä tarvita näissä tarkastuksissa, on erilaisia muita nostolaitteita olemassa, niin että kyllä niihin kohteisiin, liitoksiin pääsee ilman telinerakennelmia.

Kysymys on pitkälti siitä, ovatko nämä lupakuvat tallessa kunnassa, niin kuin niiden pitäisi olla, ja onko silloin vaadittu rakennekuvia ja ovatko ne rakennekuvat siellä olemassa. Jos nämä kuvat löytyvät, niin sinänsähän itse se tarkistaminen on paljon helpompaa, ja uskon, että tätä asiaa kannattaa miettiä siitä lähtökohdasta, että ei tehdä liian byrokraattista tästä hommasta vaan haetaan semmoinen tapa, jolla näitä kustannuksia voidaan alentaa. Totta kai me kaikki täällä salissa lähdemme siitä, että silloin kun ihmishenki on vaarassa, niin kannattaa tehdä kaikki, mitä pystytään.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tiedustella ympäristövaliokunnan puheenjohtajalta sitä, kun teillä valiokuntakuulemiset olivat käynnissä ja näistä arviointihinnoista oli puhetta, niin kun nämä hinnat ovat muodostuneet näin korkeiksi, niin sisältyykö näihin jo sitten arvioijan vastuukysymyksiä niin merkittävässä määrin, että ne vastuukysymykset ovat nostaneet tätä hintatasoa näin korkealle tasolle.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä arviot todellisista kustannuksista heittelevät todella paljon, mutta täytyy ihmetellä kyllä sitä, miksi meillä pitää aina mennä ääripäästä ääripäähän. Kun jotain vakavaa tapahtuu, niin sen jälkeen massiivinen byrokratia, massiiviset kustannukset ja periaatteessa kaikki se aikaisempi työ, mitä on tehty, heitetään romukoppaan ja jälleen sitten pitää tutkia uusiksi.

Mutta, herra puhemies, haluan nyt edustaja Sankelolta kysyä — te olette tuomassa lausumaa tänne — mikä on sitten kohtuullinen kustannus kokoomuksen mielestä tällaisesta ylimääräisestä byrokratiasta, ylimääräisestä rakennusvalvonnasta. Mielestäni lausuma ei tässä riitä, koska se ei takaa yhtään mitään, jos se on vielä ympäripyöreä. Pitää olla tiedossa tarkat summat, mitä tässä tullaan viljelijöiltä ynnä muilta vaatimaan jälleen kerran byrokratian merkeissä ja kokoomuksen toimesta.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että tähän on ryhdytty valmistelemaan näitä kahta lausumaa, kertoo mielestäni jo sitä viestiä, että tulee huolehtia siitä, että nämä kustannukset pysyvät kohtuullisella tasolla. Itse en ole tämmöisten tarkastusten asiantuntija, mutta vaikutti siltä, että edustaja Mölsä on, ja jos hän kertoi, että tässä on tämmöinen näkymä, että nämä kustannukset ovat laskemassa, niin sehän olisi positiivinen asia. Mutta kun edustaja Savola kysyi, mikä on se sopiva taso, niin ainakin omasta mielestäni tässä mietinnössä arvioitu hintahaarukka on aika korkea. Pitäisi olla matalampi.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyttiin, mikä se arvioijan vastuu on. Se arvioijahan arvioi sen rakennuksen kunnon ja tekee ne toimenpidesuositusesitykset. Jos esimerkiksi edustaja Savola käyttää käytettyä autoa ostaessaan autoa arvioijalla, niin eihän se arvioija vastaa sitten itse asiassa muuten kuin antaa arvion siitä, mikä se kunto on. Kyllä se vastuu on edelleenkin sillä omistajalla, haluttiin sitä tai ei sitä haluttu.

Sitten miten nämä kiinteistöt jakautuvat: onhan siellä maatalouskiinteistöjä karkeasti noin 3 000 siitä 10 000:sta, noin suuruusluokkana, 30 prosenttia. 70 prosenttia on sitten jotakin muuta: liikekiinteistöjä, kauppoja, halleja ja niin edespäin. Ja tietenkin pitää muistaa, että pitää puhua siitä kokonaisuudesta.

Maneesit ovat nousseet tässä esille, mutta minun ymmärtääkseni se informaatio oli se, että maneeseilla on iso osa tehty niistä, koska he kokevat itse sen niin tärkeäksi asiaksi, joten siellä on näitä ennakkotarkastuksia tehty melko paljon.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ruukaavat noudattaa lakeja ja asetuksia hyvin tarkasti, ja jos kerran esimerkiksi viljelijä on rakennuttanut kaikki täysin säädösten ja ohjeitten mukaisesti, niin miten voidaan sanoa sitten, että kohtuullisilla kustannuksilla tehdään lisävalvontoja, lisätarkastuksia tähän rakennukseen liittyen? Voiko siihen yleensä ottaen laittaa mitään kustannuksia? Onko kohtuullista se, että tulee 10 000 euron lisäkustannus, jos ihminen on toiminut täysin säädösten mukaisesti?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeksi tässä salissa keskusteltiin asuinrakennusten energiatodistusten teettämisen hinnasta, ja silloin tuntui, ja tuntuu tietysti vielä edelleenkin, se muutamien satojen eurojen energiatodistuksen laatiminen todella vaikealta ja myöskin kohtuuttomalta asuinrakennuksen omistajien kannalta, silloin kun myynti tai ostaminen on kyseessä.

Mutta nyt on kyse tuhansista euroista ja yrittäjistä, joilla voi olla todellakin tiukkaa, maneesiyrittäjillä, maatalousyrittäjillä ja niin edelleen, niin että kyllä tämä on aika kohtuuton hinta, ja kun kuitenkin tämä laki aiotaan varmastikin viedä tässä eteenpäin tämän vaalikauden aikana, niin kohtuuttomia kustannuksia tästä yrittäjille koituu joka tapauksessa.

Kunnan rakennusvalvonnalla on muuten nyt jo mahdollisuus tehdä korjauskehotuksia, edustaja Korhonen, jos katsovat tarpeelliseksi näitten laajarunkoisten rakennusten osalta.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten kuulimme äsken, edustaja Korhonen kertoi, että näistä 10 000 rakennuksesta jopa 3 000 on maatalousrakennuksia, ja näin ollen tämä valiokunnassa tehty arvio näistä kustannuksista tulisi tuomaan maataloudelle jopa 18—36 miljoonan euron lisäkustannukset, mikäli tämä 6 000—12 000:n arvio pitäisi paikkansa, joten katseet kääntyvät kokoomuksen suuntaan ja siellä liputettuun lausumaan. Elikkä hyvin suurella mielenkiinnolla odotamme merkittävää alennusta, yhden tai kahden nollan poistamista tästä arviointikustannuksesta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sehän on totta, että rakennusvalvonta voi antaa korjauskehotuksia, mutta ongelma on se, että he eivät käy tarkastamassa niitä silloin, kun se rakennus on valmis. Sen jälkeen, kun se on lopputarkastettu, ei siellä kukaan käy katsomassa. Se käytönaikainen ongelmahan on se yksi ongelma, että ei hoideta niin kuin pitäisi hoitaa. Tämä vastuukysymys on ison luokan kysymys: kenellä se vastuu sitten on?

Otetaan toinen esimerkki, mistä puhutaan tässä yhteiskunnassa aivan liian vähän: esimerkiksi homerakennukset. Kenellä on siitä vastuu, että se on homerakennus? Eihän sitä homerakennusta pitäisi syntyä. Mutta kyllä se on se asukas, joka polo sen joutuu maksamaan sitten, kun ne korjaukset ja remontit siellä tehdään. Ei sitä vastuuta kenellekään muulle kuin sille omistajalle saa tehtyä.

Sitten taas näiden selvityksien hinta — eihän sitä kukaan osaa sanoa. Nämä pilottihankkeet on tehty, ja niissä pilottihankkeissa olivat ne arvioinnit, että se on tuota luokkaa. Minä olen samaa mieltä, että se on kyllä yläkanttiin hinnoiteltu. Mutta toisaalta sitten, kun tänä päivänä näitä yhteiskunnan selvittelyjä katsoo — viimeksi luin kuntajakoselvittelystä, että oli 1 500 euroa päivältä — kyllä ne selvittäjät näköjään osaavat pyytää, kun he sinne pääsevät selvittelemään.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen puhujalistaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisen asian käsittelyssä kehuin hallitusta byrokratian purkamisesta ja muusta, mutta siihen ne minun kehumiseni sitten jäivätkin tältä erin. Nyt sitten tästä kyseisestä hallituksen esityksestä täytyy sanoa, että ei minun hirveästi tarvitse kertoa lisää, kun edustaja Vehkaperä tuossa omassa esityksessään kertoi jo nämä olennaisimmat asiat.

Otan siten esimerkin siitä, miten muun muassa maanviljelijöitten puolella kustannukset nousivat viime aikoina muutenkin todella rajusti. Elikkä tässä ihan vähän aikaa sitten minuun otti yhteyttä yksi viljelijä, tuttavani. Sen jälkeen, kun nämä maidon ongelmat lähtivät liikkeelle syksyllä, hänen liikevaihtonsa on pudonnut 40 000 euroa. Tämä on keskikokoinen tila, vasta sukupolvenvaihdos tehty. Se tarkoittaa sitä, että kyseisen viljelijän tuloista on vähentynyt suoraan 40 000 euroa. Ei siinä sen jälkeen haluta saada lisäksi enää mitään tuommoisia isoja kustannuksia, mitkä ovat ihan yllättäviä.

Tässä kyseisessä asiassa mielenkiintoista on se, että tämä lisää todellakin paljon aika yllättäviä kustannuksia. Ja todella, niin kuin äsken sen jo sanoin, ihmiset yrittävät kyllä rakentaa täysin lakien ja säädösten mukaisesti.

Nyt sitten kannatan sitä, että tämä kyseinen hallituksen esitys menee takaisin valmisteluun, ja siinä valmistelussa pitää pohtia tarkemmin sitä, kenellä tässä asiassa on vastuu: kenellä on vastuu, jos ohjeistus on väärin? Jos kerran ihminen tekee täysin ohjeiden ja säännösten mukaan, voiko hänellä sen jälkeen olla vastuu siitä, että hän joutuu maksamaan valtavasti lisäkustannuksia? Ei hän ole sitoutunut siihen, että hänelle tulee lisäkustannuksia jälkeenpäin tässä määrässä. Näin ollen kannatan tehtyä esitystä, vaikka varsinaisesti vasta toisessa käsittelyssä tulemme katsomaan, mitä kaikkea sieltä sitten on tuleman tämän osalta.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Maijala puhui erittäin fiksusti. Kenen on vastuu, kuka vastaa, jos on tehty juuri niin kuin on määrätty rakennusten suhteen?

Kyllä nämä kustannukset ovat nyt kohtuuttomat, mitkä tästä on jälleen kerran luvassa. Hyvä, että edustaja Zyskowiczkin tuli saliin nyt, kun puhutaan byrokratiasta, mitä hallitus on meille jälleen luomassa lisää. Nyt olisi oiva keino sitä purkaa, kun tämä lakiesitys hylättäisiin. 6 000—12 000 euroa lisää esimerkiksi maatalouteen turhasta byrokratiasta on järjetöntä tilanteessa, jossa tällä vaalikaudella on leikattu kansallisesta tuesta, lomituksesta, eteläinen kansallinen 141-tuki on romutettu, pakotesanktiot ovat vaikuttaneet äärimmäisen kovalla tavalla esimerkiksi meidän maitosektoriin kuten myös sikatalouteen ja tuottajahinnat ovat muutenkin alhaiset. Tämän päälle vielä 6 000—12 000 euroa ylimääräisiä kustannuksia byrokratiasta — kyllä tämä on järjetöntä, vai mitä, edustaja Zyskowicz?

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä nyt käsittelyssä oleva lakiesitys on saanut alkunsa kauppa- ja liikuntahallien ja maneesien turvallisuusongelmista, mutta nyt sitten tämä seuranta ulotettaisiin myöskin suuriin kotieläintalouden rakennuksiin, kuten navettoihin, kanaloihin ja sikaloihin, erillisenä turvallisuuden arviointina.

Ympäristövaliokunta on arvioinut, että nämä kustannukset tulisivat olemaan kohteesta riip-puen 6 000 eurosta 12 000 euroon. Pelkäänpä, että ne tulevat olemaan paljon suuremmat, jos tehdään muutakin kuin täytetään paperit ja katsotaan nuo mahdolliset rakennepiirustukset. Uskon, että arvioinnin suorittajat vastuun pelossaan vaativat aivan tarpeettomiakin kunnossapitotöitä oman selustansa turvatakseen, joten luulen, että tämä kustannus, joka on arvioitu 6 000 eurosta 12 000 euroon, tulee olemaan monissa tapauksissa murto-osa todellisista kustannuksista.

Tällainen erillinen kallis tarkastus antaa vihiä siitä, että kovin paljon hallitus ei luota maassa käytössä olevaan rakennuslupamenettelyyn ei- kä rakennusvalvontaan. Viljelijälle ja monelle muulle yrittäjälle sälytettäisiin ylimääräinen kustannus, johon ei ole voinut millään tavalla varautua ja jota ei ole mahdollisuutta siirtää tuotteen hintaan.

Kannatan tätä keskustan vastalauseen mukaista hylkäysesitystä. Asia on pantava kiireelliseen uuteen valmisteluun ja katsottava sitten tämä kustannusvastuu uudelleen, jos tällainen lainsäädäntö maahan halutaan laatia. Korostan tosiaan, että paitsi että tästä tulee nämä yllätysbyrokratiamenot, varmasti tarkastajat kyllä selustansa turvatakseen vaativat kaikenlaista tarpeetonta rakennuskorjausta, ja se on se suurin riski, mikä tähän sisältyy. Nämä kustannukset on jollakin tavalla jaettava niin, ettei omistaja saa tämmöisiä kohtuuttomia kustannuksia niskaansa.

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! Täytyy muistaa se, että maankäyttö- ja rakennuslaki on muuttunut ja vastuusuhteet ovat muuttuneet tässä vuosien saatossa. Tällä hetkellä rakennushankkeeseen ryhtyvä on vastuussa tavallaan kaikesta, eli omistaja.

Tämä lakimuutoshan lähti aikanaan liikkeelle Keski-Euroopasta, ja se lanseerattiin sitten tänne hyvänä lakina. En tiedä, oliko se hyvä vai huono, mutta näin nyt mennään eteenpäin. Täytyy muistaa kuitenkin, että syyt, miksi näitä onnettomuuksia tapahtuu, ovat moninaisia. Mitoitusohjeet ovat vuosien mittaan muuttuneet esimerkiksi lumikuormien osalta kattorakenteissa. Tämä varmasti on vaikuttanut siihen. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että Suomessa näyttää olevan runsaslumisia talvia, ainakin keskemmällä Suomea, vielä tähänkin aikaan. Lumikuormat ovat aika mittavia, kosteusprosentit korkeita, ja mitoitusohjeitten muutoksia on toki tehty, varmaan ihan oikeaan suuntaan. Sinänsä ihan hyvä lähtökohta.

Se, pystytäänkö lausumilla joitakin näitä kustannuksia pienentämään, on minusta kyllä aika kaukaa haettu asia. Eipä taida näin tämä asia toimia. Nyt on muistettava, että kun muututtiin kattorakenteissa hyvin paljolti teolliseen rakentamiseen, niin onnettomuudet ovat oikeastaan vähän kasvaneet. Ne vanhat kunnon kattotuolit, joita paikalla tehtiin, kestävät melkein vaikka junalla ajaa. Mutta tämä yhteiskunta on muuttunut, ja tietysti kustannuspaineet ovat olleet ja niin edelleen, niin että kyllähän tämä on ymmärrettävää. Minä en oikein tiedä, miten tähän suhtautuisin muuten.

Tärkeätä on kuitenkin se, että näitä onnettomuuksia ei tapahdu, ja se tarkastamisvelvoite on varmaan paikallaan, mutta onhan tämä aika byrokraattinen ja kallis järjestelmä, jos näin on, kuin on tähän valiokunnan tekstiin kirjoitettu.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksen tarkoituksena on parantaa rakennusten käyttöturvallisuutta. Tavoitteena on, että tarkastuksissa havaitaan mahdolliset rakenteelliset viat, joiden takia rakennus voi sortua ja aiheuttaa vaaraa rakennuksessa sillä hetkellä sisällä oleville henkilöille. Tämän takia minä ymmärrän valvonnan kohdistamisen sellaisiin rakennuksiin, joissa tyypillisesti oleskelee suuria määriä ihmisiä. Näitähän nyt ovat uimahallit, urheiluhallit, jäähallit ja tällaiset. Valvonnan kohdistamisen tänne todellakin minä ymmärrän, mutta en ymmärrä sitä, että valvonta pitää kohdistaa myös eläinsuojelurakennuksiin. Tämä on minun ajatusmaailmani ulkopuolella.

Toteutuessaan laki lisää rakentamiskustannuksia, ja nämä kustannukset saattavat olla laskentatavasta riippuen nyt sitten 6 000:sta 12 000:een taikka joka tapauksessa useita tuhansia euroja, ja minun mielestäni nämä ovat täysin kohtuuttomia kustannuksia yrittäjille. Laki lisää myös paljon arvosteltua byrokratiaa. Tänä päivänä on käytetty monta puheenvuoroa siitä, kuinka byrokratiaa pitäisi ja tulisi keventää ja vähentää. Tässä on jälleen menossa lakiesitys, joka ei kevennä eikä vähennä, vaan päinvastoin lisää byrokratiaa. On tarkistajan tarkistajaa ja tarkistajan tarkistajalla vielä varmistaja, ja paperia kulkee, ja aikaa menee.

Arvoisa puhemies! Mielestäni laki olisi hyvä, jos tarkastettavien rakennusten joukosta poistettaisiin ainakin eläinsuojelurakennukset. Nämä suuret rakennukset minä ymmärrän, mutta en missään nimessä eläinsuojien tarkastamista ja varmistamista. — Kiitoksia.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Edellisessä päiväjärjestyksen kohdassa me käsittelimme ympäristönsuojelu- ja maa-aineslain muuttamista ja kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että on hyvä, että nyt vihdoin viimein ryhdytään purkamaan hallinnollista taakkaa ja byrokratiaa. Ei mennyt kuin seuraavaan asiaan elikkä tähän kyseessä olevaan asiaan laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista, niin jo lisätään byrokratiaa. Eli tämä on nyt ollut tyypillistä tälle hallitukselle: tehdään yhtä ja puhutaan toista. Tämä on nyt jälleen osoitus siitä huonosta valmistelusta, mihin täällä myöskin edustaja Sankelo viittasi omassa lausumaehdotuksessaan.

Eikö nyt olisi viisainta, arvoisat hallituspuolueet, että vetäisitte tämän pois viime metreillä ja laittaisitte tämän uudelleen valmisteluun ja tekisitte niitä tarkennuksia, mitä tässäkin keskustelussa ja myöskin valiokunnan keskusteluissa on näköjään käyty, hyviä näkökulmia tuotu esille? Se olisi kaikkein viisainta tässä tilanteessa. Se olisi johdonmukaista, jos oikeasti ja aidosti haluatte byrokratiaa ja hallintotaakkaa keventää, eikä tuoda tällaisia harkitsemattomia asioita — tärkeästä asiasta, sitä ei kukaan voi kiistää, mutta tällainen hallinnollisesti raskas ja kallis malli ei voi olla ainoa vaihtoehto, vaan muitakin vaihtoehtoja on.

Olkaa nyt johdonmukaisia. Edustaja Zyskowiczkin voisi tässä asiassa käyttää oikein puheenvuoron, jossa hän voisi alleviivata sitä, että valmistelun pitää olla parempaa ja nämä pitää harkita paremmin myöskin siitä näkökulmasta, minkälainen hallinnollinen taakka sekä yrittäjille että myöskin yhteiskunnalle aiheutetaan ja sitä kautta myös kustannukset.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka periaatteessa minä olen samaa mieltä, että turhaa byrokratiaa pitää välttää kaikin mahdollisin keinoin, niin en minä nyt näe tässä tätä hallinnollista taakkaa hirveän raskaana. Tämä on kohtuullisen hyvin valmisteltu, tässä on ollut ympäristöministeriön ohella tämän rakennusalan kaikista tärkeimmät toimijat mukana. Ne ovat tehneet tästä ohjeistuksen, jossa itse asiassa on käyty näitä erityyppisiä rakennuksia hyvinkin tarkkaan läpi. Tämä käytännöllinen tarkastusmenettelyohje on kattava, ja se on tehokas työkalu silloin, kun sitä oikein käytetään. Vähän vaikea kuvitella, miten se muuten voitaisiin tehdä, ja se on myös tälle arvioinnin tilaajalle ja arvioinnin tekevälle asiantuntijalle todella hyvä väline kumpaankin suuntaan. Näistä pilottihankkeista nyt on tullut niitä kokemuksia, mutta niin kuin tuossa jo aiemmin sanoin, minä luulen, että se hintataso kyllä laskee.

Meidän ei varmaan kannata yksityiskohtiin mennä, mutta meistä jokainen — ainakin valtaosa on rakennusten kanssa ollut tekemisissä jossakin kohti elämässään — tietää, että tuommoisen ison hallin rakenteiden tarkastaminen niin, että sieltä joudutaan mahdollisesti purkamaan välikattoja tai mahdollisia muita esteitä pois, että ne pystytään edes hahmottamaan, ei nyt ihan mahdottoman helppo tehtävä kumminkaan ole. Että tavallaan vähän ontuva vertaus on sitten se energiatodistus, joka on aivan toisentyyppinen.

Ja ennen kaikkea ainakin itse henkilökohtaisesti minä koen tämän vain niin tärkeäksi, vaikka tässä oppositiosta voisi tietenkin sanoa ihan jotakin muutakin. Tämä on niin tärkeä turvallisuusnäkökulmasta katsottuna, että kun se yksi ainut vahinko tapahtuu, niin sen jälkeen aletaan puhumaan, että miksi tätä ei ole tehty ja miksi tämä on jäänyt tekemättä ja miksi tästä ei ole huolehdittu. Kun Onnettomuustutkintakeskus on moneen kertaan sanonut, että nämä pitää tehdä, niin pakko tässä on luottaa asiantuntijoihin tämäntyyppisissä asioissa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan vastalause ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä kun hallitus on tätä esitystä, lakiesitystä, käsitellyt ja tämä on ollut lausuntokierroksella, niin useat asiantuntijat ja lausunnonantajat ovat kritisoineet tätä lakia useastakin syystä, esimerkiksi juuri siitä, miten tämä soveltamisala rajataan, koskeeko se isoja halleja, eläinsuojia ja niin edelleen. Tätä on kritisoitu. Myöskin nämä kohtuuttomat kustannukset ovat olleet useiden lausunnonantajien papereissa. Ja vielä kolmanneksi on sitten kiinnitetty huomiota siihen, löytyykö tarpeeksi kokeneita ammattilaisia tekemään näitä tarkastuksia ja suunnitelmia näitten rakennuksen omistajien kanssa. Eli tällaisia kolmenlaisia huomautuksia ja reunaesityksiä ovat myöskin lausunnonantajat antaneet tämän hallituksen esityksen kohdalla.

Yleiskeskustelu päättyi.