Täysistunnon pöytäkirja 151/2014 vp

PTK 151/2014 vp

151. TIISTAINA 10. HELMIKUUTA 2015 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi

 

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on esillä hallituksen esitys ja siitä annettu lakivaliokunnan mietintö, joka koskee todistelua koskevan oikeudenkäymiskaaren kokonaisuudistusta. Tässä esityksessä on paljon tärkeitä kohtia, muun muassa niin sanottu anonyymi todistelu mahdollistetaan, jottei kaikkein pahimmille murhamiehille ja raiskaajille tarvitse kertoa todistajan henkilöllisyyttä.

Kuten edustaja Kari Tolvanen asian ensimmäisessä käsittelyssä totesi, tämä on asia, josta poliisin puolella ja hänenkin puoleltaan on puhuttu jo kymmenisen vuotta, mutta tähän saakka se on niin sanottujen ihmisoikeusjuristien puolelta torjuttu muka ihmisoikeuksia, siis tietysti näiden rikollisten ihmisoikeuksia, loukkaavana. On hienoa, että tämä asia nyt menee eteenpäin.

Toinen asia, joka tässä on esillä ja josta olen puhunut täällä eri yhteyksissä, on tämä niin sanottu todisteiden hyödyntämiskielto, joka tuodaan nyt kirjoitettuna osaksi Suomen lainsäädäntöä, ja on ihan selvää, että kuten mainitussa pykälässä, sen 1 momentissa todetaan, kiduttamalla saatuja todisteita ei voi hyödyntää. 2 momentissa on kyse niin sanotun itsekriminoinnin suojasta. Mutta 3 momentti, joka hallituksen esityksen mukaan olisi pitänyt sisällään yleisen, laittomasti hankittujen todisteiden hyödyntämiskiellon, on kokenut täydellisen muutoksen lakivaliokunnan työssä sen mukaisesti, mitä lähetekeskustelussa esitin ja arvostelin, ja olen tuosta muutoksesta ja pykälän ja momentin nyt saamasta muodosta hyvin tyytyväinen.

Herra puhemies! Eilinen A-studio ja tämän päivän Helsingin Sanomat kertovat suuresta tietovuodosta, kun kansainvälisen pankin sveitsiläisen tytäryhtiön työntekijä on vuotanut pankin salaisia tilitietoja eri maiden viranomaisille ja medialle. Tätä kautta on paljastunut lukematon määrä veronkiertäjiä, ja lehtitietojen mukaan näissä, ilmeisesti sadoissa tai jopa tuhansissa vuodetuissa nimissä ja talletuksissa, on myös 80 suomalaista nimeä. Me olemme luonnollisesti sitä mieltä, että jos suomalaiset ovat syyllistyneet verorikoksiin, veropetoksiin tämän kansainvälisen pankin sveitsiläisessä tytäryhtiössä, niin heidät pitää saattaa näistä veronkiertorikoksistaan vastuuseen ja laittaa maksamaan veronkorotusta tai jopa kärsimään tästä rikosoikeudellinen rangaistus.

Mutta hallitus esittikin tässä nyt puheena olevassa esityksessään, että lähtökohtaisesti laittomasti hankittuja todisteita ei saisi käyttää eikä varsinkaan silloin, jos ne on hankittu vaikkapa tahallisella rikoksella ja ne liittyvät juttuun, jossa henkilöä ei syytetä sellaisesta teosta, joka kohdistuisi suoraan keskeisiin perusoikeuksiin, kuten vaikkapa henkeen, terveyteen, omaisuuteen ja niin edelleen. Niinpä jos tämä hallituksen esitys olisi alkuperäisessä muodossaan mennyt läpi, näitä laittomasti hankittuja todisteita, joita tämä pankin virkailija on siis laittomasti, jopa rikoksella hankkinut työnantajaltaan, ei olisi voitu käyttää ja verorikoskonnat olisivat voineet olla rauhassa.

Herra puhemies! Kun itseään siteeraa, niin tietää puhuvansa asiaa, ja niinpä luen, mitä sanoin tästä esityksestä toukokuun 6. päivä, kun asia oli lähetekeskustelussa. "Kolmas esimerkki hallituksen esityksestä. Jos on rikoksella hankittu todiste — ajatelkaa, jos esimerkiksi olisi joku liechtensteinilainen pankkiiri, joka rikoksella ottaisi oman työnantajansa tiedostoja ja myisi ne jollekin poliisiviranomaiselle, nehän on rikoksella hankittu, ja tämän takia saadaan verorikoskonnia kiinni ja heidän valtiolta kavaltamansa rahat Suomelle takaisin — niin nyt pitää näköjään lähteä siitä, että kun on rikoksella hankittu todiste, niin sitä ei pidä saada hyödyntää. Tätä mieltäkö on Suomen eduskunta?"

Palasin asiaan vielä käsiteltäessä marraskuussa ihmisoikeusselontekoa ja vaadin tämän hallituksen esityksen muuttamista niin, että laittomasti hankittuja todisteita voidaan käyttää. Ajan säästämiseksi en siteeraa enempää, mutta totean, että todellakin kiivaasti vaadin muuttamista ja perustelin sen tietysti sillä, että tärkeintä on se, että ne, jotka ovat rikoksia tehneet, joutuvat teoistaan vastuuseen, eikä se, että todisteet on hankittu laittomasti, ole peruste sille, etteivät he joutuisi vastuuseen. Moitin kovin sanoin sellaista niin sanottua ihmisoikeusajattelua eli näiden konnien ja roistojen suojaamiseksi olevaa ajattelua, jossa pidetään jotenkin heidän ihmisoikeuksiaan ja perusoikeuksiaan loukkaavana sitä, että laittomastikin hankittuja todisteita voidaan käyttää heitä vastaan.

Herra puhemies! Sehän on selvää, että näyttökynnys ei riipu siitä, miten todisteet on hankittu, eli ainahan on saatava täysi näyttö siitä, että on tehty rikos ja on asianomainen syytetty siihen syyllinen.

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä kerroin, että nyt olen erittäin tyytyväinen lakivaliokunnan mietintöön. Lakivaliokunta yksimielisesti muutti hallituksen esitystä niin, että laittomasti hankittuja todisteita saa käyttää. Siis saa käyttää. Ainoana rajoituksena on luonnollisesti se, että näin ei voida vaarantaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista, joka myös siinä pykälässä on sanottu. Eli tämä kaikille niin sanotuille ihmisoikeusjuristeille ja näiden konnien asianajajille tiedoksi, että Suomessa saa käyttää laittomasti hankittuja todisteita eikä kannata enää yrittää turhaan tähän vedota.

Pari väärinkäsitystä haluan tässä yhteydessä vielä oikaista.

Kun laittomasti hankittuja todisteita saa käyttää, niin se ei tietystikään tarkoita sitä, että esimerkiksi poliisi saisi laittomasti hankkia todisteita. Ei tietystikään. Poliisi ei saa tehdä kotietsintää ilman asianmukaisia lupia ja valtuuksia, poliisi ei saa kiinnittää jäljityslaitteita huumekonnien autoihin silloin, kun haluaa, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Eli vaikka laittomasti hankittuja todisteita saa käyttää, niin tietystikään se ei tarkoita sitä, että poliisi tai kukaan mukaan saa laittomasti hankkia todisteita. Jos joku poliisi toimii lainvastaisesti, rangaistakoon häntä siitä. Pahimmassa tapauksessa hän menettää virkansa tai saa vielä kovemman rangaistuksen, mutta se ei ole mikään syy sille, että huumekonnien pitää saada juosta vapaana ja myydä edelleen lapsillemme huumeita. Tai tämä sveitsiläinen pankkivirkailija — hän vastaa Sveitsin lain edessä tekemästään rikoksesta, mutta se ei ole syy sille, että jos me saamme näyttöä ja todisteita suomalaisista miljoonaluokan veronkiertäjistä, niin sen vuoksi pitäisi antaa heidän jäädä ilman rangaistusta. Eli se, että laittomasti hankittuja todisteita saa käyttää, ei tarkoita sitä, että poliisi tai kukaan muukaan saa lainvastaisesti hankkia todisteita, vaan jokainen vastaa rikoksistaan. Mutta näiden todisteiden käyttämättä jättäminen ei ole eikä voi olla mikään sanktio siitä, että jokin poliisi tai muu henkilö on menetellyt väärin.

Herra puhemies! Toinen väärinkäsitys. Kun tästä asiasta jonkun verran on mediassa keskusteltu, niin kuulin, että eräs oikeustieteen tutkijakin oli ilmeisesti tviitannut, joka tapauksessa saattanut julkisuuteen käsityksensä, että on aivan selvää, että laittomasti hankittuja todisteita ei saa käyttää ja että tämä johtuu jo yleisistä opeista. Voi olla, että mainittu oikeustieteen tutkija on katsonut liikaa amerikkalaisia elokuvia, sillä Amerikassa on todellakin tällainen systeemi, mutta Suomessapa ei ole, eikä ole mitään sellaisia yleisiä oppeja, jotka tässä asiassa voisivat mennä eduskunnan säätämän lain edelle tai yläpuolelle.

Eli kun oikeuslaitoksessa, viime kädessä korkeimmassa oikeudessa, arvioidaan laittomasti hankittujen todisteiden käyttämistä, niin totta kai perustana on Suomen laki ja tietysti myös Euroopan ihmisoikeussopimus siten kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä tulkitsee. Mutta perusteena ei ole mikään yleinen oppi siitä, että laittomasti hankittuja todisteita ei muka saisi käyttää. Suomessa saa käyttää laittomasti hankittuja todisteita, kunhan ei vaaranneta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen, että lakivaliokunta meni ja korjasi hallituksen tältä osin kelvottoman esityksen hyvään muotoon.

Keskustelu päättyi.