Täysistunnon pöytäkirja 152/2014 vp

PTK 152/2014 vp

152. KESKIVIIKKONA 11. HELMIKUUTA 2015 kello 14.03

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta sekä elintarvikelain 3 ja 5 §:n muuttamisesta

 

Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä laissa ehdotetaan pantavaksi täytäntöön kansallisesti Euroopan unionin neuvoston asetus luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä. Tähän sisältyy yksi iso periaatteellinen kysymys, jonka vuoksi haluan tätä myös hiukan esitellä ja joka liittyy valvontoihin ja tarkastuksiin. Tästä valiokunta pyysi yksilöidyn lausunnon myöskin perustuslakivaliokunnalta ja sai sen. Kiitoksia perustuslakivaliokunnalle hyvästä, nopeasta, ripeästä työstä ja hyvästä lausunnosta. Tämän perustuslakilausunnon nojalla maa- ja metsätalousvaliokunta esittää tähän hallituksen lakiesitykseen muutamia muutoksia.

Lyhyesti tuosta tarkastusoikeudesta, jota tämä nimenomaan koski. Elikkä tällä tarkastusoikeudella ja tarkastuksilla, valvonnalla, tarkoitetaan sitä, että tarkastusviranomaisen tai -laitoksen on tarkastettava kaikki toimijat, siis tässä tapauksessa myöskin luomualan toimijat, fyysisesti vähintään kerran vuodessa. Tämän lisäksi tarkastusviranomainen tai -laitos voi artiklan 4 kohdan perusteella tehdä myös satunnaisia tarkastuskäyntejä.

Toimeenpanoasetus on siis Euroopan unionin säädös, joka on kaikilta osiltaan velvoittava ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Perustuslakivaliokunta on katsonut mainitun toimeenpanoasetuksen säädösten olevan niin täsmällisiä, että tarkastustoiminta voidaan valiokunnan mielestä perustaa kokonaan niiden varaan. EU-asetuksessa ei ole asetettu rajoituksia kotirauhan piiriin kohdistuville elinkeinotoiminnan tarkastuksille muutoin kuin juuri elinkeinotoimintaan liittyvien tarkoitusten kautta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan vaikuttaisi siltä, että 13 §:n 2 momenttiin sisältyvät pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan tehtäviin tarkastuksiin liittyvät rajaukset eivät kaikilta osin ole EU:n asetuksen mukaisia, koska tarkastusten on asetuksen perusteella ulotuttava kaikkiin tiloihin vähintäänkin kerran vuodessa, vaikka toimijaan ei kohdistuisi minkäänlaisia epäilyjä. Ehdotettu luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain 13 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä oleva säädös tulisi siksi unionin lainsäädännöstä seuraavista syistä perustuslakivaliokunnan mielestä joko poistaa tai kirjoittaa toisin, ja siksi maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa tässä, että kyseiset muutokset lakiehdotukseen tehdään.

Tähän luonnonmukaista tuotantoa koskevaan lainsäädäntöön on tulossa myös kokonaisuudistus, ja valiokunta edellyttää ja ehdottaa sitä, että tämän uudistuksen myötä hallitukselta tullaan edellyttämään sitä, että tässä pidetään suomalaisen luonnonmukaisen tuotannon, luomutuotannon, puolia niin, että me saavutamme sen ison tavoitteen luomun lisääntymisestä emmekä hankaloita tarpeettomalla tavalla luomun eteenpäinmenoa ja edistymistä. Nuo yksityiskohtaiset lakiperustelut löytyvät tuosta valiokunnan mietinnöstä.

Tämä esitys on yksimielinen.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kovin usein tämäntyyppiset lait ja esitykset kaiken kaikkiaan osoittautuvat hyvinkin byrokraattisiksi ja toimijoiden oikeusturvaa loukkaaviksi johtuen erityisesti siitä, että lain valmistelijat kiinnittävät huomiota liikaa tiettyihin yksityiskohtiin näkemättä kaiken kaikkiaan sitten sitä kokonaisuutta, missä tätä valvontalainsäädäntöä joudutaan toteuttamaan. Kokonaisuutena tämä esitys on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, mutta ehkä kolme neljä yksityiskohtaa haluan nostaa tästä esille.

Ensinnäkin mietinnössä valvonnan osalta todetaan, että "lain perusteluissa on todettu, että lakiehdotuksessa on erityistä huomiota kiinnitetty valvonnan kustannustehokkaaseen järjestämiseen ja valvontaa koskevan laintasoisen säätelyn selkeyttämiseen ja ajanmukaistamiseen". Käytäntö tulee tietysti tämän toteutumisen sitten aikanaan näyttämään, mutta totta kai on selvää, että kustannustehokkuus ja säätelyn selkeyttäminen ovat erittäin tärkeitä tavoitteita.

Erityisen merkittävä tavoite laissa on se, että säädettävän lain tulee olla luonnonmukaiseen tuotantoon kannustava, sitä ohjaava ja tukeva ja viranomaistoiminnan tulee olla kehittävää ja neuvonnallista ja valvonnan on oltava yhtenäistä koko maassa — erittäin iso tavoite, mutta välttämätön myös sen takia, että luomutuotteitten kysyntä ja kysynnän kasvu ovat kiistattomia tässä maassa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää välttämättömänä myös toimia, joilla toimijoitten yhtenäistä ja ajantasaista tietämystä niin lainsäädännön kuin valvonnan sisällöstä lisätään. Tämä on tärkeää, koska kehittäminen ja valvonta ovat parhaimmillaan eri toimijoitten hyvin tiivistä ja luottamuksellista yhteistyötä, ja siksi on syytä kyllä kiinnittää huomiota, erityistä huomiota, tämän valiokunnan mietinnön perustelujen viimeiseen kappaleeseen, jossa todetaan, että "EU:ssa on esityksen perustelujen mukaan käynnissä luonnonmukaista tuotantoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus". Tähän liittyen valiokunta pitää tärkeänä, että "valtioneuvosto pyrkii tässä yhteydessä vaikuttamaan siihen, että lainsäädännön valmistelussa otetaan huomioon perus- ja ihmisoikeuksista johtuvat vaatimukset". Eli siis myös valiokunta kiinnittää tämän lain säätämisen yhteydessä huomiota siihen, että erityistä huomiota tulee kiinnittää perus- ja ihmisoikeuksista johtuviin vaatimuksiin. Sitä, mitä se käytännössä sitten tarkoittaa, on syytä arvioida.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Luonnonmukainen elintarviketuotanto on erittäin kannatettavaa, ja sen osuutta tulisi voimakkaasti lisätä, jopa nykyisiä virallisia tavoitteita enemmän. Tällä hetkellähän maassamme on noin 4 300 luomutilaa ja koko EU:n alueella vajaa 200 000.

Maataloudessa on kautta aikain ja erityisesti EU:n aikakautena ollut vahva valvonnan ja raportoinnin toimintakulttuuri, mikä näkyy erityisen hyvin luomutuotannossa. Nyt kun tavoitteena olisi purkaa sääntelyä ja keventää organisaatioita, olisi hyvä miettiä toimintamalleja, joissa valvontaa pystyttäisiin järkevöittämään ja samalla alentamaan kustannuksia. Yhteiskunnan toimintojen pitäisi joka suhteessa siirtyä keskinäisen luottamuksen aikakauteen. Yrittäjän, viljelijän sanaan tulisi voida luottaa, siihen että tuotteiden laatu vastaa sitä, mitä hän on myymässä. Luottamus viljelijän, jalostajan ja kuluttajan välillä pitäisi saada pelaamaan muullakin tavalla kuin viranomaisvalvonnalla.

Pro Luomun lausunnossa sanotaan, että valvonta on keskeinen tekijä luomutuotteiden aitouden ja siten kuluttajien luottamuksen turvaamisessa. Näin siis tänä päivänä toimitaan ja sitä toimintamallia jatketaan. En väitä, ettei valvontaa tarvita, mutta olisiko meidän vähitellen mahdollista siirtyä enemmän luottamusjärjestelmään? Viime vuosien aikana valvonnan määrä ja kustannukset ovat kasvaneet, ja kasvavan osan kustannuksista maksavat viljelijät ja jalostajat.

Luomuvalvonta turhauttaa ja stressaa toimijoita. Nykyinen sanktiokäytäntö rankaisee ankarasti myös niitä toimijoita, joilla sääntöjen laiminlyönti johtuu inhimillisestä virheestä. Luomuvalvonnasta menevät suoraan tiedot tukivalvontaan. Tämä tarkoittaa, että luomutuottajat ovat sataprosenttisesti myös tukivalvottuja. Muussa tuotannossa valvonnan piirissä on vain pieni osa kulloisistakin tuottajista.

Toivottavasti laki tuo todellista hyötyä, kustannustehokkuutta valvontaan. Luomuala tarvitsisi enemmän kehittämispanostusta kuin valvontaa. Jos aiotaan lisätä luomutuotantoa 20 prosenttiin nykyisestä, on koko tuotantosuunnan osalta tehtävä selkeyttäviä, toimintaa helpottavia lin- jauksia.

Uutta päänsärkyä tulevat aiheuttamaan sallitut torjunta-aineet ja niiden EU-hyväksynnät. Suomessa pystytään esimerkiksi puunjalostusprosesseissa uusissa biotehtaissa tuottamaan luonnonmukaisia torjunta-aineita. Näiden aineiden hyväksyntä on vain kallista ja aikaa vievää. Eviran luettelossa on 12 erilaista luomuviljelyyn hyväksyttyä torjuntavalmistetta. Noin puolet niistä on biologisia torjuntaeliöitä sisältäviä valmisteita. Tavanomaisessa tuotannossa hyväksyttyjä torjunta-aineita on 375 erilaista. Nämä luomutuotannon torjunta-aineet ovat mahdollisimman luonnonmukaisia, esimerkiksi tunnettu hyönteismyrkky pyretriini on luonnossa esiintyvä ja nopeasti hajoava aine. Hyväksyttyjen aineiden joukossa ovat myös esimerkiksi hedelmäpuiden leikkaushaavoihin käytettävä mehiläisvaha ja punkkien torjuntaan käytettävä mäntyöljy.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Evira tekee noin 6 400 tarkastusta, ja määrän on arvioitu kasvavan vuoteen 2020 mennessä jopa 9 000 kappaleeseen. Tarkastusten määrä kasvaa tuotannon kasvun kanssa yhtä paljon, ellei enemmän. Jo alussa sanoin, että meidän olisi syytä lähteä rakentamaan myös luomutuotannossa luottamukseen perustuvaa järjestelmää viranomaisten, toimijoiden ja tuottajien välille. Ala tarvitsee kasvua ja kannustusta kasvuun, vähemmän byrokratiaa ja enemmän neuvontaa ja tukea markkinointiin. Parasta markkinointitukea olisivat kattavat luomusuositukset työpaikka- ja laitosruokailussa. Siinä edistettäisiin kotimaista tuotantoa, työllisyyttä ja terveyttä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on laki luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta sekä elintarvikelain 3 ja 5 §:n muuttamisesta. Valiokunnassa kuunneltiin hartaasti, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Leppä hyvin toi tuossa alussa esille, siellä oli monta tärkeää kysymystä, ja valiokunta halusi ehkä virtaviivaistaa ja keventää mielellään sitä valvontaa ja muuta.

Mutta oli myöskin keskustelussa tämä, että jollain tavalla pitäisi luomutuotantoon ja yleensäkin tähän valvontaan yhdistää myöskin neuvontaa. Tosin se, miten viranomaisille sopii se, että sama valvoisi ja neuvoisi viljelijöitä, vähän jäi siinä epäselväksi, mutta jotta voitaisiin tätä byrokratiaa virtaviivaistaa, niin kyllä sitä neuvontaa ja laajempaa vastuunottoa siitä tuottajan hyvinvoinnista pitäisi sälyttää myöskin sille valvojalle ja viedä sinne EU:hun päin sitä, että byrokratiaa vähennettäisiin ja siitä viljelijästä ei niin helposti tehtäisi sanktioitavaa rikollista aina, jos joko etukäteis- tai jälkikäteisvalvonnassa löytyy jotain — tai sitten on jopa niin, että jos se virkamies, joka on valvonut ja neuvonut, on tehnyt virheitä, niin se viljelijä joutuu aina korvaamaan.

Yksi tärkeä kysymys tietysti oli, että jos se luomutuottaja tai joku muu tuottaja harrastaa vaikka jotain leipomotoimintaa siellä kotonaan, niin kuka voi mennä sitten tarkastamaan sinne keittiöön, onko kaikki kunnossa siellä, missä leivotaan jotain. Tämmöisiä kysymyksiä kun käsitellään eri valiokunnissa, niin kyllä ne paljon sitten ministeriössä, EU-tasolla ja muuallakin byrokraatteja työllistävät. Siinä pitäisi jonkunnäköistä, sanoisiko, maalaisjärkeä tai tervettä järkeä olla, mitä tehdään ja mihin suuntaan sitä EU-byrokratiaakin Suomesta käsin koetetaan ohjata, jotta saataisiin tämä viljelijän asema vähän paremmaksi ja ennen kaikkea tämä toiminta tuottavammaksi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisten tuotteitten käytöstä: kuluttajathan käyttävät luonnonmukaisia tuotteita, ja se tarkoitus varmaan on, että sillä säästetään ympäristöä mutta myöskin sitten edistetään ihmisten terveyttä. Tämä varmaan on niin kuin se tavoite, minkä takia luonnonmukaisia tuotteita ylipäätään halutaan tuottaa ja myöskin sitten kuluttaa.

Luonnonmukaiseen tuotantoon liittyen voin sanoa — nyt voi jo sanoa, vuosikymmenten kokemuksella — muutaman sanan tuosta valvonnasta. Ensinnäkin edustaja Mäkipää oli jossain suhteessa oikeassa siinä, että kyllä tämä luottamuksen herättäminen nimenomaan tuotantoketjun ja kuluttajan välillä on se olennainen asia. Valvonnalla ei kyllä pystytä korvaamaan sitä luottamusta ja luotettavuutta, mikä nimenomaan siellä alkutuottaja- ja jalostajapäässä täytyy olla.

Meillä sitten tässä edellä on puheenvuoroja käytetty tästä valvonnasta, ja yhdyn täysin siihen, että meillä on menty jopa ihan mahdottomuuksiin tässä valvonnassa, ja valvonta lisää jatkuvasti byrokratiaa. Se tulee kalliiksi ja raskaaksi viljelijöille, ja se tulee kalliiksi meille kaikille veronmaksajille. Tätä valvontaa ja sääntelyä on pakko tulevaisuudessa vähentää.

Sitten minua kiinnostaa nyt tässä valiokunnan mietinnössä eräs lain korjaus, 34 § tässä 3 luvussa. Valiokunnan puheenjohtaja voisi valistaa, kun siinä on valiokunta muuttanut sanktiota niin, että luonnonmukaista tuotantoa koskevien säännösten rikkomisesta on tuomittava — jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta — sakkoon: olikohan tämä valiokunnan mietintö lieventävä vai raskauttava? (Jari Leppä: Lieventävä!)

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin valiokunnalle kiitokset tästä mietinnön valmistelusta ja ennen kaikkea kiitokset myöskin siitä, että lain perustuslainmukaisuus valvonnan osalta on tarkistettu. Se on äärettömän tärkeää ihmisten oikeusturvankin näkökulmasta. Tässä on ihan oikeita asioita puhuttu tästä yhteisestä valvonnan toimintakulttuurista. Sekin on perustuslain mukaan tärkeä asia.

Mutta itse kiinnittäisin huomiota semmoiseen asiaan, että meillä tänä päivänä tuotetaan raaka-aineena luomua huomattavasti enemmän kuin kyetään jalostamaan. Sitä menee siis ihan normaaliin jalostusprosessiin siitä syystä, että tätä ei ole kyetty jostain syystä hoitamaan. Eli kaikki luonnonmukaisesti tuotettu raaka-aine pitäisi jatkossa kyetä prosessoimaan luonnonmukaisesti, jotta me saisimme entistä enemmän niitä tuotteita, joita kuluttajat haluavat.

Sitten toinen — tietysti yhtä tärkeä — kysymys on tämä jakelu. Millä tavalla saadaan jakelu toimimaan niin, että se tuote sieltä tuottajalta lähtee kuluttajille?

Sitten täällä on ihan oikein puhuttu tästä luottamuksesta. Kaiken kaikkiaan kuluttajien luottamus on kaikkein tärkeintä, ja entistä enemmän varmasti suomalaista maatalous- ja luomutuotantoa pitääkin rakentaa kuluttajalähtöisesti sieltä lähtien, mitä kuluttajat nimenomaan odottavat. Nythän kyselyjen mukaan luomutuotannolle pitäisi olla kovastikin kysyntää, mutta se kysyntä ei vain toteudu niin kauan kuin — niin kuin äsken totesin — se raaka-aine prosentin, kahden osalta jalostetaan luomutuotteeksi. Esimerkiksi viljasta ja lihasta erittäin monta prosenttia menee muuhun, ihan tavalliseen normaalijalostukseen, ja silloin sitä ei voi enää luomuna myydä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Byrokratiasta voidaan jälleen kerran puhua aika paljonkin, kun luomutuotannosta puhutaan. Se on asia, joka uuvuttaa viljelijöitä, ja se turhauttaa ja ei kyllä edistä meillä myöskään luomutuotannon kehittämistä.

Se, mitenkä byrokratia näkyy tuottajille ja erityisesti luomutuottajille tässä tapauksessa, on valvontojen kautta. Kun on selkeästi havaittavissa, että perusluottamus puuttuu viranomaiselta tuottajaa kohtaan, niin jo pelkästään se tuo tämän suuren epäkohdan. Jos viljelijällä on se tunne, että etsimällä etsitään niitä virheitä, että sieltä löytyisi joku, mitä voitaisiin sanktioida, että saataisiin tietty prosenttimäärä Suomessakin sanktioitten kautta täyteen, se on kyllä väärä tie. Tästä meidän pitäisi kaikin keinoin pystyä pääsemään eroon.

Olin itse noin kymmenen vuotta sitten töissä Etelä-Pohjanmaan te-keskuksella, osittain myös tarkastajana, ja silloin lähtökohta oli, että ensisijainen keino on se, että neuvotaan. Pitää neuvoa, ja vasta sen jälkeen, jos ei neuvonnan kautta pystytä korjaamaan, varoitetaan, ja vasta äärimmäisenä keinona ovat sanktioinnit. Päätehtävä olisi saada asiat kuntoon eikä se, että saadaan sanktioitua viljelijää. Tässä meidän pitäisi pystyä palaamaan tavallaan niihin vanhempiin käytäntöihin ja luottamaan peruslähtökohtaisesti viljelijään.

Herra puhemies! Miten sitten luomutuotantoa pystyttäisiin edistämään meillä paremmin? Olen joskus esittänyt, että meillä pitäisi olla luomuruokapäiviä enemmän jopa meidän yhteiskunnallisissa laitoksissa, kuten kouluissa, vanhainkodeissa ja niin edelleen, pitäisi tuoda luomutuotteita tutuiksi ja sitä kautta myös lisätä sitä kysyntää.

Edustaja Anttila toi aivan oikein esille jalostuksen. Meillä Suomessa on jalostus liian heikkoa tällä hetkellä. Sitä pitää pystyä parantamaan — ei pelkästään bulkkituotetta vaan erikoistuotteita, mitä pystyttäisiin myös viemään paremmin ulkomaille — ja meidän laadukasta elintarviketuotantoa markkinoimaan koko Euroopassa ja miksei Euroopan rajojen ulkopuolellakin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Luonnonmukaisesta tuotannosta ja sen valvonnasta on tarpeen puhua.

Valvonta on toki tärkeää senkin takia, että se tuote, mitä ostetaan, on sitä, mitä sen kerrotaan olevan, ja luomun tulee olla siis luomua. Mutta olen erittäin paljon samaa mieltä kuin esimerkiksi edellä edustaja Savola, että meillä Suomessa ruuantuotannon ja maatalouden valvonnassa ja byrokratiassa on menty jo liiankin pitkälle. Täällä on selkeästi tarvetta normitalkoille. Edustaja Savola kävi hyvin läpi neuvonta—varoitus—sanktiot-järjestelmän, ja tämän pitäisi olla se normaali tapa, eli ensin tullaan neuvomaan, millä tavalla pitää toimia, ja niin poispäin.

Luonnonmukainen tuotanto on arvokasta. Sen rasitus luonnolle on pienempi, mutta myös ruuan puhtaus ja erilaiset torjunta-aineet ja niiden jäämät ruuassa kiinnostavat entistä enemmän suomalaisen ruuan käyttäjiä. On puhuttu luomuruuan jalostuksesta kauppaan tuotteiksi, ja itse haluaisin vielä nostaa esille sen, että loppupelissä se, että ihminen tietää, mitä ostaa, on ratkaisevaa. Olen itse halunnut pitää vahvasti esillä suomalaista ruokaa sen takia, että se on yleensä puhdasta ja terveellistä, mutta myös sen takia, että se työllistää paikallisesti. Ja oma ruuantuotanto on meille myös huoltovarmuuskysymys, ja siksi olen toivonut ja esittänyt, että ruuan alkuperämerkinnät tulisivat pakollisiksi erilaisiin tuotteisiin tulevaisuudessa entistä laajemmin.

Arvoisa puhemies! Suomella on mahdollisuudet menestyä paitsi luomuruuan myös villiruuan kärkimaana maailmalla, ja siinä on samanlaisia ongelmia kuin luomutuotannonkin kanssa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Se, miksi luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita, nimenomaan alkutuotteita, raaka-aineita, menee tavanomaiseen tuotannon jalostukseen, johtuu paljolti juuri tästä meidän ihan yltiömäisestä sääntelystä ja siihen liittyvästä valvonnasta. Suomessa toimii paljon pieniä yrityksiä luonnonmukaisten tuotteitten jatkojalostajana, mutta erittäin paljon on ollut viime vuosina pieniä yrityksiä, jotka ovat lopettaneet toimintansa kokonaan tai lopettaneet ainakin luonnonmukaisten tuotteitten jalostamisen johtuen siitä, että tulee yrittäjälle liian raskaaksi ja liian kalliiksi järjestää kaikki ne tuotantotilat sillä tavalla kuin nämä välillä aivan mahdottomuuksiin menevät vaatimukset edellyttävät. Myöskin valvonta, mistä tässäkin keskustelussa on paljon puhuttu, on sitä luokkaa, että pienet yritykset ja yrittäjät, jotka toimivat vähillä resursseilla, eivät kerta kaikkiaan kykene toimimaan.

Suomalaisilla luonnonmukaisilla tuotteilla, nimenomaan alkutuotteilla, on kova kysyntä Keski-Euroopassa, tiedän sen. Viljaa — ruista, vehnääkin — menee täältä paljon Keski-Eurooppaan, ja jotkut suomalaiset pienyritykset ovat saaneet avattua myöskin jatkojalosteille markkinoita Eurooppaan. Kyllä meillä Suomessa pitäisi sääntelynpurkutalkoot järjestää tällä alalla, mutta saa nähdä, milloinka aloittaa se hallitus, joka käärii hihat ja tekee sen.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Suomalaista ruuantuottajaa, viljelijää rasittaa tällä hetkellä aivan erityisesti kannattavuus, mutta myös jatkuva hallinnollisen taakan kasvu, byrokratia — kaikki muu, mitä on ulkopuolella sen varsinaisen työn, sen varsinaisen yrittämisen. Tämä on mennyt — se on meidän pakko yhteisesti tunnustaa — ilman muuta yli, ja meidän on pakko sitä saada purettua, ja sitä pitää tehdä laki kerrallaan, asetus kerrallaan, viranomaismääräys kerrallaan. Valvonta ei saa olla ylimitoitettua. Valvontaa tarvitaan, se on ihan selvä, mutta se ei saa olla ylimitoitettua. Sitä valiokunta myöskin täällä alleviivaa.

Viranomaisyhteistyön ja tiedonkulun pitää olla paljon juohevampaa kuin nykyisellään, eikä niin, että viljelijät, yrittäjät joutuvat samoja tietoja monelle viranomaiselle toimittamaan erikseen. Tämä ei ole nykyaikaa, tämä ei ole digitaalista Suomea eikä tieto-Suomea, vaan tämä on jotakin ihan muuta.

Täällä kysyttiin, mihin suuntaan tässä lakimuutoksessa valiokunta halusi tätä viedä. Nimenomaan siihen suuntaan, että näitä sanktioita kohtuullistetaan ja että ne ovat oikeasuhtaisia siihen kyseiseen rikkomukseen verrattuna, jos sellainen todetaan, ja nykyisellään ne eivät sitä kaikilta osin ole.

Puhemies! Sitten valiokunta haluaa lukea vielä pätkän tästä mietinnöstämme: "Valiokunta haluaa, että säädettävän lain tulee olla luonnonmukaiseen tuotantoon kannustava, sitä ohjaava ja tukeva. Viranomaistoiminnan tulee olla kehittävää ja neuvonnallista, ja valvonnan on oltava yhtenäistä koko maassa." Tässä lainkäsittelyn aikana tuli selvästi esille se, että tämä viranomaistoiminta ei ole kaikilta osin neuvonnallista eikä se ole kaikilta osin yhtenäistä koko maassa, ja sen vuoksi hallinnon on nyt otettava tämä asia vakavasti ja toteutettava lainsäätäjän tahto, eikä niin, että me alempiasteisilla säädöksillä teemme tiukennuksia, jotka eivät kuulu lainsäätäjän tahtotilaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on aika monessa puheenvuorossa puhuttu ihan oikein näistä byrokratianpurkutalkoista. Viime vaalikaudella yhdet byrokratianpurkutalkoot järjestin tuolla maa- ja metsätalousministeriössä liittyen pienten elintarvikeyritysten säädösten kohtuullistamiseen, ja 34 sellaista kohtaa löydettiin, joissa voidaan jättää sääntely tekemättä.

Mutta tähän liittyy se iso kysymys, että kuitenkin esimerkiksi tämä luomulainsäädäntö tulee suoraan sieltä Euroopan unionista, ja silloin pitää ne byrokratiatalkoot pystyä tekemään myöskin siellä komission päässä, jossa — näin minä väitän — on se kaikkein suurin hallinnollista taakkaa suomalaiselle maataloudelle lisäävä toimintamalli. Ranskalainen hallinto on juuri sitä, että se on mahdottoman monimutkaista ja säädeltyä.

Tässä tietysti avainasemassa on nyt komissaari Hogan, joka on omassa toiminnassaan korostanut sitä, että jäsenmailta on pyydetty nyt ehdotuksia byrokratian purkamiseksi nimenomaan myöskin EU-säädöksissä. Siihen pitää nyt vahvasti tarttua, ja seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan pitää ensimmäisenä kirjata nämä byrokratianpurkutalkoot. Ja sen pitää olla läpäisevä tehtävä kautta koko hallinnon, ei yksin maa- ja metsätalouden ja luomutuotannon, vaan kaiken kaikkiaan hallinnollista taakkaa koko yritystoiminnalle tulee Euroopan unionista tavattoman paljon, ja siihen pitää myöskin pystyä puuttumaan, ei yksin maatalouteen, vaan myöskin muualle. Säädellään aivan liian pieniä asioita liian yksityiskohtaisesti, ja maalaisjärjen käyttö ei ole sallittua.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Haluan nostaa vielä yhden esimerkkitapauksen näistä byrokratian kukkasista, mitä meillä täällä Suomessa on. Tämäkään asia ei yksinkertaisesti meinaa maalaisjärkeen mahtua, mutta hyvä näistä on keskustella.

Meillä on luomulypsykarjatila, joka lopettaa sen luomulypsykarjan tuotannon ja myy ne lehmät, karjansa, sitten toiselle luomulypsykarjatilalle. No, täällä uudella luomulypsykarjatilalla tulee tilanpuute — molemmat ovat siis edelleen luomutiloja — ja sieltä hiehoja siirretään sitten takaisin näihin vanhoihin tuotantorakennuksiin siihen naapuritilalle, juurikin tilanpuutteen vuoksi. Tässä välissä tapahtuu meidän byrokraattiemme mielessä joku ihme kukkanen. Se eläin saa täysin samaa ruokaa, samaa hoitoa, vaihtaa vain karjasuojan tilaa, mutta se muuttuu luomuhiehosta tavanomaiseksi hiehoksi. Tässä on yksi hyvä esimerkki siitä, mikä ei kyllä maalaisjärkiseen kaaliin sovi, ei yhtään millään tavalla. Miten voi saman eläimen status muuttua, vaikka se saa samaa ruokaa ja on käytännössä samoissa tiloissa, liikkuu vain niiden välillä?

Tämänkaltaisista, tyypillisistä esimerkkita- pauksista meidän pitäisi päästä eroon ja sitä kautta vähentää sitä viljelijöiden taakkaa ja kuormitusta ja aivan ylimääräistä paperisotaa sekä myös taloudellista kannattamattomuutta, joka auttamatta tulee näissä asioissa esiin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan sanoa tästä hallinnollisesta taakasta. Se usein ymmärretään ainakin siellä hallinnon puolella niin, että kyse on nimenomaan hallinnon taakasta, mutta kyllä se hallinnollinen taakka on kaikkein rankimpana koettu siellä viljelijäpäässä. Viljelijät kokevat hallinnollisen taakan kaikkein kovimpana.

Minä haluaisin nostaa yhden asian vielä esille tästä valiokunnan mietinnöstä. Tässä todetaan, että hallituksen esityksen mukaan Eviran roolia vahvistetaan valvontaa johtavana ja ohjaavana kansallisena toimivaltaisena viranomaisena sekä asiantuntijana. Sitten valiokunnalle on vielä toimitettu selvitys, ja siinä selvityksessä on tuotu esiin, että Evira tulee ehdotetun lain mukaan olemaan valtakunnallisesti vastuussa valvonnan kehittämisestä, ohjauksesta ja sidosryhmäyhteistyöstä.

Kyllä asia on niin — ja nyt puhun taas vähän kokemuksestakin, ja nimenomaan viljelijöiltä tulleesta palautteesta tässä on kyse, minulla henkilökohtaisesti ei ole mitään ongelmia ollut keidenkään valvojien kanssa eikä Eviran kanssa vähääkään — että kyllä meidän kansanedusta-jien nyt pitää vahtia tarkkaan, ettei alemmanasteisilla säädöksillä, asetuksilla ja ministeriön antamilla päätöksillä sitten liikaa tälle yhdelle, tälle Eviralle, anneta valtaa ja valtuuksia. Jos Evira ottaa vallan omiin käsiinsä — esityksessä kai on ollut ajatuksena, että se tulee olemaan valtakunnallisesti vastuussa oikeastaan kaikesta — niin kyllä me kansanedustajat nyt olemme suuressa vastuussa, että tämä homma rupeaa toimimaan nykyistä paremmin.

Yleiskeskustelu päättyi.